Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 01.12.2020 14:48:48
-
Ficin nimi: Tahdon asia
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: k-11
Paritus: Haymitch/Effie
Genre: Draama, hurt/comfort, slowish burn, jotain somaa ja niin edelleen :D
Summary: “Hyvä on sitten.” Effie rykäisi kurkkuaan pyrkien säilyttämään olemuksessaan edes vähän ryhtiä. “Asia on senlaatuinen, että Alma Coin julisti karkottavansa minut, ellen kuukauden kuluessa solmi avioliittoa sopivaksi katsotun henkilön kanssa.”
A/N: Mietin tovin, mistä kirjoittaisin tänä vuonna, ja lopulta päädyin Nälkäpeliin, Hayffieen ja ficletjatkotarinaan. Alun perin tämän piti osallistua pakkoavioliittohaasteeseen, mutta viime kädessä päätin tehdä tästä kalenterin pitkälti samassa hengessä. Eipä tässä muuta, hauskaa joulun odotusta itse kullekin! 8)
JOULUKALENTERI 2020
I (#post_eka)
II (#post_toka)
III (#post_kol)
IV (#post_nel)
V (#post_vii)
VI (#post_kuu)
VII (#post_sei)
VIII (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg959749#msg959749)
IX (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg959866#msg959866)
X (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg960065#msg960065)
XI (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg960196#msg960196)
XII (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg960318#msg960318)
XIII (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg960510#msg960510)
XIV (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg960671#msg960671)
XV (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg960832#msg960832)
XVI (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg960942#msg960942)
XVII (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961021#msg961021)
XVIII (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961177#msg961177)
XIX (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961255#msg961255)
XX (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961384#msg961384)
XXI (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961500#msg961500)
XXII (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961661#msg961661)
XXIII (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961864#msg961864)
XXIV (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50353.msg961990#msg961990)
I
HAYMITCH
Koko vyöhykkeellä 13 vietetyn ajan Effie oli Haymitchin silmiin näyttänyt liian kauas kotoaan harhailleelta peuralta, yhtä varautuneelta ja alttiilta perääntymään konfliktitilanteissa. Sopeutuminen olosuhteisiin oli kuukausien varrella alkanut luonnistua itse kullakin, mutta viime päivinä oli vaikuttanut siltä kuin jokin katastrofi olisi päässyt luikertelemaan Effien alitajuntaan ja myrkyttämään mieltä. Tarkkavaistoisena miehenä Haymitch tapasi hoksata sellaiset asiat.
“Hoi, prinsessa”, hän tervehti ja istui ruokasalin pöytään Effietä vastapäätä. Sopivan jutustelutuokion pyydystäminen oli ottanut aikansa, mutta lopulta maksanut vaivan.
“Kas, Haymitch”, Effie tervehti takaisin ja rykäisi kurkkuaan kuin terästäytyen keskustelua varten. “Sinulla ei... olekaan tarjotinta.”
“Olen vain läpikulkumatkalla. Sinut minä nimenomaan halusin tavata, ja koska olet vältellyt ihmisiä parina viime päivänä, pyrkimykseni toteuttamiseen kului aikaa.”
“Vältellyt? En suinkaan”, Effie korjasi naurahtaen tavalla, joka ei olisi voinut kieliä enempää emävaleesta. “Tässä vain on ollut kaikensorttisia hoidettavia asioita.”
“Et ole ollut oma itsesi.”
“Että kuinka?”
“Sen verran mitä sinua yhtään luulen tuntevani, olet käyttäytynyt tavallista kummallisemmin”, Haymitch jatkoi jättäen huomiotta välikysymyksen. “Mistä on kyse?”
Effie pureksi huultaan samaan tapaan kuin aina kehitellessään jotain huomautusta jollekulle. Ehkä hänen luotettavuuttaan punnittiin harvinaisen tarkalla vaa’alla, tai sitten oikeiden sanojen löytäminen osoittautui työlääksi.
Sen sijaan, että Haymitch olisi saanut kaipaamaansa vastausta, katsekontakti heidän välillään murtui, kun Effie vilkaisi ruokasalin kelloa ja nousi ylös.
“Hyvät hyssykät, miten aika tahtookin rientää. Jo riittää istuskelu, työt kun eivät odota tekijäänsä.”
“Sitähän ne nimenomaan tekevät”, Haymitch murahti Effien perään.
Meneillään todella oli jotain outoa.
-
Omg oon niin odottanut tätä kalenteria 😍 harmittaa vaan että saan vaan pätkän kerran päivässä, haluaisin kaikki kerralla niin kuin mun suklaakalentereillekin tuppaa käymään 😂 tämä oli just sopiva maistiainen ja herätti mielenkiinnon, odotan innolla lisää! Vähän ehkä kiinnittäisin huomiota hahmojen puhetyyliin, esimerkiksi Haymitch voisi olla hitusen ronskimpi, mutta tämä on vaan makuasia! Nämä kaksi on mielenkiintoinen pari ja pakkoavioliitto heille juuri sopiva asetelma. Eipä mulla muuta, jään kärsimättömänä odottamaan jatkoa 😅
-
Jee sait alotettua tän! Minua harmittaa vähän sama kuin Linneä, että saa vain palan kerrallaan, mutta sehän on joulukalenterin pointti :D Ja kivempi tätä on heti alusta seurata eikä odottaa jouluaattoon asti.
Ei mikään ihme, että Effien käytös ihmetyttää Haymitchiä. Mehän tosin jo tiedetään (kiitos summaryn) mistä on kyse :D Ja olettaisin, että pian tietää myös Haymitch. Tää on kyl jänskä ja mielenkiintoinen pari, ja kuten muistaakseni wappissakin totesin, en ole tällä parituksella mitään ennen lukenutkaan. Toisaalta oon lukenut tosi vähän mitään Nälkäpeli-ficejä 🤔 Ihan mielenkiintoista nähdä, miten näiden kahden tästä etenee, kun tulee selväksi, mikä Effietä kaihertaa jne. Lupaavalta kyllä kuulostaa alkutietojen perusteella!
-
Ai että, just harmittelin sitä et unohdin mun joulukalenterin porukoille, mutta täähän on loistava fyysisen kalenterin korvaaja! Haymitch/Effie on mun lempisuhde Nälkäpeleistä, mut en oo pitkään aikaan lukenut heistä varsinkaan suomeksi. Sen takia oli vähän outoa lukea suomenkielisiä reploja varsinkin Haymitchille, jolla tuppaa olemaan tosi tietynlainen klangi puheessa englanniksi. Tää on kyllä vain mun ongelma, ja korjaantuu varmasti jouluun mennessä!
Ensimmäinen ficlet oli ihana! Tunnelma alkoi heti tiivistymään, ja rakastan sitä miten Haymitch on niin omalaatuinen itsensä. Tai siis!
Tarkkavaistoisena miehenä Haymitch tapasi hoksata sellaiset asiat.
“Hoi, prinsessa”, hän tervehti ja istui ruokasalin pöytään Effietä vastapäätä.
Mä en kestä, että ihan pelkästään se, et Haymitch sanoo "hoi" eikä "hei" tekee tästä niin herkullisen keskustelunaloituksen.
Jään odottamaan jatkoa, slow burnia ja ai niin ihanaa pakkoavioliitto-aspektia. Kiitos ja palaillaan!
-
Voihan jehna, joulukuu pelastettu! Aaaa, slow burn, avioliiton uhka, tämä paritus = tuskin maltan odottaa, mitä oot keksiny hahmojen päänmenoksi. Siitä on aikaa, kun oon viimeksi tästä parista lukenut, joten mahtavaa välillä päästä tähänkin maailmaan. Joten joo, menossa mukana! ^^
-
Kiitos kaunis kommenteista, Linne, Larjus, Kristen ja Grenade! <33 Ihana huomata, että tämä ship saa rakkautta osakseen. Itse en ole kovinkaan montaa ficciä lukenut tällä parituksella, oikeastaan koko Nälkäpeli on ficcien saralla vähän jäänyt ainakin englanninkielisen tarjonnan osalta. Haymitchin puhetyyli tuntuu kyllä aika hauskalta vääntää suomeksi ja kirjakieliseen muotoon. Yritän saada mukaan sopivan ripauksen karskiutta, vaikka pääasiallinen olotila miehellä saattaakin olla tätä nykyä tympeä kyynisyys. xD
II
EFFIE
Nukkumaanmenoaikaa kohti raksuttavat kellon viisarit kertoivat yhden päivän jälleen päättyneen. Effie pyyhki kasvonsa karheaan liinaan ja nautiskeli veden raikkaudesta, joka suorastaan terävöitti hänen aistejaan. Oli hän aikaisemmassa elämässään ollut kuinka aamuvirkku hyvänsä, kuluneet kuukaudet olivat opettaneet hänet nauttimaan illoista. Luonnollinen pimeys oli heidän saavuttamattomissaan, mutta simulaatiot ikkunalasien takana kelpasivat.
Kömmittyään kovapatjaiseen vuoteeseensa Effie loi pitkän katseen huoneen kattoon. Saman huoneiston hänen kanssaan jakavat kaksi naista eivät olleet vielä käyneet yöpuulle, joten hän sai haviteltua itselleen oman hiljaisuuden hetken. Sellaiset olivat siinä betonin ja harmauden täyttämässä paikassa tarkoin vaalittavia.
Effie veti syvään henkeä ja päästi ilman rauhallisesti ulos. Hänen mielensä palasi jatkuvasti aiemmin päivällä tapahtuneeseen kohtaamiseen kuin hän olisi katsellut toistolla samaa filminpätkää. Kaikesta päätellen hän oli päästänyt naamionsa rakoilemaan. Effie oli pitänyt itseään kohtuullisena näyttelijänä, mutta ainakaan Haymitchiin sen päivän suoritus ei ollut tehnyt vaikutusta.
Ehkä hänestä hyökyvä epävarmuus oli pantu merkille laajemmassakin mittakaavassa. Seinillä oli korvat, joten miksei niillä olisi ollut silmiäkin. Effie oli tottunut tarkkailuun, olihan hän työnsä puolesta oppinut esiintymään edukseen, mutta suoranainen vahtiminen oli hänellekin uutta. Sellaista tehtiin vangeille ja epäilyttäville yksilöille pyrkimyksenä pitää heidät ruodussa.
Eipä hänen senhetkinen tilanteensa paljon eronnutkaan vangista, tai vähintään vapaana kulkevasta sellaisesta.
-
Tämän osan myötä heräs joku pieni sääli/sympatia Effieta kohtaan. Voi ressukkaa :'D Tällainen kuvaus kyllä toimii hyvänä pohjustuksena siihen, mitä tuleman pitää. Pidin myös konkreettisen ympäristön kuvailusta - karheasta liinasta, kovapatjaisesta vuoteesta, betonista jne. - korostivat mielestäni hyvin Effien tilannetta ja toivat tunnelmaan kolkkoutta ja vaatimattomuutta, ehkä jopa vähän lohduttomuuttakin. Varsinkin kun sen kaiken yhdisti siihen, mikä tilanne Effiellä on menossa :<
Jatkoa odotellen, toivottavasti päästäis pian siihen, mikä summaryssakin oli, niin pääsis juoni kunnolla kehittymään :3
-
Kiitoksia, Larjus! Effiellä totisesti on vähän ikävä tilanne meneillään... Eiköhän se Haymitchinkin tietoon pian pääse! 8)
III
HAYMITCH
Tiedonjano oli aina ollut yksi hänen luonteensa määrittäviä piirteitä niin hyvässä kuin pahassa. Tiedonjanon lisäksi tieto itse oli vuosien saatossa ajanut häntä sekä melkoiseen liemeen että kohti menestyksen hetkiä. Oli seuraus millainen hyvänsä, epätietoisuus oli sietämätöntä.
“Miksi utelet neiti Trinketiin liittyvistä asioista juuri minulta?” Plutarch Heavensbee kysyi, vaikkakin tämän ilmeestä näki, ettei hänen utelunsa tullut yllätyksenä. Pikemminkin tämä oli tainnut jo odotella, milloin hän putkahtaisi paikalle.
Sinun naruistasi on helppo nykiä, Haymitchin olisi tehnyt mieli todeta. Sen sijaan hän sanoi: “Arvelin sinun tapasi mukaan olevan perillä kaikesta mitä tässä saamarin paikassa on meneillään.”
“Kenties, niin imartelevalta kuin tuo kuulostaakin”, Plutarch tuumasi polleana kuin muhkean kärpäsen nielaissut sammakko. “Vaan mitä tulee kysymykseesi, en ole sanatarkan tietoinen siitä, mitä rouva Coin on hänelle sanonut.”
“Kuitenkin tiedät mitä asia koskee”, Haymitch huomautti. “Se riittää minulle.”
“Ettäkö uhmaisin vaitiolovelvollisuuttani... Mikset lähesty Coinia itse?”
Harva asia kuulosti ikävämmältä kuin Alma Coinin kanssa keskusteleminen.
“Miksi lähteä merelle, jos valas on ajautunut rantaan?” Haymitch esitti vastakysymyksen ja risti käsivartensa puuskaan. Hänen harmaat silmänsä tuijottivat tiukasti Plutarchin sinertäviä ja vetistäviä. Sitä nykyä Plutarch herätti hänessä luottamusta, mutta Haymitch ei silti mennyt vannomaan, etteikö tämä olisi viime kädessä osoittanut suurinta lojaaliuttaan presidentti Coinille. Eipä se juuri yllättänyt.
“Totisesti, rouva Coin oli asiansa suhteen sangen ehdoton”, Plutarch sanoi pienen tauon jälkeen. Haymitch kallisti päätään odottavasti. Harvoin Plutarchin kanssa pääsikään välittömästi asiaan, ja se oli yksi syy, miksi Haymitch inhosi syvästi capitolilaista keskustelukulttuuria.
“Joko päätit lakata haaskaamasta aikaani?”
Plutarch naurahti kuivasti. “Et välttämättä pidä siitä, mitä kuulet.”
“Sepä yllättävää.”
-
Voi Effie, tilanne on varmasti kovin hankala, niin monelta eri kantilta. Eikä asiaa välttämättä auta, että Haymitch on näin utelias, se vanha ovela kettu. :D Oi että, en malta odottaa, että tiedetään, mitä ukko ensimmäisenä tuumaa Effien salaisuudesta!
-
Onpas Haymitch utelias :D Mutta niinhän tossa useamman virkkeen verran ehdittiinkin selittää :''D Tuli ainakin hyvin esille heti kättelyssä, kun on nyhtäämässä tietoa Effiestä. Ja selvästi tietää, mistä sitä tietoa kannattaa mennä onkimaan. Ehdin jo alkaa pohtia, kuuleeko Haymitch Plutarchilta tarpeeksi sitten lopulta ja tietää Effien asioista ennen kuin tämä niistä itse kertoo, vai vaatiiko se tosiaan Effienkin aukomaan suutaan. Se selvinnee piakkoin, ainakin vähän siihen suuntaan mulle jo vihjasit... ^^ Grenun tavoin minäkään en oikein malta odottaa, että päästään näkemään Haymitchin reaktio!
-
Ah, nää kaks viimeistä osaa on taas olleet tosi herkullisia! Etenkin toi Effien osa oli ihanan tunnelmallinen ja kuvasi hyvin niitä fiiliksiä, joita raukalla on. Pieni oman rauhan hetki ja silti niin surkeaa. Tykkäsin erityisesti siitä, kun kuvasit luonnollisen pimeyden puuttumista - toi on semmoinen näkökulma, jota yleensä ei kuule, kun aina haikaillaan valon perään. ;D Myös Haymitchin ja Plutarchin välinen sanailu oli hauskaa luettavaa, ja musta oot saavuttanut oikein hyvin Haymitchin asenteen kaikkea ja varsinkin Capitolia kohtaan.
Harva asia kuulosti ikävämmältä kuin Alma Coinin kanssa keskusteleminen.
Nauroin tälle ihan ääneen, koska tää on jälleen yks semmoinen juttu, jonka voin todella kuulla Haymitchin sanovan!
Kiitos näistä, tätä on ihana lukea kun jatkoa tulee nopeasti ja tietää, että juttu kehittyy vielä kolme viikkoa!
-
Kiitoksia, Grenade, Larjus ja Kristen! <33 Ihanaa, että kalenteri on herättänyt hyvää mieltä ja odotusta tulevien tapahtumien suhteen! Saa nähdä miten kaikki etenee... 8)
IV
EFFIE
Hänen silmänalusensa alkoivat jo sointua betoniseiniin. Effie pesi kasvonsa, kampasi hartioita kurottelevat hiuksensa ja sitoi harmaan huivin päähänsä. Pukeuduttuaan pienin yksityiskohdin yksilöllistämiinsä työläisvaatteisiin hän poistui huoneistostaan ja suuntasi askeleensa kohti ruokasali B:tä.
Katniss, Finnick ja Annie olivat tuttuun tapaan vähäsanaisia, ja Effie liittyi osaksi hiljaisuuden linnoitusta. Luonteenomaisinta hänelle olisi ollut usuttaa esiin edes lyhyttä sananvaihtoa, mutta kuluneet kuukaudet olivat muuttaneet häntä. Kevyillä ja turhanpäiväisillä keskusteluilla oli harvoin sijaa niiden muurien sisällä. Capitolissa puolestaan julkisesti esitetty ynseä asenne oli syytä unohtaa.
Palautettuaan aamiaistarjottimensa Effie poistui käytävälle, mutta ei ehtinyt kuin muutaman askeleen päähän, kun kuuli tutun äänen takaansa. Hänen sisuksissaan muljahti epämukavasti.
“Huomenta sinullekin, Haymitch Abernathy", Effie hengähti valmistautuen välttämättömään pahaan. "Miten voisin olla avuksi?”
“Kiitos vain kysymästä. Voit aloittaa kertomalla, mitä se eukko tarkalleen ottaen sanoi sinulle”, Haymitch tokaisi häkeltymättä hänen tylystä olemuksestaan.
“Tietääkseni en ole sinulle tilivelvollinen”, Effie totesi tavoitellen kopeaa äänensävyä. “Enkä todella tiedä, miten olet päässyt selville – tai oikeastaan tietänenkin.”
“Ainoa, mitä Plutarchilta kuulin, on se, että Coin oli uhkaillut sinua.”
“Hmm, ettäkö uhkaillut...” Effie muikisti suutaan närkästyneenä. “No, kunkin kohdalla pätevät tietyt velvoitteet ja ohjenuorat, etenkin Capitolista kotoisin olevien.”
“Capitolista tulleita ei tapaa näkyä täällä päin”, Haymitch murahti. “Ihmekään, jos ovat varpaillaan.”
“Sen pohjalta sopiikin epäillä meistä jokaisen olevan vähintään petturuusaikeissa?”
“Trinket.”
Haymitch odotti edelleen, että jotain oleellista kerrottaisiin. Se ei ollut suoranaista painostusta, pikemminkin toverin ja liittolaisen halua kuulla mieltä mustaavista asioista.
“Hyvä on sitten.” Effie rykäisi kurkkuaan pyrkien säilyttämään olemuksessaan edes vähän ryhtiä. “Asia on senlaatuinen, että Alma Coin julisti karkottavansa minut, ellen kuukauden kuluessa solmi avioliittoa sopivaksi katsotun henkilön kanssa.”
-
Woah, nyt se on sitten sanottu ja kaikki (tai siis päähenkilöt haha) tietää! Ai kamala, en kyllä haluaisi olla Effien nahoissa tuossa tilanteessa, mutta eiköhän asiaan pian löydy vastausta (ehkä jopa lähempää kuin hän uskaltaa ajatellakaan, hmmh... :D). Kiitos tästä! ^^
-
No niin, tulihan se sieltä! Mutta julmasti katkaisit tekstin just niin, ettei Haymitchin reaktiota vielä saatu, rip </3 No, uskallan toivoa sitä sitten huomiselle. Aika helposti Haymitch kyllä sitten lopulta sai kuulla suoraan Effieltä, mikä mieltä painaa, osasyynä varmaan se, että hän oli jotain tietoa käynyt kaivelemassa muualla.
Haymitch odotti edelleen, että jotain oleellista kerrottaisiin. Se ei ollut suoranaista painostusta, pikemminkin toverin ja liittolaisen halua kuulla mieltä mustaavista asioista.
Ja tää :3
Huomista osaa odotellessa. Ja tsemppiä jatkon kirjoitteluun! Sitä kyllä toivon ja jakelen koko ajan, vaikken joka viestiin sitä kirjoitakaan ^^
-
Kiitokset kommenteista! <3 Häijy cliffhanger otti ja tapahtui, ja tästä jatkuu. Varmasti Effien toteamus herättää Haymitchissä joka suuntaan säntäileviä ajatuksia...
V
EFFIE
Effie oli odottanut, että Haymitchin ilme olisi muuttunut edes hieman, mutta tämä näytti yhtä järkähtämättömältä kuin hetki sitten. Hän ei kaivannut surkuttelua tilanteen johdosta, mutta oli hän silti kuvitellut toteamuksen herättävän edes jonkinlaista reaktiota.
“Noh?” hän tohti lopulta tiukata.
"Oletko tosissasi?" Haymitch vaivautui töksäyttämään, ja Effien hermot joutuivat välittömästi koetukselle.
"Ai että olenko minä tosissani?" hän kivahti ja madalsi ääntään ollakseen kiinnittämättä ohikulkijoiden huomiota. "Kuvitella saattaa, miten minun teki mieleni esittää sama kysymys arvon presidentille...”
Haymitch veti nenänsä kautta henkeä ja puhalsi ilman hitaasti suupielestään.
“Vai sellaista.”
Effie kohotti kulmiaan. "Tämän sinä tahdoit tietää. Oletko tyytyväinen?"
"Näytänkö minä sellaiselta?"
Effie odotti aikansa, mutta keskustelu ei edennyt suuntaan tai toiseen. Harvoin jokin asia veti Haymitchin yhtä sanattomaksi.
“Siinäkö tosiaan kaikki?” hän kivahti lopulta vaiteliaan hetken käydessä jo melkoisen epämiellyttäväksi. “Jos niin, minun on syytä poistua toisaalle.”
Haymitch tarttui hänen käsivarrestaan, kun hän oli aikeissa kävellä tämän ohitse. “Sanoit että kuukauden kuluessa. Kauanko aikaa on jäljellä?”
“Peräti kaksikymmentäviisi päivää”, Effie sanoi kuin se olisi kuulostanut kovinkin positiiviselta. ”Niin kauan minulla on aikaa tarjota panokseni yhteisölle ja tehdä itsestäni hippusen verran luotettavampi.”
Asian toteaminen uhkasi saada hänen äänensä vapisemaan, mutta Effie ei suostunut antamaan tunteilleen valtaa. Julkisesti hän ei vuodattaisi kyyneleen kyyneltä.
Se, ettei Haymitch vastannut mitään, alkoi kismittää sen verran, että Effie tarttui tämän käteen käsivarrellaan ja irrotti sen kohteliaan jämäkästi.
“Mukavaa päivänjatkoa”, hän toivotti ja asteli selkä suorana toisaalle. Hän saattoi aistia, miten Haymitchin silmät seurasivat häntä aina portaisiin asti.
-
Ovelasti oli tämäkin osa Effien näkökulmasta niin, ettei vieläkään päästy lukemaan, mitä Haymitch ajattelee (Ehkä seuraavassa?). Hänen sanallinen antinsa kun ei paljoa viisaammaksi tee :D Taitaa hänkin tosin joutua ensin vähän jäsentämään kuulemaansa asiaa ennen kuin kykenee asiaa sen kummemmin kommentoimaan ja isommin reagoimaan. Ymmärrän kyllä Effien kipakan reaktion, kun on tuollainen tilanne itsellä menossa, ja saatu vastaus on luokkaa Nuuskamuikkusen "jaa" ;D Vähemmästäkin on hermot kireällä, vaikka urheasti Effie yrittää pitää itsensä koossa.
Nyt aloin kanssa ensimmäistä kertaa miettiä, että kummalta taholta tulee se aloite, että mennään naimisiin o.o Vai tuleeko se ihan kokonaan joltain kolmannelta osapuolelta.
-
Kiitosta, Larjus! Nauroin hyvän tovin nuuskamuikkunen!Haymitchille, koska se on vain niin on point. xD Melkoinen pölkky, jos ei osata sanoa muuta kuin tyyliin "ahaa"...
VI
HAYMITCH
Yrityksistä huolimatta Effien paljastus ei ollut häipynyt Haymitchin mielestä, ja se valtasi hänen ajatuksensa heti uuden aamun alkajaisiksi. Aikaisemmassa elämässään hän olisi käyttänyt aikaa ja vaivaa hukuttaakseen epämiellyttävät asiat viinaan, mutta sitä nykyä hän sai luvan käsitellä niitä täysin selvällä pääkopalla. Se jos mikä oli kirous, mutta samalla se auttoi häntä tarkastelemaan kokonaisuutta tehokkaammin.
Ei tarvinnut olla nero havaitakseen, miten vähän vyöhykkeen 13 johtohahmot luottivat ihmisiin ympärillään. Niin sanottua omaa väkeä kohtaan osoitettiin suopeutta, kuten myös nämä osoittivat vastavuoroista lojaaliutta, mutta muut kyyhöttivät enemmän tai vähemmän suurennuslasin alla. Omasta puolestaan Haymitch ei ollut kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Hänen elämänsä oli ollut tarkkailun alaisena olemista siitä lähtien, kun hänen nimensä oli nostettu esiin elonkorjuussa yli kaksikymmentä vuotta sitten.
Effielle tarkkailtavana oleminen oli tarkoittanut seurapiiriloistoa ja sen sortin pinnallisuutta, että vahvempiakin yökötti. Capitolissa elintärkeää oli esiintyä moitteettomasti ja osoittaa olevansa jotain mieleenpainuvaa, heidän nykyisessä olinpaikassaan kansalaiset halusivat sulautua seiniin. Ero oli suurempi kuin yöllä ja päivällä.
Monista capitolilaisista poiketen Effiellä oli kuitenkin kykyä sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Oli eri asia napista yksityiskohdista kuin toden teolla heittäytyä vaikeaksi ja saavuttaa itselleen epäedullinen asema. Effie oli kiistatta silmätikku, mutta vain siksi, että kantoi mukanaan Capitolin leimaa missä ikinä ja millaisen näköisenä liikkuikin.
“Coin tekee sen, minkä katsoo vyöhykkeen parhaaksi”, Plutarch oli todennut, eikä Haymitch ollut saattanut kuin tyrskähtää. Häikäilemätön kontrollointi jos mikä oli hyvä keino pitää ihmiset ruodussa. Sellaisessa suljetussa yhteisössä kontrollia oli helppo ujuttaa kaikkeen: asuinpaikkaan, työtehtäviin, ulkoiseen olemukseen. Miksei siis siviilisäätyynkin. Mitä tahansa, jotta epätoivotun aineksen ei katsottaisi saastuttavan vaivalla rakennettua täydellisyyttä.
Sellaisesta suosta oli vaikea pyristellä kuiville, ja jos siinä ei onnistunut, karut seuraukset puhuisivat puolestaan.
Niine hyvineen Haymitch teki päätöksensä.
-
Oivoi Haymitchiä, kun joutuu selvinpäin tuollaisia miettimään... :D Musta on jotenkin söpöä, että Effien tilanne valtaa hänen ajatuksensa, vaikka samaan aikaan onkin todettava, että jäis sitä itsekin miettimään, jos moista kuulis jonkun tutun suusta.
Niine hyvineen Haymitch teki päätöksensä.
Tulkitsen tämän niin, että hän ehdottaa naimisiinmenoa Effielle? :3 No, eiköhän sekin nyt ainakin jossain välissä selviä. Toivottavasti pian!
-
Kiitoksia, Larjus! <3 Paljon on kyllä itse kullakin hahmolla ajateltavaa, selvin päin tai ei. :D Ehkä tämä luukku valaisee hieman Haymitchin aikeita...
VII
HAYMITCH
Haymitch ei ollut koskaan pitänyt itseään pelkurina tai kutsunut itseään sellaiseksi edes leikillään. Sillä hetkellä paraskaan itseironia ei kuitenkaan pelastanut häntä siltä tosiasialta, että hänen rohkeutensa pyydystää Effie juttutuokiota varten antoi odottaa itseään. Ikään kuin heidän välinsä olisivat kääntyneet kertaheitolla päälaelleen muutama päivä sitten käydyn keskustelun seurauksena. Toki se nimenomainen sananvaihto oli ollut nihkeää ja vaivaannuttavaa etenkin hänen osaltaan.
Vaivaannuttava oli varmasti myös hänen pyrkimyksensä saada Effie tekemään huonoista päätöksistä vähiten huono. Ohimennen Haymitch huomasi pohtivansa, tuntuiko joka kaksilahkeisesta samalta heidän ollessaan matkalla kysymään suuria kysymyksiä. Useimmilla oli lakkinsa kourassaan ja sormus povitaskussa, hänellä ei kumpaakaan. Parempikin niin, ei siitä tarvinnut numeroa tehdä.
