Originaalit > Sanan säilä

Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin, S

(1/2) > >>

Puulaatikko:
Author: Puulaatikko
Rating: S
Genre: Ehkä pientä angstia ja pienenpientä fluffya.
Disclaimer: Minun kaikki.
A/N: Oli pitkästä aikaa oli ihana ja helppo kirjoittaa. Voisi sanoa, että inspiraatio lähti Jipun Piiloon-biisitä.  Siitä myös tekstin nimi.






”Arvaa mitä kirjoitan sun selkään” sanoit ja piirtelit sormellasi kiekuroita selkääni. Hiekka vatsan alla pisteli ja vesi kutitteli varpaita.
”Sä kirjoitat mun nimeä.”

Ranta oli viimeinkin yksin meidän.
Muurahainen oli ihan mun nenän edessä. Se tuntui yrittävän näyttää olevansa suuri ja kauhistuttava. Jos sä et olisi ollut siinä, olisin varmaan pelästynytkin.

Suljin silmät ja tunnustelin omaa heikkouttani. Piirsit yhä mun selkään.

Tämä voisi olla mun kultainen taivaani.

”Sä rakastat mua.”
”Mitä?”
”Sä kirjoitit mun selkään 'minä rakastan sua'.”
”Niin kirjoitin.”

”Särkyvät ihmiset on niin kauniita” sanoit.
”Miks sä tollasia ajattelet?”
”Sä näytät niin särkyvältä siinä. Näytät niin särkyvältä aina.”
”Ei ihme, mä en ole ihan normaali.”
”Et niin. Sä oot uniikki.”

Osasit sä käyttää sanoja helisevämminkin kun vain halusit.

”Kirjoitatko sä vielä?”
”En niin paljon.”
”Mikset?”
”Mun on helpompi laittaa suru ja masennus sanoiksi.”
”Ootsä nyt onnellinen?”
”Olen.”
”Tässäkin hetkessä, mun kanssa?”
”Niin.”

”Milloin sä olit kaikkein onnellisin?” kysyit yllättäen.
”Kun mä olin viisi ja äiti sanoi, että musta voi tulla prinsessa. Mä aina luulin, että prinsessoiden ei tarvitse olla surullisia, kun niillä on päivänvarjot ja ne juo paljon kahvia, että ne jaksaa pomppia sängyllä.” Sä naurahdit. Mäkin hymyilin, sillä sun  naurusi oli sitä tarttuvinta laatua.

”Milloin sä rupesit ajattelemaan, että sussa on jokin vikana?”
”Silloin kun mä liian myöhään sain tietää, että se prinsessajuttu ei oo totta.”



A/N2: Kommenttia, kiitos.  (:

ruskaretki:
Nimivalinta on ihan loistava! :) Lähinnä sen takia päädyinkin lukemaan tätä, ja olen tosi tyytyväinen siitä, että luin. Jollain tavalla tämä on tosi kaunis. Piti lukea tämä kahteen kertaan, ennen kuin uskalsin kommentoida mitään. Rakentava palaute on kuitenkin taas karannut lomalle Karibialle, joten en voi nyt sanoa mitään muuta, kuin että tämä oli ihana. :)

Puulaatikko:
ruskaretki, kiitos todella paljon! Ihanaa, että pidit. (:  Kiitos vielä ^^

Marsa:
Pakkohan tähän on kai jotain sanoa.
Ihan vaan noiden kahden viimeisen rivin takia. Koska ne oli ihanat. Koko juttu oli ihan sulonen, mutta noi kaks viimistä lausetta. Aww. Ihanat. Niin niin niin jotain. Ihanat.

Amnesiac:
Toi otsikko on jotenki niin kutkuttava, että mulla on sen takia joka ikinen kerta, kun mä tänne sisään kirjaudun, tunne, että mun on pakko saada lukea tää. Nyt mä sitten vihdoin oli tarpeeksi epälaiska (?8D) avaamaan tän ja lukemaan ja nyt lopulta jopa kommentoimaan, vaikka en tätä viimeisintä osaakaan. Mutta jotain pientä...
Tämä oli todella kaunis ja suloinen lopetuksesta nyt puhumattakaan. Lopetus se vasta olikin ihan älyttömän ihana nuo kaks lausetta on ihan täydellisesti onnistuneet ja sopii tuohon.<3 Opettakaa mutki lopettamaan kirjoitukset tällä tavalla!

Mä en oo ikinä pitänyt Jipun kappaleista, ne ei vain ole ollenkaan mun tyylisiä, mutta jos niistä lähtee tällaiset ideat, niiden on pakko olla tutustumisen arvoisia.;)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu