Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Ewelyn - 07.01.2010 19:13:40
-
Title: Jokaisella on tahtonsa
Author:Minä.
Beta: NiNNNi , kiitos. :) (Hän siis betasi ensimmäisen luvun.)
Pairing: Rosalie/Edward jne.
Rating: K-11
Fandom: Twilight
Genre: Draama (Angst)
Disclaimer: Hahmot ja kaikki muukin, minkä tunnistatte kuuluvan hänelle, kuuluu myös. Eli kiitokset ihanaiselle S.M:lle upeasta kirjasarjasta.
Warnings: Kiroilua.
Summary: Loppujen lopuksi blondit saavat aina haluamansa.
A/N: MUOKS:// Tein tästä sittenkin luvullisen, sillä minulla on pari ideaa. Näistä tulee lyhyitä lukuja, mutta kuitenkin. ;)
1. Tottunut saamaan haluamansa
Istut niityllä odottaen minua. Vilkuilet vihaisesti, aivan kuin haluaisit tappaa minut.
”Edward”, totean ja ilmeeni sulaa hymyyn. Hän ei vastaa, vaan syöksähtää metrin päähän minusta.
”Sinä tiedät, että olen aina rakastanut sinua”, sanon lempeästi. Hänen kasvonsa vääntyvät raivosta.
”Se on väärin.”
”Ei ole. Rakastat minua kuitenkin, et vain myönnä sitä”, intän. Edward pudistaa päätään inhoavasti.
”Hah. Tuota et usko itsekkään. Ymmärrä nyt edes tämän kerran, että rakastan Bellaa. En ketään muuta.”
Nauran huvittuneesti. ”Sitä tekopyhää narttuako?” Edward murisee minulle vihaisesti, hampaat paljastettuina. ”Bella ei ole tekopyhä narttu. Hän on minulle ainoa syy elää.”
”Rakastat siis häntä oikeasti? Miten tyhmä sinä oletkaan. Olisit valinnut mieluummin kauniin, seksikkään ja blondin, niin kuin minut”, mumisen hymyillen pilkallisesti.
”En rakasta, enkä tule edes rakastamaan sinua”, Edward sähisee minulle.
Kävelen hänen luokseen pää kallellaan. ”Vai niin? Oletko nyt aivan varma?” Tartun häntä olkapäistä lujalla otteella. Nojaudun häntä vasten huokaisten.
”Irti minusta”, hän murisee. ”Ei tulisi mieleenikään. Katsopa kuka tuolla niityn toisella puolella on”, hymisen. Hän kääntää päänsä kertomaani suuntaan. Ilme vaihtuu heti lempeäksi ja säikähtäneeksi.
”Bella ei ainakaan rakasta sinua enää tämän jälkeen”, kuiskaan ja painan huuleni rajusti hänen huuliaan vasten. Kietaisen käteni hänen niskansa taakse hypäten samalla hänen syliinsä. Painaudun tiiviimmin Edwardin rintaa vasten.
Hän yrittää rimpuilla irti, mutta en päästä. Pidän otteeni tiukalla.
Kallistan hieman päätäni, päästäkseni suutelemaan ja nuolemaan hänen kaulaansa. ”Bella ei ikinä tekisi sinulle tällaista”, henkäisen.
”Ei teekään, sillä minä olen kieltänyt häntä. Ja nyt irti minusta, blondi!” Edward ärjäisee vihaisesti.
Kasvoni leviävät julmaan hymyyn. ”Bella. Eikö Edward olekin mukava?” huudahdan.
Painan huuleni entistä rajummin Edwardin huulia vasten. Tartun käsilläni kiinni hänen kasvoistaan pakottaen hänet vastaamaan suudelmaani.
Työnnän kieleni hänen suuhunsa, hyväilen hänen hampaitaan. Lopulta Edward luovuttaa, mutta kädet pysyvät edelleen jäykkinä sivuilla.
”Kiltisti nyt. Minähän olen tottunut saamaan haluamani, ja sen tulen myös saamaan”, lepertelen.
”Ei”, hän sanoo minulle ponnettomasti. Pudistan hitaasti päätäni. ”Jos nyt vain kietoisit kätesi ympärilleni.”
Edward lamaantuu hetkeksi ja kietoo sitten kätensä hitaasti vartaloni ympärille. ”Sinullahan on Emmett”, Edward yrittää vielä vastustella.
”Niin on, mutta näin minä pääsen eroon tuosta lutkasta”, sanon nyökäyttäen pienesti Bellan suuntaan.
Kuulen Bellan hillittömän itkun ja vaikerruksen. Heti sen perään hän juoksee metsään kompuroiden.
”Voi Bella parkaa. Minun käy häntä ihan sääliksi”, kujerran ja irrottaudun Edwardista.
”Meillä tulee olemaan vielä hauskaa yhdessä”, sanon hänelle ja lähden hölköttelemään talolle päin.
Loppujen lopuksi blondit saavat aina haluamansa. Varsinkin jos oli yhtä seksikäs ja upea kuin Rosalie Hale.
****
Kupla muoksi ikärajaa.
-
käy sääliksi bella... :'( mutta tää oli omituisella tavalla minusta hauska! ;D
sekava kommentti... :D no ei irtoa parempa... virheitä en huomannut. =D
~E_Bella~
(ps: jee! olin eka!!)
-
E_Bella - Kiitos. ^^
-
Yyh. Mä pidin ja en pitänyt - hyvin sekavaa, eikö? Pidin siitä, että tää ei ollut sitä peruskamaa (siis E/B johon on totuttu), mutta että Rosalie tuollaisena.. Onhan se aika huora, mutta kuitenkin, iskee EDWARDIN! :--D
THE EDWARDIN!! Hmm. Toi 'loppujen lopuksi blondit saavat aina haluamansa' -lause oli hienosti keksitty, se kiehtoi mua ainakin..
Voi Bellaa, kävi pikkusen sääliksi. Nähdä vielä kun oma rakas pettää..
Kiitos, nyt ei enää irtoa juttua tästä ficistä. :p
-
Bellaa käy sääliks :'( mut tää oli tosi hyvä
-
Liinalotta - Kiitos. ;)
En-nu - Kiitos. :)
-
Oi, tähän pitäisi saada jatko-osa! Haluan tietää, miten Edward selittää tuon Bellalle ;D
Jotenkin nauroin tälle, koska tunnen pari tyyppiä, jotka saavat aina kaiken mitä tahtovat. Kumpikaan ei ole blondi :D
Spin-offia odotellessa,
~Nala~
-
nalinea - Kiitos!<3 Ja ehkä kirjoitankin jatko-osan jossain vaiheessa. ;) Itse asiassa minulla on jo jonkinlainen inspis.
-
Mitämitämitä? Ei Rosalien pitäny "voittaa!" :D Mä jotenki oletin et... Mut hei, just hyvä ku ei menny niinku oletin! Vitsi mä tykkäsin hahhaa! ;D Hyvin kirjotit ja kiva välil lukee Rosestaki jotain :)
-
Smile^ - Kiitos. :)
-
A/N: Päätin siis sittenkin tehdä tästä luvullisen, sillä minulla on ideoita. ;D (Niin ja tämä on sitten Bellan näkökulmasta.)
2. Pettymys, tuska, epätoivo, raivo
”Bella”, Edward henkäisee minulle ikkunan takaa. Käännän pääni hänen suuntaansa vihaisesti, kyyneleet silmissä.
”Avaa”, hän pyytää. Pudistan päätäni. En ikinä laskisi minun huoneeseeni ketään, joka on pettänyt minut. Hylännyt jonkun toisen takia.
”Ole kiltti nyt. Meidän täytyy puhua”, hän sanoo minulle anovasti. Nousen hitaasti seisomaan ja kävelen sitten ikkunan luo. Päätän antaa hänen puhua, mutta en aio luottaa mihinkään, en edes lempeään katseeseen. Sekin on varmasti näytelmää.
Avaan ikkunan tuijottaen Edwardia koko ajan ilmeettömästi. ”Bella kulta”, Edward sanoo minulle hymyillen. Miten hän kehtaakin?! Hänhän on aivan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
Peräännyn takaisin sängylleni, käyn istumaan sen reunalle. Painan pääni polviani vasten.
”Kerro asiasi nopeasti. Rosaliella on varmasti jo ikävä”, mutisen katkerasti.
Edward pudistaa päätään. ”Kaikki on erehdystä. Hän pakotti minut, että hän pääsisi eroon sinusta.”
”Vai niin. Erittäin mielenkiintoista. Ja kerropa minulle, miksi sinä sitten vastasit suudelmiin ja… halaukseen?” kysyn jäätävästi.
Hän katsoo minua surullisena, helpottunut hymy alkaa vaihtua pikkuhiljaa musertuneeksi.
” Hän pakotti minut”, hän vastaa lopulta lyhyesti.
”Miksi et sitten vastustellut?” Edwardin ilme muuttuu nyt todella tuskastuneeksi. ”En pystynyt, en halunnut. Hän olisi tappanut sinut, jos en olisi totellut.”
Nousen seisomaan jälleen, tuijotan häntä vihaisesti. ”Aivan sama kuolenko minä vai en. Sinun ilmeestäsi näki, että nautit hänen kosketuksestaan!”
Edward vilkaisee minua säikähtäneenä. ”Myönnän. Niin minä nautinkin, mutta silti rakastan sinua. En ketään muuta. Usko se, sillä se on totuus.”
”Miksi minun pitäisi uskoa? Mikään ei ole totta, olet valehdellut minulle kokonaiset kaksi vuotta!” huudan kädet vapisten. ”Jacob puhui totta. Ehkä minun kannattaakin valita mieluummin hänet, kuin sinut. Hän ei ikinä tekisi minulle näin.”
”Tuo ei ole totta. Minä rakastan sinua, Bella. Olet elämäni.” Ravistan päätäni vihaisesti ja harpon vaatekaapilleni. ”Mitä sinä nyt?” Edward kysyy pelästyneenä ja huolestuneena.
”Häivyn. Jätän sinut ja Rosalien rauhaan”, sanon. ”Mutta miksi?” Edward kysyy edelleen.
”Mieti.”
Vetäisen kaapista parhaimman mekkoni. Se on oranssi, olkaimeton ja polviin asti ulottuva.
”Bella. Nyt on kevät, et sinä sitä voi laittaa.” Käännähdän raivoisasti hänen suuntaansa. ”Ikään kuin sinä siitä välittäisit.”
Marssin mekko sylissäni pois huoneestani suoraan kylpyhuoneeseen. Paiskon farkun ja pitkähihaisen paidan lattialle. Sitten vetäisen ylleni nopeasti mekon, harjaan hiukseni sileiksi ja sipaisen huulikiiltoa.
Juoksen portaat alas kompastellen, syöksähdän ulos ulko-ovesta nopeasti autolleni. Olen juuri arvaamassa sitä, kun Edward tukkii tieni.
”Bella, ei”, hän sanoo. ”Häivy. En halua nähdä sinua enää ikinä”, ärisen.
Edward katsoo minua tuskaisena. ”Et tarkoittanut tuota.”
Nyökäytän päätäni ponnekkaasti. ”Taatusti tarkoitan ja ellet nyt väisty siitä minä… minä.”
”Älä mene. Ole kiltti ja usko minua”, hän suostuttelee.
”Vittu! Mikset sinä voi uskoa, että minä en halua nähdä sinua enää silmissäni!”
Lähden juoksemaan metsään itkien. Edward ei lähde perääni, hän on jähmettynyt pelosta.
Pian huomaan makaavani maassa, polvessani on iso, punainen ruhje. ”Helvetti”, ähkäisen.
”Bella?” joku kysyy nimeäni. En vastaa, vaan käperryn maahan itkemään hillittömästi.
Miksei kukaan jättänyt minua rauhaan? Eikö kukaan tajunnut, että halusin olla yksin?
***
-
Hui. Tuhma Rose. :D
Jollain oudolla tavalla nautin tästä, en taida erityisesti pitää Bellasta *köhköh*. Ei kai kirjoitusvirheitä, evottaa itseä niin paljon että en pysy rivillä. Mutta tosi kiva, jatka vaan.
