Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Evora - 03.07.2007 11:39:19
-
Nimi: May I Have Your Leg?
Ikäraja: K-13
Genre: Songfic/Romance/Fluff/Drama/Humor/Action, het
Paritus: Lily/James + muita
Summary: Seitsemäs vuosi alkaa ja Lily inhoaa edelleen Jamesia. Kouluun saapuu uusi oppilas Vuosi sisältää draamaa, rakkautta ja seikkailua Saharan mailla. Miten vuosi päättyy ja päättyykö se onnellisesti? Se selviää lukemalla. Ja sellainen huomautus että tämä ficci painottaa ihmissuhdekiemuroita!
Disclaimer: Se mikä kuuluu Rowlingille kuulu hänelle, ja loput kuuluukin sitten minulle :)
Beta: Amanecer
A/N: Jotain tosi kliseetä mutta toivottavasti edes joku lukee!
Traileri:
Kelmien viimeinen vuosi…
’’Mitä sinä siinä töllistelet? Lähettikö McGarmiwa alushousunsa kirjeen sijasta?’’
…tuo mukanaan vaikka mitä…
’’On tietysti yksi tyttö Lilyn lisäksi, jota en ole vielä valloittanut.’’
’’No Lilyyn et kyllä kajoa edes pitkällä tikulla!’’
…uuden oppilaan…
*pitkä ja komea poika kävelemässä Rohkelikon pöydän ohi lajiteltavaksi*
…uuden oppiaineen…
’’Mitä pitää tehdä?’’
’’Taululla lukee lehmän kokoisilla kirjaimilla ohjeet!’’
…draamaa…
’’Apua! Auttakaa joku!’’
’’Älä rimpuile nainen, niin sinuun ei satu!’’
…onnettomuuden…
’’EII!!’’
*tyttö tippumassa alas tähtitornista*
…seikkailua…
’’Missä me tarkalleen ottaen olemme?’’
’’Ei aavistustakaan. Hei Kuutamo, missä me olemme?’’
’’Uskoisin, että jossain päin Saharaa.’’
’’Mikä se semmoinen on?’’
…jolla tapahtuu odottamattomia asioita.
’’Mitä ihmettä te teette?!’’
’’Tämä ei ole sitä, miltä näyttää!’’
Vuoden aikana on myös naurua…
’’Sinullakin on oikein ihanat bokserit, Sirius.’’
*Komea poika luikkimassa vessaa kohti*
…itkua…
*vaaleahiuksinen tyttö itkemässä mustahiuksisen pojan olkapäätä vasten*
Mutta miten päättyy viimeinen vuosi?
’’Saisinko jalkanne?’’
’’Anteeksi mitä?!’’
’’Ääh, et tajunnut. Saanko luvan?’’
Evora Kelmi –ficciyhtiöt ylpeänä – tai vähemmän ylpeänä – esittää:
May I Have Your Leg?
’’YRITÄTKÖ SINÄ MYRKYTTÄÄ MINUT TÄLLÄ? KAHVIKSIKO SINÄ TÄTÄ KUTSUIT? SANOISIN PIKEMMINKIN KURAVELLIÄ!’’
1. Kirjeitä
Hyvä Lily Evans.
Muistutamme Teitä, että seuraava lukuvuosi alkaa syyskuun 1. päivänä. Ohessa on kirjalista kirjoista joita tarvitset tulevana lukuvuonna. Hyvää kesäloman loppua!
Terveisin,
Minerva McGarmiwa
vararehtori
Lily luki kirjeen pikaisesti läpi ja otti esille kirjalistan. Hän lukaisi sen myös läpi ja huomasi, että ei tarvitsisi kuin muodonmuutosten- ja loitsujen kirjan. Katsoessaan vielä viimeisen kerran kirjekuoreen, jossa molemmat pergamentit olivat olleet hän huomasi, että siellä oli vielä kolmaskin lappu ja jokin hopeinen merkki. Lily otti merkin ja lapun esille ja luki:
Teidät on valittu Tylypahkan johtajatytöksi. Onneksi olkoon! Matkalla Tylypahkaan Teidän on annettava ohjeet valvojaoppilaille.
Lily luki vielä kolmesti lapun ennen kuin sisäisti mitä siinä sanottiin. Hänet oli valittu johtajatytöksi! No ei se ollut kovin suuri ihme, sillä hänhän oli hyväkäytöksinen ja pärjäsi muutenkin hyvin koulussa. Mutta silti Lily oli yllättynyt. Merkkiä pidellessään hän mietti, kukahan olisi johtajapoika. Se saattaisi olla Rohkelikosta tai Korpinkynnestä. Luihusiesta se tuskin olisi. Miettiessään yhä asiaa Lily istahti sängylleen, laittoi merkin yöpöydälleen ja jäi tuijottamaan huoneensa seiniä. Seinät olivat tapetoitu vaaleansinisellä tapetilla, jossa oli hieman tummemman sinisiä kukkia. Hänen työpöytä oli nurkassa ja sen päällä oli kynäpurkki, joka tursui sulkakyniä. Purkin vieressä oli mustepullo ja pergamenttia. Pöydän nurkalla oli myös rehottava huonekasvi. Huoneen toisessa nurkassa oli nojatuoli, jalkalamppu ja pienihylly, jossa oli kirjoja. Lattialla oli matto, jonka kuviot olivat myös kukkia. Sänky oli ikkunan alapuolella ja sängyn päiväpeite oli suurilla tummansinisillä kukilla koristeltu. Lily ei tiennyt mikä sinisessä värissä viehätti, mutta se oli kuitenkin hänen lempivärinsä.
Matka-arkku retkotti avonaisena sängynpäädyssä ja sen sisältö oli levinnyt sen ympäristöön. Paremman tekemisen puutteessa Lily alkoi siivota tavaroita lattialta takaisin matka-arkkuun.
''Mitä sinä teet, Lily kulta?'' Lilyn äiti oli tullut huoneeseen katsoman mikä Lilyllä oli, koska hän oli niin hiljaa. Lisa Evans oli vähän lyhyempi tytärtään ja hänellä oli samanväriset hiukset kuin Lilyllä, eli kirkkaanpunaiset. Rouva Evansin silmät olivat kuitenkin tummanruskeat toisin kuin tyttärensä vihreät. Lily olikin perinyt hiuksensa äidiltään ja vihreät silmät isältään.
''En mitään erikoista. Minusta tuli juuri Tylypahkan johtajatyttö'', Lily vastasi keräten tavaroitaan lattialta. Hän tiesi, että äiti tajusi edes sen verran Tylypahkan asioista, että tiesi mikä johtajatyttö on.
''Sinusta mitä? Johtajatyttö? Tätä pitää juhlia! Onneksi olkoon!'' Lilyn äiti huudahti ja hyppäsi nuoremman tyttärensä kaulaan. Petuniakin tuli katsomaan mitä Lilyn huoneessa tapahtui.
''No mitä sinä taas olet tehnyt?'' Petunia tiuskaisi ensi sanoikseen. Lily arveli, että Petunia oli käsittänyt asian väärin.
''Ei hän ole tehnyt mitään, Petunia kulta. Lily on koulunsa johtajatyttö'', rouva Evans sanoi, ''eikö olekin hienoa!''
''No miten sen nyt ottaa'', Petunia sanoi. Lily ei ollut odottanutkaan mitään ihmeellisempää reaktiota sisareltaan.
Hyvä James Potter.
Muistutamme Teitä siitä, että seuraava lukuvuosi alkaa syyskuun 1. päivänä. Ohessa on kirjalista niistä kirjoista joita tarvitset tulevana lukuvuonna. Hyvää kesäloman loppua!
Terveisin,
Minerva McGarmiwa
vararehtori
James luki kirjeensä ja heitti sen nurkassa olevaan roskakoriin. Hänen huoneessa seinät olivat täynnä huispausjoukkueiden julisteita ja niistä vilkuttelivat enimmäkseen Englannin maajoukkueen jäsenet. Sängyn peitto oli Rohkelikon värein koristeltu ja siinä oli sieppejä ja luudanvarsia. Lattialla oli matto joka oli myös puna-kulta värinen ja sen keskellä suuri Rohkelikon vaakuna. James tunsi kirjekuoressa olevan jokin möykky. Hän otti möykyn käteensä ja katsoi sitä yllättyneenä. Tämä kyseinen möykky oli upouusi ja kiiltävä hopeamerkki, jossa oli kirjaimet ”JP”. James oli edelleen tyrmistynyt, kun Sirius tuli hänen huoneeseensa.
’’Mitäs sinä siinä tuijottelet?’’ Sirius kysyi iloisesti ja jatkoi virnistäen: ”Ei kai McGarmiwa lähettänyt sinulle alushousujaan kirjeen sijasta?”
”Heko, heko ja huomenna lisää. Ei vaan sain Tylypahkan kirjeen ja kirjeessä oli myös tämä’’, James sanoi, yhä yllättyneenä, ja nosti merkin Siriuksen silmien tasalle. Sirius oli yhtä tyrmistynyt kun James, mutta toipui hämmästyksestä ensimmäisenä ja kysyi:
’’Ei kai tuo ole johtajapojan merkki?’’
James nyökkäsi.
’’No nyt ovat maailmankirjat sekaisin ja pahasti! Kukaan täysjärkinen ei tee SINUSTA johtajapoikaa. Olikohan Dumbledore ottanut jotain maitoa vahvempaa ennen kuin päätti tehdä sinusta johtajapojan?’’ Sirius mietti.
’’No kiitos. En minä nyt NIIN huligaani ole, jos vähän valehdellaan. Olen minä ainakin hyväkäytöksisempi kuin sinä!’’ James vastasi muka loukkaantuneena.
’’Mitäs te täällä kinastelette pojat?’’ Jamesin äiti, Merida Potter, tuli huoneeseen. Rouva Potter oli pitkä, tummahiuksinen nainen, jolta James oli perinyt hymynsä. Merida oli hyvin ystävällinen ja kiltti ihminen. Hän ja hänen miehensä, Stefan Potter, olivat ottaneet Siriuksen asumaan luokseen silloin, kun Sirius oli karannut kotoaan ja eronnut suvustaan. He pitivät Siriusta nyt toisena poikanaan, ja Sirius arvosti heitä todella paljon.
’’Ei mitään ihmeellisempää, Rid. Dumbledore on vain höynähtänyt lopullisesti, koska teki Pikku-Jampasta johtajapojan’’, Sirius sanoi virnistäen ilkikurisesti.
’’Dumbledore teki mitä?’’ Merida kysyi.
’’Olen johtajapoika, äiti’’, James sanoi hitaasti näyttäen merkkiään.
’’No totta kyllä! Sirius puhuu asiaa. Dumbledore on tainnut höynähtää ja pahasti. Ei kukaan täysjärkinen ei tekisi sinusta johtajapoikaa. Ei millään pahalla kultaseni’’, Jamesin äiti sanoi hymyillen täysin identtisellä kopiolla Jamesin hymystä.
’’Kiitoksia myös sinulle äiti kulta, kun olet taas niin ystävällinen’’, James sanoi nyt aidosti loukkaantuneena.
’’Enhän minä mitään pahaa tarkoittanut. Ihmettelin vain, koska olen saanut niin monta pöllöä sinun takiasi milloin mistäkin syystä. Esimerkiksi se, kun räjäytit Siriuksen kanssa poikien vessan taivaantuuliin toisella luokalla’’, Merida sanoi syyttävästi.
’’Okei, okei. Milloin on ruoka? Olen nälissäni’’, kysyi James.
’’Mene tekemään itse. Olet jo tarpeeksi vanha tekemään itse omat pöperösi’’, Jamesin äiti sanoi.
’’Mutta enhän minä saa käyttää taikaa ruuan laitossa’’, James muistutti äitiään ja otti koiranpennun katseensa silmiinsä ja katsoi äitiään suoraan silmiin.
’’No hyvä on! Tämän kerran sitten’’, Merida sanoi antautuneella äänellä, ’’mitä haluat? Ja syötkö Siriuskin?’’
’’Joo voisin syödäkin. Hmm.. mitäs haluaisin. Tee vaikka perunamuusia ja lihapullia’’, Sirius sanoi.
James nyökkäsi hitaasti ja sanoi: ’’Minäkin voisin ottaa samaa kuin Anturajalka.’’
’’No hyvä että ei mitään sen vaikeampaa’’, Merida sanoi ja lähti.
’’Muuten Sarvihaara pojuseni. Tiedätkö sinä kuka on johtajatyttö?’’ Sirius kysyi.
James pudisti päätään ja arvasi: ’’Ehkä joku Rohkelikosta tai Korpinkynnestä. Nimittäin jos se on joku Luihuinen, niin minä hyppään alas tähtitornista. En nimittäin suostu tekemään yhtään mitään kenenkään Luihuis -lehmän kanssa. Tiedätkös itse?’’
’’No minulla on lähteeni. Tiedätkö sen Evansin kaverin, Chelly Smithin. Sen, joka on ihastunut minuun.
''Kaikki koulun tytöt varmaan ovat ihastuneet sinuun'', James sanoi sarkastisesti.
''Kuitenkin hän kertoi, kuka on tuleva johtajatyttö’’, Sirius sanoi, ’’voisin kertoa sinulle, tietenkin maksua vastaan’’, hän jatkoi ja katseli kynsinauhojaan.
’’Älä viitsi! Olemme veljeksiä. Ainakin melkein. Kerro nyt tai tapahtuu kauheita’’, James sanoi.
’’Mitä kauheuksia? Pakotatko sinä minut McGarmiwan kanssa luutakomeroon, vai? Nimittäin jos sinä sitä meinasit, niin se ei ole niin kauheaa kuin kuvittelet’’, Sirius sanoi tahallaan mahdollisimman pitkästi. James otti luudanvartensa nurkasta, nosti sen olalleen ja sanoi virnistäen: ’’Hutkin sinua takalistoon jos et kerro!’’
’’Hui! Pelottaa! Okei kerron. Jos lupaat ensin tämän: Minä, James ”Sarvihaara” Potter täten sanon että olen huonompi naisten-naurattaja kuin Sirius ja lupaan pysyä housuissani mitä tuleman pitää’’, sanoi Sirius.
”Minä James ”Sarvihaara” Potter täten sanon, että olen huonompi naisten-naurattaja kuin Sirius ja lupaan pysyä housuissani mitä tuleman pitää’’, James sanoi vaikeasti käsi sydämellään.
’’Okei elikkä tuleva johtajaoppilas parisi on, ikävä kyllä pakko sanoa, Lily Evans.’’
’’Oikeasti? Siis ihan aikuisten oikeasti? Oletko ihan varma?’’ James kyseli innostuneena.
’’No en tiedä siitä aikuisuudesta, mutta olen varma, että Lily Jessica Evans on johtajatyttö’’, Sirius sanoi ja peitti korvansa, koska tiesi että ilon kiljahduksia oli tulossa ja paljon.
’’JES! LILY JA MINÄ OLEMME JOHTAJAOPPILAAT!! Lily ja James, johtajaoppilaat!’’ James kiljui ja otti Siriuksen kylkiluita murskaavaan halaukseen.
’’Sarvihaara rauhoitu! Muista mitä sinä vannoit äsken! Ja laske minut alas!’’ Sirius kähisi Jamesin otteessa.
’’Oho, anteeksi. Mutta olen niin mielettömän onnellinen! Lisää yhteistä aikaa Lilyn kanssa. Taidan kirjoittaa hänelle heti’’, James iloitsi kuin kolmevuotias pikkulapsi jouluna avatessaan paketista ihka uuden leikkiluudanvarren. Hän touhusi mahonkisen työpöytänsä ääressä etsi sulkakynän ja tyhjän pergamentin jolle kirjoittaa kirje.
’Moi Evans.
Anturajalka kertoi juuri, että sinusta on tullut johtajatyttö. Mitä syvimmät onnittelut! Nimittäin minä olen johtajapoika. Se tietää sitä, että joudut, anteeksi, pääset olemaan minun kanssani yhä enemmän!
Rakkaudella,
James’
James kirjoitti kirjeen ja antoi sen Siriukselle luettavaksi.
’’Ihan OK. Olisit lisännyt vielä että pääsen ahdistelemaan sinua vielä enemmän. No se oli vitsi Sarvihaara!’’ Sirius sanoi nopeasti kun James liikahti uhkaavasti kohti luudanvarttaan.
’’Kehtaanko minä lähettää kirjeen hänelle?’’ James kyseli Siriukselta.
’’No miksi et kehtaisi? Olet munannut itsesi jo niin monesti Evansin silmissä, että ei se haittaa. Sekin oli vitsi!’’ Sirius sanoi jälleen ja liikahti metrin kauemmaksi, kun James liikahti taas luudanvarren suuntaan.
’’No nyt minä sen lähetän. Merlin tules tänne niin lähetän tämän kirjeen Evansille, siis Lilylle. MERLIN!’’ James karjui pöllölleen. ’’Peijakkaan pöllö! Et ole ikinä hereillä kun sinua tarvitaan. Vie kirje Lily Evansille’’, James selosti samalla kun sitoi kirjeen pöllönsä nilkkaan.
’’Olen muuten aina ihmetellyt miksi annoit pöllösi nimeksi Merlin?’’ Sirius ihmetteli.
’’No en keksinyt muutakaan ja Merlin oli voimakas velho joten se siitä’’, James selitti.
’’Ihan sama, mutta vatsani sanoo minulle, että se haluaa ruokaa joten, mennään syömään’’, Sirius sanoi ja lähti Jamesin huoneen ovesta tallustamaan kohti keittiötä.
-
2. Viistokujalla
Lily heräsi seuraavana aamuna siihen, että jostain kuului koputusta.
’’Ei, ei, en jaksa vielä nousta Chelly, LOPETA TUO KOPUTUS!’’ viimeiset sanat Lily huusi ja nousi istumaan sängyllään. Hän huomasi että olikin vielä kotona, eikä Tylypahkassa.
’’Ai se olikin vain unta. Mutta mistä tuo koputus oikein kuuluu?’’ Lily mietti ja rupesi paikantamaan äänen lähdettä. Minuutin katselun jälkeen hän huomasi, että pöllö koputti ikkunaan. Lily meni ikkunalle ja avasi sen. Siinä samassa helmipöllö lensi sisään ja istahti hänen nojatuolinsa käsinojalle.
’’Voi ei! Mitä se Potter minulle nyt kirjoittaa?’’ Lily voihkaisi ääneen tunnistettuaan pöllön Jamesin pöllöksi. Hän meni ottamaan kirjeen pöllön nilkasta ja aukaisi sen.
Moi Evans.
Anturajalka kertoi tässä juuri, että sinusta on tullut johtajatyttö. Mitä syvimmät onnittelut! Nimittäin minä olen johtajapoika. Se tietää sitä, että joudut, anteeksi, pääset olemaan minun kanssani yhä enemmän!
Rakkaudella,
James
’’Voih. Päivä ei voisi kyllä paremmin alkaa! Kiitos James Potterin ja Sirius Mustan, joka meni kertomaan sille paukapäälle’’, Lily murisi Jamesin pöllölle. Samalla hän rypisti kirjeen nyrkkiinsä ja meni suihkuun.
Lily viipyi suihkussa niin kauan, että hänen isänsä, John Evans, kävi kysymässä oliko Lily aikonut muuttaa lopullisesti suihkuun. John Evansilla oli tummanruskeat hiukset, vihreät silmät ja pieni leukaparta. Hän oli noin viisitoista senttimetriä Lilyä pidempi.
’’En meinannut. Ajattelin vain hukuttautua tänne, sillä eräs henkilö nimeltä James Potter pilasi päiväni totaalisesti ilmoittamalla, että hänestä on tehty johtajapoika’’, vastasi Lily astuessaan ovesta ulos kylpytakki päällään ja pyyhe turbaanin tavoin hiuksissaan.
’’Eikös se James Potter ole se sama henkilö josta sinä aina valittelet, että hän ahdistelee sinua?’’ herra Evans kysyi hymyillen ilmerypyt paljastavaa hymyä.
’’Kyllähän se on hän’’, Lily sanoi katkerasti ja jatkoi laskeutuessaan portaita, ’’Olen varma, että sen idiootin kanssa ei tule mitään! Hän varmaan kadottaisi päänsäkin, ellei se olisi kiinni hartioissa! Minä inhoan James Stefan Potteria!’’
’’Huomenta vain sinullekin, kultaseni’’, rouva Evans sanoi hellan äärestä.
’’En malta odottaa pääseväni kuristamaan Albus Dumbledorea, koska hän teki JAMESISTA johtajapojan’’, Lily sihisi.
’’Noh, noh Lily. Eikös se Dumbledore ole teidän koulunne rehtori? Et sinä hänestä tuohon sävyyn voi puhua’’, rouva Evans sanoi rauhallisella äänellä.
’’Se ja sama. Olen vain niin raivoissani, koska se hiivatin Potterin poika pilasi koko päiväni!’’ Lily rähisi nostellessaan pekonia lautaselleen.
’’No, kuitenkin. Syö kunnon aamiainen, että jaksat käydä ostamassa uudet koulukirjasi. Eikös sinun tänään pitänyt mennä ostamaan niitä?’’ rouva Evans kysyi ja lastasi pöydälle maitoa ja leipiä.
’’Kyllä, menen kahdeksi Viistokujalle. Ostelen tavarat yhdessä ystävieni Chellyn, Lolan ja Kellyn kanssa. Muistatko heidät?’’ Lily sanoi, nyt jo rauhallisemmin.
’’Voi kyllähän minä sinun ystäväsi muistan! Haluatko yksityiskohtaisen ulkonäköselostuksen?’’ Lilyn äiti kysyi iloisena tiskatessaan astioita.
’’Ei kiitos. Kyllä minä tiedän ystävieni ulkonäöt muutenkin’’, Lily vastasi äidilleen.
’’Ja niitä kummajaisiahan sinä et tänne tuo, sanonpahan vain’’, se oli Petunia joka oli tullut keittiön aamupalalle papiljotit päässään.
’’Ja miksiköhän en saisi? Ainakin viimeisimmän tiedon mukaan, minäkin asun täällä’’, Lily vastasi pistävästi.
’’No, tytöt, älkää kinastelko heti aamusta’’, rouva Evans sanoi anovasti, ’’Petunia, Lilyllä on yhtä suuri oikeus tuoda ystäviään meille kuin sinullakin.’’
’’Hän sen aloitti’’, Lily sanoi noustessaan pöydästä lopetettuaan aamiaisen. ’’Minä menen nyt pukeutumaan ja valmistautumaan lähtöön Viistokujalle.’’ Lily lähti keittiöstä kohti omaa huonettaan.
Huoneessaan hän etsi sopivat vaatteet ylleen: vaaleansinisen topin, sen päälle ohuen tummansinisen collegetakin ja alaosaan hän laittoi farkkuhameen, joka ylettyi hieman polvien yläpuolelle. Hiukset hän laittoi niskaan nutturalle, sillä ulkona oli niin kuuma, että pitkät ja paksut hiukset tekisivät Lilyn olon liian kuumaksi. Varsinkin kaupoissa, hän ajatteli, sillä ne olivat pieniä ja täyteen ahdettuja soppeja. Lily otti vielä laukun ja sinne hän otti nahkapussukan, joka kaipasi sisällökseen rahaa. Ensimmäisenä täytyisi käydä Irvetassa, Lily ajatteli.
Kun Lily oli viimein valmis, hän pyysi isäänsä viemään hänet Lontooseen. Sieltä hän pääsisi omin avuin Viistokujalle, jossa hänen oli määrä tavata ystävänsä.
Automatkalla Lily pyysi isäänsä laittamaan radion päälle. Sieltä kuului Tina Turnerin What's love got to do with it?. Lily muisti kappaleen sanat ulkoa ja alkoi laulaa niitä hiljaa itsekseen. Kertosäkeen kohdalla Lilyn isä sanoi: ’’Laulat kauniisti, Lily. Oletko ajatellut koskaan esiintyä missään?’’ Lily keskeytti laulunsa ja vastasi.
’’En ole ajatellut. En oikein perusta suuresta yleisöstä ja lavasta.’’
’’Vai niin’’, herra Evans vastasi hymyillen jälleen.
Loppumatkan Lily oli hiljaa ja lauloi mielessään muitakin kappaleita, joita radiosta kuului.
’’Kiitoksia kyydistä, isä’’, Lily kiitti isäänsä.
’’Eipä tuosta nyt niin suurta vaivaa ollut’’, hän vastasi, ’’lupaathan olla varovainen?’’
’’En ole enää mikään kymmenen vuotias pikku lapsi’’, Lily hymähti, ’’ sitä paitsi, eihän Viistokujalla nyt mitään vaarallista ole. Kyllä minä pärjään, älä huolehdi.’’
’’Hyvä. Tulen hakemaan sinua vaikka puoli kuusi?’’
’’Okei. Hei, hei!’’
Lily kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään kohti Vuotavaa Noidankattilaa.
Päästyään Vuotavaan Noidankattilaan, Lily suunnisti sen takaiseen huoneeseen, napautti tiiliä oikeassa järjestyksessä ja astui Viistokujalle. Viistokujalle astuessaan Lily huomasi kolme ystäväänsä ja lähti luovimaan tietä heidän suuntaansa.
’’LILY! Oi miten ihanaa on nähdä sinua!’’ kiljui Chelly Smith ja kapsahti Lilyn kaulaan sellaisella voimalla, että Lily oli kaatua selälleen.
’’Chelly rauhoitu! Olen kunnossa! Mutta kohta en ole, jos et päästä minua irti!’’ Lily kähisi Chellyn halauksessa.
’’Hupsista. Anteeksi Lily, olin vai niin iloinen nähdessäni sinut! Ja onneksi olkoon johtajatytön merkistä!’’ Chelly sanoi sädehtien. Lily mittaili ystäväänsä katseellaan. Chelly ei ollut muuttunut juuri laisinkaan edellisestä näkemästä: samat pitkät ja laineikkaat vaaleat hiukset pomppivat tytön innostuksesta ja tumman, melkein mustan, siniset silmät sädehtivät ilosta. Ainoa muutos, mikä oli näkyvä, oli ihon väri: Chelly oli ruskettunut kesän aikana huomattavasti. Vaatetuskaan ei ollut muuttunut: vekkihame, jonka seurana spagettiolkaiminen toppi, jossa luki 'Angel'. Lily hymähti itsekseen. Chelly oli aina pirteä ja vähän rasavilli ikäisekseen, mutta jotenkin ihmeen kaupalla jokainen vastaan tuleva kaksilahkeinen lankesi tämän sädehtivään hymyyn.
’’Mukava nähdä sinua, Lily, koko kesän jälkeen. Ja onnea’’, sanoi Lilyn toinen ystävistä, nimeltä Kelly Sheffield ja halasi hänkin Lilyä huomattavasti hienovaraisemmin kuin Chelly. Kelly oli aivan toista maata kuin Chelly. Ensinnäkin hän oli paljon rauhallisempi ja omisti vaaleanruskeat ja suorat hiukset, jotka sointuivat nätisti tumman ruskeisiin silmiin. Joskus Lilystä tuntui, kuin Kelly ei välittäisi paljoa huomiosta ja toivoisi olevansa seinäruusu. Toisaalta joskus hän osasi sädehtiä kirkkaimmin leveällä hymyllään. Siitä ei sitten ottanut millään selvää, mutta yksi asia oli varma: Kelly oli ystävänä korvaamaton.
’’Minustakin on kiva nähdä teitä’’, sanoi Lily, joka halasi vielä viimeistä ystäväänsä, Lola Bloomia. Irtaannuttuaan Lolasta, Lily hymyili ja selvitti, oliko Lolakaan muuttunut kesän aikana. Ilmeisesti ei. Villit ja tummanruskeat kiharat heiluivat vapaana hartioilla kiiltäen auringonvalossa. Lolasta oikein huokui varmuus itsestään. Hän ei koskaan rypenyt itsesäälissä, jos jokin oli mennyt pieleen tai jotain ikävää oli sattunut. Aina hän vain jaksoi porskuttaa eteenpäin. Ehkä se johtui siitä, että hän välillä heittäytyi lapsenmieliseksi tai rentoutti itsensä suklaata syömällä. Kuitenkin, aina hänen vihreänruskeissä silmissä oli optimistinen pilke, mitä ei saanut sammutettua sitten millään. Lola oli muutamalla sanalla sanoen risteytys heitä muita: sopivasti lapsekkuutta, asiallisuutta ja kovaäänisyyttä.
’’No lähdemmekö me ostamaan tarvikkeita’’, Lily kysyi, ’’ vai jäämmekö me tähän koko päiväksi?’’
’’Mennään vain’’, Lola sanoi, ’’minun pitää ainakin ostaa sulkakyniä, mustetta, pergamenttia ja taikajuomatarvikkeita. Ja tietenkin koulukirjat.’’
’’Elikkä aloitetaanko vaikka Säilä & Imupaperista?’’ kysyi Kelly.
’’Joo, vaikka’’, Lily ja Chelly sanoivat yhteen ääneen.
’’Paitsi. Minun pitää käydä Irvetassa ensin. Rahat eivät muuten riitä’’, Lily lisäsi vielä.
Lily meni käymään pikaisesti Irvetassa ja tuli sieltä noin vartin kuluttua takaisin.
’’Että minä inhoan niitä vaunuja joilla tuolla pitää matkustaa’’, Lily mutisi itselleen kävellessään Säilä & Imupaperia kohti.
Säilä & Imupaperissa oli kauhea tungos. Tytöt jäivät hetkeksi miettimään ovelle pitäisikö heidän mennä sisään vai mennä johonkin toiseen kauppaan ensiksi.
’’No tuolla on varmaan samanlainen tungos koko päivän, joten mennään sinne nyt’’, Chelly sanoi päättäväisesti ja astui ovesta sisään.
Säilä & Imupaperissa seinät olivat täynnä kirjahyllyjä. Kirjahyllyjen kirjat tursuisivat yli hyllyjen, mutta Lily päätteli, että ne pysyivät paikoillaan taian avulla. Yhdessä nurkassa oli suuri kori, joka oli täynnä sulkakyniä. Enimmäkseen siinä oli kotkansulka sulkakyniä, mutta löytyi sieltä myös feeniksinsulka sulkakyniä.
’’Taidan ostaa tuolta noita kotkansulka sulkakyniä’’, mutisi Lola ja lähti tunkeutumaan ihmismassojen läpi.
’’Minäkin ostan sulkakyniä’’, Lily sanoi ja meni Lolan perään, ’’ voisin samalla vilkaista pergamentit ja musteen.’’
’’No ostetaan me sitten ensin kirjat ja sitten muut krääsät’’, Chelly sanoi Kellylle ja hekin lähtivät omaan suuntaansa kirjahyllyjä kohti.
’’Elikkä: tarvitsemme uuden muodonmuutoskirjan ja loitsukirjan’’, Kelly sanoi tutkaillessaan kirjalistaansa. Hän etsi hyllyn, josta he saisivat kirjansa ja antoi Chellyllekin. Kelly oli ystävällinen ja otti myös Lilyn ja Lolan kirjat kainaloonsa ja meni sulkakynäkoria kohti Chellyn seuratessa perässä.
’’Tässä on teille kirjanne. Ja saatte muuten ottaa minulle kymmenen uutta sulkakynää, koska kannoin teille kirjat’’, Kelly sanoi ojentaessaan kirjoja Lolalle ja Lilylle.
’’No vaikka, muta itse saat kyllä maksaa ne’’, Lola sanoi.
’’Juu tietysti. Mutta mennäänkö me maksamaan nämä? Otan vielä musteen ja pergamentit sitten voidaan mennä’’, Kelly sanoi ottaessaan tarvitsemansa tavarat.
”Mennään”, Kelly sanoi ystävilleen.
Tytöt joutuivat jonottamaan lähemmäksi puolituntia, koska heidän edessään oli noita, jolla kirja oli tarttunut nenään kiinni hänen katsellessaan sitä, ja nyt hän yritti myyjän kanssa ottaa sitä irti. Viimein kirja irtosi ja tytöt pääsivät ostamaan tavaransa. Hikisinä he astuivat ulos kaupasta ja suunnistivat kohti Quaino Vahvahqon jäätelöbaaria.
Vanhan näköinen ja lyhyenläntä mies tarjoilija tuli heidän luokseen ulkopöydässä ja kysyi: ’’Mitä saisi olla?’’
’’Haluan minttu- ja suklaajäätelöä’’, sanoi Lily.
’’Minä haluan mansikkaa ja suklaata’’, sanoi Chelly, ja tarjoilija teki muistiinpanoja vihkoonsa.
’’Minä voisin ottaa päärynä- ja kinuskijäätelöä’’, Lola tilasi.
’’Minä otan sitten mango- ja kinuskijäätelöä’’, Kelly sanoi ja istuutui penkilleen.
Hetken kuluttua tarjoilija tuli neljän ison jäätelöannoksen kera heidän pöytäänsä ja antoi jokaiselle omat.
Lusikoidessaan annoksiaan tytöt juttelivat kaikesta, mitä kesän aikana oli tapahtunut. Yhtäkkiä Lily jäi tuijottamaan jotakin, mikä oli Viistokujan toisessa päässä. Käännettyään päänsä, Chellykin huomasi ketkä astuivat juuri ulos Irvetasta.
’’Voi ei. Kelmit’’, Lily voihkaisi.
Sieltä Kelmit kävelivät juuri sen näköisinä, kuin olisivat juuri saaneet tietää omistavansa koko maailman, kohti Lilyä ja hänen ystäviään.
’’No mitäs meiltä täältä löytyy?’’ kysyi Sirius maailmanvaltias ilme kasvoillaan, ’’Neiti Kynsi, Lily-kukkanen, Kelly-aurinko ja Lola-kulta.’’
’’Älä viitsi, Musta’’, Chelly sanoi, ’’ jos yritit tulla tänne iskemään meitä, niin turha toivo. Kukaan ei ole kiinnostunut sinusta.’’
’’Tuo oli syvä loukkaus egoani kohtaan!’’ Sirius huudahti dramaattisesti.
’’No se on jo valmiiksi paisunut yli reunojen’’, Kelly sanoi.
’’No mitenkäs kesä meni?’’ kysyi puolestaan James.
’’Ja sehän taas ei kuulu teille pätkän vertaa’’, Lily vastasi.
’’Ei voi mitään, Sarvihaara. Ei hän ole vieläkään lämmennyt sinulle’’, Sirius sanoi muka surullisena. James tökkäsi Siriusta kyynärpäällä kylkeen.
’’Hei! Tuo ei ollut tarpeellista’’, Sirius huudahti hieroen kylkeään.
’’No meidän tiemme johtaa Hienoihin Huispausvarusteisiin, joten näkemisiin kultaset!’’ Sirius huusi vielä olkansa yli kun Kelmit olivat lähteneet kävelemään kohti Huispausliikettä.
’’Voi että he ovat NIIN ylimielisiä!’’ Lily kihisi, ’’voisin kuristaa tuon yhden apinan.’’
’’Kumpiko; James vai Sirius?’’ Lola kysyi, ’’sillä he molemmat ovat yhtä aivottomia apinoita.’’
’’Molemmat. Nyt tarvitsen shoppailua. Mitäs sanotte, tytöt, mennäänkö käymään matami Malkinilla?’’ Chelly kysyi.
’’Mennään vain. Pakko saada pari uutta kaapua’’, Lola sanoi.
’’Tarkoitin jotain hieman hienompaa kuin jotain jätesäkkiä. Ostan ainakin yhden hameen'', Chelly sanoi päättäväisesti ja lähti kulkemaan täpötäyttä katua vastavirtaan.
’’En varmaan ikinä tule ymmärtämään, mikä hameissa viehättää’’, Lola sanoi Kellylle ja Lilylle ja he pudistivat päätään, mutta lähtivät silti Chellyn perään.
Hienojen Huispausvarusteiden liikkeen edessä Kelmit katselivat näyteikkunassa olevaa uutta luudanvartta.
’’Olisi hienoa ostaa tuollainen. Sillä pääsisi ainakin lujaa’’, Sirius sanoi ja James nyökytteli vieressä lumoutuneena.
’’Mennäänkö sisälle katsomaan mitä muuta siellä on?’’ Remus ehdotti.
’’Joo mennään vain ennen kuin nuo kaksi kuolaavat näyteikkunan märäksi ja joudumme pesemään sen’’, sanoi puolestaan Peter ja tarttui Jamesia käsivarresta samalla kun Remus otti Siriusta.
’’Noilla kahdella on kyllä sitten pakkomielle huispauksesta’’, sanoi Remus pudistaen päätään.
Sisällä liikkeessä oli paljon kaiken näköisiä luutia ja huispausvarusteita. Löytyi käytettyjä -ja upouusia varusteita. Käytettyjä luudanvarsia ja uunituoreita luudanvarsia. James ja Sirius katselivat uusia luutia silmät kiiluen.
’’Jos vaikka lähtisimme saman tien kaupasta ennen kuin Anturajalka syöksyy noiden kimppuun ja menee naimisiin niiden kanssa’’, Remus sanoi osoittaen samalla uusia lyöjänmailoja. Sirius toimi Rohkelikon huispausjoukkueen lyöjänä, kun taas James oli jahtaaja.
’’Hyvä idea. Mennään ostamaan koulukamppeet. Vai?’’ Peter kysyi.
’’Mennään, kunhan saadaan heidät ensin pois pilvistä takaisin maan pinnalle. Hei Anturajalka ja Sarvihaara, maa kutsuu! Haloo? TULKAA NYT!’’ Remus melkein karjui ja sai kaverinsa tolkkuihin.
’’Mitä sanoitkaan Kuutamo-kulta?’’ kysyi Sirius lempeästi silmiään räpytellen.
’’En tiennytkään, että olet suuntautunut miehiin Anturajalka. Mutta sanoin että nyt lähdetään ostamaan koulukirjat ja muut tavarat. Ja ei vastaväitteitä’’, Remus sanoi äänellä joka viestitti, että vastaväitteitä olisi yhtä hyvin voinut lähettää kivelle ja siltä olisi saanut aivan yhtä hyvät vastaukset kun Remukselta. James ja Sirius lähtivät kaupasta suitaan aukoen ja käsiään levitellen, koska olivat joutuneet lähtemään heti pois.
Matami Malkinilla taas oli kova sovitus yllä. Lily ja muut olivat löytäneet alennuskorin ja katselivat sieltä vaatteita itselleen.
’’Tämä on aivan ihana!’’ sanoi Lola joka oli löytänyt juuri kokoisensa topin, jossa oli suuri violetti kukka keskellä, ’’menen sovittamaan tätä.’’
Chelly oli löytänyt itselleen jo kolme paitaa ja kaksi hametta.
’’Hei muista Chelly, että sinun pitää vielä ostaa itsellesi ainakin kaksi kaapua’’, sanoi Kelly.
’’Juu juu. Osaan huolehtia itsestäni’’, Chelly vastasi, ’’oletko tyytyväinen jos ostan NYT ne hemmetin kaavut?’’
Samalla kaikki neljä ostivat myös kaavut ja muut vaatteet itselleen ja lähtivät ulos kaupasta.
’’Vielä pitää käydä ostamassa taikajuomatarvikkeita’’. Lily sanoi. Niin he lähtivät kohti Apoteekkia.
Apoteekissa löyhkäsi mädältä kananmunalta. Tynnyreissä seinänvierellä oli jos jonkinlaisia eliöitä ja eläinten osia. Yhdessä oli fletkumatoja ja toisessa yksisarvisen häntäjouhia. Lilyn piti ostaa muutamaa ainesta, jotta ainesvarastot olisivat täynnä. Hänen ystäviensäkään ei tarvinnut ostaa paljoa aineksia ja niin he pääsivät nopeasti pois kaupasta raikkaaseen ulkoilmaan.
’’Oho! Onpa aika vierähtänyt nopeasti. Kello on jo viisi iltapäivällä’’, Lily huudahti vilkaistuaan kelloaan, ’’haluaisitteko te tulla meille yöksi?’’
’’Kylä se minulle ainakin sopii. Eikös ylihuomenna ala Tylypahka?’’ Chelly kysyi.
’’Kyllä. Ihanaa päästä taas sinne. Olen odottanut sinne pääsyä siitä asti kun astuin kesäkuussa junaan’’, Kelly sanoi, ’’minäkin voin tulla. Pitää vain lähettää äidille ja isälle pöllö, että he eivät huolestu.’’
’’Tuletko sinäkin Lola?’’ Lily kysyi.
’’Juu’’, tyttö vastasi.
’’Isäni tulee varmaan kohta hakemaan. Sovimme että hän tulee puoli kuudeksi.’’
Ja niinhän hän tulikin. Lily ilmoitti isälleen, että ystävät tulisivat heille yöksi ja herra Evans suostui.
Astuttuaan autoon, tytöt olivat aivan puhki. Heidän jalkojaan särki ja käsiin oli painautunut uurteita siitä, kun he olivat kantaneet niin paljon kaiken maailman tavaroita.
Päästyään Evanseille tytöt suunnistivat ensimmäisenä keittiöön, sillä he eivät olleet syöneet koko päivänä muuta kuin jäätelöt ja aamupalan.
’’Voi että minulla on kamala nälkä!’’ Kelly sanoi ja istui keittiön pöydän ääreen.
’’No, täältä tulee ruokaa tytöt. Oikeata kotiruokaa: lihapullia ja perunoita’’, rouva Evans sanoi ja nosti kattilan ja paistinapnnin pöydälle.
’’Kiitoksia äiti. Osaamme tästä eteenpäin huolehtia itsestämme. Kiitos kun teit ruokaa’’, Lily kiitti äitiään ja istui myös pöydän ääreen.
’’Heti kun olen syönyt, niin saanko vallata suihkun?’’ Chelly kysyi hotkiessaan ruokaa.
’’Siitä vain. Kunhan muistat, että vesi ei ole ilmaista ja et muuta suihkuun’’, Lily sanoi hymyillen.
Tytöt söivät hyvällä ruokahalulla ruokaansa ja ei kestänyt kuin hetki, kun lautaset olivat tyhjinä ja he lähtivät kohti Lilyn huonetta. Chelly meni suihkuun ja muut Lilyn huoneeseen.
’’Missä muuten Petunia on?’’ Kelly kysyi.
’’En tiedä. Varmaan huoneessaan. Hän ei oikein pidä taikuudesta. Oikeastaan tuo on aika lievä ilmaisu, mutta kuitenkin’’, Lily sanoi.
’’Olen aivan poikki. Tulisi se Chelly sieltä suihkusta joskus niin muutkin pääsevät’’, Lola valitteli ja makoili lattialla kädet kasvoillaan.
Siinä samassa Chelly astui huoneeseen.
’’Olipa se lyhyt visiitti. Yleensä viivyt suihkussa ainakin puolitoistatuntia. Suihku ennätyksesi taitaa olla kolme tuntia’’, Kelly sanoi ja meni seuraavaksi suihkuun ja viipyi huomattavasti vähemmän aikaa. Lola meni Kellyn jälkeen ja Lolan jälkeen Lily. Kun kaikki olivat käyneet suihkussa, he sijasivat pedit Lilyn huoneen lattialle ja rupesivat nukkumaan.
-
3. Takaisin Tylypahkaan
Seuraavana aamuna Lily ja hänen ystävänsä heräsivät vasta kello kymmenen. Herättyään kaikki raahautuivat ensimmäisenä aamupalalle alakertaan.
’’Huomenta tytöt. Nukuttiko hyvin?’’ herra Evans kysyi lukiessaan lehteä.
’’Hy-hy-hyvin. Nukuin kuin tukki’’, Lily sanoi mojovasti haukotellen.
’’Minäkin nukuin kuin tukki’’, Kelly sanoi ja Chelly ja Lola nyökyttelivät väsyneesti vieressä.
’’Ottakaahan aamupalaa. Muuten onkos teillä kolmella kyytiä takaisin kotiin?’’ herra Evans kyseli, ’’nimittäin jos ei ole niin minä voisin viedä.’’
’’Äitini kirjoitti eilen, että tulee hakemaan minut kahdelta’’, Kelly sanoi.
’’Minulla ja Lolalla ei ole kyytiä’’, Chelly sanoi.
’’No se on sitten sovittu. Vien teidät kotiin vaikka kahdeksi. Jos sopii?’’ John Evans sanoi.
’’Kyllä se sopii’’, Lola ja Chelly myöntelivät.
Petuniakin käväisi keittiössä hetken, mutta kääntyi melkein saman tien kannoillaan kohti yläkertaa, kun näki Lilyn ystävät.
’’Mikä Petunialla oikein on?’’ Chelly kyseli katsoen murhaavasti paikkaa, missä Petunia oli hetki sitten seissyt, ’’nimittäin hänellä taitaa olla aika paha asennevamma jos minulta kysytään.’’
’’Olet oikeassa’’, Lily huokaisi. Hän ei ymmärtänyt, mikä oli mennyt pieleen hänen ja Petunian välillä. Lapsina he olivat aina leikkineet yhdessä ja olleet ylimpiä ystäviä, mutta Lilyn aloitettua Tylypahka, asiat olivat muuttuneet. Petuniasta oli tullut kylmä kuin jää ja hän ja Lily eivät enää käyneet normaaleja keskusteluja. Kaiken aikaa he vain kiistelivät jostain aivan typerästä ja piikittelivät toisiaan.
’’Huhuu Lily? Oletko jo syönyt?’’ Lola kysyi ja heilutti kättään Lilyn silmien edessä ja sai Lilyn havahtumaan mietteistään.
’’Mi- joo olen’’, sanoi Lily ja nousi pöydästä vieden astiat tiskipöydälle. Tytöt lähtivät kohti Lilyn huonetta siinä ajatuksessa, että vaihtaisivat päivävaatteet päälle.
’’Mitä minä laittaisin päälleni?’’ Chelly kysyi, ’’laitan jotkut vaatteet mitä eilen ostin.’’ Hän alkoi tonkia vaatekasaa, jonka hän oli ostanut edellisenä päivänä. Lopulta hän löysi sopivan hameen ja paidan. Lily laittoi tavalliset arkivaatteet: kangascaprit ja T-paidan. Kelly vetäisi päällensä edellisenä päivänä ostamansa paidan ja saman hameen, joka hänellä oli ollut Viistokujalla. Lola taas laittoi oranssin kesämekkonsa, joka sidottiin kiinni nioskan takaa.
’’Mennäänkö ulos tekemään jotain?’’ kysyi Kelly, ’’siellä on aivan ihana ilma!’’
’’Mennään vain. Aurinko paistaa mukavasti’’, Lola sanoi laittaessaan kutrejaan ponihännälle, ’’tuletteko tekin?’’
’’Juu ainakin minä. En tiedä Chellystä’’, Lily vastasi vilkaisten Chellyä, joka laitteli hiuksiaan nutturalle.
’’Kyllä minäkin tulen. Kunhan ei olla mitään vesisotaa’’, Chelly sanoi.
’’Älä viitsi. Emme ole enää mitään lapsia. Olemme lähes aikuisia’’, Lola sanoi naurahtaen ja astui ulos Lilyn huoneen ovesta.
Mennessään ulos tytöt juttelivat ja nauroivat iloisesti. He kävelivät puiston läpi kulkevaa soratietä kuunnellen hyönteisten surinaa ja haistellen loppukesän ihania tuoksuja. Yöllä oli ilmeisesti satanut vettä, sillä tien varrella oli lätäköitä ja lehtipuiden lehdet tuoksuivat voimakkaasti. Poistuttuaan puistosta he kävelivät pienen korttelikierroksen ja palasivat juuri päivälliseksi. Syötyään itsensä jälleen täyteen kukin tyttö lähti omille teilleen; Lily jäi kotiin ja muut lähtivät omiin koteihinsa.
Ystäviensä lähdettyä Lily meni omaan huoneeseensa ja aloitti pakkaamaan loput tavaransa matka-arkkuun. Hän laittoi radionsa päälle ja kuunteli sieltä tulevaa Britannian Top 100 listaa. Hänellä meni ainakin neljä tuntia pakatessa, koska hänen piti viikata kaikki kaapunsa, housunsa ja paitansa ja etsiä muut tavarat, jotka olivat levittäytyneet ympäri taloa. Yksi hänen koulukirjoistaan oli jotenkin kummallisesti päätynyt ulos puutarhaan puunjuurelle. Lily kauhistui ajatusta, että joku hänen naapureistaan olisi käynyt lukemassa kirjaa ja tämä naapuri ajattelisi nyt, että tien toisella puolella asuvat Evansit olisivat hullua porukkaa, jotka keittelevät litkuja sammakonkudusta ja kalansilmistä. Lily oli naurahtanut lopulta tälle ajatukselle, sillä ei kukaan naapuri koskaan ollut tunkeutunut heidän pihalleen. Vihdoin ja viimein, kun viimeinenkin sukka ja sulkakynä oli tiukasti matka-arkussa, Lily pyyhki hikeä otsaltaan ja meni alakertaan vanhempiensa seuraksi katsomaan televisiota.
’’Muuten isä, voisitko viedä minut huomenna King’s Crossille, koska viimeinen lukuvuoteni Tylypahkassa alkaa?’’ Lily kysyi nojatuolista katsoessaan uutisia.
’’Tottahan toki! Tuleeko äiti mukaan?’’ herra Evans kysyi samalla kun käänsi katseensa vaimoonsa.
’’Tietenkin tulen. Mitä sinä kuvittelit? Haluan olla saattamassa tytärtäni, koska en näe häntä vuoteen’’, rouva Evans sanoi.
’’Tulenhan minä käymään lomilla’’, Lily sanoi rauhoittavasti äidilleen.
’’Niin tietenkin. Olin aivan unohtanut, mutta silti se on liian vähän’’, äiti niiskaisi.
’’No, Lisa kulta, ei Lily ole enää mikään sylivauva. Hän on jo isotyttö’’, Lilyn isä sanoi vaimolleen ja kietaisi kätensä hänen olkapäidensä ympärille. Lily päätti, että olisi viisasta jättää äiti ja isä siihen sohvalle toistensa kainaloon ja hipsi huoneeseensa lueskelemaan uutta muodonmuutoskirjaansa.
Myöhemmin illalla Lily vielä tarkisti, että oli pakannut kaikki tavaransa matka-arkkuun. Ei ollut kiva jos jokin tavara tai vaate jäisi kotiin. Hän kävi vielä pikaisesti suihkussa ja laittoi seuraavan päivän vaatteet tuolilleen, meni sänkyynsä ja sammutti valot.
Lily näki unta, että oli Tylypahkassa. Hän näki mustahiuksisen pojan edessään. He olivat Tylypahkan pihalla sijaitsevan pyökin alla. Mustahiuksinen poika ja Lily juttelivat kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Yhtäkkiä poika käänsi päänsä Lilyn suuntaan ja Lily näki pojan silmät, ne olivat pähkinänruskeat. Hän tunnisti pojan Jamesiksi. James antoi, ensin pienen suudelman suoraan suulle, sitten toisen suudelman. Tämä toinen suudelma kesti pitkään. Lily tajusi, mitä unessa tapahtui. Hän olisi voinut katkaista sen, jos olisi halunnut, mutta hän kun ei vain halunnut. Hän kamppaili alitajuntaisesti itsensä kanssa, mutta antoi unen jatkua. Suudelma syventyi. Lily tunsi Jamesin lämmön lähellään, eikä työntänyt tätä pois, vaan rutisti vielä kovemmin. Lopulta he erkanivat toisistaan hengästyneinä suudelman pituudesta. Nyt Lily alkoi jo tajuta vähän enemmän unen tapahtumia ja riisti itsensä irti siitä. Hän heräsi hätkähtäen.
’’Rauhoitu se oli vain uni. Se oli vain uni. Sinä vihaat James Potteria’’, hän jankutti itselleen. Mutta tuo uni oli tuntunut kovin todelliselta ja se oli ollut värillinen. Lily katsoi kelloa, joka oli hänen yöpöydällään. Se oli vasta neljä aamuyöllä. Hän mietti vielä hetken untaan, mutta ei pysynyt sen vertaa hereillä vaan nukahti melkein saman tien.
Aamulla kellon soittaessa kello kahdeksan, Lilyllä ei ollut minkäänlaista mielikuvaa unestaan. Hän meni alakertaan aamupalalle.
’’Huomenta äiti ja isä’’, Lily sanoi väsyneenä. Hän ei voinut käsittää miten äiti ja isä jaksoivat herätä joka aamu kuudelta.
’’Huomenta kullannuppu’’, rouva Evans sanoi aamulehden takaa, ’’otahan aamiaista.’’
Lily noudatti käskyä ja otti lautaselleen paahtoleipää, pekonia ja kananmunaa. Hänellä kesti kokonaista puolituntia syödä aamupalansa. Hänelle ei yksinkertaisesti joskus aamuisin mennyt mikään alas, mutta tänä aamuna oli pakko yrittää syödä jotain. Tylypahkan junamatka olisi pitkä, ja matkalla ei saanut muuta syötävää, kuin karkkia kärrystä, jota vanha ja pönäkkä noita työnteli pitkin junaa.
’’Lily tuletko sinä jo?’’ Lilyn äiti huuteli portaiden juuresta, ’’isäsi meni jo autolle. Koeta tulla sieltä, ettei myöhästytä.’’
’’Joo, joo tullaan, tullaan! Tämä matka-arkku on vain niin pirun painava’’, Lily huusi äidilleen huoneestaan.
’’Tarvitsetko apua?’’ rouva Evans kysyi.
’’En tarvitse. Mene vain jo’’, Lily huusi vastaukseksi.
’’Oletko nyt aivan varma?’’ Lilyn äiti tivasi.
’’Kyllä, kyllä olen varma. Mene vain, tulen ihan heti.’’
Lily sai viimeinkin arkkunsa liikkeelle ja lähti raahaamaan sitä portaita kohti. Portaiden yläpäässä hän kääntyi selkä portaikkoon päin ja lähti vetämään arkkua alas. Portaiden päällysteenä oli mattoa joka helpotti huomattavasti matka-arkun liikkumista.
Päästyään alas Lilyllä oli kauhean kuuma. Hänen hiuksensa olivat liimautuneet kasvoihin ja hän otti pompulan ranteestaan ja kiepsautti sen avulla hiuksensa löysälle ponihännälle. Hän raahasi arkkua vielä viimeiset metrit ulko-ovelle ja siitä suoraan auton takakontin kohdalle, josta hänen isänsä nosti arkun takakonttiin.
Automatka sujui leppoisasti. King’s Crossin asemalla Lilyn vanhemmat saattoivat tytön laiturien yhdeksän ja kymmenen välisen seinän kohdalle.
’’Hyvää lukuvuotta kultaseni’’, rouva Evans nyyhkytti Lilyn olkapäähän halatessaan tytärtään, ’’muistathan kirjoittaa.’’
’’Muistan kyllä’’, Lily sanoi ja irrottautui äitinsä otteesta, ’’äiti minun pitää mennä nyt tai myöhästyn muuten junasta.’’
Lily otti vauhtia ja työnsi kärrynsä tiiliseinän läpi. Hänen vanhempansa jäivät hetkeksi katsomaan Lilyn jälkeen, mutta lähtivät pian autoa kohti palatakseen kotiin.
Laiturille päästyään Lily huomasi ystävänsä ja meni heidän luokseen.
’’Moi taas kaverit’’, hän sanoi.
’’Ai hei Lily. Mennäänkö etsimään vapaita paikkoja junasta?’’ Kelly kysyi.
’’Mennään vain’’, Lily sanoi ja otti matka-arkustaan paremman otteen.
He lähtivät luovimaan tietä junan peräosaa kohti. Viimein he löysivät tyhjän vaunuosaston ja menivät sinne.
’’Huh, että minä inhoan tuota matka-arkkua kun se on niin painava’’, Chelly vaikersi ja vajosi penkille.
’’Minua väsyttää. Onneksi Kelmit eivät ole vielä tulleet ahdistelemaan meitä’’, sanoi Lily. Yhtäkkiä hän muisti unensa. Hän oli ollut Jamesin kanssa pyökin alla ja he olivat suudelleet. Lily oli pitänyt siitä, eikä hän ollut lyönyt tai työntänyt pois Jamesia. Hän ei viitsinyt kertoa unestaan toisille, mutta kysyi kuitenkin:
’’Tiedättekö te merkitseekö värilliset unet mitään?’’
’’Ne ovat enteitä. Näin kerran värillisen unen ja se toteutui. Miksi kysyit?’’ Lola vastasi.
’’En miksikään. Tuli vain mieleen’’, Lily sanoi, mutta häntä alkoi oksettaa. Jos värillisillä unilla oli tarkoitus toteutua, aikoiko hän siis todella suudella Jamesia pyökin alla omasta tahdostaan? Ajatellessaan asiaa Lilyn pahoinvointi vain paheni.
’’Ovatkohan Kelmit löytäneet jo Kalkaroksen ja kiusanneet tätä?’’ Kelly kysyi.
’’Siinä paha missä mainitaan. Katsokaas tuonne ketkä tulevat’’, Chelly sanoi ja osoitti vaunuosaston ovesta käytävään. Sieltä marssi heitä kohti Luihuisjengi johon kuului Severus Kalkaros, Bellatrix Musta, Regulus Musta ja Lucius Malfoy.
’’Kas kas mitäs täällä on’’, Malfoy kysyi lipevään sävyynsä.
’’Ei ainakaan mitään mikä kuulusi teille’’, sähisi Chelly kuin raivostunut kissa.
’’Eikö? No ei meitä kyllä kiinnostakaan kuraveriset’’, Kalkaros sanoi ivallisesti katsoen Lilyä, ’’missä suojelija-Potter oikein on, Evans?’’
’’Ja se saastainen verenpetturi Musta. Onko häntä näkynyt? Voisin vähän leikkiä hänen kanssaan’’, Regulus Musta sanoi hivellen samalla taikasauvaansa.
’’Oho, Kalkaros. Onko housut vielä turvallisesti jalassa? Et ilmeisesti ole törmännyt vielä Kelmeihin. Vai?’’ sanoi Lily mielessään viidennen luokan kevät, kun James ja Sirius olivat roikottaneet Kalkarosta ylösalaisin.
’’Pidä suusi kiinni, kuraverinen!’’ sähisi Kalkaros,’’ Potter ei ole mailla eikä halmeilla jos sinulle käy huonosti.’’
’’Olen lähempänä kuin luulettekaan’’, kuului Jamesin ääni jostakin Luihuisten selän takaa. Kelmit olivat saapuneet paikalle.
’’Potter, älä nyt tee mitään typerää’’, Lily sanoi Jamesille kiristettyjen hampaiden välistä, koska hän oli ottanut sauvansa esille ja tähtäsi nyt Kalkarosta suoraan silmien väliin.
’’Kannattaisi kuunnella rakasta kuraveristä Evansia, Potter’’, sirkutti Bellatrix.
’’Ensinnäkään, minä EN ole Potterin kulta ja toiseksi voisitte nyt lähteä, koska minä olen johtajatyttö ja hankin teidät jälki-istuntoon ennen kuin päästään edes kouluun’’, Lily sanoi jäätävästi ja suoristi itsensä täyteen pituuteen.
’’Hui! Meitä oikein pelottaa. Evans laittaa meidät jälki istuntoon. Iik!’’ Bellatrix sanoi ja Luihuiset rämähtivät nauruun. Sirius huomasi Reguluksen ja sanoi tälle: ’’Näemme jälleen, rakas veli.’’
’’Toivoisin kyllä, että emme olisi nähneet täällä, sillä en voi kirota sinua’’, Regulus vastasi.
’’Ja PAH. Sinä et kerkeäisi vetää sauvaasi edes taskusta ennen kuin olisin kironnut sinut’’, Sirius sanoi myrkyllisesti.
’’Ja sehän nähdään’’, sanoi puolestaan Regulus.
’’Nyt lähdette tai etsitte leukaluitanne vielä ensi jouluna!’’ James huusi Luihuisille, ’’no antaa heittää! Kuuluuko sana? ANTAA HEITTÄÄ!’’ James kohotti sauvansa uhkaavasti. Samoin teki myös Sirius, Remus ja Peter.
’’Mennään kaverit. Jätetään heidän kiusaaminen Tylypahkaan’’, sanoi Lucius ja kääntyi kannoilla viitaten kaverinsa perään. Luihuiset lähtivät pois paikalta tönien Kelmejä mahdollisimman paljon.
’’No se niistä maanvaivoista’’, Sirius sanoi.
’’Muuten Evans, meidän pitää mennä antamaan ohjeet uusille valvojaoppilaille’’, James sanoi.
Lily katsoi ystäviään onko-minun-pakko- ilmeellä ja sai Chellyltä vastaukseksi hän-ei-tiedä-mitään-joten-ala-mennä- ilmeen.
’’No hyvä on jos on pakko’’, Lily huokaisi ja lähti Jamesin perään.
’’Et ole vieläkään vastannut kysymykseeni, miten kesäsi meni?’’ James kysyi keskustelusävyyn.
’’Siinähän se jos se sinua kiinnostaa’’, Lily sanoi katsomatta Jamesiin.
’’Kaikki asiat mitkä liittyvät millään lailla sinuun, kiinnostavat minua’’, James sanoi ylitsevuotavasti.
’’Ei toimi. Jos yrität jotenkin hurmata minua noilla sinun repliikeilläsi, jotka olet varmaan lainannut jostain kivikauden ’’Näin hurmaat tyttöjä’’ kirjasta, niin ei toimi’’, Lily sanoi.
’’Sinä se olet vaikea tapaus’’, James ähkäisi.
’’Ai kiva. Nyt sinä vielä sanot minua vaikeaksi tapaukseksi’’, Lily sanoi.
’’Ei, en minä sitä tarkoittanut millään pahalla’’, kiirehti James sanomaan.
Lily vain pudisti päätään ja mietti milloinka James oikein luovuttaisi. Lily hymähti yksinään, ei varmaan koskaan.
Kävellessään junan käytävällä kohti veturia, Lily näki monta tuttua. Hän näki Alice Prewetin, joka kuului myös Rohkelikkoon. He juttelivat hetken ja sitten Lily jatkoi matkaansa Jamesin kannoilla veturia kohti. Yhtäkkiä James pysähtyi.
’’Aih! Miksi sinä pysähdyit? Kävelin suoraan päin selkääsi’’, Lily huudahti ja hieroi nenäänsä.
’’Anteeksi, Lily’’, James sanoi.
’’Se on Evans sinulle, luupää’’, Lily tiuskaisi hieroen yhä nenäänsä.
’’Minäkin sinua. Mutta mitä meidän pitää sanoa heille?’’ James kysyi Lilyltä.
’’Kertoa mitkä ovat heidän tehtävänsä, urpo’’, Lily nälväisi Jamesille.
James otti kiinni Lilyn käsivarresta.
’’Miksi sinä nälvit minulle koko ajan, Evans?’’ hän kysyi, ’’emmekö voisi olla edes ystäviä?’’
Lily harkitsi tarjousta ja suostui. Hän oli varma siitä, että tulisi seuraamaan Jamesin käytöstä silmä tarkkana.
’’Voimme olla ystäviä JOS sinä lupaat olla nätisti luihuisten lähettyvillä, mikä on mahdotonta, ja JOS lopetat sen ainaisen ’Lily-nuolen-vaikka-varpaitasi-jos-pyydät’ jutun, ja sekin on mahdotonta, JA et tule puolustelemaan minua JOKA käänteessä’’, Lily sanoi.
’’Hyvä on, Lily’’, James sanoi ilahtuneena.
’’Ja se on edelleenkin EVANS sinulle’’, Lily sanoi ja irrottautui Jamesin (jonka hymy oli hieman lopahtanut) otteesta ja meni ovesta sisään vaunuosastoon jossa valvojaoppilaat olivat. James seurasi perässä tietoisena siitä, ettei pystynyt toteuttamaan kaikkia ehtoja, jotka Lily oli juuri esittänyt.
’’No niin. Terve kaikille. Elikkä teidän tehtävänä on valvoa meidän apuna käytävillä, että kaikki noudattavat sääntöjä. Autatte opettajia esimerkiksi juhlien valmistelussa ja te saatte ottaa toisilta oppilailta pisteitä JOS näette heidän tehneen jotain sääntöjen vastaista. Ette voi ottaa pisteitä pois toisiltanne ettekä johtajaoppilailta elikkä minulta ja tältä Potterilta tässä vieressäni’’, viimeisen lauseen kohdalla kaikki valvojaoppilastytöt alkoivat melkein kuolata lammikkoa alleen.
’’Näyttää siltä, että ymmärsitte asian. Nyt partioimaan junankäytäville. Hop, hop!’’ James sanoi.
Lily katsoi Jamesia pudistaen päätään ja miettimällä, mitä tästäkin vuodesta oikein tulisi tuommoisen tyhjäpään kanssa.
’’Ai te olette vielä täällä, kaverit’’, James sanoi yllättyneenä huomatessaan muiden Kelmien istuvan edelleen tyttöjen vaunuosastossa.
’’Ja voisittekin sitten saman tien häippästä, sillä vaihdamme koulupuvut’’, Chelly sanoi ja alkoi tyrkkiä Kelmejä ulos vaunuosastosta.
’’Hei, minä olisin ainakin voinut jäädä katsomaan kun vaihdatte vaatteet’’, Sirius sanoi ja virnisti Kelmin virnistyksen.
’’Ja sehän taas ei käy meille, herra Lepakonläjä’’, Chelly tiuskaisi vastauksen Siriukselle.
’’Mistä lähtien minä Lepakonläjä olen ollut, neiti Apua-Kynsi-Katkesi?’’ Sirius kysyi ja teki pienen hovikumarruksen.
’’Siitä lähtien kun minä äsken sanoin niin ja ala MENNÄ!’’ Chelly kiljaisi viimeisen sanan.
Viimein Kelmit lähtivät monien tyrkkimisten jälkeen ja tytöt pääsivät vaihtamaan vaatteensa.
’’Ai niin muuten, olemme perillä puolen tunnin kuluttua’’, sanoi Sirius, jonka pää oli vielä ilmestynyt vaunuosaston oven taakse.
’’SAAMERIN LEPAKONLÄJÄ! ALA MENNÄ JO ENNEN KUIN LYÖN HAMPAASI KURKKUUN!’’ kiljui Chelly, joka oli juuri aikonut ottaa paitansa pois laittaakseen tilalle Tylypahkan valkoisen kauluspadan. Sirius lähti vikkelästi pois oven takaa ja Lily, Kelly ja Lola vaihtoivat huvittuneen katseen ja vaihtoivat hekin vaatteet.
Juna saapui Tylyahon laiturille ja Lily, Kelly, Chelly ja Lola astuvat ulos junasta. He etsivät itselleen tyhjän hevosettoman vaunun ja menivät vaunuun. Vaunussa haisi märkä ja homehtunut sammal, kuten aina.
’’Miksi he eivät voi IKINÄ puhdistaa näitä vaunuja. Täällä haisee aivan KARSEALTA’’, Chelly valitti, ’’ja haju tarttuu vaatteisiinkin. Se on todella ällöä.’’
’’Miksi sinun pitää aina valittaa Chel?’’ kysyi Lola.
’’En tiedä, mutta et voi itsekkään väittää, että pitäisit tästä hajusta.’’
’’En pidäkään, mutta en silti valita siitä ääneen.’’
Chelly ja Lola lopettivat väittelynsä, kun vaunut lähtivät liikkeelle. Vaunumatka kesti vain muutaman minuutin ja niiden muutamien minuuttien aikana Chelly kerkesi valittaa siitäkin, että miksi kukaan ei viitsi tehdä iskunvaimennusloitsua vaunuihin, etteivät ne pomppisi joka ikisestä kivestä ja kannosta.
Vaunun pysähdyttyä koulun eteen, tytöt nousivat siitä ripeästi pois ja kääntyivät koulun ulko-ovia kohti mennäkseen niistä sisään. He huomasivat, että Kelmit olivat olleet heidän takanaan olleessa vaunussa. Nyt Kelmit liittyivät heidän seuraansa, mikä taas ei ollut toivottua.
’’Kas, näemme jälleen tytöt. Tuliko ikävä?’’ Sirius kysyi muka yllättyneenä.
’’No kenelle tulisi ikävä sinun pärstääsi’’, Chelly tiuskaisi, ’’emme kaipaa seuraanne, että kiitos vain.’’
’’Ei väkisin, Anturajalka, ei väkisin’’, Remus sanoi taputtaen Siriusta olkapäälle Peterin tirskuessa vieressä.
’’Kuitenkin, ette pääse meistä eroon, koska meinasimme tulla teidän viereen tupapöydässä. Että näkemisiin jälleen’’, Sirius huikkasi olkansa yli kävellessään sisään kouluun.
’’Entä jos me emme istu teidän vieressänne, aasi?’’ Kelly kysyi huutaen Siriuksen perään, mutta Sirius ei kuullut tai sitten hän ei halunnut kuulla. Tytöt lähtivät Kelmien perään sisälle ja menivät suoraan sisälle Suureen saliin.
’’Ai että minulla on kauhea nälkä’’, Lola sanoi ja rojahti istumaan paikalleen pöydässä. Salissa kävi iloinen puheensorina, kun kaikki kertoivat toisilleen kesäkuulumisensa.
’’Minullakin on kiljuva nälkä. Toivottavasti lajittelu sujuu nopeasti’’, Lily sanoi huomatessaan, että McGarmiwa johdatti ensiluokkalaiset salin etuosaan jakkaran eteen, minkä päällä oli Lajitteluhattu.
’’Hiljaisuus!’’ McGarmiwa huusi, ja kaikki hiljenivät.
’’Luen nimenne listasta, jonka jälkeen menette istumaan jakkaralle, laitatte hatun päähänne ja menette sen tuvan pöytään, jonka hattu ilmoittaa. Aloitetaan. Amy Brown!’’
Pisamanaamainen Amy meni hermostuneena istumaan jakkaralle ja laittoi hatun päähänsä. Hetken mietittyään hattu huusi: ’’ROHKELIKKO!’’ ja kaikki Rohkelikon jäsenet hurrasivat Amylle.
Seuraavana oli vuorossa hörökorvainen ja olkitukkainen Henry Homs ja hänestä tuli Puuskupuh. Henryn jälkeen oli vuorossa John Rostov, josta tuli Luihuinen. Kelmit buuasivat kovaan ääneen kun Johnista tuli uusi Luihuinen.
Loput lajittelusta sujui tasaisena virtana ja ilman mitään erityisiä välikohtauksia, ellei lasketa sitä kun Kelmit buuasivat aina jollekin uudelle Luihuiselle.
Seremonian päätyttyä, Dumbledore sanoi tavanomaiset muistutukset ja kuuluisat kaksi sanaa, jotka hän sanoi aina ennen kuin ruoka ilmestyi tyhjästä: ’’Käykää käsiksi’’. Kun ruoka sitten ilmestyi, Sirius ja James alkoivat ahtaa ruokaa suihinsa tyylillä kuin eivät olisi sitä koskaan nähneetkään.
’’Miten ihmeessä te voitte syödä noin paljon?’’ Kelly ihmetteli ja otti omalle lautaselleen hieman munuaispiirasta ja pari perunaa.
’’Heillä on pohjaton vatsa. Sinne mahtuisi varmaan kokonainen lehmä ja senkään jälkeen ei tekisi tiukkaa’’, vastasi Peter.
’’Näköjään. Tuo on tiedättekö, aika oksettavan näköistä’’, Chelly sanoi.
’’He on mheidän hongelma, hei heidän’’ Sirius mumisi suu täynnä perunaa ja lihaa.
’’Anteeksi, voisitko toistaa, oksetus?’’ Chelly sanoi.
Sirius nielaisi kuuluvasti ja toisti: ’’Se on meidän ongelma, ei teidän.’’
Tunnin kuluttua pääruuan tähteet katosivat ja tilalle tuli jälkiruuat. Pöytää koristi suunnattomat määrät erilaisia jäätelöitä ja piiraita. Karkkikulhot pursusivat kummallisen värisiä- ja muotoisia irtokarkkeja ja Lilyn oli aivan pakko maistaa jokaista lajiketta. Hänen oikealla puolellaan olevat Sirius ja James ottivat lautasensa kukkuroilleen kaikkea mitä pöydästä löytyi ja jatkoivat sikailua samaan malliin kuin pääruuankin aikana. He ottivat vielä toisenkin kierroksen kaiken päälle ja siltikään heidän vatsansa eivät räjähtäneet. Jälkiruokienkin haihduttua, tytöt nousivat pöydästä ja lähtivät tallustamaan kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta.
’’Olen ihan poikki!’’ Chelly huudahti heidän saavuttuaan Lihavan Leidin eteen.
’’Salasana?’’ Leidi kysyi.
’’Dumbledoren villasukat’’, Lily sanoi Leidille ja se heilahti sivuun paljastaen pyöreän suuaukon, josta pääsi sisään oleskeluhuoneeseen.
’’Kuka noita salasanoja oikein keksii?’’ Lola ihmetteli kiivetessään oviaukosta sisään.
’’Ei aavistustakaan’’, Kelly sanoi ja käveli kohti takan edessä olevia pehmeitä, upottavia nojatuoleja ja rojahti yhteen niistä. ’’Olen aivan väsynyt ja vatsani räjähtää kohta.’’
’’Niin minäkin. Mitenkä Kelmit voivat ahtaa niin paljon ruokaa ja silti he eivät räjähdä?’’ Chelly kyseli ja istui hänkin yhteen nojatuolista.
’’Siinä paha missä mainitaan, Kelmit ovat saapuneet’’, Lily sanoi synkästi.
’’Niin sitä minun piti vain, että milloinka valitaan huis- Hei, Evans!’’ James huudahti kesken selityksensä.
’’Terve, Potter’’, Lily sanoi tuijottaen takkaan, ’’paitsi en ole niinkään varma siitä terveestä’’, hän mutisi itsekseen niin hiljaa, ettei muut kuulleet sitä.
’’Tuota, Evans minä tässä vain ajattelin, että tuota tulisitko, tai siis lähtisitkö kanssani Tylyahoon, vaikka ensi viikonloppuna. Katsos kun seitsemäs luokkalaisilla on lupa käydä siellä silloin kun huvittaa’’, James kysyi toiveikkaana.
’’En, en ja vielä kerran en. Milloinka sinä oikein luovutat?’’ Lily voihkaisi kärsimättömästi.
’’Ei auta, kamu. Hän ei lämpene sinulle kirveelläkään’’, Sirius sanoi taputtaen Jamesia päälaelle.
’’Kirveellä? Se tästä vielä puuttuisi jos minä häntä kirveellä alan jahtaamaan’’, James sanoi kauhuissaan.
’’Se oli vain vertauskuva, Sarvihaara, vertauskuva’’, Sirius sanoi ja niine hyvineen hän painui kohti poikien portaikkoa. James, Remus ja Peter seurasivat Siriusta ja menivät hekin poikien makuusaliin.
’’Lily, eikö sinun kannattaisi edes KERRAN mennä ulos Potterin kanssa? En usko että sinä kuolet siihen. Vai kuoletko?’’ kysyi Kelly, kun Kelmit olivat hävinneet poikien portaikkoon.
’’Mistään ei voi olla liian varma kenenkään Kelmin seurassa. Ja sitä paitsi yksinkertaisesti en vain HALUA. James Potter on inhottava, itserakas, ylimielinen pikku kakara, joka ei ikinä kasva aikuiseksi’’, Lily huudahti ja nousi ylös tuolistaan, ''menen nukkumaan. Öitä.''
Chelly, Lola ja Kelly vilkaisivat toisiaan kun Lilyn kaavunhelmat hävisivät portaikkoon.
''Eikö teistäkin tunnu, että he ovat luodut toisilleen?'' Chelly sanoi.
''No sokeakin sen huomaa. Kunpa Lily vain suostuisi tutustumaan Jamesiin. Kyllä Jamesin kuoren alla on pakko olla jotakin'', Lola huokaisi.
''Lily on sokea. Sille ei vain voi mitään'', Kelly sanoi väliin. Kaikki kolme huokasivat yhteen ääneen ja jäivät tuijottelemaan takkaan.
’’Miten ihmeessä saan Lilyn lämpenemään? Hän on edelleen kuin jääpatsas!’’ James sanoi turhautuneena ja heittäytyi sängylleen.
’’En tiedä, mutta saattaisi auttaa, jos et olisi niin rasittava häntä kohtaan’’, Remus sanoi aina yhtä järkevään sävyynsä.
’’Käännettynä: Jättäisin hänet rauhaan, ja sehän taas ei tule kuuloonkaan! Olen varma, että jos jätän hänet rauhaan, joku muu torvi kerkeää iskemään hänet ja siinä meni minun elämäni tavoite!’’ James huudahti.
’’En tiennytkään, että elämäsi tavoite on iskeä Lily Evans? Luulin, että se olisi olen-pakkomielteinen-Lily-Evans-fani-joka-ei-luovuta-koskaan’’, Sirius sanoi vinosti hymyillen.
’’Ja mikäs se sinun elämäntavoitteesi on? Käyn-läpi-Tylypahkan-kaikki-naiset vai?’’ James laukoi samalla mitalla takaisin.
’’Kuulostaa hyvältä, mutta unohdit lisätä siihen vielä McGarmiwan alushousut’’, Sirius sanoi ja kaikki rämähtivät nauruun kuvitellessaan Siriusta halailemassa McGarmiwan pitsisiä pöksyjä.
Lily istui omalla sängyllään miettien. Ehkä Kelly olisi oikeassa, ehkä hänen pitäisi antaa edes yksi mahdollisuus Jamesille. Mutta James oli niin rasittava ja ylimielinen! Toisaalta, olihan hän ihan hyvän näköinen. Erityisesti Lily tykkäsi hänen päästään. Toisaalta, mitähän sieltä löytyisi jos joku tekisi sinne tutkimusmatkan. Varmaan sahanpurua, ja rusinan kokoiset aivot, Lily ajatteli yksinään. Jamesin päätä kohti kohdistui myös yksi vika, hän haroi aina hiuksiaan kuin mikäkin pakkomielteinen hullu, jos tyttöjä oli näköpiirissä. Lily huokasi syvään.
’’Mitä sinä täällä vielä huokailet? Eikös sinun pitänyt mennä nukkumaan?’’ kysyi Chelly, joka oli ilmestynyt oviaukkoon takanaan Lola ja Kelly.
’’Pitihän minun, mutta jäin kiinni ajatuksiini’’, Lily sanoi ja hymähti.
’’Mitäs sinä ajattelit, saannen udella, teidän prinsessamaisuudeltanne?’’ sanoi puolestaan Kelly, joka kerkesi juuri ja juuri väistää itseään kohti lentävän tyynyn jonka Lily oli heittänyt.
’’Kaikkea kivaa ja ei kivaa’’, vastasi Lily ja alkoi etsiä yöpaitaansa.
’’No oli se sitten mitä ikinä tahansa, niin minä menen nyt suihkuun. Ja minua ei sitten tarvitse odottaa ainakaan puoleen tuntiin’’, sanoi Chelly ja otti pyyhkeensä ja shampoonsa ja meni suihkuun.
’’Lily, sinä ajattelit Potteria, eikö niin?’’ Lola kysyi rauhallisesti.
Lily hätkähti ja sanoi: ’’Mistä sinä sen tiesit?’’
’’No näkeehän sen sinun kasvoiltasi. Et osaa päättää, menetkö Potterin kanssa Tylyahoon, vai et. Osuinko oikeaan?’’ Lola sanoi ja Kelly kuunteli hiljaa vieressä. Lily nyökkäsi hitaasti.
’’Minusta sinun kannattaisi edes yhden kerran mennä, ja katsoa onko hän niin rasittava mitä antaa olettaa’’, Lola sanoi ja etsi yöpukuaan.
’’Sitä paitsi, ei sinun heti tarvitse ensimmäisten treffien jälkeen olla hänen ikuinen tyttöystävänsä’’, sanoi Kelly, ’’voithan sinä aina mennä hänen kanssaan treffeille ja olla ainoastaan hänen kaverinsa.’’
’’Uskon, että hän on miljoona kertaa rasittavampi mitä nyt, jos menen hänen kanssaan Tylyahoon’’, Lily mutisi niin, ettei kukaan kuullut.
’’Mutta toisaalta, tuo on kyllä totta. Me oikeastaan sovimme, että olemme kavereita jos -huomatkaa JOS- hän ei haro hiuksiaan ja ole niin pahuksen ylimielinen ja omahyväinen ja ei kiusaa luihuisia joka käänteessä’’, Lily sanoi.
’’Sovit mitä ja kenen kanssa?’’ kysyi Chelly uteliaana kylpyhuoneen ovella kylpytakki päällään laittaen pyyhettä hiustensa ympärille turbaaniksi.
’’Lily ja Potter sopivat, että ovat ystäviä JOS James lupaa olla kunnon kansalainen ja ei haro hiuksiaan ja ei ole niin pahuksen omahyväinen ja ylimielinen’’, toisti Kelly yhteen hengenvetoon.
’’Jaahas ja missähän välissä tämmöinen on kerinnyt tapahtua?’’ Chelly kysyi ovelasti.
’’Siinä välissä kun junassa menimme kertomaan valvojaoppilaille heidän tehtävänsä’’, sanoi Lily, ’’ja ei mitään taka-ajatuksia, Chel.’’
’’Ei tietenkään, ei yhtään mitään’’, Chelly sanoi muka vakavissaan. Lily heitti häntä tyynyllä, ja tyyny lensi suoraan Chellyä naamaan. Siitä alkoi railakas tyynysota, joka kesti ainakin tunnin. Sodan loputtua tytöt olivat aivan poikki ja kukaan ei jaksanut sanoa mitään muuta, kuin hyvää yötä.
-
4. Onnea ja Epäonnea
Aamulla Lily, Chelly, Kelly ja Lola heräsivät melkein yhtä aikaa kello seitsemältä. Aamuaurinko loi säteet tyttöjen makuusalin huoneen lattialle ja näytti huoneen ilmassa leijuvan pölyn. Chelly venytteli sängyllään, Kelly venytteli seisaaltaan sänkynsä vieressä, Lola veti peiton korviinsa, koska ei halunnut vielä herätä ja Lily katseli ystäviensä heräämistä ja venyttelyjä. On minullakin halvat huvit kun katselen ystävieni heräämistä, Lily naurahti yksinään.
''Mitä sinä naureskelet siellä Lily?'' Kelly kysyi juuri kun oli taivuttamassa selkäänsä kaareen taaksepäin.
''En mitään. Ajattelin vain tässä, että on minullakin halvat huvit kun seuraan ystävieni heräämistä.''
''No todellakin'', sanoi Chelly venytellessään jalkojaan.
''Minäpäs valloitan suihkun'', Lily tuumasi ja nousi sängyltään ottaakseen pyyhkeen, shampoon ja hoitoaineen.
''Okei, mutta älä viivy tuntia pidempään, sillä minunkin pitää käydä siellä!'' Chelly huusi Lilyn perään.
''Ja pah. Itse viivyt suihkussa aina puolitoista tuntia'', Lily huikkasi sulkiessaan oven perässään.
Lily aukaisi suihkun hanan ja antoi veden valua pitkin vartaloaan. Aluksi vesi oli hyytävän kylmää, koska kukaan ei ollut laskenut sitä koko yönä, mutta hetken kuluttua se oli mukavan lämmintä ja Lilystä tuntui, kuin voisi nukahtaa siihen paikkaan. Kuitenkaan hän ei voinut. Ennen pitkään Chelly tulisi koputtelemaan ovelle ja vaatisi päästä suihkuun tai räjäyttäisi oven, ellei Lily päästänyt tätä vapaaehtoisesti. Kuitenkin, se olisi vasta sitten joskus, tuhannen vuoden päästä, Lily ajatteli. Hän ajatteli sitä, mitä eilen oli jutellut Kellyn ja Lolan kanssa Jamesista. Ääh, ei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Joutuisin vain Sairaalasiipeen jonkun Jamesin keksinnön takia. Pahimmassa tapauksessa Pyhään Mungoon ja sinne en halua joutua, Lily ajatteli. Hän katkaisi veden hanasta ja otti shampoopullosta shampoota ja alkoi levittämää sitä hiuksiinsa. Se oli kookoksen tuoksuista ja vaahtosi paljon. Lilyn levitettyä shampoo hiuksiinsa, hän aukaisi jälleen hanan ja antoi veden huuhdella shampoon pois. Lopuksi hän levitti vielä hoitoaineen, sekin kookoksen tuoksuista, ja pesi sen pois hetken kuluttua.
Lily astui ulos suihkuverhon takaa ja otti kylpytakkinsa naulakosta ja pyyhkeen sen vierestä kuivatakseen itsensä kokonaan. Kuivattuaan itsensä hän meni vielä pissalle. Istuessaan pöntöllä Lily ihasteli kylpyhuonetta; sen ihanaa sinistä laatoitusta (laatoissa oli saippuakuplien tapaisia kuplia), marmoriallasta ja suuren suurta peiliä, jonka edessä he olivat meikanneet ja laitelleet hiuksiaan lukemattomat kerrat. Peilin edessä oli pieni palmukasvi. Lily sulki silmänsä ja kuvitteli itsensä jollekin ihanalle hiekkarannalle, joka sijaitsi autiolla saarella. Palmut humisivat mukavasti tuulessa ja Lily paistui auringossa...
''LILYY!! Ala tulla jo sieltä! Haluan suihkuun ja aamupalalle vielä tämän päivän nimissä!'' Ääni kuului oven takaa eikä se todellakaan kuulunut paratiisin hiekkarannalle. Ääni lähti kiljuvasta Chellystä, joka takoi ovea nyrkillään. Lilyn oli pakko hyväksyä se tosiasia, ettei palmujen ääreen päässyt edes mielikuvituksessa, jos Chelly oli lähettyvillä. Hän nousi pöntöltä ja sitoi kylpytakin ympärilleen.
Lilyn astuttua kylpyhuoneesta pyyhe päässään ja kylpytakki yllään, Chelly odotti oven takana pääsyä suihkuun. Hän vaikutti aika kärsimättömältä.
''Mikä kesti? Yrittikö vessanpönttö nielaista sinut, vai oliko Potter viihdykkeenäsi suihkussa?'' Chelly kysyi ja väisti samalla Lilyn shampoopulloa menemällä sisään kylppäriin.
''Ei ollut ja ei tule ikinä olemaankaan! Ja vessanpönttö EI yrittänyt nielaista minua, jos saan sanoa'', Lily sanoi oven läpi Chellylle.
''Ihan miten vain'', Chelly sanoi samalla kun aukaisi suihkun hanan.
''Herätys Anturajalka ja Sarvihaara! Aamu on koittanut jo neljä tuntia sitten! Ylös ulos ja lenkille!'' huusi Remus poikien makuusalissa vetäessään verhoja ikkunoiden edestä.
''Saamarin Kuutamo! Minä haluan vielä nukkua! JA LAITA NE VERHOT KIINNI!'' Sirius karjui peittojen seasta.
''Yhdyn Anturajalkaan'', sanoi James, joka oli laittanut tyynyt päänsä suojaksi, ''ja minähän en minnekään lenkille ole lähdössä ilman aamupalaa.''
''Emmehän me halua myöhästyä ensimmäiseltä tunnilta. Minä ja Matohäntä olemme valvoneet jo kaksi tuntia'', Remus messusi ja katsoi Peterin sänkyyn, ''tai no MINÄ olen valvonut jo kaksi tuntia.''
''Ja nyt sinä herätit minutkin tuolla messullasi aamun ensimmäisistä tunneista'', Peter murisi noustessaan ylös hiukset sojottaen joka suuntaan, ''sitä paitsi mitä meillä on ensimmäisenä?''
''Odotahan niin katson'', Remus sanoi ja kaivoi lukujärjestyksensä esille, '' meillä on tuplat taikajuomia.''
Tätä ilmoitusta seurasi viiden minuutin tuskan voihkaisut. Kukaan Kelmeistä ei pitänyt taikajuomista. Opettaja oli niin luihuisten mielistelijä, että pahempaa ei oltu nähty.
''Mitähän se rupikonna on keksinyt meille tälle tunnille?'' kysyi Sirius, joka oli saanut raahattua itsensä kohti vessaa Huispaus lehti kädessään. ''Ja minua on sitten turha odottaa ainakaan puoleen tuntiin.''
''Nyt se sitten päätti mennä hajustamaan vessan ja kukaan muu ei voi mennä sinne pyörtymättä tai ilman kaasunaamaria '', Remus voihkaisi.
''Mikä se semmoinen raasu maalari on?'' kysyi James uteliaana vaatekomeroltaan etsiessään vaatteita.
''Kaasunaamari, Sarvihaara, kaasunaamari. Se on sellainen juttu mikä laitetaan kasvoille, jos ilmassa on jotain myrkyllisiä kaasuja tai muuta vastaavaa'', Remus oikaisi.
''Ahaa, ja sinä tarkoitat, että Siriuksen tortun kaasut ovat myrkyllisiä?'' James jatkoi vetäessään paitaa päänsä yli.
''No sinulle on ainakin ihan turha yrittää selittää mitään, mikä koskee jästejä. Olisit lukenut jästitetoa, niin tietäisit'', Remus sanoi ja meni peilin eteen kampaamaan hiuksiaan.
Tyttöjen makuusalissa Chelly oli kontallaan vaatekomeronsa edessä.
''Ei tätä.. eikä tätä.. liian yliampuva.. liian tyrkky.. liian värikäs..'' Chelly sanoi ja heitteli vaatteita sitä mukaan, mitä otti käteen ja arvosteli, selkänsä taakse kasaan, joka kasvoi kasvamistaan, ''Lily oletko nähnyt sitä minun mustaa pitkähihaista, jossa on se jännä kruunuhärdelli. Se, mikä näyttää ihan Rohkelikon vaakunalle.''
''Mitä sinä kysyitkään, Chel? Olin pesemässä hampaitani, niin en kuullut'', Lily vastasi ja työnsi päänsä ulos vessan ovelta.
''Että oletko nähnyt sitä paitaani mis- Ai tässähän tämä onkin. Ei enää mitään'', Chelly sanoi kun löysi etsimänsä paidan.
Lily tuli kuitenkin pois vessasta ja rupesi hänkin pukemaan ja valmistautumaan aamiaiselle lähtöön. Lola letitti Kellyn hiuksia ranskalaiselle letille samalla kun Kelly laittoi kevyesti meikkiä.
''Noin, ole hyvä'', Lola sanoi kun sai letin valmiiksi.
''Kiitos paljon'', Kelly sanoi ja nousi meikkipöydän edestä päästäen Lolan sen ääreen. Hän otti ison perhoshiussoljen ja keräsi tummat kutrinsa kasaan ja laittoi ne sillä kiinni. Hetken kuluttua kaikki tytöt olivat pukeutuneet ja lähtivät portaikkoon.
''Hei tytöt. Oho, tehän olette tänään hehkeinä'', sanoi Sirius, joka oli juuri laskeutunut poikien portaikosta loput Kelmit perässään.
''Moi Evans!'' James huikkasi ja katsoi Lilyä silmiin. Samalla hän tuli ryminällä loput portaat alas, ja kaatui melkein Siriuksen päälle.
''Sarvihaara pysyhän housuissasi! Ei se Evans tuosta mihinkään vielä hävinnyt! Ihan kaikessa rauhassa!'' Sirius sanoi kun otti Jamesin vastaan portaista.
''Kiitos Anturajalka. Kompastuin jalkoihini.''
''Mitäs on tuollaiset Titanic -jalat. Vähemmästäkin kompastuu'', Lily tuhahti Jamesille ja lähti johdattamaan kavereitaan kohti muotokuva-aukkoa.
''Hei Evans odota! Minulla on asiaa! Ja mikähän se Titanic on?'' James huusi Lilyn perään.
''No voi herranen aika! En jaksa selittää, joten sano asiasi'', Lily sanoi närkästyneenä ja kääntyi Jamesiin päin, ''voitte mennä jo. Kuuntelen mitä asiaa tuolla on ja tulen perässä.''
''Menkää tekin vain. Tulen kohta perässä'', James sanoi Siriukselle, Remukselle ja Peterille.
''No mitä, Potter, kerro asiasi'', Lily sanoi ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle, ''haluan syömään ennen tunteja.''
''Niin tuota kun, etkö sinä voisi edes YHDEN kerran mennä kanssani Tylyahoon?'' James kysyi anovasti katsoen Lilyä suoraan silmiin.
''Ja miksi minun pitäisi suostua?'' Lily kysyi puolestaan.
''Koska minä pyydän?'' James kysyi toiveikkaasti virnistäen.
''Vautsi vau! Ja milloinkahan sinä ET pyytäisi?'' Lily ärähti muka hämmästyneellä äänellä.
''Ihan totta Lily! Olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt saada sinua lähtemään kanssani ulos, ja sinä vain nälvit ja tiuskit minulle'', James sanoi epätoivoisesti.
''No se on sinun ongelmasi, paviaani'', Lily sanoi, ''jos suot anteeksi haluaisin mennä aamiaiselle, ennen kuin ystäväsi herra Lepakonläjä syö kaikki paahtoleivät, kuten hänellä ikävä kyllä on tapana'', Lily napautti ja meni Jamesin ohi muotokuva-aukolle.
''Hei Lily!'' James huusi ja meni tytön perässä muotokuva-aukosta ulos, sillä Lily ei ollut halunnut kuulla hänen huutoaan.
''ODOTA!'' James huusi jälleen ja otti Lilyä käsivarresta kiinni.
''Päästä IRTI minusta!'' Lily kiljui.
James otti Lilyä nyt hartioista kiinni.
''Lily, kuuntele minua!'' James sanoi epätoivoisesti Lilylle kun tämä oli yrittänyt kammeta irti Jamesin otteesta.
''Minä totta vie pidän sinusta, ja paljon! Etkö voisi edes harkita ulos lähtöä kanssani?'' James kysyi epätoivoisesti.
''SE ON EDELEEN EVANS SINULLE! JA ETKÖ VOI YMMÄRTÄÄ, ETTÄ EN OEL KIINNOSTUNUT SINUSTA!'' Lily huusi, ''JÄTÄ MINUT RAUHAAN JA PÄÄSTÄ IRTI!!'' James päästi viimein irti Lilystä, häkeltyneenä siitä miten paljon tytöstä lähti ääntä. Lily käänsi selkänsä Jamesille ja lähti kovaa vauhtia kohti Suurta salia.
Matkalla Lily murisi itsekseen ja kihisi kiukusta. Jos joku olisi rikkonut kananmunan hänen päähänsä, se olisi varmasti alkanut paistua kypsäksi. Niin raivoissaan hän oli. Muutamat ohikulkijat hämmästelivät hänen ärtynyttä ilmettään ja sitä, kuinka hän välillä hypähti ilmaan puristaen käsiään nyrkkiin.
''Älä tuijota siinä'', Lily tiuskaisi Amos Diggorylle, joka istui seinänvieressä olevalla penkillä katsellen Lilyä lukulasiensa yli. Amos näytti hämmentyneeltä, mutta jatkoi päätään pudistaen kirjansa lukemista. Lily suuntasi nopeat askelensa suoraan kohti Suurta salia.
Päästyään saliin Lily etsi katseellaan ystäviään. Hän löysi heidät pöydän keskivaiheilta istumassa. Hän lähti kävelemään kohti ystäviään yhä raivosta kihisten, mutta pysähtyi huomatessaan, että muut Kelmit istuivat heidän seurassaan. Ihan sama, Lily ajatteli ja jatkoi matkaansa ystäviään kohti.
''Nyt, voisitteko te ystävällisesti jättää meidät rauhaan, sillä emme kaipaa seuraanne'', Chelly sanoi tärisevällä äänellä -epäilemättä raivosta täristen- Siriukselle, ''sinä oksetat minua kun ahmit noita paahtoleipiäsi kuin viimeistä päivää.''
''Koskaan ei voi tietää onko seuraava päivä se viimeinen'', Sirius sanoi ja lastasi vain yhä enemmän leipiä lautaselle.
''Ai sinä elät aina niin kuin seuraavankin päivän edestä?'' Chelly kysyi.
"Jep", Sirius vastasi hymyillen hurmaavaa hymyään, jonka ansiosta kaikki koulun tytöt, ehkä Chellyä, Lilyä, Lolaa ja Kellyä lukuun ottamatta, olivat kuolanneet lammikon alapuolelleen.
''Äärh, että sinä osaat sitten olla rasittava'', Chelly sanoi hampaitaan kiristellen.
Siriuksen ja Chellyn kiistely sai Lilyn kiukun hieman laantumaan, kun huomasi jälleen, että he kinastelivat jostain aivan tyhmästä ja turhanpäiväisestä.
''Ai hei Evans! Mitäs meidän, ah, aina niin ihana ja kiltti Sarvihaaramme halusi?'' Sirius kysyi ovelasti.
''No arvaa kolmesti!'' Lily puuskahti ja istui alas.
''Öö.. hän halusi, että peset hänen kalsarit?'' Sirius kysyi vinoillen ja otti samalla Chellyn käsivarresta kiinni, kun tämä oli yrittänyt lyödä Siriusta.
''Musta! Jotkut haluaisivat syödä vielä täällä!'' Kelly huudahti täyttä kurkkua Siriukselle. Kaikkien päät Suuressa salissa kääntyivät Rohkelikon pöytään ja etsivät äänen lähdettä. Kelly muuttui tulipunaiseksi ja valui penkiltä lattialle. Pikku hiljaa oppilaat jatkoivat syömistä ja pulisemista niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
''Okei, okei, Kelly kulta'' Sirius sanoi ja nosti kädet antautuvasti ylös, ''älä kuitenkaan pelihousujasi revi.''
''Ja se on SHEFFIELD sinulle, läskipää, kuten muillekin paitsi ystävilleni.''
''Enkö minä sitten ole ystäväsi?''
''No et tasan. Olet tooodella kaukana siitä.''
''Mitäs täällä mekastetaan näin aamu tuimaan?'' McGarmiwalle kuuluva ääni kysyi heidän takaa.
''Tuota noin, ei mitään kummallisempaa. Musta vain käy hermoille'', Kelly sanoi ja punastui jälleen.
''No voi mutta! Professori! Onpa mukava yllätys nähdä teitä heti aamusta! Mistä moinen kunnia, professori McGarmiwa?'' Sirius sanoi, nousi ylös tuoliltaan ja suukotti McGarmiwaa kädelle.
''Pidähän itsesi kurissa, herra Musta. En halua sinua heti ensimmäisellä viikolla jälki-istuntoon'', McGarmiwa sanoi pyyhkien kämmenselkäänsä kaapuunsa.
''Miten vain professori haluaa'', Sirius sanoi ja muistutti huomattavasti kotitonttua.
''Paras lopettaa tuo, herra Musta. Kohta pakotat minut antamaan sinulle jälki-istuntoa'', McGarmiwa sanoi tuimasti ja lähti takaisin kohti henkilökunnan pöytää.
''Mikä häntä jälleen jurppii?'' Sirius kysyi ja istahti takaisin paikoilleen. Remus ja Peter tyrskähtelivät kurpitsamehuihinsa.
''Olisitkohan se sinä, joka häntä jurppii?'' Remus kysyi yhä nauruaan pidellen. Lilyäkin hymyilytti väkisin Siriuksen tempaus, hän huomasi myös, että Lola ja Kellykin pidättivät nauruaan. Chelly ei edes pikkuisen hymyillyt vaan söi kuin Siriusta ei olisi olemassakaan.
''No mikä minussa taas oli sellaista mihin hän olisi voinut hermostua?'' Sirius kysyi muka ihmettelevällä äänellä, ''sitä paitsi minä tarkoitin kaikkea mitä sanoin.''
Tämän jälkeen Remus ja Peter eivät voineet olla enää nauramatta. Molemmat repesivät räkänauruun ja pian Siriuskin yhtyi siihen.
''Minä uskon sinua sitten kun lehmät lentävät ja sinä olet mennyt naimisiin Ruikulin kanssa'', Peter yritti puhua naurunsa lomasta.
''No siitä vain! Hanki lehmä minulle. Paitsi, ai niin, siinähän oli se Ruikulin kanssa naimisiin meneminenkin. Mieluummin minä vaikka laulaisin serenadin McGarmiwalle, kuin menisin sen limanuljaskan kanssa naimisiin'', Sirius sanoi ja hekotti yhä hillittömästi.
''No sitä minäkin'', Remus käkätti.
''Muuten missä Sarvihaara on?'' Sirius kysyi naama jälleen peruslukemilla.
''Älä minulta kysy. Ei voisi vähempää kiinnostaa missä se idiootti luuraa. Toivottavasti hukuttautuu jättiläiskalmarin järveen'', Lily sanoi ja nyrpisti nenäänsä.
''Vai niin. No minäpä taidan sitten mennä katsomaan, että onko hän mennyt hukuttautumaan'', Sirius sanoi ja alkoi tehdä lähtöä, ''vaikka uskoisin, että hän ei ole järvellä, vaan tuleemenee huoneessa hukuttautumassa tuliviskipulloon.''
''Tuleemenee mikä? Häh?'' Lily kysyi kulmakarvat koholla.
''Ei mikään rakkahin Lily, ei mikään'', Sirius sanoi ja lähti niine hyvineen salista. Lily kiljaisi Siriuksen perään: ''En ole mikään 'rakkahin Lily' vaan EVANS sinulle, sittisontiainen!''
Sirius käveli käytävillä ja iski välillä silmää jollekin hyvän näköiselle tytölle ja tyttö, joka joutui silmän iskun kohteeksi, kuolasi saman tien lammikon alleen ja hukkui siihen. Sirius saapasteli portaat ylös ja jälleen yhdet ja vielä yhdet. Hän oikaisi muutaman salakäytävän poikki ja viimein hän pääsi seitsemänteen kerrokseen Barnabas Bauka-aivon taulun kohdalle. Hän alkoi kävellä taulun edessä kolme kertaa ja mietti huonetta missä oletti Jamesin olevan. Viimeisen kävelykierroksen jälkeen seinään ilmestyi paksu ovi, josta Sirius astui sisään.
Hän huomasi heti, että James oli kerinnyt juoda muutaman desin tuliviskiä, sillä hän lauleskeli itsekseen epävireisesti velhobändi Ice Smoothin kappaletta Phoenix. James ei ilmeisesti kuullut Siriuksen tuloa, sillä hän ei keskeyttänyt 'kaunista' lauluaan. Huone, jossa James oli, oli aika pieni ja sen sisustus yksinkertainen: yhdellä seinustalla oli pitkä punainen sohva, jossa James siis makasi, sohvan päädyssä oli pieni pyöreä pöytä, jonka lastina oli melkein puolilleen juotu tuliviskipullo. Sohvaa vastapäätä oli takka, jossa ei ollut tulta. Takan edustalla oli pyöreä pörröinen matto, jonka kuvio oli Tylypahkan vaakuna.
''Ja hyvää huomenta Sarvihaara! Sinäpäs aloitat hyvin tämän päivän! Juomalla itsesi räkäkänniin?'' Sirius sanoi reippaasti. James kiljaisi kuin hädässä oleva neito ja tipahti sohvalta lattialle.
''Oho sinustahan lähtee oikein sievä kiljaisu'', Sirius virnisti ja auttoi Jamesin sohvalle istumaan.
''No niinhän minusta lähteepi Anturajalka kultaseni, elämäni valo ja tarkoitus!'' James sammalsi ja yritti antaa Siriukselle suukon poskelle. Sirius kuitenkin työnsi tämän kauas itsestään ja jupisi itsekseen: ''Olenko minäkin tuollainen aivokääpiö, kun olen humalassa?'' Sirius otti Jamesin ranteesta kiinni, ettei tämä olisi kaatunut pää edellä kovalle lattialle.
''Minä luulin, että Lily Evans on sinun elämäsi valo ja tarkoitus? Nytkö se olenkin minä? On ikävä kuitenkin tuottaa pettymys, mutta tunteet ovat yksipuoleiset'', Sirius sanoi huvittuneena,'' taidan tehdä sinulle oikein vahvaa sumppia.''
''Mitä? Pumpulia? En minä sitä halua syödä. Se on pahaa ja kuivaa'', James örisi Siriukselle.
''Ei mitään pumpulia vaan SUMPPIA siis kahvia. Ymmärsitkö? Ja oletko sinä joskus syönyt pumpulia?'' Sirius kysyi ja otti taikasauvansa esille. Hän taikoi ensin kupin ja sen jälkeen sanoi loitsun: "Kahvios" ja hänen taikasauvan kärjestä alkoi virrata tasaiseen tahtiin paksulta näyttävää tahmeaa nestettä, jos sitä nyt nesteeksi voi sanoa.
''Ole hyvä'', hän sanoi ja ojensi kupin Jamesille. Ensin James ei näyttänyt tajuavan mitä mutaa joi, mutta hetken kuluttua, kun tieto oli ehtinyt aivoihin saakka, hän huusi ja pärskäytti 'kahvit' suustaan: ''YRITÄTKÖ SINÄ MYRKYTTÄÄ MINUT? KAHVIKSIKO SINÄ TÄTÄ KUTSTUIT? SANOISIN PIKEMMINKIN KURAVELLIÄ!''
''Sorge jorge, mutta en osaa tehdä parempaa'', Sirius vastasi ja virnisti, ''laitetaanko vähän vettä sekaan?''
''Minä en halua enää yhtään enempää kokemusta sinun kahvinteko taidoistasi, että kiitos vain'', James sanoi pahoinvoivasti ja yökkäili 'kahvia'.
''No ei väkisin. Mutta kerrohan, mikä sai sinut kurkistamaan pullon pohjaan?'' Sirius kysyi ja otti huikan tuliviskiä pullosta, joka oli pöydällä sohvan päädyssä.
''No ensinnäkin, Lily antoi minulle jälleen pakit ja toiseksi hän julisti, ja kovaan ääneen, vihaavansa minua sydämensä pohjasta'', James sanoi ja vaipui epätoivoon.
''No, onhan hän antanut sinulle niin monet pakit vuosien varrella, että ei tuon pitäisi tuntua missään.''
''Kiitoksia kovasti, oloni parani todella kovasti, tuosta sinun 'lohdutuksestasi''' James sanoi masentuneena, ''ei hän kuitenkaan ole koskaan julistanut vihaavansa minua sydämensä pohjasta.''
''No hänellä on varmaan nyt vain jokin sellainen vaihe päällä. Tosiaan, se vaihe on tainnut kestää sellaiset kolme vuotta, mutta kuka siitä välittää?'' Sirius sanoi rennosti.
''Ai kukako välittää? No minä tietysti!'' James älähti.
''No toivottavasti se on ohimenevää.'' Sirius sanoi.
''No juurihan sinä sanoit, että se on kestänyt jo kolme vuotta'', James muistutti, ''ai että minulla koskee päähän.''
''Ei pitäisi juoda heti aamu tuimaan'', Sirius sanoi viisaasti.
''Köhi, köhi mitenkähän minulle tuli kauhea yskän puuska, köhi, köhi'', James sanoi ja teki tekoyskää peittääkseen naurunsa. Sirius ei ollut mikään maailman paras puhumaan siitä, että ei pitäisi juoda aamu tuimaan. Hän itse oli harva se ilta ja humalassa.
''No eiköhän mennä aamupalalle, ettei myöhästytä taikajuoma tunneilta. Jipii, taikajuomia'', Sirius sanoi laimeasti.
''Etkös sinä ollut jo syömässä?''
''No voihan sitä aina toisenkin kierroksen ottaa.''
''Niin tietysti. Sinullahan onkin se kuuluisa pohjaton vatsa.''
''Et voi väittää etteikö itselläsi olisi. Syöt vähintään saman verran kuin minä.''
''Sama se. Joko mennään? Minulla on kiljuva nälkä ja tarvitsen paahtoleipä vuoreni ja kahvit päälle. Kotitontut sentään osaavat tehdä kahvia'', James sanoi ja nousi ylös hoiperrellen ovelle.
''Ja minäkö sitten en osaa?'' Sirius kysyi muka syvästi loukatulla äänellä.
''No jos sinä kutsut sitä sinun kuraasi kahviksi, niin minä olen McGarmiwan mies.''
Saavuttuaan Suureen saliin pojat menivät istumaan siihen kohtaan tupapöytää, jossa Sirius oli hetki sitten istunut. He huomasivat, että tytöt olivat jo lähteneet.
''Minnekäs tytöt häippäsivät?'' Sirius kysyi ja istui Remuksen viereen.
''He lähtivät Rohkelikkotorniin. Kuulemma valmistautumaan päivän oppitunteja varten.''
''Työt ovat kyllä sitten outoja. Pitää valmistautua tavalliseen koulupäivään'', Sirius sanoi.
''No paraskin puhuja. Itse mietit aina puolituntia peilin edessä onko hiuksesi hyvin'', Peter sanoi hiljaa, mutta Sirius kuuli sen.
''Niin mietinkin, mutta se nyt onkin ihan eriasia.''
''Ai onko se eriasia jos miettii ulkonäköään?'' James puuttui keskusteluun.
''No se ja sama, kuitenkin tytöt ovat outoja.''
''Muuten Anturajalka, meinasitko sinä ihan totta syödä vielä toisen kierroksen paahtoleipiä?'' James kysyi ja katsoi leipiään sen näköisenä kuin olisi niiden toivonut hyppäävän lautaselta hänen suuhunsa. ''Minulle ei ainakaan maistu. Oksettava olo.''
''Mitäs menit juomaan. Kukaan ei käskenyt'', Sirius sanoi ja haukkasi paahtoleipää.
''Sinä taidat syödä ihan Sarviharankin edestä'', Peter sanoi ja lopetteli aamiaistaan.
''Niin syönkin. Pitäähän sitä jaksaa kärsiä taikajuomatunnit ja muodonmuutosten tunnit ennen ruokaa.'' Remus pyöritteli päätään ja nousi pöydästä.
''Taidan käydä vielä kirjastossa ennen kuin tunnit alkavat'', Remus sanoi ja lähti kohti salin ovea, ''nähdään tyrmissä!''
''Hän se sitten jaksaa käydä aina kirjastossa'', Peter sanoi ja nousi hänkin pöydästä, ''minä taidan lähteä kohti tyrmiä.''
''Olemme siis kaksin'', Sirius sanoi Jamesille, ''koitahan nyt syödä jotakin, Sarvihaara. Saatat vielä pyörtyä.''
''Okei äiti.''
''En ole äiti, en minä sitä paitsi voisi ollakaan.''
James pyöräytti silmiään kohti kattoa.
''Mitä sinä siinä pyörittelet silmiäsi? Näytät ihan psykoottiselta'', Sirius sanoi.
''No itsepähän sinä siinä aloitit.''
''Voi olla. Syö, niin päästään taikajuomatunneille.''
James yritti saada jotain alas vatsaan asti, mutta kaikki tuntui siltä kuin olisi yrittänyt syödä kaktusta piikit edellä. Oksetti koko ajan ja James päätti, ettei juo enää ikinä tuliviskiä heti herättyään. Kuitenkin hän sai alas kolme kuppia kahvia ja yhden paahtoleivän. Sirius oli aivan tyrmistynyt siitä, että James söi niin vähän. Yleensä Jameskin osallistui Siriuksen kanssa paahtoleipä maratoniin.
''No teillä kesti'', Remus sanoi, ''jäittekö suustanne kiinni?''
''Mitä helvettiä?! Otitko varmasti omat lääkkeesi?'' Sirius älähti.
''En tarkoittanut sitä kaksimielisesti Anturajalka hyvä. Tarkoitin, että jäittekö juttelemaan tuttujen kanssa kun teillä meni näin kauan?'' Remus oikaisi.
''No huh. Minä jo ajattelin, että olit ottanut Matohännän lääkkeitä kun horiset tuollaisia'', Sirius huokaisi, ''ei vaan, Sarvihaara ei saanut syötyä mitään.''
''Älä sinä kuules valehtele. Minä söin paahtoleivän ja kolme kuppia kahvia.''
''Eli käytännössä et mitään, verrattuna siihen mitä tavallisesti'', Peter sanoi. James istuutui Peterin viereen lattialle seinää vasten ja Sirius hänen viereensä. Lily ja muut istuivat heitä vastapäätä. Lily käänsi katseensa pois, ettei joutuisi kohtaamaan Jamesin katsetta, sillä James tarkkaili häntä. Lilyä kävi hermoille Jamesin ainainen tuijotus ja hän tiuskaisi: ''Oletko sinä vakavasti häiriintynyt kun sinun pitää KOKO AJAN tuijottaa minua?''
''Eikö sinua saa nykyään edes katsoa?'' James kysyi.
''No et ainakaan sinä'', Lily tiuskaisi vastaukseksi, ''olet niin säälittävä ja itsera-''
Lily ei kerinnyt sanoa lausettaan loppuun, sillä tyrmän ovi aukesi ja professori Nijni Zieljona näkyi oven raosta.
''Tulkaapa sitten luokkaa, olkaa hyvät.''
Professori Zieljona näytti siltä kuin olisi juuri herännyt; hänen hiuksensa olivat tupeerattuna harakanpesänä hänen päässään ja niiden väri oli mustansininen. Hänen silmänsä olivat mustat viirumaiset rusehtavassa ihossa ohuiden huulien kanssa, jotka oli rajattu voimakkaasti. Zieljonan ikä oli noin kolmekymmentä vuotta ja hänen sukunsa oli peräisin luultavasti Kauko-Idästä. Hänen vaatteenaan oli tiukka vartalon myötäinen kaapu, jonka helma laskeutui kauniisti maahan. Kaapu oli musta. Jalassaan hänellä oli lohikäärmeen nahkaiset mustat saappaat joissa oli ainakin kymmenen sentin korkuiset korot. Zieljona oli Luihuisten tuvan johtaja ja melkein kaikki luihuisten pojat viheltelivät aina Zieljonan ohi mennessä, Regulus jengeineen etunenässä lukuun ottamatta Bellatrixiä. Zieljona ei ollut viheltelyä huomaavinaankaan. Muut koulun pojat sen sijaan inhosivat häntä. Zieljona antoi aina luihuisille pienimästäkin jutusta pisteitä. Edellisenä vuonna hän oli antanut Lucius Malfoylle kaksikymmentä pistettä siitä, että tämä oli nostanut hänen sulkakynänsä lattialta.
''Mitähän, ah, aina niin ihana harakanpesä Zieljona on meille keksinyt tälle tunnille?'' Sirius virnisti Jamesille.
''Enpä tiedä.''
''No niin hyvää päivää oppilaat. Tänään katsomme mitä muistatte viime vuodelta. Päivän juoman nimi on elävien kuolleiden juoma. Ohjeet löydätte kirjasta sivulta viisikymmentä viisi. Aloittakaa'', professori Zieljona sanoi kylmästi.
''No niin katso nyt. Ei ainakaan monimutkaisempaa juomaa olisi voinut keksiä. 'Sekoita vähän vasta päivään. Stop. Jatka sekoitusta edelleen vastapäivään. Stop. Lisää hieman sopoforipapuja. Sekoittele jälleen''' Sirius luki kirjasta ja voihkaisi, ''en ole ikinä saanut tehtyä tätä oikein, vaikka luen ohjeet kymmenesti.''
Peterillä ei mennyt sen paremmin. Hän voihki ja yritti hämmennellä keitostaan ohjeen mukaan ja lisäillä aineita oikeissa kohdissa, mutta silti liemi oli oksennuksen keltaista vaikka sen piti olla vaaleanpunaista.
''Matohäntä, olisikohan kannattanut lukea ohjeet huolellisesti. Tässä sanotaan selvällä englannin kielellä, että lisää sopoforipavut vastapäivään sekoituksien jälkeen, ei ennen niitä'', Remus opasti ja yritti korjailla Peterin virhettä. Professori Zieljona kierteli ympäri luokkaa ja katseli oppilaidensa sekoituksia. Luihuisten kohdalla hän taputti ja sanoi, että Bellatrixillä oli oikea asenne taikajuomiin ja antoi siitä hyvästä viisitoista pistettä Luihuiselle. James katsoi professoria murhaavasti ja yritti saada keitoksestaan jotenkin pinkkiä. Se oli toivotonta. Keitos pysyi itsepäisesti sinisenä.
''Voi voi, herra Potter. Sinun olisi kuulunut laittaa siihen ne pavut. Et ilmeisesti ole huomannut laittaa niitä?'' professori sanoi pehmeästi.
''Anteeksi, oi professorimaisuutenne. Pitäisiköhän minun käydä matami Pomfreyn vastaanotolla ja tarkastuttaa näköni?'' James kysyi.
''Varo sanojasi, herra Potter, tai joudut jälki-istuntoon ensimmäisenä koulupäivänäsi. Viisi pistettä pois Rohkelikolta'', professori sanoi jäätävästi ja jatkoi matkaansa Peterin noidankattilalle.
''Hän on niin pirun epäreilu'', James ärisi noidankattilaansa ja heitteli summa mutikassa ainesosia.
''Etkö sinä hölmö poika osaa lukea ohjeita? Kaikki pitää opettaa henkilökohtaisesti'', professori tiuski ja Peter mutisi jotain, mistä ei saanut selvää. Sirius vääntelehti naurusta, sillä professori Zieljonan ilme oli ollut kuin olisi nielaissut kaktuksen kokonaisena, kun James oli puhutellut häntä siihen malliin.
Taikajuomatuntien jälkeen Rohkelikot, jotka olivat valinneet S.U.P.E.R. -aineekseen muodonmuutokset, kävelivät kohti McGarmiwan luokkaa.
''Ai tekin otitte muodonmuutokset! Tämäpä ilahduttava yllätys!'' Sirius sanoi ja kätteli tyttöjä, kuin olisi nähnyt nämä vasta ensimmäistä kertaa elämässään.
''Ei toimi. Olet aivan liian itsevarma tyttöjen suhteen'', Chelly sanoi, ''katsotaan vaikka, et saa itsellesi seuralaista viikonlopuksi Tylyahoon.''
''Mistä lyödään vetoa?'' Sirius kysyi.
''Vaikka siitä, että jos et saa seuralaista, menet laittamaan omat kalsarisi eteisaulassa olevalle ilmoitustaululle ja jos saat niin minä menen suutelemaan Kalkarosta.''
''Ohhoh! Kannattaa varata desinfiointiaine valmiiksi, että voit huuhdella suusi suudeltuasi Ruikulia'', Sirius sanoi, ''nimittäin sinä häviät tämän vedon.''
Sirius meni siinä samassa korpinkynteläisen seitsemäsluokkalaisen Amber Woodin luokse. Amberilla oli vaaleat polkkahiusket ja vihreät silmät. Hänen kasvon piirteet olivat sirot ja muutenkin hän oli suurin piirtein Siriusta päätä lyhyempi.
''Kuules Ada. Mietin tässä, että lähtisitkö kanssani Tylyahoon ensi viikonloppuna?'' hän kysyi, vinkkasi silmää ja hymyili hurmaavasti tytölle.
''En. Ja sitä paitasi se on AMBER eikä ADA. Viime vuona olin tyttöystäväsi, ja sinä et jättänyt minua mitenkään ystävällisesti'', Amber tiuskaisi ja lähti pitkä naamaisen Siriuksen luota. James, Remus ja Peter nauroivat katketakseen Siriuksen ilmeelle.
''Mitä te siinä hirnutte, meetvurstit?'' Sirius kysyi happamasti.
''Olisit nähnyt itsesi'', James käkätti.
''Ilmeesi oli kyllä niin huvittava. 'Viime vuonna olin tyttö ystäväsi..' voi helkkari!'' Remus hirnui.
''Haha kun kaikkia taas naurattaa niin kovasti'', Sirius sanoi, ''mutta ne olivat vasta ensimmäiset pakit. Viikkoa on vielä jäljellä ja kolme päivää lauantaihin.''
Chelly näytti tyytyväiseltä.
''Voisin mennä halaamaan Amberia siitä, että hän antoi Mustalle pakit.''
''Älähän vielä nuolaise, ennen kuin tipahtaa. Mustahan sanoi, että vielä on viikkoa jäljellä'', Lola muistutti.
''Se ja sama. Ei hän kuitenkaan saa itselleen seuralaista.''
''Mustan tuntien, niin kyllä saa'', Lily mutisi.
''No eihän hän vielä ole saanut edes McGarmiwaa lämpenemään'', Chelly sanoi eikä välittänyt Lilyn yrityksistä viittoa tätä sulkemaan suutaan.
''Jahas. Mitäs minusta täällä puhutaan?'' McGarmiwan ääni kuului Chellyn selän takaa.
''Ei mitään ihmeempiä'', Chelly sanoi muina miehinä. McGarmiwa ei näyttänyt tyytyväiseltä, mutta ei silti tehnyt jatkokysymyksiä.
''Olisit varoittanut, että hän oli selkäni takana'', Chelly kuiskasi pistävästi.
''No minähän yritin koko ajan viittoa sinulle, että sulje suusi.''
He menivät istumaan vakiopaikoilleen luokan keskiosaan. Lola ja Kelly istuivat heidän eteensä ja Kelmit toiselle puolelle luokkaa samaan kohtaan kuin Lily, Chelly, Kelly ja Lola. James vinkkasi silmäänsä Lilylle ja Lily pyöräytti silmänsä kohti kattoa.
''Hiljaisuus! Tänään aloitamme harjoittelemaan ihmismuodonmuutoksia. Osaako joku kertoa jonkun ihmismuodonmuutos tyypin?'' McGarmiwa kysyi luokalta. Monta kättä nousi pystyyn muuan muussa kaikkien Kelmien kädet. Lilykin nosti kätensä pystyyn.
''Katsotaanpas. Neiti Evans?'' McGarmiwa sanoi.
''Animaagi on yksi tapa muuttaa muotoaan'', Lily sanoi tietäväisesti.
''Oikein. Viisi pistettä Rohkelikolle.''
''Elikkä, animaagius on vaativa taito. Sen harjoittelemiseen menee ainakin kolme vuotta. Sen lisäksi pitää ilmoittaa Taikaministeriöön muotonsa eläimenä ja tuntomerkit, joista sinut voi tunnistaa'', McGarmiwa sanoi, ''entäs muita muodonmuutostapoja?'' Jälleen nousi monta kättä pystyyn.
''Neiti Wood?'' McGamiwa sanoi.
''Yksinkertaisinta on muuttaa muotonsa taikasauvalla'', Amber sanoi voimakkaalla äänellään.
''Jälleen oikein. Viisi pistettä Korpinkynnelle'', McGarmiwa sanoi, ''näytän teille nyt oman animaagimuotoni.'' McGarmiwa sulki silmänsä ja keskittyi kovasti. Hetken kuluttu hän alkoi kutistua ja muuttaa muotoaan kissaksi. Lopulta muodonmuutoksen tapahduttua McGarmiwan tilalla oli kissa jonka silmien ympärillä oli samat kuviot kuin McGarmiwan silmälaseissa. Luokassa raikui aplodit ja vislaukset.
''Riitää! Nyt jaan teidät pareiksi ja harjoittelette toisiinne loitsua, joka muuttaa pupuksi. Loitsun nimi on Ristihuulios. Eli. Hera Musta voi olla vaikka neiti Smithin pari, herra Potter ja neiti Evans, kyllä, neiti Evans, sitten herra Lupin voi olla vaikka neiti Bloomin pari, Piskuilan ja Sheffield'', McGarmiwa lateli, ''herra Mostar ja neiti Chio, neiti Denzil ja herra Jones.''
Kuului monta voihkaisua ja jes huutoa. Voihkaisuja tuli Lilyn ja Chellyn suunnalta ja jes huutoja tuli esimerkiksi Jamesin suunnalta. Viimein kaikilla oli parit ja harjoitukset alkoivat.
''Miksi minulle käy aina näin?'' Lily nurisi kun käveli kohti Jamesin pulpettia. Hänen askeleensa tuntuivat raskailta ja aivot huusivat, että käänny toiseen suuntaan, älä mene sinne.
''Kiitos McGarmiwa rakastan sinua aina ja ikuisesti!'' James ajatteli.
''No niin aloittakaa. Ei vasta väitteitä, neiti Smith'', McGarmiwa sanoi ja luokka täyttyi Ristihuulios loitsun huudahduksista ja keltaisen valon välkähdyksistä. Kukaan ei onnistunut ensimmäisellä kerralla.
''No niin neiti Apua-Kynsi-Katkesi, haluatko aloittaa?'' Sirius kysyi herrasmiesmäisesti.
''Ihan sama, herra Lepakonläjä'', Chelly sanoi kylmästi ja kohotti sauvansa, ''Risitihuulios!'' Sirius hypähti hieman taaksepäin eikä muuttunut pupuksi.
''Voi voi, Chelly rakkaani. Ei sitä noin pidä tehdä. Annas kun näytän'', Sirius sanoi ja kohotti sauvan, ''Ristihuulios!''
Loitsu osui suoraan Chellyyn ja tämä muuttui pupuksi. Sirius meni Chelly -pupun luokse ja otti sen syliinsä.
''Olet oikein söötti pupu, Chelly'', Sirius kuiskasi Chellyn korvaan. Chelly -pupu puraisi Siriuksen sormea ja Sirius heitti sen kaaressa älähtäen kivusta. McGarmiwa kerkesi muuttaa Chellyn takaisin ihmiseksi, ennen kuin tämä tipahti lattialle.
''Aih! Ei olisi tarvinnut purra, helvetti!'' Sirius huusi Chellylle.
''Ei olisi tarvinnut kutsua söötiksi'', Chelly kiljaisi vastaukseksi.
''Riittää herra Musta ja neiti Smith! Jälki-istuntoon tänä iltana. Palkintohuoneeseen ja kiillotatte kaikki pokaalit kahteen kertaan. Kello kahdeksalta'', McGarmiwa sanoi ja meni pöytänsä taakse.
''Näetkö nyt! Järkkäsit meidät jälki-istuntoon'', Sirius ärisi.
''No se oli ihan yhtä paljon sinunkin ansiota, kuin minun!'' Chelly kiljaisi.
''Nyt suut suppuun molemmat tai saatte loppuviikon jälki-istuntoa!'' McGarmiwa ärjyi pöytänsä ylitse.
''Tuo sen aloitti!'' Chelly ja Sirius sanoivat yhteen ääneen osoittaen toisiaan sormella.
''Tunti on ohitse herra Mustan ja neiti Smithin ansiosta!'' McGarmiwa kiljaisi ja valahti penkilleen hieroen ohimoitaan.
''Oli muuten aika moinen esitys äsken, Anturajalka'', James sanoi, ''näitkö miten Minervan ohimo suoni sykki?''
''Joo, mutta kaikki oli sen hiivatin Smithin syytä!'' Sirius vastasi. Kelmit kävelivät kohti Suurta salia mennäkseen lounaalle.
Lounaan aikana ei tapahtunut mitään ihmeellisempää. Kalkaroksen ateria koostui vain hikisukista ja mädästä kalasta. Kalkaros arvasi ketkä tämän takana olivat, ja marssi suoraan Kelmien luokse. Sirius oli näyttänyt viattomalta pikkuenkeliltä, mutta se ei kelvannut Kalkarokselle vaan tämä oli marssinut Dumbledoren luokse ja pyytänyt tätä rankaisemaan Kelmejä jotenkin. Dumbledore oli mennyt katsomaan Kalkaroksen ruokaa ja se oli muuttunut tavalliseksi. Kalkaros kihisi raivosta, kun Dumbledore ei voinut rangaista Kelmejä mistään.
Kävellessään ulos Suuresta salista Kelmit naureskelivat Kalkaroksen jutulle ja Lily ja hänen ystävänsä mulkoilivat heidän selilleen.
''Näitkö Ruikulin ilmeen kun Dumbledore sanoi, ettei voi rangaista meitä ilman mitään pitäviä todisteita?'' James sanoi naurunsa alta.
''Joo. KUNNIAA DUMBLEDORELLE!'' Sirius huusi eteisaulassa.
''Ettekö te ikinä jätä Kalkarosta rauhaan? Mitä hän on edes tehnyt teille?'' Lily tiuskaisi.
''Emme ja hän on syntynyt, sen hän teki meille'', Remus sanoi.
''Lupin en olisi uskonut sinusta, että tykkäät kiusailla ihmisiä tuosta noin vain'', Lola sanoi epäuskoisella äänellä, ''mennään kaverit.''
Lily mulkaisi vielä pahasti Jamesia ja Siriusta ja lähti Lolan perään ulos. Chelly teki samoin mulkaistuaan Siriusta oikein pahasti ja Kelly seurasi perässä.
Seitsemäsluokkalaisilla oli lounaan jälkeen hyppytunti, jonka kaikki viettivät ulkona sinä päivänä.
''Mikä ihme noita tyttöjä oikein vaivaa?'' Sirius kysyi turhautuneena, ''eivät ymmärrä edes pientä pilaa. Eihän tuo äskeinen edes aiheuttanut mitään vahinkoa kellekään.''
''Rivien välistä kuuntelemalla, he ovat lopen kyllästyneitä kepposiimme'', Peter tuumasi ja lähti ovista ulos kohti järven rantaa ja pyökin varjoa. Pyökin varjossa oli mukava oleskella, sillä loppukesän aurinko porotti vielä viimeisiä lämpimiä säteitä ennen kylmää ja märkää syksyä. Muut Kelmit seurasivat perässä ja James ja Sirius tähysivät ympärilleen nähdäkseen, missä tytöt olivat. He joutuivat kuitenkin pettymään, sillä tyttöjä ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
''Ehkä he ovat menneet käymään Hagridilla?'' Sirius ehdotti.
''Niin, ehkä.''
Tytöt kävelivät kohti Hagridin mökkiä.
''Täällä on paahtavan kuuma'', Chelly sanoi ja aukaisi koulupuvun kravatin ja otti mustan viitan päältään, ''jo helpotti.''
Muut tekivät samoin ja tunkivat kaapunsa laukkuun. Matkalla Hagridin mökille, tytöt juttelivat kaikkea mukavaa, juoruilivat pojista ja arvelivat, tarjoaisikohan Hagrid heille ota-keksi-joka-on-kuin-kivi-mutta-älä-välitä-hampaasi-särkyvät-kuitenkin kuten aina, kun he menivät käymään.
Päästyään mökille, tytöt koputtivat jyhkeään oveen.
''Sisään vaan, ovi o auki'', Hagrid huusi sisäpuolelta. Tytöt astuivat sisään ja Tora alkoi haukkua kuin syötävä ja kuolasi heidät kaikki.
''Ai kappas! Tämäpä mukava yllätys! Ette ookkaa käyny sitten viime vuoden'', Hagrid sanoi ilahtuneesti ja otti kaikki neljä kylkiluita musertavaan halaukseen.
''Öh, tuota Hagrid, päästäisitkö irti?'' Chelly kähisi.
''Ai nii, sori'', Hagrid sanoi ja punastui lievästi.
''No mitäs ootte puuhannu ekana päivänä?'' Hagrid kysyi, ''ja ainii muuten onneks olkoon Lily, johtajatyttö. James taitaa olla onnensa kukkuloilla vai mitä?''
''Niinhän hän on. Ja minä olen epäonneni helvetissä'', Lily sanoi.
''No ei se James voi niin kamala olla, vai voiko?'', Hagrid kysyi.
''No kyllä voi. Pitäisi kestää vielä jotkin hiivatin partioinnit käytävillä sen paviaanin kanssa'', Lily sanoi Hagridin selälle, sillä tämä oli mennyt keittämään teetä.
''Otatteko keksejä teen kanssa?''
''Ei kiitos, tulimme juuri syömästä'', kaikki sanoivat nopeasti yhteen ääneen.
''Ei väkisellä.''
''Entäs sinä Hagrid, miten kesä meni?'' Lola kysyi ystävällisesti.
''Siinähä se. Kävin tuolla Romaniassa kahtelemassa lohikäärmeitä. Olis tosi mukava jos sais omakseen lohikäärmeen'', Hagrid sanoi unelmoiva ilme kasvoillaan. Tytöt vaihtoivat epätoivoisen katseen. Hagrid oli tunnettu mieltymyksestä karmeisiin otuksiin.
Loppu vierailu kuluikin sitten Hagridin matkakertomuksen kuuntelemisessa. Tytöillä oli helppo osa; piti kuunnella ja sanoa aina joihinkin kohtiin ''juu'' ja ''mmhy''. Yhdessä vaiheessa Kelly joutui tökkäämään Chellyä kylkeen, sillä tämä oli nukahtanut ja teekuppi oli uhkaavasti tipahtamaisillaan lattialle.
''Öö... tuota Hagrid meidän pitäisi lähteä yrttitiedon tunnille, nimittäin hyppytuntimme lähestyy loppuaan'', Kelly sanoi vilkaistuaan Hagridin mökinseinällä tasaisesti tikittävää käkikelloa.
''Toki toki. Menkää vain. Kiva ku poikkesitte! Sanokaas sitten niille Kelmin ketaleillekin, että tulevat käymään'', Hagrid sanoi pirteästi.
''Saavat itse hoksata tulla käymään. Jos niillä on ylipäätänsäkään mitään hoksottimia'', Chelly sanoi ja Hagrid naurahti.
''No samapa tuo'', Hagrid sanoi vielä leveästi virnistäen. Tytöt huikkasivat vielä näkemiit ja lähtivät kohti kasvihuone vitosta, jossa heidän yrttitiedon tunnit pidettäisiin.
Luokan edessä oli pienimuotoinen ryysis. Lievästi sanottuna. Seitsemäsluokkalaiset Puuskupuhit ja Rohkelikot tönivät ja tuuppivat toisiaan ainoalle penkille ja siitä pois. Chelly katseli joukkiota, joka koostui enimmäkseen pojista. Hän huomasi Siriuksen olevan keskellä penkkiä pitäen kynsin hampain kiinni paikastaan.
''Älä tule siihen urputtamaan! Minä olin tässä ensimmäisenä!'' Chelly kuuli Siriuksen karjaisevan jollekin Puuskupuhille.
''Sirius on kyllä lapsellisuuden ruumiillistuma'', Chelly mutisi muille.
''Jep. Ei James sen parempikaan ole'', Lily vastasi takaisin. James oli juuri kangistanut yhden Rohkelikoista ja nyt tämä Rohkelikko sai osumia vatsaansa ja jalkoihinsa, koska makasi kaikkien tallottavana.
''Nyt kyllä riittää'', Lily sanoi seurattuaan hetken poikajoukkoa, joka muistutti paljolti viillintynyttä apinalaumaa.
''James Potter!'' Lily jyrähti taikasauva edellään, ''sinä olet johtajapoika!'' James käänsi katseensa lähestyvään Lilyyn ja seurasi tämän taikasauvaa.
''Onko tämä sinusta johtajapojan käytöstä?'' Lily vetosi taikasauva yhä koholla.
''Öh... ei varmaankaan, mutta kun-'' James aloitti mutta Lily keskeytti.
''Älä selittele siinä, vaan selvitä tämä sotku'', Lily määräsi osoittaen yhä taikasauvallaan Jamesia. James seisoi hetken hiljaa tuijottaen sivusta joukkiota, joka todellakin OLI kuin apinalauma yhden ainoa banaanitertun ympärillä.
''Et sinä kuitenkaan mitään saa aikaa'', Lily huokaisi, osoitti taikasauvallaan kurkkuunsa ja sanoi 'Melutus'.
''Rauhoittukaa tai annan jokaikiselle jälki-istuntoa!'' Lily sanoi kovennetulla äänellä. Kaikki pysähtyivät kuin pause -näppäintä painamalla.
''Rohkelikolta ja Puuskupuhilta, molemmilta, kaksikymmentä pistettä pois'', Lily sanoi.
''Hei! Ei ole reilua!'' joku huusi joukon keskeltä.
''Hiljaa, tai otan lisää pisteitä'', Lily sanoi, ''ette varmaan halua olla miinuksella heti ensimmäisenä koulupäivänä?'' Joukkio hiljentyi kummasti ja tapahtumaa sivusta seuranneet Rohkelikko- ja Puuskupuhtytöt katsoivat murhaavasti niitä, jotka olivat osallistuneet penkkikiistelyyn. Lily taikoi äänensä jälleen normaalille voimakkuudelle.
''Hieno toimintaa, neiti Evans'', Lilyn takaa kuului. Lily käännähti kannoillaan ja kohtasi lyhyen professori Verson.
''Kiitos'', Lily sanoi hymyillen.
''Kymmenen pistettä Rohkelokolle johtajatytön oikeaoppisesta käytöksestä'', Verso sanoi ja sai Lilyn punastumaan hiukan.
''Luokka'', Verso sanoi topakasti ja käveli kasvihuoneen ovelle, ''astukaa sisään, olkaa hyvät!'' Ryhmä alkoi soljua tasaisena virtana sisään kasvihuoneeseen.
Kun kaikki olivat menneet luokkaan, Verso naputti taikasauvallaan saviruukkuun ja kaikki käänsivät katseensa häneen.
''Aloittakaamme! Pistäisitkö ne pois, herra Musta'', Verso huudahti luokassa ja katsoi Siriusta murhaavasti, sillä tämä oli mennyt ottamaan pinkit korvalaput kasvihuoneen kaapista.
''Tänään me istutamme Pietopin siemeniä näihin ruukkuihin'', Verso sanoi ja osoitti ruukkuja vieressään, ''kuka tietää mitä Pietopit ovat?''
Ainoastaan Lilyn käsi nousi pystyyn.
''Niin, neiti Evans, kuvailisitko Pietopin ulkonäköä?'' Verso sanoi ystävällisesti odottava ilme kasvoillaan.
''Pietop on noin jalanmittainen kasvi, jonka kukkaosa on piiraan näköinen. Kukkaosa on myrkyllinen, ja koskemista paljain käsin pitäisi välttää. Pietopin tuoksu on samanlainen kuin mustikkapiiraan'', Lily sanoi innokkaasti.
''Aivan oikein, neiti Evans. Kymmenen pistettä Rohkelikolle'', Verso sanoi. ''Nyt teidän on jakauduttava pareiksi ja otettava kolme ruukkua ja kolme siementä ja istuttaa ne ruukkuihin. Olkaa hyvät. Muistakaahan sitten laittaa lohikäärmeen nahkaiset hansikkaat käsiin.''
''Mihin me hanskoja tarvitaan, jos istutamme vain siemenet?'' Sirius kysyi ihmeissään.
''Sittenpähän näet, herra Musta. ENKÖ MINÄ KÄSKENYT LAITTAA NIITÄ KORVALAPPUJA TAKAISIN KAAPPIIN?'' Verso huusi viimeisen lauseen Siriukselle, sillä tämän taskusta pilkotti pinkki ja pörröinen korvalapun osa.
''Anteeksi, professori, mutta olen kiintynyt niihin niin kovasti, että haluaisin ne omaksi'', Sirius sanoi pettyneen kuuloisena ja Peter tirskui vieressä. James ja Sirius olivat pari ja he ottivat itselleen ruukut ja siemenet. Mullan he hakivat kasvihuoneen takaosassa sijaitsevasta kompostista. He laittoivat suojahanskat käsiinsä ja aloittivat istutuksen. Istutus sujui nopsasti ja ilman suurempia välikohtauksia. Professori Verso oli sanonut, että lohikäärmeen lanta edistäisi siemenen itämistä ja kukan kukoistusta, joten kaikki saivat sitä hieman. Sirius kuitenkin kerkesi viskata yhden lantakokkareen veljensä Regulus Mustan suuhun kun tämä oli haukotellut mojovasti. Regulus oli ollut raivoissaan ja yrittänyt kirota veljeään, mutta surkein tuloksin, sillä oli päätynyt jälki-istuntoon Verson huomattua tämän yritys.
''Nyt kun olette saaneet -toivon mukaan- istutettua kaikki siemenet ruukkuihin, niin katsokaa mitä tapahtuu'', Verso sanoi hivenen ylpeän kuuloisena.
