Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Tähtien sota: Valovuosien takaa (S • kipeä romantiikka, Luke/Han • shotti)

<< < (3/3)

Unohtumaton:
Tuntui sopivalta valita Ihailijakaartin viimeiseksi fikiksi jotain Star Wars -aiheista. Minulla ei samanlaista tunnesidettä ole vanhempiin elokuviin kuin monella muulla, vaikka olenkin ne nähnyt – uudemmat ovat silti paremmin muistissa ja hahmot niiden kautta tutumpia. Silti minulla on sellainen kuva, että Luke, Leia ja Han olivat tiivis kolmikko, ja tämäkin paritus sitä kautta tuntuu hyvin luonnolliselta. Tämän luettuani jäin haaveilemaan fikistä, jossa Han ymmärtää rakastavansa molempia ja pohtii sen vaikutuksia!

Erityisesti minuun vetosi tuo, että vaikka Luke oli yrittänyt sulkea itsensä ulos Voimasta, kaikkia viestejä oli mahdoton sulkea pois – etenkin jos ne koskivat ihmisiä, joita rakastaa. Mietin myös sitä, että kun Luke oli kuitenkin ehtinyt olla saarella jo pitkän aikaa yksin, niin kuinka vahvasti tuollainen tunne on iskenyt, jos on jo tottunut hiljaisuuteen ja rutiineihin. Mutta mielikuva yksinään saarella itkevästä Lukesta vääntää kyllä sydämestä ja kunnolla </3

Minusta tuo lopun kohtaus on osuva, sillä se on kaikessa hienovaraisuudessaan todella hyvä! Han, joka kiertelee ja kaartelee, ja Luke, joka huomaa pieniä yksityiskohtia ja häviävän nopeita hetkiä – ai että mitä kemiaa. Lempparini oli fikin viimeinen lause, sillä se on väkivahva ja kaunis, täydellinen osoitus rakkaudesta, joka oli olemassa. Kiitos!

Olipa kiva lukea sinulta useampi teksti peräkkäin. Sinun teksteissäsi on aina kaunista kieltä ja isosti tunnetta. <3

Vuorna:
Heissan hei ja terveisiä Kommenttikampanjasta! Nappasin tämän Star Wars -tekstin, koska kyseiset elokuvat ovat lähellä mun sydäntä ja Han/Luke on minusta erityisen kiehtova paritus. Pidän myös aina valtavasti sun kirjoittamista teksteistä, joten senkin takia tätä oli kiva lähteä lukemaan. Siitä on hieman aikaa kun olen viimeksi lukenut SW-ficcejä tai ylipäänsä leffoja katsonut, mutta sepä ei menoa haitannut.

Komppaan edellisiä kommentoijia siinä, että tässä tekstissä käsiteltiin todella hienosti Luken reaktiota Hanin kuolemaan. Sen voimakkuus tuli tosi hyvin esille ja korostui entisestään sen myötä, että Luke nimenomaan oli yrittänyt sulkea itsensä ulos Voimasta. Oli myös kiehtovaa, miten vaikka eristäytynyt Luke olikin melko hyvin onnistunut Voiman ignooraamisessa, ei kyseistä yhteyttä kuitenkaan pääse pakoon tiukan paikan tullessa. Erityisen sydäntäsärkevää olikin tuo, miten Luke sai tietää Hanin kuolemasta nimenomaan Voiman kautta, mikä tuntui korostavan heidän välistä yhteyttään entisestään. Oli myös tosi riipaisevaa, miten tässä kuvailtiin Hanin ja Luken historiaa, miten kommunikaatio ei onnistunut ja sitten Leia olikin jo kuvioissa.

Tuo lopun kohtaus oli minustakin erinomainen, sillä se toi mainiosti esille juuri Hanin ja Luken välistä dynamiikkaa. Välittämistä ja rakkautta on vaikka ja kuinka, mutta niinhän se on, että ne eivät pelkästään aina riitä. Mutta ne ovat kuitenkin molemmille tärkeitä ja läsnä vielä vuosienkin päästä, vaikka mitään konkreettista ei heidän välilleen syntynytkään. Juuri tämän sorttinen jossittelu ja "mitä jos"-tilanteet ovat minusta aina hirveän kiehtovaa luettavaa, ja ne riipaisevat aina syvältä – kuten nytkin.

