Vendela: Eipä ole pääparitus vaihtunut, eikä Harry-poloinen vielä tiedä mitä tahtoo ja mitä kaikkea tässä matkalla tapahtuu! Minä en yhtään tiedä miten pitkä tästä tulee, annan tulla niin pitkän kuin on tullakseen :D Vielä on paljon asioita käymättä, joten ei tämä varmaan ihan heti ole loppumassa. Kiitos kun taas kommentoit ❤
Fairy tale: Henryyn ja Tylypahkan tapaukseen oli viitattu jossain tuolla ihan tarinan alussa, eikä suotta ;) Harry vaan oli silloin vielä arka asian suhteen, niin että homma kuivui kokoon. Harry-parka on kyllä nytkin hämmentynyt, mutta katsotaan miten asiat etenee :) Kiitos kommentista ❤
A/N: Tässä olisi kokonaista seitsemän rapsua, jotka osallistuvat Spurttiraapale V (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=46563.0) -haasteen 19. kierrokselle, tuplaspurtin jälkimmäiselle viikolle. Kunkin päivän inspissana on tuossa otsikon alla :)
54.
(100 sanaa - Milloin)
”Tuota, milloin ehtisit nähdä? Minulla olisi puhuttavaa”, Harry kysyi Hermionelta seuraavana päivänä, kun he lounastivat tavalliseen tapaansa ministeriön kahviossa. Susan oli aamuvuorossa konferenssissa, joka jatkui toista päivää Velhoparlamentissa. Harry oli menossa iltavuoroon, mutta oli päättänyt tulla hetkeksi ministeriölle tekemään töitä. Sitä paitsi, kotona hän olisi luultavasti vain juonut kahvia ja kiertänyt kehää kilpaa ajatustensa kanssa.
”Onko jotain tapahtunut?” Hermione kysyi. ”Sinähän pääset tänään aika myöhään, mutta kävisikö huomenna? Voitaisiin tulla Ronin kanssa...”
”Puhuisin mieluummin vain sinulle”, Harry sanoi. Ronilla oli ollut sulattelemista jo tarpeeksi viime aikoina, eikä Harrysta tuntunut luontevalta kertoa tälle Henrystä ainakaan vielä.
Hermione myöntyi hämmentyneenä hänen pyyntöönsä.
55.
(100 sanaa - Puhelin)
Iltavuorossa Harryn ajatukset harhailivat ja lopulta hänen parinaan oleva Demelza Robins kysyi, oliko hän kenties tulossa kipeäksi.
”Nukuin vain huonosti”, Harry sanoi, mikä oli kyllä aivan totta. Hänen sykkeensä ei tuntunut laskevan lainkaan, vaikka he vain seisoivat vartiossa Velhoparlamentin ovella, katsellen tyylikkäisiin business-kaapuihin pukeutuneita velhoja ja noitia. Harry yritti piilotella haukotustaan. Menisi vielä pari tuntia, ennen kuin konferenssiohjelma iltajuhlallisuuksineen lopulta päättyisi ja hän pääsisi lähtemään. Aurorien vartiointivelvollisuudet olivat pitkäveteisiä muulloinkin kuin väsyneenä.
Oli kiva nähdä. Sanat pyörivät Harryn päässä kuin puhelimen vastaajaviesti. Jos hän oli kuvitellut, että eron jälkeen elämä olisi hetken aikaa taas rauhallista, hän oli ollut väärässä.
56.
(100 sanaa - Tuskainen)
Oli tuskaista herätä aikaisin kahden levottomasti nukutun yön jälkeen. Harry raahautui keittiöön ja napautti kahvinkeitintä kahdesti. Tupla-annos kofeiinia ei tekisi lainkaan pahaa.
“Taikaministeriöön!” Harry huusi hormiin ja kieppui silmät suljettuina Atriumiin.
Vähän ennen lounasaikaa Draco koputti toimiston ovelle.
“Robardsille”, hän sanoi näyttäen paksua pergamenttirullaa. “Alby käski tuoda, nämä ovat salaisia tiedostoja, joten sisäistä postia ei voinut käyttää…”
Rullassa täytyi olla taikakauppaosaston johtajan lähettämää lähdemateriaalia heidän tutkimaansa salakuljetustapaukseen. Harry viittasi Dracon peremmälle ja vei tämän Robardsin luo. Seuratessaan keskustelua Harry yhtäkkiä muisti, että Draco saattaisi edelleen olla lounasseuraa vailla.
“Lähdetäänkö syömään?” Harry kysyi, kun pergamenttirulla oli saatu talteen.
“Sopii”, Draco vastasi.
