Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Melodie - 01.12.2020 22:13:08
-
Nimi: Operaatio Joulumielen uusi sukupolvi
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco
Genre: Jouluintoilu
Ajattelin että voisi taas olla aika levittää pientä joulumieltä! Onnellisia aikoja kaikille. <3
Aiemmat osat:
Operaatio Joulumieli (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=45969.0) (K-11)
Operaatio Joulumielen paluu (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47541.0) (K-11)
Operaatio Joulumielen uudet tuulet (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=48730.0) (K-11)
-
Operaatio Joulumielen uusi sukupolvi
Luukku 1
Hyräillen Draco kaiveli joulukoristeita laatikoistaan. Niin paljon ihania koristeita, niin paljon ihania muistoja! Ja nyt kun lapset olivat jo kolmen – miltei neljän, Merlin sentään – heistä oli jo paljon seuraa jouluvalmisteluihin.
”Katso, Balthazar”, hän hyrähti nauruun pidellen kädessään vinksottavaa poroa jonka lapsi oli askarrellut toissajouluna. Balthazar kikatti ja nappasi poron isältään.
”Se laitetaan tänne”, hän ilmoitti ja nousi jakkaralle asettelemaan poronsa pianon päälle.
”Minkä koristeen sinä haluaisit ripustaa ensimmäisenä, kultaseni?” Draco kysyi Gwynethiä katsellen. Tämä työnsi huulensa törölleen.
”En minä halua ripustaa mitään koristeita. Minä en pidä joulusta!”
”Et pidä joulusta?” Draco sanoi, yrittäen pysyä rauhallisena vaikka sisimmässään kirkui paniikissa. ”Mutta… kaikki lapset pitävät joulusta!”
”Minä en”, Gwyneth ilmoitti ja marssi lastenhuoneeseen, paukauttaen oven perässään.
Draco jäi tuijottamaan hämmentyneenä ja hieman hätääntyneenäkin tämän perään, mutta Balthazarin nykiessä häntä vaativasti kaavunhelmasta hän viritteli kasvoilleen jouluisen hymyn ja palasi penkomaan laatikoita.
Draco ja Balthazar urakoivat koko päivän, ja kun Harry illansuussa palasi, oli joulutunnelma vallannut heidän soman kotinsa. Harry hymyili ja esitteli heille ostamiaan herkkuja: juustoja, pipareita, joulutorttuja ja savukalaa. Ilmassa oli pientä joulutunnelmaa, joskin se kärsi aika tavalla Gwynethin myrtyneestä olemuksesta. Lasten mentyä nukkumaan Draco käpertyi huolestuneena Harryn kainaloon.
”Kuule… Gwyneth sanoi tänään jotain aika kauhistuttavaa.”
”Mitä niin?” Harry kysyi häkeltyneenä, siirtäen kaiken huomionsa televisiosta Dracoon.
”Että hän ei pidä joulusta!”
”Ai”, Harry vastasi. ”No, sehän on ihan normaalia.” Hänen katseensa harhaili takaisin televisioruutuun.
”Eikä ole!” Draco parkaisi. ”Miten minun lapseni voi olla joulunvihaaja? Miten löydämme yhteisen sävelen?”
Harry huokaisi ja rutisti Dracoa. ”Eiköhän kaikki järjesty, onhan tässä vielä aikaa.”
Aikaa… niin! Olisi aika järjestää uusi Operaatio Joulumieli. Olihan edellinenkin ollut menestys, Draco tuumi katsellen Harrya, jolla oli yllään mitä jouluisin poropusero.
”Mikä tuo ilme on?” Harry kysyi näyttäen pahaa-aavistavalta.
”Olen saanut mahtavan idean!” Draco kiekaisi, ja selitti sitten suunnitelmansa. Gwyneth ei voisi varmasti vastustaa joulua parhaimmillaan!
Harry puisteli päätään ja huokaili.
-
Oi, Operaatio Joulumieli on täällä taas! Ihanaa :D
Voi ei, tämäpä alkoi dramaattisesti. Mutta täytyy sanoa, että ymmärrän Dracoa sillä onhan tuo nyt pyhäinhäväistys jos oma lapsi (tai muu läheinen) ei pidä joulusta, sillä mitä ihmettä?!? Kaikkihan pitävät joulusta! Mutta onneksi Dracolla on kokemusta joulukäännyttämisestä ;) Joten innolla jään seurailemaan kuinka tässä oikein käykään.
Kiitos kun kirjoitat!
Vendela
-
Vendela: Kiitos kun kommentoit <3 Draco-parka kohtaa jatkuvasti vastoinkäymisiä näissä jouluasioissa. :D
-
Luukku 2
Draco oli päättänyt heti kuun alkuun käyttää voimakkaimpia loitsujaan (kuten sanonta kuului), eli viedä perheensä joulumarkkinoille. Niinpä he taapersivat peräkanaa kohti markkina-aluetta. Balthazar loikki ensimmäisenä, silmät loistaen samanlaista jouluiloa jonka Dracokin muisti lapsuudestaan. Gwyneth puolestaan kulki jalkojaan raahaten viimeisenä, sillä hän olisi mieluummin jäänyt leikkimään hevoskotkillaan. Tavallisesti Draconkin mielestä oli ihanaa letittää niiden pörröisiä häntiä ja sukia sulkia, mutta nyt hänen täytyi suorittaa uutta operaatiotaan. Harry oli värvätty vastentahtoiseksi avustajaksi, ja tämä kulkikin Gwynethin kanssa joukon hännillä ja kuvaili markkinoiden ihmeitä.
Kun he pääsivät perille, ei Gwynethkään onnistunut estämään pientä hymyä kipristämästä suupieliään, kun hän näki lampaat. Nämä tulivat heti heidän luokseen ja alkoivat päättäväisesti hamuta heidän taskujaan. Niinpä Draco kävi kiireen vilkaa ostamassa niille vähän makupaloja, ja pian kokonainen lammaslauma oli kerääntynyt heidän ympärilleen. Gwyneth kikatteli helliessään lampaita, ja Draco arveli tytön olevan lämpenemässä joululle.
Kun lampaat olivat vaeltaneet tiehensä, Draco johdatti seurueensa vielä kiertelemään kojuille ja hankki kaikille glögit ja joulutortut. He mussuttivat herkkunsa hartaina ennen kuin suuntasivat kotimatkalle.
”No, Gwyneth, oletko muuttanut mieltäsi joulusta?” Draco kysyi tyytyväisenä heidän portillaan.
”En”, Gwyneth vastasi ja kiirehti sisään potkimaan kenkiä jaloistaan.
”Mutta sinulla oli niin mukavaa”, Draco sanoi ymmällään.
”Minä tykkään lampaista, en joulusta”, Gwyneth puhahti, nappasi hevoskotkansa mukaan ja suuntasi lastenhuoneeseen. ”Tuletko leikkimään, Baltz?”
”Tietysti! Voidaanko askarrella niille pienet tonttulakit?” Balthazar uteli seuratessaan siskoaan. Gwyneth kuului nuristen myöntyvän, mitä Draco piti pienenä voittona joululle.
-
”Minä tykkään lampaista, en joulusta”
Oi voi! Hieman arvelinkin, että näin tässä saattaa käydä ;D
Mutta hienoa, että Draco tarttui tomerasti toimeen ja onneksi hänellä näyttää olevan pientä apua ja tukea Balthazarista :D Lisäksi tuntui kivalta, ettei tätä tarinaa vaivaa koronarajoitukset ja joulutorikin voidaan toteuttaa aivan normaalisti <3 Draco leikkimässä hevoskotkilla oli varsin suloinen mielikuva!
Kiitos!
Vendela
-
Vendela: Kiitos! Mietin, pitäisikö tässä olla jotain koronajuttuja, mutta totesin että ei kyllä tarvitse!
-
Luukku 3
Joulukuun kolmantena Draco päätti järjestää pienen askartelupajan. Hän kokosi tarvikkeet pöydälle ja lapset sen ääreen. Harryn hän valtuutti huolehtimaan ravitsemuksesta.
”Näin, että askartelitte eilen hevoskotkille tonttulakkeja. Ne olivat oikein hienoja, mutta arvelin että kestävämmän lopputuloksen saisi huovasta. Siksi päätin järjestää tämän pajan!”
Draco jakoi lapsille huovat, sakset ja kaavat. Harry häälyi heidän ympärillään valmiina setvimään erimielisyyksiä ja auttamaan saksien kanssa.
Lapset touhottivat innostuneina, Gwynethkin malttoi keskittyä askarteluun vaikka aihe ei selvästi ollut hänelle mieleinen. Huovasta ommeltiin lakit ja niihin kiinnitettiin tupsut, ja sitten oli aika sirottaa kimalletta koristeeksi. Lapset ja Draco lähtivät hetimiten sovittamaan hattuja hevoskotkille, ja intoutuivat pieneen leikkiin jossa sivuttiin joulun mahdollisuutta. Kun Harry tuli pyytämään heitä syömään, oli Draco jo laatinut hevoskotkalleen komean joulujuhlakampauksen ja Gwyneth lahjoittanut tonttulakkinsa Balthazarille, jonka hevoskotkalla oli nyt päässään kaksi lakkia. Ruokapöydässä kaikki olivat hyvällä tuulella.
”Ei hän kuitenkaan ole toivoton tapaus”, Draco sanoi Harrylle illalla, ja hymyili sitten hellästi. ”Kuten et sinäkään ollut.”
-
Luukku 4
Joulukuun neljäntenä maan oli peittänyt valkea lumikuorrute. Draco henkäisi ihastuksesta nähdessään sen ikkunastaan, ja hihkunasta päätellen myös lapset olivat huomanneet saman. He säntäsivät makuuhuoneeseen kuin hirmumyrsky.