Kun Haymitch lopulta sai tilaisuuden istua Effien kanssa kahden kesken tämän huoneiston keittiön pöytään, sanojen vyöryttäminen suusta ei tuntunut niin yksinkertaiselta kuin hän oli jo ehtinyt kuvitella.
“Joten... Oletko päässyt puusta pitkälle sen avioitumisasian kanssa?”
Effien suupieli nytkähti närkästyksestä. “Jos välttämättä mielit tietää, asiat eivät ole vielä edenneet suuntaan tai toiseen edellisen kohtaamisemme jälkeen.”
“Hyvä. Siihen liittyen minulla on asiaa.”
"Niinkö? Millaista?"
Haymitch risti käsivartensa mietteliääseen puuskaan. “Et tehnyt tätä helpoksi, mutta minussa on tiimipelaajan vikaa tietyn kaliiberin tilanteissa, minkä ehkä tiesit. Mitä taas tulee Coinin eukkoon, en ajatellut jättää sinua tanssimaan yksinäsi hänen pillinsä tahtiin."
Effie tapitti häntä kulmat koholla.
"Toisin sanoen ilmoittaudun vapaaehtoiseksi”, Haymitch lopetti monologinsa haudanvakava ilme kasvoillaan.
-
"Toisin sanoen ilmoittaudun vapaaehtoiseksi”, Haymitch lopetti monologinsa haudanvakava ilme kasvoillaan.
Voi, mikä lopetus! Toivon (mutta en kyllä usko), että Haymitch oli pohdiskeluissaan muotoillut tuon vähän kauniimmin.
Effie/Haymitch on kiva paritus ja tässä skenaariossa heitä onkin kiinnostavaa seurata. Mihin tilanne vielä kehittyykään? ???
Kiva, kun kirjoitat! :-*
-Kel
-
Siis voi että täähän alkaa mennä ainakin minun pääni sisällä söpöksi :D Tuo Haymitchin "kosinta" oli varsin herttainen, ja kivaa tuollaista pientä selittelyn makua. Vaikka en sitä kiistä, etteivätkö ne olisi hänen vilpittömät ajatuksensa. Hauska myös tuo että ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, kun siitä tulee niin elävästi mieleen miten Katniss tarjoutuu vapaaehtoiseksi siskonsa puolesta! Kiva pieni nyökkäys kirjojen suuntaan!
Tuli muute jostai puskista mieleen, että näin vasta ihan hiljattain ekaa kertaa ikinä, miltä Haymitch leffoissa näyttää, ja hitto ku hämmennyin :D Oon nimittäin vain lukenut ne kirjat, en koskaan nähnyt leffoja (pari kuvaa Katnissista, Peetasta ja Effiestä joskus, enkä kunnolla muista sitäkään, miltä nekään näytti), ja jo tän perusteella mulle tuli hyvin selväksi, että joo, mun mielikuvat on iiiihan eri maailmaa kuin leffat 🙈 Leffa-Haymitch näyttää kyllä huomattavasti komeammalta kuin minun mielikuva-Haymitch, mutta pitäydyn silti siinä, millaiseksi olen hänet jo hyvän tovin kuvitellut ;D Jotenkin lisää hänen sympaattisuuttaan ajatuksissani, kun hän on sellainen millaisena hänet nyt näenkään :D Aika rumana ja paljon kärsineen näköisenä.
-
Wooooooop, se tapahtui! Jännittävää tietää, mitä Effie nyt vastaa tähän. Ja aww tuo, että vähän mennään "menkööt miten menee" -asenteella tilanteeseen, mutta sitten alkaa kuitenkin vähän hermostuttaa siinä kohtaa, kun toisen vihdoin tapaa. Mites se nyt Haymitch silleen... hih. Kiitos taas tähänastisesta! ^^
-
Kiitoksia, kiitoksia! <3 Lämmittää niin vietävästi saada kommenttia tarinasta ja ennen kaikkea on mahtavaa huomata, että siitä on ollut iloa. 8) Tokaisen ohimennen tuohon kirjat VS leffa -juttuun, että minun päänsisäinen Haymitchini on ulkonäöltään jotain niiden versioiden väliltä... Melko lailla leffojen Haymitch mutta kirjassa kuvailluilla tummilla hiuksilla ja harmailla silmillä. Rujoa karismaa täynnä kyllä koko ukko. xD
VIII
EFFIE
Kului jokunen sekunti ennen kuin hänen onnistui reagoida Haymitchin sanoihin.
“Hetkinen, miten niin vapaaehtoiseksi?” hän sopersi. “Oliko tuo... kosinta?”
Haymitch tuhahti sen näköisenä kuin hänen kysymyksensä olisi tehnyt fyysisesti epämukavan olon. “Voit ottaa sen minä haluat, mutta ainakin tarkoitusperäni lienee selvillä. Vai jäikö sen osalta kysymyksiä?”
“Että jäikö?” Effie puuskahti. “Hyvänen aika sentään, kokonainen liuta! Jos tarkoituksenasi on pilkata minua tai leikitellä kanssani –”
“Kaikella kunnioituksella, minulla olisi parempaakin tekemistä kuin keksiä lapsellisia juonia saadakseni sinulle pahan mielen. Ei kuulu sellainen minun harrastuksiini.” Haymitch painoi kyynärpäänsä pöytään ja nojautui lähemmäs kuin olisi valmistautunut neuvottelemaan jostain harvinaisen tärkeästä. Avioitumisaikeet oletettavasti laskettiin sellaiseksi.
“Voin siis... olettaa sinun olevan tosissasi?” Effie uskalsi kokeilla kepillä jäätä. Haymitch tapitti häntä silmissään kylmäkiskoisuuden ja myötätunnon omituista välimuotoa.
“En väitä että se oli hyvä ehdotus, en todellakaan. Se oli ehkä surkein koskaan keksimäni idea”, Haymitch aloitti ja jatkoi välittämättä Effien mutristuvista suupielistä, “mutta minulla on kanttia seistä sanojeni takana, enkä ole pitkään aikaan ollut mistään näin tosissani.”
“Ja mikä tarkalleen ottaen sai sinut uhrautumaan vuokseni?”
Effie irvisti sisäisesti. Hän olisi voinut muotoilla kysymyksensä vähemmänkin naurettavasti. Haymitch hymähti ja ensi kertaa koko keskustelun aikana tämän olemuksessa pilkahti jotain lämmintä.
“Kuten sanoin, tätä voi nimittää tiimipelaamiseksi.”
Effie ei voinut väittää täysin ymmärtäneensä kommentin merkitystä, mutta se kelpasi hänelle joka tapauksessa. Samaan tiimiin kuulumisen ajatusta hän olikin jaksanut vaalia, nykyään vielä paremmalla syyllä.
"Hyvä on sitten", hän hengähti. "Hyväksyn täten kosintasi."
“Sepä kuulosti juhlalliselta.”
-
Tii-tittidi-dii jne *aseta loput häämarssimusiikista tähän*
Asiathan etenee, ja vauhdilla eteneekin! Nyt onkin kutkuttavaa seurata, miten tämän kaksikon matka jatkuu, kun pitäisi alkaa olla enemmän avioparia ja vähemmän "siedän sinua olosuhteiden takia". Tbh, tää ficci saa mut muistamaan, että siitä on tooosi kauan, kun oon lukenut nää kirjat tai kattonu leffat, pitäisi ehkä virkistää muistia jossain vaiheessa. 🤔 Kiitos taas tästä!
-
Mun päänsisäinen Haymitch on ulkonäöltään samaa luokkaa Mundungus Fletcherin ja Serranon perheen Santiagon kanssa X''''DD Ei samanlainen, mutta jotenkin samantyylinen :D Enkä kyl enää ees muista, miten hänen ulkonäköään kirjoissa kuvailtiin.
No niin, nyt pääsee hommat viimein etenemään! *hieroo käsiä yhteen* Effie on luonnollisestikin hämillään Haymitchin tarjouksesta (ja varmasti myös miettii sen motivaatiota), mutta tuossa tilanteessa olisi vain hölmöä olla suostumatta siihen.
Pidän siitä, miten epäromanttista kaikki vielä on, ja vaikka tässä periaatteessa onkin se pakkoavioliittoajatus taustalla, tässä lopputulemassa on pieni pala heidän omaa valinnan vapauttaankin :3 Koska Haymitch teki oma päätöksensä, ja olisihan Effie ainakin periaatteessa voinut kieltäytyäkin (sitten tosin olisi pitänyt etsiä uusi sulhasehdokas tai tulla karkotetuksi). Kiva nähdä, mihin homma tästä etenee, kun asia on niin ikään päätetty. Liekki on sytytetty, ja nyt sitten odotetaan sitä hidasta palamista :D
-
Nyt onkin kutkuttavaa seurata, miten tämän kaksikon matka jatkuu, kun pitäisi alkaa olla enemmän avioparia ja vähemmän "siedän sinua olosuhteiden takia".
Hmm hmm, tästäpä tämä etenee... 8)
Mun päänsisäinen Haymitch on ulkonäöltään samaa luokkaa Mundungus Fletcherin ja Serranon perheen Santiagon kanssa X''''DD
Hahahhhha, hell no! xD
Kiitoksia jälleen! <3
IX
HAYMITCH
“Keittäisinkö teetä?” Effien ääni kuului keittiön puolelta.
“Ei tarvitse”, Haymitch mutisi käydessään läpi Effien saamia papereita, joista yhteen oli koottu vihkimisprosessi jatkotoimenpiteineen. Lyhykäisyydessään se tarkoitti parin paperin allekirjoittamista, tuomarin lukeman kaavan kuuntelemista, perinteistä vihkisuudelmaa ja muuttoa yhteiseen huoneistoon vielä saman päivän aikana. Kaikki kuulosti kellontarkalta.
“Normaaliolosuhteissa maljan kohottaminen olisi ehdottomasti paikallaan... No, mikseipä hanavesi ajaisi samaa asiaa?”
Haymitch katsahti Effietä kulmiensa alta. Normaaliolosuhteissa he tuskin olisivat päättäneet edes naida toisiaan.
“Sormuksetkaan eivät olisi pahitteeksi..."
"No niin, joko riittää tuo jurnutus? Täällä ei sitä paitsi tunneta käsitettä nimeltä vihkisormus."
“Tiedän sen", Effie huokaisi lyötynä. "Täällä riittää tietojen kirjaaminen papereihin ja huiskis, sitä ollaan yhteiseen liittoon lupautuneita loppuiäksi.”
Haymitch naurahti. “Ikävämpi juttu. Odairin jannu nuorikkoineen sai kekkerinsä, mutta voisin veikata, ettei arvon rouva presidentti soisi meille samanlaisia, vaikka miten mielistelisi.”
“Haluaisitko sitten suuret juhlat?”
“Vain kuolleen ruumiini yli.”
Effie tuhahti. “Ikään kuin ulkoisilla puitteilla ei olisi mitään merkitystä. Mikä olisi parempi tapa viestittää tunteistaan kuin herkän tilaisuuden järjestäminen aistillisine estetiikkoineen?”
Haymitch nyökkäsi paperiin kädessään. “Täällä päin avioliiton tarkoituksena on lähinnä tuottaa laillisia jälkeläisiä ja suoraselkäistä työvoimaa.”
“Alentaa nyt väkensä siitos- ja työeläinten tasolle.”
“No, minä en sinulta sellaista odota.” Haymitch katsahti Effietä silmiin. “Nimet paperiin ja sillä hyvä?”
Effie nyökkäsi. “Tästä olemme yhtä mieltä.”
“Tiedä siitä olisiko minun uimareistani edes mitään tuotteliasta iloa...”
“Haymitch Abernathy.”
Effie mulkaisi Haymitchiä kuin hän olisi esittänyt toteamuksensa kymmenpäisen yleisön edessä sen sijaan, että he olisivat istuneet huoneessa kahden. Jokin ilmeen tuttuudessa sai Haymitchin hymähtämään aidosti. Se oli juuri sellaisia tilanteita, joissa vaihtoehtoina oli joko heittää homma huonoksi vitsiksi tai vaipua apatiaan maailman epäoikeudenmukaisuutta märehtien.
-
“Haymitch Abernathy.”
Heti, kun luin tän replan, niin kuulin tän mielessäni sillä "That is mahogany!" -äänellä. :D Kylläpä oot saanu hahmot pidettyä hyvin omina itseinään, vaikka tilanne onkin heille täysin uusi! Ja kylläpäs avioliittomeiningit on tehokkaita tuolla päin, mutta toivottavasti se sinetöintisuudelma silti saadaan. Kuulostaa siltä, että se voisi avata ihan uuden sivun näille kahdelle, hih. Kiitosta tämänpäiväisestä! ^^
-
Hahahhhha, hell no! xD
Hell yeah! xD Itse asiassa siihen vois ottaa vielä mukaan vähän piirteitä Tyttökultien Stanista... :'''DDD Niiden näkemieni kuvien perusteella leffa-Haymitch on todellakin liian komea ;D
Ja tässä jotenkin jatkuu (ainakin mun pään sisällä) sellainen jotenkin sympaattinen tunnelma. Tunnetasolla melkein unohtaa, että kyseessä on käytännössä pakkoavioliitto, vaikka kyllähän se on koko ajan selvästi esillä. Mutta tunnelma ei ole ihan niin painostava kuin monissa muissa lukemissani pakkoavioliittoficeissä. Kuten aiemmin sanoin, hahmoilla on kuitenkin edes vähän päätäntävaltaa asioidensa suhteen.
“Tiedä siitä olisiko minun uimareistani edes mitään tuotteliasta iloa...”
Hahah, repesin :D
Jokin ilmeen tuttuudessa sai Haymitchin hymähtämään aidosti.
No wäääws ♥
Voisin yhtyä Grenun sanoihin tuossa, että toivottavasti se sinetöintisuudelma saadaan anyway! Ehkä edes jossain vaiheessa...? :3
-
Kiitoksia jälleen, Grenade ja Larjus! <3 Itsekin kuvittelin Effielle asiaankuuluvan mahogany-nuotin, joka varmasti huvitti Haymitchiäkin. :D Ja joo tosiaan mitä tulee tähän pakkoavioliiton pakko-osuuteen, etenkin Effielle tilanne on melko lailla välttämätön. En löytänyt hyvää syytä sille, miksi Coin olisi käskenyt nämä kaksi toistensa kanssa naimisiin, mutta ainakin Effietä voidaan piinata ja osoittaa tälle tämän paikka. Kolmekymppisenä tämähän on vielä pätevässä lisääntymisiässäkin. :D
X
EFFIE
Kolmen päivän kuluttua kosinnasta Effie tömäytti valmiiksi pakatun pahvilaatikon ja juuttisäkin sängylleen. Oli vaikea uskoa, että hänen koko omaisuutensa mahtui sitä nykyä niin pieneen tilaan. Ainakin se teki muuton uuteen huoneistoon helpoksi.