Kiittää, kuittaa, kumartaa,
<3:llä
~Myrsis~
-
MyrsyliuutE_96 - Kiitoos. :D
-
jatkoa vain kehiin! ;) eipä tässä kai muuta... =D
~E_Bella~
-
E_Bella - Kiitos. :)
-
Jee, oli hyvä että teet tästä moniosasen. ;) Helkutin Edward. :D Sen pitää saada Bella vakuutetuksi. ;) Ja Rosalie on kauhee. (Muta silti niin itsensä. ;D ) Rakentavaa ei näköjään tänään synny, olen pahoillani siitä, mutta toivoisin jatkoa! :D
Kiitos tästä. ♥
-
Ei pysty muuta sanomaan kuin jatkoa!! Aivan paras, ihanaa kun tuli moniosainen :)
(Ilkeä Rosalie...)
Love, Hayles
-
Samaa mieltä NiNNNi n kanssa ;D
”Bella?” joku kysyy nimeäni.
luin vahingos, Bella sinä kysyit minua, sit luulin et joku piru oli tullut syömään Bellan ku se oli sanonut sen ,Helvetti ;D
Jatkoa jään odottaa.
-
Uuu, kiva, verinen ruhje polvessa ja tulijavaihtoehdot on vampyyri ja ihmissusi :D Putkeen menee Bellalla...
Voi Edward-parkaa, mitä tästäkin vielä tulee ::) Sen pitäis muuttaa Bella vampyyriksi, niin ne vois nirhata Rosalien yhdessä ;D
Jatkoa vaan,
~Nala~
-
Näin tän ois oikeesti pitäny mennä!! Njoo mua ei kannata kuunnella, mä inhoon Bellaa ja Edwardia. Tyyliin ainut meiänki koulusta joka on siel sillai et: "JEEE!! JASPER RULEZ!! <333" tai jotai muuta vastaavaa.
Ettei tää nyt menis ihan offiksi, niin ficci oli hyvin kirjoitettu ja oikein mielenkiintoinen, jatkoa odotellessa ;)
~Rose~
-
Näin tän ois oikeesti pitäny mennä!! Njoo mua ei kannata kuunnella, mä inhoon Bellaa ja Edwardia. Tyyliin ainut meiänki koulusta joka on siel sillai et: "JEEE!! JASPER RULEZ!! <333" tai jotai muuta vastaavaa.
Ettei tää nyt menis ihan offiksi, niin ficci oli hyvin kirjoitettu ja oikein mielenkiintoinen, jatkoa odotellessa ;)
~Rose~
Sori Chewym offaan. BlackRose: Näin se on, Jazz rules, vaikka on Edwardki ihajees.
-
NiNNNi - Kiitos. ;) Ja en vaadikaan rakentavaa.
Hayles - Kiitos. :)
mariamo - Kiitos. Ja juu, kyllähän noita väärinlukemisia tapahtuu minullekin. :D
nalinea - Jep, Bellalla menee putkeen. ;) Niin, ja kiitos kommentistasi.
BlackRose - Kiitos! Nyt mennään jo kuules samoja ratoja. Minäkään en pidä yhtään (Tai no. Ehkä vähän) Bella/Edwardista. Ja minäkin olen yksi harvoista meidän koulussa, joka ihkuttaa Jasperia ja Alicea. Että näin. ;)
MyrsyliuutE_96 - Joo ei haittaa. En kiellä offausta. ;)
-
Heh, minäkin nautin tämän lukemisesta, inhoan Bellaa, mielestäni hän on vain ärsyttävä Mary Sue (jep, kukaan näistä vampyyreistähän ei ole...).
Ficci oli tosi hyvin kirjoitettu, nyt jään odottelemaan jatkoa :) Kuinka pitkän aiot tästä tehdä?
-
:--D I-ha-na jatko. hieno.
Aikoko Bella mennä iskemään jonkun miehen mekko päällä? :--oo Okei. Kummiskin Laurent Bellan vieressä ja tappaa sen..*harhakuvittelua*
Kiitos, jatkoah odottelenh.
//offia: jos nyt pitää tunnustaa, niin en itekään ole bellan suurin fani.. emmett rulettaa. :--p
-
Miimii - Kiitos. ;) En oikeastaan tiedä. Teen niin pitkän, kuin ideoita riittää. Joten veikkaisin, että aika pitkä.
Liinalotta - Kiitos. :) Ei se ketään iske tuo mekko päällään, mutta odotapa vain.
Ja jatkon laitankin jo nyt.
A/N: Laitankin uuden luvun jo näin nopeasti, sillä idea iski aivan yllättäen. Ja nyt päätin heittää ne vammaiset uskonnon kokeet hunningolle ja tulla jälleen tänne Finiin. Nämä luvut ovat sitten tarkoituksella lyhyitä, joten älkää ihmetelkö. ;)
Jälleen kerran meinasi unohtua kertoa tämän luvun PoV. Ja se on sitten taas Bella.
3. Jotain positiivista
Nousen istumaan typertyneenä. ”Kuka siellä?” kysyn varovaisesti. ”Ja jos olet Edward, saat häipyä minun puolestani vittuun.”
”Ihan rauhassa, Bells. Se olen vain minä, Jacob”, hän huudahtaa minulle.
”Jacob”, totean. Hän kävelee puitten takaa luokseni, epäileväinen hymy huulillaan.
”Mitä sinä teet täällä?” Jacob kysyy. Kohautan olkiani. ”Samaa voisin kysyä sinulta.”
Hän pudistaa päätään naurahtaen. ”Olen kävelyllä. Entäs sinä?” Hymyilen. ”Olen paossa.”
Jacob kohottelee kulmiaan yllättyneenä. ”Ketä sinä pakenet?”
”Edwardia.” Nyt hän katsoo minua erittäin järkyttyneenä. ”Mitä tapahtui?”
”Ei mitään erityistä, mikä sinua kiinnostaisi. Mutta voisin sanoa, että hän petti minut”, vastaan kireästi.
”Petti?!” Jacob melkein huutaa. ”Kerro kaikki. Kuuntelen erittäin mielelläni.”
Nyökkään. ”Lähdin eilen kävelylle meidän niityllemme. Ja… Edward oli siellä Rosalien kanssa. He suutelivat ja halailivat. Sitten Edward tuli tänään luokseni ja yritti selitellä. En tietenkään uskonut. Ja nyt haluan olla yksin. Tai halusin. Minusta on oikein kivaa kun sinä tulit.”
”Bella”, Jacob mumisee pudistellen päätään. ”Minä tiesin, että siinä verenimijässä on jotain outoa.”
Kohautan olkiani uudelleen. ”Aivan sama, mitä hän on. Ei puhuta enää siitä”, sanon ja syöksähdän Jacobin syliin.
Jacob kietoo toisen kätensä hartioitteni ympäri ja toisella hän taas hieroo olkaani. Painan pääni hänen paljasta rintaansa vasten helpottuneena. ”Onneksi minulla on sinut”, kuiskaan.
”Sitähän varten minä olen olemassa.”
Sitten alan jälleen itkemään hervottomasti. ”Bella?” Jacob henkäisee säikähtäneenä. ”Ei mitään hätää. Olen vain onnellinen, kun minun ei tarvitse olla yksin”, mumisen edelleen itkien.
”Nyt minä keksin!” huudahdan ja vetäydyn Jacobista irti. Hän kallistaa päätään hymyillen sitä tuttua hymyään, jota minä niin rakastan. Siitä tiedän, että hän on minun Jacobini. Ei kukaan muu.
”Vedetään itsemme kaatokänniin.” Jacob pudistaa päätään. ”Bella, kuule. Minusta se ei ole oikein hyvä idea.”
”Kuinka niin ei? Känni jos mikä hukuttaa murheet”, sanon nauraen.
”Edward tappaa minut, jos suostun”, Jacob irvistää. ”Ei tapa, sillä minähän tätä ehdotin. Ja minä en välitä hänestä enää paskaakaan. Edward saa olla Rosalien kanssa ihan rauhassa”, muistutan kitkerästi.
Jacob nyökkää hitaasti. ”Jos kerran haluat.” Alan hyppimään ylös alas, kiljahdellen kuin pikkulapsi.
”Tiesin, että suostuisit. Meillä tulee olemaan oikein hauska ilta”, sanon hymyillen.
”Julmaa, Bella”, Jacob sanoo suu mutrussa. ”Mutta siitä illasta voi tulla hyvinkin ihana. Varsinkin jos on noin viehkeä neito, joka tanssittaa minua kellon ympäri.”
”Ehei. En suostu tanssimaan. Sinähän tiedät, että olen surkea.” Jacob hymyilee entistä leveämmin. ”Ei kukaan huomaa, jos sinä tanssit huonosti. Mehän olemme kaatokännissä.”
”Totta”, hihkaisen. ”Ja sinä tarjoat autokyydin!” Lähden juoksemaan La Pushiin päin kikattaen lapsellisesti. ”Viimeinen autolla on palanut auton kumi!”
”Hei! Sinä sait etumatkaa”, Jacob huutaa perääni mukamas loukkaantuneena. ”Ota kiinni jos saat”, rallattelen.
”Juokse Bella, juokse. Ilkeä susi tulee”, Jacob huutaa perääni nauraen. Näytän hänelle kieltäni, ennen kuin ryntään pusikon läpi kompuroiden.
Minä tiesin, että olin oikeassa. Jacob olisi minun tuleva elämäni. Hän sai minut nauramaan ja hymyilemään. Hän palautti positiivisuuteni. Hän oli kaikki mitä halusin.
Ja Edward oli… petturi.
***
-
Tähän tuli nopeesti jatkoa!!! (ja olin eka!)
”Vedetään itsemme kaatokänniin.” Jacob pudistaa päätään. ”Bella, kuule. Minusta se ei ole oikein hyvä idea.”
”Kuinka niin ei? Känni jos mikä hukuttaa murheet”, sanon nauraen.
”Edward tappaa minut, jos suostun”, Jacob irvistää. ”Ei tapa, sillä minähän tätä ehdotin. Ja minä en välitä hänestä enää paskaakaan. Edward saa viettää ihan rauhassa Rosalien kanssa”, muistutan kitkerästi.
En mä tajuu miks mä repesin... Toi kuulosti vaan niin hauskalta!! Bella kännissä... Ei voi olla hyvä idea. Toivottavasti Edward murhaa Jacobin, kun se antaa Bellan vetää kännit. (Minäkö en tykkää Jacobista?)
Tuossa äskeisessä lainauksessa jäi vaivaamaan yks juttu; Edward saa viettää rauhassa Rosalien kanssa. Puuttuuko siitä jokin sana? Tai sit mä vaan kuvittelen...
Jatkoa, nopeasti!!
Love, Hayles
-
Hayles - Kiitos. Ja joo. Huomasin iteki, että siitä kohtaa puuttu yks sana. Korjasin sen jo järkevämmäks. ;)
-
tosi kiva luku :)
bella kaatokännissä ? ;D hmm..
nooh en keksi mitään parempaa joten odotan vaain jatkoa :D
-
Jee, jee, jatkoa ;D Jacob, Bellan pelastaja :D
Mut, joo odottelen ens lukuu innolla jos nähään Bella kaatokänneis. ;D Ja kyl mä sitä muutenkin odotan. :D Virheitä ei hyppiny silmiini, en kyllä etsinytkään, mutta kuitenkin oli hyvä luku. :) Jatkoa pian <3
Kiitos tästä ♥
-
Ihan kiva. Hyvä Jake, antaas mennä. Jatkoa siis toivon. Mutta, pakollista pilkunviilausta:
Eiks pikku lapsi oo yhteen? siis pikkulapsi..?
Enslukuu odotellessa
~Myrsis~
-
mariamo - Kiitos.
NiNNNi - Kiitos. Ja sen verran vinkkiä, että joo, Bella nähdään kaatokännissä.
MyrsyliuutE_96 - Kiitos. ;) Ohops. Virhe eksyi tekstiini, joten korjaan tuon. Tänks kun huomautit.
-
Luinkohan mä nyt taas summaryitä ollenkaan? Mä inhoon Jacobia. No, nyt on liian myöhästä, tää on niin kiva ficci :D
Jatkoa, haluan tietää, tappaako Edward Jacobin ;D
~Nala~
-
nalinea - Kiitos. :) Ja ei se summaryn lukeminen ois mitään auttanut. Siinä on ainoastaan lainaus ensimmäisestä luvusta. ;)
-
naureskelin tälle luvulle aika pahasti... =D onneks en ollut julkisella paikalla, vaan omassa huoneessa... ^^
virheihin en kiinnittänyt huomiota jos siellä edes oli niitä... en tirdä. =))
jatkoa toivoisin.. ;) hahah.. bella kunnon känneissä... ÄKKIÄ jatkoo! xD
~E_Bella~
-
E_Bella - Kiitos kommentistasi! Jatkoa tulee heti, kun saan kokeet pois mielestäni. Pystyn paremmin kokoamaan ajatukseni, ja haluan saada jälleen suurinpiirtein laatutekstiä... Jos yritän nyt väkertää uutta lukua, tekstiin voi hyvinkin loikata jotain Martti Lutherista.
Btw. Ihanaa kun repesit tälle. ;)
-
A/N: Ei taas. ;D Sormet syyhyää jälleen, enkä malta edelleen lukea kokeisiin vaikka pitäisi. No ihsm. Luen sitten joskus, kun saan muut ”asiat” hoidettua. Joten tässä siis neljäs luku, olkaapa hyvä.
Toivottavasti tykkäätte.<3 Ja tämä on sitten Bellan PoV:sta. Sitä tulee nyt vielä kaksi kertaa, sitten vaihtuu joksikin muuksi.
4. Valmistautumista
Huohotan naama punaisena Jacobin vanhassa autossa. Samalla kuitenkin hymyilen hänelle. ”Olipa se hauskaa”, naurahdan. ”Ellei lasketa sitä, että kisa oli hieman epäreilu.”
Jacob katsoo minua tyynesti, hymyillen silmät sirrissä. Hän ei ollut tietenkään hengästynyt, sillä hänellähän oli ne ärsyttävät susien etuoikeudet.
”Olet oikeassa, Bella. Ja minä taas olen kiitollinen, kun minun ei tarvitse olla tomaatti nyt”, Jacob sanoo minulle. Punastun vielä enemmän. ”Vai tomaatti… Mikäs itse olet, nopsajalka?”
Jacob virnistää. ”Hah. Etkö muka parempaa keksi… tomaatti?” Mutristan suutani mukamas loukkaantuneena. ”Helvetti, hiljaa siinä, kirppukasa.”
Hymyilen Jacobille omahyväisesti. ”Minulla ei ole kirppuja!” hän huudahtaa. Yhtäkkiä hän alkaa kutittamaan minua kyljistä. ”Hei, lopeta!” yritän huutaa vakavissani, mutta se osoittautuu mahdottomaksi. Kikatan ja heilahtelen penkissäni hervottomasti. ”Seis”, yritän uudelleen nauraen.
Lopulta Jacob lopettaa ja suoristautuu jälleen penkkiään vasten. Hän huokaisee pudistellen päätään. ”Mitä?”
”Tällaista elämää minä kaipasinkin, Bella”, hän sanoo vastaukseksi kysymykseeni. ”Helppoa ja mutkatonta.” Sitten hän kääntyy katsomaan minua vakava ilme kasvoillaan. ”Onko sinulla ikävä Alicea? Tai jotain muuta Culleneista?”
Vilkaisen häneen yllättyneenä. ”Ehkä vähän.” Sen sanottuani autoon lankeaa hiljaisuus.
En pitänyt siitä, sillä se sai minut ajattelemaan jälleen Culleneita. Varsinkin Rosalieta ja Edwardia…
Olin täysin varma, että Rosalie oli aloittanut flirttailunsa. Tosin se, mitä minä näin, oli paljon enemmän kuin flirttailua. Se oli… rakkautta? Ymmärsin kyllä, ainakin osittain, että Rosalie pystyisi tekemään jotain niin katalaa minulle. Mutta kun Edward oli vielä vastannut hänen tunteisiinsa. Sitä en käsittänyt. Se tarkoitti siis sitä, että Edward ei rakastanut minua, hänellä oli se kaunis blondi…
Entä Emmett sitten? Elikö Rosalie nyt kaksoiselämää? Että hän rakasti sekä Edwardia että Emmettiä. Vai oliko Rosalien osoittama tunteiden kirjo Edwardia kohtaan hämäystä? Juoni minua varten. Ei, ei, ei taatusti ollut.
Edwardhan oli joskus maininnut minulle, että Rosalie tunsi ihastumista vahvempaa häntä kohtaan. Niin sen täytyi olla. Rosalie oli rakastunut syvästi häneen ja Edward koki nyt samalla tavalla…
Entä Jasper sitten? Vaistosiko hän Rosalien tunteet tällä hetkellä? Pudistelin päätäni. Kysymyksiin ei ollut vastauksia. Ei nyt, ei koskaan. Enkä kyllä haluaisikaan saada tietää. Näin oli minusta hyvä.
”Mitä mietit?” Jacob kysyy. Ravistan päätäni. ”En mitään erityistä. Jos nyt vain lähtisit ajamaan sinne baarille päin. Ja kiitos teidän puolellenne, en halua saada Culleneita perääni, en varsinkaan Alicea tai Edwardia”, mutisen.
Hän nyökkää ja lähtee ajamaan eteenpäin. Me emme puhu matkan aikana mitään, nautimme vain hiljaisuudesta. Minä katselen maisemia, enkä ajattele mitään.
”Tuota… Tuli mieleen tuo sinun pukusi. Eikö sinun pitäisi saada yllesi jotain ehjempää?” Jacob kysyy virnistellen.
Katsahdan hämmästyneenä asuani. ”Ai niin. Pysäytä tuohon tavaratalon eteen. Käyn ostamassa jonkun nopeasti.”
Hän nyökkää. ”Ja minä tulen makutuomariksi.” Irvistän. ”Siinä tapauksessa minä saan ylleni melko varmasti suden puvun.”
”Ole kiltti, äläkä yritä vääntää vitsiä mun elämästä. Tuo ei naurata enää.”
”No anteeksi”, huokaisen pyöritellen silmiäni.
”Perillä ollaan”, hän sanoo pian. En edes tajunnut, että olimme tulleet perille. Olin ollut koko ajan muissa maailmoissa.
Jacob pysäyttää auton ja kurottautuu ylitseni avaamaan minulle oven. Sujahdan ulos nopeasti. ”Ihanaa. Aurinko paistaa vihdoinkin”, henkäisen hiljaa, hymyillen.
”Täydellinen ilta siis”, hän sanoo minulle ja tarttuu kädestäni. Jacob johdattaa minut kauppaan, ja siellä suoraan juhlaosastolle.
Harpon nopeasti rekkien luokse selailemaan tarjontaa. ”Muista katsoa myös kengät. Sinulla taisi unohtua ne”, Jacob sanoo. Nyökkään. ”Tuli vähän kiire.”
Hetken katselemisen jälkeen löydän kauniin, kimaltelevan, turkoosin mekon. Sekin on olkaimeton, aivan niin kuin minun nykyinen ja rikkinäinen oranssi mekkoni. Sitten käännän katseeni sen helmaan.
Rakastun heti, ensi silmäyksellä. ”Tämä on täydellinen.”
Siinä toinen puolisko ulottuu polveen asti ja toinen puoli taas melkein lattiaan. Pyörähtelen ympäri kikattaen. ” Onko hyvä?”
Jacob nyökkää. ”Olet todella kaunis. Juuri täydellinen diskoon.”
Käännähdän nopeasti katsomaan häntä silmät järkytyksestä suurina. ”Anteeksi, mitä sanoit? Ettäkö diskoon? E-et puhunut siitä mitään. Mainitsit vain, että menemme juomaan.”
”Anteeksi, Bella. En halunnut, että peruisit puheesi.” Ravistan päätäni. ”En perukaan”, sanon ylpeästi. ”Tällä kertaa aion kestää illan kunniallisesti.”
”Hieno juttu.”
”Minulla on rahaa mukanani 200 dollaria… Ja tämä maksaa 120…” mutisen itsekseni. ”Nämä sopivat varmasti asuusi”, Jacob keskeyttää pohdintani näyttämällä upeita hopeisia korkokenkiä.
”Ehkäpä”, myönnän. Kokeilen toista jalkaani ja totean sen olevan juuri oikean kokoinen minulle. ”Hmm… Sitten olisi kampaus, meikki ja korut”, luettelen.
”Entä sinun rahasi?” Jacob kysyy huolestuneena. Hymyilen hänelle leveästi. ”Kyllä ne riittävät.”
Pujotan käteni hänen sormiensa lomaan ja alan johdattamaan häntä kampaamoon päin. ”Olen käynyt siellä muutaman kerran ennenkin ja olen saanut ihan suhteellisen kivoja kampauksia…” selitän hänelle nopeasti. ”Rouva Parkinson?” huudahdan ovelta kun pääsemme perille.
” Neiti Swan. Mukava tavata jälleen. Oliko sinulla varauskin?” hän sanoo minulle lämpimästi tultuaan tiskin takaa luokseni.
” Ei ole, mutta minulla on nyt kiire. Kerkeäisitkö mitenkään tekemään jotain hienoa kampausta?”
Rouva Parkinson miettii hetken. ”Tänään on kyllä aika hiljaista, joten enköhän minä jonkun nopeasti…”
***
A/N: Tästä tuli pitempi kuin muut. Voipi olla hieman tylsä, sillä tämä on väliluku. Mutta sitten pitäisi alkaa tapahtumaan jotain... ? Jos nyt tulee inspiraatiota. Siltikin toivoisin kommentia, koska minua epäilyttää. Haluan kuulla kritiikin ja kaiken mitä te tästä nyt sanottekin.
-
Mukava luku, vaikka olikin vain väliluku. :) En osaa jostain kumman syystä sanoon mitään. :D Taidan olla hiljaisella pällä. ;D
Joo, tota noin, ei ainakaan virheitä näkynyt. ;) Ja sitten odottaakin disko Jacobia ja Bellaa. :D Toivosin jatkoa jälleen <3
NiNNNi
-
NiNNNi - Kiitos. Sinäpäs olet nopea kommentoimaan. :o
Mutta joo, kiva kuulla, että tämä ei ollut mitenkään tylsistyttävä. ;)
-
Oooi, että diskoon menossa :D
En jaksa laittaa mitään järkevää, väsyttävä koulupäivä takan -.-'
Joten jään odottamaan jatkoa, ainiin virheitä en löytänyt :)
-love ya, mariamo
-
mariamo - Kiitos. :)
-
kuuntelen tässä juuri sopivasti disco musaa niin oikein tuu mitään kommenttii... lauleskelen mukana xD boten anna even boot.. ja blaa blaa blaa... ^^
ei minusta ollut tylsä luku ;) odottelen discoon pääsyä innolla! siis tässä ficissä... ::) no, komppaan kaikkia muita kun ei tule oikein kunnollista kommenttii... :D
^^
~E_Bella~
-
E_Bella - Kiitos! :D Kuuntelepa tuo sitten toisen kerran seuraavassa luvussa. Siinä on se varsinainen disko.
-
Hei, tää on vähän erilainen kuin noi muut ficit, hyvä juttu! : D
Rosalie on tässä aika biaatch suomeksi sanottuna : D Toisaalta olen viimeaikoina alkanut kääntymään Bella ja Jacob paritukseen joten toisaalta ei Bellan ja Edin pikku känä edes vaivaa : D
Ihan hauska fic, jatkoa odotellessa : D
-
emaii - Kiitos. :) Ja minunkin on varma pakko myöntää, että olen itsekin kallistumassa Bella/Jacob paritukseen.
Jazmii - Kiitos. Minuakin hieman harmitti tuo Emmett kun kirjoittelin, muttajoo. Sen tilanne selviää sitten jatkossa. ;)
-
Oi! nää on ollu tosi hyvii nää luvut! (= perskuleen rose! :( toivon et edward saa selitettyy kaiken bellalle ja ne on taa onnellisii... vaikkaki sä päätät sen!
mua jäi vähä häiritsee ku tos 4. luvussa (en muista niistä aiemmista) toi teksti oli nykyhetkessä... tai ku oon tottunu sillai et se imperfeksis... mut ei oo paha "vika"
minnamoi♥
-
minnamoi - Kiitos. :) Mä kirjotan kaikki osat nykyhetkessä. Mullekin hieman erikoisempi aikamuoto, mutta ajattelin nyt kokeilla vaihteen vuoksi jotain muuta kuin imperfektiä.
-
Pitää muistaa vetää Rosalieta turpiin... ;)
Väliluvut on aina kivoja, kunhan niitä ei tuu liikaa. Tää oli tosi mukava, Jacob vois kyllä painua hiiteen Rosalien kanssa... No, antaapi olla.
Minulta? Rakentavaa? Älä, kuolen nauruun.
Love, Hayles
-
Hayles - Kiitos. ;D Ja lupaan kyllä, että välilukuja ei tule liikaa. Ja anteeksi jos tungen Jacobia tähän, mutta jos nyt ajatellaan niin ei Bellalla oo oikeen muita kuin Edward ja Jacob. Ja nythän Bella on riidoissa sen Edwardin kanssa. ;)
-
Luin tän vasta nyt. Tosi hyvä. Pari outoutta taisin löytää, muttei mitään elämää suurempaa :)
-
Tämäkin lukija ilmoittautuu nyt 8)
Tää on ihan hyvä,
Bella vaan käyttäytyy yllättävän kakaramaisesti XD
Mutta, mä seuraan tätä nyt :)
Jatkoa pyydän? ^^
-
culliina - Kiitos. :)
SabSab - Kiitos! ;) Anteeksi, jos se käyttätyy niin kakaramaisesti, mutta mä oon aina kuvitellu Bellan lapsellisempana puolena verrattuna Edwardiin ja Jacobiin.
-
u-u-uu
iski silmään tää ficci ja ootan innol jatkoa tähä ;;; )
hyvä juoni, koukuttava :)
eli siis jatkoaaaaa !
XOXO Jasmin
-
JasminCullen - Kiitos, kivaa saada uusi lukija. ;)
-
Uuuu. Tää oli hyvä. (----:
Rosaliesta kirjotetaan liian vähän, kiwaa vaihtelua. (:
Jatkoa odottelen (:
-sanna
-
sannamauh - Kiitos. :)
A/N: Nyt tulee Alicen näkökulmasta. Anteeksi, kun en laittanut Bellan ja Jacobin diskoiltaa, mutta se selviää kyllä. ;)
5. Raivoa
”Yritä nyt ymmärtää, että minä en näe!” kiljun vihaisena Edwardille. ”Bella on sen rakin kanssa.”
Edward nyökkää tuskaisena. ”Bella sanoi minulle lähtiessään, että Jacob olisi sittenkin hänelle parempi vaihtoehto.” Vilkaisen Edwardia järkyttyneenä. ”Mutta… Ethän sinä…”
Edward ravistaa päätään. ”En niin, Alice”, hän kuiskaa, mutta välttelee katsettani. Kävelen hänen luokseen tuijottaen koko ajan tiiviisti hänen kasvoihinsa. ”Vai…?” Asetan käteni hänen hartioilleen huolestuneena. ”Ethän sinä?” yritän kysellä.
Edward katsoo minua lopulta, surullisena. ”Kyllä.” Kavahdan järkyttyneenä taemmas hänestä. ”Sinä siis antauduit?”
Edward nyökkää hitaasti. ”Miksi sinä et nähnyt mitään siitä tapahtumasta? Se olisi varoittanut…”
Vilkaisen häntä nyt kylmästi. ”Kun en nähnyt. Näin vain tuskasi.”
Katson jokaista huoneessa olevaa vuoronperään. Tutkin tarkasti heidän ilmeensä, etsien vastauksia epätoivoisesti.
Carlislen ilme oli jähmettynyt mietteliääksi. Esmen huolestuneeksi, äidilliseksi. Emmettin huvittuneeksi, osittain vihaiseksi, Jasperin kireäksi ja Rosalien omahyväiseksi.
Ja Edward seisoi edessäni itkien kyynelettömästi. ”Miksi et vastustellut?” jatkan kyselyäni. Edward puristaa kätensä nyrkkiin ärtyneenä. ”Lopeta.”
Huokaisen syvään ja kävelen Emmettin luo. ”Mitä sinä ajattelet tästä?” Emmett kohottaa katseensa minuun, vilkaisee nopeasti Rosalieta ja palauttaa ilmeensä tyyneksi.
Hän kohauttaa olkiaan. ”Olen… järkyttynyt, vihainen…” Kohotan yllättyneenä kulmiani. En ollut koskaan nähnyt Emmettiä niin totisena.
” Entä Rosalie…?” Emmett jähmettyy patsaaksi, kuin iskun saaneena. ”Me juttelemme”, hän tokaisee lopulta.
Mietin hetken ennen kuin kysyn uuden kysymyksen. ”Rakastatko sinä vielä häntä?” Emmett hypähtää pystyyn ja katsoo minuun tiukasti. Hän kohottaa leukaani kädellään. ” Kysy sitä häneltä, minä en tiedä.” Emmett harppoo keittiöön nopeasti, katsomatta meihin enää.
Tuijotan hetken hänen peräänsä lamaantuneena ja tanssahtelen sitten Rosalien luo. ”Onko sinun pakko kuulustella kuin poliisiasemalla rikollista?” hän piikittelee minua ärtyneenä. ” Syytä vain itseäsi”, murahdan jäätävästi. Rosalie loikkaa seisomaan täristen. ” Sinä. Et. Syytä. Minua.” Hän kohottaa kätensä ja läimäisee minua kasvoihin. Horjahdan yllätyksestä taaksepäin. Jasper sähähtää raivoisasti ja syöksähtää väliimme. Hän kääntyy selkä minuun päin ja levittää kätensä hyökkäävästi.
”Rauhoittukaa”, Carlisle yrittää rauhoitella meitä, mutta me emme kuuntele. ”Saatanan narttu”, minä ärisen hampaitteni lomasta ja astun askeleen eteenpäin. Jasper pysäyttää matkani laittamalla kätensä vatsaani vasten. ”Päästä”, minä murisen. Jasper suoristautuu ja kietaisee kätensä vartaloni ympärille, lukiten samalla käteni. Minä rimpuilen irti vihaisena, silmät mustina raivosta. ”Rauhoitu”, Jasper henkäisee korvaani. Minä pudistan päätäni vihaisena. ”Minä vain kysyin, ja hän… löi!”
”Rauhoitu”, Jasper toistaa vaativasti. Haukon henkeäni yllättyneenä, kun tunnen levollisen tunteen lipuvan minuun hitaasti, tuudittavana.
Valahdan veltoksi hänen käsivarsiaan vasten. ”Jazz…” yritän vielä turhaan.
Hän laskee päänsä selkääni vasten, ja hengittelee syvään. ”Ihan rauhassa…”
Minä tempaisen itseni hänestä irti turhautuneena kun en päässyt purkamaan raivoani. Liidän ovelle vihaisena, kasvot edelleen tummuneina. ”Rosalie, me puhumme vielä. Ja en tule ikinä antamaan anteeksi”, sanon vielä jäätävästi ennen kuin pyyhällän ovesta ulos. Paukautan sen kiinni.
”Mih-”, Jasper huutaa perääni, mutta en vastaa. Kukaan ei selitä hänelle, ei edes Edward.
Juoksen metsään raivosta vapisten. Rosalie tulisi vielä kärsimään, tavalla tai toisella. Sen vannoin mielessäni pahaa uhkuen. Antaisin Rosalielle palan helvettiä.
-
pidin tästä luvusta, vaikka olisinkin toivonut discoa... xD :D
mutta se varmaan tulee sitten seuraavassa luvussa..? ;D
virheitä en löytänyt.. ^^
jatkoa pyytelisin... ::)
~E_Bella~
-
Oij tulipa jotain mitä en odottanut! mukava yllätys. Nyt sitten odottelemaan tietoa Bellan ja Jacobin illasta
JATKOA
-
Hyvä Alice!
Mäkin ootan innolla tota Jacobin ja Bellan iltaa...
Tää luku oli yks mun lemppareista<3
Jatkoa!!!<3<3<3
Love, Hayles
-
Go Alice Go!!! ;D Todella hyvin oot onnistunu tossa Alicen kuvakulmassa jälleen. :D I like it. :p Komppaan kans muita, odotan kans innolla sitä Jacobin ja Bellan diskoiltaa.
Ja tietenkin Alicen palaa helvetistä.
Tykkäsin tästä luvusta paljon vaikka olikin tollanen ehkä hiukkasen lyhyempi kuin muut mutta ei sillä mitään väli kun sisältö oli noin hyvää. :) Joten toivoisin lähiaikoihin jatkoa. <3
NiNNNi
-
Ilmoitus:Uusilukia<3
Ihanat fic tää kyl on ollu<3
Must oli ihanaa ku teit Alice POVin (:
Onhan tähän tuloss Jacob POV :D hihiii..
Rosalie kauhee -.- ja viel se et se menee ja läimäyttää Alice :O?!?! hmph.
Alice on BÅST!<3¨
Valahdan veltoksi hänen käsivarsiaan vasten. ”Jazz…” yritän vielä turhaan.
Hän laskee päänsä selkääni vasten, ja hengittelee syvään. ”Ihan rauhassa…”
mä luulin aluks täs et alive nkahtaa ja olin jo sellai mitä hittoo? :D
nää luvut on hiukan lyhyitä,toivon että tulis vähän pidempiä<3
Bella osti muute aika omituisen puvun ku yleensähä se ei tykkää nii paljoo shoppailust tai tollasist muist mut ihanaa vaihteluaa välil<3
jooo sori mul ei nyt oikee paljoo oo mitää sanottavaa :(
nomut jatkoa odotellen<3
~Tattinen`
-
E_Bella - Joo luultavasti oot toivonu diskoa, mutta se tulee sitten sillain jännällä tavalla. Ootahan vaan. ;)
Ja joo tulee seuraavassa luvussa. Kiitos kommentistasi. :)
Jazmii - Kiitos. Ja lähettäisin sen, jos pystyisin. ;)
Arosalie - Kiitos.
Hayles - Kiitos.<33
NiNNNi - Kiitos, mukavaa tietää, että sen kuvakulman kirjoittaminen ei menny päin peetä. :D
Tattinen' - Kiitos! Sait kirjoitettua rakentavaakin, ihanaa. :-* Jacob PoV on tulossa 7.luvussa.
Hiihi. Noi harha-aistit on aina niin kivoja. ;D Että ihan nukahti.
Tiedän, että nää on toooosi lyhyitä, ja yritänkin pidentää niitä. Mutta kauheen pitkät luvut ei oo mun alaa, mutta yritys hyvä kymmenen.
Niinhän se osti, mutta mä halusin Bellan tässä hieman räväkämmäksi ja ei-niin-bellamaiseksi.
-
Pidin tästä luvusta, enkä ees halua tietää diskoista. Jacob on minun mielestäni vähän... sekopää ::). Mutta kuitenkin, olin iloinen kun Jasperkin oli mukana vähän enemmän. :--)
Jatkoa odottelen. :-)
-sanna
-
sannamauh - Kiitos. :)
-
A/N: Ja taas Alicen näkökulmasta, toivottavasti ei haittaa? Kuten mainitsin, seuraavassa luvussa on sitten Jacobin näkökulma ja
Rosalien. ;) (Siis Jasperin, Rosaliesta ei tule nyt inspistä, mutta Jasperista keksin juuri)
6. Jacob...Bella...Rosalie...Edward...
Pysähdyn Bellan ja Edwardin niitylle. Katselen ympärilleni ilmeettömänä, Edwardin ja Rosalien tuoksu leijuu ilmassa vieläkin. Metsän reunassa on Bellan jättämä jälki, joten liitelen sinne kiinnostuneena.
Olen edelleen vihainen, se ei ole hellittänyt yhtään viimeisen tunnin aikana. Käteni tärisevät raivosta ja tappamisenhalusta. Miten Rosalie edes viitsii tehdä näin… Ja Edward…
Sähähdän hiljaa itsekseni ja kumarrun jäljen päälle. Haistan siinä pienoisen suolan hajun. Bella on siis itkenyt, eikä kyllä mikään ihmekään.
Jähmetyn paikalleni ja tuijotan eteenpäin ilmeettömästi. Bella nauraa… Tumma hahmo… Baari…
Loikkaan pystyyn vihaisena. Vai oli se kurja rakki vienyt Bellan ryyppäämään. Tämän se tulisi maksamaan.
Lähden juoksemaan nopeasti, kohti La Pushia. Tiedän, että Bella on siellä, vaistoan sen. Ei Jacob veisi Bellaa Forksin baariin. Se olisi liian arvaamatonta. La Push olisi tietenkin kaikista paras vaihtoehto, sillä vampyyreilla ei ollut lupa mennä sinne.
Huitaisen matkalla yhden puun säpäleiksi, niin raivoissani olen. Sitten lisään vauhtia entisestään, juoksen niin lujaa kuin pystyn. Matkalla annan ajatusteni virrata yhtenä soljuvana purona. Pystyin erittäin hyvin kuvittelemaan miten innoissaan Jacob oli Bellan humalluttamisesta. Ja Bella ei tietenkään estellyt…
Pysähdyn rajalla turhautuneena. Yksi iso, musta susi – luultavasti Sam – ja kaksi muuta tuijottavat minua vihaisena.
”Päästä, nyt on kiire”, ärisen sille. Susi pudistaa päätään vihaisesti, ilmoittaa, että jos astun edes askeleen eteenpäin, olen kuollut. ”On kyse Bellasta”, selitän.
Susi kallistaa päätään ja ulahtelee. Yksi susi hölköttelee metsään pää alas painuneena. ”Sam. On julmaa käskeä muita”, totean välinpitämättömänä, katse metsään hävinneessä sudessa.
Sam murisee vihaisesti, selkäkarvat nousevat pystyyn. Hän kääntää päänsä metsän suuntaan ja heilauttaa sitä sitten minuun päin.
Huomaan Embryn kävelevän Samin viereen, kädet täristen.
”Mitä asiaa?” hän kysyy. ”Bella on täällä, Jacobin kanssa”, onnistun sanomaan.
”Eikö hän sitten saisi olla?” Embry pärskäyttää ivallisesti. Paljastan hampaani ja kumarrun eteenpäin. ”Tietenkin, mutta ei kännissä.” Embry astuu askelen kauemmas minusta. ”Valehtelet. Ei Jacob veisi Bellaa ryyppäämään.”
Pudistan päätäni. Miten tyhmiä sudet olivat? ”En valehtele. Näin ihan… selvästi mitä täällä tapahtuu.”
”Selvästi? Enpä usko. Sinun ei edes pitäisi nähdä La Pushin tapahtumia, meedio.” Murisen vihaisesti ja puristan käteni nyrkkiin. ” Näin Bellan nauravan tumman hahmon kanssa baarissa.”
Embry kallistaa päätään. ” Miten sinä oikein näet? Tämähän on susien alue.”
”Onko sillä väliä? Minä ainoastaan näin”, puuskahdan ärtyneenä hampaitteni lomasta. ”Ja nyt päästäkää, minun täytyy saada tarkistaa, olenko oikeassa.” Embry pudistaa päätään.
”Hemmetti. En minä ole tappamaan menossa!” huudan. Embryn asento notkahtaa hitusen, hän vilkaisee Samia nopeasti ja palauttaa katseensa minuun. Hän säpsähtää tummaa, mustaa katsettani. ”Se ei oikein onnistu”, hän sanoo rauhallisesti. ”Ettekö te ajattele Bellaa?” kysyn jäätävän kuuloisesti.
” Tietenkin, mutta…” Embry laskee katseensa maahan. ”Jacobin kuuluu vahtia häntä.”
Minä nousen varpailleni säikähtäneenä. ”Vai niin. Tajuan kyllä.” Ponkaisen ilmaan ja laskeudun parin metrin päähän susista. ”Minä sille vahtimiset näytän”, murisen hiljaa kun lähden juoksemaan baarin suuntaan.
Kuulen murahtelua ja ulinaa takaani, mutta en välitä. Sitten tunnen tönäisyn selässäni ja kaadun maahan.
Tajuan, että Sam seisoo päälläni vihaisesti. ”Älä karkaa”, Embry kuiskaa korvaani. Puristan huuleni yhteen, ja lakkaan hengittämästä. Heti sen jälkeen päätäni alkaa särkeä, se on kuin työnnettäisiin kirves pään läpi.
”En tee mitään pahaa kellekään”, yritän epätoivoisesti. Vilkaisen Embryä silmäkulmastani. Hän näyttää surulliselta ja murretulta. ” Minä kyllä uskon sinua”, Embry henkäisee hiljaa, äänettömästi.
Käännän pääni häneen päin ja suljen silmäni. ” Olkaa kiltti.” Yritän ravistella päätäni, mutta se ei auta päänsärkyyni. Inahdan hiljaa ja kasvoni vääntyvät hetkeksi tuskasta. Sitten hengähdän syvään ja jämähdän paikoilleni.
”Mikä sillä on?” Embry kysyy itsekseen. Tunnen, kun toinen ihmismuotoon muuttunut asettuu Embryn vierelle.
”En tiedä, mutta ei hän näytä hirveän hyvinvoivalta”, se vastaa. ”Sam? En usko, että hän tekee mitään pahaa…”
Sam murisee ja siirtyy päältäni vierelleni. Kierähdän kyljelleni ja siitä sikiöasentoon. Puristan käsilläni päätäni ja pidän silmät edelleen suljettuina. Sitten vedän kolme kertaa syvään henkeä ja nousen seisomaan.
Sam kallistelee päätään arvioivasti, harkiten. Luon heille tekohymyni, ja suoristan ryhtiäni. ”Ei tässä ole mitään hätää, pimeys vain häiritsee minua.”
Sudet vilkuilevat toisiaan. ”Onko se ihan pöpi?” Embry kysyy kaveriltaan. Käännän katseeni nuoreen poikaan. ”Seth?” henkäisen yllättyneenä. Hän kääntää päänsä minuun päin, hymyillen epävarmasti. ”Minä.”
”Saanko mennä?”
Sam nyökkää vastahakoisesti ja heilauttaa tassullaan menosuuntaani. Lähden jälleen juoksemaan nopeasti.
Minua suututtaa koirien viivytys, mutta hillitsen itseni. Jos nyt hyökkäisin heidän kimppunsa, en ainakaan pääsisi Bellan luo.
Kuulen jo kaukaa Jacobin iloisen koirannaurun. Kiidän loppumatkan heidän luokseen. Kasvoni muuttuvat jälleen vihaisiksi.
”Koira, anna Bella minulle”, ärisen Jacobin selän takaa. Bella käännähtää minuun päin säpsähtäen, mutta horjahtaa hieman. Jacobkin kääntyy minuun päin, muristen.
”Mitä hittoa sinä täällä teet?” En vastaa mitään vaan kävelen Bellan luokse. Vetäisen hänet syliini huokaisten helpotuksesta. ” Bella kulta. Sinä olet kunnossa.”
Bella yrittää rimpuilla irti minusta. ”Häivy. Ensh haluah nähhdä enhää yhtään Cullenia”, hän sammaltaa. Kavahdan irti hänestä ja astun Jacobin eteen. ”Sinä kurja rakki juotit hänet humalaan!”
Jacob katsoo minua pää ylväästi pystyssä. ”Saamme me hauskaa pitää.” Henkäisen kiivaasti. ”Hauskaa?! Hauskanpitoon on muitakin keinoja.” Kohotan käteni ja läimäisen Jacobia voimakkaasti poskelle.
Hänen silmänsä kapenevat viiruiksi. Hänkin kohottaa kätensä, mutta laskee sen kylkeään vasten turhautuneena. Jacobille ei ikinä ollut helppoa lyödä naista, vaikka se sattuikin olemaan vampyyri.
” Etkö sinä ole humalassa?” minä ivaan. Jacob pudistaa päätään. ”En. Vodka ei vaikuta minuun sen kummemmin, se sulaa elimistössäni aika nopeasti.” Hän kohauttaa olkiaan välinpitämättömästi.
”Vai että ihan vodkaa?” ärjäisen. Kaikki mitä hillinnästäni enää on, alkaa murentua pieniksi palasiksi.
Bella katsoo meitä järkyttyneenä ja kompuroi Jacobin luo. ”Shinä et koshke häneen.”
Puristan käteni nyrkkiin hymyillen kitkerästi. ”Enhän minä, vähän kutittelen”, kujerran.
Bella astuu Jacobin eteen pelottomasti. ”Ei”, hän kuiskaa. Tönäisen häntä lempeästi olkapäästä. Bella horjuu hetken ja kaatuu sitten maahan. ”Alice, shinä et ole koshkaan satuttanut ketään.”
Vilkaisen Bellaa ja kasvoni muuttuvat ilmeettömiksi. ”Kerta se on ensimmäinenkin. Minä en nimittäin salli, että tuo koira vaarantaa terveytesi.”
”Puhu vain omasta puolestasi”, Jacob mutisee hiljaa. Kurottaudun varpailleni yltääkseni hänen kasvojensa korkeudelle. ”Millä tavalla minä muka häntä vaarannan?” kysyn häneltä suloisesti.
Jacob ei liikahdakaan, ilmekään ei värähdä. ” Bella sanoi, ettei halua nähdä ainuttakaan verenimijää vähään aikaan. Ja sinä pilasit sen.”
”Jos haluat välttämättä tietää, niin minä olen pelastamassa häntä.” Jacob virnistää. ”Hauska juttu, mutta Bellalla ei ole mitään hätää. Me vain pidimme hauskaa ja Bellahan tätä ehdotti, älä minua syytä.”
Käännähdän vihaisesti Bellaan päin. ”Sinäkö? Miksi?”
Jacob taputtaa olkapäätäni yskähdellen. ”Bella ei taida olla siinä kunnossa, että pystyisi kertomaan.”
Huitaisen hänen kätensä olkapäältäni. ”Sinä et puutu tähän. Me juttelemme Bellan kanssa kun hän tokenee.”
Sieppaan Bellan syliini. Hän yrittää jälleen rimpuilla, mutta tuloksetta. ”Katso nyt, hän ei halua lähteä”, Jacob toteaa. Minä astun hänen eteensä. ”Suu kiinni, koira, tai tapan sinut. Hermoni ei kestää enää pitkään.”
Sitten lähden juoksemaan meidän talollemme. ”Jos nyt niitä on ikinä ollutkaan…” Jacob murahtaa takaani. Pysähdyn muristen.
”Ja me puhumme myös”, sanon hänelle. ”Jonakin päivänä.”
Jacob ojentaa kätensä pyytäen. ”Ei onnistu.” Hän tuhahtaa ja hölköttelee luoksemme. Hän kumartuu Bellan ylle ja suikkaa suukon hänen poskelleen.
Lasken Bellan yhden käteni varaan ja toisella taas tartun Jacobia kurkusta. ”Uskallakin koskea häneen.”
Jacob tempautuu irti hymähtäen. ”Sinäpä suutut herkästi.” Hän lähtee kävelemään toiseen suuntaan kuin me. ”Naiset…” hän mumisee vielä päätään pudistellen. Tosin hänen eleensä ei näytä niin huolettomalta, sillä hänen kätensä tärisevät rajusti.
Ryntään metsikön halki talollemme. Matkassa ei kestä kauaa, sillä olin juossut puiden läpi. Vaeltajat voisi kyllä hieman ihmetellä, mutta sillä ei nyt ollut väliä.
Avasin meidän ovemme nopeasti ja pamautin sen kiinni turhankin voimakkaasti.
Tanssahtelin huoneesi kireä ilme kasvoillani, vaikka olin ajatellut laittaa ilmeeni hymyileväksi.
Laskin Bellan sohvalle ja huokaisin.
”Miksi?” Hän pudistaa päätään sekavana. Murahdan turhautuneena ja kävelen takaisin alakertaan. Päätän jättää Bellan nukkumaan, sillä hän ei näytä olevan hirveän hyvässä kunnossa.
Edward tulee minua vastaan ja kietoo kätensä ympärilleni. ”Kiitos”, hän henkäisee ja päästää irti.
Katson häntä yllättyneenä ja kohautan olkiani. ”Ei kestä…” Sitten kävelen keittiön pöydän ääreen ja painan pääni pöytää vasten.
”Alice”, Jasper henkäisee korvaani. ”Mitä tapahtui?” Ravistan päätäni. ”Ei nyt.”
Hän istuutuu viereiselle tuolille ja katsoo minua mietteliäästi. ”Entä Bella?” Huokaisen ja käännän pääni häneen päin. ”Kunnossa.”
Jasper nyökkää hitaasti ja kumartuu suutelemaan minua. Kiedon käteni hänen niskansa taakse ja henkäisen onnesta. Vaikka asiat olivat huonosti, Jasper paransi minut kyvyllään sekä olemuksellaan. Vastaan suudelmaan voimakkaasti, painan huuleni hänen huulilleen.
Siirrän käteni hänen vyötärönsä ympärille ja nostan hänet ylös. Hän lopettaa suudelmansa hetkeksi, katsoakseen minua. ”Mukavaa kun tulit.” Painan pääni hänen rintaansa vasten ja suljen silmäni. ”Mukavaa kun olet olemassa.” Hän ottaa kasvoni käsiensä väliin ja suutelee minua jälleen.
Minä taas nostan käteni hänen hiuksiinsa ja haron niitä. Hän hymyilee pienesti suudelmien välissä, mutta minä en anna hänen lopettaa.
Suudelma toi minuun aina lämpöisen olon, maailmassa oli silloin kaikki hyvin. Ei ollut sotia, ei mitään. Oli vain rakkaus.
”Jazz…”, kuiskaan hellästi. ”Niin rakas?” hän lopettaa jälleen suudelman ja puristaa minut tiukasti itseään vasten. Hän laskee päänsä minun niskaani vasten ja suukottaa sitä.
”En tiedä sittenkään onko Bella niin hyvässä kunnossa”, mumisen. Jasper kohottaa päänsä ja katsoo minua syvälle silmiin. ”Kuinka niin?”
”Hän…” Irrottaudun hänestä ja kävelen olohuoneeseen. ”Carlisle?” kysyn.
Hän katsoo minuun hymyillen. ”Niin?” Hymähdän. ”Bella ei ole hirveän hyvässä kunnossa”, toistan äskeiset sanani.
”Käyn tarkistamassa”, Carlisle lupaa ja kiiruhtaa yläkertaan. Käännän katseeni sohvasta Edwardiin, joka on jähmettynyt paikalleen. ”Parempi kun kukaan ei mene Bellan luo nyt”, sanon huomatessani Edwardin liikahtavan portaille päin.
”Edward…” Hän pysähtyy. ”Hyvä on”, hän mutisee ja harppoo sohvalle.
Huomaan Jasperin tulleen jälleen viereeni. Hän kietoo kätensä harteitteni ympäri. ”Sinun pitää rauhoittua. Olet jotenkin levoton”, hän hymähtää.
Virnistän ja suikkaan suukon hänen poskelleen.
Vilkuilen Rosalieta murhaavasti. Hän istuu sohvalla Edwardin kanssa ja hymyilee ihastuneesti kuin pikkutyttö karkkikaupassa.
Huomaan hänen hivuttautuvan koko ajan lähemmäs Edwardia, mutta Edward siirtyy sitä mukaa kauemmas.
”Edward”, hän kuiskaa toruvasti ja lempeästi. Minä säpsähdän ja ristin käteni nopeasti rinnalle.
Rosalie suutelemassa Edwardia… Molemmat kietoneet kätensä kiihkeästi toistensa ympärille…
Räpsäytän silmiäni typertyneenä. ”Alice?” Jasper kuiskaa nimeni äänettömästi.
Puristan huuleni yhteen. ”Rosalie ja Edward”, mumisen hiljaa vastaukseksi. Mieleeni muistuu kosto, jota olin vannonut lähtiessäni. Toteuttaisin sen pian, heti kun Bella ei olisi niin sekava.
Rosalie katsahtaa minua jäätävästi. ”Voisit olla kurkkimatta tulevaisuuteen.” En huomioi häntä sen enempää vaan käännän katseeni Carlisleen, joka juuri laskeutuu portaita alas. Hänen ilmeensä on huolestunut.
”Mitä nyt?” Me kysymme. Carlisle vain viittoo meidät luokseen meidän katsoessa häntä pelästyneenä. ”Kerron pian, mutta ei hän kuolemassa ole”, hän sanoo ja lähtee nousemaan portaita ylös.
Jotenkin me tiedämme, että kaikki ei ole nyt hyvin. Mikä Bellalla oikein on?
***
-
Ooo.... Oikein hyvä luku. Rakentavaa ei nyt vaan tule mieleen.
Voikun se Bella karkais takas Jacobin luo... toive ajattelua....
-
Ihana luku ♥
Aluks luulin et on Edwardin kuvakulmasta, mutta sitten se selvisi siinä vähän ajan päästä. :D
Mut pienen virheen taisin huomata ::)
”Mitä nyt?” me kysymme.
Pitäiskö ton me alkaa isolla? ::)
En saa oikein muuta sanottuu nyt mut Alice on ihana ♥ :D
Toivoisin jatkoa <3
NiNNNi
-
Oi lisää lisää! Pitäs kieltää lailla lukujen jättäminen tämmösiin kohtiin ; )
Hyvä kun Alice kävi kaappaamassa Bellan, en olis kestäny Jacobia enää.
Eli jatkoa kiitos!
-
Alotin tän vast tänää ja tykkäsin täst tosi tosi paljon!
jatkoo :)
-
Tarina on hieno, juoni mukaan-tempaava ja teksti sujuvaa. Anteeksi, etten ole ennen kommentoinut mutta oleppa hyvä. ;) PIAN JATKOA<3!
-
pidin tästä luvusta, vaikka ei parhaimmasta päästä ollut.. ::) jos sanon suoraan niin pidin edellisestä enemmän, kuin tästä.. : )
virheitä en tainnut löytää, kai... =D
jatkoa taas toivoisin normaaliin tapaan... ;)
~E_Bella~
-
Jes! onneks Alice haki Bellan takas! :) oon oikeestaan ilonen ettei siitä baari kohasta tullu oikeen enempää koska en tykkää jake/bella parituksesta :D ootan innolla Alicen kostoa ja sitä et mitä Carlislella oli sanottavaa! (=
jatkoa pian? ::)
minnamoi♥
-
Ja taas. Hyvä luku, eikä haitannut yhtään, että oli Alicen näkökulmasta. Pikemminkin kiva, koska en oikein pidä Jacobista. :D
Olisiko miten mahdollista, että teet Jasperin näkökulmastakin luvun? ;)
Jatkoa odotan.
-sanna
-
Hih, hyvät kaks lukua. (:
Kiva kun nää oli Alicen näkökulmasta.
Eipä oikein muuta järkevää kommenttia ; D
Jatkoa! (:
-
Kiitos kaikille kommentoijille näin yleisesti. :-* Sain jälleen iloisen mielen.
Arosalie - Eihän sitä koskaan tiedä... 8) (En ole vielä miettinyt uutta lukua.)
NiNNNi - Joo, luultavasti sen pitäis alkaa isolla. Korjasinkin sen. ;)
rroooo00sa - Ihanaa, uusi lukija. Ilahdun niistä aina. :)
Midnight-Sun - Toinen uusi lukija. :-* Mukavaa, kun tykkäsit.
sannamauh - Vinkkiä sen verran, että seuraavassa luvussa on myös Jasperin Pov. Ja ööm... Varmaankin kaksi muuta.
-
A/N: Tähän lukuun laitan sitten PoV:t, jottette mene sekaisin. Laitan tuon Jacobin kertomuksen takaumana, joten toivon että se ei häiritse lukemista. Ja tämän jälkeen tulee epilogi, joten tässä siis viimeinen varsinainen luku.
Otsikonkin vaihdoin, sillä se sopii ehkä paremmin.
7. Riitoja
JacobPoV
Huokaisen väsyneenä ja katson Billyä. ”Onko sinun ihan pakko tietää, isä? Me vain juhlimme.”
Billy ristii kätensä rinnalleen. ”Haluan kuulla kaiken, muuten en anna sinun nukkua.” Nousen istumaan sängylläni haroen hiuksiani. ”No ihan sama. Et sinä kuitenkaan suutu.” Isäni kohottelee kulmiaan yllättyneenä. ”Se nähdään sitten, mutta aloita vain.” Hän heilauttaa kättään rennosti.
Suljen hetkeksi silmäni ja kohdistan ne sitten tiukasti isääni. ”Toivoisin, että et keskeyttäisi.” Billy pyörittelee silmiään. ”En tietenkään.”
~Takauma~
”Bella, rohkeasti vain. Ei se tunnu missään”, hihkun iloisena. Bella hymyilee ja siemaisee varovasti lasistaan. ”Tämä on itse asiassa ihan hyvää”. hän nyökkäilee ja vaipuu hetkeksi ajatuksiinsa.
”Meille”, Bella julistaa lopulta ja kilauttaa lasiaan minun lasiani vasten. Sen jälkeen hän kulauttaa lasinsa tyhjäksi. Hörppään omanikin nopeasti.
”Lisää vain”, Bella sanoo riemukkaasti. ”Eihän tämä riitä millään.” Naurahdan ja vien lasimme tiskille. ”Täyttö, kiitos.” Tarjoilijatar hymyilee minulle kireästi. ”Sinulla on jo viides ja tuolla tytöllä” hän nyökkää Bellaan päin. ”Vasta toinen.”
”Miksi hän on niin varovainen?” hän kysyy uteliaasti ja asettaa täydet lasit eteeni. ”Alku kankeutta”, mutisen ja vien lasit jälleen Bellalle.
”Molemmat on sinun.” Bella katsoo minua virnistäen. ”Kiitos.” Hän kulauttaa molemmat nopeasti alas ja värähtää. ”Kylmhääh.”
Halaan häntä innoissani. ”Kännissä jo?” Bella nyökkää kikattaen. ”Lishää. Päässhin jo vauhthiin.” Katson häntä järkyttyneenä. ”Se ei taida olla ihan hyvä idea, mutta minulla on jotain muuta. Mennään tuonne ulos.”
Bella kikattaa edelleen ja tarttuu minua kyynärvarresta. ”Olenh ainha valmsih kaikkeen.” Hän vetää minut ulos horjahdellen.
Kiedon käteni hänen harteitten ympäri ja pakotan hänet istumaan rappusille. ”Nämä tuo elämääsi piristystä.” Bella ottaa pussin, jossa on valkoista jauhetta käteensä. Hän ravistelee sitä varovasti ja nuuhkii pussin suuta.
”Huuhmetta?” Nyökkäilen kasvot leveässä virneessä. ”Seth kokeili tuota, kun oli vielä ihminen. Hän sanoi, että olo oli taivaallisen onnellinen melko pitkään. En nyt muista kuinka kauan…”
Bella hymyilee. ”Iloa mihnä tarvsstenkin.” Hän avaa pussin ja ravistelee kaikki jauhot suuhunsa. ”Ei noin paljon”, henkäisen järkyttyneenä. Tempaisen pussin itselleni ja katson sitä. Siinä oli enää noin milli jäljellä.
Katsahdan Bellaa järkyttyneenä. Silmät olivat muuttuneet sumeiksi ja epätarkoiksi. ”Bella?” kysyn ja ravistelen häntä olkapäistä. Ei reaktiota.
Läimäisen häntä varovasti poskelle. Bella säpsähtää ja räpäyttää silmiään. Hän hymyilee autuaasti ja epävarmasti.
”Lähdetään kotiin”, sanon hänelle ja nostan hänet ylös. Kietaisen käteni hänen vyötärönsä ympärille.
Bella liikahtaa kompastellen eteenpäin. Säikähdän ja tiukennan otettani.
”Koira, anna Bella minulle”, takaani äristään.
~Takauma loppuu~
”Siinä se”, totean haukotellen. Billy katsoo minua järkyttyneenä, epäilevänä. ”Annoitko sinä Bellalle huumeita?”
Nyökkään surkeana. ”Halusin tehdä Bellan onnelliseksi.” Isäni mumisee jotain mietteliäästi. ”Ja sitten se verenimijä pilasi kaiken, niinkö?”
”Niin.”
”Ja sinä et tiedä, miten Bella voi nyt?”
Pudistan päätäni. ”En.”
”Soita heille”, Billy ehdottaa hymyillen kireästi.
”Mutta…”
”Soita nyt. Et saa muuten nukuttua.”
Nyökkään huokaisten. Isäni päätä ei käännetty. ”Hyvä on, hyvä on.” Nousen ylös ja raahaudun ottamaan kännykkäni takin taskusta.
”En tiedä heidän numeroaan.” Billy rullautuu viereeni. ”Sinulla pitäisi olla sen lääkärin…”
Mutristan huuliani. ”Joo.”
Näppäilen numeron kännykkääni ja odotan hetken. ”Jacob… Yritä nyt”, isäni murahtaa kärsimättömästi.
Painan soittonäppäintä huultani purren ja asetan kännykän korvalleni.
”Haloo?” Alicen ääni vastaa.
”Minä täällä, Jacob.”
Hetkeksi tulee hiljaista, kuuluu vain vihaista ärinää. ”Mitä asiaa?” Alice kysyy lopulta.
”Miten Bella voi?”
”Hän on ihan kunnossa”, hän sanoo pirteästi.
”En usko.”
”Uskoisit nyt. Häntä vain väsyttää.”
”Niimp-”
Heitän kännykkäni vihaisesti sängylle. ”Alice löi luurin korvaan.” Billy pyörittelee silmiään. ”Niin minä arvelinkin, mutta menen nyt nukkumaan.” Hän lähtee nopeasti taakseen katsomatta.
Huokaisen ärsyyntyneenä. Isäni lähti aina kiireesti, kun aloin raivoamaan.
Heittäydyn sängylleni vaatteet päällä ja nukahdan heti sikeään uneen.