”Isi isi isi siellä on lunta! Voidaanko mennä ulos!”
Draco nauroi ja pörrötti lastensa hiuksia. ”Ensin aamupalalle!”
Draco kauhoi huolettomasti riisipuuroa lautasille, eikä mainnut sanallakaan sen olevan jouluinen ateria. Kaikki söivät tyytyväisinä. Draco suunnitteli, että seuraavana käännytystoimenaan hän kenties voisi lisätä puuroon mantelin.
Draco sai hädintuskin viimeiset puuronsa lusikoitua, kun lapset jo olivat toppatamineissa ja kyselivät vaativasti lumilapioiden sijaintia. Draco katsoi Harrya avuttomasti, ja tämä lähti huokaisten penkomaan pihavarastoa. Draco puki jouluisimmat toppavaatteensa ja seurasi muuta perhettään ulos. Siellä oli jo alettu lumilinnan rakentaminen, ja Draco liittyi mielellään mukaan.
Päivä oli aika hämärä, ja hämärtää alkoi jo varhain. He olivat syöneet hätäisen lounaan, mutta sen jälkeen ennätti pyöritellä vain muutaman lumipallon ennen päivänlaskua. Draco katseli ympärilleen harmissaan ja totesi pihan valokoristelun riittämättömäksi. Niinpä hän jätti Harryn ja lapset jatkamaan lumirakennelmien parissa ja alkoi itse loitsia kaikenlaisia erivärisiä, kimaltavia ja välkkyviä valopalloja kunnes pihalla ei tarvinnut pimeää pelätä. Viimeisenä hän koristeli lumilinnankin somilla jääpuikonmallisilla valosilla.
Tyytyväisenä hän katsoi kättensä jälkeä. Pihalla oli huikea määrä valoja, lumilinna sekä heidän perheensä lumivastineet ja hevoskotka (lapset toivoivat lemmikkihevoskotkaa). Lapset tulivat roikkumaan hänen käsistään ja Harry kietomaan kätensä hänen vyötäisilleen, eikä kylmä enää vaivannut Dracoa lainkaan. Kaikki kehuivat koristelun lopputulosta, mutta erityisesti häntä lämmittivät Gwynethin sanat:
”Nämä valothan on ihan kivat.”
-
Ihanat ja suloiset osat :D Kiitos!
Askartelu kuulosti oikein mukavalta samoin kun tuo ulkona touhuaminen. Draco malttaa olla ihanan kärsivällinen tämän tehtävänsä kanssa ja Harry on jotenkin super-suloinen kun antaa Dracon touhuta! Tuo pihan koristelu valoilla oli ihanaa, sillä valoja ei voi koskaan olla liikaa tähän aikaan vuodesta kun on niin pimeää!
Gwyneth taitaa tosiaan lämmitä aika hitaasti, mutta luotan että kyllä tämä iloksi vielä muuttuu :) Tykkään tosi paljon tuosta hevoskotka-hommasta tässä!
Juu, ei tähän mitään korona-juttuja! Niitä on ollut ihan riittävästi IRL joten mukavaa tosiaan lukea korona-vapaata fluffya :D
Vendela
-
Vendela: Kiitos! Hevoskotkat ne ovat mainioita olentoja!
-
Luukku 5
Viidentenä joulukuuta Draco heräsi Pullanmurun huhahteluun. Pöllö lenteli ikkunan ääressä vaikuttaen epämääräisen närkästyneeltä, ja Draco nousi huolissaan vuoteestaan.
”Mitä nyt, pikku pöllö?” hän mumisi ja katseli ympärilleen. ”Onko sinun nälkä?”
Pullanmuru huhuili pöyristyneenä. Oli liian hämärää jotta Draco olisi nähnyt ympärilleen, joten hän nappasi taikasauvansa yöpöydältä.
”Valois!”
Valopallero syttyi taikasauvan päähän ja Draco katseli kuinka Pullanmuru lensi pientä ympyrää. Lopulta hän huomasi, että joulukoristelussa vaikutti olevan aukko pöllön kohdalla, ja vilkaisi lattialla. Yksi soma lasipallo värisi murheissaan lattialla.
”Voi, Pullanmuru! Tämä koristehan on pudonnut, hienosti huomattu, olet maailman paras joulukoristelijapöllö”, Draco lepersi ja ripusti pallon hellästi takaisin paikoilleen. Pullanmuru laskeutui tyytyväisenä orrelleen ja alkoi sitten räpytellä siipiään käskevästi. Draco katseli sitä yhtenä kysymysmerkkinä. Lopulta hän tajusi kaivaa esiin koristenauhaa ja kietoa sitä Pullanmurun orren ympärille. Silloin pöllö sulki silmänsä tyytyväisenä ja Dracokin saattoi palata vuoteeseensa.
Aamulla Draco heräsi kun Gwyneth ja Balthazar tulivat hyppimään hänen päälleen, ja tunsi olonsa varsin uneliaaksi.
”Miten sinä olet noin väysynyt?” Harry uteli kun Dracon pää kopsahti pöytään aamiaisella, ja Draco kertoi yöllisestä koristeluseikkailuistaan. Harry avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, mutta sulki sen sitten ja taputti Dracoa olkapäälle. Aamupalan jälkeen hän lähetti Dracon ottamaan vielä pienet torkut.
Iltapäivällä Draco tunsi olonsa sen verran virkistyneeksi että jaksoi pelata Piirrä ja arvaa -peliä (seurapelithän olivat klassista joulupuuhaa!). Se oli sikäli yksinkertaista että lapset piirsivät useimmiten hevoskotkia, mutta silti Draco onnistui jotenkin häviämään. Hän hymyili.
”Yhdessätekeminenhän on hauskinta!”
Näytti siltä, että yhteinen tekeminen oli ilahduttanut muitakin, sillä kaikki olivat hyväntuulisia ja lapsetkin osallistuivat illalla havunneulasten lakaisuun. Draco kohenteli vielä vähän kuusenkunnossapitoloitsujaan ennen kuin ryömi vuoteeseensa päättäen, että pidättäytyisi jatkossa koristelusta sydänyöllä.
-
Luukku 6
Joulukuun kuudentena Gwyneth ja Balthazar olivat lähdössä yökylään mummun ja ukin luokse. He pakkasivat tohkeissaan reppujaan sillä välin kun Harry ja Draco yrittivät hillitä huoltaan.
”Miten outoa että pienokaisemme eivät pian ole täällä”, Draco mumisi. Harry tarttui häntä kädestä.
”Pianhan he taas palaavat kotiin.”
Draco salaa toivoi, että kolkko kartano saisi Gwynethin arvostamaan oman kotinsa jouluista ihanuutta.
Hirveällä sählingillä he sulloutuivat porttiavaimen ympärille ja hetkeä myöhemmin seisoivat Malfoyn kartanon pihalla. Narcissa säntäsi sisältä halailemaan lapsia.
”Voi mummun pienet kullannuput! Odottakaapa vain kun näette, mitä on ruokalistalla tänään”, hän sanoi ja alkoi luotsata lapsia sisemmälle halaten Dracoa ohimennen matkan varrella. Lucius puolestaan tuli keräämään matkatavarat ja kätteli Harrya ja Dracoa nopeasti.
Silmänräpäystä myöhemmin Harry ja Draco seisoivat kaksin pihalla.
”Olisivat he voineet edes glögille pyytää”, Draco tuumasi. Harry näytti siltä, että häntä ei haitannut.
”Mitä sinä nyt haluaisit tehdä?” hän uteli.
”Voisimmeko vaikka mennä katselemaan jouluikkunoita?” Draco kysyi haaveellisesti.
Harry räpytteli silmiään. ”No, mikäs siinä”, hän lopulta totesi ja he kaikkoontuivat käsikkäin Viistokujalle.
Jouluikkunat olivat upeita. Lelukaupan ikkunassa lumotut leikkikalut elivät omaa elämäänsä, leipomon ikkunassa puolestaan keittiövälineet ahkeroivat erilaisia leivoksia ja piiraita. Ollivanderin sauvakaupan sauvat asettuivat ikkunassa erilaisiin jouluisiin muodostelmiin ja kirjakaupan ikkunassa kirjat lauloivat joululauluja. Draco oli ihastuksissaan ja he kiertelivät pitkään katselemassa ikkunoita, valoja ja kuusia. Reissun lopuksi he ostivat herkkuja ja sitten palasivat hiljaiseen kotiinsa.
He söivät kynttiläillallisen, katselivat jouluvalojaan ja takkatulta, hieroivat toisiaan ja kylpivät yhdessä. Dracolla oli uusi hieno tonttulakkipäinen kylpyankka, jolle Harry puisteli päätään. Kylvyn jälkeen he vetäytyivät yhdessä vuoteeseensa.
-
Aww miten kivaa, että olet taas jatkanut tätä sarjaa uudella joulukalenterilla! Dracon jouluhössötys on edelleen aika yliampuvaa, mutta tuttua ja söpöä! On myös hauskaa että poika (en nyt jaksa tarkistaa monimutkaisen nimensä kirjoitusasua...) on seurannut esimerkkiä. Gwyneth on tainnut tulla Harryyn :D Kaipasin jo Pullanmurua ekoissa luvuissa, mutta sitten hän ilmestyi kuvaan 5.luvussa. Siinä on pöllö ja isäntä jotka muistuttavat toisiaan :) Heh, mietin rttei Harryllä tainnut olla mielessä mikään jouluikkunoiden katseluretki kun lapset oli viety isovanhemmille hyysättäviksi, mutta tämähän on k-11 -tarina, joten aikusten vapaa-ilta oli vain hyvin romanttinen - tai niin meille kerrotaan ;)
-
Elfmaiden: Kiitos ja tervetuloa uuden operaation pariin! ^_^ Harrylla on tässä joulunajassa kyllä kestämistä. :D
-
Luukku 7
Seitsemäntenä joulukuuta Harry ja Draco nukkuivat pitkään ja heräsivät vasta pöllön koputellessa ikkunaan.
