En kuulu suuriin saleihin, en tähän hetkeen voi vaikuttaa; en voi omistaa sinulle koko maailmaa, kuolla puolesta kun jo itse tuntuu kaatuvan pelkästä katseesta.Oli pakko lainata toi kohta, kun se on vaan niin ihana ja todella upeasti kirjotettu! Etenkin toi kursivoitu kohta!
Ja silti minä olen, mutta vain sitä voin; olla heikko, väsynyt, mutta lopultakaan en sinutta.<33 Ihana lopetus! Tätä ei ois oikeesti voinut paremmin lopettaa! Kiitän erittäin ihanasta (ja pienten sydänten täytteisestä) lukukokemuksesta! (: Tulen jossain vaiheessa vielä varmaankin lukemaan muutkin raapaleesi ja kommentoimaan niitäkin...
Elovenahiuksia ja toisiinsa kietoutuneita unelmia, eikä voi käsittää, etteivät vanat toisen poskilla johdu onnesta.Katkeransuloista. Melkein valheellisen kaunista. tykkään tykkään tykkään!
Kosketa minua, pitkällä vakaalla katseella, kosketa jo kertaalleen kuolleita huulia, rohtunutta toivoa, lyö vasten ja alista, mutta älä katoa; älä enää, sillä en vain kestä olla tässä tuskassa.Paras virke, ja todellakin ansaitsit paikkasi Raapaleficcipiirissä!
Minä lähden, vähäiset hymynrippeet kasvoillani, sinä jäät ja juna kiitää eteenpäin, kaartaa mutkan taa.Tässä kohdassa haikeus on niin käsin kosketeltavaa, tykkään tykkään tykkään!
Miksi en saisi rakastaa sinua; pilvien päällä kulkea, nauraen hymistä lauluja, jotka kertovat niistä olemattomista asioista, joita en saisi mainita?Haikeus jatkuu läpi koko sarjan, ihanaa. Tuo kohta jää ikävä kyllä toiseksi loppu ficille:
Ja voi, kuinka sinä lupasit maltaita, lupasit sitä ainaista rakkautta ja voit uskoa, etten minä lupauksia koskaan unhoita; olihan se totta, ettäKaunista, miten yksinkertaiset sanat voivat muodostaa tuollaisen, erittäin kauniin yhdistelmän?
minä ha-lu-sin pilvien päällä kulkea, mutta tänään ne olivat
tummia
raskaita
eikä aurinko enää paistanutkaan sinussa.
Tulevaisuus, jota en tahtonut tavoitella - nyt se jo kulkee, liian kovaa, liian pitkin askelin; lopeta!Kuvaa täysin omia tuntemuksiani, mitä? Mutta tuo on todella kauniisti kirjoitettu, ehdoton lemppari kohta. Kuvailee täydellisesti ajatuksia, voinki vähillä aineksilla. Taidokasta, ansaitsit paikkasi! Älä unohda loppua, joka kruunaa taas koko ficin yksinkertaisuudellaan.
Laahustaen rakastaa, yhä vaikka on niin kylmä ja paleltaa; huurtuu hengitys ja kyyneleet poskien pintaan, kalmankalpeaan halveksuntaan tuskin päätyy koskaan viittaamaan; rakastaa, vain rakastaa, sillä siinä kaikessa naiivisuudessaan osaa tuskin mitään muutakaan.Haikeaa, kaunista, totuutta. Sinä osaat käyttää pillkuja ja pisteitä, ja ne tuovat sinun lauseisiisi lisää ulottovuutta, vaikka luulin sen olevan jo mahdotonta. Ja tuo loppu, se teki ficistäsi yksinkertaisesti täy-del-lisen!