57.
(100 sanaa - Neljä)
Harry ja Draco istuivat kaksistaan neljän hengen pöytään. Hermione oli koulutuksessa ja Susan etätöissä, joten Harrysta oli mukavaa saada lounasseuraa, vaikkei hän väsymyksen vuoksi tuntenut olevansa lainkaan parhaimmillaan. Aamukahvi oli piristänyt hiukan, mutta kofeiini vaikutti saavan hänen muutoinkin jännittyneen kehonsa epämiellyttävän ylivirittyneeseen tilaan.
”Olet ajatuksissasi”, Draco huomautti, kauhoen kanapataa suuhunsa.
”Anteeksi”, Harry sanoi. ”On ollut kaikenlaista...”
”Hmh”, Draco sanoi. ”Voisin kai sanoa samat sanat.”
Harry katui edes ajatelleensa turhista murheista valittamista. Dracolla oli varmasti vielä paljon enemmän sydämellään.
”Puhutaan vaikka huispauksesta, saadaan molemmat muuta ajateltavaa”, Harry ehdotti. Keskustelu polveili uusimmista ottelutuloksista MM-kisavalmisteluihin ja pian Harry tunsi olonsa huomattavasti virkeämmäksi.
58.
(100 sanaa - Hymy)
Harry heilautti kättään Dracolle, joka jatkoi matkaansa viidenteen kerrokseen. Hän oli iloinen, että Draco oli lähtenyt lounaalta hymy kasvoillaan. Heillä oli ollut mielenkiintoinen keskustelu, sillä kummallakin oli omat ennakko-odotuksensa huispausliigan tulevista maajoukkuepelistä. Harry kannatti Rapakon palloseuraa, jossa Rohkelikon entinen huispauskapteeni Oliver Wood pelasi nykyään ammatikseen. Draco sen sijaan oli henkeen ja vereen Tutshillin Tornadojen puolella. Kumpikin joukkue oli pärjännyt karsinnoissa kohtuullisen hyvin.
Iltapäivällä Harry päätti hoitaa muutaman arkistointivelvollisuuden pois ennen viikonlopun päivystysvuorojaan ja seuraavan viikon alkuun osuvia vapaapäiviään. Rauhallinen hetki kannatti hyödyntää, sillä joskus viikonlopputyöt olivat pelkkää kiireistä liitämistä tulipalosta toiseen. Hermione tulisi kuudelta, joten hänellä olisi vielä runsaasti aikaa.
59.
(100 sanaa - Dramaattinen)
Hermione saapui juuri kun Harry oli sekoittamassa kastiketta spagetin joukkoon.
”Ihanaa, minulla on sudennälkä”, Hermione sanoi, kun Harry koristeli kummankin annoksen reilulla keolla parmesaania.
Harrya oli alkanut nolottaa oma hermostuneisuutensa. Hän pelkäsi suhtautuvansa tapaukseen turhankin dramaattisesti, mutta Hermione ei antanut hänen enää perääntyä, vaan pakotti selostamaan koko jutun juurta jaksain, Tylypahka-ajoista toissapäiväiseen kohtaamiseen.
”Hmm...” Hermione mietti. ”Tuollaisen viestin jättäminen oli ehkä hiukan tahditonta, hänhän oli töissä ja sinä vasta eronnut... Toisaalta, häntä ei vaikuta haittaavan, että sinä lopetit peloissasi kouluaikaisen suhteenne ennen kuin se oikeastaan ehti alkaakaan. Ehkä hän tykkää sinusta oikeasti, Harry.”
Harry melkein nielaisi pastansa väärään kurkkuun.
60.
(100 sanaa - Viikko)
Harry ei ollut yhtään varma, halusiko Henryn tykkäävän itsestään vai ei. Eihän hän edes tiennyt, tykkäsikö itse Henrystä!
”Mitä minun pitäisi sinun mielestäsi tehdä?” Harry kysyi epätoivoisena Hermionelta.
”Miltä sinusta tuntuu? Jos tykkäät hänestä, miksi ette voisi mennä vaikka kahville ja katsoa, mitä tapahtuu? Tai jos tuntuu, että tämä tulee liian äkkiä, voit ihan hyvin sanoa sekin.”
Harry ei ollut asian helppoudesta yhtään niin varma.
”Odota vaikka viikko, mieti ja päätä sitten mitä teet. Ja mitä tulee miesten kanssa deittailuun, jos haluat saada parempaa vertaistukea niin minulla olisi yksi ehdotus”, Hermione jatkoi.
”Kuka muka?” Harry ihmetteli.
”Draco Malfoy”, Hermione sanoi.