”Sehän on Weasleyiden”, Harry sanoi levottomana ja laski pöllön sisään. Sen tuomassa viestissä kerrottiin, että rouva Weasley oli kuullut että kaksoset olivat yökyläilemässä ja halusi tietää, koska nämä tulisivat heille.
”Kylläpä jutut kiertävät sukkelasti”, Draco sanoi hieman hämmentyneenä. ”Mutta mietitään sitä myöhemmin. Tule takaisin sänkyyn!”
”Rouva Weasley voi lähettää seuraavaksi räyhääjän jos en vastaa tähän”, Harry vastusteli, tarjosi pöllölle muutaman herkun ja raapusti nopean viestin jossa lupasi että asiaa mietittäisiin myöhemmin. Sitten hän palasi Dracon luokse lämpimään vuoteeseen.
Muutama tunnin päästä, oustuaan vuoteesta ja syötyään myöhäisen aamiaisen, Draco ryhtyi joulukorttien askarteluun. Pullanmuru oli innolla mukana, ja Thorkin tuli painamaan arvovaltaisen jalanjälkensä muutamaan korttiin. Draco suunnitteli luonnollisesti jokaiselle vastaanottajalle yksilöllisen kortin, ja Pullanmuru ripotteli niiden päälle runsaasti kimalletta. Draco ennätti tehdä vain muutaman ennen kuin hän tunsi olevansa nälkäinen, ja luovuuskin oli hiipunut. Niinpä hän istuutui Harryn viereen lounastamaan kun tämä pelasi shakkia itseään vastaan, ja siirtyi sitten leipomaan.
Draco oli juuri saanut harjoitusjouluhalon valmiiksi kun isovanhemmat saapuivat palauttamaan lapsia. Kaksoset juoksivat kiljuen vanhempiensa syliin ja Draco tarjosi omille vanhemmilleen jouluhalkomaistiaisia. Nämä katsoivat leivosta epäluuloisina ja kieltäytyivät sukkelasti. Nopean kohteliaisuudenvaihdon jälkeen he kaikkoontuivat tiehensä. Lapset sentään suostuivat syömään jouluhalkoa, ja nopeasti kävi ilmi ettei se ollut lainkaan mummun ja ukin tarjoomusten veroista. Ja heillä ei ollut edes ollut jouluruokaa!
-
Voihan Pullanmuru ♥ On ollut ikävä! Ja Thor myös ylväänä, ihanaa! Pullanmuru on kyllä sellainen joulupöllö, että voisinpa napata hänet itselleni :D Mutta toki se olisi aika ikävää Dracolle, sillä kuka muuten kuljettaisi joulukortit perille. Joten enpä käy pöllövarkaissa sittenkään.
Ihanaa, että Draco ja Harry saivat hieman kahdenkeskistä aikaa. Jouluikkunoinen ihailu on kyllä mukavaa mutta hyvältä kuulosti myös yhteinen kylpyhetki, ja hienosti esirippu laskeutui kun kaksikko vetäytyi vuoteeseen ;) Lukija saakin sitten itse ajatella miten nämä ovat yönsä viettäneet.
Vai ei ole Narcissa ja Lucius vieläkään oikein innostuneet joulusta. Dracolla riittää siis käännytettäviä! Tosin ehkäpä Malfoyn pariskunta on jo menetetty tapaus. Toivottavasti lapset pääsevät myös Kotikolon lämpöön fiilistelemään joulua :)
Kiitos taas näistä!
Vendela
-
Vendela: Kiitos! Draco varmasti arvostaa pullanmuruarvostustasi ja sitäkin että jätät pöllötoverin hänelle! <3
-
Luukku 8
Joulukuun kahdeksantena Draco päätti ottaa muutkin perheenjäsenensä mukaan korttipajaan. Hän levitti pöydälle suuren, punaruudullisen pahvin ja selitti, että siitä tehtäisiin kortti herra ja rouva Weasleylle. Sitten hän kaivoi esiin koristelutarvikelaatikkonsa, ja kehotti jokaista laittelemaan mieluisiaan koristeita kortille. Lapset alkoivat intomielisesti läiskiä pahville kimaltavia tarroja, Thor tepsutteli toistuvasti sen yli ja Pullanmuru pudotteli nokallaan pieniä kullanvärisiä palloja tarkasti valitsemiinsa kohtiin. Harry keskittyi piirtämään rohkelikon vaakunaa kortinreunaan ja Draco sommitteli kauneimmista koristuksistaan asetelmaa kortin keskelle.
Dracon täytyi hieman (no, aika paljon) tinkiä tyypillisistä korttiestetiikkavaatimuksistaan, mutta myönnettävä sentään oli, että oli mukavaa puuhastella koko perheen voimin. Balthazar selvästi rakasti joulukorttien askartelua, ja halusi tehdä kortteja myös kaikille ystävilleen, naapureille sekä pihapiirin oraville ja haiskuille. Gwynethkin näytti pitävän askartelun vaatimasta näpertelystä, vaikka huolellisesti selittikin että halusi varaisovahemmilleen vain hyvän mielen, ei suinkaan joulumieltä.
Illalla he tekivät vielä pitkän kävelyretken katselemaan lähiseutujen jouluvalaistuksia. Vaikka kaikenlaisia hienoja virityksiä olikin, saattoi Draco heidän kotiin palatessaan todeta tyytyväisenä, että heidän omat valonsa olivat kaikkein komeimmat.
-
Luukku 9
Yhdeksäntenä joulukuuta Draco vei perheensä jouluiselle harjoituslounaalle. Siellä oli tarjolla jos vaikka mitä jouluista herkkua: eri tavoin käsiteltyjä kaloja, lihoja ja kasviksia, laatikoita ja perunoita, ruusukaaleja ja kurpitsakakkua, jouluhalkoa ja piparkakkuja. Draco söi joka ruokaa vähän ja sitten vähän lisää, kunnes lopulta oli aivan täynnä. Harry oli heidän yhteisinä jouluinaan maistellut silloin tällöin uusia asioita ja kehittänyt itselleen oivallisen joululautasen rakenteen. Lapset söivät mitä milloinkin ja täysin sattumanvaraisen määrän. Gwyneth siirteli kalkkunaa lautasellaan.
”Sinähän tykkäsit kalkkunasta viime vuonna”, Draco huomautti tälle lopulta.
”Se oli viime vuonna”, Gwyneth vastasi ja tyrkkäsi lautasensa keskemmälle pöytää. Draco huokaisi.
”Isi”, Balthazar sanoi vakavana. ”Kaikki ei tykkää kaikesta. Sinäkään et tykkää hämähäkeistä ja kutituskirouskaulakoruista.”
Draco ei tuntenut ketään, joka olisi tykännyt kutituskirouskaulakoruista (ainakaan ketään aikuista), mutta hänestä tuntui silti, että Balthazarin sanoissa oli jotakin jota hänen pitäisi mietiskellä myöhemmin.
”Totta”, Draco myönsi. ”Siirrytään siis jälkiruokaan, eiköhän siitä joukosta löydy kaikille jotain mieluista!”
-
En ole vielä kommentoinutkaan tätä, mutta nytpä se korjaantuu.
Ihana Balthazar! Kaikki eivät tosiaan tykkää kaikista asioista. Ehkä siskolle löytyi kuitenkin jotain mieluista jälkiruokaa.
Kiva, kun kirjoitat! :-*
-Kel
PS. Täällä on toinen Pullanmurun fani <3
-
Kelsier: Kiitos! ^---^ Ihanaa että Pullanmuru on suosiossa <3
-
Luukku 10
Kymmenentenä joulukuuta Draco heräsi varhain miettimään, olisiko syytä aloittaa joulusiivous vai käyttää päivä joulutorttujen leipomiseen ja muuhun huvitteluun.
”Voidaanko mennä luistelemaan?” Gwyneth kysyi, ja Draco päätyi huvitteluun.
Lapset olivat vielä varsin epävarmoja luistelijoita (ja niin totta puhuakseen Draco itsekin) joten Harry ja Draco tekivät muutamia näppäriä loutsuja avustamaan pystyssä pysymistä. Lapset kiljuivat kiitäessään jäällä ja Pullanmuru lensi vinhasti heidän yläpuolellaan.
Ruoan jälkeen Draco pyysi lapset leipomaan kanssaan. He kaulitsivat ja taittelivat ja lusikoivat keskittyneinä, kunnes Draco sattui vilkaisemaan Gwynethiä. Tämä lätsäytteli murheellisennäköisenä täytelusikallisia tortuille.
”Menisitkö mieluummin leikkimään?” Draco kysyi tuntiessaan sydämensä miltei särkyvän.
”Joo”, Gwyneth myönsi.
”Mene vaan, kyllä me saadaan nämä kaksin tehtyä loppuun.”
Gwynethin ilme kirkastui ja hän pompahteli tiehensä. Draco huokaisi syvään ja alkoi opettaa Balthazarille uusia taikinataitoksia.
-
Luukku 11
Yhdentenätoista joulukuuta Harry ehdotti, että he lähtisivät jälleen jouluiselle kävelylle, mutta Draco tunsi olonsa innottomaksi. Niinpä hän vietti miltei koko päivän harjaillen ja letittäen hevoskotkia kaksosten seurana. Näillä oli villit leikit, mutta Draco ei jaksanut intoutua hyppyyttämään omia hevoskotkiaan. Vähän ajan päästä lapset tuumasivat, että isin hevoskotkilla oli varmaan nukkumaanmenoaika. Draco ja hevoskotkat painautuivat huovalle lastenhuoneen nurkkaan.
”Mikä sinulla on, kultaseni?” Harry kysyi kun lapset olivat menneet nukkumaan.
”Miten niin?” Draco ihmetteli.
Harry kurottautui vetämään Draco kainaloonsa. ”Olet aivan vaisu. Yleensä et tähän aikaan vuodesta kieltäydy jouluisesta kävelyretkestä.”
”Ai niin”, Draco huokaisi. ”Kaipa minua vain mietityttää tämä Gwynethin asia. Miten voi olla, että hän ei pidä joulusta? Mitä minä oikein voin sille tehdä? Mikään ei tunnu auttavan”, hän sanoi lohduttomana.
”Draco”, Harry sanoi lempeästi. ”Et sinä välttämättä voi tehdä sille mitään. Se, pitääkö Gwyneth joulusta, on hänen oma asiansa. Sinä voit vain tarjota hänelle tilaa ja mahdollisuuksia innostua.”
”Mutta… onnistuinhan minä innostamaan sinutkin!”
”On totta, että herätit minussa joulumielen, mutta en minä vieläkään mikään kaikista innokkain joulunviettäjä ole.”
Draco katsoi Harrya järkyttyneenä. ”Etkö?” Hän tunsi kyynelten polttavan silmissään.
”Hei hei ei ole mitään hätää”, Harry lupasi ja rutisti Dracoa. ”Jokainen suhtautuu jouluun omalla tavallaan, ja minusta on ihanaa viettää sitä sinun kanssasi ja seurata, miten innoissaan joku voikaan joulusta olla. Luulen, että sinun kannattaa nyt keskittyä siihen, mikä tekee sinulle hyvän joulumielen.”
Draco mietiskeli Harryn sanoja, ja sitäkin mitä Balthazar oli ravintolassa sanonut. Hän itse aina puhui siitä, että kaikesta ei tarvitse tykätä mutta kaikkea pitäisi maistaa. Hän ei ollut ihan varma miten joulua maistettiin, mutta ainakin Gwyneth oli urhoollisesti seurannut heitä kaikenkarvaisiin joulurientoihin. Ehkä oli aika lakata painostamasta tätä joulun suhteen.
-
Hups, monta päivää onkin ehtinyt mennä... en meinaa muistaa, että joulukalenterissa on/voi olla "luukku" joka päivä... :) Tämä tarina on tosi suloinen. Harmi että Draco on ollut vähän apea, muuta hänen poikansa ja miehensä puhuivat viisaita. Toivottavasti Dracon mieliala taas paranee ja kaikilla on mukava joulukuu!
-
Elfmaiden: Kiitos! Onneksi aina voi avata monta luukkua kerralla. ;D
-
Luukku 12
Kahdentenatoista joulukuuta Draco päätti noudattaa Harryn viisaita neuvoja ja lähteä viettämään jouluista aikaa mielitavarataloonsa. Hän esitteli suunnitelman perheelleen ja kysyi, kuka tulisi mukaan. Pullanmuru oli heti valmiina, mutta Draco suostutteli sen kuitenkin jäämään kotiin. Innokas pöllö liihottelemassa ympäriinsä tungoksessa olisi voinut olla liian hankala seuralainen. Myös Balthazar hihkaisi riemusta ja säntäsi hakemaan kumisaappaita ja tonttulakkia. Gwyneth katseli Dracoa alta kulmain.
”Minä jään kotiin”, hän sanoi kokeilevasti. Draco nyökkäsi.
”Selvä juttu. Tuomme sinulle viuhpiiporeita.”
Gwyneth näytti hämmästyneeltä ja epäluuloiselta, mutta singahti välittömästi lastenhuoneeseen.
”Sinäkin sitten varmaan jäät kotiin”, Draco sanoi Harrylle. Tämä hymyili hämillisenä.
”Tuotteko minullekin viuhpiiporeita?”
”Totta kai”, Draco lupasi ja suukotti Harrya. Sitten hän vetäisi tonttulakin päähän ja viitan niskaan, nappasi Balthazaria kädestä ja kaikkoontui.
Draco oli suunnitellut tekevänsä joululahjaostoksia, mutta enin osa ajasta kului siihen kun hän kipitti Balthazarin perässä tämän juoksennellessa kaupasta toiseen. Kaikkialla oli ihania leluja ja jouluvaloja, joita he ihastelivat kovaäänisesti, ja karkkikaupasta tarttui mukaan vaikka mitä muutakin kuin viuhpiiporeita. Sitten he menivät kahvioon juomaan piparminttukaakaota ja syömään pipareita.
”Tämä on mahtavaa”, Balthazar mupelsi suu täynnä piparia. ”Olisipa aina joulu!”
”Niinpä”, Draco sanoi hartaana. Ja olisipa kaikilla hyvä joulumieli!
-
Luukku 13
Joulukuun kolmantenatoista Draco heräsi kuudelta kauhuissaan. Hän oli nähnyt ihanaa unta joulujuhlasta, jossa oli kirmaillut keskustelemaan vieraiden kanssa ja lopuksi esittänyt jouluista karaokea.
Hän tuuppi Harrya kunnes tämä murahti ja raotti silmiään.
”Harry! Kauhea asia juolahti mieleeni!”
Harry kavahti pystyyn. ”Mitä nyt?!”
”Olemme kokonaan unohtaneet joulujuhlan!”
Harry lysähti takaisin tyynynsä varaan ja hieroi ohimoitaan. ”Merlin, miten sydämeni jyskyttää! Ei saa säikytellä tuolla tavoin.”
Draco tapitti Harrya vakavana, kunnes tämä oli saanut sydämensä aisoihin ja huokaisi.
”Eivät kai ne juhlat ole välttämättömät?”
”Totta kai ovat”, Draco sanoi tyrmistyneenä. ”Ne ovat perinne.”
Harry huokaisi uudelleen. ”Selvä. Pidetään sitten. 19. päivä.”
Draco aukoi hetken suutaan häkeltyneenä Harryn selvistä suunnitelmista, mutta puhkesi sitten säteilevään hymyyn. ”Selvä! Sitten vain vieraslistaa suunnittelemaan!”
”Niinpä”, Harry mutisi ja hautasi päänsä tyynyn alle.
Puoliltapäivin Dracolla oli pitkä kutsuvieraslista ja kaksikymmentä askarreltua kutsukorttia.
”Mihin me edes saamme kaikki nuo ihmiset mahtumaan?” Harry kysyi epäilevästi.
”Voi kyllä ne jonnekin mahtuvat”, Draco sanoi ja heilutteli käsiään. Sitten hän meni neuvottelemaan Pullanmurun ja Thorin kanssa kutsujen toimittamisesta ja kyselemään Gwynethiltä ja Balthazarilta oliko näillä kutsuvierasideoita.
Illalla Draco oli aivan puhki, mutta kutsut oli lähetetty (osan Draco oli vienyt postitoimiston pöllöille) ja ruokalista suunniteltu.
”Sitten vielä koristelu...” hän mutisi ennen kuin vaipui uneen.
”Eiköhän meillä ole täällä ihan tarpeeksi koristeita”, Harry vakuutti ja rutisti Dracon syleilyynsä.
-
Luukku 14
Neljäntenätoista joulukuuta Draco halusi leikkiä piirileikkejä kuusen ympärillä, sillä mikä kasvattaisi joulumieltä paremmin kuin pieni huimaus. Pullanmuru liihotti tohkeissaan kuusen ympäri kunnes törmäsi latvatähteen ja suki sen jälkeen harmistuneena höyheniään orrella, kunnes Draco onnistui vakuuttamaan sille että ei ketään haitannut vaikka kuusta pitikin vähän korjailla. Draco itse puolestaan pyöri kuusen ympäri vinhaa vauhtia ja muukin perhe innostui pian mukaan – jopa Gwyneth, mikä kohensi Dracon joulumieltä erityisesti.
Kun kaikki olivat hengästyneitä villistä pyörimisestä ja joululaulujen laulamisesta, he istuutuivat keittiöön juomaan glögiä ja katselemaan ikkunantakana pyörteileviä lumihiutaleita. Lunta satoi niin sankasti, että illansuussa he päättivät vielä lähteä metsäretkelle. Harry ja Draco loihtivat pieniä valopalleroita seurailemaan heitä. Lapset istuivat pulkissa joita aikuiset vetivät, ja Pullanmuru ja Thor verryttelivät siipiään yläilmoissa. Välillä heiteltiin lumipalloja ja kaikki nauroivat.
”Voidaanko vielä rakentaa lumesta?” kaksoset kyselivät kun oli palattu kotipihalle.
”Nyt on kyllä jo nukkumaanmenoaika”, Draco sanoi, ja lapset huokailivat pettyneinä, kunnes päädyttiin siihen että kyllä aina on aikaa rakentaa lumilyhty.
Kun lapset olivat nukahtaneet, Draco istuskeli pimeässä keittiössä katselemasta ikkunasta pihamaalla tuikkivaa lumilyhtyä ja odotti joulua malttamattomana.
-
Pullanmuru liihotti tohkeissaan kuusen ympäri kunnes törmäsi latvatähteen ja suki sen jälkeen harmistuneena höyheniään orrella, kunnes Draco onnistui vakuuttamaan sille että ei ketään haitannut vaikka kuusta pitikin vähän korjailla.
Apua! Ehtisiköhän vielä pyytää lahjaksi omaa Pullanmurua? On nimittäin sympaattinen ja sydämellinen otus ja tuottaisi paljon joulu( ja muutakin)iloa.
Dracolle sanoisin, että kyllä kuusen ympärillä danssaaminen kuulu vasta aattoon tai korkeintaan aatonaattoon, mutta hyvä, että kaikilla oli hauskaa :)
-
Kelsier: Kiitos! Aina kannattaa yrittää, ei sitä tiedä vaikka saisi oman Pullanmurun! Draco olisi valmis tanssimaan kuusen kanssa vaikka koko vuoden. ;D
-
Luukku 15
Joulukuun viidentenätoista Harry ja Balthazar lähtivät katsomaan itsestäänsoivia rumpuja ja Draco ja Gwyneth jäivät kotosalle.
”Mitä sinä haluaisit tänään tehdä?” Draco kysyi kun he olivat tomuttaneet olohuoneen.
Gwyneth suoristeli maton hapsuja. ”En minä oikein tiedä. Mitä sinä olet suunnitellut?”
Draco rykäisi hämillisenä, sillä kaikki hänen tekemisideansa olivat jouluisia. ”En sen kummempia. Olen kyllä ajatellut mennä tänään käymään tonttulakkimuseossa, mutta se joutaa odottaa siihen että isä ja Balz ovat palanneet sinun seuraksesi.”
”Minä haluan mukaan”, Gwyneth sanoi yllättäen. Niinpä he lähtivät saman tien.
Museossa oli ihanaa! He kiertelivät narisevalattiaisissa huoneissa katselemassa eri vuosikymmenten, tyylisuuntausten ja kansojen tonttulakkeja, ja niiden kaikkien näkeminen samassa tilassa täytti Dracon pohjattomalla ilolla. Usein hän pysähtyi jonkin tonttulakin eteen huokailemaan ihastuneena, ja Gwyneth sai nykiä häntä pitkän tovin viitanliepeestä ennen kuin hän huomasi jatkaa matkaa. He kiertelivät miltei kaksi tuntia lakkien parissa, mutta silti kierros oli Dracosta liian nopeasti ohi. Onneksi museon yhteydessä oli myös tonttulakkikauppa, jossa he saattaisivat jatkaa ihallua ja Draco voisi viimein saada myös omakseen jonkin upean luomuksen. Hän ilmoitti suunnitelmansa Gwynethille ja he lähtivät siirtymään kohti kaupparakennusta.
”Minäkin haluan tonttulakin”, Gwyneth ilmoitti, ja Draco riemastui. ”Mustan.”
”Mustan...” Draco nielaisi. Hänellä oli toki itsellään muutama musta tonttulakki, mutta ne olivat vain pimeitä pisaroita tonttulakkimeressä. Gwynethin kokoelma oli paljon vaatimattomampi, joten musta muodostaisi siihen varsin näkyvän osan.
”Sehän on vähän synkeä väri jouluun, eikö?” Draco sanoi varovasti.
Gwyneth vilkaisi ympärilleen pihamaalla. ”Synkeää täälläkin on.”
Draco toivoi, että värikkäiden tonttulakkien valikoima saisi Gwynethin pyörtämään päänsä, ja he astuivat sisään puotiin. Pieni kello kilkatti heidät tervetulleeksi ja noita tiskin takana hymyili.
”Mitäs teille saisi olla?”
Draco pyöri hartaana katselemassa erilaisia lakkeja, vaikka oli jo sisäänastuessaan iskenyt silmänsä erääseen klassiseen kultapunoskoristeltuun ja miellyttävästi kilisevään punaiseen lakkiin. Toisaalta eräs sininen kultaisin ja hopeisin tähdin ja kuin koristeltu myös miellytti… lopulta hän päätti ostaa molemmat!
”Entäs nuorelle joulunystävälle?” noita kysyi sitten ja Gwyneth värähti hieman.
”Haluan mustan lakin”, Gwyneth ilmoitti tomerasti.
”Mustan? Eikä jokin vähän pirteämpi väri olisi mukava, lapsikulta? Meillä olisi täällä oransseja ja limenvärisiä, ne ovat kauden muotisävyt...” noita esitteli mitä erilaisimpia lakkeja ja Gwyneth näytti koko ajan kärttyisemmältä. ”En oikein tiedä, voinko edes näyttää sinulle mustia lakkeja!”
Draco katseli tilannetta ristiriitaisten tunteiden vallassa ja suoristautui sitten koko pituuteensa. ”Kuulkaapas. Minun tyttäreni haluaa mustan tonttulakin, joten mustan tonttulakin hän myös saa. Onko teillä sellaisia myynnissä vai lähdemmekö etsimään muualta?”
Noita kaivoi hieman luimistellen esiin mustat tonttulakit, ja Gwyneth valitsi itselleen yhden joka oli kuvioitu sähkönsinisillä palloilla. Draco osti vielä Balthazarille tuliaiseksi joulukuusenmallisen lakin ja Harrylle tyylikkään pullonvihreän lakin. Gwyneth veti lakkinsa päähän, mutisi kiitokset ja lähti pihalle hyppimään lätäköissä. Draco katseli tätä hymyillen. Kenties pieni joulumieli jo oli juurtunut Gwynethinkin mieleen!
-
Luukku 16
Joulukuun kuudentenatoista päivänä Draco pohdiskeli, joko olisi aika aloittaa suunnittelu, koristelu, ruoanlaitto ja stressaaminen juhlia varten, mutta Harry ilmoitti jämäkästi että ei. Niinpä Draco päätti käyttää päivän rentoutumiseen, ja käpertyi viltin sisään sohvalle katselemaan jouluelokuvia. Hän laittoi jalkansa Harryn syliin, ja lapset istuivat hänen jalkojensa päälle, joten vähän ajan päästä niissä ei ollut enää lainkaan tuntoa. Lapset jaksoivat katsoa puolitoista elokuvaa ja alkoivat sitten juoksennella ympäri olohuonetta leikkien ilmeisesti olevansa pöllöjä lentelemässä. Pullanmuru ja Thor innostuivat mukaan ja lensivät aivan oikeasti ympäriinsä, ja kuusi alkoi hitaasti hivuttautua syrjään, joten television katselussa oli ajoittain hankaluuksia. Tunto palasi Dracon jalkoihin kivuliaasti.
Päivälliseksi he tilasivat pitsaa, ja iloinen nuori noita toi sen luudallaan ja he keskustelivat vähän aikaa lentosäästä. Pullanmuru lähti saattamaan lähettiä takaisin. Pitsa oli herkullista, vaikka se ei tuntunutkaan ihan riittävän jouluiselta. Harry lohdutti Dracoa sillä, että jouluruoallekin olisi vielä paljon aikaa, ja se tuntuisi sitten erityisemmältä. Draco rakasti Harryn järjen sanoja.
Illalla Draco nukahti sohvalle ja heräsi kun Harry peitteli hänet ja riisui häneltä tonttulakin. Kun hän katseli tokkuraisena ympärilleen, Harry kaappasi hänet käsivarsilleen ja kantoi vuoteeseen.
-
Luukku 17
Seitsemäntenätoista joulukuuta Draco aloitti kiivaat juhlavalmistelut. Aamupäivällä hän tanssitti luutaa ja moppia ympäri taloa kunnes ne olivat niin uupuneita että kömpivät lupia kyselemättä siivouskomeroon. Iltapäivällä hän puolestaan siirtyi keittiöön kokkailemaan juhlaruokia. Hänen vispilänsä, kauhansa, veitsensä ja kaulimensa viilettivät vinhaa vauhtia kulhoissa, kattiloissa ja leikkuulaudoilla. Draco antoi niille ohjeita silmät loistaen, lapset tuijottivat silmät pyöreinä keittiövälineiden kiitämistä ja Harry puolestaan vartioi silmä tarkkana lapsia jotta nämä eivät laittaisi sormiaan leikkaavan veitsen alle. (Hän oli varuillaan, vaikka Draco olikin kuulemma lisännyt leikkuuloitsuun komponentin joka esti sitä pilkkomasta eläviä olentoja.)
Iltapalaksi Draco haudutti riisipuuron ja söi omansa runsaan luumukiisselin kera. Iltamyöhällä hän vielä puki yhden parhaista tonttulakeistaan ja meni puutarhaan loitsimaan muutaman väriävaihtavan valopallon. Pian Harry kuitenkin tuli hakemaan häntä sisälle ja hän suuteli tätä pitkään valopallojen välkkyessä ympärillä lempeästi. He tulivat nopeasti viluisiksi ja suuntasivat yhdessä lämpöiseen vuoteeseensa kietoutumaan toisiinsa.
-
Aww miten suloisia lukuja! Hyvä että Draco piti lepopäivänkin. Ihania perhejuttuja, elokuvia ja leikkiä. Hauskaa että pizza tuotiin luudalla ja Pullanmuru lähti saattamaan! Eniten mieleeni jäivät kaikki Dracon ja Harryn väliset hellyydet, niistä on mukava kuulla :)
-
Elfmaiden: Kiitos! ^--^ Pullanmuru on niin kohtelias pöllö <3 Hyvä että Harryn ja Dracon suhteestakin kuultaa lämpöä!
-
Luukku 18
Joulukuun kahdeksantenatoista Draco oli valmiina leipomaan ja kokkaamaan koko päivän, kun Harry ehdotti josko osa tarjoomuksista ostettaisiin tänä vuonna valmiina.
”Ei kai niin voi tehdä”, Draco epäili, vaikkei ollut ihan varma, miksei voisi. Olihan hänestä mukavaa laittaa tarjoomuksia, mutta oli siinä eittämättä ollut viime vuosina koko ajan enemmän hommaa.
”Voi kyllä”, Harry vakuutti, ja Draco söi mietteissään joulutorttua. Lopulta hänen ilmeensä kirkastui.
”Jospa mentäisiin kauppahalliin! Sieltä varmasti saa erilaisia kausiherkkuja.”
”Mainio idea”, Harry sanoi ja lähti kertomaan suunnitelman lapsille.
Draco oli kuin lapsi karkkikaupassa paitsi karkkikaupassa myös kalapuodissa, leipomossa ja hedelmämyymälässä. Hän suorastaan kiljahteli innosta nähdessään ihania herkkuja ja eksoottisia hedelmiä, ja hän ostikin maisteltavaksi liki joka sorttia. He vaeltelivat käytävillä pitkään, ihastelivat koristeluja ja etsivät maistiaisia. Lapset halusivat omat leikkitaikasauvat, ja saivatkin ne vaikka Harrya ja Dracoa moinen vähän epäilytti. Kun hankinnat oli tehty, he menivät istuskelemaan kahvilaan. Draco tilasi tietysti glögin, mutta muut halusivat vaahtokarkkikaakaot. Lisäksi he tilasivat lautasellisen pyöreitä munkkeja, jotka kierivät somasti alusellaan.
Kotona kaikki olivat väsyksissä ja ruoat tungettiin nopeasti komeroon ennen kuin he menivät makoilemaan olohuoneen matolle ja keskustelemaan joulusuunnitelmistaan. Kaikki olivat yksimielisiä siitä että he viettäisivät jouluaaton ja -päivän Kotikolossa.
Illalla Draco rentoutui paketoimalla lahjoja. Pullanmuru auttoi, eikä Draco tuntenut toista pöllöä joka olisi osannut yhtä hienosti kieputtaa lahjanarua paketin ympärille ja kihartaa sitä. Kenties osan paketeiista voisi jo juhlissa antaa vastaanottajilleen.
-
Voi ääää, tämä on ihana. Voisin potkaista itseäni takalistolle kun en ole ehtinyt reaaliajassa seuraamaan. Mutta aivan ihanaa että Operaatio Joulumieli on täällä myös tänä vuonna. :-*
Rakastan niitä yksityiskohtia mitä kirjoittelusi vilisee. On paljon tuttua, mutta myös kivoja yllätyksiä tälle vuodelle.
”Minä tykkään lampaista, en joulusta”, Gwyneth puhahti.
Hihihi, myös minä hiukan ajattelin että näin voi käydä. Lapset ovat niin suoria ja aitoja.
Viidentenä joulukuuta Draco heräsi Pullanmurun huhahteluun...
”Mitä nyt, pikku pöllö?” hän mumisi ja katseli ympärilleen. ”Onko sinun nälkä?”
Pullanmuru huhuili pöyristyneenä.
Ihanaa että Pullanmuru on täällä taas ♥. Ja kovin närkästyneenä että koristeet lojuvat hujan hajan ties missä. Onneksi asia korjattiin.
Narcissa säntäsi sisältä halailemaan lapsia.
”Voi mummun pienet kullannuput!
Voi että Narcissa on sitten mukava mummu. Innoissaan kun lapsenlapset tulevat käymään.
Tonttulakkipäinen kylpyankka bongattu! Hiphei Draco ja hänen kylpyhetkensä.
Tässä on kivasti myös esillä tuo, että lapset ovat kovin erilaisia luonteiltaan, mieltymyksiltään ja kiinnostuksen kohteistaan. Ja kun kirjoitat siitä niin kivasti, se elävöittää ihanasti tätä joulun valmistelua ja lapsiperheen arkea. :)
-
Fairy tale: Kiitos! Ihanaa että sinäkin olet löytänyt heidän pariinsa taas <3 Onhan tässä vielä muutaman päivän mahdollisuus seurata reaaliajassa! Ja kiitos kauniista sanoistasi!
-
Luukku 19
Joulukuun yhdeksäntenätoista Draco heräsi jännittyneenä jo aamutuimaan. Miten ihanaa, juhlapäivä oli koittanut! Hän nousi joululauluja hyräillen ja alkoi valmistella tarjoilupöytää ja loitsia siihen kylmennysloitsuja – olisi kiusallista, jos pöydän antimet olisivat pilaantuneet jo ennen kuin vieraat ehtisivät paikalle.
Gwyneth ja Balthazar touhottivat pitkin asuntoa, hekään eivät selvästi meinanneet pysyä nahoissaan kun oli tulossa niin monia leikkikavereita. Pullanmuru lenteli varmistamassa, että kaikki yksityiskohdat olivat kohdillaan, ja välillä säksätti Dracon korjaamaan jotakin vinossa olevaa koristetta (se yritti saada apua Harryltakin, mutta tämä ei lainkaan ymmärtänyt, mikä koristeluissa muka oli vialla). Thor istui ikkunassa odottamassa Adalminaa.
Blaise tuli puoliltapäivin ja lapset juoksivat kiljuen hänen syliinsä. Blaise nauroi ja heitteli molempia hetken ilmaan. Sitten hän siirteli huonekaluja Dracon käskyjen mukaan samalla kun lapset pyytelivät häntä leikkimään hevoskotkilla ja hevoskotkaa. Kun olohuone oli raivattu, hän nosti Gwynethin hartioilleen ja juoksenteli hetken ympäriinsä.
”Hevoskotkat lentävät”, Gwyneth huomautti.
”Osaavat ne juostakin”, Blaise puolustautui, laski Gwynethin lattialle, nosti Balthazarin tämän tilalle ja seurasi tätä lastenhuoneeseen. Hetken kuluttua Gwyneth kuului antavan ohjeita hevoskotkien kampaamisesta. Dracoa hymyilytti.
”Eikös kaikki ala olla valmista?” Harry uteli ja kietoi kätensä takaapäin Dracon vyötäisille.
”Juu”, Draco myönsi ja katseli ympärilleen mielissään. Harry painoi Dracon lähemmäs itseään.
”Mennään sitten hetkeksi rentoutumaan nyt kun Blaise huolehtii lapsista”, Harry sanoi ja veti Dracon perässään makuuhuoneeseen.
Kun ovikolkutin alkoi karjahdella, Draco säntäsi avaamaan posket punaisina ja tonttulakki vinossa. Luna kapsahti suoraan hänen kaulaansa ja Adalmina liihotti Thorin vierelle. Ne hieroivat poskiaan yhteen ja Draco pyöritti Lunaa ilmassa muutaman kierroksen. Luna kikatti ja ojensi hänelle näkymättömän joulupurskiaisen sievässä punaisessa ruukussa.
Ron, Parvati ja Mitch pölähtivät pian takkaan, ja Gwyneth ja Balthazar säntäsivät kiljuen lastenhuoneesta, tarttuivat Mitchiin ja veivät tämän mukaan. Ron naureskeli ja puisteli tuhkaa vaatteistaan. Pian Hermione, Pansy ja pikku-Ivarkin tulivat. Lapsi taaperteli herttaisesti ympäriinsä ja lähetettiin myös muiden lasten seuraan. Aikuiset istuutuivat sohville napostelemaan tarjoomuksia ja rupattelemaan, ja uusia vieraita lappoi tasaiseen tahtiin sisään.
”Kai te tulette jo aatonaattona?” rouva Weasley uteli vaateliaasti. ”Lapset eivät ole vieläkään ehtineet meille yökylään ja olemme muutenkin ajatelleet aloittaa joulunvieton hyvissä ajoin!”
Harry ja Draco vilkaisivat toisiaan. ”Tulemme mielellämme!”
Draco yritti tarjoilla Hermionelle syötävää, mutta tälle ei kelvannut viiniglögi, graavikala eivätkä pehmoiset juustot. Draco huokaisi turhautuneena.
”Kai sinä nyt jotain syöt!”
”Voin ottaa vaikka joulutortun”, Hermione lupasi ja madalsi ääntään. ”Olen raskaana, siksi on kaikenlaisia ruokarajoituksia.”
Draco oli järkyttynyt. Eikö raskaana saanut syödä graavikalaa? Miten silloin nauttia joulusta?! Sitten hän rekisteröi Hermionen sanojen merkityksen ja halasi tätä ja Pansya ponnekkaasti onnitteluksi.
Kaikilla oli ihanaa. He pelasivat seurapelejä, tanssivat kuusen ympärillä ja ilman kuusta, söivät enemmän kuin jaksoivat, lauloivat joululauluja, lukivat kirjoja, leikkivät, ihailivat jouluvaloja, pyysivät pöllöjä pitämään lentonäytöksen, makoilivat lattialla kuuntelemassa takkatulen rätinää ja antoivat lasten syödä vaahtokarkkeja iltapalaksi. Ivar nukahti kymmeneltä kaksosten sänkyyn ja kun Mitchiä tuntia myöhemmin etsiskeltiin, hänkin löytyi sieltä umpiunessa. Draco alkoi suunnitella siskonpedin petaamista lattialle kaksosille, mutta ennen kun hän pääsi ajatusta pidemmälle olivat nämäkin ryömineet vuoteeseensa, ja siellä kaikki neljä nukkuivat somasti ja ahtaasti.
Ilta taittui yöksi ja he keskustelivat menneisyydestä, tulevaisuudesta, elämästä ja joulusta – Draco erityisesti joulusta. Kun aikuistenkin päät alkoivat nuokkua, Hermionelle ja Pansylle sijattiin vuode vierashuoneeseen, Ron ja Parvati nukkuivat ilmapatjalla olohuoneen lattialla ja Blaise sohvalla. Harry ja Draco kömpivät omaan vuoteeseensa ja kietoutuivat unisina ja hieman humalaisinakin toisiinsa.