Tämä oli kyllä todella mainio ja kaunis teksti, ehdottomasti surumielinen mutta sellaisella ihanan realistisella tavalla. Hanin kuolema sai tässä arvoisensa reaktion ja asetelma, jonka olit luonut Hanin ja Luken välille, oli uskottava ja todella mielenkiintoinenkin! Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, on aina mukava lukea ajatuksia herättäviä tekstejä vanhoista lempparifandomeista <3

hiddenben:
Angie tarjosi tätä luettavaksi Kommenttikampanjassa ja minähän nappasin tästä otteen, sillä viime aikoina näitä SW-ficcejä on tullut luettua enemmänkin ja olen viihtynyt näiden parissa yllättävän hyvin! Eikä tämä ollut poikkeus, sillä alkuperäinen trilogia on kovin lähellä sydäntäni ja Hanin ja Luken (ja Leian) ystävyys on jäänyt mieleeni sydäntä lämmittävänä muistona ♥︎

Siksi ehkä tuntuikin tosi luonnolliselta, että Luken ja Hanin välille kehittyy jotain syvempää. Friends to lovers -trooppi on yksi suosikeistani ja toimii tässä niin hyvin, vaikka onkin kovin kipeä eikä lohtuakaan oikein ole tarjolla :( Samalla sekin on todella luonnollista, sillä Leian hahmo on niin vahva ja hän tarjoaa Hanille määrätietoista rakkautta. Luken luonteelle taas on ominaista ajatella muiden parasta ja asettaa itsensä tarpeen mukaan sivuun. Toisin sanoen tämän tekstin asetelma on kovin uskottava ja kohdillaan, ja toimii hyvin myös canoniin sijoitettuna. Pidin todella paljon siitä, miten kuvailet Luken yksinäisyyttä ja millaiset raamit hän on itselleen luonut voidakseen elää elämää etäisyydellä Voimasta ja sen liikkeistä. Se korostui mielestäni etenkin tässä:


--- Lainaus ---Pian laskeutuisi hämärä, ja hän piti kiinni rutiineistaan. Niiden avulla selvisi hengissä karuissakin olosuhteissa.
--- Lainaus päättyy ---

Tässä jotenkin tulee esiin se, miten pitkään Luke on jo elänyt näin ja miten rutiinit pitävät hänet elossa ja toimintakykyisenä, liikkeellä. Tästä korostuu mielestäni myös hänen yksinäisyytensä.

Onnistut tuomaan hätkähdyttävän hienosti Luken ja Hanin välillä olevat syvemmät tunteet ja kuinka niiden lähempi tutkiminen on kaksikolle mahdotonta. Etenkin tuo He eivät olleet tienneet, mitä tehdä toisillaan ja toisilleen puhutteli, koska se kertoo mielestäni siitä, miten paljon heidän suhteensa olisi vaatinut, jotta he olisivat löytäneet oikean rytmin ja taajuuden suhteelleen. He olisivat tarvinneet tilaa ja aikaa ja ennen kaikkea rauhaa, jotta jokin suurempi olisi ollut mahdollista, mutta Hanin kiivas tapa rynnätä toimintaan ja Luken rauhallinen, mutta epäröivä luonne eivät löydä yhteistä rytmiä tuosta vain sodan keskellä.

Se ei silti tarkoita, etteivätkö Luken tunteet olisi olleet vahvoja. Tässä niiden vahvuus erottuu niin selkeästi ja kuvailet hienosti tuota Voiman tasapainon järkkymistä ja kuinka Luke nopeasti tajuaa sen kertovan Hanin kuolemasta. Koko tuo viimeinen kappale tekstin ensimmäisestä osasta osui syvälle sydämeen ja herätti sympatiaa Lukea kohtaan. Ajatuskin noin tärkeän ihmisen menettämisestä, vaikka häneen olisi pitänyt etäisyyttä jo pitkään, tuntuu tajuttoman raskaalta, ja Luken suru välittyy tarinasta lukijalle. Ensimmäistä osaa seuraava takauma on samanaikaisesti lohdullinen, että kipeä, sillä se korostaa hyviä hetkiä, mutta samalla sitä kaikkea, mitä Hanilla ja Lukella olisi voinut olla, mutta jota he eivät koskaan saaneet. Kamalaa :(

Pidin todella paljon tämän tekstin rakenteesta ja kuinka Tähtien sodan tapahtumat kulkivat taustalla, vaikka teksti keskittyikin Luken ja Hanin suhteeseen. Tästä välittyi etenkin Luken luonne ja se matka, jonka hän on kulkenut. Tämä herätti kovasti tunteita, kiitos siis tästä hienosta tekstistä! ♥︎

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu