Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Angelsneversleep - 01.03.2020 15:47:05
-
Unelma
S
Ensimmäinen teksti, jonka koskaan julkaisen. Jonkinlaista ajatusvirtaa, jossa purettuna omaa ahdistusta ja ajatuksia. Jonkinlaisena inspiraationa voi pitää kappaletta "I believe I can fly".
Kädet tärisevät, hengitys ei kulje. Ahdistaa, pelottaa ja itkettää. Se on unelma, jonka nappaaminen on kiinni niin pienestä. Sen vuoksi on jo tarpeeksi pelätty, itketty ja tehty töitä. Ja silloin, kun se on enää yhden askeleen päässä - melkein jo kosketettavissa - ei voi enää perääntyä.
Hengitän syvään. Nostan katseeni. Astun yhden ratkaisevan askeleen eteenpäin, valot himmenevät. Valokeila osoittaa juuri minua - enää ei paeta. Musiikki alkaa ja hetken ajan tunnen olevani halvaantunut. Mutta silti kaikki toimii kuin itsestään - jalat ja kädet liikkuvat. Liikeradat ovat muistissa, koreografia on tuttu. Elän unelmaani, teen siitä totta. Se ei ole enää vain unelma - se on todellisuus.
-
Onpa ihastuttava pieni teksti! :-* Tässä kuvataan jotenkin niin elävästi ja samaistuttavasti hetkeä ennen suurta koitosta. Vaikka tietäisi harjoitelleensa hurjasti ja osaavansa vaikka unissaankin, jännitys ja pelko iskevät silti. Tässä tapauksessa kun on vieläpä kyse suuren unelman toteutumisesta, ei se varmastikaan ole psyykkisesti mikään läpihuutojuttu.
Minusta on kiehtovaa, miten unelma on konkreettisesti vain yhden askeleen päässä, yhden ratkaisevan askeleen, ja miten vaikeaa ja helppoa sen askeleen ottaminen voi samaan aikaan olla. Ja kun se askel on otettu, jännitys purkautuu ja loppu hoituukin kuin itsestään. Se on ikään kuin palkinto kaikesta harjoittelusta ja työnteosta. Ihanaa, että unelmasta tulee tällä tavalla konkreettisesti totta. ♥ Se on vaatinut työtä ja uskallusta, mutta palkinto on toivottavasti sen arvoinen.
Kiitos tästä tunteikkaasta lukukokemuksesta! :-* -Walle
-
Oi miten ihana teksti. :)
Tässä onnistut musta todella hyvin herättämään eloon ne tunteet, joita pitkään kaivatun unelman toteutuminen voi saada aikaan. Vaikka jännitys ,ja pelko voikin tuntua ihan ylitsepääsemättömiltä, lopulta kuitenkin itsensä voittaminen ja unelman saavuttaminen on vain yhden askelen päässä. Onneksi tässä tuo askel saadaan otetuksi, ja jokin, mihin on kauan pyritty, saa toteutua. Mun mielestä hieno huomio myös tuo, miten valokeilaan astumisen jälkeen tuntuu kuin halvaantuisi vain paikoilleen, mutta silti tutut liikeradat tulevat sieltä jostakin, ja jännityksestä huolimatta asioiden tekeminen onnistuu.
Kiitos tästä oikein paljon. :)
-
Oi tämä on ihana! Minulla meni ihan kylmät väreet tätä lukiessa! Tiedän hyvin tässä kuvaillun tunteen ja sen kuinka se on parasta maailmassa. Kuinka se pienikin hetki lavalla on kaiken sen työn ja uurastuksen arvoista. Ja erityisen ihana ajatus, että tämä on suuri unelma, joka on vihdoin toteutumassa. Hienointa on, kun unelmat oikeasti käyvät toteen.
Vaikka tämä olikin vain raapale, tässä välittyi todella paljon tunnetta. Ensin ajattelin, että tämä teksti on menossa ihan eri suuntaan ja olin positiivisesti yllättynyt! Vaikka alussa olikin negatiivisia tunteita, tämä oli lopulta valtavan positiivinen teksti! Pidin tästä kovasti <3
-
Kiitos ihanista kommenteista kaikille!
On ihanaa kuulla, että teksti on tarkoituksensa mukaan onnistunut välittämään tunteita. Itsekin moisen tunteen kokeneena voin sanoa, että välillä olisi helpompaa jättää ratkaiseva askel ottamatta ja paeta taaemmas. Toisaalta kuten tekstissäkin, en usko, että monesti katuu yhtä paljon askeleen ottamista kuin sen ottamatta jättämistä - tilanteita tai mahdollisuuksia ei aina tule uusia ;)