Vieras tarha [ S; tuplaraapale ]
Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja mä istun hiekkalaatikolla mun parhaan ystävän, Jarnon, kanssa. Me ollaan täysin vieraassa tarhassa tää kesä, eikä me muutenkaan olla samassa tarhassa koskaan. Tää on tällaista ylimääräistä kivaa. Yleensä mä oon sellaisessa taidetarhassa ja Jarno on muualla tarhassa, me nähdään vaan meillä tai niitten luona. Ja vaikka me ollaan paljon yhdessä, niin ei näin paljoa eikä näin usein, joten tää on mun mielestä oikeastaan aika hyvä juttu.
Me leikitään Turtleseilla ja jollain Prätkähiirillä, joita Jarnolla on. Mulla ei oo yhtään sellaista poikien lelua, mutta kyllä mä silti tykkään leikkiä Jarnon kanssa niillä. Just, kun meillä on parhaat leikit menossa, joku poika tulee seisomaan siihen auringon eteen. Mä nostan mun katseen Jarnon lelusta ylös ja nään jonkun vieraan pojan.
”Moi”, poika sanoo Jarnolle. Se on selkeesti Jarnoa isompi. Mä sen sijaan oon Jarnoa vanhempi neljä kuukautta. ”Haluutko sä tulla meiän kans leikkii?” se poika jatkaa ja vaan vilkaisee mua. ”Ei sun ton kanssa tartte leikkiä.”
Jarno katsoo mua ja vilkaisee poikaa vain kerran ennen kuin laskee katseensa takaisin meidän leluihin. ”En mä, ellei Sanskuki saa tulla mukaan.”
Se poika katsoo mua järkyttyneenä ennen kuin menee pois. Mä hymyilen Jarnolle leveesti ja pistän Prätkähiiren hyökkäämään sen Turtlesin kimppuun.
Ystävät ovat ikuisia [S; tuplaraapale ]
Me ollaan oltu Jarnon kanssa tässä vieraassa tarhassa jo tovi, aika kauan varmaan, en mä oikeastaan ees tiedä. Mut en mä sillain sitten välitäkään, meillä on kivaa ja se on pääasia kuitenkin.
Kävelen Jarnon kanssa kohti hiekkalaatikkoa. On taas ulkoiluhetki ja me ollaan oikeastaan leikitty vaan kahdestaan koko ajan, muut ei halua leikkiä mun kanssa täällä juuri ollenkaan ja Jarno taas… No Jarno on Jarno. Jarno ei hylkää mua koskaan.
”Hei kattokaa”, joku poika sanoo ja kun mä nään sen, se on se sama poika, joka ois halunnut leikkiä Jarnon kanssa. ”Vähänkö toi kävelee oudosti!”
Mua alkaa itkettää, koska se on iso poika ja kuuluu isojen poikien jengiin. Enkä mä nyt tarkota isoilla tavallista isompia vaan vanhempia, ehkä kuusivuotiaita, mä oon melkeen kuusi kyllä jo, mutta Jarno vasta viisi. Se ei kuitenkaan haittaa Jarnoa, vaan se juoksee niitten poikien luokse heti nyrkit pystyssä, eikä välitä siitä, että se on oikeastaan pienempi kuin ne muut pojat. Se välittää vaan siitä, että mua on taas kiusattu ja Jarno ei tykkää siitä yhtään.
”Sanskua ei kiusata! Se on mun paras ystävä ja te ootte ihan tyhmiä!” se huudahtaa silmät salamoiden. Mua alkaa taas vähän hymyilyttää. Sitten se tulee takaisin mun luo. ”Tuu, mennään.”
~
A/N2: Ikäero Jarnon ja ”minän” välillä on tosiaan sillä tavalla neljä kuukautta, että eri vuosina ovat/olemme syntyneet. Ja näitä nyt tulee miten tulee.