”Olipa ihanat juhlat”, Draco mumisi, painoi päänsä Harryn kaulaa vasten ja nukahti.
-
Luukku 20
Joulukuun kahdentenakymmenentenä Draco heräsi paahtuvien leipien tuoksuun ja tunsi orastavaa pääkipua. Hän voihkaisi ja veti tyynyn päänsä päälle, mutta hetken päästä kahvin houkutteleva tuoksu kiskoi hänet vuoteesta.
”Huomenta”, Blaise virnuili keittiössä. Draco ei käsittänyt, kuinka tämä saattoi aina näyttää niin raikkaalta. ”Tästähän alkaa tulla perinne.”
Draco mulkaisi Blaisea ja otti vastaan särkylääkejuoman ja kahvin. Lapset istuivat rivissä pöydän ääressä ja levittivät marmeladia leiville.
”Missä kaikki muut ovat?”
”Nukkuvat vielä.”
”Ja sinä pidät täällä päiväkotia”, Draco naurahti, ja Blaise kohautti harteitaan.
”Nämä tulivat herättämään ensimmäisenä minut.”
”Me pompittiin sen päällä”, Gwyneth kikatti. Draco pörrötti hänen hiuksiaan.
”Oliko teillä kiva joulujuhla?”
”Jooooo”, kaikki vakuuttivat kuorossa, ja Draco huokaisi helpotuksesta. Aina vähän hermostutti, josko kaikki sittenkin vihaisivat hänen juhliaan. Hän haukkasi leivästä jonka Blaise ojensi hänelle ja kysyi, lähtisivätkö he myöhemmin päivällä kävelylle Huurresuolle, jolle oli kuulemma toteutettu erityisen upea kausivalaistus. Blaisella ei ollut mitään ajatusta vastaan, ja tuskin haittaisi vaikka muut nukkuisivat pitkälle päivään, olisihan valaistus vaikuttavampi pimeällä.
Draco ja Blaise veivät lapset pihalle ja rakensivat näiden kanssa majaa. Jonkin ajan päästä Harry ilmaantui nojailemaan terassinkaiteisiin kahvikuppi kädessään ja lämpöloitsu ympärillään. Draco kiiruhti antamaan hänelle suudelman, ja Harry virnisti ujosti.
”Teillä näyttää olevan hauskaa”, Harry totesi.
”Haluatko tulla mukaan?”
Harry värähti. ”Ei kiitos. Pysyn mieluummin sisällä.”
”Voit sitten laittaa meille lounasta tarjolle”, Draco sirkutti ja lähti jatkamaan holvikaaren suunnittelua.
He söivät lounaaksi jälleen juhlien tähteitä – niitä riitti joka vuosi, vaikka Draco aina olikin huolissaan ruoan riittävyydestä (kenties näillä asioilla oli jokin yhteys). Ron, Parvati, Hermione ja Pansy näyttivät suorastaan virkistyneiltä ja iloitsivat saatuaan pitkät yöunet. Blaise kohautteli harteitaan vaivautuneena kun häntä kiiteltiin.
Kun päivä alkoi hämärtää, he suuntasivat Huurresuolle. He vaelsivat jonona pitkospuilla ja henkäilivät ihastuksesta. Balthazar meinasi lähteä harhailemaan jonkin virvatulen perään, mutta Harry sai napattua häntä hupusta. Kausivalot olivat todellakin vaikuttavat, ehkä jopa parhaat joita Draco oli koskaan nähnyt – ja hänellä sentään oli laaja kokemus valoloitsuista. Hän sai monenlaisia ideoita myös omaan jouluvalaistukseensa, ja alkoi jo salaa suunnitella seuraavaa vuotta. Kenties hänellä voisi olla jokin innoittava teema!
Kotiinpalattuaan he joivat kuumaa kaakaota, ja pian niin Ron kuin Hermionekin lähtivät perheineen koteihinsa.
”Ihanaa kun tulee joulu”, Balthazar sanoi onnellisena ja nuokkui pöytää vasten. Draco kantoi tämän nukkumaan ja vuode näytti kummallisen tyhjältä kun siinä ei ollut neljää lasta. Gwyneth kömpi perässä ja käpertyi veljensä viereen.
”Isi”, hän sanoi vielä unisella äänellä. ”Voitko huomenna loitsia hevoskotkille omat jouluvalot?”
”Totta kai”, Draco lupasi liikuttuneena, ja silitti Gwynethin päätä ennen kuin tämä vajosi uneen.
Blaise jäi vielä toviksi istumaan iltaa ja he joivat hieman jouluista viskiä ja keskustelivat joulunvietosta. Blaise oli ilmeisesti lähdössä jonnekin trooppiselle saarelle, Draco ei ollut aivan varma, mikä tämän puheista oli totta ja mikä vitsailua. Harry meni ajoissa nukkumaan ja Draco ja Blaise muistelivat vielä jonkin aikaa menneitä. Hyvästeltyään Blaisen ulkoportailla Draco jäi vielä hetkeksi katselemaan tähtitaivasta ja tunsi, kuinka joulun rauha laskeutui häneen.
-
Voi että miten ihania lukuja! Oikein pörröistä joulutunnelmaa! Hyvä idea Harryltä ehdottaa ruokien ostoa, ja se kauppahallihan oli ihana, karkkikauppoineen ym! Oli taas kiva lukea miten helliä ja rakastuneita Draco ja Harry yhä ovat, menivät vähän päiväunillekin juhlien alla kun Blaise leikki hevoskotkaa/hevoskotkilla. Juhlat menivät todella kivasti, aika ihanaa varmaan tuollainen rento seurustelu... Hauskaa, että Hermione ja Ron ovat tahoillaan löytäneet toiset kumppanit.
-
Elfmaiden: Kiitos! <3 On tärkeää levätä hyvin ennen juhlia. :D Ja rento seurustelu samassa tilassa ihmisten kanssa tuntuu jostain syystä tosiaan tällä hetkellä erityisen kaukaiselta ajatukselta...
-
Luukku 21
Kahdentenakymmenentenäensimmäisenä joulukuuta kaikki olivat vähän väsyksissä joulujuhlan jäljiltä. Draco teki hevoskotkien asumukseen jouluvaloja, ja saattoi innostua hieman liikaa. Hän vain oli niin iloinen siitä että Gwyneth oli tehnyt tällaisen myönnytyksen joululle, ja tietysti Huurresuon upeat valot olivat vielä tuoreessa muistissa.
Gwynethin ja Balthazarin mielestä valokokonaisuus oli mahtava, ja Harrykin näytti olevan sanaton.
”Se on… todella vaikuttava”, hän lopulta päätyi muotoilemaan. Dracokin katsoi luomustaan ylpeänä. Vähän häntä kyllä mietitytti, miten lapset saisivat yöllä unta kun valot olivat niin kirkkaat… mutta kaipa niihin pitäisi loitsia jokin ajastin. Draco käytti sen parissa vielä tunnin.
Sillä aikaa Harry ja lapset olivat kokanneet heille munakkaan ja nakkeja, ja Draco söi niitä tyytyväisenä, pitäen omanaan ajatuksen siitä että eikö tähän aikaan kuusta tulisi jo syödä jouluruokaa joka päivä. Jälkiruoaksi hän sentään sai pipareja.
Lopuniltaa Draco vietti leikkimässä hevoskotkilla, sillä hän ei malttanut olla ihailematta uusia valoja. Lapsetkin leikkivät välillä hänen kanssaan. Kaikki menivät ajoissa nukkumaan kerätäkseen voimia joulunviettoon.
-
Luukku 22
Joululuun kahdentenakymmenentenätoisena kaikilla oli kova kiire viime hetken valmisteluissa. He pakkailivat kaikkea mitä saattoivat kuvitella tarvitsevansa, ja Draco yritti vakuuttaa lapsille etteivät he tarvitsisi joka hevoskotkaa mukaan.
”Mutta isi”, Balthazar sanoi loukkaantuneena. ”Sittenhän ne joutuisivat viettämään joulun yksin!”
Niinpä joka hevoskotka pakattiin. Onneksi Dracolla oli runsaasti sisäpuolelta suuremmiksi lumottuja laukkuja, hän antoi lapsille yhden joka oli niin pieni etteivät nämä vahingossakaan mahtuisi itse sisään.
”Tiedättehän, että voimme koska tahansa ilmiintyä tänne, jos jotakin tärkeää unohtuu?” Harry kysyi epäillen.
”Totta kai”, muut vakuuttivat ja jatkoivat tavaran haalimista mukaan. Harry huokaisi ja katsoi televisiota. Niinpä Draco pakkasi tällekin mukaan runsaasti tonttulakkeja.
Illan Draco käytti hienosäätämällä kuusenkasteluloitsua, jotta se varmasti toimisi koko heidän poissaolonsa ajan ja pitäisi kuusen virkeänä ja kiiltävänä. Harry katsoi hänen toimintaansa lievästi huvittuneena, joten Draco meni kärttyisenä vuoteeseen. Hetken kuluttua Harry tuli lepyttelemään häntä ja pahoittelemaan asennettaan, ja Draco saattoi nukahtaa tyytyväisenä tämän kainaloon.
-
Luukku 23
Joulukuun kahdentenakymmenentenäkolmantena Harry ja Draco keräilivät hermostuneina kasaan kasaan kaikkia kasseja ja pusseja. Kun ne oli koottu eteiseen, Harry katseli tilannetta epätoivoisena.
”Miten me saamme nämä kaikki kulkemaan?”
He vyöttivät itseensä mahdollisimman monta kassia ja virittelivät osan olkapäilleen ennen kuin nappasivat lapsia tiukasti kädestä.
”Ensi kerralla tilataan jokin kuljetus”, Harry mutisi ennen kaikkoontumistaan.
He saapuivat Kotikolon pihamaalle ja rouva Weasley säntäsi heti vastaan ja kiikutti lapset keittiöön leipomaan kanssaan. Harry ja Draco kantoivat tavarat sisään ja menivät sitten istumaan olohuoneeseen herra Weasleyn seuraksi. Tämä kertoi heille uusimmasta autostaan, sen ominaisuuksista ja loitsuista joita oli siihen tehnyt. Harry ja Draco nyökyttelivät vaikka kumpikaan ei ymmärtänyt aiheesta juuri mitään.
Jonkin ajan päästä Weasleyn lapsia alkoi saapua, ja kaikki halailivat ja kyselivät kuulumisia ja väistelivät joulukuusta (joka oli upea). Rouva Weasley oli kokannut herkullisen aterian ja talo oli täynnä joulukoristeita. Oli sitten mukavaa kyläillä paikassa jossa oli jouluinen tunnelma!
Heille oli varattu huone vinttikamarista. Alunperin lasten piti nukkua patjoilla ja Harryn ja Dracon vuoteessa, mutta kun he puoliltaöin hipsuttelivat huoneeseensa olivat lapset siirtyneet vuoteeseen, joten he paneutuivat patjoille. Draco aivan kihisi innosta ja odotuksesta, sillä viimein joulu oli täällä!
-
Jee, melkein valmista jo! Aww, Draco on kyllä taitava jouluvalojen loihtimisessa, näppärää! Hyvä ettei Draco alkanut purnata jouluruuan perään, kyllä niitä ehtii syödä sitten seuraavina päivinäkin. Melkoisen tavaravuoren kanssa he kyllä lähtivät, hevoskotkat ymmärrän, mutta pitääkö tonttulakkeja olla monta? No, Harry ei tainnut olla jarruttelemassa ajoissa. Onneksi Kotikolossa järjestyi nukkumapaikat patjoilta vaikka lapset olivat vallanneet sängyn.
-
Elfmaiden: Kiitos ja hyvää joulua! -^-^- Dracolla on erityinen suhde tonttulakkeihin. ;D
Hyvää joulua kaikille! <3
-
Luukku 24
Jouluaattona Draco heräsi varhain ja herätti heti lapset.
”On jouluaatto!”
Balthazar pomppasi heti ylös ja hihkaisi: ”Jipii!”
Gwynethistä näkyi peiton alta vain silmät kun hän mutisi hyvänjouluntoivotukset ja jatkoi nukkumista. Harry kysyi mitä kello oli, ja kuultuaan sen olevan kuusi upotti päänsä syvälle tyynyyn. Draco päätteli, ettei tämäkään aikonut vielä nousta.
Hän ja Balthazar hiipivät alakertaan ja alkoivat riisipuuronkeiton. Sitten he kävivät tunnelmoimaan kuusen vierelle.
”Ajattele, tähän aikaan huomenna lahjat ovat tuossa”, Balthazar sanoi halveksivasti, ja Draco myhäili iloisena.
Vähitellen muitakin joulunviettäjiä alkoi saapua alakertaan. Ensimmäisenä saapui varsin väsynyt Ron erittäin virkeän Mitchin kanssa. Draco lupasi katsoa lapsen perään ja Ron kiiruhti takaisin nukkumaan. Draco ja lapset leikkivät piilottelemalla tonttukoristeita.
Pian rouva Weasley saapui ja iloitsi kun puuro oli jo valmista. He söivät yhdessä ja rouva Weasley paljasti, että seuraava puurohetki olisi puoliltapäivin. Draco alkoi jo odottaa sitä innolla.
Pian Gwyneth heräsi ja lapset virittelivät jouluisen hevoskotkaleikin. Sitten herra Weasley esitteli kaikille uutta autoaan ja he lauleskelivat joululauluja puutarhassa. Lapset ja Draco leikkivät piirileikkejä pihakuusen ympärillä.
Puolenpäivän puurohetkeen saapuivat vieraiksi Luna poikaystävänsä ja isänsä kanssa sekä Hermione, Pansy ja Ivar. Kaikki kerääntyivät pitkän pöydän ääreen, nauroivat, söivät ja lauloivat joululauluja. Draco tunsi hehkuvansa. Välillä hän vilkuili lapsiaan, ja näytti siltä kuin Gwynethilläkin olisi ollut vähän hauskaa. Erityisesti kun hän sai syödä liki rajattomasti suklaata.
Draco vaihteli tonttulakkia ahkerasti ja vaihtoi Harrynkin lakin aina kun tämä ei huomannut. Gwyneth oli itsenäisesti pukenut mustan tonttulakkinsa, ja Balthazarilla oli monta tonttulakkia päällekkäin. Illalla he söivät vielä pitkän aterian ja lapset huvittelivat konttaamalla pöydän alla. Pöllöt puolestaan lensivät katonrajassa.
Illalla niin lapset kuin aikuisetkin olivat niin ylikierroksilla että heitä oli vaikea saada nukkumaan. Kaksoset pomppivat sängyllä kunnes Draco oli varma että se rysähtäisi lattian läpi, ja sitten Balthazar nukahti miltei silmänräpäyksessä. Gwynethkin suostui viimein asettumaan aloilleen ja Draco peitteli hänet.
”On tämä joulu sittenkin ihan kiva”, Gwyneth mutisi velmusti hymyillen ennen kuin vaipui hänkin uneen. Draco jäi katselemaan häntä sydän liikutuksesta väristen. Ajatella, että joulumieli oli sittenkin löytynyt!
-
Voi että tätä Dracon joulun valmistelua on niin kiva lukea. Nuo hevoskotkaleikit herättivät väkisinkin mieleen liudan erivärisiä My Little poneja, mutta hevoskotkista on siis vastaavat leluversiot. Voi että.
Tonttulakkimuseo. Voi mahoton. Sinne tekisin itsekin kierroksen, jos tilaisuus tulisi.
Tuo Gwynethin valitsema musta tonttulakki vaikutti oikein tyylikkäältä valinnalta, kun siinä oli sitä sinistäkin vähän mukana.
Joulujuhlat olivat taas pikkasen erilaiset mitä edellisinä vuosina, mutta yhtä mukavat ja onnistuneet. Heidän ystäviensä kuulumisia on aina mukava kuulla. Ja Blaise the päiväkodinsetä huolhetii että muut aikuiset saavat nukkua pitempään. Kuinkas ne muksut hänet herättivätkään. Taitaa Blaise-setä olla suosittu.
Ja sitten tuo Huurresuon kausivalokävely.
Kiitos mukavasta kalenterista ja mukavaa joulunaikaa. :)
-
Fairy tale: Kiitos! Tietysti hevoskotkiakin pitää olla kaikissa sävyissä! Joulunaikaan on kyllä kaikenlaisia ihania rientoja. Ihanaa että olet viihtynyt operaatioiden parissa ja kiitos toivotuksista! Onnea myös uudelle vuodelle!
-
Joulupäivän Pullanmuru-spesiaali!
Joulupäivä alkoi tohinalla. Kaikkialta kuului hihkuntaa, naurua ja töminää. Lahjapaperit rapisivat ja puuro vihelsi. Pullanmuru lensi tyytyväisenä kaiken yllä. Se rakasti joulua ja sen innokasta ilmapiiriä. Harmi kyllä sen purossa ei ollut mantelia, mutta lahjat olivat kovin mieleisiä.
Kun ihmiset siirtyivät jälleen yhdelle aterialle, Pullanmuru lensi kotiin. Tästä rauhallisesta hetkestä oli tullut sille tärkeä perinne. Pöllö lenteli ympäri taloa katselemassa joulukoristuksia, söi pöllöherkkuja ja katseli ulos ikkunoista pimenevää taivasta ja jouluisia valoja. Sitten se lauleli hieman joululauluja ja helisytteli kulkusta. Kun sitä alkoi väsyttää juhlinta, se laittoi joululaulut soimaan ja käpertyi torkkumaan tonttulakin päälle.
-
Löysin tämän joulukuun alussa ja vaikutti niin mukavalta, että piti myös käydä lukemassa jo aikaisemmin ilmestyneet kalenterit. Kiitos tästä ja oikein hyvää joulunaikaa :)
-
Aww, kiitos näistä lopuistakin luvuista! Ihanan pörröisiä! Samastun itse enemmän Harryyn mutta hauskaa seurata toisten ylitsepursuavaa jouluriemua! Pullanmurua vähän kaipasin aattona, joten oli hauskaa kuulla hänennäkökulmastaan taas tuo koulupäivä!
Hyvää joulua!
-
Minulla jäi harmillisesti tämän seuraaminen viime vuonna jostain syystä mitä en enää edes muista :D Mutta kun huomasin, että julkaiset tänäkin vuonna joulukalenteria, halusin tulla lukemaan tämän ensin :)
Olin jo unohtanut, että Gwynethillä ei ollut tässä oikein joulumieltä mutta onneksi se sitten lopulta löytyi! Draco oli kyllä koko joulukuun niin ihana ja innokas joulun valmistelija. Kaikki nuo kuusen ympärillä hyppimiset, lukuisat erilaiset jouluvalot ja kaikki muu ihana jouluun liittyvä oli niin suloista luettavaa että itsellekin tuli aivan väkisin joulumieli tästä :D Vähän tekisi itsekin mieli järjestää jouluiset juhlat ja musta tonttulakki kuulosti synkästä väristään huolimatta aika tyylikkäältä!
Tämän pariin oli kiva palata ja nyt lähden tutkimaan minkälainen on tämän vuoden kalenterisi :D
Vendela