Effie puki tummien housujen kanssa vaaleanharmaan napitettavan puseron, joka olisi voinut pituutensa puolesta käydä mekostakin. Hän kampasi letin jäljiltä muotoutuneet kiharat loivemmiksi ja kiinnitti kampauksensa muutaman pinnin avulla muodikkaan toispuoleiseksi. Loppusilauksena Effie sipaisi säilömäänsä hiiltä silmänurkkiinsa. Ehostus se oli pienikin ehostus.
Katsoessaan itseään peilistä Effie ei voinut kuin voihkaista ääneen. Jos joku onneton olisi joskus ennustanut hänen näyttävän sellaiselta hääpäivänään, hän olisi pudistellut päätään ja nuhdellut tätä kikatuksensa lomassa.
Vihkitilaisuutta itseään olisi voinut luonnehtia yhtä valjuksi kuin hänen olemuksensa. Tila toi mieleen jonkin sortin toimiston, mutta tavanomaisen kalustuksen sijaan siellä oli korkea pöytä ilman tuoleja. Pöydälle oli asetettu viivasuoraan kaksi paperia kynän kera. Paikalla oli entuudestaan tuntematon vanha mies, jonka Coin esitteli tuomariksi. Kahden todistajan paikan oli täyttänyt presidentti itse seurassaan Plutarch Heavensbee. Effiestä olisi ollut mukavaa, jos esimerkiksi Katniss sisarineen olisi ollut paikalla, mutta yhteisestä sopimuksesta he eivät olleet Haymitchin kanssa kertoneet naimisiinmenostaan kenellekään. Tarkoituksena oli hoitaa kaikki mahdollisimman matalalla profiililla.
Haymitch saapui paikalle paria minuuttia ennen sovittua ajankohtaa, ja Effie huomasi huokaisevansa helpotuksesta. Ehkä hän oli jo ehtinyt varautua siihen, että tämä lopulta jättäisi tulematta. Haymitch oli pukeutunut tummanharmaisiin vaatteisiin, jotka eivät eronneet tämän arkipukeutumisesta, mutta ainakin vaatteet olivat siistit poikkeuksena tavanomaiseen. Kyseisen miellyttävän yksityiskohdan vastapainoksi Effie pani merkille vähän huolimattomasti kammatut hiukset ja selän kohdalta housuista repsottavan paidanhelman, mutta hillitsi hinkunsa korjata asia.
"Kas niin, kaikki ovat paikalla", Coin sanoi silmäten jokaista huoneessa. "Voimme aloittaa."
-
Eipä ole Effiellä unelmahäät edessä sitten niin minkään suhteen, mutta välttääpähän karkotuksen teollaan. Säälittää hänen tilanteensa edelleen. Kirjoista mulle ei oikeastaan jäänyt hänestä kovin ihmeellistä kuvaa (toisaalta mä oon vähän aina ollut sellainen että vain Peetalla on väliä 😂), mutta tän ficis myötä hänkin on hahmona alkanut kiinnostaa enemmän (ja se sääli ja sympatia kasvaa). Ehkä lopputulema on kuitenkin ihan hyvä? Kiva että Haymitchkin oli selvästi nähnyt edes pikkuisen vaivaa ulkonäkönsä eteen.
Oot muuten kivasti keksinyt tavan soveltaa pakkoavioliittoasetelmaa tässä fandomissa ja näiden hahmojen suhteen. Suoraan hyvää syytä sille, miksi juuri nämä kaksi, ei ehkä pakottamismuodossa löydykään (en minäkään keksisi), mutta tällainen "yksipuolinen" pakkoavioituminen on hauska ja toimiva idea!
-
Kiitoksia, Larjus! ^^ Tällainen soveltavampi versio pakkoliitosta tuntui tosiaan näppärämmältä. Effielläkin oli periaatteessa vaihtoehtonsa, mutta eiköhän sitä mieluummin alistu pienempään pahaan...
XI
HAYMITCH
Jos vyöhykkeen 13 häät olivat aina sellaisia, mitenköhän ankeaa hautajaisissa mahtoi olla.
“...ja nimet myös tähän”, tuomariukko mutisi honottavalla äänellään ja osoitteli papereita kuin hän ja Effie olisivat olleet puolisokeita.
“Oliko vielä muuta?” Haymitch kysäisi saatuaan papereiden kanssa pelleilyn päätökseen. Tuomarin olemuksesta oli vaikea sanoa, oliko mies aina sellainen, vai ärsyyntyikö tämä hänen läsnäolostaan yhtä paljon kuin hän tämän. Toimitus oli kestänyt kokonaista viisi minuuttia, ja Haymitch tunsi olevansa täysin valmis marssimaan ulos, joko Effien kanssa tai ilman.
Coin astui lähemmäs ja asetti pöydälle pienen teknisen kojeen, jossa oli näytön lisäksi kaksi neliönmuotoista syvennystä. “Tarvitsemme allekirjoitettujen papereiden lisäksi vihittävältä parilta heidän sormenjälkensä.”
Haymitch katsahti vaistomaisesti Plutarchia, joka nyökkäsi lyhyesti. Kaikenlaisia typeryyksiä heidän eteensä vielä ilmaantuikin.
Kun he olivat painaneet peukalonsa laitteelle ja jäljet oli saatu skannattua, Coin antoi tuomarille vuoron astua estradille.
“Herra Haymitch, tartu neiti Euphemian käteen.”
Kuka saamarin Euphemia, Haymitch oli vähällä murahtaa, mutta tajusi samassa sen olevan morsiamensa virallinen nimi. Harvinaisen kiitollisena nopeille hoksottimilleen Haymitch otti Effien käden omaansa. Vihkikaava oli lyhytsanainen, tuomari lähinnä lausui heidän nimensä ja muutaman muun sanakiemurtelun jälkeen julisti heidät avioituneiksi. Haymitch puhalsi hiljaa ulos pidättelemänsä hengityksen.
“Sinetöikää liittonne suudelmalla.”
Haymitch kääntyi kohti Effietä, joka katsoi häntä jännittyneenä, mutta soi hänelle hymyntapaisen. Sen kummempia empimättä he nojautuivat toisiaan kohti ja vaihtoivat säädyllisen suudelman vyöhykkeen 13 edustajien katseen alla. Se ei teknisesti ottaen ollut heidän ensimmäinen suudelmansa, mutta ainakin se oli molempien osalta harkittu. Ehkä ihan mukavakin.
Samassa Haymitch tunsi outoa kihelmöintiä oikeassa kädessään. Sekä hänen että Effien ranteen sisäsyrjään ilmestyi pieni kuvio, joka muistutti tiimalasin ääriviivoja.
-
Vaikka tuollaiset häät aikas ankeat ovatkin, niin minähän löysin tästä ripauksen jotain söpöyttäkin :D Ehkä se tulee jostain siitä, että hahmoilla periaatteessa on vaihtoehtonsa (joskin huonot sellaiset), joten naimisiinmeno on ainakin jollakin asteella oma päätös :3 Ja siihen lisänä vielä nuo kommentit siitä suudelmasta. Ei se ehkä mikään järin romanttinen ollut, mutta kuten tekstissäkin todetaan, molempien osalta harkittu ja ehkä ihan mukavakin. Sen "säädyllisyys" muuten sai mut naurahtamaan :D Mut tuskinpa kukaan mitään intohimoista imuttelua olisikaan odottanut XD Haymitch ja Effie itse ehkä kaikkein vähiten.
Kiva päästä näkemään, miten heidän avioelämänsä lähtee käyntiin. Mielenkiintoiset myös nuo tiimalasiääriviivat 👀👀
-
Larjus: Ei ollut joo mikään hilpeä tilaisuus tai intohimoinen suudelma. xD Tuntuu että tässä on kyseessä jonkinlaiset antihäät, kun mitään hienoutta tai kauneutta ei näytä vahingossakaan eksyneen mukaan. Kiitokset! <3
XII
EFFIE
“...ja täten julistan teidät aviopuolisoiksi, Haymitch Abernathy ja Euphemia Trinket.”
Tuomarin lausuessa sanansa Effie puristi Haymitchin kättä hieman tiukemmin. Jos olisikin mielinyt perääntyä, se oli nyt myöhäistä.
Hän oli jännittänyt asiaankuuluvaa suudelmaa, mutta kun sen aika lopulta koitti, hänen mielensä oli yllättävän tyyni. Haymitchin parransänki pisteli, mutta Effie joutui silti myöntämään, että tämän suuteleminen saattoi olla eräällä tavalla miellyttävää. Heidän huulensa olivat kohdanneet pari kertaa aiemminkin, mutta niissä tapauksissa kyse oli ollut elonkorjuusta, jälleennäkemisestä, Haymitchin raivostuttavasta humalatilasta ja hänen heikoista pakenemisreflekseistään. Effie ei muistellut niitä mielellään lukuun ottamatta sitä, miten hyvin hänen tarjoamansa litsarit olivat löytäneet perille.
Kaukana olivat nekin ajat, kerta kaikkiaan.
Effie henkäisi tuntiessaan kevyttä pistelyä ranteensa kohdalla, ja katsoi säikähtäneenä, miten pieni tiimalasin muotoinen kuvio piirtyi heille molemille. Haymitch sai suunsa auki häntä nopeammin.
“Mikä... mikä perhana tämä on?”
“Se on eheyden edellytyksen merkki”, tuomariukko sanoi kuin he eivät olisi koskaan kuulleetkaan koko asiasta. Eivätkä he toden totta olleet.
“Saanko udella, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan?” Effie esitti kysymyksen vaivautumatta kuulostamaan liian kohteliaalta.
“Se ilmaantuu jokaiselle tuoreen avioparille”, tuomari murahti. “Kun liitto pannaan täytäntöön, se katoaa, vaan jos tästä velvollisuudesta aiottaisiin luistaa, seuraukset saisi tuota pikaa tuta. Vakituinen käytäntö.”
“Vai että vakituinen käytäntö.”
Haymitchin ääni oli täynnä pidäteltyä raivoa. Effie vilkaisi tätä, tuomaria, presidentti Coinia ja nipisti vastavihityn miehensä kämmenselkää rukoillen tätä olemaan tekemättä tai sanomatta mitään harkitsematonta. Heidän oli pakko hoitaa tilanne kunnialla loppuun. Jos niin ei tehtäisi, liitto voitaisiin ehkä vielä mitätöidä, ja se taas tarkoittaisi, että hänet...
“Ymmärrettävää. Kiitokset selvennyksestä”, Effie puristi huultensa välistä. Haymitchin kasvot olivat yhtä ilmeettömät kuin hänen.
-
Vai että pannaan täytäntöön... hmmmmm mahtaakohan tämä tarkoittaa sitä, mitä luulen. *vilkaisee ikärajaa*
Kylläpäs oli häät! Ei ne sen ankeammiksi olisi voinut muuttua, mutta ainakin suukko oli jollain tavalla molemmille mieleen. Ehkä se "ihan kivakin" vielä muuttuu parempiin arvosanoihin, jahka he pääsevät tutustumaan toisiinsa vielä paremmin. Ai että, yhteiselosta ei varmasti tule tulta ja tappuraa varsinkaan aluksi puuttumaan, joten mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä oot keksinyt näiden kahden päänmenoksi! Kiitos taas näistä! ^^
-
Hehee, Effiekin sitä mieltä, että suukko saattoi ollakin ihan miellyttävää ;D Hyvin on alkanut kyteä tämä. Eiköhän jossain vaiheessa olla kipunoimaan ja sitten roihahda liekkeihinkin asti :3
Kun liitto pannaan täytäntöön, se katoaa, vaan jos tästä velvollisuudesta aiottaisiin luistaa, seuraukset saisi tuota pikaa tuta.
Miten niin "pannaan täytäntöön"... ??? Meinaakohan tämä sitä, mitä luulisin Grenunkin luulevan :D Kun ottaa huomioon, mitä aiemmiin on puhuttu avioliiton tarkoituksista tuolla päin... Oh noes, joutuukohan ne Haymitchin uimarit sittenkin vielä polskimaan :DDD
Jänskä jäädä seuraamaan, miten loppupuolisko tästä etenee, kun sitten päästään aloittelemaan se avioelämä :D Tsemppiä loppuosien kirjoittamiseen!
-
Kiitoksia jälleen! <3<3 Ilahduttavaa, miten kiinnititte erillistä huomiota tuomarin sanavalintaan... :D Ikäraja tosiaan on kohtuullisen matala, mutta pitäähän tämä jossain kohtaa tuoda S:n puolelta hieman ylemmäs!
XIII
EFFIE
Heille osoitettu asuinhuoneisto muistutti paljon sitä, jonka Effie oli jakanut kahden muun naisen kanssa siihen asti. Hän kulki tilassa laahustavin askelin, pani merkille makuuhuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen yksityiskohtia ja lopulta pysähtyi ruokapöydän viereen.
“Olisin totisesti toivonut kylpyammetta”, hän mutisi tavoitellen kepeää ulosantia. Haymitch oli jäänyt nojaamaan selkäänsä ovea vasten ja katsoi häntä kuin tärähtänyttä.
“Sekö sinua nyt eniten ahdistaa?”
“Ei suinkaan!” Effie pärskähti ja tajusi kyyneleiden alkavan valua poskilleen äkisti kuin sormien napsautuksesta. “Haluatko tietää, mikä minua eniten ahdistaa? Tämä... tämä... tämä!” Hän elehti päämäärättömästi ympärilleen. “Miten tahtoisinkin suhtautua tähän tilanteeseen rauhassa ja kypsästi, miten tahtoisin ajatella ja luovia tämän läpi parhaalla taidollani, mutten vain kykene siihen! Tuntuu että repeäisin riekaleiksi, loukkuun jääneenä, karrelle palaneena ja vaikka kuinka pakenisin, minut saataisiin aina kiinni! En pysty tähän...!”
Effie kiskoi henkeä nyyhkytyksensä läpi hyökyaallon lailla iskevän paniikin saadessa hänet otteeseensa. Hänen korvissaan kohisi ja jaloissa tuntui heikolta. Miten hän voisi edes paeta, jos hänen jalkansa eivät kantaisi...?
“Effie, kuuntele.”
Haymitchin ääni kuului läheltä, ja vasta silloin Effie tiedosti tämän seisovan hänen edessään. Haymitch siirsi jalallaan ruokapöydän tuolia ja istutti hänet muitta mutkitta alas.
“Keskity hengittämiseen, sisään ja ulos. Ei mitään kiirettä.”
Effie painoi kyynärpäät polviinsa ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hän kuuli Haymitchin äänen ja tunsi tämän voimakkaat kädet olkavarsillaan. Hiljalleen hengittämisestä tuli helpompaa Effien toistellessa saamaansa ohjetta parhaansa mukaan. Sisään, ulos.
“Shhh...” Haymitch rauhoitteli jatkaessaan hänelle puhumista. Effie ei ollut lainkaan tietoinen, mitä tämä oli sanonut niiden minuuttien aikana, mutta yksinomaan tutun, matalan äänen kuuleminen auttoi häntä tyyntymään.
Haymitch oli hänen tukenaan.
-
No eipä ala kovin hohdokkaasti avioelämä... :D Effie-parka kyllä, ei voi olla helppoa elää tuossa tilanteessa :< Mieltä lämmittää kyllä ajatus, että Haymitch on hänen tukenaan ja ihan selvästi aidosti välittää. Onneksi heillä on edes toisensa, vaikka muuten ei mitään hurraamista olekaan. Ehkä he tästä kaikesta selviävät :3
-
Larjus: Niinpä niin, on sentään jotain valonpilkettä pimeässä. :3 Kiitän!
XIV
HAYMITCH
Se ei ollut lähellekään ensimmäinen kerta, kun hän sai tyynnytellä jotakuta paniikkikohtauksen aikana, mutta ensi kertaa hän todisti Effie Trinketin romahtavan sillä tavalla. Hän oli tuntenut naisen lähes kymmenen vuotta, mutta tämä ei ollut koskaan tuonut tunteitaan esiin yhtä avoimesti, varsinkaan hänelle. Effien nyt osoittama haavoittuvaisuus sai Haymitchin olon hankalaksi tavalla, jota hän ei osannut selittää.
“Hyvä, ihan rauhassa”, hän mutisi ja kävi polvilleen voidakseen katsoa Effietä yläviistoon. Kohtauksen jälkivapinat saivat Effien nikottelemaan, ja usean syvän hengenvedon jälkeen tämä kohotti lopulta katseensa.
“Olen n-niin pahoillani, että s-sotkin sinut tähän -”
“Hei, hei, et sinä minua mihinkään ole sotkenut”, Haymitch murahti ja soi Effien olkavarrelle rohkaisevan puristuksen. “Sinä et ole vastuussa tämän paikan läpimädästä toimintaperustasta. Tajuatko?”
Effie näytti siltä kuin olisi voinut purskahtaa uuteen itkuun. “Yritän ainakin...”
“Sillä lailla.”
Effien onnistui hymyillä pienesti pyyhkäistessään kasvojaan uudemman kerran. “Kuulehan, Haymitch.”
“Hm?”
“Olen pahoillani siitäkin, etten ole aiemmin kiittänyt sinua.”
“Kiittänyt mistä?” Haymitch ojensi Effielle kätensä ja auttoi tämän ylös. “Jos puhut tästä naimisiinmenoasiasta, ei ole tarpeen. Sinähän se minun ehdotukseeni suostuit.”
“Hmm... Se ehdotuksesi todella yllätti minut.”
“Eipä se liian kaukaa haettua ollut. Minulla oli syyni.”
"Muukin kuin tiimin hyväksi uhrautuminen?" Effie keksi kysyä, ja äänensävystä päätellen se selitys oli alun perinkin kuulostanut vain puoliksi pätevältä. Haymitch hengähti syvään ja päästi irti Effien kädestä tämän seistessä taas omilla jaloillaan.
"Puheet voivat odottaa", hän sanoi työntäen kysymyksen sivuun. "Nyt varsinkin sinä tarvitset ruokaa ja lepoa."
-
"Puheet voivat odottaa", hän sanoi työntäen kysymyksen sivuun.
Mitä sitä nyt turhia odottamaan :D Haymitch senkin ketku! Tiedän että tää on slow burnia, mutta aaaaa! XD Huomaan kyllä nopeamman toiminnan olevan enempi mieleeni ;D
Noh, jos sitä nyt jossain välissä pääsee kuulemaan muitakin syitä kun "tiimin hyväksi uhrautumisen", niin hyvä on. Vaikka Haymitchiltä en mitään kovin suurta odotakaan 😅 Selitysten suhteen ainakaan. Kuten jo aiemmin sanoin, mieltä lämmittävää, miten hän selvästi välittää Effiestä ja tämän hyvinvoinnista. Effiellä on varmaan aika yksinäinen olo, mutta ei hän onneksi yksin ole :3
-
Aaaaa, mun sydän suli, kun Haymitch oli Effien tukena tuossa eilisen lopussa. Ja nyt herra onnistui jälleen väistämään keskustelun. Mitä ne syyt mahtoi olla...? Oliko avioitumisen taustalla pelkkä auttamisen ilo vai sittenkin jotain hieman syvempää..., hmmh. Juonikuvio tiivistyy!
Ai että, kutkuttavaa seurailla, mihin suuntaan tämä menee! Miten mahtaa yhteiselo sujua ja varsinkin sen jälkeen, kun (oletettavasti) tajutaan, että tässähän pitäisi ihan samassa sängyssäkin sitten nukkua...? Innolla jään seurailemaan! ^^
-
Kiitoksia jälleen kommenteistanne! <3 Haymitchin kohdalla tosiaan saa odotta, että mitään oleellista pukahdettaisiin. xD En kuitenkaan osaa laittaa tätä etenemään liian nopeasti, sillä koen että ollakseen uskottava tarinan on syytä edetä rauhallisesti. Haymitchillä ja Effielläkin on omat keskinäiset muurinsa, vaikka samalla puolella ollaankin. :D Saapi nähdä mitä käy...
XV
EFFIE
Aamun valjetessa Effiestä tuntui kuin hän ei olisi nukkunut koko yönä. Hän nousi vaivalloisesti istumaan ja pani merkille, että parisängyn toinen puoli oli tyhjä ja koskematon. Hän oli asiasta sanalla sanoen hyvillään. Eilisen romahduksen jälkeen hän ei olisikaan välittänyt viettää kenenkään kanssa aikaa enää samana iltana tai yönä.
Effie painoi sormillaan kivistävää ohimoaan ja tunsi omituista särkyä oikeassa ranteessaan. Syyllinen oli tiimalasin muotoinen merkki, joka näytti yhtä viattomalta kuin ennenkin, mutta piinasi häntä lievällä jomotuksella. Asia sai hänet varpailleen. Oli kai turha kuvitella, että tilanne kääntyisi paremmaksi ennen kuin hän ja Haymitch tekisivät sille jotain.
Haymitchin läsnäolo ylipäätään taisi olla sellainen asia, johon hänen oli syytä opetella. Hehän olivat sentään naimisissa, aviopari. Mies ja vaimo.
Kun Effie astui makuuhuoneesta keittiöön, hän löysi Haymitchin nukkumasta pöydän yli nojautuneena. Hiljaisesta rohinasta päätellen tämä oli yhä unessa. Melkoisen erikoinen paikka hääyölle. Effie kiersi miehen ohi niin hiljaa kuin kykeni ja sulkeutui kylpyhuoneeseen. Suihkun veden lämmettyä vihdoin sopivaksi raikkaus ja virkistys saivat Effien hymyilemään. Saattoihan sitä ainakin kuvitella pesevänsä epämiellyttävät tunteet ja ajatukset hien ja lian mukana viemäriin.
Tuota pikaa autuas olotila vaihtui silkaksi kauhuksi. Sulkiessaan suihkuhanan Effie tajusi unohtaneensa tuoda pyyhkeen mukanaan. Jos hän olisi lisäksi ajatellut hitusen enemmän, hän olisi ottanut kylpyhuoneeseen päivävaatteensakin. Nyt lattialla lojuivat vain hänen yövaatteensa ja alushousunsa, joista ei olisi iloa ilman pyykkäämistä. Sitä paitsi täytyihän hänen kuivata itsensä.
Aivot raksuttaen Effie puntaroi vaihtoehtojaan. Hän voisi ottaa riskin ja pyyhältää makuuhuoneeseen ilkosen alasti, mutta se tarkoitti, että Haymitchin oli syytä nukkua edelleen... Ehkä järkeviä suunnitelmia olikin vain yksi.
“Krhm, Haymitch?” Effie huikkasi kylpyhuoneen oven läpi ja toivoi, ettei äänieristys ollut liian hyvä. “Haymitch!”
“...no mitä?”
Effie ihan tunsi, miten arvokkuus valui hänestä veden mukana. “Olisitko ystävällinen ja toisit minulle pyyhkeen?”
-
Ennen kuin edes ehdin tämän osan pariin, aloin pohtia, mitenköhän pitkälle tämän kanssa päästään, kun ei niitä osiakaan nyt niin montaa ole jäljellä. Tai no, periaatteessa 9 osassa ehtii vaikka mihin, mutta jos tahti pysyy sellaisena kuin on nyt ollut niin... :D Ihan kiva päästä näkemään, mikä on ratkaisu, miten paljon ehtii tapahtua, miten avoimeksi loppu jää.
Effie painoi sormillaan kivistävää ohimoaan
Lol onnistuin lukemaan kivistä ohimoaan, ja ehdin jo hetken ihmetellä että mitäs helvettiä XD Onneks sit lopulta osasin lukea oikeinkin.
Ja ohohoo, nythän ollankin herkullisten tropeiden äärelle ;D Yleensähän tällaiset "pyyhe unohtui" -kohtaukset ja muut tuottavat ficimaailmassa aika mielenkiintoisia lopputuloksia, kiva nähdä mihin ratkaisuun olet päätynyt. Että edetäänkö seuraavaksi jo isokin harppaus, pikku askel, vai ei niin yhtään mitään :D
-
Kiitoksia, Larjus! Kyllähän sitä yhdeksässä osassa ehtii melkoisesti! :D Kuten todettua, liian nopeasti tämän ei sovi edetä eikä tässä muutenkaan ota tapahtuakseen useimpia niitä asioita, joita aina tapaa käydä pakkoavioliittoteksteissä. Paritus ja yleinen tunnelma vaikuttavat paljon. :D Ja joo, unohtunut pyyhe on niin pöljä trope, mutta pidän siitä kovasti. xD
XVI
HAYMITCH
Effie nykäisi pyyhkeen kylpyhuoneen oven raosta, kietoi sen ylleen ja suuttuneena läväytti oven kokonaan auki.
“Julkeatko nauraa?” tämä kivahti sydänjuuriaan myöten tuohtuneena, eikä Haymitch voinut estää itseään hykertelemästä. Näky oli herttaisella tavalla koominen ja ennen kaikkea epätavallinen. Tarkemmin sanoen se oli pelastanut hänen koko aamunsa.
“Älä ota sitä noin vakavasti.”
“Minä otan tämänkaltaiset alennustilat aina vakavasti!” Effie jupisi lätsytellessään märin jaloin keittiön poikki kohti makuuhuonetta.
“No sovitaan, etten nähnyt mitään”, Haymitch totesi takaisin. “Ei sillä, etteikö tuo tämänhetkinen olemuksesi veisi voittoa kaikista niistä riemunkirjavista variksenpelättikuteistasi –”
“Variksenpelätti?” Effie ärähti provosoituessaan hänen huulenheitostaan. “Kehtaatkin, sinä senkin... jäteastia.”
Haymitch kohotti kulmiaan. “Tuota en olekaan aiemmin kuullut.”
“Ihme ja kumma! Lemuat nimittäin tismalleen samanlaiselta.”
“Hyvin mahdollista”, Haymitch tokaisi ja alkoi siinä paikassa riisua vaatteitaan ihan vain Effien hermoja härnätäkseen. “Paras painua suihkuun pää kolmantena jalkana.”
“Etsi itsellesi jokin toinen riisuutumispai – aih!”
Effie läimäisi käden ranteelleen, ja Haymitch irvisti tuntiessaan yhtä ikävän vihlaisun omassaan.
“Saamari”, hän ärähti hampaidensa välistä. “Oletko kunnossa?”
Effie irvisti merkin aiheuttamasta kivusta, mutta tuhahti kopeaan sävyyn. “Kuten olin sanomassa, kirmaa pesulle niin kuin olisit jo.”
“Olenkin tässä pyyhettä vailla. Ole kulta ja tuo sellainen.”
“Enhän minä tiedä, missä ne ovat...” Effie tuhahti ja kääntyi ylväästi kohti makuuhuonetta. Haymitch potkaisi housunsakin jaloistaan ja jäi nojailemaan laiskasti vasten ovenkarmia. Pienen etsinnän perästä Effie poimi kaapista pyyhkeen, katsahti hänen alastoman kehonsa päästä varpaisiin ja asteli hänen luokseen kasvoillaan korostetun välinpitämätön ilme.
“Olepa hyvä!” Effie tömäytti viikatun pyyhkeen vasten hänen rintaansa.
“Kiitosta.” Haymitch virnisti takaisin. Effie iskosti sinisilmänsä häneen, ja hän oli lukevinaan tämän ilmeestä saman, mitä ajatteli itsekin. Katse oli liian merkitsevä ollakseen vain tavanomaisen ylenkatsova, sen he molemmat tiesivät.
Ilman sen kummempia julistuksia Haymitch tarttui Effien käteen ja nyökkäsi vähäeleisesti kohti kylpyhuonetta.
-
Hmmm... Olen aistivani pientä kipinöintiä :D Tai sitten siellä meuhkaa vain Effien kipakka luonne. Mitään suurempia "sessioita" en tämän kylpypyyhe-episodin kohdalle odottanutkaan, mutta...
“Hyvin mahdollista”, Haymitch tokaisi ja alkoi siinä paikassa riisua vaatteitaan ihan vain Effien hermoja härnätäkseen.
En mä kyllä odottanut tätäkään 🙊🙊
Pienen etsinnän perästä Effie poimi kaapista pyyhkeen, katsahti hänen alastoman kehonsa päästä varpaisiin ja asteli hänen luokseen kasvoillaan korostetun välinpitämätön ilme.
Oijoi, mä niin haluan tietää, mitä Effie oikein ajatteleekaan tämän kohtauksen myötä! Tällä kun on takuulla ainakin jokin vaikutus heidän väleihinsä, vähintäänkin se jää kummittelemaan ajatuksiin ja niin pois päin :D Mutta uskon kyllä, että vähän jotain enemmänkin.
-
Krääääh, mikä lopetus! Saako Haymitch Effiestä selänpesijän, tippuuko Effien pyyhe matkan varrella?? Minulla on vain kysymyksiä. :D Olipa hyvää sanailua tässä osassa, Haymitch selvästi heistä huvittuneempi. Ja tatuoinnit alkaa vain kenkkuilla enemmän! Oi että, mulla on omat epäilyni tatuoinnin luonteesta, mutta toivottavasti siitäkin saadaan pian lisää tietoa. Kuulostaa nimittäin siltä, että niitä voi alkaa vihloa pian vain entistä enemmän, hmm...
Effie jupisi lätsytellessään märin jaloin keittiön poikki kohti makuuhuonetta.
Lätsytellessään! Aaa, mikä sana, ihana. Aion varastaa sen mitä pikimmiten.
Seuraavia luukkuja odotellessa kiitän taas tähänastisesta! ^^
-
Kiitoksia jälleen kommenteista, piristätte minua niin paljon! <3
Larjus: Haha, kiva jos Haymitchin kasuaali nakupelleily yllätti. xD Jännittäviä hetkiä sitä tuleekin yhtäkkiä vastaan...
Grenade: Käsitykseni mukaan lätsytellä on ihan yleispätevä sana, käyttöön vain! Tapaan laittaa hahmot aina tassuttelemaan, mutta nyt oli märät jalat menossa mukana. :D Ja kyllä, tiimalasimerkkien ikävänä ominaisuutena on se, että ne alkavat tuottaa kipua sitä enemmän mitä kauemmin jahkailee aviovelvollisuuksien täyttämisessä, hmm hmm.
XVII
EFFIE
Effie napitti paitansa vetrein sormin ja kietaisi pyyhkeen turbaaniksi päähänsä syyllinen hymynhäivä kasvoillaan. Sivusilmällään hän katsoi Haymitchiä, joka kiinnitti housujensa vyötä selkä häneen päin. Heidän välilleen oli pesiytynyt kummallinen henkinen kuilu vain minuutteja sen jälkeen, kun purkautunut kiihko oli saanut fyysisen muurin rajat murrettua.
“Krhm, se oli...” Effie aloitti korostetun asiallisesti. “Se oli... elvyttävää.”
Sanavalinta kuulosti hölmöltä, muttei hän silti voinut kiistää virkistynyttä olotilaansa. Kuumaa suihkua ei päihittänyt mikään, ja Haymitchin välitön läheisyys, tämän huohotus hänen niskallaan ja kaulallaan ja vahvat kädet hänen lantiollaan olivat kieltämättä tuoneet mukaan oman pikantin lisänsä. Perusteellisen peseytymishetken muisteleminen kipristytti varpaita ja sai aikaan kihelmöintiä hänen kehonsa eri puolilla.
Haymitch ei vastannut mitään hymähdystä kummempaa, puki vain lyhythihaisen paidan ja istua rojahti sängylle. Effie kurtisti kulmiaan.
“Olisin totisesti halukas kuulemaan, mitä mielesi päällä vilistää.”
“Mietin vain, että oliko tuolla äskeisellä joitain kauaskantoisempiakin seurauksia”, Haymitch murahti. “Muutakin kuin tämän paikan tahdon edessä nöyristelyn loppuminen.”
“Niin... Ainakin olemme nyt tehneet sen, mitä odotettiin.” Effie katsahti rannettaan, josta tiimalasimerkki oli kadonnut.
“Pakko se oli tehdä, ennen kuin homma olisi muuttunut kunnon kidutukseksi.”
“Eittämättä", Effie tuumasi. "Niistä muista seurauksista olisit voinut kysyä aiemminkin sen sijaan, että toimit ensin ja nyt torjut minut.”
Haymitch päästi raskaan hengähdyksen kuin olisi saanut kuulla päätyvänsä loppuiäkseen lohkareita louhimaan.
“Ei minun ole tarkoitus sinua torjua”, tämä sanoi vilkaisten häntä kulmiensa alta. “En vain voi sietää ajatusta lapsesta. En sinun tai kenenkään muunkaan kanssa.”
Effie ei voinut väittää kannan tulleen hänelle yllätyksenä, mutta aivan niin kärkästä kommenttia hän ei ollut odottanut. Tietysti kyseessä oli Haymitch Abernathy, jolla oli harvemmin ollut tapana kaunistella sanojaan, etenkään vakavissa aiheissa.
“Moni voisi pitää äskeisiä sanojasi loukkaavina", hän totesi. "Vaan kenties sinulla kävi tuuri, kun päätit viedä vihille juuri minut.”
-
Ohohooooo, kylläpäs kylläpäs... hehän pääsi tositoimiin nopeammin kuin osasin aavistaakaan. :D Tatuoinneista päästiin eroon, joten ainakin päättävien tahojen sietäisi olla nyt onnellisia. Nyt ollaan naimisissa ja pakollisista toimenpiteistäkin ollaan selviydytty, joten jään kiinnostuneena odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vielä ei olla täysin puhuttu kaikkea puhtaaksi, joten ehkä avioliiton takana on järjen lisäksi myös vähän tunnetta, hii. Kiitosta taas tästä! ^^
-
No sehän menikin... nopeammin kuin osasin odottaakaan :D No, ainakin pääsivät tiimalaseista eroon. Mietin muuten tänään aiemmin päivällä, voisko niistä päästä eroon myös muumimukimenetelmää noudattamalla, vai oliko vaatimuksena nimenomaan itse akti ;D Jos kuitenkin avioliittojen tarkoitus on jälkeläisten tuottaminen? (Ei sillä että Effie ja Haymitch olis siihen ryhtynyt XD)
Tällä tapauksella on kyllä varmasti jotain seuraamuksia, vaikkei välttämättä sellaisia, mistä he keskenään puhuivat 🤔 Kuten Grenukin tossa edellä sanoi, ehkä siellä takana on vähän jotain tunnettakin mukana.
-
Kiitoksia, kiitoksia! <3 Siinä ei tosiaan kauaa nokka tuhissut, kun motivaatio oli tarpeeksi korkealla. :D Sitten päästään puhumaan.
XVIII
HAYMITCH
Effien sanat saivat hänet uteliaaksi, mutta sitäkin enemmän hän koki helpotusta. Haymitch kuitenkin varoi ilmaisemasta itseään pientä pään nyökkäystä suuremmin, asia kun saattoi olla melkoisen arka.
“Kuuntelen, jos haluat kertoa”, hän sanoi sen sijaan. “Pidemmänkin kaavan mukaan.”
Heillä oli keskenään harvinaisen paljon puhuttavaa, ja sen tiedosti takuulla myös Effie. Kenties jotain olisi ollut hyvä sanoa jo kauan sitten.
Effie huokaisi miettivään sävyyn. “Sanotaan niin, että olen pikkutytöstä asti tiennyt mitä tahdon. Tai ainakin kuvittelin näin vielä jokin aika sitten, ennen kuin tuntemani elo kääntyi päälaelleen. Yhtä lailla minä nautin seurapiireistä, työstäni tribuuttien saattajana ja sen tuomasta vastuusta...”
Haymitch ei voinut estää itseään tuhahtamasta. Effie oli aina hoitanut Nälkäpeliin liittyvän teatterin moitteettomasti ja suorastaan jumaloinut toimenkuvaansa. Se oli asia, jota Haymitch ei ollut koskaan yrittänyt ymmärtää, eikä varmaan yrittäisi jatkossakaan.
“Joka tapauksessa”, Effie jatkoi jättäen huomiotta hänen vähäeleisen mielenosoituksensa, “minulla oli päämääräni, kunnianhimoa ja vankkumaton halu edistää uraani, ja joiltain osin se tarkoitti henkilökohtaisen elämän asioista tinkimistä. Minua se ei kuitenkaan kiusannut, sillä koin olevani hyödyksi, ja päätinkin omasta tahdostani omistaa tarmoni Capitolin hyväksi.”
“Se maksoikin vaivan.”
Effie vastasi hänen halveksuvaan katseeseensa samalla mitalla. ”En olettanutkaan, että ymmärtäisit, en millään muotoa. Sinusta kaikki Capitoliin liittyvä on joka tapauksessa alinta ryönää, jonka joutaisi viskata unholan alhoon.”
“Sen kai olin tehnyt jo ajat sitten selväksi.”
"Hyvin selväsanaisesti." Effie hymähti viileästi. “Kerrohan vielä, rakas aviomies, päteekö sama minuunkin, vai puhuitko itsesi juuri pussiin?”
Haymitchin vatsanpohjassa muljahti. Ehkä hän tosiaan joutuisi pohtimaan kantaansa vähän tarkemmin.
“Minulla on sinulle toinenkin kysymys, joka on vielä tärkeämpi kuin äskeinen”, Effie sanoi ja kääntyi kunnolla häntä kohti. “Minkä tähden sinä todellisuudessa tarjouduit kanssani naimisiin?”
-
No niin, no niin, hyvä että päästiin puhumaan ;D Vaikka ettäs taas kerran kehtasitkin lopettaa tuollaiseen kohtaan aijai. Mä todella toivon, että saadaan jonkinmoinen vastaus ensi osassa, alan narista jos jotenkin vielä aiot venyttää sitä :D
”En olettanutkaan, että ymmärtäisit, en millään muotoa. Sinusta kaikki Capitoliin liittyvä on joka tapauksessa alinta ryönää, jonka joutaisi viskata unholan alhoon.”
“Sen kai olin tehnyt jo ajat sitten selväksi.”
"Hyvin selväsanaisesti." Effie hymähti viileästi. “Kerrohan vielä, rakas aviomies, päteekö sama minuunkin, vai puhuitko itsesi juuri pussiin?”
🙊🙊🙊 Oijoi. On kyllä hyvä, että Effie on sanavalmis ja kovapäinenkin nainen, yhtään pehmosempi ei varmaan pärjäis Haymitchin kanssa.
Huomasin muuten että ainakin tämän pätkän kohdalla lainausmerkeillä oli jokin muodonmuutosvaihe meneillään :DD Vaikka mulle on yks ja sama, mitä lainausmerkkejä käyttää tai vaikka käyttäis joka lainauksessa erilaisia :DD Vaikka on niillekin muistaakseni kirjakielessä omat sääntönsä. Tää oli vaa tämmönen random välihavainto mun ailahtelevaisilta aivoiltani koska lol.
Jänskää nähdä miten aiot taputella tämän kokoon kuudella jäljellä olevalla osalla. Mä en oikeesti tiedä yhtään, mitä odottaa, mutta se on oikeestaan vain kiva. Olishan se mitä todennäköisimmin tylsää jos kaikki olisi niin ennalta arvattavaa. (Vaik kirjotat kyl niin kivaa tekstiä aina, ettei olis tylsää silloinkaan.)
-
Kiitoksia, Larjus! <3 Tieten tahtoen en venyttele mitään, tämä höntti kalenteriolomuoto vain pakottaa etenemään verkkaisesti ja pimittämään informaatiota. Lisäksi pitkät keskustelut ja kirotun lyhyet luukut. xD Lainausmerkitkin elävät vähän omaa elämäänsä kun kirjoittelen ja muokkaan tätä eri alustoilla... Metka juttu. :0
XIX
EFFIE
Effie oli varautunut siihen, että Haymitch vain ottaisi ja poistuisi antaen palttua pitkän kaavan mukaan keskustelemiselle, mutta sen sijaan tämä rykäisi kurkkuaan ja kohtasi hänet silmästä silmään.
“Sinä varmaan tahdot eri selityksen kuin tiimijutut?”
“Mielelläni, jos sinulla sellainen on.”
Haymitch naurahti puisevasti. “Asia selvä, puhutaan ja tarinoidaan sitten. No, toisin kuin sinä, minä en ole koskaan tiennyt mitä haluan, enkä osannut tavoitella mitään ihmeellisempää. Oli järkevääkin olla haaveilematta liikoja – köyhyys, liian monta tesseraa ja jokavuotiset teurastajaiset pitivät huolen, että pysyttiin realismin syrjässä kiinni.”
Effie kuunteli mieli kuohuen. Vyöhykkeellä 12 oli väkisinkin suhtautunut eloon eri tavalla kuin Capitolin mailla.
“Kun sitten heräsin sairaalassa Nälkäpelin voittajana, minusta tuntui hetken kuin olisin saavuttanut jotain hienoa... Ikuista kunniaa ja muuta paskaa”, Haymitch hymähti. “Kai muistat, mitä pelissäni tapahtui?”
Effie nyökkäsi. “Sehän oli historiallista. Keksit verrattomasti käyttää areenan voimakenttää hyödyksesi.”
Haymitch tyrskähti. “Ikävä kyllä iso kiho ei siitä riemastunut, ja siitä hyvästä pari minulle läheistä ihmistä sai kärsiä. Kun eräänä aamuna heräsin, heitä ei enää... ollut. Se oli niin yksinkertaista.”
“Mitä?” Effie kuiskasi kauhistuneena. "Mutta entäs –"
“Tiedän kyllä millaista tarinaa Capitolin hienopieruille on syötetty”, Haymitch tuhahti lukien hänen ajatuksensa. “Virallisen version mukaan Abernathyn typerys meni sekoamaan kuuluisuudesta ja maallisesta mammonasta, eikä suinkaan tarttunut pulloon tukahduttaakseen ahdistustaan ja maailman kuvottavuutta ympärillään."
Effien silmät kyyneltyivät. "Minä en tiennyt."
"Harva tiesi. En minä ole sinulta anteeksipyyntöä vaatimassa. Mutta mitä tulee sinuun...”
Effie huomasi terästäytyvänsä.
“Ärsytit minua harva se hetki, mutta olit myös suurin syy siihen, miksi jaksoin Nälkäpeliä vuodesta toiseen”, Haymitch totesi koruttomasti.
"Kuulostaa ristiriitaiselta", Effie tuumasi liikutuksensa läpi.
“Niinpä. Kun sitten kuulin Coinin esittämästä uhkauksesta, minun ei tarvinnut miettiä kahta kertaa. En aikonut taas menettää jotakuta minulle tärkeää."
Haymitch hengähti syvään ja laski katseensa.
“Totuuden nimissä välitän sinusta niin paljon, ettei siinä ole mitään järkeä.”
-
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!
Satuin lukemaan tätä sängyllä loikoillen ja lopussa oli vähän pakko haudata pää tyynyyn, kun asndkwllkwn, Haymitch!! Voi häntä, niin paljon ehtinyt kohdata pahoja asioita elämänsä aikana, mutta ehkä Effie on tarjonnut siihen pienen palan aurinkoa, sinne synkkyyden sekaan. Tämän luukun keskustelu oli hyvin kirjoitettu! Kiitän taas tästä ja gah, kunpa nyt pääsisi näkemään Effien ilmeen tämän jälkeen!
-
No wäääw, olipas sööttiä :D Kiva että Haymitch sai noinkin syvällisesti sanoitettua itseään. Siinä sai Effiekin selvästikin vähän (tai paljonkin) ajateltavaa, ja kivasti myös muistutettiin, miten erilaiset taustat Effiellä ja Haymitchillä onkaan. Ja nyt heillä sitten onkin edessään yhteinen elämä.
Hyvä kyllä, ettei Haymitch alkanut (ainakaan vielä) puhua mitään rakkaudesta, olis tullut muuten ehkä vähän liikaa kerralla :D Mutta on toi "välitän sinusta niin paljon, ettei siinä ole mitään järkeä" kyllä hieno ja aito tunteiden tunnustus sekin! On siinäkin Effielle tarpeeksi sulateltavaa. Hänen ilmeensä tuossa tilanteessa on kyllä varmasti näkemisen arvoinen...
-
Kiitoksia kommenteista! <33 Vähiin käy luukutkin... missä vaiheessa joulukuu on muka edennyt näin pitkälle? Mutta joo, nyt on päästy kommunikoinnissa jo vähän pidemmälle. Haymitchkin osaa mielestäni olla yllättävän syvällinen tunteiden pohdinnan kanssa, mutta miksikäs niitä turhaan ääneen pitäisi sanoa? Effie ehkä ilmaisee itseään avoimemmin jo luonteensakin puolesta. :D
XX
HAYMITCH
Effien ilmeestä päätellen hänen sanansa olivat joko järkytys tai kaunein asia, mitä tämä oli milloinkaan saanut kuulla.
"N-niinkö? Tai siis, olethan sinä sen osoittanut... Puhun typeryyksiä."
Haymitch kohotti kulmiaan vaimonsa epäselvälle ulosannille.
"Ah, ja nyt olen sekaisin kuin mummin seinäkello!" Effie nurisi. "Kuuntelepa siis. Annoit alusta alkaen selvästi ymmärtää, etten minä merkitse sinulle henkilökohtaisella tasolla mitään. Se nirhaisi, mutta minun oli luovuttava haihattelusta ja kohdattava tosiasiat. Ammattilaisen kuoren alle on helppo naamioida todelliset ajatuksensa, enkä milloinkaan suostunut pohtimaan sinua liian syvällisesti. Mainiten tietysti sen, että viinaksien väärinkäyttö teki sinusta sapettavan."
"En ole enää kärryillä siitä mitä ajat takaa", Haymitch totesi otsa rypyssä. "Miten niin luovuttava haihattelusta?"
Effie näytti siltä kuin olisi muistellut jotain todella noloa. "Noh, voitettuasi Nälkäpelin sinusta tuli melkoinen julkisen palvonnan kohde."
"...älä vaan sano, että kuuluit johonkin faniklubiin."
"En myönnä mitään." Effien olemus teki aivan päinvastaista.
"Voi halvatun perhana..." Haymitch hautasi kasvot käsiinsä.
"Älä yhtään huoli, ihailuni katosi sen sileän tien viimeistään silloin, kun kohtasin sinut henkilökohtaisesti", Effie ärähti kasvoiltaan tulipunaisena. "Sitä paitsi minä olin seitsemänvuotias voittosi aikaan!"
"Todistit juuri omalta osaltasi sen tosiasian, ettei lapsia ole järjellä pilattu."
Effie vaikeni hetkeksi hänen mainittuaan lapset.
"Tosiaan... Jälkikasvu ei ole oikein koskaan sopinut suunnitelmiini urani ja henkilökohtaisten toiveideni kannalta", tämä sanoi sitten. "Tarkemmin sanottuna olen Capitolin teknologian ansiosta hedelmätön, kunnes toisin päätän. Tämän vyöhykkeen edustajat eivät onneksi vaatineet raporttia terveydentilastani ennen avioliittoon määräämistä, joten en nähnyt tarpeelliseksi paljastaa asiaa heille."
"Ei se muille kuulukaan."
"Sinulle kuuluu", Effie sanoi hiljaa. "Vaikka meistä ei tulisikaan vanhempia, voimme silti olla puolisoita toisillemme. Vai kuinka?"
"Se on kai jo ääneenkin todettu." Haymitch hymähti. "Minua tosin ihmetyttää, mikä sai sinut suostumaan ehdotukseeni niin lyhyen harkinnan perästä. Ei sillä etteikö karkoitus olisi mehukas motiivi..."
"Pohjimmiltaan motiivini oli samanlainen kuin omasi", Effie tuhahti huvittuneena. "Rakkaus kulkee toisinaan metkoja polkuja."
"Mitä?"
"En sanonut mitään."
-
No voi wäääw, näille kahdelle (ja tälle ficille) ominainen söpöys jatkuu. Hyvä että jouheva kommunikointi jatkuu. Ei tässä tosiaan ole enää montaa luukkua jäljellä... Mitäköhän olet niiden varalle keksinyt :D No, pianhan sekin selviää, koska tosiaan, hitto, joulukuukin on jo pitkällä!
"...älä vaan sano, että kuuluit johonkin faniklubiin."
"En myönnä mitään." Effien olemus teki aivan päinvastaista.
Ihana :DD
Ihan kiva veto toi, että Effie on (toistaiseksi) hedelmätön, kiitos Capitolin ihmeellisen teknologian :D Todella jännää sellainen, mutta toisaalta, Capitol on hyvin jännä paikka. Suunnilleen kaikenlainen ihmiskehon ja sen ominaisuuksien muokkaus on mahdollista. Ja sopii kyllä varmasti erinomaisesti Haymitchille tuo tieto (vaikka siellä se "pako-ovikin" on), ettei ilmaannu vahinkolapsia paikalle :D Tai mistäs sen tietää, jos mielensä joskus muuttaa. Mutta mielestäni hyvä ajatus se, ettei tämä paria lapsia saisi, eivät he tarvitse. Pakkoavioliitto-ficeissä on törmännyt aika paljon siihenkin, että enemmän tai vähemmän painostetaan jälkikasvun hankkimiseen (tai jopa pakotetaan), joten on varsin freesiä, että vaihteeksi onkin toisin. Tai mistäs minä tiedän, mitä sä vikoihin osiin vielä taiot ;D
-
Haymitch kohotti kulmiaan vaimonsa epäselvälle ulosannille.
VAIMONSA!!! ah, voi näitä kahta höpöläistä. Effie 7v ihan pähkinöinä Haymitchistä, awww. On mahtanut olla kova kolaus, kun tapaa tyypin ja äijä onkin haiseva alkoholisti. :D Onneksi niistä päivistä ollaan tultu rutkasti eteenpäin!
Komppailen myös Larjusta tuossa lapsiasiassa, ehkä yksi keskusteltava asia kerrallaan on hyvä heille ja ties mitä Haymitch olisi tehnyt, jos Effie olisi heti pamahtanut raskaaksi. Mitäpä sitä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tässä koko tilanteessa lasten hankinta on varmasti viimeinen asia. Vaikka periaatteessahan heitä siihen kyllä vähän painostettiin tatuointien avulla, mutta Effie vain jätti muutaman yksityiskohdan kertomatta, lol.
Vähän saatiin jo rakkaudentunnustustakin sieltä, haha, tykkäsin lopetuksesta. Kuvittelin siihen vielä lisäksi sellaista muka-viatonta-ja-huoletonta viheltelyä. :D Kiitos taas tähänastisesta! ^^
-
Capitolin ylivertainen teknologia on hyvä oikotie selittää asioita lyhyesti. xD Ehkä oli Effieltäkin hyvä jättää portti auki, jos tulisikin myöhemmin toisiin aatoksiin, ainakin teoriassa. Olisi tehnyt mieli enemmänkin puida sitä asiaa, miksi kumpikaan ei lapsia halua, mutta ehkä se vaatii joskus oman pikku ficcinsä. Kiitoksia kommenteista! <3
XXI
HAYMITCH
Tietenkään hän ja Effie eivät olisi ikuisesti voineet vältellä avioliittonsa paljastumista, mutta Katniss olisi silti voinut valita paremman hetken hiillostaa heitä kuin yhteinen lounastuokio.
"Vai sellaista se Plutarch meni kertomaan."
"Pikemminkin hän lipsautti jotain ja minä päättelin loput." Katniss silmäili Galen kanssa heitä vuoron perään. "Se on kai sitten totta, kun kumpikaan teistä ei kiistä mitään."
"No, tietoiskuna sinullekin: ihmiset menevät joskus naimisiin", Haymitch tokaisi ja sai Katnissin pyöräyttämään silmiään. Likka oli välistä varsinainen maanvaiva.
"Tämä äkkitempauksenne on kyllä kiinnostavinta, mitä täällä on tapahtunut pariin viikkoon", Gale naurahti.
"Puhuisin enemmänkin harkitusta tempauksesta", Effie oikaisi samalla äänensävyllä, jota tämä käytti ohjeistaessaan tribuutteja käyttäytymään.
"Onneksi olkoon joka tapauksessa", Katniss naurahti. "En ole pitkään aikaan yllättynyt näin."
"Tiedä vaikka ihmettelisitkin aiheettomasti", Gale virkkoi. "Ainahan he ovat käyttäytyneet kuin vanha aviopari."
"Tuosta hyvästä sinä nukut ulkona ensi yön", Haymitch totesi otsa rypyssä. Pöytäseurueessa kajahti naurunpuuska.
"Kun pääsisikin joskus ulkoilmaan simulaatioiden sijaan", Gale hykersi. "En ole tarpeeksi taitava mielistelemään viranomaisia."
"Tarpeeksi taitava kuitenkin onkimaan juoruja", Katniss hymähti. Haymitch tyrskähti.
"Ikään kuin et muutenkin lavertelisi tuolle jullille kaikesta mahdollisesta."
"Olen aina pitänyt hyväntahtoisesta juoruilusta, mutta nyt..." Effie huokaisi. "Suljetut yhteisöt tuovat mukanaan oman ahtautensa."
"Etenkin jos nämä pönttöpäät levittelevät muiden asioita kuin leivänmuruja tielle", Haymitch täsmensi ja katsoi edessään istuvia nuoria silmä kovana.
"Ei tässä mitään olla levittelemässä", Gale kiirehti vakuuttelemaan. "Tahallaan ainakaan."
Haymitch äkkäsi Katnissin kätketyn virneen.
"Ja mikäs sinua vaivaa?"
"Äh, lakkaa olemasta tuollainen jörö, olen iloinen puolestanne. Kyllähän sen puolisokeakin näki, että teidän välillänne oli jotain."
"Näkikö tosiaan? En olisi uskonut..." Effie ällisteli. Haymitch silmäsi vaimoaan kulmat koholla.
"Oliko tuo sarkasmia?"
"Höpsistä, enhän minä harrasta sellaista. Kummastelen vain, onko minulta jäänyt havaitsematta jotain, mikä oli monelle itsestäänselvyys..."
Katniss ja Gale kohauttivat olkiaan.
"Melko lailla."
"Ehdottomasti."
"Suut poikki", Haymitch murahti ja kaatoi lisää vettä.
-
Enpä olis uskonut Katnissin tai vielä vähemmän Galen pölähtävän tähän tarinaan mukaan :D Mutta mikäs siinä. Sopivat täyttämään sen roolin, jossa kerrotaan, että ulkopuolisillekin on ollut selvää, että jotain kyllä siellä välillä on jotain... 😏 Sekin on aika yleistä ficimaailmassa, mutta äää kun se sopii aina vain niin hyvin!
Kiva nähdä mitä olet keksinyt viimeisiin luukkuihin, nyt kun tunteistakin on puhuttu ja ulkopuolisetkin ovat ne huomanneet :D
-
Kiitoksia, Larjus! Tuntuu, ettei tässä juuri muita hahmoja ole ollut näkyvillä, mutta ainakin yhteen luukkuun saatiin lisää jengiä. xD Pakkohan sitä muidenkin on jollain tavalla päästä kärryille...
XXII
HAYMITCH
Uuden aamun valjetessa Haymitch havahtui säpsähtäen epämääräisestä unestaan. Jälleen hänestä tuntui kuin hän ei olisi levännyt silmäystäkään.
Hänen huomionsa vaelsi Effieen, joka nukkui samassa vuoteessa. Heidän välissään oli kuitenkin yhden ihmisen verran tilaa, kuten aina siitä lähtien, kun he ensi kertaa olivat nukahtaneet vieretysten. Sama jatkuisi vielä pitkään.
Vyöhykkeellä 13 Haymitch oli vanhaan tapaansa nukkunut jotain kättä pidempää tyynynsä alla, mutta muutettuaan Effien kanssa saman katon alle hän oli saanut keskustella tämän kanssa nukkumiseen liittyvistä asioista perinpohjaisesti. Effie oli esittänyt kärkkään mielipiteensä aseen kanssa nukkumisesta, ja Haymitch oli kaivellut esiin kompromissia yhtä jämäkästi. Lopulta hän oli saanut Effien tajuamaan, että oman turvallisuutensa kannalta tämän oli syytä pitää häneen käsivarren mittainen välimatka. Riski siihen, että hän tahtomattaan satuttaisi Effietä menneisyytensä kauhujen uhrina oli olemassa, ja tämän hän oli saanut hyvä ettei ärjäistä päin vaimonsa naamaa.
Effie oli ennen pitkää ymmärtänyt yskän ja nukkunut ensimmäisestä yöstä alkaen visusti omalla puolellaan. Haymitch tiesi järjestelyn välttämättömäksi, mutta inhosi sitä ja ennen kaikkea tylyä asennettaan. Effie näytti olevan häntä vähemmän huolissaan.
Haymitch hivutti kättään lähemmäs ja antoi sormiensa viistää kevyesti Effien olkavarrella.
Ehkä hän ajan kanssa jälleen muistaisi, miten mukavaa toisen kanssa nukkuminen saattoi olla.
Hänen tarkoituksenaan ei ollut herättää, mutta Effie osoitti heräämisen merkkejä kosketuksen tuntiessaan ja raotti silmiään. Haymitch veti vaistomaisesti kättään etäämmälle.
"Huomenta..." Effie mutisi. "Onko aika nousta?"
"Ei vielä pariin tuntiin."
"Hyvä niin", Effie virkkoi uneliaasti ja ojensi kätensä suoraksi kohti häntä. "Kaipasinkin vielä hetken lepoa..."
Hetken mielijohteesta Haymitch otti Effien käden omaansa, eikä tämä pistänyt yhtään pahakseen. Haymitch sulki silmänsä käydäkseen uneen vielä joksikin aikaa ja huomasi alkaneensa silitellä peukalollaan Effien rystysiä.
Ajan kanssa, hän totesi mielessään ennen kuin väsymys sai vallan.
-
Oi mitä hienovaraista hellyyttä ja romantiikkaa, mä oon ihan myyty 😭♥♥ Haymitchillä on takanaan varmasti jos jonkinlaista traumaa ja muuta "mukavaa" kokemusta, joten ei ole ihmekään, että muiden läheisyydessä nukkuminen on haastavaa. Ja ei siitä aseestakaan ole varmasti helppo luopua... Mutta tässä oli kivaa pientä toiveikkuutta Haymitchin itsensäkin ajatuksissa :> Ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu, Effiellä kun on ollut jo selvä vaikutus häneen muutenkin.
Pari osaa enää, iiik. Tykkään kyllä siitä, miten tämä on edennyt :3 Toivottavasti vikoissakin osissa on jotain tällaista pientä söpöä.
-
Awwwww ❤ Ihanaa, että saatiin sängyn jakamus -kohtaus, oon sitä pienesti toivonutkin. Ymmärrettävää tosin, että Haymitchin menneisyyden ottaen huomioon sekään ei heti toimi kuin saduissa, mutta pienin askelin. Toivoa selvästi on, kuten osan loppu paljasti. Ihanaa, että he ymmärtävät toisiaan ja menneisyyden kauhuja, vaikka ei esim. Effie varmasti voi koskaan tietää, millaisia kauhuja aviomies on joutunut kestämään. Mutta siksikin hyvä, että heitä on nyt yhden sijasta kaksi, auttamassa eteenpäin. Kiitän taas tähänastisesta ja jaiks, enää kaks jäljellä!
-
Paljon kiitoksia jälleen kerran, Larjus ja Grenade! Ehkä sitä valoa on löytymässä tunnelin päässä, etenkin kun ei tarvitse kantaa kaikkea yksin. <33 Vähiin käyvät luukut joulun ollessa jo ovella...
XXIII
HAYMITCH
"Minulla on sinulle jotain", Effie sanoi. "Ojenna kätesi."
Haymitch kuvitteli saavansa jonkinlaisen koriste-esineen, mutta sen sijaan Effie pujotti hänen ranteeseensa jotain, mikä tarkemmalla vilkaisulla osoittautui rannekoruksi. Se oli tehty punomalla mustia nahkasuikaleita toistensa lomaan tekniikalla, joka olisi auennut vain harvalle yhdellä selityksellä.
"Tarkoitin tämän alun alkaen huomenlahjaksi, mutta suunnitelmani hieman kariutui. Parempi ehkä myöhään kuin ei milloinkaan", Effie tuumasi työnjälkeään tarkastellessaan. "Virallinen hääyömme sujui muutenkin hieman epätavallisissa tunnelmissa, kun minä nukuin makuukamarissa ja sinä keittiönpöydän ääressä."
"Virallinen ja virallinen, tuskin sillä on väliä", Haymitch hymähti kuivasti. "Viikko sinne tai tänne."
"Miten sen kukin ottaa", Effie totesi. "Jos olisin mennyt naimisiin Capitolin perinteitä vaalien, olisin saanut melkoisen häpeän viitan harteilleni. Myöhässä annettu huomenlahja ei tulisi kysymykseenkään."
Haymitch naurahti. Hänestä oli vain hyvä, että Effie oli saanut aikaiseksi hellittää hieman. Ei hän sen erityisempää huomioimista olisi tarvinnut, mutta se ilahdutti joka tapauksessa.
"Varmaan olisi minutkin ollut syytä pistää jalkapuuhun, kun en muistanut sinua mitenkään?"
"No, oli miten oli, vanhoilla perinteillä voi katsoa olevan vähän sijaa näissä olosuhteissa", Effie tuumasi. "Millaisia häihin liittyviä tapoja vyöhykkeellä 12 oli?"
"Jaa-a, en juuri käynyt häissä", Haymitch sanoi kulmiaan kurtistaen. "Aika pieniä seremonioita ne olivat... Vähän tarjottavaa, laulua, leivän paahtaminen..."
"Leivän paahtaminen?"
"Sitä pidettiin koko homman kohokohtana. Huomenlahjoistakin oli joskus puhetta, mutta se riippui pitkälti hääparista itsestään", Haymitch sanoi ja katsoi koruaan. "Tämä on kyllä taitavaa työtä. Kiitos, prinsessa."
Effie hymähti. "Yhä tuo iänikuinen lempinimi..."
"Voin keksiä uudenkin."
"Voi, ei, pidän nykyisestäkin!"
"Joka tapauksessa, prinsessa", Haymitch sanoi kehottaen Effietä kuuntelemaan. "Tätä ei kai voi varsinaiseksi hää- tai huomenlahjaksi sanoa, mutta minullakin oli suunnitteilla yksi juttu. Piti kertoa se vähän myöhemmin, mutta yhtä hyvin voin livauttaa sen nytkin."
"Ai? Millainen juttu?" Effie kiinnostui heti.
"Ajattelin viedä sinut ulos."
-
Lisää tämmöstä hienovaraista söpöyttä, ihanaa! Mä niin tykkään siitä, miten olet rakentanut Effien ja Haymitchin suhdetta siitä, mitä se on aluksi ollut :3 Slow burnia parhaimmillaan. Kiva myös huomata paitsi suhteessa myös hahmoissa ylipäätään pientä kehitystä. Vaikka ei ne vanhat tavat ja ajatusmallit ole ihan kokonaan haudatut.
Täällä mä vaan hymyilen höperösti itsekseni tolle prinsessa-jutulle :3 Kuin myös tuolle Haymitchin ei-varsinaiselle lahjalle. Treffit luvassa ;D Noilla sanoilla on iso merkitys myös senkin takia, kun aiemmin on puhuttu siitä, miten sinne ulos ei noin vain mennäkään 🤔Tää on selvää vinkkausta siitä, mitä huomiseksi on luvassa, ja oi miten odotankaan sitä! Samalla on kyllä surku kun se on jo viimeinen osa :< On joulukuu mennyt kyllä yllättävän nopeasti noin muutenkin, mutta just tämän kalenterin kautta sen tajuaakin hyvin.
-
Eeeeeei, enää huominen. Oijoi, olisin voinut lukea näistä kahdesta vielä vaikka millä mitalla, mutta kaipa se niin on, ettei makeaa mahan täydeltä. Tätä on kyllä ollut hienoa seurata ja olet mainiosti saanut pidettyä tarinan hyppysissäsi! Pienin askelin kohti yhteistä avioelämää, joka koko ajan tuntuu toimivan paremmin. Awwh tämä huomenlahjakeskustelu ja se, että Haymitch aikoo viedä Effien ulos. Ehkä jopa ihan konkreettisestikin. ^^ Innolla jään odottelemaan viimeistä osaa!
-
Kas niin, viimeistä viedään! Älyttömän iso kiitos kommenteista, ne ovat motivoineet melkoisesti! Ennen kaikkea on ollut ihana nähdä, että tarina on ilahduttanut ja hahmojen väliset kiemurat herättäneet tunteita. Pitäisi ehdottomasti kirjoittaa Haymitchistä ja Effiestä useamminkin... Toivotan myös oikein mukavaa joulua jokaiselle tämän viimeisen luukun myötä. ❤️
XXIV
EFFIE
"Täytyy myöntää, en osannut ajatella tätä, kun sanoit vieväsi minut ulos", Effie totesi Haymitchin johdattaessa hänet hissihalliin.
"Miten muka olisin voinut olla yhtään selkeämpi?"
"Et mitenkään." Effie pyöräytti silmiään kiusoittelevalle äänensävylle. "Kehotit onneksi minua pukemaan takin."
"Kuulemma siellä tihuttaa vettä", Haymitch sanoi ja astui hänen perässään hissiin. Paperilapun turvin tämä näppäili tarvittavan koodin, ja tuota pikaa hissi rymähti liikkeelle.
"Olen kerrankin kiitollinen, ettei täällä ole näköalahissejä..." Effie mutisi. "Maisemat tuskin hellisivät silmiä."
"Eivät varmasti."
"Kerrohan vielä, miten oikein onnistuit tässä suunnitelmassasi?"
"Uhkailin ja kiristin."
"Johan nyt..."
Haymitch virnisti. "Plutarch oli minulle palveluksen velkaa ja päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Tämä on aivan luvallista, kunhan palataan takaisin varttitunnin sisällä."
Hissin saavuttua määränpäähän he talsivat saappaanpohjat kopisten kolkon hallin poikki raskastekoisille oville. Haymitch vilkaisi paperilappustaan ja näppäili toisen koodin, ja oven kolahtaessa auki Effie tunsi aidon tuulenvireen ensi kertaa ikuisuuksiin. Näky ulkona sai hänet henkäisemään.
"Mitä sanoitkaan siitä tihkusta?"
"Perhana..." Haymitch suojasi käsivarrellaan kasvojaan vaakatasossa piiskaavan myräkän vyöryessä heidän ylitseen. Effie tihrusti eteensä parhaansa mukaan. Puhuri vihmoi ja sade kasteli heidät päästä varpaisiin, mutta hän hymyili. Haymitch otti muutaman askeleen karulle aukealle, kohotti kasvonsa kohti taivasta ja pyyhkäisi märkiä hiuksiaan kasvoiltaan. Niin vapautuneelta tämä ei ollut näyttänyt aikoihin.
Rajuilma tarjosi heille tilaisuuden hengittää.
Kun Haymitch ojensi hänelle kätensä, Effie tarttui siihen ja astui myräkän keskelle. Kohmettuneet sormet kietoutuivat toistensa lomaan. Haymitch veti hänet lähelleen, painoi suudelman hänen otsalleen, ja Effie vei kätensä molemmin puolin miehensä kasvoja. Myrsky heidän ympärillään raivosi maankamaraa vavisuttaen, mutta suudelma heidän välillään oli täynnä hellyyttä.
Kun he hetkeä myöhemmin sulkivat bunkkerin oven perässään ja palasivat hissille, Effie puristi Haymitchin kättä osoituksena kaikista niistä tunteista, joita kumpikaan ei vielä osannut pukea sanoiksi. Haymitch suuteli hänen rystysiään ja soi hänelle pienen hymyn betoniseinien toivottaessa heidät tervetulleeksi takaisin kotiin.
-
No voi äää, vielä vähän lisää hahmoille sopivaa söpöä. Vaikka onkin omalla tavallaan kiva, että tämä tarina saa sopivan päätöksen, onhan se vähän surku, että loppu tuli 😭😭 Mutta onneksi mä uskallan luottaa siihen, että sulta tulee uutta luettavaa jatkossakin :3c
Jos tämän vikan osan tilannetta tarkastelisi kokonaan ulkopuolisena, niin ei kyllä kovin romanttiselta tunnu :D Mutta kun tietää taustat ja kontekstin niin... Voi miten ihanalta tuntuu, kun Haymitch sai vietyä Effien ihan konkreettisesti ulos (mitä mä olin hänen sanoistaan heti olettanutkin), kun tuolla se merkkaa niin paljon. Se, että sää on kauniisti sanottuna kamala, ei vie tilanteen merkityksellisyyttä ja kauneutta. Musta vähän tuntuu, ettei Haymitch kovin helpolla parempaa lahjaa olis voinut Effielle antaakaan.
Voih, milläköhän sitä nyt täyttää tämän ficin jättämän tyhjiön... Kun on melkein kuukauden joka päivä seurannut uusien osien julkaisua ja kommentoinut niitä samaa tahtia, niin sit kun sitä ei enää ole, tuntuu kyllä oudolta. Mutta kyllä tämä tästä, palaudun kyllä.
Kiitos ihan huimasti tästä joulukalenterista, ja oi että oon ylpee kun oot onnistunut tämän kanssa näin hyvin ♥ Mulla kun on yhä mielessä kaikki ne sun whatsapp-avautumiset :D
-
Kiitoksia jälleen, Larjus! <3 Ihanasti olet jaksanut ilahduttaa joka osan jälkeen, arvostan todella. Tässä loppuvuodesta on kyllä kirjoitusluovuus vähän ollut hukkateillä ja siksi olikin kiva angstailla ympäri Whatsappia. :D Suurta kriisiä minulla ei tämän stoorin kanssa onneksi tullut, mitä nyt vähän vääntelin aivojani että miten tämäkin kohtaus nyt pitäisi muotoilla jne. xD Sinä ja Linne saitte osanne luomisen tuskastani...
Nauratti eilen lukea kommentteja, kun kaikki tuntuivat olevan varmoja siitä, että Haymitch todella on viemässä Effien ulos-ulos. Olisi pitänyt viime hetkellä trollata ja kehitellä joku bunkkeritreffi-ilta. :'D Äh, ei sentään. Pakkohan sitä on vähän ulkona päästävä käymään. Pidin tuosta maininnasta, että ulkopuolisen lukijan silmiin tilanne ei näyttäytyisi kaikista romanttisimpana, koska tavoittelinkin juuri sellaista. Hienovarainen romantiikka on ihastuttavaa, enkä siirappia osaisi varmaan edes kirjoittaa. Lisäksi tämän shipin kanssa puree sellainen tylympi ote ja rappioromantiikka. <3
Kiitoksia kiitoksia, uusia tekstejä kohti!
- Mai
-
Awww, mikä lopetus! Ai että, ihanaa, että saatiin lämpöisen pörröinen lopetus tälle. Ja saatoin sulaa tuolle ihan vikalle sanalle. Kotiin, aaaaaaaa, ehkä siitä tosiaan tulee asuinsijan sijaan enemmän koti nyt, kun sen saa jakaa toisen kanssa. Ihanaa, kun nää kaksi ovat kehittyneet tässä ajassa, oppineet puhumaan ja ymmärtämään. Hienosti oot saanu hahmokehitystä mukaan ja muutenkin täytyy antaa extralisäpisteitä dialogin sujuvuudesta! Varsinkin Haymitchin replat on kyllä olleet ihan tosi sopivia, tykkäsin. ^^
Suuren suuri kiitos tästä joulukuun piristäjästä ja hyvää joulua sinnekin päin! ^^ ❤
-
Paljon kiitoksia, Grenade, ja ihanaa, että tästä on ollut iloa kuukauden varrella. <3 Melkoisen matkan saavat Haymitch ja Effie käydä toistensa kanssa, mutta synkimmälläkin pilvellä on paksu hopeareunus ja tunnelin päässä paljon valoa. Hiljalleen sitä ehkä saattaa vyöhyke 13:kin tuntua enemmän kodilta, ainakin hetkittäin. Dialogeja oli mukava kirjoittaa ja koin molemmat helpoiksi kirjoitettaviksi! Kiitos vielä ja joulun jatkoa! ❤️
- Mai