JasperPoV
Vilkaisen Carlislea huolissani. ”Kuinka paljon hän oikein otti ja mitä?”
Hän miettii hetken. ”Yhden pienen pussillisen. Ja se taisi olla kokaiinia.” Pudistan päätäni epäuskoisesti ja käännän katseeni Edwardiin.
”Bella on varmaan aika vihainen, kun hän herää”, mumisen ja kohautan olkiani. Edward painaa päänsä alas. ”Jos minä menisin hetkeksi muualle, hän taitaa herätä…” Hän sujahtaa nopeasti ovesta Rosalie kannoillaan. ”Ja minulla on… hommia”, hän sanoo väläyttäen hymyn.
Astun vaivihkaa Alicen vierelle sipaisten hänen poskeaan. ”Kyllä se siitä. Rosalie tajuaa aikanaan, ettei saa Edwardin huomiota”, mutisen hänelle.
Hän nyökkää kireästi. ”Niin… Mutta nythän Rosalie vasta yrittääkin saada Bellan pois alta.”
Huokaisen ja suukotan hänen poskeaan. ”Luultavasti, mutta…” En sano lausettani loppuun, sillä tiedän sen olevan valhetta.
Alice katsahtaa Emmettiä, joka seisoo huoneen nurkassa epätavallisen hiljaa. Välissä hän kuitenkin yrittää hymyillä, mutta se jää aika vaisuksi. ”Alice?” hän muodostaa sanat huulillaan.
Alice kävelee Emmettin luokse ja huokaisee. ”Mietin vain, että…” Emmett kohottaa kulmiaan. ”Niin. Rosalie on rakastunut Edwardiin silmittömästi.”
Emmett värähtää. ”Arvasin sen!” hän jylähtää ja paukauttaa kirjoituspöytää kovaa. Se lysähtää lattialle täysin hajonneena. Irvistän tahtomattani. ”Minun… pöytäni”, Alice änkyttää.
Emmett vilkaisee hajonnutta pöytää ja sitten Alicea. Hän räjähtää nauramaan. ”Anteeksi, Alice. En tiennyt, että pidit tuosta seeprakuvioisesta.”
Alicen suupieli alkaa väpättää. ”Ostin sen Espanjasta Jasperin ja minun ensimmäisellä häämatkalla. Ja sinä tuhosit sen, gorilla!”
Pärskähdän huvittuneena. ”Kyllähän se Emmett näyttää hieman gorillalta…”
Alice kääntyy minuun päin raivoisasti. ”Vai on tämä sinusta huvittavaa. Minä sinulle huvitukset näytän!” Hän loikkaa kaulaani ja alkaa pörröttää hiuksiani. ”Sinä näytät pian leijonalta.”
”Ja sinä huuhkajalta”, huudahdan nauraen ja sotken hänen hiuksensa.
”Rauhoittukaa”, Carlisle huokaisee väsyneesti, mutta hymähtelee kuitenkin. Me jähmetymme täysin paikoillemme. Minä seison Alice kaulassani ja Emmett taas on juuri heittämässä tyynyn meitä päin.
Esme istuu nojatuolissa hymyillen koko ajan. ”Kiitos”, Carlisle sanoo ja kumartuu jälleen Bellan puoleen.
”Menen… Alas”, Alice mumisee levottomasti ja irrottautuu minusta. Hän kiiruhtaa ovesta ja laittaa sen hitaasti ja varovaisesti kiinni. ”Tuota… Minä taidan mennä myös”, sanon yskähdellen.
Carlisle heilauttaa kättään ärtyneenä. ”Mikä teitä nuoria tänään vaivaa…” Kohautan olkiani ja lähden itsekin pikaisesti.
Hiivin portaat alas nopeasti ja harpon keittiöön. Kurkistan oven raosta ja värähdän järkytyksestä. Rosalie ja Edward suutelivat intohimoisesti. Vilkaistessani huoneen toiseen päähän, näin Alicen istumassa järkyttyneenä ja lamaantuneena paikallaan.
Alice viittoo minut luokseen, mutta pudistan päätäni. Haluan jäädä vakoilemaan.
Alice mulkaisee minua vihaisesti ja huitoo lujempaa. Pyöräytän silmiäni ja siirryn hänen luokseen. ”He ovat tehneet tuota jo kaksikymmentä minuuttia”, Alice sähähtää. ”Mitä me teemme?”
Tuhahdan. ”Ei kai mit-”
”Keksin!”
Ravistelen päätäni hymyillen. Alice esittää aina, että hänellä ei muka ole ideoita.
Hän tanssahtelee ovelle hymyillen kierosti. Hän tempaisee oven levälleen ja huudahtaa: ”Yllätys, salarakkaat!”
Rosalie säikähtää ja hypähtää taaksepäin. ”Tuo on… Inhottavaa.” Sitten hän katsahtaa Edwardiin hieman ärtyneenä. ”Mikset sinä kertonut, että he ovat oven takana?”
”Olin…”
Alice nauraa ivallisesti. ”Niin keskittynyt, vai?” Edward painaa päänsä alas nolostuneena. ”Tiesinhän minä. Helvetti Rosalie, sinulla on Emmett! Edward, sinulla on Bella!” Alice kiljuu. Edward murahtaa. ”Emmeköhän me saa päättää omasta elämästämme.”
”Tätä en olisi uskonut sinusta, Rosalie”, Emmett sanoo Alicen vierestä ja hän säpsähtää. ”Luulin sinun rakastavan minua.”
Rosalie perääntyy ruokapöytää vasten pelokkaasti. ”Mut… Tuota…”
Siirryn itsekin Emmettin vierelle ja vilkaisen häntä. Kasvot ovat surulliset ja raivosta vääntyneet.
”Mikä kokous tämä on olevinaan!” Rosalie huutaa vihdoin, kun ei muutakaan keksi. Kukaan meistä ei vastaa.
”Petturit”, minä murisen.
”Olit minun lempiveljeni!” Alice huutaa vihaisena. ”Edward, sinä olit ihan huippu taistelukaveri”, murahdan vihaisesti. Ja Rosalie, minä rakastin sinua”, Emmett sanoo.
Edward kallistelee päätään. ”Miksi mennyt muoto?” Hän leväyttää silmänsä auki järkytyksestä ja liikahtaa Rosalien eteen. ”Ei, meitä te ette karkota.”
”Karkota!?” Rosalie inisee. Edward nyökkää. ”Sitä he suunnittelevat.”
”Puhutaan nyt kaikki asiat läpi”, Carlisle sanoo rauhoittelevasti vierestämme. Käännähdän häneen päin. ”Ei ole puhuttavaa.” Esme nyyhkyttää kyynelettömästi. ”Ei meille tarvitsisi käydä näin. Mistä tämä riita edes lähti?”
Katsahdan Alicea kysyvänä. Hän nyökkää. ”Edwardista ja Rosaliesta. He rakastavat niitä, joita heidän ei pitäisi. Joten minusta he saavat painua muualle kuhertelemaan.”
”Alice, tuo on aika julmaa”, Carlisle tokaisee. Alice sähähtää kasvot vihaisina. ”Ei sitten ole julmaa pettää toista?”
Hän harppoo Rosalien luokse ja tarttuu häntä ranteesta. ”Tiesin, että sinusta koituu aikanaan ongelmia. Ja nyt sinä saat häipyä täältä muualle!”
Rosalie vilkaisee Alicea änkyttäen jotain. ”Mut… Siis… Ei…”
”Ja Edward myös, sinun olisi ehkä aika hieman tuulettua”, tokaisen viileästi. Nyökkään ovelle päin kireästi hymyillen. ”Ulos, kumpikin. Nyt heti.”
Edward murahtaa päätään pudistellen. ”Ette te voi meitä karkottaa. Kuulumme perheeseen ja…”
”Carlisle ja Esme päättävät tästä?” autan häntä.
Edward nyökkää pienesti, varovaisesti hymyillen. ”He jäävät tänne, he ovat perhettä”, Carlisle sanoo tiukasti. ”Ja tästä ei enää puhuta.”
”Mitä?! Kannatatko sinä pettämistä?” Alice kiljaisee typertyneenä ja vilkaisee minua mietteliäästi. ”Alice… Rauhoitu”, Esme sanoo hymyillen lempeästi, äidillisesti.
”Minä häivyn. En aio katsella tällaista paskaa”, Alice murahtaa ja liitelee ohitseni ovesta ulos.
”Minä myös”, ilmoitan ja lähden Alicen perään.
”Tulemme sitten takaisin, kun Alice näkee tilanteen rauhoittuvan. Pitäkää Bellasta hyvä huoli”, huikkaan vielä ovelta.
”Emmett?” kurkistan ovelta kysyvänä nähtyäni hänen epäröivän. Hän katsahtaa perhettään päätään pudistellen ja tulee sitten luokseni. ”Olet oikeassa, Jasper.”
”Lähdetään tuulettumaan”, hän virnistää pienesti.
-
Ei tää sais loppua! :--(
Teksti oli sujuvaa, mutta ainoa joka häiritsi oli se, kun Jacobin takauma oli preesensissä. :--D kumminkin, tykkään. Olin toooosi iloinen kun oli Jasperin poV. :--) kiitos siitä !
xoxo, sanna m.
-
Sais kyllä hävetä se Edward ! >:( Kamala..
:D Juu, mut oli ihan mahtava luku jälleen ja harmi, että loppuu kohta ;; ( Enään epilogi..
Järkevää ei saa sanottua nyt, mutta odottelen innolla epilogia ;) ♥
NiNNNi
-
Ääh, ei saa looppua!! >:(
Jotenkin hauskaa toi Edwardin ja Rosalien juttu, kai mulla vaan on kehittyny joku Bella-inho... ;D
Mahtava luku, nyt jään odottaan epilogia :)
-
Ihanaa :P
Jossain luvuissa tosin huomasin että oli mennyt aikamuoto hetkeksi sekaisin :D
Mutta eih tää ei saa loppua 8(
Odotan epilogia. :-*
- loveya, maria
-
äääää,
tää ei saa loppuu! :'(
mut en ois kyl uskonu et Jake ois antanu Bellsil huumeit :o en vaik Bella oliski pyytäny ite niit.
mut nojaaa, teki juonest vaa viel juonekkaamman (< onkohan toi ees mikään sana ???) ;D
mut hei epilogii ootelles ;)
XOXO Jasmin
-
Mitenköhän käy, kun Bella herää...?
Mäkin oon jotenkin kummallisesti alkanut pitää tuosta Rose/Edward parituksesta... Kai se Bellan inhoaminen on saamassa vallan... Mutta Emmett :( Ainoa huono puoli tässä tarinassa. Mä niiiiin säälin Emmettiä :(
Epilogia kehiin<3<3
Love, Hayles
-
Mitääh? Loppuu jo? Miks kaikki no just näihin aikoihin lopussa...? No ei voi mitään. Alice oli hyvin ihanan tarmokas ja Jasper PoV oli onnistunut.
-
jes uus luku! :) mutta mitä?! loppuko tää jo ??? vai tuleeks viel epilogi? :o
tyhmä Edward! eka se anoo et Bella jäis sen luokse ja seuraavaks se on jo puolustelemas itteensä ku jäi rysänpäältä kiinni :(
teksti on sujuvaa, vaikka en varmaa ikinä totu tekstiin joka on kirjotettu preesenssis :D
-
Mithä? jake anto kokaa bellalle? :o
mutta kiva luku taas, vaik edi= luuseri. anoo bellaa takas ja pettää sen jälkeen!? yök.
tyhmää, kun jo vika luku (siis, jos epilogia ei lasketa luvuks..) :]
virheitä en tainnut löytää tekstiksä ja muutenkin sujuvaa.. :)
epilogia odotellessa.. :)
-
A/N: Nyt en ehdi kommentoimaan viestejänne, mutta teen sen sitten joku päivä ja ajan kanssa. :)
Epilogi ~ Kaikkeus
BellaPoV
Tokkurainen olo. Päässä humisee. Kaikki on epätarkkaa, mistään ei löydy valoa. Hiljaisuus vaanii huoneessa, sen voi vaistotakin.
Tunnen ihoni nousevan kananlihalle kun nousen istumaan sängyllä – kenen se sitten onkin.
Ravistelen päätäni ajatuksiani selkeyttääkseni, mutta se vain pahentaa oloa. ”Auts”, voihkaisen ja lasken pääni polvia vasten. Nyt pyörryttää, oksennus nousee kurkkuun.
Pian tunnen lempeän käden harteillani, mutta se ei ole Edward. ”Bella, ihan rauhassa”, mies sanoo hellästi.
”Carlisle?” henkäisen pienesti ja oksennan saman tien sängylle. ”Anteeksi”, piipitän hänelle ja yritän saada silmäni paremmin auki.
”Bella. Sinun täytyy levätä vielä”, hän painottaa tiukasti korvani vierestä. Murahdan jotain vastaukseksi ja ollenkaan ajattelematta painan pääni Carlislen rintaa vasten.
Hän säpsähtää, mutta rentoutuu sitten ja keskittyy hieromaan niskaani varovasti peukalollaan.
Huokaisen hennosti hymyillen. ”Mitä tapahtui?”
Carlisle lopettaa hierontansa ja katsoo minua silmissä aavistus pelkoa. Pelkoa, jota en ollut aiemmin huomannut hänellä.
”Ei nyt, myöhemmin”, hän vastaa lopulta ja ottaa kasvoni käsiensä väliin. ”Onko sinulla parempi olo? Missä tuntuu pahimmalta?” hän kyselee lääkärimäisesti vaihtaen nopeasti puheenaihetta.
”Olo on ihan ok, pyörryttää ja ajatukset tuntuvat sekavilta. Mutta ei minulla ole enää paha olo, tuo äskeinen oli vain jotain muuta”, luettelen hänelle rauhallisesti.
Carlisle nyökkää, epäröi hetken ja hipaisee huulillaan poskeani. Huokaisen jälleen tyytyväisyydestä ja helpotuksesta, Carlislen tuomasta viileydestä ja turvallisuuden tunteesta.
Epäröin itsekin hetken, ajatukset viivähtäen nopeasti Esmessä. Ne unohtuvat nopeasti, jäljelle jää vain minä ja hänen komea aviomiehensä.
Kohotan itsekin käteni hyväilläkseni hänen silkinsileää poskeaan, mutta luovutan, kun käteni ei suostu toimimaan.
”Entä Esme?” Onnistun kysymään, suurten ponnistusten avulla. Carlisle pudistaa päätään rennosti hymyillen, suukottaa päälakeani, ja katsoo taas. ”Hän ei saa tietää tästä.”
Ihmettelen, kun hän ei sano Edwardista mitään, mutta sitten muistan mitä hän teki minulle. Kiukku kuohahtaa nopeasti läpi kehoni, poistaen melkein kokonaan tokkurani. Puristan käteni nyrkkiin ja vetäydyn Carlislesta irti. Hän kysyy minulta huolestuneena jotakin, mutta en jaksa välittää.
”Missä Edward on?” kysyn rauhallisesti, vaikka sisälläni palaa sammumaton liekki. Carlisle epäröi vastauksessaan, mutta päättää vastata olotilani perusteella. Mitäpä minä voisin tehdä kun olo oli mikä oli.
”Keittiössä.”
Pyyhkäisen otsaani mietteliäänä ja nousen sitten seisomaan. Huojun hetken paikoillani ennen kuin löydän tasapainoni.
”Bella, nyt ei taida olla hyvä hetki”, Carlisle sanoo varovasti. Puristan huuleni yhteen vihaisena, mutta luovutan pian. Miehen koiranpentumainen ilme lepyttää minut, tekee minusta jälleen vahvan ja harkitsevan.
Kävelen Carlislen luo horjuen ja lysähdän hänen viereensä surkeana. ”Miksi minusta ei ole ikinä mihinkään?” Carlisle ottaa kasvoni jälleen käsiensä väliin ja tuijottaa minua tiiviisti. ”Kyllä sinusta on. Et vain ole löytänyt sitä kaikkea mitä sydämesi sisältää.” Puhuessaan Carlisle painaa kätensä hellästi sydämeni kohdalle piirtäen siihen sormellaan kyyneleen kuvan.
Hymyilen hänelle heikosti ja kumarrun kuiskaamaan hänen korvaansa. ”Suutele minua.”
Carlisle hymyilee pienesti ja painaa minut rintaansa vasten. ”Miten haluat, prinsessa”, hän lausuu ja sipaisee taas huulillaan poskeani.
Punastun mielihyvästä ja lasken pääni hänen olalleen, jotta hän ei näkisi minun punaisia kasvojani.
Nolostuksesta huolimatta kuiskaan itsekin hänelle ne pienet sanat. Sanat, joita en olisi uskonut lausuvani. ”Rakastan sinua, enkeli.”
Carlisle jähmettyy paikoilleen hämmästyneenä. ”Kuinka kauan?” Minulla menee hetki tajuta hänen sanansa, ennen kuin tajuan hänen tarkoittavan sitä, kuinka kauan olen ollut rakastunut häneen.
Mietin pienen hetken. ”Kaksi viikkoa, vaikka en olekaan paljastanut tunteitani kenellekään.”
”Niin kauan?” hän kysäisee ja rypistää kulmiaan suloisesti. Vastaustani odottamatta hän painaa huulensa minun huulilleni, lempeästi, rakastavasti. Suudelma on täynnä kiihkeyttä ja lämpöä. Se saa minut pyörryksiin, unohtamaan tämän helvetin typerän paikan. Sen paikan, jossa minulla on Edward. Toisessa paikassa minulla on Carlisle, ja siellä minä haluaan olla ja elää elämäni. Siellä minä haluan tuntea miehen rakkauden, haluan suudella häntä ajasta ikuisuuteen ja mennä ehkä pidemmällekin, kunnes me molemmat saavutamme huippumme.
”Minäkin sinua”, Carlisle henkäisee pehmeästi silmät tummina kiihkosta.
”Kuinka kauan?” Toistan hänen sanansa vaativana. Carlisle naurahtaa pehmeästi ja tarttuu käteeni omistavasti. ”Kauemmin kuin sinä”, hän henkäisee vihjailevasti ottaen minut syliinsä.
Välillemme laskeutuu painostava hiljaisuus, jonka Carlisle katkaisee muutaman minuutin jälkeen.
”Haluan, että menemme terassille katsomaan auringon laskun.”
Nyökkään ja kiedon käteni hänen kaulaansa. ”Minäkin haluan.”
Carlisle väläyttää säteilevän hymynsä ja nousee seisomaan pitäen minua tiukasti itseään vasten. Hän kantaa minut terassille ja käy istumaan portaille haaveilevana.
”Miksi täällä talossa on näin hiljaista?” kysäisen. Carlisle yskäisee vaivaantuneena ja puristaa kätensä tiukasti yhteen selkäni takana.
”Kerron myöhemmin, nyt haluan vain nauttia läheisyydestäsi ja tuosta upeasta auringonlaskusta.”
Hymyilen ja kiedon käteni tiukemmin hänen ympärilleen.
Nyt olen onnellinen, Carlisle on minun ja se helvetin kusipää Edward on jossain, luultavasti Rosalien sylissä. Ja saa ollakin, vaikka kokonaisen ikuisuuden.
"Älä itke, enkeli." Joku kuiskaa korvaani lempeästi. Ja minä en itkenyt, olin onnellinen.
The end
**
-
Tää oli taas täydelllistä tuotosta sinulta :-*
Rakastuin, Carlisle ja Bella on niin suloisia <3
Eih en pysty sanoo mitään järkevää, joskus sitten kun pää toimii ja on aikaa.. :D
- love, maria .
// edit //
Noni, siis tää oli täydellinen, rakastuin heti alusta ja pysyin uskollisesti lukijana. :D
Carlisle ja Bella paritus oli ihanaa, mutta tuli niin yhtäkkiä; nips, otanpas nyt Carlislen.
Virheitä ei ollut :D Hihi.
Mutta, kerroppas, mitä teen nyt elämälleni, kun en odota tähän uutta lukua? No okei emmä nyt niiiin epätoivoinen ole. Noh anyway, alota nopeesti taas joku tällänen projekti :) Kun se 'toinen minä' on kans loppu :(
En jaksa sössöttää sulle enää mitään turhaa. Kiitos tästä ihanuudesta. :-*
-
Aww... aivan ihana. Carlisle on niin suloinen lääkäri.
-
Luin tämän putekeen ja pidin todella paljon.
Ainut häiritsevä tekijä oli tuo Carlisle/Bella paritus... Jotenkin minulle tulee Carlislesta mieleen jonkinlainen isä. Tai että kun bella ei saanut poikaa niin piti tyyntyä isään. Joo tiedän outo vertauskuva mutta totta se on!
Mutta kiitos ja ylistys tästä ihanaisesta ficcistä!
-
uuuuu:D ei olis mitään toista ficcii tulossa joka kertoo tän jälkeisestä elämästä? mä nimittäin tykkäsin ;D
-
aaahhh.. Carlisle/Bella = ihana... <3<33
Carlisle oli ihana... ja niin poispäin.. ;D
oon sanonu aiemminkin.. "Kuka nyt ei rakastuis ihanaan vampyyrilääkäriin?" awwwss.
ei tosiaankaan tuu järkevämpää.. :Duuuuu:D ei olis mitään toista ficcii tulossa joka kertoo tän jälkeisestä elämästä? mä nimittäin tykkäsin ;D
niimp. ;D
-
Oookei. Mukavaa kun olette jaksaneet kommentoida tätä. :) Mukavaa on myös huomata, että on tätä luettukin. Ja juuri sen takia olen jaksanut tehdä alusta loppuun tämän. Eli teille kuuluu kaikki kunnia, kun olette pysyneet innoittajanani ja ns. "tukena".
Mutta pidemmittä puheitta käyn nyt kommenttine läpi- myös 7. luvun, koska epilogia laittaessa en ehtinyt tehdä sitä.
7. luku
sannamauh, kiitos. Mukavaa kun Jasper Pov kelpasi. :) Niin. Harkitsinkin hieman miten kirjoittaisin takauman, mutta päädyin lopulta tuohon. Pahoitteluni, jos häiritsi.
Jazmii, kiitos kommentistasi. :)
NiNNNi, kiitos.
Miimii, kiitos kommentistasi. ;) Et sitten ole ainoa, jolle on kehittynyt pienoinen Bella-inho.
mariamo, kiitos. Olen kyllä yrittänyt tarkistaa aikamuotoni, mutta taisi minulla jossain kohtia lipsahtaa. Korjaan sitten joku päivä, jos jaksan.
JasminCullen, kiitos sinullekin. :) Itse olen kuvitellut Jacobin hieman rämäpäänä, joka ei kaihda seurauksia. Siinä syy huumeitten annolle.
Hayles, kiitos sulle. :)
Arosalie, kiitos. Mukava huomata, että onnistuin. :)
minnamoi, joo epilogi tuli. Kiitos kommentistasi<3
E_Bella, kiitos kommentistasi.
Epilogi
mariamo, oi kiitos. Ihan punastun. ::) Ei sitä järkevää tarvitse aina laittaa.
Arosalie, kiitos kommentistasi.
Lööperiikka, kiitos sinullekin kommentistasi. Joo, onhan se ehkä hieman outoa, mutta päätin nyt hieman sekoitella pareja ja tehdä tästä oudon ficin. :D
Rose-Mary, kiitos sinulle kommentista. :-* Nyt kyllä punastun taas.
E_Bella, kiitos kommentistasi! :)
Ja teille kahdelle yhteisesti: En tiedä vielä kirjoitanko ns. jatko-osaa, mutta sen verran vinkkiä että jtn Bella/Carlislea on tulossa. (Nimim. Älä koskaan sotkeudu haasteisiin.)
Mutta valtavan iso kiitos kaikille lukijoilleni ja erityisesti kommentoijille! :-* Ai, mitä, joko minä kiitin...?
-
Tykkäsin tost epilogista. Harmittaa vaan kun tää loppu.. :'(
-
Yllätyin tuosta Bella/Carlislesta, mutta hyvä paritushan se on :)
Minuakin tuo loppuminen jäi harmittamaan, mutta jään odottelemaan sitä lupaamaasi Bella/Carlislea :)
-
Oho en huomannukkaa epilogia! :o no joo teksti oli tosi sujuvaa ja yllätyin paljon tosta carlisle/bella parituksesta, josta minä en itse pidä, ken tietää miksi :D mutta muuten tykkäsin vaikke edelleen olin harmistunu että bella ja edward ei saanu sovittuu... ja ois ollu kiva tietää miks siellä oli niin hiljasta, niinku bella kysy... toisaalta ehkä se on hyvä lopettaa ficci niin että lukija voi itse päättää miten se päättyy tai mitä olisi tapahtunut ;) kiitos ihanasta ficistä! ♥
minnamoi♥