Tyylilaji: draama, slash, fluff, raapaleita
Ikäraja: max. K11
Yhteenveto: "...ja mä tunnen miten sen jokainen niiskaisu saa mun typerän sydämeni nytkähtämään ihan väärään suuntaan."
Varoitukset: Lemmikkieläimen sairastuminen, sekä kuolema. Käsitellään kuitenkin "vähän sivussa" ja vain päähenkilöiden tunteiden kautta.
A/N: Osallistuu otsikkohaasteeseen Ime kappale tyhjiin (costee - Taas sun kaa)
En osaa päästää irti Kuismasta ja Anssista. Lisää heistä voit lukea täältä (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=49330.msg931733#msg931733).
- - - - - -
Hetken tunnen et oisin taas sun kaa
elokuu 2023
250 sanaa
"Toi koira ei pääse ylös lattialta", kuulen Kuisman itkevän äänen puhelimessa. Se jää nyyhkyttämään mun yrittäessä rekisteröidä sen sanoja.
"Kumpi?" karkaa mun huulilta ihan kuin sillä olisi jotain väliä.
"Vallu", Kuisma parahtaa ja mun sydän heittää itsensä ympäri. Valluhan on niistä kahdesta se nuorempi...
"Oikeesti?"
"No vittu ei, mä vaan valehtelen. Mitä helvettiä Anssi? Totta kai oikeesti! Vallu on ihan kun halvaantunu tai jotain" Kuisma huutaa ja mä kadun jokaista sanaani.
"Ootko soittanut jo eläinlääkäriin?" Mä pidätän hengitystäni ja valmistaudun siihen, että saan sanoillani Kuisman taas huutamaan. Miten ihmeessä mun suusta edes pääsi ulos noin typerä kysymys? Tietenkin se on soittanut.
Mutta linja hiljeneekin täysin.
"Soitin sulle ensin", se sanoo lopulta. "Tulin äsken himaan ja löysin Vallun noin. En mä uskalla soittaa, tai, en uskalla mennä yksin, jos... Jos nyt täytyy... Ja mä joskus lupasin sulle, et..."
"Joo, joo. Okei", keskeytän Kuisman haparoivat sanat. Katsahdan seinällä olevaa kelloa. Puren huultani, enkä hetkeen tiedä mitä mun kuuluisi tehdä.
"Mä lähden nyt heti töistä", kuulen itseni sanovan. Huomaan täriseväni, vaikka mulla ei ole edes kylmä. "Ihan maksimissaan kaks tuntia niin oon siellä. Yritä saada varattua aika jollekin lääkärille. Ihan mihin vaan. Makso mitä makso, niin me hoidetaan Vallu kuntoon."
Vastaukseksi Kuisma ei osaa kuin nyyhkyttää ja mä tunnen miten sen jokainen niiskaisu saa mun typerän sydämeni nytkähtämään ihan väärään suuntaan. Miten voin vielä näin monen vuoden jälkeen muuttua heikoksi Kuisman kyynelien edessä?
"Kukke", sanon. Selvitän kurkkuani saadakseni ääneeni jotain varmuutta. "Ei mitään hätää. Oon ihan pian siellä."