Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Nukkemestari - 21.07.2011 17:09:38
-
Ficin nimi: Kaksi pientä pörröistä
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Fluff
Ikäraja: S
Paritus: Arnold kääpiöpallura/Posityyhtynen
A/N: Tässä yhtenä iltana iski idea ja koska se oli söpö eikä mitenkään mahdottomimmasta päästä, päätin täyttää FF100:stani tällä. FF100 sanalla 063. Kesä. Eihän tää mikään maata mullistava ficci ole, mutta tuli jotenkin kiva mieli kirjotellesssa ^^
Kaksi pientä pörröistä
Arnold oli Ginnyn. Arnold oli kääpiöpallura, ja ylpeä siitä. Arnoldilla oli ikävä Ginnyä.
Se oli joutunut jäämään kotiin Weaslyn perheen naisväen lähtiessä ostoksille. Arnord tapitteli ympäriinsä ja huomasi leivänmurun kimmaltelevan kesäauingossa oikealla puolellaan. Sen pitkä ja ohut kieli nappasi nopeasti sen parempiin suihin. Hivenen kuiva, mutta muuten oikein herkullinen välipala. Samassa sen silmiin osui jotain muutakin. Jokin ruskea, ohut, mutta pitkä. Mutta Arnold höllyi purppuraiset karvat väristen sen suuntaan ja ojensi kielensä ulos.
Se oli virhe sillä höytyväinen rakenne sai Arnoldin kakomaan. Sen koko pyöreä keho hytkyi, kunnes ruuaksi sopimaton esine oli ulkona sen suusta. Nyt Arnold näki sen kunnolla. Se oli sulka. Ja sen tipauttanut otus oli ilmaantunut hänen eteensä.
”Huhuu?” Pieni, pörheä pöllö huhuili. Arnold tunnisti sen Ginnyn veljen hölmöksi pöllöksi, Posityyhtyseksi.
”Huhuu?” Pöllö huhuili taas ja hypähti parilla askeleella lähemmäksi. Arnold perääntyi hiukan.
”Huhuu!”
Posityyhtynen hypähti Arnoldin päälle. Arnold jäykistyi pelosta. Pöllön nokka lähestyi. Se aikoi syödä Arnoldin! Eivätkö pöllöt yleensä nukkuneet kesäpäivät?
Nokka kosketti Arnoldin pintaa hellästi. Se suki ja silitteli. Ei todellakaan aikonut syödä. Arnold alkoi rentoutua pöllön lämmön alla. Tämähän toi mieleen Ginnyn. Samanlainen mukava lämmön tunne täytti sen, ja pöllön kumartuessa taas sukimaan, Arnold antoi sille pienen pusun.
-
Awww, sulin tälle ♥ Pienen Arnoldin seikkaulut ovat suloista luettavaa. Se kiva fiilis välittyi tekstistä tosi hyvin ja tämä sellainen soljuva, iloinen teksti, joka saa lukijankin hyvälle mielelle. Leivänmuru välipalana ja uteliaana maistelemaan sulkaa. Tulee mieleen koiran- tai kissanpoikanen, koska Arnold on utelias ja tutkailemassa uusia asioita. Ja sitten paha Possu tulee ja meinaa syödä sen! Onneksi pöllö halusi vain ystävystyä.
Ginny oli kiva lisä, koska nyt Arnold peilaa elämäänsä osittain omistajaansa. Possu on turvallinen, kuin myös Ginny. Ginny on Arnoldin emäntä ja Arnold rakastaa häntä. Suloinen :D (luovaa adjektiivinkäyttöä)
Muitta Arnold höllyi purppuraiset karvat väristen sen suuntaan ja ojensi kielensä ulos.
Muitta? Muuten tämä on hyvä esimerkki sun ihanasta kuvailusta, joka on taas rikasta ja viehättävää. Näissä lähdetään olettamuksesta, että hahmot eivät ole ihmisiä. Kokonaisuutena tää on tosi söötti ja tyksin kovasti.