Sirius ja James katsoivat ruukkujaan, jotka olivat tyhjiä multaa ja siementä lukuun ottamatta. Vähän ajan kuluttua he huomasivat, että jokin vihreä pilkisti esiin mullasta. Hetken kuluttua ruukussa oli jalanmittainen, mustikkapiiraalta tuoksuva ja piiraalta näyttävä kasvi.
''Nyt ymmärrän miksi Verso pakotti hanskat käsiimme'', James kuiskasi Siriukselle.
''Vaikka en kyllä tajua, että kuka olisi niin pösilö, että rupeaisi hiplailemaan tuota kasvia'', Sirius vastasi ja katseli ympäriluokkaa. Hän kuitenkin huomasi, että eräs puuskupuhilainen, aika höntiltä näyttävä, poika oli kurottanut koskemaan kasvin päätä.
''Muuten, Versoseni, onko olemassa samanlaista kasvia, mutta se ei ole myrkyllinen? Sitä minä vain, että olisi kiva saada tuollainen kasvi josta voisi syödä, aina silloin kun huvittaa, mustikka piirasta'', Sirius kysyi uteliaana.
''Minua kutsutaan professori Versoksi eikä 'Versoseni'. Ja ei ole olemassa sellaista kasvia'', Verso sanoi hieman punastuneena. Tylypahkan kaikki naispuoliset opettajat olivat jossain vaiheessa olleet 'ihastuneita' Siriukseen. Ehkä lukuun ottamatta McGarmiwaa ja Zieljonaa.
''Läksyksi tulee opetella tämän kasvin haitta, ja hyötypuolet ja kirjoittaa niistä jalanmittainen essee jonka palautus on seuraavalle tunnille, eli perjantaiksi. Voitte lähteä.''
Käskyä ei tarvinnut toistaa, sillä kaikki lähtivät rivakkaan pois kasvihuoneelta. Seuraavaksi Kelmeillä ja Lilyllä, Chellyllä, Kellyllä ja Lolalla oli tiedossa pimeydenvoimilta suojautumista. Kaikki lähtivät kohti linnaa ripeästi, sillä välitunti oli siirtymävälitunti, joka kesti huikeat viisi minuuttia, jonka aikana piti keretä mennä seuraavaan luokkaan.
''Hyvää päivää oppilaat. Nimeni on Brad Pepper ja olen tämän vuoden teidän pimeydenvoimilta suojautumisen opettajana. Edellinen opettajanne, ainakin kuulemani mukaan, räjähti tuusan nuuskaksi jossain välikohtauksessa koulun ulkopuolella'', professori Pepper sanoi. Pepperin hiukset olivat oranssit ja punaraitaiset ja pystyssä edestä. Hänen vahvaa leukaansa peitti lyhyt parran sänki ja silmät loistivat sinisinä kaiken keskeltä. Iho oli normaalin ruskea. Sirius oli saanut pahan kilpailijan koulun suosituimpana ja parhaimman näköisenä miehenä, silläkin hetkellä, kun Pepper tutkaili luokkaa, kaikkien tyttöjen sydämet hakkasivat niin lujaa, että koko luokka melkein tärisi. Kaikkien suupielistä valui kuolaa ja silmissä oli unelmoiva katse.
''Elikkä, valaiskaapa minulle missä mennään?'' professori Pepper sanoi ja hieroi käsiään yhteen katsellen luokkaansa. Eräs korpinkynsi, nimeltään Erika Richie, viittasi.
''Niin neiti.. öö.. mikälie?'' Pepper sanoi huolettomasti.
''Tuota noin se on Richie. Olemme menossa, tuota noin, olemme tällä hetkellä käsittelemässä, tuota noin öö.. jäimme viimevuonna äänettömiin taikoihin ja näkymättömyystaikoihin.''
''No niin eli tänään harjoittelemme äänettömiä taikoja, mutta ensin päätän istumajärjestyksen. Nimilistan mukaan, eli sekoitan nimilistan ja laitan sen taululle. Kaikki saavat mennä katsomaan, kenen pari on ja menee istumaan siihen pulpettiin, millä kohdalla nimi on listassa (listan nimet menivät luokan pulpettien järjestykseen). Ymmärsivätkö kaikki? Aloitetaan. Sekaannus'', professori Pepper osoitti nimilistaa ja nimet menivät sekaisin. James oli ensimmäinen, joka meni katsomaan tulevan paikkansa. Hän sai ilahtua iloisesti. Hän hyppikin paikalleen luokan takaosaan. Lopulta kaikki virtasivat katsomaan paikkojaan. Jotkut voihkivat, mukaan lukien Lily ja Chelly.
''Kerrankin pääset istumaan viereeni'', James sanoi ja nousi ylös vetääkseen Lilylle tuolin.
''Pikemminkin JOUDUN enkä pääse'', Lily mutisi, ''miksiköhän Chelly näyttää noin myrtyneeltä'', Lily kysyi pikemminkin itseltään. Se selvisi pian, sillä Sirius virnisti omahyväisesti ja meni istumaan Chellyn viereen ja vinkkasi tälle silmää. Lily katsoi, mihinkä muut hänen ystävänsä olivat menneet istumaan. Lola istui Remuksen vieressä, ja heillä näytti menevän ihan hyvin, kumpikaan ei ainakaan voihkinut ja Kelly oli mennyt istumaan Peterin viereen (heilläkään ei ollut mitään voihkimisen aihetta). Lily ihmetteli närkästyneenä, miksi AINA hänelle kävi näin huono tuuri? Hän joutui aina johonkin tekemisiin Jamesin kanssa, joka ikisessä aineessa.
''Nyt aloittakaa vierustoverinne kanssa äänettömien taikojen harjoittelu. Hop hop!'' Pepper sanoi ja meni istumaan pöytänsä taakse.
Tunti sujui hyvin. Kukaan ei onnistunut heti ensiyrityksellä, mutta toinen ja kolmas yritys tuotti jonkin moista tulosta.
Kelmien ja Lilyn, Lolan, Kellyn ja Chellyn koulupäivä loppui pimeydenvoimilta suojautumisen tunnin jälkeen.
''Ihanaa! Päivä ohitse. Mitä mieltä olette uudesta PVS opettajasta? Minusta hän on oooiken sopiva siihen hommaan'', Chelly sanoi.
''No onhan hän ihan okei'', Kelly sanoi. Chelly mulkaisi häntä kuin etanaa. ''No okei myönnetään, on hän aika hot mutta silti. Hän on opettaja ja varmaan kymmenen vuotta meitä vanhempi.''
''Eipä sillä nyt niin väliä ole'', Chelly sanoi ja jatkoi matkaa kohti Rohkelikon tornia.
Päästyään Lihavan Leidin eteen ja sanottuaan tunnussanan (Kurpitsamehupikari) tytöt menivät makuusaliinsa. Siellä he vaihtoivat vapaa-ajan vaatteet ylleen ja jäivät kukin tekemään omia juttuja. Lily teki läksyjä, Chelly protestoi siitä ja luki Me Noidat lehteä, Kelly neuloi itselleen kaulahuivia ja Lola luki kirjaa.
''Äh, ensimmäinen päivä ja näin jumalattomasti läksyjä. Mikä opettajiin on kesän aikana mennyt?'' Lily vaikeroi lattialta. Hän oli levittänyt kaikki kirjansa ympäriinsä ja teki sieltä sun täältä tehtäviä.
''Johtuisikohan se siitä, että nyt on seitsemäs vuotemme?'' Lola sanoi päivänselvästi.
''Voi olla joo'', Lily sanoi, huokaisi syvään ja otti sulkakynänsä jatkaen läksyjen raapustelua.
Poikien makuusalissa oli täysi vilske meneillään. Sirius yritti lentää luudallaan, mutta Remus piti sitä tämän ulottumattomissa, sillä ei halunnut, että kenellekään kävisi huonosti Siriuksen marmatuksesta huolimatta.
''Olet liian ylihuolehtiva! En minä ketään vahingoita!''
James ja Peter nauroivat todella kovaäänisesti jollekin Peterin mukanaan tuomalle vitsikirjalle.
''Hei lopettakaa tuo kinastelu ja kuunnelkaa tätä: Miksi blondi irrotti vessanoven? Siksi, ettei kukaan voi kurkkia avaimenreiästä!'' James hirnui.
''Entäs tämä: Miksi blondi palautti vessaharjan takaisin kauppaan? Hän päätti tyytyä vessapaperiin!'' Peter sanoi ja repesi mahtavaan nauruun johon Sirius yhtyi myöhemmin Remuksen kanssa.
''Muuten blondeista tuli mieleen. Mennäänkö kuokkimaan tyttöjen puolelle makuusaliin?'' Sirius kysyi.
''Miten me muka sinne päästään?'' Peter kysyi ihmeissään.
''Luudat on keksitty, Matohäntä ystäväiseni'', James sanoi, ''joo mennään vain. Tytöt eivät varmaan tykkää, mutta kuka heistä välittää?''
''Tuo on oikea asenne'', Sirius sanoi ja läimäisi Jamesia selkään.
''Ehkä meidän ei pitäisi'', Remus sanoi mietteliäästi.
''Ääh, Kuutamo, sinä pilaat kaiken hohdon kaikesta. Et sinä siihen kuole mennään!'' James sanoi.
''Mitenkä te saatte AINA minun pääni käännettyä?'' Remus sanoi lannistuneena.
''Olemme veljiäsi, ja toiseksi sinä et pärjää meille ja kolmanneksi et voi vastustaa minua'', Sirius sanoi ja Remus katsoi murhaavasti.
''En ole vieläkään suuntautunut miehiin, ettäs teidät.''
''En minäkään. Muuten, lennetäänkö me tyttöjen puolelle ikkunasta vai murretaanko seinä tuosta välistä?'' Sirius kysyi kaikilta.
''Hmm. Murretaan tuo seinä ja tehdään siihen ovi?'' James ehdotti.
''McGarmiwa ei TODELLAKAAN tykkää jos me teemme sen'', Remus sanoi säikähtäneenä.
''Vähät McGarmiwasta. Eihän hän edes käy täällä koskaan, se on harmi Anturajalan kannalta, ja tuskin hän vierailee koko ajan tyttöjenkään puolella, vai?'' Peter sanoi.
''No te otatte sitten syyt niskoillenne. Minä en osallistu tähän millään muotoa'', Remus sanoi.
''Ole kiltti Kuutamo, tarvitsemme sinun loitsinta kykyjäsi'', Sirius aneli polvillaan Remuksen jaloissa.
''Älä viitsi murtaa varpaitani. No hyvä on. Autetaan, autetaan'', Remus huokaisi.
''Valmista kaikki yhtä aikaa Pommitus -loitsu laskettuani kolmeen: yksi- kaksi- KOLME!'' Remus sanoi.
''POMMITUS!'' kaikki huusivat yhteen ääneen ja seinä heidän edessään räjähti.
''MITÄ HELVETTIÄ!?'' Chelly kiljaisi, ''MITÄ HELVETIN HELVETTIÄ TE OLETTE MENNEET TEKEMÄÄN!?''
''Sehän on vain pieni reikä!'' Sirius sanoi, ''ajattelimme tehdä tuohon oven.''
''AI PIENI REIKÄ?'' Chelly kiljui, ''AI ETTÄ IHAN PIENI REIKÄ?! JA MILLÄ OIKEUDELLA TE TEETTE OVEN MEIDÄN MAKUUSALIN TOISEEN SEINÄÄN?''
''Kelmien oikeudella'', James sanoi puolestaan virnistäen, ''Kuutamo tekaiseppa tuohon ovi ja rakenna seinää sen verran takaisin, että se on umpinainen, jätä tietenkin oviaukkoon tilaa.''
''KATSOKAA MITÄ SAITTE AIKAAN!'' Lily kiljui ja osoitti sänkyjä, ''KAIKKI ON PÖLYN VALLASSA! SAATTE KYLLÄ SIIVOTA JÄLKENNE!''
''Siivotaan, siivotaan. Putsis!'' Peter sanoi ja kaikki pöly ja kivien muruset häipyivät sen sileän tien.
''Olisitte voineet vaikka varoittaa ennen kuin räjäytätte seiniä taivaantuuliin. Oltaisiin voitu varautua'', Kelly sanoi käsisydämellä, ''olin sada sydänkohtauksen.''
''Anteeksi kovasti, Kelly'', Peter sanoi ja Kelly ja Peter punastuivat hieman.
''Miksi te sitä paitsi teitte tuon reiän tuhon seinään?'' Lola kysyi.
''Tuli ikävä teitä kauniita naisia'', Sirius sanoi mahtipontisesti.
''No meillä ei ollut ikävä teitä!'' Chelly sanoi.
''Ollaan U&K peliä'', James sanoi sivuuttaen Chellyn äskeisen lauseen.
''Mitä peliä?'' Lily kysyi katsoen Jamesia kuin tärähtänyttä.
''U&K peliä. Ettekö ole ennen kuulleet?''
''Ei?'' tytöt sanoivat.
''No, säännöt menee näin: joku kysyy kysymyksen, vaikka että uskaltaisitko tai kehtaisitko mennä aamiaiselle pinkeissä boksereissa, jos saisit siitä hyvästä 15 sirppiä? Ja sitten se jolta on kysytty vastaa siihen myöntävästi tai kieltävästi. Onko säännöt selvät?'' James kysyi.
''Joo on mutta saatte kyllä laittaa tuohon oveen vankkuutus ja vaimennos loitsut ja sellainen lukko missä on avain. Ei nimittäin ole kiva, jos tulette katselemaan meitä alastomina ja kuuntelette juttujamme'', Kelly sanoi.
''Kyllä, kyllä. Kuutamo laitahan ne loitsut ja lukot siihen, että Kellysemme on tyytyväinen'', Sirius sanoi.
''Ja se on edelleenkin Sheffield sinulle'', Kelly sanoi jo hieman kyllästyneenä.
''Kuitenkin. Tulkaa istumaan tänne lattialle rinkiin ja otetaan pullo mukaan tähän, että kaikille tulee tasapuolisesti'', James sanoi.
''Entä jos emme halua pelata sitä peliä teidän kanssanne? Kuulostaa nimittäin tappavan tylsälle viihteelle'', Lily sanoi.
''No nyt te vaan haluatte. Näimme niin kovasti vaivaakin tulla tänne teidän iki ihanaan makuusaliinne'', James sanoi ja katseli ympärilleen. Tyttöjen makuusalissa ikkunaverhot olivat kesäiset: niissä oli suuria sinisiä kukkia. Matto keskellä oli myös koristeltu kukilla. Seiniä pitkin menevä puolipaneeli oli tummanruskea ja sen yläpuolinen osa oli tapettia joka oli kermankeltaista. Makuusalin yhdellä seinustalla oli kaksi suurta vaatekaappia jotka kuuluivat samaan sarjaan sänkyjen kanssa. Kaappien välissä oli tilaa suurelle ja rönsyilevälle ficus - kasville. Kaappien vieressä oli peilillä varustettu meikkauspöytä, jonka päällys oli täynnä pompuloita, hajuvesiä ja meikkejä. Vessan ovessa oli pieni kyltti missä oli kirjaimet WC ja seinällä oli taulu jossa oli Rohkelikon vaakuna.
''Epäreilua, teidän makuusalissa on paljon mukavampi sisustus. Meillä ei ole kuin kaksi kuppoista vaatekaappia, sängyt ja matto. Ei muuta. Teillä on kasveja ja kaikkea. Taidan muuttaa tänne'', Sirius sanoi hänkin katseltuaan ympärilleen.
''No et tasan muuta'', Chelly sanoi.
''Kuka estää?''
''ME!'' tytöt sanovat yhteen ääneen voimakkaasti.
''Okei, okei. Aloitetaan tämä peli'', Sirius sanoi ja istui Jamesin viereen. Remus ja Peter istuivat myös lattialle. Työt katsoivat ensin toisiaan sitten he päättivät sanattomasti, että Kelmejä ei saisi lähtemään elleivät he suostuisi pelaamaan heidän kanssaan.
''Nyt aloitetaan. Pyöritä Sarvihaara sitä pulloa ensin, koska keksit tämän pelin'', Sirius sanoi ja antoi Jamesille pullon ja tämä pyöräytti sitä kerran.
''Ahaa! Matohäntä, keksitään joku hyvä. Uskaltaisitko tai kehtaisitko mennä tanssimaan napatanssia oleskeluhuoneen pöydälle jos saisit vaikka kaljuunan?'' Sirius kysyi.
''Joo'', Peter sanoi.
''No mene sitten tanssimaan!'' James sanoi ja Peter näytti säikähtäneeltä.
''No en tasan!'' Peter sanoi säikähtäneenä.
''No kuitenkin pyöräytä pulloa'', Remus sanoi ja pullo pyörähti kohti Lolaa.
''Lola, uskaltaisitko tai kehtaisitko vetää Kuutamon kanssa oooiken pitkän kielarin tässä meidän edessä jos saisit viisi sirppiä ja kolme sulmua?'' Chelly kysyi ovelasti.
''Öö.. ehkä. Uskaltaisin mutta en kehtaisi'', Lola sanoi ja punastui syvästi. Remuskin punastui mutta ei niin pahasti, kuin Lola.
''Juu. Pyörittäisitkö sitä pulloa'', Remus sanoi kiusaantuneena. Lola pyöritti pulloa ja se osoitti Lilyä.
''Evans uskaltaisitko tai kehtaisitko mennä Sarvihaaran kanssa luutakomeroon jos saisit kymmenen sulmua?'' Sirius kysyi virnistäen.
''No en! Pitäisi antaa 200 kaljuunaa ennen kuin suostuisin menemään hänen kanssaan yhtään minnekään!'' Lily älähti. James näytti surkealta Lilyn vilkaistessa tätä syrjäsilmällä, ja yhtäkkiä hän tunsi piston sydämessään. Ei, ei hän voinut tuntea Jamesia kohtaan mitään myötätuntoa, tai ylipäätänsä mitään muuta kuin inhoa. Lily inhosi Jamesia. Lilyn vielä ollessa lievästi säikähtänyt tunteistaan hän pyöräytti pulloa.
U&K peli eteni hyvin. Välillä tuli niin naurettavia kysymyksiä, että kaikki repesivät nauramaan ja välillä kaikki olivat omissa maailmoissaan.
''Ääh tämä alkaa olla jo tylsää. Olemme pelanneet tätä samaa peliä liian pitkään'', Sirius sanoi, ''pelataan vanhaa tuttua pullon pyöritystä.''
''Joo samat sanat'', Chelly sanoi, '' on teidän seurassanne toisinaan ihan mukavaakin.'' Sirius katsoi yllättyneenä Chellyä ja hymyili tälle huomaamattomasti ja, yllätys yllätys, Chelly vastasi hymyyn. Kaikki suostuivat pullon pyöritykseen ja pian se olikin jo täydessä vauhdissa. Pullon pyörähdettyä Peterin kohdalle Remus kysyi: ''Totuus vai tehtävä?''
''Tehtävä.''
''Okei, suutele Kellyä suoraan suulle.''
''Onko pakko?''
''Se on tehtäväsi. Tee tehtävä, tai ota jokin vaatekappale pois'', Sirius sanoi.
''No jos on pakko. Kelly tule tänne'', Peter sanoi ja Kelly tuli. He suutelivat.
''No niin riittää jo. Ei siitä mitään täyttä pitkää tartennut tehdä'', James sanoi, ''alkaa oksettamaan kun katselee tuota nuoleskelua.'' Peter ja Kelly erkaantuivat ja näyttivät hämmentyneiltä.
''No niin Kelly pyöräytä pulloa'', Chelly sanoi. Pullo osoitti seuraavaksi Lilyä.
''Totuus vai tehtävä?'' Kelly kysyi.
''Totuus.''
''Ääh, Lily älä ole jänishousu. Ota tehtävä. Ei me mitään pahaa keksitä'', Sirius sanoi ja virnisti ovelasti.
''No minä tiedän ne teidän tehtävänne, joten edelleenkin se totuus'', Lily sanoi.
''No hyvä on. Kerro REHELLISESTI mitä sinä ajattelet Jamesista'', Kelly sanoi ja kaikki kohottivat katseensa Lilyyn. James katsoi Lilyä toiveikkaasti ja samalla hänen sisällään olo tyhjä olo, koska tiesi mitä oli tulossa. Vai tiesikö?
''No tuota. Hän on rasittava ja itserakas pösilö'', Lily aloitti ja Jamesin toiveet paremmasta murskaantuivat, ''mutta on hän ihan kunnon ihminenkin, jos sille päälle sattuu, ja ihan söpökin.'' James pomppasi melkein kattoon kuullessaan Lilyn sanat. Lily oli sanonut häntä söpöksi! Se jos jokin tarkoitti sitä, että Lily oli lämpiämässä. Hän ei ollut koskaan sanonut Jamesia söpöksi. James oli yhä seitsemännessä taivaassa, kun Lily pyöräytti pulloa.
''Sirius, totuus vai tehtävä?''
''Tehtävä.''
''Halaa ja suutele Chellyä.''
''LILY!'' Chelly parkaisi.
''Okei'', Sirius sanoi ja meni Chellyn luokse, ''nouse ylös, Chelly.'' Chelly nousi ylös. Hänen ilmeensä oli täynnä suurta raivoa. Sirius otti Chellyn halaukseensa ja suuteli tätä suoraan suulle. Ensiksi Chelly tunsi vastenmielisyyttä Siriusta kohti, mutta lopulta vastasi kuitenkin suudelmaan. Sirius osasi suudella hyvin. Oikeastaan TOSI hyvin, Chelly ajatteli.
''Juuri näin. Ottakaa huone!'' Lola naurahti.
''Minä kostan tämän sinulle Lily'', Chelly sanoi ja katsoi Lilyä murhaavasti.
''Eipä tuo näyttänyt olevan kovin suuri erhe. Nautit siitä selvästikin'', Lily sanoi ja Chelly näytti tälle rumaa käsimerkkiä.
''Ettäs kehtaat!'' Chelly sanoi, mutta sisimmässään hän ajatteli, kunpa voisi suudella Siriusta uudelleen.
''Sirius pyöräytä pulloa. SIRIUS!'' Kelly kiljaisi ja sai Siriuksen havahtumaan.
''Mitä?''
''Jätä se Chellyn tirkistely rauhaan ja pyöritä pulloa'', Kelly sanoi huvittuneena.
''Mitä? En minä Chellyä katsonut! Mietin vain yhtä aisiaa'', Sirius sanoi nopeasti.
''Seli, seli. No pyöräytä kumminkin'', Lola sanoi puolestaan. Sirius pyöräytti ja se osui Jamesiin.
''Totuus vai tehtävä?''
''Tehtävä, tietenkin.''
''Suutele Lilyä.''
''Okei.'' James meni tyrmistyneen Lilyn kohdalle. Sirius vinkkasi vielä silmää Jamesille ja tämä vinkkasi takaisin.
''Lily nouse ylös.'' Lily nousi vastahakoisesti seisomaan ja katsoi Jamesin pähkinänruskeisiin silmiin. Jälleen, sama läikähdys tuntui Lilyn rinnassa. James suuteli Lilyä. Lily yritti kovasti olla vastaamatta suudelmaan, ja kietomasta käsiään Jamesin kaulalle. Suudelma tuntui ihanalle. Paljon paremmalle se tuntui Jamesin kanssa kuin vaikkapa Amos Diggoryn kanssa. Amos oli ollut Lilyn poikaystävä edellisenä vuonna, ja siitä jos mistä James oli raivostunut. Kuitenkin. Suutelu Jamesin kanssa oli jotenkin ainutlaatuista ja ihanaa. Kun suudelma päättyi, Lily olisi halunnut kaapata Jamesin kainaloonsa ja suudella tätä pitkään päästämättä tätä koskaan irti. Lily oli toisin sanoen pettynyt suudelman loputtua. James palasi paikalleen ja Lily istui alas omalle paikalleen.
''Saaarvihaaraa pyöritä pulloaaa'', Remus sanoi ja antoi pullon Jamesille. Pullo pyörähti Lolan kohdalle.
''Totuus vai tehtävä?'' Sirius kysyi.
''Totuus.''
''Hmm.. Joku oikein paha.. Kerro kaikki tunteesi, mitä tunnet Kuutamoa kohtaan.''
''Ai siis kuuta vai Remusta?'' Lola kysyi voittaakseen aikaa.
''No tästä Remus Lupinista, joka on vieressäni.''
''Öö.. Hän on tosi kiva ja ymmärtää kaikkia. Hän on ainoa joka omistaa aivot teidän porukasta, ja tykkään hänestä eniten kaikista Rohkelikoista'', Lola vastasi punastuen yhtä punaiseksi, kuin Rohkelikon vaakuna seinällä olevassa taulussa. Pullon pyöritys jatkui, eikä kukaan huomannut Lolan punastumista.
''Oho!
-
(JATKOA EDELLISESTÄ)
Matkalla kohti palkintohuonetta, Sirius ja Chelly eivät puhuneet mitään. Kun he saapuivat perille, McGarmiwa odotti heitä siellä Voron kanssa.
''Voi ei! Voro on meidän vahtinamme'', Chelly voihkaisi.
''Niinpä näkyy'', Sirius sanoi happamasti.
Chelly ja Sirius astuivat McGarmiwan eteen ja tämä sanoi: ''Kiillotatte kaikki pokaalit kaksi kertaa. Ette saa käyttää takavoimia, vaan kaikki tehdään jästimenetelmin. Voro katsoo, että teette tehtävänne huolella, ja ette karkaa ennen aikojanne. Hän seisoo oven ulkopuolella vahtimassa. Voitte aloittaa.'' Sirius astui palkintohuoneeseen ensimmäisenä ja Chelly seurasi perässä. Voro sulki oven heidän perässään.
''Voi pee ja aska! Täällä on ainakin miljoona pokaalia ja mitalia. Hinkkaamme noita vielä ensi joulunakin!'' Sirius raivosi.
''Raivoaminen ei auta tässä tippaakaan. Rätti käteen ja jynssäämään'', Chelly sanoi otettuaan rätin ja sangon ja meni ensimmäisen palkintokaapin luokse. Kaappi oli aivan täpötäynnä kultaisia palkintoja; oli isoja ja pieniä. Leveitä ja ohuita. Painavia ja kevyitä.
''Jostainhan sitä pitää aloittaa'', Chelly mutisi ja aloitti eräästä painavasta palkinnosta koulunhyväksi tehdystä työstä. Sirius manasi McGarmiwaa kaikilla mahdollisilla kirosanoilla, mitä päähän pälkähti ja jynssäsi tummunutta hopeamitalia.
''Tuota Lily voisitko sinä harkita lähtöä kanssani Tylyahoon. Haluaisin ihan oikeasti. Oi rakas kullannuppuni!'' James sanoi ja katsoi Remusta silmiin kuvitellen tämän Lilyksi. Remus pidätteli nauruaan, mutta purskahti lopulta kovaan nauruun.
''E- ei tästä tule mitään'', Remus hekotti vedet silmissä, ''tuo oli ehkä surkein tähän mennessä, oi kullannuppuni!''
''Ei ole hauskaa! Yritän epätoivoisesti saada Lilyn lähtemään kanssani jonnekin ja sinä vain hekotat Peterin kanssa'', James sanoi, laittoi kätensä puuskaan ja otti vakavan ilmeen.
''Okei okei. Olemme vakavissamme'', Remus sanoi ja pakotti kasvonsa vakaviksi. Kuitenkin hän purskahti jälleen nauruun.
''Olisipa Anturajalka täällä'', James mutisi Peterin ja Remuksen hekottaessa vieressä, ''hän ainakin osaisi hyvät isku repliikit.''
''No nyt minä keksin hyvän. LOPETTAKAA TUO NAURAMINEN JA KUUNELKAA!'' James karjui ja oleskeluhuoneeseen tuli hiljaista. ''Öö.. tuota jatkaa vain tekemisiänne. Yritän vain saada kahta aivotonta kaveriani rauhoittumaan'', James sanoi vähän nolona.
''No mitäs sinä nyt keksit. Ja se on muuten Matohännän vuoro olla Lily -nukke.''
''Niin tuota, Lily. Kun minä pohdin tässä niitä syitä miksi et voisi lähteä kanssani Tylyahoon, niin en keksinyt muuta kuin ne: että vihaat minua ja olen rasittava. Voisitko sinä mitenkään suostua edes YHDEN KERRAN kanssani Tylyahoon ja katso millainen minä OIKEASTI olen. Koittaisit edes tustustua minuun, ennen kuin aloitat taas huutamisen.''
''Tuo oli hyvä'', Remus sanoi ja Peter nyökytteli vieressä. Kumpikaan ei edes harkinnut nauravansa.
''No minä sitten yritän sillä. Edellyttäen tietenkin, että muistan sen.''
Sirius ja Chelly jynssäsivät palkintohuoneen pokaaleja edelleen. He olivat päässeet vasta noin puoleen väliin hommassa.
''Voi elämä! Meillä on vielä toinenkin kierros kiillotettavana, ja Voro seisoo varmasti koko illan tuossa ovella'', Sirius ärisi katsoessaan Chellyä, ''kiitos kovasti tästä.''
''Niin mistä?''
''No tästä jälki-istunnosta. Sinähän tämän järkkäsit.''
''No ei se syy kyllä minun yksin ollut! Sinä osallistuit siihen ihan yhtä paljon!'' Chelly kivahti ja heitti rätin maahan.
''Vai niin! Sinä rupesit kiljumaan keskellä muodonmuutos tuntia.''
''No sinä huusit helvetti.''
''Niin huusin mutta sinä rupesit kiljumaan, että 'ei saa kutsua söötiksi', vaikka sinä olit söötti. Ja mikä sinua riepoo?!''
''SINÄ TÄSSÄ MINUA RIEVOT KUN OLET NOIN HELVETIN TÄYDELLINEN!'' Chelly huusi ja läimäisi käden suulleen kun tajusi, mitä oli huutanut.
''Että mitä?''
''Kuulit kyllä!''
''Voisitko toistaa?''
''En voisi.''
Sirius astui askelen lähemmäksi Chellyä ja Chelly peruutti kohti seinää. Sirius astui vielä muutaman askelen niin, että Chelly olisi seinää vasten.
''Niin toistatko mitä sanoit? Meni vähän ohi.''
''No mitäs et ollutkaan paikalla, kun aivoja jaettiin'', Chelly tiuskaisi.
Sirius astui aivan Chellyn eteen. Niin lähelle, että Chelly erotti Siriuksen jokaisen mustan hiussuortuvan, jotka laskeutuivat hänen silmiensä verhoksi. Sirius huitaisi käellä hiukset syrjään, ja Chelly luuli, että Sirius läimäyttäisi tätä, mutta tapahtui aivan toisin. Sirius suuteli Chellyä. Chelly sulki silmänsä ja kietoi käsivartensa Siriuksen olkapäiden ympärille ja Sirius kietoi kätensä Chellyn ympärille ja rutisti tätä hellästi. Suudelma jatkui, kunnes ovi aukesi.
''Jaahas! Täällä sitä laiminlyödään annettua tehtävää! Tämä ei ollut mikään kuhertelukerho, vaan teidän piti kiillottaa pokaalit kahdesti. Vai onko työ jo tehty?'' Voro kysyi vihaisena ovelta. Sirius ja Chelly hyppäsivät molemmat varmaan jalan ilmaan, ja erkaantuivat toisistaan.
''Tuo ei ollut sitä, miltä se näytti'', Sirius sanoi.
''Vai niin! Kyllähän minä suudelman tunnistan jos sellaisen näen tai koen'', Voro sanoi lipevästi.
''Et sinä varmaan ole koskaan ketään naista edes suudellut! Olet ehkä mennyt naimisiin mopin ja sangon kanssa'', Sirius letkautti ja Chelly tallasi tämän varpaille.
''Henkilökuntaa ei puhutella noin, nuori herra Musta!'' Voro huusi ja punehtui punehtumistaan. Oliko se häpeää, vai raivoa, sitä Chelly ei tiennyt.
''Se ja sama minulle, mutta jatkaisin työtäni kiitos. Että lähtisitkö, oi arvon Voroutenne?'' Sirius sanoi.
''HUOMENNA JÄLKI-ISTUNTOON!'' Voro karjaisi ja läimäytti oven kiinni.
Sirius kumartui ottamaan rätin maasta, kasteli sen sangossa ja meni kiillottamaan pokaaleja toiselle puolelle huonetta. Hän ei tosiaan tiennyt, mikä häneen äsken oli mennyt. Äkillinen oikosulku aivoissa, varmaankin, Sirius ajatteli ja otti mitallin käteensä. Hän hautasi sen rättiin, mutta ei alkanutkaan hangata sitä. Sirius yritti nähdä palkintokaapin suojalasista Chellyn heijastuksen huoneen toiselta puolelta, mutta ei nähnyt mitään.
''Tuota... Chelly'', kuului Siriuksen ääni ja Chelly lopetti siihen paikkaan kädesään olleen pokaalin hankaamisen.
''Niin?'' hän kysyi ja kääntyi Siriukseen päin.
''Unohdetaanko tuo äskeinen?'' Sirius ehdotti. Chelly oli odottanut Siriuksen sanovan jotain muuta.
''Ou. Okei. Unohdetaan vain. Niin on parasta'', Chelly sanoi ja kääntyi jälleen palkintokaappiin päin. Hänen kurkkuaan kuristi, eikä hän todellakaan tiennyt syytä siihen. Oliko Chelly muka odottanut Siriukselta palavaa rakkaudentunnustusta suklaarasian ja rehupuskan kera, vai kenties tunnustusta ihastuksesta tai jotain muuta vastaavaa tyhjänpäiväistä, mitä Sirius Musta ei ikinä tulisi kellekään naispuoliselle henkilölle sanomaan.
Sirius katsoi hetken vielä Chellyn selkään kunnes kääntyi oman mitalinsa puoleen. Pahus, en minä ole mikään selitysvelvollinen Chellylle! Jos hän tuosta pahoitti mielensä niin ei sitten voi mitään, hän ajatteli närkästyneenä ja laittoi mitalin takaisin kaappiin ottaen uuden tilalle.
Kello läheni jo yhtätoista, kun Sirius ja Chelly tulivat pois palkintohuoneesta. James, Remus, Peter, Lily, Lola ja Kelly istuivat takan ääressä ja juttelivat jostain. Chelly vilkaisi Siriusta sivusilmällä, ja asteli muiden seuraan ja istuen alas.
''Olen aivan poikki!'' Chelly sanoi ja hieroi olkapäitään.
''Mistäs sitä niin poikki ollaan?'' James kysyi virnistäen ilkeästi.
''Ei mitään kaksimielistä James'', Chelly sanoi, ''Eikös teidän pitäisi Lilyn kanssa lähteä jo partioimaan?''
''Joo. Mennäänkö, Lily?''
''Mennään vain.''
He lähtivät kohti muotokuva-aukkoa ja Remus huusi vielä heidän perään: ''Onnea matkaan!''
Lily kohotti kulmiaan, mutta James työnsi hänet ulos muotokuva-aukosta.
''Mitä hän tarkoitti?''
''Tarkoitti, että onnea käräyttämisille. Tiedäthän, luvattomille kulkijoille.''
''Ai jaa.'' Lily sanoi ja lähti kävelemään kohti Suurta salia, ''Tarkastetaanko ensin Suuri Sali, ja edetään sieltä ylöspäin?''
''Ihan sama, vaikka.'' He lähtivät kävelemään kohti salia. Matka salille oli vaisu. Kumpikaan ei sanonut mitään ja James tarkasti aina välillä matkalla jonkun salakäytävän, josta Lilyllä ei ollut harmainta aavistusta. Suuressa salissa ei ollut ketään. Tarkastettuaan sen he menivät toiseen kerrokseen ja James jälleen tarkasti muutaman salakäytävän ja oikoreitin matkan varrella.
Tarkastettuaan viidennenkin kerroksen James sanoi: ''Harmi kun emme voi tarkistaa tuleemeneehuonetta.''
''Nyt kyllä saat luvan selittää mikä se sellainen tuleemeneehuone on. Sirius mainitsi siitä tänään aamiaisella, eikä viitsinyt selittää.'' Lily sanoi vaativasti ja katsoi Jamesia. James alkoi selittää ja selityksessä kesti yhden kerroksen verran.
''En ole ollenkaan varma, tajusitko sinä puoliakaan siitä, mitä minä sinulle selostin?''
''Kyllä minä tajusin. Hei tässä on yksi salakäytävä, jonka minäkin tiedän. Katsotaan se.'' Heidän edessään oli maalaus, jossa oli jokin lihava neiti, jonka taustalla oli paljon sydämiä ja amoreita. Löytyi maalauksesta myös paljon vaaleanpunaisia konfetteja. Lily sanoi maalaukselle salasanan (Amorin nuoli) ja maalaus heilahti sivuun. Sen takaa paljastui Amos Diggory, jonkun tytön kanssa. He olivat niin tiiviisti yhdessä, ettei voinut erottaa oliko ihmisiä yksi vai kaksi.
''Iltaa, kyyhkyläiset'', James sanoi, ''ikävä tuottaa pettymys, mutta olette luvattomilla teillä.''
Amos Diggory ja tyttö säikähtivät pahanpäiväisesti keskeytyksestä.
''Mitä itse täällä teet?'' Amos kysyi pistävästi.
''Olen johtajapoika, toisinkuin sinä ja minulla on lupa ottaa pisteitä pois toisilta toisinkuin sinulla. Elikkä, kymmenen pistettä pois puuskupuhuilta.'' Amos katsoi Jamesia murhaavasti ja vei tytön mukanaan.
''Oikein hänelle'', Lily sanoi ja seurasi Amoksen viitan helmojen hulmahdusta kulman taakse.
''Odotas, katsotaan, että he menevät varmasti tupaansa'', James sanoi ja veti taskusta esille pergamentin palasen.
''Mikä tuo on?'' Lily kysyi ihmeissään ja katseli Jamesin touhuja.
''Odota niin näet'', James sanoi ja osoitti taikasauvalla pergamenttia, ''vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessä!''
Pergamentille alkoi ilmestyä pieniä mustia viivoja ja täpliä. Lopulta sille ilmestyi jonkin moinen kartta.
''Ja mikähän tuo mahtaa olla?'' Lily kysyi ihmettelevällä äänellä.
''Se on Kelmien Kartta'', James sanoi ylpeänä, ''me keksittiin- ja tehtiin se.'' James alkoi etsiä katseellaan Amosta ja tyttöä.
''Aha! Tuolla he ovat. Hyvä ovat menneet tupaansa.''
''Sinä se sitten olet yllätyksiä täynnä'', Lily sanoi pienesti ihailevalla äänellä.
''No mennäänkö vaikka seuraavaksi katsomaan tähtitorni?'' James kysyi.
''Juu, mennään vain.''
He lähtivät kävelemään tähtitorniin. Matkalla he juttelivat kaikenlaista. Koulusta ja ystävistään.
''Minusta tuntuu, että Lola on ihastunut Remukseen'', Lily sanoi.
''Ai jaa. Millä perusteilla? En minä vain ole nähnyt.''
''No pojilla nyt ei olekaan silmää tällaisissa asioissa.''
''No kerro jo.''
''Esimerkiksi tänään siinä pullonpyörityksessä, kun Lolan piti kertoa kaikki tunteensa Remusta kohtaan, hän oli ihan yhtä punainen kuin paloauto'', Lily sanoi, ''Etkö sinä huomannut mitään?''
''En. Mutta minusta taas tuntuu, että Chelly on ihastunut Anturajalkaan.''
''Chelly inhoaa Siriusta. Ja muuten mistä ne teidän lempinimenne tulee?''
''Ei yhtään mistään. Kerron ehkä joskus.''
''Okei, mutta en usko, että hän olisi.''
''No etkö SINÄ nähnyt tänään pullonpyörityksessä, kun Anturajalan piti suudella Chellyä, niin Chelly nautti siitä aivan selvästi.''
''No voinhan tietenkin olla väärässä.'' He olivat saapuneet juuri tähtitorniin. He kiipesivät ylös huipulle asti.
''Ihana yö.'' Lily sanoi ja nojasi tornin muuriin katsellen taivaalle. Se oli sysimusta ja sitä koristi tuhannet tähdet.
''Niin on'', James vastasi, ''Muuten Lily.''
''Niin?'' Lily vastasi irroittamatta katsettaan taivaasta. Kuu loisti hänen silmistään ja James oli hyvin lähellä, ettei olisi suudellut Lilyä. Hän sai nipin napin itsensä pysäytetyksi.
''Niin tuota, kun minä pohdin tässä niitä syitä miksi et voisi lähteä kanssani Tylyahoon, niin en keksinyt muuta kuin ne, että vihaat minua ja olen rasittava. Voisitko sinä mitenkään suostua edes yhden kerran kanssani Tylyahoon ja katsoa millainen minä oikeasti olen. Yrittäisit edes tutustua minuun, ennen kuin aloitat huutamisen.''
Lily kääntyi Jamesiin päin. Hän oli arvannut, että ennen pitkään James kysyisi tätä häneltä. Lily ei voinut olla hymyilemättä hiukan. Vasta sinä aamuna hän oli kiljunut ja karjunut kurkku suorana Jamesille tämän käytöksestä ja olemuksesta. Yhdessä päivässä pystyi tapahtumaan sitten niin paljon asioita, esimerkiksi tunteiden lämpeneminen oli yksi niistä asioista, joita sinä päivänä oli tapahtunut.
''En minä ole koskaan väittänyt vihaavani sinua'', Lily sanoi ja James katsoi tätä kulma koholla.
''No okei, tänään julistin, että inhoan sinua, mutta en sanonut VIHAAVANI sinua. Se on katsos eriasia.''
''Ei minusta ainakaan'', James huokaisi ja kääntyi kohti järveä, ''en minä sinua tietenkään pakota.'' Hän alkoi jo pikkuhiljaa menettää toivoa Lilyn suhteen. En ikinä saa sinua ulos, Lily. Miksi et vaan voisi kerran suostua niin jättäisin sinut rauhaan? James huomasi ajattelevansa.
''James. Voisin harkita sitä'', Lily sanoi, eikä uskonut sitä, että tosiaan oli sanonut nuo sanat itse.
''Oikeasti?''
''Juu'', Lily mietti sillä hetkellä kuumeisesti, mennäkö vai eikö mennä. Hän päätti että ei se ota ellei annakaan. Päätös oli siis kyllä.
''Tuota, James. Lupaatko yhden jutun? Jos minä suostun kanssasi menemään Tylyahoon, niin menemme sinne vain ystävinä. Ei enempää. Okei?''
''Totta kai! En yritä ahdistella tai mitään.''
''Näetkö tuota pinkkiä possua lentämässä tuolla metsän yläpuolella!'' Lily sanoi huvittuneena.
''Lily, et ota minua ikinä vakavissasi.''
''Okei lopetan. Mutta muista: Pelkkinä ystävinä. Ja tänä viikonloppuna?''
''Joo. Tänä viikonloppuna.'' Lily hymyili Jamesille pienesti ja James vastasi siihen. He olivat hetken hiljaa, ennen kuin James uskaltautui kysymään: ''Haittaisiko sinua ihan hirveästi, jos ottaisin sinua kädestä kiinni?'' Lily naurahti iloisesti ja ojensi kämmenensä Jamesille, joka otti siitä leveästi hymyillen kiinni.
Pitkän tovin jälkeen Lily ja James palasivat hyväntuulisina takaisin oleskeluhuoneeseen. Siellä ei ollut enää ketään muita. Takkatuli kyti vielä pienesti ja nurkissa ja pöydillä oli rytättyjä pergamentteja, jotka kotitontut myöhemmin keräisivät pois.
''Hyvää yötä, James.''
''Hyvää yötä, Lily.'' Molemmat lähtivät omiin portaikkoihinsa ja nukkumaan. James teki äänettömiä tanssiliikkeitä ja tuuletuksia portaikossa, eikä malttanut odottaa aamuun asti kertoakseen Siriukselle ja muille hyvästä onnestaan. Viimeinkin Lily suostui kanssani Tylyahoon, James ajatteli, nyt pitää olla kunnolla lauantaihin asti, ettei hän peru sitä.
-
5. Fiaskoja
Seuraavana aamuna James heräsi ensimmäisenä. Hän muisti, että Lily oli suostunut lähtemään hänen kanssaan treffeille.
’’JEES!!’’ James huusi tajuttuaan selvästi, että se ei ollutkaan ollut unta. Hän todellakin lähtisi Lilyn kanssa treffeille!
’’JEEEEEEEEEESS!’’
’’MITÄ HELVETTIÄ SINÄ TÄÄLLÄ KILJUT?! JOTKUT HALUAVAT VIELÄ NUKKUA!’’ Sirius karjui Jamesille sängystään.
’’Kukaan ei voi nukkua enää tällaisena päivänä! Kaikki ylös ja lintsataan koko päivän tunnit!’’ James huusi, hyppelehti ja teki piruetteja ympäri makuusalia.
’’Häh? Mitä Sarvihaara oikein horisee?’’ Peter kysyi silmiään hieroen ja nousi istumaan sängyllään, ’’muistitko sinä ottaa lääkkeesi, Sarvihaara?’’
’’En ole muistanut ja sillä ei tässä nyt ole väliä! Ylös joka iikka ja lähdetään Tylyahoon!’’ James sanoi ja pyöri edelleen ympäri makuusalia. Nyt hän oli ottanut tyynyn tiukkaan halaukseen.
’’Kuka kirottu on mennyt iskemään hilpeysloitsun tuohon?’’ Remus kysyi närkästyneenä sängystään, ’’hän käyttäytyy kuin joku ihmeen paviaani.’’
’’No ei hänen kyllä tarvitse käyttäytyä kuin paviaani, sillä hän on jo’’, kiljaisi Chelly, joka oli ilmestynyt tyttöjen ja poikien makuusaleja yhdistävän oven suuhun, ’’JA KIITOS OIKEIN KOVASTI KUN HERÄTIT MEIDÄT KAIKKI SILLÄ KILJUNNALLA, JAMES!’’
’’Ei voi mitään! Olen vain niin pirun onnellinen! Ja nyt Chellylelly voisitkin poistua, nimittäin minulla on tarina kerrottavana’’, James sanoi Chellylle ja työnsi tämän oven suusta.
’’HEI! Mitä me sanoimme niiden lempinimien keksimisestä? Ja ei tarvitse olla noin kovakourainen!’’
’’No, Sarvihaara kerro jo miksi olet noin iloinen, ellet ole saanut hilpeysloitsua taakaksi?’’ Peter kysyi välittämättä Chellystä ja tämän mutinoista.
’’No: MINÄ MENEN TREFFEILLE LILY JESSICA EVANSIN KANSSA!’’
’’Oikeasti?’’ muut kysyivät yhteen ääneen.
’’Jep jep! Hän lämpeni viimein minulle!’’
’’No siltä vaikuttaa. Oletko varma, ettei se ollut vain unta?’’ Sirius kysyi vieläkin vihaisena siitä, että James oli herättänyt.
’’Olen olen! I-HA-NAA!!’’
”Voiko ihminen pakkomielteisemmäksi tulla?’’ Remus päivitteli ja hieroi otsaansa.
’’Kuutamo, kyllä voi’’, Peter huokaisi ja kaatui takaisin selälleen.
Tyttöjen puolella oli hiljaista. Lily oli herännyt jo aikoja sitten. Hän oli hieman säikähtänyt poikien makuusalista kuulunutta ilonhihkaisua. Sen jälkeen hän ei enää ollut ollut yksin: Chelly oli herännyt ja manannut Kelmit maasta taivaaseen ja meni ’’sanomaan muutaman valitun sanan herättämisestä’’ kuten hän sen ilmaisi. Kuitenkin, Lily mietti, mitä oli tullut luvattua edellisenä iltana. Hän oli yhtä aikaa iloinen ja katuvainen. Hän oli suostunut Jamesin kanssa treffeille. Äh, tyhmä minä! Minun on pakko selvittää tunteeni Jamesia kohtaan, vaikka henki menisi. Osaisikohan Lola auttaa? Pitää kysyä myöhemmin päivällä.
’’Missä on kaasuvuoto?’’ Kelly kysyi ja pomppasi ylös. Chelly oli tullut takaisin makuusaliin ja sähisi itsekseen kuin mikäkin käärme.
’’Chelly, sinä kuulostat ihan kaasupullolta.’’
’’Ei voi mitään! Ne perhanan Kelmit ajavat minut vielä aikaiseen hautaan! En saanut nukuttua kauneusuniani!’’
’’Ai väitätkö sinä, että he ajavat sinut aikaiseen hautaan, jos et saanut nukuttua kauneusuniasi?’’
’’No niin kuin yleisesti katsoen.’’
’’Aijaa.’’
Lolakin heräsi ja oli ilmeisesti nukkunut niin sikeästi, ettei ollut herännyt Jamesin huutoon ja Chellyn kiljuntaan.
’’Nukuinpa minä makeasti’’, Lola sanoi, ’’miksi olet noin myrtyneen näköinen Chelly?’’
’’Arvaa vaan. Kelmit ovat aivottomia paviaaneja!’’
''No se ei ollut uutta tietoa'', Lola sanoi ja haukotteli perään.
’’Muuten Lily, miksi James huusi sillä tavalla äsken?’’ Kelly kysyi uteliaasti Lilyltä.
’’Ei miksikään.’’ Hänen ystävänsä kohottivat kaikki kulmiaan melkein yhtä aikaa.
’’Ääh, no kerron sitten. Meninsuostumaanhänenkanssaantreffeilletänäviikonloppuna.’’
’’Anteeksi mitä?! Toistatko? Meni pikkaisen ohi’’, Chelly sanoi epäuskoisena.
’’Menin suostumaan hänen kanssaan treffeille tänä viikonloppuna. Artikuloinko tarpeeksi selvästi, että prinsessamme sisäisti kaiken.’’
’’Kyllä, kyllä. Mutta Lily, sinunhan piti vihata Jamesia!’’ Chelly huudahti.
’’Niin piti, mutta tässä minä nyt sitten kamppailenkin itseni kanssa, että mitä menin tekemään! Joku sisälläni sanoo, että tein oikein ja joku taas sanoo että oletko varmasti muistanut ottaa lääkkeesi, kun menit suostumaan sellaiseen. AUTTAKAA MINUA!’’ Lily sanoi ja heittäytyi sängylleen.
’’Lily! Ihan rauhassa! Ei maailma tähän lopu! Ja sitä paitsi tehän menette vain kavereina, vai?’’ Lola sanoi rauhallisesti.
’’Juu. Vannotin Jamesille, että VAIN kavereina’’, Lily vastasi ja jatkoi mutisemalla, ''mutta en tiedä onko siinä sittenkin jotain muuta...''
''Mitä sanoit?'' Lola kysyi.
''En mitään'', Lily kiirehti vastaamaan, ''menemme sinne vain kavereina. Piste.''
’’Hyvä. James ei voi päätellä, että te olisitte nyt pari’’, Kelly sanoi sängyltään.
’’No se tästä vielä puuttuisi, että hän luulisi että olisitte pari. Yrittäisi väkisin tulla suutelemaan’’, Chelly sanoi.
’’Ai eikö hän jo muka muuten yritä?’’ Lily kysyi kuivasti ja kohotti päätänsä sängyllä katsoen Chellyä.
’’Muuten eikös meidän kannattaisi mennä aamupalalle?’’ Lola kysyi keskeyttäen sananvaihdon.
’’Ei! Ensin selvitetään tämä!’’ Lily huudahti.
’’No aivan sama’’, Kelly sanoi ja kaivoi vaatteitaan komerosta.
’’No niin, Lily. Mitä selvittämistä tässä muka on? Sinä olet suostunut kaverina hänen kanssaan Tylyahoon, ja piste. Asia on jo selvä’’, Lola sanoi äänellä, josta oli pääteltävissä, että asia oli loppuun käsitelty.
’’Niin, mutta’’, Lily sanoi ja vääntelehti käsiään.
’’Eikä mitään muttia. Nyt päivävaatteet päälle ja Suureen saliin’’, Lola sanoi päättäväisesti, kaappasi laukkunsa sängyltään ja meni oleskeluhuoneeseen. Hän oli pukeutunut samalla, kun oli selvitellyt asiaa Lilyn kanssa.
’’Mitähän minä tekisin ilman Lolaa?’’ Lily kysyi hymyillen ja pyöritellessään päätään.
’’Ylipäätänsä me. Varmaan pyörittäisiin ympyrää sormi suussa jokaisen kinkkisen asia kohdalla’’, Chelly vastasi ja veti violettia neuletta päänsä yli.
’’Öö.. tuota Chelly? Eivätkös koulukaavut pidä laittaa aina tunneille?’’ Kelly kysyi, sillä Chelly valitsi kaapista juuri mustia shortseja.
’’Ihan sama. Jos opettajat valittavat, niin siinäpähän kuluttavat energiaansa turhaan. En nimittäin laita sitä tunkkaista kaapua ylleni.’’
’’Monestako sulmusta lyödään vetoa, että saat tämän päivän aikana ainakin yhden jälki-istunnon?’’ Kelly kysyi.
’’Öö.. Tuota, taidan sittenkin laittaa sen roskasäkin päälleni.’’
’’Roskasäkin?’’
’’Tarkoitin kaapua.’’
”Ahaa”, Kelly sanoi ymmärryksen valaisema ilme kasvoillaan. Lopulta kaikki kolme tyttöä olivat saaneet kaavut kiskottua ylleen, ja lähteneet oleskeluhuoneeseen.
Oleskeluhuoneessa, ilmoitustaulun edessä oli pieni rykelmä. Lily lähti survomaan tietä päästäkseen lukemaan uutta ilmoitusta, joka yön aikana oli ilmestynyt. Päästyään lukuetäisyydelle hän luki:
Tiedotus valvojaoppilaille ja johtajaoppilaille:
Olemme päättäneet rehtori Albus Dumbledoren johdolla järjestää oppilaskunnan. Oppilaskunta muodostuu valvoja- ja johtajaoppilaista ja johtajaoppilaat ovat sen puheenjohtajia. Opettajat antavat teille vapaat kädet, mutta tiukan paikan tullen, voivat auttaa.
Oppilaskunnan tehtäviin kuuluu järjestää juhlat joka juhlapyhä (joulu, uusivuosi, vappu jne.)Minä, professori McGarmiwa kuulutan aina, jos järjestetään kokous.
Kokouksiin osallistutaan aina, ellei ole pätevää syytä.
Lily luki ilmoituksen pari kertaa läpi ja kääntyi ystäviensä puoleen.
’’Kiva juttu, tuo oppilaskunta. Jästikouluissa on oppilaskunnat. Dumbledore on varmaan saanut idean siitä. Muuten, missä Lola on?’’
’’Tuolla takan ääressä. Mennään hakemaan hänet mukaan aamupalalle’’, Kelly sanoi ja meni Lolan luokse. Lola nousi ylös, ja tuli Kellyn kanssa.
’’No mennäänkö? Vatsani katkeaa kohta nälästä’’, Lola sanoi pitäen kättään vatsansa päällä. Kaikki neljä lähtivät muotokuva-aukosta ulos käytävään. Tytöt kävelivät vaitonaisina kohti Suurta salia. Kaikkia väsytti, eikä kenelläkään ollut mitään sanottavaa toisilleen.
Päästyään saliin, tytöt ottivat vakiopaikkansa pöydän keskiosasta ja rupesivat syömään. Vähän ajan kuluttua Kelmitkin saapuivat.
’’Huomenta tytöt! Lily, näitkö sitä ilmoitusta ilmoitustaululla?’’ James kysyi.
’’Näinhän minä’’, Lily sanoi ja voiteli paahtoleipäänsä, ’’mitä siitä?’’
’’Ei mitään’’, James vastasi, istui Lilyä vastapäätä ja sai seuraa Siriuksesta.
’’Aah, huomenta paahtoleivät. Nyt teillä on suuri kunnia päästä vatsaani’’, Sirius sanoi paahtoleiville ja otti ainakin kymmenen leipää lautaselle. Hän rupesi voitelemaan niitä, ja laittamaan täytteitä.
’’No nyt sinä olet lopullisesti pimahtanut, Anturajalka!’’ Remus sanoi, ’’puhut jo paahtoleivillekin!’’
’’Sirius, oletko sinä henkisesti vai fyysisesti vajaa?’’ Chelly kysyi katsoen inhoavasti Siriuksen lautaselle.
’’Holemphia. Haluan hain hyödä nhämä haahtoheivät, hennen kuin he hyövät mhinut’’, Sirius sanoi suu täynnä paahtoleipää, kinkkua ja kurkkua.
’’Et kehtaisi toistaa?’’ Kelly kysyi katsoen hänkin Siriusta.
’’Että olen henkisesti ja fyysisesti vajaa, ja haluan syödä paahtoleivät ennen kuin ne syövät minut’’, Sirius sanoi tyhjennettyään suunsa.
’’Sitä vähän arvelinkin’’, Kelly sanoi ja palasi murojensa päriin. Chelly vilkaisi Siriusta, mutta käänsi katseensa poispäin varsin pian, sillä ei halunnut kohdata hänen katsettaan. Chelly muisteli vieläkin edellisillan suudelmaa. Se oli ollut jotenkin outoa. Taianomaistapas, sanoi pienen pieni ääni jossain takaraivon tuntumassa. Chelly pudisti päätään karkottaakseen tuon äänen ja yritti keskittyä vain ja ainoastaan syömiseen.
Syötyään aamupalan Kelmit ja tytöt lähtivät kohti päivän tunteja. Sinä päivänä heillä oli tuplat pimeydenvoimilta suojautumista, yksi tunti liemiä, muodonmuutosta ja tuplat loitsuja. Päivän viimeisellä tunnilla oli vilske ja vilinä, sillä kaikki olivat jo varsin väsyneitä ja hullulla tuulella päivän rasituksen jälkeen.
''Luokka!'' Lipetit vinkaisi ärhäkästi pöytänsä takaa, ''VAIETUS!'' Professori loitsi ja koko luokka hiljeni kuin jokaisen suuhun olisi tungettu samalla aikaa rätti. Oppilaiden suut kävivät, mutta ääntä ei kuulunut.
''Nyt. Jos viitsisitte kuunnella!'' Lipetit parkaisi. Kaikki käänsivät katseensa professoriin.
''Olkaa hiljaa, kiitos'', Lipetit sanoi ja teki vastaloitsun ja ääni palasi kaikkiin, ''nyt harjoittelemme muutamaa viime vuonna kokeiltua käytännön loitsua. Osaako joku nimetä kolme?'' Muutamien oppilaiden kädet nousivat pystyyn.
''Niin, herra Lupin?''
''Aquatulio, Episkius ja Fenkoli'', Remus sanoi.
''Hienoa. Viisi pistettä Rohkelikolle. Nyt, kuulitte loitsut, harjoitelkaa kahta viimeksi mainittua näihin harjoituskäsiin, emmehän tahdo tehdä toisillemme murtumia tai ruhjeita, ja aquatuliosta voitte harjoitella näihin pikareihin.'' Lipetit oli lennättänyt takanaan olleesta kaapista kaksi pahvilaatikollista käsiä ja pikareita.
''Muistakaa keskittyä tehtäväänne, muuten ei seuraa hyvää!'' Lipetit vielä muistutti, kun kaikki olivat rynnänneet hakemaan tarvikkeita.
Illalla oleskeluhuoneessa Kelmit istuivat takan ääressä.
’’Pelataanko erä shakkia, Matohäntä?’’ Remus kysyi.
’’Vaikka.’’ Remus kaivoi shakkilaudan tuolin alta, jossa hän säilytti sitä.
’’Muuten tuli vain mieleeni, että meidän olisi pitänyt lähteä tänään koko päiväksi Tylyahoon’’, James mietti.
’’Niin piti, mutta emme menneet. Mennäänkö nyt?’’ Sirius kysyi innoissaan ja nousi ylös valmiina lähtöön.
’’Ääh, ei jaksa enää. Käydään vaikka keittiöstä hakemassa tuliviskiä, tai mennään tarvehuoneeseen’’, James vastasi ja haukotteli.
’’Ei jaksa mennä sinnekään. Paljonko kello on?’’ Sirius kysyi, istuutui takaisin tuolilleen ja haukotteli hänkin.
’’Se on vasta kahdeksan. Taidan tehdä läksyt.’’
’’Mitä?? Oletko päästäsi vialla? Meidänhän piti tänä vuonna olla sillä tavalla, että ei tehdä kertaakaan läksyjä’’, Sirius kysyi silmät lautasina.
’’Ai piti vai? En minä vain ole mistään sellaisesta päättänyt.’’
’’No minä päätinkin sen vasta äsken.’’
’’Ahaa. No siinä tapauksessa suostun siihen. Ei nimittäin huvita tehdä yhtään läksyjä.’’
’’Hyvä poika. Jutellaan vaikka, hmm.. Lilystä ja sinusta?’’
’’Joo!’’ James vastasi ja nousi istumaan paremmin. ’’Ajatella, että Lily suostui lähtemään kanssani treffeille, ja vieläpä lukuvuoden EKANA päivänä!’’
’’Joo, onhan se vähän ihmeellistä. Kun ottaa huomioon sen, että hän on inhonnut sinua jo kuusi vuotta ja vähän päälle.’’
’’Kiitoksia vaan.’’
’’Ei tietenkään millään pahalla, kultaseni.’’
’’Ei niin, ethän sinä koskaan millään pahalla. Ja Anturajalka, en minäkään ole suuntautunut miehiin, että anteeksi jos särjin sydämesi.’’ Sirius katsoi Jamesia kuin etanaa.
’’Miksi kaikkien pitää luulla, että olen suuntautunut miehiin, jos sanon yhtään mitään epätavallista samaa sukupuolta edustavalle.’’
’’No SINUSTA kun ei ikinä tiedä.’’
’’Kiitos vain. Menen käymään ulkona.’’
’’Hei! Meidänhän piti puhua minusta ja Lilystä!’’
’’Puhu itsellesi, menen kumminkin ulos haukkaamaan happea.’’ Sirius sanoi, ja meni muotokuva-aukosta ulos. Hän lähti kävelemään kohti eteisaulaa. Hän mietti kahden ensimmäisen päivän tapahtumia. Sitä, kun Lily oli viimein suostunut Jamesin kanssa treffeille ja sitä, kun hän oli suudellut Chellyä. Voi perhana! Se minun ja Chellyn veto! Nyt pitää kyllä iskeä joku ja vähän äkkiä. Ai niin, eihän minun siitä tarvitse huolehtia, että en saisi tyttöä. Menen vain jonkun tytön eteen ja pyydän häntä ulos. Takuu varmasti suostuu, Sirius ajatteli itsevarmasti, ja meni oikoreitin kautta. Oikotie vei seitsemännestä kerroksesta viidenteen. Päästyään viidenteen kerrokseen Sirius törmäsi korpinkynteläistyttöön.
’’Katso eteesi!’’ Molemmat tiuskaisivat yhteen ääneen. Tyttö ole lentänyt selälleen törmäyksestä, ja hieroi nyt vasenta kyynärpäätään.
’’Sattuiko sinua?’’ Sirius kysyi ja auttoi tytön ylös lattialta.
’’Ei pahemmin, mutta voisit katsoa joskus eteesi. Ei sinua väistellä, kuin jotakin maailman herraa.’’
’’Enkö minä sitten muka ole?’’
’’No et tasan. Ja nyt, jos et pahastu, niin jatkaisin matkaani.’’
’’Siitä vain.’’ Sirius vastasi, ja siirtyi syrjään tytön tieltä. Äkkiä hän sai ajatuksen.
’’Hei! Odotas! Kertoisitko nimesi?’’
’’Eri Tokunaga.’’
’’Kiva nimi. Ajattelinkin, että olet Aasian suunnalta’’, Sirius päätteli, sillä tytön iho oli vaaleanruskea, silmät olivat hieman vinot ja aivan tummanruskeat. Hiukset olivat suorat, pitkät ja mustat.
’’Vai niin. Ja sinun nimeä ei edes tarvitse kysyä. Olet Sirius Musta.’’
’’Niinhän minä olen. Lähtisitkö tänä viikonloppuna kanssani Tylyahoon?’’ Sirius paukautti suoraan Erille.
’’Ihan sama, vaikka’’, Eri vastasi, ja punastui hieman, vaikka sitä ei hyvin pystynyt erottamaankaan vaaleanruskeasta ihon väristä.
’’No se on sitten sovittu. Lauantaina. Nähdään eteisaulassa’’, Sirius sanoi ja lähti vastakkaiseen suuntaan, kuin Eri. Eri oli onnensa kukkuloilla. Hän ei malttanut päästä kertomaan ystävilleen, että menisi Sirius Mustan, Tylypahkan kaikkien aikojen pahimman naistenmiehen kanssa ulos. Siriuksen kävellessä käytävällä eteenpäin leveä virne naamallaan, hän ajatteli vahingoniloisesti: Haha! Chelly joutuu suutelemaan Ruikulia. Se kyllä pitää ikuistaa ja laittaa jonnekin näkyvälle paikalle.
Sirius astui tammiovista raikkaaseen ilmaan. Hän veti happea keuhkot täyteen ja lähti kävelemään kohti huispauskenttää. Ruoho oli jo kostunut iltakasteesta ja auringon luomat viimeiset säteet hehkuivat kultaisina nurmenpinnassa. Päästyään kentän laidalle, hän meni hakemaan luutansa komerosta ja nousi sille. Sirius polkaisi maasta vauhtia ja liisi kohti maalisalkoja. Luudalla lentäminen tuntui vapauttavan Siriuksen kaikista ajatuksista. Tuntui kuin kaikki ajatukset olisivat jääneet maahan ja odottaisivat häntä siihen saakka, kunnes tämä palaisi maahan.
Maalisaloilta hän alkoi liidellä ympäri kenttää ja viileä syysilma piiskoi hänen kasvoihinsa. Sirius pysähtyi liideltyään ainakin kolme kertaa kentän ympäri ja jäi katsomaan auringon laskua. Taivas punersi romanttisesti horisontissa ja aurinko laski vauhdilla. Sirius tuijotti laskua niin kauan, kunnes aurinko oli kokonaan horisontin takana. Hän laskeutui maahan ja rupesi makaamaan kentälle. Hän katseli taivaalle, ja huomasi kolme tähteä, jotka olivat syttyneet sinne. Siriuksen päässä vilisi kaiken maailman ajatukset, jotka olivat tulleet takaisin: Chelly, huispausharjoitukset, Chelly, Ruikuli ja muut luihuiset ja Chelly. Ei perhanan perhana! En MINÄ voi olla tykästymässä Chelly Smithiin! Se nyt vain ei käy päinsä! Ihastuminen pitäisi kieltää laissa! Pois, Chelly Smith ajatuksistani, nyt heti tällä punaisella nanosekunnilla! Ääh, ei tästä tule mitään. Sirius nousi ylös suuttuneena ajatuksilleen ja lähti harppomaan kohti linnaa pimenevän yön aikana.
Loppuviikko meni nopeasti. Seitsemäsluokkalaisille annettiin läksyjä tasaiseen tahtiin, mutta aivan tarpeeksi.
’’Kuka pirun hikke näitä oikein jaksaa tehdä?!’’ Chelly pihisi.
’’No en tiedä! Nämä ovat niin SAAMERIN tylsiä ja VAIKEITA!’’ Kelly huusi.
’’No koettakaa nyt vähän ryhdistäytyä! Tämä on vasta lukuvuoden ensimmäinen viikko. Vielä on koko vuosi edessä!’’ Lola sanoi.
’’No en kyllä käsitä, jos selviän hengissä kaikista läksyistä. McGarmiwa yrittää hukuttaa meidät näihin!’’ Chelly sanoi pähkäillessään monimutkaista liemikaaviota. Tytöt olivat entistä enemmän Kelmien seurassa johtuen siitä, että Siriuksen ja Chellyn veto oli täyttynyt sillä, että Sirius oli saanut itselleen seuralaisen Tylyahoon. Sirius halusi varmistaa, että Chelly suutelisi Severus Kalkarosta.
’’Jätä minut rauhaan sen kamerasi kanssa!’’ Chelly kiljui torstain loitsutunnin jälkeen Siriukselle, ’’olet kuin mikäkin paparazzi tuon kamerasi kanssa!’’ Totta kyllä. Sirius kanniskeli suurta kameraa jatkuvasti mukanaan ja yrittäen bongata Kalkaroksen Chellylle ja ikuistaakseen suudelman.
’’Enkä jätä! Sinun on suudeltava Ruikulia ennen lauantaita.’’
’’No voi helvetti! Kalkaros tänne heti paikalla!’’ Chelly kiljui, sillä rohkelikoilla ja luihuisilla oli loitsutunnitkin yhdessä. Kalkaros kulki juuri Chellyn ohitse kysyvä ilme kasvoillaan. Chelly kaappasi Kalkaroksesta kiinni ja antoi tälle oikein märän suudelman suoraan suulle.
’’Hyvä Chelly!’’ Sirius riemuitsi ja räpsi kuvia. Irrottuaan Kalkaroksesta, Chelly riensi tyttöjenvessaan käsi suun edessä. Hän meni epäilemättä oksentamaan.
’’Saamarin Musta! Nyt saat kyllä kärsiä!’’ Kalkaros ärjyi ja veti sauvansa esille. James oli nopeampi ja riisui Kalkaroksen aseista.
’’Tsot, tsot, Ruikuli. Etkö ole kuuden vuoden aikana oppinut, että jäät meille aina kakkoseksi JOS sinulla ei ole vähintään kahtakymmentä ystävääsi mukana.’’ Kalkaros loi murhaavan katseen Jamesiin ja ojensi kätensä ottaakseen sauvansa Jamesilta. James heitti sen viereisestä ikkunasta ulos ’’Oho! Mitenkähän tuossa nyt tuolla tavalla kävi? Se oli sellainen refleksinomainen toimenpide! Minkäs minä reflekseilleni mahdan?’’ Hän sanoi ja lähti kävelemään naureskellen muiden Kelmien kanssa pois.
Lily katsoi Jamesia närkästyneenä.
’’Ettäs kehtaat!’’ hän huusi. James pysähtyi kuin seinään.
’’Pidä sinä suusi kiinni, senkin saastainen kuraverinen!’’ Kalkaros huusi Lilyn takaa.
’’Nyt kyllä saat pitää ITSE sen ison turpasi kiinni!’’ James huusi ja meni Kalkaroksen luokse vetäen sauvansa esiin.
’’James ÄLÄ!’’ Lily kiljaisi ja meni Kalkaroksen ja Jamesin väliin, ’’jos nyt teet jotain, perun ne treffit!’’ Se sai Jamesin lopettamaan ja kääntämään selän Kalkarokselle.
''Sanoitko sinä niitä treffeiksi?'' James kysyi, ''luulin että lähdet vain säälistä kanssani ulos.''
''Ööh, tuota-''
’’Voi, voi. Sarvihaara on jo tossun alla, vaikka he eivät ole edes vielä yhdessä’’, Sirius ilkkui. Se antoi Lilylle hyvän tilaisuuden liueta paikalta, joten hän, Lola ja Kelly menivät katsomaan, oliko Chelly vieläkin oksentamassa.
''Suu kiinni'', James sanoi ja katsoi Lilyn loittonevaa selkää. Lily piti heidän tapaamistaan treffeinä. Hän ajattelee sitä treffeinä! James huomasi ajattelevansa. Hieman päästään pyörällä hän lähti muiden Kelmien kanssa seuraavalle tunnille.
Lauantaiaamuna James heräsi hätkähtäen.
''Kello, kello missä on kello? Paljon se on? Olenko jo myöhässä?!'' hän mutisi hiljaa itsekseen. Kun hän viimein sai kellon käteensä, hän sai huomata, että se olikin vasta kuusi aamulla. James huokasi helpotuksesta ja katsoi ikkunasta ulos. Aurinko pilkisti tumman pilven reunan alta ja linnut visertelivät kauniisti. Hän meni istumaan ikkunalaudalle ja painoi päänsä viileään ikkunalasiin. Makuusalissa kuului muiden tuhina ja Siriuksen sumutorvimainen kuorsaus. Kukaan muu ei ollut vielä herännyt ja James sai nauttia yksin ihanasta aamusta. Kuitenkin hän päätti mennä suihkuun, ennen kuin Sirius menisi hajustamaan vessan sillä ”ihanalla” ruusuaromillaan.
Lily oli herännyt jälleen aikaisin. Hän oli herännyt neljältä, nukahtanut uudelleen, herännyt viideltä, nukahtanut uudelleen. Ja nyt hän oli herännyt kuudelta ja päätti, että enää ei kannattanut edes yrittää nukkua. Hän tassutteli kylpyhuoneeseen ja meni suihkuun. Hän otti kylmän suihkun, että heräisi paremmin. Suihkusta tultuaan hän meni valitsemaan vaatteita. Hän kerkesi penkoa melkein koko vaatekomeronsa, eikä ollut vielä löytänyt hyviä vaatteita.
Seitsemältä heräsi Chelly, joka lupasi auttaa Lilyä vaatteiden etsinnässä heti, kun oli käynyt suihkussa. Lola ja Kelly tuhisivat vielä onnellisen tietämättöminä Lilyn ongelmasta vaatteiden etsimisessä.
’’No niin, Lily. Mitä olit ajatellut laittaa päällesi?’’
’’No farkut ja jonkun paidan.’’
’’Ei, ei ja EI! Sinun pitää laittaa hame, joka ei saa olla polvien alapuolella ja jokin hieno neule’’, Chelly sanoi kauhuissaan ja alkoi penkoa omaa vaatekomeroaan. Hän otti esille farkkuhameen, joka ylettyi juuri ja juuri polviin ja sen seuraksi löytyi punainen pooloneule.
’’Ja minähän en mitään minihameita käytä, vaikka maksettaisiin! Ne vain eivät käy minulle!’’
’’Ei tämä mikään minihame ole! Ja sitä paitsi, et edes ole tätä kokeillutkaan! Kokeile edes, ole kiltti.’’
’’No hyvä on sitten, mutta en takaa mitään, että laittaisin sen päälleni.’’ Lily veti hameen ylleen ja sai ilahtua iloisesti.
’’No niin, katso nyt, miten hyvin se käy sinulle. Ja sitten tämä paita’’, Chelly sanoi ja ojensi punaisen paidan Lilylle. Lily laittoi senkin päälleen.
’’Oi! Se on juuri sopiva ja se korostaa hiuksiasi kauniisti.’’
’’Aivan kuin hiukseni eivät korostuisi jo aivan tarpeeksi paljon’’, Lily mutisi, mutta katsoi tyytyväisenä peilikuvaansa.
’’Ja nyt sitten hiukset ja meikki.’’ Chelly sanoi, ’’KELLY YLÖS!’’ Kelly kiljaisi ja nousi pystyyn.
’’Miksi ihmeessä sinä herätät minut??’’
’’Meikkaa Lily. Tänään on suuri päivä ja Lilyn pitää olla hehkeimmillään.’’
’’No eiväthän he sinne Tylyahoon ole vielä ainakaan kolmeen tuntiin lähdössä. Mikä kiire tässä oikein on?’’
’’Se kiire on, että kuitenkin tapahtuu jotain, joka viivyttää meitä. Esimerkiksi ripsiväri saattaa loppua, tai kajaali saattaa katketa tai –’’
’’Joo! Tuli selväksi! Saanko ensin edes käydä vessassa?’’ Kelly sanoi ja nosti käden pystyyn.
’’Siitä vain, mutta et sitten muuta sinne. Toimi nopeasti’’, Chelly määräsi ja Kelly meni nopeasti vessaan.
’’Kuka täällä oikein kiljui?’’ silmiään hierova Lola kysyi herättyään Kellyn kiljuntaan.
’’Ei enää kukaan. Ja sinäpäs voisitkin laittaa Lilyn hiukset jotenkin hienosti nyt kun heräsit’’, Chelly komensi.
’’Ai jaa. No ihan sama. Eihän tässä muutakaan tekemistä oikein ole.’’
’’Etkö sinä tule Tylyahoon?’’
’’En. Mitäpä minä siellä roikkuisin? Ei Kellykään tule sinne.’’
’’Miksi te ette tule?’’ Lily kysyi samalla kun Kelly tuli ulos vessasta.
’’Emme vain jaksa. Ei siellä ole mitään nähtävää.’’ Kelly sanoi ja meni Lilyn luokse. ’’Mistä aloitetaan?’’
’’Ihan sama. Saat itse päättä.’’ Kelly otti meikit esille ja käski Lilyn mennä istumaan peilipöydän ääreen. Ensin hän laittoi puuterin ja sen jälkeen hän meikkasi silmät. Lopuksi hän maalasi Lilyn huulet huulipunalla.
’’Nyt Lola laittaa Lilyn hiukset.’’
’’Mitäs sinä teet?’’ Lola kysyi ja otti kirjan, missä oli erilaisien kampausten loitsuja.
’’Katson vierestä ja olen makutuomari. Se on kuules rankkaa hommaa.’’
’’Tuntuu ihan kuin olisimme Lolan kanssa jotain orjia ja sinä olisit meidän piiskuri’’, Kelly mutisi vaihtaessaan yöpaidasta päivävaatteisiin. Lola näytti Lilylle kampauksen, jota oli ajatellut. Se oli yksinkertainen, mutta tyylikäs. Lola heilautti taikasauvaa ja Lilyn hiukset menivät lainehtiville kiharoille.
’’Oikein sievä!’’ Chelly huudahti ja taputti käsiään.
’’Kiitoksia teille. Ei minun olisi kyllä tarvinnut pynttäytyä mihinkään. Mehän menemme sinne VAIN ystävinä.’’
’’Niin, niin, mutta siitä saattaa KEHKEYTYÄ jotain muutakin, kuin pelkkä ’ystävyys’,’’ Chelly sanoi.
’’Voi että sinä osaat olla joskus rasittava.’’ Lily sanoi, mutta hymyili.
Poikien puolella James oli alkanut ravaamaan ympäri makuusalia. Sirius oli herännyt ja mennyt suoraan vessaan. Remus puki vaatteitaan päälle ja Peter kuorsasi vaimeasti sängyllään.
’’ALA JO TULLA SIELTÄ VESSASTA, ANTURAJALKA! OLETKO SINÄ MUUTTANUT SINNE? MUILLAKIN ON ASIAA SINNE!’’ Remus karjui vessan oven takaa.
’’En ole. Ole kärsivällinen!’’ Sirius sanoi ja aukaisi juuri vessan oven.
’’Vihdoin! Meidän pitää kyllä tehdä jotkut tyttömäiset vessankäyttövuorot’’, Remus sanoi ja meni vessaan.
’’NO HYI HELKKARI MIKÄ LÖYHKÄ!’’ Remus huusi ja oli oksentavinaan. Sirius virnisti Jamesille ja tämä virnisti takaisin. Peter oli herännyt karjuntaan ja nousi vaivalloisesti ylös sängystään.
’’Mistä te tällä kertaa riitelette?’’ hän kysyi raapien päätään.
’’Vessavuoroista. Anturajalka päätti jälleen tänä aamuna majoittua mukavasti vessanpöntön päälle ja Kuutamo otti pultit’’, James selvensi ja jatkoi ravaamistaan hermostuneesti.
’’Lopettaisit jo. Kohta olet Luihuisten makuusalissa, jos jatkat tuota. Ruikuli voisi yllättyä iloisesti’’, sanoi Sirius, joka oli mennyt laittelemaan hiuksiaan.
’’No sinä se ainakin jaksat välittää ulkonäöstä’’, Peter sanoi ja jatkoi urheilutoimittajan äänellä, ’’miten kauan Anturajalka mahtaakaan tänään laittaa hiuksiaan?’’
’’Sellaiset pari tuntia taitaa riittää. Muista, että pitää keritä sinne Tylyahoon vielä tämän päivän nimissä’’, James sanoi ja yritti hänkin oikoa hiuksiaan kammalla, mutta huonoin tuloksin. ’’Mikä riivattu näitä hiuksia oikein vaivaa?’’
’’En tiedä, se on sinun ongelmasi. Minä lähden aamupalalle’’, Peter sanoi ja lähti makuusalin ovea kohti.
’’Muuten Matohäntä, tuletko Tylyahoon?’’
’’Enpä taida. Jään tänne.’’
’’Miksi ihmeessä? Täällä saa homehtua aina ihan tarpeeksi. Tulisit’’, Sirius vetosi.
’’En minä jaksa. Menkää te.’’ Niine hyvineen Peter lähti aamiaiselle.
’’Tylsimys. Jäädä nyt kouluun vapaaehtoisesti.’’
’’Kaikki eivät ole biletys luontoisia, niin kuin sinä’’, Remus sanoi tultuaan vessasta. ’’En minäkään aikonut tulla Tylyahoon. Jään koululle, koska etsin yhtä kirjaa.’’ Sirius pyöräytti silmänsä kattoon ja laittoi paidan päälle.
Aamiaisen jälkeen James meni odottamaan Lilyä eteisaulaan. Sirius odotti myös omaa seuralaistaan, joka saapui ennen Lilyä.
’’Onnea matkaan, Sarvihaara’’, Sirius sanoi, vinkkasi silmäänsä ja lähti johdattamaan tyttöä raikkaaseen ulkoilmaan. Viimein Lilykin saapui ja he lähtivät kohti Tylyahoa.
’’Mihinkäs mennään ensimmäisenä?’’ James kysyi kun he olivat saapuneet Tylyahoon. Lily kohautti harteitaan ja vastasi:
’’Ihan sama. Katsellaanko vaikka kauppoja.’’ He lähtivät kävelemään ruuhkaista katua pitkin ja poikkesivat välillä kaupoissa. James halusi välttämättä käydä Sekon pilapuodissa ja Lily joutui raahautumaan mukana.
’’Nyt sinä saat päättä, minne mennään.’’ James sanoi.
’’Mennään käymään vaikka Hunajaherttuassa. Suklaavarastoni on lopussa.’’ He menivät Hunajaherttuaan ja näkivät Siriuksen ja hänen seuralaisensa – joka oli kuin leijuisi pilvissä – kaupassa tikkarihyllyn kohdalla.
’’Moi, Anturajalka. Kävittekö te jo Sekon kaupassa?’’
’’Ei vielä. Menemme seuraavaksi sinne. Oletteko itse käyneet?’’
’’Kröhöm’’, yskäisi tyttö Siriuksen vierestä.
’’Ai niin, joo. Tässä on Eri. Eri, Lily ja James. Lily ja James, Eri’’, Sirius esitteli.
’’Hei, Eri'', James tervehti ja jatkoi kertomalla Siriukselle: ''Tulimme juuri Sekolta. Ostin sontapommeja. Varasto on nimittäin päässyt ehtymään.’’
’’No, ostammeko me mitään, vai tulimmeko pitämään vain torikokousta?’’ Lily kysyi Jamesin vierestä.
’’Ai, joo. Nähdään myöhemmin.’’ Lily lähti johdattamaan Jamesin suklaahyllylle.
’’Haluatko tuommoisen?’’ James kysyi ja osoitti suklaapupua, joka oli hyllyllä.
’’Ai meinasitko sinä niin kuin ostaa sen minulle ihan ilman mitään taka-ajatuksia?’’
’’No kyllä kait minä sinulle yhden suklaapupun ostan IHAN ilman mitään taka-ajatuksia. En minä sentään niin kiero ole. Anturajalka on se kierompi puolisko.’’
’’Köhi, köhi. Mitenkähän minusta tuntuu, etten usko sinua?’’ Lily kysyi virnistäen epälilymäisesti. ’’No osta sitten, jos se on sinulle niin tärkeätä.’’ James osti suklaapupun Lilylle ja osti hän itsellekin karkkia. Lily osti kassillisen suklaata.
’’Pitäähän sitä olla. Jos sattuu sydänsuruja jollekin meistä, niin suklaa auttaa’’, oli Lily selittänyt suuren suklaamäärän. Hunajaherttuan jälkeen he menivät Kolmeen Luudanvarteen juomaan kermakaljat.
’’No, millaista sinulla on ollut? Sano ihan rehellisesti’’, James kysyi hörppiessään kermakaljaansa.
’’Ihan mukavaa, pakko myöntää. Kyllä sinä osaat olla ihan kunnollakin. Missäs muuten Peter ja Remus ovat?’’
’’He jäivät linnaan.’’
’’Niin jäivät Lola ja Kellykin.’’
Remus istui oleskeluhuoneessa. Hänen oli ollut tarkoituksena mennä kirjastoon etsimään lisätietoa pimeyden voimilta suojautumisesta, mutta ei ollut vielä jaksanut raahata luitaan sinne asti. Peter oli mennyt kävelemään ympäri linnaa ja jättänyt Remuksen homehtumaan oleskeluhuoneeseen. Olisi pitänyt mennä sinne Tylyahoon. Täällä on tappavan tylsää, Remus ajatteli. Hän nousi ylös nojatuolista, jossa oli istunut, ja lähti kohti kirjastoa.
Päästyään kirjastolle, hän hiljensi askelensa niin, ettei kirjaston hoitaja matami Prilli potkisi häntä pellolle. Hän asteli hiljaa pimeyden voimilta suojautumisen hyllyrivistöjä kohti ja etsi kirjaansa. Hetken kuluttua hän löysi sen ja meni istumaan yhteen pöydistä, jotka olivat kirjastossa. Remus istuutui kovalle puupenkille ja aukaisi kirjan. Kirja oli täynnä pientä pränttiä ja vähänkin heikkonäköinen ihminen olisi tarvinnut suurennuslasin lukiessaan kirjaa. Remus alkoi lukea ja uppoutui täysin kirjan maailmaan.
’’Hei’’, sanoi hento ääni Remuksen takaa, ja Remus hätkähti säikähdyksestä. Remus käänsi katseensa ja näki Lolan.
’’Ai, hei. Miksi sinä täällä olet?’’
’’Viimeisimpien tietojeni mukaan kirjasto on yleinen paikka’’, Lola sanoi hymyillen.
’’Anteeksi, tarkoitin, että miksi et lähtenyt muiden kanssa Tylyahoon?’’
’’Ei huvittanut. Entäs itse. Miksi sinä et lähtenyt?’’
’’Nääh, ei minuakaan oikein huvittanut’’, Remus sanoi ja viittasi Lolan istumaan kanssaan. Tyttö istuutui Remusta vastapäätä ja katsoi kirjaa, jota poika luki.
’’Mitenkä sinä oikein näet lukea tuota kirjaa? Tuohan on varmaan milli kertaa milli tekstiä.’’
’’Oikein kun keskittyy, niin kyllä sitä jaksaa ja pystyy lukemaan.’’
’’Okei. Mikä kirja se on?’’ Remus nosti kirjaa ja Lola luki kirjan selästä nimen Miten torjua vaikeimpia pimeyden voimien kirouksia ja loitsuja.
’’Onko hyväkin kirja?’’ Lola kysyi.
’’Aika tylsä. Oikeastaan tämä on TOSI tylsä. Taidan viedä tämän pois’’, Remus sanoi ja nousi ylös palauttaakseen kirjan paikalleen. Lola seurasi perässä ja he lähtivät yhtä matkaa pois kirjastosta. Matami Prilli oli kyylännyt heitä hyllyjen välissä varmaan siinä toivossa, että olisi saanut Lolan ja Remuksen kiinni kirjojen pahoinpitelystä.
Peter käveli käytävillä. Hän yritti keksiä tekemistä, mutta ei onnistunut siinä. Lopulta hän päätti lähteä takaisin oleskeluhuoneeseen ja keksiä siellä jotain. Paremman tekemisen puutteessa voisi tehdä läksyjä.
Päästyään oleskeluhuoneeseen asti Peter meni istumaan nurkkapöytään, jossa Kelmit suunnittelivat kaikki kepposensa. Hän meni istumaan pöydän ääreen ja katsoi pöytää. Pöytään oli raapustettu kaikkien Kelmien nimet ja lempinimet. Siinä oli myös heidän kaikkien silloin ollut ihastus. Jamesin ihastuksen kohdalla luki tietenkin Lily Evans. Peter muisteli päivää jolloin he raapustivat ne siihen: Oli ollut viidennen vuoden kesäkuu. Päivä oli ollut hyvin lämmin ja Kelmit olivat juuri tulleet ulkoa. He olivat menneet suunnittelemaan kepposta, jonka toteuttaisivat ennen koulun loppua. James oli saanut silloin siinä miettiessä idean, että he raapustaisivat nimensä ja ihastuksensa pöydän pintaan.
’’Hei laitetaan tähän pöydän pintaan nimemme, lempinimemme ja ihastuksemme. Meistä jää ainakin YKSI pitävä muisto tähän kouluun.’’ James oli sanonut.
’’Eiköhän meistä jää tähän kouluun muutakin muistoa. Ainakin opettajat muistavat meidät siitä, että aiheutimme heille eniten harmaita hiuksia kuin kukaan muu ennen meitä’’, Remus oli vastannut viisaasti.
’’Hyvä idea! Paitsi, onko minun pakko laittaa siihen sitä ihastusta, koska se vaihtuu kuitenkin ennen ensi viikkoa?’’ Sirius oli kysynyt.
’’Se on totta. Laitetaan me muut’’, Peter oli sanonut. Niin he olivat raapustaneet nimensä siihen.
’’Moi, Peter. Miksi et ole Tylyahossa?’’ Kelly kysyi Peterin selän takaa ja Peter vinkaisi. Hän kääntyi ympäri ja sai nähdä Kellyn ruskeiden silmien tuikkivan ja hymyilevän hänelle. Peter punastui kun oli säikähtänyt.
’’Voinko istua tähän?’’
’’Jo- joo. Totta kai’’, Peter änkytti punaisena. Hän ei ollut ollut paljoa tekemisissä tyttöjen kanssa. Arka kun oli. Tytöt huomasivat aina ensimmäisenä Siriuksen ja Jamesin ja Peter ja Remus jäivät hieman taka-alalle.
’’Niin, miksi et ole Tylyahossa?’’ Kelly kysyi uudestaan.
’’En halunnut mennä sinne. Entäs itse?’’
’’Samat sanat.’’ Peter käänsi taas katseensa raapustuksiin ja Kelly katsoi myös niitä.
’’Mitä nuo ovat?’’ hän kysyi.
’’Raapustukset, jotka teimme viidennen luokan kesäkuussa.’’ Kelly kumartui lukemaan niitä ja hymähti.
’’Mikä naurattaa?’’
’’No se, kun olet laittanut ihastukseesi minut’’, Kelly sanoi hymyillen sädehtivästi.
James ja Lily juttelivat ja joivat jo toisia kermakaljoja. Lily oli ottanut kassistaan suklaata ja tarjonnut Jamesillekin. He tulivat hyvin juttuun. Ovi aukesi ja Lily käänsi katseensa ovelle. Sisään astuivat Sirius ja hänen tyttönsä. He olivat käsikkäin ja Erillä oli toisessa kädessä kassi, joka sisälsi erehtymättä karkkia. He suuntasivat tiskille ja tilasivat kermakaljat. Sen jälkeen he katsastivat itselleen pöydän ja löysivätkin nurkasta vapaan.
’’Mitä luulet, rupeavatkohan Anturajalka ja neiti en-tiedä-monesko kaulailemaan?’’ James kysyi hiljaisella äänellä Lilyltä katsoessaan Siriuksen ja Erin puuhia.
’’En tiedä. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, jos Sirius suutelisi ja unohtaisi seuraavana päivänä’’, Lily vastasi ja käänsi hänkin katseensa Siriukseen ja Eriin. Samalla kun hän katsoi heitä, Sirius oli kurottautunut pöydän ylitse suutelemaan Eriä. Lilyä puistatti.
’’Miksi heidän pitää tulla julkisille paikoille nuoleskelemaan? Ottaisivat huonen’’, Lily voihkaisi. Seuraava ovenaukaisu toi mukanaan tapahtumien vyöryn. Chelly astui ovesta sisään ja katseli ympärilleen. Hän hoksasi Siriuksen ja Erin ja hymyili ilkeästi itsekseen.
’’Voi ei’’, Lily sanoi hyvin hiljaa pikemminkin itselleen. Hän nimittäin aavisti Chellyn silmien pilkkeestä, että jotain ilkeätä oli tulossa. Siinä samassa Chelly lähti luovimaan tietään kohti Siriusta ja Eriä.
Päästyään heidän kohdalleen hän huudahti:
’’Mitä sinä teet? Hävisit jonnekin, senkin fossiloitunut dementikko! Sinunhan piti viettää päivä minun kanssani, ja nyt sinä olet suutelemassa jotain aivan tuiki tuntematonta!’’ Sirius ja Eri erkanivat. Lily nousi pikaisesti ylös tuoliltaan ja lähti harppomaan Chellyä kohti. Hän sai peräänsä Jamesin.
’’Mitä helv-’’ Sirius yritti sanoa, mutta Chelly löikin Siriusta käsilaukullaan päähän. Lily ehti juuri parahiksi mennä estämään Chellyn uutta yritystä lyödä pökertyneen näköistä Siriusta laukulla päähän.
’’No niin, Chelly. Rauhoitupas nyt! Ei tarvitse järjestää mitään kohtausta! Ymmärrän, että olet korviasi myöten rakastunut Anturajalkaan, mutta voit sanoa sen hänelle jossain muualla’’, James sanoi, nimittäin koko pubiin oli tullut hiiren hiljaista kaikkien seuratessa riitaa.
’’Tuota, minä taidan tästä lähteä’’, Eri sanoi hieman hämmentyneenä ja nousi ylös.
’’Ei sinun tarvitse lähteä minnekään, Eri. Chellyn tässä pitäisi’’, Sirius sanoi voimakkaasti ja loi murhaavan katseen Chellyyn.
’’Ei kun kyllä minä lähden. Oli oikein mukava päivä tänään, Sirius. Nähdään joskus.’’ Hän lähti ovelle ja katosi siitä ulos.
’’NO OLETKO NYT TYYTYVÄINEN!?’’ Sirius raivosi Chellylle, joka hymyili edelleen pirullisesti.
’’Menkää jonnekin muualle riehumaan!’’ Lily huusi ja Sirius otti takkinsa ja lähti harppomaan kohti ovea.
’’En kyllä ikinä unohda tätä, Smith’’, Sirius sanoi viime sanoikseen ennen kun astui ulos.
’’Ja mikähän tuokin mahtoi olla, Chelly?’’ Lily kysyi äänellä joka vaati selityksiä.
’’Kosto siitä, että jouduin suutelemaan Kalkarosta.’’
’’No itsepähän sinä sen vedon ehdotit! Pitää kärsiä seuraamukset’’, Lily sanoi. James nyökytteli vieressä.
’’Ihan sama’’, Chelly tuhahti ja lähti pois Kolmesta Luudanvarresta. Pikkuhiljaa pubiin palasi tavanomainen puheensorina ja James ja Lily menivät takaisin omaan pöytäänsä.
’’Chelly ajaa vielä jokin kaunis päivä minut aikaiseen hautaan’’, Lily huokaisi hieroen ohimoitaan.
’’Onhan hän aika mahdoton’’, James myönsi. He olivat hetken vain hiljaa hörppivät kermakaljojaan. Lopulta James kyllästyi hiljaisuuteen.
”Lily-”
”James-” Molemmat sanoivat yhtä aikaa. He jäivät tuijottamaan toisiaan silmiin. Äkkiä James kurottui suutelemaan Lilyä, ihan jostain tuntemattomasta mielen häiriöstä. Lily ei heti tajunnut, mitä tapahtui. Kun asia pääsi hänen aivoihinsa saakka, hän läppäsi Jamesia poskelle.
’’Mitä sinä luulet tekeväsi? Meidänhän piti mennä vain ystävinä! Arvasin että sinuun ei voi luottaa! Ei olisi ikinä pitänyt edes suostua tulemaan tänne!’’ Lily huudahti ja nousi nopeasti pöydästä pois. Hän otti kassinsa ja lähti kiireen vilkkaa ovesta ulos. James hautasi kasvonsa käsiin. Mitä helvettiä oikein kuvittelin? Tiesin, että Lily suuttuisi minulle, jos suutelen. Mutta miksi minun piti mennä tekemään se?! Ei helvetti! Hän lähti ulos Lilyn perään.
Ulkona oli alkanut satamaan. Lily hidasti vauhtiaan vasta sitten kun tiesi, että oli hyvän välimatkan päässä Kolmesta Luudanvarresta. Tylyahon pääkadulla ei ollut enää montaakaan kulkijaa, sillä sade piiskoi katua ja niitä harvoja ihmisiä, jotka olivat erehtyneet ulos. Kyynel tipahti Lilyn poskelle. Sen tiesi vain Lily itse, koska sade oli jo kastellut hänen naamansa märäksi ja kyynelet eivät erottuneet. Toinenkin kyynel. Vielä kolmaskin. Lily ei tiennyt miksi itki. Ei ainakaan Jamesin takia. Tai sittenkin juuri hänen takiaan. Lily pyyhkäisi niiskauksen säestämänä silmiään. Miten minä saatoinkin olla niin toope, että uskoin Jamesin muuttuneen siitä ahdistelevasta idiootista normaaliksi ihmiseksi? Olin liian sokea nähdäkseni, että ei James ollut miksikään muuttunut. Lily jatkoi kävelyään. Hän ei edelleenkään tiennyt syytä, miksi itki. Ehkä hän oli liikaa toivonut Jamesin muuttuneen. Ehkä hän itki pettymyksestä.
’’Lily! Odota!’’ James huusi Lilyn takaa. Ääni Lilyn pään sisällä sanoi, että pitäisi odottaa ja kuunnella Jamesin selitys. Toinen ääni sanoi, että hän kuitenkin yrittää vain suudella sinua uudelleen ja pyytää anteeksi miljoona kertaa. Lily päätti kuunnella sitä toista ääntä, eikä pysähtynyt vaan jatkoi taakseen katsomatta matkaansa kengät lotisten lätäköissä. James kuitenkin juoksi Lilyn perässä niin kauna, kunnes saavutti tämän.
’’Lily oikeasti. Odota. Voin selittää.’’
’’Se on Evans. Ei sinulla ole mitään selittämistä’’, Lily sanoi tahattoman kylmästi kääntyen katsomaan uhmakkaasti Jamesin silmiin.
’’Kuuntelisit edes!’’
’’No anna tulla sitten!’’ Lily kiljaisi. Hänen silmistään valui jo vuolaasti kyyneliä samaan tahtiin, kun sade yltyi.
''Kerro miksi'', Lily jatkoi kähähtäen.
’’Tein virheen. Tiesin, ettet pitäisi siitä. Ei olisi pitänyt suudella sinua. Suutelin, koska kun katsoin silmiisi, ne jotenkin vain nielaisivat ympärillä olevan maailman ja sitten siinä vain kävi niin..’’ Jamesin ääni hiipui kuulumattomiin. Hän selvästikin katui sitä, mitä oli tehnyt. Poika nosti surullisen näköisen katseensa Lilyyn. Lily yritti tulkita siitä, oliko James oikeasti tosissaan vai oliko se vain sanahelinää, minkä kuka tahansa olisi pystynyt sanomaan.
’’Eikö ole tuon pätevämpää syytä?’’
’’Eikö se muka jo ole pätevä? Sinä tiedät varsin hyvin, että pidän sinusta tosissani. Olen pitänyt sinusta viimeiset kuusi vuotta, enkä ikinä lakkaa pitämästä. Kohta voisi kai sanoa, että olen rakastunut.’’ Lily katsoi ymmällään Jamesia. Hän ei ollut ikinä ajatellut, että James puhuisi vakavia saatikka sitten, että tämä puhuisi niin tytölle. Sanoisi rakastavansa tätä. Ei, nyt ei ollut maailman kirjat oikeassa järjestyksessä. Lily ajatteli Jamesia ihmisenä ja James puhui vakavia. Joku oli mennyt sekoittamaan maailman kirjat ja pahasti.
’’Ajatteletko sinä tosissasi tuolla tavalla?’’ Lily kysyi hiljaa katsoen Jamesia silmiin.
’’Ajattelen ja olen täysin vakavissani’’, James vastasi. Sade oli vain yltynyt. Kumpikaan ei välittänyt siitä. Vesi oli kastellut Jamesin ja Lilyn kokonaan. Lilyn kiharat olivat suoristuneet ja vaatteet olivat ihossa kiinni. Jamesin T-paita oli liimautunut lihaksikkaaseen ylävartaloon ja hiuksista tippui vettä noroina. Heidän välissään oli kolmen jaardin matka, joka tuntui ikuisuudelta. James astui lyhyen askelen kohti Lilyä. Lily vain tuijotti Jamesia kun tämä otti nyt kolme vähän pitempää askelta kohti Lilyä.
’’Hei! Lily ja James! Odottakaa minuakin! Mennään yhtä matkaa takaisin koululle’’, Chelly huusi ja juoksi heitä kohti. James manasi mielessään Chellyä, joka oli huonon ajoituksen maailmanmestari. Chelly kantoi käsissään varmaan viittäkymmentä eri kassia.
’’No, kuka on kuollut?’’
’’Häh? Miten niin?’’ Lily kysyi ja havahtui ajatuksistaan.
’’Että kuka on kuollut, kun olette noin vakavan näköisiä.’’
’’Ei kukaan ole kuollut. James vain pysähtyi sitomaan kenkänsä nauhoja. No mennäänkö? En halua kastua enää enempää.’’ Chelly vilkaisi Jamesin kenkiä.
’’Mitenkä sinä voit solmia kenkäsi nauhat, jos niissä ei ole niitä?’’ hän kysyi uteliaana.
’’No niin, jatketaan matkaa’’, Lily sanoi ja katsoi merkitsevästi Jamesiin. Lily kirosi Chellyä ja tämän tarkkaa näköä. Hän tiesi, että ristikuulustelu odottaisi, kunhan päästiin Tylypahkaan asti.
Rohkelikon torniin päästyään Lily ja Chelly lähtivät tyttöjen makuusaliin ja James meni poikien.
’’Kerro nyt! Mitä tapahtui kun James ’sitoi kenkänsä nauhoja’,’’ Chelly tivasi kun he kiipesivät portaat ylös makuusaliin. Makuusalissa ei ollut ketään muita. Chelly heitti kassinsa sängylle ja alkoi harjata hiuksiaan.
’’En kerro mitään! Et saa minusta mitään irti edes kirveellä’’, Lily vastasi ja yritti hänkin harjata hiuksiaan suoriksi. Hänen kurkkuaan alkoi taas kuristaa ja hän joutui tekemään työtä sen eteen, ettei olisi itkenyt.
’’Kokeillaanko?’’ Chelly kysyi vinosti.
’’No ei! En kerro ikinä mitään. Mitä sinä muuten ostit?’’
’’Hei kuules tyttöseni! Älä yritäkään vaihtaa puheenaihetta.’’
’’Yritänpäs.’’
’’No kerro minulle, mitä tapahtui, niin en piinaa sinua enää.’’
’’Ja kaikki uskovat sinua.’’
’’Oikeasti, Lily! Kerro!’’
’’En!’’
James makasi sängyllään. Hänellä oli edelleen yllään märät vaatteet, sillä hän ei ollut jaksanut vaihtaa tai kuivattaa niitä. Hän huokaisi syvään. James mietti, mitä oli tullut tehtyä. Olisiko Lily hänelle vihainen koko loppuelämän? Eikö hän puhuisi hänelle enää koskaan? Kysymykset pyörivät Jamesin päässä kuin karuselli. Hän kuunteli tyttöjen puolelta kantautuvaa kinastelua.
’’Kerro nyt!’’ Chelly tivasi.
’’En kerro!’’ Lily sanoi vastaukseksi.
’’Kerrotpas!’’
’’Enpäs!’’
’’Kylläpäs!’’
’’Enpäs!’’
’’Etpäs!’’
’’Kylläpäs!’’ Lily huusi. ’’Hei! Tuo ei ollut reilua! Sinä huijasit minua!’’
’’Olen ovela.’’
’’No sitä on vaikeata olla huomaamatta.’’
’’No nyt sinä saat kyllä kertoa.’’
’’Miksi pitäisi?’’
’’Siksi, koska olen paras kaverisi?’’
’’No hyvä on sitten, neiti haluan-teitää-kaiken.’’ Tuli hiljaista. Lily ei sanonut mitään. Chelly odotti, että Lily kertoisi, mitä tapahtui.
’’Niin, että kertoisitko? Minulla ei ole koko päivää aikaa.’’
’’James suuteli minua.’’ Lily sanoi ja sitä seurasi tyrmistynyt hiljaisuus.
-
6. Kotitaloutta ja muuta mukavaa – tai sitten ei ehkä niinkään mukavaa
Syyskuu eteni nopeasti. Lokakuu toi tullessaan pimeät ja sateiset ajat ja kaikkia masensi ulkona oleva pimeys ja kylmyys, joten kukaan ei viitsinyt raahata luitaan ulos jäätymään. Eräänä kylmänä, sumuisena ja sateisena lokakuun sunnuntai-iltapäivänä Kelmit laiskottelivat makuusalissaan.
’’Kenellä on synttärit kolmen viikon päästä? Kenellä? Häh? Häh?’’ Sirius riemuitsi makuusalissa.
’’Anna olla, Anturajalka, jooko?’’ James kysyi masentuneena sängyltään.
’’No höh. Eikö täällä saa iloita?’’ Sirius kysyi ja katsoi Jamesia tarkemmin, ’’no mene nyt hyvä mies puhumaan sille Lilylle, jos se sinua nyt noin masentaa! Siitä on jo kohta kuukausi kun te kävitte niillä treffeillä, eikä äijä ole saanut selvitettyä sitä sotkua. Minä olisin jo hoitanut tuommoisen asian aika päiviä sitten.’’
’’No sitä en epäillyt hetkeäkään’’, Peter vastasi hiljaa ja Sirius loi murhaavan katseen.
’’No.. Olisin minäkin selvittänyt sen, mutta Lily on vältellyt minua, eikä ole puhunut minulle, ellei ole ollut aivan pakko. Ja partioinnissakin hän haluaa kulkea omaa reittiä ILMAN minua!’’
’’No pakotat hänet seinää vasten. Kyllä hän kuules sinua ennen pitkään joutuu puhuttelemaan ja kuuntelemaan’’, Sirius sanoi viisaasti ja alkoi hyräillä jotain, mikä kuulosti epävireiseltä onnittelulaululta.
’’Tuo on totta’’, vastasi James, joka katseli sänkynsä katosta. ’’Mutta kun Lily ei KUUNTELE!’’
’’No voi herran Jumala sentään! Et voi olla tosissasi! Sinusta on tullut ihan outo’’, Sirius sanoi dramaattisesti.
’’Älä sinä siinä herran jumalittele. Lily on vaikea tapaus toisin kuin sinun Chellysi.’’
’’Mitä?! Ei me olla enää missään väleissä! Hän pilasi treffini silloin. Etkö muista?’’
’’Muistan, mutta muistatkos sinä kuka oli partnerisi siellä?’’ James virnisti.
’’Öö.. Se taisi olla joku Eva tai Evi. Ääh, ei se nyt tässä olennaista ole.’’
’’Se oli Eri. Lähden syömään’’, James sanoi ja nousi sängyltään.
’’Minä päätän, että tänään sinä saat kyllä selvittää asiasi Lilyn kanssa! Tuota sinun masentunutta naamataulua ei kukaan jaksa kohta enää tuijottaa! Ei edes Lily!’’ Sirius huusi Jamesin perään.
’’Joo, joo!’’ James vastasi ärtyneenä ja paukautti oven perässään kiinni.
James istui tupapöydässä syömässä ruokaansa. Ruoka näytti hyvältä, ja maistuikin siltä, mutta hän ei saanut sitä kurkustaan alas. Näin oli jatkunut jo kuukausi. Yleensä hänellä oli niin suuri ruokahalu, ettei Siriuskaan vetänyt vertoja sille. Hän huokasi syvään. Anturajalka on oikeassa. Minun TÄYTYY tehdä jotain ja pian! Tänään minä otan itseäni niskasta kiinni, ja selvitän asiani Lilyn kanssa, vaikka henki menisi!
’’Moi, James’’, sanoi ääni Jamesin takaa ja James säikähti hieman pudottaen haarukkansa lautaselleen. Hän käänsi katseensa ja näki Lolan.
’’Ai hei, Lola.’’ Lola istuutui Jamesin viereen ja otti lautaselleen perunaa.
’’No, mikä sinua vaivaa? Olet kamalan alakuloisen näköinen.’’
’’Arvaa kolmesti.’’
’’Olisikohan Lily?’’ James nyökkäsi ja puhui haarukalleen.
’’Onko Lily puhunut mitään niistä minun ja hänen treffeistä kuukausi takaperin?’’
’’Oikeastaan Chelly kertoi kaiken silloin, vaikka Lily kielsi. Kuitenkin. Lilykin on aika masentunut ollut viimeisen kuukauden. Hän hal-’’
’’Ihanko totta?’’ James kysyi ja käänsi katseensa niin nopeasti Lolaan että niska naksahti. ’’Ai! Oikeastiko?’’
’’Juu. Sinun kannattaa selvittää välit Lilyn kanssa. Onhan siitä jo kuukausi. En kyllä voi käsittää, miten olette voineet vältellä toisianne niin kauan, mutta…’’
’’Hyvä juttu. Mutta nyt, asiasta viidenteenkymmenenteenkolmanteen. Mitenkäs sinä ja Kuutamo?’’
’’Ei meillä ihmeemp- APUA!’’ Lola parkaisi ja läppäsi kätensä suun eteen niin, että haarukka lensi lattialle. Lola kompuroi haarukkansa lattialta ja katsoi taas Jamesiin. James virnisti.
’’Sainhan minä edes jotain irti sinusta. Kuutamo ei ole suostunut puhumaan yhtään mitään mistään, hän kun on sellainen tiiliseinä, joka vaikenee. Teillä on aika hyvät välit.’’
’’Ja tuo ei sitten ollut varmaankaan tarkoitettu ollenkaan vihjaukseksi. Olemme vain ystäviä. EIKÄ enempää.’’ James alkoi syödä ruokaansa taas normaalilla ruokahalulla ja virnuili perunalleen.
’’Ei ollenkaan, ei missään TAPAUKSESSA ollut mikään vihjaus.’’ Lola pyöräytti silmänsä kattoon ja käänsi katseensa Suuren salin oville. Ovista astui juuri sisään Chelly, Kelly ja Lily. He tulivat istumaan Lolaa ja Jamesia vastapäätä. Lily ei ollut huomaavinaankaan Jamesia.
’’No tulittehan te jo syömään. Mikä kesti?’’ Lola kysyi haukaten leipää.
’’Lilyn piti kaunistautua, koska tiesi Jam-’’ Lily läppäsi Chellyä - ei niin hellästi - olkapäähän.
’’AI! Tottahan se o-’’ Chelly sanoi ja tällä kertaa Lily potkaisi häntä sääreen.
’’ONKO PAKKO PAHOINPIDELLÄ MINUA KOKO AJAN?’’ Chelly kiljaisi.
’’Onko pakko koko ajan viserrellä kuin jokin ihmeen laululintu?’’ Lily vastasi samalla mitalla.
’’Joka ikinen sana, jotka äsken sanoin, oli totta.’’
’’Ja lehmätkin uskovat sinua.’’
’’Riippuvat mitkä lehmät.’’
’’Lopettakaa tuo kinastelu. Aiheutatte vain päänsärkyä’’, Lola huokaisi. Loputkin Kelmit olivat saaneet itsensä raahattua syömään.
’’No tulittehan te! Tytöt melkein ajoivat minut johonkin manipyyriin pedityyriin, mitä lienee nekin ovat, pelastitte minut tuomiolta’’, James sanoi virnistäen ystävilleen, jotka istuivat paikoilleen.
’’Sarvihaara, ne ovat manikyyri ja pedikyyri’’, Remus oikaisi.
’’Kuutamo tietää nämä tyttöjen jutut, koska on itsekin tyttö’’, Peter sanoi lappaessaan ruokaa lautaselle.
’’MITÄ?! Onko Kuutamo tyttö?!’’ Sirius älähti ja tipahti tuolilta.
’’No en ole. Ainakin viimeisimpien tietojeni mukaan, olin sataprosenttinen mies’’, Remus vastasi virnuillen.
’’No huh! Minä jo luulin, että olen hihhuloinut ilkosillani TYTÖN nähden! Se vasta NOLOA olisi ollut!’’ Sirius henkäisi helpottuneena.
’’Joo, ei kiitos enempää yksityiskohtia, Sirius. Nyt tuli mieleen jo IHAN tarpeeksi pahoja mielikuvia, enkä tahdo enää pahempia’’, Chelly sanoi pahoinvoivan näköisenä.
’’No olisin voinut kertoa senkin, kun silloin kerran strippasin humalassa makuusalissa seisoen sängylläni.’’
’’JOTKUT YRITTÄVÄT SYÖDÄ TÄÄLLÄ, JOS ET SATTUNUT HUOMAAMAAN NIILLÄ SUUNNATTOMAN SUURILLA SILMILLÄSI?’’ Lily huudahti.
’’Oikein mukavaa, herra Musta, kun viihdytät ystäviäsi oikein sopivilla ruokapuheilla’’, McGarmiwa sanoi kiristettyjen hampaidensa takaa, ’’tulin vain tuomaan uusia lukujärjestyksiä, sillä kaikille seitsemäsluokkalaisille on tullut uusi aine: kotitalous.’’ Hän ojensi Kelmeille ja tytöille lukujärjestykset. ’’Ja tästedes herra Musta voi jättää nuo itsensä viihdytys puheet pois ruokapöydästä.’’
’’Mihinkä me kotitaloutta tarvitsemme? Kaiken voi hoitaa taikomalla’’, James kysyi.
’’On hyvä osata myös ruuan laittoa ilman taikomista’’, McGarmiwa vastasi ja lähti takaisin henkilökunnan pöytään. Sirius alkoi nauraa katketakseen.
’’Minulla katkesi varmaan kymmenen kylkiluuta, kun pidättelin äsken naurua’’, Sirius hirnui, ’’McGarmiwa on sitten niin IHANA nainen!’’
Suuri sali oli täyttynyt ruokailijoista, kun Dumbledore nousi seisomaan. Salissa tuli hiiren hiljaista.
’’Nyt ’’, Dumbledore aloitti, ’’olisi ilmoitusluontoista asiaa. Kouluumme tulee uusi oppilas.’’ Siinä samassa Suuren salin ovet avautuivat ja pitkän huiskea poika astui sisään. Pojalla oli yllään märkä matkaviitta ja jalassaan lohikäärmeen nahkaiset saappaat. Poika raahasi matka-arkkua ja käveli kohti henkilökunnan pöytää. Mentyään Rohkelikon pöydän ohi, Chelly näki pojan kasvot; niistä paistoi harmaansiniset silmät ruskean hiusverhon alta. Poika vilkaisi Chellyyn ja päätti mielessään, että tuon tytön täytyi olla Tylypahkan kaunein ilmestys. Hän jatkoi matkaansa kohti pöytää. Päästyään Dumbledoren eteen, poika laski arkkunsa lattialle.
’’No niin, tervehtikäämme uutta oppilastamme: William Wilsonia. Hän tulee Durmstrangista.’’ Salissa kaikui muutama hajanainen taputus, jotka loppuivat alta aikayksikön. Kelmit vilkaisivat toisiaan ja vaihtoivat inhoavan katseen; Durmstrangin porukka oli aina epäluotettavaa sakkia.
’’No niin’’, Dumbledore sanoi ja McGarmiwa toi jakkaran ja lajitteluhatun saliin, ’’on aika katsastaa, mihin tupaan laitamme Williamin.’’ William meni istumaan jakkaralle ja laittoi hatun päähänsä. Hattu mietti viisi minuuttia, ennen kuin karjaisi: ’’ROHKELIKKO!’’ Rohkelikon pöytä ryhtyi oikopäätä raikuviin aplodeihin ja William meni istumaan pöytään Kelmien viereen.
’’Terve, mitä kuuluu?’’ William kysyi aloittaakseen keskustelun.
’’Moi. Ihan hyvää. Itsellesi?’’ Sirius kysyi hieman varautuneesti ja vilkaisi Jamesiin.
’’Sama täällä. Keitäs te olette?’’
’’Minä olen Chelly Smith. Tämä tässä vieressäni on Lily Evans, joka on varattu James Potterille vieressäsi, ai älä lyö minua Lily. Lilyä vastapäätä on Lola Bloom ja hänen vieressään on Kelly Sheffield. Te saattekin sitten esitellä itsenne’’, Chelly sanoi ehättäen Siriuksen edelle.
’’Niin, minä olen Sirius Musta ja nämä kaksi ovat Remus Lupin ja Peter Piskuilan’’, Sirius selosti ja rentoutui hieman, kun huomasi Williamin olevan ihan kunnon kansalainen.
Illalla oleskeluhuoneessa Chellyllä oli jo täysi iskeminen päällä.
’’Miksi sinä tulit Tylypahkaan?’’ Chelly kysyi.
’’Perheeni muutti Englantiin ja, no, ei ollut muita taikakouluja lähettyvillä, joten päädyin tänne’’, William vastasi ja heilautti ruskeat hiuksensa silmiltä.
’’Voi, varmaan kaikki ystäväsi jäivät Durmstrangiin’’, Chelly sanoi muka pahoillaan. Sirius mulkoili Chellyä oikein pahasti kädet puuskassa viereisestä nojatuolista. Chelly jatkoi vielä enemmän iskemistä huomatessaan Siriuksen ärtyisyyden.
’’Voisitko kertoa, sattuiko se?’’ William kysyi.
’’Niin mikä?’’
’’No se kun tipahdit taivaasta. Sillä ajattelin, että sinun täytyy olla vähintään enkeli noilla kasvoilla.’’ Chelly punastui. Se oli jo hyvä saavutus, sillä kukaan ei saanut Chellyä punastumaan. Sirius matki äänettömästi Williamia tämän selän takana. Voi mikä raukka! Tuo iskurepliikki on peräisin kivikaudelta! Luuleeko hän ihan tosissaan, että saa tyttöjä NOIN?
James makasi sängyllään ja katsoi kattoon. Hän ei ollut sinä päivänä tehnyt mitään muuta, kuin tuijotellut tyhjyyteen ja huokaillut. Oikeastaan hän ei ollut tehnyt mitään viimeiseen kuukauteen. Hän oli vain ajelehtinut päivästä toiseen masentuneena siitä, että Lily ei ollut puhunut hänelle sanaakaan jos ei ole ollut pakko. James mietti, miten voisi selvittää asiansa Lilyn kanssa. Pakko vain sanoa, miten asiat ovat. Jos Lily ei sitä tajua, niin ei sitten tajua. En kyllä selviä loppuvuotta, jos Lily on minulle vihainen tai ei puhu minulle. Alkaisipa jo huispaus, niin olisi muutakin miettimistä, kuin Lily ja ongelmat. James huokasi syvään. Kello tikitti tasaista vauhtia kohti yhtätoista. Hän tuijotti sitä tiiviisti kuin yrittäen saada sitä katseellaan liikkumaan nopeasti. Kuitenkin kello oli itsepäinen, eikä totellut Jamesin katsetta, vaan tikitti pojan mielestä vielä hitaammin.
Viimein kun kello tuli yksitoista, James lähti odottamaan Lilyä muotokuva-aukon taakse. Hän ei välittänyt Siriuksesta, joka yritti heitellä kaksimielisiä kommenttejaan vaan asteli kylmän viileästi muotokuva-aukosta ulos.
Lily odottikin jo Jamesia käytävässä. Nähtyään Jamesin, tämä lähti kävelemään poispäin.
’’Lily! Odota. Kuljetaanko tämä partiointi yhdessä?’’ Lily pysähtyi ja kääntyi Jamesiin päin. Vihdoin se älyää, Lily huokaisi ajatuksissaan.
’’No jos niin ihan välttämättä haluat.’’ Lily odotti Jamesin mukaansa ja he lähtivät.
Partiointi oli jo loppupuolella, eivätkä he olleet vaihtaneet kuin muutaman sanan keskenään. Ketään ei ollut ollut liikkeellä luvatta ja muutenkin koko partiointi oli ollut tylsä.
’’Mennäänkö käymään ulkona?’’ Lily ehdotti, ja James sai melkein sätkyn, kun Lily puhui hänelle vapaaehtoisesti. Saatikka sitten ehdotti jotain.
’’Okei.’’ He menivät tammiovista ulos. Ulkona kuu kumotti melkein täytenä. Kohta on täysikuu. toinen kuutamokeikka odottaa. Edes yksi piristävä asia on tulossa... ainakin minulle, James ajatteli kävellessään sateen jälkeen märkää nurmikkoa pitkin seuraten Lilyä pyökin luokse.
He istuutuivat maahan ja Lily värähti tuntiessaan maan kastelevan takapuolen. James istui Lilyn viereen ja hänkin värähti housujensa kastuessa. He istuivat tovin hiljaa, ennen kuin James rikkoi sen sanomalla: ’’Lily, minulla on aisaa sinulle. Voisitko kuunnella loppuun asti?’’
Lily käänsi katseensa Jamesiin ja hänen smaragdin vihreät silmät tuikkivat ihanasti kuun valossa. James meinasi jälleen vain suoraan läntätä suudelman Lilyn suulle, mutta hillitsi itsensä.
’’Mitä, James?’’ Lily kysyi edelleen katsoen Jamesia. Jamesia häiritsi Lilyn tuijotus siinä pelossa, että suutelisi tätä jälleen ja Lily suuttuisi. Hän käänsi katseensa jalkoihinsa.
’’No siitä kuukauden takaisesta asiasta.’’ Lilyn ilme valahti hieman.
’’No nyt sinä sitten selvität tätä kanssani. Olen odottanut viimeisen kuukauden, että selvität sen, mitä silloin tapahtui.’’ James käänsi nyt yllättyneenä katseensa takaisin Lilyyn.
’’Sinäkö– sinäkö olet siis odottanut koko ajan, että selvitän sen?’’ Lily nyökkäsi hieman ärtynyt ilme kasvoillaan.
’’No, nyt minä sen sitten selvitän sinulle. Kerroin jo silloin syyni siellä kadulla. Olisin perustellut paremmin, mutta iki-ihana ja maailman paras ajankohdan valitsija sattui paikalle keskeyttämään minut. Kun katsoin silloin silmiisi, niin en mahtanut itselleni mitään. Se vain.. tapahtui.’’ James piti tauon ja Lily käänsi katseensa järvelle, mistä heijastui öinen tähtitaivas. Sitten James jatkoi kurkussa pala, joka tuntui estävän puhumisen.
’’Minä – minä rakastan sinua, Lily Evans.’’ Lily oli kuin puulla päähän lyöty.Ei, tämä ei voinut olla totta. Ei mitenkään voinut olla! Kohta minä herään, ja tämä oli vain unta. Lily nipisti itseään käsivarresta kokeillakseen, sattuiko se. Ja se sattui.
’’Mi- mitä sinä sanoit?’’ Lily kysyi edelleen hyvin epäuskoisena.
’’Minä rakastan sinua, Lily’’, James toisti hiljaa ja tuijotti tiiviisti Lilyä silmiin yrittäen tulkita niistä tytön mielialaa. Silmät eivät kertoneetkaan mitään, mutta ilme sen sijaan kertoi aivan tarpeeksi. Se oli hämmentynyt, iloinen, surullinen, vihainen ja kaikkea muuta. Lily tuijotti edelleen Jamesia yllättyneenä. Sitten hän teki radikaalin päätöksen, jota Jameskaan ei osannut odottaa edes villeimmissä unissaan. Hän kumartui eteenpäin ja suuteli tätä. Ihan vapaaehtoisesti ilman minkäänlaisia pakotteita tai muuta, Lily Evans suuteli James Potteria.
William ja Chelly juttelivat edelleen. Nyt he juttelivat huispauksesta, josta Chelly ei tiennyt hölkäsen pöläystä, mutta yritti silti pysyä keskustelussa kärryillä. Sirius oli jättänyt Chellyn ja Williamin ja oli painunut Peterin ja Remuksen seuraksi nukkumaan.
Oleskeluhuoneessa oli enää Chelly ja William. Chelly haukotteli maireasti.
’’Oletko väsynyt, kaunokainen?’’ William kysyi virnistäen. Chelly hymyili siirappisesti ja vastasi: ’’En ollenkaan, komistus.’’
Chelly hymyili mielessään. Hän kiitti myös hyvää iskutaitoaan: he olivat Williamin kanssa tunteneet vasta kuusi tuntia, ja nyt he jo kutsuivat toisiaan ’kaunokaiseksi’ ja ’komistukseksi’. Rohkelikkojen seitsemäs- ja kuudes luokkalaiset tytöt olivat kateellisia jo valmiiksi Chellylle, eikä Williamin iskeminen parantanut tilannetta ollenkaan. Chelly katseli tätä ihaillen; tämän korvanlehdille ylettyviä ruskeita hiuksia, vahvaa leukaansa, ruskettuneita kasvoja ja harmaansinisiä silmiä, jotka tuikkivat kuin tähdet. Chelly huokasi.
’’Mitä huokailet?’’ William kysyi uteliaasti.
’’Katselin vain sinua. Olet söötti.’’ William hymyili ja sanoi Chellyä kauniiksi. Chelly punastui syvästi. William tuli lähemmäksi Chellyä, ja aikoi antaa tälle suudelman, muttei kerinnyt.
’’Kröhöm’’, Sirius sanoi portaikosta keskeyttäen Chellyn ja Williamin hellän hetken.
’’Sinä se sitten osaat olla todella IDIOOTTI!’’ Chelly kiljaisi. Sirius virnisteli omahyväisesti portaiden juuressa.
’’Kosto siitä kuukauden takaisesta’’, Sirius sanoi virnistellen edelleen. Chelly meni Siriuksen luokse, löi tätä kädellä poskeen ja meni niskojaan nakellen tyttöjen portaisiin. Sirius vihelsi hiljaa ja mutisi jotain, mikä kuulosti epäilyttävästi tältä: ’’Mikä nainen’’.
’’Jättäisit Chellyn rauhaan’’, William sanoi piikikkäästi ja meni Siriuksen ohi kohti makuusaliaan, joka oli kuudesluokkalaisten hallinnassa. Sirius mutisi ’’Jättäisit Chellyn rauhaan’’ lässytysäänellä ja päätti, että piti pojasta vielä vähemmän. Sirius heittäytyi oleskeluhuoneen sohvalle ja huokaisi syvään. Takkatulen hiipuva hehku lämmitti vielä.
Lilyn ja Jamesin suudelma katkesi. Lily läpsäytti kätensä suun peitteeksi aivan kuin olisi pelännyt oksentavansa. Hän nousi ylös ja lähti pinkomaan kohti koulua ja jätti James pöllämystyneenä paikoilleen, ennen kuin poika tajusi lähteä Lilyn perään. Hän juoksi nopeasti tytön kiinni ja tarttui (ties monettako kertaa elämässään) tätä käsivarsista kiinni ja veti tytön itseään vasten.
’’Ja mitähän tuokin sitten oli?’’ James kysyi edelleen kuin puusta pudonneena. Lily oli itsepintaisesti hiljaa ja tuijotti Jamesin olkapään ylitse tyhjyyteen. James siirsi päättään sen verran, että oli Lilyn kanssa katsekontaktissa. Hän toisti kysymyksen, eikä Lily vastannut siihen vieläkään, vaan yritti rimpuilla irti pojan otteesta. James otti tiukemmin kiinni Lilystä halaten tätä ja tyttö lopetti rimpuilun. Hän kohotti katseensa Jamesin silmiin omat silmät kostuneina.
’’Lily? Mikä sinulla on?’’ James kysyi huolestuneena huomatessaan, että kyynel vieri Lilyn poskea pitkin. Yhtäkkiä Lily purskahti itkuun ja painoi päänsä Jamesin olkapäähän. James oli nyt kuin Plutosta pudonnut ja silitti kömpelösti tytön hiuksia ja kysyi uudemman kerran, mikä tällä oli.
’’Sinä'', Lily kähähti, ''sinä se tässä olet. Minä en tiedä pitäisikö minun inhota sinua vai pitää sinusta’’, Lily nyyhkytti Jamesin olkapäähän. Jamesin valtasi ymmärrys: Lily ei osannut selvittää tunteitaan häntä kohtaan.
’’Minun kannalta sinun pitäisi pitää minusta, mutta omat ovat tunteesi.’’ Lily nyökkäsi pienesti edelleen nojaten Jamesin olkapäähän. James otti hellästi Lilyä leuasta kiinni ja nosti tämän päätä sen verran, että heidän katseensa kohtasivat.
’’Minä kyllä voin odottaa. Viikko tai kuukausi ei tunnu miltään kuuden vuoden rinnalla.’’ Lily hymyili pienesti ja antoi Jamesille poskisuudelman, jonka jälkeen hän lähti kävelemään hitaasti koulua kohti James vana vedessään.
Päästyään oleskeluhuoneeseen James näki ensimmäisenä Siriuksen, joka torkkui sohvalla. Hän laittoi sormensa suun eteen näyttääkseen Lilylle, että olisi hiljaa. Hän hiipi sohvan päätyyn, veti keuhkot täyteen happea ja huusi täyttä kurkkua:
’’ANTURAJALKA YLÖS SIITÄ SOHVALTA!’’ Sirius tipahti tömähtäen lattialle.
’’Mi –mitä on tapahtunut?’’ Sirius kysyi unen pöpperössä silmiään hieroen. Lily katsoi Jamesia paheksuvasti punehtunein silmin.
’’Ei mitään. Ajattelin vain herättää sinut.’’ James vastasi virnistäen.
’’No oliko ihan pakko? Ihme, ettei kukaan muu herännyt. Ja sitä paitsi mitä sinä täällä teet?’’ Sirius kysyi ja tarkensi katseensa Jamesiin. Kohotettuaan katseensa, hän huomasi myös Lilyn. Siriuksen naama vääntyi vinoilevaan hymyyn ja sitten hän kysyi virnuillen:
’’Itse asiassa mitä TE teette täällä tähän aikaan, jos ette kuhertele?’’ James katsoi murhaavasti Siriusta ja tämä veti väki pakolla naamansa takaisin peruslukemille. Sitten poika tajusi, että Lily oli itkenyt.
’’Mitäs se meidän Sarvihaaramme on NYT mennyt sanomaan tai tekemään?’’ Sirius kysyi normaalilla äänellä.
’’En minä tässä olisi, jos hän olisi tehnyt jotain. Olisin luultavimmin makuusalissa kiroamassa Jamesia syvimpään helvettiin’’, Lily pisti väliin ja lähti niine hyvineen tyttöjen makuusaliin. Sirius loi Jamesiin kysyvän katseen.
’’Joskus toiste... Tai sittenkin nyt.’’
James alkoi kertoa ja kertoa, kunnes oli päässyt kertomuksensa loppuun.
’’Siis Lily pitää sinusta tai inhoaa sinua. Ihmeellistä. Mutta nyt minä menen nukkumaan’’, Sirius sanoi ja meni makuusaliin James kannoillaan.
''No, eikö se oli ihmeellistä, kun Lily muuttaa tunteitaan minua kohtaan puolessatoista kuukaudessa?'' James kysyi Siriukselta noustessaan portaita.
''No ei nyt niinkään. Minusta tuntuu, että Lily on koko ajan alitajunteisesti ajatellut sinua fiksuna, komeana ja rakastettavana'', Sirius vastasi.
''Ja sinäkö ajattelet minusta tuolla tavalla'', James virnisti.
''No en tosiaan. Minulle sinä olet vain yksi pieni rääpäle, joka on menettänyt sydämensä tuittupäiselle naiselle'', Sirius naurahti.
''Kiitos vain'', James vastasi ja astui Siriuksen perässä makuusaliin. Hän meni omalle sängylleen, vaihtoi yöasuun ja kaivautui peiton alle.
''Öitä'', Sirius sanoi.
''Öitä'', James vastasi ja veti verhot sänkynsä ympärille.
Hän jäi vielä hetkeksi mietiskelemään asioita, kunnes päätti, ettei mikään avautuisi hänelle, jos olisi niin väsynyt.
Seuraavana aamuna ensimmäiset tunnit olivat kotitalouden kolmoistunnit. Kelmit, tytöt ja William (joka oli päättänyt, että roikkuisi Chellyn kimpussa) odottelivat muun luokan kanssa kotitalous luokan oven edessä. Rohkelikoilla oli tunnit, yllätys yllätys, Luihuisten kanssa. Peter olikin jo kerinnyt marista, ettei heillä ollut esimerkiksi Puuskupuhien kanssa edes näitä tunteja. Luokka sijaitsi keittiön käytävässä lähellä puuskupuhien tupaa. Oppilaille oli kerrottu vain opettajan nimi, mutta muuta tietoa he eivät olleet saaneet.
’’Eikös sen opettajan nimi ole Bonny Hunajainen? Kuulostaa aika siirappiselta’’, Chelly kysyi inhoavasti. William istui Chellyn oikealla puolella vastapäätä Siriusta, joka mulkoili poikaa pahasti. William vilkaisi aina välillä Siriusta, loi murhaavan katseen ja kysyi aina jotain Chellyltä. Tuo Elvistelijä varmaan luulee omistavansa Chellyn tai jotain. Roikkuu koko ajan hänen kimpussa. Pitäisiköhän oikein tahallaan pyyttä Chellyä treffeille? Silloin opettaja saapui. Sirius ei voinut kuvata opettajaa kuin yhdellä adjektiivilla: tätimäinen. Opettajalla oli harmaat hiukset ja hän oli ainakin McGarmiwan ikäinen, jos ei vanhempi. Bonny oli pyylevä ja lyhyt ja yllään hänellä oli jos jonkin näköisiä essuja, joissa oli taikinatahroja. Kasvot olivat sydämen muotoiset ja hyvin ystävälliset. Häntä olisi voinut luulla jonkun oppilaan ylihuolehtivaksi mummoksi, joka tuputtaa ruokaa ja lepertelee kuin kolme vuotiaalle.
’’No niin, ihanat kullan nupukkani. Astukaapas luokkaan.’’ James ja Sirius menivät ensimmäisinä ovesta (jota opettaja piti auki) sisään. Pojat katselivat ympärilleen, ja huomasivat tulleensa jonkinlaiseen suureen ja kotoisaan huoneeseen, jossa oli kymmenen pientä keittiöpistettä. Keittiösyvennykset olivat luokan seinän vierustoilla ja keskellä luokkaa meni kolme rivistöä pulpetteja, jotka olivat pareittain. Pöydän päällisinä olivat vaaleanpunaiset liinat, joiden reunat olivat valkoista röyhelöä. Luokan etuosassa oli opettajan pöytä, jonka päällinen oli samanlainen kuin muidenkin pöytien ja pöydällä oli pieni kello, jolla (ainakin James luuli niin) opettaja herätti luokan huomion. Seinät olivat puoli paneloidut ja niillä oli paljon ruokaa esittäviä tauluja.
’’Voi hellan tuuteli sentään! Sehän on minun ikioma Sevelus! Aivan ihana nähdä sinua, nassukkani!’’ professori Hunajainen leperteli ja oli ottanut Kalkaroksen tiukkaan syleilyyn. Kelmit, jotka olivat heti vallanneet takapulpetin, käänsivät katseensa ovelle, jossa Kalkaros oli nyt tukehtumaisillaan. Kalkaros etsi katseellaan Kelmit ja loi heihin uskaltakaapas-vain-sanoa-jotain-niin-nirhin-teidät katseen. Kelmit virnistelivät ilkikurisesti pojalle ja laittoivat päänsä yhteen.
’’Tästä Ruikuli saa kyllä kuulla koko loppuelämänsä! Ei voi olla totta! Ruikulilla on MUMMO!’’ Sirius ilkkui.
’’Kaikilla meillä on mummot, jos et sattunut muistamaan? Kuitenkin, olet oikeassa. Voitaisiin kehitellä jokin oikein ihana tunnin häiriköinti ja katsoa, miten Hunajaisen pinna kestää. Mitäs sanotte, jos...’’ Jamesin ääni hiipui olemattomiin ja kun kaikki olivat saaneet paikkansa luokassa. Hunajainen meni luokan eteen ja kilisytti kelloa. Luokka vaikeni.
’’No niin, tänä päivänä voisimme tehdä vaikka suklaapiirakkaa! Siihen päälliseksi laitetaan vaaleanpunaisia sydämiä ja störsseleitä’’, Professori sirkutteli luokan edestä. ’’Ensin kuitenkin on valittava itselleen neljän hengen ryhmä, jossa teette ruokanne.’’ Kelmit menivät heti perimmäiseen keittiöön ja saivat eteensä Lilyn, Chellyn, Lolan ja Kellyn. Kalkaros, Bellatrix, Regulus ja Lucius menivät mahdollisimman kauas Kelmien keittiöstä, mutta silti Kelmit aikoivat toteuttaa suunnitelmansa.
’’No niin. Nyt kun kaikilla on keittiö ja ryhmä, voisitte laittaa taikasauvanne laukkuihin ja pestä kätenne huolellisesti. Emmehän halua, että kukaan sairastuu tai saa jonkin kulkutaudin. En kestäisi ajatella, jos joku teistä sairastuisi MINUN takiani!’’ Hunajainen sanoi huolestuneella äänellä ja lähetti lentosuukon Kalkarokselle. Kun kaikki olivat pesseet kätensä ja laittaneet sauvansa laukkuihin, he saivat aloittaa työn teon. Hunajainen oli loihtinut valmistusohjeen taululle ja pöydälleen kaikki tarvittavat ainesosat. Oppilaat saivat tehdä lopun.
’’Mitä pitää tehdä?’’ Sirius kysyi heti ensitöikseen.
’’Taululla lukee lehmän kokoisin kirjaimin ohjeet. Voisit joskus käyttää niitä omia aivojakin, jos sellaiset on sinulle edes suotu’’, Chelly vastasi ja otti kaapista kulhon ja vispilän.
’’Anteeksi kun kysyin’’, Sirius sanoi nostaen kätensä pystyyn ja lähti hakemaan tarvikkeita. William katsoi luokan toiselta puolelta Siriusta vahingoniloisesti ja Sirius vastasi katseeseen hymyillen vinosti. William oli joutunut menemään kolmen luihuisen kanssa samaan keittiöön.
’’Mikä nimesi on?’’ eräs luihuinen, nimeltään Marcel Westerly, kysyi Williamilta.
’’William. William Wilson. Entäs omasi?’’
’’Marcel. Marcel Westerly. Oletko uusi? En ole nähnyt sinua ennen?’’
’’Joo. Muutin vastikään Bulgariasta. Kävin ennen Durmstrangissa.’’ Marcel katsoi Williamia oudosti.
’’Ja päädyit silti Rohkelikkoon? Minusta kaikki durmstrangilaiset kuuluvat Luihuiseen, jos tulevat sieltä.’’
’’Miten niin? Miksi ei Rohkelikkoon? Mitä pahaa siinä on?’’
’’Ei mitään. Rohkelikkoon kuuluvat vain nynneröt. Kukaan ei selviä sieltä hengissä dementiaan asti. Eli kaikki kuolevat ennemmin tai myöhemmin.’’ William piti pojasta yhä vähemmän ja vähemmän. Poika vähätteli rohkelikkoja! Ettäs kehtasi.
’’Jos tehtäisiin vain nämä hommat...’’
Tunnit olivat puolivälissä, ja Sirius oli kerinnyt rikkomaan jo kymmenen kananmunaa ja James oli kerinnyt kaatamaan kaksi maitotölkkiä. Remus ja Peter olivat toimineet moitteettomasti. Peter ajattelikin, että oli ainakin yksi aine, jossa hän ei olisi huono ja se olisi kotitalous.
’’No voi helvetti!’’ Sirius manasi kun yhdestoista kananmuna meni rikki. Hunajainen oli juuri Kelmien keittiön kohdalla ja kuuli Siriuksen manauksen.
’’Mitäs minun herkät korvani kuulevatkaan! Ei kai vaan rumia sanoja? Tsot, tsot. Tuhma poika’’, Hunajainen nuhteli ja James kaatoi nauruaan pidätellessä kolmannen maitopurkkinsa. Lily ja muut katsoivat paheksuvasti Kelmien puuhia. Heillä kaikki oli sujunut moitteettomasti.
’’En minä sanonut mitään rumaa sanaa. Se oli helluntai! Ethän ole vihainen minulle Hunajaiseni?’’ Sirius rukoili kädet ristissä polvistuneena Hunajaisen eteen. Hunajainen otti pehmeimmän hymynsä ja silitti Siriuksen hiuksia.
’’Enhän minä nyt tuommoiselle kullanmurulle voisi suuttua. Kunhan pidät huolta, ettei enää toiste korvani satu kuulemaan rumaa sanaa.’’ Hunajainen lähti lyllertäen pois kohti Kalkarosta ja muita. Kelmit rämähtivät raikuvaan nauruun.
’’Voi tätä meidän ihanaa kullanmurua’’, Remus sanoi ja silitti Siriuksen hiuksia, ’’olisikohan aika toimittaa tunnin häiriköinti?’’ Kaikki nyökkäsivät yhtä aikaa ja ottivat ilkikurisen virneen kasvoilleen. Kelmit ottivat taikasauvansa laukuista ja loihtivat kananmuniin leijutus loitsun, jonka avulla he leijuttivat ne katonrajassa Kalkaroksen ja muiden keittiöön. Kun munat olivat luihuisten yllä, Kelmit tiputtivat ne, ja ne särkyivät luihuisten päihin. Kalkaros karjaisi ja käänsi katseensa Kelmeihin, jotka näyttivät kuin miltäkin viattomilta enkeleiltä ja viheltelivät viattomasti.
’’Ei huomaa ollenkaan eroa, Ruikuli, hiuksesi näyttävät samanlaisilta kuin aikaisemminkin. Pitäisiköhän meidän heittää vähän jauhoja, että ne olisivat muodikkaammat?’’ Peter huudahti luokan toiselle puolelle. James otti jauhosäkin ja loitsi senkin luihuisten päälle ja kaatoi sen siellä. Kaikki jauhot laskeutuivat tasaisena pilvenä luihuisten kananmunaisiin hiuksiin ja vaatteisiin.
’’HELVETIN IDIOOTIT! SAATTE KYLLÄ MAKSAA TÄSTÄ JA PAHEMMAN KERRAN!’’ Malfoy karjui samalla, kun etsi sokeana pyyhettä, jolla pyyhkiä jauho – kananmuna seos pois silmiltään. Regulus oli jo ottanut Bellatrixin kanssa taikasauvat ja alkanut loitsia munia Kelmejä kohti. Kelmit väistelivät taitavasti, mutta yksi osui Peteriä suoraan naamaan. Oppilaita oli kerääntynyt heidän ympärilleen seuraamaan kananmunataistelua.
’’Lopettakaa! Ei, ei saa! En olisi uskonut sinusta, Sevelukseni! Luulin sinua oikein herttaiseksi koulupojaksi! LOPETTAKAA!’’ Hunajainen kirkui. James käänsi katseensa Lilyyn kun tämä juuri katsoi murhaavasti poikaa. Hänen keskittymiskyky herpaantui ja kananmuna lensi suoraan hänen takaraivoonsa. Poika ei välittänyt siitä, vaan katsoi edelleen Lilyä, joka otti laukkunsa tuolin selkänojalta ja lähti kohti luokan ovea. Ei perhana! Miten Lily voi suuttua muutamasta kananmunasta? Olimme juuri saaneet sovittua, kun hän menee suuttumaan pienestä pilasta! James ajatteli. Hän vain tuijotti ovea, josta Lily oli hetki sitten astunut ulos.
’’LOPETAKAA NYT HYVÄT LAPSOSET! TÄMÄ SAA RIITTÄÄ!’’ Hunajainen kiljaisi ja asettui luihuisten ja Kelmien väliin.
’’Mitä tämä oikein on?’’ Luihuiset ja Kelmit vain tuijottivat toisiaan murhaavilla katseilla.
’’Vastatkaa! Jos nyt ette vastaa, tunti loppuu!’’ Kukaan ei pihahtanutkaan vaan kaikki möllöttivät toisiaan. Lopulta Kelmit hakivat laukkunsa ja lähtivät lampsimaan pois luokasta ja kaikki muut seurasivat esimerkkiä.
James lähti oikopäätä etsimään Lilyä. Muut lähtivät oleskeluhuoneeseen odottamaan seuraavan tunnin alkua.
’’Olipas hauskaa! Eikö piristänytkin mukavasti päivää?’’ Sirius kysyi ja hyppäsi sohvalle jolle Chelly oli mennyt jo istumaan.
’’Apina! Pois siitä!’’
’’Oho en huomannut sinua, muru’’, Sirius sanoi muka yllättyneellä äänellä. Hän oli nähnyt varsin selvästi, että Chelly istui jo sohvalla.
’’En ole mikään ’muru’ ettäs tiedät! INHOAN SINUA!’’
’’Etkö muka pitänyt siitä kananmunasodasta? Se oli nerokas keksintö’’, Sirius kysyi.
’’Niin, riippuu millä aivoilla, vai onko aivoja ylipäätänsäkään’’, Chelly sanoi pistävästi. William istui Chellyn viereen ja sanoi: ’’Minusta se oli todella lapsellista.’’ Sirius mulkaisi Williamia niin pahasti, että jos katse olisi voinut tappaa, William olisi maannut maassa kuolleena. Chelly vilkaisi ensin Williamia ja sitten Siriusta. Siriusta katsoessaan, hän näki, että poika irvisteli Williamille.
’’Et viitsisi jo aikuistua, Musta?’’ Sirius hätkähti kuullessaan, että Chelly puhutteli häntä jälleen sukunimellä. ’’William on paljon parempaa seuraa, kuin sinä.’’ Sirius aukoi suuta äänettömästi ja katsoi Lolaan ja Kellyyn. He vain kohauttivat harteitaan ja menivät makuusaleihin.
James talsi käytävillä. Hän ei ollut nähnyt ketään, sillä kaikki olivat vielä tunneilla. Hän oli kierrellyt jo kaikki tavanomaisimmat paikat kuten kirjaston ja Suuren salin. Hän oli olettanut löytävänsä tytön kirjastosta lukemassa, mutta hän ei ollut ollutkaan siellä. Niinpä oli olemassa enää vain yksi, mutta laaja, paikka. Pihamaat.
James astui suurista ovista ulos pilviseen ja harmaaseen säähän. Koko lokakuun alku ja syyskuun loppu oli ollut sateinen ja harmaa. Se masensi aika tavalla. Onneksi kohta alkaisi huispaus, James ajatteli, niin ei olisi enää niin ankeaa. Hän oli tullut edellisenä vuona kapteeni ja oli siitä lähtien ollut ankara valmentaja. Lily ja muut sanoivat, että huispaus oli noussut Jamesilla päähän. Kuitenkin, hän katseli ympärilleen ulkoportailla, ja huomasi Lilyn kävelemässä järven vastarannalla. Hän päätti odottaa Lilyä pyökin alla.
Lily potki kävellessään kiviä ja keppejä kihisten kiukusta. Miten ihmeessä saatoin uskoa, että James olisi kasvanut edes vähän? Että saatoin olla niin IDIOOTTI! Lily sätti itseään mielessään. Hän käveli ripein askelin. Päästyään lähemmäksi rantaa, jossa pyökki sijaitsi, tyttö näki, että joku istui sen juurella. Tarkennettuaan katsettaan, hän ei voinut erehtyä. Istuja oli James. Mitä helkkaria tuo täällä tekee? Eikö se voi jo tajuta, että en halua nähdä häntä! Lilyn mieliala laski, mitä lähemmäs hän käveli Jamesia.
James nousi ylös nähtyään, että Lily oli tullut jo puhe-etäisyydelle. Hän aukaisi suunsa ollakseen puhe valmiudessa, ja sanoakseen asiansa saman tien kiertelemättä ja kaartelematta. Tyttö tuli yhä lähemmäksi, mutta ei sanonut sanaakaan.
’’Lily tuota, tiedän, että se kananmunasota oli aika lapsellista ja tyhmää vielä kaiken lisäksi’’, James sanoi, mutta tyttö vain käveli nokka pystyssä tämän ohi, pojan aukoessaan suutaan, sillä sanoja ei tullut enempää. James lähti kävelemään Lilyn perässä ja tyttö ei välittänyt ollenkaan, sillä hän oli kuin James olisi ollut ilmaa.
Päästyään linnaan sisälle asti ja kolmanteen kerrokseen, James oli jo vaikka kuinka monta kertaa yrittänyt herättää Lilyn huomion, mutta onnistumatta siinä kertaakaan. James yritti edelleenkin kovasti saada hänen huomionsa itseensä, mutta alkoi olla jo hermostunut. Sitten James keksi, ettei ollut vielä yrittänyt mennä Lilyn ohitse ja pysähtyä tämän eteen. Hän päätti toteuttaa ajatuksensa ja otti muutaman pitkän askeleen tytön eteen ja pysähtyi siihen. Lily väisti hieman vasemmalle, mutta James siirtyi tytön eteen. Hän jatkoi sitä niin kauan, että Lilyn olisi pakko räjähtää hänelle. Viimein tyttö näytti olevan räjähtämispisteessä.
’’ONKO SINUN PAKKO OLLA NOIN TYHMÄ?’’ Lily kiljaisi päin Jamesin naamaa. Poika näytti tyytyväiseltä ja Lily jatkoi: ’’ ET ANNA MINUN ENÄÄ EDES KÄVELLÄ KÄYTÄVILLÄ RAUHASSA!’’
’’Voisit silti kuunnella minua.’’
’’EN VOISI! JA KIITOS, JATKAISIN MIELELLÄNI MATKAANI. ILMAN SINUA!’’ James ei siirtynyt vieläkään syrjään ja Lily vetäisi keuhkot täyteen ilmaa. Kun tyttö aikoi aloittaa kolmannen huuto sessionsa, James kuuli äänen.
’’Shh’’, poika sanoi ja laittoi sormensa suun eteen.
’’Ettäs kehtaat hyssytellä minua.’’ James toisti ”shh” äänen ja otti sauvansa esille. Hän aukaisi yhden kuvakudoksista ja sen takaa paljastui –
’’Chelly?!’’ Lily kiljaisi. James ja Lily keskeyttivät Williamin ja Chellyn, kun nämä olivat suutelemassa. He erkanivat hyvin ripeästi toisistaan ja astuivat askeleen toisistaan poispäin.
’’Mitä Lily?’’ Chelly kysyi hymyillen leveästi ja räpytellen silmiään. Lily katsoi silmät lautasina ystäväänsä.
’’Eihän tässä mitään. Yllätin vain ystäväni nuoleskelemasta umpituntemattoman pojan kanssa. Kaikki on muuten aivan loistavasti.’’
’’Ei Willy ole umpituntematon. Sitä paitsi, mitä itse teit Jamesin kanssa?’’ Chelly kysyi ja laittoi kätensä puuskaan.
’’Raivosin hänelle. Se on vähän niin kuin eriasia. Anteeksi William, varastan Chellyn nyt.’’ Lily tarttui ystäväänsä käsivarresta kiinni ja lähti raahaamaan tätä tämän vastusteluista huolimatta.
-
Ai vitsi, kun on kivaa lukea näitä osia uudelleen. Fini 2 en saanut otettua itseäni niskasta kiinni, nyt sain. : D
Jatkoa pian.
-
(Disenchantedin ensimmäinen viesti Finfanfun kolmoseen! Hihhei)
Jee, laitoit tän tännekin <3 Hyvä, koska olisin alkanut parkumaan muuten. :)))
Kiva lukee tätä taas uudestaan, kun olin jo unohtanutkin suurimman osan mitä tässä on tapahtunut.
Jatkoa,
deine,
DisE 8)
(voijei :OOO Vähänkö potuttaa, kun täällä ei oo mun lemppari hymiöö :*( OFFOFFOFF)
-
Joo, eli taidanpa taas vaihteeks laittaa tän tauolle. Olen luapillut jatkoa kesäkuun aikana ja - kappas- en sitä ole saanut valmiiksi. Kesäkuu oli täyteen ahdattu tekemisestä, mutta heinäkuu on vielä täydenmpi: Ensi viikoksi lähden Helsinkiin, seuraavan viikon olen riparilla ja sitä seuraava viikko pitää leipoa. Joten: Ei ole mitään ideaa luvata jatkoa tässäkään kuussa. Mutta tauon jälkeen on tulossa jatkoa. Ja pitkästi.
Anteeksi kaikille, jotka sitä kovasti odottavat. Olen muutenkin aloittanut lukemaan ja korjaamaan kaikkia lukuja alusta, joten jos ihan ikävä tulee, voi niitä lukea ja bongata never before read kappaleita, joita neljässä ekassa luvussa on aika paljon ;) (Saatan laittaa vielä huomenna ja ylihuomenna yhdet vanhat luvut)
Ev
-
EIIIIII!!
Mitä sinä oletat minun tekevän kuukauden ilman tätä ficciä? *angst*
-
Jälleen ilmoistus: Tämä tauko saattaakin kestää vähän pidempään. Syynä se, että kaikki tiedostot hävisivät koneeltani, luultavimmin kovalevy meni rikki. Näin ollen myös ficcini mukanaan uusimman luvun viisi sivua plus kaikki tilpehööri, mitä olin keräillyt samaan tiedostoon, on hävinnyt bittiavaruuteen. Tilanne ei välttämättä ole vielä niin paha miltä näyttää mutta en takaa yhtään mitään, että uusimman luvun palanen löytyy. Arvatkaa vaan potuttaako...
Ev
-
Purriainen: Kiitos kommentista! Olisit aikaisemmin vain kommentoinut ;> En minä pure :P Joo, niin tosiaan on tuo tauko, koska tietokoneeni meni rikki. Yritän pelastaa sen uusimman luvun jollakin keinolla sieltä, jotta voin jatkaa samasta mistä aloitinkin. Mutta jos mitään ei pelastu, pakko aloittaa koko luku alusta :> Mutta jatkoa minä ennen pitkään laitan!
Ev
-
Voih. :(
Toivottavasti saat pelastettua sen!
Btw, äänestin ensimmäistä vaihtoehtoa. ^^
-
Luin tämän joskus vanhassa finissä, mutta nyt löysin tämän täältäkin oli pakko lukea. Jo viime kerralla pidin tästä, eikä aika ole kuin parantanut tätä. Jonkin verran kirjoitusvirheitä löysin mm. yhdyssanavirheet olivat aikas yleisiä, mutta eivät ne silti haitanneet - ainakaan paljoa - lukemista. Jatkoa toivoisin kuitenkin mahdollisimman pian. Saa nähdä nyt miten pystyn elämään ilman tätä ficciä. :)
-Lemon
-
Kävi niin, että tauko on ohi ja 'uusi' luku täällä! Sellainen surusanoma on, että uusin luku hävisi, eikä sitä voitu pelastaa :/ Mutta, ei hätä ole tämännäköinen, ei! Kirjoitan sen luvun uudelleen niin pian kuin suinkin voin!
Lukekaa näitä entisiä lukuja vaikka odotellessanne, jos ette parempaa tekemistä keksi ;p
7. ’’Sirius Mustan lemmensairaiden hirvien klinikka, hyvää iltaa. Kuinka voimme palvella?’’
’’Minne sinä oikein minua raahaat?’’ Chelly kysyi raahautuessaan Lilyn perässä.
’’Jonnekin, missä voimme hieman jutella’’, Lily vastasi ja nopeutti askeliaan. Chelly oli kaatua, kun hänen ystävänsä vetäisi nopeasti tytön käsivarresta noitapatsaan taakse.
’’No paasaa nyt kaikki, mitä olit ajatellut sanoa’’, Chelly sanoi ja katsoi Lilyä kärsimättömästi, ’’Haluan takaisin Willin luokse.’’ Lily nyrpisti nenäänsä kuullessaan Williamin nimen.
’’Minä en luota häneen’’, Lily sanoa töksäytti. Chelly otti ja-aivan-kuin-välittäisin -ilmeen ja kysyi:
’'Ja miksihän sinä et luota?’’
’’No kun.. hän on Durmstrangista ja kaikkea.. Hän vaikuttaa niin epäilyttävältä’’, Lily sanoi ystävälleen. Chelly vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja laittoi kätensä puuskaan.
’’Tutustu ihmiseen, ennen kuin tuomitset tämän. Sama juttu on Jamesin kanssa. Sinun ongelmasi on ennakkoluuloisuus’’, Chelly näpäytti ja lähti harppomaan Lilystä poispäin. Hän sanoi vielä:
’’Eivät kaikki durmstrangilaiset ole läpimätiä, ettäs tiedät.’’
’’Chelly! Odota! En minä sitä niin tarkoittanut!’’
Chelly ei kääntynyt katsomaan, vaan viipotti tukkaputkella eteenpäin. Lily potkaisi noitapatsasta, mutta se ei helpottanut ollenkaan. Eikä. Nyt Chelly on suuttunut minulle.
James ja William seisoskelivat vaitonaisina kattoon tuijotellen edelleen siinä, mihin Chelly ja Lily olivat heidät jättäneet.
’’Öö… Pitäisikö meidän mennä vaikka tuota... tupaan?’’ James ehdotti hieman vaivautuneena, William nyökkäsi ja lähti Jamesin ohi pitkillä askelilla tupaa kohti. James kohautti hartioitaan ja meni hänen peräänsä.
James oli juuri astumassa muotokuva-aukosta sisään, kun käytävällä kajahti kuulutus:
’’Oppilaskunta kokoontuu nyt heti Suuren salin takaisessa huoneessa.’’
James kääntyi ärtyneenä kannoillaan ja lähti kävelemään takaisin alakerroksiin. Hän ihmetteli kävellessään, että mikä oli niin tärkeätä, että oppilaskunta pyydettiin kokoon kesken tuntien.
Eteisaulassa James törmäsi surulliselta näyttävään Lilyyn.
’’Lily? Mikä on?’’ James kysyi ja Lily kohotti katseensa lattiasta.
’’Ei mikään. Chelly suuttui minulle’’, Lily vastasi ja huokaisi.
’’Etkö sinä olekaan minulle enää vihainen siitä aamuisesta, koska puhuit minulle?’’ James kysyi jännittyneellä äänellä.
’’En nyt jaksa vihoitella sinulle. Ei tarvitse pelätä, olen taas huomenna sinulle vihainen’’, Lily sanoi hymynkare suupielessään ja taputti Jamesia olkapäälle. Että James jaksoi elätellä toivoa yhteisestä tulevaisuudesta. Lily lähti Suureen saliin ja James seurasi häntä.
’’Mistä hän suuttui?’’ James kysyi, kun he olivat päässeet puoliväliin salia.
’’Kun sanoin, etten luota Williamiin.’’
’’No et ole ainoa. Olen aivan varma, että siinä pojassa on jokin mätänä’’, James sanoi ja jatkoi, ’’kaljuunasta vetoa, että hän vielä joutuu lähtemään tästä koulusta viimeistään uutena vuonna, jonkin törttöilyn takia.’’
Lily katsoi Jamesia hymyillen.
’’Kiinni veti. Minä olen sillä kannalla, että hän ei joudu lähtemään törttöilystä, vaan hänet erotetaan jostain muusta syystä. Oletko sinä sillä kannalla, että hän lähtee törttöilystä?’’
’’Joo.’’ He löivät kättä päälle ja astuivat salin takahuoneeseen.
Huoneessa oli paikalla kaikkien tupien valvojaoppilaat. McGarmiwa seisoi huoneen etuosassa ja näytti tyytyväiseltä siihen, että kaikki olivat saapuneet paikalle.
’’Ah, siinähän te olettekin. Tulkaapas tänne eteen, Evans ja Potter. Tämän kerran aihe on joulutanssiaiset.’’ James ja Lily menivät eteen ja McGarmiwa lähti pois huoneesta.
’’No niin.. tuota.. Huomenta. Tänään meidän ilmeisesti pitää aloittaa suunnittelemaan joulutanssiaisia. Elikkä. Onko ehdotuksia?’’ James aloitti ja Lily hieroi sormillaan otsaansa. Eikö James sitten parempaan puheeseen pystynyt? Näistä suunnitteluista tulisi vielä pitkiä, hn ajatteli ja katsoi Jamesia huvittuneena. Taidan ottaa ohjat omiin käsiini
’’No niin. Eli meidän tehtävä on, kuten jo tiedättekin, järjestää joulutanssiaiset. En tiedä syytä, miksi meidän pitää aloittaa jo lokakuussa suunnittelemaan niitä, mutta McGarmiwan sana on laki. Joten mistä aloitamme?’’ Valvojaoppilaiden joukosta kuului mutinaa ja yksi käsi nousi pystyyn. Käsi kuului Korpinkynnen valvojaoppilaalle, Sara Walleylle. Lily käänsi katseensa ruskeahiuksiseen tyttöön, ja antoi tälle puheenvuoron:
’’Niin, Sara?’’
’’Voisimme aloittaa siitä, mitä ohjelmaa siellä on. Esimerkiksi mikä bändi tulee soittamaan ja mitä tarjoiltavaa laitamme.’’
’’Hyvä idea, Sara. Eli onko teillä ideoita, minkä bändin pyydämme soittamaan?’’ Luihuisten valvojaoppilaspojan käsi nousi pystyyn. James nyökkäsi tälle puheenvuoron.
’’No aluksi voisi olla jokin humppabändi soittamassa jotain valssia ja sitten illemmalla voisi vaikka pyytää Hippogriff’s Wings:in tai Ice Smoothin soittamaan tanssittavaa musiikkia.’’ Joukkiosta kuului hyväksyvää mutinaa.
’’Eli, ovatko kaikki samaa mieltä kuin Thomas?’’ Kaikki nyökyttelivät ja Lily hymyili iloisesti. Oli kiva, kun kaikki kuuntelivat, kun oli asiaa.
’’Ja nyt sitten se tarjoilu…’’
Chelly pinkoi käytävällä sadatellen mielessään Lilyä. Miten Lily voi kuvitella, että minä muka välittäisin siitä, mitä mieltä hän on Williamista? Ei hän edes tunne häntä! No, en minäkään häntä kovin hyvin tunne, mutta ainakin paremmin kuin Lily. Chelly ajattelun katkaisi se, kun hän törmäsi johonkin.
’’Katso eteesi!’’ molemmat huusivat yhtä aikaa, ja Chelly tunnisti äänen kuuluvan Siriukselle.
’’Mitä sinä täällä teet?’’ he kysyivät toisiltaan yhtä aikaa.
’’Samaa voisi kysyä sinulta’’, jälleen yhtä aikaa.
’’Etkös sinä ollut äsken vielä oleskeluhuoneessa?’’ Chelly kysyi.
’’Osaan minä varmaan liikkua muuallekin.’’
’’No en olisi niinkään varma.’’
’’Mitä tarkoitat?’’
’’Sitä, että aivosolusi, joita ei epäilemättä ole ollenkaan, eivät tunne niin monimutkaista yhdistelmää, kuin käveleminen. Saatikka sitten käveleminen ja puhuminen yhtä aikaa.’’
’’No entä omat aivosi?’’
’’Vihjailetko, ettei minulla ole aivoja?’’
’’En ollenkaan. Mitä itse sitten teit?’’
’’No en ainakaan vihjaillut, että sinulla ei ole aivoja! Sillä siitä ei edes tarvitse vihjailla!’’ Huomaamattaan he olivat lähteneet kävelemään kohti eteishallia.
’’Kas, kas. Näemme jälleen, rakas veljeni.’’
Sirius pysähtyi kuin seinään ja käännähti kannoillaan. Hän näki Regulus Mustan, oman – ei ehkä niinkään rakkaan – veljensä.
’’Mitä sinä täällä hiipparoit?’’ Sirius kysyi kylmästi silmät viiruina. Reguluksen takana olevasta kulmasta astui juuri näkyviin ainakin viisi muuta luihuista. Porukkaan lukeutui Bellatrix, Lucius ja Kalkaros.
’’Aah, rakas serkku! Onpa kunnia nähdä sinut!’’ Bellatrix sanoi muka ilahtuneena.
’’Mitä te täällä edes teette? Seuraava tunti alkaa kohta, ja teidän pitäisi kipittää kiltisti sille’’, Chelly sanoi Siriuksen takaa. Sirius hätkähti, sillä hän oli unohtanut kokonaan, että Chellykin oli vielä läsnä.
’’Ai, verenpetturi Mustalla on oikein tyttöystävä mukana!’’ Kalkaros naljaili.
’’Älä kuule uneksi mahdottomasta. Minä INHOAN tuota!’’ Chelly huusi osoittaen Siriusta.
’’No sen parempi meille. Voimmekin hyvin vähän käsitellä häntä, kun se ei näytä hetkauttavan sinua laisinkaan. Kosto äskeisestä.’’
Luihuiset vetäisivät sauvansa esiin. Sirius otti omansa, eikä näyttänyt tippaakaan huolestuneelta. Chellykin otti sauvansa esiin aikomuksenaan puolustaa tarvittaessa itseään. Siriuksen puolesta hän ei suostunut heilauttamaan takasauvaansa mihinkään suuntaan. Kello soi tunnin päättymisen merkiksi ja oppilaita alkoi virrata pois luokista. Hetken kuluttua käytävällä oli ainakin sata muuta oppilasta seuraamassa kohta alkavaa kaksintaistelua.
’’Arvaa mitä, me hommaamme sinut ja tyttöystäväsi-’’ Kalkaros sanoi.
’’En ole hänen tyttöystävä!’’
’’- tyttöystäväsi –’’
’’ETKÖ VOI KÄSITTÄÄ ETTÄ INHOAN HÄNTÄ?!’’
’’- tyttöystäväsi sairaalasiipeen.’’
Sirius naurahti pilkallisesti.
’’Hui, puputossuni saivat juuri sätkyn.’’
Chelly oli pudottaa silmänsä päästään.
’’Mitäh? Käytätkö sinä puputossuja!?’’
’’Noin niin kuin kuvainnollisesti ottaen, kulta.’’
’’EN OLE KULTASI, LEPAKONPASKA!’’
’’Minäkin sinua, oi rakkaani.’’
Chelly menetti hermonsa ja yritti tainnuttaa Siriusta.
’’Ohhoh. Äläpäs nyt vielä kiihdy, illalla sitten.’’
’’NO VOI HELVETTI! PÄRJÄÄ YKSINÄSI!’’ Chelly kiljaisi ja lähti luovimaan tietä väkijoukon läpi. Kalkaros loitsi juuri kokovartalolukkoloitsun, mutta Sirius kerkesi estämään sen. Sen sijaan hänen takanaan ollut ensiluokkalainen puuskupuhpoika kangistui ja kaatui lattialle.
’’Mitä täällä tapahtuu?’’ professori Hunajainen tuli visertäen paikalle. Hän oli pyörtyä, kun näki luihuiset ja Siriuksen jo toisen kerran tunnin sisällä vastakkain.
’’No voi Sevelus! Mitä olet mennyt tekemään?’’ Hunajainen kysyi kauhuissaan kun näki Siriuksen verta vuotavan nenän.
’’Tuo sen aloitti!’’ Kalkaros ärähti osoittaen Siriusta.
’’Itse tulitte haastamaan riitaa, helvetti!’’
Hunajainen kiljaisi ja peitti korvansa.
’’Ei, ei saa! Ei saa sanoa rumia sanoja! Korvani eivät kestä sellaista!’’ Sirius naksautti kieltään ja piti kiinni vertavuotavasta nenästään. Ympärillä olevat oppilaat naurahtivat ja alkoivat kukin lähteä kohti seuraavaa tuntiaan.
’’Alkakaapa selittää! Jos ette nyt selvitä tätä, joudun ikäväkseni antamaan kaikille jälki-istuntoa ja ottamaan pisteitä pois käytävällä taikomisesta’’, Hunajainen sanoi ja katsoi säälivästi vuoron perään Siriusta ja luihuisia.
’’Ruikuli aloitti tämän sittisontiaisystäviensä kanssa’’, Sirius sanoi ja piteli yhä kiinni nenästään.
’’Eipäs saa haukkua toisia. Koirat haukkuvat, eivät ihmiset’’, Hunajainen sanoi ja heristi sormeaan. Hän katseli jälleen heitä vuoron perään ja lopulta menetti hermonsa.
’’No, sinä poika’’, Hunajainen sanoi ja osoitti Siriusta, ’’Mene sairaalasiipeen paikkaamaan itsesi ja samoin sinä, herra Malfoy.’’ Malfoylla oli kädessä syvä haava, jonka vuotoa poika yritti paraikaa tyrehdyttää.
’’Minä minnekään sairaalasiipeen ole menossa’’, Sirius sanoi ja lähti harppomaan suutuksissaan poispäin. Hunajainen katsoi Siriuksen perään hämmentyneenä ja käänsi sitten katseensa Kalkarokseen ja muihin.
’’Kuka sinut oikein ruokkii, rakas kullanmuruni? Minun täytyy kyllä sanoa Dumbledorelle muutama sana koulun ruuasta. Siinä ei ole mitään ravinteita. Tulehan nyt nassuseni, ettet myöhästy seuraavalta tunnilta.’’
Muut luihuiset tyrskähtelivät Kalkaroksen selän takan ja tämä loi heihin älkää-sanoko-mitään katseen ja lähti Hunajaisen perään.
Sirius käveli suutuspäissään kohti seuraavaa tuntiaan. Hän oli vihainen itselleen, koska ei ollut kerinnyt kirota luihuisia tarpeeksi. Hän potkaisi haarniskaa ja se rämähti hajallaan lattialle.
’’No voi elämän kevät ja helvetin takatalvi!’’ Sirius kirosi ja heilautti taikasauvaansa, olettaen, että haarniska korjaantuisi. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä siitä tuli epämuodostunut metalliläjä, joka muistutti etäisesti kirahvia. Sirius katsoi luomustaan virnistellen. Voro köpötti nurkan takaa.
’’Ahaa! Sainpas minä sinut kiinni itse teosta. Mitä olet mennyt tekemään tuolle haarniskalle?’’ Voro kysyi löysä iho naamassaan heilahdellen.
’’Muokkasin sen. Se näyttää paljon modernimmalta.’’
’’Minä sinulle muokkaamiset ja modernit näytän! Jälki-istuntoa koulun omaisuuden kaltoin kohtelusta.’’
’’Ai niinkö luulet? Entä jos minä en suostu?’’
’’No siinä tapauksessa rehtori saa hoitaa sen.’’
’’No entä jos minä sanon, että olet vanha haiseva korppu, joka kiduttaa oppilaita olemassa olollaan?’’ Voro ei tainnut heti rekisteröidä, että Sirius loukkasi häntä. Kesti hetki, ennen kuin hän tajusi sen.
’’KUULES NYT MUSTAN POIKA! TULET MINUN KANSSANI REHTORIN PUHEILLE! NYT HETI!’’ Sirius ei kuunnellut, vaan otti Voroa tiukasti niskavilloista kiinni ja lähti raahaamaan tätä kohti vessaa, joka sijaitsi vain vähän matkan päässä.
’’Hei kuules poika! Päästä irti tai saat potkut!’’ Sirius ei letkauttanut korvaansakaan vaan jatkoi päättäväisesti matkaansa. Hänen päästyään vessalle hän aukaisi oven ja vei Voron lähimmän vessakopin eteen. Sirius aukaisi oven, nosti vessanpöntön kannen ja loitsi Voron pää edellä sinne. Voro pärski ja kiroili raskaasti, eikä Sirius välittänyt siitä ollenkaan.
’’No, joko sait tarpeeksesi?’’ Sirius kysyi virnistäen, ’’Tässä olisi hiukan paperia. Tahdot varmaan kuivata naamasi?’’ Hän survoi vahtimestarin suun täyteen vessapaperia ja lähti kävelemään poispäin.
’’Hannon, hettä hinä haat hotkut!’’ Voro mongersi.
’’Anteeksi, en oikein saanut selvää, oi Voroutenne?’’ Sirius lähti nauraen pois vessasta ajatellen, että jos tästä ei tulisi jälki-istuntoa, niin ei sitten mistään.
’’No hyvinhän se meni, vai mitä?’’ James kysyi Lilyltä, kun he lopettelivat oppilaskunnan kokousta.
’’Niin, paitsi minä puhuin kaiken, ja sinä vain nyökyttelit’’, Lily sanoi naurahtaen.
’’Hei! Minä olin henkinen tukesi, oi rakkaani.’’
Lily käännähti Jamesiin päin ja meni niin lähelle tätä, että heidän nenänsä melkein koskettivat toisiaan. Huoneessa ei ollut enää ketään muita heidän lisäkseen, joten hetki oli otollinen suudelmalle. James katsoi Lilyn ruohonvihreitä, tuikkivia silmiä ja aikoi jo suudella tyttöä, mutta palasi kuitenkin takaisin maanpinnalle. Lilyhän oli sanonut ennen kokousta, että olisi edelleenkin vihainen hänelle, eikä se asia muuttuisi mihinkään, paitsi ehkä huonompaan suuntaan.
’’Minä EN ole rakkaasi, ettäs tiedät’’, Lily kuiskasi ja tutkaili Jamesin silmien katsetta, ennen kuin lähti pois hämmentyneen Jamesin luota.
Illalla oleskeluhuoneessa, oli ainakin Lilyn ja hänen ystävien osalta hiljainen tunnelma. Chelly tosin roikkui Williamissa kuin iilimato, mutta muuten he olivat hiljaa. Lily teki muodonmuutosläksyjä ja Lola ja Kelly lukivat lehtiä. Kelmit, paitsi Peter, olivat ikkunan alla olevan pöydän ääressä päät yhdessä.
’’Monelta sinä menet tänään Pomfreyn luokse?’’ Sirius kysyi kuiskaten Remukselta.
’’MITÄ?!’’ James huudahti. Sirius ja Remus tukkivat pojan suun ja vetivät tämän takaisin istumaan.
’’Tapaileeko Kuutamo Pomfreytä?!’’ James kysyi niin hiljaa kuin pystyi.
’’Pitääkö sinun aina olla noin urpo?’’ Remus kysyi kärsimättömästi.
’’En ole Urpo. Setäni on.’’
’’Onko tyhmyydelläsi mitään rajaa?’’ Sirius kysyi virnistäen.
’’Ei tietenkään, miksi olisi.’’
’’No hyvä, voisit sitten jäädä miettimään tätä: mikä on innostunut sonni takaperin?’’ Remus sanoi ja James näytti miettivältä. Sirius ja Remus alkoivat nauraa ja Jameskin yhtyi siihen.
’’En minä sentään NOIN tyhmä ole.’’
’’Minä jo luulin’’, Remus sanoi, ’’ja Anturajalka vastaus kysymykseen: silloin kun kuu nousee.’’
’’Eli?’’
’’Eli noin kymmenen aikaan. Oletteko te tulossa?’’
’’Tietysti. En kyllä tiedä Peteristä. Hän on jossain missä lie. Toivottavasti hankkimassa itselleen naisseuraa’’, Sirius sanoi.
’’Anturajalka, etkö voisi millään jo aikuistua? Olet muuten itse ollut aika hiljainen tyttöjen suhteen.’’
’’Ei ole ketään sopivaa tullut vastaan. On tietysti yksi, jota en ole vielä valloittanut Lilyn lisäksi…’’
’’Ja Lily jää kyllä vain haaveeksesi, sillä sinähän et Lilyyn kajoa edes pitkällä tikulla’’, James sanoi uhmakkaasti.
’’En, en. Vaikka tosi olen minä jo kerran –’’
’’KERRAN MITÄ?!’’
’’Ei mitään. Olen kerran halannut häntä.’’
’’Ja milloin tämä on tapahtunut?!’’
’’Rauhoitu! Lohdutin häntä kerran neljännellä luokalla, kun sinä olit ollut tavanomaista rasittavampi.’’
’’Epäreilua!’’
’’Kuules Sarvihaara, minusta tuntuu, että suhtaudut Lilyyn vähän liian omistavaisesti. Sitä paitsi, hän taitaa olla suuttunut sinulle’’, Remus sanoi ja nyökkäsi päällään tyttöihin.
’’Miten niin? Ai siitä tämän päiväsestä kananmunasodasta, vai?’’
’’Kyllä. Hän on aika monesti jo vilkaissut meitä ja katsonut sinua erityisen pahasti.’’ James käänsi katseensa heihin ja juuri samalla hetkellä Lily käänsi katseensa takaisin läksyihinsä. James voihkaisi turhautuneena ja katsoi Siriusta ja Remusta.
’’Nousisi se kuu jo.’’
’’Niin sinä toivot, mutten minä. Itse et joudu kärsimään joka kuukausi muuta kuin Lilyn antamat pakit.’’
’’Et viitsisi olla kääntämättä veistä haavassa. Ja sitä paitsi, Lily on suudellut minua jo kerran vapaaehtoisesti.’’
Kuului kaksi kovaa tömähdystä, sillä Remus ja Sirius olivat tippuneet ällistyksestä tuoleiltaan.
’’Mitä, sinä tarkalleen ottaen sanoit?!’’ Sirius kysyi epäuskoisena.
’’Lily on suudellut minua jo kerran vapaaehtoisesti.’’
Remus ja Sirius katsoivat Jamesia edelleen suu auki.
’’Jäikö jotain kertomatta silloin yöllä kun tulitte ulkoa?’’ Sirius kysyi katsoen Jamesia.
’’No, ajattelin, että vedät kaikennäköisiä johtopäätöksiä, joten päätin olla kertomatta, vaikka mieli kyllä teki hehkuttaa sitä koko koululle.’’
’’No se on kyllä totta’’, Remus sanoi.
’’Mutta en minä usko, että Lily haluaisi olla kanssani. Meinaan sitä, että hän oli aika vihainen minulle tänään’’, James huokaisi syvään ja nousi paikaltaan, ’’Menen hetkeksi makuusaliin. Ja ai niin, huomenna on ensimmäiset huispausharjoitukset. Muistathan tulla, Anturajalka?’’
’’Ei sinun nyt tuollaisesta tarvitse muistuttaa! Tietysti minä muistan. Mihin aikaan ne olivatkaan?’’
’’No voi elämä sinun kanssasi! Seitsemältä.’’
’’Aamulla vai illalla?’’
’’No mietipä kaksi kertaa. Illalla tietysti. Nyt minä menen.’’ James hävisi poikien portaikkoon ja Sirius vaihtoi huolestuneen silmäyksen Remuksen kanssa.
’’Mikä Lilyä vaivaa?’’ Sirius huokaisi, ’’eikö hän vain voisi heittäytyä rohkeasti elämän vietäväksi ja lopettaa se ainainen murehtiminen ja tunteiden piilottelu.’’
’’Se on kuules helpommin sanottu kuin tehty’’, Remuskin huokaisi. Hän nojasi tuolinsa selkänojaan ja alkoi keikkua sen takajaloilla. ’’Naisten mieli ja ajatukset ovat monimutkaisia ymmärretäviksi.’’
’’Taidat puhua totta’’, Sirius tuhahti ja lysähti pöydän päälle.
Toisella puolella oleskeluhuonetta Lola selaili tylsistyneenä Me Noidat lehteään. Lehdessä ei ollut ollut vielä yhtäkään kiinnostavaa artikkelia, jonka hän olisi vaivautunut lukemaan. Vihdoin lehden viimeisillä sivuilla oli ison otsikon alla ’Mitä jälkiruoka sinusta kertoo?’ Hän päätti kertoa siitä ystävilleen.
’’Hei, täällä on tämmöinen juttu kuin: ’Mitä jälkiruoka sinusta kertoo?’’’ Lola sanoi rikkoen hiljaisuuden tyttöjen keskuudessa. Lily kohotti katseensa läksyistä ja Kelly otti paremman asennon.
’’No, kerro mitä ne kertovat meistä?’’ Kelly kysyi odottaen.
’’Hyvä on, ensin Lily. Mistä sinä pidät?’’
’’Öö.. jäätelöstä ehkä eniten.’’
’’Okei. Jäätelö, jäätelö..’’ Lola etsi ääneen, ’’ahaa, löytyi: olet luova ja naurat paljon.’’ Lily katsoi huvittuneena ystäväänsä ja jatkoi läksyjen tekoa.
’’Sitten Kelly.’’
’’Pidän eniten omenapiirakasta.’’
’’Eli sinä elät juuri tässä hetkessä, etkä murehdi tulevasta. Sitten Chelly. CHELLY!’’ Chelly ei ollut kuullut, sillä oli ollut liimautuneena Williamiin.
’’Mitä?’’
’’Mistä jälkiruuasta pidät eniten?’’
’’Miten niin?’’
’’No et näköjään tiennyt, että jälkiruoka kertoo ihmisen persoonallisuudesta.’’
’’Ahaa, no ehdoton ykkönen on suklaa.’’ Lola etsi suklaan ja naurahti.
’’Mitä siinä sanotaan?’’ Lily kysyi.
’’Et pidä tavaroitasi järjestyksessä, pidät käytännön piloista ja naurat paljon.’’
’’No SEN kyllä huomaa, että et ole siivo. Vaatekomerosi on tälläkin hetkellä kuin pommin jäljiltä’’, Kelly sanoi ja Chelly näytti nyrpeää naamaa. Lily vilkaisi Chellyä ja heidän katseensa kohtasivat. Chelly käänsi katseensa nopeasti poispäin, hypähti Williamin sylistä alas ja lähti kohti makuusalia. Lola osasi näköjään laskea yhteen yksi plus yksi, sillä hän kysyi: ’’Onko sinulla ja Chellyllä riitaa?’’ Lily vältteli ensin Lolan katsetta ja oli keskittyvinään kirjoittamaan vastausta läksyynsä. Lola rykäisi ja Lily ei enää voinut teeskennellä.
’’Ääh, ei se mitään vakavaa ole. Chelly ymmärsi vain väärin, mitä yritin sanoa hänelle.’’
’’No mitä sinä yritit sanoa hänelle?’’
’’Yritin vain, että hänen pitäisi tutustua paremmin Williamiin. Tiedä vaikka millainen huligaani, gangsteri ja kriminaali hänkin on’’, Lily luetteli.
’’Olen samaa mieltä kanssasi, Lily. Chelly ei taida oikein välittää, kenen kanssa on. Kunhan tämä on hyvä suutelija’’, Lola sanoi ja Kelly nyökytteli vieressä.
’’Pitäisiköhän meidän mennä puhumaan hänelle?’’ Lola ehdotti.
’’Joo’’, Lily vastasi ja käänsi katseensa Kellyyn.
’’Minä en pääse. Minun täytyy mennä tarkistamaan yksi juttu kirjastosta. Nähdään.’’
Peter talsi pitkin käytäviä ja mietiskeli asioita. Häntä hermostutti aina täydenkuun aikaan, vaikka hänelle ei silloin edes tapahtunut mitään kivuliasta, toisin kuin Remukselle. Peter, Sirius ja James olivat olleet Remuksen seurana muodonmuutoksien aikaan. Peteriä pelotti joka kerta oman henkensä uhalla. Hän tiesi, että kyseessä oli vain Remus, mutta silti hänestä tuntui, että saattaisi joskus saada surmansa Remuksen hampaista. Hän huokaisi syvään ja jatkoi kävelyä. Kun poika vilkaisi ikkunasta ulos, sai hän nähdä, että oli alkanut jo hämärtää. Oikeastaan koko päivän oli ollut hämärä, sillä oli satanut vettä. Silti huomasi, että oli hämärämpää. Peter päätti suunnata kirjastoon, sillä siellä ainakin sai olla rauhassa lukuun ottamatta matami Prillin niskaan hengittämistä.
Kirjastolla ei ollut enää ketään. Peter meni hakemaan Tylypahkan historiikin ja alkoi lukea. Jo ensimmäisen sivun jälkeen hänen silmänsä alkoivat väsähtää kirjan tylsyyden takia. Poika nojasi käteensä ja yritti pysyä valveilla, mutta onnistui siinä huonosti. Hän päätti vaihtaa kirjan johonkin vauhdikkaampaan. Mennessään viemään Tylypahkan historiankirjaa takaisin hyllyyn hän kuuli oven avautuvan. Hän käänsi katseensa ovelle ja näki tytön tulevan sisään kantamuksenaan sulkakynä ja pari rullaa pergamenttia. Peterin katsoessa tyttöä tarkemmin, hän tunnisti tämän Kellyksi.
’’Hei, mitä sinä täällä teet?’’ Peter kysyi ja oli säikäyttää Kellyn kuoliaaksi.
’’Hui että pelästyin. Tulin vain tarkistamaan yhden jutun läksyistä. Mitäs itse sen puoleen täällä teet?’’
’’Mietiskelen vain asioita.’’
’’Ahaa. Et haluaisi auttaa minua etsimään tarvitsemaani kirjaa, ellei sinulla ole muuta tekemistä?’’
’’Mikäs siinä. Mikä sen nimi on?’’
’’En muista sen nimeä, mutta kirjoittaja on ainakin R. Obotti. Joku pimeyden voimilta suojautumiseen liittyvä kirja.’’ Peter nyökkäsi ja meni pimeyden voimilta suojautumisen hyllyn luokse. Kelly meni hyllyn toiselle puolelle ja he alkoivat etsiä kirjaa.
Lily ja Lola kiipesivät portaita ylös tyttöjen makuusaliin.
’’Mitäs teille kuuluu?’’ Lola kysyi ja kääntyi Lilyyn päin.
’’Miksi sinä teitittelet minua?’’
’’Tarkoitin kyllä sinua ja Jamesia.’’
’’Miksi haluat tietää?’’
’’Ihan vain uteliaisuuttani.’’
’’Jaa, no ei sen kummempia kuin ennenkään. Paitsi olen vihainen hänelle ja olen luvannut miettiä kaikennäköistä.’’
’’Valaisevaa, Lily.’’
’’No sanoin, että mietin, mitä tunnen häntä kohtaan.’’
’’Ja?’’
’’No en ole vielä päättänyt. Tällä hetkellä inhoan häntä’’, Lily vastasi ja meni Lolan ohitse heidän makuusaliinsa.
Chelly makasi mahallaan sängyllään ja luki lehteä. Hän kohotti katseensa hymyillen, kun Lily ja Lola astuivat huoneeseen Lily edellä. Chellyn hymy hyytyi kun hän näki Lilyn ja Lily huokaisi.
’’Mitä asiaa teillä oli? Keskeytitte juuri, kun olin lukemassa hyvää juttua.’’
’’Haluaisimme puhua kanssasi’’, Lola sanoi ystävällisesti.
’’Ja mistähän rouvat halusivat puhua?’’
’’Emme ainakaan viimeisimmän tiedon mukaan ole vielä rouvia. Lilystä en ole niinkään varma.’’ Lily loi Lolaan pahan katseen ja käveli Chellyn sängyn luokse ja istui sille. Lola seurasi perässä ja Chelly teki hänelle tilaa noustessaan istumaan.
’’No?’’ Chelly kysyi pää kallellaan. Lily vetäisi syvään henkeä ja sanoi:
’’Haluamme puhua Williamista.’’
Chelly naksautti kieltään ja huudahti:
’’Älkää oikeasti jaksako! Olen jo iso tyttö ja osaan valita poikaseurani ihan itsekin, että kiitos vain!’’
’’Ajattelemme vain turvallisuuttasi Chelly!’’ Lola sanoi rauhallisesti, kuten aina.
’’Ja sitä paitsi, emme tiedä mitään hänen menneisyydestään! Entä jos hän on vaikka raivohullu sarjamurhaaja, joka haluaa vain kahmia naisia itselleen ja sitten murhaa heidät! Tai jos hän tulee kauhean mustasukkaiseksi ja sitten kyttää sinua kuin salapoliisi!’’ Lily sanoi kaiken yhteen hengen vetoon ja huohotti lopetettuaan pitkän lauseensa.
’’Äärh! Olette rasittavia! Antakaapas kun kerron yhden jutun: Olemme jutelleet syvällisiä, vaikka sitä ette uskoisikaan, mutta olemme jutelleet toistemme menneisyyksistä! Ja Williamilla on sisko ja veli plus muu perhe! Ihan kunnollinen ihminen hän on! Koettakaa tajuta se’’, Chelly sanoi kärsimättömästi ja turhan ystävällisellä äänellä. Ääni ei todellakaan sopinut Chellylle, Lily mietti.
’’Hyvä on. En siltikään pysty luottamaan häneen, ei millään pahalla’’, Lily sanoi huokaisten. Chellyn ilme pehmeni ja hän kysyi virnistäen:
’’No, mitenkäs rouva Potterilla menee?’’
Lily läppäisi ystäväänsä leikillisesti ja sanoi:
’’Olen edelleen Evans, ellei James ole sattunut langettamaan minuun komennuskirousta ja viemään kirkkoon. ’’
’’Lily puhuu nykyään itse asiassa asiallisesti Jamesista’’, Chelly huomautti.
’’Eikä siinä vielä kaikki, hän on sanonut Jamesille, että miettii tunteitaan häntä kohtaan’’, Lola sanoi virnistäen Lilylle.
’’No VIHDOIN sinä alat toimia! Olet viivytellyt jo ihan tarpeeksi kauan’’, Chelly sanoi kätellen Lilyä, kuin tämä olisi juuri saanut tietää voittaneensa miljoona kaljuunaa.
’’Niin, paitsi että olen taas vihainen hänelle.’’
’’No etkä ole! Kuvittelet vain! Syvällä sisimmässäsi rakastat häntä palavasti, etkä tietäisi mitä tekisit, jos hän kuolisi’’, Chelly sanoi toinen käsi taivaisiin kohotettuna, toinen sydämensä päällä ja katse luotuna kohotettuun käteen.
’’Jo riittää teatraalisuus’’, Lola vetäisi Chellyn käden alas ja he rupesivat kikattamaan, eikä siitä ollut tulla loppua.
’’Hei, nyt taisi löytyä!’’ Peter huikkasi Kellylle, joka etsi edelleen hyllyn toisella puolella. Hän lähti kävelemään Kellyn luokse selaillen kirjaa, kunnes hyllyn päässä törmäsi Kellyyn, joka selaili myös kirjaa.
’’Oho! Anteeksi, selailin kirjaa.’’
Molemmat sanoivat samaan aikaan. Kelly kohotti katseensa Peteriin ja hymyili tälle pienesti. Peter oli vaivautunut. Hänellä ei todellakaan ollut mitään aikaisempaa kokemusta tytöistä. Hän ei ollut kertaakaan elämässään ollut muuta kuin ihastunut yhteen tyttöön. Kellyyn. Hän ei ikinä ollut päässyt ”tositoimiin”, kuten Sirius asian oli ystävällisesti ilmaissut. Siinä hän seisoi, elämänsä ensimmäisen ihastuksensa edessä naama varmasti yhtä punaisena kuin tomaatti. Hän ajatteli, ajatteli kuumeisesti. Miksipäs ei? Eihän siitä varmaan haittaakaan olisi. Olisi ainakin jotain kerrottavaa toisille. Ei, en minä kuitenkaan uskalla. Hän saattaisi ruveta pelkäämään minua ja ajatella minut päälle käyvänä hulluna. Ei, ei nyt. Ehkä… joskus. Juuri kun Peter oli saanut ajattelunsa katkeamaan, hän teki aivan toisin, kuin oli ajatellut: suuteli Kellyä. Kelly inahti oudosti ja työnsi Peterin pois.
’’Mitä sinä teet?’’ hän kysyi silmät ymmyrkäisinä ja suutaan kämmenen selällä pyyhkien.
’’E- en minä tiedä’’, Peter sopersi ja loi katseensa lattiaan. Nyt hän AINAKIN oli tulipunainen kuin tomaatti.
’’Ei minun pitänyt’’, Peter sanoi tuskin kuiskausta kuuluvammin. Hän kohotti katseensa Kellyn ihmettelevään ilmeeseen ja kohotti kättään Kellyn olkapäälle. Tyttö perääntyi ja sanoi:
’’Tuota, Peter, muistin juuri yhden jutun. Täytyy mennä. Jutellaan joskus toiste.’’
Kelly säntäsi pois paikalta kirja sylissään, eikä Peter kerinnyt huutaa hänen peräänsä. Peter huokaisi syvään ja lähti hänkin pois kirjastosta jättäen itse löytämänsä kirjan pöydälle.
Kelly kiirehti Rohkelikkotornia kohti. Käytävällä kulkemisaikaa olisi jäljellä niin paljon, että sitä olisi voinut jakaa. Ei, Kelly kiirehti, koska ei halunnut, että Peter saisi hänet kiinni. Hän ihmetteli Peter äskeistä tempausta. Ihan yhtäkkiä ja varoittamatta hän oli suudellut Kellyä. Varmasti jokin päähänpisto tai kokeilu, miltä tuntuu suudella. Se olisi niin Kelmien tapaista. Mutta entä jos hän suutelikin minua minun itseni vuoksi?
Peter saapui Rohkelikkotorniin ennen Kellyä, sillä hän oli käyttänyt monia salaovia.
’’No sieltähän sinä saavut! Missä olet luuhannut?’’ Sirius huikkasi nurkkapöydästä ja Peter lähti suunnistamaan sitä kohti.
’’Olin kirjastossa’’, Peter vastasi hajamielisesti.
’’No. Hyvä, että tulit, nimittäin kohta on aika lähteä juoksentelemaan’’, Sirius sanoi tuijottaen oleskeluhuoneen toiseen päähän. Peter käänsi päänsä suuntaan, johon Sirius tuijotti.
’’Anteeksi hyvät herrat. Suonette minun poistua hetkeksi arvokkaasta seurastanne, nimittäin on tärkeä tehtävä suoritettavana’’, Sirius sanoi hitaasti samalla kun nousi tuoliltaan. Remus ja Peter pidättelivät nauruaan Siriuksen äsken sanomille sanoille. Sirius röyhisti rintaansa ja suuntasi askelensa kohti tyttöä, jota oli juuri tuijottanut. Päästyään tytön luokse, Remus ja Peter kuulivat, mitä Sirius sanoi.
’’Hei, söpöläinen. Oletko nähnyt kumiankkaani?’’ Tyttö katsoi Siriusta oudosti ja nyt Remus ja Peter eivät voineet enää pidättää nauruaan. Sirius katsahti heitä virnistäen.
’’Viisi sirppiä vetoa, ettei Anturajalka saa tuota tyttöä treffeille’’, Remus sanoi Peterille naurunsa lomasta.
’’Hän saa aina kenet tahtoo, vaikka käyttäisikin kivikautisia iskurepliikkejä. Tuo on varmasti kaikkien aikojen huonoin repliikki, minkä hän on sanonut’’, Peter vastasi tyrskähdellessään. Kuitenkaan se ei ollut oikeaa naurua. Pojan mieltä kalvoi kirjastossa tapahtunut kohtaus. Miten minä saatoin olla niin idiootti! Kelly varmasti pelkää minua! Ei, ei, ei ja vielä kerran EI!
’’Mikä on?’’ Remus kysyi tutkailtuaan Peteriä.
’’Ääh, ei mikään. Mietiskelen vain.’’
’’Sinulla on joku juttu, joka painaa mieltäsi. Ala kertoa.’’
’’Kuutamo, teet sitä taas.’’
’’Niin mitä minä teen?’’
’’Leikit psykologia.’’
’’Enhän!’’
’’No sitten sinä leikit tyttöä.’’
’’No enkä! Yritin vain udella, mikä mieltäsi painaa.’’
’’Ei mikään. Unohda. Missä muuten Sarvihaara on?’’
’’Älä yritäkään vaihtaa puheenaihetta.’’
’’Lopetahan tuo, ennen kuin kutsun Anturajalan tekemään sinusta diagnoosin’’, Peter virnisti Remukselle.
’’Ei kiitos! On jo ihan tarpeeksi kokemusta Anturajalasta ja diagnooseista. Siinä vasta on huono yhdistelmä.’’
’’No älä sitten ole kuin tyttö! Tytöt huolehtivat toistensa mielialoista, eivät pojat.’’
’’Joo, joo. Se olikin vain piristysyritys.’’
Peter naurahti nyt ihan aidosti, mutta sekin katsoi sen sileän tien, sillä muotokuva-aukko oli juuri auennut. Sisään astui Kelly, jolla oli edelleen kirja sylissään. Hän huomasi Peterin tuijotuksen, nopeutti askelensa pikakävelyksi, ja meni Remuksen ja Peterin ohitse katsomatta heihin. Peter huokasi jälleen.
’’No nyt minä tiedän mikä sinulla on! Se liittyy jotenkin Kellyyn!’’ Remus huudahti.
’’Hienoa, Suuressa salissa saattaa vielä olla joku, joka ei kuullut sinua.’’
’’No arvasinko oikein?’’
Peter nyökkäsi pienesti. Siriuskin oli kuullut Remuksen huudahduksen toiselle puolelle huonetta, sillä tämä oli kääntänyt päänsä ystäviinsä.
’’Anteeksi, neito. Toinen neito on hädässä’’, Sirius sanoi.
’’Häh? Etkö sinä juuri pyytänyt minua ulos?’’
Sirius huokaisi.
’’Tarkoitin kyllä ystävääni Peteriä.’’
Sirius lähti harppomaan ystäviensä luokse.
’’No, kenellä on ongelmia Kellyn kanssa?’’ Sirius kysyi, ’’Sirius Mustan lemmenterapeuttiklinikka on avoinna tiistaista perjantaihin, kuinka voin palvella teitä?’’
’’Nyt on maanantai.’’
’’Ei sillä väliä. Sovitaan sitten, että se on 24/7. Onko parempi?’’
Remus ja Peter nyökkäsivät katsoen Siriusta hieman oudosti.
’’Niin, kenellä täällä oli ongelmia Kellyn kanssa?’’ Sirius kysyi istuutuessaan.
’’Minulla’’, Peter huokaisi.
’’Ahhaa. Onnittelut siitä! Sinulla on vihdoin sivistyneempää seuraa!’’ Sirius kätteli Peteriä hymyillen leveästi.
’’Ei se ihan noinkaan mene. Minulla on ongelmia hänen kanssaan. Menin suutelemaan häntä.’’
Sirius ja Remus tipahtivat tuolilta jo toisen kerran vähän ajan sisällä.
’’Aika raju aloitus’’, Sirius sanoi ja Peter nyökkäsi.
’’Hmm. Sinun on vain selitettävä hänelle, miksi teit niin’’, Remus sanoi, ’’Etkös ollut ihastunut Kellyyn viidennellä luokalla?’’
’’Lue siitä pöydästä’’, Peter sanoi osoittaen kohtaa, johon he olivat raapustaneet nimensä ja ihastuksensa. Remus ja Sirius vilkaisivat niitä.
’’Näköjään. Menet vain rohkeasti sanomaan, miten asiat ovat ja piste’’, Sirius sanoi, nousi ylös ja taputti Peteriä veljellisesti selkään, ’’Menen hakemaan Sarvihaaran. Eikös meidän pidä kohta lähteä juoksentelemaan?’’
’’Jep’’, Remus sanoi alakuloisesti.
Tyttöjen makuusalissa asia oli edennyt siihen pisteeseen, että Lily ja Lola kyselivät Chellyltä kaikenlaista liittyen Williamiin.
’’No, onko se William edes hyvä suutelija?’’ Lily virnisti Chellylle.
’’Noo, ihan kohtalainen’’, Chelly sanoi hymyillen veikeästi.
’’No on varmasti parempi kuin kohtalainen, jos kerran roikut hänessä noin kauan’’, Lola sanoi väliin. Samalla Kelly astui sisään. Muut käänsivät kasvonsa häneen. Kelly harppoi suoraan omalle sängylleen ja kaatui sille.
’’Kelly, mikä on?’’ aina huolehtiva Lily kysyi ja meni Kellyn sängyn viereen. Kelly antoi vastauksen suoraan: ’’Peter suuteli minua.’’
Lily, Chelly ja Lola olivat tyrmistyneitä.
’’Sille on varmasti jokin hyvä syy, Kelly’’, Lily sanoi.
’’En usko! Aivan varmasti jokin tyhmä veto, jonka Kelmit ovat kehitelleet! Ei Peter ketään uskaltaisi suudella!’’
Muut olivat aivan ymmällään, sillä Kelly ei ollut koskaan puhunut kenestäkään tuolla tavalla.
’’Se oli varmasti joku Kelmien tyhmä juttu, nimittäin ei olisi ensimmäinen kerta jos he leikkisivät tyttöjen tunteilla’’, Chelly sanoi.
’’Niin, mutta en minä Peteristä sellaista uskoisi. Pikemminkin James ja Sirius voisivat tehdäkin niin, mutta ei Peter. Hän on nimittäin aika ujo’’, Lola sanoi Chellylle ja tämä kohautti harteitaan.
James makasi mahallaan sänkynsä toista päätä tuijotellen. Siinä näkyi raapustuksia, jotka hän oli Siriuksen käskystä siihen laittanut. Hän palasi muistoissaan tuohon päivään...
Viidennen kouluvuoden joulu oli juuri koittamassa Tylypahkassa ja muut Kelmit, paitsi Peter, olivat päättäneet jäädä kouluun viettämään joulua. Lily ja hänen ystävänsä olivat päättäneet jäädä myös.
’’Muuten, miksi Matohäntä ei jäänyt jouluksi tänne?’’ Sirius oli kysynyt, kun pojat olivat olleet pelaamassa shakkia makuusalinsa lattialla. James oli ollut tuomarina ja systeeminä, että voittaja pelaa aina ”tuomaria” vastaan.
’’Hänellä oli jotain ongelmia kotona, en tiedä’’, Sirius oli vastannut, ’’NITISTÄ SE!’’
Remuksen ja Siriuksen kuningattaret olivat käyneet taistelua keskenään ja Remuksen kuningatar oli voittanut kamppailun.
’’Haha haa!’’ Remus oli nauranut voitonriemuisesti, ’’Voitan tämän pelin aivan varmasti. Sinulla ei ole enää mitään mahiksia.’’
’’Luule huviksesi’’, Sirius oli vastannut.
James oli hymähtänyt pienesti ja vaipunut ajatuksiinsa. Hän oli tuntenut vetoa Lilyyn heti ensimmäisellä luokalla, mutta vasta nyt, viidentenä vuonna, tunne oli vahvistunut. Hän oli koko syksyn yrittänyt saada tyttöä lähtemään treffeille kanssaan, mutta oli saanut vain pakkeja. Sirius oli käskenyt Jamesia kaivertamaan sänkynsä päätyyn aina yhden viivan, jos Lily antoi pakit. Sirius oli sanonut, että:
’’Katsotaan kuinka monta viivaa siinä on, kun lähdemme tästä koulusta seitsemäntenä vuonna.’’
James oli siitä asti laittanut aina viivan sänkynsä päätyyn ja nyt niitä oli siinä varmaankin yli kaksituhatta. Ovi aukesi makuusalissa ja James kierähti katsomaan, kuka tulija oli. Iloinen Sirius.
’’No, mitä mies?’’ hän kysyi virnistäen. James virnisti takaisin ja sanoi:
’’Eipä mitään ihmeellisempiä. Muistelin tässä vain viidettä vuotta.’’
Hän osoitti viivoja ja Sirius näytti yllättyneeltä.
’’Vieläkö sinä pidätkin tuota Lilyn-antamat-pakit -päiväkirjaa?’’
’’Jep.’’
’’Olet sairas.’’
’’Miten niin?’’
’’En osaa selittää. Olet vain lemmenkipeä hirvi.’’
’’Älä viitsi. Mitä asiaa sinulla muuten oli?’’
’’Ei sitä vain, että sattuiko herra muistamaan, mikä päivä tänään on?’’
’’Maanantai?’’
’’Kyllä, mutta mitä vielä.’’
’’Lokakuun viides?’’
’’No voi Jeesus sinun kanssasi!’’
’’Älä vain rupea rukoilemaan!’’
’’Ei ole aikomustakaan. Sinulla on kyllä aika omituiset fantasiat.’’
’’No, kerro jo, mikä päivä tänään on?’’
’’Sattuuko herra Potter muistamaan Kuutamokeikkaa?’’
’’Voi Jeesus Kristus!’’
’’No nyt se muistaa.’’
’’Milloin pitää mennä?’’
’’Sanon ensin tähän väliin, että näetkö miten Lily kaappaa sinun ajatuksesi?’’
’’No jos itse olisit rakastunut niin upeaan naiseen, niin varmasti hän pyörisi mielessäsi koko ajan. Ja milloin pitää mennä?’’
’’Kuutamo menee kohta Sairaalasiipeen, joten kyllä meidänkin varmaan kohta puoliin pitää lähteä.’’
’’Okei.’’
’’Sirius Mustan lemmensairaiden hirvien klinikka, hyvää iltaa. Kuinka voin auttaa?’’
’’Tuota, Anturajalka. Oletko sinä ihan terve?’’
’’Olen terve kuin peipponen. Perustin tässä äskettäin myös Sirius Mustan lemmenterapeutti klinikan. Etkö haluaisi aikaa siltäkään?’’
’’Sitä paitsi se on ’terve kuin pukki’. Enkä halua aikaa siltäkään klinikalta! Kiitos vain’’, James naurahti.
’’No mennään sitten.’’
He lähtivät takaisin oleskeluhuoneeseen, jossa ei ollut enää montaakaan ihmistä. Peter istui edelleen nurkkapöydässä, tällä kertaa yksin.
’’Menikö Kuutamo jo?’’
’’Joo. Lähdetään mekin.’’
James oli ottanut näkymättömyysviittansa mukaan makuusalista ja he piiloutuivat sen alle, kun olivat päässeet muotokuva-aukon toiselle puolelle.
’’Taasko te lähdette hiippailemaan? Eikö teille mikään riitä?’’ Lihava Leidi voihkaisi.
’’Ei tietenkään riitä, Leidiseni. Mutta vannomme, ettemme aiheuta hankaluuksia’’, Sirius sanoi.
’’Mitenkähän minä en voi uskoa sinua?’’ Leidi kysyi päätään pyöritellen, mutta silti hymyillen.
’’No mutta. Meidän on mentävä, joten näkemisiin. Ei tarvitse odottaa takaisin ainakaan seitsemään tuntiin jos silloinkaan’’, Sirius virnisti ja Kelmit (paitsi Remus) lähtivät kohti eteishallia.
Puolimatkassa he törmäsivät Riesuun, vaikka se ei kokeneita hiippailijoita haitannut laisinkaan, sillä he jatkoivat matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
’’Ai niin, muistinko kertoa. Tänään sattui pieni välikohtaus luihuisten kanssa?’’ Sirius kysyi kuiskaten muilta.
’’Et. Mitä tapahtui?’’ James uteli hänkin kuiskaten.
’’No, minä ja Chelly keskustelimme, lievästi sanottuna, ja sitten luihuiset pamahtivat paikalle. No siinä me sitten kaksintaistelimme ja se Hunajainen alias Ruikulin mummo tuli paikalle keskeyttämään. Eipä siinä sillä tavalla mitään ihmeellistä ollut, mutta ajattelin vain kertoa. Ai niin, sen jälkeen tapahtui vielä jotain.’’
’’No?’’ Peter kysyi puolestaan.
’’Noo, rikoin yhden haarniskan, joka muuten tulee kohta, ja muotoilin sen uudelleen. Voro sai minut siitä kiinni, ja haukuin hänet vanhaksi korpuksi ja uitin vessanpöntössä’’, Sirius sanoi nopeasti yhteen hengenvetoon. Sitä seurasi kaksi kovaa naurahdusta. Sirius joutui potkaisemaan kahta ystäväänsä kaksi kertaa sääreen, ennen kuin nämä älysivät pitää suunsa kiinni.
’’Heh, heh! Olin itsekin ajatellut tehdä saman sille lehtokurpalle, mutta kerkesit ensin. Onnittelut!’’ James nauroi.
’’Joo, mutta jos sinä lehtokurppa et osaa pitää nyt suutasi kiinni, me paljastumme’’, Sirius sanoi virnistellen, ’’Se luomukseni on tässä näin.’’ He pysähtyivät ihastelemaan haarniskan uutta ulkomuotoa ja Peter kysyi:
’’Eikö sinun kannattaisi iskeä tuohon jotkut punaiset narut ympärille ja kirjoittaa kyltti: ’Sirius Mustan haarniska-joka-näyttää-etäisesti-kirahvilta’’’
’’Joo! Pitää kokeilla. Paitsi että Minerva-tätönen ei taida hirveästi pitää siitä ideasta.'' Sirius sanoi ja he jatkoivat matkaansa.
Ulos päästyään he astelivat vielä näkymättömyysviitan alla vähän matkaa siltä varalta, että joku sattuisi kurkkimaan ikkunoista.
’’Eiköhän me voida ottaa tämä viittä jo pois. Sitä paitsi emme edes mahdu sen alle enää. Joku saattaa vähän ihmetellä jos kuudet nilkat vilkkuvat aina vähän väliä’’, James sanoi ja muut nyökkäsivät. He ottivat viitan harteiltaan ja James tunki sen puskaan, johon oli aina sen laittanut.
’’Hei tuolla menee Kuutamo Pomfreyn kanssa’’, Sirius sanoi ja osoitti sormella kahta siluettia, jotka näkyivät hyvin heikosti tällipajun luona.
’’Odotetaan että Remus menee sisään ja Pomfrey tulee pois tuolta’’, James sanoi. He odottelivat hetken ja sitten matami Pomfrey alkoi kävellä takaisin linnalle.
’’Mennään tuon puskan taakse, ettei hän näe meitä’’, Peter ehdotti hiljaa. He menivät puskan taakse juuri ennen kuin Pomfrey alkoi erottua selvemmin. Juuri kun sairaanhoitaja oli sen puskan kohdalla, jossa pojat piileskelivät, Peter aivasti. Matami pysähtyi niille sijoilleen ja käänsi katseensa pensaaseen.
’’Kuka siellä?’’ hän kysyi pehmeällä, mutta valppaalla äänellä. Hän vetäisi taikasauvansa esiin ja loitsi valon sen päähän, ’’Näyttäydy!’’ Peter ei voinut muuta kuin nousta pensaan takaa ja antautua.
’’Mitä sinä täällä hiiviskelet, poika?’’ Pomfrey kysyi huojentuneella ja tiukalla äänellä, ’’Täällä on vaarallista! Nyt on täysikuu!’’ Peter sopersi jotain ja punehtui hiukan, vaikka sitä ei voinutkaan erottaa hyvin taikasauvan kelmeässä valossa.
’’Anteeksi, mitä sanoitkaan?’’
’’Etsin kukkaa tyttöystävälleni’’, Peter toisti selvällä ja kuuluvalla äänellä, mutta silti niin epävarmalla. Hän punehtui entisestään. Sirius voihkaisi turhautuneena pensaassa.
’’Eikö Peter tuon huonompaa selitystä voinut keksiä?’’ hän kysyi kuiskaten Jamesilta.
’’Ei näköjään’’, toinen vastasi myös kuiskaten.
’’No tulepas nyt kanssani linnaan ja vien sinut tuvanjohtajasi puheille’’, sairaanhoitaja sanoi tiukasti ja tarttui Peteriä käsivarresta, ’’ Kello kymmenen jälkeen ei saa muutenkaan liikkua käytävillä, eikä varsinkaan pihamailla. Vielä täydenkuun aikaan! Kuinka ajattelematon ihminen voi olla?’’ Peter loi vielä viimeisen apua pyytävän silmäyksen pensaaseen, ennen kuin yö nieli hänet ja matami Pomfreyn.
’’No voi hitsi! Meidän kyllä pitää opettaa Matohännälle muutama pääset-pois-pinteestä repliikki’’, Sirius sanoi ja nousi pusikosta.
’’Mitähän Pomfrey olisi ajatellut jos olisi löytänyt meidät kaikki kolme tuosta puskasta?’’ James virnisti ja Sirius näytti kauhistuneelta.
’’Sitä minä EN halua tietää!’’
’’Niin vähän arvelinkin. Mennään.’’
Remus käveli ympäriinsä Rääkyvän röttelön alakerrassa olevassa olohuoneessa. Mikä heillä oikein kestää? Kuu nousee jo kohta. Eivät kai he ole jättäneet vain tulematta? Kysymykset risteilivät pojan vaaleanruskean tukkapehkon alla ja hän potkaisi turhautuneena rikkinäistä tuolia, joka rämähti kasaan. Remusta puistatti ajatella, että hän oli saanut aikaan tuon kaiken. Rikkonaiset ikkunaruudut ja tuolit. Sohvan, josta hän oli repinyt päällisen ja sisukset irti. Matto, jossa oli monta reikää, Remus-suden raavittua sitä. Hän huokaisi ja lysähti istumaan nojatuoliin, josta törrötti jousia ulos.
Sirius ja James lähtivät viimein kävelemään kohti tällipajua ja pääsivät sen luokse alta aikayksikön.
’’Öö... tuota Sarvihaara? Miten me pääsemme tuonne?’’ Sirius kysyi viitaten tällipajua ja luolan suuta.
’’Jommankumman täytyy uhrautua.’’
’’Älä kuules kuvittelekaan, että menisin uhraamaan takapuoltani tuon puskan hutkittavaksi!’’
’’No sinä olet meistä pienempi, joten...’’
’’Kaikkeen sitä joutuu lusikkansa työntämään…’’ Sirius rutisti silmänsä tiukasti kiinni ja James seurasi tämän muodonmuutosta ihmisestä koiraksi. Siriuksen ilme muuttui hieman kärsiväksi. Ei varmaan ole kivaa jos joka täydenkuun aikaan takapuolesta tunkeutuu häntä, James ajatteli ja katsoi kun Siriuksen kädet olivat pidentyneet ja kasvonpiirteet muuttuivat koiramaisiksi. Lopulta Sirius tipahti neljälle jalalle ja oli muuttunut kokonaan suureksi mustaksi koiraksi.
’’No niin, alahan mennä tökkäämään tuota kyhmyä tuolla’’, James sanoi komentavasti ja osoitti tällipajun rungossa olevaa mahlapattia. Sirius loi pahansuovan katseen Jamesiin ja lähti puikkelehtimaan oksien seassa kohti puunrunkoa. Kaksi tai kolme oksaa iski Siriusta aika ikävästi kylkiin, mutta loppujen lopuksi hän suoriutui tehtävästä kunnialla. Puu jähmettyi ja James syöksähti kohti Siriusta (joka oli muuttunut takaisin ihmiseksi) ja salakäytävän suuta.
’’Aijai!’’ Sirius huudahti ja hieroi molempia kylkiään ja lähti Jamesin perään, ’’Eikä sinun olisi tarvinnut komennella minua, vaikka olinkin niin yksinkertainen olento kuin koira. Silti minulla on ihmisen ajattelutavat.’’
’’Jäkä, jäkä. Ala tulla jo!’’ James sukelsi tunneliin ja Sirius seurasi perässä.
Tunnelissa haisi aina samalta eli homeelta, sammaleelta, kiveltä ja mudalta. Käytävän seinustoista sojotti jos jonkin muotoisia puunjuuria, epäilemättä tällipajun, ja hämähäkit kipittelivät pitkin sen lattiaa.
’’Tytöt eivät kyllä viihtyisi täällä. Ainakaan Chelly’’, Sirius sanoi ja väisti erityisen isoa hämähäkkiä, ettei olisi tallannut sitä.
’’Niinpä.’’ Ja jälleen heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jota painosti tunnelin kostea ilma.
Viimein tunnelin päätyttyä, he pääsivät Rääkyvään röttelöön, jossa tunkkainen ilma vain jatkui. James vilkaisi huoneeseen, jonka oli joskus ollut tarkoituksena olla olohuone, mutta nyt siellä oli sohva, josta oli sisukset revitty ulos ja nojatuoleja, joista puuttui käsi –tai selkänojia. Takka oli sortunut ja sohvapöytä lojui pöytäpuoli lattiaa vasten. Repeytyneessä ja pölyisessä tapetissa näkyi jotain tummanpunaista, luultavasti verta. Jamesia puistatti. Pojat menivät olohuoneeseen ja näkivät Remuksen istumassa rikkonaisella nojatuolilla.
’’Iltaa Kuutamo’’, James sanoi ja sai Remuksen nostamaan katseensa ja hymyilemään pienesti.
’’Terve. Ihmettelin jo, että missä te oikein viivyitte. Mikä kesti?’’ Remus kysyi ja jatkoi, ’’missä Matohäntä on?’’
’’Sattui pieni välikohtaus. Pomfrey löysi meidät. Tai oikeastaan Peterin hän vain näki. No sitten hän piti Matohännälle saarnan ja raahasi hänet Minerva-kullan puheille’’, Sirius selitti ja Remus nyökkäsi.
’’No.. emmeköhän me pärjää tätä kertaa ilman Matohäntää, vai?’’ James kysyi.
’’Eiköhän. Nyt vain sitten odottelemme, milloin kuu nousee.’’
’’Hei! Tuolla se nyt möllöttää melkein ylhäällä’’, Sirius sanoi ja osoitti ikkunasta ulos sormellaan, ’’no niin.’’
Sirius ja James rutistivat silmänsä tiukasti kiinni ja keskittyivät muuttamaan muotoaan. Hitaasti, mutta varmasti James tunsi, kuinka sarvet alkoivat puskea ulos hänen kallostaan ja jalat alkoivat pidentyä huimaa vauhtia. Ruumis piteni ja jalkaterät muuttuivat sorkiksi. Tämä on kyllä aina yhtä kivulias toimenpide, hän ajatteli. Lopulta, kun hän avasi silmänsä, hän näki edessään suuren mustan koiran ja kolmannen ystävänsä, eli Remuksen. James sai huomata, että hirvenä ollessa, mitkään huolet, murheet tai ongelmat eivät painaneet hänen mieltään. Hirven ajattelutapa oli paljon yksinkertaisempi kuin ihmisen.
Pian täysikuun valo siivilöityi rikkonaisten ikkunaruutujen läpi huoneeseen, jossa he olivat. James-hirvi sulki silmänsä, sillä ihmissudeksi muuttuminen ei ollut kaunista katseltavaa. Vaikka kyseessä olikin hänen yksi parhaista ystävistään, silti hän ei voinut katsoa. Sirius-koira sen sijaan katsoi. Remuksen kouristelu ja kakominen oli sydäntä särkevää katseltavaa. Pojan kaapu repesi selästä ja hiukset katosivat ja korvat tulivat niiden paikalle. Remuksen nenä muuttui kuonoksi ja suuhun kasvoi terävät hampaat. Raajat pidentyivät ja sormiin ja varpaisiin kasvoi terävät kynnet, joiden osumasta olisi saanut ikävät ja syvät haavat. Remus oli muuttunut jälleen ihmissudeksi.
Sarvihaara ja Anturajalka vilkaisivat toisiinsa ja viestittivät sanattoman viestin toisilleen. He menivät ihmissuden luokse ja tämä kohotti katseensa heihin. Aivan kuin ilon pilkahdus olisi käynyt suden silmissä, kun tämä näki jälleen hirvi ja koira ystävänsä. Se oli varmasti totta, sillä seuraavaksi se hypähteli ilosta ja loikkasi kohti ulko-ovea ja siitä saman tien ulos. Hirvi ja koira seurasivat sitä ripeästi, sillä ne eivät halunneet, että susi aiheuttaisi harmia Tylyahon kyläläisille.
Ulkona oli raikas yöilma. Pieni tuulenviri pyyhkäisi heinikon poikki ja heinät heiluivat hiljalleen sen tahtiin. Remus-susi kirmaili iloisena nummella ja James-hirvi ja Sirius-koira liittyivät sen seuraan. Välillä ne joutuivat estelemään sutta, kun tämä pääsi vaarallisen lähelle aitaa, joka erotti Tylyahon ja Rääkyvän Röttelön toisistaan.
Myöhemmin yöllä Sarvihaara oli väsynyt juoksentelemaan ympäriinsä ja se asettui katselemaan ihmissuden ja koiran leikillistä kamppailua. Välillä kuului uikahdus, kun Kuutamo raapaisi Anturajalkaa vähän turhan voimakkaasti, mutta koira ei siitä välittänyt vaan jatkoi kamppailua. Sarvihaara katsoi ystäviään ja virnisti virnistyksen, jonka hirvi pystyi saamaan aikaan.
Lopulta, kun aamu alkoi jo sarastaa ja aurinko luoda ensimmäisiä kultaisia säteitään taivaanrantaan, kolmikko lähti takaisin Rääkyvää röttelöä kohti. Sirius kerkesi matkalla säikäyttää yhden kissan suurin piirtein hengiltä ja pari kaniiniakin loikkasi koloihinsa. Kaikki olivat väsyneitä yön seikkailuista ja päästyään röttelön olohuoneeseen saakka, Anturajalka ja Sarvihaara lysähtivät maahan ja vaipuivat melkein saman tien uneen. Kuutamokin käpertyi kerälle ystäviensä lähelle ja nukkui vielä ne tunnit, jotka pystyi ennen kuin koulupäivä alkaisi.
-
Löysin tän uudestaan, kivaa :D Oon lukenu tätä varmaankin vuotiksessa muistaakseni, ja tykkäsin hirveesti. Tosi hyvä ficci, mä kun tykkään kelmi kirjotuksista paljon.Jotkut kohdat on tosi hauskoja, naureskelen täällä koneen ääressä vaan.. ;) Hmph, rakentavaa kommenttia multa ei nyt näköjään saa :D
Jatkoa odotellen :)
-
Miina-Manta: Kiitos kovasti kommentista :)
Joops, tässäpä tämä kahdeksasluku. Vaikka nämä ovatkin vanjoha lukuja toivoisin silti kommenttia, jos vaivaudut lukemaan :) Ei sen tarvitse olla mikään romaanikommentti, esimerkiksi pelkkä jatkon pyytäminen k'äy (jos siis tähän halutaan jatkoa). Haluan tietää, että luetaanko tätä enää :>
Ev
8. Huispauksen koelennot
’’SIRIUS MUSTA!’’ kuului tiukka ääni jostain hyvin kaukaa ja kirja pamahti Siriuksen pulpetille sellaisella voimalla, etteivät sormet olisi hirveästi pitäneet siitä. Oli nimittäin päivän viimeinen tunti ja Siriusta väsyttivät yölliset seikkailut. Hän palasi maanpinnalle pilvilinnoistaan, kohotti hieman päätään, vilkaisi McGarmiwaa ja jatkoi sitten sumutorvimaista kuorsaustaan.
’’JOS HERRA SUVAITSISI EDES HIUKAN HILJENTÄMÄÄN TUOTA KUORSAUSTAAN, NIIN MUUT VOISIVAT OPISKELLA TÄÄLLÄ!’’
’’Häh?’’ Sirius kysyi silmät sirrillään.
’’Anna minun kaikki kestää!’’ McGarmiwa sanoi ja levitteli käsiään, ’’Olet aivan mahdoton!’’ Koko luokka seurasi nyt opettajan ja oppilaan välistä keskustelua, jos sitä siksi voi sanoa, sillä McGarmiwa puhui itsekseen ja Sirius vain sanoi ’’häh?’’ ja ’’jaa’’.
’’Nyt ylös siitä pulpetilta ja seuraa opetusta’’, opettaja sanoi, asetteli hattuaan paremmin ja meni takaisin taulun eteen. Sirius yritti parhaansa mukaan pysyä valveilla, mutta huonoin menestyksin.
’’.. ja tästä näemme ettei ik-’’, McGarmiwan lause jäi kesken, sillä luokkahuoneen täytti jälleen lasia helisyttävä kuorsaus.
’’NYT ULOS TÄÄLTÄ, SIRIUS MUSTA!’’
’’Häh? Missä räjähti?’’ Sirius katsoi opettajaa ja hoksasi tämän suonen sykkivän vaarallisesti ohimolla. Hän näki myös, että opettaja osoitti kohti ovea.
’’Ai minäkö?’’ Sirius kysyi osoittaen itseään ja haukotellen mojovasti.
’’No sinä juuri!’’
’’Äläpäs suotta kiihdy, Minerva-täti. Olen jo matkalla.’’
’’Vai että täti!? VIISITOISTA PISTETTÄ POIS ROHKELIKOLTA!’’
’’Wohou! Ei sinun nyt pisteitä pois tarvitse ottaa! Menen silti, oi kullanmuruni.’’
’’TOISET VIISITOISTA PISTETTÄ POIS ROHKELIKOLTA! JA JOS ET NYT HÄIVY SILMISTÄNI, VÄHENNÄN VIELÄ VIISIKYMMENTÄ PISTETTÄ!’’ Sirius luikki vähin äänin, tai niin vähin äänin kuin pääsi hoippuen ja törmäillen pulpetteihin, pois luokasta. James pyöritteli virnistellen päätään ja kääntyi taas seuraamaan opetusta.
’’Minulla on ihan suunnattoman tylsää!’’ James valitti ja röhnötti nojatuolissaan.
’’Sinäpä sen sanoit’’, Sirius vastasi haukotellen.
’’Oletteko huomanneet, että emme ole tehneet vielä yhtään kepposta tänä vuonna?’’ Peter kysyi.
’’Olemmehan me tehneet yhden. Se kananmunasota’’, Sirius vastasi.
’’No sitä nyt ei lasketa kunnon kepposeksi. Mitäs sanoisitte, jos nöyryyttäisimme taas luihuisia Suuressa salissa?’’ Peter ehdotti.
’’Joo! Mutta nyt minä kyllä tylsistyn kuoliaaksi. Menen jo kentälle’’, James sanoi, nousi ylös paikaltaan ja huusi vielä koko oleskeluhuoneelle:
’’Toivon näkeväni koko muun joukkueen huispauskentällä viidentoista minuutin kuluttua!’’
Tyttöjen makuusalissa oli käynnissä pienimuotoinen kinastelu. Siis lievästi sanottuna.
’’En ole ikinä ollut kiinnostunut huispaamisesta!’’ Lily kiljui suoraan Chellyn naamaa päin.
’’Ainahan sitä voi kokeilla! Tiedä vaikka millainen luonnonlahjakkuus sinä olisit!’’ Chelly vastasi samalla mitalla. Lola ja Kelly tyytyivät katsomaan vaitonaisina vierestä kahden ystävänsä huutoa.
’’Tiedän jo aivan hyvin, että olen maailman surkein lentäjä! Muistatko ensimmäisen luokan lentotunnit? Lensin suoraan seinään!’’
’’No se oli silloin ja nyt on nyt. Olet voinut kehittyä vaikka kuinka hyväksi.’’
’’En ole koskenut luutaan kuin kerran sen jälkeen ja sekin oli vain, että kannoin sen luutakaappiin. Ja luutakaapeista puheen ollen, löysin siitä kaapista sinut ja jonkun korpinkynnen. Se ei TODELLAKAAN ollut mitään mukavinta katsottavaa.’’
’’Sinä poikkeat jälleen aiheesta, tiesitkö?’’
’’En tiennyt. Tai no tiesin, mutta en halunnut sinun huomaavan sitä’’, Lily virnisti.
’’No, miten on. Menetkö koelentoihin?’’
’’No en!’’
’’No kyllähän. Minä tulen henkiseksi tueksesi.’’
’’Ei onnistu. Sitä paitsi karsinnathan ovat vasta ylihuomenna.’’
’’Niin on, mutta silti. Kyllä.’’
’’Ei.’’
’’Kyllä.’’
’’Ei!’’
’’Ei!’’
’’No kyllä!’’ Lily kiljui niin kovaa kuin pystyi. ’’HEI! Tuo ei ollut reilua. Vedätit minua taas tuolla taktiikalla.’’
’’Olen kehittynyt sen käyttämisessä.’’
’’Olisitpa kehittynyt muutenkin’’, Lily mumisi.
’’Minä kuulin tuon. No mitä paikkaa meinasit harkita?’’
’’Sanoinko minä jo, että menen sinne?’’
’’Et suoraan. Mutta minä ehdottaisin etsijää.’’
’’Sillähän on ihan kauheasti hommia!’’
’’Niin on.’’
’’Olenko edelleenkään sanonut, että olen menossa?’’
’’Olet.’’
’’Milloin?’’
’’Nyt.’’
Lily pyöräytti silmänsä taivaisiin. Sitten hän katsoi Chellyä silmiin ja kysyi vakavasti:
’’Entä jos nolaan itseni? Lennän vaikka katsomon penkkejä päin tai tipahdan luudalta?’’
’’No sitä ei ainakaan tarvitse pelätä, että tipahdat luudalta’’, Lola vastasi ja Lily loi tähän kysyvän katseen.
’’Meinaan vain sitä, ettei James anna sinun tippua.’’
’’Eih! Sitten en ainakaan mene, jos hän on siellä.’’
’’Tietenkin hän on siellä. Hänhän on joukkueen kapteeni. Ja mitä sinä muka Jamesista välität? Sinunhan piti inhota häntä.’’
’’Niin mutta...’’
’’Se on sitten sovittu. Sinä menet sinne ja minä tulen henkiseksi tueksesi.’’
’’Enkä mene! Minä sidon itseni sänkyyni kiinni, ettet saa minua siitä irti.’’
’’Ole kiltti Lily! Mennään huomenna vaikka harjoittelemaan!’’
’’En minä osaa lentää!’’
’’No kyllä osaat!’’
’’Mistä tiedät?’’
’’Tiedänpähän vain. Oikeasti. Et sinä mitään siinä menetä, vaikka menetkin karsintoihin.’’
’’En niin, mutta en myöskään halua nolata itseäni koko koulun edessä.’’
’’Et sinä nolaa itseäsi! Sinä kyllä tulet ja asia on loppuun käsitelty’’, Chelly sanoi päättäväisesti, nousi ylös ja lähti kohti ovea, josta pääsi portaikkoon. ’’Menen etsimään Willin.’’
James oli päässyt huispauskentälle kantaen nyt arkkua, joka sisälsi peliin kuuluvat pallot ja toisessa kädessä hänellä oli luutansa. Kello oli jo kymmentä vaille seitsemän, joten hän ajatteli lämmitellä luutaansa ja lennellä sillä muutaman kierroksen kentän ympäri. Hän potkaisi maasta vauhtia, mutta ei kerinnyt lentämään kuin muutaman jalan, kun Sirius jo keskeytti hänet.
’’Tulit sitten etuajassa’’, James huikkasi ystävälleen kentälle laskeutuessaan.
’’Jep. Mitäpä minä tuvassakaan olisin roikkunut?’’ Sirius hyppäsi luudalleen ja lenteli pitkin kenttää. James ei tiennyt, mikä hänen ystäväänsä oikein meni, mutta tämä alkoi laulaa kovalla äänellä.
’’I’m too sexy for my love, too sexy for my love, love, love’s going to leave me!’’
’’Sirius?’’ James huusi Siriukselle ja Sirius hätkähti, koska kuuli ystävänsä käyttävän hänen etunimeään.
’’No?’’
’’Öö... tuota laulusi on oikein ihanaa, mutta en haluaisi millään kuuroutua vielä näin nuorena.’’
’’Jaa... NO MITÄ VÄLIÄ!’’
’’Ja mistähän nyt tuulee?’’
’’Odotas... Pohjoisesta tuulee’’, Sirius virnisti ja lensi huimaa vauhtia Jamesin ohi.
’’Tiedät kyllä mitä tarkoitin.’’
’’Minulla on hemmetti syntymäpäivät kohta!’’
’’Niin?’’
’’No tietysti minä odotan niitä jokavuotisia juhlia!’’
’’Oletko varma, että järjestämme sinulle juhlat?’’
Sirius jarrutti ja lensi melkein luutansa nokan yli. Hän lensi Jamesin kohdalle ja loi vakavan katseen ystäväänsä, joka virnisteli.
’’No sainhan minä sinut hiljaiseksi.’’
’’Järjestättehän te ne juhlat?’’
’’No tietysti, pösilö!’’
’’No hyvä!’’ Sirius sanoi ja liisi jälleen taivaalle laulaen edelleen. James naksautti kieltään ja pyöräytti silmänsä taivaalle.
Kymmenisen minuutin kuluttua loput kaksi joukkueeseen kuuluvaa jäsentä ilmestyi hämärtyvälle stadionille.
’’Hei tännepäin vain!’’ James huusi kaksikolle, joka tallusti kohti kentän keskikohtaa.
’’Mikä Siriukselle oikein on tullut?’’ joukkueeseen kuuluva Sara Wallace, joka muuten pelasi Siriuksen lyöjäparina, huudahti Jamesille.
’’En minä vain tiedä. Tuota on jatkunut jo viisi minuuttia.’’
’’Taitaa olla loman tarpeessa jo nyt’’, Luke Storm sanoi virnistäen ja nousten luudalleen. Hän lensi Siriuksen luokse.
’’HERÄTYS! HARJOITUKSET ALKAVAT!’’ Luke karjaisi Siriuksen korvaan ja tämä käänsi pöllämystyneen katseensa Lukeen.
’’Nyt jo?’’
’’Kyllä, nyt jo. Palaa takaisin niistä fantasioistasi ja tule tuonne alas’’, Luke sanoi ja liisi muun joukkueen luokse Siriuksen seuratessa vanavedessään.
’’Onko meidän muuten mitään järkeä pitää näitä harjoituksia, sillä eihän tässä joukkueessa ole tällä hetkellä kuin neljä pelaaja’’, Sara sanoi.
’’Niin juuri. Emme pidäkään tänään sellaisia kunnon harjoituksia. Otamme vain tuntuman luutaan kesän jälkeen ja päätetään vähän niistä koelennoista, jotka ovat muuten kahden päivän päästä’’, James luennoi. ’’Eli ei kun luudan selkään vain ja kaato ja ryhmyt vapaaksi.’’
’’Kuka pelaa mitäkin paikkaa?’’ Sirius kysyi.
’’Ai niin joo. Ääh, ei näistä harjoituksista tule yhtään mitään. Sovitaan nyt tarkemmin niistä koelennoista ja päästän teidät vapaaksi. Elikkä. Kaikille varmaan käy ylihuomenna?’’ Joukkueessa kuului hyväksyvää muminaa.
’’Pidämme myöskin varmaan sen rajan kolmasluokkalaisista ylöspäin?’’ Jälleen muminaa.
’’Sitten katsotaan, mitä paikkoja on vapaana. Eli meiltä puuttuu etsijä ja kaksi jahtaajaa. Luke, sinä olet luultavasti edelleen pitäjänä?’’
Luke nyökkäsi.
’’Ja Sara ja Sirius varmaan ovat lyöjiä?’’ Molemmat nyökkäsivät.
’’Hyvä. Minä olen yksi jahtaaja, joten kaikki pitävät paikkansa’’, James sanoi, ’’voitte lähteä tai jäädä lentelemään tänne. Kentän varausaikaa on jäljellä vielä puoli tuntia.’’
Kukaan ei jäänyt, sillä kaikilla oli jotain menoa.
’’No, mekin varmaan sitten lähdemme tästä tupaan’’, Sirius sanoi ja lähti vihellellen luutavarastoa kohti.
Chelly asteli tyytyväisenä tyttöjen portaikkoa pitkin kohti oleskeluhuonetta ja näki Williamin tulevan sisään muotokuva-aukosta. Hänellä oli suuri paketti kädessään, mutta Chelly ei tiennyt sen sisällöstä mitään, vaan juoksi Williamin luokse ja hyppäsi tämän kaulaan.
’’Hei! Varohan vähän, kulta!’’ William naurahti ja suukotti Chellyä poskelle. Paketin sisältä kuului pieni äännähdys ja Chelly kavahti kauemmas.
’’Mitä tuossa on?’’
’’Saatpahan nähdä. Yllätyt varmasti!’’ William meni Kelmien nurkkapöydän luokse ja laski paketin siihen. Hän repi ruskean käärepaperin pois sen päältä ja paketista paljasti suuri lintuhäkki, jossa oli suuri papukaija. Papukaijan väritys oli hurmaava. Muuten se oli merensininen mutta vatsassa sillä oli auringonkeltaista ja päälaella vihreänsinistä. Sen nokka oli siro ja silmien ympärillä oli mustia juovia, jotka tekivät siitä uteliaan näköisen.
’’Oi se on ihana!’’ Chelly huudahti ja hyppäsi Williamin kaulaan, ’’kiitos siitä.’’ Tyttö suuteli poikaystäväänsä ja oleskeluhuoneessa kuului vislauksia ja pieniä taputuksia.
’’Minkä nimen minä sille annan?’’
’’Päätä itse. Se on sinun nyt’’, William virnisti, ’’lähden tästä vielä kävelemään.’’
’’Okei’’, Chelly sanoi ja suukotti Williamia vielä kiitokseksi poskelle. Hän nosti lintuhäkin ja lähti raahaamaan sitä tyttöjen makuusaliin.
’’Mikä tuo on?’’ kuului kolme kysymystä kuin yhdestä suusta, kun Chelly astui makuusalin ovesta sisään.
’’Papukaija’’, Chelly vastasi ja istahti sängylleen.
’’Ja mistähän sinä tuonkin sait?’’ Kelly kysyi puolestaan.
’’Williltä.’’
’’Ja mistähän hän sen on saanut?’’ Lily kysyi epäluuloisesti.
’’Kaupasta? Siis vieläkö sinä luulet, että hän on joku mielipuoli?!’’
’’En mahda itselleni mitään.’’
’’Jaaha. No nyt pitää keksiä vain nimi sille.’’
’’Miten olisi Dax?’’
’’Dax... Dax... Joo, se kuulostaa hyvältä! Ristin sinut siis Daxiksi.’’ Chelly sanoi papukaijalleen, kun se käänsi päänsä kallelleen.
’’Kraa, Dax, kraa!’’
’’Hei! Se osaa puhua!’’ Lola huudahti ja tuli lähemmäs Daxia ja Chellyä.
’’Onpa se kauniin värinen!’’ Kelly ihasteli katseltuaan tarkemmin Daxia, ’’Mistähän maasta se on?’’
’’Luulisin, että jostain sademetsästä. Ehkä Amazonilta tai jostain Indonesian saaristosta.’’ Chelly arveli.
’’Voi ei!’’ Lily huudahti.
’’Mitä nyt?’’
’’McGarmiwa ei kyllä tule pitämään tästä. Tylypahkaan ei saa tuoda muuta kuin kissan, rotan, pöllön tai rupikonnan’’, Lily luetteli.
’’Emme vain näytä sitä McGarmiwalle, siinä kaikki. Ja onhan tuo käytännössä pöllö. Lintujahan ne molemmat on’’, Chelly sanoi, kuin asia ei olisi voinut olla päivää selvempi.
’’No niin joo, mutta katsokin, ettei se pääse karkuun’’, Lily sanoi, ’’En nimittäin halua papukaijan kakkoja vaatteisiini tai sänkyyni.’’
’’Okei, äiti’’, Chelly virnisti.
William käveli käytävällä vihellellen hiljakseen. Hän huomasi tulleensa eteisaulaan ja näki luihuispojan nojailemassa Suuren salin oveen. William meni lähemmäs ja tunnisti pojan kotitaloustuntien ryhmässä olevaksi Marcel Westerlyksi. Hän käveli pojan luokse aikomuksenaan moikata tätä.
’’Ohhoh. Mitäs se meidän rohkelikkopoika täällä tekee?’’ Marcel virnisti, ’’Tule tuonne. Reguluksella on sinulle tärkeää asiaa.’’
’’Ja kukahan tämä Regulus on?’’ William kysyi epäluuloisesti.
’’Kaverini, eikä siitä sen enempää. Tuletko?’’ Williamin vastausta odottamatta Marcel tarttui pihtimäisellä otteella hänen ranteesta kiinni ja lähti johdattamaan tätä kohti luihuisten tupaa.
Williamille tuli aina kylmät väreet, kun tämä laskeutui tyrmiin. Siellä oli niin kylmää ja kosteaa, ettei hän tajunnut, miten luihuiset pystyivät nukkumaan sellaisessa paikassa. Marcel johdatti hänet pienen joukkion luokse, johon kuului tyttö, jolla oli kalpeat kasvot ja mustat olkapäille ulottuvat, elottomina roikkuvat hiukset. Poika, jolla oli platinanvaaleat hiukset, jäänharmaat silmät ja lipevä ilme. Siinä oli myös poika, jolla oli rasvaiset hiukset sekä laittoman suuri nenä ja huomattavasti Siriuksen näköinen poika, jolla oli lyhyet, mustat pystyhiukset, mutta muuten häntä olisi voinut luulla Siriuksen kopioksi. Tämä Siriuksen klooni oli keskellä koko joukkiota. Hän huudahti Marcelille tervehdyksen, mutta hänen ilmeensä muuttui jotenkin ovelan ja yllättyneen ilmeen sekoitukseksi, kun tämä näki Williamin.
’’Aah, sait siis hänet tänne. Hyvä.’’
’’William, tässä on Regulus Musta’’, Marcel esitteli. Regulus on siis jotain sukua Siriukselle. Ihmekös jos tämä on niin samannäköinen, William ajatteli.
’’Minulla olisi hieman asiaa. Koskien sitä saastaista verenpetturiveljeäni’’, Regulus sanoi ja hätisti ystävänsä pois.
’’Kerro asiasi’’, William sanoi.
’’Koskee se myös tyttöystävääsi Chellyä.’’
Siitä jos mistä Regulus oli ansainnut Williamin huomion.
’’Kerro!’’
’’Niin sitä vain, että oletko huomannut miten Sirius vilkuilee Chellyä?’’
’’En. Miten niin?’’
’’No esimerkiksi tässä vähän aikaa sitten näin heidät yhdessä käytävällä.’’
’’Valehtelet!’’
’’En. He pitivät toisiaan kädestä kiinni.’’
Nyt William oli jo raivoissaan.
’’Ei Chelly sellaista tekisi.’’
’’Mistä tiedät?’’
’’En usko sinua!’’ William lähti harppomaan tyrmistä pois ja Regulus hymyili ilkeästi hänen selälleen.
’’Homma hoidettu’’, Regulus mutisi itsekseen ja lähti omaan tupaansa.
James ja Sirius raahautuivat oleskeluhuoneeseen.
’’Olipas pitkät harjoitukset’’, Remus huomautti.
’’Emme me harjoitelleet. Sovimme vain koelennoista’’, James vastasi, ’’Ja niistä tulikin mieleeni, että pitää ilmoittaa halukkaille.’’
Hän nousi pöydälle seisomaan ja taikoi melutus -loitsun.
’’Kröhöm’’, hän rykäisi ja oleskeluhuoneeseen tuli hiljaista.
’’Rohkelikon huispausjoukkueen kapteenina, minun on ilo ja kunnia ilmoittaa, että koelennot ovat ylihuomenna. Vapaina ovat kaksi jahtaajan paikkaa ja etsijän paikka. Halukkaat, kolmasluokkalaisista ylöspäin olevat, saavat ilmestyä luutineen huispauskentälle heti koulupäivän päätyttyä. Kiitos ja näkemiin.’’
Puheensorina palasi huoneeseen. Kelmejä lähimmässä pöydässä olleet tytöt supattivat kovaa vauhtia.
’’Minun on kyllä pakko päästä siihen joukkueeseen!’’, yksi tytöistä sanoi toiselle.
’’Minkä ihmeen takia?’’ toinen kysyi.
’’No kun Siriuskin on siinä!’’
Sirius käänsi katseensa tyttöihin ja sanoi heille:
’’En usko että James hyväksyy teidät joukkueeseen pelkästään minun takiani.’’
Tytöt punehtuivat todella rajusti ja kipittivät tyttöjen makuusalin portaisiin hihittäen.
’’Ärh, en kestä noita piipittäjiä!’’ Sirius voivotteli.
’’Mitäs omistat noin hyvän ulkokuoren. Sisältä sinä kylläkin olet kuin muumio’’, sanoi juuri huoneeseen tullut Chelly.
’’No etkö itse raivostuisi vähemmästäkin?’’
’’Saan kuule kestää ihan yhtä paljon piipittäjiä kuin sinäkin’’, Chelly vastasi ja kääntyi juuri hänen kohdalle tulleeseen poikaan päin. ’’Ei, en ole tulossa treffeille kanssasi. Olen nimittäin varattu.’’
’’Niin mutt-’’ Poika yritti sanoa.
’’Ei muttia. En ole tulossa.’’
’’Olin vain menossa makuusaliini’’, poika sanoi hiljaa ja meni Chellyn ohi. Chelly näytti hölmistyneeltä ja Sirius räkätti sohvalla maha kippurassa. Hän meni Siriuksen luokse ja tiputti tämän pois sohvalta, juuri kuin William tuli sisään muotokuvasta. Hän jäi katsomaan Chellyä ja Siriusta, jotka nyt kamppailivat sohvapaikasta.
Ehkä Reguluksen puheissa oli sittenkin perää. He näyttävät nauttivan toistensa seurasta, William ajatteli.
’’ÄLÄ!’’ Chelly kiljaisi, ’’EI SAA KUTITTAA!’’
William päätti, että tämä sai riittää. Hän lähti harppomaan kohti makuusaliaan ja oli kaataa Lilyn, joka vuorostaan laskeutui oleskeluhuoneeseen.
’’Auts! Mikäs sinulla on?’’ Lily kysyi Williamilta.
’’Ei mikään’’, poika vastasi ja hävisi portaikkoon. Lily kohautti olkapäitään ja meni Chellyn luokse sohvalle. Chelly oli voittanut Siriuksen sohvapaikkakamppailussa, joten Lily pystyi istumaan ystävänsä viereen. James katsoi häntä kaipaavalla katseellaan, mutta tyttö ei suonut tälle minkäänlaista lohtua siihen. Päinvastoin. Hän vain pahensi Jamesin rakkauden tuskaa, joka paheni päiväpäivältä pahemmaksi. Poika huokaisi niin syvään, että ääni kantautui Lilyn korviin asti. Se sai pienen pistoksen tuntumaan tämän sydämessä. Hänen ei ennen ollut ollut vaikea kuunnella Jamesin huokauksia, mutta nyt ne saivat Lilyn sydämessä tuntumaan pahalta.
’’En kestä enää!’’ hän huudahti ajatuksensa ilmoille. Muut käänsivät päänsä häneen ja Lily punastui hieman.
’’Mitä et kestä?’’ Sirius kysyi virnistellen.
’’Öö.. sitä, etten ole tehnyt läksyjä. Menen tekemään ne. Nähdään joskus.’’ Hän nousi ylös Chellyn vierestä ja juoksi tyttöjen portaisiin.
Hän hiljensi vauhtinsa vasta sitten, kun tiesi, etteivät muut enää nähneet häntä. Tyttö istahti portaisiin ja kyynel vieri pitkin hänen poskeaan. Lily pyyhkäisi sen hitaasti kämmenselkäänsä ja nojasi kylmään kiviseinään. Ei hän kyllä enää ole ihastunut minuun... ei varmasti ole... Lily ajatteli kyynelten vieriessä hitaasti poskia pitkin. Olen nyt siitä aivan varma... hän ei valehdellut silloin... Mitä minä TEEN?! James on selvästikin rakastunut minuun... rakastunut pysyvästi...
Seuraavana aamuna aamupalalla Lilyn silmät olivat turvoksissa. Hän oli itkenyt itsensä illalla uneen ja ilmeisesti myös yöllä. Hän ei ollut aamulla vaivautunut siistimään kasvojaan, vaan oli tullut suoraan aamupalalle herättyään. Lily hämmenteli lusikallaan puuroa, joka oli jäähtynyt aika päiviä sitten.
’’Mikäs sinulla on?’’ Chelly kysyi ja istuutui Lilyn viereen.
’’Ei mikään. Väsyttää vain.’’
’’Ai oletko sinä niin väsynyt, ettet vaivautunut vaihtamaan pyjamaakaan pois?’’
’’En jaksanut. Enkä minä sitä paitsi ole ainoa pyjamabilettäjä täällä’’, Lily sanoi ja vinkkasi olkansa yli Korpinkynnen pöytään.
’’Jaa. No, tänään kyllä menemme sitten harjoittelemaan huomiseen koelentoon.’’
’’Eikä. En minä jaksa.’’
’’No pakko sinun on saatava jotain muutakin mietittävää kuin James.’’
KLANK!
Lily oli pudottanut lusikkansa lautaselleen.
’’Mistä tiedät, että juuri Jamesin takia olen tällainen?’’
’’Sen kuules näkee kilometrien päähän. Päästäisit jo itsesi ja JAMESIN tuosta sydämen tuskasta, ja päättäisit rakastua häneen.’’
’’Se ei ole kyllä noin yksinkertaista.’’
’’Miten niin? Päätät vain, että rakastat häntä. Siinä se.’’
’’Vai niin. No mennään sitten lentämään, mutta vasta koulupäivän päätyttyä.’’
’’Ajattelin kyllä, että lintsaamme tämän päivän.’’
’’Ei kuules tule kuuloonkaan!’’
Vähän paremmalla mielellä Lily otti uuden puuroannoksen lautaselleen ja söi sen hyvällä ruokahalulla.
Vähän matkan päässä Chellystä ja Lilystä Kelmit vetelivät aamupalaansa hyvällä ruokahalulla. Remus oli vielä sairaalasiivessä toipumassa kuutamokeikasta, mutta pääsisi pois jo seuraavana päivänä. Sirius luki Päivän Profeettaansa, jonka pöllö oli hetki sitten tiputtanut hänelle.
’’Eivätkö ne postipöllöt IKINÄ opi, ettei lehteä tai postia tarvitse tiputtaa maitolasiin tai puurolautaselle?’’ Sirius manasi ja pyyhki hilloa pois lehden etusivulta.
’’Niiden aivokapasiteetit eivät riitä sinne asti’’, James vastasi ja hotki jo toista puurolautastaan. Sirius otti kurpitsamehupikarinsa ja hörppäsi siitä. Yhtäkkiä hän kuitenkin pärskäytti kaiken lehden etusivulle.
’’Ei taida Anturajalankaan aivokapasiteetit riittää siihen, ettei lehteä tarvitse uittaa kurpitsamehussa’’, Peter virnisti.
’’Ei se siitä johdu vaan tästä’’, Sirius sanoi ja läväytti lehden Jamesin lautaselle.
’’Missä kaikkialla te meinasitte sitä vielä uittaa?’’ Peter kysäisi ja vilkaisi lehteä, jossa oli nyt hilloa, puuroa ja kurpitsamehua.
’’Ruikulin hiuksiin tuo sopisi hyvin, mutta koettakaa lukea se teksti siitä’’, Sirius sanoi. James pyyhkäisi puurotahran pois suuren mustavalkokuvan päältä ja näki kuvan tuhoutuneesta Taikaministeriön aulasta. Kuvassa oli kotitonttuja siivoilemassa patsaiden palasia ja pölyä, jota patsaat murentuessaan olivat aiheuttaneet. Muutama Taikaministeriön jäsen oli massa makaamassa, epäilemättä haavoittuneina.
’’Milloin tämä on tapahtunut?’’ James kysyi tutkaillen kuvaa.
’’Eilen’’, Sirius vastasi. James siirsi katseensa otsikkoon, joka kirkui lyhyen, mutta ytimekkään artikkelin yläpuolella:
JÄLLEEN HYÖKKÄYS MINISTERIÖÖN[/b]
Eilen illalla Taikaministeriöön hyökkäsi hänen-jonka-nimeä-ei-pidä-mainita kannattajat. Joukko, joka tunnetaan myös nimeltä kuolonsyöjät, hyökkäsi ensin ministeriön aulaan ja jatkoi siitä muualle rakennukseen. Ministeriön tiloissa ei ollut montaakaan työntekijää enää paikalla, mutta aurorit saapuivat pysäyttämään kuolonsyöjät, ennen kuin he pääsivät pitkälle. Haastattelimme erästä auroria:
’’Emme tiedä vielä syytä, miksi he hyökkäsivät tänne, mutta eiköhän me saada se syy selville’’, aurori Stefan Potter vastasi lehdellemme.
Hyökkäyksessä loukkaantui kaksi auroria ja kolme kuolonsyöjää. Kuolonsyöjät toimitettiin Azkabaniin myöhään eilen illalla ja aurorit eivät saaneet vakavia vammoja ja pääsevät sairaalasta lähipäivinä. Hyökkäyksestä odotamme lisätietoja lähipäivien aikana.
James huokaisi helpottuneena, ettei kukaan ollut kuollut.
’’Kuoliko kukaan hyökkäyksessä?’’ Peter kysyi, sillä ei ollut voinut lukea lehteä Jamesin takaa.
’’Ei. Kolme kuolonsyöjää passitettiin vankilaan ja kaksi auroria loukkaantui lievästi. Mitä he luulevat saavuttavansa hyökkäilemällä joka paikkaan kuitenkaan viemättä niistä mitään?’’
’’Luulisin, että se saavat siitä jotain sairasta mielihyvää’’, Siruus tuumasi.
Hän selasi lehden läpi ja huomasi, ettei siinä ollut mitään mielenkiintoista ja päätti sitten lukea sarjakuvat takaa.
Koulupäivä meni nopeasti. Liian nopeasti Lilyn mielestä, sillä häntä ei paljoa huvittanut mennä lentämään koulun jälkeen. Hän ei ollut pystynyt keskittymään hyvin, sillä James oli pyörinyt hänen mielessään ja tämän surulliset kasvot näkyivät vähän väliä Lilyn silmissä. Lily läppäisi itseään pienesti poskelle, jotta James häipyisi hänen mielestään.
’’Ja ei kun laukut makuusaliin ja huispaamaan’’, Chelly sanoi ja johdatti Lilyn pois loitsuluokasta. He kävelivät pikavauhtia Rohkelikkotorniin ja saman tien lähtivät kentälle.
’’Joudut nyt ikäväksesi lainaamaan koulun luutaa, mutta etköhän sinä sillä ilmassa pysy’’, Chelly sanoi ja ojensi luudan Lilylle.
’’En olisi siitä niinkään varma’’, Lily mutisi ja otti luudan vastaan. Hän hyppäsi sen selkään.
’’Mitäs nyt tehdään?’’ hän kysyi.
’’Kyllä sinä tiedät. Potkaiset maasta vauhtia ja annat mennä. Ei kannata heti alkuun mennä kovin korkealle.’’
Lily noudatti ystävänsä ohjeita ja polkaisi maasta hieman vauhtia. Luuta lähti sulavasti liikkeelle ja Lily tunsi kuinka kylmä tuuli ulisi hänen korvissaan.
’’No miltä tuntuu?’’ Chelly huusi Lilylle. Lily ei kuullut mitään. Hänen ajatuksensa olivat jääneet maan tasalle ja kuulokin oli jäänyt siinä samassa rysyssä. Lily tajusi, miten ihanaa lentäminen olikaan. Silti häntä vielä mietitytti, miten hän pystyisi lentämään keskellä huispausottelua ja etsimään sieppiä. Ei, ei siitä tule mitään, Lily ajatteli ja palasi takaisi Chellyn luokse.
’’No, miten meni? Minusta se näytti ainakin tosi hyvältä.’’
’’No olihan se ihan kivaa, mutta en usko että pysyn ilmassa, jos pitää metsästää sieppiä ja varoa ryhmyjä.’’
’’Siksi minä juuri varastinkin tämän’’, Chelly sanoi ja veti taskustaan siepin.
’’Oletko hullu?! Ei koulun omaisuutta saa ottaa ilman lupaa!’’
’’Ei se olekaan koulun omaisuutta, vaan Jamesin.’’
’’Silti. Miten sinä sen sait?’’ Lily kysyi uteliaana.
’’Helposti. Kävin poikien makuusalissa, pengoin Jamesin tavarat ja otin tämän. Löysin sieltä myös tämän’’, Chelly sanoi ja ojensi Lilylle reunoista revenneen valokuvan. Kuvassa oli Lily, ehkä vuosi takaperin. Hän hymyili iloisena auringon hehkuessa hänen hiuksissaan ja hameen hulmutessa tuulessa. Oli selvästikin kesä. Lily siveli kuvaa peukalollaan. Kuvan pinnassa oli pieniä länttejä.
’’Mitähän nuo läntit ovat?’’ Chelly kysyi. Lily arvasi mitä ne olivat. Ne olivat kyyneleitä. Jamesin kyyneleitä. Lilyn oli vaikea kuvitella niin omahyväinen ja idiootti ihminen, kuin James oli, itkemässä.
’’Joo... ehkä meidän pitäisi ensin harjoitella vaikka tennispalloilla, ettei sieppi katoa’’, Lily ehdotti.
’’Joo. Voin taikoa ne lentelemään ympäriinsä. Missä niitä muuten on?’’
’’En minä vain tiedä’’, Lily naurahti, ’’Käy katsomassa vaikka huispausvarustevarastosta.’’
’’Miksi juuri minä?’’
’’Minä en jaksa mennä hakemaan niitä’’, Lily sanoi hymyillen ilkikurisesti.
’’No minä menen.’’
Chelly lähti ja Lily jäi jälleen tuijottamaan kuvaa, joka hänellä yhä oli vasemmassa kädessä. Tämä kyllä vahvistaa, että James on OIKEASTI rakastunut minuun, hän ajatteli.
’’Täällä! Ne löytyivät Lily!’’ Chellyn ääni kuului varastosta ja Lily palasi maanpinnalle.
’’Hyvä! Tuo ne tänne.’’
Chelly raahasi sangollisen keltaisia tennispalloja Lilyn luokse.
’’No niin, hyppää luudan selkään, niin minä taion nämä lentämään.’’
Lily teki työtä käskettyä ja pian hän jo viilettikin taivaalla.
’’No niin, oletko valmis Lily?’’
Lily nyökkäsi vastauksen ja ensimmäinen pallo lensi Lilystä kymmenen metriä eteenpäin ja hän syöksyi sen perään. Hetken päästä Lily puristi pallon nyrkkiinsä ja hymyili onnistumiselleen.
’’Hyvä! Nyt lennätän sen vähän kovempaa ja liikuttelen sitä ilmassa edestakaisin’’, Chelly huusi ja seuraava pallo liisi ensin Lilyä kohti ja sen jälkeen se lähti kiertelemään ympäri kenttää. Lily lensi sen perään ja kiihdytti vauhtinsa niin kovaksi, että saavutti pallon. Chelly hyppi ilosta maassa ja Lilyäkin ihmetytti, miten hän oli saanut jo kaksi palloa kiinni ilman, että olisi tipahtanut luudalta tai lentänyt katsomoihin.
He jatkoivat sitä tunnin ja Lilystä alkoi tosiaan kehittyä todella hyvä.
’’No niin! Otetaan vaikka pari kertaa tämä Jamesin sieppi, niin saat tuntumaa oikeaan peliin! Taion vaikka nuo tennispallot lentelemään ryhmyinä’’, Chelly komensi Lilyä ja tämä suostui. Chelly päästi siepin irti ja se pinkaisi saman tien yläilmoihin. Tennispallot alkoivat liidellä Lilyn ympärillä, mutta jäivät pahasti jälkeen, kun hän syöksyi siepin perään. Muutaman sekunnin kuluttua Lily puristi ylpeänä sieppiä oikeassa nyrkissään.
’’JES!’’ Chelly kiljui ja hyppi maassa, ’’LILY SINUSTA KYLLÄ TULEE ROHKELIKON UUSI ETSIJÄ!’’ Lily hypähti luutansa selästä maahan ja halasi Chellyä.
’’Kiitos kun harjoitit minua’’, Lily kiitti, ’’Sinusta voisi tulla hyvä huispausopettaja.’’
’’Ei nyt ehkä kuitenkaan’’, Chelly sanoi, ’’Lähdetäänkö takaisin tupaan?’’ Lily nyökkäsi. He veivät ensin pallot ja luudan varastoon ja menivät sitten takaisin linnaan.
’’No, miten meni?’’ Lola kysyi ensimmäisenä takan äärestä.
’’Meni mikä?’’ James kysyi lattialta pelaten shakkia Siriuksen kanssa.
’’Ei paljon mikään. Saat sitten nähdä’’, Lily vastasi ja soi pienen hymyn Jamesille. Suunnilleen hääkellot alkoivat soida iloisina hänen päässään tuosta taianomaisesta eleestä. Sirius joutui koputtamaan ystävänsä päätä, jotta tämä tulisi takaisin ihmisten pariin. Lily pyöräytti silmiään ja meni hymyillen makuusaliin.
’’Menen tekemään läksyt’’, hän huikkasi vielä portaiden juurelta, ’’James, tuletko hakemaan, kun pitää lähteä partiointiin?’’ James tuijotti Lilyä hiljaa ja Lily joutui heiluttamaan kättään, että James heräisi.
’’Jo- joo. Totta kai.’’
’’Hyvä.’’
’’Uu, Lily pyysi sinut jo hakemaan hänet’’, Sirius virnisti, ’’Oi kuinka romanttista.’’
James läppäisi Siriusta leikillisesti takaraivoon ja hymyili leveästi.
’’Hän pyysi vain hakemaan, ettemme myöhästy partioinnista, pöllö. Ei siinä mitään romanttista ole.’’
’’Silti.’’
’’Jos vain keskitytään tähän peliin?’’
’’Itse hypit fantasian ja todellisuuden rajalla koko ajan!’’
’’McGarmiwa oli oikeassa.’’
’’Missä niin?’’
’’Sinä todella OLET mahdoton!’’
’’Tietenkin!’’
Kun kello alkoi lähestyä yhtätoista, James päätti lähteä hakemaan Lilyn.
’’Joop. Taidanpa tästä mennä hakemaan hänet’’, James sanoi ja nousi ylös. Hän käveli poikien makuusalin portaisiin ja katosi niihin. Chelly oli aikeissa lähteä Lolan ja Kellyn kanssa, mutta Sirius keskeytti heidän matkansa.
’’Ei, älkää menkö. Antaa heidän olla hetki kahdestaan.’’
Lola, Chelly ja Kelly istuutuivat takaisin paikoilleen ihmetellen tätä puolta Siriuksesta. Aivan kuin hän itse ei olisi muka halunnut mennä keskeyttämään Lilyn ja James välillä ehkä olevaa pientä kipinää. Okei, ei se kipinä välttämättä niin pieni ollut. Chelly toi tämän ajatuksen ilmoille sanomalla: ’’Ja aivan kuin sinä et janoaisi päästä keskeyttämään heitä.’’ Sirius katsoi nojatuolistaan oudosti Chellyä.
’’Kuule, sinä voit kuvitella mitä lystää, mutta minä en ole niin kylmäsydäminen, että menisin tuonne. Olen vain niin kurkkuani myöten täynnä Jamesin huokauksia ja poissaolevaa olemusta, joten minusta on parempi pysyä toisaalla, jos he saavat vain jossain olla kahden’’, Sirius sanoi pistävästi ja hyvin, hyvin epäsiriusmaisesti. Chelly aikoi sanoa jotain vastaukseksi, mutta ei vain keksinyt mitään hyvää lohkaisua, joten päätti pitää suunsa kiinni.
James oli saapunut heidän makuusaliinsa ja meni nyt ovelle, joka yhdisti Lilyn ja muiden makuusalin Kelmien makuusaliin. Hän astui ovesta sisään ja näki Lilyn makaamassa mahallaan sängyllään. Hän oli ilmeisesti nukahtanut. James käveli tytön sängylle ja istahti sille. Hän sipaisi Lilyn punaisen hiuskiehkuran tytön korvan taakse ja ihaili tämän siroja kasvoja. Voi miten kaunis Lily on, kun hän nukkuu... Ja ei ihme, miksi hän on nukahtanut. Historiaa. Yäk. Hän otti kirjan pois varovasti Lilyn kainalosta ja laittoi sen yöpöydälle sängyn vieressä. James ei olisi millään raaskinut herättää nukkuvaa Lilyä, mutta ajatteli, että tämä voisi suuttua hänelle siitä, ettei ollut herättänyt tätä partiointiin. Hän tökki Lilyä pienesti kylkeen, mutta tyttö ei herännyt, vaan kääntyi selälleen ja jatkoi uniaan. James antoi pienen suudelman suoraan Lilyn suulle ja tämä raotti silmiään. Kun hän huomasi, kuka oli tullut herättämään hänet, hän hymyili.
’’Onko jo aamu?’’
’’Ei ole. Olit nukahtanut kirjojesi päälle. Meidän olisi tarkoitus lähteä partioimaan’’, James sanoi hiljaa.
’’Äh, ei millään jaksaisi’’, Lily sanoi ja nousi istumaan venytellen.
’’Ei sinun tarvitse. Voin mennä kyllä yksinkin.’’
’’Voi, olet kultainen, mutta tulen silti. Johtajatytön velvollisuus.’’
’’Ihan miten haluat’’, James sanoi ja ihmetteli, miten ystävällisesti Lily kohteli häntä. Aamulla Lily ei ollut ollut huomaavinaan Jamesia, mutta nyt tämä ei ollut suuttunut, vaikka James olikin suudellut häntä. Elämä oli outoa totta tosiaan.
’’Mennäänkö?’’ Lily kysyi, sillä James oli jälleen jäänyt tuijottamaan häntä.
’’Joo.’’
He kävelivät pimeillä käytävillä hiljaa vierekkäin. Lilyn pää heilahteli sivulta sivulle ja tämä haukotteli vähän väliä.
’’Taidat tosiaan olla väsynyt?’’ James kysyi ja Lily nyökkäsi.
’’Viime yönä jäi uni vähän vähiin.’’
’’Mikä valvotti?’’
’’Ääh, ei mitään tärkeätä. Koulujuttuja vain.’’
’’Jaa.’’ Ja jälleen heidän välilleen laskeutui hiljaisuus.
Lilyn uneliaisuus alkoi pikkuhiljaa tarttua Jamesiinkin, sillä häntäkin alkoi haukotuttamaan.
’’Mennäänkö vielä tarkastamaan Tähtitorni?’’ James kysyi haukotellen heti perään.
’’Joo mennään ja lähdetään sen jälkeen tupaan. Ei täällä enää ketään ole.’’ James suostui ehdotukseen ja he suuntasivat askelensa Tähtitornille.
Tähtitornissakaan ei ollut ketään. Lattialla oli pergamentinpala, jonka Lily noukki. Se oli sivu jonkun tähtitieteellisestä esseestä. Hän istahti tornin seinämää vasten ja jäi katselemaan sen suuresta ja kirkkaasta ikkunasta ulos taivaalle. James istahti Lilyn viereen.
’’Hassua. Luulin aina pienenä, kun äiti kertoi juttuja Tylypahkasta, että Tähtitorni olisi paikka, jossa ei olisi kattoa laisinkaan. Luulin, että tänne olisi vain ovi ja siitä pääsisi tasanteelle, jossa kaukoputket olisivat’’, James kertoi. ’’Sen sijaan täällä onkin tilava luokkahuone, jossa on isot kirkkaat ikkunat ja lasiovi, josta pääsee niin sanotulle parvekkeelle.’’
Lilyä hymyilytti.
’’Lapset kuvittelevat aina kaiken yksinkertaisesti’’, Lily hymähti silmät kiinni ja nojasi päänsä Jamesin olkaan.
’’Oletko vielä vihainen minulle, Lily?’’ James kysyi, mutta vastausta ei kuulunut. Sen sijaan Lilyn hengitys oli tasaantunut ja silmät olivat menneet kiinni. Tyttö oli nukahtanut Jamesin olkapäätä vasten. James kietoi kätensä Lilyn harteille ja nojasi päänsä tytön päähän. Pian hänkin oli unessa.
Aurinko häikäisi Lilyn kasvoihin ja tämä laittoi kätensä silmien eteen. Hän raotti silmiään ja hoksasi missä oli ja kenen kanssa.
’’APUA!’’ Lily huudahti. James hänen vieressään hätkähti ja kaatui kyljelleen.
’’Mi-mitä on tapahtunut?’’
’’Voi ei, voi ei, voi ei!’’ Lily voivotteli ja upotti kätensä sotkuisiin hiuksiinsa, ’’Olemme nukkuneet koko yön täällä!’’
’’Oho!’’ Jameskin sanoi aidosti yllättyneenä. Hänellä ei nimittäin ollut minkäänlaista muistikuvaa, siitä oliko nukahtanut vai eikö ollut. Ilmeisesti hän oli nukahtanut.
’’Paljonko kello on?’’ Lily panikoi.
’’Yksi’’, James sanoi ja tajusi vasta hetken kuluttua mitä oli sanonut.
’’YKSI?!’’ Lily kiljaisi, ’’Voi tsiisus! Olemme olleet koko päivän pois tunneilta. Mitähän opettajatkin ajattelevat?’’ James laittoi kätensä tytön olkapäälle, mutta tämä ravistin sen pois.
’’Tämä on sinun vikasi!’’ tyttö ärähti.
’’No millä perusteella?’’ James vastasi hieman vihaisena.
’’Et herättänyt minua!’’
’’No miten minä muka olisin voinut sinut herättää, jos itsekin nukuin?’’
’’OLISIT PYSYNYT HEREILLÄ!’’
’’NO ON VÄHÄN VAIKEAA PYSYÄ VALVEILLA KOKO YÖTÄ!’’ James karjaisi.
’’HÄIVY SILMISTÄNI!’’
’’NO NIIN HÄIVYNKIN!’’
’’HYVÄ!’’
’’HYVÄ!’’ James lähti kiukusta kihisten pois Tähtitornista ja pamautti oven kiinni perässään. Hän katui sitä saman tien, muttei palannut takaisin. Miksi menin huutamaan Lilylle? Olisin voinut ihan asiallisestikin sen sanoa, James ajatteli ja melkein juoksi kohti oleskeluhuonetta. Hän oli päättänyt, ettei mene enää sen päivän tunneille.
’’Missähän Lily ja James ovat?’’ Chelly kuiskutti Siriuksen korvaan pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla.
’’En tiedä. James ei tullut koko yönä ainakaan nukkumaan’’, Sirius vastasi myös kuiskaten. Chelly kirjoitti lapun ja lähetti sen Kellylle. Kelly otti lapun kiinni ja aukaisi sen. Siinä luki:
Tiedätkö missä Lily ja James oikein ovat olleet viime yön?
Hän otti sulkakynänsä ja kirjoitti lapun taakse vastauksen:
En tiedä. Lily ei ainakaan tullut nukkumaan makuusaliin eilen. Kysy Siriukselta, tuliko James.
Hän lähetti sen Chellylle ja vuorostaan hän otti sen kiinni ja luki viestin. Luettuaan hän kirjoitti uudelle lapulle:
Kysyin jo, eikä hänkään tiedä. Toivottavasti he ovat olleet yhdessä. Ei nimittäin ole kivaa katsoa, kun molemmat ovat ihan kipeitä toistensa poissaolosta.
Kelly nyökkäsi vastaukseksi luettuaan lapun.
’’Jaahas, täälläkös lähetellään lappuja. Ettekö te ole jo liian vanhoja sellaiseen?’’ professori Pepper kysyi Chellyn selän takaa. ’’Näyttäkääpäs ne meille muillekin.’’ Opettaja otti lapun Chellyltä ja luki ne ääneen.
’’Vai niin. Ystävien asioita puidaan nykyään lappujen välityksellä kesken tuntien.’’
’’Öh... tuota... ei me mit-’’ Chelly alkoi selittämää, mutta luokan ovi paukahti auki kauhealla voimalla. Luokassa olijoiden päät kääntyivät ovelle ja siellä seisoi Lily naama melkein yhtä punaisena kuin hänen hiuksensa.
’’Anteeksi aivan kamalasti, kun ryntään tänne tällä tavoin!’’ Lily hengähti.
’’Eipä tuo nyt mitään. Menehän paikallesi, niin jatketaan tuntia.’’
Opettaja meni luokan eteen ja Lily suunnisti hänelle ja Jamesille varattuun pulpettiin, jossa ei sillä hetkellä istunut kukaan. Onneksi James ei ole täällä nyt. Minä varmaan huutaisin hänelle pienestäkin asiasta, Lily ajatteli ja istuutui paikalleen. Hän kaivoi laukustaan kirjat, pergamentit ja sulkakynän ja alkoi kopioida muistiinpanoja taululta.
’’Missä sinä olit koko yön?’’ Chelly kysyi heti, kun tunti oli ohitse.
’’En paljon missään’’, Lily vastasi ja kiihdytti askeliaan.
’’Älä kuules yritäkään valehdella minulle’’, Chelly sanoi ja harppasi Lilyn vierelle.
’’Chellyltä ei jää ikinä mikään tieto puuttumaan. Hän saa sen kuitenkin jossain vaiheessa tietää’’, Lola luennoi heidän takanaan.
’’Sitä paitsi minäkin olisin ihan kiinnostunut, missä olit’’, Kelly sanoi.
’’Hyvä on!’’ Lily naurahti ja jatkoi hyvin nopeasti, ’’Menimmepartioinnissatähtitorniinjanukahdimmesinne.’’
’’Jaa jaa. Nukuitte sitten yhteen asti siellä?’’ Chelly kysyi.
’’Kyllä.’’
’’Ja sinä suututit Jamesin jotenkin?’’ Kelly kysyi.
’’Näin on.’’
’’Miten sinä hänet suututit?’’ Lola kysyi.
’’Sanoin, että on hänen syynsä, kun nukuimme niin pitkään.’’
’’No miten se Jamesin syytä voi olla, jos itse et herännyt!’’ Kelly huudahti.
’’Sitä minä tässä juuri kadunkin! Huusin hänelle, että se oli hänen syytään. Nyt kaduttaa, sillä en oikeasti tarkoittanut sitä.’’
’’Pyydä anteeksi häneltä.’’
’’Joskus sitten.’’
’’Nyt.’’
’’Viimeistään Siriuksen synttäreillä.’’
’’Voi velli!’’ Chelly huudahti ja pysähtyi keskelle käytävää. Muut katsoivat häntä kysyvästi. ’’Siriuksen synttärit. Milloin ne ovat?’’
’’Kahden viikon päästä. Miten niin?’’ Lily vastasi.
’’Voi hitto! Lupasin Jamesille, että järjestän ne’’, Chelly panikoi. William käveli tyttöjen takana ja hän oli kuullut kaiken, mitä he olivat jutelleet. Sirius on kyllä aivan liian läheinen Chellylle...
’’No onhan tässä vielä aikaa –’’ Lola rauhoitteli.
’’Eikä ole! En vieläkään tiedä, missä me pidämme ne!’’
’’Kyllä sinä varmasti keksit paikan’’, Lily sanoi, ’’mutta nyt. Tunnit odottavat.’’
James talsi jälleen ympäriinsä makuusalissa. Häntä kadutti hyvin paljon se, että oli mennyt karjumaan Lilylle. Taas yksi murhe päiväjärjestykseen. Mitähän niistä koelennoistakin tulee? Suoraan sanottuna uskon, että se on täysi fiasko... James heittäytyi sängylleen ja jäi tuijottelemaan kattoon.
James oli kaiketi nukahtanut jossain vaiheessa, sillä Sirius ravisteli hänet kovakouraisesti hereille.
’’Herätyyys!’’ Sirius sanoi ja läpsi Jamesia molemmille poskille, ’’koelennot alkavat!’’ Se sai Jamesiin vauhtia.
’’Olenko jo myöhässä?’’ hän kysyi hätäisesti.
’’Et vielä, mutta kohta olet, jos et nyt laita vauhtia töppösiin.’’ James vaihtoi vaatteensa huispauskaapuun. Hän kaatui muutaman kerran vetäessään sukkia jalkaansa, mutta selviytyi jokseenkin kunnialla huispausstadionille.
Sara ja Luke olivat jo odottamassa Siriusta ja Jamesia keskellä kenttää koulun luudat ja huispauspallot mukanaan.
’’No niin, kokelaiden pitäisi tulla ihan näillä hetkillä. Lennetään muutaman kerran vaikka kentän ympäri aikamme kuluksi.’’ James huusi joukkueelle ja he tekivät työtä käskettyä. Kohta neljä punaisiin kaapuihin pukeutunutta hahmoa liiteli kentän yllä. James näki yläilmoista linnan oville ja ne aukesivat. Ulos astui ainakin kymmenen oppilasta.
’’No niin! Sieltä ne nyt tulevat!’’
’’Vielä voi perua!’’ Lily sanoi hätääntyneenä Chellylle, kun he kävelivät muiden mukana kenttää kohti.
’’Ja nyt et kyllä rupea jänistämään!’’ Chelly vastasi ja otti kaiken varalta Lilyn ranteesta kiinni. ’’Muistatko miten hyvä olit eilen, kun harjoittelimme? Pidät vain pääsi kylmänä ja mietit eilistä, niin kaikki menee hyvin.’’ Lily mumisi jotain epätoivoisesta yrityksestä, mutta ei silti kääntynyt takaisin, vaan jatkoi kylmänviileästi kohti kenttää.
Huispauskokelaat astelivat kentän reunalle. James katsoi heitä ja liisi samalla huimaa vauhtia. Yhtäkkiä hän huomasi Chellyn ja Lilyn ja lensi täysillä päin katsomoja.
’’Eräs posottaa ihan pokkana täysillä päin katsomoja!’’ Sirius huusi Jamesille, joka nousi ylös penkkien välistä. ’’Ja mistähän syystä posotit sinne?’’
’’Katso alas, niin tiedät syyn!’’ James huusi vastaukseksi. ’’Ai hemmetti! Varmana katkesi kylkiluu!’’ Sirius vilkaisi maahan ja oli itsekin tippua luudalta. Hän lensi Lilyn ja Chellyn luokse.
’’Mikäs teidät tänne lennätti?’’ hän kysyi tytöiltä. Hän katseli muita hakijoita ja huomasi, etteivät ne kaksi tyttöä, jotka olisivat halunneet joukkueeseen Siriuksen takia, olleet paikalla. Muuten melkein kaikki hakijat olivat tyttöjä.
’’No minkähän takia me olisimme täällä?’’ Chelly kysyi piikikkäästi. ’’Eksyimme reitiltä nakkikioskille ja päädyimme huispauskentälle.’’
’’Meinasitteko te hakea joukkueeseen?’’ Sirius kysyi äimän käkenä.
’’En minä, vaan Lily. Mitä sitten, vaikka hän hakeekin siihen?’’
’’Ei, ei mitään. Ihmettelin vain...’’
’’Ainahan sinä ihmettelet, kun et muuta osaakaan tehdä’’, Chelly sanoi ja meni katsomoon istumaan. Lola ja Kelly juoksivat kentälle juuri ajoissa. He menivät Chellyn viereen istumaan.
’’Menetimmekö me jotain?’’ Kelly kysyi hengästyneenä.
’’Ette mitään muuta kuin sen, että James lensi täysillä päin katsomoja kun näki Lilyn’’, Chelly virnisti.
’’No onneksi se ei ollut näkemisen arvoista’’, Lola sanoi.
’’Toivottavasti kaikki menee hyvin’’, Kelly toivoi ja nosti peukut pystyyn.
’’Varmasti menee’’, Chelly sanoi itsevarmasti.
James hyppäsi kylkeään pidellen takaisin luudalleen ja liisi kentän keskelle, jonne oli kokoontunut kokelaat ja joukkueen muut jäsenet.
’’No niin. Ne teistä, ketkä aikovat hakea etsijäksi, menevät tuonne päähän kenttää ja sitten ne, jotka hakevat jahtaajan paikkaa, tulevat minun kanssani toiseen päähän kenttää. Sirius opastaa etsijäksi haluavia Saran kanssa. Minä ja Luke autamme jahtaajia. No niin. Ei kun menoksi sitten!’’ James johdatti oman puoliskonsa ja Sirius ja Sara veivät toisen, huomattavasti isomman, puoliskon.
’’No niin, etsijäkokelaat. Onko kenelläkään aiempaa kokomusta huispauksesta?’’ Sirius kysyi. Moni pudisti päätään, mutta muutama nosti kätensä ylös. Heidän kokemuksensa huispaamisesta oli se, että kesälomalla olivat pelanneet perheenjäsenten kanssa.
’’Okei. Menkää vaikka tuohon riviin, niin aakkosjärjestyksessä jokainen saa näyttää etsijälahjansa’’, Sara sanoi ja kokelaat menivät riviin. ’’Saisinko nimenne, että tiedän missä järjestyksessä menette?’’ Sara kysyi jokaiselta vuoronperään nimen ja merkkasi sen kansioon, jossa oli tyhjiä lomakkeita. Jokaiseen lomakkeeseen tuli jonkun nimi ja tiedot siitä, miten hyvin oli suoriutunut kokeesta.
’’Ensiksi Lily Evans’’, Sara sanoi tutkailtuaan listaa. ’’Päästämme siepin irti ja lähdet sen perään, kun olen laskenut kymmeneen.’’ Lily nyökkäsi ja nousi luudalleen. Sara päästi siepin irti ja alkoi laskea kymmeneen.
’’NYT!’’ Sara sanoi ja Lily ampaisi matkaan. Sirius otti aikaa kellostaan ja seurasi Lilyn lentämistä. Hänhän lentää todella hyvin. Miksiköhän hän ei ole hakenut aiemmin joukkueeseen? Sirius ajatteli kun seurasi Lilyn lentämistä.
Lily lensi huimaa vauhtia. Tunne, joka hänen rinnassaan velloi, oli vapauden tunne. Tuntui kuin olisi päässyt ulos suuresta häkistä ja sai lentää minne ikinä halusi. Kuitenkin, Lilyn oli pakko repiä itsensä pois vapauden tunteesta, sillä sieppi liiteli yhä vapaana. Hän kiihdytti siepin lähelle, ojensi kätensä ja nappasi sen kiinni. Sirius ilmoitti ajan Saralle ja Sara merkkasi sen Lilyn lomakkeeseen.
’’Hienoa, Lily. Seuraavaksi otamme ryhmyt peliin. Minä ja Sirius lyömme niitä ja sinä saat ottaa siepin kiinni. Jos selviydyt siitä ilman ryhmyn iskua, olet suorittanut testisi.’’ Lily nyökkäsi jälleen. Aika tiukat vaatimukset, mutta eipä ne minua lannista, hän ajatteli ja sieppi suhahti jälleen lentoon. Nyt Lily joutui väistelemään ryhmyjä, jotka pomppivat ja kieppuivat hänen ympärillään. Hän puikkelehti sulavasti niiden läpi siepin luokse ja pian hänen sormensa kietoutuivat sen ympärille. Muut taputtivat maassa ja Sara teki jälleen merkinnän hänen lomakkeeseen.
’’Älkää välittäkö kentän toisen pään tapahtumista, vaan keskittykää tähän. Luke menee maalisaloille ja minä olen aina kokelaan jahtaajaparina’’, James opasti. ’’Kunkin pitää kokeilla kymmenen kertaa saada maali ja se, joka saa eniten maaleja on joukkueen tuleva pelaaja ja toiseksi eniten maaleja saanut on toinen pelaaja.’’ James hyppäsi luudalleen ja katsoi listastaan: ’’Ensimmäisenä on Elena Brody. Nousisitko luudallesi, Elena?’’ James opasti ja Elena totteli. He molemmat lennähtivät noin puoleen väliin kenttää ja Jamesilla oli kaato.
’’No niin, nyt syöttelemme kaatoa ja koetat tehdä maalia siitä kohdasta, mistä tuntuu sopivalle. Aloitetaan!’’ James lähti lentämään kaato kädessään ja hetken kuluttua hän heitti sen Elenalle. Elena tiputti kaadon ja syöksähti sen perään, mutta ei saanut sitä kiinni. Toisella yrityksellä he pääsivät lähelle maalia, mutta Luke nappasi kaadon kuin lasin pöydältä. Kolmas ja neljäs yritys olivat hyviä mutta vasta viidennellä kaato sujahti vasemmasta maalisalosta läpi.
Lily katseli muiden suorituksia ja Chelly, Lola ja Kelly olivat tulleet jo kentälle onnittelemaan Lilyä hienosta suorituksesta.
’’Älähän vielä. Vielä on kaksi hakijaa jäljellä’’, Lily suhahti Chellylle, mutta tämä ei välittänyt.
’’No ei noilla toheloilla ole mitään jakoja sinua vastaan. Katso nyt tuotakin. Tuijottaa Siriusta kuin mikäkin lehmä’’, Chelly sanoi silmät viiruina.
’’Ettet vain olisi mustasukkainen?’’ Lily virnisti.
’’Mistä? Siriuksestako? No en TODELLAKAAN!’’
’’Ajattelin vain…’’
’’Ja mitähän rouva Potter on ajatellut?’’
’’Sanohan vielä kerrankin minua rouva Potteriksi, niin saat todella mustatsukat.’’
’’No mitä neiti EVANS on ajatellut?’’ Chelly sanoi painottaen Lilyn sukunimeä.
’’Sitä vain, ettet sittenkin tykkäisi pikkuisen Siriuksesta?’’
’’Ja millähän perusteella?’’
’’Haluat järjestää hänen synttärinsä, katselet silmät viiruina niitä, jotka tuijottavat Siriusta minuuttia pidempään, olette nokat vastakkain joka toinen tunti... Jatkanko vielä listaa?’’ Lily kysyi ja katsoi Chellyä virnistäen.
’’Jamesin seura ei todellakaan tee sinulle hyvää!’’ Chelly ilmoitti.
’’Vai niin. Mielestäni en hirveästi hae Jamesin seuraan. Minusta HÄN hakeutuu MINUN seuraani.’’
’’Ihan miten vain’’, Chelly virkkoi olkiaan kohauttaen, ’’katso nyt! Tuo sammakonkuvatus sai ryhmystä päähänsä! Mitäs kuolasi Siriuksen perään kesken suorituksen!’’ Tosiaan, sillä hetkellä ollut kokelas sai ryhmystä päähänsä, mutta syy oli huolimattomuus. Sara merkkasi ilmeisesti miinuksen paperiinsa. Kentän toisesta päästä kantautui Jamesin karjaisu: ’’KESKITY SIIHEN KAATOON ÄLÄKÄ KUOLAA SIRIUKSEN PERÄÄN!’’ Lily hymähti itsekseen.
Viimein kun kaikki olivat tehneet suorituksensa, koko joukko kerääntyi keskelle kenttää kuuntelemaan tulokset.
’’Sara, antaisitko ne paperit minulle?’’ James kysyi ja Sara ojensi laput hänelle. Hetken tutkailtuaan papereita Jamesin silmät levisivät hämmästyksestä.
’’Uusi etsijä joukkueessamme on Lily Evans’’, nimen sanominen tuotti Jamesin vatsassa pienen voltin, ’’ja kaksi uutta jahtaajaa ovat Christine Walker ja Emma Spezia.’’ James kohotti katseensa paperista ja näki kuinka Emma ja Christine halasivat ja kiljuivat ilosta. He näyttivät olevan parhaat ystävät. Chelly, Lola ja Kelly olivat hypänneet Lilyn kaulaan ja kiljuivat onnen toivotuksia ja ’’mitä minä sanoin’’ – huudahduksia. Jamesin ja Lilyn katseet kohtasivat, ja Lily viestitti sanattomasti Jamesille ’’minulla on asiaa sinulle’’ – viestin. James nyökkäsi vastaukseksi.
’’Niin mitä aisaa sinulla oli?’’ James kysyi kun hän ja Lily olivat kahden huispausvarastossa.
’’Annatko anteeksi sen, että syytin sinua siitä, että nukuimme pommiin?’’
’’Tietysti, jos annat anteeksi sen, että huusin sinulle?’’ James virnisti ja Lily läppäsi tätä hymyillen käsivarteen.
’’Okei.’’
’’Hyvä’’
’’Kavereita?’’ Lily sanoi ja ojensi kätensä kättelyä varten.
’’Ehdottomasti’’, James sanoi ja tarttui Lilyn kädestä. Molemmat hätkähtivät, kun lämmin virtaus kulki molempien käsiä pitkin sydämeen asti. Se tuntui kuin sähköjohtoa pitkin olisi virrannut enemmän virtaa, mitä siihen mahtui.
’’Mikä se oli?’’ Lily kysyi ihmeissään tutkien kättään.
’’En minä vain tiedä, mutta mennäänkö syömään? Kuolen nälkään.’’
’’Ainahan sinä’’, Lily virnisti ja lähti ulos varastosta James perässään.
--------
Kommentteja?
-
awww.<3 ihana luku.<3
tää on muutenki tosi ihana ficci, joten jatkoa! :D
hmm. rakentava palaute nyt jäi. :P
-
hyvä ficci...
JATKOAA!!!!!!!!!
-
9. Paljon onnea, Sirius!
’’No miten koelennot menivät?’’ Remus kysyi kun Lily ja James tulivat nauraen sisään muotokuva-aukosta.
’’Aa, joo hyvinhän ne. Eikö Anturajalka kertonut sinulle?’’
’’Ei, mutta sinulla taitaa mennä muutenkin hyvin’’, Remus sanoi ja katsoi nauravaa Lilyä uteliaasti.
’’Joo, kyllähän minulla ihan hyvin menee. Mennään makuusaliin, niin kerron.’’ Remus nousi ylös nojatuolista ja meni makuusaliin ennen Jamesia.
’’Niin, kerrohan nyt meille kaikille, mitä Lilyn suhteen on tapahtunut?’’ Remus kysyi ja istui sängylleen risti-istuntaan.
’’Mitä?’’ Sirius sanoi ja pomppasi pystyyn sängyllään. ’’Onko Lily lämmennyt Sarvihaaralle?’’
’’No niinkin voisi sanoa’’, James sanoi.
’’Kerro jo!’’ Peter yllytti.
’’Olemme ystäviä. Lilyn pyynnöstä.’’
’’Ääh, minä jo luulin, että oli tapahtunut jotain hienoa’’, Sirius sanoi ja into hävisi hänen silmistään.
’’No tapahtui vielä jotain muutakin’’, James sanoi hiljaa.
’’Nyt heti paikalla kerrot!’’ Sirius sanoi jälleen intoa pursuten.
’’Kun kättelimme, niin käsiämme pitkin meni joku lämmin virtaus sydämeen asti. Mitähän se mahtoi olla?’’ James kysyi varsinaisesti Remukselta, joka oli syventynyt mietteisiinsä kuultuaan Jamesin sanat. Sen näki hänen otsarypyistä, jotka ilmestyivät hänen otsalle aina, kun hän mietti ankarasti jotain.
’’Se voisi olla se, mitä ajattelen’’, Remus mutisi, ’’mutta taidan tarkistaa sen vielä yhdestä kirjasta. Voisinkin saman tien tehdä sen.’’ Remus lähti mutisten makuusalista ilmeisesti kirjastoa kohti. Sirius katsoi Remuksen perään oikeakulma koholla.
’’Kuutamo on ollut aina outo, mutta tuo ylittää jo outoudelle sallitun rajan’’, Sirius sanoi.
’’Onko outoudella sitten joskus ollut joku raja?’’ Peter kysyi pitkästyneenä sängyltään. ’’Sillä jos outoudella on ollut joku raja, niin sinä olisit kyllä jo ylittänyt avaruusolentorajan.’’ Sirius mulkaisi Peteriä ja heittäytyi sängylleen.
Remus oli etsinyt erilaisia kirjoja jo kolme tuntia, mutta yksikään ei ollut osoittautunut oikeaksi. Hänellä oli aavistus Jamesin kuvaaman tunteen tarkoituksesta, mutta halusi olla asiasta täydellisen varma, ennen kuin herätti ystävässään turhia unelmia ja toiveita. Olen ihan varmasti lukenut siitä jostain kirjasta. Se oli ihan varmasti viimevuoden ekstraesseeseen… Remus kompuroi hyllyjen välissä ja etsi kirjaa hikihatussa. Pakko löytää se kirja! Vielä tunnin etsittyään Remus löysi kuin löysikin etsimänsä kirjan.
’’Jes!’’ hän sanoi ääneen ja veti kirjan hyllystä. No voi hitto! Kirja oli koko ajan nenäni alla, enkä sitten voinut nähdä sitä! Pääasia että se kuitenkin löytyi. Remus meni yhden pöydän ääreen jonka päällä oli öljylamppu valaisemassa lukijaa. Hän heitti kirjan pöytään ja se pamahti kovasti. Yhtäkkiä Remus muisti, että oli kirjastossa ja mikä vielä pahempaa: kello oli jo yli käytävillä kulkemisajan. Poika avasi kirjan sisällysluettelon kohdalta ja seurasi sormellaan eri kappaleiden otsikoita. Noin puolessavälissä oleva rivi paljasti sen, mitä Remus etsi: Taikavoimaiset tunteet kosketuksesta Hän selasi kyseisen kappaleen alkuun ja alkoi lukea.
Remus oli kerinnyt lukea koko luvun, mutta vasta viimeisellä sivulla lukua selitettiin asia, jota hän oli etsinyt. On tämän kirjan kirjoittaja kyllä ollut päästään sekaisin, kun pitää jaaritella kaksikymmentä sivua turhaa ja viimeisen sivun kolmella viimeisellä rivillä kirjoittaa selvän selityksen Selitys kuului näin:
Lämmintunne, joka kulkee kosketuksesta sydämeen, kuuluu ikivanhoihin enteisiin. Entisaikojen noidat ja velhot tunsivat tunteen, jos molemmilla oli jokin vahva tunne toisesta. Yleensä nämä kaksi vahvaa tunnetta ovat olleet viha ja rakkaus, sillä sanontahan kuuluu: Viha ja Rakkaus kulkevat käsi kädessä.
Ennen pitkään tämä osapuoli, joka omistaa vihantunteen toista kohtaan lämpenee sille, jolla on aitoa rakkautta vihaajaa kohtaan. Tämä toimii siis ainoastaan, jos rakkaus on aitoa.
Selitystä seurasi vielä liuta esimerkkejä, mutta Remus oli löytänyt etsimänsä.
’’Jes!’’ Remus sanoi hiljaa ääneen. Tämä osuu juuri Lilyyn ja Jamesiin! Hän otti palan pergamenttia taskustaan ja kopio tekstinpätkän sulkakynällä, jonka joku oli jättänyt pöydälle. Sarvihaara kyllä hyppii seinille, kun kuulee tämän, Remus ajatteli virnistäen ja jatkoi jäljentämistä. Hän ihasteli sitä, miten paljon aikaa oli käyttänyt tunteen selvittämiseen ja sitä, että saisi Jamesin hyvälle ja toiveikkaalle tuulelle. Remus sai nopeasti jäljennettyä tekstin ja sen jälkeen hän nousi ylös penkiltä, vei kirjan paikoilleen ja lähti hipsimään hiljaa kirjaston ovea kohti.
Remus sadatteli sitä, ettei ollut hoksannut ottaa Kelmienkarttaa tai näkymättömyysviittaa mukaansa, sillä nyt hän saattaisi jäädä kiinni käytävillä hiippailusta. Hän kulki niin monia salakäytäviä kuin pystyi ja muisti, sillä yleensä hän oli ollut Jamesin tai Siriuksen johdolla salakäytävissä. Hän kääntyi nurkan takaa toiselle käytävälle, mutta pakitti melkein saman tien takaisin nurkan taakse. Hän oli kuullut ääniä. Niitä oli kaksi, ja molemmat kuuluivat ilmeisesti pojille.
’’Olen muuttanut mieleni’’, toinen sanoi normaalilla puheäänellä, joka kuulosti oudon tutulle.
’’Niin minkä suhteen?’’ toinen, nyt vierasääni, kysyi.
’’Uskon, että Chellyllä ja Siriuksella on jotain peliä selkäni takana.’’ Remus tunnisti äänen kuuluvan Williamille ja pysytteli piilossa, sillä halusi kuulla enemmän.
’’Minähän sanoin, että veljeni on mitä on’’, toinen poika tiuskaisi, ja Remus tiesi nyt, kuka puhuja oli. Hän oli ilmiselvästi Regulus Musta, Siriuksen pikkuveli. Anturajalka voisi olla kovin kiinnostunut tästä… Remus ajatteli.
’’No, mitä meinasit tehdä?’’ Regulus kysyi ja pysähtyi keskelle käytävää.
’’En tiedä, ehdota sinä’’, William sanoi ja ilmeisesti pysähtyi Regulusta vastapäätä.
’’Tarkkaile Siriusta ja Chellyä ja heidän käytöstään toisiaan kohtaan.’’ Ei kuulunut vastausta ja Remus päätteli, että William oli nyökännyt. He lähtivät jälleen kävelemään käytävää eteenpäin ja kohti Remuksen piilopaikkaa. Remus päätti astua esiin kulman takaa. Hän käveli kylmän viileästi poikien ohitse ja jatkoi Rohkelikkotornia kohti.
’’Entä jos hän kuuli keskustelumme?’’ William kysyi pingottuneella äänellä.
’’Siitä ei ole huolta’’, Regulus vastasi ja hymyili ilkeästi Remuksen selälle. Se sai Remuksen niskassa tuntumaan kihelmöintiä ja tämä vauhditti askeliaan.
Remus käveli loppumatkan ripeästi ja päästyään Rohkelikontorniin, hän kiiruhti suoraan omaan makuusaliinsa.
’’Mikä kesti näin kauan?’’ Sirius kysyi ensimmäisenä lattialta punnertaessaan.
’’Ettekö te vieläkään ole nukkumassa? Kello on varmaan jo kaksitoista!’’ Remus sanoi ihmeissään, meni oman sänkynsä viereen ja otti yöpaitansa siitä.
’’Et vastannut vielä, mikä kesti?’’ Sirius toisti ja oli siirtynyt tekemään vatsalihaksia.
’’En löytänyt sitä kirjaa heti, mutta löysin sen kuitenkin.’’ James pomppasi saman tien sängyltään jossa oli maannut mahallaan ja lukenut lehteä.
’’Kerro heti!’’ James sanoi intoa hehkuen.
’’Tässä’’, Remus sanoi ja ojensi lapun Jamesille, ’’siinä on tarkka selitys siitä, mikä se lämmin tunne oli.’’ James sieppasi lappusen ja repäisi sen melkein kahtia.
’’Se kirja oli muuten aika huonosti kirjoitettu’’, Remus valisti ja Peter loi kysyvän katseen sängyltään, ’’sitä minä vain, että se kirjailija jaaritteli koko luvun ajan turhista asioista kahdenkymmenen sivun verran ja sitten viimeisen sivun viimeiset kolme riviä kertoivat sen ydin asian.’’ James oli vain kuunnellut puolella korvalla, sillä luki lappua ties monettako kertaa.
’’Voi ei, voi ei!’’ Sirius älähti ja tukki korvansa. Peter ja Remuskin aistivat saman, sillä hetken kuluttua James kiljaisi varsin tyttömäisesti.
’’JAMES!’’ Remus karjaisi ystävälleen, ’’luitko sen lapun tarkasti!?’’
James hiljeni.
’’Kyllä’’, hän sanoi rauhallisesti, ’’ette välttämättä usko, mutta rakastan Lilyä ihan aidosti ja koko sydämeni pohjasta.’’ James punastui erittäin epäjamesmaisesti.
’’Ei voi olla totta’’, Sirius sanoi dramaattisesti ja istui silmät pyöreinä sängylleen. ’’Rakastuminen ei sovi Kelmille. Mitä me teimme väärin?’’ Sirius kysyi Remukselta samalla äänensävyllä, kuin äiti mieheltään, jos heidän lapsensa oli tehnyt jonkun rikoksen.
’’En voi tietää, mutta olet itsekin haksahtanut erääseen’’, Remus sanoi ja virnisti Siriukselle.
’’Ai kehenkä? Kertoisitko ystävällisesti minullekin?’’
’’Älä vain väitä, ettet itse tiedä kehen olet hurahtanut?’’
’’No en! Kerro minullekin!’’
’’Miten olisi sellainen blondi, jolla on kolme ystävää ja tämä meidän Sarvihaara on rakastunut yhteen heistä. Valkeneeko?’’
’’No en TODELLAKAAN ole ihastunut Chellyyn!’’ Sirius kielsi kauhuissaan. ’’Mieluummin McGarmiwa kuin Chelly Smith!’’
’’Okei.’’
’’Okei mitä?’’
’’Menen järjestämään sinulle ja Minerva-tädille treffit’’, Remus sanoi virnistellen hyvin epäremusmaisesti.
’’Ei tarvitse, että kiitos vain’’, Sirius sanoi päätään raapien.
’’Okei sitten. Tiesitkös, että Chelly järjestää sinun synttärijuhlat?’’ Se sai Siriuksen pysähtymään kesken matkan vessaan.
’’Hän mitä?’’
’’Järjestää syntymäpäiväsi.’’
’’No voi Jeesus Kristus!’’
’’Ei saa tehdä pilkkaa uskonnollista henkilöistä’’, Remus sanoi ja meni sänkyynsä. ’’Rupean nukkumaan. Hyvää yötä.’’ Hän vetäisi verhot sänkynsä ympärille. Hän ajatteli, että ei kertoisi Williamin ja Reguluksen keskustelusta muille. Ainakaan vielä.
Sirius huusi kädet levällään: ’’Se kuka on antanut Chellylle tehtäväksi järjestää synttärini, saa kyllä katua syntymäänsä ja aika pahasti!’’ Ilosta loistava ja hymyilevä James meni nukkumaan ja samoin teki myös Peter. Sirius oli päättänyt jättää menemättä vessaan ja meni nyt nukkumaan. Poikien makuusalissa oli vihdoin hiljaista. Paitsi…
PRÖÖT!
’’SIRIUS?!’’ James karjaisi. Remus ja Peter olivat revenneet nauruun, josta ei meinannut tulla loppua.
’’Mitä?’’ kuului viaton ääni muutaman sängyn päästä.
’’Säästäisitkö nuo ilmavaivat vaikka vessaan?’’ James pyysi ystävällisesti.
’’Joo, joo. Minulla oli joku aisa mitä piti kysyä, Peter… hetki pieni’’, Sirius hieroi ohimoitaan, vaikka muut eivät sitä nähneetkään, jotta muisti asiansa.
’’Ja päätit sitten ilmoittaa, että sinulla on asiaa päästämällä kaasuja pihalle?’’ James kysyi nauraen. ’’Totta kai! Ai niin! Peter, oletko jo selvittänyt asiasi Kellyn kanssa?’’
Hiljaisuus.
’’Peter?’’ Sirius kysyi uudelleen.
’’Öh...’’ Peter äännähti ja vääntyili sängyssään, ’’en oikeastaan.’’
’’Miten niin ’en oikeastaan’’’ Sirius kysyi.
’’Öh… en oikein ole saanut häntä kuuntelemaan’’, Peterin sanat hiipuivat kuulumattomiin.
’’No sama ohje sinullekin: pistä hänet seinää vasten!’’ Sirius sanoi, ’’muta nyt minä rupean nukkumaan. Öitä!’’
’’No sinähän tässä herätitkin meidät sillä ylimääräisellä torvella’’, James sanoi nauraen omille sanoilleen ja ne saivat myös Siriuksen nauramaan.
’’Jos nyt vaikka OIKEASTI rupeamme nukkumaan!’’ Remus sanoi haukotellen, ’’nimittäin huomenna on koulua.’’
’’Jäkä, jäkä ja ÖITÄ!’’ Sirius sanoi ja teki tekokuorsausta, joka sai jälleen kaikki nauramaan.
’’Tästä ei kyllä tule yhtään mitään. Yritämme ruveta nukkumaan vielä ensi joulunakin, jos tätä menoa jatkamme’’, James sanoi. ’’Öitä.’’ Siltikään he eivät vielä päässeet nukkumaan. Sirius rupesi hirnumaan kuin hevonen muille tuntemattomasta syystä.
’’ANTURAJALKA!’’ Remus karjui.
’’Joo, joo. Nyt oikeasti.’’ Sirius yritti ilmeisesti saada itsensä vakavoitumaan, mutta repesi kuitenkin uudelleen nauruun.
’’Tehdään kohta McGarmiwat ja potkitaan tuo metvursti pihalle’’, Peter ehdotti.
’’Käy minulle’’, James sanoi ja nousi sängystään. Hän käveli yhä hekottavan Siriuksen luokse, loitsi tähän loitsun, joka nosti hänet ilmaan ja lähti johdattamaan ystäväänsä kohti väliovea, joka yhdisti Lilyn ja muiden makuusalin Kelmien makuusaliin.
’’Mitä hiivattia sinä oikein teet?!’’ Sirius kysyi ilmasta pääsemättä kuitenkaan alas.
’’Vien sinut kullannuppusi viereen’’, James vastasi ja ohjasi Siriuksen sisälle tyttöjen makuusaliin.
’’Kauniita unia oman kullan kuvia’’, James sanoi, tiputti Siriuksen lattialle ja lukitsi oven.
Tytöt olivat heränneet Siriuksesta lähteneeseen ääneen, kun tämä oli tippunut. Kaikki neljä katsoivat Siriusta kysyvä ilme kasvoillaan.
’’Eh… tuota Sarvihaara potkaisi pihalle’’, Sirius selitti ja nousi lattialta.
’’Ihme, että he kestivät sinua näinkin kauan’’, Chelly sanoi piikikkäästi sängyltään. ’’Jos meinasit nukkua täällä, saat etsiä lattiasta mahdollisimman mukavan kohdan ja jäädä siihen.’’
’’Minä kun ajattelin, että olisin voinut nukkua sängyssäsi’’, Sirius virnisteli ja Chelly loi tähän katseen, joka varmasti olisi voinut jäädyttää jopa helvetin.
’’Unissasi.’’
’’Mistä arvasit!’’ Sirius paukautti.
’’Mistä arvasit, kraa!’’ Sirius hyppäsi ainakin kaksi metriä ilmaan säikähdyksestä. Hän käänsi katseensa äänen suuntaan ja kysyi: ’’Mistä ihmeestä tuo pulu tänne tupsahti?!’’
Chelly nauroi mahakippurassa muiden mukana.
’’Olisit nähnyt ilmeesi’’, Kelly kikatti.
’’No jo on hauskaa’’, Sirius sanoi happamasti, ’’meinasin saada sydänkohtauksen. Hullu kana.’’
’’Jos et sattunut huomaan, se on papukaija ja sen nimi on Dax’’, Chelly korjasi. ’’No miten on, nukutko lattialla vai seisaaltasi siinä?’’
’’Kun ei parempaa vaihtoehtoa tarjota, taidan tyytyä lattiapaikkaan’’, Sirius sanoi hiljaisella ja muka pettyneellä äänellä ja laskeutui jälleen lattialle.
’’Äh, Chelly, ottaisit hänet vaikka jalkapäätyysi nukkumaan. Hän näyttää koiralta, joka on juuri hylätty kadulle’’, Lola sanoi.
’’Mitäh?!’’
’’Että ota Sirius jalkapäätyysi tai vaikka viereesi nukkumaan.’’
’’No en IKINÄ enkä MISTÄÄN hinnasta!’’
’’Olisit kiltti’’, Sirius sanoi kädet ristissä Chellyn sängyn vierestä katsoen tyttöä koiranpennun katseellaan. Chelly katsoi Siriusta ensin kuin tämä kantaisi tappavaa tautia, antoi lopulta periksi.
’’No tule sitten. Mutta katsokin, ettei tästä tule tapa’’, Chelly tuhahti ja Sirius nousi hänen viereensä. Sirius oli ottamassa halausotetta Chellystä, mutta tämä läppäsi pojan kättä ja sanoi: ’’Ja pidä ne näpit irti minusta tai heitän sinut ikkunasta ulos!’’
’’Okei, hanipuppeli.’’
’’Mihinkä minä oikein lusikkani työnsin?!’’ Chelly kysyi, vetäisi sänkynsä verhot kiinni, käänsi selkänsä Siriukselle ja veti peiton korviinsa.
’’Hei! Minullekin sitä peittoa, varas’’, Sirius sanoi ja vetäisi koko peiton itsensä päälle. Chelly kääntyi hitaasti Siriukseen päin.
’’Anteeksi, muta sattuukohan herra sattumoisin muistamaan sellaista mitättömän pientä asiaa, että kenen tämä sänky on?’’
’’Nyt kyllä pistit pahan... En millään osaa vastata tuohon... Olisikohan sinun?’’ Sirius vinoili ja Chelly läppäsi Siriusta poskelle.
’’Ai!’’
’’Voi tätä nuorta lempeä’’, Lily huokaisi, ’’ette sitten yhtään kovempaa voi kinastella siellä. Kello on jo yksi yöllä, joten me haluaisimme nukkua!’’
’’No tuo yksi tuossa varasti peiton!’’ Chelly ärähti.
’’Ei ole kohteliasta puhua toista ihmisistä sanalla tuo’’, Sirius luennoi, mutta Chelly peitti pojan suun kädellään ja Sirius vain jatkoi papatusta, vaikka Chellyn käsi esti äänen pääsyn selvästi suusta.
’’Hyvää yötä!’’
’’No öitä.’’
Chelly nukahti varsin pian, mutta Sirius ei saanut unta. Hän nojasi oikeaan käteensä ja katseli Chellyä. Kuutamo taisi olla osittain oikeassa... taidan pitää edes vähän Chelly Smithistä.. Saameri! Sirius manasi itseään päänsä sisällä. Ei hän voinut olla ihastunut kehenkään oikeasti. Hän oli KELMI ja Tylypahkan naistenmies ja kuuluisin sydäntenmurskaaja. Mitä oli tapahtumassa aina niin kaksimieliselle ja hurmaavalle Sirius Mustalle? Nämä ajatukset pyörivät Siriuksen päässä, kun tämä viimein nukahti.
Kun Chelly heräsi aamulla, hän meinasi kiljaista, koska ei muistanut, että Sirius oli yöllä tullut kuokkimaan heidän makuusaliinsa. Nyt hän katsoi poikaa, joka oli omituisessa asennossa puoliksi sängyllä ja puoliksi lattialla. Hänen suustaan valui iljettävästi kuolaa Chellyn tyynylle ja tyttö päätti tiputtaa Siriuksen kokonaan lattialle. Poika älähti jotain pommiin viittaavaa, mutta tajusi sitten, että se oli ollut vain unta. Hän huitoi käsillään ja yritti päästä pois verhojen seasta, mutta onnistui vain repäisemään ne irti pidikkeistään.
’’Oliko ihan pakko tiputtaa?’’ Sirius kysyi kun oli selviytynyt verhoista.
’’Olit käytännöllisesti katsoen jo lattialla. Autoin sinut vain loppuun asti’’, Chelly virnisti hiukset pörrössä. Chelly on muuten kaunis kun hänellä ei ole meikkiä ja on vasta herännyt, Sirius ajatteli, mutta läppäsi itseään poskelle moisesta ajatuksesta.
’’Hakeudu hoitoon’’, Chelly sanoi katsoen Siriusta oudosti.
’’Ystävällistä.’’
’’Tietysti.’’
’’Mistä te taas riitelette?’’ kysyi Lilyn pää verhon raosta.
’’Me juttelimme, emme riidelleet’’, Chelly korjasi ja hyppäsi sängystään pois ja lisäsi vielä Siriukselle: ’’Saat kyllä mennä omaan makuusaliisi vessaan. Meidän vessamme on kaasuton vyöhyke.’’
’’Voih, äänesi on niin sulosointuinen näin aamutuimaan’’, Sirius sanoi ja Chelly yritti potkaista tätä takapuoleen.
’’Olen jo menossa! Kirjoittele, jos tulee ikävä!’’ Sirius meni hakkaamaan ovea, jotta joku Kelmeistä tulisi avaamaan sen hänelle. Viiden minuutin hakkauksen ja potkimisen jälkeen takkutukkainen ja uninen James aukaisi oven bokserit jalassaan.
’’Mitä a-a-asiaa?’’ James haukotteli ja aukaisi silmänsä kunnolla. Lily katsoi Jamesia hymy huulillaan. James on todella söpö herättyään, Lily ajatteli, eikä, ihme ja kumma, rangaissut itseään, kun ajatteli Jamesia lämpimästi. James hymyili Lilylle ja Sirius joutui tökkimään ystävänsä hereille.
’’Haloo? Housuton meillä on ongelma!’’ Sirius sanoi ja havahdutti Jamesin.
’’Se on Houston eikä housuton. Niin, mitä asiaa sinulla oli?’’
’’Päästäisitkö minut sisälle?’’
’’Aa, joo toki.’’ James siirtyi pois oviaukosta ja Sirius pujahti siitä sisään.
’’Aijai, nukuinpa makeasti’’, James venytteli, ’’eihän Anturajalasta ollut vaivaa?’’
’’Ei, ei ollenkaan. Hän vain varasti koko yön peittoa, kuorsasi kuin joku olisi koko ajan puhallellut käyrätorveen ja piereskeli kuin hajupommi. Muuten hänestä ei ollut mitään vaivaa’’, Chelly sanoi kuivasti vessan ovelta.
’’Ai, no hyvä. Sittenhän me voimmekin majoittaa hänet aina teidän luokse’’, James sanoi vinohymy huulillaan. Lily nousi sängyltään ja käveli Jamesia kohti.
’’Nyt jos suvaitsisit lähteä, sillä vaihdamme vaatteet. Teillä on kohta kiire aamupalalle. Aikaa syödä on enää puoli tuntia’’, Lily sanoi ja se sai Jamesin hätkähtämään.
’’Voi ei!’’ James sanoi kauhuissaan ja hävisi poikien puolelle. ’’Meillä on vain puolituntia aikaa syödä ne miljoona paahtoleipää, jotka joka aamu syömme! VAUHTIA SIELLÄ VESSASSA!’’ Lily laittoi hymyillen ja päätään pudistaen oven kiinni.
’’Hei! Lily, meillä on tänään huispausharjoitusket’’, James ilmoitti Suuressa salissa kesken aamupalan. ’’Muistahan tulla?’’
’’Miten voisi olla unohtamatta?’’ Lily sanoi ja naurahti Jamesille, joka näköjään tajusi jääneensä jälkeen Siriuksesta leipien syömisessä.
’’Hyhä. Hulet hitten hentälle houlun hjälkeen’’, James sanoi suu täynnä leipää ja puhuessaan murusia lenteli pitkin pöytää.
’’Joo, mutta voisit tosiaan vähän siistiä noita pöytätapojasi.’’ James nyökkäsi ja jatkoi jälleen syömistä, tai pikemminkin ahmimista, Siriuksen kanssa.
’’Röyh. Monta leipää söit?’’ Sirius kysyi vatsaansa taputellen Jamesilta päivän ensimmäisellä tunnilla, joka oli sattumoisin liemien kaksoistunti.
’’En laskenut, mutta veikkaan, että jotain kymmenen. Entä itse?’’
’’Ainakin kaksitoista’’, Sirius vastasi kerskaillen.
’’Älä selitä! Halusit vain pistää paremmaksi.’’
’’No miten niin?’’
’’Et mitenkään.’’
’’No niin!’’ Kumpikaan pojista ei ollut huomannut, miten kovaa he puhuivat. Kaikki luokassa olijat tuijottivat heitä, mutta pojat eivät välittäneet. He jatkoivat liemen keittelyä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
’’Potter ja Musta tänne NYT!’’ professori Zieljona kiljaisi luokan edestä. Sirius ja James menivät muina miehinä pöydän eteen ja nojasivat siihen viattomasti. Tai niin viattomasti, kuin vain pystyivät.
’’Niin mitä asiaa sinulla oli, Ninnukka?’’ Sirius kysyi flirttailevaan sävyyn.
’’Herra Musta lopettaa tuon heti alkuunsa. Tässä. Viette sen tuvanjohtajallenne’’, opettaja sanoi hyytävän kylmästi niin, että Jamesille tuli kylmänväreet. Hän ojensi kätensä ottamaan kirjekuoren.
’’Tule Anturajalka’’, James sanoi ja oli jo lähdössä pöydän luota, mutta Sirius ei liikahtanutkaan.
’’No, mikä tuli?’’ James kysäisi Siriukselta, mutta tämän silmät tuikkivat unelmoivasti ja katse oli luotuna Zieljonan kaula-aukkoon, joka oli aivan liian iso ollakseen laillinen.
’’No voi apua! Ala nyt TULLA!’’ James riuhtoi Siriuksen käsivarresta ovelle ja vasta sen toisella puolella Sirius heräsi.
’’NÄITKÖ SEN?’’ hän kysyi.
’’Niin minkä?’’
’’No Ninnukan kaula-aukon!’’
’’Minä en kyllä hirveästi katsele opettajien kaula-aukkoja, vaikka ne sitten ylettyisivätkin polviin asti. Lily riittää aivan hyvin.’’ Sirius oli pudottaa silmänsä päästään.
’’Siis MITÄ?! Tuijotteletko sinä hänen kaula-aukkoa?!’’
’’No EN! Siis Lily riittää aivan hyvin minulle. Ei minun tarvitse haaveilla opettajista, jotka ovat ainakin sata vuotta vanhempia.’’
’’Ei Ninnukka ole kuin enintään neljä vuotta minua vanhempi!’’
’’Tarkoitin kyllä McGarmiwaa.’’
’’Aa... no hän on enemmänkin kuin sata vuotta vanhempi minua.’’
’’Ja mitäs te nuoret herrat täällä käytävällä kävelette kesken tuntien?’’ Siriukselle ja Jamesille aivan liian tuttu ja tiukka ääni tivasi. He pysähtyivät kuin seinään ja pyörähtivät kannoillaan.
’’Ai hei Minervaiseni!’’ Sirius tervehti iloisesti Jamesin virnistellessä vieressä. ’’Etsimmekin sinua juuri!’’
’’Ja mitähän asianne mahtaa koskea? Kenties taas vaihteeksi jälki-istuntoa?’’
’’Mistä arvasit!’’ Sirius huudahti mitään ajattelematta ja James tallasi tämä varpaille.
’’No teidän tapauksessa ei muuta voi arvatakaan’’, McGarmiwa sanoi, otti kirjeen Jamesin kädestä ja luki sen ääneen:
Hyvä professori McGarmiwa,
Herrat Musta ja Potter ovat käyttäytyneet häiritsevästi tunnillani. Liian äänekäs puhuminen ja epäasiallinen käytös häiritsivät muiden oppilaiden työskentelyä. Toivoisin, että tästä seuraisi jokin rangaistus.
Terveisin,
Professori Zieljona
’’Mitä?! Emme me epäasiallisesti käyttäytyneet! Anturajalk –anteeksi, Sirius kyllä röyhtäisi kerran, mutta muuten olimme kunnolla’’, James puolustautui.
’’Taas sinä laitat syyt minun niskoilleni’’, Sirius sanoi.
’’Enhän! Sanoin vain totuuden.’’
’’Riitelette kuin vanha aviopari’’, McGarmiwa sanoi ja James ja Sirius hätkähtivät äänen sävyä, jolla professori puhui.
’’Hei! Minnie on oppinut nauramaan ja hymyilemään!’’ Sirius huudahti ja kätteli McGarmiwaa. ’’Onneksi olkoon!’’
’’Nyt riittää!’’ opettaja vastasi ankarasti. James oli tuijotellut ikkunasta ulos taivaalle ja huomasi, että sinne alkoi kerääntyä paljon uhkaavan näköisiä pilviä.
’’Rohkelikko menettää takianne kolmekymmentä pistettä ja herra Mustalla on jälki-istunto tänä iltana kello viisi.’’
’’Hei! Tänään on huispausharjoitukset!’’ James muistutti.
’’Silti. Herra Musta: työhuoneessani tänään kello viisi. Asia on loppuun käsitelty. Voitte mennä.’’ Professori sanoi ja lähti takaisin opettajanhuoneeseen.
’’Hyvä sinä!’’ James puuskahti Siriukselle kun McGarmiwa oli kadonnut näkyvistä.
’’Miten niin?’’
’’Et pääse huispausharjoituksiin!’’ James räyhäsi.
’’No siellä tulee kohta kaatosade. Katso vaikka!’’ Sirius viittasi ikkunaan.
’’No silti! Oli räntäsade, ukkosmyrsky tai raekuuro, niin silti meillä olisi huispausharjoitukset!’’
’’Lily on oikeassa.’’
’’Häh? Miten sinä Lilyn nyt tähän vedät?’’
’’Hän on väittänyt viimeiset kaksi vuotta, että sinä olet pakkomielteinen huispaaja. Nyt olen todennut sen analyysin, ikävä kyllä, todeksi.’’
’’Älä jaksa’’, James voihkaisi.
’’En jaksakaan. Mennäänkö Tylyahoon?’’ Sirius ehdotti
’’Kesken koulupäivän?’’
’’Tiukkapipo?’’
’’Kirppusäkki?’’
’’Lilyn rakastaja?’’
’’Perseus?’’
’’Mikä se on?’’
’’Tähtikuvio. Nimeksesi olisi sopinut paaaljon paremmin Perseus. Sirius on liian viaton nimi’’, James virnisti.
’’Sinun nimenäsi olisi ollut paljon parempi Hemuli’’, Sirius sanoi myös virnistellen.
’’Mikä ihmeen Hepuli?’’
’’Hemuli. Se on yhden Muumi -kirjan henkilö.’’
’’Kuulostaa lapselliselta.’’
’’Et kuules tiedä yhtään mitään siitä! Minulla on makuusalissa yksi kirja. Haluatko lukea?’’
’’Ei kiitos. Ja mistä ihmeestä sinä sen kirjan sait? Kenties alien ystäviltäsi?’’
’’No en! Ostin ihan jästien kirjakaupasta!’’
’’Hakeudu hoitoon!’’
’’Miksi kaikki hokevat minulle tuota? Chellykin sanoi niin tänä aamuna.’’
’’Koska sinun todella TARVITSEE hakeutua hoitoon.’’
’’Jaa. Mennäänkö me sinne Tylyahoon?’’
’’Emme me kerkeä. Seuraava tunti alkaa kohta.’’ Sirius vilkaisi kelloaan ja tuhahti.
’’Niin tunnin päästä. Tulisit nyt! Juhlitaan vaikka syntymäpäiviäsi.’’
’’Hei haloo! Se on vasta maaliskuussa.’’
’’No se ja sama. Ala nyt tulla! Minä tarjoan.’’ James mietti tovin ja virnistys kohosi hänen huulilleen.
’’Sait ylipuhuttua’’, hän virnisti taas omana itsenään ja Sirius huokaisi helpottuneena.
He menivät kolmannen kerroksen kyttyräselkäisen noitapatsaan luokse ja pujahtivat kyttyrästä sisälle salakäytävään. He juoksivat käytävän nopeasti läpi ja kohta James törmäsikin jo portaisiin ja kaatui mahalleen niiden päälle. Sirius rymisteli ja kompastui Jamesin jalkaan kaatuen tämän päälle.
’’Nousisitko ylös?’’ Jamesin tukahtunut ääni kuului. ’’Minulta lähti ilmat pihalle.’’ Sirius ponkaisi ylös ja auttoi Jamesinkin jaloilleen.
’’Kiitos, kamu’’, James kiitti ja lähti kapuamaan portaita ylöspäin.
Pian Jamesin pää kurkisti Hunajaherttuan kellarin lattialaatan alta.
’’IIK!’’ pyylevä ja vanhahko nainen kiljaisi ja tiputti kantamuksensa.
’’Ei hätää, Jeanine!’’ James sanoi ja nousi kokonaan pois salakäytävästä. Sirius kurkisti vuorostaan luukusta ja virnisti omahyväisesi.
’’Hui, sain melkein sydänkohtauksen, pojat’’, Jeanineksi kutsuttu harmaahiuksinen mummeli sanoi. ’’Mitähän te teette täällä kesken koulupäivän?’’ nainen uteli.
’’Meidät potkaistiin tunnilta’’, Sirius vastasi hymyillen hurmaavasti.
’’Tsot, tsot, pojat. Mitäs te tällä kertaa teitte?’’
’’Emme käytännössä mitään, mitä olisimme VOINEET tehdä’’, James sanoi ja auttoi Jeaninea keräämään laatikot ja karkkipussit lattialta.
’’Kiitos, James-kulta.’’
’’Eipä tässä mitään. Minä ja Sirius jatkammekin tästä Kolmeen Luudanvarteen. Näkemiin.’’ Pojat lähtivät kiipeämään jälleen yksiä portaita ylös ja saapuivatkin pian kassakoneen taakse. He puikkelehtivat Hunajaherttuan hyllyjen välistä ovelle ja astuivat pilviseen ulkoilmaan.
’’Täällä ripeksii’’, James ilmoitti.
’’Hyvä huomio. Ala tulla’’, Sirius hoputti ja harppoi tottunein askelin Kolmen Luudanvarren ovelle ja siitä sisään.
Kello kilahti ja baaritiskin takan kyykkinyt nainen nousi seisomaan kädessään kermakaljapullo. Hän katsoi ilahtuneita ilmeisesti päivän ensimmäisiä asiakkaita ja nähtyään ketkä olivat tulleet, hänen hymynsä leveni entisestään.
’’Mukava nähdä teitä pitkästä aikaa’’, matami Rosmerta tervehti, ’’ottaisitteko kermakaljat seurassani?’’
’’Ilomielin!’’ Sirius sanoi ja hyppäsi baarijakkaralle Jamesin viereen. Rosmerta kaivoi kaksi uutta kermakaljaa ja ojensi ne pojille.
’’No, mikäs teidät tänne oikein lennätti, ja missä ovat Remus ja Peter?’’ Rosmerta kysyi hörpätessään kermakaljastaan.
’’No, meidät potkaistiin pois liemitunnilta ja päätimme tulla tänne pitämään seuraa sinulle’’, Sirius sanoi ja heilautti hiuksensa pois silmien edestä saaden Rosmertan punastumaan.
’’Missähän Sirius ja James ovat?’’ Lily mietti ääneen liemitunnin jälkeen.
’’En tiedä, eikä kiinnosta’’, Chelly vastasi huolettomasti Williamin kainalosta.
’’Ihan oikein heille. Mitäs olivat epäasiallisesti tunnilla’’, William sanoi ja sai murhaavat katseet Remukselta ja Peteriltä. Chelly sen sijaan väänsi naamalleen tekohymyn. William on kyllä välillä aivan liian tylsä…
’’Mitä tehtäisiin tänään?’’ Chelly kysyi Williamilta, ’’mennäänkö vaikka Tylyahoon?’’
’’En voi. Minun on tehtävä läksyt ja harjoitella ennustuksen testiin, joka on huomenna’’, William kieltäytyi ja suikkasi suukon Chelly poskelle.
’’No höh.’’
’’Aina ei voi saada kaikkea.’’
’’No sen olen huomannut’’, Chelly mutisi.
’’Mitä sanoit, kulta?’’
’’En mitään’’, Chelly huokaisi ja talsi kohti loitsujen tuntia.
Päivä meni nopeasti ja Lily alkoi jo huolestua siitä, missä James ja Sirius olivat. Ei Lily muuten ollut huolestunut, mutta illalla olisi hänen ensimmäiset huispausharjoitukset.
’’Missähän he ovat luuhanneet koko päivän?’’ Lily ihmetteli oleskeluhuoneessa, kun kello alkoi lähestyä aikaa, jolloin harjoitukset alkoivat.
’’Ei James jäisi mistään hinnasta pois huispauksesta’’, Kelly rauhoitteli. Lola, Lily ja Kelly istuivat takan edessä ja Chelly oli mennyt auttamaan Williamia harjoittelemaan testiin.
’’Mitä luulette, kestääkö Chelly tuota Williamin pakko-harjoitella-kokeeseen juttua?’’ Lola kysyi.
’’Enpä usko. Muistatteko sen viidennen luokan poikaystävän, joka Chellyllä oli. Se, joka hermoili yhtä paljon V.I.P -kokeista kuin Lily?’’ Kelly kysyi.
’’Hei!’’ Lily huudahti, ’’minäkin olen täällä!’’
’’Anteeksi, Lily, mutta sinähän hermoilit jo jouluaattona niistä.’’
’’No niin joo. Niin mitä siitä Chellyn sen aikaisesta poikaystävästä?’’
’’Ettekö muista, kun Chelly suuttui niin paljon sille pojalle, että vetäisi hänen koulukirjansa vesanpöntöstä alas. Tai no, niin alas kuin ne menivät. Tyrmäthän tulvivat vettä viikon Chellyn tempauksen jälkeen.’’
’’Ai niin!’’ Lola nauroi, ’’älkää vain kertoko tuota Kelmeille, tai he saavat tuosta liian hyvä idean tehdä kepposta luihuisille.’’
’’Ai mitä, hik, meille ei shaa khertoa, hik?’’ kuului sammaltava ääni muotokuvalta. Tytöt käänsivät päänsä äänen suuntaa ja niin tekivät kaikki muutkin oleskeluhuoneessa olijat. James ja Sirius hoipertelivat kädet toistensa harteilla oleskeluhuoneeseen ja nauroivat juuri sellaista naurua, jota humalaiset yleensä nauravat. James hoksasi Lilyn, joka oli noussut seisomaan, ja käveli tämän luokse niin suoraa tietä kuin pystyi. Kun hän pääsi Lilyn eteen hän sanoi sammaltaen: ’’Tieshitkö, kaunokhainen, minä rrrrakashtan shinua! Tulishitko vaimokssssheni, oi tulethan?’’ Poika halasi Lilyä hoippuen ja moiskautti oikein märän suudelman Lilyn poskelle. Lily katsoi inhoten poikaa ja melkein oksensi tästä lähtevään kermakaljan löyhkään.
’’Sinä näytät huonoa esimerkkiä ensiluokkalaisille’’, Lily tiuskaisi ja tönäisi Jamesin kauemmas itsestään.
’’Miten niin?’’ James kysyi ja levitti kätensä, kuin aikoisi halata norsua. ’’Minähän olen oikkkein hyvä eshimerkki heille!’’ Viimeisten sanojensa painoksi hän sammui ja kaatui lattialle. Hetken kuluttua huoneessa kaikui kuorsaus. Sirius kikatti kuin tyttö ja hänkin kaatui hoippuen Jamesin viereen ja simahti siihen. Lily katsoi raivoissaan molempia. Minä kyllä pyydän –ei, PAKOTAN Dumbledorea vaihtamaan johtajapojan Remukseen. James on niin –niin –niin RAIVOSTUTTAVA!
’’No niin. Ensiluokkalaiset eivät sitten ota tästä mallia. Remus ja Peter, autatte minut raahaamaan nuo röhkivät possut makuusaliin selvittämään päänsä’’, Lily sanoi määräävästi ja pojat tottelivat häntä saman tien, sillä eivät halunneet joutua Lilyn raivonpuuskan uhreiksi. Lily nosti Remuksen auttamana Jamesin jaloilleen. Poika mutisi jotain naimisiin menosta ja lapsista, mutta Lily ei saanut siitä mitään selvää, vaan lähti työntämään Jamesia edellään kohti poikien portaikkoa. Remus oli saanut Peterin avulla Siriuksen pystyyn ja kantoivat kuorsaavaa ystäväänsä käsistä ja jaloista kohti makuusalia.
Lily yritti parhaansa mukaan saada nukkuvaa Jamesia sängylleen ja onnistui siinä lopulta. Peter ja Remus olivat heittäneet Siriuksen tämän sängylle ja lähteneet takaisin oleskeluhuoneeseen. Lilyn mielestä he oivat tehneet väärin, koska olivat jättäneet hänet yksin kahden sammuneen miehenalun kanssa. Lily oli päättänyt herättää pojat ja raahasi nyt kahta isoa ämpärillistä jääkylmää vettä vessasta. Ensimmäisen hän kaatoi Siriuksen naamalle ja tämä karjaisi kylmästä. Sitten hän jatkoi Jamesin sängylle ja heitti vedet hänenkin niskaansa. Pojat eivät kuitenkaan heränneet kunnolla, joten Lily päätti hakea vielä toiset ämpärilliset vettä ja viskasi nekin heidän päälleen.
’’RIITTÄÄ JO!’’ Sirius karjui ja ravisteli hiuksiaan kuin koira. ’’HERÄSIMME KYLLÄ!’’
’’No en olisi siitä niinkään varma’’, Lily sanoi ja veti taikasauvansa taskusta. ’’Tässä teille kahvia, että varmasti heräätte.’’ Lily taikoi kaksi kuppia tyhjästä, täytti ne kahvilla ja ojensi pojille.
’’Kiitos’’, James kiitti päätään pidellen. Hän ja Sirius hörppäsivät yhtä aikaa kahvia, ja pärskäyttivät ne myös suustaan ulos yhtä aikaa Lilyn katsoessa tuimasti heidän vieressään.
’’No, eikö maistu? Onko liian laimeaa tuliviskin jälkeen?’’ Lily kysyi vihaisesti.
’’Emme me tuliviskiä juoneet!’’ Sirius puolustautui ja yritti niellä kahvia, mutta se tuntui onnistuvan yhtä helposti kuin suuren sitruunan nieleminen.
’’Joimme vain kermakaljaa. Kysy vaikka Rosmertalta’’, James todisti.
’’Paitsi taisi sinne joukkoon jotain vahvempaakin lirahtaa’’, Sirius virnisti päätään pidellen. James naurahti, mutta voihakisi samantien pidellen päätään.
’’No, huispausharjoitukset alkavat puolen tunnin päästä, joten ajattelitteko tulla?’’
’’Lily, sinä kuulostat ihan McGarmiwalta, joka on juuri nielaissut Ruikulin’’, Sirius sanoi päätään pidellen. James taisi tajuta, että Lily oli kertonut huispausharjoituksien alkavan puolen tunnin päästä, sillä hän oli kaatunut sängylleen. Hän kieriskeli ja piteli päätään. Hetken kuluttua hän kuitenkin pomppasi pystyyn.
’’Nyt lentää laatta’’, hän sanoi, juoksi vessaan käsi suun edessä ja ilmeisesti ehti juuri ja juuri vessanpöntölle, ennen kuin oksensi. Sirius virnuili sängyltään.
’’Saatte kyllä luvan luvata, että tuo oli viimeinen kerta kun juotte alkoholia alaikäisinä!’’ Lily sanoi ankarasti kuulostaen liiankin paljon McGarmiwalta.
’’Nipottaja’’, Sirius marisi ja Lily marssi omaan makuusaliinsa valmistautumaan huispausharjoituksiin.
’’EIKÄ!’’ Sirius huusi muistaessaan, että hänellä olisi jälki-istunto. Hän kaivoi äkkiä herätyskellonsa matka-arkun pohjalta sukkien sisästä ja katsoi sitä. Se oli jo viisi yli viisi. McGarmiwa ei tosiaan tule tykkäämään tästä, hän ajatteli.
Koko joukkue oli paikalla, mutta Siriusta ja Jamesia ei näkynyt missään. Chelly oli tullut Lolan ja Kellyn kanssa katsomaan Lilyn ensimmäisiä harjoituksia, mutta olivat todella pitkästyneen näköisiä katsomossa. Lily hyppäsi luutansa selkään ja liisi ystäviensä luokse.
’’Joku teistä hyppää nyt luutani selkään ja vien hänet katsomaan, missä Sirius ja James ovat’’, Lily komensi ja Chelly tarjoutui heti ivallinen pilke silmissään.
’’No, hyppää kyytiin ja varo, ettet tipahda.’’ Chelly hyppäsi Lilyn taakse ja Lily polkaisi katsomon reunasta vauhtia. He liisivät Chellyn kiljunnan säestämänä kohti Kelmien makuusalin ikkunaa ja Lily loitsi sen auki.
’’Alohomora’’, hän sanoi ja ikkuna ponnahti auki. Chelly kapusi luudan selästä huoneeseen Lilyn lentäessä varovaisesti tämän perässä. Chelly hoippui hieman ja hänen siististi kammatut ja laitetut kutrit olivat nyt tuulen tuivertamat.
’’En ikinä –IKINÄ enää lennä luudalla!’’ Chelly sanoi ja otti tukea lähimmästä sängystä, ettei olisi pyörtynyt. Lily kääntyi ympäri ja purskahti raikuvaan nauruun. Chellykin katsoi, mille Lily nauroi ja hänkin yhtyi siihen. Toisessa päässä makuusalia Sirius nukkui toinen poski tyynyä vasten venyneenä ja jalat koukussa niin, että tämän takapuoli törrötti hassusti taivasta kohti. Sirius mutisi jotain unissaan ja laittoi peukalonsa suuhun.
’’Hei, tuosta on kyllä pakko saada kuva. Missä se Siriuksen kamera on?’’ Chelly touhusi täysin unohtaneena äskeisen huteran olonsa.
’’Varmaan hänen matkalaukussaan’’, Lily vastasi ja ihmetteli, missä James oli. Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua kovaa kuminaa.
’’Onko ulkona ukkonen?’’ Lily kysyi ääneen ja katsoi taivaalle avoimesta ikkunasta. Pilviä taivaalla oli kuin tyynyn sisällä untuvaa, mutta vettä ei satanut eivätkä salamat välkkyneet harmaata taivasta vasten.
’’Mistä tuo sitten kuuluu?’’ Lily mietti ääneen ja kuunteli tarkasti. Ääni lähti vessalta päin, joten Lily suunnisti sinne. Hän aukaisi oven varovasti, sillä luuli tietävänsä mitä sen takaa paljastuisi. Hän oli aivan liian oikeassa. James kuorsasi pää vessanpöntössä ja kuorsaaminen kaikui mukavasti pöntöstä kylpyhuoneen seiniin.
’’No voi hyvä tavaton’’, Lily kuiskasi pidellen kättään suunsa edessä. Hän käveli Jamesin luokse ja vetäisi vessasta, jolloin kylmä vesi huuhtoi Jamesin kasvoja ja tämä heräsi. Ensi sanoikseen herättyään hän sanoi: ’’En kyllä ikinä enää juo mitään vettä vahvempaa.’’
’’Niinhän sinä aina sanot’’, Lily sanoi kädet puuskassa Jamesin vieressä. Poika kohotti silmiään siristäen katseensa tyttöön ja painoi päänsä katuvana vasten rintaa.
’’Anteeksi’’, hän kuiskasi ja nousi ylös lattialta. Lily katsoi tuimasti johtajaoppilaspariaan.
’’Saisit hävetä käytöstäsi. Sammuit keskelle oleskeluhuonetta Siriuksen kanssa’’, Lily sätti.
’’En kai?’’ James katsoi Lilyä, mutta tyttö ei suonut tälle ainuttakaan säälivää silmäystä.
’’Huispausharjoitukset ovat alkaneet jo –’’ Lily katsoi kelloaan, ’’kymmenen minuuttia sitten.’’
’’Voi helvetti.’’ Lily ei ollut kuullut kovinkaan montaa kertaa Jamesin kiroilevan.
’’Pese hampaasi ja ilmesty kentälle.’’
’’Mikä sinä olet määräilemään kun et edes ole kapteeni!’’ James kysyi vähän turhan pistävästi.
’’Anteeksi vain, mutta minua kiinnostaa rohkelikonjoukkueen menestys’’, tyttö vastasi ja lähti pois vessasta.
Chelly oli juuri löytänyt Siriuksen kameran tämän matka-arkusta ja katsoi Lilyä.
’’Et muuten usko miten ihanalta tuntuu kostaa se Kalkaroksen suuteleminen tuolle’’, Chelly kuiskasi hymyillen ivallisesti.
’’Uskon. Et muuten usko, mitä löysin vessasta’’, Lily kuiskasi vastaukseksi.
’’No, mitä?’’
’’Jamesin, joka nukkui pää vessanpöntössä.’’
’’No miten sait hänet hereille?’’
’’Vetäisin vessasta’’, Lily vastasi muina mieh –anteeksi, naisina.
’’Ihan oikein sille! No nyt minä otan muutaman kuvan. Hetki pieni.’’ Chelly nosti kameran silmänsä eteen ja otti kuvan. Hän otti ensimmäisen kuvan jälkeen pari muutakin kuvaa eri kuvakulmista ja saatuaan työnsä päätökseen, hän näytti tyytyväiseltä.
’’Nyt sitten herätetään hänet’’, Chelly sanoi ja meni tyttöjen makuusalin puolelle hakemaan ilmeisesti jotain ja ilmestyi tuota pikaa käsivarrellaan Dax.
’’Mitä sinä sillä teet?’’ Lily kysyi pahaa aavistaen.
’’Annan pienen herätyksen’’, Chelly vei papukaijansa Siriuksen luokse ja laski sen pojan päälle.
’’No niin, Dax. Noki hänen varpaitaan.’’ Lily arveli, ettei lintu tottelisi, mutta yllätyksekseen hän näki, että Dax teki työtä käskettyä ja rupesi nokkimaan. Chelly irrotti filmirullan kamerasta samalla kun Sirius alkoi heräillä. Poika säikähti jälleen pahanpäiväisesti, kun Dax tuijotti silmillään suoraan Siriuksen silmiä.
’’Ääk! Mitä tuo tekee TAAS täällä?’’
’’Herätti sinut’’, Chelly sanoi hymyillen, ’’tiedoksesi, että olette Jamesin kanssa myöhästyneet jo viisitoista minuutti huispausharjoituksista.’’
’’Voi perskutti! Jälki-istunto! Paljon kello on?!’’
’’Puoli kuusi. Ala mennä pesemään hampaasi Jamesin seuraksi ja ilmesty kentälle. Joukkue odottaa jo’’, Chelly määräsi, ’’Lily, mennään me jo.’’
’’Sirius, älä VAIN sano että olet taas jälki-istunnossa!’’ Lily huusi.
’’Mitä jos sanonkin?’’
’’No ala sitten mennä sinne, idiootti!’’ Lily kiljaisi, nousi luudalleen ja Chelly tuli jälleen istumaan hänen taakseen, kunnes muisti, minkälainen matka oli edessä.
’’Ööh, Lily? Jos voisin kävellä kentälle?’’
’’No se ja sama minulle. Menen jo.’’ Lily liisi ikkunasta ulos ja Chelly lähti makuusalista kohti oleskeluhuonetta. Juoksi makuusalista oleskeluhuoneeseen ja sen kautta käytävään pysähtymättä selittelemään Remukselle ja Peterille kiirettään.
’’Minä luulin, että olit jo kentällä Lilyn seurassa?’’ Remus ihmetteli pelatessaan korttia Peterin kanssa.
’’No niin olinkin, mutta piti tulla Lilyn kanssa herättämään Sirius ja James. Et sitten yhtään voinut Peterin kanssa huolehtia heitä kentälle ajoissa?’’
’’En ollenkaan huomannut ajan kulua!’’ Remus puolustautui.
’’Silti. Nyt ovat molemmat saaneet herätä, ja Siriusta odottaa jossain vaiheessa kiva pikkuyllätys ilmoitustaululla’’, Chelly sanoi virnistäen ja riensi ulos muotokuva-aukosta. Pian tämän jälkeen James tuli rymisten alas portaita ja pysähtyi Remuksen ja Peterin eteen.
’’Olisitte voineet tulla herättämään’’, hän sanoi sanoi.
’’Niin olisimme, mutta emme huomanneet ajan kulua’’, Peter vastasi.
’’Nyt on kiire. Nähdään!’’ James sanoi ja lähti juoksemaan muotokuvalle.
’’Anteeksi myöhästyminen. Ottakaa luudat ja aloitetaan harjoitukset’’, James huusi juostessaan kentälle. Hän hyppäsi luudalle ja suhahti nopeasti taivaalle muun joukkueen odotellessa ohjeita. James leijui joukkueen yläpuolella ja jakeli ohjeet.
’’No niin, harjoitetaan nyt uusia pelaajia’’, James opasti joukkuetta, ’’pelataan niin sanottu harjoituspeli, jossa tehdään maaleja vain yhteen päätyyn. Luke päästätkö siepin, että Lily voi napata sen?’’
’’Heti, pomo!’’
’’No niin, aloitetaan. Jahtaajat seuratkaa minun esimerkkiä ja Lily varmaan tiedät miten toimia?’’ Lily nyökkäsi jäykästi suu tiukkana viivana. Se sai Jamesin huokaisemaan syvään. Luke päästi siepin ja ryhmyt irti ennen kuin nousi ilmaan.
’’Hienosti meni!’’ James huudahti rankkojen harjoitusten jälkeen. Poika ei ollut väsynyt ollenkaan, mutta joukkueen jäsenten ruumiit huusivat selvästi lepoa ja kuumaa suihkua. Harjoitusten puolivälissä vesisade oli kastellut joukkueen likomäräksi ja ainoa kuiva kohta oli kainaloiden alla.
’’Joo, mutta voisitko päästää meidät jo kärsimästä’’, Sara sanoi hampaat kalisten.
’’Joo, nähdään seuraavissa harjoituksissa, jotka ovat muuten huomenna.’’ Joukkue lähti mutisten ja kalisten pukuhuoneita kohti yli-innokas James mukanaan.
’’No, mitenkäs Minerva suhtautui myöhästymiseesi?’’ James kysyi samana iltana ennen nukkumaan menoa.
’’No, hän otti kaksikymmentä pistettä pois ja valitteli kermakaljan löyhkästä.’’
’’Mitä sinä edes jouduit tekemään?’’ Peter kysyi. Remus ja Peter olivat saaneet vasta silloin tietää, että Sirius oli hankkinut itsensä jälki-istuntoon ja ei ollut ollut huispausharjoituksissa.
’’Järjestelemään arkistoja. Ette muuten usko miten tylsää se oli. Nukahdin niiden lappujen päälle.’’
’’Ja Minnie ei varmaan hirveästi tykännyt, vai mitä?’’ James sanoi.
’’Ei. Kuolasin yhden paperin märäksi’’, Sirius virnisti ja meni vessaan.
Viikko kului nopeasti loppuun huispausharjoitusten, koulun ja ystävien kanssa. Chelly alkoi olla hermoraunioina Siriuksen syntymäpäivien tähden, sillä ei ollut vieläkään keksinyt aihetta tai paikkaa, missä ne pitäisi. Syntymäpäivät olivat lauantaina ja aikaa niihin olisi enää vain kolme päivää, ellei kyseistä päivää laskettu mukaan. Williamista oli tullut omistushaluinen ja Chelly nähtiin piileskelevän ja välttelevän poikaa jos jonkinlaisissa paikoissa. Lily oli yllättänyt Chellyn sohvan päädyn takaa ja kysynyt, mitä tämä siellä teki.
’’Etsin korvakoruani’’, Chelly oli vastannut pokkana ja kumartunut sohvan alle etsimään.
Sirius oli päättänyt ottaa selvää syntymäpäivistään ja päätti mennä kuokkimaan tyttöjen makuusaliin. Ensin hän koputti oveen, jotta varmistuisi siitä, ettei huoneessa olisi ketään. Kukaan ei tullut aukaiseman ovea, joten Sirius taikoi lukon auki ja astui sisään. Hän asteli Chellyn sängyn luokse ja aukaisi tämän yöpöydän laatikon ja otti sen syliinsä. Laatikosta löytyi suklaata, lehtiä ja meikkejä, joiden tarkoitusta Sirius ei kyllä tiennyt, mutta arveli niiden käytön kohdistuvan kasvoille. Laatikosta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, joten hän laittoi sen takaisin paikoilleen ja siirtyi tutkimaan sängynalusta. Hän kumartui pölyiselle lattialle ja nosti sängyn päiväpeiton reunaa sen verran, jotta näki sen alle. Nyt kyllä olisi käyttöä sille jästien laskupampulle, Sirius mietti ja laski peiton takaisin, sillä ei ollut nähnyt muuta kuin pölypalleroita. Hän nousi seisaalleen ja istahti miettimään Chellyn sängylle. Hän antoi katseensa kiertää makuusalissa ja hoksasi Dax – papukaijan häkkinsä orrella pää siiven alla ilmeisesti nukkumassa. Sirius meni linnun luokse ja tökkäsi tätä hellästi sormenpäällään. Se havahtui heti unestaan ja rääkäisi kovaäänisesti.
’’Shh!’’ Sirius sanoi sormi suunsa edessä.
’’Kraa, shh, kraa!’’ lintu vastasi. Sirius sai idean.
’’Minä olen Dax’’, Sirius sanoi linnulle.
’’Minä Dax, kraa!’’
’’Hyvä.’’
’’Kraa, hyvä!’’
’’Sano ’kiva tipu.’’’
’’Sano, kraa, kiva tipu, kraa!’’
’’Kiva tipu’’ Sirius toisti virnistellen. Hän toivoi, että Dax osaisi toistaa sen.
’’Kiva tipu Dax, kraa!’’
’’Ei, ei. Kiva tipu.’’
’’Ei, kraa, tipu.’’
’’Kiva tipu.’’
’’Kiva tipu, kraa!’’
’’Hienoa!’’ Sirius iloitsi ja oli aukaisemassa Daxin häkkiä, kun tyttöjen makuusalin ovi aukesi naristen. Sisään astui Chelly ja tämä jäi tuijottamaan Siriusta pöllämystyneenä. Sirius hymyili sädehtivästi ja Chelly sai näköjään puhekykynsä takaisin.
’’Mitä helkkaria sinä luulet tekeväsi?'' hän tiuskaisi.
''Kiva tipu, kraa!'' Chelly oli pudottaa silmänsä päästä.
''Mitä sinä teit?!'' Chelly kysyi raivoissaan.
’’En mitään!’’ Sirius sanoi viattomasti virnuillen ja Chelly astui vaarallisesti askelen eteenpäin.
''Helvetti, KRAA!''
’’Tuota minä en sille opettanut!’’ Sirius sanoi puolustelevasti.
’’Minä tapan sinut!'' Chelly kiljui Siriukselle.
’’No minkäs sille mahtaa, että se ottaa kaiken sisäänsä mitä sanoo?'' Sirius sanoi viattomana.
’’No kyllä sille mahtaa!''
’’Melonille, kraa, kiva tipu!''
’’No TUON se sanoi ihan itse! Lupaan etten sanonut yhtään tuohon viittaavaakaan!'' Chellyn naama alkoi punertua tasaista tahtia ja muutenkin koko tyttö tärisi.
’’Tuliko kylmä?’’ Sirius kysyi vinoillen.
''TAPAN SINUT!'' Chelly huusi ja lähti jahtaamaan liuennutta Siriusta poikien makuusalin puolelle. ''HAUTAAN SINUT JA SEN JÄLKEEN KLOONAAN SINUT JA SITTEN TAPAN KLOONISI! LOPULTA EN ENÄÄ IKINÄ PUHU SINULLE!'' Papukaija oli lähtenyt lentelemään auki jääneestä häkistä heidän peräänsä ja huuteli kaikkia hävyttömyyksiä.
’’Mitähän tuolla tapahtuu?’’ Lola kysyi ymmällään Remukselta kun he istuivat tehden läksyjä takan ääressä.
’’En ole varma haluanko tietää’’, Remus vastasi kun poikien makuusalin suunnalta kuului epäilemättä tuolin räsähdys.
’’En minäkään.’’ Hetken päästä Sirius juoksi nauraen portaita alas Dax yläpuolellaan lentäen ja raakkuen ja pian raivostunut Chellykin juoksi portaat alas.
’’Nyt en TODELLAKAAN halua tietää, mitä he tekivät’’, Lola sanoi silmät pyöreinä.
’’Samat sanat.’’ Chelly ja Sirius juoksivat ympäri oleskeluhuonetta ja Chelly huuteli Siriuksen perään tappouhkauksia. Sirius pysähtyi Chellyn eteen ja tyttö törmäsi suoraan tätä päin ja he kaatuivat päällekkäin lattialle. William katsoi murhaavasti Siriusta.
’’Et viitsisi nousta ylös?’’ Sirius kysyi katsoen Chellyä silmiin.
’’Ilomielin.’’ Chelly nousi ylös ja katsoi, että varmasti astui Siriuksen mahan päälle. Sirius parahti kivusta ja nousi itsekin ylös.
’’Tehdäänkö sovinto?’’ Sirius kysyi käsi ojennettuna kättelyyn. Oleskeluhuoneessa oli hiljaista ja kaikki katsoivat Siriusta ja Chellyä.
’’En ikinä, ennen kuin saat tuon linnun lopettamaan nuo hävyttömyydet’’, Chelly sihisi.
’’Ei sitten. Ei sinun kyllä tarvitse järjestää niitä syntymäpäiviäkään.’’ Chelly harkitsi asiaa uudemman kerran ja päätti, että halusi järjestää juhlat, sillä hänellä oli suunnitelmia niiden varalle.
’’Olet kyllä maailman lahjakkain pään kääntäjä’’, Chelly mutisi.
’’No hyvä! Sittenhän asia on sillä selvä!’’ Sirius sanoi ja ojensi jälleen kätensä ja Chelly tarttui siihen.
’’Mutta vain syntymäpäiviisi asti.’’
’’Okei.’’
’’Sirius on kyllä aika taitava’’, Lola totesi puolen tunnin päästä tehdessään edelleen läksyjään Remuksen kanssa.
’’Ai minkä suhteen?’’
’’Hän sai Chellyn suostumaan aselepoon. Se jos mikä on jotain.’’
’’Ahaa.’’ Lolan ja Remuksen välille laskeutui hiljaisuus, jossa kuului vain sulkakynien rapina pergamenttia vasten.
’’Ääh, en jaksa enää tehdä näitä!’’ Remus huudahti ja se sai Lolan heilauttamaan päänsä ylös niin, että tummanruskeat kutrit heilahtelivat kauniisti.
’’Olemme kyllä tosiaan tehneet läksyjä viimeiset kaksi tuntia. Pidetään tauko?’’ Remus nyökkäsi ja heitti sulkakynänsä läksyjen päälle.
’’Onko Chelly muuten jo keksinyt paikan niille Anturajalan synttäreille?’’ Remus kysyi aloittaakseen keskustelun.
’’Ei’’, Lola huokaisi ja katsoi Remusta. ’’Eikä varmaan tällä menolla keksikään.’’
’’Juu.’’ Jälleen heidän välilleen laskeutui hiljaisuus.
’’Täällä on kuuma’’, Lola valitti ja heilutti kättään saaden aikaan viilennystä otsalleen.
’’Mene uimaan’’, Remus sanoi virnistäen.
’’Missä on uima-allas?’’ Lola kysyi kohottaen kulmaansa.
’’Tarvehuoneessa’’, Remus vastasi kuin asia olisi ollut päivän selvä.
’’Hei! Nyt saat lähteä näyttämään minulle sen paikan! Saatoin saada idean!’’ Lola sanoi innoissaan ja nosti Remuksen kädestä ylös.
’’Okei?’’ Lola riuhtoi innoissaan Remuksen kädestä muotokuva-aukolle ja siitä ulos.
’’Minne päin?’’ Lola kysyi pitäen edelleen Remuksesta kiinni.
’’Seitsemänteen kerrokseen Barnabas Bauka-aivon muotokuvan eteen.’’ Lola lähti juoksemaan käytäviä pitkin Remus perässään. He olivat alta aikayksikön perillä.
’’No niin. Mitä pitää tehdä, jotta se huone tulee tänne’’, Lola kysyi innoissaan katsoen vihreänruskeilla silmillään Remusta. Tytön silmät tuikkivat innosta, joten Remus päätti kertoa huoneen salaisuuden.
’’No niin. Kävelet kolme kertaa tämän taulun ohitse ja toivot mielessäsi sitä paikkaa, jonka tarvitset.’’
’’Okei.’’ Lola sulki silmänsä ja rupesi kävelemään edestakaisin toivoen huonetta, jossa olisi baari, suuri uima-allas, aurinkotuoleja ja pyyhkeitä. Kun hän oli kävellyt kolmesti kuvan ohi, hän aukaisi silmänsä ja ilahtui näkemästään.
’’Jes!’’ Hän juoksi oven luokse, aukaisi sen ja kiljaisi onnesta. Remus meni uteliaisuuttaan katsomaan, minkälaisen huoneen Lola oli toivonut. Hänen leukansa loksahti kun hän näki edessään ison uima-altaan, jonka reunoilla oli rantatuoleja ja nurkassa oli viihtyisän näköinen baari, jonka olisi voinut kuvitella Hawajin rannalle. Palmut olivat molemmin puolin baaria ja niiden oksat laskeutuivat lumoavasti tiskin päälle. Baarin takaseinässä oli sen nimi: Hilly Billy’s Bar. Muutenkin huone, tai pitäisikö sanoa uimahalli, oli viihtyisä. Katosta roikkui köynnöksiä ja nurkissa oli Jukka-palmut. Jokaisella rantatuolilla oli Hawajin tyylinen kaulanauha ja kukkamaljakoita oli jokaisen pienen pyöreän baaripöydän päällä. Katon köynnösten alla oli tuikkiva tähtitaivas. Uimahallin kaakeloitus oli sievä: merensiniset kaakelit lattiasta kattoon.
’’Nyt Chelly on päättänyt Siriuksen synttäreiden paikan’’, Lola sanoi Remukselle, joka ihasteli vieläkin kaunista huonetta.
’’Mitä sanoit?’’ Remus havahtui. Lola päästi helisevän ja kauniin naurun, joka sai Remuksen sydämen jättämään kaksi lyöntiä väliin.
’’Että Siriuksen syntymäpäivät pidetään täällä.’’
’’Joo. Tämä on oikein hyvä paikka.’’
’’Ja kiitos kuuluu sinulle.’’
’’Ai miten niin?’’ Lola astui askelen lähemmäksi Remusta ja halasi tätä nopeasti. Remus hämmentyi Lolan äkillisestä halauksesta. Hän oli saanut tytöstä ujon ja kiltin koulutytön kuvan, mutta todellisuus taisi olla aika kaukana. Lola oli kiltti, mutta innostuessaan pysäyttämätön ja puhua papatti kuin papupata.
’’Kerroit minulle tästä paikasta, höpsö. Ja Chelly on ollut suurin piirtein kuukauden hermoromahduksen partaalla synttäreiden takia, joten tämä suo hänelle mielenrauhan edes hetkeksi.’’ Yhä hämmentyneenä Remus nyökkäsi vain pienesti.
’’No, minä taidankin lähteä kertomaan Chellylle tästä’’, Lola sanoi ja meni jo ovelle. ’’Kiitos vielä kerran ja nähdään!’’ Remus tuijotti Lolan perään ja tajusi vasta sitten, kuinka paljon kello oli.
’’Hei!’’ hän huusi, ’’HEI LOLA!’’ Remus hölkkäsi ovelle ja näki Lolan, joka käveli hymyillen leveästi Remuksen luokse.
’’Mitä?’’
’’Öö... kello on jo aika paljon ja… tuota… mennäänköyhdessätakaisin?’’ Remus sanoi nopeasti. Hän ei tiennyt mikä häneen meni, mutta yhtäkkiä Remus tunsi outoa vetoa Lolaan. Lola naurahti jälleen helisevästi.
’’No jos se on pakollista.’’ He lähtivät kävelemään käytävää vierekkäin Remuksen ihmetellessä, milloin tämä tunne oli häneen iskenyt. Se oli iskenyt päin kasvoja varoittamatta. Poika päätti pitää tunteensa toistaiseksi kurissa, ja painoi ne aivojensa taka-alalle.
’’Chelly, arvaa mitä!’’ Lola huusi heti kun oli päässyt makuusaliin.
’’No mitä?’’
’’Löysin paikan, jossa pitää Siriuksen synttärit!’’ Se sai Chellyn nousemaan seisomaan.
’’Näytä heti se!’’
’’No… ööh... kello on jo aika paljon ja käytävillä ei saa enää liikkua…’’
’’Se ja sama. Hetki…’’ Chelly meni poikien makuusalin puolelle, jossa Kelmit (lukuun ottamatta Remusta) pelasivat räjähtävää näpäytystä.
’’No niin, James anna minulle se näkymättömyysviittasi’’, Chelly komensi ja meni pojan matka-arkulle, joka oli kuin hurrikaanin jäljiltä.
’’Mitä? Häh? Täh? Mistä sinä siitä tiedät?!’’ James kysyi silmät ymmyrkäisinä.
’’No mitenköhän te olisitte voineet selviytyä jokaisesta hiippailusta, jos ette olisi olleet näkymättömyysviitan alla?’’
’’Niin, mutta- mutta...’’
’’Ei muttia! Anna se viitta nyt tänne!’’ James oli ottanut näkymättömyysviittansa syleilyyn kuin yrittäisi suojella sitä maailman pahuudelta.
’’Entä jos en anna?’’
Chelly pyöräytti silmiään ja katsoi Jamesia silmät viiruina.
’’Okei, okei! Älä sitten kadota sitä!’’
’’En, en.’’ Chelly lähti nopeasti takaisin omaan makuusaliinsa.
’’No niin, tule tänne alle’’, Chelly sanoi ja Lola katsoi Chellyä kysyvästi.
’’Mikä tuo on?’’
’’Jamesin näkymättömyysviitta. Tule nyt!’’ Lola meni Chellyn seuraksi viitan alle ja he lähtivät kohti tarvehuonetta.
’’Hei! Mihin te hävisitte?’’ Lily huudahti, mutta hänen kaksi ystäväänsä eivät enää kuulleet häntä.
Lola johdatti Chellyn tarvehuoneen eteen ja opasti tälle mitä hän seuraavaksi tekisi.
’’… ja sitten vain toivot kovasti sitä, mitä haluat.’’ Lola asteli jälleen kerran kolmesti ohi muotokuvan ja hetken kuluttua kuului naksahtava ääni ja ovi oli ilmestynyt. Chelly harppaisi ovelle, aukaisi tämän ja meni sisään. Lola tuli tyytyväisenä perässä. Chelly ei nähtävästi saanut sanoja suustaan, sillä tämä aukoi suutaan ilman ääntä.
’’No, käykö tämä syntymäpäivien vietto paikaksi?’’ Lola kysyi ja Chelly kääntyi katsomaan tätä.
’’Minä ra-kas-tan sinua! Oi tämä on juuri täydellinen!’’ Chelly huusi ja hyppäsi ystävänsä kaulaan.
’’Luulin että olit Williamin kanssa?’’ Lola vastasi sarkastisesti.
’’Katsohan, sinustakin löytyy sarkastinen puoli!’’ Chelly sanoi hymyillen ja tämän siniset silmät tuikkivat iloisesti. Kuitenkin hetken päästä tytön hymy lopahti ja silmien tuike sammui.
’’No, eikö tämä olekaan hyvä?’’
’’On toki. Parempaa paikkaa ei voisi olla, mutta miten kaikki väki saadaan tänne?’’
’’Voi hitsi. En ajatellut sitä ollenkaan… eiköhän me joku keino keksitä. Pitää kysyä Remukselta.’’
’’Vai niin, että sillä tavalla.’’
’’Mitä?’’
’’Ei mitään’’, Chelly sanoi pitkittäen sanaa ’ei’.
’’Älä luulekaan, että minulla ja Remuksella olisi jotain viritystä meneillään. Hän se tästä paikasta minulle kyllä kertoi, mutta olemme vain ystäviä. Se on sama asia kuin sinulla ja Siriuksella.’’
’’Paitsi minä ja Sirius emme ole ystäviä. Vihaamme toisiamme.’’
’’Näinköhän on.’’
’’No kyllä on. Takaisin ongelmaamme. Kukaan ei tiedä tästä paikasta mitään. Ja miten täällä muka voi juhlia, koska ei täällä edes ole paljon tilaa!’’ Lola pyöritti päätään ja sanoi:
’’Pidämme allasbileet.’’
Seuraavana päivänä heti koulutuntien jälkeen Chelly pyysi Kelmit, paitsi Siriuksen, ja Lilyn, Lolan ja Kellyn kokoukseen tyttöjen makuusaliin. William oli näyttänyt nyrpeää naamaa siksi, koska ei saanut osallistua järjestelyihin.
’’No niin, saatte auttaa minua Siriuksen syntymäpäivien järjestelyissä’’, Chelly sanoi kun kaikki olivat koossa. ’’Ensinnäkin teidän paikan, jossa pidämme ne. Tarvehuone.’’
’’No mistäs sinä SIITÄ tiedät?’’ James kysyi.
’’Remus kertoi Lolalle ja Lola kertoi minulle. Elikkä. Iso ongelma on nyt se, että kukaan juhlavieraista ei tiedä, missä se huone on.’’
’’Siis mitä, en ole pysynyt perässä ollenkaan’’, Kelly ja Lily sanoivat yhteen ääneen.
’’Mitä osaa ette tajunneet?’’ Lola kysyi.
’’Sitä tarvehuonetta’’, Lily vastasi Kellynkin puolesta.
’’Se on huone, joka ilmestyy, jos kävelet kolmesti Barnabas Bauka-aivon kuvan ohitse ja toivot sitä mitä tarvitset. Huone antaa sinulle ihan mitä vain eniten tarvitset’’, James selosti lyhyesti ja Lily nyökkäsi hitaasti Kellyn kanssa.
’’No ketä sinä olit ajatellut kutsua sinne?’’ Remus tiedusteli.
’’Kaikki rohkelikot neljännestä luokasta ylöspäin.’’
’’Oletko sekaisin?’’ James parahti, ’’tajuatko OLLENKAAN kuinka paljon meitä siellä silloin olisi?!’’
’’Tajuan aivan selvästi ja sen takiahan sen huoneen nimi onkin tarvehuone.’’
’’Niin, mutta.. tuskin kaikki edes tuntevat Anturajalkaa’’, sanoi Peter, joka puhui ensimmäisen kerran koko kokouksen aikana.
’’No kuka nyt Siriusta ei tuntisi?’’ Lily kysyi ja Peter punastui hieman.
’’Kuitenkin, James saa mennä nyt hakemaan McGarmiwan toimistosta rohkelikkojen nimilistat, jotta osaamme lähettää kutsut’’, Chelly määräsi katsoen Jamesia.
’’Eikö olisi vain helpompi, jos kirjoittaisimme ison julisteen oleskeluhuoneen ilmoitustaululle?’’ James kysyi.
’’Ei, koska sitten voi tulla kateellisuutta ja riitoja siitä, kuka on vähintään neljätoista. Mutta julisteesta sain ajatuksen: tehdään jokaiseen makuusaliin, neljäsluokkalaisista ylöspäin tietysti, julisteet, joissa on ohjeet huoneen löytämiseen ja muut tarpeelliset jutut.’’
’’Okei’’, muut vastasivat kuorossa.
’’Lily saat toimittaa julisteen tyttöjen puolelle ja James saat toimittaa sen poikien puolelle. Selvä?’’ Lily ja James nyökkäsivät.
’’No niin, ei kun suunnittelemaan sitä julistetta!’’
Kaikki seitsemän rehkivät tunnin päästäkseen kaikille sopivaan lopputulokseen julisteen kanssa. Siitä tuli hieno. Reunoilla oli palmut ja keskellä ylhäällä aurinko säihkyi iloisesti. Hiekkaranta oli juuri ennen kuin sininen vesi säihkyi auringon paisteessa. Mustalla ja hienoilla kirjaimilla oli kirjoitettu tekstit kuvan päälle.
’’Entäs jos joku luulee, että ne juhlat pidetään jollain Karibian aurinkorannalla?’’ Peter kysyi.
’’Ei kukaan niin tyhjäpäinen voi olla!’’ Chelly sanoi ja ihasteli heidän työtään. ’’Nyt vain kopioidaan näitä niin monta kuin tarvitsemme.’’ Chelly lausui ’kopioidu’ loitsun ja hänen taikasauvansa kärjestä alkoi tulla samanlaisia julisteta kuin he olivat tehneet. Kun kaikki oli saatu tehtyä Lily ja James veivät julisteet makuusaleihin.
’’Homma hoidettu’’, James ilmoitti saapuessaan jälleen tyttöjen makuusaliin Lily perässään.
’’Hyvä, hyvä! Nyt vain sitten odotetaan lauantaita. En kyllä kestä odottaa sinne asti!’’ Chelly sanoi.
’’Sinähän vihaat Siriusta?’’ Lola muistutti.
’’No niin vihaankin, mutta en vihaa hänen syntymäpäiviään! Haluan uimaan!’’
Lauantai tuli Chellyn mielestä liian hitaasti. Hän halusi päästä juhlimaan, uimaan ja toteuttamaan pirullisen suunnitelmansa. Hän oli tehnyt sitä salaa ystäviltään, mikä oli ollut aika vaikeaa. Lily oli nähnyt vaaleanpunaisen pahvin vilahduksen torstai-i
-
Kun lauantai tuli, aika monet rohkelikkojen seitsemäsluokkalaiset pistäytyivät Tylyahossa ostamassa Siriukselle syntymäpäivälahjan. Suurin osa heistä oli poikia, sillä tytöt eivät vaivautuneet ostamaan sydäntenmurskaaja-Mustalle minkään näköistä lahjaa. Sen verran ystävällisiä he sentään olivat, että ostivat tai tekivät itse kortin pojalle. Chelly ei ostanut lahjaa vaan kertoi, että hänen ’’yllätyksensä’’ korvaisi lahjan. Neljäs –viides – ja kuudesluokkalaiset rohkelikot eivät luultavasti olleet hankkineet kuin kortin. Muutamia harvoja tapauksia oli, jotka toivat lahjan. Esimerkiksi rohkelikon huispausjoukkueen jäsenet olivat hankkineet Siriukselle lahjat. Lily, Lola ja Kelly olivat ostaneet Siriukselle yhteisen lahjan: kasetin ja kasettisoittimen. Lily oli kiittänyt sitä, että seitsemäsluokkalaiset saivat käydä Tylyahossa milloin huvitti. Kyseiselle kadulle oli perustettu vasta kesällä kauppa, jossa myytiin erikoisimpia jästivempaimia.
’’Mitähän Sirius tälläkään tekee. Eihän se edes toimi täällä!’’ Kelly oli sanonut kun he olivat ostaneet laitteen.
’’Kyllä hän sille löytää vielä käyttöä. Usko pois’’, Lily oli vastannut. Muut Kelmit olivat ostaneet Siriukselle herätyskellon ja Muumikirjan (James oli kertonut Remukselle ja Peterille, että Sirius luki Muumeista kertovia tarinoita.)
’’Sirius!’’ Chelly kutsui oleskeluhuoneessa, ’’tules tänne!’’ Sirius meni virnistellen Chellyn luokse.
’’Mitä kultaseni?’’ Chelly polkaisi poikaa varpaille ja sanoi:
’’En ole kultasesi. Tulet viimeisenä tänään sinne. Se on tarvehuoneessa.’’
’’Juu.’’
’’No nähdään sitten kahdeksalta. Menen jo sinne.’’ Chelly lähti Siriuksen luota muotokuvalle ja ulos hämärään käytävään.
Tarvitsen huoneen, jossa on uima-allas, allasbaari ja aurinkotuoleja, Chelly ajatteli ja asteli taulun edessä. Ovi ilmestyi tyhjästä ja neitokainen meni siitä sisään. Hän jäi ihastelemaan säihkyvän sinistä vettä ja ihanaa kaakeloitusta hetkeksi, ennen kuin pani tuulemaan.
’’Hmm, mitäs tänne tarvittaisiin’’, hän mietti ääneen. Hän keksi, että ruuat olisi syytä hankkia. Tarvitsen syntymäpäiväruuat, hän toivoi, mutta mitään ei tapahtunut.
’’Ei voi olla totta! Anna minulle kaikkea, mitä syntymäpäivillä syödään!’’ Chelly säikähti aika kovasti, koska kuului pieni poksahdus ja hänen eteensä ilmestyi pöytä joka notkui jos jonkinlaisia herkkuja. Oli jäätelöä, vanukasta, sipsiä, karkkia ja boolia. Chelly taputti käsiään yhteen ja leijutti pöydän baarin viereen. Sen jälkeen hän aloitti koristelun. Tarvitsen kankaan, jossa lukee: Paljon onnea luolamies! Oven yläpuolelle tuli kangas kahden kepin varaan ja kankaassa tosiaan luki tuo humoristinen onnentoivotus erivärisillä kirjaimilla, jotka vaihtoivat väriä tasaista tahtia. Chelly katseli ympärilleen ja mietti, mitä muuta huoneeseen olisi voinut laittaa.
’’Eipä oikeastaan muuta’’, hän sanoi ääneen.
’’Puhutko sinä jo itseksesi?’’ ääni Chellyn takaa sanoi ja tyttö kiljaisi säikähdyksestä niin, että koko tila kaikui pitkään. Chelly käännähti taikasauva koholla puhujaan päin ja laski sen kuitenkin saman tien.
’’Hullu! Ei saa säikytellä!’’ Chelly huusi Williamille.
’’Anteeksi, muru, mutta oli jo ikävä.’’
’’Voi pientä. Tule tänne.’’ Williamin ruskettuneille kasvoille kohosi siriusmainen virne ja tämä käveli tyttöystävänsä luokse ja suuteli tätä suoraan suulle. Kun he erkanivat, molempien huulilla oli lämmin hymy.
’’Paljonko kello on?’’ Chelly kysyi hiljaa. William katsoi rannekellostaan ja ilmoitti ajan olevan kaksikymmentä yli seitsemän.
’’Ihmiset alkavat kohtapuoliin tulla.’’ Chellyn sanojen painoksi ovelta kuului hento koputus. Ovi aukaistiin varovaisesti ja sisään astui seitsemän, ilmeisesti neljäsluokkalaista, tyttöä.
’’Öh… tuota… olemmeko oikeassa paikassa?’’ etummainen tyttö kysyi arasti.
’’Kyllä olette. Tulkaa vain tänne ja vaihtakaa vaikka uimapuvut päälle’’, Chelly kertoi.
’’Tuota... missä voimme vaihtaa vaatteemme?’’
Chelly katsoi tyttöä hölmistyneenä ja tajusi, ettei huoneessa ollut pukukoppeja.
’’Oh. Anteeksi kauheasti. Hetki pieni.’’ Chelly sulki silmänsä. Tarvitsen kymmenen pukukoppia. Hän aukaisi silmänsä ja näki, että pukukopit olivat ilmestyneet oven molemmin puolin. Seitsemän tyttöä menivät koppeihin ja tulivat hetken kuluttua hienoissa bikineissään ulos.
’’Hienoa!’’
Viittä vaille kahdeksaan mennessä kaikki vieraat olivat saapuneet paikalle ja itse synttärisankarin oli määrä saapua kahdeksalta.
’’No niin. Kun Sirius astuu tuosta ovesta kohta sisään, aloitatte laulamaan sitä laulua, jonka opetin teille. Selvä?’’ Chelly opasti joukolle, joka oli kerääntynyt oven eteen isoksi uikkaripukeiseksi ryhmäksi.
Sirius käveli virnistellen käytävällä kohti tarvehuonetta. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mikä häntä odottaisi huoneessa. Hänen oli käsketty ottavan uikkarit mukaansa, mutta muuta infoa hän ei ollut saanut. Poika epäili, että jotain hänen tulisi tehdä uikkarit päällä, mutta Chellyn tuntien se olisi jotain paljon pahempaa. Sirius tuli tarvehuoneen eteen ja aukaisi oven.
’’Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea luolamies, paljon onnea vaan!’’ huoneesta kajahti ja Sirius oli kaatua järkytyksestä.
’’Mitäh?!’’
’’Hyvää syntymäpäivää, Sirius!’’ James tuli ystävänsä luo ja löi tätä selkään vähän turhan lujaa.
’’Niin mutta... häh?!’’ Sirius sanoi.
’’Mikä tässä muka on niin järkyttävää?’’ Chelly kysyi kipakasti.
’’Ei mikään. No NYT JUHLITAAN!’’ Sirius huudahti ja meni vaihtamaan uikkarinsa. Kun hän astui pukukopista pois, hän hyppäsi pommilla uima-altaaseen huutaen Tarzan huutoa. Siinä sivussa hän kasteli pari viidesluokkalaista, jotka kuitenkin hyppäsivät altaaseen Siriuksen perässä.
’’Hei, Sirius tule tänne saat lahjoja!’’ Luke Storm huusi altaan reunalta. Sirius kiipesi tikkaat ylös vedestä ja meni Luken luokse.
’’Oles hyvä’’, poika sanoi ja Sirius repi kääreestä uuden lyöjän mailan.
’’Kiitos, kiitos ja kiitos! Olinkin ajatellut ostaa uuden mailan.’’ Sirius sai lahjoja niin, että korvista tursusi. Hän sai lahjoja suklaasammakoista lehtiin ja lehdistä sukkiin. Sai hän myös yhdeltä seitsemäsluokkalaiselta kirjan: Näin käsittelet tyttöjä. Sirius oli tuhahtanut ja sanonut: ’’Enkö minä muka tyttöjä osaa käsitellä?’’
’’Hei Anturajalka, tule tänne niin saat meidän lahjamme’’, Remus huudahti baarin vierestä. Sirius käveli omahyväisin askelin ystäviensä luokse.
’’Tässä vähän aikaa sitten sinä kerroit lukevasi Muumikirjoja, joten tässä olisi yksi ja sitten tässä on Kuutamon pyynnöstä myös herätyskello’’, James virnisti ja ojensi lahjat ystävälleen.
’’Tämä on suuri loukkaus unenlahjojani kohtaan’’, Sirius sanoi muka loukatulla äänellä.
’’No heräätpähän ajoissa’’, Remus totesi ja virnisti.
’’Ja Muumikirja, voi että, olen ihan otettu’’, Sirius henkäisi dramaattisesti ja se sai Kelmit rämähtämään nauruun.
’’Sirius, tule tänne. Meilläkin on sinulle lahja’’, Lily huikkasi vähän matkan päästä. Päivänsankari asteli tyttöjen luokse.
’’Hyvää syntymäpäivää’’, tytöt toivottivat yhteen ääneen. Kaikki halasivat Siriusta pikaisesti ja Sirius sai Jamesin suunnalta murhaavan katseen kun Lily halasi Siriusta. Poika avasi lahjansa.
’’Ei pahalla, mutta mikä ihme tämä oikein on?’’
’’Se on kasetti ja se on kasettisoitin’’, Lily selosti.
’’Ja mitkä nämä häkkyrät ovat?’’ Sirius kysyi tarkoittaen kuulokkeita.
’’Ne ovat kuulokkeet’’, Lola opasti.
’’Ja mihinkä tätä käytetään?’’
’’Voit kuunnella musiikkia sillä.’’
’’Ahaa.’’ Sirius yritti kasettisoitinta kasetin sisälle, joten Lily antoi tavaran käyttöohjeet pojalle ja sanoi: ’’Kokeile ymmärtää sitä vempainta näiden avulla.’’
Ilta alkoi sujua mukavasti. Musiikki pauhasi ja ihmiset tanssivat ja uivat minkä kerkesivät. Noin tunnin kuluttua siitä, kun juhlat olivat alkaneet, Chelly selvitti taialla vahvistettua ääntään.
’’Kröhöm. Saisinko huomionne’’, Chelly huusi tuolilta, jolle oli noussut seisomaan. ’’Kiitos.’’
’’Ei kai hän aio pitää puhetta?’’ Sirius kysyi kauhistuneena Jamesilta.
’’Ikävä kyllä näyttää vähän siltä.’’
’’Eli, onneksi olkoon Sirius. Haluaisin antaa sinulle tässä yhden lahjan, joka ikävä kyllä, pitää ripustaa seinälle.’’ Chelly veti selkänsä takaa vaaleanpunaisen pahvin, jossa oli kuvia Siriuksesta. Kuvat olivat ne kuvat, jotka Chelly oli napannut silloin, kun James ja Sirius olivat olleet humalassa ja nukkuivat niin sanotusti sormi pyllyssä.
’’Voi helkkari!’’ Sirius älähti ja syöksyi Chellyn luokse. ’’Et selviä tästä nainen, tiesitkö?’’
’’En tiennyt. Hyvää syntymäpäivää, Sirius Musta’’, Chelly sanoi ivallisesti.
’’IIK!’ Chelly kiljaisi, koska Sirius oli napannut hänet syliinsä. Poika juoksi suoraan uima-altaaseen Chelly edelleen sylissään. He upposivat kahden metrin syvyiseen altaaseen sylikkäin, mutta veden alla Chelly potkaisi Siriusta mahaan ja nousi pärskien pinnalle.
’’Saamarin Sirius!’’ Chelly kiljaisi ja räiskytti pojan päälle vettä. Sirius vain nauroi ja räiskytti samalla mitalla. Muutamat jäivät seuraamaan tätä vesisotaa, mutta suurin osa palasi tanssimaan tai baaritiskille.
Illan mittaan tanssilattiaa oli kulutettu paljon. Suurin osa oli löytänyt itselleen tanssikumppanin tai muuten vain juttuseuran. Uima-altaan vesi oli roiskunut ympäriinsä innokkaimpien otettua erä vesisotaa.
James istui yksin eräässä pöydässä lähimpänä baaria heilutellen kermakaljapulloa toisessa kädessään. Poika huokaisi syvään.
’’Mitä sinä täällä yksin huokailet?’’ Lilyn ääni kysyi.
’’En paljon mitään’’, James huokaisi vastauksen.
’’Kyläpäs. Piristyisit nyt vähän. On Siriuksen syntymäpäivä ja kaikkea.’’
’’Ihmettelin tässä juuri, miten sinä puhut minulle, vaikka olit suuttunut minulle, koska sammuimme Anturajalan kanssa oleskeluhuoneeseen.’’ Lilyn silmät kapenivat.
’’Se nyt ei ollut mitenkään sivistynyttä.’’
’’Ei niin.’’
’’No, tuletko tanssimaan?’’ James kohotti katseensa Lilyyn kasvoillaan ovela virne.
’’James… James mitä sinä aiooo-ot?!’’ Lily huusi kun James kaappasi tämän syliinsä ja juoksi suoraan uima-altaaseen.
Veden alla Lily potki ja pärski pois Jamesin otteesta ja päästyään pinnalle, hän vetäisi happea keuhkoihinsa niin paljon kuin sai. James nousi pintaan ja ravisti vettä hiuksistaan.
’’IDIOOTTI!’’ Lily kiljaisi ja koko paikka hiljeni tyystin. Lilyn sanat kaikuivat huoneessa pitkään ja raastavasti. Hän ui nopeasti tikkaille ja kiipesi ylös altaasta. Hän suunnisti kauimmaiseen nurkkapöytään ja jäi sinne. James vajosi pinnan alle ja harkitsi hukuttautumista. Niin paljon hän sillä hetkellä inhosi itseään. Kuitenkin hän nousi pois vedestä ja suunnisti baaritiskille otamaan jotain vettä vahvempaa. Lola seurasi katseellaan Lilyn puuhia nurkkapöydässä ja vilkaistuaan nopeasti tuliviskiä juovaan Jamesiin päätti mennä ystävänsä luokse.
’’Tuo nyt ei ollut kovin ystävällistä’’, Lola moitti ystäväänsä ja istui tätä vastapäätä. Lily pysyi vaiti ja pyöritteli iloisen värisessä juomassaan kelluvaa sitruunan viipaletta juomansekoitustikullaan.
’’Tiesitkö, että sinulta katkeaa vielä verisuoni päästäsi kun huudat koko ajan Jamesille. Katso nyt sitä’’, Lola nyökkäsi Jamesin suuntaan, ’’poika rukka yrittää vain piristää sinua, mutta sinä vain räyhäät hänelle.’’ Lily tuhahti.
’’Käytöksesi on todella lapsellista. Menisit vähän vastaan, niin kaikilla olisi mukavaa.’’ Lily pysyi hiljaa ja ajatteli, mitä Lola oli juuri sanonut. Silloin se iski häneen. Todellisuuden taju siitä, kuinka paljon hän tosiasiassa huusi sille pörröpäälle, jonka kanssa hän oli luvannut olla ystäviä. Lily alkoi laskea sen viikon saldoa huutokonserteista, joita hän oli järjestänyt Jamesille. Niitä oli ainakin tusina siihen nähden, että viikossa on vain seitsemän päivää. Lilyä tämä ajatus kauhistutti.
’’Taidat olla oikeassa’’, hän huokaisi.
’’Niin… Anteeksi nyt, mutta joudun menemään takaisin. Mieti sanojani.’’ Lilyn kurkkua kuristi ja hän melkein purskahti itkuun hävetessään omaa käytöstään.
Kuinka saatan olla näin lapsellinen! Lola, onneksi olet olemassa, Lily kiitti mielessään.
Kello lähenteli jo keskiyötä kun Lily liikahti seuraavan kerran tuolistaan. Puolitoista tuntia mietittyään asioita, hän oli päättänyt pyytä Jamesilta anteeksi kaiken sen, mitä oli aiheuttanut pojan mielelle. Hän etsi katseellaan Jamesia, muttei nähnyt tätä. Sen sijaan hän näki Siriuksen perimmäisessä nurkassa jonkun brunetin kanssa suutelemassa ja Remuksen ja Peterin istumassa pöydässä hörppien boolia. Hän päätti suunnistaa viimeksi mainittujen nuorukaisten luokse.
(Laita soimaan Leijona Kuningas II - Love Will Find A Way (http://http://www.youtube.com/watch?v=gnPQu87Hel4))
’’Tuota… tiedättekö missä James on?’’ Lily kysyä paukautti.
’’Emme ole nähneet häntä ainakaan tuntiin. Miten niin?’’
’’Ei kun olisi aisaa hänelle. No, minä tästä varmaan etsin hänet. Nähdään.’’ Lily lähti poikien luota ovea kohti. Hän äkkäsi tuolin, jolla oli musta T-paita ja vetäisi sen surutta niskaansa polviin ulottuvan kietaisuhameen seuraksi. Vetäessään paitaa päänsä yli, Lilylle selvisi, kenen paita oli kyseessä. Jamesin. Paita kuului ilmiselvästi Jamesille, sillä Lily tunnisti sen ihanan ja pehmeän tuoksun, joka oli lähtöisin Jamesista. Tytön kurkkua kuristi ja hän lähti astelemaan paljain jaloin ovelle ja siitä ulos.
Kävellessään ympäriinsä käytävillä, Lilyllä ei ollut aavistustakaan siitä, mistä päin linnaa poikaa etsisi. Häntä inhotti ajatus siitä, että saattaisi joutua elämänsä ensimmäiseen jälki-istuntoon, mutta hän pyyhki tuon ajatuksen pois mielestään ja jatkoi matkaansa ei minnekään. Lily yritti miettiä loogista etsintäjärjestystä siitä huolimatta, että erilaiset syytökset risteilivät hänen päänsä sisällä. Kuinka hän oikein oli voinut päästää asiat siihen tilanteeseen? Kuinka hän saattoi olla niin sokea, ettei älynnyt oikeasti pitävänsä Jamesia ihmisenä. Ja vielä kaiken lisäksi hän oli ihana ja ainutlaatuinen ihminen. Selvittämättä ajatuksiaan, Lily päätti suunnistaa jonnekin, mistä Voro ei häntä löytäisi. Jonnekin, missä hän saisi ajatella asioita rauhassa ja ehkä jopa itkeä ilman keskeytystä. Siispä hän suuntasi pöllölään täysin unohtaneena sen, että hän oli alun perin lähtenyt etsimään Jamesia.
Matkan varrella Jamesin paidan tuoksu voimistui Lilyn nenässä. Yhtäkkiä tyttö otti halausotteen itsestään ja paidasta ja hän tunsi kuuman pistoksen silmäkulmassaan. Kyynel vierähti hänen poskelleen ja se valui suuhun, eikä tyttö välittänyt siitä, vaan jatkoi matkaansa. Tuntemattomasta syystä Lily säntäsi juoksuun ja juoksi aina pöllölään saakka.
Lily antoi hengityksensä tasaantua ennen kuin aukaisi oven. Hän näki yllätyksekseen Jamesin istumassa lysyssä pöllölän pöllön kakkaisella ikkunalaudalla ja päätti, että koputtaisi ennen kuin menisi sisään. Pieni jännitys rinnassaan hän koputti kahdesti oveen.
Kop, kop.
James käänsi katseensa sateiselta taivaalta ovelle, mutta käänsi sen jälleen taivaalle nähtyään Lilyn. Lilyä itketti jälleen mutta nieleksi kyynelet pois ja käveli narskahtelevaa tietä pojan luokse. Rottien ja muiden pienten eläinten luurangot narskahtelivat hänen jalkojensa alla, mutta hän ei välittänyt niistä, vaikka välillä teki kipeää astua terävän luun päälle.
”James”, Lily kuiskasi, ’’katsoisitko minuun?’’ Poika ei totellut vaan katsoi itsepäisesti edelleen ikkunasta pilviselle taivaalle.
’’James, oikeasti. Katso nyt tänne.’’ Vasten tahtoaan James käänsi katseensa Lilyyn.
”Valois”, Lily loitsi, sillä huomasi vasta nyt pimeyden, mikä tornissa vallitsi. Kalpea valo valaisi Jamesin kasvot. Lily hätkähti, koska huomasi Jamesin itkeneen. Poikaa selvästi hävetti, koska oli itkenyt Lilyn takia ja näytti sen vielä kyseiselle tytölle. Lily ojensi kättään Jamesin olkapään suuntaan, mutta poika vetäytyi poispäin tytön kädestä. Lily vetäisi kätensä hieman pettyneenä pois.
’’Eikö sinulla ole kylmä?’’ Lily ihmetteli. Hänen omia jalkojaan palelsi suunnattomasti, mutta hän ei välittänyt siitä. Enemmänkin häntä ihmetytti, miten James oli pystynyt olemaan samassa asennossa ainakin tunnin ja vielä ilman paitaa. Housut pojalla totta kai oli, mutta paita puuttui ja se paita oli sillä hetkellä Lilyn päällä.
’’Joku on ottanut paitani, joten en voi laittaa sitä päälleni’’, James vastasi karheasti.
’’Voin minä tämän sinullekin antaa, jos vain haluat’’, Lily sanoi ja aikoi jo vetää paitaa pois.
’’Ei, en halua sinun palelevan’’, James sanoi ja hänen äänensä sortui hieman. Muutama uusi kyynel vierähti pojan poskelle.
’’Okei’’, Lily kuiskasi. Hänestä tuntui, ettei voisi puhua normaalilla äänellä. Hänestä tuntui, kuin normaali ja niin kova ääni rikkoisi sen hetken. Ei Lily kyllä tiennyt, mitä taianomaista siinä hetkessä oli, mutta siltä se vain tuntui. Taianomaiselta. Palattuaan ajatuksistaan hän huomasi, että heidän välilleen oli laskeutunut painava hiljaisuus. Lilyn oli tarkoitus pyytää Jamesilta anteeksi, mutta sanat olivat jotenkin takertuneet kurkkuun. Ne tuntuivat suurena palana kurkussa ja hänestä tuntui, kuin hän olisi voinut tukehtua niiden aiheuttamaan ahdistukseen. Hän selvitti kurkkuaan.
’’James’’, hän kuiskasi, ’’haluaisin pyytää sinulta anteeksi.’’ James oli aivan hiljaa ja vastasi kuiskaten ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä:
’’Älä suotta. Et kuitenkaan tarkoita sitä ja satutat vain yhä enemmän minua.’’ Lily oli hiljaa. Hänestä tuntui, kuin koko totuus olisi paiskautunut suoraan päin kasvoja. Jamesin kovan ja itserakkaan kuoren alla olikin pehmeä ja haavoittuva olento. Lily ei enää pystynyt pidättämään patoutunutta itkua ja nyt se pato rikkoutui ja kyynelet ryöppysivät silmiin. Ne alkoivat valua poskia pitkin hiljaa.
’’Olen niin pahoillani kaikesta’’, Lily kuiskasi kyynelten välistä, ’’oikeasti. Olen vain niin pahoillani.’’ Lily kääntyi ovelle itkien vuolaasti ja aukaisi sen, muttei kerinnyt pitkällekään ennen kuin vahva käsi tarttui Lilyn omasta kädestä pehmeästi, mutta niin varmasti.
’’Älä mene’’, James sanoi hiljaa. He katsoivat toisiaan silmiin Lilyn kyynelehtiessä ja Jamesin katsoessa surumielisesti tyttöä. James otti varovaisen ja harkitun askeleen kohti Lilyä. Hänestä tuntui, kuin ei koskaan haluaisi päästää irti. Hän halusi pitää kiinni Lilyn ihanan pehmeästä kädestä ja halata tyttöä ikuisuuden. Vain halata. Ei muuta. Muuta hän ei kysynyt. Yksi ikuisuuden kestävä halaus. James kohotti kätensä Lily poskelle.
’’Anteeksi’’, James aloitti kuiskaten karheasti, ’’anteeksi, että olen kodellut sinua huonosti. Anteeksi kun en koskaan ajatellut, miltä sinusta tuntui. Anteeksi, että yritin väkisin saada sinua Tylyahoon kanssani. En vain voi sille mitään. Rakastan sinua niin paljon.’’ Lilyn silmät tulvivat niin paljon kyyneleitä, että James muuttui hänen silmissään väreileväksi. Hän joutui räpyttämään muutaman kerran silmiään, ennen kuin näki taas selkeästi.
’’Ei. Älä pyydä minulta anteeksi. Minä olen aiheuttanut kaiken tämän tyhmyyteni ja sokeuteni takia’’, Lily sanoi värisevällä äänellä. Hän laittoi oman vapaan kätensä Jamesin käden päälle, mikä oli hänen poskellaan. Lily sulki silmänsä ja painoi hellästi Jamesin kättä poskeaan vasten. Hetken päästä hän jälleen aukaisi silmänsä ja kohtasi Jamesin kimmeltävien silmien katseen.
’’Voinko suudella sinua?’’ Lily kysyi kuiskaten ja samalla astuen askelen lähemmäs Jamesia.
’’Et’’, James kielsi, ’’koska minä suutelen sinua.’’ Heti sanojensa perään James siirsin toisen kätensä Lily lämpimästä kädestä tytön poskelle ja suuteli pehmeästi lämpimiä huulia. Lily vastasi Jamesin suudelmaan ja jälleen kyynelet virtasivat hänen silmistään tehden suudelmasta hieman suolaisen.
’’Rakastan sinua’’, James kuiskasi heidän irrottauduttua suudelmasta. Lily suuteli poikaa uudelleen ja kietoi nyt kätensä pojan kaulaan painautuen niin lähelle Jamesia kuin vain pystyi ajatellen, ettei koskaan haluaisi pois siitä. Kuuma tunne purkautui molempien sisällä ja karkotti kaiken sen kylmyyden, mikä pöllölässä vallitsi. Siinä he olivat. Tyttö ja poika. Uppoutuineina suudelman ihanuuteen välittämättä mistään muusta kuin toisistaan.
----
Ah, ja näin yli-fluffyisen lopun jälkeen tahtoisin kommentteja siitä, mitä piditte uudesta luvun lopusta ^^
-
ihana. ei sitä muuten voi kuvata. kai? *yrittää miettiä asiaa onnistumatta*
-
Ihana, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Todella kauniisti kirjoitettu ^^'
Tulee taas sille nenäliinalle käyttöä, kun pääsee lukemaan
jotain näin... kaunista :'> Jatkoa vaan tulemaan <3
Lilah
-
Ooh, kommentteja <3
neiti seko: Ilmeisesti uusi lukija ilmoittautuu? Et ole ainakaan ennen kommentoinut ;> Kiitos kivasta kommentistasi!
Lilah: Voih, kiitos kommentista, vakkari kommaaja ;) <3 *heittää nessuja*
Joop, muutkin saa kommata, jos on vaan lukenut. Ajattelin tänään laittaa sen 10 luvun molemmat osat ja kirjoittaa uusinta (15 lukua).
Ev
-
Ihanaihanaihana. Biisivalinta oli loistava, parissa kohdassa alkoi itkettämäänkiin, se oli ihana. Laita vaan se kymppiluku jo. Haluan jatkoa <3
swan
-
Iiiihana ficci, jos vain voi, jatkoa??? pliis.. Eli JATKOA...
-
tää on vaa niin ihana ^^ jatkoa odottelen =)
~nuuhku
-
ihana loppu!!! koko tarinakin on HYVÄ tai no melkein paras mitä oon lukenu :D !! ja tossa noi kelmit ei saa ittelleen sitä naista ku mitä haluaa nii ainakaa heti (Siriukseen tässä eniten viittaan) ;)
ODOTAN JATKOO!!!!!
-
10. A-osa Jälki-istunnoista puheen ollen
’’Pitäisikö meidän mennä takaisin?’’ James kuiskasi. Hän huomasi, että suudeltuaan Lilyä, kylmyys oli kadonnut kokonaan hänen ruumiistaan.
’’Ei vielä’’, Lily kuiskasi vastauksen ja antoi pojalle vielä pienen suudelman suulle.
’’No sitten, asiasta Mount Everestille: mitä vastaat, jos minä nyt kysyn sinulta, tuletko tyttöystäväkseni?’’
Lily naurahti ja antoi jälleen pusun Jamesille.
’’Pitäisiköhän minun vielä harkita?’’ tyttö hymähti pirullinen pilke kyyneleistä märissä silmissään. Jamesin ilme valahti hieman.
’’Höpsö. Tulen tietenkin.’’ Pojan ilme kirkastui kirkkaammaksi kuin maassa lojuva taikasauva, jonka päästä hohti vieläkin Lilyn loitsima valo. He suutelivat jo kolmatta kertaa sinä iltana. Suudelman jälkeen Lily halasi Jamesia ja painoi päänsä tämän rintakehää vasten sulkien silmänsä keskittyen täysin hengittämiseen ja tilanteesta nauttimiseen.
James rutisti Lilyä hellästi itseään vasten painaen päänsä tytön hiuksiin. Häntä hymyilytti väkisinkin. James ei voinut mitään sille, että hän virnisteli typerästi Lilyn kookokselta tuoksuviin hiuksiin.
’’Olet ihana’’, Lily kuiskasi silmät kiinni.
’’Niin sinäkin’’, James vastasi ja siirsi toisen kätensä Lilyn lanteilta tämän hiuksiin sulkien silmänsä.
Hetken kuluttua Jamesille alkoi tulla jälleen vilu ja hän sanoi: ’’Nyt meidän kyllä pitää lähteä.’’
’’Höh. Tässä olisi ollut niin mukavaa.’’
James virnisti Lilylle ja kysyi, mikä oli saanut tämän muuttamaan mielensä hänen suhteensa.
’’Lola aukaisi silmäni’’, Lily vastasi hymyillen ja halasi jälleen Jamesia, ’’onneksi.’’
’’No nyt mennään ennen kuin jäädytään.’’
’’Hetki vielä?’’
’’Mennään nyt vain takaisin, ennen kuin Anturajalka lähettää etsintäpartiot peräämme.’’
’’No okei sitten’’, Lily huokaisi ja lähti leveästi hymyillen Jamesin kanssa käsi kädessä pois pöllölästä.
Jamesin kävellessä Lilyn vierellä käytävällä, hän ei mahtanut itselleen mitään, sillä hän suunnilleen minuutin välein vilkaisi vierelleen, ettei Lily vain ollut hävinnyt mihinkään.
’’Mitä sinä kääntelet päätäsi koko ajan’’, Lily kysyi hymyillen katsoen Jamesia. James naurahti ja sanoi: ’’Tarkistan ettet vain ole kadonnut mihinkään. En nimittäin vieläkään usko tätä todeksi. Kohta kuitenkin herään ja löydän itseni jostain ihan omituisesta paikasta krapulassa ja totean tämän kaiken olleen ihanaa unta.’’
Lily ei voinut mitään sille, että alkoi nauraa. James oli välillä niin kadehdittavan hullunkurinen!
’’Hei, tämä on ihan totista totta, vaikka en sitä itsekään usko’’, Lily sanoi lopetettuaan nauramisen.
’’Toivotaan niin’’, James hymähti ja puristi vähän tiukemmin Lilyn kädestä varmistaakseen vain sen, ettei tyttö tosiaan häviäisi siitä minnekään.
Lily ja James astuivat käsi kädessä sisään tarvehuoneeseen. Huoneessa oli hiljaista ja kaikkien katseet oli luotu aukinaiselle ovelle. He olettivat heidän pikkujuhlansa paljastuneen opettajille. Kaikki, varsinkin loput Kelmit, Lola, Chelly ja Kelly, loksauttivat suunsa apposen auki.
’’Ei voi olla totta!’’ Sirius huusi.
’’Vihdoin!’’ Chelly huudahti Siriuksen päälle.
’'Mikä niin?’’ James kysyi virnistäen ystävältään.
’’Miten niin?’’ Lily kysyi samaan aikaan kuin James.
’’Älä puhu yhtä aikaa kanssani!’’ Sirius ja Chelly huusivat toisilleen päin naamaa.
’’Rauhoittukaa hyvät ihmiset!’’ James nauroi, ’’Sirius ensin. Mikä on niin ihmeellistä?’’
’’No’’, Sirius sanoi ja aukoi suutaan osoittaen oven suussa seisovia Lilyä ja Jamesia. ’’TE!’’
’’Okei, sitten Chelly?’’
’’Ei minulla ollut muuta kuin että vihdoin läysitte toisenne’’, Chelly sanoi ja virnisti.
’’Ja tuommoisen takia sinun sitten piti puhua päälleikkäin kanssani’’, Sirius murahti.
’’No voi kun oli kamalaa’’, Chelly sanoi kiristettyjen hampaiden välistä.
’’No kyllä oli!’’ Sirius ärähti.
’’Ihan totta hei! Ette arvaakaan kuinka lapsellisia olette’’, Lily voihkaisi, ’’riitelette kuin vanha aviopari.’’
’’Uskallakin sanoa noin toista kertaa’’, Sirius ja Chelly sanoivat kuorossa Lilylle katsoen tätä murhaavasti.
’’Ihan miten vain’’, Lily sanoi ja johdatti Jamesin pois oviaukosta. He menivät istumaan vapaaseen pöytään.
’’En käsitä miksi heidän täytyy olla koko ajan toistensa kurkuissa kiinni’’, Lily huokaisi ja nojasi tuolinselkänojaan.
’’Niinpä’’, James vastasi, ’’alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että he taitavat olla korviaan myöten rakastuneita toisiinsa.’’
’’MINÄ KUULIN TUON!’’ kuului Chelly vihainen ääni huoneen toiselta puolelta. James näytti pöllämystyneeltä ja katsoi Lilyä kysyvästi.
’’Usko pois, hänellä on ihan mahdottoman hyvä kuulo’’, Lily sanoi hymyillen.
’’No siltä vaikuttaa’’, James sanoi ja katsoi yhä ihmeissään Chellyä, joka tönäisi Siriuksen juuri sillä hetkellä altaaseen.
Seuraavana aamuna Lilyn astuessa tyttöjen -ja Jamesin poikien portaita alas oleskeluhuoneeseen, koko huone ryhtyi taputtamaan. Jamesin ja Lilyn katseet kohtasivat ja he virnistivät yhtä aikaa.
’’Huomaa miten nopeasti täällä pikkulinnut visertelee’’, James sanoi.
’’Höhlä, puolet rohkelikoista oli paikalla eilen. Kyllä kai kaikki sen jo tietävät?’’ Lily sanoi.
’’Eihän se haittaa sinua?’’
’’Niin mikä?’’
’’Se että kaikki rohkelikot tietävät?’’
’’Ei, mutta kunhan vain koko koulu ei sitä tiedä. Vai mitä?’’ James meni hiljaiseksi ja tuijotteli vähän joka puolelle.
’’Vai mitä, James?’’ Lily sanoi vähän painokkaammin ja yritti tavoittaa poikaystävänsä katsetta. Poika vilkuili yhä ympärilleen ja virnisti kohdattuaan Lilyn katseen. Lily katsoi häntä silmiin ja sanoi: ’’Älä VAIN sano, että kohta kun astun Suureen saliin, se puhkeaa aplodeihin?’’
’’Ei, en aikonutkaan!’’ James sanoi, ’’paitsi, mitä tapahtuisi, jos sanoisin niin?’’ Lily ärähti ja laittoi silmänsä kiinni niin, että näytti kuin tämä olisi laskenut kymmeneen rauhoittuakseen. Niin hän varmaan tekikin, sillä aukaistuaan silmänsä tyttö näytti rauhoittuneen.
’’Okei. Eihän se sinun syysi ollut. Eihän?’’
’’Tuota..’’
’’Eihän?!’’
’’Entä jos oli?’’
Lily pyöritteli huvittuneena päätään.
’’Mihinkähän minä olen itseni työntänyt. Olikohan sittenkin virhe alkaa seurustella kanssasi?’’
’’Ei tosiaan ollut’’, sanoi Siriuksen ääni portaista, ’’Sarvihaara on ollut masentavaa katsottavaa sellaiset kuusi vuotta. Toivottavasti asia korjaantuu nyt!’’
”Eiköhän”, sanoi vuorostaan Chelly, ’’viime yönä kun tulimme nukkumaan, Lily leijaili pilvissä ja oli tehdä vesivahingon makuusaliimme.”
Lily punastui hieman ja tökkäsi Chellyä kylkeen.
’’No, tärkeintä on nyt se, että olette yhdessä’’, Chelly sanoi hymyillen ystävilleen.
’’Elly, tule mennään aamiaiselle!’’ William huusi muotokuvalta.
’’Elly?’’ Lily kysyi kulma koholla.
’’Niin, Will keksi lempinimen minulle’’, Chelly huokaisi.
’’Mikä on?’’
’’Ei mikään’’, Chelly vastasi ja otti tekohymyn huulilleen.
’’Jaa, jaa. Taidat itsekin olla onnesi kukkuloilla?’’
’’Niinkin voisi sanoa. No tuletteko te samaa matkaa?’’
’’Okei.’’
Remusta oksetti, kun Chelly ja William suutelivat ruokapöydässä. Hän ei voinut katsoa kuhertelevaa paria, sillä tiesi, millainen liero William oli. Minun täytyy kertoa Chellylle. En voi ajatellakaan, mitä William voi tehdä kovassa mustasukkaisuuden puuskassa. Ja se kaikki olisi minun syytäni…
’’Hei Kuutamo, vanha veikko, mitä mietit?’’ Sirius sanoi lyöden Remuksesta ilmat pihalle. Remus yski ja haukkoi happea.
’’En mitään…’’, hän vastasi ja piti pienen tauon, ’’tärkeää…’’
’’No sittenhän kaikki on hyvin! En kestäisi ajatusta, jos joutuisin olemaan masentuneen ja pumpulipilvilinnojen keskellä seikkailevan ystävän kanssa tekemättä mitään.’’
’’Hei olenhan minäkin olemassa’’, Peter muistutti. Taas hän unohti minut. Millainen ystävä unohtaa toisen olemassa olon?
’’Ai niin joo. Anteeksi Matohäntä.’’
’’Eipä turhan usein kuule Sirius Mustan pyytävän anteeksi keneltäkään.’’ Ilkkui ääni heidän takaansa. Sirius käänsi päänsä hitaasti äänen suuntaan.
’’Aa! Ruikuli! Tämäpä vasta mukava yllätys!’’ Sirius sanoi muka iloisena.
’’Älä jaksa’’, Kalkaros sihahti.
’’Mitä?’’ Sirius kysyi korottaen ääntään sanan loppua kohden. ’’Enkö minä nyt vanhaa kunnon rasvaletti-Ruikulia saa enää edes tervehtiä!?’’
Kalkaros katsoi silmät viiruina Siriusta ja sihahti myrkyllisesti.
’’Älähän nyt käärmeeksi muutu’’, Sirius sanoi. Hän nautti Kalkaroksen härnäämisestä. ’’Säälin sitä, joka on saanut noin rasvaisen ja käärmemäisen lapsen kuin sinä, Ruikuli.’’ Nyt Kalkarokselta paloi pinna. Hän tarttui Siriusta rinnuksista ja nosti tämän penkistä ylös. Ennen kuin kukaan ehti tajuta, Kalkaros liisi kohti salin lumottua kattoa ja jäi roikkumaan sinne. Pojan kaapu valahti pään yli ja tippui kasaksi Siriuksen jalkojen juureen. Koko sali, luihuistenpöytää lukuun ottamatta, rämähti raikuvaan nauruun ja aplodeihin.
’’Hienoa, Sarvihaara’’, Sirius sanoi ja virnisti Jamesille, joka seisoi nyt pöydän toisella puolella taikasauva koholla Kalkarosta kohti. Lily katsoi poikaystäväänsä murhaavasti.
’’Et ole vielä niin tossun alla, että et pystyisi puolustamaan ystävääsi.’’
’’En tietenkään. Aina valmiina’’, James vastasi ja nosti kätensä otsalle, kuin olisi ollut armeijassa.
Henkilökunnan pöydässä McGarmiwa tiputti lusikkansa kalisten lautaselleen ja nousi ylös tönäisten samalla tuolinsa niin kovalla voimalla, että se liukui melkein salin takaseinään asti. Kiukusta kihisten hän heitti servetin sylistään pöydälle ja lähti kohti Rohkelikon pöytää pitkin harppauksin.
’’No niin, kuka tämän teki?’’ tiukkasi McGarmiwan ääni Jamesin takaa. Professori huitoi vimmatusti ilmassa karjuvaan Kalkarokseen, joka yritti peitellä harmaita alushousujaan. Sirius naurahti pilkallisesti ja James aikoi juuri ilmoittautua, mutta Peter sanoikin tehneensä sen. James jäi aukomaan suutaan ja katsoi ystäväänsä silmät auringon kokoisina.
’’Anteeksi mitä, herra Piskuilan?’’ McGarmiwa kysyi epäuskoisena. Peter huokaisi mielessään. McGarmiwakaan ei uskonut minusta mitään. Ei edes sitä, että voisin vaikka taikoa Ruikulin kattoon, Peter ajatteli surkeasti.
’’Niin. Minä taioin Kalkaroksen tuonne.’’
’’No, asia on sillä selvä. Jälki-istuntoa ja Rohkelikko menettää kaksikymmentä pistettä. Ja hankkikaa tuo poika parka nyt alas tuolta ja antakaa hänelle hänen kaapunsa!’’ Sirius loitsi vastaloitsun surutta ja Kalkaros mätkähti inhottavasti rusahtaen lattialle.
’’Minä kuolen, minä kuolen!’’ hän karjui ja piteli jalkaansa.
’’No helkkari etkä kuole! Tipahdit vain katosta’’, Sirius ärisi. Hän viskasi Kalkaroksen kaavun tämän omistajalle ja tämä kiskoi sen päänsä ylitse vaivalloisesti yhdellä kädellä.
’’Äkkiä, Kuutamo, hanki desinfiointiainetta! Käteni syyhyää rasvasta!’’
’’HERRA MUSTA!’’ Koko Suuri sali kaikui McGarmiwan ankarasta huudosta, ’’ROHKELIKKO MENETTÄÄ KUUSIKYMMENTÄ PISTETTÄ TOISELLE OPPILAALLE AIHEUTETUSTA KIVUSTA JA SINÄ JOUDUT MYÖS JÄLKI-ISTUNTOON PISKUILANIN SEURAKSI!’’ Sirius katsoi tyytyväisenä opettajaansa ja vilkaisi sitten Jamesia missä-sinun-jälki-istuntosi-viipyy katseella. James näytti tajunneen viestin, sillä hän tarjoutui viemään Kalkaroksen Sairaalasiipeen. Hän nosti inhoten Kalkaroksen pystyyn ja lähti taluttamaan tätä pois salista. Juuri salin oviaukossa hän kamppasi Kalkaroksen ihan tahallaan ja tämä kaatua rysähti juuri sille murtuneelle jalalle.
’’Nyt sinä menit kyllä liian pitkälle!’’ McGarmiwa huusi ja juoksi Kalkaroksen ja Jamesin luokse. ’’Viet hänet heti paikalla Sairaalasiipeen ja menet saman tien rehtorinkansliaan. Ja herra Mustan pitää mennä myös!’’ James vetäisi Kalkaroksen kädestä takaisin jaloilleen ja lähti vaivalloisesti taluttamaan tätä portaita kohti, kunnes vaihteeksi Lilyn kiukkuinen ääni kiljui: ’’JAMES POTTER!’’ Päät kääntyivät Lilyyn, joka huusi nyt täyttä kurkkua poikaystävälleen. ’’MINÄHÄN VAROITIN SINUA!’’ James päästi irti Kalkaroksen kädestä ja tämä mätkähti jälleen maahan ähkäisten tuskasta.
’’Niin mistä?’’
’’TOISTEN OPPILAIDEN TAHALLISESTA KIUSAAMISESTA!’’
’’Ai siitä’’, James sanoi huolettomasti, mutta tajusi vasta sitten. ’’Tai siis, tarkoitin, että tuota…’’
’’NIIN MITÄ SINÄ TARKOITIT?’’
’’Pidä se suuri turpasi kiinni, kuraverinen!’’ Kalkaros karjui ja piteli jalkaansa nyt hammasta purren. James potkaisi Kalkarosta kipeään jalkaan ja sihahti: ’’Uskallapas sanoa Lilyä vielä sillä nimellä niin sinun käy vielä huonommin.’’ McGarmiwa katsoi Lilyä ja Jamesia molempia vuorotellen.
’’Neiti Evans, mitä tämä on?’’
’’Ei mitään, professori McGarmiwa’’, Lily sanoi rauhallisesti ja harppoi kesken aamiaisensa Jamesin luokse.
’’Meillä on vähän puhuttavaa’’, Lily supisi suupielestään, ’’viedään tuo Ruikuli ensin Sairaalasiipeen ja sitten ratkomme omat ongelmamme.’’
’’Ei meillä tietääkseni ole ongelmia –’’
’’Ei meillä ole ongelmia vaan SINULLA on. Ala nyt tulla’’, Lily sanoi Jamesille nostaen Kalkaroksen jaloilleen taikasauvansa avulla. Hän taikoi paarit joiden päälle Kalkaros vaivoin kapusi ja lähti leijuttamaan niitä James perässään kohti ylempiä kerroksia.
Lily aukaisi sairaalasiiven oven ja leijutti paareilla olevan Kalkaroksen sisään.
’’Mitä hänelle on tapahtunut?!’’ matami Pomfrey kysyi juosten sairaalan ovelle Lilyä ja Jamesia vastaan.
’’Hän tipahti Suuren salin katosta’’, James vastasi yksinkertaisesti.
’’Hän tippui MISTÄ?!’’ Pomfrey kysyi järkyttyneenä Jamesilta.
’’Suuren salin katosta.’’
’’Ihme ettei hän taittanut niskaansa’’, Pomfrey sanoi yhä järkyttyneenä ja laitteli Kalkarokselle vuodetta hätäisesti. Saatuaan työnsä valmiiksi, hän hätisteli Lilyn ja Jamesin ulos sairaalasta.
’’Nyt menet sitten kiltisti Dumbledoren puheille’’, Lily sanoi ankarasti ja osoitti portaikkoa.
’’Eikös sinulla ollut asiaa?’’
’’Oli, mutta se saa nyt luvan odottaa. Ala mennä!’’ James lähti kiireen vilkkaa portaita alas kohti rehtorinkansliaa, joka sijaitsi kaksi kerrosta alempana.
Kun hän pääsi kivihirviöpatsaan eteen, hän näki Siriuksen juuri pujahtavan portaisiin, jotka olivat ilmestyneet patsaan takaa. James pyrähti juoksuun, jotta pääsisi ystävänsä kanssa yhtä matkaa ylös.
’’Ei kai Lily ollut ihan hirveä sinulle?’’ Sirius kysyi juuri vierelleen ilmestyneeltä Jamesilta.
’’No mikä käsittää adjektiivin hirveä?’’
’’Huusiko hän sinulle?’’
’’Ei.’’
’’Tiuski?’’
’’Joo.’’
’’Eli hän ei ollut hirveä. Hän oli kauhea.’’
’’Lohduttaapa tosi paljon. Meidän juttu taitaa olla ohi ennen kuin se kerkesi edes kunnolla alkaa’’, James huokaisi surkeana.
’’No, älähän nyt. Lily on vain yksi tyttö muiden joukossa! Nyt kun hän lemppaa sinut pihalle, olet sinkku jälleen! Ja mitä sinkkuna oleminen tarkoittaa?’’
’’En tiedä.’’
’’Älä viitsi. Se meinaa sitä, että voit aloittaa taas metsästämään uusia tyttöjä’’, Sirius sanoi ja nosti kätensä otsalleen kuin katselisi horisonttiin etsien maata.
’’Ja sitä paitsi: Lily ei ole vain yksi tyttö muiden joukossa. Hän on paljon enemmän.’’
’’Jaa, jaa. Mutta, nyt on kohdattava aina niin hehkeä ja energinen turbopappa. Professori Dumppis täältä tullaan!’’ James pyöritteli päätään virnistäen Siriuksen jutuille. Hän se aina ottaa kaiken niin kevyesti, James mietti ja katsoi, kun Sirius koputti suurin elkein rehtorin tammioveen. Hetken kuluttua ovi aukaistiin ja oviaukkoon ilmestyi vanha mies. Hänen vaaleansiniset silmänsä tuikkivat tuttuun tapaansa ja miehen kultasankaiset puolikuun muotoiset kakkulat olivat koukkuisella nenällä. Hänen pitkä partansa ja hiuksensa olivat harmaantuneet ja parta oli laitettu vyön alle ilmeisesti siitä syystä, ettei se tullut tiellä työskennellessä.
’’Käykää sisään’’, Dumbledore sanoi ja siirtyi oven edestä päästääkseen kaksikon sisälle huoneeseen. James huomasi ilokseen, ettei mikään ollut muuttunut sitten edellisvuoden. Edelleen kaikki kojeet ja kapistukset oleilivat huterilla ja ohutjalkaisilla pöydillä tuprutellen jokainen erilaisia savuhattaroita ja höyrypilviä. Rauhoittava kilke kuului hiljaisuuden läpi, joka oli laskeutunut huoneeseen. Sirius oli äkännyt Fawkesin, Dumbledoren feeniksin, ja silitteli sitä päälaelta.
’’Arvatenkin olette täällä herra Kalkarokselle tapahtuneen onnettomuuden takia. Ilmeisesti te aiheutitte tämän tapaturman?’’ Dumbledore sanoi ja meni istumaan pöytänsä taakse suoraselkäiseen puutuoliin. ’’Istukaa, olkaa hyvät’’, vanha rehtori jatkoi ja taikoi kaksi yönsinisellä karvapeitteellä päällystettyä upottavaa nojatuolia. James ja Sirius istuivat tuoleihin ja James luuli tippuvansa lattialle tuolin yllättävästä pehmeydestä.
’’Kyllä, professori’’, Sirius sanoi liian asialliseen sävyyn, että James uskoi sen olevan pelkkää pilaa.
’’Mistäs moinen äänensävy, herra Musta?’’ Dumbledore kysyi hymynkare suupielessään. Dumbledorekin oli siis huomannut Siriuksen äänestä kuultavan tekaistun asiallisuuden.
’’Ei siis mennyt läpi, vai?’’
’’Ei, ei mennyt’’, Dumbledore sanoi hymyillen ja pyörittäen päätään. Sirius löi nyrkillä kämmentään.
’’Hitto!’’ hän sanoi.
’’En uskoisi sinun asiallisuuttasi vaikka kyseessä olisi tärkeä palaveri, jossa päätettäisiin sinun vankilatuomiosi’’, Dumbledore sanoi, mutta vakavoitui sitten.
’’Palataksemme asiaan, olette täällä toiselle oppilaalle aiheutetusta kivusta. Pitääkö paikkansa?’’ Pojat nyökkäsivät. Dumbledorelle valehteleminen ei olisi onnistunut kuitenkaan.
’’Mitä tarkalleen ottaen tapahtui?’’ Sirius kertoi alusta alkaen kaiken niin tiivistettynä kuin osasi. Kertomus tiivistyi näin: ’’Kalkaros tuli ilkkumaan, suututin hänet, hän suuttui minuun, otti rinnuksistani kiinni ja James taikoi hänet kattoon.’’
’’Professori McGarmiwa kertoi, että herra Piskuilan olisi taikonut herra Kalkaroksen kattoon. Mitenkäs sinun tarinassasi herra Potter on taikonut tämän kyseisen henkilön kattoon?’’ Sirius oikaisi sen, että Peter oli ottanut syyt niskoilleen, vaikka oikeasti hänellä ei ollut ollut osaa eikä arpaa koko tapahtumaan.
’’Aivan’’, Dumbledore sanoi, ’’pyydänkin professori McGarmiwaa vapauttamaan herra Piskuilanin tarpeettomasta jälki-istunnosta. Sen sijaan teidät minä määrään jälki-istuntoon.’’
’’Niin, mutta professori McGarmiwa antoi meille jo jälki-istuntoa!’’ James huudahti ja Dumbledore käänsi vaaleansinisten silmiensä katseen häneen.
’’Tiedän. Sen takia mitätöin professori McGarmiwan antaman jälki-istunnon. Korvatakseni mitätöinnin määrään teidät jälki-istuntoon, joka on joka ilta koko seuraavan viikon.’’
’’Mutta, entä huispaus?!’’ James kysyi hädissään.
’’Huispaus saa nyt odottaa, James hyvä. Tekonne on rangaistava ja huispaukseton viikko tekee sinulle varmasti hyvää. Opit ainakin virheistäsi.’’
’’Mutta, mutta... ENTÄ ROHKELIKKO?!’’ Sirius huudahti ja nousi seisomaan nojaten Dumbledoren pöytään. ’’ROHKELIKOLLA JA KORPINKYNNELLÄ ON PELI KAHDEN VIIKON KULUTTUA!’’
’’Herra Musta. Olen koulun rehtori ja päätän, milloin olette jälki-istunnossa. Onko asia selvä?’’ Sirius rauhoittui sen verran, että lysähti istumaan takaisin tuolilleen ja kaatui sen kanssa selälleen. Dumbledore nosti manaavan Siriuksen ja kaatuneen nojatuolin pystyyn yhdellä sauvanheilautuksella.
’’Palataksemme jälleen asiaan, teillä on yhteinen jälki-istunto jokaisena seuraavan viikon arkipäivänä’’, Dumbledore sanoi painottaen viimeistä sanaa.
’’Hyvä, mutta et haluaisi kertoa jo, mitä joudumme tekemään, professori?’’ James kysyi.
’’Niin tosiaan. Pääsette auttamaan Hagridia Kiellettyyn metsään.’’
Tyrmistynyt hiljaisuus, jonka James rikkoi älähtämällä:
’’Et voi olla tosissasi! Tämä oli vitsi, eikö vain?’’
’’Jos väittäisin toisin, valehtelisin, herra Potter. Menette huomisesta lähtien Hagridin kanssa Kiellettyyn metsään.’' Sirius ja James aukoivat suitaan epäuskoisesti. Sirius sai ensimmäisenä puhekykynsä takaisin.
’’Ja minähän en mene hevoskotkien syötäväksi, ettäs tiedät!’’
’’Arvelinkin, että vastustaisitte. Siksipä minulla onkin toinen vaihtoehto jälki-istunnoksi.’’
’’Ja mikähän se mahtaa olla? Pestä pyykkiä, vai?’’ Dumbledore nyökkäsi.
’’Joo minulle käy mieluummin se Hagridin auttaminen’’, James sanoi hätäisesti ja Sirius nyökytteli pontevasti vieressä.
’’No asia on sillä selvä’’, rehtori sanoi reippaasti ja nousi ylös tuoliltaan. ’’Ilmoitan Hagridille jälki-istunnostanne. Voitte poistua.’’ Sirius ja James nousivat tuoleiltaan ja lähtivät nopeasti ovea kohti.
’’Ai niin, James.’’
’’Niin, professori?’’
’’Onneksi olkoon.’’
’’Niin mistä?’’
’’Sait viimein neiti Evansin lämpenemään’’, vanha rehtori sanoi katsoen silmälasiensa ylitse hymyillen sädehtivästi.
’’Mitäh? Mistä sinä – Miten sinä – Häh?’’ James kysyi pöllämystyneenä.
’’Minulla on keinoni’’, Dumbledore sanoi salaperäisesti ja James hymähti hieman.
’’No kiitos kumminkin’’, James sanoi hiljaa ja meni Siriuksen perästä portaisiin.
’’Nyt jos sinä rupeat taas riiputtamaan päätäsi ja annat suupieliesi valahtaa maan keskipisteeseen, niin minä en ole enää kaverisi’’, Sirius sanoi ja sai Jamesin naurahtamaan.
’’Et pysty olemaan puhumatta minulle edes kokonaista päivää’’, James sanoi.
’’Ai miten niin?’’
’’Koska olen niin hurmaava että sinun pitää ylistää minua koko ajan’’, James vastasi omahyväisesti.
’’Ahaa, vai sillä tavalla.’’
’’Mitä?’’
’’Lily ei enää kelpaakaan.’’
’’Kuka sellaista on väittänyt?!’’
’’Sinä itse juuri äsken.’’
’’Enhän!’’
’’Kylläpäs. Julistit olevasi suuntautunut miehiin.’’
’’No en kyllä! Mutta asiasta hevoskotkiin. Lilyllä ja minulla on puhuttavaa, joten nähdään!’’ James huikkasi ja lähti hölkkäämään Rohkelikkotorniin.
’’Aina se livistää’’, Sirius mutisi ja lähti kävelemään pitkin käytäviä.
James suunnilleen juoksi Rohkelikkotorniin. Hän halusi kohdata sen, mitä sitten olikaan tulossa. Luultavasti haukut Lilyltä ja eropaperit perästä. James huokaisi ennen kuin sanoi salasanan Lihavalle leidille ja astui sisään.
’’James, mennään teidän makuusaliin’’, Lily sanoi nousten ystäviensä parista takan edestä, kun näki Jamesin tulevan sisälle oleskeluhuoneeseen. Poika nyökkäsi ja meni suoraan makuusaliin Lily perässään.
’’Voisitteko jättää meidät kahden’’, James kysyi vaisusti Remukselta ja Peteriltä, ’’meillä on asioita selviteltävänä.’’
Peter ja Remus lähtivät saman tien ovesta ulos ja jättivät Lilyn ja Jamesin kahden.
’’Saanko arvata? Aiot haukkua minut lyttyyn?’’ James kysyi katse maassa.
’’En nyt ihan niinkään.’’
’’Vaan?’’
’’Miksi sinun pitää kiusata Kalkarosta?’’ Lily töksäytti. James oli hiljaa. Hän yritti viivytellä vastaamista sillä, että käveli sängylleen ja istui siihen. Se ei kyllä hirveästi antanut lisää aikaa, mutta kuitenkin.
’’En tiedä.’’ Lily käveli Jamesin sängyn luokse ja istui Jamesin viereen.
’’En voi hyväksyä sitä osaa sinussa edelleenkään. Se on jotain, mitä minun on todella vaikea sulattaa’’, Lily sanoi ja otti Jamesin käden omaan käteensä. James käänsi päänsä Lilyyn ja heidän katseensa kohtasivat. James kumartui automaattisesti antamaan Lilylle suudelman, jonka tyttö otti vastaan. He jakoivat lyhyen suudelman keskenään, jonka jälkeen Lily palautti Jamesin jälleen maanpinnalle kysymällä tältä mikä oli hänet saanut tekemään sinä päivänä sen, mitä oli tapahtunut.
’’Ihan puhtaasti vanhasta tottumuksesta.’’
’’Ai onko tottumuksesi se, että aina jos joku koskee sormenpäälläkään Siriusta, sinä taiot hänet kattoon ja niin edelleen?’’
’’Kuinka monesti minä olen taikonut Anturajalan kaulailuseuralaiset Suuren salin kattoon?’’ James kysyi sarkastisesti.
’’No niin kuin yleisesti ottaen ja tiesit varsin hyvin, mitä tarkoitin. Et voi jatkaa näin’’, Lily sanoi vakavasti.
’’Hei, en pidä äänensävystäsi ollenkaan. Se on aivan liian vakava.’’
’’No onneksi edes toisen meistä.’’ Lily piti pienen tauon ja jatkoi sitten: ’’En tosiaan haluaisi sanoa tätä, mutta en voi olla tyttöystäväsi, jos joudun koko ajan kiljumaan sinulle kurkkusuorana siitä, miten sinä kiusaat muita.’’ James hätkähti pahanpäiväisesti ja käänsi säikähtäneen katseensa Lilyyn.
’’Ei kai – Ei kai tuo ollut – Ei kai tuo ollut sitä, että haluat erota?’’ Lily käänsi katseensa pois Jamesista.
’’Älä vain sano, että haluat erota? Eilenhän, tai käytännössä katsoen, tänäänhän me vasta aloimme seurustella.’’
’’Ei, James en halua erota’’, Lily sanoi ja James huokaisi syvästä helpotuksesta.
’’Et saisi säikytel –’’
’’Kuuntele: En voi hyväksyä sitä, että kiusaat muita. Uskon, että sinua alkaa kohta pännimään se, että koko ajan olen sanomassa sinulle siitä. Mutta’’, Lily sanoi painottaen sanaa, ’’voisimme tulla hyvinkin toimeen, jos sinä lopettaisit kiusaamisen ja minä katsoisin läpi sormieni sinun pieniä piloja. Saat yhden mahdollisuuden olla kiusaamatta, mutta jos et pysty olemaan kiusaamatta, voit sanoa hyvästit minulle.’’
’’Minä lupaan olla kiusaamatta enää Ruikulia ja muita luihuisia’’, James sanoi ja katsoi Lilyä suoraan silmiin. Lily kohotti kätensä ja taputti Jamesia päähän.
’’Hyvä poika.’’
’’En minä mikään koira ole. Sirius o- tippi tappi tuu la lalla laa’’, James sanoi ja kauhistui sitä, mitä oli melkein sanonut.
’’Mitä?’’ Lily kysyi voimistaen ääntään sanan loppua kohden.
’’Ei mitään’’, James sanoi nopeasti ja katseli muka kiinnostuneena sukkiaan.
’’Mitä sinä olit sanomassa?’’
’’En mitään, usko pois!’’ Lily kalasti Jamesin katseen ja katsoi syvälle tämän silmiin, kuin lukien pojan ajatukset.
’’Sinä et ole kertonut minulle ihan kaikkea, ethän?’’
’’En ole, mutta se on Kelmien salaisuus. Uskoisin, että sinullakin on tyttöjen salaisuuksia, vai?’’ James sanoi puolustautuvasti ja katsoi Lilyä. Tyttö oli hetken hiljaa ja mittaili Jamesia katseellaan.
’’No hyvä on sitten’’, Lily sanoi, ’’saat pitää ne ’Kelmien salaisuudet’. Katsokin, etteivät ne salaisuudet tuota harmia muille, tai saat tosiaan sanoa hyvästit minulle.’’
’’Okei, kultaseni’’, James vastasi ja kaappasi Lilyn syliinsä nousten ylös sängyltä ja alkaen pyöriä ympyrää huoneen keskellä. Lily kiljui ja nauroi yhtä aikaa, kunnes James lopetti pyörimisen ja antoi tyttöystävälleen suudelman. Samalla hetkellä makuusalin ovi aukaistiin kovalla ryminällä. Oviaukkoon olivat ilmestyneet Lola, Kelly, Chelly, Sirius, Remus, Peter ja William, joista Siriuksella oli kädessään se kuuluisa kamera.
’’Tämä kuva laitetaan ikitarttumistaialla eteisaulan ilmoitustaululle’’, Sirius sanoi ilkeästi hymyillen.
’’Ja ei muuten laiteta’’, James sanoi, laski Lilyn alas ja harppasi Siriuksen eteen ottamaan kuvaa itselleen. Sirius laittoi sen Jamesin ulottumattomiin.
’’En laita sitä sinne, jos lupaatte olla eroamatta kertaakaan tämän vuoden aikana.’’
’’Okei!’’ James huudahti ja otti Siriuksen antaman kuvan visusti käteensä. Hän vilkaisi sitä ja totesi, että se oli oikeastaan onnistunut loistavasti.
’’No niin, miksi sitä ei olisi voinut laittaa ikitarttumistaialla seinään?’’
’’Siksi, koska sitä nyt vaan ei voi laittaa sinne!’’
’’Ilonpilaaja.’’
’’No kiitos.’’
’’Valvojaoppilaita ja johtajaoppilaita pyydetään tulemaan heti Suuren salin takaiseen huoneeseen kokousta varten, kiitos.’’ Kovaäänisestä kajahti ja joukkio poikien makuusalin ovella hätkähti säikähdyksestä.
’’No, eikö teidän pidä mennä?’’ Lola kysyi Lilyltä ja Jamesilta ja kaksikko nyökkäsi.
Lily ja James kävelivät käsi kädessä käytävällä ja he saivat osakseen vislauksia ja kätten taputuksia.
’’Etkö muuten halua tietää kuinka karmivan rangaistuksen saimme Anturajalan kanssa?’’ James kysyi Lilyltä.
’’Ettekös te ole kokeneet jo kaiken kauhean? Vessojen pesun, tiskauksen, luuttuamisen, tyrmien pesun, liemiainesten tarkistus, rikkaruohojen kitkemisen’’, Lily luetteli nostaen sormen pystyyn jokaisen uuden aiheen kohdalla, ’’ ja lista on loputon.’’
’’Miten sinä voit muistaa nuo kaikki?’’ James kysyi ihmeissään.
’’Et välttämättä usko, mutta olen pitänyt kirjaa jälki-istunnoistanne. Oletkos itse laskenut kuinka monta jälki-istuntoa sinulla on jo?’’ James pysähtyi ja katsoi Lilyä ihmeissään.
’’Ja sinähän olet väittänyt, että inhoat minua! Ettet vain ole valehdellut?’’ James kysyi virnistäen ja jatkoi matkaa.
’’Niin minä inhosinkin, mutta ihan uteliaisuuttani listasin jälki-istuntonne. Sinun ja Siriuksen.’’
’’Voi äly! Nyt vasta kerrot!’’
’’Ajattelin sen olevan tarpeetonta. Haluatko jo kuulla, kuinka monta jälki-istuntoa olet jäljessä Siriusta?’’
’’No totta ihmeessä!’’
’’Okei, sinulla on – haluatko arvata monta?’’
’’Öö.. seitsemänsataa?’’
’’Aika lähelle. Kahdeksansataa. Ja Siriuksella on kahdeksansataa kaksikymmentä.’’
’’Onneksi en sentään ole enempää jäljessä.’’
’’Oletko muka ylpeä ’saavutuksestasi’?’’
’’Miksi en olisi? Olemme Anturajalan kanssa tehneet varmasti Tylypahkan historian jälki-istuntoennätyksen.’’
’’Ei, ette ole.’’
’’Höh! Miten niin? Kenellä muka on ollut enemmän jälki-istuntoja kuin meillä?’’
’’Dumbledorella.’’ Nyt James pysähtyi niin, että hänen takana kulkenut ensiluokkalainen puuskupuhtyttö törmäsi hänen selkäänsä.
’’Ai, anteeksi. Eihän sattunut?’’ James kysyi ja kääntyi katsomaan tyttöä joka piteli nenäänsä.
’’Ei dässä pahemmin käynyt.’’
’’No hyvä.’’ James käänsi katseensa jälleen Lilyyn, joka hoputti häntä taas kävelemään, sillä tukki ihmisten kulkureitin.
’’Sinä et voi olla tosissasi siitä, että Dumppiksella muka olisi eniten jälki-istuntoja koko historiassa!’’
’’Miksi valehtelisin?’’
’’No en minä tiedä! Montako jälki-istuntoa hänellä sitten on?’’
’’Kahdeksansataa viisikymmentä.’’
’’Onneksi ei enempää. Pitää muuten kertoa Anturajalalle suru-uutiset…’’ James mutisi itsekseen ja jatkoi matkaansa Suureen saliin Lily perässään.
-
10. B – osa: Ongelmaterapeutteja ja jälki-istunto
’’No niin, viimeksi jäimmekin tarjoiluihin. Meillä on onneksi vielä puolitoista kuukautta jäljellä suunnittelussa ja bändien hankkimisessa, joten emmeköhän selviä tästä kunnialla’’, Lily sanoi huoneessa istuville valvojaoppilaille jotka myöntelivät mumisemalla ja nyökkäämällä.
’’Tänään meidän olisi tarkoitus keskustella päivämäärästä, asusteesta ja ohjelmasta. Mitäs ehdotuksia teillä tällä kertaa on?’’ James puolestaan kysyi.
Puuskupuhin valvojaoppilaan käsi nousi pystyyn.
’’Niin?’’
’’Voisimme pitää jonkun arvaus kilpailun?’’
’’Hyvä idea!’’ korpinkynnen Sara huudahti iloisesti, ’’minä tiedänkin jo sopivan aiheen. Kuinka monta pistettä Sirius ja James ovat menettäneet yhteensä Rohkelikolta koko Tylypahkavuosiensa aikana?’’
’’Mitäh?!’’ James huudahti, ’’sehän on ihan mahdotonta! Ellet sitten väitä, että olet pitänyt kirjaa siitä?’’ Sara nyökkäsi hymyillen ovelasti.
’’Mehän olemme suosittuja’’, James virnisti, ’’Lily oli pitänyt kirjaa jälki-istunnoistamme ja sinä, Sara, olet pitänyt kirjaa siitä, kuinka monta pistettä olemme vieneet Rohkelikolta. Minä itsekään en tiedä sitä!’’
’’Haluatko, että kerron?’’
’’Kerro vain, mutta tätä tietoa ei sitten saa kertoa näiden seinien ulkopuolelle, koska muuten koko kilpailusta menee maku. Niin paljon se on?’’
’’Muistaakseni se oli jotakuinkin viisituhatta satakuusikymmentäyksi pistettä.’’ Koko huone naurahti luihuisten valvojaoppilaita myöten.
’’Onko tosiaan niin paljon?’’ James kysyi naurun laannuttua.
’’Kyllä’’, Sara sanoi.
’’En pidä tuota lukua ollenkaan mahdottomana, James’’, Lily sanoi väliin hymyillen. James käännähti tyttöystäväänsä ja virnisti tälle kelmivirnistyksen.
’’Hei ette kyllä ala kaulailla siinä! Meillä on suunnittelut kesken!’’ rohkelikon Evangeline niminen valvojaoppilas sanoi violetinsiniset silmät tuikkien.
’’Totta. Meidän pitää keksiä lisää ohj-’’ Saran puheen keskeyttänyt ovelta kuulunut napakka koputus. Hetken päästä ovi aukesi ja kaikki tunnistivat oviaukossa olevan henkilön. Tulija oli Dumbledore.
’’Anteeksi kun näin keskeytän, mutta minulla olisi ehdotus’’, Dumbledore virkkoi ja käveli Lilyn ja Jamesin luokse.
’’Kerro vain, professori’’, Lily kehotti.
’’Minulla oli mielessä sellainen ajatus, että pidettäisiin karaokekilpailu.’’
’’Karkukilpailu? Häh?’’
’’Karaokekilpailu’’, Dumbledore korjasi. ’’Se on sellainen jästien laulukilpailu, jossa lauletaan sanojen ja taustamusiikin mukaan. Kesällä kävin sellaisessa karaokebaarissa, missä ihmiset lauloivat semmoiseen jännään kapistukseen nimeltään mikrofoni’’, Dumbledore selvensi.
’’Kuulostaa aika pelottavalle’’, James kommentoi.
’’Ei ollenkaan! Se oli oikein hauskaa!’’ Dumbledore iloitsi, ’’niin, mitä olette mieltä siitä?’’
’’Olisin saanut varmaan hyvät naurut, jos olisin nähnyt Dumbledoren laulamassa’’, James supisi Lilyn korvaan, jonka jälkeen tyttö sai hirvittävän kikatuskohtauksen.
’’Niin kävisikö teille, jos pidettäisiin se karaokekisa?’’ Dumbledore kysyi Lilyltä ja Jamesilta.
’’Minun puolestani kyllä’’, Lily sanoi ja yritti vakavoittaa itsensä.
’’Minusta se olisi erikoista ja sellaista, mitä täällä Tylypahkassa ei joka päivä kuitenkaan ole’’, puuskupuhin tyttö sanoi.
’’Niinpä’’, Korpinkysi säesti. ’’Minulla olisi myös yksi ehdotus erilaisuuden kannalta.’’
’’Kerro vain’’, huoneessa vielä ollut Dumbledore kehotti.
’’No voisimme jossain vaiheessa iltaa arpoa kaikille tanssiparin ja heidän tulisi tanssia yksi tanssi arvotuksi tulleen parin kanssa.’’
’’Tuo kuulostaa muuten todella hyvältä!’’
’’Näyttää siltä, että selviydytte lopusta itse. Näkemisiin!’’ Dumbledore sanoi ja harppasi ovelle ja siitä ulos.
’’Kiitoksia vielä, professori!’’ Lily huikkasi Dumbledoren perään.
’’Eipä kestä!’’ rehtori vastasi ja läimäytti oven kiinni.
’’Eli: nyt meillä on ohjelmaa suunniteltuna. Seuraavaksi voisimmekin keskustella päivämäärästä’’, Lily sanoi.
’’No sehän on päivänselvä asia! Pidämme tanssit jouluaattona’’, Luihuisten valvojaoppilaspoika pärskähti.
’’Olin itsekin ajatellut sitä, mutta minulle tuli ajatus, että aika moni varmaan menee aattona omaan kotiinsa’’, Lily kertoi.
’’Se on kyllä totta’’, muut myöntelivät.
’’Entäs ensimmäinen päivä joulukuuta?’’ Puuskupuhin pisamanaamainen ja kikkaratukkainen valvojaoppilastyttö sanoi arasti, ’’se olisi lauantai, joten kaikilla olisi ainakin vapaata silloin…’’
’’Hyvä idea… öö... anteeksi, mutta kertoisitko nimesi?’’ James sanoi ja haroi hiuksiaan.
’’Heather’’, Heatheriksi esittäytynyt tyttö sanoi ja punastui.
’’Okei. Hieno idea, Heather’’, James jatkoi, ’’hei Lily, eikä meidän kannattaisi tehdä pieni esittelytuokio. Minua tympii kun en tiedä heidän nimiään. ’’ Hän viittoi oppilaisiin katsoen Lilyä.
’’Taidat kerrankin olla oikeassa.’’
’’Ai kerrankin? Enkö muka ole aina oikeassa?’’
’’Et ja taas tuli todistettua se, miten itserakas olet’’, Lily virnisti ja pukkasi Jamesia kevyesti kylkeen.
’’No nyt minä suutun sinulle’’, James sanoi, tuhahti, laittoi kätensä puuskaan ja nosti nokkansa silmät kiinni kohti kattoa.
’’Tajuatteko te ollenkaan, kuinka lapsellisia olette?’’ Sara kysyi.
’’Miten niin, ipana?’’ James kysyi silmät leikillisesti viiruina.
’’Ihan miten vain, mutta nyt minä ainakin haluaisin tietää, ketkä ovat valvojaoppilasystäviäni. Elikkä, minä olen Sara ja olen korpinkynnen valvojaoppilas’’, Sara esittäytyi.
’’Minä olen Jeremy ja olen myös Korpinkynnestä’’, sanoi Saran vieressä ollut rastapäinen ja ilmeisesti afrikkalaista perua oleva tukevahko poika.
’’Minä olen Patricia ja kuulun Luihuiseen’’, hento ääni sanoi Jeremyn takaa. Ääni kuului heiveröisen näköiselle ja melko lyhyelle tytölle, jolla oli vaaleaakin vaaleammat hiukset. Patrician vieressä istunut lihaksikas poika esittäytyi Thomasiksi luihuisesta ja hänen vieressä olleet esittäytyivät Rohkelikon valvojaoppilaiksi. Heidän nimensä olivat Evangeline ja Sean. Puuskupuhin valvojaoppilaspoika, jolla oli pellavanvärinen hiuspehko ja vaaleansiniset uneksuvat silmät esittäytyi Damen Lovekivaksi.
’’No niin, nyt kun olemme esittäytyneet –’’ James sanoi, mutta hänet keskeytti pehmeä ääni.
’’Entäs te?’’ Damen sanoi katsoen silmät harottaen Jamesia ja Lilyä. James käänsi katseensa häneen.
’’No minä olen James ja tässä on Lily.’’
’’Okei’’, Damen sanoi ja alkoi ilmeisesti uneksia jälleen.
’’Öh… niin se päivämäärä’’, James sanoi hämmentyneenä, ’’käykö kaikille se ensimmäinen joulukuuta?’’ Joukosta kuului taas hyväksyviä muminoita.
’’Silloin muuten taitaa olla virallinen Tylyahon viikonloppu’’, Sara totesi voimakkaalla äänellään,
’’se on hyvä niille, jotka ovat alle seitsemäsluokkalaisia. He voivat käydä viettämässä ensin hauskan päivän ulkona ja tulla juhlimaan vielä illalla.’’
’’Niin on. Tylyahosta päästäänkin sitten asusteisiin. Mielestäni tanssiaisissa pitäisi olla juhlavaatteet. Juhlakaavut olisivat pakolliset’’, Lily sanoi Saran äänen päälle. Hänestä tuntui inhottavasti sille, että Sara yritti olla jokin johtaja kokouksissa.
’’Mutta entä jos tehtäisiin sillä tavalla, että pidettäisiin tanssiaisten jälkeen diskon tyylinen jatkojuhla. Ihmiset voisivat käydä vaihtamassa tukalat juhlakaavut rennompiin vaatteisiin ja tulla tanssimaan nykymusiikin tahtiin diskossa’’, Sara sanoi jälleen äänellä, josta kuulsi määrääminen.
Lilyltä alkoi mennä pikkuhiljaa pinna Saran määrääjä luonteelle. James nöytti lukeneen Lilyn ajatukset, sillä hän sanoi: ’’Kuka tätä kokousta johtaa, sinä vai me?’’ James kysyi Saralta ja sai tämän vaikenemaan.
’’Toisaalta, tuo Saran idea kuulostaa mielenkiintoiselle. Täällä on yleensä pidetty vain niin sanotut normaalit tanssiaiset, joten se loppuillan disko voisi olla ihan mukava vaihtelu’’, Heather sanoi ja punastui taas rajusti, kun Lily loi tähän pistävän katseen.
’’Oikeastaan, minusta me voisimmekin tehdä sillä tavalla’’, James sanoi ja Lily loi häneen älä-vain-sinäkin-minua-vastaan -ilmeen. Sara näytti perin tyytyväiseltä.
’’Entäs diskon vaatetus? Tuskin siellä missään juhlakaavuissa pitää hihhuloida?’’ Thomas kysyi.
’’Minusta sinne saa laittaa ihan mitä vain päälle’’, Lily sanoi ja kaikki nyökyttelivät.
’’Mutta Lily, ota huomioon se, että jos Siriukselle sanoo: ’Sinne saa laittaa ihan mitä vain päälle’, niin hänelle voisi sanoa saman tien: ’Sinne saa tulla alasti’’’, James sanoi virnistäen.
’’Eli laitamme sitten pukeutumispakon, vai?’’ Lily kysyi kulmaansa kohottaen. ’’En nimittäin millään haluaisi nähdä Siriusta alasti.’’
’’Pumpulisimmissa unelmissanne saatte nähdä minut alasti. Muuten en kalleuksiani esittele koko kansalle’’, kuului ovelta ja kaikkien päät kääntyivät sinne. Sirius virnisteli ovensuussa aina yhtä komeana ja hurmaavana. Heather punastui kovemmin kuin kertaakaan aikaisemmin sen kokouksen aikana.
’’Kuulin mitä juttelitte täällä minusta. Ei pelkoa, ei minulla ole aikomustakaan tulla alasti sinne minne lie. Tulin hakemaan Sarvihaaraa. Matohäntä on ihan paniikissa tuolla noin. Et haluaisi tulla auttamaan?’’ Sirius sanoi yhteen hengen vetoon. James vilkaisi Lilyyn kysyvällä katseella.
’’Kyllä sinä minun puolesta voit aivan hyvin mennä. En minä ole sinun äitisi.’’
James virnisti.
’’En kyllä haluaisikaan sitä. No minä tulen, oi Anturajalka!’’ James loikkasi penkiltään ylös ja harppoi Siriuksen perään.
’’Eiköhän me lopeteta tältä kerralta?’’ Lily tiedusteli Jamesin lähdettyä.
’’Joo. Kaikkien jäsenten pitää olla paikalla, ettei tule päätettyä jotain, mitä joku ei hyväksy’’, Sara sanoi ja Lily oli menettää jo oikeasti pinnansa.
’’Ensi kertaan’’, Lily sanoi hampaitaan kiristellen ja ohjasi muut ulos ennen itseään.
Siriuksen ja Jamesin saapuessa poikien makuusaliin Peter oli jo hermorauniona. Remuksen mukaan Peter oli ravannut vessan, oleskeluhuoneen ja makuusalin välillä viimeiset viisitoista minuuttia. James tiedusteli, mikä oli hätänä ja Remus kertoi, että Peter oli aikonut selvittää asiansa Kellyn kanssa. James oli ihmetellyt, mitä selvittämistä heillä muka oli, mutta Remus valaisi ystäväänsä sillä, mitä oli tapahtunut kirjastossa ennen kuutamokeikkaa.
’’No vihdoin! Kesti siinä sellainen kuukausi, ennen kuin älyät koota viimeiset rohkeudenrippeesi ja mennä itse asiassa vastatusten tyttöä’’, James sanoi läimäyttäen Peteriä selkään.
’’Puhu kuule vain omasta puolestasi’’, Peter mutisi hermostuneena Jamesin vierestä.
’’No se ja sama. Mihin te minun apuani tarvitsette? Eikös Kuutamo ole se porukan terapeutti?’’ James kysyi katsellen ystäviään vuoron perään.
’’Kyllä, kyllä, mutta sinulla on kokemusta eniten tuosta asioiden selvittelystä’’, Sirius totesi huokaisten.
’’Ai jaahas. No, mitäs olit ajatellut tehdä Kellyn suhteen, Matohäntä?’’
’’Öö… minun kaiketi pitää pyytää häneltä anteeksi ja öö…’’
’’Kyllä. Pyydät häneltä anteeksi ja ALUKSI kysyt hänet ystäväksesi’’, James neuvoi ja jatkoi virnistäen, ’’itse olisin kokeillut samaa Lilyn kanssa, mutta Lily kerkesikin rakastua minuun ennen kuin ehdin toteuttaa suunnitelmani.’’
’’Mutta entä jos se ei toimi’’, Peter sopersi katse lattiassa.
’’Hei, tehdäänpäs nyt asioita selväksi. Matohäntä on ihastunut oikeasti Kellyyn, vai?’’ Sirius kysyi ilmeisesti kärryiltä tipahtaneena. Sellainen hänen ilmeensä ainakin oli.
’’Siis häh? Etkö sinä siis vieläkään tiedä, mistä me tässä olemme puhumassa?’’ Remus kysyi Siriukselta.
’’En?’’
’’Voi herranjestas sentään! Et voi olla noin hidasälyinen ja sokea!’’
’’Ai miksen muka?’’
’’Olet todellakin vaikea’’, Remus tuhahti, ’’niin keskitytäänpäs tähän Peter-Kelly ongelmaan.’’
’’Hyvä, eli Matohäntä, aiotko pyytää häneltä anteeksi vai et?’’ James kysyi. Peter vääntelehti käsiään.
’’Niin? Jos haluat edetä asiassa yhtään eteenpäin, voisit vaikka vastatakin?’’
’’No kyllä kai minun pitää pyytää häneltä anteeksi, mutta miten?’’
’’Lähetä hänelle rehupuska, suklaata ja anteeksipyyntökortti, niin varmasti hän antaa sinulle anteeksi’’, Sirius sanoi yksinkertaisesti.
’’Missä kohdassa piti nauraa, Anturajalka?’’ Peter kysyi kuivasti. ’’Ei kun oikeasti. Miten pyydän häneltä anteeksi?’’
’’Miten olisi se kliseinen tapa, eli menet kasvotusten ja pyydät nöyrästi anteeksi ja haukut itsesi pataluhaksi?’’ James ehdotti.
’’Voisi toimia’’, Sirius tuumasi nyökytellen.
’’Niin mutta…’’ Peter uikutti.
’’No ole pyytämättä tai pyydä, mutta toimi nopeasti!’’ James huudahti.
’’Sarvihaara, haluatko, että ajattelen tuon kaksimielisesti?’’
’’En todellakaan! Peter Ethan Piskuilan, ala painua hakemaan se Kelly ja pyydä häneltä anteeksi!’’ James huudahti niin, että Peter melkein säikähti häntä. ’’No ala mennä! Mikä maksaa?’’
’’No se kun… tuota… missä minä tapaan hänet?’’ Peter kysyi ja katsoi Jamesia.
’’Ärh’’, James ärähti, ’’lähetä hänelle pöllö ja pyydä hänet vaikka öö… kirjastoon? Pihalle?’’
’’No en ainakaan kirjastoon! Voisin pyytää hänet vaikka sitten sinne pihalle’’, Peter sanoi ja vilkaisi ikkunasta ulos. Sade oli ilmeisesti tyyntynyt pieneksi tihkusateeksi, joten Peterin suunnitelma saattoi onnistuakin.
’’Sarvihaara, lainaatko pöllöäsi?’’
’’Totta kai. Sen pitäisi olla Pöllölässä, ellei se sitten ole lähtenyt lentelemään.’’
’’Kiitos.’’ Peter lähti makuusalista haparoivin askelin kädessään pergamenttia, sulkakynä ja mustepullo. Hän kiirehti muotokuvasta ulos juuri, kun Lily oli astumassa siitä sisään.
’’Hei Peter. Missä James on?’’
’’Makuusalissa’’, Peter huikkasi ja jatkoi matkaansa kohti Pöllölää.
Hei Kelly,
Et mitenkään haluaisi tulla ulos suuren pyökin alle heti, kun olet lukenut tämän viestin? Minulla olisi tärkeää asiaa sinulle. Olisin iloinen, jos voisit tulla.
Matoh- siis Peter
Peter oli aikonut kirjoittaa viestiin Matohäntä -kutsumanimensä, mutta ajatteli, ettei Kelly tajuaisi, kuka hänet oli pyytänyt ulos. Hän luki lyhyenpuoleisen viestin monesti läpi ja maisteli sitä, miltä se kuulosti. Aika hölmön kuuloista, mutta ei voi mitään, Peter ajatteli ja rullasi pergamentin palasen kääröksi. Hän empi vielä hetken, mutta sanoi hällä väliä päässään, vihelsi ja kutsui Merlinin alas orrelta, jossa se nukkui pää siiven alla.
’’Vietkö tämän seitsemäsluokkalaisten rohkelikkotyttöjen makuusaliin ja annatko sen Kellylle?’’ Peter kysyi pöllöltä sitoen sen koipeen kirjeensä. Pöllö naksautti nokkaansa ilmeisesti sen merkiksi, että oli ymmärtänyt. Peter kantoi sen ikkunalle ja niin sanotusti viskasi sen ulos pilviseen ja tihkusateiseen iltapäivään. Hän katseli kuinka Merlin -pöllö kaarsi linnan seinämää kohti Rohkelikkotornia. Mitähän tässä tuli tehtyä, Peter ajatteli hätäisesti. Ei olisi sittenkään pitänyt… Voi ei!
’’Hei Kelly, sinulle on täällä kirje’’, Lola sanoi ja kannatteli pöllöä käsivarrellaan. Hän vei sen ystävänsä luokse, joka irrotti kummastellen kirjeen vieraanpöllön koivesta. Hän lukaisi sen pikaisesti läpi ja oli maidonvalkea lopetettuaan.
’’Mikä sinulle tuli?’’ Lola kysyi ja katseli edessä istuvaa ystäväänsä.
’’Se on Peteriltä’’, Kelly sai sanotuksi.
’’Mitä hän haluaa?’’
’’Hän haluaa tavata minut nyt heti suuren pyökin juuressa.’’
’’Tuolla pihalla on aika monta pyökkiä. Mikä niistä?’’ juuri makuusaliin astunut Chelly huokaisi.
’’Hän varmaan tarkoitti tuota mikä on tuossa järvenrannassa’’, Kelly sanoi epävarmasti ja vilkaisi ikkunan suuntaan.
’’No ala mennä jo. Ei hän sinua ikuisuuksia odota’’, Chelly sanoi raskaasti ja lysähti mahalleen sängylleen.
’’Kai minun sitten on mentävä’’, kalpea Kelly sanoi ja nousi hitaasti ylös sängyltään.
’’Öh, Kelly? Eikö sinun kannattaisi laittaa pitkähihaista paitaa päälle? Ulkona on aika kylmä ja vielä kaiken päälle tihkusade.’’
’’Ai joo. Hyvä kun sanoit.’’ Kelly meni matka-arkulleen ja vetäisi sieltä ruskean collegetakin. Hän puki sen päälleen ja laittoi kenkänsä jalkaan.
’’No menen nyt’’, hän sanoi vielä Lolalle ja Chellylle. Lola oli siirtynyt Chellyn sängyn viereen selvittelemään sitä, miksi tämä oli niin väsyneen ja kärttyisän näköinen.
’’Hei, mihin Peter ryntäsi äsken?’’ Lily kysyi kun astui Kelmien makuusaliin, jossa kaikki muut paitsi Peter rakensivat räjähtävän näpäytyksen korteilla korttitaloa. Kaikki kolme olivat keskittyneitä rakentamiseen, ja kun Lily yritti tökätä Jamesia jalallaan tämän kylkeen, tämä vain sanoi terävästi shh ja katsoi saisiko Remus laitettua oman kerroksensa aika korkeaan korttitaloon. Lily katsoi myös keskittyneenä korttitaloa.
’’Äää! Varo housusi tippuvat!’’ Sirius huudahti ja Remuksen käsi heilahti säikähdyksestä. Kuului kova pam ja Siriuksen, Remuksen ja Jamesin naamat peittyivät mustaan nokeen. Lily hätkähti ja otti tukea ovenkarmista pitäen kättään rintakehänsä päällä.
’’Ei kiesus että säikähdin!’’ Lily sanoi haukkoen henkeään. Sirius räkätti selällään kippurassa Jamesin kanssa ja Remus loi paheksuvia katseita heihin.
’’Jos et olisi säikäyttänyt minua, Anturajalka, olisin voittanut sinut ja Sarvihaaran!’’ Remus ärähti.
’’Ensi kerralla sitten’’, Lily hymähti. James havahtui Lilyn sulosointuiseen ääneen ja nousi ylös lattialta pyyhkien nokea kasvoistaan. Päästyään jaloilleen poika astui askelen Lilyn luokse ja suuteli tätä. Sirius teki yökkääviä ääniä ja Remus naurahti ilmeisesti sille, että Sirius oli oksentavinaan Jamesin niskaan.
’’Mikäs sinut tänne lennätti, kulta?’’ James kysyi Lilyltä.
’’Johan minä sanoin, ettei minua saa kullitella’’, Lily sanoi ja nipisti Jamesia nenästä.
’’Tiesittekö että nuo teidän ”hellyydenosoitukset” ovat aika siirappisen imeliä?’’ Sirius sanoi tehden lainausmerkit ilmassa sanan ”hellyyden” kohdalla.
’’Anteeksi, mutta sinun on vain kestettävä niitä’’, James vastasi ja antoi sanojensa painoksi Lilylle pusun otsalle.
’’No yäk.’’
’’No nam.’’
’’Okei, nyt sinä alat pelottaa minua, Sarvihaara.’’
’’Jaa, jaa. Ja Lily, et sinä ole minua kieltänyt kutsumasta sinua kullaksi’’, James virnisti ja Lily läppäsi tätä kevyesti olkapäähän.
’’No nytpä kiellän: Et saa kutsua minua kullaksesi.’’
’’Entäs hunajapupu?’’
’’Ei.’’
’’Ihku-raksu-poksu?’’
’’Vielä vähemmän sillä.’’
’’Entäs ihku-raksu-poksu-hunajapupu-höpönassusein?’’
’’Kaikkein vähiten tuolla’’, Lily sanoi kauhistuneena.
’’No höh.’’
’’Sarvihaara, mikä pakkomielle sinun on kutsua Lilyä jollain kilometrin mittaisella hellittelynimellä? Eikö ihan Kukkanen tai Tähtönen tai Perunainen kävisi paremmin?’’ Sirius ehdotti saaden Lilyn, Jamesin ja Remuksen nauramaan.
’’James, saat kutsua minua vaikka Tähtöseksi, mutta et ainakaan Perunaiseksi!’’ Lily nauroi.
’’No hyvä! Niin, mikäs sinut tänne lennätti, Tähtönen?’’
’’Eikö tyttöystävä saa nykyään tulla moikkaamaan poikaystäväänsä ilman mitään erityistä syytä?’’
’’Huomaatkos, Sarvihaara, Lily itse asiassa tunnustaa olevansa tyttöystäväsi’’, Sirius huomautti.
’’Ja sarkastisuudet voisit heittää saman tien menemään’’, James sanoi.
’’Hemmetti mikä tiukkapipo’’, Sirius mutisi, ’’menen katsomaan josko teidän puolellanne, Lily, olisi jotain mielenkiintoista.’’
Sirius heilautti kättään ja hävisi ovesta tyttöjen makuusaliin. Remuksen, Lilyn ja Jamesin välille laskeutui hiljaisuus, jonka Remus rikkoi hetken päästä.
’’Öö… taidan mennä tekemään läksyjä’’, Remus sanoi ja lähti pois makuusalista jättäen Lilyn ja Jamesin kahdestaan. He tuijottivat hetken toisiaan ja James teki eri ilmeitä aikeenaan saada Lily nauramaan. Kuin sanomattomasta sopimuksesta he pitivät tuijotuskilpailua Jamesin yrittäessä edelleen saada Lily nauramaan ilmeillään. He katsoivat toisiaan silmiään räpäyttämättä pieni hymynkare suupielissään. Lily tunsi kuinka hänen suupieliään alkoi nykiä ja ne pakottautuivat väkisinkin kohti korvia. Pian hän huomasikin hymyilevänsä leveästi kilpaa Jamesin kanssa. James otti askelen eteenpäin ja halasi Lilyä. Tyttö vastasi lämpimään ja turvallisen tuntuiseen halaukseen ja suuteli poikaystäväänsä pitkään.
Peter käveli hermostuneena ympäri pyökkiä. Hänen hiuksensa olivat liimautuneet päätä myöten koko ajan voimistuvassa tihkusateessa. Syksyisen puunlehtiä pitkin valuvat vesipisarat olivat ainakin kolminkertaisia siihen nähden, mitä ne olisivat olleet suoraan taivaalta tippuessaan Peterin niskaan. Hän oli ties kuinka monesti kävellyt puun ympäri ja ajatteli, että kohta varmaan maahan tulisi ura ja hän alkaisi vajota pikkuhiljaa kohti maapallon keskipistettä. Kun sadepisarat suurenivat suurenemistaan Peter alkoi kastua jo takkinsakin alta. Hän mietti, olikohan Kelly edes tulossa tapaamaan häntä. Jos ei ollut, hän oli turhaan elätellyt toivoa ystävyydestä saatikka sitten seurustelusuhteesta.
Peter huokaisi syvään ja meni istumaan järvenrantaan. Kun hänen takapuolensa kosketti maata hän tunsi kuinka vesi tunkeutui hänen farkkujensa läpi. Peter poimi maasta mustan sileäpintaisen kiven ja heitti sen pienesti aaltoilevaan järveen saaden aikaan kivalta kuulostavan molskahduksen. Hän poimi vielä muutamia pikkukiviä ja heitti ne kerralla veteen. Molskahtava ääni rauhoitti Peteriä jotenkin ja se sai myös hänen kättensä tärinän laantumaan samalla kuin hänestä tuntui, että hän pystyisi ihan mihin vain. Hän puhkui yhtäkkiä tuntematonta rohkeutta ja voimaa, joiden avulla hän uskoi pystyvänsä jopa lentämään luudalla ja voittamaan korkeanpaikankammonsa.
’’Krhm’’, kuului yskähdys Peterin takaa. Peter hätkähti ja nousi äkkiä seisomaan. Hän katsoi taakseen ja huomasi ilokseen tai epäonnekseen (sitä hän ei todellakaan tiennyt, kummaksi) Kellyn seisovan takanaan.
’’Sinulla oli asiaa’’, Kelly sanoi ja katsoi Peteriä. Yhtäkkiä kaikki se puhti ja rohkeus, mitkä hänessä äsken olivat olleet, olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Hänestä tuntui kuin ilmapallo hänen sisällään olisi tyhjentynyt yhtäkkiä.
’’Niin tuota… ööh…’’, Peter takerteli ja katseli maata. ’’Niinminähaluaisinselvittääsenmitäkirjastossatapahtuisilloin’’, hän sanoi hyvin nopeasti, eikä Kelly saanut siitä mitään selvää.
’’Öh, toistaisiko?’’
Peter veti syvään henkeä ja toisti tärisevällä äänellä: ’’Haluaisin selvittää sen, mitä kirjastossa tapahtui silloin.’’ Kelly hätkähti Peterin sanoja ja Peteristä näytti kuin tyttö olisi saanut näkymättömästä kädestä lyönnin suoraan päin kasvojaan.
’’Niin tuota… olen pahoillani siitä mitä silloin tapahtui’’, Peter sopersi ja hänen poskensa punehtuivat hieman. Kelly näytti hieman rentoutuvan ja sai jopa pienen hymyn suulleen.
’’Ei se nyt niin katastrofaalista ollut. Yllätyin vain’’, Kelly sanoi ystävällisesti. Peter ajatteli tytön valehtelevan hänelle. Hän itse oli omin silmin nähnyt Kellyn silmien katseen, kun Peter oli suudellut tätä. Silmistä oli paistanut selkeä ja peittämätön säikähdys.
’’En muuten usko, että tuo oli ainoa asiasi. Kerro pois, mitä aisaa sinulla tarkalleen ottaen oli?’’
’’En sano sitä, ennen kuin vastaat tähän: ethän lähde juoksemaan pois, jos kerron sinulle sen, mitä minun oli tarkoitus kertoa?’’
Kelly nyökkäsi epävarmasti, mutta silti selvästi, ettei sitä voinut tulkita väärin. Peter veti syvään henkeä ja puuskahti sitten: ’’Minä taidan olla taas ihastunut sinuun.’’
’’Taas?’’
’’Niin. Olin kerran aikaisemminkin ihastunut sinuun. En vain kertonut siitä.’’ Kelly naurahti. Hän nauroi sanalle ’’ihastua’’. Se kuulosti hänen korvissaan siltä, kuin kaksitoistavuotiaat lapset tunnustavat toisilleen ihastuksen.
’’Miksi sinä naurat?’’
’’Ei kun tajusin tuon ’ihastus’ sanan kuulostavan hiukan lapselliselta seitsemäntoistavuotiaan suuhun’’, Kelly hihitti. Peter ajatteli myös hetken tuota sanaa ja hänkin naurahti. Tunnelma vapautui selvästi, mutta kuitenkaan nauru ei kestänyt kovinkaan kauan.
’’Niin, mitä ajattelet siitä, että pidän sinusta enemmän kuin ystävänä?’’ Peter kysyi ja sai Kellyn näyttämään vaivautuneelta.
’’Hmm… minäkin pidän sinusta’’, Kelly sanoi ja Peter elätteli jo toiveita suuremmasta kuin ystävyydestä. ’’Mutta pidän sinusta vain hyvänä ystävänä.’’ Iloinen kupla Peterin sisällä puhkesi ja hänen hartiansa lysähtivät hieman.
’’Mutta häiritseekö sinua se, että minulla on vahvempiakin tunteita sinua kohtaan?’’ Peter kysyi.
’’Ei’’, Kelly vastasi pyörittäen päätään hymyillen. Peter puhkesi leveään virnistykseen ja halasi Kellyä.
’’Ööh… anteeksi’’, Peter sanoi ja päästi Kellyn irti nopeasti.
’’Ei se mitään.’’
’’Päiviä hyvät neidot’’, Sirius sanoi ja saapasteli Chellyn ja Lolan luokse, ’’mitäs meidän pikku päivänpaisteille kuuluu?’’
’’Sirius, yritätkö olla jotenkin hauska?’’ Chelly kysyi pistävästi.
’’Hmm.. taitaa päivänpaiste olla tänään päivänpilvi’’, Sirius mietti ääneen.
’’Että minä en jaksa sinua! HÄIVY!’’ Chelly huudahti yhtäkkiä ja Sirius luikki takaisin ovelle. Hän pysähtyi vielä Daxin häkin kohdalla ja sanoi: ’’Sinulla on aika ärtsy äiti, tiesitkös?’’
’’Ärtsy, kraa!’’
’’SIRIUS ALA PAINUA!’’ Chelly kiljaisi ja Sirius meni takaisin omaan makuusaliinsa.
’’Uhups! Vannon etten nähnyt mitään!’’ Sirius sanoi ja läimäytti kätensä silmilleen. Lily ja James olivat maanneet Jamesin sängyllä vierekkäin katsellen toisiaan.
’’Anturajalka! Tulet aina silloin kun sinun ei pitäisi!’’ James puuskahti ja nousi samalla istumaan vaikka Sirius ei sitä nähnytkään.
’’Anteeksi, anteeksi’’, Sirius sanoi suu virneessä ja kädet silmillään.
’’No ota jo ne kätesi silmiltä’’, Lily sanoi ja Sirius teki työtä käskettyä.
’’ Lily, sinun kannattaa varmaankin mennä teidän puolelle. Chelly oli kunnon päivänpilvi äsken’’, Sirius sanoi.
’’Päivänpilvi?’’
’’Kun on olemassa päivänpaiste, niin ajattelin, että olisi olemassa päivänpilvikin.’’
’’Anturajalka, sinä kyllä teet turhan usein noita sinun oivalluksiasi.’’
’’Hmph.’’
Lily astui sisälle omaan makuusaliinsa. Chelly makasi mahallaan sängyllään ja Lola istui Lilyn sängynreunalla katsoen Chellyä ja kysellen tältä, mikä tätä vaivasi. Kun ovi avautui narahtaen, Lola käänsi katseensa ja huomasi Lilyn.
’’No jo oli aikakin. Yritä saada Chelly puhumaan. Minulle hän ei kerro mitään’’, Lola sanoi.
’’Okei.’’ Lily käveli Chellyn sängyn viereen ja istahti sen jalkopäähän.
’’Chelly, mikä sinulla on?’’
Hiljaisuus.
’’Chelly?’’ Lily toisti vaativammin ja sai vastaukseksi murahduksen.
’’Puhuisit kielellä, jota me muutkin ymmärrämme!’’
’’No okei!’’ Chelly huudahti ja nousi istumaan. ’’Minua ottaa päähän se, miten William pitää aina kolmannen asteen kuulustelun, jos olen jossain ilman häntä!’’ Tämä tieto tuli yllätyksenä Lolalle ja Lilylle. Lily aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta Chelly keskeytti hänet.
’’Ja äläkä vain yritä sanoa, että tiesit Williamissa jonkin olevan vialla.’’
’’Mistä tiesit, että aioin sanoa juuri tuon?’’
’’No se oli aika helposti arvattavissa.’’
’’Vai niin.’’
’’Chelly, anna jokin esimerkki siitä, missä vaiheessa William tenttaa sinua?’’
’’Kysymyksesi oli aika vaikea, mutta esimerkiksi äsken kun olin kirjastossa, älkääkä kysykö, mitä minä siellä tein, ja tulin sieltä pois, niin törmäsin Williamiin. Lähdimme sitten yhdessä kävelemään poispäin sieltä ja yhtäkkiä Will alkoi tentata minulta, mitä minä tein kirjastossa!’’
’’No mitä sinä siellä teit?’’
’’Minähän kielsin kysymästä mitä tein siellä!’’
’’Okei! No mitäs ihmeellistä siinä on, että hän kysyi mitä teit siellä? On nimittäin aika epätavallista, että SINÄ olet kirjastossa’’, Lily huomautti ja Chelly tuhahti.
’’No entäs sitten kun William piti samanlaisen kolmannen asteen kuulustelun, kun tulin VESSASTA! Ajatelkaa: Ihminen ei saa käydä nykyään edes VESSASSA, ettei joku olisi pitämässä heti tenttiä!’’ Chelly sanoi dramaattisesti käsiään levitellen.
’’Onhan tuo vähän omituista.’’
’’Ai VÄHÄN!? Minusta se on TODELLA omituista!’’
’’Etköhän sinä vähän ylireagoi?’’
’’NO EN!’’
’’Meidän teinidraama kuningattaremme järjesti taas vaihteeksi kohtauksen?’’ Siriuksen pää kysyi oviaukosta. Chelly sulki silmänsä, aukaisi ne ja veti syvään henkeä.
’’SIRIUS! JOS ET NYT HETI PAIKALLA HÄIVY SILMISTÄNI, KURISTAN SINUT VIELÄ JOKIN KAUNIS PÄIVÄ SUKKAHOUSUILLANI!’’ Chelly kirkui.
Kaikki oleskeluhuoneessa olleet ihmiset hätkähtivät, kun Chellyn ääni kantautui sinne asti. William katsoi silmät viiruina portaita, sillä tunnisti äänen kuuluvan Chellylle. Jotenkin hänestä tuntui, että jos hän yhdisti Siriuksen ja Chellyn samaan lauseeseen, hänen teki mieli paiskoa kädessä olleet tavarat pitkin seiniä. Silläkin hetkellä hänen kädessään oli muodonmuutosten kirja, jota hän puristi rystyset valkoisina.
’’Okei, okei!’’ Sirius perääntyi jo toisen kerran sinä iltapäivänä oman makuusalinsa puolelle. Päästyään jälleen makuusaliin, hän oli törmätä pilvissä kävelevään Peteriin.
’’Varo vähän’’, Sirius huudahti ja pyörähti Peteriin päin, jolla oli kasvoillaan unelmoiva ilme. Siriuksen hieman ärtyisä ilme vaihtui äkkiä ovelaksi virnistykseksi, kun tämä tajusi, että Peterin ja Kellyn tapaaminen oli sujunut Peterin suunnitelmien mukaisesti.
’’Noh, milloinkas häät pidetään?’’ Sirius kysyi virnistellen kädet puuskassa paino toiselle jalalle luotuna. Hänen huomautuksensa sai Peterin palaamaan edes hetkeksi pilvilinnoista.
’’Ei mitään sellaista.’’
Siriuksen naama venähti Peterin ilmoituksesta.
’’No höh. Olet toivoton!’’
Peter hätkähti.
’’Ai miten niin toivoton?!’’ hän huudahti yhtäkkiä. ’’Entä jos olenkin Kellyn kanssa kaveri, ja entä jos hän ei HALUNNUT olla VIELÄ mitään muuta kuin YSTÄVÄ?!’’
Sirius säikähti pahanpäiväisesti Peteristä purkautunutta ääntä. Hän ei ollut ikinä ennen koko elämänsä aikana kuullut Peterin räjähtävän sillä tavalla. No kerta se on ensimmäinenkin, Sirius ajatteli vielä erittäin ihmeissään.
’’Matohäntä! Älä nyt Anturajalalle huuda!’’ James älähti Siriuksen ja Peterin vierestä.
’’No sinulleko tässä sitten pitää huutaa!?’’
’’Ei! Mikä sinun on? Äsken olit vielä niin pilvilinnoissa, ettei Ruikulin rasvaletin leyhyttely nenäsi alla olisi saanut sinua takaisin maanpinnalle’’, James sanoi ja silmäili ystävänsä mielentilaa. Peterin temperamentti tuli siis vihdoin ja viimein esille sen paksun ja hiirulaismaisen rohkeudenkuoren alta, jossa se oli ollut varmaankin koko Peterin elämän ajan piilossa.
’’Ei mikään!’’
’’Et sinä ennen ole huutanut tuolla tavalla?’’
’’No ei se ole laissa kielletty, etten minäkin saisi joskus näyttää vähän vahvemmin tunteitani!’’
’’Hmm... mistä tämä sai muuten alkunsa?’’ James mietti ääneen. Hän pystyi melkein näkemään, kuinka Peterin ohimolle ilmestyi suuri vesitippa, kuten sarjakuvissa, kun jotakuta otti päähän oikein todenteolla.
’’Taliaivo!’’
’’Kiitos.’’
’’Lehmänperä!’’
’’Kiitos edelleen.’’
’’PASKAPÄÄ!’’
’’Öh… Matohäntä, älä vedä tästä nyt mitään pultteja, mutta tuo ei todellakaan ole normaalia käytöstäsi. Tarkoitan siis, että et ole ikinä ennen haukkunut minua tai Anturajalkaa’’, James sanoi rauhallisella äänellä.
’’En niin!’’
’’No miksi sitten nyt haukut minua?’’
’’En tiedä!’’
’’Jaahas, sinun täytyy siis tulla Siriuksen ongelmaterapeutin vastaanotolle. Milloin haluaisit varata ajan?’’ Sirius pisti väliin ja sai Peterin virnistämään.
’’Tuntui muuten hyvälle’’, Peter sanoi rauhoituttuaan ja lopetettuaan huutamisen.
’’Okei, nyt alkaa jo vähän pelottaa’’, Sirius sanoi hitaasti.
’’Ei mitään kaksimielistä… tuntui hyvälle huutaa teille.’’
’’Oletko sinä nyt ihan terve? Äsken ärjyit kuin leijona ja nyt olet kuin mitään ei olisi tapahtunut.’’
’’No voi sunjee’’, Peter mutisi ja lähti virnistäen takaisin oleskeluhuoneeseen.
Päivät vierivät hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Sää jatkui edelleen lokakuisena, eli satoi ja oli hämärää aamusta iltaan. James oli jo tiistaina hermoromahduksen partaalla siitä, että ei ollut päässyt jälki-istuntonsa takia pelaamaan huispausta ja harjoittamaan joukkuettaan tulevaa ottelua varten.
Sirius valitteli heti ensimmäisen jälki-istuntonsa jälkeen, kuinka inhottavaa oli putsailla hevoskotkien jätöksiä karsinoista ja ruokkia thestraleita, kun ei tiennyt haukkaako se kädestä vai lehmänpuolikkaasta. Hän oli myös vannonut, ettei aio ikinä enää joutua jälki-istuntoon, mutta se oli saanut jopa vierestä kuunnelleet kolmasluokkalaiset rohkelikot nauramaan ääneen.
’’Mitä, ettekö usko, että voin olla koko loppu vuoden ilman jälki-istuntoa?’’ Sirius oli kysynyt pistävästi.
’’Se vain on mahdottomuus’’, kolmasluokkalaiset olivat vastanneet ja lähteneet naureskellen makuusaleihinsa.
Kun perjantai-ilta koitti ja Siriuksella ja Jamesilla oli heidän viimeinen jälki-istuntonsa suoritettavana, he huokasivat helpotuksesta.
’’Enää tämä kärsimys ja sitten se on ohi!’’ James huudahti laskeutuessaan makuusalin portaita alas oleskeluhuoneeseen Sirius perässään laahustaen suupielet lattiassa.
’’Tämä on muuten harvinainen näky: Sirius Mustan suupielet ovat lattiassa!’’ Lily huudahti tullessaan antamaan Jamesille suukkoa.
’’Ja Lily jaksaa naurattaa’’, Sirius murahti.
’’Nosta nyt ne suupielet sieltä lattiasta ja ala tulla’’, James sanoi ja käveli muotokuvalle. ’’Nähdään, Lily.’’
Sirius ja James raahustivat Hagridin mökille kietoen viittojaan tiukasti ylleen inhottavassa sateessa, joka tuntui yltyvän koko ajan. Hagridin mökin ikkunat hohtivat kaiken sen pimeyden ja kylmyyden keskellä kirkkaina ja lämpiminä, ja ne tulivat koko ajan lähemmäs Siriusta ja Jamesia. Tai oikeastaan Sirius ja Jameshan menivät koko ajan niitä kohti, mutta sillä nyt ei ollut suurtakaan merkitystä.
Mökin ovi aukeni ja valokaistale piirsi hohtavan viivan mustaan iltaan. Sirius kohotti katseensa ovelle ja näki, kuinka mahtavan kokoinen sateenvarjo avautui ennen sen omistajan ulostulemista. Sateenvarjo oli varmasti ainakin pienen teltan kokoinen, mutta se ei näyttänyt lainkaan liian suurelta omistajansa pään yläpuolella.
’’No just! Ei ole reilua, että sinä saat kulkea kuivana jonkun hiivatin sateenvarjon alla, kun minä ja Sarvihaara joudutaan leikkimään jotain kaloja kaatosateessa!’’ Sirius valitti ravistellen vettä päänahkaan liimautuneista hiuksistaan, kuin koira turkistaan.
’’Kuules Sirius, ei tämä paljoa hyödytä, ku tonne mettään menee rämpimään’’, Hagrid lausahti ja otti mökkinsä oven vierestä ämpärillisen kuolleita kaloja, jotka myös löyhkäsivät siltä.
’’Mitäs me tällä kertaa käydään ruokkimassa?’’ James kysyi Hagridia mulkoilevasta Siriuksesta välittämättä.
’’Nii joo. Mennään tonne aika syvälle mettään tänään. Ruokitaan nimittäin kappoja.’’
’’Mutta eikös kapat elä vedessä?’’ James ihmetteli.
’’Joo. Tuolla metän keskellä on sellanen lampi, missä ei elä kaloja, joten meidän pitää mennä ruokkimaan ne.’’
’’Jaa, jaa. Mennäänkö sitten? En halua virua täällä koko iltaa’’, Sirius sanoi ja lähti harppomaan metsään.
’’Odotahan vielä, Sirius. Tehään sittenki sillä tavalla, että sinä menet ruokkimaan ne kapat ja James menee tonne toiseen suuntaan metän laitaan antamaan ruokaa gäädille.’’ Sirius oli pudottaa silmänsä päästään kuullessaan Hagridin sanat.
’’Et sinä minua voi passittaa keskelle korpea!’’ hän huudahti.
’’Se on sinun tehtäväsi, olisit ajatellut ennen kuin teet mitään typerää! Jos et halua mennä ruokkimaan kappoja, mene sitten pesemään pyykkiä!’’ Hagrid jyrähti kuin ukkonen.
’’En ikinä!’’ Sirius huusi, haki sangon Hagridilta ja lähti vihaisena harppomaan metsään ja hävisi pian pusikkoon.
Sirius tarpoi taikasauvansa valossa raahaten sankoa pitkin pusikoita. Hän epäili, että oli pudottanut puolet kaloista matkanvarrelle ja kohta hänen perässään kulkisi lauma thersaleita hotkien kaloja näkymättömiin suihinsa. Sade oli yltynyt niin kovaksi, että Siriuksesta tuntui kuin joku olisi kaatanut vettä suoraan sangosta hänen niskaansa. Ainoa kuiva paikka hänellä oli kainaloiden alla. Hän kirosi hiljaa ääneen Hagridia kaikilla mahdollisilla kirosanoilla ja haukkumanimillä mitä vain tiesi. Kuka idiootti voi laittaa viattoman, ehkä ei kuitenkaan niin viattoman, kultapojan keskelle kylmää vesisadetta ja pusikkoa, jossa ei nähnyt nenäänsä pidemmälle? Ilmeisesti Hagrid oli tällainen idiootti.
Sirius vaihtoi sangon toiseen käteensä ja katsoi sitä, oliko siellä enää kalaa ollenkaan jäljellä. Ihme ja kumma, sangossa oli edelleen yhtä paljon kalaa, kuin hänen lähtiessä Hagridin mökiltä. Hän virnisti, taittoi puunoksan sivuun tieltään ja astui oikein ison askelen kohti määränpäätään, joka ei kuitenkaan vielä näkynyt. Astuttuaan maahan, hänen jalkansa lipesi, ilmeisesti sammaleisesta kivestä, ja hän kaatui suoraan kyljelleen lennähtäen päistikkaa kuusta päin. Neulaset raapivat hänen poskiinsa haavoja ja kalasanko lensi hänen kädestään ja sen sisältö levisi neulasiin peittyneeseen maahan.
’’Perhana!’’ Sirius huudahti ja yritti kömpiä ylös kuusen oksien seasta. Hän kompuroi vaikeasti ylös ja tähysi taikasauvaansa, joka oli lentänyt hänen kädestään kaatuessa. Pieni valotäplä paljasti sauvan olinpaikan, ja Sirius astahti noukkimaan sauvansa. Kumartuessaan ottamaan sauvaa käteensä, sen valokeila valaisi maassa jotain kellertävää. Sirius katsoi tarkemmin, mikä neulasten ja erilaisten lehtien alla oleva kellertävä palanen oli, mutta ei saanut mitään selkoa siitä, mikä se voisi olla. Niinpä hän otti palasen reunasta kiinni ja katsoi, josko siinä lukisi jotain. Hän osoitti taikasauvan valolla pergamenttia (hän älysi palasen olevan pergamenttia) molemmilta puolilta. Pergamentti oli typötyhjä. Siinä ei yksinkertaisesti lukenut yhtään mitään. Sirius käänteli sitä samalla toivoen, että siihen ilmestyisi edes teksti: ’’Katso kääntöpuolelle’’ ja nuoli osoittamassa toista puolta, josta löytyisi kirjoitusta. Kun pergamentille ei ilmestynyt mitään, Sirius päätti pudottaa sen maahan ja alkaa kerätä kaloja takaisin sankoon. Hän loitsi loitsun, jonka seurauksena kaikki kalat kerääntyivät kasaan ja loitsi ne sitten siitä sankoon. Hän oli juuri lähtemässä jatkamaan matkaansa, kun pieni kello alkoi soida hänen takaraivossaan huudellen: ’’Mitä pergamentti tekee keskellä ei-mitään?’’ Sirius kääntyi takaisin ja nosti pergamentin maasta. Ääni huuteli yhä hänen päässään, joten hän päätti laittaa lappusen vettä tulvivaan taskuunsa ja jatkaa matkaansa kohti kappojen lampea.
’’Missä sinä viivyit?’’ James kysyi kun Sirius vihdoin ja viimein pääsi ulos metsästä.
’’EN IKINÄ MENE ENÄÄ TUONNE!’’ Sirius huusi ja heitti tyhjän sangon päin Hagridin mökinseinää.
’’Älä nyt väkivaltaiseksi rupea! Lähdetään takaisin linnaan ja mennään iltapalalle’’, James sanoi.
’’Emme me enää kerkeä! Kello on varmaan jo yksi yöllä.’’
’’Tarkalleen ottaen se on yhdeksän. Iltapalaa on jäljellä vielä puolituntia’’, James sanoi ja alkoi kävellä litisevin askelin kohti linnaa. Sirius ärisi, otti kenkänsä jalasta ja kaatoi sieltä varmaan kymmenen litraa vettä. Hän laittoi kengän takaisin jalkaansa ja lähti linnaa kohti. Hän kuitenkin pysähtyi melkein saman tien ja jäi katsomaan valotäplää, joka liikkui pomppivasti häntä kohti. Se läheni koko ajan ja Sirius päätti katsoa, kuka tulija oli, sillä hän arveli valotäplän kuuluvan taikasauvan päästä lähtevään valoon. Hän meni Hagridin mökin seinustalle seisomaan siinä toivossa, ettei häntä erottuisi mustasta illasta. Sirius ihemtteli, miksei James ollut hoksannut pomppivaa valoa, mutta päätteli sitten, että hänen ystävänsä olisi sellaisessa paikassa, mistä valo ei näkynyt.
Kun tulija tuli Siriuksen kohdalle, hän näki, että kävelijällä oli kainalosauvat. Sirius tiesi vain yhden henkilön, jolla sillä hetkellä pystyi olemaan kainalosauvat ja jalkakipsi. Hänen epäilyksiään vahvisti vielä se, että viitan hupun alta paljastui koukkuinen ja vitivalkoinen nenä, joka paistoi auringon lailla pimeässä.
Kalkaros?! Mitä hän täällä tekee??
-
Oooh.
Aivan ihania lukuja. Tuo Jamesin ja Lilyn pöllölä-kohtaus oli jotain niiin ylisöpöä. ;o
Pakko sanoa, että nämä henkilöt on tässä ihanan aitoja. Varsinki Sirius ja James on aivan ihania. :>
Mur, en tykkää Williamista. Chelly ja Sirius yhteen. ;)
Sit on pakko ottaa yks kohta:
Mutta, nyt on kohdattava aina niin hehkeä ja energinen turbopappa. Professori Dumppis täältä tullaan!
Siis tuolle oikeesti nauroin. Vaan Sirius on noin hölmö. XD
Ja sitten jos tässä tällä kertaa jotain rakentavaa keksis, niin se, että jotkut noista repliikeistä tuntuu jotenki.. teennäisiltä. Ei se siis tietenkään haittaa, mutta jossain kohdissa vaan väkisinkin tulee mieleen että ne olisi voinut kirjoittaa eri tavalla. *huokaus* Näistä minun selityksistä ei sitten väkisinkään ota selkoa.
Heei! Laitoin just esikatseluun, ja olit laittanu b-osan samaan aikaan. No, kommaan tuon uudenki luvun nyt tässä samalla. :>
Hah, muistankin nyt sanoa, että tuo papukaija on aivan mahtava.
Tässähän on jo viittauksia siihen suuntaan, että Chelly kyllästyy Williin! Ja tuo on jotenkin niin selvää, että kun Chelly huutaa Siriukselle koko ajan ... *pohdintaa*
Niin ja tuo lopun metsäkohtaus oli hyvä. Se pergamentti jäi mietityttämään, samoin kalkaros.
Mutta tää on siis tosi ihana ficci, ja odottelenkin jo innolla jatkoa, kun noin jännään paikkaan jätit. ;)
-suklaasammakko
-
LISÄÄ! loistava !!
-
uijuijui jatkoa jatkoa pyydän =)
~nuuhku
-
Ah, kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka ovat jaksaneet laittaa kommenttia <3 Tässä on yhdestoista osa, joka on aika surullinen. Tai siis onnistuin tekemään siitä aika surullisen. Lopusta ainakin. Juu. Suruksenne joudun ilmoittamaan, että olen ensi viikon Rodoksella, joten jatkoa on aika mahdotonta laittaa ainaakaan viikkoon. Mutta, toivottavasti tästä on jotain iloa :)
11. Hautajaiset
Sirius tuijotti niin kauan Kalkaroksen perään, kuin vain pystyi erottamaan tätä. Kalkaros suunnisti suoraan sinne, mistä Sirius oli juuri hetki sitten tullut, eli Kiellettyyn metsään.
Mitä ihmeen asiaa Ruikulilla on metsässä?, Sirius ajatteli ihmeissään ja lähti hölkkäämään koulua kohti.
’’Et muuten arvaa kenet näin äsken’’, Sirius sihahti Jamesille kun istahti tämän viereen Suuressa salissa iltapalalla. Heidän lisäkseen salissa oli muutama korpinkynsi ja rohkelikko. Muut olivat jo ilmeisesti menneet oleskeluhuoneisiinsa.
’’Dumbledoren ja McGarmiwan luutakomerossa?’’ James kysyi lappaen murjoa suuhunsa.
’’Ei ihan, mutta melkein. Ruikuli meni äsken Kiellettyyn metsään.’’ James tiputti puolitiehen jääneen lusikkansa lautaselleen.
’’Mitä hän sinne menee jalka kipsissä, keskellä yötä ja vesi sateessa??’’
’’No sitähän minäkin tässä ihmettelin!’’
’’Entä jos hänellä on joku salarakas, jota hän käy tapaamassa aina iltaisin?’’
’’Hei vähän rajaa. Kuka nyt Ruikulin kanssa haluaisi seurustella?’’
’’En tullutkaan ajatelleeksi sitä’’, James sanoi ja jatkoi murojensa syömistä unohtaneena sen pikku seikan, että oli aika omituista Kalkarokselta mennä metsään kainalosauvojen kanssa. Sirius teki kuivatustaian ja kuivatti likomärät vaatteensa ja otti myös muroja lautaselleen yhä pohtien syytä, miksi Kalkaros oli mennyt metsään.
Hetken hiljaisuuden ja murojen rouskutuksen jälkeen hän muisti taskussaan olevan pergamentin palasen. Sirius sai hullun, mutta mieltä kaivertavan ajatuksen.
’’Kerroinko muuten, että löysin pergamenttia keskeltä metsikköä?’’ Sirius kysyi Jamesilta äänellä, kuin ei pitäisi asiaa laisinkaan mahdottomana.
’’Et. Mitäs se pergamentti siellä sitten teki?’’ James kysyi ja kohotti katseensa Ilta-Profeetasta, joka oli juuri saapunut komean huuhkajan jalassa.
’’En tiedä. Saattoi tippua kun kaaduin pusikkoon.’’ James repesi nauramaan kuvitellessaan Siriuksen lentämässä päistikkaa marjapuskaan.
’’Kuules: ei ollut ollenkaan kiva kaatua kuusta päin’’, Sirius huomautti. Se sai Jamesin nauramaan entistä enemmän ja sai myös korpinkynnet kääntämään päänsä kohti kaksikkoa.
’’Olet vahingoniloinen, tiesitkö? ’’
’’En. Ja se pergamentti varmaan tipahti taskustasi sinne ja sillä sipuli. Menen oleskeluhuoneeseen, koska Lily odottaa jo minua.’’
’’Mut-’’
’’Nähdään!’’ James käveli jo ovilla asti, eikä Sirius vaivautunut huutaa ystävänsä perään.
’’Hemmetin Lilystä riippuvainen apina’’, hän mutisi ja kääntyi lautaseensa päin, ’’hänellä ei ole kohta ollenkaan aikaa oikeille ystävilleen ja huomaa pian olevansa tossun alla. Paitsi hänhän on jo tossun alla. Luultavasti molempien tossujen…’’
James käveli kevein askelin ja hymyillen kuin mikäkin onnellisin ihminen maanpäällä kohti oleskeluhuonetta. Hän jopa moikkasi Voroa, joka kyyläsi haarniskan varjossa kuin odottaen, että joku tekisi jotain laitonta, jolloin hän pääsisi uhkailemaan sääntöjen rikkojaa peukaloruuveilla ja muilla kauhistuttavilla rankaisumenetelmillä. James jatkoi vihellellen matkaansa pitkin hämäriä ja viileitä käytäviä, joita pitkin hiiret ja hämähäkit juoksivat kilpaa Voron Mirri -kissaa karkuun, koska se niin mielellään tykkäsi pyydystää varsinkin hiiriä iltapalakseen. Nytkin kaksi kiiluvaa silmäparia hohtivat käytävällä olleen soihdun alla ja ne seurasivat katseellaan Jamesia niin kauan, kuin James sitten kääntyi nurkan taakse.
Päästyään Rohkelikkotorniin Lihavan leidin muotokuvan eteen, hän sanoi salasanan ja astui sisään leveääkin leveämpi hymy huulillaan. Hän etsi katseellaan Lilyä, jonka hän oletti olevan takan ääressä tekemässä sinä päivänä saatuja läksyjä.
’’James’’, kuului ääni huoneen perimmäisestä nurkkapöydästä ja James käänsi katseensa pöydän suuntaan. Hän näki Lilyn, jonka kasvoilla oli apea ilme. Jamesin leveä hymy valahti oitis vakavaksi.
’’Mitä on sattunut?’’ hän kysyi vakavana ja käveli Lilyn eteen. Tytöllä oli kädessään musta kirjekuori ja James aavisti jo pahinta.
’’Kuka?’’
’’Sinun ehkä kannattaa lukea se itse’’, Lily vastasi ja ojensi kirjekuoren edessä olevalle pojalle, jonka kasvoilta väri alkoi tasaisesti kadota. Lily katsoi säälivästi poikaystäväänsä, joka hieman tärisevin käsin otti kirjeen kuoren sisältä ja luki:
Hyvä James Potter,
Suruksemme joudumme ilmoittamaan, että äitisi, Merida Potter, on joutunut kuolonsyöjien hyökkäyksen uhriksi. Tämä hyvin ikävä tapahtuma sattui noin kello 19:00 tänä iltana.
Lämmin osanotto,
Taikaministeriö,
Kuolemantapausosasto
Kirje oli lyhyt ja ytimekäs, mutta silti niin masentava. Se tipahti Jamesin kädestä lattialle ja hänen kohotettuaan katseensa siitä, hän oli valkoisempi kuin perunajauho.
’’James?’’ Lily sanoi ja kohotti kätensä poikaystävänsä poskelle. Hyvin pieni kyynel kimalteli pojan silmäkulmassa tämän katsoessa surumielisesti tyttöystävänsä säälivää katsetta.
’’Olen kunnossa’’, James sanoi, mutta hänen äänensä tärisi. Lilyn viimeisimpiä sanoja hän ei kuullut, sillä kova humina oli täyttänyt hänen korvansa, kun hän porhalsi portaat ylös makuusaliinsa.
Makuusalissa James alkoi kävellä ympyrää. Hän potki matka-arkkuaan aina kun oli sen kohdalla ja potki hän myös vaatekaapin sivua. Potkiminen ei kylläkään helpottanut, mutta auttoi se ainakin siihen, että Jamesin teki mieli viskoa ja paiskoa tavaroitaan ympäri huonetta. Hetken kuluttua hän sai huomata, ettei potkiminen auttanut mihinkään, sillä hänen varpaansa oli luultavasti turvonnut jo perunan kokoiseksi. Hän linkutti sänkynsä eteen ja lysähti istumaan lattialle nojaten matka-arkkuunsa.
’’Pitäisiköhän minun mennä hänen luokseen?’’ Lily kysyi huolestuneena Remukselta, jonka aina niin iloinen hymy oli kadonnut, ja tilalle oli tullut surullinen apeus.
’’En tiedä. Yleensä, kun hän saa tietää jotain ikävää, hän haluaa olla yksin.’’
’’Menen silti’’, Lily vastasi itsepäisesti ja lähti kapuamaan poikien portaisiin surullisin mielin.
James kohotti katseensa makuusalin ovelle, joka oli avautunut ja raosta paljastui punahiuksinen nuori nainen.
’’James?’’ Lily kuiskasi ja asteli hiljaa poikaystävänsä eteen ja kyykistyi siihen katsoen kyseistä poikaa silmiin. Pojan silmät kimaltelivat kyynelistä, jotka eivät kuitenkaan olleet valuneet pois silmistä. Lily laittoi kätensä Jamesin valkoiselle poskelle ja siveli peukalollaan sitä. James ikään kuin nojasi päänsä tytön käteen ja sulki silmänsä. Muutama pullea kyynel vierähti pois hänen silmäkulmastaan.
’’Haluatko olla yksin vai voinko olla kanssasi?’’ Lily kuiskasi. James ei heti vastannut, mutta hetken kuluttua hän otti kädellään Lilyn kädestä ja veti tämän istumaan viereensä. Hän ei puhunut vieläkään, vaan katsoi tyttöystävänsä kirkkaita silmiä välittäen katseellaan viestin, että halusi edessä olevan tytön halaavan itseään. Lily ei näyttänyt tajuavan, joten James halasi häntä ja kuiskasi tämän korvaan: ’’Halaa minua.’’ Lily yllättyi kun kuuli Jamesin karhean ja hiljaisen äänen korvassaan, mutta yllätyksestään huolimatta, hän otti pojan tiukkaan ja lämpimään halaukseen, päästämättä tätä irti.
James sulki silmänsä ja vastasi Lilyn rakastavaan halaukseen yhtä rakastavasti. Hänestä tuntui kuin kaikkien menneiden vuosien itkupatoumat olisivat yhtä aikaa tulvineet ulos hänen silmistään ja viimein, kun viimeinenkin patouma oli savuttanut silmät, hänen kyynelkanavansa alkoivat tulvia ja kyynelet valuivat vuolaina pitkin poskia Lilyn olkapäälle. Hänen äitinsä oli kuollut. Miten se on mahdollista?, James ajatteli itkien tyttöystävänsä olkapäähän, miksi juuri minun äitini? Miksei vaikka joku ikivanha rupsahtanut juoppolalli, joka krapulassa olisi osunut heidän tielle?? Hän rutisti Lilyä kuin turvaa hakeakseen. Hänestä tuntui, kuin hän olisi hyvin haavoittuvainen itkiessään. Hän ei ollut pitkään, pitkään, PITKÄÄN aikaan itkenyt niin paljoa. Hän oli oman muistinsa mukaan itkenyt viimeksi kolmannella luokalla ja tämä itkeminen oli johtunut Lilystä. Hän oli ollut jo niin nuorena umpirakastunut tuohon maailman kaikkeuden kauneimpaan ja ihanimpaan tyttöön, jonka oli saanut sulatettua vasta kolmen ja puolen vuoden päästä. Onneksi, James ajatteli, onneksi Lilyn on olemassa.
’’Ja hyvää iltaa, Rohkelikkotorni! Sirius Musta on saapunut viihdyttämään teitä!’’ Sirius huusi kun asteli kädet levällään sisään muotokuva-aukosta säteilevine silmineen. Hän asteli joustavin askelin takanedussohvalle.
’’Hus!’’ hän sanoi ja heilautti hyvin tätimäisesti kättään, jotta saisi kaksi ensiluokkalaista tyttöä nousemaan. Kun tytöt olivat nousseet, Sirius otti vauhtia ja loikkasi sohvalle kuin gaselli. Päästyään mukavaan asentoon, kädet niskansa alla, hän sulki silmänsä ja hyräili tuntematonta laulua heiluttaen oikean jalkansa varpaita tahtia antamaan.
’’Sirius on täällä’’, Remus sanoi ja nousi ylös tuoliltaan.
’’Kas kun en huomannut’’, Lola sanoi vaisusti Kellyn vierestä.
’’Pitäisiköhän minun kertoa hänellekin?’’ Remus kysyi katsoen kysyvästi Peteriä, joka nojasi oikeata poskeaan käteensä.
’’Kannattaa ehkä’’, Peter sanoi, ’’Meridahan oli lähes toinen äiti Siriukselle.’’
’’Niin…’’ Remus jätti Peterin, Kellyn ja Lolan taakseen lähtiessään luovimaan tietään kohti sohvaa, jolla Sirius niin rentona löhöili.
’’Sirius’’, Remus sanoi vakavana. Sirius aukaisi toisen silmänsä ja sulki sen taas, kun huomasi puhujan olevan Remus.
’’Mistä moinen vakavuus, oi suuri Kuutamo?’’
’’Nousehan istumaan. Se voi olla parasta’’, Remus käski sivuuttaen Siriuksen kysymyksen. Sirius kohotti kulmaansa ja nousi istumaan.
’’Okei, nyt pyydän sinua ensin keskittymään’’, Remus opasti.
’’Sinä pelotat minua’’, Sirius sanoi muka pelokkaalla äänellä.
’’Ihan tosi. Keskity ja rauhoitu nyt hetkeksi!’’
’’Joo, joo! Voitko nyt kertoa asiasi?’’
’’Jamesin äiti on kuollut’’, Remus töksäytti ja sai Siriuksen hätkähtämään
’’Että mitä?’’
’’Merida Potter on kuollut’’, Remus toisti. Sirius iski kätensä otsaansa ja valutti sitä hitaasti naamansa läpi kuin pyyhkiäkseen jonkun ilmeen pois. Kun hänen kätensä oli kokonaan poissa kasvoilta, hänen ihonsa oli muuttunut vitivalkoiseksi.
’’Tämä EI ole totta. Tämähän on painajaista, eikö?’’
’’Valitettavasti se ei ole painajaista. Taikaministeriöltä tuli parituntia sitten kirje, joka on tällä hetkellä Sarvihaaralla, joka o-’’
’’Menen Sarvihaaran luokse nyt heti’’, Sirius sanoi ja nousi lattialta hoippuen. Tieto Meridan kuolemasta oli tullut liian äkkinäisesti ja se tuntui iskulta vasten kasvoja.
’’Sinuna en nyt heti sinne menisi. Lily on Sarvihaaran kanssa.’’
Sirius totteli Remusta ja lysähti takaisin sohvalle ja jäi tuijottamaan takassa roihuavia oranssin ja punaisen sävyisiä liekkejä surumielisempänä kuin koskaan aiemmin elämässään.
Hän sulatteli juuri saamaansa tietoa, joka oli pahasti järkyttänyt häntä. Merida Potter, nainen, joka oli ollut Siriukselle enemmän äiti, kuin hänen biologinen äitinsä koskaan, oli kuollut. Siriuksesta tämä vain oli mahdotonta.
’’Helvetti…’’ Sirius kirosi ja painoi päänsä polviinsa, ’’helvetin helvetti…’’
’’Kuules, sinun ehkä pitäisi vähentää tuota kiroilua, tiesitkös?’’ huoneeseen pelmahtanut Chelly sanoi ja viuhtoi eteenpäin oleskeluhuoneessa.
’’No pitäisikö muka sanoa harakan harakka?!’’ Sirius karjaisi ja sai Chellyn pysähtymään.
’’Pistikö Hagrid teidät pesemään hevoskotkien kakkoja?’’
’’NO EI!’’ Sirius huusi vastauksen.
’’Chelly!’’ Kelly huudahti, ’’tule tänne.’’ Chelly katsoi kummastuneena Kellyn ja Siriuksen välillä kunnes meni ystävänsä luokse.
’’Mikäs tuota yhtä taas vaivaa?’’
’’Merida Potter, toisin sanoen Jamesin äiti, on kuollut’’, Kelly sanoi hiljaa ja katsoi vakavasti Chellyyn, ’’joten et viitsisi olla noin ilkeä?’’
Tiedon saatua Chelly hätkähti pahimman kerran.
’’Voi hyvä jumala’’, Chelly kuiskasi ja laittoi kätensä suun eteen, kuin olisi hetkeä aiemmin päästänyt suustaan sammakoita. Chellyn reaktio johtui siitä, että hän tiesi Siriuksen karanneen noin vuosi takaperin kotoaan ja menneen asumaan Pottereille. Sirius oli nimittäin huudellut päivä kausia käytävillä ja rehvastellut sillä, miten oli karjunut äidilleen suorat sanat, ottanut reppunsa ja juossut komeasti ovet paukkuen pois kotoaan. Ilmeisesti Jamesin äidistä oli tullut Siriukselle toinen äiti ja tämän niin sanotun toisen äidin kuolema kosketti häntä syvältä.
’’Hemmetti’’, Chelly kuiskasi ja käänsi selkänsä Kellylle ja lähti Siriuksen luokse.
’’Anteeksi’’, Chelly sanoi mukisematta ja istui Siriuksen viereen. ’’Anteeksi kun äsken olin vähän tyhmä.’’
’’Ethän sinä voinut tietää’’, Sirius mutisi.
’’Niin…’’ Chelly mutisi vastaukseksi ja jäi tuijottelemaan liekkeihin Siriuksen tavoin. Oleskeluhuoneen melu pauhasi heidän takanaan kun Chelly yhtäkkiä kapsahti vinottain Siriuksen kaulaan.
’’Olen niin pahoillani!’’ hän huudahti ja Sirius oli aivan pöllämystynyt. Kömpelösti hän taputti Chellyn selkää ja työnsi tytön hieman kauemmaksi. Chellyn selän takana hän näki Williamin murhanhimoisen katseen.
’’Hän taisi olla aika läheinen sinulle?’’ Chelly kysyi, kuin äskeistä kaulaan kapsahdusta ei olisi tapahtunutkaan.
’’Kysytkin vielä… hän oli paljon enemmän äitini, kuin oikea äitini IKINÄ’’, Sirius tuhahti ja käänsi jälleen katseensa takkaan.
Lily ja James irrottautuivat hyvin pitkän halauksen jälkeen ja Lily näki Jamesin turvonneet silmät ja kyyneljuovaiset kasvot. James niiskahti ja otti Lilyä kädestä kiinni.
’’Akkamaista tämä itkeminen’’, hän kähähti.
’’Kuules, ei missään laissa ole sanottu, etteivätkö miehet saisi itkeä’’, Lily sanoi ja hymyili hiukan.
’’Silti miehet eivät itke, vaikka mikä olisi.’’
Lily tuhahti.
’’Olen aivan sataprosenttisen varma, että joka ikinen tämän koulun poika itkisi kuin vesiputous, jos oma äiti olisi kuollut’’, hän huomautti ja James kohautti harteitaan. Hiljaisuus laskeutui heidän välilleen ja Jamesin ajatukset juoksivat kovaa vauhtia. Kuolonsyöjille kostaminen oli päällimmäisenä hänen mielessään heti äidin hautajaisten ajankohdan jälkeen.
’’Arvaa mikä minua ärsyttää suunnattoman paljon?’’ James sanoi Lilylle.
’’No?’’
’’Se, ettei äitini koskaan saanut tavata sinua’’, James vastasi kääntäen katseensa Lilyyn, ’’olet upea ihminen, Lily. Todella upea.’’
Lily tunsi punastuvansa pojan sanoja.
’’Mitenköhän Sirius reagoi…’’ hän sanoi varovaisesti.
’’En voi tietää’’, James huokaisi ja painoi päänsä polviinsa alkaen hytkyä hieman. Vaistomaisesti Lily nosti kätensä ja silitti pojan yläselkää.
’’James’’, Lily sanoi hetken päästä ja James kohotti katseensa häneen. Lily tuli aivan lähelle Jamesin kasvoja ja laski pehmeät huulensa pojan huulille. He jakoivat lyhyen suudelman, jonka päätyttyä James aikoi kirjoittaa isälleen.
Hei isä,
Aivan kauheata äidin kuolema. Kuulin siitä hetki sitten. En ole vielä kertonut Siriukselle, joten en tiedä miten hän reagoi. Miten sinä voit? En ole muistanut kirjoittaa koko vuoden aikana vielä, koska on ollut kiireitä.
Hypin nyt asioista toiseen, mutta oletteko saaneet jo niitä kuolonsyöjiä kiinni, jotka tekivät sen hyökkäyksen? Olisi niin ihanaa kostaa niille oikein olan takaa!!
Olen vieläkin liian järkyttynyt, enkä saa mitään järkevää aikaiseksi.
Voi hyvin ja kirjoita pian,
James
’’Haluatko sinä lähettää isälleni terveisiä?’’ James kysyi vieressään istuvalta Lilyltä.
’’Mielelläni.’’
James otti vielä sulkakynän ja raapusti jälkikirjoituksen: P.S.- Terveisiä Lilyltä
Jamesin Merlin –pöllö nukkui pää siiven alla ikkunalaudalla ja Jamesin kutsuttua sitä nimeltä, se heräsi oitis ja katsoi omistajaansa pihkan värisillä silmillään.
’’Vie tämä kotiin’’, hän sanoi ja sitoi kirjeen pöllön nilkkaan. Pöllö näykkäsi kevyesti Jamesin kättä, kun James aukaisi ikkunaa ja lähetti pöllönsä matkaan.
Oleskeluhuoneessa kova meteli ja puheensorina pauhasivat Siriuksen kuulokentän rajamailla. Hän kamppaili itsensä kanssa: Menenkö Jamesin luokse ja keskeytän, kun Lily lohduttaa häntä, vai jäänkö tänne outojen katseiden alle? Hän valitsi ensiksi mainitun vaihtoehdon ja lähti huterin askelin kohti poikien portaita.
’’Sirius?’’ Remuksen ääni kuului jostain kaukaa, mutta Sirius ei kääntänyt katsettaan vaan kapusi portaat huojuen ylös.
Makuusalin ovi aukeni ja Lily ja James käänsivät katseensa sinne. He näkivät Siriuksen seisovan kalpeana kuin haamu ovenkarmien välissä.
’’Olet ilmeisesti kuullut?’’ James kysyi ja katsoi turvonneilla silmillään ystävänsä, joka nyökkäsi huomaamattoman vähän. Sirius asteli Lilyn ja Jamesin luokse ja kysyi Jamesilta, mihin hänen äitinsä oli kuollut.
’’Arvaa kaksi kertaa’’, James vastasi happamasti ja sai Siriuksen silmät kapenemaan viiruiksi.
’’Kuolonsyöjät’’, hän sähähti.
’’Bingo’’, James sanoi laimeasti.
’’Että minä inhoan niitä, niitä, niitä… PASKIAISIA!’’ Sirius ärisi yhä valkoisena kuin haamu.
’’Et ole ainoa.’’
’’Minä kostan niille’’, Sirius sanoi epäilyttävän rauhallisella äänellä, ’’minä kostan niille.’’ Sirius hoki näitä sanoja koko loppu illan.
Sinä yönä James ei saanut nukuttua lainkaan. Hän pyöri ja kääntyili sängyssään, eikä ilmeisesti ollut ainoa: Sirius pyöri sängyssään ja hyppäsi ylös alkaen kävellä ympyrää tuhahdellen aina välillä vihaisesti.
’’Tuo ei hyödytä mitään’’, James kuiskasi ja siirtyi istumaan sänkynsä reunalle.
’’Kyllä se minua hyödyttää’’, Sirius vastasi ja jatkoi, ’’paljon kello on?’’
James otti yöpöydältään vaimennetun herätyskellon käteensä ja katsoi sen pimeässä hohtavia viisareita, jotka osoittivat kellon lyövän tasan kaksitoista. James kertoi ajan Siriukselle.
’’Vasta? Tuntuu että olisin ollut hereillä jo miljoona vuotta’’, Sirius sanoi silmät pilkkopimeässä ymmyrkäisinä.
’’Niinpä’’, James sanoi ja kaatui sängylleen sulkien silmänsä toivoen, että nukkumatti heittäisi unihiekat hänenkin silmilleen.
Kuitenkin hetken kuluttua hänen silmänsä rävähtivät apposen auki, kun häntä lähimmän ikkunan takaa kuului tasaista koputusta. James hyppäsi oitis tikkuna pystyyn sängyltään ja meni aukaisemaan ikkunaa. Hänen pöllönsä liisi sisään komeassa kaaressa ja istahti sitten omistajansa sängyn tyynylle tiputtaen kirjeen nokastaan. James meni katsomaan keneltä kirje oli tullut.
’’Se on isältä’’, James sanoi Siriukselle, joka oli hylännyt maton, jonka päällä oli loikoillut.
’’Avaa se ja kerro mitä hän kirjoittaa’’, Sirius kehotti ja James teki työtä käskettyä.
James,
Älä MISSÄÄN nimessä lähde kuolonsyöjien perään! Anna auroreiden hoitaa takaa-ajo. Minun oli aivan pakko sanoa tuo heti alkuun.
Minäkin järkytyin suunnattoman paljon, kun kuulin hyökkäyksestä. Työkaverini Arche sanoi kuolonsyöjien tehneen hyökkäyksen Viistokujalle, mutta en liiemmin välittänyt siitä, sillä se alue ei ole minun valvonnassani. Kun menin kotiin, huomasin äitisi jättäneen lapun, jossa kertoi lähteneensä ostoksille Viistokujalle. Silloin ilmiinnyin heti kujalle ja näin tuhon, jonka kuolonsyöjät olivat saaneet aikaan: puolet kujasta oli lentänyt taivaan tuuliin. Pelkäsin pahinta jo siinä vaiheessa, mutta pelkoni kävi toteen melkein saman tien kun sain Ministeriöstä pöllön…
Arvaat varmaan jo rivien välistä lukemalla, että en ole nukkunut vielä tänä yönä laisinkaan. Ajattelin pitää hautajaiset niin pian kuin suinkin pystyn. Ilmoitan heti ajankohdan, kun saan järjestettyä ne.
Mutta, jälkikirjoituksessa mainitsit Lilyn. Eikös tämä ole se kuuluisa Lily Evans, josta olet unelmoinut jo ties kuinka kauan? Jos hän on sama henkilö, olen todella iloinen puolestasi. Hyvä että sinulla edes menee hyvin. Pidä hänestä tiukasti kiinni, sillä sen perusteella, mitä olet minulle häntä hehkuttanut, hänen täytyy olla todella erityinen tyttö.
Pärjäile,
Isäsi
’’Milloinkahan ne hautajaiset muuten ovat?’’ kysyi Sirius joka oli lukenut kirjeen Jamesin olan yli.
’’Niin pian, kuin mahdollista’’, James vastasi hiljaa ja käänsi katseensa ikkunaan, jonka takana syyssade oli muuttunut lumisateeksi: suuret lumihiutaleet leijailivat surumielisesti maahan. James tuijotti ikkunasta ulos pihalle Hagridin mökin tienoille kunnes hätkähti rajusti.
’’Kuka ihmeen hiippari tuolla on?’’ hän älähti ja hypähti kaikki murheet unohtuneena ikkunaan.
Sirius tiesi tarkalleen, kuka oli tulossa pois metsästä.
’’Se on Ruikuli’’, hän sanoi ja Jamesin suu loksahti auki.
’’Hänellähän on jalka paketissa’’, hän sanoi.
’’Ei se näköjään estänyt häntä menemästä ulos’’, Sirius virkkoi olkiaan kohauttaen. Sitten hän muisti lapun. Hän kaivoi sen esille, eikä James tuntunut älyävän sitä, miksi Sirius katseli pergamenttia erittäin kiinnostunut ilme kasvoillaan.
’’Oletkohan sinä nyt ihan terve?’’
’’Enhän minä ole koskaan ollut’’, Sirius vastasi ja virnisti hieman. Onneksi hän sai nyt muuta ajateltavaa pergamentista, eikä rouva Potterin kuolema ollut niin selvänä hänen mielessään.
’’Löysin tämän metsästä silloin kun kaaduin metsässä. Yritin kertoa sinulle tästä jo iltapalalla, mutta sinulla oli kiire Lilyn luokse’’, Sirius ojensi pergamentin Jamesille ja tämä tutkaili sitä oudosti.
’’Miten tämä oli joutunut metsän?’’
’’Ei hajua’’, Sirius sanoi ja heittäytyi Jamesin sängylle silmät kiinni.
’’Hei, se on minun sänkyni. Mene omallesi’’, James sanoi ikkunalaudalta.
’’Älä kitise vaan selvitä miksi Ruikuli meni metsään.’’
’’Tiesitkö, että tuo kuulosti harvinaisen kaksimieliseltä’’, James sanoi virnistäen vinosti.
’’Ainahan minä olen kaksimielinen.’’
’’Muistaakseni et ole pitkilleen ollut.’’
’’Jaa.’’
James katsoi vielä pientä valotäplää, joka pomppi yön pimeydessä lumihiutaleiden tanssin seassa. Ensilumi satoi harvinaisen aikaisin verrattuna siihen, että oltiin sentään Isossa-Britanniassa.
James katsoi pergamentin ja pomppivan valotäplän välillä, kunnes tajusi, mitä Sirius ajoi takaa.
’’Väitätkö sinä-’’ James sanoi, ’’-että tällä pergamentin palasella ja Ruikulilla on jokin yhteys?’’
’’No niin! Menihän se vihdoin aivoihin asti’’, Sirius sanoi, ’’onnittelut!’’ James oli hetken hiljaa, hypähti alas ikkunalaudalta, ajoi Siriuksen tiehensä sängyltään ja sanoi: ’’Enpä usko.’’
’’No älä sitten’’, Sirius sanoi, meni omaan sänkyynsä ja veti verhot kiinni.
’’Öitä’’, James sanoi ja sai vastaukseksi murahduksen.
Heti kun James ummisti silmänsä, kauhukuvat räjähtäneestä Viistokujasta täyttivät hänen mielensä.
Seuraavat kolme päivää James ajelehti tunnilta tunnille kuin jonkinlaisessa sumussa. Hän ei nähnyt, eikä kuullut muuta kuin päässään soivan sanan: Miksi? Opettajat eivät silti jättäneet häntä rauhaan vaan vainosivat häntä kyselemällä vaikeita kysymyksiä läksyistä, joita James ei ollut tehnyt laisinkaan koko vuonna, sillä oli Siriuksen kanssa sopinut, etteivät he tekisi yksiäkään läksyjä sinä vuonna. Siitä hyvästä kaksikolla oli monen monta läksyistuntoa istumatta. Totta kai opettajat olivat ilomielin laittaneet lähes kaikki istunnot juuri sille viikolle, jolla hautajaiset ja kurpitsajuhlat olivat.
’’Ja tänä iltapäivänä tulette sitten tähän luokkaan suorittamaan läksyistunnon, jonka aikana kirjoitatte niin monta rästiin jäänyttä ainetta, kuin kerkeätte kolmen tunnin aikana’’, McGarmiwa sanoi tiukasti vaitonaiselle Siriukselle ja Jamesille. Professori jäi hetkeksi katselemaan kaksikkoa, kuin odottaen tavanomaisia letkautuksia ja kaksimielisyyksiä, mutta kun niitä ei kuulunut, McGarmiwa lähti jäykin askelin kohti luokan edessä olevaa työpöytäänsä. James kohotti katseensa pulpetista ja seurasi McGarmiwan ilmettä kun tämä luokan edessä katsoi häntä ja Siriusta. James saattoi jopa erottaa pienenpienen myötätunnon välkähdyksen vanhan opettajansa silmistä, mutta kun James räpäytti silmiään ja katsoi professoriaan, se välkähdys oli hävinnyt kuin tuhkatuuleen.
Maanantaina Jamesin isä lähetti kirjeen, jossa hän kertoi hautajaisten ajankohdasta. Ne pidettäisiin torstaina, päivää ennen kurpitsajuhlia. Mahtavaa, James ajatteli synkästi ja laittoi kirjeen yöpöydälleen, johon oli kasaantunut iso kasa muitakin kirjeitä ja kortteja tylypahkalaisilta tytöiltä. Nämä niin sanotut tuntemattomat tytöt olivat saaneet tietää rouva Potterin kuolemasta Päivän Profeetan uutisoitua hyökkäystä suurin ja tummin kirjaimin etusivulla heti seuraavana päivänä tapahtumasta. Monien muidenkin tylypahkalaisten vanhempia tai serkkuja tai serkun serkkuja oli kuollut hyökkäyksessä, sillä Profeetassa oli myös lista kuolleiden nimistä.
’’Lily’’, James kutsui tyttöystäväänsä oleskeluhuoneessa, ’’tulisitko tänne?’’ Lily jätti paikkansa läksyjensä luona ja suunnisti Jamesin luokse istahtaen tämän syliin.
’’Niin?’’
’’Tuota, huomenna kun on ne äitini hautajaiset’’, tämän sanominen sattui, ’’niin voisitko tulla kanssani sinne?’’
’’Totta kai ’’, Lily vastasi ystävällisesti katsoen Jamesia silmiin, ’’ja sitä paitsi, jos et olisi kysynyt minua, olisin tullut joka tapauksessa vaikka väkisin.’’ James hymyili pienesti tytölle. Lilyyn pystyi sitten aina luottamaan.
’’Laitan varmaan päälleni mustan juhlakaavun?’’ Lily kysyi ja James nyökkäsi vastaukseksi.
’’Okei. Mutta ethän suutu, jos palaan läksyjeni kimppuun?’’ Lily kysyi vielä ja James naurahti aidosti ja antoi suukon Lilylle, jonka jälkeen Lily palasi pakertamaan vaikeita liemien läksyjä.
Seuraavana aamuna, hautajaisten aamuna, James heräsi hyvin aikaisin. Hänen kurkkuaan kuristi ja tuntui kuin koko ajan olisi voinut itkeä, mutta silti kyynelet eivät vain tulleet ulos. Hän nousi ylös sängyltään ja meni ikkunaan. Ulkona satoi sakeasti lunta. Yön aikana maahan oli kasaantunut ainakin kymmenen sentin kerros valkeata ainetta. Jamesin mieleen tulvi muistoja lapsuudesta…
’’Äiti! Äiti! Katso mitä ulkona on!’’ pikkuinen pörröpäinen poika huusi ja repi äitinsä päältä peittoa. Äiti nousi sängystä ylös poikansa vetämän ja tallusti silmät ristissä suuren ikkunan eteen.
’’Katso nyt! Saanhan mennä ulos? Saanhan?’’ Äiti hieroi silmiään ja katsoi ulos. Ulkona oli kinoksittain lunta. Näkymä ikkunasta oli kuin suoraan jästien postikorteista.
’’Voit mennä, mutta ensin syödään aamupalaa’’, tummahiuksinen nainen hymyili pojalleen ja nosti tämän syliinsä.
Kyynel vierähti Jamesin poskelle tämän muistellessa tuota ihanaa päivää kaukaa lapsuudestaan.
Pikku-James pyöritti suurta lumipalloa keskellä pihaa. Lunta satoi koko ajan lisää ja poika oli kuin seitsemännessä taivaassa. Hän nauroi ja juoksi ja heitteli lumipalloja äitiinsä ja isäänsä, jotka kokosivat korkeata lumiukkoa Jamesin pyörittämistä palloista. Iso lumipallo lensi kohti puussa kiipeillyttä oravaa, mutta orava kerkesi pikku-Jamesin harmiksi väistää pallon.
’’Tyhmä orava!’’ James huusi ja istui lumikasaan kädet puuskassa.
’’James –kulta, nousehan ylös sieltä, ettet vilustu’’, Jamesin äiti huusi lumiukon luota.
’’Enkä nouse!’’
’’Haluatko tulla laittamaan lumiukolle porkkananenän?’’ huusi puolestaan Jamesin isä ja siitä jos mistä James innostui. ’Tyhmä orava’ oli jo mennyttä elämää, kun James porhalsi niin nopeasti kuin pääsi vanhempiensa ja lumiukon luokse. Hänen mielestään nenän laittaminen oli aina se kaikkein hohdokkain hetki lumiukon tekemisessä.
Jamesin isä nosti poikansa harteilleen ja James laittoi nenän pakoilleen.
’’Noin!’’ James iloitsi ja nauroi kun hänen isänsä otti hänet pois harteiltaan kutittaen poikaansa samalla kainaloista. Rouva Potterkin nauroi iloisesti ja katseli miehensä ja poikansa temmellystä.
’’Luuta nousee!’’ herra Potter sanoi ja nosti Jamesia käsivarsillaan korkeammalle, ’’oho! Nyt luutaan tuli vika! Se tekee pakkolaskun lumikasaan!’’ Herra Potter tipautti nauravan poikansa pehmeästi lumikasaan ja James kömpi melkein saman tien ylös.
’’Uudestaan! Se oli hauskaa!’’
’’Kuules: nyt taidetaan mennä juomaan lämmintä kaakaota’’, rouva Potter sanoi reippaasti ja kaappasi poikansa halaukseen…
Joku halasi Jamesia hyvin tiukasti ja tämän muukalaisen hengitys tuntui lämpimänä hänen niskassaan. James aukaisi silmänsä ja katsoi kuka häntä oli tullut halaamaan. Se oli Lily, joka oli tullut pyjamassaan poikaystävänsä luokse halatakseen tätä. Kyynel vierähti Jamesin poskelle kun ajatukset alkoivat taas juosta omaa tahtiaan. Entä jos Lily kuolisi?, hän ajatteli kauhuissaan, mitä minä sitten tekisin?
’’Huomenta’’, Lily kuiskasi, veti päänsä pois Jamesin olkapäältä ja katsoi tätä silmiin.
’’Huomenta, rakas’’, James vastasi ja antoi suudelman Lilylle.
’’Mennäänkö aamupalalle?’’ Lily kysyi ja James nyökkäsi. James otti Lilyä kädestä kiinni ja lähti johdattamaan tätä portaikkoon ja niitä pitkin oleskeluhuoneeseen.
Päästyään Suureen saliin kaksikko vilkaisi rutiininomaisesti katoon. Lumotusta katosta satoi lunta suurina hiutaleina.
’’Ihanaa kun sataa lunta’’, Lily sanoi ja istui pöydän ääreen ottaen ananas teetä kuppiinsa.
’’Niinpä’’, James vastasi hiljaa ja istui ottamaan kahvia.
Puolen tunnin aamupalailun jälkeen Lola ja Remus tallustivat peräkanaa hiukset pörrössä Lilyn ja Jamesin seuraksi.
’’Huomenha’’, Lola haukotteli ja istui Lilyn viereen.
’’Mihin sinä Kellyn ja Chellyn jätit?’’ Lily kysyi ystävältään joka tuijotti silmät ristissä leipäkoria.
’’Chelly nukkuu ja Kelly tekee läksyjä Peterin kanssa.’’
’’Peterin?’’ Jamesin utelias ääni kysyi pöydän toiselta puolelta.
’’Jep’’, Lola vastasi ja otti leivän korista tiputtaen sen saman tien lattialle, ’’hemmetti.’’ Leipä oli kierinyt Remuksen jalkoihin ja poika nostikin sen ystävällisesti ja ojensi pöydän päällä sen Lolalle.
’’Kiitos’’, Lola sanoi ja hymyili sievästi.
’’Eipä kestä’’, Remus vastasi hymyillen. Taas se tunne!, Remus ajatteli kun tunsi sydämensä jättävän kaki lyöntiä väliin. Viimeksi se tuntui Anturajalan synttäreiden aikaan. Mikä ihme minua riivaa??
Lily seurasi Lolan ja Remuksen katseita ja kysyi:
’’No niin, kertokaapas meille nyt, mitä silmäpeliä te oikein pelaatte?’’
’’Ei me mit-’’
’’Älkää selittäkö’’, James sanoi tietäväisenä ja vilkaisi ystäväänsä, jolla oli mitäänsanomaton ilme. Nelikon ylle laskeutui hiljaisuus ja kaikki jatkoivat aamupalansa syömistä, paitsi James, jota alkoi taas surettaa. Hautajaiset olisivat jo kolmen tunnin kuluttua. Kolmen tunnin kuluttua, hänen äitinsä pääsisi haudan lepoon. Kolmen tunnin.
Seuraavan kerran, kun James havahtui, hän löysi itsensä hortoilemasta vessojen läheltä. Hän ihmetteli, miten oli sinne joutunut. Ilmeisesti hänellä oli ollut aikomus mennä vessaan, ja oli lähtenyt vain kävelemään. Hän raapi päätään ja lähti pyörällä päästään kohti Rohkelikkotornia ja makuusalissa odottavaa mustaakin mustempaa juhlakaapua.
Kello oli jo kymmentä vaille yksitoista. Jamesin isä oli toivonut Jamesin tulevan yhdeksitoista hormipulverin avulla. James viimeisteli vielä itseään suupielet lattiassa. Sirius kampasi hiuksiaan hänen vieressään ja kiinnitti mustaa solmiota valkoiseen kauluspaitaansa.
’’Tuleeko Chelly?’’ James kysyi.
’’Ei… hän on niin kiinni Williamissa, ettei pysty lähtemään minnekään’’, Sirius sanoi eikä ajatellut mitä oli möläyttänyt.
’’Hah!’’ James sanoi laimeasti, ’’sainpas sinut tunnustamaan, että olit pyytänyt häntä mukaan.’’
’’Äh, älä jaksa’’, Sirius tuhahti ja meni matka-arkulleen etsimään kenkiään. Remus ja Peter eivät olleet tulossa hautajaisiin. Toki he olivat olleet hyvissä väleissä Meridan kanssa ja niin edelleen, mutta eivät kuitenkaan niin hyvissä, kuin Sirius.
’’Viekää osanotto minulta ja Matohännältä’’, Remus sanoi, kun Sirius ja James olivat lähdössä makuusalista.
’’Varmasti’’, James sanoi ja nyökkäsi ennen kuin astui ovesta ulos Sirius perässään.
Oleskeluhuoneessa Lily odottikin jo poikia. Hänen ilmeensä oli surullinen. Puku, joka hänellä oli yllään, oli kaunis, vaikka se viestittikin selvästi, että sitä käytettäisiin hautajaisissa. Itse puku oli vain tavallinen musta mekko, jonka olkaimiin oli kiinnitetty musta viitta, joka peitti selän ja hartiat. Viitan ja mekon lisäksi puvun nilkkoihin asti ulottuva helma laskeutui kauniisti Lilyn nilkkoja verhoaviin nilkkureihin. Kokonaisuus sopi erittäin hyvin Lilyn vartalon muotoihin. Hiuksissa tytöllä oli musta lootuskukka, joka piti kasassa punaisia kutreja, jotka oli vedetty siistille nutturalle pään päälle.
’’Näytät kauniilta, Lily’’, James kuiskasi ja suukotti Lilyä poskelle.
’’Kiitos’’, Lily vastasi ja laittoi kätensä Jamesin käsikynkkään. Kolmikko lähti ulos oleskeluhuoneesta kohti Dumbledoren kansliaa.
Matka kansliaan oli hiljainen. Kukaan ei puhunut mitään, paitsi Sirius, joka puolessa välissä matkaa joutui hiljentämään Riesun, joka ilkkui heille surullisista ilmeistä ja mustista vaatteista.
’’Kuule haista iso ja pitkä paska!’’ Sirius karjui Riesulle.
’’No on kai se pakko, kun sieltä päin tuulee!’’ se käkätti ja lensi tiehensä nauraen hysteerisesti.
’’Minä kyllä nirhin tuon vielä joku kerta’’, Sirius murisi ja jatkoi matkaa Lilyn ja Jamesin kanssa.
Dumbledore odotti mustassa kaavussa, jossa oli näin sivumennen sanoen pieniä säihkyviä tähtiä, kivihirviöpatsaan vieressä ilmeisesti odottamassa kolmikkoa.
’’Päivää, professori’’, Lily sanoi kohteliaasti.
’’Päivää, neiti Evans. Odotammeko me muita vielä?’’ Dumbledore kysyi kohottaen toista kulmaansa.
’’Ei, miten ni-’’ Siriuksen puhe keskeytyi, kun heidän takaansa kuului korkokenkien tiuha kopse. Kolmikko käännähti ympäri ja näki käytävän päässä juoksevan ja kompastelevan Chellyn, jolla oli yllään samantyylinen puku kuin Lilyllä, mutta siihen kuului myös mustat pitkät kyynärhansikkaat.
’’Odottakaa minua’’, Chelly huohotti ja kompasteli nelikon luokse, ’’voinko minäkin tulla?’’ Sirius oli aivan ymmällään kun näki Chellyn ja sai juuri ja juuri tämän kädestä kiinni, ennen kuin tyttö olisi kaatunut pitkin pituuttaan Dumbledoren jalkoihin.
’’Voinko minäkin tulla?’’ Chelly toisti kun sai tukevaa maata jalkojensa alle ojentaen hieman kampaustaan, joka oli sekoittunut juoksussa.
’’Totta kai’’, James vastasi ja vilkaisi Siriusta nopeasti. Pojan ilme oli rennompi, kun näki Chellyn edessään.
’’No, menemmekö?’’ Dumbledoren rauhaisa ääni kysyi. James nyökkäsi ja meni ensin Lilyn kanssa kivihirviöpatsaan taakse ilmestyneeseen portaikkoon. Dumbledore seurasi kaksikkoa jättäen Siriuksen ja Chellyn kaksin portaiden alapäähän.
’’Kiitoksia vielä kerran’’, Sirius sanoi katsoen Chellyä silmiin, ’’kiitos, että tulit tuekseni hautajaisiin. Ajattelin, kun Jamesilla on Lily tukenaan ja-’’ Loppuja Sirius ei voinut sanoa, kun Chelly painoi huulensa Siriuksen huulille. He jakoivat nopean suudelman, jonka jälkeen oli hiljaista.
’’Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu, etten pysty sanomaan mitään’’, Sirius sanoi silmät ympyröinä katsoen Chellyä.
’’Ehkä se onkin vain hyvä asia’’, Chelly virnisti pienesti.
’’Mihinkäs se William jäi?’’ Sirius kysyi virne huulillaan. Chellyn ilme valahti heti, kun Williamin nimi mainittiin.
’’No? Mikä on?’’ Sirius kysyi ja katsoi pää kallellaan tyttöä edessään.
’’Ei mikään. Tule, mennään.’’ Chelly hävisi portaisiin ja Sirius tuijotti hetken tytön perään, ennen kuin tajusi mennä itsekin portaisiin.
Arvasin!
Kulman takana seurannut poika mietti katkerasti. Hän oli arvannut, että noilla kahdella oli meneillään jotain. Turhaan en ole ollut vainoharhainen. Voi kai sitä jo paljastaa, kuka tämä nurkan takana piileskellyt poika on. William kääntyi nurkan takana niin, että hiukset heilahtivat kaaressa tämän lähtiessä viilettämään käytäviä kohti tyrmiä.
’’Minä ja Lily ensin’’, James sanoi ja meni Lilyn kanssa korkeaan ja nokiseen takkaan.
’’Minä sitten inhoan hormipulveria’’, Lily voihkaisi, mutta sulki suunsa kun James sanoi kotinsa osoitteen. Lily sulki silmänsä ja veti kätensä tiukasti rintakehäänsä vasten.
’’No niin, sitten neiti Smith ja herra Musta. Olkaa hyvät’’, Dumbledore sanoi ja Sirius ja Chelly menivät takkaan.
’’Godricin notko seitsemänkymmentä!’’ Sirius sanoi selvästi ja Chelly tunsi kuinka alkoi pyöriä ja kieppua ympäriinsä. Hän raotti silmiään, mutta laittoi ne saman tien kiinni, sillä tuhkaa oli mennyt hänen silmiinsä.
’’Auts!’’ Chelly huudahti kun pyöri kuperkeikoilla takasta ulos. Sirius seurasi perässä, mutta ei tullut sellaisella ryminällä ulos. Hän auttoi Chellyn pystyyn ja puhdisti omat ja tytön vaatteet taialla puhtaiksi noesta. Dumbledore tuli siinä samassa ulos takasta putipuhtaana ja jaloillaan.
’’Miten ihmeessä sinä et likaantunut tai kaatunut!’’ Chelly ihmetteli näreissään ja oikoi jälleen kerran kampaustaan.
’’Se on taitolaji’’, rehtori vastasi ja katseli ympärilleen Potterien olohuoneessa. Stefan Potter tuli huoneeseen katsomaan, ketkä olivat tulleet. James luovi tiensä sohvan ja sohvapöydän ohitse isänsä luokse ja halasi tätä. Isä ja poika taputtivat toisiaan yläselkään halatessaan ja erottuaan James katsoi isäänsä. Isän silmien alla oli mustat silmäpussit ja hiukset olivat harmaantuneet. Ilme oli muutenkin väsähtänyt ja vieno Cherryn tuoksu leijaili hänen ympäristössään.
’’Ah, herra Potter. Syvä osanottoni’’, Dumbledore sanoi surumielisesti ja kätteli Jamesin isää.
’’Kiitos’’, herra Potter vastasi ja äkkäsi Lilyn, ’’ja sinä varmaankin olet Lily?’’ Stefan meni Lilyn luokse ja halasi tätäkin.
’’Hauska tutustua teihin, herra Potter’’, Lily sanoi, ’’lämmin osanotto minunkin puolestani.’’
’’Totta kai, totta kai. Muiden vieraiden pitäisi tulla kohtapuoliin’’, Stefan sanoi ja katsoi kelloaan. Siinä samassa keittiöstä kuului ilmiintymisen ääniä ja herra Potter syöksähti keittiöön.
’’Lily, mennäänkö ulos?’’ James kysyi tullen Lilyn viereen.
’’Mennään vain’’, Lily vastasi ja kietaisi pukuunsa kuuluvan päällysviitan tiukemmin ympärilleen.
Ulkona satoi hiljalleen isoja lumihiutaleita. Ne leijailivat kauniisti harvakseltaan maahan ja jäivät siihen. Ilma oli jo sen verran kolea, ettei lumi sulanut enää pois. Lily katseli ympärilleen suurella pihalla. Siellä oli tekolampi, jonka pinta oli tietenkin ohuessa jäässä, kukkapenkkejä joiden kukat olivat kuihtuneet kylmän ilman tultua ja suuren suuri tammi, jonka alla valkoinen arkku oli. Kyynelet kihosivat Lilyn silmiin. James katsahti Lilyyn ja seurasi tämän katsetta valkoiseen arkkuun. Hän tajusi heti, mille Lily itki. James kietaisi käsivartensa tytön hartioiden ympärille ja katsoi ylös taivaalle. Häntäkin oli alkanut itkettämään. Lumihiutaleet tipahtelivat Jamesin kasvoille ja sulivat heti pieneksi vesipisaraksi tämän kasvoille.
Lily tuijotti kaunista hauta-arkkua ja sen päällä olevaa lootuksista ja punaisista ruusuista koottua suurta kukka-asetelmaa. Lootus, se oli Lilyn lempikukka, ja hän näki niitä pitkästä aikaa. Hän tosin ei olisi halunnut nähdä niitä juuri siinä yhteydessä.
’’Mihinkä Lily ja James hävisivät?’’ Chelly kysyi Siriuksen vierestä. He olivat jääneet sisälle odottelemaan hautajaisten alkua. Sirius oli saanut monta uteliasta katsetta osakseen ja joutunut selittämään, ettei Chelly ollut hänen tyttöystävänsä, vaan pelkkä ystävä. Sirius vilkuili ympärilleen ja viimeiseksi katsoi ulos ikkunasta.
’’He ovat pihalla’’, Sirius sanoi ja Chelly käänsi katseensa eteisen ikkunaan. Siellä hänen paras ystävänsä seisoi tiukasti kiinni poikaystävässään musta puvunhelma vienossa tuulessa heilahtaen.
’’Menn-’’ Chelly sanoi, mutta keskeytti, kun Stefan Potterin ääni kuului ulko-oven edestä.
’’Nyt, jos tuota… voitaisiin ruveta siirtymään tuonne ulos’’, Stefanin ääni hiipui loppua kohden. Hän aukaisi oven ja vieraat alkoivat soljua siitä ulos lumisateeseen ja pieneen pakkaseen.
’’Tuota, James’’, Lily sanoi kun katsoi taakseen, missä näki ihmisten tulevan ulos, ’’vieraat tulevat ulos.’’ James kääntyi salamana ympäri ja näki Dumbledoren kävelevän etummaisena kohti arkkua.
’’Kerroinko muuten, että Dumbledore saattaa äitini haudan lepoon?’’ James kysyi Lilyltä ja tämä pudisti päätään.
’’No, nyt ainakin tiedät. Minusta se on oikeastaan ihan hyvä idea. Dumbledore kun oli äitini opettaja ja kaikkea’’, Jamesin ääni hiipui kuulumattomiin ja Lily otti tämän kädestä kiinni, kun muut alkoivat muodostaa hauta-arkun ympärille puolikaarta. Lily ja James kävelivät ja yhtyivät joukon jatkoksi.
( Halutessasi laita tämä soimaan: Elton John – Circle of life (http://http://youtube.com/watch?v=LFzoWg80GS4))
Dumbledore rykäisi hieman ja aloitti puheen siitä, miten satutti menettää joku itselleen hyvin läheinen. Hän kertoi Merida Potterin touhuista kouluaikoina ja siitä, kuinka onnellinen hän oli ollut löydettyään Stefanin.
’’Muistan hyvin sen päivän, jona Stefan kosi Meridaa’’, Dumbledore sanoi silmät tuikkien, ’’koko koulu kuhisi Stefan Potterin menneen kihloihin Merida Murphyn kanssa.’’
Lily vilkaisi Jamesin isää, jonka kyynelten tulvalla ei tainnut olla mitään rajaa. Niitä tuli koko ajan lisää. Lilyäkin alkoi itkettää. Ensin hän yritti nieleskellä kyyneliään pois, mutta se ei tuottanut kovinkaan suurta tulosta. Hän nojautui Jamesin kylkeen ja suolaiset pisarat alkoivat tulvia hänen silmistään.
Jamesin kurkkua kuristi valtavasti ja kyynelet kihosivat hänen silmiinsä. Hän puristi Lilyn kättä lujemmin. Kaikki muistot, iloiset ja surulliset, vilisivät hänen silmiensä edessä filminauhan tavoin. Hän näki välähdyksiä lapsuudesta, siitä ajasta jona hän oli murtanut kätensä tippuessaan puusta, ensimmäisestä lähdöstä Tylypahkaan. Hänestä tuntui kuin joku oli langettanut lukilitis loitsun häneen. Tunne oli aivan samanlainen, paitsi lukilitiksen alaisena ei tuntenut surua, sitä suurta surua joka velloi hänen rinnassaan. Kyynelet valuivat vuolaina, kun James käänsi katseensa Siriukseen ja Chellyyn.
Sirius yritti kovapintaisesti olla itkemättä. Chelly oli hänen vieressään apea ilme kasvoillaan ala huuli hieman väpättäen. Huomaamaton kyynel vierähti Siriuksen poskelle eikä hän pyyhkinyt sitä pois, vaan antoi sen valua poskea pitkin mustan villakangastakinkaulukselle. Pian toinenkin kyynel vierähti hiljaa pois pojan silmästä, eikä Sirius voinut enää estää itseään itkemästä. Hän katsoi kostunein silmin Chellyyn joka otti häntä kädestä, kuin voimaa antaakseen. Sirius hymyili hieman ja käänsi taas katseensa Dumbledoreen, joka oli lopettanut puheensa ja piti kättään siinä kohdassa arkkua, jossa Merida Potterin pää oli.
’’Toivottavasti, Merida, et muista huonoja muistoja elämästäsi, vaan ainoastaan kauneimmat hetket ja ihanimmat muistot rakkaidesi seurassa’’, Dumbledore aloitti, ’’sillä tässä elämänkaaressa sinulla oli tärkeä tehtävä: täydentää yksi elämä ja luoda yksi uusi. Muistamme sinut aina sydämissämme äitinä, pikkusiskona, lapsena, aviovaimona ja ennen kaikkea: ystävällisenä ihmisenä, jolla oli suuri sydän. Merida Potter, lepää rauhassa ja vie kauneimmat muistosi mukanasi taivaaseen.’’
Dumbledoren sanojen jälkeen oli ihme, jos joukossa oli yhtään ainutta kuivaa silmäparia. Kaikkien arkun ympärillä olevien vieraiden kädessä oli litimärkä nenäliina, jolla he pyyhkivät vuolaasti valuvia silmiään.
’’Haluaisitko sanoa vielä jotain, Stefan?’’ Dumbledore kysyi ja hänen silmänsä kimaltelivat pienistä kyynelistä. Stefan pudisti päätään. Hän ei ilmeisesti olisi pystynyt saamaan sanaakaan suustaan ilman, että olisi romahtanut täysin.
’’Hyvä on’’, Dumbledore vastasi ja veti sauvansa takustaan. Hän teki suuren kaaren arkun yläpuolella ja tämän jälkeen se alkoi hohtaa kirkkaan valkoisena. Dumbledore osoitti sauvallaan arkkua ja se alkoi hitaasti kohota maasta edelleen kirkasta valoa hohtaen. Hän ohjasi Meridan ja arkun syvään kuoppaan, joka oli aivan vieressä siitä paikasta, jossa Dumbledore oli siunannut Meridan sielun. Arkku alkoi laskeutua hitaasti mutta varmasti kohti pimeää maata ja pian se kohtasi kuopanpohjan hennosti tömähtäen. Vieraat katsoivat hetken ennen kuin kukin vei kukkansa ja luki tekstin, mitä nauhaan oli kirjoitettu.
Jamesin kyynelet virtasivat hiljaa poskilla kun hän jäi vielä seisomaan Lilyn kanssa pihamaalle. Hän irrottautui Lilyn kädestä, käveli kuopan reunalle ja katsoi sinne. Siellä hänen äitinsä oli. Valkoisessa kauniissa arkussa, jonka päällä oli ainakin tusina kukkakimppuja. James kumartui ja otti maasta multaa sormiinsa ja ripotteli ne kuoppaan. Kukkien terälehdet heilahtivat hieman kun multapisarat tippuivat niiden päälle.
’’Hyvästi äiti’’, James kuiskasi ja kääntyi haudalta Lilyyn päin ja asteli tämän luokse. Lumihiutaleet leijailivat vielä suurina heidän päälleen.
’’Mennään sisälle’’, Lily kuiskasi ja ojensi kätensä johon James tarttui kylmillä sormillaan. He lähtivät kävelemään hitaasti kohti hirsitaloa, joka hiljalleen alkoi peittyä ohueen lumiverhoon.
In the circle of life
It’s the wheel of fortune
It’s the leap of faith
It’s the band of hope
‘Till we find our place
On the path unwinding
In the circle, the circle of life
--
Kommenttia saa laittaa. Ai niin, ja noi sanat, mitkä tuossa lopussa on, on Elton Johnin kappaleesta Circle of Life. Ajattelin että se jotenkin sopisi tuohon looppuun. Mene ja tiedä mitä mieltä te tuosta sitten olette.
-
Tarina on aivan ihana! Ja tämä luku oli todella koskettava, kyyneleet oikein kihosi silmiin kun luin. Henkilöiden reaktiot olivat myös oikein aitoja, luku oli loistava. En oikeen osaa antaa pitkiä kommentteja, mutta sanonpahan vain että tarina on loistava.
Jatkoa (:
tiny
-
mullakin tuli kyyneleet silmiin ku luin tätä lukua. tosi hienosti kirjotit tän luvun =) jatkoa odottelen ^^
~nuuhku
-
hei, tämähän oli aikas kiva:)
tykkäsin, hahamot olivat todellisen tuntuisia, mitänyt muutamassa kohdin hieman OoC ::D
joo, sitä rakentavaa. puhekielen sanat häiritsivät, mielestäni ne eivät vaan kuulu HP-ficceihin.
kirjoitus virheitä löytyi, ensikerralla tarkkavaisuutta:)
sitten vielä sellainen juttu, että tekstisi on paljon pelkkiä vuorosanoja, ja vaikka ne ovat eloisia, ja tarinassa pysyy hyvin kärryillä ilman suurempaa muuta teksiä, sitäkin toivoisin väliin.
eipä muuta,henna
toivottavasti rakentavani ei ollut liian tylyä:o
P.S. ja betaa voin suositella, mikäli sinullla ei sellaista ole:)
-
Tää oli ihana luku. Kaikki muutkin on, mutta tää eri tavalla. Kyyneleet silmissä luin tuon lopun, ja tuo biisi sopi mielestäni loistavasti tuohon kohtaan. Niin, ja kuten muutkin ovat tässä sanoneet, henkilöiden reaktiot todella olivat aidontuntuiset. Nuo Jamesin muistelut oli ihania ja todella sopivat tuohon. Tässä luvussa oli myös kauniita kuvailukohtia.
Mutta äh, olen ihan sanaton tämän koskettavan surullisen, mutta loistavan luvun jälkeen, että jäänkin nyt vain odottelemaan jatkoa.<3
-suklaasammakko
-
Oi! Tuo lopu oli niin ihana.. Vielä kun lukunopeuteni sopi JUURI kohdilleen. Nuo sanat tulivat JUURI kun ne kulkivat korviini.. Pöf.. Mutta siis.. Ihana. Suloista. Toivottavasti jatkoa tulee pian. Olen kyttäillyt täällä jo hyvän aikaa, ja tä'nään huomasin , että oli tullu tämä uusin osa :))
-
Olen unohtanut ficcejen lukemisen pitkäksi ajaksi, en edes tiedä miksi. Eilen sitten päätin mennä hunajaherttuaan ja tajusin, että olin unohtanut tämänkin ties kuinka pitkäksi ajaksi (johtunee varmaan siitä kuukauden tauosta?).
Eniveis, rakastan tätä. <3 Osaat kirjoittaa hyvin mielikuvituksellista tekstiä, eilen nauroin maha kippurassa turbopapoille ja vastaaville jutuille ja tänään sitten itkin tuossa viimeisessä luvussa. Hyvää työtä, ei voi muuta sanoa. Haluan itsekin yhtä ihanan poikaystävän kun James. Galleriassa on muuten kaksi poikaa, jotka muistuttavat minua Siriuksesta ja Jamesista. (KeDa (http://http://irc-galleria.net/view.php?nick=KeDa), ja room (http://http://irc-galleria.net/view.php?nick=room)) Tiedä sitten, olenko ainoa, joka ajattelee noin.. :D
Ainoa miinuspuoli on se, että tekstissä on aika paljon yhdyssanavirheitä. Eihän ne sinällään kauheasti haittaa, kun teksti on niin hyvää, mutta kyllä ne vähän pomppii silmille, pakko myöntää.
Toivoisin pian jatkoa.
Kiitos.
-
oi tää oli niin mahtava<33 ekaa kertaa nyt kirjottelen kenellekkää, eli olit eka ;D
kyynel meinas kyl tulla ku luki tota tekstiä :'<
aivan ihana <33 ei muuta voi sanoo, jatkoa PIAN<3<3
toivottavasti osasin lähettää tän oikeesee paikkaa o.o :D
-
oijoi! osasin lähettää sen oikeesee paikkaa :DD
eli nyt tuut saamaa kommenttii, ei välttämättä rakentavaa mutta muuten vaa ;D
kelmifickit on niiiiiiiin ihania<3 melkeempä ainoita mitä luen :o <3
ja tää on yks niist parhaista :> aww.. surettaa toi Jamesin äidin tapaus :'<< mut onneks sil on Lily <3
Mitäköhän kieroo se will on keksiny :s
koht on huispausmatsi <3 :D tuun joka päivä kattoo jos ois uutta tekstii laitettu ;D
Jatkoa<3<33!
-
itkin niin monta kertaa oli niin surullinen, seuraavan täytyy olla ilosempi tai itken koko ajan tätä lukiessani ihanaa tekstiä
-
Oooh...
Todella ihana. Monta kertaa nousi kyyneleet silmiini. Ja on aina pakko lukea uudestaan, ja uudestaan. Miten jotkut ovat näin hyviä kirjoittamaan, tai edes kuvailemaan asioita? No, jatkoa toivoisin..
~Korsetti
-
Ev, missäs jatko viipyy? :b Anteeksi, en osaa oikeasti odottaa. Haluan vain tietää, mitä tulee tapahtumaan. Tää on liian hyvä ja koukuttava ficci. :'D
-
Oho o.Ô näin monta kommenttia oO kiitos teille ihanille ihmisille ;> Joo, Neruri kysyit tossa että missä jatko viipyy: tulin eilen Rhodokselta (oli muuten lämmin viikko!), joten en koneen ääreen ole päässyt. Tänään pitää tehdä aikasmoinen kasa läksyjä, mutta varmasti illemmalla laitan jatkoa :)
Joo, monet teistä sano että tuolla on virheitä (yhdyssanavirheitä), ja se kyllä uskon. Minulla on kyllä beta, mutta en viitsi vaivata häntä näillä vanhoilla luvuilla, jotka hän on joskus muinoin betannut. Betatut luvut hävisivät koneeltani, kun se meni rikki, joten nyt kun laitan tätä ficciä taas tännet takaisin alusta asti, tarkistan (tai ainakin yritän tarkistaa) nämä luvut itse. Samalla lisäilen joitakin juttuja täydentääkseni joitain kohtia. Anteeksi kamalasti niistä monista kirjoitusvirheistä, mutta ainakin minä olen sokea omille kirjoitusvirheilleni vaikka lukisin sata triljoonaa kertaa tekstin läpi. Juu, mutta. Toivottavasti ne virheet ei hirveästi häiritse, yritän olla vieläkin tarkkaavaisempi (mulla muuten on kamalasti ongelmia yhdyssanojen kanssa. vaikka kuinka yritän miettiä onko jotkin sanat yhteen, aina ne menee väärin oO mikähän siinä oikein on ettei sitä ymmärrä :D nyt meni kyllä offille...)
Juu, eli jatkoa laitan varmaankin tänään :)
Ev
ps. Kiitos vielä ihanista kehuista kaikille ;)
-
Millonkas sitä jatkoa tulee? ;) Ää, ei malttaisi odotella. ^^
^ Hyvä esimerkki turhasta viestistä.
-
Missä jatko on??? *katselee ympärilleen*
Joo, ei tahtois hoputella mut tää on niin ihana, et odottelisin jatkoa.
Ei muuta,
Korsetti
-
Helou! Tässäpä olisi lisää luettavaa, ja anteeksi kun en laittanut tätä jo viime viikolla. Olen jokseenkin tyytyväinen tähän, koska tässä alkaa olla jo jopa jotain kirjoituksen makua, joten ilolla laitan tämän tänne teille luettavaksi :)
Nauttikaa!
Ev
ps. Korsetti, mistä oot hankkinu ton sun avan? Se on vaan jotain niin ihanaa <3
12. Kurpitsajuhla
Seuraavana aamuna, kurpitsajuhlien aamuna, James ei olisi halunnut nousta laisinkaan ylös. Päätä jomotti liiallinen itkeminen ja mieli oli muutenkin maassa edellispäivän masentavan teeman jäljiltä. Hän oli nukkunut huonommin kuin koskaan aikaisemmin elämässään. Lapsuuden muistot olivat tulvineet uniin salakavalasti ja valvottaneet Jamesia puolet yöstä. Kuitenkin hän tiesi, että olisi pakko nousta sängystä, sillä se ei auttanut asiaa laisinkaan, vaikka olisinkin maannut sängynpohjalla pölypunkkien seurassa. Ajatukset ja suru eivät kadonneet mihinkään, vaikka olisi seissyt käsillään ja laulanut Hoosiannaa.
’’Ylös, Anturajalka’’, James murahti ja viskasi Siriuksen sukat tämän naamalle.
’’Hyi helkkari! Kenellä on tämän hajuiset sukat?!’’ Sirius huusi, kakoi ja heitti sukat Remuksen naamalle.
’’Ne ovat kuule ihan omat sukkasi’’, James vastasi ja talsi hartiat lysyssä suihkuun. Remus järjesti aivan samanlaisen kohtauksen kuin Sirius hetkeä ennen heittäen sukat sitten Peterin naamalle, joka oli onnellisen tietämätön nukkuessaan kuin tukki.
’’Matohäntä, suosittelen tukkimaan nenän’’, Sirius sanoi ja Peter havahtui saman tien.
’’Mitä?! Onko Ruikuli tunkenut tänne vai mikä täällä haisee?’’ Peter älähti ja pomppasi istumaan sukkien lentäessä lattialle viattoman näköisinä.
’’No melkein. Anturajalan sukat olivat juuri naamallasi’’, Remus totesi ja alkoi vetää vaatteita päälleen. Napittaessaan kauluspaitaansa Remus palautti eilisen illan tapahtumat mieleensä…
He olivat olleet Lolan kanssa kävelemässä ulkona ja jutellen niitä näitä.
’’Mitenköhän James tulee pärjäämään hautajaisissa. Mitä luulet?’’ Lola kysyi heidän kävellessä järven rannassa tähtikirkkaassa illassa.
’’Ei voi tietää’’, Remus huokaisi ja katseli taivaalle. Hengitys höyrysi muutamassa pakkasasteessa ja alkuillan pilvet ja lumisade olivat väistyneet pois paljastaen tuhannet ja taas tuhannet tähdet pilvettömälle taivaalle. Lolakin kohotti katseensa taivaalle ja naurahti.
’’Sirius on tuolla’’, hän sanoi ja Remus katsoi tyttöä oudosti.
’’Häh?’’
’’Että Sirius on tuolla. Tähti, pölvästi’’, Lola naurahti ja tökkäsi Remusta kylkeen lapasen verhoamalla kädellään. Remus naurahti tajutessaan, mitä tyttö oli tarkoittanut.
’’Tiedätkö sinä mitään tähtikuvioita?’’ Remus kysyi istuen rannan tuntumassa sijaitsevalle kivelle. Lola istui hänen viereensä ja nosti katseensa kohti taivasta.
’’Tuolla on ainakin Iso koira, missä Siriuskin sijaitsee’’, Lola sanoi ja piirsi kuvion taivaalle, ’’ja tuolla taas on Perseus.’’ Lola tirskahti Perseus –tähtikuviolle ja käänsi tuikkivat silmänsä Remukseen.
’’Entäs sinä?’’ hän kysyi ja Remus kohotti kätensä piirtämään taivaalle.
’’Tuolla on Kassiopeia ja tuolla on Andromeda’’, Remus kertoi ja piirsi molemmat kuviot. Sen jälkeen hän käänsi katseensa Lolaan.
’’Tiesitkö, Remus. Meillä on aika paljon yhteistä’’, Lola hymyili ja Remus nyökkäsi hymyillen. Tunne, joka oli piinannut Remusta ties kuinka kauan, tuli jälleen kerran. Yhtäkkiä Remus tajusi kumartuvansa Lolan suuntaan. Hetken näytti siltä, että he olisivat suudelleet, mutta sitten Lola käänsi päänsä poispäin ja Remus tajusi peruuttaa takaisin.
’’Tuota… anteeksi’’, Remus sopersi ja katseli kuuta punaisena kuin paloauto, vaikka punastumista ei pimeydessä edes nähnyt.
’’Ei se mitään’’, Lola sanoi ja katseli hänkin kuuta, joka oli melkein täysi. Uskaltaisinkohan ottaa aiheen puheeksi, Lola mietti ja päätti pitää mölynsä mahassa. Sitä vastoin Remus aukaisi suunsa.
’’Kohta on täysikuu’’, hän sanoi.
’’Niin’’, Lola vastasi ja hänen vatsassaan myllersi. Josko hän itse ottaisi aiheen puheeksi, Lola ajatteli jälleen. Oli hiljaista eikä kumpikaan puhua pukahtanut. Sammakon heikko kurnutus kuului jotain rantakaislikosta.
’’Ihme, että sammakoitakin kuulee vielä’’, Remus sanoi.
’’Niin. Kohta on jo marraskuu.’’
Jälleen hiljaisuus. He istuivat hetken hiljaa kuunnellen sammakon loittonevaa kurnutusta. Lola kamppaili mielessään itseään vastaan huonoin tuloksin, joten hän aukaisi suunsa ja töksäytti:
’’Oletko koskaan tuntenut ihmissutta?’’ Sanoillaan hän sai Remuksen hätkähtämään. Nyt ollaan jo vaarallisilla vesillä, Remus ajatteli kauhuissaan ja rykäisi pienesti.
’’Ei, en ole’’, Remus vastasi ja tunsi sydämensä hakkaavan tuhatta ja sataa.
’’Harmi’’, Lola sanoi.
’’Miten niin?’’
’’No, minä olen tavannut ja tutustunut erääseen. Hän on oikein mukava!’’
’’Ai, no sehän kiva kuulla’’, Remus vastasi vaivautuneena.
’’Ja minä uskon, että sinäkin olet tavannut hänet’’, Lola jatkoi ja nyt Remus oli jo pyörtymisen partaalla.
’’Minähän kerroin jo, etten ole tavannut yhtäkään’’, Remus yritti vastata rauhallisesti, vaikka hänen äänensä tärisikin.
’’Hassua’’, Lola sanoi ja katsoi Remukseen, ’’minä kun luulin, että hän istuu vieressäni juuri tällä hetkellä.’’
Sanojen seurauksena Remus kaatui kivettyneenä kyljelleen rantahiekkaan. Lola säikähti ja pomppasi pystyyn.
’’Remus! Eihän sattunut?’’ hän kyseli ja auttoi Remuksen seisaalleen.
’’Ei tässä pahemmin’’, poika vastasi ja pyyhki hiekkaa pois takistaan. Lopetettuaan hän kohotti katseensa edessä seisovaan tyttöön.
’’Mistä ihmeestä sinä tiedät?’’ hän kysyi uskomatta asiaa todeksi.
’’Helposti’’, Lola sanoi olkiaan kohauttaen. Pipo hänen päässään oli hieman vinossa ja Remus ystävällisesti oikaisi sen suoraan.
’’Niin miten?’’
’’No okei. Muistatko viime vuonna kun teimme tutkielmat ihmissusista?’’ Lola kysyi Remukselta. He olivat lähteneet kävelemään rantaa pitkin.
’’Joo’’, Remus vastasi.
’’Niin, silloin tein oikein perusteelliset tutkimukset. Kävin jopa taikaministeriössä hakemassa listan niistä, jotka ovat saaneet ihmissuden pureman. Siitä lähtien olen tiennyt sinun olevan ihmissusi. Ja pystyi sen osaksi päättelemäänkin’’, Lola sanoi ja otti lapasen kädestään ja alkoi laskea, ’’laskujeni mukaan äitisi olisi kuollut tähän mennessä noin sata kertaa, mummosi on haudattu kaksikymmentä kertaa ja öö… oli niitä muitakin mutta en muista nyt.’’
Remusta nauratti väkisinkin. Hän oli siis todella huono valehtelija.
’’Eikö sinua pelota olla seurassani?’’ Remus kysyi vakavoiduttuaan.
’’Miksi pelottaisi?’’ Lola kysyi kummissaan.
’’Enkö minä pelota sinua?’’
’’Herranen aika sentään! Olet kerran kuussa ihmissusi! Muuten sinä olet aivan tavallinen pulliainen, joka käy Tylypahkaa!’’ Lola huudahti ja levitteli käsiään. Remuksen sydän vapautui. Onneksi Lola otti sen noin hyvin. He jatkoivat kävelemistä ja puolessa välissä Lola ujutti kätensä Remuksen käteen ja he kävelivät loppumatkan käsi kädessä.
’’Haloo! Herätyyyys!’’ Peter huusi ja koputti Remusta päähän. Remus havahtui transsista.
’’Mitä?’’
’’Tietääkseni sukat-päässä –muoti meni muutama vuosi sitten ohi’’, Peter virnuili ja Remus käänsi katseensa peiliin. Toden totta, hän oli jotenkin kummallisesti saanut vedettyä sukkansa päähän.
’’Oho’’, Remus virnisti ja vetäisi sukan irti ja laittoi sen jalkaansa.
’’Mikäs noin nyt päätä sekoittaa, että vaatteetkin menevät vääriin ruumiinosiin?’’ Peter kysyi yhä virnistellen tietävästi. Remus punastui lievästi poskistaan ja hän tunsi kuinka niskaa alkoi kuumottaa.
’’Ei mikään erikoinen… koulujutut vain’’, Remus vastasi vältellen ja sitoi kravattia kaulaansa. Peter näytti oudolle katsoessaan Remusta kulmakoholla.
’’Sinun täytyy saada koulujutuista kyllä aika omituisia intressejä, sillä huulillasi oli autuashymy ja mumisit jotain.’’
Nyt Remus punastui korviaan myöten.
’’Ei se mitään sellaista ollut’’, hän vastasi edelleen vältellen ja sujautti kenkänsä jalkaan. ’’Mennään aamiaiselle.’’ Peter seurasi Remusta ovesta ulos miettien, mikä oli noin pahasti sekoittanut toisen pään.
Matkalla Suureen saliin Remus olisi törmäillyt joka ikiseen vastaan tulijaan, ellei Peter olisi pitänyt ystäväänsä tiellä. Oppilaat katselivat oudosti suurin piirtein käsikynkässä kävelevää kaksikkoa, ja Peter joutuikin vähän väliä mulkaisemaan niitä, jotka kuvittelivat likaisella mielikuvituksellaan heidän olevan pari.
’’Remus!’’ kuului heidän takaa. Peter käänsi päätään ja näki Lolan juoksevan vastavirtaan.
’’Hemmetti. VÄISTÄKÄÄ!’’ Lola huusi ja töni ihmisiä sivuun kyynärpäällään.
’’Hullu nainen!’’ joku luihuinen huusi kylkeään hieroen Lolan perään. Tyttö vain näytti rumaa käsimerkkiä ja jatkoi matkaansa. Viimein hän saavutti Remuksen ja Peterin. Peter vilkaisi Remusta, joka oli aivan entisensä ja transsista ei ollut ilmeisesti mitään jälkeä.
’’Ai, huomenta Lola’’, Remus sanoi muina miehinä tukkien tien muilta.
’’Huomenta’’, Lola sanoi hymyillen säteilevästi hiukset pörrössä. Peter seurasi näiden kahden silmäpeliä katsoen vuorotellen Lolaa ja kääntäen sitten aina katseensa Remukseen ja niin edelleen. Hetken kuluttua hän tajusi jotain.
’’Niin tuota, minun pitikin mennä kirjastoon’’, Peter sanoi kovaan ääneen pieni virne suupielessään. ’’Nähdään joskus!’’ Todellisesti Peter ei minnekään kirjastoon ollut menossa, vaan halusi Remuksen ja Lolan olevan kahden kesken. Tai no, kahdenkeskeisyys ei oikein onnistunut täpötäydellä käytävällä, mutta nehän ovatkin vain pikku vikoja.
Remus ja Lola jäivät keskelle käytävää kaikkien tungeksiessa heidän ohitse.
’’Tuota, mennäänkö aamupalalle?’’ Remus kysyi ja Lola nyökkäsi. He lähtivät hiljaisuuden vallitessa kävelemään kohti salia.
Suuressa salissa oli kova vilske ja vilinä. Sen päivän tunnit oli peruutettu kurpitsajuhlien vuoksi, ja kaikille, jopa eka –ja tokaluokkalaisille, oli annettu mahdollisuus käydä Tylyahossa. Eka –ja tokaluokkalaiset pääsivät ohjatulle kierrokselle kylään tuvanjohtajansa seurassa. Kun kaikki, tai ainakin suurin osa, oppilaista oli kylässä, kotitontut saivat mahdollisuuden koristella koko koulun kurpitsajuhlien koristeilla.
’’Huomenta kaikki’’, saliin saapuneet Remus ja Lola sanoivat yhteen ääneen Siriukselle, Chellylle, Lilylle, Kellylle, Peterille ja Jamesille.
’’Huomenta’’, kuusikko vastasi ja Remus ja Lola istuivat eripuolille pöytää Remus Jamesin, ja Lola Lilyn viereen.
’’Matohäntä, eikös sinun pitänyt mennä kirjastoon?’’ Remus kysyi kaataessaan kuumaa vettä kuppiinsa. Peter vilkaisi Remusta merkitsevästi ja yritti saada tämän tajuamaan, että hän oli halunnut jättää Lolan ja hänet kahdestaan. Remus katsoi kummissaan ystävänsä ilmeilyä.
’’Häh?’’ hän kuiskasi itsekseen. Peter pyöräytti silmiään ja jatkoi puuron syöntiä.
’’Chelly, missä William on?’’ Lola kysyi laittaen juustoa leipänsä päälle. Chelly kohotti katseensa, joka ei todellakaan ollut lämmin.
’’Ei voisi vähempää kiinnostaa’’, hän sanoi ja jatkoi murojensa märehtimistä.
’’Ryppyjä rakkaudessa?’’ Sirius kysyi vaisusti tapojaan vastaan. Yleensä hän olisi nauttinut Chellyn härnäämisestä erilaisilla äänenpainoilla, mutta olosuhteet huomioon ottaen, hän ei jaksanut vaivautua muuttamaan puhetapaansa.
’’Pikemminkin vuoria, eikä ryppyjä’’, Chelly vastasi huoahtaen. Remuksen mieltä kaihersi. Hän oli aivan kokonaan unohtanut Reguluksen ja Williamin keskustelun Siriuksen syntymäpäivien alla.
’’Mitä on tapahtunut?’’ Remus kysyi kasvava epäilyksen tunne rinnassaan.
’’No ensinnäkin Will näki minun menevän eilen Siriuksen seuraksi Jamesin äidin hautajaisiin’’, Chelly aloitti ja vilkaisi Jamesiin, jonka silmäkulmassa kiilteli kyynel, ’’ja toiseksi hän näki kun suutelin Siriusta…’’ Tässä vaiheessa Jamesin ja muiden katseet kääntyivät Siriuksesta Chellyyn.
’’Älkää nyt tuijottako siinä!’’ Chelly tiuskaisi, ’’minulla on juttu kesken! Niin, ja sitten hän ärjyi minulle kurkkusuorana siitä, että minun pitäisi muka kertoa tästä lähtien missä olin ja milloin.’’ Remus oli arvannut oikein. Hän ajatteli, että olisikohan parasta kertoa Chellylle, millainen William oikeasti oli.
’’Tuota Chelly-’’ Remus aloitti, muttei saanut asiaansa loppuun.
’’Älkää puhuko minulle yhtään sanaa. Haluan kirota Williamia rauhassa.’’
Remus huoahti syvään.
’’Lähdetkö tänään Tylyahoon kanssani?’’ Lily kysyi hiljaa Jamesilta heidän syödessä aamupalaa.
’’Mitäpä muutakaan tekisin. Parempi saada jotain tekemistä’’, James vastasi. Yhtäkkiä hän muisti aamuisen lupauksensa siitä, että ottaisi itseään niskasta kiinni, ja yrittäisi unohtaa äitinsä kuoleman. Hänen äitinsä tuskin olisi halunnut ainoan poikansa surevan kovin pitkään ja antavan elämänsä mennä ohi.
’’Joo, tulen minä. Mutta lupaathan yhden asian?’’ James sanoi ja käänsi katseensa Lilyyn.
’’Niin?’’
’’Ettet missään välissä ota enää puheeksi äitini hautajaisia tai kuolemaa. Sillä tavoin pääsen helpoiten yli siitä.’’
’’Minä lupaan’’, Lily sanoi hymyillen Jamesille pöydän vastapuolelta. Hän ojensi kätensä Jamesille pöydän päällä ja tämä otti siitä kiinni.
Peter sorkki lautastaan ja huokaili yksinään. Jälleen kaikilla olisi suunnitelmia sille päivälle. Hän olisi ainoa Kelmeistä, joka ei lähtisi sinä päivänä Tylyahoon.
’’Mikä on?’’ haukotteleva Kelly kysyi Peteriltä nojaten oikeaan käteensä, ettei läsähtäisi puurolautaselleen.
’’Surkuttelen sitä, etten jaksa lähteä Tylyahoon tänään’’, Peter virnisti ja nosti lusikkaansa ilmaan sen verran, että mehukeitto, jossa hänen puuronsa lillui, tippui lusikasta takaisin lautaselle.
’’Jaa, jaa. Sitten sinä voisitkin lähteä sinne kanssani’’, Kelly sanoi laiskasti, ’’nimittäin en halua tunkea Lilyn ja Jamesin seuraan, sillä en kestä katsella sitä siirappimaisuutta, Sirius nyt tuskin minua mukaansa haluaa, Remus ja Lola menevät ilmeisesti Tylyahoon, en kyllä tiedä miksi, mutta hyvä vaan että he tulevat toimeen keskenään, Chelly pysyy kai visusti makuusalissa ja en jaksa mennä sinne yksin, joten ajattelin pyytää sinut mukaan.’’
’’Vaikka’’, Peter sanoi olkiaan kohauttaen, vaikka hänen olisi tehnyt mieli pomppia kattoon ilosta.
’’No, nähdäänkö vaikka puolentunnin päästä eteisaulassa?’’
’’Okei.’’
Kelly lähti löntystämään haukotellen kohti Suuren salin ovea, josta virtasi tasaiseen tahtiin väsyneitä oppilaita saliin tai pois sieltä.
’’Kelly, odota! Tulen mukaasi’’, Chelly huusi suu puoliksi täynnä muroja ja laittoi viimeiset lusikalliset suuhunsa. Kelly pysähtyi ja odotti silmät ristissä Chellyä, joka kompuroi ylös penkiltään.
’’Mennään’’, Chelly sanoi mennen samalla Kellyn ohitse portaikkoon. Kelly katsoi kummastuneena ystävänsä perään, kun tämä hyppi kolme porrasta kerrallaan. Hän katseli ympärilleen ja hoksasi syyn Chellyn kiireeseen. William tuli saliin kasvoillaan niin murhaava katse, että Kelly joutui ihmettelemään, ettei kukaan Williamin katseen kohtaava ihminen tippunut kuolleena maahan.
’’No oletko tulossa, vai nukahditko pystyyn?’’ Chelly huusi portaiden päästä ja Kelly sai itseensä vauhtia.
***
’’Ää, kuolen väsymykseen!’’ Kelly huudahti ja kaatui sängylleen.
’’Miten voit olla väsynyt, jos olet nukkunut viime yönä ainakin yhdeksän tuntia?’’ Chelly ihmetteli vetäessään polviin asti ulottuvia villasukkiaan jalkaansa.
’’Nukuin peräti neljä tuntia’’, Kelly vastasi ja veti sänkynsä alta paksun kirjan. ’’Tämä valvotti minua. En voinut laskea sitä käsistäni, joten luin sen eilen loppuun.’’ Hän ojensi kirjan Chellylle, joka luki nimen ääneen.
’’’Pieleen mennyt rakkaus’?’’
’’Jep.’’
’’Kuulostaa erittäin siirappiselle’’, Chelly sanoi yökäten ja ojensi kirjan takaisin.
’’Ei sinne päinkään’’, Kelly puolusteli kirjaansa, ’’se kertoo naisesta, joka on umpirakastunut erääseen mieheen, ja tämä mies paljastuukin kirjan loppua kohden valehtelevaksi sarjamurhaajaksi.’’
’’Okei’’, Chelly vastasi ja otti lehden kainaloonsa ja meni Lilyn vaatekaapin luokse. Hän aukaisi kaapin ja otti sieltä suuren suklaalevyn, jonka täytteenä oli toffeeta, ja meni omalle sängylleen istumaan.
’’Haha! Chris Clark on eronnut Sunday Meltownista’’, Chelly nauroi, ’’haluatko että luen ääneen?’’
’’Vaikka’’, Kelly sanoi ja meni meikkauspöydän luokse laittamaan hiuksiaan edes jokseenkin säädylliseen kuntoon. Chris Clark oli Kadlein kanuunoiden komea lyöjä, joka oli ollut kihloissa Henkipään Harpyijoiden lyöjän kanssa.
’’Sunday ja Chris nähtiin eilen huispausbaarissa riitelevän kovaan ääneen. Heidän riitansa, ainakin sivusta kuulleiden mukaan, oli alkanut siitä, kumman huispausjoukkue oli parempi. Riita oli edennyt sitten henkilökohtaisuuksiin, joten Chris oli päättänyt saaneensa tarpeeksi.
- En kestä tuota enää, Chris oli murahtanut ja lähtenyt ovet paukkuen pois baarista.
- Kukapa nyt sinuakaan olisi kestänyt!! Sunday oli huutanut kihlattunsa perään ja istunut vihaisena takaisin baarijakkaralleen…’’
’’Okei, riittää’’, Kelly sanoi ja hymyili typerästi, ’’on niillä julkkiksilla sitten oudot syyt erota.’’
’’Jep’’, Chelly vastasi ja syventyi jälleen lehteensä.
’’Muuten, mikä lehti se on?’’ Kelly kysyi laittaessaan ripsiväriä.
’’7noitaa’’, Chelly vastasi.
’’Etkös sinä boikotoi juorulehtiä?’’
’’No onhan se ihan mukava tarkistaa, mitä ulkomaailmassa juorutaan.’’
’’Vai niin.’’
Kelly meni vaatekomerolleen ja kaivoi sieltä farkut ja ohuen pitkähihaisen mustan paidan. Hän puki vaatteet ylleen ja otti vielä komerosta talvitakkinsa, joka oli mustaa villakangasta.
’’Menen nyt’’, hän sanoi ja laittoi takkinsa päälle jättäen sen kuitenkin vielä auki, ettei tulisi kuuma.
’’Joo’’, Chelly vastasi katsomatta Kellyä, ’’muista olla varovainen.’’
Kelly katsoi kummastuneena ystäväänsä.
’’Miten niin?’’
’’Ettei Peter suutele sinua.’’
’’Aa… no siitä tuskin on pelkoa. Olemme ystäviä ja Peter vannoi sen.’’
’’Okei. Moikka.’’
’’Moi.’’
Eteisaulassa McGarmiwa paimensi Rohkelikon ensiluokkalaisia siistiin parijonoon Kellyn laskeutuessa portaat alas. Hän katseli ympärilleen ja äkkäsi Lilyn ja Jamesin seisomassa ulko-oven edessä ilmeisesti vahtimassa, ettei kukaan karkaa ennen aikojaan ulos. Kelly meni kaksikon luokse.
’’Oletteko nähneet Peteriä?’’ Lily loi kysyvän katseen Kellyyn, mutta Kelly väisti sen katsomalla Jamesia.
’’En aamiaisen jälkeen. Kuinka niin?’’ James vastasi.
’’Ei kun, hänen piti tulla tänne. Menemme yhdessä Tylyahoon. Eikä mitään taka-ajatuksia’’, Kelly vielä painotti viimeisiä sanojaan, sillä hän pystyi jopa aistimaan sen, miten hammasrattaat alkoivat raksuttaa Jamesin päässä tämän keksiessä kaikenmaailman taka-ajatuksia.
’’En ajatellutkaan mitään’’, James puolustautui. Lily tökkäsi juuri sillä hetkellä häntä pienesti kylkeen ja osoitti portaiden yläpäähän.
’’Kuutamo?’’ James sanoi ihmettelevällä äänellä.
’’Lola?’’ Lily sanoi Jamesin jälkeen.
’’Jep’’, Kelly sanoi Lilyn ja Jamesin jälkeen. Lily ja James katsoivat Kellyä.
’’Mitä? Älkää minua katsoko. En minä tiedä miksi he ovat yhdessä’’, Kelly sanoi naurahtaen, ’’Peter onkin tuolla. Nähdään!’’
’’Tuntuuko sinusta, että et pysy ystäviesi seuraelämän tasalla?’’ James kysyi Lilyltä kun he katsoivat Remusta ja Lolaa, jotka tulivat vierekkäin heidän luokseen.
’’Kyllä’’, Lily vastasi ja loihti kasvoilleen kysyvän hymyn tuijottaessaan Lolaa silmiin. Lola virnisti pienesti ja kertoi katseellaan, että selittäisi myöhemmin.
’’Nooh, mitäs nuoripari tietää?’’ James virnisti Remukselle.
’’Äh, emme ole yhdessä’’, Lola sanoi, ’’pitääkö sitä heti mennä kuvittelemaan kaikkea, jos on hetkenkin kahden kesken vastakkaista sukupuolta edustavan henkilön kanssa?’’
’’Ei toki, ei toki. Mutta ette te ennen ole olleet mitenkään erityisemmin yhdessä, vai mitä?’’ James jatkoi tietävä ilme kasvoillaan.
’’Lopetahan hyvän sään aikana, Sarvihaara’’, Remus varoitteli. James virnisti vielä ovelasti ja Remus pyöräytti silmiään tälle.
’’Moi Peter’’, Kelly sanoi kun tuli Peterin vierelle, ’’anteeksi kun olen myöhässä.’’
’’Ei haittaa. Tulin itsekin vasta äsken’’, Peter vastasi ja laittoi takkinsa vetoketjun kiinni. Kelly napitti takkinsa ja laittoi lapaset käsiinsä.
’’Mennäänkö?’’ Peter kysyi kun Kelly sai vedettyä vielä pipon päähänsä ja McGarmiwa aukaisi juuri sillä hetkellä ovet.
’’Joo.’’
Remus ja Lola olivat juuri saapuneet Tylyahon puolelle.
’’Nooh, mihinkäs mentäisiin?’’ Lola kysyi Remukselta kun he talsivat hiljalleen ohuessa lumisateessa Tylyahon laitamilla.
’’En tiedä’’, Remus vastasi olkiaan kohauttaen, ’’jos vaikka käveltäisiin vielä vähän aikaa ja mentäisiin sitten kermakaljalle?’’
’’Sopii’’, Lola sanoi ja tarttui Remusta käsikynkästä, ’’eihän haittaa?’’
’’Ei’’, Remus virnisti ja he jatkoivat matkaa.
’’Ihanaa, kohta on joulu’’, Lola sanoi aloittaakseen keskustelua.
’’Onhan siihen vielä ainakin puolitoista kuukautta’’, Remus huomautti.
’’Ne puolitoista kuukautta menee yllättävän nopeasti, varsinkin kun odottaa joulua.’’
’’No, voihan se olla niinkin, mutta silti siihen on vielä puolitoista kuukautta’’, Remus sanoi ihan vain härnätäkseen Lolaa.
’’Teit tuon tahallasi’’, Lola naurahti ja tönäisi Remusta hiukan. Remus ei ollut varautunut tönäisyyn, joten kaatui melkein lumikasaan, joka oli kasattu talon kulmalle. Remus virnisti ovelasti ja ’hyökkäsi’ Lolan kimppuun kaataen tämän toiseen pehmeään lumikasaan. Lola oli osannut odottaa tätä, joten hän tarrasi Remusta kädestä niin, että he molemmat kaatuivat mahalleen kasaan Remus puoliksi Lolan päälle. Lolan naama oli osunut hankeen ja nyt sitä peitti ohut kerros lunta. Hän nauroi iloisesti ja vetäytyi pois Remuksen alta.
’’Se oli hauskaa’’, Lola nauroi kääntyen selälleen Remuksen, joka oli edelleen mahallaan hangessa, viereen.
’’Jep’’, Remus sanoi puhaltaen lumeen, jotta se sulaisi.
’’Viime yönä satoi näköjään kovasti lunta, vaikka illalla olikin ihan pilvetöntä’’, Lola sanoi ja aukaisi suunsa kalastaakseen lumihiutaleita.
’’Niinpä, ei olisi uskonut, että yhdessä yössä voisi sataa näin paljon’’, Remus sanoi kääntyen hänkin selälleen. He makasivat selällään suut auki pyydystellen lumihiutaleita, jotka sattuivat osumaan tarpeeksi lähelle napattaviksi.
’’Tuo on ilmiselvästi minun hiutale’’, Lola sanoi ja kurotti päätään ottamaan harvinaisen isoa hiutaletta, joka leijaili hiljalleen häntä kohti. Ilmeisesti Remus oli valinnut itselleen saman kohteen, sillä heidän ohimonsa kolahtivat yhteen.
’’Aijai!’’ Lola sanoi ja laittoi kätensä siihen kohtaa, johon Remuksen pää oli osunut.
’’Auts’’, Remus sanoi ja katsoi Lolaa. He olivat hetken hiljaa ennen kuin purskahtivat nauruun.
’’Kyllä mekin sitten olemme seitsemäntoistavuotiaita’’, Remus nauroi.
’’Niinpä, ekaluokkalaisetkin ovat aikuisempia kuin me’’, Lola vastasi nauraen. He nauroivat hyvän tovin ennen kuin Remus sanoi: ’’Tiesitkös, että tässä alkaa tulla vähän kylmä.’’
’’Tiesin. Tuntoaistini ei ole kadonnut vielä minnekään’’, Lola vastasi. Remus punnersi ylös ja ojensi kätensä auttaakseen Lola seisomaan.
’’Hui.’’ Lola horjahti eteenpäin, mutta Remus sai hänestä tukevan otteen.
’’Kiitos’’, Lola kiitti ja oikaisi takkiaan, ’’mennäänkö jonnekin kahville?’’
’’Joo’’, Remus vastasi ja he lähtivät kävelemään pikavauhtia pois lumikasan luota, johon heidän vartaloidensa kuvat olivat painautuneet.
Kop, kop.
Chelly kohotti katseensa lehdestään. Joku oli koputtanut Kelmien ja heidän makuusalien väliseen oveen.
’’Sisään, kuka sitten ikinä oletkin’’, Chelly sanoi ja laski suklaapalan, jota oli juuri ollut syömässä. Ovi aukaistiin ja Sirius astui sisään.
’’Voinko tulla?’’
’’Johan minä sanoin, että sisään’’, Chelly hymähti ja sulki lehtensä. Hän peruutti sängyllään tyynylle asti ja viittasi Siriuksen istumaan kanssaan. Sirius asteli Chellyn sängyn luokse ja istui sen reunalle.
’’Niin tuota, minulla olisi hieman kysyttävää’’, Sirius aloitti.
’’Anna tulla vain, minä kuuntelen’’, Chelly vastasi.
’’Ensinnäkin se eilinen suudelma’’, Sirius sanoi ja käänsi harmaiden silmiensä katseen tyttöön, ’’mitä se tarkoitti?’’
Chelly oli osannut odottaa tätä kysymystä. Hän oli ihmetellyt, että Siriuksella oli kestänyt näinkin kauan kysyä se häneltä. Niinpä hän oli osannut ajatella sitä, miten vastaisi siihen.
’’Se ei tuntunut haittaavan sinua, vai?’’ Chelly hymähti.
’’Et vastannut kysymykseeni’’, Sirius ohitti Chellyn kysymyksen.
’’Niin, no mitä suudelmat nyt yleensä tarkoittavat’’, Chelly sanoi pohtivalla äänellä katsoen Siriuksen ulkonäköä. Korvannipukoihin asti ulottuvat tyylikkäästi leikatut mustanruskeat hiukset, jotka valuivat silmille saaden pojan näyttämään entistäkin komeammalta. Leveät hartiat ja lihaksikkaat kädet, joita peitti valkoinen koulupukuun kuuluva kauluspaita, jonka kolme ylimmäistä nappia olivat auki. Tummansiniset reisien kohdalta kulutetut farkut, joiden lahkeet oli laitettu sukan sisään niin, että housut näyttivät pussihousuille.
’’No suudelman tarkoituksista voi olla montaa mieltä’’, Sirius aloitti ja nosti kätensä pystyyn alkaen laskea, ’’ yksi: suudelma voi tarkoittaa rakkautta, kaksi: suudelma voi tarkoittaa hyvästien jättöä, kolme: suudelmalla voi olla tuliviskin vaikutuksen alaisena olevan ihmisen erittäin paha virheteko ja neljä: se voi tarkoittaa kaikkea muuta, mitä en jaksa luetella.’’ Kun Sirius lopetti, hän kohotti katseensa jälleen tutkimaan Chellyn mielialaa, mutta tytön kasvot olivat tutkimattomat. Hän rypisti kulmiaan saadakseen edes jonkinlaisen vihjeen edessä istuvan tytön ajatuksista.
’’Ahaa, vai sellainen päätelmä’’, Chelly sanoi, ’’minäpä kerron, mitä se eilinen suudelma tarkoitti.’’ Chelly otti Siriuksen harteista kiinni ja suuteli Siriusta toisen kerran kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä. Sirius ei osannut olla muuta kuin äimän käkenä. Hän tuijotti silmät kiinni olevaa Chellyä, joka suuteli häntä ja vihdoin viimein, noin puolen minuutin jälkeen, Sirius hoksasi sulkea silmänsä, vastata Chellyn suudelmaan ja kietoa kätensä tytön ympärille. Siriuksesta suudelma tuntui erilaiselta. Hän ei ollut koskaan nauttinut suudelmasta sillä tavalla, kuin hän nyt nautti Chellyn kanssa suutelusta. Kaikkien niiden vuosien aikana Tylypahkan naistenmies, kaikkien aikojen hurmuri, ei ollut menettänyt sydäntään sillä tavalla kenellekään. Chelly taisi olla ainoa tyttö koko hänen elämänsä aikana, kehen hän oli aidosti ollut ihastunut. Tunne oli Siriuksesta erittäin outo. Hän veti tyttöä lähemmäksi itseään ja heidän suudelmansa syventyi, mutta silti se oli hellä ja varovainen.
’’Oho’’, Sirius henkäisi, kun he erosivat.
’’Oho’’, Chellykin mutisi ja pyyhki suupieliään.
’’Todellakin oho’’, Sirius sanoi vielä ja katsoi edessään istuvaa tyttöä.
’’Et sitten muuta osaa sanoa?’’
’’Oho’’, Sirius sanoi kiusaten.
’’Menikö puhekykysi äskeisen myötä?’’
’’Oho.’’
’’Nyt riittää jo.’’
’’Jaha.’’
’’Katsoppas, sinullahan on laaja sanavarasto.’’
’’Jaha’’, Sirius sanoi mutta päätti sitten alkaa puhua taas normaalisti, ’’se oli aika… tuota… iha- outoa.’’ Perkele, Sirius kirosi mielessään ja olisi halunnut purra kielensä poikki. Chelly katsoi Siriusta epäilevästi.
’’Meinasit ensin sanoa ihanaa’’, hän sanoi.
’’Enpäs!’’
’’No muuten varmasti meinasit.’’ Sirius oli kahdenvaiheilla. Miten ihmeessä hän oli päätynyt tällaiseen keskusteluun suudelmista ja suurista tunteista CHELLYN kanssa. Hän ei ollut IKINÄ puhunut mistään tällaisesta kenenkään tytön kanssa. No, osa syynä saattoi olla sekin, että edelliset tyttöystävät olivat kestäneet korkeintaan kolme päivää.
’’No okei, osaat suudella todella hyvin’’, Sirius huokaisi ja sai Chellyn näyttämään itsetyytyväisyyden perikuvalta, ’’mutta muuten se ei ollut mitenkään erikoista.’’
’’Tuo on juuri ongelmasi’’, Chelly sanoi ja laittoi toisen kätensä Siriuksen olkapäälle, ’’et uskalla näyttää tunteitasi tyttöjä kohtaan, vaan joudut leikkimään heidän kanssaan ja esittämään välinpitämätöntä, vaikka oikeasti välität.’’
’’Mitä sinä olet sanomaan tunteiden näyttämisestä! Olet ollut ihastunut minuun jo ties kuinka kauan’’, Sirius huudahti ja sai Chellyn hätkähtämään.
’’Tuo ei muuten ole totta’’, Chelly sanoi hitaasti, vaikka tiesi valehtelevansa, ’’en ole ollut ihastunut sinuun.’’
’’Juuri näin. Sinä tulet puhumaan minulle tunteiden näyttämisestä, vaikka itse kiellät kaiken’’, Sirius sanoi ja nousi seisomaan, ’’mitähän William sanoo, kun kerron hänelle, että tykkäät suudella toisia poikia, vaikka et pidäkään heistä?’’ Chelly säikähti pahemman kerran.
’’Tee mitä tahansa, mutta älä kerro Williamille!’’ hän huudahti ja nousi seisomaan Siriuksen eteen, ’’saat tehdä mitä tahansa muuta, mutta älä kerro Willille.’’ Sirius katsoi kauhistunutta Chellyä.
’’Onko jokin hätänä?’’ hän kysyi huolestuneisuuden kuultaessa hänen äänestään.
’’Ei mikään, mikä kuuluisi sinulle’’, Chelly sanoi, ’’ja nyt, voisitko poistua?’’
’’Hyvä on’’, Sirius lähti harppoen pois huoneesta ja paiskasi oven perässään kiinni. Ihme kyllä, hän tunsi olonsa loukatuksi.
Kello kilahti ja Peter ja Kelly astuivat sisään Kolmeen luudanvarteen. Se oli tupaten täynnä eka –ja tokaluokkalaisia tylypahkalaisia, joten he joutuivat hetken hakemaan katseillaan vapaata pöytää, joka sitten löytyikin perimmäisestä nurkasta.
’’Menen tilaamaan kermakaljat, otatko sinäkin?’’ Peter kysyi, kun Kelly laittoi takkiaan tuolinselkänojalle.
’’Joo, tupla vaahdolla’’, hän vastasi ja istuutui tuolilleen.
Peter tunkeutui väkijoukkoon ja yritti löytää tiensä tiskille. Hän joutui suurin piirtein survoutumaan ihmisten kylkiä pitkin, ennen kuin selvitti tiensä matami Rosmertan eteen.
’’Kaksi kermakaljaa, toinen tulee tuplavaahdolla’’, Peter tilasi ja kaivoi taskustaan kolikoita.
’’Ai hei Peter! Miksi vain kaksi kermakaljaa? Eikös teitä ole neljä?’’ Rosmerta ihmetteli ja touhusi tiskin takana etsien kermakaljoja.
’’Tällä kertaa en olekaan Kelmien kanssa, minulla on muuta seuraa’’, Peter sanoi ylpeänä itsestään. Hän ei ollut vielä kertaakaan saanut kertoa Rosmertalle, että oli tullut kermakaljalle tytön seurassa.
’’Vai niin’’, Rosmerta sanoi iloisena, ’’no lykkyä tykö.’’
’’Kiitos’’, Peter virnisti, jätti rahat pöydälle ja lähti tunkeutumaan uudemman kerran väkijoukkoon.
’’Näistä juomista ei ole varmaan mitään jäljellä’’, Peter sanoi ja ojensi Kellylle tämän mukin.
’’Noo, eiköhän nämä silti lämmitä. Paljonko olen velkaa sinulle?’’ Kelly vastasi ja maistoi juomaansa. Lämmin virtaus kulki saman tien hänen lävitseen.
’’Äh, minä tarjoan’’, Peter sanoi huitaisten kädellään.
’’Ei kun oikeasti. Voin minä antaa oman juomani rahat sinulle’’, Kelly sanoi ja kaivoi rahapussiaan taskustaan. Peter laittoi kätensä Kellyn olkapäälle ja sanoi: ’’Minä tarjoan, onko selvä?’’
’’No jos nyt ihan välttämättä haluat… mutta olisin silti voinut maksaa takaisin.’’
Peter pyöräytti silmiään.
He hörppivät kermakaljaa hiljaisuudessa ja katselivat muita pubissa olevia. McGarmiwa johdatti juuri omaa katrastaan ulos ovesta ja huomattava osa ihmisistä lähti ja saliin tuli tilavampaa.
’’No kiva’’, Peter tuhahti, ’’jouduin ihan turhaan läikyttämään kermakaljaa noiden niskaan.’’ Kelly naurahti ja kaivoi käsilaukustaan pelikortit.
’’Oletko koskaan pelannut jästien pelikorteilla?’’ hän kysyi ja otti kortit pois rasiastaan.
’’En. Olen pelannut vain räjähtävän näpäytyksen korteilla’’, Peter vastasi ja laittoi kermakaljamukinsa sivuun, ’’voitko opettaa minua pelaamaan jästien korttipelejä?’’
’’Siksihän minä nämä kortit otinkin mukaan’’, Kelly virnisti ja alkoi sekoittaa kortteja.
Sirius talsi ympäri makuusalia ja kirosi silloin tällöin itseään. Ajatukset olivat kirjaimellisesti solmussa hänen aivoissaan, eikä mikään tuntunut selviytyvän hänen potkiessaan sängynjalkoja ja kaappeja. Alkava päänsärky tykytti kaukana ohimossa ja hän yritti saada sen pysymään siellä ajatuksen voimalla, mutta päänsärky ilmeisesti sai vain lisää puhtia estelystä. Sirius tuhahti ja asteli ikkunalaudalle painaen päänsä jääkylmään ikkunalasiin. Hän katseli linnan pihamaalla temmeltäviä oppilaita, jotka eivät olleet lähteneet Tylyahoon ja hoksasi pian jotain erilaista. Kainalosauvojen varassa konkkaava hahmo meni hitaasti kohti metsää, eikä Siriuksella ollut epäillystäkään siitä, kuka tämä hahmo oli. Ruikuli. Mitä se idiootti tekee taas metsässä? Sirius kysyi itseltään ja yhtäkkiä hän melkein tunsi, kuinka öljylamppu syttyi hänen päänsä päälle. Hän palasi ajatuksissaan takaisin viimeiseen jälki-istuntoonsa. Se pergamentti!
Sirius alkoi penkoa kaikkien kaapujensa ja housujensa taskuja, sillä hänellä ei ollut mitään hajua, mitkä housut ja kaapu hänellä oli ollut silloin jälki-istunnossa päällä, kun hän oli löytänyt pergamentin metsästä. Jamesin äidin kuolema oli pyyhkinyt kaiken muun hänen päästään viikon ajaksi.
’’Hemmetti, jos se nyt ei löydy niin minä-’’ Sirius ärisi hiljaa itsekseen ja tutki varmaan kymmenensien housujensa taskuja, kunnes viimein tärppäsi.
’’Jes!’’ Sirius huudahti ja aukaisi ryttyyn menneen paperin. Hän oli saada sydänkohtauksen. Hän älähti jotain ja heitti paperin kädestään mahdollisimman kauas itsestään. Se leijaili lattialle ja jäi lojumaan siihen liikkumattomana. Hemmetti, Sirius sanoi ajatuksissaan. Entä jos joku näkisi hänet nyt? Sirius kiljumassa pelkälle pergamentinpalaselle. Hei haloo Sirius, herää jo! Hän virnisti itsekseen ja otti pergamentin lattialta heilauttaen hiuksensa silmiltään. Hän käänsi sen puolen, jota oli säikähtänyt ja katsoi sitä nyt tarkemmin. Siinä oli sotkuista kirjoitusta, joka oli paikoin kulunut pois. Tässä ei kyllä lukenut mitään kun löysin tämän… hän pohti ja käänteli pergamenttia kädessään. Hän otti sulkakynän ja uuden pergamentinpalan koululaukustaan ja yritti tulkita tekstiä.
Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........
’’Mitä helvettiä tämä meinaa’’, Sirius sanoi hitaasti kulmat kurtussa ja yritti saada tekstistä enemmän selvää. Hän kirjoitti kaiken sen, mitä löytämässään pergamentissa luki, sillä hän epäili, että teksti saattoi kadota. Sanat olivat katkonaisia tai muste oli levinnyt joistain kohdista niin pahasti, ettei kirjoituksesta saanut mitään selvää. Sirius yritti katsoa ikkunaa vasten pergamenttia, mutta se ei auttanut yhtään. Sama sotku oli ja pysyi, vaikka hän kuinka käänteli, väänteli, katsoi ja ihmetteli. Tekstistä ei Erkki eikä Erkin poika Pertti olisi saaneet selvää. Sirius istui turhautuneena sängylleen ja laittoi pergamentin yöpöydälleen täydentääkseen sanoja mielessään. Hän mietti sitä, mistä pergamentti oli ilmestynyt ja kenen se alun perin oli ollut.
’’Haha! Hävisit taas’’, Kelly nauroi, muttei vahingoniloisesti. He pelasivat Peterin kanssa läpsyä, jossa Kelly oli erittäin hyvä. Pelissä korttipakka jaettiin tasan molemmille pelaajille ja sitten alettiin vain laitella kortteja tiuhaan tahtiin vuorotellen pöydälle. Kun kaksi samaa numeroa tuli peräkkäin, piti läpsäistä ennen kuin toinen kerkeää. Se, keneltä loppui kortit ensin, oli häviäjä.
’’En ikinä kerkeä läpsäistä ennen sinua’’, Peter sanoi ja odotti että Kelly jakaisi kortit.
’’Läpsäys tulee refleksinomaisesti’’, Kelly sanoi olkiaan kohauttanen.
’’Nyt minä vannon, että voitan sinut! Mitenkäs ne kuningas ja kuningatar kortti systeemit menikään?’’ Peter kysyi.
’’No: Jätkän jälkeen saat yrittää kerran kuvakortin tai ässän saamista, akan jälkeen kahdesti, kuninkaan jälkeen kolmesti ja ässän jälkeen neljästi.’’
’’Okei. Aloitetaan.’’
’’Mennäänkö Kolmeen Luudanvarteen, matami Puddifootille, Sianpäähän vai Grace’s Café:hen?’’ Lola kysyi kun he talsivat Remuksen kanssa Tylyahon pääkatua. Ihmiset vilistivät ohitse lumisella kadulla ja jotkut loivat kysyviä katseita kaksikon lumisiin vaatteisiin.
’’Mennään vaikka Grace:en. En ole käynyt siellä pitkilleen ja Kolme Luudanvartta on niin klisee’’, Remus virnisti ja kääntyi pääkadulta hieman rauhallisemmalle sivukadulle. Lolakin virnisti ja käveli Remuksen vierellä kohti aivan tavallisen näköistä asuintaloa.
Kling, kello kilahti ja punaposkiset Remus ja Lola astuivat sisään siistiin kahvilaan. Lola otti pipon pois päästään ja heilautti ruskeita kutrejaan pois silmiltä nähdäkseen, oliko paikan sisustus muuttunut sitten viime kerran. Se oli tismalleen samanlainen: pienet pyöreät messinkipöydät oli aseteltu sopivin välimatkoin saliin ja jokaisella pöydällä oli tummanpunaisia ruusuja maljakossa. Baaritiskin takana seisoi vaaleahiuksinen ja ruskeasilmäinen myyjätär, joka laittoi rahoja ikivanhaan kassakoneeseen, joka sijaitsi pienessä syvennyksessä baaritiskin oikeassa reunassa. Tummanruskeat tammiset baarijakkarat maastoutuivat hyvin samanväriseen tiskiin, jonka kuvitus oli klassisminaikaista. Lola vilkaisi nopeasti kattoon ja näki tummanruskeat kattoparrut, joihin oli kietoutuneena viiniköynnöksiä ja joistain kohdista köynnöksiä riippui kokonaisia viinirypäleterttuja. Kun Lola taas laski katseensa, hän näki edessään seinän, joka oli kokonaan köynnöksen peitossa ja lattianrajassa oli muutamia suorakulmion muotoisia tummanruskeita kukkaruukkuja.
’’Aina niin siistinä’’, Lola mutisi hymyillen ja meni istumaan lähimpään vapaaseen pöytään. Remus tuli perässä ja kysyi, mitä Lola halusi tilata.
’’Hmm, suklaakakkupalan ja kahvin’’, hän vastasi.
’’Taidan ottaa samaa’’, Remus sanoi ja meni baaritiskin luokse.
’’Päivää’’, myyjätär sanoi kohteliaasti, ’’mitäs nuori herra haluaa tilata?’’
’’Päivää. Kaksi suklaakakun palasta ja kaksi kahvia, kiitos’’, Remus sanoi kohteliaasti ja myyjätär hymyili.
’’Tuon tilauksen pian pöytään’’, hän sanoi, Remus nyökkäsi ja palasi pöytään. Myyjä kääntyi selin saliin ja otti suurelta tarjottimelta kaksi vastaleivottua suklaakakun palasta ja laittoi ne tummansinisille lautasille, joiden reunoja kiersi tummanruskea viiva. Hän laittoi ne puiselle tarjottimelle ja alkoi hääriä kahvinpapujen kanssa. Kahvilassa kaikki tehtiin tuoreista aineksista: kahvinpavut ja kaakaonpavut jauhettiin jauhoksi aina erikseen joka kahviin ja kaakaoon. Ikinä ei käytetty kaupasta ostettuja valmistuotteita, vaan aina nähtiin se vaiva, että pavut jauhettiin jauhoksi vanhanaikaisen näköisellä jauhinkoneella, että kaikki kahvin ja kaakaon aromit pääsivät oikeuksiinsa. Voisi kuvitella, että tällainen yksi kahvikupillinen maksaisi mansikoita, mutta sitä se ei ollut. Kahvit olivat halpoja siihen nähden, minkälainen työ nähtiin yhden kupillisen keittämiseen. Kuitenkin, palataan kahvin keittoon. Myyjätär kaatoi papuja suuresta lasipurkista koneeseen ja alkoi veivata koneen sivussa olevasta kahvasta. Koneesta alkoi kuulua raksuttava ääni kun pavut murskautuivat ja tulivat hienonhienona jauheena astiaan.
’’Noin, tilaus tehty’’, Remus sanoi ja istuutui hymyilevää Lolaa vastapäätä.
’’Hyvä’’, Lola sanoi ja kuunteli hiljaisella soivaa jazz –musiikkia, mikä kuului nurkassa olevasta gramofonista.
’’Että minä rakastan tätä paikkaa’’, hän huokaisi ja katseli muita asiakkaita. Eräs hieno pariskunta istui hörppien kahvia parin pöydän päästä heistä ja aivan viiniköynnösseinän vieressä olevassa pöydässä istui nuori nainen, joka rustasi jotain vihkoonsa juoden ilmeisesti kaakaotaan.
’’Minusta on hauskaa katsella ihmisiä kahviloissa’’, Lola naurahti kääntäen katseensa pois nuoresta naisesta, ’’heistä voi päätellä vaikka mitä pelkästään vilkaisemalla.’’
’’Niin’’, Remus vastasi ja enempää hän ei ehtinyt sanomaan. Hymyilevä myyjä kiikutti puista tarjotinta, jossa oli pieni maitokannu, sokeriastia ja Remuksen tilaamat herkut.
’’Ja näin olkaa hyvät. Yhteensä kolme kaljuunaa ja kymmenen sulmua’’, tarjoilija sanoi Remuksen kaivaessa rahapussiaan. Hän ojensi tarjoilijalle tasarahan ja saatuaan rahansa tarjoilija niiata niksautti ja käveli pöytien välistä takaisin baarin takahuoneeseen.
Lily ja James istuivat matami Puddifootin vaaleanpunaistakin vaaleanpunaisemmassa kahvilassa juoden mansikkateekupposiaan. James oli ollut vaisu koko aamupäivän ja hän selvästi mietti äitiään. Lily ojensi kätensä pöydänpäällä ja otti Jamesin käden omaan käteensä.
’’Minne mentäisiin näiden jälkeen?’’ Lily kysyi.
’’Ihan sama’’, James vastasi huokaisten.
’’Hei, ei meidän tarvitse olla Tylyahossa jos sinusta tuntuu sille’’, Lily sanoi ja silitti pojan kämmenselkää. ’’Mennään vaikka takaisin koululle, jos sinusta ei ole kiva olla täällä.’’
’’Ei kun ollaan vaan täällä. Parempi ihmisten ilmoilla kun makuusalissa kierimässä surussa. Täällä saa edes jotain muuta ajateltavaa’’, James vastasi ja kohotti katseensa sokerikiposta, jota oli tuijottanut tiiviisti jo ainakin viisitoista minuuttia.
’’Okei sitten. Lähetäänkö vaikka kävellylle?’’ Lily ehdotti ja kulautti lopun jäähtyneestä mansikkateestä kurkkuunsa.
’’Vaikka’’, James vasasi ja joi hänkin teensä loppuun. Hän laski teekuppinsa pöydälle ja nousi seisomaan ottaakseen Lilyn takin naulakosta heidän vierestään. Hän aukaisi takin ja käänsi sen niin, että Lily saattoi pujottaa kätensä hihoihin.
’’Kiitos’’, tyttö sanoi hymyillen ja veti vetoketjun kiinni. Hän otti kaulahuivinsa ja lapasensa naulakon päältä ja kiepsautti huivin kaulaansa ja laittoi lapaset käsiinsä.
’’Mennäänkö?’’ kysyi James, joka oli pukeutunut takkiinsa ja lapasiinsa aikoja sitten.
’’Juu.’’
Lily ja James astuivat ulos vilpoisaan talvisäähän ja suuntasivat kohti pääkatua, joka oli tupaten täynnä ihmisiä.
’’Mennäänkö vaikka kävelemään metsätielle?’’ James ehdotti kun he saapuivat pääkadun varteen.
’’Mennään vain’’, Lily sanoi, otti Jamesin kädestä kiinni ja kääntyi oikealle. He kulkeutuivat ihmisvirran mukana eteenpäin aina vain lähestyvää metsää kohti.
’’Kumpaan suuntaan?’’ Lily kysyi ja katsoi puista kylttiä, joka osoitti kahteen suuntaan. Jameskin katsahti kylttiin ja luki mielessään: Tylyahon asema 1.5 mailia ja Kuntopolku 7 mailia.
’’Lähdetään vaikka jo takaisin päin, eli lähdetään Tylyahon asemalle’’, James sanoi.
’’Joo. Kävellään hitaasti, jooko?’’
’’Okei’’, James vastasi ja tarttui Lilyn kädestä lähtien kävelemään verkkaisesti asemaa kohti.
Chelly istui sängyllään silmissään lasittunut katse. Hänellä ei ollut harmainta hajua kellonajasta, eikä sen puoleen vuorokauden ajasta. Oliko hän istunut siinä tunnin? Vai kenties päivän? Ei, ei hän ole voinut istua ainakaan tuntia kauempaa, sillä kukaan ei ollut vielä palannut Tylyahosta. Sen hän vain tiesi, että jalat olivat puutuneet ja hänestä tuntui, ettei pystyisi kävelemään enää koskaan. Tyhmä minä! hän ajatteli, nyt on SIRIUSKIN suututettuna... ei mene hyvin ei.
Chelly nousi seisomaan ja hänestä tuntui, että miljoonia muurahaisia olisi kipittänyt pitkin hänen jalkojaan. Hän lähti tasajalkaa hyppien kohti vessaa, sillä hän tarvitsi kylmää vettä selvittääkseen ajatuksiaan. Dax nukkui häkissään pää siiven alla, mutta heräsi heti kun kuuli Chellyn jalkojen töminän lattiassa.
’’Kraa!’’ se rääkäisi ja levitti siipensä aivan kuin olisi lähdössä lentoon.
’’Odota hetki, pääset kohta pois’’, Chelly sanoi ja hävisi pomppien vessaan.
Hän aukaisi hanan kylmän veden puolelle antaen veden valua ensin hetken ennen kuin otti sitä käsiinsä. Hän kumartui altaan ylle ja heitti vedet kasvoilleen. Kylmä virtaus kulki kasvoista kaulalle ja antoi kylmät väreet tytölle. Minkä takia pojat on aina niin vaikeita! Ensin William ja sitten Sirius... hemmetin hemmetti! Chelly läimäytti hanan kiinni ja lähti kiukkuisena pois vessasta.
’’Milloin olit ajatellut pitää seuraavat huispausharjoitukset?’’ Lily kysyi Jamesilta heidän kävellessä hiljaista metsätietä. Lumikerros oli kuorruttanut puut ja pensaat saaden ne näyttämään kauniilta luonnon muovaamilta kermakakuilta.
’’Ajattelin, että huomenna voisi olla yhdet. Tai toisin sanoen meillä on joka päivä ensi viikolla sunnuntaihin asti harjoitukset, koska viikon päästähän on huispausottelu.’’
’’Niin. Minä ainakin tarvitsen kovasti harjoitusta’’, Lily sanoi ja katseli asuintaloja joiden pihassa pikkulapset pyörittelivät lumiukon palloja.
’’Et sinä tarvitse harjoitusta melkein ollenkaan! Ainakaan sen perusteella, mitä näin koelennoissa’’, James huudahti, ’’olet luonnon lahjakkuus!’’ Lily hymyili Jamesille.
’’Kiitos.’’
’’Eipä mitään.’’
Iltapäivällä kaikkien palattua takaisin Tylyahosta alkoi kurpitsajuhlien odotus. Ensiluokkalaiset eivät luonnollisesti olleet vielä kertaakaan nähneet tai kokeneet Tylypahkan kurpitsajuhlia, joten he olivat muita innostuneimpia. Seitsemäsluokkalaisista suurin osa piti kurpitsajuhlaa aivan tavallisena lounaana, johon oli nähty enemmän vaivaa ruokalajien ja koristelun suhteen.
’’Onkos teillä tiedossa mitään kepposta?’’ Chelly kysyi Kelmeiltä kun he istuivat oleskeluhuoneessa.
’’On kuule pikkuisen jäänyt kepposten suunnittelut vähille tässä lähiaikoina’’, Sirius vastasi kylmästi.
”Ai”, Chelly sanoi vaisusti. Keskustelu, jos sitä siksi voi kutsua, lopahti siihen.
”Hemmetti”, Sirius mutisi ja nousi turhautuneena ylös, ’’Lähden kävelylle...’’ Sirius suunnisti muotokuva-aukkoa kohti ja kömpi siitä ulos hämärtyvään käytävään.
Sirius vilkaisi rannekelloaan, joka näytti ajaksi neljä iltapäivällä. Vielä puolituntia ruokailuun, hän ajatteli ja laittoi kätensä taskuun. Taskusta hän löysi pergamentin (jota oli päivällä tutkinut) ja otti sen pois sieltä. Siinä oleva hajanainen teksti oli ja pysyi muuttumattomana, mutta paremman tekemisen puutteessa Sirius alkoi miettiä puuttuvia sanoja. Kun avaat ka...ot salaiset... Mitä voi avata... kirjoja, kirjeitä... kumpikaan ei käy tuohon. Huomaamattaan Sirius oli pysähtynyt penkin kohdalle ja istuutui nyt sille. Käytävässä alkoi olla jo niin hämärää, ettei hän nähnyt lukea tekstiä hyvin, joten hän taikoi valon sauvansa päähän. Kamalimmat alaiset... Tekstiä on paljon ja vähän... mitä helkkaria tämä siansaksa oikein tarkoittaa?! Siriuksen aivot raksuttivat mutta tuloksetta. V...au..a löydä tähän... olisiko vastaus? Hän kokeili kirjaimia sanan kohdalle ja joutui taivuttelemaan sanaa vaikka mitenkä paljon, ennen kuin se kävi siihen. Mut’ niistä et VASTAUSTA löydä tähän. JEEEEEES! Sirius huusi mielessään ja virnisti pergamentille. Yksi sana vähemmän ratkaistavana. Hänen mahansa kurni jo siihen malliin, ettei ajattelutyöstä tullut mitään. Hän päätti hylätä penkin ja lähteä kävelemään hiljakseen kohti Suurta salia, sillä kurpitsajuhlan ateria alkaisi viidentoista minuutin päästä.
’’Lähdetäänkö jo syömään? Vatsani kurnii’’, James valitti takan ääressä.
’’Ihan sama. Turha kai täälläkään on enää roikkua’’, Remus sanoi ja nousi ylös. Samoin teki Peter ja James. Tytöt nousivat vasta kun pojat olivat kerinneet mennä muotokuvasta ulos.
’’Hyvät oppilaat!’’ Dumbledore sanoi ja Sali vaikeni saman tien, ’’on taas ilo avata jokavuotiset kurpitsajuhlat. Nauttikaa pöydän antimista!’’ Ruuat ilmestyivät sanojen myötä ja haarukoiden ja veitsien kilinä täytti salin.
’’Kuolen nälkään!’’ Sirius huudahti ja lastasi lautasensa täyteen salaatteja, lihoja ja perunoita.
’’Samat sanat’’, Peter sanoi ja alkoi keihästää lihapullia haarukkaansa. Hetkeen salissa ei kuulunut muuta kuin lautasten ja haarukoiden ja veitsien kilinää kaikkien syödessä kupuaan täyteen.
Pääruokien jälkeen ihmiset alkoivat rupatella aikansa kuluksi odotellessaan jälkiruokia. Ne ilmestyivätkin pian. Oli jäätelöä, mutakakkua, piirakoita, hedelmiä, sokeriomenoita, karkkeja, sipsejä ja muita kurpitsajuhlan herkkuja. Kaikki olivat haltioissaan pöydän antimista ja kasasivat jälleen lautasensa ja kulhonsa täyteen herkkuja, mitä vain ylettyivät ottamaan.
’’Aijai’’, Sirius voivotteli ja taputti vatsaansa, ’’räjähdän kohta!’’
’’Mitäs syöt niin paljon’’, Chelly sanoi ja hörppäsi mehuaan. Sirius katseli ympärilleen salissa ja näki kuinka Kalkaros nousi pöydästä ottaen kainalosauvansa. Kalkaros sanoi jotain ystävilleen ja lähti pois salista kohti eteishallia. Sirius seurasi vaivihkaa katseellaan tämän menoa ja huomasi Kalkaroksen menevän portaita ylös.
’’Taidan tästä lähteä’’, Sirius mutisi katse tiukasti portaita nousevassa Kalkaroksessa, ’’nähdään oleskeluhuoneessa.’’
’’Joo’’, James sanoi ja jatkoi mutakakkupalansa syömistä.
Sirius asteli portaat kaksi kerrallaan ylös. Yllättävän nopeasti se Rasvaletti menee portaat ylös niiden sauvojensa kanssa, hän ajatteli kun ei nähnyt Kalkarosta enää. Sirius katsoi käytävää molempiin suuntiin, hoksasi Kalkaroksen vasemmalla ja lähti seuraamaan tätä.
’’Kiitoksia vain’’, Chelly sanoi taputtaen vatsaansa, ’’menen jo makuusaliin. Moikka.’’ Chelly nousi pöydästä ja lähti suunnistamaan kohti ovia.
’’Odota Chelly, tulen kanssasi’’, William sanoi ja nousi ylös pöydästä ja harppoi muutaman askelen jotta saisi Chellyn kiinni. Ajatus Williamin kanssa pimeällä käytävällä antoi Chellylle vilunväreitä, mutta hän ei välittänyt niistä.
’’Okei’’, Chelly sanoi ja lähti Williamin kanssa kävelemään portaisiin ja käytävälle. He kävelivät hiljaisuuden vallitessa, mutta William rikkoi sen hetken kuluttua.
’’Mitä sinun ja sen Siriuksen välillä oikein on?’’ hän kysyi vierellään kävelevältä tytöltä. Chelly oli vaiti ja jatkoi kävelyään. William odotti pari minuuttia, mutta toisti sitten:
’’Toistan kysymykseni: Mitä sinun ja Siriuksen välillä on?’’
’’En ole velvollinen vastaamaan tuohon’’, Chelly sanoi kylmästi jatkaen matkaansa.
’’Ja sinähän vastaat jos minä kysyn!’’
’’Et voi pakottaa.’’
’’Jaa. Mutta et ole vieläkään vastannut kysymykseeni. Mitä sinun ja Siriuksen välillä on?’’
’’Ja minä sanon edelleen, että en ole velvollinen vastaamaan tuohon kysymykseen.’’
William alkoi menettää jo hermojaan ja hän kihisi kiukusta. Hän kuitenkin päätti olla hermostumatta ja henkäisi syvään.
’’Anteeksi. Minusta vain tuntuu, ettet pidä minusta enää.’’
’’No on aika vaikeata pitää niin mustasukkaisesta pojasta, kuin sinä!’’
’’Minulla on oikeus olla mustasukkainen! Olet suudellut sitä Mustaa ainakin kahdesti sen aikana kun minä ja sinä olemme olleet yhdessä!’’ William huudahti. Chelly pysähtyi ja kääntyi katsomaan vieressään huutavaa poikaa.
’’OLETKO SINÄ VAKOILLUT MINUA?!’’ Chelly huusi kurkku suorana.
’’NO EN!’’
’’MITEN SITTEN VOIT TIETÄÄ?’’
’’HAH! Katso nyt myönsit itsekin, että olet pettänyt minua!’’
’’NO MINÄPÄ EN KADU SITÄ YHTÄÄN!’’
’’Olisi syytä katua!! Olet minun tyttöystäväni!’’
’’NO EN OLE ENÄÄ! MINÄ JÄTÄN SINUT!’’ Chelly lähti puolijuoksua poispäin Williamista, mutta poika ottikin hänet kiinni tarttuen tätä käsivarresta.
’’Anteeksi kun huusin. Eikö voitaisi vielä yrittää?’’
’’Ei’’, Chelly sanoi suu tiukkana viivana.
’’Miksi?’’ William kysyi kasvot melkein kiinni Chellyssä.
’’Juuri siksi, koska en pidä sinusta enää. Olet iljettävä. Hyvästi.’’
’’Anna edes suudelma’’, William toivoi. Chelly ei ollut uskonut näkevänsä Williamia anomassa suudelmaa, kun hän oli jättänyt pojan. Kuitenkin tyttö laski vastentahtoisesti huulensa pojan huulille ja antoi suudelman. William kietoi kätensä hänen ympärilleen ja alkoi pikkuhiljaa työntää Chellyä kohti käytävän seinää.
Sirius oli seurannut Kalkarosta jo kerroksen ajan, eikä hän ollut vieläkään saanut selvitystä tämän päämäärään. Alkujaan Sirius oli lähtenyt Kalkaroksen perään vain siksi, että oli elätellyt hullua ajatusta siitä, että Kalkaroksella ja pergamentilla olisi jokin yhteys.
’’Iltaa Ruikuli!’’ Sirius huudahti tajuamatta itsekään, että oli sanonut sanat ääneen. Kalkaros pyörähti salamana ympäri, tai no niin salamana kuin vain pystyi kainalosauvojensa varassa.
’’Mitä SINÄ täällä teet?’’ hän sihahti. Sirius asteli lähemmäksi Kalkarosta.
’’Samaa voisi kysyä sinulta.’’
’’Luulisi sinun nyt olevan ystäviesi kanssa Suuressa salissa sikailemassa’’, Kalkaros sihisi.
’’Hassua. Minusta me emme sikaile. Me SYÖMME. Siinä on katsos hiuksen hieno ero.’’ Kalkaros pyöräytti silmiään.
’’Kerrohan, kuomaseni, miksi hiippailet metsässä vähän väliä?’’ Sirius tarkkaili Kalkaroksen reaktiota. Ensin tämä Rasvatukka näytti säikähtäneelle, sitten varuillaan olevalta ja sitten hän rentoutui.
’’Miten niin?’’
’’Noo, olen nähnyt sinut jo KOLMESTI menevän metsään.’’
’’Et voi todistaa että se olin minä’’, Kalkaros vastasi lipevästi. Hän ihmetteli, miten oli pystynyt keskustelemaan Sirius Mustan kanssa näin kauan ilman, että kumpikaan olisi uhannut toista taikasauvalla.
’’Älä yritä. Tiedät varsin hyvin, että tällä hetkellä Tylypahkassa ei ole ketään muuta, jolla olisi kainalosauvat.’’ Sirius tutkaili yhä Kalkaroksen reaktioita. Nyt hän näytti pikemminkin ahdistuneelle.
’’Aivan. Osuin oikeaan’’, Sirius sanoi virne kasvoillaan, ’’ja nyt. Voisitkin kertoa jotain tästä.’’ Hän kaivoi pergamentin taskusta katsoen yhä Kalkarosta, joka seurasi varuillaan Siriuksen liikkeitä. Sirius kohotti kätensä ja näytti siinä olevaa pergamentin palasta. Lepattavien soihtujen valossa huomasi, kuinka Kalkaroksen ennestäänkin kalpeanihon väri hävisi.
’’Mikä tuo on?’’ Kalkaros kysyi muka tietämättömänä.
’’Älä selitä. Tiedät varsin hyvin, mikä tämä on.’’
William oli peruuttanut jo seinään yhä suudelleen Chellyä. Chelly yritti olla vastaamatta suudelmaan, sillä hänestä tuntui, että kaikki ei ollut nyt ihan kohdallaan. Hän yritti työntää Williamia poispäin itsestään.
’’Will’’, hän yritti mumista pojan suuhun, ’’Will, mitä sinä teet?’’ Vastausta ei kuulunut.
’’Apua’’, Chelly mumisi hiljaa silmät lautasen kokoisina. Hän yritti puraista Williamia huulesta, mutta ei onnistunut.
’’Will, lopeta!’’ William jatkoi kuin ei olisi kuullutkaan. Chelly työnsi poikaa kaikilla voimillaan ja sai kuin saikin pojan sen verran kauemmas itsestään että pystyi puhumaan.
’’Apua!!’’ hän sanoi rimpuillen.
’’Älä rimpuile nainen, niin sinuun ei satu’’, William mutisi ja yritti taas suudella Chellyä, mutta tyttö pisti hanttiin niin voimakkaasti kuin vain pystyi. Chelly kiljaisi korvia huumaavalla äänellä: ’’APUA!’’
’’APUA!’’ kuului käytävän toisesta päästä. Sirius ja Kalkaros havahtuivat tähän.
’’APUA!’’ nyt Sirius tunnisti äänen kuuluvan Chellylle. Hän kääntyi vielä Kalkarokseen päin ja sanoi: ’’Me palaamme tähän vielä.’’ Tämän jälkeen hän vetäisi taikasauvansa taskustaan ja lähti juoksemaan niin kovaa kuin jaloistaan pääsi.
’’PÄÄSTÄ IRTI!’’ Chelly kiljui. Hän tähyili ympärilleen ja yritti pitää Williamin kaukana itsestään. Häntä ei ollut ikinä ennen pelottanut niin paljon kuin sillä hetkellä pelotti. Voi kunpa joku nyt tulisi! hän toivoi hätääntyneenä mielessään. Hänen sydämensä pamppaili pelosta ja hengitys oli tiuhaa. William yritti koko ajan vain suudella häntä uudestaan. Poika oli liian vahva, joten Chelly ei saanut kättään tarpeeksi kauaksi, että olisi voinut lyödä Williamia. Chelly alkoi menettää jo toivoaan, kunnes hän kuuli juoksuaskelia käytävän päästä ja käänsi katseensa niiden suuntaan. Erittäin suuri huojennuksen aalto pyyhkäisi Chellyn ylitse kun hän näki Siriuksen juoksemassa taikavauva pystyssä heitä kohti.
’’SIRIUS!’’ Chelly henkäisi hiukset silmillään kun Sirius oli tullut heidän taakseen. Poika heitti sauvansa lattialle ja alkoi repiä Williamia pois Chellyn kimpusta.
’’Auta’’, Chelly kuiskasi kun Sirius viimein sai Williamin kauas kauhistuneesta tytöstä.
’’Sinä’’, William suhahti ja yritti hypätä Siriuksen kimppuun. Sirius väisti tämän, otti hänen paidan rintamuksesta kiinni, laittoi kätensä nyrkkiin ja mojautti niin kovasti tätä leukaan kuin vain hauislihaksesta lähti. William kaatui tyrmättynä maahan. Sirius katsoi hetken maassa makaavaa poikaa kunnes käänsi katseensa kauhistuneeseen Chellyyn. Tytön hengitys oli yhä tiheä pelon takia ja tämän silmiä olisi voinut verrata jo auton renkaisiin. Niin kauhistunut hän oli. Chelly seisoi kangistuneena paikallaan tuijottaen maassa makaavaa Williamia.
’’Onko kaikki kunnossa? Eihän sattunut mihinkään?’’ Sirius kysyi huolissaan laittaen kätensä tytön olkapäälle ja katsoessaan tätä silmiin. Chelly taisi olla vieläkin niin järkyttynyt, ettei saanut sanoja suustaan. Sirius halasi häntä lohduttavasti pitäen toisella kädellä tämän pään takaa ja toisella kädellä yläselän päältä kiinni. Hän tunsi Chellyn kiivaan hengityksen ja sydämen lyönnit rutistaessaan tätä itseään vasten.
’’Onko kaikki kunnossa?’’ Sirius kysyi uudestaan Chellyltä, joka oli yhä hiljaa.
’’On nyt kun sinä tulit’’, hän kuiskasi hetken kuluttua, ’’kiitos.’’
’’Ei se mitään.’’ He seisoivat hetken hiljaa Siriuksen halatessa Chellyä. Chellyn ajatukset olivat niin sekaisin, että melkein oksetti. Miten William saattoi tehdä niin? hän kyseli itseltään. Huojennuksen kyynelet alkoivat vuotaa hitaasti hänen silmistään. Onneksi Sirius tuli paikalle…
--
Sirius oli aika ooc tässä o.O Kommentteja?
-
Ei kai tässä ole muuta sanottavaa, kuin JATKOA!
^ Eli teksti on hyvää, ei ole mitään rakentavaa ja tykkäsin. ^.^
Nyt hopi hopi kirjottamaan!
-
uiuiuiuiuiuiuiui ui liian hyvää että ui ui lisää uiui heti ja yms ja uiui laaja sanavarasto :)
-
Heheheee *myhäilevä ilme* Olen maailman iloisin ihminen! Hiphurraa <3<3<3
*sekoilee vielä toiset 30 sekuntia ja heittelee sydämiä ja hymiöitä ympäri
Finiä* Remus <3 Lola is 4eva! Hahahhaaa! Minustapa ei irtoa tänään mitään
järkevää tai rakentavaa, aion hehkuttaa tässä tätä ihanaa-maailmanparasta-
maagisensöpöä-superia...(kahden ja puolen tunnin kuluttua) ja vielä kerran
ihanaa lukua tässä ehdottomasti lemppari kelmi-ficcissäni. Se nyt vaan oli
niin ihanaa ja tahmeanmakeaa luettavaa kun Susihukkanen ja Lola-pola
painivat lumikasassa ja tuijottelivat tähtiä <3 Ja tuo Grace's Cafe, tiedän
että kommentoin silloin vanhassa finissä senkin ihanuutta, mutta ette
voi estää tälläkään kertaa. Voin sieluni silmin kuvitella vastajauhettujen
kahvipapujen tuoksun ja herkullisten mokkapalojen maun. Minä antaisin
melkein mitä tahansa että pääsisin tuollaiseen kahvilaan. (huomatkaa,
tämä kommentoiva kaheli kärsii kofeiini vieroituksesta, taas.)
Ja jazz on ihanaa musiikkia, ja jostain syystä minua alkoi ihan
kamalasti naurattamaan kun "tarjoilija niiata niksautti".
No mutta minähän olenkin aina nauranut vähän kaikelle, jopa silloin
kun se ei olisi kovin suotavaa. Mutta tämä viestihän oli taas niin
täynnä offia ja muuta vaaleanpunaista ihkutusta että kaikilta
menee luultavasti jo aivot ihan kiemuralle, pitää varmaan lopettaa
vielä kun pystyy ^^' Joo ja jatkoa vaan lisää, minä painun fanittamaan
Remus/Lolaa muualle, mutta silti, se vaan on jotain niin IHANAA!
Terveisin: vakavasti aivovaurioitunut Lilah
-
tykkäsin ^^ jatkoa odottelen =)
~nuuhku
-
Huihihii.
Olipas aivan mahtava ihana luku! Oon sanaton.
Nonii. Remus ja Lola. Awwwwii ne on ihania yhessä ^^. Se lumikasassa -kohtaus oli
söpösti kirjoitettu. (harvinaisen tyhmän kuuloista kun kirjottaa tlleen lyhyillä lauseilla, mut eipä keksi mitään :D)
Hyvä että tässä oli näinkin paljon Chellya ja Siriusta, he ovat melkeinpä lempiparitukseni koko ficissä. Haa, alkaa tapahtua. William on tyhmä ja pelottava, mut sitten Sirius tulee apuun. Mielettömän ihana kohtaus! (kuten monet muutkin) Ei Sirius nyt niin ooc ollut, just ihana kuvitella se lohduttamassa tolleen ihanasti.<3
Lily ja James sitten jaksavat olla söpöjä. Eipä tuossa nyt muuta heistä sitten.
Heei tuo lappunen alkaa selvitä. Jännää. Oon miettiny täällä pääni puhki, mitä Kalkaros tekee metässä, mutta tuloksetta. Siitä siis lisää! Melkein joitakin sanoja voisi jo arvailla, mutta enpä sano mitään etten nolaisi itseäni täysin. : D
Tästä(kään) luvusta ei irtoa mitään rakentavaa, olisikohan syy siinä ettei sitä tarvitse? Tämä on niin loistava ficci, etten osaa sanoa mitään parantavaa. (:
Lisää jatkoa äkkiä, jookos?
-suklaasammakko
-
Tykkäsi TÄSTÄKIN osasta! jatkoo vaan! :D
-
iiiiiiihhhhhhhhhhhhhhhhhhhh
Tulinpas tännekin lukemaan tämän ficin uudestaan (luin ja kommasin joskus vanhassa finissä)... Oli kyllä muuttunut jo jonkin verran :D Ja jatkoakin on tullut (?) sitten viime näkemän.. No jaa, mutta toivoisin, että jatkaisit (tietty) mahdollisimman pian.
Kappaleet oli hyvin valittu... Hautajaiskohdassa tuli kyllä tippa silmään...
-
Uijui! Jatkoa, tykkäsin paljon. =)
-
Vastaan kommentteihin myöhemmin :) Ai niin, vinkkinä sellanen juttu, että Siriuksen paikalle on vaihdettu kuva tuossa ensimmäisessä viestissäni oleviin kuvalinkkeihin ;>
13. Erotus
Sirius ja Chelly seisoivat käytävällä Siriuksen halatessa edelleen Chellyä lohduttavasti. Sirius vilkaisi Williamiin inhoavalla katseella. Miten joku voi olla mieleltään niin viallinen?
’’Onhan kaikki kunnossa?’’ Sirius kysyi olkaansa vasten itkevältä tytöltä.
’’Joo’’, Chelly kuiskasi, ’’miten hän pystyi?’’
’’En tiedä’’, Sirius sanoi vihaa tihkuvalla äänellä.
’’Onneksi mitään ei tapahtunut’’, hän sanoi vielä ja otti Chellyä hartioista kiinni työntäen tämän vähän matkan päähän, jotta näkisi tytön kasvot. Ne olivat vieläkin säikähtäneet. Silmät olivat turpeessa ja ripsiväri oli levinnyt mustiksi juoviksi hänen poskilleen. Sirius pyyhkäisi peukalollaan kyynelen pois toisen poskelta.
’’Kiitos vielä kerran’’, Chelly toisti.
’’Ei kestä kiittää.’’
Suuressa salissa muu koulu oli lopettamaisillaan illallistaan. Porukka alkoi valua hiljalleen väsyneen ja täyteen ahdetun näköisinä pois salista. Osa nojasi kaverinsa olkapäähän pysyäkseen pystyssä.
’’Pitäisikö meidänkin jo lähteä?’’ Peter kysyi haukotellen muilta.
’’Sama kai se on roikkua vaikka oleskeluhuoneessa, eli lähdetään vain’’, Kelly vastasi ja nousi samalla kun jälkiruuanrippeet hävisivät pöydästä ja suurin osa oppilaista oli siirtynyt jo eteisaulan puolelle.
Kaukaiset askelet kuuluivat siihen kohtaan käytävää, missä Chelly, Sirius ja William vielä olivat.
’’Ajattelitko käydä Dumbledoren luona?’’ Sirius kysyi vieressään istuvalta Chellyltä. He istuivat lattialla vierekkäin nojaten kylmään kiviseinään.
’’Totta kai. Mitä sitten luulit? Pidän kyllä huolen siitä, että tuo niljakas mato saa potkut’’, Chelly sanoi lattialla makaavaa Williamia tuijottaen, ’’en vieläkään voi käsittää että hän teki niin. Ajatella mitä olisi tapahtunut, jos et olisi kuullut huutoani...’’ Chellyn ääni hiipui kuulumattomiin ja hän värähti ajatuksilleen.
’’Niin... pitäisikö jo lähteä? Muut tulevat kohta ja uskon että he ihmettelevät lattialle tyrmättyä oppilasta.’’
’’Okei’’, Chelly sanoi ja nousi ylös. Hän otti halausotteen itsestään ja hieroi käsivarsiaan, sillä hänelle oli yhtäkkiä tullut kylmä. Sirius noukki taikasauvansa lattialta ja loitsi Williamin ylös maasta. Poika keikkui muutaman sentin lattian yläpuolella kun Sirius ja Chelly lähtivät mahdollisimman nopeasti kohti rehtorin kansliaa. Matkalla Sirius ei edes viitsinyt loitsia Williamia korkeammalle portaikoissa vaan antoi tämän jalkojen laahata joka ikisen portaan yli niin, että leijuvan pojan varpaat olisivat mahdollisimman tunnottomat tämän tullessa takaisin tajuihinsa.
''Onkohan Dumbledore jo tuolla?'' Chelly kysyi kun he saapuivat rehtorin kansliaa vartioivan kivihirviöpatsaan eteen.
''Voi olla. Mennään sisään ja odotetaan häntä, jos hän ei ole vielä tullut'', Sirius sanoi.
''Entäs tunnussana?''
''Hei, olet Kelmin kanssa liikenteessä. Mikä se sellainen Kelmi olisi, joka ei saisi yhtä vaivaista tunnussanaa selville?'' Sirius sanoi virnistäen ja heilautti käsiään niin, että William törmäsi naama edellä seinään.
''Hups'', Sirius sanoi, mutta hänen äänessään ei ollut yhtään katuvaisuutta. Päinvastoin, sillä hänen äänensä oli kylmä ja täynnä vihaa. Poika puhui sellaisella äänellä ainoastaan silloin, kun puhui perheestään tai luihuisista.
''Ihan oikein hänelle'', Chelly mutisi.
''Häivähdys usvaa '', Sirius sanoi.
''Mitäh?''
''Se on salasana'', Sirius kertoi ja viittasi kivihirviöpatsaaseen. Se oli herännyt henkiin ja hypähtänyt pois edestä, jotta sisäänpyrkijä pääsisi portaisiin.
''Tule'', hän jatkoi ja lähti kuljettamaan Williamia edellään portaita pitkin ylös.
''Ei me sisään voida mennä!'' Chelly suhahti kun Sirius painoi paksun saarnioven ovenkahvan pohjaan ja raotti raskasta ovea.
''Älä huolehdi. Ei Dumppis suutu, jos menemme odottamaan häntä tuonne'', Sirius vastasi huolettomasti ja astui sisään kansliaan ennen kuin Chelly ehti estellä enempää. Chelly astui askeleen lähemmäksi ovea, pysähtyi ja astui taas askeleen. Hän ei ollut mennyt rehtorin kansliaan kertaakaan aiemmin ilman itse rehtoria. Kerta se on ensimmäinenkin, Chelly ajatteli ja astui sisään huoneeseen.
Pienet hentojalkaiset esineet hurisivat ja kilkattivat korkeassa huoneessa. Chelly katseli ihastellen ympärillään olevia entisten rehtorien muotokuvia. Kaikki näyttivät nukkuvan, vaikka osat maalauksista vilkuilivat Siriusta ja Chellyä ripsiensä välistä.
''Hoaaah, iltaa lapsukaiset'', pulska nainen sanoi seinältä haukotellen ylitsevuotavasti. ''Missäs Albus on?''
''Luultavasti vielä Suuressa salissa'', Sirius vastasi. ''Mitäs teille kuuluu?'' Chelly ihmetteli miten tuttavallisesti Sirius jutteli maalausten kanssa. Ilmeisesti he tunsivat toisensa hyvin, sillä Siriushan oli käynyt kansliassa vähintään kaksi kertaa päivässä kuuden vuoden ajan.
''Sitä tavallista roikkumista'', pyylevä nainen taulussa vastasi ja suoristeli purppuranväristä kaapuaan. Muutama muukin taulu oli herännyt ja tervehti jo Siriusta iloisen tuttavallisesti.
Chelly käveli kansliassa ja katseli korkeita kirjahyllyjä jotka jatkuivat silmänkantamattomiin aina kattoon asti. Pitkät rullatikapuut olivat noin puolessa välissä hyllyköitä ja niiden vieressä oli korkeaakin korkeampi kirjapino, joka pysyi ilmeisesti taikuuden avulla pystyssä. Chelly käänsi katseensa katosta eteenpäin ja oli säikähtää hengiltä. Hän kirkaisi ja hypähti taaksepäin. Sirius, joka oli rupatellut kevyitä taulujen kanssa, käänsi päänsä niin nopeasti Chellyyn, että hänen niskansa niksahti.
''Auts'', hän sanoi ja hieroi niskaansa.
''Mikä tuo tipu on?!'' Chelly kysyi ja osoitti tulenpunaista lintua, joka istui orrellaan suoraan hänen naamansa edessä. Sirius naurahti haukahtavasti.
''Se on Fawkes.''
''Eli?''
''Dumppiksen feenikslintu.''
''Aa'', Chelly sanoi ja käänsi taas katseensa edessään silmiään räpyttelevään lintuun. Hän ojensi kättään ja silitti sormenpäällään Fawkesin päälakea. Ovi aukeni jossain Siriuksen ja Chellyn selkien takana ja pienesti kopsahtelevat askelet kaikuivat huoneessa. Ne tuntuivat tulevan heitä kohti ja Sirius meni katsomaan, kuka oli tullut.
''Iltaa, professori'', Sirius sanoi kun näki Dumbledoren ihmettelemässä ilmassa leijuvaa, tajutonta Williamia.
''Ah, iltaa herra Musta'', Dumbledore sanoi ja kääntyi Siriukseen päin. ''Saanen udella, mitä teet kansliassani mukanasi tajuton oppilas?'' Chelly asteli Siriuksen selän takaa näkösälle.
''Ah, ymmärrän'', Dumbledore sanoi kun näki Chellyn turvoksissa olevat silmät.
''Kerrotko sinä?'' Sirius kysyi hiljaa Chellyltä vieressään.
''En taida pystyä'', hän kuiskasi vastaukseksi.
''Eli haluat minun kertovan?''
''Niin.''
''Okei.'' Sirius sanoi ja kääntyi taas Dumbledoreen päin.
''Tuota noin...'' hän aloitti. Hänen oli jotenkin kamalan vaikea saada sanoja suustaan juuri sillä hetkellä. Hän ei todellakaan halunnut sanoa asiaansa ääneen. Se kuulosti vain jotenkin epätodelliselta.
''Niin, aiotko sinä kertoa miksi herra Wilson on tajuttomana täällä?'' Dumbledore kysyi ja istuutui työpöytänsä ääreen taikoen Siriukselle ja Chellylle upottavat tuolit.
''No, William yritti luultavasti seksuaalisesti pahoinpidellä Chellyn'', Sirius sai viimein sanottua asiansa ja hän tunsi kuinka Chelly värähti hänen vierellään. Hän näki myös kuinka Dumbledoren silmien iloinen tuike sammui ja tilalle tuli vakava ilme.
''Milloin tämä tapahtui?'' Dumbledore kysyi.
''Ihan äsken'', sanoi Chelly värisevällä äänellä. Dumbledore oli hiljaa. Hän nousi tuolistaan ja asteli Williamin luokse. Hän mutisi jotain ja osoitti leijuvaa poikaa taikasauvallaan ja tämä heräsi.
''Missä olen?'' William kysyi ja irvisti kivusta minkä tunsi leuassaan.
''Olet rehtorin kansliassa'', Dumbledore sanoi kun laski Williamin leijumasta lattialle. ''Herra Musta ja neiti Smith kertoivat ikäviä uutisia. Koskien sinua.'' Tässä vaiheessa William loi erittäin kylmän katseen Siriuksen ilmeettömiin kasvoihin. Dumbledore palasi pöytänsä taakse ja taikoi Williamille tuolin vähän matkan päähän Siriuksesta ja Chellystä.
''Tiedäthän, mitä olet melkein tehnyt?'' Dumbledore kysyi vakavalla äänellä.
''Tiedän.''
''Ja tiedät, että se on lain vastaista. Sama laki pätee siinä asiassa velhoihin kuin jästeihinkin.''
''Tiedän.''
''Miksi sitten uhmasit lakia?''
''En tiedä. Jokin vain naksahti päässäni.''
Sirius tyrskähti vahingoniloisesti, mutta vakavoitui, kun rehtori loi häneen toruvan katseen.
''Herra Musta. Tässä asiassa ei ole mitään hauskaa.''
''Anteeksi, professori.''
''Herra Wilson. Tiedäthän, että tekosi on rangaistava?''
''En edes tehnyt mitään'', William mutisi.
''Anteeksi?''
''Että en edes tehnyt mitään'', William toisti.
''Silti. En voi hyväksyä sellaista koulussani, enkä muuallakaan.''
''No voisitko jo kertoa, mikä rangaistus minua odottaa?''
''Pahimmassa tapauksessa koulusta erottaminen.''
Williamin suu loksahti auki.
''EI MINUA VOI EROTTAA KOULUSTA, JOS VAIN SUUTELIN HÄNTÄ!'' William oli noussut seisomaan ja osoitti nyt kädellään Chellyä.
''Sano sinäkin, että en tehnyt muuta'', William sanoi ja katsoi Chellyä silmiin.
''Sanoin 'ei''', Chelly kuiskasi, ''sanoin 'ei' monta kertaa. Sinä uhkasit satuttaa minua.''
Kaikki olivat hetken hiljaa, kunnes Dumbledore aukaisi suunsa.
''Neiti Smith. Saisinko pyytää sinua kertomaan tarkalleen sen, mitä tapahtui.''
''Hyvä on'', Chelly sanoi ja vetäisi syvään henkeä ennen kuin aloitti. ''Lähdimme Suuresta salista tupaamme, kun olimme syöneet. Kävelimme käytävällä, kunnes Will kysyi minulta, että onko minulla ja Siriuksella jotain meneillään, enkä vastannut hänelle. Sen jälkeen Will sanoi, että arvelee, etten pidä hänestä enää ja vastasin, että on vaikea pitää niin mustasukkaisesta pojasta kuin hän on. Sitten huusimme jotain toisillemme ja sanoin jättäväni hänet. Sen jälkeen Will pyysi anteeksi huutamistaan ja pyysi suudelman ennen kuin lähtisin. Minä sitten suutelin häntä ja hän alkoi peruuttaa seinää vasten. Kun tajusin, mitä hän yritti, sanoin ''ei'', mutta hän ei kuunnellut. Aloin kiljua ja sitten hän uhkasi minua, mutta sitten Sirius tuli paikalle ja kumautti Williamilta tajun kankaalle -''
''SINÄKÖ SE OLIT?'' William kysyi ja nousi jälleen seisomaan ja liikahti Siriuksen suuntaan, mutta törmäsikin kuin seinään. Dumbledore oli ilmeisesti loitsinut estoloitsun Williamiin.
''Herra Wilson, en voi sietää aggressiivisuutta koulussani.''
Tässä kohtaa Sirius yskähti.
''Herra Musta, kepposten tekeminen ei ole aggressiivisuutta toisia kohtaan.''
''Ai'', Sirius sanoi ihmetellen sitä, mistä Dumbledore oli voinut tietää hänen ajattelevan juuri Kelmien tekemiä kepposia.
''Palataksemme asiaan. Neiti Smith, kerro vain loppuun'', Dumbledore sanoi ja katsoi Chellyä.
''No... siinä se lyhykäisyydessään oli'', Chelly vastasi ja laski katseensa kenkänkärkiinsä.
''Hyvä on. Herra Wilson'', Dumbledore aloitti ja kaivoi työpöytänsä laatikosta pergamenttirullan, ''kirjoitan kirjeen Taikaministeriöön ainoastaan silloin, jos neiti Smith haluaa tehdä ilmoituksen teistä.'' Dumbledore oli kääntänyt katseensa Chellyyn ja odotti tämän päätöstä. Chelly mietti. Jos teen hänestä ilmoituksen, hän lähtee pois koulusta ja hyvällä tuurilla saa myös pahoinpitelysyytteen, Chelly ajatteli ja aukaisi suunsa vastaukseen.
''Kirjoita kirje Taikaministeriöön, professori'', hän sanoi ja kohotti katseensa määrätietoisesti. Williamin suu oli loksahtanut auki, mutta hän sulki sen saman tien hampaitaan kiristellen.
''Hyvä on. Neiti Smithin suostumuksesta, herra Wilsonia odottaa lyhykäinen kuulustelu Taikaministeriön syytetyiden osastolla ja hänet joudutaan erottamaan siksi aikaa koulusta. Voit palata, jos vapaudut syytteestä pahoinpitelyyn.''
''Anteeksi vain, mutta joudun puuttumaan tähän'', William aloitti vihaisena, ''Bulgariassa ei oltu näin ankaria!''
''Herra Wilson, emme olekaan enää Bulgariassa. Olemme Iso-Britanniassa ja saanen muistuttaa, että velhojen ja jästien lait maissamme eroavat hiuksen hienosti. Ja nyt. Pyydän, että menet pakkaamaan laukkusi ja huomisaamuna lähdet junalla kotiin tai minne nyt sitten menetkin, sillä olethan jo täysi-ikäinen. Ilmoitan vanhemmillesi vain, jos sitä pyydät.''
''Uskallakin...'' William sanoi, nousi tuolilta ja harppoi ovesta ulos paukauttaen sen perässään kiinni.
''Noin. Te voittekin sitten palata tupaan'', Dumbledore sanoi ja Chelly ja Sirius nousivat ylös tuoleiltaan.
''Neiti Smith'', Dumbledore sanoi vielä Chellyn selälle. Chelly kääntyi rehtoriin päin.
''Niin?''
''Halutessasi voit käydä matami Pomfreyn luona'', Dumbledore sanoi.
''Okei'', Chelly sanoi, hymyili ja astui Siriuksen auki pitämästä ovesta portaikkoon.
''Hyvää yötä, professori'', Sirius sanoi vielä ennen kuin laittoi oven kiinni ja jätti Dumbledoren työpöytänsä ääreen.
Kaksikko käveli hiljaisuuden vallitessa. Käytävillä ei ollut enää ainuttakaan oppilasta, joten matka Rohkelikkotorniin tuntui jollain tapaa epätodelliselta. Kukaan ei tuijotellut eikä mistään suunnasta kuulunut puhetta, kuten normaalisti vielä siihen aikaan oli. He kävelivät verkkaisesti eteenpäin. Chelly katsoi silmiään räpäyttämättä eteensä ja Sirius käveli hänen vierellään kädet nyrkeissä. Ajatukset olivat jämähtäneet paikoilleen Chellyn aivoissa ja äsken koettu pelko kelautui aina vain alkuun. Kyynelet alkoivat jälleen kihota hänen silmiinsä. Johtuiko se siitä, että hän ei räpäyttänyt silmiään vai siitä, että hän oli juuri päässyt ajatuksissaan loppuun Williamista ja pimeästä käytävästä.
Sirius vilkaisi sivusilmällä Chellyä ja huomasi kyynelen tytön ennestään juovaisella poskella. Hyvin epäsiriusmaisesti hän tarttui lohduttavasti Chellyn kädestä ja puristi sitä Chellyn puristaessa takaisin.
''Chelly!'' Lily huudahti ja pomppasi ylös nojatuolistaan nähtyään Chellyn kävelevän sisään muotokuva-aukosta Sirius perässään. ''Mitä on tapahtunut?'' Puoli oleskeluhuonetta seurasi Lilyä ja Chellyä, joka suuntasi ystävänsä luokse.
''Mitä on tapahtunut? Oletko itkenyt?'' Lily kysyi uudelleen hiljaisemmalla äänellä. Chelly pysyi vaiti, istui sohvalle hämmästyneen Lolan viereen ja nosti polvensa rintaansa vasten.
''William...'' hän mutisi tuijottaen takkaan. Sirius saapui ja lysähti vapaaseen nojatuoliin.
''Mitä tapahtui?'' Lily kysyi Siriukselta olettaen, että tämä liittyisi jotenkin tapahtuneeseen.
''William vähän riehui'', Sirius vastasi synkästi.
''Toivoisin vastauksen ihan englannin kielellä, kiitos'', Lily sanoi.
''No... hän tuota noin... yritti pahoinpidellä Chellyn'', Sirius puuskahti viimein. James, Peter, Remus, Lola ja Kelly käänsivät päänsä nopeasti Siriukseen ja sen jälkeen Chellyyn.
''Eihän'', Lola kuiskasi ja Chelly nyökkäsi kiiltävine silmineen. Kaikki jotenkin sumeni hänen silmissään ja korvissaan. Chelly alkoi ajatella enemmän sitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Vasta silloin hän kunnolla älysi, mitä William oli aikonut tehdä. Hän tunsi kuinka alkoi vapista ja kuinka kyynelet alkoivat tulvia silmiin. Kohina korvissa hävisi ja Chelly kuuli Lilyn äänen.
''Onhan Williamille joku rangaistus?''
Chelly räpsäytti silmiään ja pulleat kyynelet valuivat silmistä poskien kautta polville.
''Joo. William joutuu Taikaministeriön eteen kuultavaksi ja Dumbledore erotti hänet siksi aikaa koulusta'', Sirius vastasi.
''Eikö tuo ole vähän ylire-'' James aloitti, mutta ilmeisesti Lily läimäytti kätensä tämän suun eteen, sillä loput lauseesta kuului muminana.
''Ihan oikein sille... sille... huligaanille!'' Kelly sanoi ja läimäytti nyrkillään käteensä.
Chelly naurahti ontosti.
''Olethan varmasti kunnossa, Chel?'' Lola kysyi ja kietoi toisen kätensä ystävänsä hartioille.
''Joo. On vähän hutera olo...''
''Mikä ihme sai Williamin tekemään niin?'' Kelly ihmetteli. Remus oli ollut koko keskustelun ajan hiljaa. Hän oli aavistanut, että mustasukkaisuudenpuuskassa William pystyi tekemään mitä vain.
''Minä tiedän'', Remus sanoi mitään ajattelematta tuijottaen suoraan eteensä. Chelly käänsi katseensa Remukseen.
''Anteeksi mitä?''
''Tiedän mikä sai Williamin tekemään niin.''
''No mikä?''
''Regulus on kylvänyt jo jonkin aikaa häneen epäilyksen tunnetta ja saanut hänet tuntemaan mustasukkaisuutta.''
''Milloin olit ajatellut kertoa?'' Chelly kysyi uskomatta korviaan.
''Siitä pennusta on vain riesaa'', Sirius ärähti tarkoittaen veljeään.
''Näin heidät kerran käytävällä. Regulus sanoi, että oli nähnyt Chellyn ja Siriuksen suutelevan'', Remus kertoi.
''Kaikkea sekin riiviö saa päähänsä'', Sirius murisi vihaisena, ''Nyt se saa kuulla kunniansa.'' Hän nousi tuoliltaan ja veti jo valmiiksi taikasauvansa taskustaan. Muut oleskeluhuoneessa olijat seurasivat Siriusta kun tämä harppoi kohti muotokuva-aukkoa, mutta Peter tarrasi tämän hihaan ennen kuin hän kerkesi pidemmälle.
''Ei sinun hyödytä mennä hänen peräänsä tänä iltana'', Peter sanoi.
''Hmph. En minä nyt täälläkään voi istua tumput suorina!'' Sirius huudahti.
''Sirius, älä mene'', Chelly sanoi sohvalta. Sirius katsoi Chellyä ja mietti mitä tekisi: Tottelisiko tyttöä vai menisikö kurittamaan veljeään? Hän näytti valitsevan edellä mainitun ja lysähti takaisin nojatuoliin.
''Taidan tehdä läksyt'', Sirius murahti ja kaivoi laukkunsa esille. James oli pudottaa silmät päästään.
''Entäs se kun sovimme, ettemme tee tänä vuonna läksyjä?'' hän älähti. Pelkkä murhaava katse Siriuksen suunnalta sai Jamesin vaikenemaan.
''Ilmeisesti et noudata sitä enää'', James totesi ja laittoi kätensä Lilyn hartioille.
Reguluksesta on sitten pelkkää harmia, Sirius ärähti ajatuksissaan kopioidessaan tekstinpätkää kotitaloudenkirjastaan. Hän olisi vain ja ainoastaan halunnut marssia muokkaamaan veljensä naaman uuteen uskoon, mutta jostain syystä ei vain saanut jalkojaan liikkeelle. Siksi hän joutuikin turvautumaan läksyihin, mitä hän ei taatusti olisi tehnyt, jos Regulus olisi ollut milliäkään lähempänä.
''Sirius Musta tekemässä läksyjä. Tämä on historiaan painuva hetki'', joku huusi oleskeluhuoneen toiselta puolen.
''Tuntematon huutelija sai Sirius Mustan huomion, tämä on vielä historiallisempaa!'' Sirius ärähti tuolin selkänojan yli. Huutaja näytti pöllämystyneeltä ja tämän kaverit naureskelivat hänelle.
''Eikö ihminen saa tehdä mitään rauhassa?'' Sirius kysyi muilta Kelmeiltä, mutta sai vastaukseksi olankohautukset kolmeen kertaan.
''Kuutamo annatko sen kotitalouden esseesi? Tästä ei tule YHTÄÄN mitään'', Sirius puuskahti lopulta. Remus nosti laukkunsa lattialta ja heivasi sen Siriukselle, joka tonki siistin pergamenttirullan ja aukaisi sen alkaen kopioida.
''Taidan mennä nukkumaan'', Chelly tuumasi ja nousi seisomaan.
''Onhan kaikki hyvin?''
''Tarvitsetko kuuntelijaa?''
''Koskeeko päähän?''
''Tarvitsetko vettä?''
Lily, Kelly ja Lola kyselivät yhtä aikaa Chellyltä, joka oli nostanut kätensä torjuvasti eteensä.
''Arvostan huolenpitoanne, kaverit, mutta pärjään kyllä. Öitä.''
''Mut-'' Lola ja muut sanoivat yhtä aikaa.
''Ihan tosi. Hyvää yötä.'' Chelly lähti tyttöjen portaisiin ja Lily, Lola ja Kelly hiljentyivät.
Chelly aikoi juuri nousta portaisiin kun William laskeutui alas viereisistä mukanaan raskaannäköinen matka-arkku. William vilkaisi Chellyä kylmästi ja rymisteli kohti muotokuva-aukkoa niin nopeasti kuin vain pääsi. Chelly käänsi katseensa Williamin selästä Siriukseen, joka oli liikkumatta ja seurasi Williamin menoa. Chelly oli aivan varma, että jos oleskeluhuone olisi ollut tyhjillään, William olisi saanut jo uudet kasvot Siriuksen ansioista.
''Minua vähän huolestuttaa Chelly'', Lily mietti Jamesin kainalosta.
''Jaa. Miten niin?'' James kysyi.
''No, hän saattaa esittää kovaa ja itsenäistä, mutta minä tunnen hänet ja tiedän että hän kärsii sisällään.''
''No, kukaan ei oikein voi auttaa häntä'', James tuumasi.
''Niin...''
''Tuli muuten mieleen'', James sanoi yhtäkkiä, ''Muistatko sen vedon, jonka löimme silloin kuukausi sitten?''
''Mikä?''
''Se veto ennen oppilaskunnan kokousta.''
''En minä vain muista'', Lily vastasi ja katsoi Jamesia.
''No se veto, että mistä syystä William lentää pihalle koulusta.''
Lily kurtisti kulmiaan ja katsoi Jamesia muistellen vetoa, josta kyseinen poika puhui.
''Tiesitkös, kukkaseni, että olet söpö miettiessäsi'', James virnisti. Lily näytti tälle kieltä.
''Taidan muistaa sen. Käytännössä tuli tasapeli: Sinä veikkasit, että William lähtee törttöilystä ja minä taas sitä, että hän lähtee jostain muusta syystä. Jos jätettäisiin ne kaljuunat vaihtamatta?'' Lily ehdotti.
''No joo.''
Keskiyö koitti, eikä Chelly ollut nukkunut kuin hajanaisia minuutteja. Välillä hän oli nukahtanut levottomaan uneen ja herännyt siitä muutaman minuutin kuluttua ja taas valvonut tunnin tai kaksi. Lily ja muut olivat nukkuneet jo vaikka kuinka pitkään, joten Chellyllä ei ollut edes juttuseuraa, eikä hän raaskinut herättää esimerkiksi Lilyä vain siksi, että hänellä oli tylsää valvoa yksin. Chelly huokaisi ja laskeutui alas sängyltään ja pujotti jalkansa aamutossuihin. Hän nosti peittonsa ympärilleen ja lähti niin hiljaa kuin vain pystyi kohti oleskeluhuonetta. Hän aukaisi oven hiljaa, mutta silti se narahti ikävästi. Ääni kuulosti kamalan kovalta hiiren hiljaisessa yössä. Päivällä ovi narisi aivan samalla tavalla, mutta ääni vaimentui muiden äänien alle. Perhana, Chelly ajatteli ja vilkaisi ystäviensä sänkyjä, oliko kukaan herännyt. Lola kääntyi selälleen ja Kelly yski. Lily pysyi täysin liikkumatta ja hengitti tasaisesti. Kukaan ei siis ollut herännyt narahdukseen. Chelly astui ovesta portaikkoon ja veti oven hiljaa perässään kiinni, mutta jälleen se narahti ikävän kovasti.
Tyttö ei välittänyt siitä, vaan laskeutui kylmät portaat alas hämärään oleskeluhuoneeseen.
Oleskeluhuoneen takkatuli oli sammunut ja vain hiillos oli enää jäljellä. Kotitontut eivät olleet ilmeisesti vielä käyneet siivoamassa, sillä pöydillä oli roskia, tuolit olivat vinossa ja mattojen kulmat rullalla. Chelly käveli ensin takan eteen ja laittoi pari puuta hiilloksen päälle. Puut hän otti puutelineestä, joka oli takan vieressä. Kun puut alkoivat syttyä palamaan, Chelly meni istumaan sohvalle ja käpertyi peittonsa alle. Hän kerkesi istua hyvän tovin, kunnes muotokuva-aukolta kuului ääniä. Joku kompuroi ilmeisesti sisään ja Chelly oletti sisään tulijan olevan kotitonttu. Muotokuva kolahti kiinni, mutta siltikään ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla.
''Kuka siellä?'' Chelly kysyi normaalilla puheäänellä. Se, joka oli tullut sisään, kompastui tuoliin ja kaatui lattialle.
''Perkele'', kuului ääni, jonka Chelly tunnisti.
''Sirius, mitä sinä täällä teet?'' hän kysyi. Sirius kömpi ylös lattialta näkymättömyysviitta puoliksi hartioillaan.
''Kävin keittiössä'', Sirius vastasi ja otti näkymättömyysviittaa pois päältään samalla kun käveli Chellyn viereen sohvalle.
''Yllättikö nälkä?'' Chelly hymähti ja nosti peittoaan, jotta Sirius saattoi ottaa sen harteilleen.
''No joo. Mitäs sinä sen puoleen teet täällä keskellä yötä?''
''En oikein saanut unen päästä kiinni.''
''No, valvotaan sitten kahdestaan ja surkutellaan surkeita elämiämme'', Sirius virnisti ja Chelly naurahti tälle. He istuivat hetken hiljaa tuijotellen takkaan.
''Tiesitkö, että yö on tylsää aikaa'', Sirius huomautti hetken kuluttua.
''Jep. Ainakin se on tylsä, jos joutuu olemaan yksin.''
''Kaksimielisyyttä ilmassa'', Sirius sanoi kuin joku tutka.
''Et olekaan pitkään aikaan sanonut tuota.''
''Ei ole ollut aihetta.''
''Yhteen aikaan sanoit joka toiselle asialle 'kaksimielisyyttä ilmassa' tai 'haiskahtaa kaksimieliselle'.''
''Olen kasvanut yli siitä vaiheesta'', Sirius sanoi ja huokaisi.
''Ja mistä lähtien sinä olet ruvennut huokailemaan noin raskaasti?'' Chelly ihmetteli ja katsoi Siriusta, joka käänsi katseensa Chellyyn. He katselivat hetken toisiaan silmiin, kunnes Sirius kuiskasi: ''Tässä kohtaa, kaikkien siirappisuuksien lakien mukaan, minun tulisi suudella sinua. Noudatammeko me sitä lakia?''
''Enpä usko'', Chelly kuiskasi vastaukseksi, käänsi päänsä jälleen takkaan päin ja nojasi sen Siriuksen olkapäähän.
Sirius säpsähti hereille kello neljä. Hän katseli ympärilleen pilkkopimeässä oleskeluhuoneessa. Takan hiillos oli sammunut aika päiviä sitten ja kotitontutkin olivat käyneet siivoamassa, sillä puukori oli täytetty ja pergamentit olivat hävinneet pöydiltä.
''Chelly'', Sirius kuiskasi tytölle, joka oli käpertynyt hänen kainaloonsa.
''Chelly, herätys'', Sirius kuiskasi uudestaan. Chelly mumisi heräämisen merkiksi ja kysyi silmät kiinni: ''Onko aamu?''
''Aamuyö.''
’’En jaksa liikkua’’, Chelly sanoi ja huokaisi.
’’Et ole ainoa’’, Sirius sanoi ja haukotteli.
’’Mitä sanoisit, jos jäätäisiin tähän?’’ Chelly ehdotti hymyillen.
’’Käy minulle’’, Sirius sanoi ja haistoi Chellyn omenan tuoksuisia vaaleita hiuksia.
’’Ethän naura kun sanon tämän?’’ Chelly kysyi yhtäkkiä.
’’Riippuu siitä mitä aiot sanoa’’, Sirius sanoi ja virnisti tytön hiuksiin.
’’Kun olen vieressäsi, tuntuu jotenkin turvalliselta’’, Chelly hymähti. Sirius aukaisi silmänsä yllättyneenä Chellyn siirappisesta puolesta. Sirius todella joutui taistelemaan itseään vastaan, ettei olisi suudellut Chellyä. Hetki oli liian siirappinen Siriuksenkaan vastustettavaksi ja nyt se kaikki sokerisuus ja hattaramaisuus valui korvista sisään. Sillä hetkellä hän vasta älysi miten James osasikaan olla niin imelän tahmea Lilyä kohtaan. Salakavalasti uusi tunne pyrki ulos kierrellen ja kaarrellen kuin kastemato ongen koukussa.
’’Chelly’’, Sirius kuiskasi. Chelly ynähti vastaukseksi.
’’Tai ei sittenkään mitään. Öitä.’’
’’Öitä.’’
''Anturajalka ylös!'' kajahti oleskeluhuoneessa kello seitsemän aamulla. Molemmat, Chelly ja Sirius hätkähtivät pahemman kerran ja Chelly kierähti sohvalta lattialle vetäen peiton mukanaan.
’’Mikä riivattu sinua oikein vaivaa?! Etkö näe että olimme nukkumassa?’’ Sirius ärähti ja nousi istumaan sohvalla. Chelly nousi peiton kanssa takaisin sohvalle.
’’Kyllä huomasin, että olitte nukkumassa mut- hei, hetkonen! Pikakelaus taaksepäin. Miksi te itse asiassa nukuitte täällä?’’
’’Ei kuulu sinulle’’, Sirius murahti, mutta Chelly aukaisi suunsa.
’’Vietimme romanttisen yön, totta kai. Mitä sitten luulit?’’
’’Hah, hah. Olipa hauska juttu’’, James sanoi.
’’No joko voit sanoa, miksi tulit herättämään?’’ Sirius kysyi raapien päätään.
''Ajattelin pitää huispausharjoituksia koko päivän'', James sanoi.
''HULLUKO OLET?!'' Sirius huudahti ja hyppäsi täysin virkeänä pois sohvalta.
''En, vaan viisas. Emme ole harjoitelleet ollenkaan viime viikolla emmekä sitä edeltävällä ja peli on viikon päästä!''
''No se on eriasia.''
''No niinpä. Vaatteet päälle ja aamupalalle. Käyn herättämässä Lilyn'', James sanoi ja meni takaisin makuusaleihin. ’’Ai niin. Käy herättämässä Luke.’’
''Joo'', Sirius vastasi. ’’Anteeksi kun jouduit heräämään.’’
’’Ei se mitään’’, Chelly vastasi ja haukotteli.
Tyttöjen makuusalissa oli hiljaista ja pimeää. Paksut samettiverhot peittivät kaikkien sänkyjä ja James hipsi ensimmäisen sängyn luokse, sillä hänellä ei ollut mitään hajua, mikä sängyistä oli Lilyn. Hän raotti sängynverhoja ja näki tummanruskeat hiukset, eli kyseessä oli siis Lolan sänky. James laittoi verhot takaisin kiinni ja hipsi seuraavalle sängylle. Se osoittautui Chellyn sängyksi ja vasta seuraava sänky oli Lilyn. James aukaisi toisen puolen verhon kokonaan ja istahti Lilyn sängyn laidalle. Hän kumartui tytön korvan lähelle ja kuiskasi: ''Lily.'' Lily mumisi jotain, ja raotti toista silmäänsä. Hän tarkensi katseensa Jamesiin ja nousi istuma-asentoon.
''Mitä sinä täällä?''
''Tulin herättämään sinut. Päätin yöllä, että pidämme tämän päivän huispausharjoituksia.''
''Okei.''
''Voisitko käydä herättämässä Saran, Sarahin ja Christinen? En nimittäin haluaisi kuokkia heidän makuusaliinsa'', James kysyi hiljaa.
''Joo'', Lily sanoi. James nousi pois sängynreunalta, jotta Lily pääsisi ylös.
''Nähdään aamupalalla'', James sanoi ja meni takaisin omaan makuusaliinsa.
Jamesin astuttua takaisin omaan makuusaliinsa, hän näki Siriuksen makaavan lattialla.
''Herätys'', James sanoi ja potkaisi Siriusta kevyesti mahaan.
''Enhän minä edes nukkunut'', Sirius murahti ja hätkähti hereille.
''No miksi makaat sitten lattialla kuorsaten, jos et kerran nukkunut?'' James virnisti ja suunnisti vessaan, ''Oletan, että kun tulen vessasta, olet häipynyt herättämään Luken ja painunut itse aamupalalle.''
''Selvä, herra kenraali Potter'', Sirius mutisi ja sukelsi huispauskaapuunsa vetäen sen päänsä yli.
Lily letitti hiljaa hiuksiaan. Hän oli pukeutunut hetki sitten upouuteen tulipunaiseen huispauskaapuunsa, jonka McGarmiwa oli hänelle toimittanut viikon karsintojen jälkeen. Hän otti kulhosta pompulan ja laittoi sen siistin letin päähän nousten ylös meikkauspöydän tuolilta. Lily katsoi vielä peilikuvaansa ja hymyili ennen kuin astui hiirenhiljaa ulos makuusalista portaikkoon.
Portaikossa Lily törmäsi peitonvälissä hortoilevaan Chellyyn.
’’Missäs sitä ollaan notkuttu koko yö?’’ Lily uteli.
’’En jaksa selittää’’, Chelly huokaisi väsyneenä ja ohitti Lilyn.
’’Ei sitten’’, Lily sanoi hymyillen ja jatkoi matkaansa.
Hän suuntasi kohti nuorempien makuusaleja, sillä seitsemäsluokkalaisten tyttöjen makuusalit olivat aivan tornin päädyssä. Muutama porrasaskelma, niin hän oli kuudesluokkalaisten makuusalien kohdalla. Lily katseli kylttejä, jotka olivat kunkin oven vieressä ja huomasi, että Saran makuusali oli kolmas vasemmalta. Hän astui hiljaa sisään ja meni Saran sängyn luokse (oven edessä olleessa kyltissä oli jokaisen huoneen asukkaan nimi ja sängynpaikka).
''Sara'', Lily kuiskasi verhojen raosta.
''Kuka siinä?'' Sara kysyi kivahtaen ja hieroi silmiään, ''Älyätkö sinä yhtään, että nyt on viikonloppu?!''
''Anteeksi, mutta James käski tulla herättämään huispausharjoituksiin'', Lily kuiskasi vastaukseksi.
''No nyt se hullu on menettänyt viimeisenkin järjenhivenen'', Sara mutsi ja tuli sänkynsä toiselta puolelta pois. Lily aukaisi sängyn vasemmanpuoleiset verhot ja näki Saran laittavan aamutossujaan jalkaansa.
''Pue päällesi ja tule Suureen saliin aamupalalle. Käyn herättämässä vielä Sarahin ja Christinen'', Lily sanoi ja hipsi jälleen ovelle.
''Kyllä, kyllä'', Sara mutisi ja painui vessaan.
Lily astui takaisin portaikkoon ja jatkoi matkaansa oikealle. Parikymmentä porrasta käveltyään hän saapui kolmasluokkalaisten makuusalien kohdalle ja meni sen oven kohdalle, jossa Sarah ja Christine nukkuivat. Lily aukaisi oven hiljaa ja sipsutti kohti Christinen sänkyä.
''Christine'', Lily kuiskasi. Ei vastausta.
''Christine'' Lily toisti, eikä siltikään kuulunut vastausta. Lily tökkäsi kevyesti Christineä kylkeen, eikä tämä vieläkään herännyt.
''Christine'', Lily sihahti jo kovemmalla äänellä, mutta vastausta ei vieläkään kuulunut. Lily alkoi epäillä, olisiko Christine herännyt edes silloin, jos joku olisi hankkinut rummut ja tamburiinin ja alkanut pitää sellaista mökää, mikä olisi riittänyt herättämään koko linnan.
''Christine!'' Lily sanoi jo melkein normaalilla puheäänellä. Viereisestä sängystä kuului liikettä, ja Lily pelkäsi herättäneensä jonkun muun.
''Turha vaiva'', kuului ääni verhojen takaa. Joku vetäisi verhot auki ja Sarah kurkisti niiden takaa.
''Räjäytä vaikka pommi hänen korvansa juuressa, niin hän ei herää'', hän sanoi ja astui lattialle. ''Mitä muuten teet täällä, Lily?''
''Aa, joo. James käski tulla herättämään. Hän aikoo pitää koko päivän huispausharjoituksia.''
''Okei'', Sarah sanoi ja asteli vessoille. Hän tuli sieltä hetken kuluttua pois kädessään vesilasi, jossa oli ilmeisesti kylmää vettä, koska Sarah hörppäsi pienen hörpyn siitä.
''Mitä aiot?'' Lily kysyi kun Sarah suunnisti Christinen sängyn viereen.
''Kohta näet'', Sarah sanoi, aukaisi Christinen verhot ja kippasi vesilasin sisällön ystävänsä naamalle.
''Onko aamu?'' Christine kysyi pirteänä kuin peipponen.
''Jep. Nouse ylös ja pukeudu. Huispausharjoituksia koko päivän'', Sarah selvensi ystävälleen, joka kuivasi kasvojaan vedestä.
''Okei'', Christine vastasi ja tassutteli vessaan.
''Okei...'' Lily sanoi hitaasti, ''herätätkö hänet joka aamu tuolla tavalla?''
''Jep. Muuten hän ei herää'', Sarah vastasi.
''No minä taidan lähteä. Tulkaa aamupalalle. Luulisin että harjoitukset alkavat kahdeksalta'', Lily sanoi ja meni ovelle ja aukaisi sen.
''Okei'', Sarah vastasi ja Lily meni menojaan.
Kun Lily saapui Suureen saliin, siellä ei ollut ketään muuta kuin Sirius, James ja Luke.
''Tulevatko Sarah, Sara ja Christine?'' James kysyi kun Lily istui tämän viereen pöydän ääreen Siriusta vastapäätä. Siriuksen katse oli lasittunut suoraan eteenpäin ja hänen suupielestään roikkui kananmunan riekale.
''Joo. Oletko varma, että Sirius on yhä hereillä?'' Lily kysyi kulma koholla hymynkare suupielessään.
''En'', James vastasi ja otti lusikan pöydältä. Hän napautti kuperalla puolella Siriusta otsaan.
''Auts'', Sirius sanoi normaalilla äänellä, ja kananmunan riekale tipahti hänen lautaselleen.
''Herätys'', James sanoi ja napsautti sormiaan Siriuksen naaman edessä.
''Olen koko ajan hereillä'', Sirius vastasi tasaisella äänellä, ''joten lopettaisitko ystävällisesti tuon napsuttelun.''
''Ihan miten vain'', James sanoi ja kuuli askelia ovelta päin.
''Hoi, tulkaa tänne!'' hän huudahti kun näki Saran, Sarahin ja Christinen tulevan sisään saliin.
''James Stefan Potter'', Sara ärähti kun lysähti Siriuksen viereen, ''Olet viimein tullut hulluksi. Pitää nyt harjoituksia LAUANTAINA aamulla kello KAHDEKSAN!''
''Ei pidä valittaa, jos huispausmestaruus yhtään kiinnostaa'', James totesi.
''Katsokin, että ilmoitat tästä lähtien vähintään päivää ennen harjoituksista. Et saman päivän aamuna! Menin eilen nukkumaan vasta kahdelta!'' Sara puhisi.
''Kuule siitä et voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi'', James sanoi ja nousi pöydästä. ''Haluan nähdä teidät viidentoista minuutin kuluttua kentällä.'' Sara mulkaisi Jamesin perään ja heitti tätä sämpylällä. James ei välittänyt tästä vaan jatkoi matkaansa ulko-oville.
Aamiaisensa jälkeen Sara nousi pöydästä ja oli jo lähdössä oville, kunnes hoksasi, että Sirius ei liikahtanut mihinkään suuntaan.
''Sirius'', Sara sanoi ja tökkäsi muumion tavoin istuvaa Siriusta. ''Herätys ja kentälle.''
''Väsyttää'', Sirius ruikutti mutta nousi vastentahtoisesti ylös ja raahautui Saran perässä ulos.
Ulkona oli sanalla sanoen kylmää kuin jääkaudella. Pakkasta oli varmaan miljoona astetta, siltä se ainakin Siriuksesta tuntui tämän kalistessa kentän reunalla.
''Vo-voitais-siinko jo al-aloitt-ttaa?'' Sirius kysyi hampaat kalisten.
''Kyllä, kyllä'', James sanoi ja rykäisi hieman. ''No niin, joukkue. Nämä ovat ensimmäiset harjoituksemme uudella kokoonpanolla, joten painotan uusille jäsenille: Harjoituksissa ei löysäillä eikä laiskotella. Sirius, tämä koskee myös sinua.''
''Minäkö muka laiskottelen...'' Sirius mutisi kun James jatkoi puhettaan.
''Tiedossa on hieno päivä harjoitteluun. Taivas näyttää selkeältä ja on erittäin epätodennäköistä, että tänään tulisi lunta tai räntää. Silti meidän on varauduttava siihen, että joudumme pelaamaan huonossa säässä'', James luennoi.
''Jo riittää luennointi. Mitä teemme ensimmäisenä?'' Sara kysyi ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle.
''Joo, aluksi lämmitellään hölkkäämällä kenttä viisi kertaa ympäri'', James sanoi. Kukaan ei liikahtanutkaan.
''Mikä maksaa? Hop, hop! Hölkkäämään siitä!'' James patisti ja joukkue lähti hölkkäämään.
''Eikös tämä olekaan huispausjoukkue?'' Christine kysyi Sarahilta, kun he lähtivät hölkkäämään muiden perään. Christine kohautti harteitaan ja hölkkäsi Sarahin vierellä.
Parin kierroksen jälkeen Lilystä alkoi tuntua jo tukalalta. Hän ei todellakaan ollut missään huippukunnossa, vaikkei kyllä rapakunnossakaan. Jotain siltä väliltä, kenties. Lilyn kylkeä pisti inhottavasti ja hengittäminen tuntui erittäin vaikealta. Kentällä oleva lumikerros vaikeutti juoksemista aika tavalla ja sukatkin alkoivat olla jo märän puoleiset. Vielä yksi kierros, Lily ajatteli kyljen kipristellessä inhottavasti.
Sarah ja Christine olivat uupuneet puoleen väliin kenttää ja kävelivät lähes kaksinkerroin.
''En tiennytkään'', Sarah huohotti, ''että minulla on näin huono kunto.''
''Jep. Vaikka olenkin käynyt viikoittain lenkillä järven ympäri, siltikään en jaksa'', Christine läähätti astellessaan yhä lähemmäksi ja lähemmäksi lähtöpaikkaansa. Sirius, Luke, Sara ja James eivät olleet lähes yhtään hengästyneitä. Se johtui ilmiselvästi siitä, että he olivat hölkänneet saman matkan monesti aikaisemminkin. Lily, Sarah ja Christine tulivat puolikuolleina takaisin luutien ja pallojen kohdalle.
''Okei, nyt kun kaikki ovat saapuneet takaisin lämmittelykierroksilta, päästäänkin itse asiaan'', James aloitti reippaasti.
''James kuule, anna heidän edes hetken hengähtää. Näethän sinä ilmiselvästi, että he ovat kuoleman partaalla'', Sara sanoi hymyillen vinosti, ''muistat varmasti itse millaista ensimmäisissä harjoituksissasi oli?''
''Öh'', James sanoi hämillään, ''Okei. Viiden minuutin hengähdystauko, mutta sitten kyllä aloitamme kunnolla harjoitukset.''
''Kiitos'', Sarah hengähti ja nojasi kätensä polviinsa.
Chelly oli juuri herännyt. Kukaan muu makuusalissa ei esittänyt vielä elonmerkkejä, joten hänellä oli pieni hetki ajatella asioita yksinään. Tai no, toisaalta samat ajatukset pyörivät hänen päässään vinhaa vauhtia ja Chellystä tuntui kuin hän ei olisi pysynyt niiden perässä. Hän vilkaisi ympärilleen ja näki Lilyn sängyn siististi pedattuna. Missähän Lily on?, hän mietti puoliääneen. Hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa, mitä James oli pajattanut herättäessään Siriusta. Ilmeisesti se liittyi huispaukseen, sillä Lily oli tullut häntä vastaan portaissa. Chelly asteli meikkauspöydän luokse. Siinä oli palanen pergamenttia, jossa luki Lilyn käsialalla: Olen huispausharjoituksissa. Turha odottaa ennen iltapäivää, terveisin Lily. Sekin pulma siis ratkesi, Chelly ajatteli, ruttasi lapun ja laittoi sen roskakoriin. Tämän jälkeen hän otti collegetakkinsa tuolin selkänojalta ja laittoi sen päällensä ja aamutossut jalkoihinsa ja lähti pois makuusalista.
Oleskeluhuoneen kello näytti puolta yhdeksää. Chelly päätti mennä aamupalalle ja etsiä jotain juttuseuraa, sillä hän ei halunnut todellakaan olla yksin ja miettiä sitä, mitä edellisiltana oli tapahtunut. Hän käveli muotokuva-aukolle ja siitä ulos. Hämärässä käytävässä ei ollut kiva olla yksin. Chellystä tuntui kuin joku olisi seurannut häntä. Aina kun hän kääntyi katsomaan taakseen, hänestä tuntui kuin seuraaja olisi piiloutunut patsaan taakse tai jotain. William on poissa koulusta. William on poissa koulusta, Chelly toisti itselleen päänsä sisällä, mutta siltikään hän ei uskonut itseään. Hän nopeutti vauhtinsa hölkkäykseen ja lopetti vasta Suuren salin ovien edessä. Hengästyneenä Chelly käveli Rohkelikkojen pöytään ja istui tavanomaiselle paikalleen pöydän keskivaiheille.
''Moi Chelly'', kuului Chellyn takaa. Chelly hätkähti ja kääntyi ympäri katsoakseen kuka häntä oli kutsunut. Kutsuja olikin vain hänen tuttunsa korpinkynnestä.
''Ai, moi Annabella'', Chelly sanoi huojentuneena. Älä nyt hyvä ihminen ole ylisäikky! Chelly huudahti päänsä sisällä itselleen.
''Missä ystäväsi ovat?'' lyhyttukkainen Annabella kysyi.
''Kuka missäkin. Lily on huispauskentällä ja Kelly ja Lola nukkuvat. Tai nukkuivat silloin kun minä lähdin'', Chelly vastasi olkiaan kohauttaen.
''Okei'', Annabella sanoi ja oli hetken hiljaa kunnes paukautti pirteästi: ''Ethän pane pahaksesi, jos istun kanssasi syömään aamupalaa?''
''Kaikin mokomin.''
Annabella istui Chellyn viereen pöyhien lyhyitä kullanruskeita hiuksiaan.
''Mitä sinulle muuten nykyään kuuluu?'' hän kysyi ja kaatoi teetä kuppiinsa. Chelly sorkki murojaan lusikalla.
''Eipä kummempia'', hän vastasi ja otti pehmenneitä muroja suuhunsa.
''Jaa. Mitä Williamille kuuluu?'' Annabella kysyi. Samaan aikaan lusikka Chellyn kädestä tippui lautaselle ja tyttö vetäisi muromössöä henkeensä.
''Sanoinko jotain hassua?'' Annabella kysyi ja hakkasi Chellyä selkään. Chelly yski punaisena ja pudisti samalla päätään.
''Ota nyt edes mehua ennen kuin tukehdut'', Annabella sanoi ja otti mehulasin käteensä. Hän kuitenkin tiputti lasin ja mehu levisi pöydälle, muroihin ja heidän housuilleen.
''Hups'', Annabella sanoi katsoen mehutippoja, jotka tippuivat pöydänreunan yli. ''Anteeksi.''
''E- ei se mitään'', Chelly vaikersi. Vaikka hänellä olikin mennyt vain pieni murunen muroja väärään kurkkuun. Se tuntui silti erittäin inhottavalle.
''Mitenkä sinä nyt tuolla tavalla vedit muroja väärään kurkkuun?'' Annabella kysyi.
''En tiedä. Hengitin ja nielaisin kai yhtä aikaa'', Chelly selitti ja kuivasi mehut pois taikasauvallaan.
''No höh. Niin et vastannut kysymykseeni: Mitenkä William voi?''
''Öh... en välittäisi puhua siitä juuri nyt'', Chelly vastasi ja syventyi leipäänsä.
''Ai... erositteko te?''
''Se on vähän mutkikkaampi juttu'', Chelly vastasi vältellen. Annabella oli kävelevä katastrofi ja kaikenlisäksi juorukello. Chellystä tuntui joskus, että Annabellan ympärillä olevat esineet ja ihmiset vetivät terävästi henkeä, sillä koskaan ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi.
''Okei, no ei puhuta siitä sitten'', Annabella sanoi hymyillen ja tiputti lusikkansa lattialle. Chelly pyöritti huvittuneena päätään, kun tyttö kömpi lusikkansa perään.
''Luke! Heitä kaato tänne!'' James huusi maalisalkojen lähellä leijuvalle joukkuetoverilleen. Luke heitti kaadon ja James sai sen helposti kiinni.
''No niin, kuuntele tarkkaan Sarah: Ota kaadosta kunnon ote tällä tavoin'', James neuvoi Sarahia, joka ei oikein osannut heittää oikealla tyylillä. Tyttö oli reväyttänyt kätensä jo kaksi kertaa ja kahdesti James oli joutunut korjaamaan sen.
''En minä opi tätä ikinä!'' Sarah huudahti ja otti jälleen kerran kaadon käteensä ja yritti matkia Jamesin neuvoa.
''Ei pidä lannistua'', James lohdutti, ''Et ole ainoa, jolla on ollut vaikeuksia löytää oikea tyyli heittämiseen. Se kestää aikansa, kunnes yhtäkkiä se naksahtaa kohdilleen, ja heität lopun elämää kaatoa samalla tavalla ilman minkäänlaisia vammoja käsivarsissa.''
''Voi olla joo.'' Sarah katsoi tarkasti, että sormet olivat oikeissa paikoissa ja ranne oikeassa asennossa, heilautti kätensä taaksepäin ja toi sen takaisin eteen päästäen kaadosta irti. Kaato lensi nopeasti kohti Lukea, joka kuitenkin sai sen kiinni.
''No nyt oli paljon parempi!'' James iloitsi, ''sitten Christinen vuoro. Christine, otatko kaadon ja heität sen Lukea kohti. Katson onko heittotyylissäsi hiomisen varaa.''
''Okei'', Christine sanoi ja otti Sarahin ojentaman kaadon vastaan. Christine oli seurannut vierestä kun James opetti Sarahille heittotekniikkaa. Hän yritti parhaansa mukaan asetella sormiaan oikein ja lopulta hän heitti kaadon Lukelle.
''Auuu!'' Christine huudahti kun kaato irtosi hänen kädestään.
''Mitä kävi?'' James kysyi ja leijui hitaasti Christinen luokse.
''Ranne'', Christine voihkaisi.
''Selvä homma'', James sanoi ja otti sauvansa selkänsä takaa. ''Liikkumatta, tämä ei satu yhtään.''
Violetin sininen valo välähti ja Christinen ranne oli taas ehjä.
''Yleinen virhe kaatoa heitettäessä'', James luennoi, ''kiersit liikaa rannettasi. Sen takia se venähti. Mahdollisimman pieni ranteen kiertoliike, niin säästyt vaurioilta. Muuten heittosi oli oikein hyvä.''
Christine nyökkäsi, asetteli sormensa ja ranteensa oikeaan asentoon ja heitti kaadon Lukelle. Kaato viiletti taas vinhaa vauhtia kohti Lukea, mutta tällä kertaa se menikin keskimmäisestä vanteesta läpi.
''JEE!'' Christine tuuletti.
''Hyvä!'' James sanoi. Pitkäpiimäinen harjoitus tuotti sittenkin tulosta. ''Jatkakaa te kaadon heittelyä ja muistakaa aluksi keskittyä käden asentoon, sillä se on aika tärkeä juttu. Kun tuntuu siltä, että käsi ja sormet asettuvat oikein kaadolle, niin kannattaa ruveta kiinnittämään yhä vähemmän ja vähemmän huomiota siihen.''
''Joo'', Sarah sanoi. James nyökkäsi ja viiletti takaisin maahan Lilyn luokse.
''No, löytyykö mitään hyödyllisiä vinkkejä?'' James kysyi Lilyltä, joka luki Huispaus kautta aikojen -kirjaa.
''No oikeastaan joo. Olen lukenut erilaisista kuviotaktiikoista'', Lily vastasi ja laittoi hattunsa paremmin päähänsä.
''Hyvä. Ajattelinkin vähän ajan kuluttua kokeiluttaa kaikilla uusilla laiskiaispyörähdystä'', James sanoi ja kietaisi kätensä Lilyn hartioille.
''Paljonko kello on?'' Lily kysyi. James nosti hihaansa ja katsoi rannekelloaan.
''Oho'', hän yllättyi, ''kello on jo puoli yksitoista!''
''Aika tosiaan menee nopeasti'', Lily sanoi.
''HEI!'' Sirius karjui yläilmoista, ''YLÖS SIELTÄ KYYHKYLÄISET! EI TEILLÄ OLE OIKEUS LAISKOTELLA, VAIKKA NYT OLETTEKIN NIIN RAKASTUNEITA!''
''SUU KIINNI ANTURAJALKA!'' James karjaisi takaisin.
''TURHA VAIVA SIRIUS!'' Sara huusi Siriukselle toiselta puolelta kenttää.
''NO AI MITEN NIIN?'' Sirius huusi Saralle.
''NO LUULETKO TOSISSASI, ETTÄ JAMES TULEE VAPAAEHTOISESTI TAKAISIN ILMAAN? LILYN PITÄÄ VÄHINTÄÄN LAHJOA HÄNET!''
''ANTEEKSI, SARA, MUTTA EN TAJUA YHTÄÄN MITÄÄN MITÄ SINÄ HÖPÖTÄT'', Sirius huusi nauraen takaisin.
''SE ON SINUN ONGELMASI. MITÄS OLET PUTKIAIVO'', Sara huusi nauraen.
''MINÄ SINULLE PUTKIAIVOT NÄYTÄN!'' Sirius huusi ja lähti kovaa vauhtia syöksymään Saraa kohti. Sara otti vauhtia ja lähti Siriusta karkuun niin nopeasti kuin vain luudallaan pääsi.
''ÄLÄ EDES KUVITTELE SAAVASI MINUA KIINNI!'' Sara ilkkui Siriuksen lähestyessä tätä koko ajan.
''No voi herranjestas sentään'', James sanoi Lilylle.
''Mitä?''
''Siriuksesta tuli sitten yhtäkkiä kolmevuotias.''
''Eikö hän ole aina ollut kolmevuotiaan tasolla?''
''No joo, mutta nyt se näkyy jo ulospäin. Mitähän ensiviikon pelistäkin tulee? Tällä menolla häviämme Korpinkynnelle tuhat nolla. Ja se vasta nöyryyttävää olisi! Korpinkynnellä on tänä vuonna joukkue täynnä pelkkiä nuijia.''
''Ei pidä antaa periksi'', Lily lohdutti ja laittoi kätensä Jamesin olkapäälle. ''Uskon, että viikon ahkeralla harjoituksella tästä joukkueesta leivotaan vielä maajoukkueen tasoinen joukkue.''
''Kunpa vain olisin yhtä luottavainen kuin sinä.''
-
Jes!!! vihdoinkin jatkoo!! hyvä luku oli taas ja virheet ei häirinny mun lukemista ja niitä en huomannu (tosin en yleensäkkää huomaa virheitä enkä häiriinny niistä)
(kai tekstissä muutama virhe vois löytyä jos alkais pilkkuanussiin)
noo... kirjotat hyvin ja selkeesti eli lukeminen ei oo hidasta ja raskasta...
odotan jälleen uuttalukua jos siinä ei kestäis yhtä kauan kuin tässä.
jatkoo!!! :)
-
Ooh <3 työ ihanat ootte antanu kommenttia. Kiitos <3
maikkimaa: Kiitos kommentista! Varoitan: nämä luvut, mitä lisäilen tänne, on jo valmiita lukuja. Aina kun alotan kirjottamaan uutta lukua, kirjoittamisessa oikeasti venähtää kuukausi tai kaksi (Lilah on elävä todistaja siitä, että jatkon saapumisessa aina kestää). Mutta tosi mukava että odottaa aina innolla uutta lukua :) Yritän parhaani mukaan saada aina tapahtumarikkaita ja pitkiä lukuja varsinkin sen takia, koska ne ilmestyvät niin pitkin väliajoin. Pettymys olisi silloin varmasti suuri, jos kaksi kuukautta kestää kirjottaa lukua ja sitten ilmestyisi lyhyt ja tylsä pätkä. Toivottavasti vastedeskin jaksat odottaa jatkoa
Lilah: Rakas vakkari kommentoijani :P Kiitos taas ihanan pitkästä kommentista. Ai sinuunkin on iskenyt syysflunssa? No sittenhän meitä on kaksi. Nenä vuotaa koko ajan ja roskis pursuilee nenäliinoja. Ei yhtään kiva. Kiitos vielä kommentistasi :)
Kinuan lisää kommentteja, sillä pienikin sananen piristää muuten ankeaa viikkoani ;>
Ev
-
Sainpas nyt nämä tahan asti kirjoittamasi luvut luettua. Tykkään tästä, varsinkin nuo biisit (Love Will Find A Way, nams <3) olivat tosi hyvä idea. Joissakin kohdissa olin ihan tippa linssissä, kun kelmeistä löytyi niin monta erilaista puolta. Herkkiä hetkiä ja ritarillisuutta. <3
Sait muuten minut innostumaan tästä jo trailerillasi, odotan innolla uusia lukuja ja juonenkäänteitä. :)
(Ja siitä rakentavasta ei sitten puhuta mitään, oli pakko kommentoida tänne. <3)
-
On kivaa lukea kelmeistä, kun ne on niin hauskoja... :D James ja Lily on niiin ihana pari!(Ei Sirius ja Chellykään niin paha pari ole...)
-
En pidä siirappisista minä rakastan sinua -jutuista, mutta kyllä nekin sopivissa määrin ovat hauskoja, pidän hauskoista keskusteluista, Siriuksen vitseistä ja toiminnasta, tässä osassa oli kaikkea sitä sovipissa määrin, hyvä! Tosin jotkut kuvailut olivat vähän 'tönkköjä', muutenkin ehkä kuvailuja saisi olla enemmän.
Jatkoa, kiitos
-
Aww.. ^^
Tossa kaikki, mitä voin nyt sanoa.
Ps. William on perseestä. -.-
-
Loistava luku jälleen! En minä oikein osaa sanoa yhtään mitään tähän, jatkoa vaan.
-
Heipä taas ja kiitos ihanista kommenteistanne <3 Tiedän, tämä tulee huimasti etuajassa, mutta minulla ainakin on hirvittävä joulubuumi päällä, enkä millään malta olla laittamatta tätä tänne :D Olen itse ainakin tyytyväinen tähän kirjotukseen. Ai niin, pienenä huomiona sitten, että tämä on ihan erillinen juttu. Tällä ei ole siis mitään tekemistä muun ficin juonen kanssa. Tämä oli vain viime joulun piriste, jonka kirjoitin :)
Nauttikaa ja kommenttiakin saa laittaa :)
Ev
ps. ja jos oikein haluaa päästä tunnelmaan, niin kannattaa kuunnella joulumusaa; reippaasta rauhalliseen (loppuun suosittelen rauhallista, muuten on ihan sama mitä kuuntelette :D)
Merry Christmas Everyone![/u]
‘’Pojat, tuletteko te koristelemaan kuusta?’’ Lola kailotti Kelmien ja tyttöjen makuusalin väliseltä ovelta.
’’Totta kai, kun oikein noin nätisti pyydätte’’, Sirius sanoi ja ryntäsi tyttöjen makuusaliin juosten kuin maratonjuoksija. Hänen perässään kompuroivat loputkin Kelmit, eli James, Remus ja Peter, joilla kaikilla oli tonttulakit päässä. Lisäksi jokaisen kirkkaanpunaisen hatun päädyssä kilisi iloisesti kulkunen.
’’Mistäs sitä aloitetaan?’’ Sirius kysyi kurkistaen kuusen takaa yksi oksa lähes suussaan. Lily, Chelly, Lola ja Kelly olivat hankkineet kattoon asti ulottuvan kuusen omaan makuusaliinsa, jotta joulutunnelma olisi parempi. Toki oleskeluhuoneessa oli jonkinlainen kuusiviritelmä, mutta se ei tosiaan ollut sama asia kuin oma kuusi, jonka sai koristella ihan millaiseksi halusi. Oleskeluhuoneen joulupuu oli joka vuosi lähes samanlainen, koska kotitontuille oli annettu tarkat ohjeet koristeluun.
’’Hm… mistä olisi järkevintä aloittaa?’’ Lily mietti.
’’Ehkä kynttilöiden laitolla’’, Kelly sanoi, ’’nimittäin sitten voi katsoa paremmin pallojen ja nauhojen sijoituksen.’’
’’Jep’’, Remus sanoi ja otti kynttilälaatikon suuresta joulukoristelaatikosta. Kaikki ottivat ensin kaksi kynttilää käsiinsä ja alkoivat asetella symmetrisesti niitä kuusen joka puolelle.
’’Chelly, laita yksi kynttilä siihen melkein latvaan’’, Lily opasti kun katsoi kauempaa, miltä kuusi näytti. Tänä vuonna kuusesta tulee todella upea, hän mietti ja hymyili tonttuhattu päässään. Kun Peter laittoi viimeisen kynttilän alaoksille, Lily teki loitsun, joka esti kynttilöitä sytyttämästä tulipaloa.
’’Heeeei! Arvatkaas mikä on kokonaan unohtunut!’’ Lola huudahti aivan yhtäkkiä, kun oli ottamassa palloja laatikosta. Hänen tonttulakkinsa tipahti pallojen päälle, sillä hän oli suoristautunut täyteen pituuteensa vähän turhan nopeasti.
’’No?’’ kaikki kysyivät yhtä aikaa.
’’Joulumusiikki! Meillä ei ole joulumusiikkia vielä lainkaan täällä!’’ Lola meni heti vaatekomerolleen ja kaivoi keskikokoisen gramofonin esiin. Gramofonin päällä oli kasa levyjä, joista Lola etsi joululevyn. Hän laittoi levyn soittimeen ja siirsi neulan ensimmäisen musiikkiraidan kohdalle, jolloin alkurätinän jälkeen alkoi kuulua iloista joulumusiikkia.
Jingle bell, jingle bell, jingle bell rock.
Jingle bells swing and jingle bells ring.
Snowing and blowing up bushels of fun,
now the jingle hop has begun
Kaikki nauroivat ja heittelivät nauhoja toistensa päälle. Kuusi unohtui hetkeksi kokonaan, kun James kaappasi Lilyn syliinsä ja uhkasi olla päästämättä tätä alas, ellei Lily suostunut hankkimaan misteliä makuusalin oven yläpuolelle, jotta James voisi suudella häntä.
’’Kyllä, kyllä! Mutta en minä sitä voi hakea, ellet laske minua alas!’’ Lily nauroi.
’’Kyllä sinä voit sen hakea. Minä kannan sinua niin kauan, että saat laitettua mistelin päämme päälle’’, James virnisti.
’’Et sinä jaksa minua niin kauan kannatella’’, Lily sanoi näyttäen kieltään.
’’Kokeillaanko? Missä on misteleitä?’’
’’Suuressa salissa’’, Lily vastasi. James lähti kävelemään ovelle päin ja Lily kiljaisi.
’’Ei! Sinä et kyllä kanna minua koko koulun läpi ja takasin!’’ James ei kuunnellut sylissään rimpuilevaa tyttöystäväänsä, vaan jatkoi matkaansa oleskeluhuoneeseen.
’’Tuokaa ainakin kaksi misteliä tänne!’’ Sirius huusi kaksikon perään.
’’Mitä sinä kahdella mistelillä teet?’’ Chelly kysyi Siriukselta epäilevä ilme kasvoillaan.
’’Sittenpähän näet’’, Sirius virnisti vastaukseksi ja alkoi tanssia musiikin tahtiin laitellen samalla vaivalloisesti koristeita kuuseen. Remus, Peter, Kelly ja Lola liittyivät iloisesti nauraen Siriuksen tanssiin ja koristeluun Chellyn mennessä omalle sängylleen istumaan ja ottamaan sulkakynän ja pergamenttirullan yöpöytänsä laatikosta.
Hei isä ja äiti!
Hyvää joulua! En ole muistanut kirjoittaa vielä kertaakaan tänä vuonna, anteeksi. On ollut kamalasti kiireitä ynnä muuta puuhaa. Lily ja James ovat vihdoin yhdessä!! Arvatkaa onko koko Tylypahka, ehkä lukuun ottamatta Jamesin rakastajattaria, joiden sydämet ovat Lilyn takia murskana, odottanut sitä! Viimein Lily tajusi rakastavansa Jamesia, vaikka sen niin kovasti kielsikin. Mutta, en jaksa puida ystävieni rakkauselämää tässä. Minulle kuuluu tosi hyvää. Koulu sujuu tosi mukavasti. Ja sano äidille ettei seuraavassa kirjeessä kysy poika-asioista tai Siriuksesta. En jaksa aina kirjoittaa samaa luritusta. Kaikki on hyvin!
Ajattelin tulla käymään kotona ensiviikolla. Sovimme Lilyn, Lolan ja Kellyn kanssa, että olisimme jouluaaton täällä, sillä Lily halusi välttämättä viettää joulun Jamesin kanssa yhdessä.
Mutta, nähdään ensiviikolla!
Rakkaudella,
Chelly
****
Lily ja James keräsivät katseita matkallaan Suureen saliin. Lily olisi ihmetellyt, ellei kukaan olisi katsonut vähintäänkin oudosti heitä, sillä James todella oli kantanut Lilyä koko matkan.
’’Väsyttääkö jo?’’ Lily kysyi katsoen Jamesia silmiin.
’’Miten niin? Olet niin kevyt, että tunnut ihan höyhenelle’’, James vastasi ja hymyili Lilylle. He katselivat toisiaan silmiin hetken kunnes Lily huudahti: ’’Hei! Ei minulla silmiä takaraivossa ole! Kohta menemme ovesta läpi, ellet seuraa, mihin olemme kävelemässä.’’ Tosiaan, he olivat saapuneet jo perille. Salin ovet olivat kiinni, sillä jokavuotisen jouluaterian koristelut olivat pahasti kesken. James avasi kuitenkin oven välittämättä Lilyn estelyistä.
’’Vau’’, oli ainoa sana, joka karkasi Lilyn huulilta, kun he astuivat pienestä raosta Suureen saliin.
’’Todellakin vau’’, James henkäisi. Salin koristelut olivat vasta puolessa välissä, mutta silti kaiken pystyi hahmottamaan selvästi: kaksitoista joulukuusta, jotka oli sijoitettu ympäri salia ja yksi suuri, kattoa hipova kuusi, olivat koristeltu jo kokonaan erilaisilla väreillä. Lilyn mieleen kuuset toivat lapsuuden joulut, jolloin heidän kuusensa oli ollut kirjava ja värejä oli ollut vihreästä kanariankeltaiseen. Tämä nosti hymyn Lilyn huulille. Pallot kimaltelivat kynttilöistä lähtevässä valossa ja värikkäät nauhat laskeutuivat latvasta aina lattiaan saakka.
James tunsi, kuinka joku veti häntä lahkeesta. Hän katsoi alas ja näki ryysyisen kotitontun.
’’Haluaisiko herra ja neiti jotain? Keksejä? Vai kenties joulusimaa?’’
’’Haluaisimme pari mistelinoksaa’’, Lily sanoi ystävällisesti hymyillen ja kohta pieni tonttulauma tuli kiikuttaen koria, joka oli täynnä misteleitä.
’’Olkaa hyvät vain! Ottakaa niin paljon kuin tarvitsette’’, tontut piipittivät ja James kumartui niin, että Lily ylettyi ottamaan korista kaksi oksaa.
’’Nyt voit laskea minut alas’’, Lily sanoi ja kietoi kätensä Jamesin kaulaan valmiina laskeutumaan alas.
’’Enpäs’’, James sanoi virnistellen, ’’laita misteli pääsi päälle.’’ Lily katsoi Jamesia hetken ennen kuin nosti oksan päänsä päälle. James vilkaisi oksaa ennen kuin suuteli Lilyä pehmeästi suoraan huulille. Lily vastasi suudelmaan ja salissa alkoi kuulua taputuksia.
’’Aivan ihanaa!’’ jotkin naispuoliset kotitontun piipittivät ja pyyhkivät ilonkyyneleitä rätteihinsä.
’’Herra Potter on vihdoin saanut neiti Evansin itselleen’’, sanoi lähin kotitonttu hymyillen leveästi niin, että sen keltaiset ja terävänmuotoiset hampaat näkyivät. Lily irrottautui suudelmasta välittämättä vastahakoisesta Jamesista, joka olisi ilmeisesti halunnut vielä jatkaa.
’’Höh’’, James sanoi ja näytti nyrpeältä.
’’Olet sitten ladellut minusta myös kotitontuille’’, Lily sanoi hymyillen toinen käsi Jamesin poskella.
’’Eikö olisi saanut?’’ James kysyi.
’’Noo, en ole varma haluanko kotitonttujenkin tietävän minusta kaiken’’, Lily naurahti. James hengähti huomaamattomasti helpotuksesta, kun Lily ei ollut suuttunut hänelle siitä, että hän oli kertoillut kotitontuillekin sydämensä valitusta. Lily taas tajusi vielä enemmän, kuinka paljon James välitti hänestä.
’’Rakastan sinua’’, hän kuiskasi ja suukotti Jamesia otsaan. Kotitontut päästivät ’aaw’ ääniä, aivan kuin joku olisi nostanut kyltin, joissa käskettiin tehdä niin.
’’Ja minä sinua’’, James vastasi ja antoi Lilylle suudelman huulille.
Tyttöjen makuusalissa koristelut olivat jo loppusuoralla.
’’Enää tähti latvaan, niin se on siinä’’, Kelly sanoi ja ihaili kuusta.
’’Jep. Kuka haluaa laittaa sen?’’ Sirius kysyi ja katseli ystäviään, jotka taas sitä vastoin katselivat toisiaan. Portaikosta kuului kikatusta ja kohta Lily ja James rymistelivät sisään James huutaen, että Lily haluaa laittaa tähden paikoilleen.
’’Kyllä joku muukin saa sen sinne latvaan laittaa, jos haluaa, ja James, päästä minut jo alas!’’ Lily nauroi yhä Jamesin sylissä.
’’Ee-en’’, James sanoi, ’’en ennen kuin saan pusun.’’ Sirius, Remus, Peter, Lola, Kelly ja Chelly katsoivat kulmat koholla ja suut auki Lilyä ja Jamesia.
’’Aha’’, Sirius sanoi yhä suu auki ja kulmat koholla, joten ääni, mikä hänestä kuului, kuulosti siltä, että se olisi tullut nenän kautta.
’’No tämän kerran’’, Lily sanoi ja aikoi jo antaa Jamesille pusun, mutta poika vetikin päätään taaksepäin.
’’Misteli’’, hän sanoi ja sai Lilyn pyöräyttämään silmiään. Lily laittoi mistelin heidän yläpuolelleen ja suuteli lyhyesti Jamesia.
’’No nyt päästät minut alas’’, Lily vaati ja James laski hänet pehmeästi lattialle.
’’Käteni ovat ihan puuduksissa’’, James valitti ja kääntyi muihin päin. ’’Anturajalka laita jo suusi kiinni, ennen kuin linnut tekevät pesän sinne.’’ Sirius loksautti suunsa kiinni ja ojensi tähden Lilylle.
’’Eikö kukaan muu halua laittaa tätä tuonne?’’ Lily kysyi.
’’Eikös se ole ihan sama kuka sen sinne laittaa, kunhan se edes on siellä’’, Chelly huomautti.
’’Niin kai sitten’’, Lily sanoi ja kurottui laittamaan tähden latvaan. Kun hän oli laittanut tähden ja päässyt parin metrin etäisyydelle kuusesta hän tajusi, kuinka hieno siitä oli tullut.
’’Se on todella hieno’’, Lily sanoi ja pujotti kätensä Jamesin käteen. Gramofoni soitti juuri silloin Whamin Last Christmas -kappaletta.
‘’Hyvää joulua, Kelmit ja Kelmittäret’’, Peter sanoi toinen käsi Kellyn hartioiden ympärillä.
’’Kuin myös’’, muut vastasivat.
’’Mennäänkö ulos?’’ Lola kysyi käsi Remuksen kädessä. ’’Lumisotaa?’’ Kelmien kasvoille kohosi ovela virne.
’’Te tulette kyllä häviämään, anteeksi vain’’, Sirius surkutteli myötätuntoinen ilme kasvoillaan.
’’Haha! Te häviätte meille’’, Chelly vastasi Siriuksen kainalosta.
’’Lyödäänkö vetoa?’’ James haastoi.
’’Okei! Jos häviätte, joudutte tekemään lumienkelit alasti mahalleen, sekä selälleen’’, Chelly sanoi ja Kelmit olivat pudottaa silmänsä päästään.
’’Kadotit sitten viimeisetkin ruuvisi, vai?’’ Sirius kysyi Chellyltä silmät ymmyrkäisinä.
’’En’’, Chelly vastasi, kuin asia olisi päivän selvä.
’’Siltä se vähän vaikuttaa’’, James sanoi hänkin silmät lautasen kokoisina.
’’No hei! Ei se nyt niin kamalaa voi olla?’’ Chelly sanoi, ’’pilaatte aina kaiken ilon.’’
’’No kyllä se voi olla juuri niin kamalaa! Ensinnäkin siellä on ihan hemmetin kylmää, toisekseen en halua näyttää sukukalleuksiani koko koululle ja kolmanneksi se on vain päätön ajatus!’’ Sirius huudahti.
’’Ja minä kun luulin, että Sirius oli uskalias’’, Chelly tuhahti ja sai Siriukselta pistävän katseen.
’’Teette lumienkelit alasti molemmin puolin tai sitten suutelette kymmenen sekunnin ajan Kalkarosta. Jompikumpi’’, Chelly sanoi itsepintaisesti.
’’JA MINÄHÄN EN RUIKULIIN KOSKE EDES EIFELTORNIN MITTAISELLA KEPILLÄ!’’ Sirius huusi kurkku suorana vieressä olevalle tytölle, ’’MIELUMMIN VAIKKA JÄÄDYN PATSAAKSI ULOS KUIN SUUTELEN SITÄ LIMAISTA KÄÄRMEENPUOLIKASTA!’’
’’Olen muuten satakymmenenprosenttisesti Anturajalan puolella’’, Remus sanoi silmät pyöreinä vilkaisten Jamesia ja Peteriä, joiden leuat olivat loksahtaneet auki.
’’Jos ette suostu, istumme tässä koko loppu vuoden, emmekä puhu teille’’, Lola sanoi ja istui lattialle jalat ristissä.
’’Älä nyt vain sano, että kannatat Chellyn ideaa?’’ Remus kysyi.
’’Miksi en kannattaisi?’’
’’Chelly! Onnittelut! Olet saanut sielunsiskon. Molemmat olette menettäneet järkenne’’, Sirius sanoi ja levitteli käsiään.
’’Eli te siis teette ne lumienkelit?’’ Kelly varmisti.
’’No mieluummin ne, kuin Kalkaroksen suuteleminen’’, James sanoi ja näytti siltä kuin pelkkä ajatuskin olisi kuvottanut häntä.
’’Eli asia on sillä selvä! ’’
’’Hei, hei, odotahan vähän. Jos TE häviätte, niin tekin joudutte tekemään lumienkelit’’, Sirius sanoi.
’’Joo, mutta me EMME häviä’’, Lily sanoi.
’’Ja sehän nähdään!’’
’’Haluatteko hävitä heti, vai vasta puuron jälkeen?’’ Peter kysyi haastavasti.
’’Käydään puurolla ensin’’, Lola sanoi ja muut nyökkäsivät. ’’Paljonko kello on?’’
Kelly vilkaisi kelloaan ja ilmoitti sen olevan varttia vaille kaksi päivällä. Kelmit ja tytöt lähtivät makuusalista (Kelmit oman makuusalinsa kautta) Suureen saliin puurolle.
’’Odottakaapa kun näette salin koristelun’’, Lily kertoi innoissaan, ’’se on todella lumoava.’’
’’Uskon. Minusta tuntuu, että kotitontut parantavat koristelua joka vuosi’’, Kelly vastasi laskeutuessaan vielä viimeisiä portaita eteisaulaan. Kahdeksikko käveli Suuren salin ovista sisään ja kuuli, kuinka jokainen sisään astuja päästi ihmetyksen huokauksen. Niin kävi myös Kelmien ja tyttöjen. Vaikka Lily ja James olivatkin nähneet suurin piirtein salin koristeet, silti he kokivat uuden ”vau” tunteen.
’’Kotitontun tekivät kyllä ripeästi hommansa loppuun’’, James sanoi ja katseli ympärilleen. Saliin oli ilmestynyt joka nurkkaan korkeat jääpatsaat, jotka kimmelsivät lukuisten kynttilöiden välkkeessä. Salin seinillä roikkui kauniita havuköynnöksiä, joissa oli tasaisin väliajoin värikkäitä rusetteja ja tupapöytien keskellä meni koristeelliset pitkät joululiinat. Katosta satoi lunta, joka suli ennen oppilaiden niskaan putoamista ja tekolunta oli suihkutettu lattialle ikään kuin kinoksiksi. Saliin oli taiottu liikkuvia misteleitä, jotka hakeutuivat pahaa aavistamattomien ihmisten yläpuolelle, ja pysyivät siinä niin kauan, kunnes kyseinen henkilö sai suudelman joltakulta. Sirius liikkui hitaasti Jamesin vierelle.
’’Ajatteletko samaa kuin minäkin?’’ hän kysyi hiljaa Jamesilta katsellen katonrajassa leijuvia misteleitä.
’’Riippuu siitä, mitä sinä ajattelet’’, James vastasi.
’’Minä ajattelen sitä, että voitaisiin taikoa yksi tuollainen kiusaamaan Ruikulia’’, Sirius sanoi.
’’Luit ajatukseni’’, James vastasi ja kaivoi taikasauvansa taskustaan. Sirius teki samoin.
’’Ohjaannu’’, he kuiskasivat yhteen ääneen ja osoittivat misteliä, joka oli lähimpänä heitä. Misteli, joka sai taian taakakseen, pysähtyi saman tien. Sirius ja James liikuttivat sauvojaan yhtä aikaa kohti Kalkaroksen päätä.
’’Seisaannu’’, molemmat sanoivat yhteen ääneen. Misteli pysähtyi, mutta ei jäänytkään paikoilleen, vaan hajaantui kymmeneksi pienemmäksi misteliksi, jotka kaikki liisivät Jamesia ja Siriusta kohti. Poikien silmät levisivät kauhusta ja he lähtivät juoksemaan karkuun, mutta tuloksetta. Viisi misteliä jumittui kummankin pään päälle. Sirius yritti hävittää niitä, mutta ei onnistunut. Onnistumisen sijaan jokainen misteli, johon hän osui, jakautui vielä kahdeksi pienemmäksi ja lopulta hänen päänsä päällä leijui yhdeksän misteliä.
’’Miten näistä pääsee eroon!’’ Sirius uikutti ja yritti harhauttaa misteleitä onnistumatta siinäkään.
’’Jonkun täytyy suudella sinua yhdeksän kertaa’’, James vastasi. Juuri ohi kulkenut tyttölauma asettui suurin piirtein huulet törröllään Siriuksen eteen.
’’Suksikaa kuuseen!’’ Sirius kivahti, ’’Chelly, vapauta minut näistä kirotuista riiviöistä!’’ Chelly katsoi ensin hymyillen ilkeästi Siriusta, kunnes aukaisi suunsa.
’’Entä jos en?’’
’’Kadut sitä lopun elämääsi!’’
’’Sinun uhkauksesi tiedetään’’, Chelly hymähti.
’’Entä jos olen tällä kertaa tosissani’’, Sirius sanoi naama uhmakkaasti rutussa.
’’Olet erittäin söpö kun kurtistat kasvojasi noin’’, Chelly sanoi herttaisesti aivan kuin olisi puhunut nelivuotiaalle. Siriuksen tapauksessa tämä kuvaus osui erittäin hyvin kohdalleen.
’’Siinä sinulla onkin erittäin pätevä syy hävittää nämä kiusankappaleet pääni päältä’’, Sirius vastasi vinkkaavasti kohottaen kulmiaan.
’’No okei sitten’’, Chelly lupautui pyöräyttäen silmiään. Hän meni Siriuksen eteen laskien huulensa pojan huulille. Hän toisti toimenpiteen yhdeksän kertaa ja jokaisen suudelman jälkeen yksi misteli katsoi jättäen pienen savupöllähdyksen jälkeensä. Muutama ohi kulkenut naispuolinen henkilö katsoi erittäin katkerasti Chellyyn.
’’Lilyyy’’, James sanoi pitkittäen, ’’autatkooo?’’
’’Pakko kai se on’’, Lily sanoi hymyillen ja suuteli Jamesia viisi kertaa peräjälkeen. Remus, Peter, Lola ja Kelly nauroivat sydämensä pohjasta Siriuksen ja Jamesin erittäin pahasti pieleen menneelle taialle.
Kun mistelit olivat hävinneet Jamesin ja Siriuksen päiden päältä, he kaikki menivät istumaan pöydän ääreen ja ottamaan riisipuuroa. Joulupuuron aikana vallitsi rauhallinen hiljaisuus, jopa Kelmien osalta. Kaikki neljä olivat keskittyneet puuron syömiseen ja mantelin löytämiseen, joten ylimääräistä ruoalla leikkimisshow’ta ei sillä kertaa nähty. Sen sijaan he juttelivat kaikessa rauhassa nauttien joulun tuoksuista ja kuunnellen salin edessä olevasta jättimäisestä gramofonista kuuluvaa soitinmusiikkia, joka rauhoitti mieltä kummasti. Ihmisiä tuli ja meni omaan tahtiin ja aina jonkun ohitse kulkiessaan he toivottivat hyvät joulut. Jopa rohkelikot ja luihuiset olivat saaneet sovittua jonkinlaisen joulurauhan välilleen. Chelly tiesi, että tämä rauha rikkoontuisi viimeistään kolmen päivän sisällä, mutta hänen mielestään oli hyvä, että sotajalalla olevatkin olivat sovussa joulun aikaan. Joulussa oli sitä jotain ihmeellistä taikaa, joka sai ihmiset ajattelemaan kaikkea positiivisesti.
’’Oi, oi, olipas hyvää’’, Kelly huokaisi taputtaen vatsaansa, joka oli täpötäynnä.
’’Niinpä. Tylypahkan ruuat ovat aina yhtä hyviä’’, Lily säesti.
’’Mennäänkö nyt suoraan ulos kun on vielä valoisaakin?’’ Lola ehdotti.
’’Ai nytkö? Entäs ulkovaatteet?’’ Peter kysyi.
’’Haetaan ne tietenkin ensin’’, Chelly sanoi ja nousi pöydästä, ’’tuletteko?’’ Muutkin nousivat pöydästä ja lähtivät verkkaisesti kävelemään kohti Rohkelikkotornia.
Pian talvivaatteisiin pukeutuneet Kelmit ja tytöt astuivat ulos ovista hämärtävään jouluaaton iltapäivään. Se rauha, joka hetki sitten päättyneellä joulupuurolla oli ollut, oli kadonnut kuin savuna ilmaan. Sen tilalle oli tullut villi halu päihittää vastustaja. Kelmit valtasivat itselleen linnoituksen, joka oli muodostunut kaatuneesta lumiukosta. Lily, Lola, Kelly ja Chelly ottivat linnakkeekseen lumikasan, joka löytyi läheltä Kelmien paikkaa.
Sota oli ollut käynnissä jo hyvän aikaa, ja jokaisella oli vähintään puolilitraa sulanutta lunta niskassaan.
’’Lily annatko niitä lumipalloja!’’ Chelly huusi lumikasan vasemmasta reunasta. Lily otti sylinsä täyteen valmiiksi tekemiään palloja ja juoksi kumarassa lumikasan toisesta reunasta Chellyn luokse.
’’Kiitos!’’
’’Eipä kestä.’’
Kelmit ja tytöt olivat aika tasaväkisiä. He olivat sopineet, ettei pallojen heittoon saanut käyttää taikuutta, mutta silti Kelmit olivat jääneet useasti kiinni taikasauvan käytöstä, joten tytöt olivat saaneet ”rangaistusheiton”, eli he saivat heittää pehmeää lunta poikien naamalle.
’’Kuutamo!’’ James karjui ja kaivoi niskastaan lunta, ’’heitä niitä palloja noiden päälle, äläkä minun niskaani!’’
’’Sori! Heitin sen äskeisen ihan summa mutikassa’’ luminen Remus karjui vastaukseksi.
’’Arvaa vain ettenkö huomannut!’’
’’Joko luovutatte?’’ Kelly tiedusteli.
’’EI!!’’ kaikki Kelmit karjaisivat yhteen ääneen ja alkoivat tykittää lumipalloja jokainen vuoron perään. Lily, Lola, Kelly ja Chelly tulivat oman kinoksensa takaa ja lähtivät etenemään hiljaa matalina kohti Kelmien tukikohtaa. Kelmit heittelivät palloja tukikohtansa takaa summamutikassa minne sattuu, eivätkä siis huomanneet tyttöjen lähestymistä.
’’Nyt?’’ Chelly kuiskasi.
’’Nyt’’, Lily, Lola ja Kelly kuiskasivat yhteen ääneen. Tytöt suoristautuivat täyteen pituuteensa ja ryntäsivät huutaen poikien tukikohdan seinämän yli heidän niskaansa.
’’Ei ole reilua!!’’ kuului Peterin ääni jostain.
’’Matohäntä on oikeassa!’’ Remus huusi.
Lyhyen käsirysyn jälkeen Kelmit löysivät itsensä makaamassa maasta ja huomasivat tyttöjen tulleen istumaan vatsojensa päällä.
’’Joko nyt luovutatte?’’ tytöt kysyivät.
’’Kyllä, kyllä! Nouskaa jo ylös. Minusta tuntuu, että riisipuuro tulee kohta ulos’’, Sirius vaikeroi Chellyn alla. Tytöt nousivat ja auttoivat pojat seisomaan.
’’Illalla sitten lumienkelten tekoon’’, Kelly virnisti ja Kelmit ähkäisivät.
’’Emmekö voisi laistaa siitä?’’ Remus kysyi kasvoillaan kärsivä ilme.
’’Ette’’, Lily sanoi ykskantaan, ’’mitäs hävisitte meille.’’
’’Olisimme voittaneet, ellette olisi huijanneet’’, Sirius sanoi mököttäen.
’’Eikö herra Suurenegon sielu kestä häviämistä?’’ Chelly kysyi kiusoittelevalla äänellä. Sirius koukkasi maasta lunta ja uhkasi heittää sillä Chellyä, ellei hän pitäisi suutaan kiinni.
’’Anturajalka, anna heidän olla. Olemme kuitenkin parempia kaikessa muussa’’, Remus sanoi taputtaen ystäväänsä olkapäälle.
’’Ja PAH!’’
’’Mennään sisälle, tänne jäätyy’’, James sanoi hampaat kalisten, ’’onko kenelläkään tietoa, paljonko kello on?’’
’’Odotas’’, Kelly sanoi ja otti hansikkaansa pois kädestä ja katsoi rannekelloaan, ’’kello on jo kuusi.’’
’’Oho! Olimme ainakin puolitoistatuntia tätä lumisotaa’’, Lily sanoi.
’’Aika kuluu äkkiä, kun on hauskaa’’, Lola luennoi.
’’Mennään jo sisälle!’’ James vaati huulet sinisinä, ’’niskani on täynnä lunta, ja se sulaa koko ajan.’’
’’Kyllä, kyllä’’, Lily sanoi, otti Jamesia kädestä ja lähti kuljettamaan tätä kohti linnan ovia. Muut seurasivat heitä perästä.
’’Miten heillä riittää noin paljon rakkautta jaettavaksi?’’ Chelly kysyi hiljaa Siriuksen viereltä. He olivat hakeneet glögiä keittiöstä matkalla takaisin Rohkelikkotorniin ja nyt kahdeksikko istui rauhallisessa oleskeluhuoneessa käsissään suuret mukit höyryävää glögiä.
’’Sarvihaaran tuntien hänen rakkaudenosoitukset eivät lopu koskaan. Sen verran pitkään hän joutui odottamaan sitä, että saisi kertoa niitä Lilylle’’, Sirius vastasi.
’’Niin, katso heitä. He ovat niin onnellisia’’, Chelly sanoi ja katsoi hymyillen Lilyä ja Jamesia. James otti suklaakonvehteja rasiasta ja syötti niitä nauraen Lilylle. Hän laittoi aina yhden lähelle Lilyn suuta, mutta vetäisi sen aina kauemmas kiusatakseen tyttöä.
’’Sinäkin voisit olla’’, Sirius kuiskasi ja katsoi Chellyä.
’’Ja mitähän herra ajaa takaa tällä kertaa?’’ Chelly kysyi Siriukselta katsoen tätä silmiin.
’’Sitä minä vain, että voisit olla yhtä onnellinen kuin Lily.’’
’’Jaa, ja kenen kanssa?’’ Chelly kysyi, vaikka tiesi varsin hyvin, ketä Sirius tarkoitti.
’’Hmm… mietitäänpäs… hän sattuu istumaan vieressäsi, ja on myös harvinainen komistus. Kaksimielisyyksiäkin hän tykkää ladella aika useasti ja tykkää väännellä vitsejä joka tilanteessa…’’ Sirius sanoi hitaasti ja katsoi virnistäen sivusilmällä Chellyä, joka hörppäsi juuri glögiä.
’’Ensimmäinen joo, toinen ei missään nimessä, kolmas ja neljäs joo’’, Chelly sanoi mukiinsa.
’’No höh, enkö minä sinusta muka ole komea?’’ Sirius kysyi pettyneenä.
’’No ehkä olet näin komea’’, Chelly sanoi ja näytti peukalon ja etusormen välille jäävän noin sentin kokoisen välin, joka kasvoi kuitenkin koko ajan, ja pian Chelly käytti molempia käsiään näyttääkseen Siriukselle tämän komeuden.
’’Näyttäisin pitemmällekin, mutta käteni eivät riitä’’, Chelly virnisti ja antoi Siriukselle suukon.
’’Hmm, mikäs on sinun lempi tuoksusi jouluna?’’ Remus kysyi vieressään istuvalta Lolalta. Remus piti Lolaa hellästi kädestä ja laittoi omat sormensa lomittain Lolan sormien kanssa.
’’Ehkäpä kotitekoisten pipareiden tuoksu. Entäs sinusta?’’
’’Varmaankin hyasintin tuoksu’’, Remus vastasi rauhallisesti katselle omaa ja Lolan kättä. Heidän kätensä sopivat kuin nakutettu yhteen.
’’Onhan sekin ihan miellyttävä. Nyt on minun vuoro kysyä… hmm… oliko sinulla lapsena mitään jouluperinteitä?’’ Lola kysyi ja painautui lähemmäksi Remusta. Remus naurahti ja sanoi: ’’Kyllä ja et muuten voi uskoakaan. Joka joulu joulukirkkoon kello viisi aamulla, lahjat piti avata heti kirkon jälkeen, kuusi piti ehdottomasti koristella vasta kello kahdeltatoista päivällä ja minun oli aina ihan pakko löytää manteli puurosta.’’ Lola naurahti kuvitellessaan pikku-Remuksen juoksemassa herättämään vanhemmat aamun pikkutunneilla kirkkoon.
’’Oliko sinulla mitään perinteitä?’’ Remus kysyi ja nojasi poskensa Lolan hiuksiin laittaen silmänsä kiinni.
’’Oli toki. Päällimmäisenä oli aina lahjojen aukaisu ja joulupukin vierailu. Kyllä, meillä kävi joka joulu joulupukki. Oli kai jotain muutakin, mutta en muista hyvin kaikkea’’, Lola vastasi ja laittoi silmänsä kiinni, ’’minua väsyttää.’’
’’Sama täällä’’, Remus vastasi ja hengitti Lolan ruusuntuoksuisia hiuksia.
’’Seiska.’’
’’Toinen seiska.’’
’’Kymppi, kaatuuko?’’ Peter sanoi ja laittoi pelikortin väärin päin pöydälle. Kelly katsoi ensin Peteriä ja sitten ohutta korttipakkaa pöydällä.
’’Älä selitä’’, Kelly sanoi lopulta naurahtaen ja käänsi päällimmäisen kortin oikein päin. Kortti paljastui herttakuninkaaksi. ’’Haha! Paskahousu!’’ Peter keräsi kaikki väärinpäin olevat kortit omaan käteensä ja teki niistä viuhkan.
’’Kyllä minä sinut silti vielä voitan’’, Peter sanoi ja odotti, että Kelly laittaisi kortin pöytään.
’’Kolmonen’’, Kelly sanoi ja laittoi jälleen kortin pöytään väärinpäin ottaen sitten nostopakasta uuden kortin. Peli, jota he pelasivat, oli nimeltään vale-paskahousu. Kelly oli opettanut sen Peterille, ja tämä oli innostunut siitä saman tien. Pelissä pitää valehdella niin paljon kuin sielu sietää ja niin kauan, kuin pelikaveri uskoo valheet.
’’Kolme kolmosta lisää, kaatuuko?’’ Peter sanoi ja laittoi kolme korttia Kellyn laittaman kortin päälle. Kelly katsoi jälleen Peteriä, mutta antoi sitten korttien kaatua, eli ne laitettiin pois pelistä. Oli Peterin vuoro jatkaa.
’’Kaksi kuutosta’’, hän sanoi. Peterin kädessä oli jäljellä vielä ainakin kymmenen korttia ja Kellyn kädessä oli vain viisi. Nostopakka oli loppunut hetki sitten Kellyn nostettua siitä viimeinen kortti.
’’Kolme seiskaa’’, Kelly sanoi ja laittoi kolme seiskaa pöytään.
’’Hemmetti, nyt sinulla kuitenkin on kakkoset siellä jäljellä’’, Peter mutisi ja selaili omaa korttiviuhkaansa. ’’Hei! Hetkinen! Ei tuossa voi olla kolmea seiskaa, jos äsken laitettiin kaksi seiskaa.’’ Peter katsoi virnuillen Kellyä ja katsoi kolme päällimmäistä korttia. Yksi ainoa paljastui seiskaksi ja muut olivat patajätkä ja ristikuningatar.
’’Hahaha! Sainpas sinut kiinni valehtelusta, paskahousu’’, Peter nauroi kun Kelly nosti kortit pöydältä.
’’Hmph’’, Kelly tuhahti. Hän oli ollut varma voitostaan.
’’Hei, älä suutu. Peliähän tämä vain on. Lopetetaanko tähän?’’ Peter kysyi ja katsoi Kellyä silmiin.
’’Ihan sama. Haetaanko gramofoni makuusalista?’’ Kelly kysyi. Peter nyökkäsi ja Kelly lähti hakemaan soitinta ja levyä.
’’Tarvitsetko apua?’’ Peter huikkasi tytön perään, mutta tämä vastasi kieltävästi.
Pian Kelly tuli kantaen gramofonia kainalossaan ja levyä toisessa kädessään takaisin oleskeluhuoneeseen.
’’Huh, se olikin painavampi, mitä kuvittelin. Laitatko levyn siihen ja tuletko istumaan sohvalle?’’ Kelly kysyi ja meni istumaan sohvan vapaaseen päätyyn. Peter laittoi levyn soittimeen ja neulan paikoilleen, jonka jälkeen meni Kellyn viereen istumaan ja kietoi vasemman kätensä tytön hartioille. Kelly nojasi päätään Peterin olkapäähän ja tuijotti takkaan kuunnellen laulun sanoja.
Silent night, holy night
All is calm, all is bright
Round yon Virgin Mother and Child
Holy Infant so tender and mild
Sleep in heavenly peace
Sleep in heavenly peace
‘’Herätä minut sitten jouluaterialle’’, Kelly mutisi ja ummisti silmänsä.
’’Okei. Hyvää joulua’’, Peter kuiskasi Kellyn korvaan ja antoi suukon tytön hiuksiin.
’’James?’’ Lily sanoi, ’’oletko vielä hereillä?’’
’’Mmh’’, James vastasi.
’’Rakastan sinua’’, Lily kuiskasi ja aukaisi silmänsä. Se sai myös Jamesin aukaisemaan silmänsä ja ottamaan Lilyn tiukemmin syliinsä.
’’Ja minä sinua’’, James vastasi ja ei halunnut enää ikinä päästää irti Lilystä.
Chelly ja Sirius olivat siirtyneet istumaan lattialle tyynyjen päälle nojaten sohvaan. Chelly nojasi päätään Siriuksen olkapäähän ja Sirius omaa päätään Chellyn päähän. He istuivat tuijottaen liekkien tanssia.
‘’Sirius, teidän pitäisi tehdä ne lumienkelitkin vielä tänään’’, Chelly sanoi hiljaa.
’’Kukaan ei sanonut, että juuri tänä iltana’’, Sirius virnisti.
’’No teette ne kyllä viimeistään ensiviikolla!’’
’’Okei, okei. Hyvää joulua’’, Sirius sanoi ja otti Chellyn käden omaan käteensä.
I'm dreaming of a white Christmas
With every Christmas card I write
May your days be merry and bright
And may all your Christmases be white
-
ihana luku ^^ nauroin iha hulluna sille siriukselle kun sille ehdotettiin kalkaroksen pussaamista :'D hyvä luku, jatkoa odottelen =)
~nuuhku
-
IHana ficci! Kiitokset siitä sulle! Mä odotan kovasti sitä kun kelmit tekee ne lumienkelit :D Hehe. En osaa nyt mitään rakentavaa palautetta antaa.
JATKOA! :D
-
Joulu exstra oli ihana... ;) Sirius ja Chelly oli minusta ihanin pari.
Rakentavat lähti joulukuiselle kuutamokävelylle...
Jatkoaaaaaa?
-Sharon
-
Wau. Ficcisi on todella hyvä! Varsinkin Jamesin äidin hautajaiset oli kuvailtu erinomaisesti, sain muotoiltua jonkin näköisen kuvan tapahtumasta. Olen myös saanut nauraa todella monessa kohdassa, porukat ovat hieman ihmetelleet, miksi olen nauranut koneella itsekseni.
Kuitenkin annan myös hieman muutakin kommenttia. Kun kirjoitat vuorosanan, laitat heti siihen perään seuraavan henkilön kuvailun, kun tämä aikoo vastata. [mielipuolista selitystä, tiedän.] Mutta, tässäpä esimerkki:
’’Et sinä tarvitse harjoitusta melkein ollenkaan! Ainakaan sen perusteella, mitä näin koelennoissa’’, James huudahti, ’’olet luonnon lahjakkuus!’’ Lily hymyili Jamesille.
tummennetun osan tuossa kohtaa voi ajatella, että Lily sanoo Jamesille tämän olevan luonnonlahjakkuus. Lauseen kuuluisi oikeastaan mennä näin:
’’Et sinä tarvitse harjoitusta melkein ollenkaan! Ainakaan sen perusteella, mitä näin koelennoissa’’, James huudahti, ’’olet luonnon lahjakkuus!’’
Lily hymyili Jamesille.
Juu. Mutta eipä muuta. Muutamia kirjoitusvirheitä löytyy, mutta ficci on ollut tähän mennessä ihanaa luettavaa! Jouluextra sai minut ainakin ihan joulufiilikselle!:D
hiddenben
-
Aww. <3
Ei tuohon voi muuta sanoa. :D
-
No niin, nyt on siis neljännentoista luvun aa osa tässä. Tähän on, luonnollisesti, bee osa, jonka laitan myöhemmin tänään. Tämä luku onkin sitten viimeinen ns. vanhoista ja seuraava, 15, joulutanssi luku, onkin sitten ihan upouusi never bifoor siin luku, jonka todellakin yritän saada tämän vuoden jouluun mennessä valmiiski (niin sanoin viimekin vuonna, mutta enpä ole lupaustani pitänyt, katsotaan jos tänä vuonna :D)
Tässä alussa on tällainen sivuhahmo selvitys. En sitten tiedä teinkö sen itselleni muistutukseksi, vai teille muistutukseksi, mutta itseäni ainakin inhottaa niin suunnattomasti kun otin käyttöön Sara, Sara ja Sarah nimet.... -_-'' enää niitä en ala vaihtamaan, koska muuten menee kaikki ihan sekaisin jne jne. Toivottavasti ette ole kovin paljoa repineet hiuksianne päästänne lukiessanne ja miettiessänne kuka kukin on.
Lilah: Kiitos ihanasta kommentista :) <3
nuuhku: Kiitos :>
fudge: Pakko tuottaa pieni pettymys, mutta lumienkeleitä ei ole tulossa (ellen tee sitten jotain toista ekstraa). Tämä joulu juttu ei siis kuulunut kiinteästi ficin juoneen. Kiitos kuitenkin kommentista ;)
Sharon: Kiitos :>
hiddenben:Kiitos kommentista! Joo, tuossa mainitsit tuosta yhdestä jutusta. Se kuuluu kaiketi olla juuri noin kuten sanoit, mutta minusta siihen käy molemmat tavat. Ehkä tuo sinun esittämä tapasi on selkeämpi :p
[size=85]ps. luin muuten ficcisi ekan luvun. Lupaavalta vaikuttaa ja jatkoa pyytäisin siihen :> en jaksa millään kommentoida sitä erikseen, joten tässä ajattelin sanoa ^^[/size]
Neruri:Kiitos :p
Joo, eli siis vielä korostan sitä, että tuo jouluekstra ei liity millään lailla ficin muuhun juoneen. Se siis ei ollut ficciin kuuluva luku :)
Joo, nyt riittää löpinät, tässä tämä A-osa.
Sivuhahmo selvitystä:
Sara Wallace: Rohkelikon huispausjoukkueen lyöjä
Sarah Spezia: Rohkelikon huispausjoukkueen uusi jahtaaja
Christine Walker: Rohkelikon huispausjoukkueen uusi jahtaaja
Luke Storm: Rohkelikon huispausjoukkueen pitäjä
Annabella: Chellyn tohelo ystävä Korpinkynnestä
Sara: Lilyn mielestä erittäin rasittava Korpinkynnen valvojaoppilas
Jeremy: Korpinkynnen valvojaoppilas, joka on Saran tossun alla
Damen: Puuskupuhin harottavasilmäinen valvojaoppilas
Heather: Puuskupuhin erittäin ujo valvojaoppilas
Patricia: Luihuisten valvojaoppilas
Thomas: Luihuisten roteva valvojaoppilas
Sean: Rohkelikon valvojaoppilas
Evangeline: Rohkelikon valvojaoppilas
Olin idiootti kun otin Sara, Sara ja Sarah nimet käyttöön.. On vähän hankala muistaa kuka kukin on, joten sen takia laitoin tuon sivuhahmoselvityksen tuohon.
14. A-osa: Rohkelikko vastaan Korpinkynsi
''Sara, syötä Christinelle'', James huusi yläilmoissa ohjaten peliä. Huispauspeli olisi kahden päivän päästä. Lily oli ollut oikeassa sanoessaan viikonloppuna, että kyllä Rohkelikon joukkueesta tulee vielä hyvä: kaikki, jopa vanhat pelurit, olivat kehittyneet roimasti. Eniten kehitys näkyi Sarahissa ja Christinessä. He olivat ahkeroineet jopa harjoitusten ulkopuolella ja sitä kovemmin harjoituksissa. Sarah oli oppinut heittämään kaatoa jo kierteellä ja Christine osasi heittää kaadon ilman, että nyrjäytti ranteensa. Molempien heitto oli vahva ja kaato lensi todella kovasti jahtaajalta jahtaajalle. Myös Lily oli kehittynyt. Hän lensi jo sutjakkaasti etsien sieppiä ja kaikissa harjoituspeleissä hän oli joka kerta parantanut suoritustaan.
''No niin, Christine: Keskity erittäin tarkasti ja kokeile kierreheittoa'', James opasti kun Christine lensi otsa keskittymisestä rypyssä. Hän tuijotti suoraan Lukea ja tahdonvoimalla pakotti kätensä tekemään kaatoon pientä kiertoliikettä. Kaato irtosi hänen kädestään ja teki aivan huomaamatonta kierreliikettä. Luke tuijotti kaatoa ja oli valmiina syöksymään sen kiinni. Hän tiesi Christinen heittäneen kierteellä, mutta siltikään hän ei saanut punaista palloa kiinni, vaan se sujahti käden ja kainalon välistä kohti maalivanteita menemättä kuitenkaan läpi.
''Tuo oli jo roimasti parempi!'' James kannusti. Hän käänsi katseensa pois Christinestä joka heitti kaadon parhaillaan Sarahille. James etsi Lilyn katseellaan ja huusi tälle: ''Näkyykö sieppiä?''
''Ei näy! Se on varmasti lentänyt tiehensä!'' Lily huusi vastaukseksi kaarrellessaan kentän yläpuolella.
''Annanko vinkin?'' James kailotti Lilylle.
''Joo. En muuten löydä sitä ikinä!''
''Se on Rohkelikkojen katsomon kodalla'', James huusi vastaukseksi ja Lily teki täyskäännöksen luudallaan ja lähti syöksymään kohti kultapunaista katsomoa. James puolestaan kaivoi taskustaan taikasekuntikellon ja katsoi, kuinka pitkään he olivat jo pelanneet.
''Puolituntia'', hän sanoi itselleen ääneen ja katsoi Lilyä joka oli ilmeisesti päässyt siepin perään.
''KIINNI!'' Lily huusi ja James katkaisi kellon samalla sekunnilla.
''Heinoa Lily! Paransit taas aikaasi viidellä minuutilla!'' James huusi kun Lily liisi häntä kohti.
''Ilman sinun vinkkiäsi etsisin vielä vuodenkin päästä sitä'', Lily henkäisi ja laskeutui Jamesin viereen tuulen tuivertaman näköisenä.
''Odotapas hetki'', James sanoi ja puhalsi kaulallaan roikkuneeseen mustaan pilliin.
PRII!!
Kaikki pysähtyivät heti kun kuulivat pillin kimakan äänen ja liisivät Jamesin ja Lilyn luokse.
''Hi-e-no-a!'' James sanoi.
''Ei tarvitse tavuttaa. Osaamme kyllä kuunnella tavan puhetta'', Sirius virnisti.
''Silti. Tosi hienoa! Jos saan kehua, olette kehittyneet todella hyvin ja vielä nopeasti!'' James sanoi Sarahille, Lilylle ja Christinelle.
''Krhm'', Sara yskäisi.
''No olette tekin kehittyneet.''
''Khiitosh'', Sara sanoi ylpeänä.
''Eli jos vihdoin pääsisin asiaan'', James sanoi, ''niin nämä ovat viimeiset harjoitukset ennen ylihuomista peliä.''
''MITÄ?!'' kuului epäuskoinen ääni kuin yhdestä suusta.
''Jep. Korpinkynsi on varannut kentän koko huomiseksi päiväksi, joten emme pääse enää huomenna harjoittelemaan. Siksi kokeillaankin nyt muutamia kuvioita vielä kertaukseksi'', James sanoi.
''Lolaa!'' Chelly huusi ystäväänsä oleskeluhuoneen toiselta puolelta
''Mitää?'' Lola vastasi Chellylle.
''Mikä päivä tänään oon?''
''Seitsemäs marraskuutaa'', Lola vastasi.
''Kiitoos.''
''Eipä kestää!''
Chelly aukaisi kalenterinsa marraskuun kohdalta ja alkoi laskea päiviä joulutansseihin. Hän oli palautunut jokseenkin ennalleen edellisen viikonlopun kammottavasta kokemuksesta. Silti Chellystä tuntui välillä, että William olisi varastanut Jamesin näkymättömyysviitan ja vainoaisi joka sekunti hänen takanaan.
''Remus, näytät sairaalta'', Lola sanoi Remukselle, joka teki häntä vastapäätä läksyjä.
''Äh, täysikuu on huomenna'', Remus vastasi matalalla äänellä.
''Ai niin joo. Anteeksi kun unohdin'', Lola kuiskasi.
''Ei se mitään. Miten sinä teit tämän?'' Remus kysyi jälleen normaalilla puheäänellä ja osoitti liemienkirjassa olevaa mutkikasta tehtävää.
''Öö, odotas... Joo tässä. Katsoin kirjan takaa noiden lienten tiheydet ja kerroin kaikki keskenään'', Lola sanoi. Remus katsoi tehtävää kuin arvioidakseen, oliko Lola osannut ratkaista sen oikein.
''Taitaa se olla niin...'' Remus sanoi mietteissään ja käänsi liemikirjansa viimeisille sivuille etsiäkseen tarvittavien lienten tiheydet. Hetken kuluttua hän kohotti katseensa pergamentista ja näytti sitä Lolalle.
''Saitko tällaisen vastauksen?''
Lola vertasi Remuksen pergamenttia omaansa ja nyökkäsi
''Joo on se tuolla tavalla'', Lola vastasi ja käänsi katseensa seinustalla olevaan kaappikelloon. Kello näytti puolta yhdeksää.
''Milloinkahan meidän huispaajamme mahtavat tulla pois kentältä'', Lola kysyi pikemminkin itseltään kuin Remukselta. ''He ovat olleet siellä kohta neljä tuntia. Luulisi, että ainakin Siriukselle olisi tullut nälkä jo tähän mennessä.''
''Uskon, että Siriuksen vatsa kurnii erittäin lujaa, kun he tulevat takaisin. James ei päästä ilmeisesti ketään syömään kesken harjoitusten, koska on sen verran kiintynyt joukkueeseensa, ettei halua hukata yhtään kallisarvoista minuuttia harjoitusajasta'', Remus luennoi.
''Aivan'', Lola sanoi ja kasasi kirjansa, ''mutta minä en ainakaan anna vatsani kurista enää yhtäkään sekuntia. Menen iltapalalle. Tuletko sinä?''
Remus oli unohtunut tuijottamaan Lolan tummanruskeita ja kiharia hiuksia tytön touhutessa kirjojensa parissa, eikä siis kuullut kyseisen neidon kysymystä.
''Maa kutsuu'', Lola sanoi ja heilutti kättään Remuksen silmien edessä.
''En minä mihinkään edes hävinnyt. Mitä kysyitkään?'' Remus vastasi virnistäen.
''Ai et hävinnyt vai? Kysyin että tuletko iltapalalle, sillä minä olen menossa sinne juuri nyt'', Lola toisti naurahtaen.
''Joo'', Remus vastasi, kasasi kirjansa ja tunki pergamentit, sulkakynät ja kirjat maastonväriseen laukkuunsa. Hän nosti laukkunsa olalleen ja nousi penkiltä. Siinä samassa kuului inhottava raksahtava ääni, ja mustepullo tipahti laukkuun tulleesta reiästä pirstoutuen lattialle. Muste levisi kohti mattoa ja imeytyi salamana siihen.
''No voi hemmetti'', Remus tuhahti ja kaivoi laukustaan taikavauvansa.
''Entistus.'' Särkyneen mustepullon palaset tavallaan liimautuivat saumattomasti takaisin pullonmuotoon.
''Putsis'', Lola sanoi ja osoitti mustelammikkoa matossa, ja muste hävisi kuin tuhka tuuleen.
''Kiitos'', Remus sanoi ja katsoi laukkuaan. ''Tämä laukun peijakas on revennyt jo kahdesta kohtaa.'' Hän osoitti laukkunsa toisella puolella olevaa hakaneulaviritelmää.
''Korjasit sitten repeämän hakaneuloilla?'' Lola ihmetteli, ''eikö taikuus olisi ollut parempi ratkaisu?''
''Kokeiltu on, mutta tämä laukku hylkii taikuutta, ja syytä en tiedä'', Remus tuhahti ja taikoi tyhjästä käteensä muutamia hakaneuloja kiinnittäen ne sitten repeytyneeseen kohtaan. ''Taitaa olla aika hommata uusi laukku. Tällä alkaa olla nimittäin kohta museoarvoa. Sen verran kovia tämä on kokenut.''
''Kannatan ajatustasi, mutta mennäänkö jo? Vatsani kuristuu kohta kasaan, sen verran kova nälkä minulla on'', Lola sanoi ja lähti muotokuva-aukolle.
Käytävien soihdut olivat syttyneet, sillä ulkona oli jo pilkkopimeää. Lola katsoi ikkunasta valaistulle huispausstadionille ja näki pienenpieniä täpliä liitelevän valokeiloissa.
''On se James kyllä hullu'', Lola tuhahti löntystellessään Remus vierellään.
''Voi olla'', Remus vastasi ja laittoi haukotellen kätensä taskuihin.
''Pitää nyt harjoituksia iltamyöhään asti! Tuolla on varmaan miljoona astetta pakkasta!''
''Ei se näköjään Jamesia estä.''
''Ovatkohan Lily ja James muuten tilanneet jo bändin joulutansseihin'', Lola kysyi vaihtaen yhtäkkiä puheenaiheen Jamesista tansseihin.
''Kyllä kai. Ei James minulle ainakaan ole mitään puhunut'', Remus vastasi olkiaan kohauttaen.
''Ah, ihanaa! Saa taas pynttäytyä kauneimmilleen ja nähdä muiden ihanat puvut. Että minä sitten rakastan tanssiaisia'', Lola sanoi unelmoivasti ja pyörähti pari tanssiaskelta eteenpäin. Remus sai siinä samassa hullun ajatuksen. Ehkä paljastaisin liikaa tunteitani, jos pyytäisin Lolaa tanssiaisiin kanssani, Remus ajatteli. Siinä kun hän katseli Lolan unelmoivaa ilmettä ja sulavia tanssiaskeleita kuvitellun kavaljeerin kanssa, Remuksesta tuntui kuin hän voisi vain tarttua tyttöä käsistä ja tanssittaa tätä ympäri koulua kaikkien taputtaessa käytävien varrella.
''Kenen kanssa olit ajatellut mennä tansseihin?''
Saippuakupla, joka oli muodostunut Remuksen ajatusten ympärille, poksahti kun poika palasi todellisuuteen.
''En tiedä vielä'', hän vastasi ja huokaisi perään. ''Siitä tulikin mieleeni-'' Remus olisi halunnut purra kielensä poikki ja taikoa vaietus loitsun kurkkuunsa, jotta olisi voinut estää seuraavat sanansa: ''- voisitko sinä tulla kanssani tansseihin?''
Lola pysähtyi kuin seinään. Hänen mustan vekkihameenhelma heilahti vielä hitusen tytön pysähdyttyä ja käännettyään katseensa kysymyksen esittäneeseen poikaan. Remus ajatteli pahinta; mitä jos Lola kauhistuisi hänen kysymystään?
''Anteeksi?''
''Niin, että voisitko sinä tulla kanssani tansseihin?'' Remus toisti toivova katse meripihkan värisissä silmissään. Lola katseli hymy huulillaan ja pää kallellaan Remusta. Tämän ihanan pörröisiä hiekanruskeita hiuksia, jotka olivat vähän pystyssä edestä ja pojan siistejä farkkuja ja valkoista koulupukuun kuuluvaa kauluspaitaa, jonka kaksi ylimmäistä nappia oli auki.
''Oikeastiko?'' Lola kysyi hymyillen.
''Niin'', Remus vastasi katsellen odottava ilme kasvoillaan Lolaa. Tytön hiukset olivat auki ja ne levittäytyivät villisti hartioiden päälle kehystäen tämän siroja kasvoja. Remus olisi voinut minä hetkenä tahansa astua askelen lähemmäksi ja suudella tytön hymyileviä huulia.
''Se olisi todella –'' Remus oletti Lolan sanovan esimerkiksi 'outoa' tai 'hölmöä', mutta sen, mitä hän sanoi, Remus odotti kuulevansa vähiten:
''- ihanaa'', tyttö sanoi hymyn kasvaessa loppua kohti. Remuskin sai väännettyä kasvoilleen helpotuksen ja ilon sekaisen hymyn.
''Eli me siis menemme tansseihin yhdessä'', Remus vielä varmisti hymyillen leveästi.
''Jep'', Lola vastasi, hänkin leveästi hymyillen.
Huispauskentällä alkoi olla jo erittäin väsynyttä porukkaa. Kaikilla oli ollut ensin rankka koulupäivä ja sen jälkeen heti ilman lounasta viisituntiset huispausharjoitukset. Jokaisen jokaista ruumiinosaa kolotti, erityisesti takapuolta ja jalkoja. Lilystä tuntui kuin hän voisi pyörtyä ihan milloin tahansa, niin heikko olo hänellä oli. Hän ajatteli virnistäen mielessään, että mitähän James tekisi, jos näkisi Lilyn tippumassa luudaltaan. Varmaan syöksyisi pää toisena luutana ottamaan hänet kiinni.
''Okei, joukkue!'' kuului Jamesin hengästynyt ääni maasta. Lily hätkähti hieman ja liisi muun joukkueen tavoin kohti lumista maata.
''James Potter! Sinä ole maailman hulluin ihminen!'' Sara ärisi, ''minulla on niin kova nälkä, että näköä haittaa!''
''Tiedän, meillä kaikilla on'', James huoahti ja nojasi luutaansa.
''Ettei vain kapu ole pyörtymäisillään?'' Sirius virnisti väsyneesti.
''En ihmettelisi vaikka olisikin'', Sara tuhahti.
''No kuunnelkaa nyt niin päästään joskus syömään'', Lily kehotti ja Sara vaikeni.
''Kiitos Lily. No niin, tänään olette tehneet tosi kovan suorituksen. Hyvä juttu. Veikkaan, että tuleva peli saattaa tuntua helpolta nakilta, mutta emmehän voi tietää, kuinka hyvin Korpinkynsien joukkue on valmistautunut. Vaikka heidän joukkueensa koostuukin pelkistä tallukoista, ei pidä arvioida heitä ulkonäön perusteella; tiedä millaisia kykyjä heistä paljastuu. No, pitemmittä puheitta, pitäkää pää kylmänä, syökää, levätkää ja käykää mielessänne läpi taktiikoita ja kuvioita, joita tänään harjoittelimme. Ja nyt syömään'', James sanoi.
''VIHDOIN!'' Sara ja Sirius huudahtivat lähes yhteen ääneen ja lähtivät luudat kourassa tarpomaan kohti valotäpläistä linnaa, jonka musta ja uhkaava siluetti kohosi stadionin takana.
''Ruokaa, ruokaa, ruokaa, ruokaa, ruokaa'', Sirius toisti ja juoksi kädet edellä ja silmät kiiluen Suureen saliin iltapalalle.
''RUOKAA!'' hän huusi ja suurin piirtein sukelsi leipäkoriin.
''Hillitse nyt hyvä ihminen itsesi!'' Sara huusi ovilta ja juoksi hänkin hullun kiilto silmissä kohti leipiä, leikkeleitä, juustoja, vihanneksia, hedelmiä, juomia, muroja ja myslejä. Sara istui penkille ja haali ympäriltään niin paljon ruokaa, kuin vain kädet ylettyivät ottamaan.
''No hillitse itse itsesi, senkin hillitsemisen perikuva!'' Sirius murahti ja tunki suuhunsa leipää. Sara näytti keskisormea Siriukselle ja keskittyi syömiseen.
Remus ja Lola tulivat saliin nauraen. Molempien nauru kaikui jokseenkin tyhjässä salissa, kun he suuntasivat rohkelikonpöytään huispausjoukkueen vierelle.
''Tehän harjoittelitte pitkään'', Lola totesi istuen Lilyn viereen.
''Jep, ja et voi arvatakaan kuinka kova nälkä minulla on'', Lily sanoi ja haukkasi kinkkujuustosämpyläänsä.
''Miksi ihmeessä pidit heitä niin pitkään kentällä, Sarvihaara?'' Remus puolestaan kysyi katsoen ruokailevaa Jamesia.
''Huomenna ei päästä harjoittelemaan'', James vastasi. Remus kohotti kysyvästi kulmiaan.
''Korpinkynsi on varannut kentän koko päiväksi'', James selvensi ja Remus nyökkäsi vastaukseksi.
Joukkueen ja Remuksen ja Lolan syödessä Lilyn pöllö lensi salin ikkunasta sisään Jamesin pöllö perässään.
''Miksi ne tulevat tänne kun ei ole edes postin aika?'' Lily ihmetteli ja ojensi kätensä, jotta hänen pöllönsä pystyisi laskeutumaan sille.
''Kiitos, Elvis'', Lily kiitti, otti kirjeen pöllönsä jalasta ja silitti tämän päälakea kapealla sormellaan. Pöllö äännähti pehmeästi ja lennähti Lilyn olkapäälle.
''Elvis?'' James tyrskähti, mutta peitti sen yskähdykseksi.
''No mitä nauramista siinä on?'' Lily naurahti.
''Ei mitään. Mutta eikös hän ollut se kuuluisa jästilaulaja, joka potkaisi tyhjää vuosi sitten?'' James kysyi kulma koholla.
''Joo. Lepää rauhassa, Elvis'', Lily sanoi ja tämän pöllö näykkäsi häntä korvasta.
''Auts! En tarkoittanut sinua'', Lily hymähti ja kääri pergamenttirullan auki.
Hyvä neiti Evans,
Lähetän saman kirjeen kaikille valvojaoppilaille ja myös johtajapojalle. Huomenna pidämme oppilaskunnankokouksen kello 12.00 – 15.00. Olen sopinut opettajien kanssa, joiden tunneilta olet poissa, että teet tehtävät jälkikäteen.
Syy, miksi pidämme kolmetuntisen kokouksen, on se, että tansseihin on jäljellä enää alle kuukausi. Huomenna tilaamme koristeet ja otamme yhteyttä soittajiin, jotka tarjoavat musiikin diskoon sekä itse tansseihin.
professori McGarmiwa
''Hyvä juttu'', Lily sanoi luettuaan kirjeen ja rullattuaan pergamentin takaisin kääröksi.
''Mikä niin?'' Lola kysyi.
''Huomenna on kolmetuntinen oppilaskunnankokous. Saamme vihdoin tilattua koristeet ja bändit'', Lily selvensi ja laittoi kirjeen huispauskaapunsa taskuun.
''Minä taidan lähteä suihkuun. Hyvää yötä kaikille!'' hän toivotti joukkueelleen ja ystävilleen ja lähti pois salista.
Seuraavana aamuna Lily heräsi vasta puoli kymmeneltä. Aamupäivä hänellä oli kokonaan vapaata, joten hänellä ei ollut minnekään kiirettä ennen kello kahtatoista. Lily venytteli maireasti ja suunnisti vaatekaapilleen ottamaan aamutakkiaan. Hän otti tummansinisen satiinisen ja pitkän takkinsa henkarista, laittoi sen ylleen puuvillayöasun päälle ja lähti aamutossut jalassaan kohti oleskeluhuonetta.
Oleskeluhuoneessa hänen ei todellakaan tarvinnut olla yksin. Suurin osa seitsemäsluokkalaisista lorvi pitkin poikin huonetta seuranaan muutama kuudesluokkalainen pakertamassa vinoa läksypinoaan. Lily suunnisti Chellyn, Lolan ja Kellyn luokse, sillä he istuskelivat nurkkapöydän ääressä.
''Huomenta'', hän sanoi ja hilasi itselleen tuolin viereisestä pöydästä.
''Huomenta prinsessa Ruusunen'', Chelly virnisti.
''Häh?'' Lily ihmetteli.
''Ei mitään'', Chelly sanoi ja huiskautti kättään kuin olisi häätänyt kärpäsen.
''Oletteko nähneet Jamesia? Tai Kelmejä ylipäätään'', Lily kysyi ystäviltään ja kaikki pudistivat päitään.
''En ihmettelisi, jos he olisivat yhä nukkumassa'', Kelly huomautti.
''Voi olla. Oletteko jo käyneet aamiaisella?''
''Jep'', Lola vastasi ja selasi koulukirjojaan.
''Taidan mennä sitten syömään. Jos näette Jamesia, käskekää häntä tulemaan Suureen saliin'', Lily sanoi ja nousi penkiltään.
''Selvä'', Chelly sanoi ja huokaisi perään. Lily katosi yöpukuisillaan muotokuva-aukosta.
''Mitäs sanoisitte'', Chelly aloitti katsellen pitkää hiussuortuvaansa, ''jos leikkauttaisin hiukseni.'' Lola kohotti katseensa kirjastaan ja silmäili Chellyä.
''Hmm... millaista tyyliä olit ajatellut?'' hän kysyi.
''No ainakin miljoona kertaa lyhyempää kuin tämä'', Chelly sanoi ja keräsi kaikki hiuksensa käsiensä väliin.
''Sinulle voisi käydä sellaiset jännät lyhyet hiukset'', Lola sanoi ja katsoi Chellyä, joka oli laskenut vaaleat ja pitkät kutrinsa taas hartioilleen.
''Kerro se kielellä, jota me muutkin ymmärrämme'', Chelly pyysi.
''No'', Lola aloitti, ''odota niin piirrän karkean luonnoksen siitä, mitä tarkoitan.'' Hän kaivoi pergamenttia, mustetta ja sulkakynän laukustaan ja aloitti piirtämään. Hän hahmotteli ensin vähän päätä ja siten alkoi tehdä otsahiuksia. Kuvan otsahiukset menivät viistosti otsan poikki korvan taakse. Tämän jälkeen Lola piirsi hiukset sivusta ja takaa päin. Sivulta katsottuna hiukset muistuttivat lähinnä kanan takapuolta, mutta takaa katsottuna ne olivat oikein hienot.
''Vautsi! Missä olet oppinut piirtämään noin hyvin?'' Kelly kysyi tiiraillessaan Lolan piirroksia.
''No kesällä piirtelin lähes joka päivä'', Lola vastasi ja näytti piirrosta Chellylle, joka katsoi sitä arvioivin silmin.
''Eikös tupeerausmuoti mennyt ohi jo vuosia sitten?'' Chelly kysyi.
''No kuka siitä välittää'', Kelly sanoi.
''No niin... Tuo kyllä voisi olla ihan hieno. Ja saattaisi käydä minullekin'', Chelly sanoi, ''mutta yhden muutoksen tekisin.'' Chelly otti sulkakynän ystävältään ja piirsi jokaiseen kuvaan korvien kohdalle pitemmät hiussuortuvat, jotka ylsivät melkein hartioille.
''Noin.''
''Tuohan olisi tosi hieno!'' Kelly sanoi.
''Niinpä. Leikkuuta tuollaiset'', Lola kannusti.
''Voisi kai sitä pistää elämän risaiseksi ja leikata letin lyhyeksi'', Chelly hymähti, ''sitä paitsi, inhoan näitä kun ne ovat aina takussa ja kuukaudessa menee varmaan sata purkkia hoitoainetta selvittämiseen.''
''Sama täällä. Mitäs jos me kaikki vaihtaisimme tyyliä?'' Lola ehdotti hänkin tutkiessaan kaksihaaraisia kiharista hiuksistaan.
''Mikä ettei. Taidan vain lyhentää ja tasoittaa. Ja ehkä leikkautan otsatukan'', Kelly arveli.
''Mitäs Lola ajattelit?'' Chelly kysyi katsoen ystäväänsä.
''Maksaisin mitä vain jos saisin nämä pysyvästi suoriksi'', Lola uneksi.
''Älä ihmeessä! Minä taas antaisin mitä vain, jos saisin luonnonkiharat hiukset!'' Kelly sanoi ja viittoi tikkusuorina roikkuvia hiuksiaan.
''No näihin on vähän vaikea keksiä mitään muuta tyyliä kuin pitkät tai keskipitkät'', Lola huokaisi.
''Mitäs jos leikkauttaisit sillä tavalla, että ne menisivät viistosti taaksepäin'', Chelly ehdotti.
''En oikein älynnyt'', Lola sanoi kulma koholla.
''Siis tällä tavalla'', Chelly kohotti kätensä Lolan pään kohdalle ja näytti, mitä tarkoitti.
''Eli siis edestä hiukset olisivat lyhyemmät kuin takaa. Älysitkö?''
''Joo'', Lola sanoi ja mietti. Se voisi olla tosi hyvän näköinen, hän ajatteli.
''Tehdään sitten niin. Mennään lauantaina Tylyahoon. Siihen Nips & Naps kampaamoon?'' Lola sanoi.
''Joo. Sinnehän ei tarvitse varata aikaa?'' Kelly kysyi.
''Ei. Suostutellaanko Lilykin leikkauttamaan tukkansa?'' Chelly ehdotti.
''Joo. Sitten kaikilla olisi uusi tyyli. Ja poikien katseet kääntyvät'', Lola hihitti.
Kello kaksitoista Lily suunnisti Jamesin kanssa kohti Suurta salia. He ja valvojaoppilaat söisivät lounaansa samalla, kun suunnittelivat koristeita ja sitä, mitkä kaksi bändiä yrittäisivät saada soittamaan tansseihin.
''No niin,'' Lily aloitti, kun kaikki olivat saapuneet. ''McGarmiwa antoi minulle tämän listan, missä on koristeiden määrät, paikat, joista niitä voi tilata, ja osoitteita, joihin pitää ottaa yhteyttä löytääksemme bändin.''
''Tuo helpottaa roimasti'', Sara totesi. Saran äänikin sai sapin Lilyn sisällä kiehahtamaan.
''Niinhän se tekee'', Lily pihahti hampaidensa välistä. James ilmeisesti aisti Lilyn ärtymyksen ja nappasi listan tytön kädestä.
''No niin. Sara olit oikeassa kun sanoit, että tämä helpottaa roimasti. Ei tarvitse lähettää ketään kiertelemään ympäri Britanniaa koristeiden tai bändien perässä. Ja McGarmiwa onkin ollut ystävällinen, kun on listannut koristeet, joita olemme käyttäneet edellisinäkin vuosina.''
''Miksiköhän aina pitää ostaa uudet?'' utuinen ääni kysyi, ''eikö samoja koristeita voisi käyttää vuodesta toiseen?'' James katsahti nurkkaan ja näki Damen Lovekivan näkökentässään.
''Öh'', James sanoi hiukan hämillään, ''tuota sinun täytyy kysyä McGarmiwalta.''
''Sen teen’’, Damen vastasi.
''Niin palataksemme asiaan. Ketkä kirjoittavat kirjeet näihin osoitteisiin?'' Lily kysyi napattuaan listan jälleen itselleen.
''Minä voin tehdä sen vaikka Jeremyn kanssa'', Sara sanoi ja laittoi kätensä Jeremyn olkapäälle.
''Ai voitko?'' Jeremy kysyi hiljaa ja Sara läppäsi tätä olkapäälle.
''Kyllä voit'', Sara suhahti. James katsoi Saraa ja Jeremyä kulmakarvat lähes hiusrajassa asti. Jeremy taisi olla auttamattomasti Saran tossun alla.
''Tarvitsette kyllä vielä ainakin yhden avuksenne. Näitä osoitteita on aika monta'', Lily huomautti osoittaen pitkää pergamenttirullaa.
''No jos vaikka minä auttaisin heitä'', Heather puuskupuhista sanoi ujosti.
''Okei'', Lily sanoi. Hän ojensi koristeiden tilausosoitelistan Heatherille, joka meni Saran ja Jeremyn luokse.
''Tarvitsette varmaankin pergamenttia, sulkakyniä, mustetta ja kirjekuoria'', James sanoi, taikoi kasan suoria pergamentteja, kolme mustepulloa ja kolme sulkakynää tyhjästä ja liidätti ne pöydän ääreen, jonne Sara, Heather ja Jeremy olivat kokoontuneet.
Sara vilkaisi osoitelistaa. Siihen oli merkitty pöytäliinoista sulamattomiin jääpuikkoihin ja sulamattomista jääpuikoista lentäviin misteleihin. Eli toisin sanoen, listassa oli lähes jokaista joulukoristetta, jota vain saattoi kuvitella.
''Paras kai aloittaa, ettei koko päivä mene tähän'', Sara huokaisi, otti mustepullon ja sulkakynän ja alkoi raapustaa ensimmäistä tilauskirjettä kauppaan, jossa myytiin tekolunta.
Toisessa nurkassa huonetta Lily, James, Thomas, Patricia ja Damen pohtivat lopullisia bändejä, jotka yrittäisivät pyytää keikalle Tylypahkaan. Evangeline ja Sean katselivat puolestaan erilaisia ruokalistoja, joita kotitontut olivat antaneet. Ruokaa oli täysin turhaa tilata muualta, sillä Tylypahkan omat kotitontut tekivät niin taivaallista jouluruokaa, ettei mistään välttämättä samanlaista saanut.
''Minusta Ice Smooth olisi juuri oikea sinne diskoon'', Thomas väitti kiven kovaa vastaan.
''Olethan ottanut huomioon, että Ice Smooth on erittäin suosittu tällä hetkellä? Ettei se vain olisi kiertueella tai jotain?'' Patricia huomautti.
''No niin joo... Onko sitten muita ehdotuksia, jos Ice Smoothia ei voi saada?'' Thomas kysyi alistuneena.
''No'', Lily sanoi ja katsoi bändien managerien osoitelistaa, ''täällä on aika monta sellaista aloittelijabändiä, joista kukaan ei ole koskaan kuullut. Minä kannattaisin sellaista vaihtoehtoa, että antaisimme jollekin sellaiselle bändille mahdollisuuden tulla ihmisten tietoisuuteen. Ja uskon, että sillä tavalla saamme taatusti edes jonkun keikalle tänne.''
''Tuossa on kyllä perää'', Patricia sanoi mietiskellen.
''No mitä bändejä, tai siis minkä nimisiä bändejä, siellä on?'' James kysyi.
''Katsokaa itse, en jaksa luetella'', Lily sanoi ja ojensi listaa Jamesille. Tämä lukaisi sen nopeasti läpi ja ojensi sen sitten Patricialle. Patricia antoi listan taas Thomasille ja Thomas takaisin Lilylle.
''Mikä teistä kuulosti parhaalle?'' Lily kysyi.
''Kohtalottaret'', James ja Patricia sanoivat lähes päällekkäin.
''Ice Smooth'', sanoi Thomas Jamesin ja Patrician päälle.
''Jos Ice Smoothia ei lasketa?'' Lily sanoi kulma koholla.
''Hmph... no Kohtalottaret sitten'', Thomas mutisi.
''Minustakin se kuulosti parhaalta. Ja sitä paitsi, olen aivan sataprosenttisen varma, että he suostuvat tulemaan tänne. Kuka tietää onko se heidän ensimmäinen niin sanottu työtarjous'', Lily sanoi viisaasti.
''Kirjoitetaanko me sille managerille kirje, vai?'' Patricia kysyi.
''Hmm...'' Lily mietti, ''ehkä olisi paras, jos McGarmiwa ottaisi häneen yhteyttä vaikka hormipulverilla. Pöllöposti tuntuu niin töykeältä.''
''Tuossa on perää'', James sanoi. ''Voin viedä viestin Minervalle.'' James nousi ylös ja lähti suunnistamaan ovea kohti.
----
B. osa tulleepi tänä iltana (tai huomenna jos laiskaksi heittäydyn)
-
tanssiaiset kehiin ja äkkiä =) ei jaksa odottaa. mutta hyvä luku tämäkin ja odottelen täällä niitä tanssiaisia ^^
~nuuhku
-
Tulisko se B-osa jo? Taisit aika laiskaksi heittäityä :D. A-osa oli aivan yhtä ihana kuin muutkin, enkä jaksa odottaa sitä B-osaa. Ja niinkuin nuuhku tuossa jo mainitsikin, tanssiaisia odottelen myös :D.
JATKOAA!
-
Ja B-osaa kehiin...
Minä en ollut laiska kun en laittanut tätä jo perjantaina. Lähdin mummolaan enkä kerinnyt laittaa tätä silloin, ja tulin vasta tänään, joten tässä tämä. Kiitos ihanille ihmisille kommenteista :>
14. B-osa
Iltapäivällä, kun Lily ja James olivat palanneet kokouksesta, Chelly tuli lähes juosten Lilyä vastaan muotokuva-aukolle.
''Lily, nyt on kuules sellainen juttu, että sinä tulet meidän kanssa kampaajalle ja vaihdat hiustyyliäsi'', Chelly touhotti ja Lily katsoi ystäväänsä otsa hivenen rypyssä.
''Minkä ihmeen takia?'' hän kysyi, ''Pidän hiuksistani juuri tällaisina: pitkinä, lähes suorina ja punaisina.''
''No niin, mutta eikö sinua ala jo pikkuhiljaa tympimään, kun olet pitänyt samanlaisia hiuksia jo ainakin kuusi ja puoli vuotta!'' Chelly yritti vedota.
''Ja minä olen pitänyt niistä tismalleen saman verran'', James sanoi väliin nostaen koululaukkuaan parempaan asentoon. Chelly hoksasi vasta silloin Jamesin, joka tarjosi oivan idean tietämättään siitä itse.
''No eikö sinustakin Lilylle kävisi jokin toinen hiustyyli?'' Chelly kysyi ovelasti. James katsoi Lily pää kallellaan.
''Joeei. Ei. Minusta Lily on kaunein juuri noin'', James vastasi ja suuteli Lilyä.
''Yök. Älkää nyt nuoleskelemaan alkako. Tulee huono olo'', Chelly sanoi.
''Suu kiinni'', Lily sanoi Chellylle hymyillen ja suudellen samalla Jamesia.
''Ollaan sitä nyt niin rakastuneita. Ilman minua ja Siriuksen syntymäpäiviä Lily inhoaisi sinua edelleen kuin ruttoa'', Chelly sanoi.
''Eli kiitos kuuluu siis sinulle'', James sanoi irrottauduttuaan Lilystä. Hän astui askeleen eteenpäin ja moiskautti pusun suoraan Chellyn huulille. Lily nauroi vieressä Chellyn järkyttyneelle ilmeelle kun James irrottautui tästä.
''Oho, sinähän olet hyvä suutelija'', Chelly sanoi ovelasti hymyillen toivuttuaan alkujärkytyksestä.
''Hei, minä olen edelleen täällä'', Lily sanoi.
''Lily, ei syytä huoleen, en aio varastaa Jamesiasi'', Chelly sanoi. ''Niin miten on. Vaihdatko hiustyyliäsi?''
''Nääh, enpä taida'', Lily sanoi
''No höh. Miksi?''
''Taikuus on keksitty. Saan hiukseni ihan millaisiksi vain tahdon pelkän taikasauvan heilautuksella'', Lily kertoi ja sai Chellyn vaikenemaan.
''No ei sitten'', Chelly tuhahti ja meni takaisin nurkkapöytään. Lily ja James menivät istumaan sylikkäin takan edessä olevaan vapaaseen nojatuoliin.
''Ai niin, tuli mieleeni, että joudut ikävä kyllä menemään partioimaan yksin'', James sanoi.
''Oletko liian laiska raahataksesi luitasi partiointiin?'' Lily kysyi virnistäen.
''En, vaan eräs toinen syy.''
''Onko sinulla joku toinen?!'' Lily kysyi dramaattisesti laittaen kätensä rintakehälleen.
''Joo, kuule joka toinen ilta käyn luutakomerossa sen yhden Saran kanssa, joka on oppilaskunnassa'', James vastasi yhtä dramaattisesti.
''Voi ei! Maailmanloppu tuli!'' Lily nauroi.
''Aivan kuin minä heivaisin sinut jonkun valittavan lapsen takia'', James virnisti ja suukotti Lilyä otsaan.
''Aivan niin. Olenhan itse täydellisyyden perikuva. Niin nyt sitten se oikea syy miksi et pääse partiointiin?'' Lily sanoi normaalilla äänellä edelleen suupielten nykiessä.
''Sanotaanko vaikka näin, että yhdellä meistä on henkisiä ja fyysisiä ongelmia'', James vastasi. Olihan se lähes puoliksi totta. Remuksella tulisi olemaan raskas muodonmuutos.
''Jaahas. Veikkaan sen olevan Sirius'', Lily naurahti ja nypläsi rannekoruaan.
''En sano yhtikäs mitään'', James vastasi ja laittoi huulensa tiukasti yhteen kuin peläten kertovansa jotain.
Seuraavana - huispauspelin - aamuna, James oli erittäin väsynyt. Joka ikistä paikkaa kolotti ja jomotti ja kyljessä olevaa jumbokokoista mustelmaa särki. Hän yritti kääntyä selälleen, mutta se tuotti erittäin suuria ponnisteluja. James puri hammasta yhteen ja oli erittäin lähellä, ettei hän olisi huutanut ääneen kivusta. Susi-Remus oli ollut tavanomaista villimpi edellisenä iltana. Se oli hyppinyt ja loikkinut ympäriinsä ja hirvi-Jamesilla ja koira-Siriuksella oli ollut vaikeuksia pitää ihmissusi kurissa. No, hyvistä yrityksistään huolimatta molemmat olivat saaneet mojovia iskuja ja potkuja vatsaan, kylkiin ja päähän, ja vaikka he olivatkin olleet eläinhahmossa, kaikki ruhjeet ja vammat näkyivät myös ihmismuodossa.
''Sirius'', James vaikersi sänkynsä pohjalta ja aukaisi toista sängynverhoaan nähdäkseen naapurisänkyyn. James vilkaisi yöpöydällä olevaa kelloaan ja huomasi sen olevan puoli kahdeksan.
''Sirius, aika herätä'', James sanoi ja ähkäisi perään, sillä oli yrittänyt nousta istumaan.
''Ihan kohta'', Siriuksen vaimea ääni kuului peiton alta.
''Ei kun nyt. Tarvitsen sitä ihmevoidettasi. Kyljessäni on varmaan kaadon kokoinen mustelma'', James sanoi. Hän puri hammasta yhteen ja nosti itsensä istuma-asentoon.
''Joo, joo'', Sirius tuhahti, muttei noussut ylös. James kurkotti ottamaan taikasauvansa kaapunsa taskusta. Saatuaan sauvansa hän loitsi Siriuksen peiton pois ja heitti sen keskelle lattiaa.
''Ei saa'', Sirius mumisi silmät kiinni.
''Joudunko auttamaan sinut ylös, vai osaatko nousta omin avuin?'' James kysyi ja oli jo valmiina loitsimaan leijutustaian.
''Ei tarvitse auttaa. Etkö sinä itse muka olisi voinut käydä hakemassa tätä'', Sirius marisi ja talsi hieman linkuttaen kohti matka-arkkuaan. Hän kumartui sen ylle pidellen selkäänsä ja otti käteensä pienen purkin, jossa oli mintunvihreää tahnamaista ainetta.
''Olepa hyvä'', Sirius sanoi ja heitti purkin Jamesille, joka sai sen vaivatta kiinni.
''Kiitos'', James vastasi ja kiersi viileän purkin kannen auki. Mentolin haju levisi ympäri huonetta ja viimeisessä sängyssä nukkuva Peter työnsi pörröisen päänsä verhojen välistä.
''Onko aamu?'' tämä kysyi haukotellen.
''Joo'', James vastasi ja otti kylmää tahnaa sormelleen. Hän nosti T-paitansa helman ylös ja levitti mentolitahnan kyljessään olevaan tummanviolettiin mustelmaan.
''Kylmää!'' James ulvahti ja pomppasi nopeasti sängystään ylös kaikki kivut unohtuneina. ''Miksi tämä aina on niin pirun kylmää?!''
''Ehkä siksi, että se hyödyttäisi jotain?'' Sirius sanoi ja tutki jalkaansa. Siinä oli iso mustelma ja Siriuksen painaessa peukalollaan mustelman kohdasta, hän ulvahti kuin koira.
''Haluatko tätä?'' James kysyi ja kohotti mentolirasvapurkkia. Mustelma hänen kyljessään oli tipotiessään, kiitos mentolirasvan ja sen parantavan vaikutuksen.
''Heitä tänne'', Sirius sanoi ja oli valmiina ottamaan lasipurkin vastaan. Hän sai sen kiinni ja laittoi rasvaa mustelman päälle.
''KYLMÄÄ!'' hän huusi ja potkaisi jalallaan eteenpäin.
''Haha. Minähän sanoin'', James hekotti viereisellä sängyllä. Hän nousi ylös ja meni vessaan.
Kun Sirius ja James olivat selvinneet huispauskaavuissaan Suureen saliin, heidät otettiin vastaan aplodein ja vislauksin. Kahdesta pöydästä kuului myös buuausta: kaikki luihuiset ja korpinkynnet buuasivat yhteen ääneen, mutta heidän loukkauksensa peittyivät Rohkelikkopöydästä kuuluviin huutoihin ja taputuksiin.
''Kiitosh, kiitosh'', Sirius sanoi erittäin ''vaatimattomalla'' äänellä kumarrusten kera. Hän ja James menivät pöydän päähän vapaille paikoille ja ottivat aamiaista.
''Kukahan juontaa ottelun? Tuskin ainakaan Kuutamo'', James mietti ääneen.
''Niinpä. Toivottavasti ei ainakaan McGarmiwa. Koko peli on muuten pilalla'', Sirius virnisti ja muroja tippui hänen suustaan. Samaan aikaan salissa kaikui jälleen suosionosoitukset. Sirius ja James käänsivät katseensa oville ja näkivät Lily, Saran, Sarahin ja Christinen kävelevät vierekkäin saliin. Lily, Sarah ja Christine näyttivät hivenen hämmentyneiltä salin huomiosta, mutta Sara vain käveli normaalisti eteenpäin välittämättä vislauksista. Nelikko meni istumaan Siriuksen ja Jamesin viereen.
''Huomenta'', Lily sanoi Jamesille ja pörrötti tämän hiuksia ennen kuin istui alas.
''Huomenta itsellesikin. Nukuitko hyvin?'' James kysyi.
''En tosiaan. Sain unen päästä kiinni vasta kahdelta. Jännittää niin vietävästi'', Lily huokaisi.
''Äh, turhaan hermoilet. Kaikki menee varmasti nappiin'', James sanoi.
''Niinhän sitä aina toivoo'', Lily huokaisi jälleen.
''Missähän Luke viipyy?'' James ihmetteli ääneen.
''Veikkaan hänen nukkuvan edelleen kuin härski silli'', Sara sanoi tietäväisesti.
''Tai sitten hän kävelee takanasi huispauskaapu yllään valmiina peliin'', kuului Luken ääni Saran takaa.
''Hahaha! Sinäpä et saanutkaan aplodeja'', Sara nauroi vahingoniloisesti.
''Eipä tuo nyt edes haittaa'', Luke sanoi ja taputti Saraa päälaelle. Sara aikoi juuri sanoa jotain, mutta James kerkesi ensin.
''No niin, nyt on koko joukkue paikalla'', hän aloitti, ''syökää hyvin, tyhjentäkää mielenne ylimääräisistä ajatuksista ja täyttäkää päänne pelitaktiikoilla.''
''Kyllä, kapu'', Sirius sanoi ja noudatti ensimmäistä käskyä, eli söi minkä jaksoi.
''Minä lähden tästä käymään pikaisesti Sairaalasiivessä, joten älkää myöhästykö kentältä'', James sanoi, heilautti kättään ja lähti pois salista kohti Sairaalasiipeä.
James raotti sairaalasiiven ovea ja astui siitä sisään. Steriili sairaalan tuoksu turrutti hajuaistin totaalisesti Jamesin astellessa muutaman askelen kohti Remuksen sänkyä.
''Kuutamo kultaaa'', James virnisteli katsoen sänkyä, jossa Remus nukkui. Tai missä Remus hetki sitten oli nukkunut. Poika oli nimittäin herännyt Jamesin kutsuun.
''En ole edelleenkään vaihtanut miehiin, että anteeksi jos särjin sydämesi'', Remus sanoi väsyneesti pidellen päätänsä. Hän nousi istuma-asentoon tyynyjen varaan ja katsoi kättään, missä oli kolme pitkää naarmua. James asteli puhtautta hohtelevan sairaalaosaston läpi Remuksen valkoisen sängyn vieressä olevalle puiselle tuolille ja istui siihen. Tuoli narahti hieman ja James alkoi epäillä kestikö se hänen painoaan.
''Miten voit?'' hän kysyi ystävältään.
''Ihan hyvin. Päätä jomottaa'', Remus vastasi.
''Et varmaankaan tule juontamaan huispauottelua?'' James pikemminkin totesi kuin kysyi. Remus valahti lähes peiton alle kuullessaan ystävänsä sanat.
''Ai niin, se hemmetin peli on tänään. Kyllä minä pääsen'', Remus vastasi ja nousi istumaan, mutta huudahti kivusta.
''Ja sinähän et lähde täältä minnekään, ettäs tiedät'', matami Pomfrey sanoi topakasti ja pyyhälsi Remuksen luokse kädessään tarjotin, jonka päällä oli kurpitsamehua, leipää, omena ja särkylääkettä.
''Olen ihan terve'', Remus sanoi.
''Etkä ole. Syöt aamiaisesi ja otat lääkkeesi. Ja herra Potterin on poistuttava'', matami lateli ohjeita, joita kumpikaan ei noudattanut.
''Minä olen ihan terve! Päähän vain koskee! Ja sitä paitsi, huispauspelin juontaminen ei todellakaan ole raskasta!'' Remus melkein huusi. James oli harvoin nähnyt ystävänsä puhuvan niin kovalla äänellä kenellekään koulun henkilökunnassa olevalle ihmiselle.
Matami mietti hetken ja ilmeisesti kamppaili sisimmässään Remuksen päästämisestä huispauspeliin.
''Tehdään kompromissi'', Pomfrey sanoi, ''saat mennä juontamaan pelin, mutta heti kun se on ohi, tulet salamana takaisin tänne ja olet vielä yön yli.''
Remus katsoi yllättyneenä matamia, koska oli ollut aivan varma, että tämä sitoisi hänet sänkyyn kiinni, ettei hän vain olisi voinut karata.
''Kiitos'', Remus sanoi.
''Mutta syöt silti aamiaisesi, otat lääkkeesi ja herra Potterin on poistuttava. Nyt'', matami Pomfrey sanoi tiukasti ja laittoi kädet puuskaan.
''Nähdään sitten pelissä'', James virnisti ja lähti Pomfreyn valvovien silmien alla pois Sairaalasiivestä.
James käveli takaisin alas Suureen saliin. Ihmiset alkoivat jo virrata kohti ulko-ovia ja jotkut ohikulkijat taputtivat häntä olkapäälle toivottaen onnea peliin. James meni joukkueensa luokse.
''Vieläkö te täällä lorvitte?'' hän kysyi kohottaen kulmaansa, ''Kentälle siitä!''
''Okei, okei'', Sirius sanoi ja tiputti lusikkansa lautaselleen, ''ei tarvitse komennella.'' Hän nousi ylös ja muu joukkue nousi perässä. Joukkue lähti ikään kuin rintamana kävelemään kohti ulko-ovia.
''James'', Lily sanoi kävellessään kuin robotti. Hänen aivonsa käskivät juosta karkuun, mutta jalat kävelivät itsepäisesti kohti huispausstadionia, joka täyttyi hiljakseen.
''Niin?'' James vastasi.
''Minusta tuntuu, että voin erittäin pahoin'', Lily totesi hiljaa.
''Turhaan hermoilet'', James sanoi rennosti ja laittoi kätensä tytön hartioille.
''Hyvähän se sinun on sanoa'', Lily mutisi.
''Kyllä minuakin jännittää, mutta olen tottunut siihen ja tiedän, että kaikki menee hyvin. Ajatukset peliin niin selviät'', James opasti ja astui pukuhuoneeseen.
Lily istui pukuhuoneen penkille Sarahin ja Christinen viereen. Hänen vatsassaan velloi ja tuntui siltä kuin varpusparvi olisi kaarrellut hänen sisuksissaan puolelta toiselle. Erilaiset kauhukuvat vilistivät silmien ohitse Lilyn ajatellessa, että entä jos ryhmy lentäisi vaikka suoraan naamaa päin, niin millaista jälkeä se jättäisi? Hän vilkuili ympärilleen ja näki Christinen kasvojen olevan maidon valkoiset ja Sarahin puristavan lainaluudanvarttaan rystyset valkoisina. Luke, Sara ja Sirius näyttivät yhtä rennoilta kuin olisivat vasta tulleet kuumasta vaahtokylvystä.
''No niin, joukkue'', James aloitti, '' nyt se sitten vihdoin koitti. Tämän kauden ensimmäinen huispausottelu, nimittäin.'' Sirius muljautti silmiään turhautuneena Jamesin selän takana.
''Pitääkö hän yleensä pitkiä kannustuspuheita?'' Lily kysyi vieressään istuvalta Saralta.
''Tosi harvoin. Tai no, viime vuoden viimeisessä pelissä hän puhui yli viisitoista minuuttia'', Sara vastasi virnistäen. Lily katsoi silmät pyöreinä Saraa. Sara huomasi tämän ja huiskautti kättään:
''Äh, ei syytä huoleen. Tuskin hän tänään puhuu minuuttia pidempään.'' Lily huokaisi huomaamattomasti ja kuunteli Jamesia.
''Tiedän, että olemme harjoitelleet vain viikon'', James aloitti, ''mutta silti olen sitä mieltä, että olemme paljon parempia kuin Korpinkynsi, vaikka he ovat saaneet harjoitella melkein kolme viikkoa. Olette tehneet suunnattomasti töitä ja minä toden totta arvostan sitä. Ja nyt sanon: pitäkää päänne kylmänä, ajatelkaa vain tehtäväänne ja niitä taktiikoita, joita olen opettanut teille, niin hyvin menee. Onnea matkaan!'' James laittoi kätensä eteensä ja odotti muiden laittavan omansa siihen päälle. Sirius läjäytti kätensä Jamesin käden päälle ja niin tekivät kaikki muutkin.
''HEI!'' kaikki huudahtivat kuorossa ja nostivat samalla kätensä ylös.
''Kohdatkaamme siis vastustajamme. Muodostelmaan'', James sanoi ja joukkue meni ikään kuin parijonoon Lily ja James kärjessä. Joukkue lähti kävelemään yhtä matkaa kohti verhoja, jotka johtaisivat kentälle.
''HYVÄT NAISET JA HERRAT, KISSAT JA KOIRAT! KAUDEN ENSIMMÄINEN HUISPAUSOTTELU, ROHKELIKKO VASTAAN KORPINKYNSI, SAA VIHDOIN ALKAA!'' Remuksen ääni kailotti taikamegafoniin korkeuksista. Oppilaat alkoivat heti osoittaa suosionosoituksia kun molempien tupien joukkueet kävelivät vastakkaisilta puolilta kenttää kohti sen keskustaa ja matami Huiskia. Vihellykset, taputukset ja rummut täristivät Lilyn tärykalvoja, kun hän katseli hämmästyneenä ympärilleen. Koskaan aiemmin hän ei ollut osannut ajatella sitä, miltä huispaajista tuntui astella täpötäyden areenan eteen luuta kourassa pelaamaan huispausta, mutta nyt hän tajusi sen erittäin selvästi. Tunne mikä Lilyn sisässä velloi, oli mitä mahtavin. Häntä yhtä aikaa jännitti, oksetti ja innosti olla siellä keskellä kenttää valmiina hyppäämään lainaluutansa selkään ja aloittamaan pelin.
''Kapteenit, kätelkää'', kuului matami Huiskin topakka ääni Lilyn vasemmalta puolelta. Hän käänsi katseensa katsomosta Jamesiin ja Korpinkynnen kapteeniin Jack Grantiin. James ja Jack puristivat käsiään ystävällismielin. Lily kuvitteli miltä se näyttäisi, jos James kättelisi Luihuisen kapteenia. He varmaan yrittäisivät mahdollisimman paljon murskata toistensa sormet jauhoksi. Lily tirskahti hieman tälle ajatukselle, mutta vakavoitti ajatuksensa ja käski ne takaisin kohta alkavaan peliin.
''Nouskaa luudillenne'', matami Huiski käski joukkueita ja nämä tottelivat saman tien hänen käskyään. Kummankin joukkueen pelaajat nousivat lähes yhtäaikaisesti leijumaan kuudentoista jalan korkeuteen Huiskin pään yläpuolelle.
''Toivon reilua ja rehellistä peliä molemmilta joukkueilta'', Huiski kailotti pelaajille ja heitti kaadon yläilmoihin samalla kun päästi siepin irti toisella kädellään.
''JA PELI ALKAA!'' Remus huusi taikamegafoniinsa.
''Rohkelikko saa kaadon. Sarah Spezia kuljettaa kaatoa kohti Korpinkynnen maalisalkoja. Korpinkynnen jahtaaja yrittää ryöstää kaadon, mutta Spezia väistää ja tiputtaa pallon alapuolellaan lentävälle Christine Walkerille. Rohkelikkojen kapteeni on tainnut tehdä tänä vuonna loistavia löytöjä. Eikä ainoastaan huispauksellisessa merkityksessä-''
''Lupin, takaisin peliin, ennen kuin edes aloitat taustatietojen kertomisen'', McGarmiwa tiuskaisi Remukselle.
''Aivan, anteeksi Minnie'', Remus sanoi virnistäen, '' Niin, Walker kuljettaa kaatoa, katsokaa tuota taitavaa lentämistä, ja syöttää Potterille. Kaato on joukkueen pörröpäisellä kapteenilla, joka syöttää. Spezia, Walker, takaisin Spezialle, sitten Potter ja- TULEEKO SIITÄ MAALI?'' Remus huusi kun James heitti kaadon täysillä päin Korpinkynnen pitäjää. Pitäjä syöksyi kaatoa vastaan, mutta ei saanut sitä kiinni ja se sujahti nätisti keskimmäisen vanteen läpi.
''ROHKELIKOLLE MAALI! ROHKELIKKO JOHTAA KYMMENEN NOLLA!'' Remus rääkäisi taikamegafoniinsa ja heilui puoliksi katsomon laidan ulkopuolella.
Sirius kierteli Saran kanssa kentän ympärillä yrittäen tavoittaa ryhmyjä. Hän oli lyönyt jo kahdesti ryhmyn vaarallisesti kohti Korpinkynnen etsijää, mutta oli epäonnistunut molemmilla kerroilla Korpinkynnen lyöjän tultua väliin.
''Korpinkynsi lähtee kuljettamaan kaatoa'', Remus jatkoi selostustaan. Korpinkynnen jahtaajakolmikko oli muodostanut kolmion muotoisen muodostelman, jossa keskimmäisellä oli kaato hallussaan.
''Korpinkynsi yrittää näemmä Haukanpään hyökkäysmuodostelmaa, toimiiko se Rohkelikon pitäjä Luke Stormille?'' Remus kysyi katsojilta.
''SARA!'' Sirius karjaisi lyöjätoverilleen kentän toiselle puolelle. Sara lensi kovaa vauhtia Siriuksen luokse.
''Mitä?'' Sara kysyi ja huitaisi ryhmyä, joka oli tulossa heitä kohti.
''Tehdään TT'', Sirius sanoi.
''Okei'', Sara vastasi ja lähti Siruksen rinnalla lentämään kohti lähintä ryhmyä.
''Jahtaajaan?'' Sara kysyi.
''Jep'', Sirius vastasi ja heilautti mailansa taakse samoin kuin Sara.
''NYT!'' Sirius huusi kun ryhmy tuli heidän eteensä. Molemmat iskivät kaikin voimin ryhmyyn yhtä aikaa ja se lensi tuplanopeutta kohti Korpinkynnen jahtaajaa, jolla oli kaato. Vastajoukkueen muodostelma hajosi ja ryhmy paiskautui kärjessä olleen jahtaajan kylkeen ja tämä tiputti kaadon.
''Tuo sattui varmasti'', Remus sanoi, ''Musta ja Wallace tekivät juuri malliesimerkin Turvaajien tuplaiskusta. Korpinkynsi menettää kaadon Rohkelikon pitäjä Luke Stormille. Storm vippaa kaadon Walkerille ja Walker koppaa sen helposti kiinni lähtien kuljettamaan sitä kentän reunaa myöten. Korpinkynnen jahtaaja Kerr syöksyy Walkerin perään vauhdilla ja tyrkkää kaadon tämän kainalosta tiputtaen sen alapuolella lentäneelle jahtaajaparilleen.''
Peliä oli kulunut jo puoli tuntia, eikä Lily ollut nähnyt vilaustakaan siepistä. Korpinkynsi johti Rohkelikkoa kolmella maalilla. Nämä kolme maalia he olivat saaneet rangaistusheitoista, jotka taas olivat johtuneet Siriuksen törttöilyistä.
''Herranjestas sentään, Sirius! Hillitse itsesi!'' James karjui viimeisimmän rangaistusheiton jälkeen.
''Säästä voimiasi, äläkä huuda minulle!'' Sirius vastasi ja alkoi taas kaarrella maila lyöntivalmiudessa.
Lilystä tilanne alkoi näyttää jo hiukkasen epätoivoiselta. Hänestä tuntui kuin Korpinkynsien pelaajat olisivat saaneet yhtäkkisen piristysruiskeen, sillä he olivat petranneet peliään huomattavasti. Alussa Rohkelikko oli selvästi vienyt peliä kuin mies tanssia, mutta ensimmäisen rangaistuslyönnin jälkeen vientivuoro siirtyi vastustajille.
''ONKO SE SIEPPI?'' Remus karjaisi megafoniinsa. Lily oli tipahtaa luudaltaan, sen verran kovasti hän hätkähti.
''Samperin hullu'', hän mutisi ja käänteli päätään puolelta toiselle nähdäkseen, missä Korpinkynnen etsijä oli. Viimein Lily näki etsijän toisessa päässä kenttää syöksymässä täyttä vauhtia maata kohti. Lily katsoi maahan silmät sirrillään ja hoksasi, ettei sinipukuinen etsijä yrittänyt hämätä Lilyä Wronskin harhautuksella, vaan todella syöksyi kohti maan tasalla kimaltelevaa pikkuruista palloa. Siinä samassa Lily sai kuin sähköiskun ja lähti lentämään niin nopeasti kuin vain pystyi kohti sieppiä. Sieppi teki jyrkän nousun taivasta kohti, ja karisti Lilyn ja Korpinkynsien etsijän Max Lucasin hetkeksi kannoiltaan. Pian molemmat kuitenkin kiisivät rintarinnan siepin perässä. Max törmäsi tahallaan Lilyn kylkeen yrittäen häiritä tämän etenemistä. Lily poikkesi hieman lentoradaltaan, mutta kosti Maxille ja osui tätä kylkeen kaksi kertaa kovemmin kuin poika oli hetki sitten osunut Lilyä. Hän kiihdytti Maxin ohitse ja ojensi kätensä valmiiksi ottamaan sieppiä kiinni. Hän seurasi vain sieppiä, eikä näin ollen huomannut ryhmyä, joka lähestyi huimaa vauhtia etuvasemmalta.
''LILY!'' joku karjaisi, mutta Lily ei kuunnellut. Hän oli naulinnut katseensa ja ajatuksensa sieppiin. Vasta liian myöhään hän havahtui ryhmystä. Lilyn silmät aukesivat lautasen kokoisiksi, kun ryhmy lensi suoraan häntä päin. Hän ei kerinnyt väistää, ennen kuin kivikova pallo lensi suoraan vatsaan ja työnsi Lilyn luudanperän yli maahan. Hänestä tuntui kuin ei voisi hengittää. Ryhmy oli iskenyt hänestä ilmat pihalle ja iskeydyttyään takapuolelleen maahan kolottava kipu valtasi häntäluun. Lily kaatui selälleen ja näki kuinka Max Lucas sulki pikkuruisen kultaisen pallon käteensä ja yleisö puhkesi valtaviin suosionosoituksiin.
''Korpinkynsi voittaa pelin kaksisataa vastaan kaksikymmentä'', Remus kuulutti innottomasti.
Lily yski ja haukkoi happea maassa.
''Lily'', Jamesin huolestunut ääni kysyi ja pojan pää ilmestyi Lilyn yläpuolelle, ''oletko kunnossa?''
''En'', Lily aloitti ääni hinkuen, ''saa henkeä.''
James kumartui ja otti kakovan Lilyn syliinsä lähtien kuljettamaan tätä nopeasti kohti linnaa välittämättä kentälle tulvivista korpinkynsistä. Lily näki silmäkulmastaan omituisen kasan ihmisiä keskellä kenttää epäillen Max Lucasin olevan alimmaisena.
''Kiitoksia seurastanne, hyvät koululaiset ja onnittelut Korpinkynnelle'', Remus sanoi ja sulki taikamegafoninsa.
--
No niin, siinä siis kaikki 'vanhat' luvut. Nyt aloitan tohinalla kirjoittamaan 15. lukua, ja oletan sen valmistuvan jouluun mennessä, ellei aiemmin. Pakotan itseni kirjoittamaan sen jouluksi viimeistään :) Kommenttia saa laittaa!
-
Näääh!!! Korpinkynsi voitti! Voi Lily parkaa... Mahtoi ehkä sattua :D Nojoo...
Toivottavasti sinä saat 15 luvun valmiiksi ennen joulua :) *Ei jaksa odottaa ja vahtii 24/7 tietokoneen ruutua onko uusi osa tullut* :D
Sitä samaa... - Jatkoaa...
Sharon
-
toosi hyvä luku ^^ mitää rakentavaa palautetta en tälläkään kerralla saa kirjoitettua :D mutta jatkoa odottelen ^^
~nuuhku
-
AAAAW. Mä rakastan tätä. Rakastin jo vanhassa finissä.
Oot niin loistava. Se et rakastan kelmejä ja James/Lily
parituksia saattaa vaikuttaa jotenki mun mielipiteeseen.
Nyt lisää.
Rakastan<3
-
Sori kaikille, mulla on se luku ihan viimeistelyä vaille valmis. En halua kirjoittaa hätiköiden sitä tanssiosaa, joten huomenna tai ylihuomenna varmasti laitan sen. Anteeksi vielä niille jotka sitä ootti niin kovasti, mutta lupaan, että odotuspalkitaan :>
Hyvää joulua kaikille <3
Ev
-
No niin, eli tuhannesti anteeksi, kun en pitänyt lupaustani laittaa tätä jouluaattona. Tässä ei vielä ole itse tansseja, mutta niihin valmistautumista ja niiden alustamista tässä on sitten senkin edestä. Toivottavasti kaikki lukijat eivät ole hävinneet. Toivon kovasti kommenttia :)
Hyvää myöhäistä joulua! <3
Ev
ps. Niin tämähän on siis ihan uutta tekstiä, mitä ei ole julkaistu ennen missään :>
15. A-osa: ’’Ai niin. Taidan pitää sinusta enemmän kuin ystävänä.’’ Eli joulutanssit.
Lilystä tuntui kuin joku olisi tiputtanut painavan kiven hänen keuhkojensa päälle. Hän ei saanut hengitettyä vieläkään, eikä asiaa auttanut sekään, että hän oli kippurassa Jamesin käsivarsilla. James nopeutti vauhtiaan kun huomasi Lilyn alkavan muuttua sinertäväksi. Hän kantoi tytön aina sairaalasiipeen asti.
’’Matami Pomfrey!’’ James huudahti samalla kun astui sisään sairaalasiiven ovista. Muutama sänky oli varattu, sillä jotkut nopeimmat pelaajista olivat ennättäneet tulla sinne parannuttamaan haavojaan ennen Lilyä ja Jamesia.
’’Taas näitä’’, Pomfrey sanoi ja pyöräytti silmiään samalla kun viuhtoi ympäriinsä sairaalasiivessä kanniskellen erilaisia lääkkeitä ja juomia. ’’Laita hänet tuohon.’’ James laski Lilyn lähimmälle vapaalle sängylle ja odotti, että hoitaja tulisi auttamaan.
’’Etkö vieläkään saa henkeä?’’ James kysyi huolissaan Lilyltä käännettyään katseensa takaisin tyttöön.
’’Miltä näyttää?’’ Lily kähähti ja hymyili perään.
’’Mikä sitä Pomfreytä viivyttää?’’ James mutisi ja etsi katseellaan hoitajaa. Hän näki Pomfreyn tulevan juuri takaisin lääkekaapilta mukanaan lasi ja pullollinen helmeilevänsinistä nestettä.
’’Neiti Evans’’, Pomfrey sanoi samalla kun kaatoi nestettä lasiin, ’’juo tämä.’’ Hän ojensi lasin Lilylle ja lähti taas seuraavalle pedille. Lily kohotti höyryävän lasin huulilleen ja oletti lääkkeen olevan lämmintä, mutta yllätyksekseen se oli jokseenkin viileätä. Heti kun neste oli ehtinyt rintakehän kohdalle, hänestä tuntui kuin valtava ilmapallo olisi täyttynyt hänen keuhkoissaan. Hän veti syvään henkeä ja vapautti sitten kaiken ulos.
’’No, joitko sen jo?’’ paikalle jälleen saapunut Pomfrey kysyi.
’’Joo, kiitos pal-’’ Lilyn sanat jäivät kesken, kun sairaalan ovet aukesivat valtavalla ryminällä ja lauma ihmisiä ryntäsi sisään.
’’LILY!’’ kiljaisi Chelly, joka oli saapunut sisään ensimmäisenä perässään huolestuneen näköiset Lola, Remus, Peter, Kelly ja Sirius, ’’oletko kunnossa?’’
’’Tämä on sairaala, taivaan tähden!’’ matami kirkaisi vihaisena, ’’joten älkää metelöikö!’’ Chelly sivuutti hoitajan ohjeen ja syöksähti Jamesin ohi Lilyn luokse.
’’Olethan kunnossa?’’ hän kysyi uudemmin.
’’Joo’’, Lily sanoi hymyillen.
’’Voisin murjoa Siriuksen ja Saran kun he eivät huomanneet sitä ryhmyä’’, Chelly sanoi silmät viiruina vilkaisten kylmissään hytisevää Siriusta.
’’Hei! Kukaan ei pakottanut Lilyä lentämään sitä päin!’’ Sirius sanoi puolustelevasti. Chelly aukaisi suunsa väittääkseen vastaan, mutta Lily ennätti väliin.
’’Hei, älkää viitsikö. Olen ihan kunnossa, joten mitään vahinkoa ei sattunut’’, Lily huokaisi ja aikoi nousta seisomaan.
’’Stop tykkänään, neiti Evans. Et lähde mihinkään ennen kuin tarkastan, ettet saanut sisäisiä vammoja. Te muut, menkäähän käytävälle odottamaan’’, Pomfrey komensi. Chelly, Kelly, Lola, Peter, Remus, James ja Sirius lähtivät kävelemään ovelle päin, kunnes Pomfrey pysäytti heidät.
’’Herra Lupin! Mihin sinä kuvittelet meneväsi? Takaisin sänkyysi kuin olisit jo!’’ Remus näytti hapanta naamaa kun hänen pakoyrityksensä ei ollut onnistunut. Hän talsi happamana takaisin hänelle varattuun sänkyyn ja lysähti siihen.
’’No niin, otahan paitasi pois niin kuuntelen keuhkosi’’, matami komensi Lilyä ja veti verhot tämän sängyn ympärille. Lily otti paitansa pois ja Pomfrey laittoi stetoskooppinsa hänen keuhkojensa päälle ja kuunteli muutamasta kohtaa.
’’Hyvä. Olet terve kuin pukki. Voit mennä.’’ Lily laittoi paitansa takaisin ja lähti pois sairaalasta.
Oven toiselta puolelta hän löysi yksinäisen Jamesin. Muut olivat ilmeisesti palanneet jo oleskeluhuoneeseen ja jättäneet Jamesin yksin odottamaan Lilyä.
’’Hei’’, Lily sanoi ja käveli Jamesin luokse halaten tätä.
’’Päästääkö Pomfrey sinut noin vain pois?’’ James kysyi hymyillen. Hän otti tyttöystäväänsä kädestä kiinni ja he lähtivät laskeutumaan portaita alempiin kerroksiin määränpäänään oleskeluhuone.
’’Ilmeisesti’’, Lily hymähti vaisusti. He kävelivät tovin verran hiljaisuuden vallitessa, kunnes Lily töksäytti: ’’Anteeksi että en saanut sieppiä kiinni.’’
’’Ei se haittaa. Aina ei voi onnistua’’, James vastasi.
’’Niin, mutta sen takia emme voittaneet. Ethän ole vihainen?’’ Lily kysyi ja käänsi katseensa vierellään kulkevaan poikaan. James käänsi katseensa Lilyyn ja kohtasi tämän katseen. Se oli jotenkin alakuloinen. Ei hän ollut osannut odottaa, että Lily oli ottanut häviämisen näin raskaasti. Häntä itseään se ei haitannut ollenkaan. Tottahan se oli, että olisi ollut mukava voittaa, mutta aina sekään ei onnistunut.
’’En ole tippaakaan vihainen! Miksi olisin?’’
’’Koska minun takiani emme voittaneet.’’
’’Hei, ei se ole sinun vikasi. Ryhmy lensi sinua vatsaan! Kuka tahansa olisi tipahtanut luudaltaan sen takia.’’
’’No niin, mutta se ryhmy lensi suoraan minua päin! Minun olisi pitänyt huomata se ja väistää ajoissa! Kaiken lisäksi sinä vielä varoitit minua siitä, enkä halunnut kuulla sinua’’, Lily intti. James oli pysähtynyt keskelle käytävää.
’’Lopeta itsesi syyttäminen. Tällä häviöllä ei ole mitään merkitystä loppupelien kannalta. Ja muutenkin. Olit niin keskittynyt siepin nappaamiseen, ettei ole ihme ettet nähnyt ryhmyä. Jos et olisi nähnyt Maxin lentävän siepin perään, niin SE olisi ollut huolestuttavaa. Se olisi todistanut sinut äärimmäisen sokeaksi ja huonoksi huispaajaksi’’, James sanoi ja hymyili perään oikeaa hurmuri hymyä.
’’No joo…’’ Lily sanoi ja lähti jälleen kävelemään. ’’Siltikään en ole tyytyväinen suoritukseeni.’’ James huokaisi ja pyöräytti silmänsä kattoon.
’’Kuule. Jos nyt et lopeta tuota itsesi syyttelyä, en puhu sinulle enää koskaan’’, hän sanoi ja laittoi huulensa tiukasti yhteen sanojensa painoksi.
’’Haha’’, Lily naurahti, ’’et pysty olemaan puhumatta edes viittä minuuttia!’’
’’Kokeillaanko?’’ James ehdotti. He olivat saapuneet jo Lihavan leidin muotokuvan kohdalle ja nyt maalauksen pyöreä nainen odotti salasanaa.
’’Hah. Puhuit jo!’’ Lily sanoi ja osoitti Jamesia kuin sanoakseen ’’kiinni jäit!’’.
’’Äh, ei sinulle voi olla puhumatta’’, James sanoi ja suuteli Lilyä.
’’No voi hellanlettas sentään! On se vain niin ihanan hienoa, että te VIHDOIN olette yhdessä, mutta tuota lääppimistä ei jaksaisi katsella koko päivää. Eli tuleeko se salasana sieltä vai ei, vai voinko lähteä tapaamiseeni?’’ leidi kysyi närkästyneenä seinältä. Lily naurahti ja irrottautui suudelmasta.
’’Papukaijan siipisulka’’, hän sanoi ja leidi heilahti sivuun mutisten jotain nuorista lemmenpareista ja ruusuisista silmälaseista.
Seuraava viikko meni nopeasti. Lilyn ja Jamesin kädet olivat niin täynnä hommia joulutanssien valmistelujen tiimoilta, että he kerkesivät olla oleskeluhuoneessa vain iltaisin partioinnin jälkeen. Suurin osa koristeistakin toimitettiin samaisella viikolla, joten muitakin oppilaskunnan jäseniä tarvittiin auttamaan. Tekolumen kanssa syntyi pienimuotoinen katastrofi: ensimmäisellä kerralla heille lähetettiin oikeata lunta sulamattoman sijaan, minkä seurauksena koko koristevarasto lainehti. Ensimmäisenä tästä epäiltiin Riesua, joka oli nähty vesi-ilmapallojen kanssa käyskentelemässä lähellä varastoa, mutta lopulta selvisi, että lumi oli alun perin ollut oikeaa, eikä Riesulla ollut osaa eikä arpaa koko jupakassa. Onneksi McGarmiwa ja Lipetit onnistuivat kuivattamaan ja pelastamaan muut koristeet, sillä jos he olisivat epäonnistuneet, koko tanssien koristelu olisi mennyt mönkään. Toisella kerralla heille taas lähetettiin sateenkaarilunta. Lumi vaihtoi tasaiseen tahtiin väriään vihreästä violettiin ja se jos mikä ei sopinut joulutanssiaisiin. Vasta monen räyhääjän ja hormipulveripalaverin jälkeen heille lähetettiin sitä, mitä alun perin oli tilattu. Lumen toimittajan mielestä oli ollut hassun hauskaa pelleillä McGarmiwan kustannuksella ja sitä jos mitä he saivat katua, sillä sellaisen naisen kanssa, kuin McGarmiwa, ei kauan naurettu, jos tämä suuttui.
Ulkoilma oli muuttunut totaalisesti keskiviikkona. Yhtäkkiä oli alkanut satamaan vettä taivaan täydeltä. Lily oli muiden koululaisten tapaan ihmetellyt sitä suunnattomasti, sillä elettiinhän jo sentään marraskuuta ja Tylypahka sijaitsi pohjoisessa Skotlannissa, jossa tavallisesti siihen aikaan oli jo kunnon paukku pakkaset ja nietoksittain lunta. Nyt lumi oli sulanut lähes olemattomiin ja ne harvat kinokset, jotka vielä olivat jäljellä, olivat muuttuneet nuoskalumeksi, joista kaikki nyt riitelivät, sillä juuri siitä lumesta saattoi tehdä hyviä lumiukkoja. Koulunpihamaata koristivatkin nyt toinen toistaan korkeammat lumiukot, joista osa oli saanut ruohopeitteen lumen loputtua.
Kun joulutanssiaisiin oli aikaa enää kaksi viikkoa, Chelly, Lola ja Kelly päättivät toteuttaa suunnitelmansa hiustyyliensä vaihdosta. Lauantaina kahdeskymmenesneljäs marraskuuta he tekivät rohkean päätöksen lähtemällä Tylyahon kylässä olevaan parturikampaamo Nips & Napsiin. He kävelivät kaulaliinat, pipot ja hansikkaat kädessä pitkin tupaten täynnä olevaa kylän pääkatua. Edellisyönä ilma oli jälleen viilentynyt ja nyt pakkasta oli reippaasti yli kaksikymmentä astetta. Pääkatu oli lainehtinut keskiviikkoisesta sateesta ja sulaneesta lumesta, joten vesi, joka oli jäänyt katuun, oli jäätynyt paksuksi jääkerrokseksi. Muuten tähän pikkuseikkaan ei välttämättä olisi kiinnittänyt huomiota, mutta kun katseli ympärilleen, näki, kuinka ihmisiä lenteli pitkin poikin nurin monien ostoskassien lennellessä kaaressa ihmisten päälle.
’’Onneksi älysin laittaa nämä saappaat’’, Chelly sanoi toisille.
’’Niinpä. Olisit kaatunut tähän mennessä varmaan kymmenen kertaa’’, Lola sanoi ja asetteli pipoaan paremmin päähänsä. He pääsivät vihdoin oikean paikan eteen ja Kelly aukaisi oven. Lola ja Kelly astuivat sisään, mutta Chelly jäi seisomaan oviaukkoon kuin patsas.
’’Chel, mikä tuli?’’ Kelly kysyi ja katsoi ystäväänsä.
’’Mietin vain. Onkohan tämä viisasta’’, hän mutisi ja toljotti eteenpäin.
’’No nyt et kyllä rupea perääntymään! Itsehän sinä tämän keksit!’’ Lola sanoi kärsimättömästi.
’’No niin mutta-’’ Chelly mutisi.
’’Eikä mitään muttia. Kelly. Auta minua tämän kanssa’’, Lola sanoi ja astui ulos kampaamosta mennen Chellyn vasemmalle puolelle. Hän tarttui käskikynkästä ystäväänsä, kun Kelly tarttui toiselta puolelta. Yhtä aikaa he lähtivät liikkeelle ja mahtuivat juuri ja juuri sisään kapeasta oviaukosta vastusteleva Chelly välissään.
Sisälle päästyään hajuaistin turrutti sekalainen tuoksu hiuslakkoja ja shampoita. Kelly ja Lola raahasivat Chellyä välissään seinustan vieressä olevalle pitkälle penkille ja pakottivat hänet istumaan siihen.
’’Ette voi pakottaa minua’’, Chelly protestoi ja yritti nousta ylös mutta Lola tönäisi hänet takaisin istualleen.
’’Usko minua, et tule katumaan tätä. Ja sinä itse tämän keksit. Mikä muka olisi saanut sinut kääntämään pääsi?’’ Lola sanoi.
’’No ehkä se, että minulla on viha-rakkaus-suhde hiusteni kanssa’’, Chelly tuhahti.
’’Voi raukkaa’’, Kelly sanoi myötätuntoisesti ja katseli ympärilleen. Parturikampaamo näytti lähes samanlaiselle, kuin jästivastaava. Huone, jossa he olivat, oli neliön muotoinen. Sen yhdessä nurkassa oli tiski, jonka päällä oli suuri vanhalta näyttävä kassakone. Kassakoneen vieressä oli kansio, jossa oli monta lehteä. Kelly päätteli, että siihen kirjattiin ylös ajanvaraukset ja muut muistettavat asiat. Tiskin takana oli hylly, jossa oli pieniä purnukoita, jotka sisälsivät erilaisia hoitoaineita ja shampoita, sun muita hiusten hoitotuotteita. Hyllyn vieressä oli iso ja rönsyilevä murattikasvi. Tiskin oikealla puolella Kellystä katsottuna, oli holvikaaren muotoinen aukko, josta päästiin toiseen huoneeseen. Tässä huoneessa oli noin kuusi pistettä, missä pystyttiin leikkaamaan hiuksia tai tekemään kampauksia. Kellyä, Lolaa ja Chellyä vastapäisellä seinällä oli lisää hyllyköitä, jotka notkuivat isoja ja pieniä pulloja ja putkiloita.
’’Missähän henkilökunta luuraa?’’ Lola ihmetteli ja meni tiskille ja klinkautti pyöränkellon näköistä kelloa.
KLING! kuului kirkas ääni ja hetken kuluttua nuori ja vaalea nainen tuli toisesta huoneesta kurkistaen holvikaarimaisen aukon luota.
’’Kuinka voin auttaa?’’ nainen kysyi ja väläytti sädehtivän hymyn.
’’Tuota’’, Lola aloitti, ’’olisiko teillä aikaa leikata meidän kaikkien hiukset?’’
’’Tottahan toki! Olikos teillä aikaa varattuna?’’ nainen kysyi iloisesti. Hänellä oli yllään leipomisessun tapainen tekele, jossa oli tusinan verran taskuja. Jokaisesta taskusta tuli ulos jotain tarvikkeita, kuten sakset, papiljotteja, kampoja ja harjoja.
’’Ei. Olisiko pitänyt?’’ Lola kysyi ihmeissään.
’’Ei se pakollista ole!’’ nainen naurahti ja viittasi ikkunaan, jossa teksti komeili: HIUSTEN LEIKKAUS ILMAN AJANVARAUSTA! Tosin sisältä päin se oli luettavissa nurinpäin.
’’Hyvä. Joten, olisiko teillä nyt heti hetki aikaa?’’ Lola kysyi ja hymyili ystävällisesti.
’’Kyllä, kyllä’’, nainen sanoi, ’’Margaret ja Salma ovat vielä kahvitauolla. Odottakaapas hetki!’’ Hän kurkisti taukohuoneeseen ja huudahti: ’’MARGARET! SALMA! TÄÄLLÄ OLISI KOLME TYTTÖÄ ASIAKKAANA!’’
’’TULLAAN!’’ kuului kahdesta suusta.
’’Ai niin, minun nimeni on Hilda’’, Hilda sanoi ja kätteli kaikkia. ’’Tätä tietä olkaa hyvät!’’ Hilda johdatti tytöt siihen toiseen huoneeseen ja näytti jokaiselle oman tuolin. Lähes heti, kun he olivat istuutuneet, kaksi muuta parturikampaajaa tuli taukohuoneesta. He olivat hiukan iäkkäämpiä kuin Hilda, ja sen huomasi heidän seuraavista sanoistaan: ’’Oi, onpas meillä täällä kauniita nuoria naisia tänään!’’
’’Hei, minä olen Margaret’’, pehmeä-ääninen nainen sanoi ja kätteli Chellyä, Lolaa ja Kellyä.
’’Ja minä Salma’’, latinonainen sanoi hänkin kätellessään. Chellystä tuntui kuin hän olisi astunut kampaamon sijasta Martta-kerhon teekutsuille, sillä hän ei ollut koskaan eläessään törmännyt niin tuttavallisiin parturikampaajiin. Chelly vaihtoi katseen Kellyn kanssa ja oli ruveta nauramaan. Vaivoin hän esti itseään alkamasta hihittää hillittömästi ja yritti väkipakolla palauttaa naamansa peruslukemille.
Koululla James oli kuolla tylsyyteen. Muut Kelmit huitelivat jossain missä lie, joten hänellä ei ollut yksinkertaisesti mitään tekemistä. James oli istunut varmaan tunnin paikoillaan kovaäänisessä oleskeluhuoneessa ja yrittänyt keksiä jotain tekemistä itselleen. Oli hän sinä päivänä kyllä kirjoittanut kirjeen isälleen ja käynyt lähettämässä sen, mutta siinä ei ollut ollut puuhaa kuin puoleksi tunniksi ja jälleen hän oli samassa pisteessä miettien, mitä tehdä. Lilyäkään hän ei kehdannut häiritä, sillä tämä oli uppoutunut tekemään läksyjään oleskeluhuoneen nurkkaan välittämättä taustalla pauhaavasta melusta ja musiikista. James huokaisi ja nousi ylös suunnaten sittenkin Lilyn luokse.
’’Keksi minulle jotain tekemistä’’, hän puuskahti kun oli päässyt toiselle puolelle oleskeluhuonetta ja lysähtänyt Lilyä vastapäätä olevalle tuolille. Lily laski sulkakynänsä pöydälle ja katsoi myötätuntoisesti Jamesia.
’’Voi sinua’’, Lily sanoi säälivästi.
’’En ole sentään niin epätoivoinen, että sääliä kaipaisin’’, James virnisti, ’’mutta voisit silti keksiä minulle tekemistä.’’
’’Hmm…’’ Lily sanoi, ’’suunnittele joulutanssien ilmoitusjulistetta?’’
’’Nääh, se on naisten heiniä. En osaa edes piirtää’’, James sanoi.
’’No sitten… tarkista juhlakaapusi kunto?’’
James näytti hetken pohtivalta.
’’Joo, sen voisinkin tehdä. Kiitos vinkistä’’, James sanoi, nousi ylös, antoi suukon Lilylle ja lähti makuusaliinsa.
’’Ai! Ei! Ou!’’, Chelly sanoi ja veti hartioitaan korviinsa sitä mukaa, mitä puhui.
’’Voisitko nyt pysyä paikallasi!’’ kampaaja sanoi ääni täristen. Chellyn hiuksista oli leikattu vasta noin viisi senttiä pois, sillä hän oli käskenyt aina lopettaa leikkaamisen, kun pieni nippu oli tipahtanut lattialle. Samassa ajassa, missä Chellyltä oli leikattu vain viisi senttiä pois, oli Kellyltä ja Lolata saatu työ melkein valmiiksi. He olivat antaneet hiustensa tipahdella tasaiseen tahtiin lattialle ilman minkäänlaisia välikohtauksia. Kellylle oli leikattu jo otsatukka ja nyt Hilda, joka leikkasi Kellyn hiuksia, leikkasi hänen hiuksiaan hieman kerroksittain takaa. Kellyn hiukset olivat lyhentyneet lapaluista hartioille.
Lolan hiukset olivat lähes valmiit: Salma, joka oli saanut tehtäväkseen Lolan hiukset, oli siirtänyt hänen jakaustaan keskeltä oikealle sivulle ja viimeisteli nyt takatukkaa, joka oli lyhentynyt huomattavasti: ennen alaselkään ulottunut tummaakin tummemman ruskeat hiukset olivat lyhentyneet nyt noin lapaluiden korkeudelle.
’’Noin, ja valmista!’’ Salma sanoi ja hymyili sädehtivästi.
’’Vau, kiitos paljon!’’ Lola sanoi ja ihasteli hiuksiaan edessään olevasta peilistä. Tämän jälkeen hän kääntyi katsomaan Chellyä, joka istui tuolillaan silmät kiinni puristaen rystytset valkoisina sen käsinojia.
’’Ihan totta Chelly. Älä viitsi olla lapsellinen’’, Lola sanoi, ’’saathan sinä aina taikuudella hiuksesi takaisin pitkiksi.’’
’’No sittenhän minä teen tässä turhaa työtä!’’ Margaret ärähti ja näpsäisi paksun tupon hiuksia pois.
’’Etkä tee’’, Chelly mutisi, ’’taialla pidennetyt hiusket kestävät vain kaksitoista tuntia.’’
’’Nyt. Ole paikallasi, niin saan työni loppuun vielä tämän päivän puolella’’, Margaret anoi ja katsoi Chellyä peilin kautta.
’’No okei’’, Chelly tuhahti ja sulki jälleen silmänsä kun Margaret aloitti jälleen leikkaamaan.
James kiipesi portaat ylös ja aukaisi oven hämärään makuusaliin. Hän sytytti oven molemmilla puolilla olevat öljylamput taikasauvansa heilautuksella ja astui sisään. James joutui suunnilleen auraamaan tiensä vaatekomerolle, sillä kaikkien heidän neljän vaatteita ja koulutavaroita lojui pitkin poikin lattiaa niin, että itse puista lattiaa ei näkynyt kuin muutamasta kohtaa. Viimein komeron eteen päästyään James aukaisi sen oven ja löysi kaapin sisältä samanlaisen kaaoksen, mitä lattialla oli: vaatteita mytyssä ja solmussa hyllyillä. Hän katseli tankoa, missä roikkui kaapuja hengarissa ja yritti löytää omaa juhlakaapuaan. Hetken ajan selailtuaan kaapuviidakkoa hän löysi etsimänsä ja vetäisi sen hengareineen päivineen ulos pölyisestä komerosta. James ravisti pukuaan ja siitä pöllähti pieni pölypilvi, joka sai pojan aivastamaan. Aivastuksen jälkeen hän nosti ahdistavan näköisen pingviinipuvun käden mitan päähän ja tarkasteli sitä. James virnisti itsekseen; juhlakaavun hihat ja lahkeet olivat ainakin kaksi tuumaa liian lyhyet.
’’Täytyy siis lähteä kaapuostoksille’’, hän mutisi itsekseen ja sysäsi puvun takaisin kaappiin sulkien samalla sen ovet.
James hyppelehti makuusalin portaikoita alas takaisin oleskeluhuoneeseen päällään musta villakangastakki ja käsissään lapaset. Hän mietti millainen puku Lilyllä olisi tanssiaisissa, ja siitä hän saikin idean. James teki täyskäännöksen juuri ennen astumistaan oleskeluhuoneen puolelle, ja puoliksi juoksi portaat takaisin ylös. Hän meni oman makuusalinsa läpi ovelle, joka yhdisti tyttöjen makuusalin Kelmien makuusaliin ja koputti siihen. Kukaan ei tullut aukaisemaan, joten James taikoi lukon auki, ja astui sisään huomattavasti siistimpään tilaan. Hänen ei tarvinnut edes puikkelehtia vaatekasojen läpi päästäkseen vaatekomerolle. James aukaisi komeron oven ja löysi kymmenen kertaa siistimmän sisällön: kaikki paidat ja housut olivat siististi pinossa yhtä hyllyä lukuun ottamatta. James päätteli tuon hyllyn kuuluvan Chellylle sen epäsiisteyden takia. Hän etsi katseellaan vaatteita, joita Lilyllä oli nähnyt päällä kuluneen viikon aikana ja löysikin ruohonvihreän ja paksun villapaidan, joka oli ollut tytön päällä edellisenä päivänä. James katsoi paidan kauluksesta sen koon, joka oli M, ja laittoi puseron takaisin paikalleen laittaen komeron oven kiinni.
Chelly nousi ylös kampaajan tuolista ja otti käsipeilin käteensä. Hän katseli kuvajaistaan edestä, takaa ja sivulta. Hiustenleikkausurakka oli vihdoin saatu päätökseen monen valittelun jälkeen.
’’Vautsi’’, Chelly sanoi ja ihasteli Margaretin tekemää työtä, ’’todella hienosti leikattu.’’
’’No sietääkin olla. Olet hankalin asiakas, mitä minulla on koskaan ollut’’, Margaret huokaisi. Chelly hämmästyi hieman ja katsoi peilin kautta hymyilevään Margaretiin. Yleensä palvelualalla olevat työntekijät eivät kertoneet asiakkailleen kuinka hankalia he ovat.
’’Chelly’’, Lola aloitti, ’’nuo hiukset sopivat sinulle uskomattoman hyvin!!’’
’’Niinpä!’’ Kelly säesti ja katseli hänkin omia hiuksiaan peilistä.
’’Olette todella taitavia’’, Chelly sanoi hymyillen kampaajille. Hänestä itsestään tuntui kuin hän olisi juuri syntynyt uudestaan. Olo oli todella kevyt ja raikas.
’’Noh, työtämmehän tämä vain on’’, Salma sanoi hymyillen lämpimästi.
’’Paljonko jäämme velkaa teille?’’ Kelly tiedusteli ystävällisesti ja kaivoi rahapussinsa esiin taskustaan.
’’Katsotaanpas’’, Hilda sanoi mietteliäästi ja otti kansion esille. Hetken tutkailtuaan hän sanoi: ’’Chellyltä menee kolme kaljuunaa, Lolalta yksi ja Kellylytä kahdeksan sirppiä ja viisikymmentä sulmua.’’ Kelly, Chelly ja Lola kaivoivat rahansa esiin ja ojensivat Hildalle jokainen tasarahan.
’’Kiitos paljon’’, Hilda kiitti ja kilautti kassakoneen auki tiputtaen rahat sen sisälle.
’’Kiitoksia teille’’, Lola sanoi ja osoitti kiitoksen kaikille kolmelle. Kelly ja Chellykin kiittivät ja tämän jälkeen kolmikko astui jälleen ulos jäiselle kadulle kompastelemaan.
James saapui juuri Tylyahon porteille kun Kelly, Chelly ja Lola tulivat häntä vastaan.
’’Oho!’’ James sanoi yllättyneenä, ’’mihinkäs tyttöjen hiukset ovat kadonneet?’’
’’Kampaamon roskakoriin’’, Chelly virnisti, ’’mitä mieltä olet?’’ Hän pyörähti ympäri ja näytti Jamesille hiuksensa myös takaa ja sivuilta.
’’Hienot ovat. Käyvät hyvin sinulle’’, James sanoi.
’’Kiitos’’, Chelly kiitti.
’’Teilläkin on tosi hienot hiukset’’, James sanoi ja osoitti kehunsa Kellylle ja Lolalle, jotka vastasivat kiitoksella.
’’Mihinkä muuten olet menossa?’’ Chelly kysyi.
’’Ostamaan uutta juhlakaapua’’, James vastasi irvistäen.
’’Joo. Katso jalkoihisi kun kävelet tuolla’’, Kelly sanoi ja viittasi liukasta katua olkansa yli. ’’Muutama mummo on jo kaatunut kankulleen.’’
’’Ei huolta, Kelly rakas’’, James sanoi virnistäen, ’’minä en ole mummo.’’ Se sai tytöt naurahtamaan ääneen.
’’Mutta. Me tästä lähdemme aiheuttamaan sydänkohtauksen Lilylle’’, Chelly sanoi.
’’Et saa ikinä anteeksi jos onnistut siinä’’, James sanoi, ’’vainoan sinua vielä haudassasikin.’’
’’Okei. Jätämme siis Lilyn rauhaan’’, Chelly virnisti ja lähti pois Lolan ja Kellyn kanssa. James kääntyi taas kylää kohti ennen kuin hoksasi jotain ja sanoi vielä: ’’Hei, odottakaa vielä sekunti!’’ Chelly, Lola ja Kelly pysähtyivät ja kääntyivät Jamesiin päin.
’’Niin?’’ Lola kysyi.
’’Satutteko muuten tietämään, että onko Lily ostanut itselleen jo iltapukua tanssiaisiin?’’
Lola vilkaisi Chellyyn.
’’Ei hän kai ole. Miksi kysyt?’’ Chelly vastasi Lolan puolesta.
’’Ei kun’’, James sanoi ja haroi hiuksiaan, ’’ajattelin ostaa sellaisen hänelle. Mutta älkää pihahtako sanaakaan hänelle!’’
’’Ooi, voi kun söpöä’’, Lola sanoi ja James pystyi vaikka vannomaan, että hänen silmissään välähti sydämet.
’’Öh… okei. No tuota. Minä tästä lähdenkin’’, James sanoi.
’’Joo. Nähdään’’, Kelly sanoi ja tytöt lähtivät yhdessä kohti Tylypahkaa.
Lola, Kelly ja Chelly astuivat peräkkäin oleskeluhuoneeseen ottaen samalla kaulahuiveja, hanskoja ja takkeja pois päältään. Tytöt suuntasivat oleskeluhuoneessa kohti Lilyä, joka paahtoi vinoa läksypinoaan. Puolivälissä huonetta Sirius asteli Chelly eteen ja hymyili vinosti toinen kulmakarva hiusrajaa hipoen.
’’Olemmeko tavanneet ennen?’’ Sirius aloitti ja vinkkasi silmäänsä, ’’näytät nimittäin uudelta täälläpäin. Haluatko, että näytän vähän paikkoja?’’ Sirius vinkkasi jälleen silmäänsä ylitsevuotavasti ja tarjosi kättään Chellylle. Chelly tuijotti edessään ilveilevää poikaa kysyvä ilme kasvoillaan.
’’Kuule älä kuvittele turhia, Sirius Musta. Minä en lankea tuohon’’, Chelly sanoi pitkästyneenä ja käveli pöllämystyneen pojan ohi Lilyn luokse. Sirius oli tiputtaa leukansa paikoiltaan tunnistettuaan tytön Chellyksi.
’’Chelly! En tunnistanut sinua! Räjäyttikö joku purkkapallon hiuksiisi vai mihinkä hiuksesi ovat kadonneet!?’’ Sirius rääkäisi, ja muutama pää kääntyi katsomaan Chellyä.
’’Kuules. Vaikka oma pääsi näyttääkin risukasalta, se ei tarkoita sitä, että meillä muilla täytyisi olla samanlainen’’, Chelly näpäytti ja istui Lilyn viereen.
’’Ei, en tarkoittanut, etteivätkö nuo hiukset kävisi sinulle’’, Sirius sanoi, ’’aika radikaali muutos vain…’’
’’No kiitos nyt kumminkin’’, Chelly sanoi hymyillen pienesti ja kääntyen Lilyyn ja muihin päin.
James asteli varovaisesti ja horjahdellen pitkin Tylyahon täyttä katua kohti juhlavaateliikettä, joka sijaitsi vähän pienemmällä sivukadulla ruokakauppaa vastapäätä. Joidenkin kauppojen näyteikkunoihin oli ilmestynyt joitakin sen joulun uusimpia tuotteita, jotka kiinnostivat muutamia uteliaita silmäpareja. Kelly oli ollut enemmän kuin oikeassa tien liukkaudesta. James hädin tuskin pysyi pystyssä. Hän oli muutamaan otteeseen joutunut tarraamaan kiinni edessään kävelevien ihmisten hartioihin, ettei vain olisi kaatunut. Vihdoin pitkältä tuntuneen matkan päätteeksi, hän saapui vaateliikkeen ovelle aukaisten sen.
Kello kilahti ja James astui tunkkaiselta vaikuttavaan pikku soppiin, jossa oli vaatetankoja seinänvierustat täynnä. Tankojen yläpuolella oleva seinätila oli täytetty naulakoilla, joissa roikkui henkareissa erilaisia ja värisiä juhla-asusteita. Lattianrajassa hujan hajan olevissa pahvilaatikoissa ja niiden päällä oli juhlakenkiä, jotka sopivat yhteen mekkojen ja kaapujen kanssa. James puikkelehti telineiden välistä kassalle kysyäkseen hieman neuvoa.
’’Päivää’’, hän sanoi kassan takana tuolissaan rönöttävälle myyjälle.
’’Niin?’’ myyjä sanoi laiskankuuloisesti.
’’Kysyisin, että missä on juhlakaapuja?’’ James sanoi.
’’Tuossahan niitä on tankokaupalla’’, myyjä murahti ja huitaisi epämääräisesti kädellään Jamesin taakse. James katsoi myyjää kulma koholla ja kääntyi ympäri alkaen metsästää etsimäänsä.
Jonkin aikaa tuskailtuaan ahtailla käytävillä, jos niitä sillä nimellä saattoi kutsua, joku tuli helmiverhon takaa tiskille.
’’Äiti! Enkö minä sanonut, ettet saa istua siinä tuolissa!’’ kuului möreä ärähdys kassalta päin. Tätä seurasi lattiaa raapivien tuolinjalkojen ääni, jota saatteli tömähtävät askelet. James piti kädessään yönsinistä juhlakaapua ja vilkaisi sen takaa myyjän paikalle tullutta räätälin näköistä miestä.
’’Olisit nyt voinut antaa minun istua siinä vielä hetken’’, ääni raakkui ja tömisteli helmiverhon taakse. Verhon helmet kilisivät hetken aikaa toisiaan vasten, ja sen aikana James kerkesi rekisteröidä juuri tapahtuneen. Kassatuolissa istunut vanhus olikin nainen, toisin kuin James oli aluksi luullut. Naisen ulkonäkö ei ainakaan viestittänyt mitään merkkejä siitä, että tämä oli kauniimman sukupuolen edustaja: päälaki oli kaljuuntunut varmaan kymmeniä vuosia sitten ja ne muutamat haituvat, jotka olivat säästyneet kaljuuntumisen kiroukselta, oli vedetty ilmeisesti vettä ja vehnäjauhoa apuna käyttäen pitkin päätä tarkoituksenaan peittää laaja kalju. Naisen kulahtaneita kasvoja peitti ylisuuret ja ainakin sentin paksuiset silmälasit. Yllään hänellä oli jonkinlainen viritelmä, joka saattoi yhtä hyvin olla verhot tai vanha jätesäkki, eroa ei olisi huomannut.
’’Voinko auttaa jotenkin?’’ räjähtäneen näköisen naisen paikalle tullut keski-iän ylittänyt mies kysyi.
’’Oikeastaan joo. Etsisin mustaa juhlakaapua’’, James sanoi ja laittoi hengarissa roikkuvan yönsinisen kaavun takaisin paikalleen.
’’Selvä’’, mies sanoi ja laski suustaan muutaman nuppineulan neulatyynyyn. Hän otti kassan takana sijaitsevalta seinältä tikapuut ja käveli niiden kanssa yhdelle korkeista seinistä. Mittanauha heilahti hänen kaulassaan kun hän laski tikapuut seinää vasten ja kiipesi niille.
’’Oletkos sinä vielä Tylypahkassa?’’ mies kysyi keskustelua aloittavalla äänellä. Hän nousi tikkaita ylös pienelle tasanteelle.
’’Joo. Viimeisellä luokalla’’, James vastasi ja työnsi kätensä mustien farkkujensa taskuun.
’’Ah, muistan vieläkin oman viimeisen vuoteni’’, mies sanoi äänellä, josta saattoi päätellä tämän palanneen muistoihinsa. ’’Kaadoimme ystäväni kanssa tyttöjä kuin viimeistä päivää. Mikähän hänen nimensä oli... taisi olla joku Potter.’’ James hätkähti kuullessaan sukunimensä.
’’No kuitenkin. Oli nimi mikä tahansa, olimme oikeita naisten kaatajia. Tyttöjä meni ja tuli’’, hän sanoi ja otti yhden mustan kaavun henkarista.
’’Mikäs sinun kokosi on?’’
’’Öh…’’ James äännähti, koska oli vieläkin vähän ymmällään sukunimensä kuultuaan, ’’se on L.’’
’’Niin arvelinkin. Mihinkäs minä jäinkään kertomuksessani? Ai niin! Olin kertomassa siitä kuinka tyttöjä oli suunnilleen joka viikonpäivälle omansa. Minä olin ehkä enemmänkin yhden tytön kannalla koko ajan, mutta ystäväni taas pyöritti monia kerralla. Mielestäni hän meni usein liian pitkälle ja siitäkös hän sai kuulla: joka aamu Suuressa salissa ainakin viisi pöllöä lähetti räyhääjiä jotka kiljuivat muutetuin äänin loukkauksia ja uhkauksia… harmi kun en muista hänen nimeään…’’
’’Oliko hän Stefan?’’ James auttoi huomaamattaan.
’’Aivan!’’ mies sanoi, ’’uhkaukset eivät kyllä olleet hiusten leikkaamista vakavampia… hetkonen: Mistä sinä voit Stefanin tietää?’’ Myyjä oli pyörähtänyt tasanteella ympäri ja tuijotti nyt Jamesia.
’’Hän on isäni’’, James vastasi virnistäen ja otti kaulahuivinsa pois.
’’Kappas! Onpas sattuma!’’ Mies tuli pikaisesti tikkaat alas ja ojensi kätensä Jamesille.
’’Nimeni on Alex. Tai Al, kuten isäsi minua kutsui’’, Alex esittäytyi ja puristi Jamesin kättä.
’’Joo. Minä olen James’’, James sanoi.
’’Hauska tutustua, hauska tutustua. Mitenkäs isäukkosi on pärjäillyt? Ja entäs äitisi. Siinä vasta viehättävä nainen. Sai jopa Stefanin vakiintumaan!’’
James tunsi itsensä hivenen vaivautuneeksi. Alex ei siis tiennyt, että Merida oli kuollut.
’’Isä voi ihan hyvin. Äitini kuoli vähän aikaa sitten joten’’, James sanoi pala kurkussaan. Hymy, joka Alexin laihoja ja hieman ryppyisiä kasvoja peitti, hiipui saman tien.
’’Otan osaa’’, hän sanoi myötätuntoisesti katsoen vakavakasvoisena Jamesiin.
’’Kiitos’’, James vastasi. ’’Itse olen päässyt jo jotenkuten yli tyttöystäväni tuella, mutta isäni on edelleen hieman maassa. En tiedä mikä hänet saisi piristymään…’’
’’No mutta! Minähän voisin tehdä visiitin hänen luokseen ja koittaa piristää häntä’’, Alex sanoi ja hymy levisi jälleen hänen kasvoilleen, ’’villien kouluvuosien muistelu varmasti piristää.’’
’’Voi olla’’, James vastasi vaisusti virnistäen.
’’Niinpäs minä teenkin. Mutta. Palataanpas takaisin asiaan. Haluat varmaankin sovittaa tätä?’’
’’Joo. Missä sovituskopit ovat?’’
’’Tuolla noin, noiden kahden tangon takana’’, Alex sanoi ja osoitti naisten juhlamekkoja sisältävien pyörällisten tankojen taakse.
’’Kiitos.’’ James otti Alexilta hengarin jossa roikkui smokin ja viitan yhdistelmältä näyttävä musta puku. Puvun rinnuksen kohdalla näkyi valkoinen kauluspaita. Kauluspaitaan oli ommeltu kiinni silkkiliivi, ja liivin olkaimiin ja kauluspaidan niskaosaan, oli kiinnitetty nilkkoihin asti ulottuva viitta. Suorat housut roikkuivat hengarin poikkipuulla siististi taiteltuina. James käveli tekele kädessään verhon luokse ja vetäisi sen sivuun samalla mennen itse sisään ahtaaseen sovituskoppiin.
’’Noh, miltäs näyttää?’’ Alex kysyi verhon toiselta puolelta oikoen mustaa slipoveriaan. James solmi solmion kaulansa ympäri ja katseli kokonaisuutta kokovartalopeilistä, joka roikkui pukukopin seinällä.
’’Oikeastaan tämä on tosi hyvä’’, James sanoi ja astui verhon takaa. Puku istui kuin nakutettu. Hihat ja lahkeet loppuivat juuri oikeassa kohdassa.
’’Pääsit vähällä’’, Alex sanoi ja harjasi vaateharjalla puvun olkapäiden ryppyjä pois. ’’Yleensä juhlakaapujen etsimiseen kuluu tuntikausia.’’
’’Tiedän. Se vasta tuskaa on’’, James mutisi vastaukseksi.
’’Mitä sanoit?’’
’’En mitään. Taidan sitten ottaa tämän’’, James kiirehti vastaamaan. Hän meni takaisin pukukoppiin ja riisui juhlakaavun laittaen tilalle omat vaatteensa. Poika taitteli kaavun siististi ja astui ulos kopista vetäen verhon sivuun. Astuessaan verhon toiselle puolelle, Jamesin silmiin osui varmasti maailman kaunein vaate, minkä vain pystyi kuvittelemaan. Hänen edessään olevalla seinällä roikkui kasoittain naisten iltapukuja, mutta yksi ainoa mekko erottui muiden joukosta edukseen.
’’Alex’’, James sanoi ja tuijotti seinälle, ’’voisinko nähdä tuota mekkoa tuolla?’’
’’Minä kun luulin, että olit jo valinnut itsellesi sopivan’’, Alex sanoi virnistäen ja meni vastakkaisen seinän tikapuiden luokse. ’’Mutta omapahan on ylpeytesi. Itse en kyllä mistään hinnasta pukisi mekkoa ylleni.’’
James ei voinut olla nauramatta miehen vitsille. Hekotuksensa seasta hän oikaisi: ’’Vaikka idea olisi kovin mielenkiintoinen, uskon, ettei tyttöystäväni päästäisi minua edes kymmenen metrin läheisyydelle itseään.’’
’’No mitä sinä sitten tällä hepeneellä meinasit? Antaa sen kenties ystävällesi joululahjaksi?’’
’’Veikkaan, että Siriukselle ei tekisi yhtään hyvää saada naisten vaatteita. Tarkoituksenani on antaa tuo mekko tyttöystävälleni’’, James sanoi naurahtaen ja otti vastaan Alexin antaman syvän vihreän mekon, jonka helman laskokset heilahtivat hivenen Jamesin pidellessä hengaria.
’’Vau’’, James sanoi. ’’Tämä on todella hieno.’’
’’Kiitos. Olen nimittäin suunnitellut ja ommellut sen’’, Alex sanoi ylpeänä.
’’Tämä on todella kaunis’’, James sanoi ja katseli tekelettä käsivarren mitan päässä. ’’Sanohan ammattilaisena, että käykö tämä mekko punahiuksiselle tytölle?’’
Alex silmäili mekkoa aivan kuin kuvitellen punahiuksisen naisen sen sisälle.
’’Mielestäni vihreä sopii aina yhteen punaisen kanssa’’, hän sanoi viimein, ’’mutta siihen pitää lisätä ehdottomasti hartiahuivi.’’ Alex käännähti kannoillaan ja meni tiskillä olevan telineen luokse. Telineessä roikkui silkkisiä ja villaisia hartiahuiveja, joita riitti läpikuultavista kudottuihin ponchoihin. Alex pyöritti telinettä mietteliäs ilme kasvoillaan kunnes päätyi kahteen vaihtoehtoon: molemmat olivat läpikuultavia, mutta toinen oli valkoinen ja pellavasta tehty, kun taas toinen oli petrolin sininen ja kudottu ohuesta silkistä. Alex piti toista huivia toisessa ja toista toisessa kädessä ja laittoi molemmat mekon vierelle.
’’Mitäs itse tuumisit?’’ Alex kysyi pohtivasti ja katsoi kulma koholla huiveja ja mekkoa.
’’Älä minulta kysy. Sinä se ammattilainen olet’’, James sanoi, sillä hän ei todellakaan ymmärtänyt eroa kahden huivin välillä. Hänen mielestään niissä ei ollut muuta eroavaisuutta kuin väri. Hän ei myöskään voinut käsittää, miksei Alex ollut vain ojentanut hänelle toista huiveista, vaan mietti tolkuttoman kauan, kumpi kävisi paremmin vihreään ja mattapintaiseen kankaaseen. Lopulta hän kuitenkin laittoi valkoisen pellavahuivin takaisin telineeseen ja kiepsautti petrolin värisen huivin mekkoa kannattelevan henkarin ympärille.
’’Noin. Nyt se on täydellinen’’, Alex sanoi, ’’ja vieläkö muuta?’’
’’Eiköhän tässä ollut kaikki’’, James sanoi ja käveli Alexin perässä kassalle.
’’Katsotaanpas’’, Alex mutisi ja näppäili kassakoneeseen hintoja. ’’Sovitaan että saat kolmekymmentä kaljuunaa alennusta siitä, että selvisi, että olet vanhan ystäväni poika.’’ James virnisti ja kaivoi kukkaroaan taskustaan.
’’Se tekisi sitten sata seitsemänkymmentä kaljuunaa yhteensä’’, Alex ilmoitti ja kassakone kilahti auki. James kippasi kukkaronsa sisällön tiskille ja alkoi laskea. Lähes koko sisältö hävisi parempaan talteen ja Jamesin mielessä vilahti ajatus siitä, että jonain viikonloppuna täytyisi piipahtaa Lontoossa ja käydä hakemassa muutama sata kaljuunaa rahapussin sisällöksi. Alex otti rahat vastaan ja laittoi ne kassakoneeseen. Tämän jälkeen hän otti tiskin alta kaksi paperikassia ja taitteli vaatteet siististi niihin ojentaen ne sitten Jamesille. James hyvästeli Alexin ja astui kantamuksineen takaisin kirpeään pakkasilmaan. Jälleen hän lähti varovaisesti kulkemaan katua pitkin takaisin Tylypahkaan.
Sirius makaili sängyllään kädessään metsästään löytämänsä mysteerinen pergamentinpalanen. Hän oli selvittänyt vasta yhden ainokaisen sanan, eikä sekään auttanut asiaa. Sirius kaivoi yöpöytänsä laatikosta itsensä kirjoittaman kopion tekstistä ja luki mielessään sitä monesti läpi.
Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut’ niistä et vastausta löydä tähän.
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........
Vaikka sitä luki läpi uudestaan ja uudestaan, teksti pysyi yhtä tyhjän kanssa samanlaisena, naurettavana arvoituksena, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Eniten Siriusta kiinnosti kenen pergamentti oli ollut. Oliko se Kalkaroksen? Kun Sirius oli kurpitsajuhlan iltana kysynyt kyseiseltä henkilöltä asiasta, tämä oli vaikuttanut vaivautuneelta ja varovaiselta. Aivan kuin hän olisi varonut sitä, että paljastaisi vahingossa jotain arvokasta tietoa, mitä kukaan ei saanut kuulla. Tai entä jos tekstiin sisältyisi jokin vaarallinen loitsu? Pikkuhiljaa Siriusta itseään alkoi naurattaa näiden ajatusten ja päätelmien tekeminen, sillä yhdessäkään jutussa ei ollut mitään perää!
’’Tekstiä on paljon ja vähän’’, Sirius mutisi ja tuijotti pergamentille. Hän tuijotti epäselviä sanoja ja yritti saada ne muuttumaan selkeiksi, ’’mut’ niistä et vastausta löydä tähän… mitä helkkaria tämä oikein meinaa?’’ Joku nousi portaita ylös ja kohta makuusalin ovi aukeni. Sirius siirsi pergamenttia näkökenttänsä edestä ja kohotti päätään nähdäkseen, kuka oli tullut.
’’Ai se olitkin sinä’’, Sirius mutisi ja laski päänsä takaisin alas ja alkoi jälleen tuijottaa pergamenttia. Hän toivoi että James huomaisi pergamentin ja auttaisi sen ratkaisemisessa. Enää Sirius ei jaksanut yrittääkään saada ystävänsä huomiota suunnattua mysteeriseen pergamenttiin, joten hän ajatteli, että James saisi käyttää omia aivokapasiteettejaan älytäkseen pergamentin olevan itse asiassa kiinnostava.
’’Miten kuulostat noin pettyneeltä nähdessäsi minut? Luulisi sinun hyppivän riemusta pitkin seiniä nähdessäsi näin komea yksilö’’, James sanoi vitsikkäästi ja röyhisti rintaansa tiputtaen vaatekassit lattialle.
’’Anteeksi, James-kulta, mutta minua eivät kassi-Almat kiinnosta’’, Sirius sanoi pergamentille tarkoittaen sanat kuitenkin Jamesille.
’’En ole mikään kassi-Alma’’, James protestoi.
’’Mitä sitten teet kahdella paperikassilla?’’
’’Sitä juuri, että toisessa on uusi pingviinipukuni ja toisessa on Lilylle ostamani iltapuku’’, James kertoi ja nosti kassit pois lattialta. Hän vei ne vaatekomerolle ja tiputti molemmat komeron pohjalle.
’’Mihinkä sinä niitä tarvitset? Onko Tylyahossa kenties sunnuntaitanssit, joihin ajattelit mennä?’’ Sirius kysyi virnistäen pergamentille.
’’Tanssit nimenomaan’’, James sanoi vihjettä antavalla äänellä. Sirius kelasi muistiaan ja löysi pian aiheen, mistä James puhui.
’’Voi apinanpylly! Olin aivan unohtanut!’’ Sirius rääkäisi ja nousi istumaan sellaisella vauhdilla, että pää olisi mennyt sänkykatoksen läpi, jos se olisi ollut yhtään alempana.
’’Älä vain sano, että olit unohtanut tanssiaiset!’’
’’Todellakin sanon! Milloin ne ovat?’’ Sirius kysyi silmät selällään.
’’Tasan kahden viikon päästä lauantaina’’, James informoi, ’’siksi kävinkin ostamassa itselleni juhlakaavun.’’
’’Voi pyhä paska sentään!’’
’’Mistä lähtien paska on ollut pyhää?’’ James kysyi virnistäen edessään kauhistuneen näköiseltä Siriukselta.
’’Älä takerru pikkuseikkoihin! Nyt on elämä ohi’’, Sirius pihahti, ’’naisista tulee ihan hulluja psykopaatteja… voi elämän kevät… kaikki roikkuvat lahkeessa kiinni minne ikinä menenkin… voi hyvä jumala.’’ Sirius näytti puhuvan lähinnä itselleen eikä kysymysmerkiltä näyttävälle Jamesille.
’’Minä kun luulin, että se on hartain toiveesi’’, James sanoi sarkastisesti.
’’No tietyltä kantilta katsottuna kyllä, mutta tätä et sinäkään toivoisi edes pahimmalle vihollisellesi’’, Sirius sanoi ja värähti aivan kuin olisi saanut kylmiä väreitä. ’’Muistatko silloin kolmannella luokalla, kun saatiin käydä ensimmäisen kerran Tylyahossa?’’ James mietti hetken ja kaiveli muistiaan. Sitä päivää hän ei kyllä vähällä unohtanut.
’’Eikös se ollut se päivä jolloin pyysin Lilyä ensimmäisen kerran treffeille?’’
’’Joo. Ja eikös hän torjunut sinut kiroamalla korvasi elefantin korviksi?’’ Sirius kysyi nauraen muistolle. James katsoi Siriusta murhaavasti, sillä hänen mieleensä ei tullut mitään niin nöyryyttävää hetkeä, jonka hän oli koskaan elämässään kokenut. Hän oli seisonut keskellä eteishallia ja suureen ääneen oli kysynyt Lilyltä, että lähtisikö tämä Tylyahoon. Hetken Lily oli jopa näyttänyt siltä, että harkitsi asiaa, mutta sitten James oli osannut mennä munaamaan mahdollisuutensa pahimmalla mahdollisella tavalla: hän oli mennyt langettamaan tarantallegro loitsun ohi kulkeneeseen Kalkarokseen, ja siitäkös jos mistä Lilyn pinna oli palanut. Hän oli huudahtanut jotain epämääräistä sioista ja sikaloista, ja taikonut Jamesin korvat harmaiksi ja nahkaisiksi lerpukoiksi.
’’En mielelläni puhuisi siitä’’, James sanoi kiristetyin hampain.
’’Joo, mutta en voi kyllä unohtaa ilmettäsi’’, Sirius naurahti haukahtavasti ja väänsi naamansa jonkinlaisen kauhistuksen ja häpeän sekoitukseksi.
’’Jos vaikka palattaisiin takaisin siihen, että olit valmis ostamaan menolipun Himalajaan hurjistuneiden naisten takia’’, James ehdotti ja sai Siriuksen irvistyksen häipymään saman tien.
’’Hieno idea, muuten. Taidan kokeilla sitä ihan käytännössä’’, Sirius mutisi ja kääntyi matka-arkkunsa päin. Hetkeen James ei tajunnut, että oliko hänen edessään oleva poika tosissaan pakenemisen kanssa, mutta kun Sirius alkoi heitellä sukkiaan ja muita vaatteitaan puolityhjään matka-arkkuun, James tajusi loputkin asiasta. Hän pyöräytti silmiään ja otti Siriusta hartioista kiinni ravistellen tätä.
’’Voi pyhä lehmä sinun kanssasi!’’ James huudahti ja ravisteli edelleen Siriusta hartioista, ’’ole nyt mies edes kerran elämässäsi ja lopeta tuo älyttömyys! Olet Sirius Musta, hitto vieköön! Kukaan nainen ei ole ennen saanut sinua noin pahasti pakokauhun valtaan, joten älä anna niiden hyppiä varpaillesi nytkään! Mieseläinkunta kokee pahan kolauksen jos sinusta tulee Peterin kaltainen tossun alla eläjä!’’
Siriuksen pää hytkyi edes takaisin, mutta hän sai jotenkuten sanottua: ’’Minä kun ajattelin että otat itsesi esimerkiksi tuohon.’’
James irrotti otteen ystävänsä hartioista.
’’Monestiko se pitää todistaa, etten ole tossun alla?’’
’’Monesti ’’
’’Joka tapauksessa. Ryhdistäydy hyvä mies! Sitä paitsi, kukaan muu ei oikeastaan vielä tiedä että tanssiaiset edes ovat silloin kun nyt ovat. Emme nimittäin ole vielä tehneet ilmoituksia’’, James sanoi ja kuuli huojentuneen huokaisun karkaavan ystävänsä suusta. Sirius näytti miettivän hetken aikaa jotain, sillä hän rypisti hieman otsaansa ja alkoi kävellä edestakaisin ympäri makuusalia. James pelkäsi, että Sirius alkoi jälleen harkita omatoimista evakoitumista Havaijin saarille palmun katveeseen, mutta hetken kuluttua Sirius pysähtyikin hänen eteensä ja kysyi toinen kulma koholla ja toinen silmä sirrillään: ’’Olisiko mitenkään mahdollista, edes pienessä ajatuksessa, että voisin lainata näkymättömyysviittaasi tansseihin asti?’’
’’Älä edes kuvittele tuota. Tiedät, että tarvitsen viittaa!’’ James sanoi huokaisten. Sirius silmät levähtivät auki ja nyt tämä katsoi kysyvän ja yllättyneen ilmeen sekoituksella Jamesia. James tuntui kutistuvan kasaan Siriuksen silmissä.
’’Et siis tiennyt’’, James ähkäisi.
’’Tiennyt mitä?’’ Sirius vastasi ovelasti nostaen kulmakarvojaan koko ajan lähemmäksi hiusrajaansa. James yritti keksiä jonkun valheen, mutta ei onnistunut siinä. Hänen oli siis pakko tunnustaa: ’’ No hyvä on! Käyn lähes joka ilta tyttöjen makuusalin puolella-’’ Jamesin lause jäi kesken sillä Sirius oli ottanut vaihteeksi tietäväisen ilmeen ja sanoi: ’’Vai sillä tavalla. Sitä ollaan sitten laitettu pikavaihde päälle.’’
’’Tiedän mitä ajattelet, mutta se asia ei liity tähän mitenkään!’’ James huudahti. Häntä alkoi vähitellen ärsyttää se inhottavan veikeä virne, joka löytyi Siriuksen kasvoilta.
’’Herra saa sitten selittää asian kunnolla, tai käy niin, että Sirius Musta lähtee asioille koulunkäytäville’’, Sirius sanoi ja virnisteli kahta kauheammin. James harkitsi asiaa moneen otteeseen ja yritti jälleen keksiä jonkun valheen. Aivojensa takaosassa hän tiesi varsin hyvin, että Sirius tietäisi, jos hän kertoisi tälle valheen. Heidän välilleen oli nimittäin kehittynyt vahva veljeydenside, johon sisältyi toisen tunteminen perinpohjaisesti. Tästä syystä kaikista helpointa oli sanoa totuus.
’’No tuota… tykkään katsella, kun Lily nukkuu. Hän on niin suloinen’’, James sanoi ja puhe muuttui muminaksi loppua kohden. Siriuksen ilme muuttui hyvin epäsiriusmaiseksi, sillä sitä näki muutenkaan harvoin pojan kasvoilla: ilme oli sanalla sanoen pehmeä.
’’Voooi’’, hän sanoi korostaen ilmettään, ’’oletpa sinä hölmö rakastuneena. No, syy on tarpeeksi pätevä siihen, ettei sinun tarvitse lainata viittaasi.’’
Maanantaina oppilaskunta levitteli edellispäivänä tekemänsä tanssiaisilmoitukset. Ilmoitusten ulkoasu sai paljon kehuja: keskellä pergamenttia tanssi siluetti miehestä ja naisesta. Kuvan ylläpuolelle oli kirjoitettu koristeellisilla kirjaimilla ”Joulutanssiaiset” kun taas tanssijoiden alapuolelle tärkeät tiedot, kuten päivämäärä, kellonaika, maininta ruokatarjoilusta ja alle neljäsluokkalaisten ohjelmasta samaisena päivänä.
Ilmoitukset saivat oppilaissa, varsinkin tytöissä, aikaan kovaa supinaa ja keskustelua vaatteista, meikeistä ja kavaljeereista. Opettajan saivat harmia osakseen tästä supinasta, sillä oppilaat juoruilivat ja juoksentelivat ympäri luokkaa keskustellen toistensa kanssa mahdollisista pariehdokkaista ja sopivista mekonväreistä. Muutaman kerran neljäsluokkalaisten rohkelikkojen ja korpinkynsien muodonmuutos tunnilla koettiin vaaranhetkiä, sillä McGarmiwa oli meinannut peruuttaa koko tanssiaiset heidän osaltaan muutamien innokkaimpien juoruilijoiden takia. Kiistasta oli selvitetty parilla jälki-istunnolla ja saarnalla oikeasta käyttäytymisestä oppitunneilla.
---
Jatkuu lähipäivinä :> Kommenttia?
-
JAATKOAA! Aivan loistava osaa taas vaihteeksi, khyllä sie osaat kirjottaa loistavasti, Ev! Toivottavasti jatkoa olisi tulossa..? *toiveikas ilme* tahtoisin NIIIIIIN kovasti saada tähän jatkoa, vähän lisää ihanaa lukemista. Ev, kiltti, kirjoitathan pian lisää!
- (lievästi sekaisin oleva) Myyrä
-
taas erittäin hyvä luku ^^ kiitos siitä =)
Siriuksen pakokauhu oli tosi hauska, nauroin iha kunnolla ^^
mitään rakentavaa en osaa sanoa
tanssiaisia odottelen ^^
~nuuhku
-
Tän luvun Siriuksesta tulee mieleen Johnny Depp kapteeni Sparrowin roolissa,
eikä siinä oo mitään huonoa päinvastoin :D Repesin nauruun kun kävi ilmi
millainen Jamesin isä oli ollut nuorena :D Harry rikkoo tän kaavan :( petturi.
Mutta, Lois-ta-vaa.
kiitos lisää <3
-
Kuule! Luin koko edellisen yön tätä ficciä, nyt sain lopetettua ku oli välissä kaikkea muuta.. Pitäs laissa kieltää tälläset hullun hyvät ficcit jotka vie yö unet ja ajatuksen HP maailmaa ynnä kaikkiin romanttisimpiin juttuihin! tosi ihana ficci, bongailin kirjoitus virheitä mutta ei se mitää! Jatkoa hyvä ihminen ennen ku alotan alusta lukemaan, tai kuolen odotellessa (tämän lukemisesta tuli hetkessä elämän tapa.. Kelloki on taas kerenny mutta mitä väliä ku sain tämän lukea ja nyt voin jopa kommentoida ku sain työn päätökseen!
teksti saattaa olla valituspohjainen mutta pelkällä hyvällähän minä.. Tosi hyvä ficci, oli ihanaa oppia tuntemaan henkilöiden luonteita ilman että ne ailahtelee vaan puolelta toiselle.. Olit tehny aika tiiviin aikataulun että kaikki tuo kerkes tapahtua jouluun mennessä, minusta se oli ihan hyvä homma. Ei hyppiny joka luvun välissä viikkoja vaan pysähdyttiin välillä johonki aikaan ja vasta ku se tilanne oli saatu valmiiksi niin aika eteni taas vähän..
Ku sä kirjotit niin olitko sä suunnitellu kaiken valmiiksi vai tuliko se vaan. Tosi mielenkiintonen se lappu mikä Siriuksella on, lisäää sisältöä tekstiin ja Harry Potter maisuutta koko hommaan.
Nyt olen iloinen että sain vihdoin tämän viimeisenki osan luettua, edellisessä finissä joskus alottanu mutta en sillon vielä saanu loppuun luettua. Oli se vaan kova homma -pää pyörii muutaman päivän tätä ajatellen.
Joo, kohta sinulla menee yhtä pitkään lukea tämä minun kommentti ku mitä minulla itse tekstissä. Päätän siis tähän vaikka jos kunnolla purkaisin tämän niin ei sille tulis kyllä loppua..
Jatkoa odotellen
Leya
-
Jatkoa!
Luin koko ficin putkeen ja nyt on ihan tyhjä olo kun ei tiedä että mitäs sitä nyt tekis.
Tää on super hyper ultra hyvä ficci. Paras jota oon IKINÄ lukenu. ( Ja ei oo ainoo :D )
Jatkoa peliin ja heti ennen kun tulen hulluksi odottamisesta :P
-
oijoij, ihana fic <33
tää on ehkä yks parhaista lukemistani ficeistä =))
jatkoa odottelen -->
-
Päätin vihdoin lukea tämän ficin uudestaan. Luin aikaisemmin Vuotiksesta ja pidän tästä nyt varmaan vielä enemmän. Aivan ihanaa tekstiä. Yritin kiristää itseäni tekemään biologian oppimispäiväkirjaa tämän avulla. Tarkoitus oli, että olisin antanut itseni lukea yhden luvun sivullista päiväkirjaa vastaan. Kävi niin hassusti, että en sitten saanutkaan lopetettua yhden luvun jälkeen. Se siitä suunnitelmasta. :|
Jatkahan niin pääsen lukemaan lisää... alkaa olla jo vierotusoireita 8)
Tuhka niiaa kauniisti ja katoaa takavasemmalle.
-
Oon lukenu tämän ficin jo kolme kertaa. Tää vaan on niin hyvä! <3 :)
Toivottavasti laitat nopeesti jatkoa, koska odotan tooooodella paljon niitä tanssiaisia.
Kuvailet tosi hyvin henkilöitä, varsinkin Chellyä ( joka on muuten mun lempi hahmo) ja Siriusta.
Se luku missä oli leijonakuninkaasta joku kappale, missä James ja Lily oli siellä pöllölässa oli mun lempi luku. Semmosii vaan lisää. Ei semmotti, että nää muut luvut ois ollu jotenki huonoja eiei. :P
Jatkoa please..? :D
-
Uih, mä siis lovetan teidän ihQuja kommenttejaz<3<34<<23<3<<3<33<2<2<2<2<3<3<3
Krhm, anteeksi tuo, olen vähän sekaisin. Joo.
Tunnelimyyrä:Jatkoo on kyllä tulossa, mutta päivämäärästä en mene takuuseen, kerron tarkemmin tän viestin lopussa :>
Lilah: Raksu poksuseni, kiitos jälleen ihanasta kommentista :)
nuuhku: Kiitos kommentista <3
raparper: Lisää tulossa, kiitos kommentista :>
Leya: Voi raukkaa, ethän vaan nukahtanu koulussa ku luit tätä kokoyön? Tuosta kun kysyit, että olenko/olinko suunnitellu kaiken valmiiks vai tuliko se vaan, niin tuohon oikeastaan kaksikin vastausta. Osaksi olen suunnitellut tämän ficin ihan kokonaan. Silleen pääpiirteittäin yms, muta en todellakaan lukutarkasti. Perus juonen rungon olen kyhäillyt päähäni ja sitten kun kirjoitan, lihotan sitä perusjuonta koko ajan. Ja se toinen vastaus kuuluukin sitten, että suollan tekstiä solkenaan sen kummempia suunnittelematta. Jos kirjoittaessa tulee hyvä idea, niin toteutan sen jollain tavalla, tai kirjoitan muistiin myöhempiä kohtia varten. Eli käytännössä tämä ficci on suunnittelematon ja suunniteltu :D (ymmärsitköhän mitä meinaan?) Kiitos pitkästä kommentista, niitä on aina tosi kiva lukea (siis pitkiä kommentteja :D)
Sirianwe: Kiitos kommentista <3
Argonew: Jatkoo tulossa, kiitos kommentista :)
Tuhka: Tiesitkös, itsensä kiristäminen on ihan turhaa hommaa, koska siinä ei kuitenkaan onnistu (nimimerkillä: kokemusta_on) Ja kiitos kommentista, toivottavasti sait sen bilsan oppimispäiväkirjan valmiiks :p
Mrs Black: Kolmesti :o No täytyy ihmisellä on vähän tekemistä kun pitää kolmesti lukee sama tarina :DD Ihanaa, että tää on susta ihana ficci :) Täytyy itsenikin sanoa, että olen harvinaisen tyytyväinen siihen Pöllölä kohtaukseen :P Kiitos kommentista<3
No niin ,nyt siis ilmoitan tässä samalla, että olen kirjoitellut jatkoa aina kun vain olen pysytnyt. MInulla on tällä hetkellä koulussa aika kiireitä, kun inhottavat opettajat lykkäävät kokeita kokeiden perään ja äidinkielessä pitäisi tehdä sellainen hyvin inhottava kirjailijakansio. Joo. On tietysti mahdollista, että laittaisin tähän B -osan ja sitten vasta C -osassa olisi ne tanssit, mutta ehkä laitan mielummin koko loppu osan samaan pakettiin?
Kommenttia saa silti laittaa :>
Koittakaa taas jälleen kestää,
Ev
-
Voi eiiii, meikäläinen ei ole huomannut, että olet jatkoa lisännyt!!! Miten mää voin olla näin TYHMÄtyhmätyhmätyhmä!!?? :o :o Anteeks, anteeks ja vielä kerran anteeks! :D
Taas loistavan luvun olit saanut aikaan, hienoa! :) Chelly oli kyllä huvittava tuolla kampaajalla, tuli mieleen oma käytökseni, kun luovuin takapuoleen asti ylettyneistä hiuksistani. :D Hieno idea tuo, että James ritarillisesti ostaa tyttikselleen, vois joku mullekkin ostaa :D Kiva idis toi, että se myyjä oli Jamesin isän lapsuudenystävä. Sain muuten mahtavat naurut tuosta Siriuksen "Voi apinan pylly" kommentista, ja sitten kun siihen päälle tuli "voi pyhä paska" meinasin tukehtua! ;D :D
Teksti oli taas tasokasta, en virheitä löytänyt (ihan niinkuin ne olisivat paljoa haitanneetkaan :D), hyvä! Anteeksi hieman sekoboltsi kommenttini, mutta kipeänä (oon kököttänyt kotona viikon! :|) ei saa mitään kauheen rakentavaa ja loistavaa kommenttia aikaan. :/
Kuitenkin, jumaloin tätä ficciäsi, ja ruikutan jatkoa pian pian ÄKKIÄ! :D
-Serafina
-
Awwwwss... Oih! Ihanaa James/Lily söpöstelyä! <3 :D Ja Lola ja Remus on myös todella suloinen pari!<3 Ja myös Chelly ja Sirius ovat suloinen pari, vaikka sai sitä odottakkin, että ne viimeinkin pääsivät yhteen.. ;)
Peteristä ja Kellysta en sano mitään, koska Peter on ainoa huono puoli kelmificeissä (vaikka hankala niitä olisi kirjoittaa ilmankaan) Tekee mieli kirota se aina syvimpään helvettiin >:( Inhottava pikku petturi. Muuten kyllä varmaan säälisin sitä, kun se on vähänulkopuolinen kelmeissä ja muutenkin sellainen ujo ja säälittävä... Apua! Tehkää jotakin! Alan sääliä Piskuilania!
Ja nyt itse asiaan.... :)
Tämä on varmaan paras lukemani kelmific tähän mennessä! ;D (Jostain kumman syystä olen nykyään kauhean ihastunut niihin... Laisnkin nuoreen Sriukseen! <3)
Välillä nauran täällä yksikseni joillekkin turbopapoille ja välillä olen ihan kyyneleet silmissä!
Kirjoitat mielestäni todella hyvin, pidän kirjoitustyylistäsi, vaikka kirjoitusvirheitä, laisinkin noista aiemmista luvuista, löytyykin aika paljon. :-\
Niin ja siitä vielä sanoisin, että ne kappalevalinnat olivat todellakin onnistuneet! :D
Kirjoitathan pian jatkoa! *anova ilme*
Luthien kiittää <3
-
Ah, aivan ihana ficci<3 James/Lily ovat lempiparitukseni, ja kelmit ovat loistavia! Remus ja Lola paritus on yli söpö, ihanaa kun Remuksellakin menee välillä hyvin :)
Olen uusi täällä, joten rakentavaa en oikein osaa sanoa.. Muutamia kirjoitusvirheitä lukuun ottamatta olet todella hyvä kirjoittaja, jatka samaan malliin :D
Huoh, toivottavasti kirjoittaisit jatkoa pian, en jaksais millään enää odottaa!! ;)
-
Oi, ihanaa tänne on tullu kommentteja, vaikka en ookkaa kolmeen kuukauteen jatkoo laittanu <3 kiitos rakkaat ihmiset :) Tilannehan on tämä, että nyt näyttäisi vihdoin olevan taas aikaa kirjoitella, koska koulurintamalla ei tällä hetkellä ole tiedossa mitään järisyttävän isoja juttuja. Ajattelin tässä pääsiäisen mittaan kirjoittaa sen luvun loppuun ja lähettää sitten betalleni. Luultavasti ensiviikolla jatkoa ilmestyy, jos betani pystyy betaamaan sen luvun :> Kiitos kaikille jotka vielä uskovat tähän ficciin ja siihen, että tähän on vielä tulossa jatkoa!
Ev
-
Min'ä uskon vielä tähän ficciin! Piti vain ilmottaa. Ne lutuset kahen nyrkin kokoset kissan pennut pisti pään sekasin<3 aww ne oli sulosia, takertu tosi tiukasti hupparini kiinni ku nosti syliin<33 Muttakuitenkin, ilmoitin vain että seuraan tätä yhä ja ihqtan Tuomon kissoja<333
- Myyrä
-
Niin kuin muutkin ovat jo sanoneet sinulla on täällä lukijoita jotka uskovat tähän ficciin ja odottavat jatkoa vaikka toiset kolme kuukautta kunhan sitä tulee! ;) ;D :D
Minä haluaisin vaan lisätä sen, että älä kiirehdi niiden jatko-osien kanssa liikaa, ettei niistä tule sitten hätäisesti kirjoitettuja (joita ei ole kiva lukea) vaan tee ne ihan huolellisesti. Kyllä me jaksetaan vielä jonkin aikaa odottaa ;)
-
Anteeksi, anteeksi, anteeksi ja anteeksi. Tässä kesti toooooodella hirmuisen kauan. Tässä ei vieäläkään ole koko lukua, mutta laitan B-osan koska muuten menisi vieläkin pidempään ennen kuin jatkoa saapuisi. Laitan sitten C-osan ja siinä tulee olemaan sitten ne tanssit. Vannon.
Kiitos niille rakkaille jotka jaksavat kärsivällisesti odottaa jatkoa :) Arvostan sitä todella.
Viikkoa ennen tanssiaisia olevana perjantaina Chelly tajusi, ettei hänellä vielä ollut paria. Heillä oli sillä hetkellä juuri taikajuomien tunti, ja Chellyn kiljaistessa kovaan ääneen, Nijni Zieljona otti kaksikymmentä pistettä pois Rohkelikolta. Chelly sai vaivoin pidettyä itsensä paikallaan lopputunnin ajan ja heti kellon soidessa hän suorastaan syöksyi tyrmien käytävään, ja juoksi kolme rappua kerrallaan eteishalliin.
’’Chelly!’’ kuului Lilyn ääni jostain kaukaa, ’’odota nyt vähän!’’ Chelly pyörähti ympäri ja näki laukkuaan olallaan retuuttavan Lilyn hölkkäävän häntä kohti.
’’Lily! Tämä on katastrofi’’, Chelly hengähti ja otti Lilyä hartioista kiinni. Heidän ohi kulkevat oppilaat, jotka olivat menossa syömään, höristivät huomattavasti korviaan kuullakseen, mikä järkytti koulun epävirallista prinsessaa noin paljon.
’’Rauhoitu. Sinulla ei ole mitään hätää. Kävelet vain jonkun pojan eteen ja pyydät häntä tanssiaisiin kanssasi. Lyön vaikka vetoa, että ensimmäinen, jolta kysyt, suostuu enemmän kuin mielellään’’, Lily sanoi rauhoittavasti ja otti kiinni ystävänsä käsistä laskien ne alas.
’’Onkohan näin’’, Chelly sanoi epäilevänä. Lily katsoi ystäväänsä kulma koholla.
’’No voi se ehkä ollakin niin’’, Chelly mutisi ja meni suureen saliin lounaalle muiden mukana.
Kesken ruokailunsa Chelly pudotti haarukkansa kolisten lautaselleen. Hän tuijotti eteenpäin ja puhui: ’’Lily. Koulussamme on enää yksi siedettävän näköinen seitsemäsluokkalainen poika, jolla ei ole paria.’’
Lily kohotti katseensa ystäväänsä ja kysyi: ’’No kuka?’’
’’Sirius Musta’’, Chelly sanoi ja värähti.
’’No eihän hän nyt edes paha ole. Ja veikkaan että sisimmässäsi hypit ja kiljut riemusta’’, Lola sanoi tietäväisenä ja voiteli näkkileipäänsä. Chelly ajatteli asiaa hetkisen. Lola oli käytännössä katsoen enemmän kuin oikeassa. Chelly oli sinä syksynä viettänyt tavallista enemmän aikaa Siriuksen kanssa ja olipa poika suunnilleen pelastanut hänen henkensäkin. He olivat vielä kaiken lisäksi suudelleet muutaman kerran. Ehkä olisi kaiken järjen mukaista, että Sirius Musta ja Chelly Smith menisivät tanssiaisiin yhdessä. Tai näin ainakin kaikki tavalliset ihmiset ajattelivat.
’’Ehkä sinä olet oikeassa’’, Chelly sanoi hiljaa ja katsoi lautasellaan lilluvia salaatin suikaleita, ’’ehkä minun tosiaan pitäisi pyytää Sirius kanssani tansseihin.’’
’’Kerrankin kuulee jotain järkevää suustasi’’, sanoi Kelly, joka oli seurannut keskustelua sivusta. ’’Kaiken järjen ja ajatuksen mukaan, sinä ja Sirius olette vain luodut toisillenne. Ja yritäkin väittää vastaan, sillä olen aivan varma että tiedät sen varsin hyvin.’’ Chelly hymyili itsekseen ja tunsi sydämensä jättävän pari lyöntiä välistä. Hän oli vihdoin päättänyt antaa tunteilleen vallan.
’’Nähdään loitsujen tunnilla’’, Chelly sanoi yhtäkkiä, hymyillen itsekseen. Hän hylkäsi ruokansa ja nosti laukkunsa päänsä yli. Samalla hän katsoi molempiin suuntiin Rohkelikkopöydässä, eikä nähnyt Kelmejä missään. He olivat ilmeisesti jo lähteneet. Ihme kyllä.
’’Miltä näytän?’’ hän kysyi Lilyltä, Lolalta ja Kellyltä hymyillen iloisesti.
’’Olet oikein kaunis, ja Sirius tietää sen. Sinun ei tarvitse tehdä hyvää ensivaikutelmaa, koska tilaisuus siihen meni aikapäiviä sitten’’, Lily sanoi ja virnisti jamesmaisesti. Chelly virnisti takaisin ja sanoi: ’’Jamesin seura ei tee sinulle hyvää, tiesitkös.’’ Hän pöyhi vielä hiuksiaan ja lähti kävelemään kohti suuren salin ovia aikomuksenaan mennä loitsujen käytävälle etsimään Siriusta.
Päästyään loitsukäytävälle, se oli täynnä oppilaita, jotka olivat tulleet ajoissa ruokatunnilta. Muutamat ensiluokkalaiset katselivat luokan numeroita ja etsivät oikeata paikkaa, mutta älysivät hetken päästä olevansa täysin väärällä käytävällä. Chelly pysähtyi heidän eteensä, ja kysyi, mitä luokkaa he etsivät.
’’Öö…’’, yksi pojista sanoi ja katsoi lukujärjestystään, ’’muodonmuutosten luokkaa numeroa 307.’’ Chelly hymyili ystävällisesti ja opasti pojat kerroksen alemmas.
’’Kiitos’’, yksi pojista kiitti ja he lähtivät kulkemaan epämuodostuneessa jonossa kohti portaita. Chelly hymähti itsekseen ja ihmetteli, miten pojat eivät olleet vielä oppineet tuntemaan luokkia ja kerroksia, vaikka olivat olleet koulussa jo kolme kuukautta. Chelly katseli ympärillään olevia ihmisiä ja yritti tavoittaa Siriusta heidän joukostaan. Hetken tutkailtuaan ympäristöään hän huomasi Siriuksen puhuvan jollekin. Chelly hengähti syvään ja eteni nopeasti Siriusta kohti, mutta pysähtyi kuin seinään kuullessaan Siriuksen sanat.
’’Mietin vain, että voisitko tulla tansseihin kanssani’’, Sirius sanoi. Chelly hengähti hivenen järkyttyneenä nähdessään Siriuksen olan yli, kenelle tämä puhui. Sirius puhui Rohkelikon huispausjoukkueessa olevalle Saralle. Huispausta pelaavalle, rääväsuiselle Sara Wallacelle. Chellystä tuntui siltä, kuin hänet olisi juuri petetty. Mitä hän oikein oli kuvitellut? Oliko hän kuvitellut Siriuksen ottavan hänet avosylin vastaan ja vannovansa ikuista rakkautta? Ilmeisesti, sillä Chelly tunsi itsensä hirvittävän mustasukkaiseksi. Hän kääntyi kannoillaan ja lähti harppomaan kädet nyrkissä kohti ylempiä kerroksia. Hän kuuli vielä takaansa Siriuksen sanovan ’’okei’’, mutta enempää hän ei kuullut eikä halunnutkaan kuulla, sillä hän viiletti pitkin käytäviä tönien ja väistellen ihmisiä.
***
’’Missä Chelly on?’’ Sirius kuiskasi Lilylle, joka istui loitsuluokassa hänen edessään. Lipetit selosti jotain monimutkaista muistikaavaa jollekin vielä monimutkaisemmalle loitsulle, joten Lily kääntyi hivenen sivuttain ja vastasi: ’’En tiedä. Eikö hän juuri äsken pyytänyt sinua tansseihin kanssaan?’’ Sirius oli kuin puulla päähän lyöty.
’’Mitä?’’ hän sanoi normaalia kovemmalla äänellä ja tajuttuaan virheensä, hän kyyristyi hieman.
’’Mitä, herra Musta? Etkö ymmärtänyt tätä oikein?’’ Lipetit kysyi kääntyen taululta kohti luokkaansa.
’’Ei kun, tajusin minä sen oikein hyvin’’, Sirius valehteli sujuvasti ja Lipetit kääntyi jälleen takaisin tauluun päin. Lily loi kysyvän katseen Siriukseen. Sirius mietti hetkisen. Ei Chelly ollut kysynyt häntä tanssiaisiin. Siriushan oli juuri käytävällä kysynyt Saraa tasseihin kanssaan. Hetken pidemmälle mietittyään, hän osasi laskea yhteen yksi plus yksi ja sihahti sitten: ’’Perhana.’’
’’Mitä?’’ kysyi James, joka liittyi keskusteluun.
’’Perhanan perhana. Chellyn on täytynyt nähdä minut Saran kanssa’’, Sirius kuiskasi Lilylle ja Jamesille, jotka katsahtivat ensin toisiaan ja sitten Siriusta. Sirius naksautti kieltään ja nosti kätensä pystyyn.
’’Niin, herra Musta?’’ Lipetit sanoi hieman kärsimättömästi uudesta tunnin keskeytyksestä.
’’Saisinko käydä vessassa, professori?’’ Sirius kysyi muina miehinä. Lily ja James katsoivat kulma koholla Siriusta, joka oli nyt noussut seisomaan paikallaan.
’’No jos sinun on aivan pakko, mutta käy ripeästi. Tämä on tärkeä asia S.U.P.E.R. kokeiden kannalta’’, Lipetit myöntyi ja Sirius lähti siinä samassa luokan ovea kohti.
Sirius suorastaan juoksi kohti Rohkelikkotornia, sillä siellä hän oletti Chellyn olevan. Tuskin tämä oli tarvehuoneeseenkaan mennyt, koska oleskeluhuonekin oli tyhjillään kaikkien ollessa tunneilla. Sirius pysähtyi vasta Lihavan Leidin muotokuvan edessä. Hän tasasi hengityksensä, sanoi salasanan ja astui sisään. Hän käveli nopeasti kohti portaita, jotka johtivat makuusaliin, sillä oletti Chellyn menneen sinne. Sirius joutui kuitenkin pysähtymään kesken matkansa, koska huomasi silmäkulmastaan Chellyn istuvan sohvalla kädet kiedottuina polvien ympärille.
’’Chelly’’, Sirius sanoi ja käveli sohvan viereen, ’’miksi et ole tunnilla?’’ Chelly ei vastannut hetkeen mitään. Hän pyyhkäisi olemattoman kyynelen silmäkulmastaan ja katsoi Siriusta.
’’En jaksanut tulla’’, Chelly selitti. Sirius katsoi pää hivenen kallellaan edessään kyyhöttävää tyttöä, ja sanoi: ’’Älä valehtele. Lily kertoi, että olit aikeissa pyytää minua tansseihin.’’
’’Hemmetin Lily’’, Chelly mutisi ja käänsi katseensa pois Siriuksesta. Sirius kiersi sohvan eteen ja istui Chellyn vierelle.
’’Älä häntä syytä. Eihän hän olisi voinut tietää, etten tiennyt sinun aikeista kysyä minua’’, Sirius hymähti. ’’Mutta jos sinua yhtään kiinnostaa, niin en ole menossa tanssiaisiin Saran kanssa.’’
Tässä vaiheessa Chellyn sydän hypähti iloisesti.
’’Nimittäin Sara on menossa Luken kanssa. Ja nyt kun jälkeenpäin ajattelen, Luke on paljon parempi Saralle. Ja uskoisin, että heillä on jotain säpinää meneillään’’, Sirius sanoi mietteliäästi ja seurasi sivusilmällä Chellyn kasvoja. Hän huomasi, että Chelly ei mahtanut mitään itselleen, sillä tämä hymyili leveästi omiin polviinsa. Siriuksenkin suupielet pyrkivät väkisinkin virneeseen ja vastusteluista huolimatta, molempien kasvoilla oli hölmönnäköiset hymyt. Jos joku olisi nyt sattunut tulemaan oleskeluhuoneeseen, tämä olisi saattanut ihmetellä kahta seitsemäsluokkalaista oppilasta, jotka virnistelivät tyhmännäköisinä eteenpäin.
’’Joten… jos olet vielä hereillä, niin kysyn sinulta: Haluatko tulla kanssani joulutansseihin, Chelly?’’ Sirius sanoi ja käänsi päänsä virnistyksineen päivineen Chellyyn päin.
’’Oikein mielelläni’’, Chelly vastasi samalla kääntäen päänsä Siriukseen.
’’Jos et pane pahaksesi, voisin vaikka suudella sinua nyt’’, Sirius sanoi. Hänen virneensä kasvoi jo niin leveäksi, että varmasti joka ikinen valkoinen hammas näkyi.
’’Voisihan sitä harkita’’, Chelly sanoi veikeästi hymyillen. Sirius lähestyi Chellyn kasvoja, ja hänen huulensa melkein jo koskettivat Chellyn omia, kunnes Chelly käänsi päätään juuri sen verran, että Sirius pussasi häntä suoraan poskelle. Chelly naurahti hyväntuulisesti ja otti Siriuksen pään käsiensä väliin ja suuteli poikaa. Sirius naurahti suudelman keskeltä ja laittoi toisen kätensä Chellyn niskaan koskettaen lyhyitä hiuksia.
***
’’Anteeksi tunnin häiriö, mutta oppilaskuntaa pyydetään kokoontumaan heti ensi välitunnin alkaessa Suureen saliin. Pidämme pikapalaverin ja tehtävien jaon, joten jokaisen on syytä olla paikalla’’, McGarmiwan määräävä ääni kajahti kovaäänisestä viisi minuuttia ennen tunnin loppua. James vilkaisi Lilyä ja alkoi pakata kirjojaan laukkuunsa.
’’Harjoitelkaapas tätä loitsua, ja kerratkaa muistiinpanot. Ensikerralla saatan pitää pistokokeen ja siinä näen, kuinka moni lukee läksynsä’’, Lipetit sanoi ja pyyhki taulun taikasauvansa heilautuksella. Kello pirahti soimaan oppilaiden pakatessa kirjojaan ja sulkakyniään laukkuihinsa. Lily ja James lähtivät ensimmäisinä luokasta suunnaten suorinta tietä Suureen saliin.
Salissa oli autiota McGarmiwaa lukuun ottamatta.
’’Hienoa, että olette jo täällä. Annankin tämän listan teille jotta voin lähteä läksyttämään erästä oppilasta’’, McGarmiwa sanoi ja kiikutti pergamenttirullan Lilyn kouraan. ’’Siinä on eri tehtävät, jotka pitää tehdä tanssiaispäivänä.’’
Lily aukaisi rullan ja oletti sen olevan täynnä pienenpienellä käsialalla raapustettuja tehtävän antoja, mutta yllättyi hyvin iloisesti. Listassa oli noin parikymmentä eri kohtaa, ja tehtävän annot olivat selkeät.
’’Kiitos, professori’’, Lily sanoi ja rullasi listan takaisin kiinni.
’’No, lähdenkin sitten. Ilmoittakaa minulle, jos joku puuttuu’’, McGarmiwa sanoi ja astui ulos salista. Samalla oven aukaisulla sisään astui korpinkynnen Sara ja Jeremy. Pian heidän jälkeensä tuli loputkin valvojaoppilaat.
’’Okei’’, Lily sanoi kun kaikki olivat istuneet Korpinkynsien tupapöydän päähän, ’’jaetaan nämä tehtävät nyt ripeästi niin keritään seuraavalle tunnille. Eli kuka voisi hoitaa silloin viikonpäästä perjantaina koristeiden roudaamisen varastosta tänne saliin?’’ Lily katsoi jokaista vuoronperään kunnes James ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Hänen jälkeen Rohkelikon valvojaoppilas Sean sanoi, että James tarvitsisi varmaankin apua, joten hän voisi auttaa. Myös luihuisten Thomas tarjoutui auttamaan.
’’Hienoa’’, Lily sanoi ja kirjoitti poikien nimet tehtävän perään. ’’Sitten ollaankin jo lauantaissa. Lauantaina toki kaikki auttavat koristeluissa, ja luulisin, että kotitontut ja opettajatkin tulevat auttamaan, mutta jaetaan nämä tehtävät silti tasaisesti. Eli kuka hoitaa mistelinoksat…’’
Iltaan mennessä koko koulu kuhisi Sirius Mustasta ja tämän seuralaisesta tanssiaisiin. Juorut liikkuivat saumattomasti korvasta toiseen ja iltapalalla ei tosiaan voinut olla enää varma, mikä niistä oli totta ja mikä valetta. Yksikin juoru kuului näin: ’’Olen ihan varma, että näin Siriuksen tulevan luvattomasti Tylyahosta tulipunaisien ruusujen kanssa. Usko pois! Sirius antoi Chellylle kymmenen tulipunaista ruusua!’’ Sirius ja Chelly eivät välittäneet juoruista pätkän vertaa, sillä he itse tiesivät koko totuuden. He kävelivät koko seuraavan viikon käsi kädessä ja oli todella vaikea tietää, oliko heidän käsissään kenties jästien pikaliimaa vai oliko joku ilkeä tai vähemmän ilkeä rohkelikko loitsinut ikitarttumistaian.
Lauantai ja tanssiaisten aamu. Lily heräsi silmiään hieroen pilkkopimeään makuusaliin. Hän katsoi yöpöydällään olevaa herätyskelloa, ja se näytti viittä vaille yhdeksää. Hyvä aika herätä, Lily mietti ja heitti peittonsa sivuun. Se tipahti sängyn toiselta puolelta lattialle ja Lily kirosi nostaessaan sen takaisin sängylle.
’’Miksi sinä kiroilet, Lily?’’ kuului tukahtunut ääni viereisestä sängystä ja pölyiset verhot lennähtivät sivuun.
’’Anteeksi, Kelly’’, Lily kuiskasi, ’’ei ollut tarkoitus herättää.’’
’’Ei tässä mitään. Pitääkin lähteä Tylyahoon etsimään uutta iltapukua. Entinen on jo niin loppuun kulutettu’’, Kelly vastasi ja aukaisi ikkunoiden verhot. Ulkona oli hyvin hämärää eikä se auttanut yhtään makuusalin pimeyttä. ’’Taidan sytyttää lamput’’, Kelly mietti itsekseen ja lähti haparoiden kohti oven pieltä. Hän löysi öljylamput ja laittoi toisen niistä ensin päälle. Lamppu loi kelmeän keltaisen valokehän ja Kellyn sytyttäessä loputkin lamput, näytti siltä, kuin huoneeseen olisi paistanut aurinko.
’’Herätys kaikki’’, Kelly huudahti makuusalissa ja saman tien Chellyn sängyn verhot heilahtivat sivuun ja Chellyn vihaiselta näyttävä pää ilmestyi sängyn reunan ulkopuolelle.
’’Kuka uskaltaa herättää minut tähän aikaan?!’’ hän kirahti kiristettyjen hampaidensa välistä.
’’Minä, koska on joulutanssiaisten aamu, ja sinun tarvitsee kuitenkin käydä Tylyahossa ennen iltaa’’, Kelly sanoi ja aukaisi ikkunoiden verhoja makuusalissa. Lolakin heräsi vihdoin venytellen kuin kissa konsanaan.
’’Huomenha’’, hän sanoi haukotellen mojovasti. ’’Kelly muuten. Kenen kanssa sinä menet tansseihin?’’ Kaikki katsoivat Kellyä tämän alkaessa vaihtaa vaatteitaan.
”Peterin”, hän vastasi ja vetäisi yöpaitansa paidan pois päältään, ’’hän kysyi minua viikko sitten.’’ Lola, Lily ja Chelly vilkaisivat toisiaan pikaisesti ja vaihtoivat tietäväisen hymyn; oli yleisessä tiedossa, että Peter oli ihastunut Kellyyn jo ties kuinka kauan ja tässä oli hänen tilaisuutensa.
’’Aiotteko te muuten ostaa uusia juhlakaapuja tai iltapukuja?’’ Kelly kysyi ja kääntyi ystäviinsä päin.
’’Laitan varmaan sen vanhan’’, Lily huokaisi, ’’nimittäin minulla ei tällä hetkellä ole kovinkaan paljoa rahaa ostaa uutta. Pitäisi käydä Irvetassa sun muuta.’’ Lola kääntyi pikaisesti ympäri, hymyili itsekseen seinälle ja vastasi: ’’Taidan käydä ostamassa uuden. Olen niiin lopen kyllästynyt siihen entiseen.’’ Lilyllä ei ollut siis harmainta aavistustakaan siitä, että James oli ostanut tälle uuden iltapuvun.
Lola meni sängylleen ja alkoi pedata sitä. Makuusalissa oli hetken hiljaista, kunnes Kelmien ja tyttöjen makuusaleja yhdistävältä ovelta kuului koputus.
’’Hetki’’, Lily sanoi ja katsoi, että jokaisella hänen ystävällään oli vaatteet päällä. Hän meni ovelle ja aukaisi sen. Koputtaja oli James.
’’Ajattelin vain tulla sanomaan, että meidän pitää jäädä saliin heti kymmenen jälkeen, jotta voidaan aloittaa koristelut’’, James muistutti. Lily suukotti poikaa nopeasti suulle.
’’Ajattelinkin mennä juuri nyt syömään. Tuletko kanssani?’’ Lily sanoi.
’’Okei’’, James vastasi ja päästi Lilyn heidän makuusalinsa puolelle. Heti kun Lily oli sulkenut oven perässään, Lola sanoi: ’’Minkähänlaisen puvun James on ostanut Lilylle?’’
Lily ja James söivät aamiaisensa viivytellen. Noin puoli kymmenen aikaan muut oppilaskunnan jäsenet siirtyivät heidän luokseen omista tupapöydistään.
’’Muistaahan kaikki omat tehtävänsä?’’ Lily kysyi sekoitellessaan jouluteetään. Joukosta kuului hyväksyvää mutinaa. Sali alkoi pikkuhiljaa tyhjentyä ja myöhäisimmätkin syöjät lähtivät vaille kymmenen valmistautumaan Tylyahon retkeen tai ohjattuun ohjelmaansa. Henkilökunnan pöytään oli jäänyt muutama opettaja McGarmiwa mukaan lukien. Hän sanoi jotain Hagridille, joka työnsi tuolinsa lähes salin takaseinään asti. Hagrid lähti tömistelemään salin keskikäytävää pitkin kohti ulko-ovia. Hän heilautti lapiomaista kättään Lilylle ja Jamesille ja astui tämän jälkeen salin ovista vetäen ne kiinni perässään.
’’No niin’’, kuului McGarmiwan taialla vahvistettu ääni, ’’nyt pääsemmekin sitten aloittamaan koristelut. Tänään ei ole muuta ruokailua kuin juhla-ateria, joka on suunnilleen neljän aikoihin. Sitä ennen sali pitäisi saada valmiiksi.
’’Yksi teistä voisi mennä pyytämään noin parikymmentä kotitonttua keittiöstä tänne meidän avuksi. Professori Lipetit on luvannut tulla koristelemaan joulukuuset, kunhan vain Hagrid tuo ne tänne. Ja nyt, jos saisin pyytää, aloitamme koristelut.’’ Professorin sanoja seurasi pienimuotoinen hälinä, kun oppilaskunnan kymmenen jäsentä ryntäsivät yhtä aikaa nurkkaan, jossa koristeet olivat.
’’James, annatko sen tekolumilaatikon?’’ Rohkelikon valvojaoppilas Evangeline kysyi ja James kyyristyi lattian tasolle ottamaan suuren, mutta kevyen laatikon.
’’Kiitos’’, Evangeline kiitti kun otti laatikon vastaan Jamesilta. Hän meni laatikoineen päivineen Seanin kanssa henkilökunnanpöytäseinän oikeaan nurkkaan ja laski siellä laatikon maahan.
’’No niin. Nyt laitetaan sitten kinokset paikoilleen’’, Sean sanoi ja aukaisi pahvilaatikon. Laatikosta pöllähti kevyttä ja viileää tekolunta hänen naamalleen ja Evangeline naurahti huvittuneena. Sean virnisti ja heitti pallon lunta Evangelinen naamaan.
’’Hei! Älkää leikkikö siellä, vaan ryhtykää hommiin. Täällä on koko sali vielä koristelematta’’, Lilyn äkäinen ääni kuului. Hän oli kasannut piikkipaatsamaköynnöksiä käsivartensa täyteen ja meni nyt salin ovien luokse Jamesin kanssa. Heidän tehtävänään oli ripustaa seinille köynnökset joulunkelloineen päivineen.
’’Viitsitkö hakea tikkaat jostain?’’ Lily kysyi ystävällisesti ja James kääntyi kannoillaan siinä samassa. Hän meni takaisin salin etuosaan hakemaan puisia tikkaita ja paluumatkallaan hän huomasi kahdenkymmenen pienen kotitontun kipittävän ovista sisään. Jokainen tonttu tiesi heti mitä tehdä, sillä Heather ja Damen (puuskupuhista) olivat keskellä pienimuotoista onnettomuutta, mutta pian he selvisivät siitä, kun viisi tonttua tuli auttamaan joulupallojen ja muiden kuusenkoristeiden keräämisessä lattialta.
’’Kiitos’’, Heather kiitti ja tontut kumarsivat syvään ja siirtyivät auttamaan muita.
Salin koristelut sujuivat mutkattomasti. Kahdentoista maissa Dumbledore kävi katouttamassa pitkät tupapöydät ja taikoi niiden tilalle noin sata kymmenen henkilön istuttavaa pöytää. James ihmetteli, miten kaikki pöydät mahtuivat saliin ja miten sittenkin jäi tarpeeksi iso tila lavalle ja tanssilattialle. Hän päätteli, että Suurella salilla oli taipumus mukautua sen käyttäjien tarpeisiin.
Kello oli jo kolme iltapäivällä, kun Sara ja Jeremy (korpinkynnen valvojaoppilaat) saivat taiottua viimeisetkin punaiset ikikynttilät kattoon.
’’Vau’’, Evangeline henkäisi kun katseli muiden tavoin salia ja sitä, mitä he olivat saaneet viiden tunnin uurastuksella aikaan. Kaikki muut valot oli sammutettu paitsi katossa olevat sadat ja taas sadat punaista valoa hohkavat kynttilät. Jokaisen pöydänpäälle oli tehty jouluinen kattaus; tummanpunaiset servietit oli taiteltu joulukuusen muotoon kultareunaisten lautasten päälle. Korkeajalkaiset pikarit oli sijoitettu lautasten yläpuolelle ja teräväpiikkiset haarukat ja sahalaitaiset veitset laitettu lautasten molemmin puolin. Kaiken komeuden alla oli valkoiset pöytäliinat, joissa oli tummanvihreitä joulukuusia ja mistelinoksia. Jos kattaukset olivat näin upeat, se ei ollut mitään verrattuna muuhun saliin: kaksitoista joulukuusta oli laitettu seinän vierustoille, molemmille vierustoille kuusi, ja kattoa hipova ja jykevä kuusi oli sijoitettu salin etuosaan. Jokaista joulupuuta koristi kotoisen tuntuiset koristeet: sekavärisiä palloja, rusetteja, nauhoja, karkkeja ja kaikkea mitä nyt joulukuusiin vain saattoi ripustaa. Lava, jolla soittajat tulisivat esiintymään, oli kasattu suurimman joulukuusen eteen ja se oli koristeltu rusettinauhoin ja joulukelloin. Professori Lipetit oli taikonut salin takaseinän täyteen keltaisia ja punaisia valopalloja, jotka leijuivat tasaisissa riveissä. Valopallot antoivat ihanan pehmeän ja lämpimän valonkajon punaisten kynttilöiden lisäksi.
Salin jokaisessa nurkassa oli suuret tekolumikinokset, jotka kimmelsivät kynttilöiden valossa. Kinoksiin oli upotettu laudan pätkät, joilla saattoi istua. Kinokset pienenivät ja jatkuivat seinänvierustoja pitkin aina seuraavaan istuttavaan lumikasaan. Seinien puolivälissä aaltoilevana kiersi piikkipaatsamaköynnös ja mistelit lentelivät rauhallisesti noin kuuden ja puolen jalan korkeudessa lattiasta
’’Onnitelkaapa nyt itseänne’’, James sanoi ja laittoi toisen kätensä Lilyn harteille, ’’mielestäni salin koristukset eivät ole olleet milloinkaan näin upeat.’’
’’Totta’’, Sara sanoi, ’’mutta eikö meidän kannattaisi mennä valmistautumaan päivälliselle? Siihen on enää tunti aikaa.’’
’’Niinpä’’, Sean sanoi vilkaistuaan kelloaan. Joukko hajaantui ja jokainen meni varovaisesti ovista ulos, ettei vain kukaan näkisi sisälle saliin.
Käytävillä oli aistittavissa myös lähestyvän joulun tuntu. Perinteiset joulunkoristeet olivat ilmestyneet myös käytäville. Haarniskoiden säleikköjen taakse oli ilmestynyt kynttilät ja havuköynnökset kiersivät portaiden kaiteita.
’’Joulu on sitten ihanaa aikaa’’, Lily huokaisi kun käveli Jamesin kanssa pitkin käytäviä kohti Rohkelikkotornia.
’’Niin on, vaikkei joulu edes ole kovin lähellä’’, James hymähti. He saapuisivat seuraavien portaiden jälkeen Lihavan Leidin eteen. ’’Tulisitko kohta meidän makuusaliin. Minulla on sinulle jotain.’’ Lily hymyili onnellisesti ja myöntyi.
’’Riisivanukas’’, James sanoi Lihavalle Leidille ja tämä heilahti sivuun.
***
’’Menkää jonnekin muualle hetkeksi’’, James komensi Peteriä, Remusta ja Siriusta. He kaikki olivat pukeutumassa juhlakaapuihinsa. Sirius kampasi hiuksiaan säädyllisempään kuntoon ja Remus laittoi Peterin rusettia kiinni, sillä tämä ei sitä itse osannut. Sirius aikoi väittää vastaan, mutta nähtyään Lilyn hän vaikeni ja meni vessaan pesemään hampaitaan tavallista meluisammin. Remus ja Peter menivät makuusalin ulkopuolelle solmimaan kengännauhojaan.
’’Niin tuota’’, James aloitti ja käveli vaatekomeron luokse, ’’kun kävin pari viikkoa sitten Tylyahossa ostamassa itselleni uuden juhlakaavun-’’ hän otti samalla paperikassista esiin syvänvihreän iltapuvun ’’- niin ajattelin, että sinäkin saattaisit tarvita uutta. Ja kun näin tämän, minun oli aivan pakko ostaa se sinulle.’’ Lily nousi Jamesin sängyltä ylös ja käveli henkisalpautuneena Jamesin luokse.
’’Se on hurmaava’’, Lily henkäisi ihastuneena. Vessasta kuului kolistelua ja veden lorinaa Siriuksen pestessä hampaitaan. Lily otti puvun Jamesin kädestä ja katsoi sitä tarkemmin. Sen kaula-aukko oli v-kirjaimen muotoinen ja ohut kangaskaistale kietoutui henkarin koukun ympäri samalla tavoin kuin se kohta kietoutuisi Lilyn niskan taakse. Vyötärön kohdalla näytti siltä, kuin pukuun olisi liitetty erillinen kangaspala ja se teki mekosta kimonon tyylisen. Helma laskostui kauniin aaltoilevasti.
’’Siihen kuuluu vielä tällainen’’, James sanoi ja nosti petrolinsinistä lähentelevän hartiahuivin kassista. Lily otti huivin vastaan ja kietaisi sen henkarin ympäri.
’’Pidätkö siitä?’’ James kysyi.
’’James, olen sanaton. Tämä on erittäin kaunis. Kuinka sinä osasitkaan ostaa tällaisen?’’ Lily huokaisi. Hän laski puvun varovasti yhdelle sängyistä ja meni halaamaan poikaystäväänsä.
’’Kiitos todella paljon’’, Lily kuiskasi Jamesin korvaan ja halasi tätä.
’’Arvasin että pidät siitä’’, James vastasi ja kietoi kätensä Lilyn ympärille. He halasivat hetken ja erottuaan Lily meni makuusaliinsa valmistautumaan.
***
’’Ihana puku!’’ Chelly kiljahti nähtyään Lilyn astuvan makuusaliin. Chelly oli kylpytakki päällään ja hän oli saanut meikkinsä ja hiuksensa juuri valmiiksi. Hänen hiuksissaan oli hopeaista kimalletta ja korvissaan kultaiset timanttikorvakorut.
’’Eikö olekin’’, Lily sanoi ja ihasteli jälleen juuri saamaansa pukua. ’’James on kyllä yllätyksiä täynnä.’’
’’Ja sinä et melkein antanut hänelle mahdollisuutta’’, Lola sanoi nuhtelevalla äänellä samalla kun yritti asetella kiiltäviä kiharoitaan huolettomaan nutturaan. Hän oli erittäin kauniin näköinen. Kevyt meikki violetilla helmiäisluomivärillä ja ripsiä tuuheuttavalla ripsivärillä sai hänen silmiensä värin korostumaan entisestään.
’’Chelly, jos olet kohta saanut itsesi valmiiksi, voisitko auttaa minua meikin ja hiuksien kanssa? Muuten en ikikuuna päivänä selviä ajoissa Suureen saliin’’, Lily kysyi ja asetteli puvun varovasti sängylleen.
’’Totta kai. Olenkin valmis juuri nyt’’, Chelly sanoi ja laski puuterinsa meikkipöydälle. Hän nousi tuolista ylös ja antoi Lilyn istua sille.
’’Ennen kuin aloitamme, saat luvan kyllä käydä suihkussa, neitiseni’’, Chelly sanoi ja naurahti, ’’kasvosi ovat ihan pölyiset ja et tuoksu kovin ruusuiselle.’’ Lily käänsi katseensa peiliin ja näki naamassaan hieman nokea ja hiuksissaan piikkipaatsamaköynnöksestä lähteneitä oksia ja lehtiä.
’’Mistä ihmeestä minä nokea olen kasvoihini saanut?’’ hän ihmetteli ja yritti hangata sitä pois.
’’Älä ihmettele siinä, vaan mene jo suihkuun. Aikaa on enää neljäkymmentäviisi minuuttia, enkä todellakaan käsitä, kuinka saamme sinut siinä ajassa valmiiksi’’, Chelly sanoi kuulostamatta tippaakaan stressaantuneelta tai huolestuneena. Lily käännähti vielä ystäväänsä päin ja katsoi tätä oudoksuen.
’’Oletko lyönyt pääsi tai jotain?’’ hän kysyi, ’’normaalisti sinä olisit hermoromahduksen partaalla tässä tilanteessa.’’
’’Neljäkymmentäneljä minuuttia aikaa’’, Chelly sanoi varoittavalla äänellä ja Lily hävisi pesuhuoneeseen.
Viiden minuutin kuluttua pesuhuoneen ovesta astui ulos puhtautta huokuva Lily kylpytakki päällään. Hän kuivasi hiuksiaan valkoiseen pyyhkeeseen samalla kun käveli meikkipöydän ääreen.
’’Istu nyt vain siihen tuoliin niin me hoidamme loput’’, Chelly määräsi ja repäisi pyyhkeen Lilyn kädestä. Saman tien hän kaivoi taikasauvansa kaavun taskusta ja kuivasi sauvan heilautuksella Lilyn hiukset. Tämän jälkeen hän loitsi pöydällä lojuneen harjan käteensä ja alkoi selvitellä takkuja ystävänsä hiuksista.
***
’’Voit tulla jo pois sieltä vessasta’’, James huudahti samalla kun aukaisi makuusalin oven sen takana koputtaville Remukselle ja Peterille.
’’Mitä Lily piti siitä puvusta?’’ Remus kysäisi mennessään laittamaan partavettä.
’’Hän rakasti sitä’’, James hymähti ja kaivoi oman juhlakaapunsa paperikassista.
’’Niin, mutta millähän ihmeen oikeudella sinä menet hänelle ostamaan kalliita hepeneitä, kun minua et muista yhtenäkään hääpäivänämme?’’ Sirius sanoi huokaisten dramaattisesti.
’’Voi Anturajalka mussusein, olen kovin pahoillani, mutta otin pari vuotta sitten avioeron’’, James henkäisi hänkin dramaattisesti.
’’Kuinka kehtaatkaan tuottaa minulle tällaista tuskaa?’’ Sirius vastasi käsi otsalla ja silmät kiinni. Remus heitti Siriusta tämän kengällä päähän ja sanoi: ’’Jo riittää dramatiikka. James, sinuna alkaisin jo kiskoa kaapua niskaan. Aikaa on enää puolisen tuntia.’’ James kohautti harteitaan ja kumartui kaivamaan mustia sukkiaan sukkakorista Siriuksen hieroessa kuhmua takaraivossaan.
Kello lähenteli jo uhkaavasti neljää kun Chelly kiinnitti valkoisen, hienoisesti kimaltelevan perhossoljen Lilyn hiuksissa olevan nutturan vasemmalle puolelle yläviistoon.
’’Vau, sinä olet taitava käsistäsi’’, Lily sanoi ja katseli käsipeilin avulla hiuksiaan takaapäin.
’’Kiitos’’, Chelly sanoi ja meni hieman taaemmassa katsoakseen aikaansaannostaan. Lilyn syvänpunaiset hiukset oli kiharrettu ja aseteltu siistiin nutturaan. Etuhiukset oli myös kiharrettu laimeille korkkiruuveille ja ne roikkuivat kauniisti korvien päällä saaden kampauksen näyttämään rennommalta. Lola ja Kelly olivat loihtineet Lilylle tarpeeksi voimakkaan juhlameikin, johon sisältyi helmiäismäinen ruskea luomiväri, jokseenkin tumma silmien rajaus ja taialla kiinnitetyt tekoripset.
’’Lily, olet lumoavan kaunis’’, Lola huoahti kateellisena laittaessaan korkokenkiensä solkia kiinni. Korkokengät olivat väriltään vaaleanruskeat, jotta ne sopivat keltaisen ja oranssin väriseen mekkoon. Mekon yläosa oli olkaimeton ja oranssinvärinen. Oranssi vaihtui keltaiseen suunnilleen kylkiluiden loppumiskohdasta ja vaihtuminen näytti siltä, kuin värit olisi liuotettu yhteen. Auringonkeltaista jatkui aina polvien kohdalle, kunnes väri alkoi taas vaihtua oranssiin ja lainehtiva helma olikin sitten syvän oranssi. Oranssin värin alkamiskohdasta helmaan asti oli ommeltu kevyet keltaiset kangassuikaleet ja ne saivat helman näyttämään höyhenen kevyeltä.
’’Olet itsekin oikein kaunis, joten ei ole mitään huokailun aihetta’’, Lily hymähti ja vilkaisi seinällä olevaan kelloon. ’’Herra Jumala taivaassa! Meillä on enää viisi minuuttia aikaa!’’ Tämä oli kuin sähköisku Chellylle, sillä hän oli edelleen kylpytakissa Lilyn tavoin.
’’Apua!’’ Chelly kiljahti ja syöksähti vaatekomerolle. Hän otti pukupussissa roikkuvan mekkonsa sieltä ja heitti kylpytakkinsa lattialle.
’’Varo ettet revi mekkoasi’’, Kelly huomautti ja katsoi Chellyn touhuja tämän vetäessä tummansinistä, kiiltelevää mekkoa ylleen. Hänenkin mekkonsa oli olkaimeton, ja siinä oli samanlainen niskan taakse laitettava lenkki.
’’Lola, sinä kun olet jo valmis, laitatko vetoketjuni kiinni?’’ Chelly kysyi ja kääntyi ympäri. Lola vetäisi vetoketjun kiinni ja Chelly tutkaili itseään tämän jälkeen peilistä.
’’Onko tämä mekko edes sopiva minulle?’’ Chelly huokaisi ja kääntyili katsoakseen itseään paremmin kokovartalopeilistä.
’’Chel, se on täydellinen’’, Lily kannusti ja alkoi pukea omaa mekkoaan ylleen. Chelly katseli arvioivasti peilikuvaansa ja asetteli mekossa olevaa, pyöreän muotoista solkea paremmin. Solki oli noin hillopurkin pohjan kokoinen ja sitä koristi valossa kimaltelevat lasitimantit. Mekon helma laskeutui rauhallisesti lattiaan asti ja peitti tummansiniset korkokengät.
’’Kiitos’’, Chelly kiitti ja huokaisi syvään. Hän kääntyi ystäviinsä päin surkea ilme kauniilla kasvoillaan. ’’Minua jännittää ihan kamalasti!’’ Muut naurahtivat kevyesti ja Lola halasi ystäväänsä.
’’Kuule. Hyvin se menee. Vaikka nyt oletkin yhdessä Siriuksen kanssa, ei se tarkoita sitä, että sinun tulisi jännittää tapaamistanne. Ajattelet, että tämä on ihan normaali tapaaminen, mutta vähän lämpimämmillä tunteilla’’, Lola sanoi.
’’En ole yhdessä Siriuksen kanssa’’, Chelly vastusti ja Lola katsoi tätä lopen kyllästynyt ilme kasvoillaan. ’’Tai ehkä me sitten olemme yhdessä... mutta se ei ole vielä mitenkään virallista!’’
Lola pyöräytti silmiään ja huokaisi.
’’Niin, eihän se ole mitenkään virallista. Te kävelette ihan huviksenne käsi kädessä käytävillä ja opettajat joutuvat vähän väliä siirtämään teidät eripuolille luokkaa kun ette malta olla erossa toisistanne’’, Lily analysoi Kellyn laittaessa tämän mekon vetoketjua kiinni.
’’Ihan totta hei. Anna itsellesi vihdoin lupa myöntää, että et voisi mitenkään elää ilman Sirius Mustaa’’, Lola pyysi Chellyltä.
’’No ehkä sitten niin… tämä kaikki tuntuu vain niin oudolta. Ensin olen inhonnut häntä ties kuinka kauan, ja pam. Nyt olenkin hänen kanssaan yhdessä enkä tosiaan tiedä mitä tekisin jos hänelle sattuisi jotain’’, Chelly huokaisi.
’’Nytpähän tiedät miltä minusta tuntui’’, Lily hymähti ja katsoi vielä viimeisen kerran peiliin. ’’Olemme kohta pahasti myöhässä, ellemme lähde heti’’, Kelly ilmoitti ja vilkaisi hänkin peilikuvaansa.
’’No niin, onnea matkaan tytöt’’, Lola sanoi. Tytöt halasivat pikaisen yhteishalin ja jokainen rauhoitti itseään hengittäen hetken tasaisesti sisään ja ulos.
’’Nyt se on sitten menoa’’, Chelly sanoi ja astui ensimmäisenä ulos makuusalista portaikkoon.
Tytöt joutuivat laskeutumaan portaita hitaasti alas, etteivät vain olisi kaatuneet. Jokseenkin ohuilla ja korkeilla koroilla ei niin vain juostu portaita ylös alas ja oli huima saavutus, että kukaan ei kellahtanut kumoon matkan varrella. Vihdoin loputtoman tuntuiset portaat päättyivät ja he astuivat Chellyn johdolla oleskeluhuoneeseen, jossa oli jäljellä enää Remus, Peter, James ja Sirius. Pojat istuivat hermostuneen näköisinä ympäri oleskeluhuonetta ja kuullessaan hentoa korkojen kopsetta he kohottivat katseensa lähes automaattisesti ja yhtä aikaa makuusaleihin johtaville portaille. Sirius pongahti ylös siinä samassa kun näki Chellyn astuvat huoneeseen. Hän nielaisi itsensä mielestä kuuluvasti kun käveli Chellyn luokse. Hän otti tytön käden ja suuteli sitä pienesti.
’’Olet kaunein näkemäni nainen ikinä’’, Sirius kuiskasi karheasti ja suukotti Chellyä poskelle. He eivät ihan vielä olleet päässeet kunnolla suuteluasteelle. Kumpaakin tämä ihmetytti suuresti, sillä yleensä molemmat olivat suudelleet antoisasti seurustelukumppaneitaan heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Ehkä he salaa omissa ajatuksissaan ajattelivat, että tätä suhdetta ei kannattanut mennä pilaamaan liiallisella suutelulla ja hätiköinnillä. Tällaisia ajatuksia he eivät kuitenkaan olleet toisilleen kertoneet. He katselivat ohikiitävän hetken toisiaan, kunnes Sirius tajusi ojentaa käsikynkkänsä niin, että Chelly saattoi ujuttaa kätensä siitä läpi.
Remus katsoi portaista tulevaa Lolaa suu hyvin pienesti auki. Miten joku saattoikaan olla noin kaunis, Remus ajatteli kun Lola asteli hänen luokseen hymyillen pehmeästi. Remuksen polvet olivat hyvin lähellä pettämistä, mutta hän pakotti itsensä pysymään pystyssä. Miltä sekin näyttäisi, jos poika kaatuisi maahan ihan yhtäkkiä? Olkoonkin että syy oli niinkin pätevä kuin tavallista kauniimpi naisolento.
’’Hei’’, Lola sanoi ja suukotti Remusta pikaisesti poskelle. Voi elämän kevät, Remus ajatteli. Nyt oli jo hyvin lähellä, ettei hän olisi kaatunut maahan polvet samanlaisena kuin ylikypsynyt spagetti.
’’Hei’’, Remus vastasi ja ojensi käsikynkkänsä. Lola tarttui siihen kiinni ja sanoi: ’’Mennäänkö?’’
Remus oli unohtunut katselemaan jokaista yksityiskohtaa tytön kasvoissa pisamista silmäripsiin.
’’Joo’’, hän sanoi ja riisti katseensa noista täydellisistä kasvoista. Voin tuijotella häntä vaikka koko loppu illan, Remus muistutti itseään ja ravisteli sisuskalujaan jotta pääsisi liikkeelle.
’’Seuraavia oppilaita pyydetään tulemaan välittömästi Suureen saliin: Sirius Musta, Chelly Smith, Remus Lupin, Lola Bloom, Peter Piskuilan, Kelly Sheffield ja etenkin johtajaoppilaat Lily Evans ja James Potter. Olette pahasti myöhässä juhla-aterialta’’, Dumbledoren hivenen huvittunut ääni kuulutti kovaäänisestä.
’’Voi pyhä pieru!’’ Sirius parkaisi ja katsoi seinällä olevaa kelloa joka kertoi ajaksi vartin yli neljä.
’’Sirius, noin puhuu ainoastaan seitsemänvuotiaat’’, Chelly sanoi ja lähti Siriuksen ja muiden kanssa nopeasti kohti Suurta salia. He joutuivat menemään ainakin viidestä eri salakäytävästä, että eivät myöhästyisi yhtään enempää.
---
Jatkoa seuraa.
-
Vihdoinkin jatkoa! ;D (Enkä minä edes joutunut odottamaan sitä koko kolmea kuukautta, kun aloitin tarinann vasta... ::))
En malta odottaa seuraavaa jaksoa, kun siinä tulee ne tanssiaiset! :D
Jokin kiero puoli minussa toivoo, että siellä on paljon toimintaa, eikä kaikki välttämättä niin positiivista, mutta kirjoittaja tietysti päättää.
Olen yhä täysin rakastunut tähän ficciin! <3 Remus ja Lola sopii niiiin hyvin yhteen ;D ;)
Se jäi kyllä ihmetyttämään, että miksi melkein koko kappale oli kursivoitu?
Niin, ja siitä haluaisin vielä mainita, että kun tässä taikajuomien opettajana toimii se joku nainen (nimeä en muista) niin kun luin tuossa vähän aikaa sitten Puoliverisen prinssin ja hosasin, että eikös Kuhnusarvio olluttaikajuomien opettaja silloin, kun kelmit ja Lily oli koulussa, kun sehän aina puhui kuinka paljon se tykkäs Lilystä.
Ei asia minua kyllä juurikaan häiritse, mutta ajattelin vain ilmoittaa...
Ja kirjoitathan taas jatkoa niin nopeasti kuin mahdollista! *koiranpentuilme*
-
Sirre-muru on seitsemänvuotias - jos ei fyysisesti niin sitten henkisesti.
Kirjoitusvirheitä en löytänyt, ja se ketuttaa. Kerrankin kun pääsi syynäämään toooooosi tarkkaan, ei yhtään löydy. Pesin katsos lasit, niin näen jotain (tämän vuoden saavutus: kolme kuukautta pesemättä laseja)..
Luku tai siis luvun 15. osa b(ertta) oli taas loistava, nuo tyttöjen puvut oli kuvailtu ihanasti ja tuo Sirre-murun ja Chellyn (ärh, menikö oikein tuo nimi?) suhde on erikoislaatuinen, ne etenee jotenkin varovasti, kun ei tahdo ryssiä toisen suhteen.
Tämän ja Memoryn (vuotiksen sharran upea ficci) suhteen olen huomannut, että jotenkin samastuu ja ajattelee, miten hahmot reagoisi tilanteissa mitä itse kohtaa. Toisin sanoen fanitan tätä ficciä suuresti ja tahdon jatkoa ja keksimäsi hahmot on ihania jajaja tee oli liian vahvaa. kofeiini ei tee hyvää, adjektiivi varasto tuntuu katoavan jonnekin ihmeeseen, sinne, missä mun rakkaat rahani on..
Ilman Offia ei pysty taaskaan komenttia kirjoittamaan.
Mutta se C(ecialia) osa?
- Ylipirteä ja yliväsynyt Myyrä
-
Mitä!? Joko tämä loppui? Mihin hävisivät ne kaikki osat, joita lueskelin!?
Huuh, tämä on ihana. Juoni nyt taitaa olla melko peruskelmificci, mutta ei se nyt haittaa, kelmificci mikä kelmificci.
Remus/Lola on jotain ihanaa *paljon teini-ihkutussydämiä*. Oikein kaunista, ihanaa kun Lolalla on tumman ruskeat hiukset (Niinkuin jollakin täälläpäin...) ja pisamia. Remuksen tunteet on ihanat, kun se on ihan hurmiossa Lolaan. Sydän jättää yhden sykähdyksen välistä, kun niitä kohtauksia lukee, tulee jokin ihana tunne, kuin itse leijuisi. Mutta minä nyt olen outo. Se Remus/Lola- kohtaus lumihangessa, aww... Kirjoita pian se tanssiluku!
Peter/Kellystä en sano mitään, keskitän ajatukseni enemmän yllämainittuun paritukseen ^^'. Mutta kauniilta/jännältä paritukselta sekin vaikuttaa.
Sirius/Chelly on sellainen myös tavanomainen, (että tyttö on tuollainen kuin Chelly on) mutta ihan toimiva. Siitäkin lisää haluan tietää, mutta keskitä voimasi Remus/Lolaan. (Psst... Lolan pitää ostaa uusi koululaukku Remukselle!)
Lily/James on ihan hyvin rakennettu. Ei siitäkään sen enempää, mutta ihanaa, kun Lily on etsijä(kö?)!
Muutenkin huispausottelu oli hieno, siinä oli se sairaalajuttukin. Osaan kuvitella Remuksen, joka haluaa juontamaan ^^. Ja se, kun poika yritti paeta siitä sopimuksesta ;D
Ja Remus sitten tuijottelee koko tanssien ajan Lolan kasvoja, muista se. Muttei sano mitään liian dramaattista!
Sanavalintasi ovat hauskoja, nauran täällä itsekseni. Huomasin kyllä, että siellä oli satunnaisia kirjoitusvirheitä ja lauseiden perästä puuttui pisteitä, mutta eivät ne haitanneet/pistäneet silmään, enkä niitä edes muista, joten jääkööt.
Nyt nopeasti jatkoa! Pelästyin oikein, kun huomasin, että olin viimeisellä sivulla. Sen olisi pitänyt vain jatkua ^^
-
OOn lukenu tätä mut pystyn nyt vasta kirjottaa ku tein tunnustuksen tänne vasta äsken. Ihan älyttömän hyvä!!! Odotan jatkoa innolla, tiiätkö millon on tulosssa? Sirius ja Chelly on täydellinen pari<33333 !
-
aivan todella hyvä..... hyvä jouni, hyvät paritukset, hyvin kirjoitettu ja siis.... aivan ihana .....en osaa sanoa muuta kuin JATKOa!!! ;D ;D
( milloinkohan kelmit kertovat kutsuma nimiensä tarkoitukset? ::)...)
-
Ja jälleen kerran upea luku. Miten sä oikeen osaat..? ;)
Tässä luvussa oli valtavasti kuvailua. Haluaisin ostaa itse sen Lolan mekon. Ja suuren salin koristelut oli todella yksityiskohtasesti kuvailtu.
Onneksi Chelly ja Sirius menivihdoin yhteen. Olen odottanut sitä melkein koko ficin ajan.
Tästä ei nyt tullut mitään raketava kommentti, mutta oli pakko kirjoittaa jotain. Okei. Ehkä koko kommentti on pelkkää ihkutusta, mutta ei tässä ollut mitään risuja. Paitsi tietysti pitkä tauko, mutta kestimme sen( juuri ja juuri).
Tanssiaisia odottaen
-Mrs Black
-
Kiitoskia valtavasti kommenteistanne <3
Niin, en tullut pelkästään kiittelemään kommenteista, vaan joudun taas sanomaan hyvin inhottavan jutun. Minun tietokoneeni kaatui (taas ihan niiku vaihteenvuoks......... arvatkaa v**uttaako....), MUTTA katsokaamme asian valoisaa puolta! Tällä kertaa ei hävinnyt mitään! Viime kerrasta viisastuneena tallensin ficcini muistitikulle ja kahelle eri kovalevylle. Ja jos asioilla on valoisa puoli, on niillä myös pimeä puoli. Pimeä puoli kuuluu niin, että en tiedä milloin saan koneeni taas toimimaan. Toivottavasti kuitenkin pian, että taas ei vierähtäisi miljoonaa vuotta.....
Yritän kirjoittaa alakerrankoneella, mutta se ei välttämättä onnistu, koska vihaan tätä näppistä.. Yritän kuintekin.
E
-
Toivon että saat jatko-osan valmiiksi, sillä en malta odottaa seuraavaa! Lily ja James <3 ah, söpöin pari ikinä! :)
Yritä mahdollisimman nopeasti saada tehtyä se jatko-osa, en oikeasti jaksa odottaa :D !
Ehkä parhain mitä olen ikinä lukenut, niin todentuntoinen, tietäen että ainakin kelmien tapahtumat ovat suurinosa totta ( siriuksen ja jamesin jälki-istunnot, lilyn ja jamesin seurustelu .) jne ;)) <3 :) ;D
-
Kiltti jatkoa ja pian.. Tää on niin ihana tarina.. Olisin vaan halunnut tietää miten Peter ja James reagoi kun näkivät Lilyn ja Kellyn.. Tää on vaan todella mahtava tarina..
-
ohmygod!
oon lukenu pelkästään H/D ficcejä, aivan lumoutunu niihin :--O
tää on iha uutta matskua, mutta kiitos siriusblackin nii jäin koukkuun tähän^^
ensimmäinen kerta ku luen kelmificcejä! tulee ihan dracoa ikävä.
mutta joo, yllätyin että osaan lukee näitäki !
jatkoa pliiiiiiss 8-D
-
voi! Tää on aivan ihana ficci!!! Löysin tän vasta, ja ihastuin. :) tuleehan tähän vielä jatkoa, tuleehan?! :o
-
njooo oottelen sitä jatkoa 8D ( oon toi siriusblack, vaihoin nimimerkkiä. )
Mahtava fic vaikka olenkin jankuttanut sitä jo, mutta silti :D Joka päivä täällä vahtimassa että onko jatkoa ilmestynyt :D
Koita saaha kirjoitettua mahd. pian 8)
-
Yritys on kova, mutta mitään ei synny.Mulla on ollu inspis hukassa jo tosi pitkään (oikeestaan tän koko vuoden). Oon jumittanu kohta kuukauden siinä tanssikohdassa enkä keksi oikeesti mitään miten voisin jatkaa vaikka suunnitelmat onki selvät.... Anteeks tosi paljon ku kestää..
Häpeävä Ev
-
No keksi siihen jotakin draamaa, tai jotakin romantiikkaa ? :)
-
Aattele vaikka niin, että täällä on monta fania oottamassa jatkoa, niin saat kirjotettua siihen jotakin edes 8) Siihen sopis joku draama kohta :D ?
-
ei mitään kiirettä hhei, ihan rauhassa tee nii hilijaa hyvä tulee :--D
-
Juu, kyllä me odotellaan, Lilah ^^... (Kärsivällisyydestä ja kiltteydestä en mene takuuseen, muttah...)
Mutta Lilah, eikös joku tyyppi ole sanonut, että "kirjoita inspiroituaksesi, älä toisinpäin." Ja tämä toimii ainakin minulla joskus. Mutta jos siitä ei mitään tule, niin odotellaan. Meikäläisenkin inspis on yhdessä omakirjoitelmassa ollut puskassa jo pitkän aikaa... (Ja mitenköhän tuo taas liittyi mihinkään?)
Uskoisin, että Evora saa tanssiaisista jotain esiin, mutta mieluummin hyvä luku myöhemmin, kuin pakkopullaa oleva luku nyt.
Hyvää Vappua täältäkin päin! (Ja nyt juhlistetaan päivää, ei nimeä, rakkaat finiläiset)
-
njooo hyvää vappua =)
-
Toivottavasti tulis jatkoa pian, mutta ei painostusta (hyvä, hyvä, jatka vaan). Ei minkäänlaista painostusta (kyllä sinä pystyt siihen!). En minä painosta (KIRJOITA!).
Joo, kaikki tietää, että jos ei vaan löydy inspaa (dirty), niin sillon ei pysty kirjottamaan mitään.
Häivynpä täältä häiritsemästä.
Hyvää vappua!
-
hyvää vappua!
joko on inspis tullut? :--D
-
Iloinen viesti tällä kertaa! Inspiraationi palasi eilen (ette kyllä koskaan usko) keskellä kemian tuntia. En todellakaan ymmärrä mitä inspiroivaa mettalien sähkökemiallisissa reaktioissa on, mutta niin se nyt vain sattuu olemaan :D Jouduin sitten vihkon kulmaan kirjoittamaan ja kirjoitusta tuli sitten melkein kolme sivua. Nyt ajattelin kirjoitella koneelle sen pätkän ja lisääkin ja saas nähdä josko jatkoa ilmestyisi jo ensiviikolla :> Niin ja kiitos kaikille niille jotka toivotti hyvää vappua, toivotan teille kaikille nyt myöhästyneitä vapputerveisiä!
Yhtä hitaasti kuin etana,
Ev
-
Hip huraa!
Sain juuri rakkaussuhteen kemiantunteihin <3 Kai sinulla on niitä usein? Ihan vain tällaisen inspiraatiopulan varuiksi ^^
Juu, milloin saat sen tänne? Ja kolme sivua..ssis sen vihkon vai kirjoitusohjelmassa? Jos vihkossa, niin toivottavasti on suurisivuinen vihko... mutta kolme sivua.. lisäälisäälisää se tänne kiitos!
Ja ei, en painosta...
-
Kerkeekö Perjantaiksi? :--D En vihjaile yhtään. <;
<3
-
jpiiiiiiiiiih !
odotan innolla =D
-
Jatkoa pian jookos :) Tää on kyllä aivan mahtava ficci, vaikka nyt vasta tähän eksyin ;);) Olen jo nyt siis koukussa!
-
En haluaisi painostaa, mutta oletkos saanut jo taas yhtään jatkoa aikaiseksi...? ;)
-
Luthien kuule, juuri tuossa Evora vähän aikaisemmin sanoi kirjoittaneensa jatkoa kemian tunnilla... Joten kyllä se tänne varmaankin pian ilmestyy.
Ja muuten, minäkin olen huomannut nimien samankaltaisuuden, enemmänkin kyllä Chellyn ja Kellyn, mutta kyllä ne nyt jotenkin erottaa, aluksi vain oli vaikeaa.
//Jaa-aaa, no, jos on, niin kyllä se sitten aikoinaan ilmestyy :)
-
Nimet tosiaan ovat aika samankaltaiset ja Ansku-Ransku tarkoitin kyllä että onko jatkoa tullut kirjoiteltua sen jälkeen... ::) :P
-
Onpa hyvinkin :P Kuutisen sivua olen nyt saanut kirjoitettua ja sitä pyydettyä draamaa on tulossa :>
Ev
-
Mä erotan Chellyn ja Kellyn aivan helposti :---D Empä tiijä.
Joo kiva että jatkoa tulossa, kirjota rauhassa. kyllä me jaksetaan oottaa.. : )
-
Kyllä Chellyn ja Kellyn nimet erottaa ihan helposti toisistaan. Toivottavasti jatkaisit pian, koska janoan tarinaasi! ;D
-
Mää kans erotan ne helposti 8--D Hei tossa ficin alussa lukee jtn et " …onnettomuuden…
’’EII!!’’
*tyttö tippumassa alas tähtitornista*
Onko tämä siis tulossa jatkossa? ;>
-
Saas nähdä :P Jos se on trailerissa nii siitä voi varmasti päätellä jo jotain...? ;>
-
Oliko tuo myöntävä vastaus?! ;D 8) ::) Sinähän lupasit jo että draamaa on tulossa... :P
-
Onko tähän ficcimöiseen tulossa joskus jatkoa? Ihan näin mielenkiinnosta kysyn, että mistäs tämän ficin nimi tulee? Onko se siis vedetty noidankattilasta vai mietitty kolme ja puolitoista päivää putkeen? Ja niin, koukussa olen tähän ficcin, ja tahdon jatkoa!
- Myyrä
-
On tähän joskus tulossa jatkoa ja hyvällä tuurilla ens viikolla :) Sain nimittäin (jos et aikasemmista viesteistä lukenu) inspikseni takaisin ja nyt suollan tekstiä jopa unissanikin (totta, koska näin viime yönä unta sellasesta jutusta jonka kirjotan)! Kärsivällisyyttä vielä hetkinen, niin luettavaa tulee (ja paljon tuleekin)
Ev
(vitsi mikä chat palsta tästä topicista yhtäkkiä tuli :D)
-
Taitaa tosiaan mennä vähän offiksi! Okei, aika paljokin.
Hyvä kuitenkin, että sait inspiksesi takaisin ja pystyt taas jatkamaan! :D En vaan ymmärrä miten kukaan voi saada inspistä kemian tunnilla?! Siis koulussa!?! :o
Minäkin näin vähän aika sitten unta ficistä mitä kirjoitan! Heräsin siihen keskellä yötä aloin vaan kirjoittaa läppärillä ;D
-
Piirtelin tällasen kuvan ja ajattelin että saattaa helpottaa joitain hahmottamaan Chellyn hiukset. Tai sitten auttaa ymmärtämään sitä epämääräistä kuvausta minkä tekstiini kirjoitin :D Eli tällaiset hiukset Chellyllä on minun kuvitelmissani. Mahtavien piirtäjänlahjojeni takia muista osista tässä piirroksessa ei kannata välittää :D (yritin kuitenkin tehdä Chellystä sen näköisen mitä kuvittelen :D)
Ev
Chellyn hiukset (http://i145.photobucket.com/albums/r212/EvoraFromVuotis/DSC03926.jpg)
-
En kyllä ite kuvitellu niitä ton näköseks :-D
Mutta nyt osaan ;>
Jatkoa tai tulen hulluks ! :)
-
Wou.... Siitäpä onkin piiiiitkä aika, kun viimeksi luin tätä. Tai kommentoin. Se tais olla joskus edellisen finin aikoihin. Vähän olin ulalla, kun luin tota uusinta lukua, mutta nyt alkaa taas tän tapahtumat muistuu mieleen *Liian laiska lukeakseen uudestaan 8)*
Ei rakentavaa tällä kerralla... Eikä itse asiassa mitään asiaan liittyvää. ;D
disE
-
Tulis jo jatkoo! Toi sun piirtämä kuva on hieno, mut sen Chellyn suu on mun mielestä hieman liian edessä
-
Apua oon niiin koukussa tähän :D osaat kirjottaa tosi hyvin ja sillätavalla ettei siihen kyllästy. Heräsin vasta niin on näköjään turhaa yrittää saada rakentavaa aikaseks, mut Jatkoa <3
-
Uuh kiitos kaikille ihanille ihmisille kommenteista <3 Oon nyt Lontoossa joten tassa viestissa ei oo kaikkia kirjaimia :P Meinasin laittaa jatkoo sitten ku tuun taalta pois.
Onn muuten ihan alyttoman ihana paikka taa <3 Asun London Guards hotellissa ja taa on niiku Hyde Parkin vieressa. Taalla on tosi ihania puistoja ja vanhoja taloja ja upeita double deckereita ;D Tanaan kaveltiin tuossa Hyde Parkissa ja Kensington Gardensissa kahtelemassa maisemia missa prinsessa Diana sillon joskus kaveli :)
Joo, meni toooooooosi offiks ja kaikkia kiinnostaa se mita teen Lontoossa mutta ajattelin vaan jakaa innostustani kaikille!
Hyvaa kesalomaa ihmiset <3
Ev
ps. Ostin tanaan myos ihan kauheesti kaikkee tuliaisia yms. xD
-
Hyvää kesälomaa <3
themarauders
-
Anteeksi taas vaihteeksi. Tässä kesti ihan tuhottoman kauan, mutta pääasia että tämä on edes nyt täällä. Yritän panostaa seuraavan luvun ajoissa laittamiseen. Kiitos kaikille jotka edelleenkin viivästyksistä huolimatta jaksaavat tätä lukea. Ai niin, tämä osa on sitten betaamaton, koska betani lähti maanpakoon Maltalle, joten virheistä syytetään sitten minua.
Ev
15. C-osa
’’Minua hävettää ihan hirveästi mennä tuonne’’, Kelly kihisi kun he seisoivat salin ovien takana hengästyneenä.
’’Miten helkkarissa me emme muistaneet ajan kulkua?’’ Lola kuiskasi huultaan purren.
’’Eräät kuhertelivat vähän liian pitkään tällä kertaa’’, James sanoi virnistäen. ’’Oli muuten kiva sanoa noin, koska tällä kertaa kyseessä en ollut minä!’’ Lily läppäisi huvittuneena Jamesia olkavarteen ja sanoi: ’’Mennään nyt vain. Eivät he meitä pure. Korkeintaan kaikki tuijottavat meitä typerät virneet kasvoilla.’’
’’Se tästä vielä puuttuikin’’, Chelly pihahti kun aukaisi salin oven. Ovi narahti epätavallisen kovaäänisesti ja pystyi lähes kuulemaan kohahduksen joka kuului siitä, kun ihmiset käänsivät päänsä ovelle.
’’Ah, nyt kun viimeisetkin ovat saapuneet, voisimme päästä itse asiaan’’, kuului Dumbledoren taialla vahvistettu ääni salin etuosasta. ’’Neiti Evans ja herra Potter. Voisittekin tulla tänne lavalle ennen kuin ehditte istumaan. ’’ Lily vilkaisi Jamesia kummastunut ilme kasvoillaan ja sai kohdata pojan kasvoilla lähes samanlaisen. Chelly ja muut olivat menneet istumaan vapaaseen pöytään, johon jäi jäljelle vielä kaksi paikkaa Lilyä ja Jamesia varten. He puikkelehtivat pöytien välistä kohti lavalla seisovaa Dumbledorea. Tässä vaiheessa oli jo ihme, jos jokainen silmäpari ei tuijottanut heidän menoaan tanssilattian poikki soitinten täyttämälle lavalle.
’’No niin’’, Dumbledore aloitti kun kaksikko oli selviytynyt pieniä portaita pitkin hänen viereensä.
’’Aluksi haluaisin kiittää teitä kahta ja muuta oppilaskuntaa erittäin hyvin onnistuneista koristeluista!’’ hän sanoi iloisesti hymyillen, ’’ilman teitä ja oppilaskuntaa tästä juhlasta ei olisi tullut yhtään mitään. Mutta oli minulla asiaakin. ’’Dumbledore oli kääntynyt Jamesista ja Lilystä poispäin ja puhui nyt hienoksi pynttäytyneille oppilaille. James näki hopeahapsisen rehtorin sivuprofiilista tämän silmien tuikkivan ovelasti ja hiukan onnellisesti, kun hän aloitti puheensa.
’’Kuten monet teistä ovat huomanneet, tämä kaksikko’’, rehtori viittasi hieman takaviistossa seisoviin Lilyyn ja Jamesiin, ’’on vihdoin päätynyt yhteen.’’
Ennen näitä sanoja James oli virnistellyt huvittuneena, mutta nyt saattoi selkeästi huomata, kuinka ilmeet vaihtuivat pelosta häpeään hänen kasvoillaan. James kääntyi kauhistuneena Lilyyn päin ja hänestä tuntui kuin hänen oma ilmeensä olisi peilautunut tyttöystävänsä kasvoista.
’’Hän aikoo puhua meistä!’’ Lily kuiskasi hätääntyneenä. James aikoi vastata Lilylle, mutta ei ehtinyt ennen kuin Dumbledore porhalsi eteenpäin puheessaan
’’Heihin liittyen minulla olisikin oikein viihdyttävä tarina kerrottavanani.’’ Dumbledore vilkaisi pikaisesti taakseen ja näki Lilyn ja Jamesin kauhistuneet ilmeet.
’’Älkää pelätkö’’, hän jatkoi, ’’tämä ei ole mitenkään nöyryyttävä tarina, eikä se paljasta mitään mitä kukaan ei jo ennestään tietäisi.’’ Huomaamattomasti James huokaisi ja haroi hiuksiaan hermostuksissaan. Lily tarttui poikaystävänsä kädestä kuin tukea ottaakseen. Hänestä tuntui, että kohta lähtisi taju jo pelkästä häpeästä.
’’Tarinamme alkaa oikeastaan jo ensimmäiseltä luokalta, mutta en millään halua tuhlata kallista aikaanne, joten aloitetaan tästä syksystä’’, Dumbledore sanoi hymyillen lempeästi. Tässä vaiheessa Lily olisi maksanut mitä tahansa, jotta olisi voinut painua maan alle. Jamesia oli pikkuhiljaa alkanut kiinnostaa se, mitä kaikkea Dumbledore heistä tiesikään, joten tilanteen häpeäminen alkoi olla jo toisarvoinen asia.
’’James’’, Lily kuiskasi silmät kiinni, ’’kuolen häpeään.’’
’’Se ei ole tieteellisesti mahdollista. Ja eikö sinua muka kiinnosta, mitä kaikkea hän meistä tietää?’’ James kuiskasi takaisin ja vilkaisi sivusilmällä Lilyä.
’’No kyllä, mutta en halua että sitä kailotetaan koko koululle!’’ Lily kuiskasi takaisin ja meinasi jo lähteä portaita alas kunnes James otti häntä kädestä kiinni.
’’Älä nyt mene minnekään. En usko että loppujen lopuksi häpeät niin paljoa’’, James sanoi virnistäen ja otti Lilyä kädestä kiinni puristaen sitä hellästi. Lily ei enää vastannut vaan yritti vastentahtoisesti kuunnella Dumbledorea.
’’Viime kesänä mietin pääni puhki erilaisia ideoita, joilla voisin saattaa nämä kaksi yhteen’’, Dumbledore sanoi, ’’olin niin surullinen heidän molempien puolesta, koska he eivät tajunneet kuinka hyvin he toisilleen sopivatkaan. Päätin, että nyt on aika puuttua tähän tilanteeseen ja auttaa vähän kohtaloa.
’’Monet varmasti, etenkin rohkelikot, ovat ihmetelleet miksi James Potterista saattoi tulla johtajapoika. Eihän hän ollut edes valvojaoppilas, saatikka sitten kunnon kansalainen! No, tähän kaikkeen on hyvin pätevä syy. Tein Jamesista johtajapojan siksi, koska Lily Evansista tuli johtajatyttö. Ajattelin, että jokailtaiset käytäväpartioinnit ja oppilaskunnan johtaminen saisi heidät tutustumaan toisiinsa paremmin ja ehkä James keksisi keinon sulattaa Lilyn sydämen. Ja kappas, nerokas ideani toimi!’’ Dumbledore iloitsi. Muutamat oppilaat naurahtelivat ja odottivat, että rehtori jatkaisi.
’’Suunnitelmaani kuului kuitenkin muitakin. Käskin muutamia opettajia järjestämään luokkansa istumajärjestyksen niin, että Lily ja James joutuisivat istumaan vierekkäin. Totta kai opettajat aluksi ihmettelivät, miksi näin, mutta sanoin, että he tulisivat huomaamaan syyn ennen pitkää. Ette voi uskoa, kuinka onnellinen olen heidän puolestaan’’, Dumbledore sanoi. Jos joku olisi nyt katsonut oikein tarkasti rehtoria silmiin, tämä olisi nähnyt niissä pienen pieniä onnen ja ilon kyyneliä. ’’Ehdottaisin maljaa tälle kaksikolle, jos vain sopii.’’ Rehtori nosti lasisen pikarin ilmaan ja katsoi taakseen. ’’Lilylle ja Jamesille.’’ Oli hyvin yllättävää, että lähes jokainen salissa oleva henkilö kohotti pikarinsa ja toisti nämä sanat. Tämän jälkeen McGarmiwa aloitti taputukset ja kaikki yhtyivät niihin.
’’James, lähdetään jo pois, tule nyt!’’ Lily kuiskasi ja yritti riuhtoa poikaystäväänsä kädestä.
’’Odota hetki’’, James vastasi ja käveli Dumbledoren viereen.
’’Älä nyt vain mene tekemään mitään tyhmää, tai saat olla varma, että tanssit tänä iltana ihan yksinäsi!’’ Lily uhkasi, mutta James ei kuunnellut. Hän vahvisti äänensä taialla ja puhui: ’’Kiitos, professori. Täytyy sanoa, että olet todella ovela. Mutta jos jätettäisiin minun ja Lilyn asiat nyt sikseen ja vietettäisiin hauska ja ikimuistoinen ilta. Eli minun, ja koko oppilaskunnan puolesta, nauttikaa tanssiaisista!’’ Sali taputti jälleen käsiään, ja James asteli portaiden luona odottavan Lilyn luokse.
’’Eihän se nyt niin kauheaa ollut?’’ James kysyi kun he kävelivät kohti pöytää, jossa olivat heidän paikkansa.
’’No ei se nyt niin’’, Lily mutisi. Koko sali oli alkanut keskustella ja haarukat ja veitset alkoivat kilistä lautasia vasten, kun ihmiset saivat ruokaa syödäkseen.
Lily ja James istuivat paikoilleen ja aloittivat syömisen.
’’Aika jännä juttu tuo Dumbledoren puhe’’, Chelly sanoi keskustelua aloittavalla äänellä ja otti lautaselleen lisää salaattia pöydän keskellä olevasta kulhosta.
’’Älä edes muistuta’’, Lily naurahti ja joi kulauksen joulusimaa pikaristaan. Keskustelu tyrehtyi siihen, sillä kaikilla oli sen verran kova nälkä, että mieluummin käytti kaiken ajan ruokailuun kuin tyhjänpäiväisestä jauhamiseen. Muutenkin oli mukava ahtaa vatsa täyteen herkullista jouluruokaa, sillä tarjolla oli lipeäkalasta joulupuuroon. Monet lähipöydissä olevat oppilaat kehuivat ja ihastelivat koristeita ja salin tunnelmallista valaistusta.
Noin tunnin kuluttua, kun kaikki olivat lopetelleet ruokailunsa, kultaiset lautaset ja pikarit pyyhkiytyivät tyhjiksi. Suolaisten ruokien tilalle tulivat jälkiruuat. Vesi herahti Siriuksen kielelle kun tämä vain katseli kaikkia niitä herkkuja, mitä vain saattoi kuvitella. Jäätelöt tuntuivat sulavan Siriuksen intensiivisen katseen alla. Samoin teki suussa sulava mutakakku ja erilaiset suklaalajitelmat.
’’Sirius, nuo suklaat hyppäävät kohta oikeasti tuosta kulhosta sinun naamallesi tuon ällöttävän tuijotuksesi takia’’, Remus sanoi pöydän toiselta puolelta ja katsoi kuinka Siriuksen silmät loistivat suklaanhimosta. Sirius näytti heräävän transsistaan ja rykäisi hieman.
’’Hyvin mahdollista, joten minun täytyykin tuhota ne saman tien’’, hän sanoi ja otti kourallisen suklaakonvehteja kulhosta.
’’Ei millään pahalla, rakas kullannuppuni, mutta vain tytöillä on oikeus himoita suklaakonvehteja’’, Chelly sanoi herttaisella äänellä, ’’joten kiitos!’’ Chelly oli kurottunut Siriuksen ylitse ottamaan kulhon pois pojan ulottuvilta. Sirius aukoi suutaan mielenosoituksellisesti ja katsoi vieressään istuvaa tyttöä järkyttyneenä.
’’Ihan totta, kamu, suklaanhimo on hyvin tyttömäistä’’, James muistutti ja lusikoi minttusuklaajäätelöä ja mutakakkua suuhunsa.
’’Puhuhan kuule vain omasta puolestasi’’, Sirius mutisi ja tyytyi syömään mutakakkua suklaanhimoonsa.
Jälkiruuat haihtuivat ennätysvauhtia. Monet pitelivät vatsaansa lopetettuaan syömisen ja sieltä täältä kuului tyttöjen voihkaisuja siitä, kuinka he jaksaisivat enää ollenkaan tanssia täpötäyden vatsan takia.
’’Hemmetti miten tyhmä minä oikein olen’’, Chelly vaikeroi ja katsoi vatsaansa ja tarkisti, mahtuiko hän enää juhlamekkoonsa.
’’Sen siitä saa kun ei osaa rajoittaa syömisiään’’, Sirius luennoi Chellyn vierestä. Chelly läppäsi tätä käsivarteen ehkä turhankin lujaa.
’’Nyt minun täytyy kysyä: Minkä helkkarin takia sinä olet aina lyömässä minua? Olet tänäkin vuonna lyönyt minua varmaan kymmenen kertaa. Kerro mitä ihmeen sairasta mielihyvää sinä saat siitä, että lyöt minua?’’ Sirius kysyi, vaikkakin pystyi hädin tuskin pidättämään virnistystään. Hänestä oli hauskaa kun Chelly läpsi häntä. Syytä hän ei todellakaan tiennyt, mutta jotenkin se oli niin Chellyn tapaista. Vähän sama asia kuin tavaramerkki.
’’Sinua on niin kiva läpsiä’’, Chelly vastasi ja läppäsi Siriusta hellästi poskelle, ’’olet siinä sopivalla läpsimiskorkeudella.’’ Chelly hymyili ja läpsi Siriusta joka puolelle minne vai ylsi.
’’Kyyhkyläiset, vaikka tuo on varmasti oikein mukava tapa viettää aikaa, meillä olisi vielä tanssiaiset edessä’’, Kelly muistutti herttaisesti.
’’Miten läpsiminen liittyy tanssimiseen?’’ Chelly kikatti kun Sirius alkoi kutittaa häntä. Jostain kuului kilinää, sillä Dumbledore oli kilisyttänyt pikariaan veitsellään. Ääni oli paljon sointuvampi mitä normaalisti pikarinkylkeä kilisytettäessä. Chelly yritti nyt kikattaa ääneti Siriuksen yhä jatkaessa kutitusta.
’’No niin, nyt kun kaikki ovat saaneet kupunsa täyteen oikein maittavaa ruokaa, alle neljäsluokkalaiset voisivat seurata tuvanjohtajiaan omiin tupiinsa. Siellä teitä odottaa yllätys. Tietenkin alle neljäsluokkalaisia saa jäädä saliin, jos tällä vain on tanssipari vanhemmista oppilaista’’, Dumbledore sanoi ja viitisensataa oppilasta nousi ylös penkeiltään.
’’Rohkelikot tänne’’, kuului McGarmiwan ääni salin ovelta. Lily seurasi tätä rituaalia siihen asti kunnes kaikki ylimääräiset olivat poistuneet salista. Jäljelle jäi noin seitsemänsataa juhlapukuista ja jännittyneen näköistä henkilöä.
’’No niin. Tässä välissä on viidentoista minuutin tauko ja sillä aikaa laitamme salin tanssikuntoon valvojaoppilaiden ja johtajaoppilaiden johdolla. Muut voivat käydä vaikka vessassa tai puuteroimassa nenäänsä’’, Dumbledore opasti ja kaikki muut paitsi oppilaskunta nousivat seisomaan ja lähtivät soljumaan tasaista tahtia kohti ovia. Lily näki muutamien menevän ulos haukkaamaan raikasta talvi-ilmaa ja näki oven raosta ilmassa lenteleviä keijuja, jotka valaisivat jäästä veistettyjä patsaita. Ulkona oli varmasti taianomaista, sillä taivas oli selkeä ja ilma oli muutenkin tyyni. Lily oli nähnyt käytävän ikkunasta muutamaa tuntia aikaisemmin, että professorit McGarmiwa ja Lipetit olivat olleet ulkona tekemässä tuota keijuin ja jääpatsain koristeltua polkua kohti järvenrantaa. Rantaan oli pystytetty teltan tapainen katos, jossa saattoi rauhoittua mukavilla sohvilla ja katsoa tähtitaivasta ja kuutamoa. Jos oikein tarkasti katsoi, saattoi jopa nähdä Linnunradan tähdistä ja tähtisumusta koostuvan kaaren.
’’Herätys’’, James kuiskasi Lilyn korvaan ja Lily havahtui ajatuksistaan. Hän istui yksinään pöydän ääressä, sillä muut olivat alkaneet leijuttaa soittimia niiden oikeille paikoille. Lily nousi seisomaan ja saman tien tuoli hänen takaansa katosi kuin tuhka tuuleen. Kun hän katseli tarkemmin ympärilleen, kaikki ruokailussa käytetyt pöydät olivat tipotiessään. Niiden tilalle oli tullut satoja kolmen istuttavia kahvipöytiä, joilla ei ollut muuta kuin serviettiteline ja joulutähtikukka. Lily huomasi pöydän, jolle oli ilmestynyt naposteltavia, kuten karkkeja, sipsejä, pähkinöitä, viinirypäleitä ja muita pieniä purtavia sekä viittä erilaista boolia. Pöytä sijaitsi ovilta katsottuna oikealla seinällä. Valaistus ei ollut muuttunut ollenkaan, vaan edelleenkin valoa hohkasivat punaiset kynttilät ja päätyseinällä roikkuvat valopallot. Toki myös joulukuusissa olevat kynttilät antoivat oman osansa lämpimään valaistukseen.
Dumbledore käveli herkkupöydän luota Lilyn ja Jamesin eteen.
’’Olenkos minä jo kertonut, että johtajaoppilaat ja oppilaskunta aloittavat tanssin?’’ Dumbledore kysyi ja puhui asiasta kuin keskustelisi seuraavan päivän säästä.
’’Kiva kun ilmoitit’’, James sanoi ja tunsi kurkkuaan kuristavan. Hän oli maailman huonoin tanssija ja nyt hän joutuisi jammailemaan koko koulun silmien edessä. Tai no eihän siellä koko koulu ollut, mutta silti siellä oli hyvin monta silmäparia todistamassa nolointa tilannetta maanpäällä. Lily huomasi Jamesin ahdingon ja naurahti iloisesti.
’’Kuule, minä voin viedä jos sinusta tuntuu, ettet pysty siihen’’, hän ilmoitti ja otti poikaystävänsä kädestä kiinni. James tunsi helpotuksen aallon sisällään, mutta silti häntä hermostutti mennä kompuroimaan keskelle tanssilattiaa.
’’Se on sillä selvä sitten’’, rehtori vastasi iloisesti hymyillen ja vilkaisi outoa kelloaan, ’’aha, tauko taitaakin olla ohi. Viitsittekö käydä aukaisemassa salin ovet, jotta muut pääsevät sisälle?’’
’’Totta kai, professori’’, Lily sanoi ja veti Jamesin perässään oville.
Lavan suunnalta kuului meteliä, sillä illan ensimmäiset soittajat olivat saapuneet lavalle virittelemään viuluja ja selloja ja muita soittimia. Tanssimusiikista huolehtivat Ted Hamilton’s trio yhdessä solisti T. Uuban kanssa. Dumbledore kätteli bändin jäseniä samalla kun oppilaat virtasivat takaisin sisälle saliin. Osa asettui seisomaan tanssilattian ympärille ja muut, jotka eivät mahtuneet siihen, etsivät hyvä paikan seinänvierustoilta tai pöytien äärestä. Oppilaiden jälkeen tuvanjohtajat saapuivat takaisin saliin ja viimeinen sulki oven perässään. Dumbledore meni lavalle ja hiljensi salin rykäisemällä kepinpäässä olevaan palloon. Pallossa oli omituisia soikion muotoisia koloja. Jamesista tuo vempele näytti naurettavalta. Aivan kuin joku olisi yrittänyt väkipakolla tunkea ryhmyn tikun päähän.
’’Se on mikrofoni’’, Lily kuiskasi Jamesin korvaan, sillä oli huomannut hölmistyneen ilmeen pojan kasvoilla.
’’Mistä tiesit, että ihmettelin juuri sitä?’’ James kuiskasi takaisin, eikä kuunnellut mitä Dumbledore puhui.
’’Ei tarvinnut kauaa katsella sinua kun älysin. Ilmeesi kertoi aika paljon’’, Lily vastasi ja hymyili. Chelly tökkäsi häntä kylkeen ja kuiskasi: ’’Teidän pitää mennä tanssimaan!’’ Lily hätkähti ja älysi, että bändi oli alkanut soittaa suurieleistä musiikkia. Hän näki, että muut oppilaskunnan jäsenet ilmestyivät tanssilattian reunoilta. He odottivat oikean tahdin ja aloittivat tanssin. Lily tarttui Jamesin käsipuolesta ja poika johdatti hänet keskelle lattiaa. Jamesista tuntui kuin hänen jalkansa olisivat venyneet kolmen jalan mittaisiksi kanooteiksi ja hän kaatuisi saman tien kun vain yrittäisi tanssia. Hän nosti jalkaansa ja oli jo valmistautunut kaatumaan, mutta kaatumista ei tullut. Hän vilkaisi nopeasti jalkoihinsa ja huomasi, että hän tanssi oikein hyvin eikä Lily edes vienyt häntä. James keskittyi katsomaan Lilyä tiiviisti silmiin ja laskemaan mielessään tahtia. Pian opettajat ja muutkin parit tulivat mukaan pyörähtelemään ja kohta koko sali oli yhtä tanssin pyörrettä.
Tanssiaisia oli kestänyt jo neljäkymmentäviisi minuuttia. Kelly ja Peter istuivat ja nauroivat keskenään Siriukselle, joka yritti epätoivoisesti olla astumatta Chellyn varpaille. He eivät olleet tanssineet yhtään alkutanssin jälkeen. He olivat vain jutelleet. Kelly olisi halunnut mennä pyörähtelemään tanssilattialle muiden seuraan, mutta hän ei uskaltanut ehdottaa sitä Peterille. Kellystä tuntui, että tanssiin pyytäminen olisi miesten tehtävä ja se saattaisi loukata Peteriä, jos Kelly pyytäisi häntä. Toisaalta, nyt elettiin nykyaikaa. Hiiteen vanhat säännöt!
’’Peter, mentäisiinkö tanssimaan?’’ Kelly kysyi ja hymyili ystävällisesti.
’’Sanohan osaatko lukea ajatuksia, sillä olin juuri aikeissa kysyä sinua’’, Peter sanoi ja virnisti. Hän nousi seisomaan ja ojensi kätensä Kellylle: ’’Saanko luvan?’’
’’Mielelläni’’, Kelly sanoi ja katsoi Peteriä silmiin. He astelivat tanssilattialle, odottivat oikean tahdin ja lähtivät tanssinpyörteisiin kymmenen muun parin seuraksi.
’’Varoitan sinua jo etukäteen: olen surkea tanssija’’, Kelly sanoi ja nauroi perään, sillä oli astunut kevyesti Peterin varpaille.
’’No sittenhän meitä on kaksi’’, Peter vastasi ja hymyili. Kelly yritti katsoa poikaa silmiin, mutta aina kun hän teki niin, hän tallasi tämän varpaille.
’’Ehkä on parempi, että katselen jalkojani ja keskityn laskemaan tahtia’’, Kelly mutisi ja laski mielessään yks, kaks, kol, yks, kaks, kol.
’’Katso vain ylös ja keskity askeliin’’, Peter rohkaisi ja nosti Kellyn pään kädellään hellästi ylös. Saman tien Kelly sekosi askelissa ja astui Peterin varpaille, tällä kertaa ei ihan niin hellästi.
’’Anteeksi’’, Kelly pahoitteli ja vilkaisi taas jalkoihinsa. Peter sulki silmänsä ja puri hammasta yhteen ettei olisi parkaissut kivusta.
’’Ei se mitään’’, Peter aloitti, ’’joudun huomenna kylläkin ottamaan pesuvadit kengiksi kun varpaani turpoavat niin suuriksi.’’ Kelly astui tahallaan pojan varpaille ja katsoi tätä kulmat kurtussa.
’’Hei, se oli vitsi!’’ Peter naurahti vaikka hänen tekikin mieli huutaa kivusta. He tanssivat Siriuksen ja Chellyn ohitse. Parilla näytti olevan meneillään omalaatuinen steppitunti, sillä he astuivat vuorotellen toistensa varpaille. Oliko se tahallista vai tahatonta, sitä Kelly ei tiennyt, mutta sen hän tiesi, että molempien varpaat olisivat illan jälkeen perunan kokoisia.
’’Kuinka sujuu?’’ Peter kysyi virnuillen Siriukselta tämän loikkiessa ympäriinsä, ettei Chelly ylettäisi hänen varpaisiinsa.
’’Siinähän tuo’’, Sirius hengähti ja nosti vasenta jalkaansa, ’’lopetetaanko jo? Kuolen kohta janoon!’’
’’Itsehän aloitit’’, Chelly vastasi ja yritti astua Siriuksen varpaille kuitenkin onnistumatta siinä. Sen sijaan että olisi muussannut Siriuksen varpaita lisää, hän oli kaatua pärställeen keskelle lattiaa.
’’Pysyhän pystyssä’’, Sirius sanoi ja sai kaapattua Chellyn halaukseensa ennen kuin tämä kaatui lattialle.
’’Kiitos’’, Chelly sanoi ja rauhoittui. ’’Käydäänkö hakemassa boolia?’’
’’Joo. Tuo mansikkaa minulle’’, Sirius sanoi ja meni tanssivia pareja väistellen kohti vapaata pöytää.
’’Jatkammeko?’’ Peter ehdotti, sillä he olivat lopettaneet tanssin ja seisoivat keskellä tanssilattiaa muiden tönittävänä.
’’Sopii’’, Kelly vastasi hymyillen.
Chelly puikkelehti pöytien ja ihmisten välistä herkkupöydän luokse ottamaan juotavaa itselleen ja Siriukselle. Hän nappasi muutaman perunalastun suuresta kulhosta ja otti kertakäyttöpikareita pinosta. Jotenkin oli taas niin Chellyn tuurin mukaista, että heti kun hän tuli hakemaan juotavaa, kymmenen muuta ihmistä ajatteli tehdä samalla tavalla. Hän joutui jonottamaan viitisen minuuttia ennen kuin pääsi lähellekään boolikulhoa ja vihdoin kun hän ylsi ottamaan kauhan, joku tönäisi häntä ja koko kulho kaatui pöydälle.
’’No olipa tosi viisasta!’’ Chelly huudahti valkohiuksisen pojan perään ärtyneenä. Onneksi juomaa ei ollut roiskunut hänen kauniille tummansiniselle mekolleen. Chelly kaivoi taikasauvansa sukkanauhansa alta ja kuivatti booliroiskeet pois joululiinalta. Tämän jälkeen hänen oli odotettava että kulho täyttyisi uudella vaaleanpunaisen sävyisellä juomalla pakastemansikoineen päivineen. Vihdoin astia täyttyi ja Chelly sai kipattua kauhallisen juotavaa kahteen läpinäkyvään kertakäyttöpikariin. Hän kääntyi ympäri pikarit käsissään ja etsi katseellaan Siriusta. Hän löysi pojan ja nähtyään tämän, hänen sydämensä jätti kaksi lyöntiä välistä. Hän tunsi poltteen silmäkulmissaan, sillä hän näki poikaystävänsä suutelevan punahiuksista nuorta naista. Kuinka hän voi satuttaa minua näin?, Chelly huomasi ajattelevansa katkerasti. Hänestä tuntui kuin pikarit olisivat alkaneet valua hänen käsistään aivan kuin ne olisivat olleet saippuaa. Kuului loiskahdus ja vaimea kolahdus kun kaksi täyttä pikarillista mansikkaboolia tipahti lattialle. Chelly ryntäsi vauhdilla kohti salin ovia ja meni niitä kohti niin nopeasti kuin vain pääsi pöytien ja ihmisten välistä. Korkokengät kopisivat tiuhaan kovaan lattiaan ja Chelly pyyhkäisi ensimmäisen kyynelen silmäkulmastaan. Kuinka Sirius saattoi satuttaa minua ja Jamesia näin?
’’Chelly, mikä sinulle tuli?’’ Lola kysyi lähimpänä ovia olevasta pöydästä Remuksen vierestä. Chelly ei vastannut vaan juoksi helmojaan pidellen kohti muuttuvien portaiden portaikkoa.
Sirius etsi katseellaan tyttöystäväänsä herkkupöytien luota. Hän ei nähnyt tyttöä missään.
’’Mihin ihmeeseen hän nyt katosi’’, Sirius mutisi itsekseen ja huomasi Remuksen ja Lolan istuvan pöydässä. Hän meni ystäviensä luokse ja kysyi olivatko he nähneet Chellyä.
’’Hän juoksi juuri hetki sitten tästä ohi’’, Lola vastasi ja katsoi Siriusta kulmat hivenen kurtussa.
’’Minkä ihmeen takia? Hänenhän piti mennä hakemaan boolia meille’’, Sirius vastasi ja näytti hämmentyneeltä.
’’No tästä hän juoksi eikä näyttänyt kovinkaan iloiselta’’, Lola väitti ja katsoi jälleen Siriusta epäilevästi. ’’Et kai sinä ole taas mennyt tekemään jotain tyhmää?’’ Tämän sanoessaan Lola muistutti huomattavasti rouva Potteria ja muisto tästä naisesta sai Siriuksen sekunninmurto-osan ajaksi surulliseksi.
’’No en ole ja miksi sitä pitää aina epäillä? Pyysin ihan ystävällisesti Chellyä hakemaan meille juotavaa ja nyt hän sitten juoksee pitkin maita ja mantuja. Minne hän muuten meni?’’ Sirius vastasi ja katseli ympärilleen josko näkisi jalanjälkiä tai muuta vastaavaa.
’’Tuonne portaisiin’’, Lola näytti ja Sirius hölkkäsi tytön osoittamaan suuntaan.
Chelly nousi vielä yhdet portaat niin nopeasti kuin vain kengillään ja mekollaan pääsi. Hän ei ollut hengittänyt melkein koko matkan aikana ja nyt hän lysähti istumaan kolmannen kerroksen kohdalla olevien portaiden tasanteelle ja hengitti ja itki samalla. Hän piteli vatsastaan kiinni ja haukkoi happea itkun seasta. Chelly pyyhkäisi silmien alusiaan ja huomasi, että kyynelten sekaan oli sekoittunut mustaa ainetta.Hienoa, nyt on sitten meikitkin poskilla, hän ajatteli.
’’Mitä neito kaunis täällä suree?’’ kuului ylväs ääni vanhasta taulusta. Chelly kohotti katseensa ja huomasi vanhan rokokoo taulun, jossa pyöreäkasvoinen ja siloposkinen nuori mies seisoi metsätaustan edessä valkoisissa sukkahousuissa, miesten soljellisissa korkokengissä ja tummansinisessä, polviin ulottuvassa, hännystakissa. Normaalissa tilanteessa Chelly olisi nauranut kauneusluomelle ja valkoiselle peruukille. Nyt hän vain vilkaisi tauluun ja käänsi jälleen kasvonsa lattiaan päin.
’’Poikaystäväni on täysi sika’’, Chelly sanoi ja pyyhkäisi jälleen poskiaan.
’’Kuulepas, tyttökulta. Minun aikanani miehet saattoivat tehdä suuriakin erehdyksiä, mutta aina he anoivat, minä mukaan lukien, anteeksiantoa rakastetuiltaan laulamalla heille serenadin ja antamalla tuoksuvia punaruusuja’’, taulu sanoi ja röyhisti rintaansa.
’’Tässä tilanteessa se ei taida ihan toimia’’, Chelly mutisi ja kyynel valui jälleen hänen poskelleen. Ei häntä olisi sattunut se, jos Sirius olisi suudellut jotain satunnaista tyttöä, sillä jotkut niistä olivat niin epätoivoisia, että hyökkäsivät nurkan takaa ja tarrasivat huuleen kiinni. Mutta nyt oli kyseessä hänen paras ystävänsä joka oli vielä kaiken kukkuraksi varattu Siriuksen parhaalle ystävälle!
’’Vihaan tällaisia tilanteita!’’ Chelly parkaisi ja koko muuttuvien portaiden portaikko kaikui pitkään hänen huudostaan.
’’Chelly?’’ kuului portaiden alapäästä ja Sirius kääntyi edellisten portaiden kulmasta niille askelmille, joiden päässä Chelly istui. Sirius juoksi raput ylös kolme kerrallaan ja kumartui Chellyn eteen huomattuaan, että tämä oli itkenyt. Pojan tummat hiuksent valahtivat eteen ja tämä pyyhkäisi ne sivulle.
’’Mikä sinulla on?’’ Sirius kysyi hieman huolta äänessään. Chelly kohotti katseensa Siriuksen silmiin ja nousi ylös. Häntä raivostutti nähdä pojan niin tekaistunviattomanhuolestunut ilme, joten hän kohotti kätensä ja läimäytti avokämmenellä Siriusta suoraan vasempaan poskeen.
’’Kuinka saatoit?!’’ Chelly henkäisi vielä ennen kuin lähti portaita ylös jättäen pöllämystyneen Siriuksen jälkeensä. Sirius katsoi Chellyn menoa kohti Rohkelikkotornia ja nosti vasemman kätensä poskelleen. Hän siveli kasvojensa ihoa ja tunsi kuumotuksen kätensä alla. Kämmenenmuotoinen mustelma alkoi tehdä tuloaan pojan kasvoihin. Sirius kääntyi ympäri ja suuntasi hämmentyneenä takaisin Suureen saliin.
’’No mitäs sinulle on tapahtunut?’’ James kysyi kun Sirius palasi saliin ja istui hänen ja Lilyn seuraan.
’’En tosiaankaan tiedä’’, Sirius vastasi ja kosketti taas poskeaan. Nyt se alkoi olla jo kipeämpi.
’’Taitaa olla hameväen syytä. Kuka tällä kertaa?’’ James kysyi ja naurahti tökättyään Siriusta poskeen.
’’Chelly’’, Sirius vastasi ja veti päänsä Jamesin ulottumattomiin.
’’Miksi ihmeessä? Äskenhän te olitte niin rakastuneita, ettei muusta väliä’, Lily sanoi ja joi ananasboolia.
’’Kerrohan sinä minulle’’, Sirius sanoi ja huokaisi perään. ’’En tiedä mitä minä tein väärin. En ole suudellut ketään, en ole lyönyt ketään, en ole edes ollut humalassa!’’
’’No entä jos olet sanonut jotain sopimatonta?’’ Lily ehdotti ja mietti mistä Chellyn äkkinäinen kiukunpuuska johtuisi.
’’En ole. Omasta mielestäni olen vain kehunut ja puhunut pehmoisia Chellylle’’, Sirius sanoi ja hänen puheensa muuttui mutinaksi loppua kohden.
’’Hah! Anturajalastakin löytyy pehmoinen puoli’’, James sanoi härnäävästi ja pukkasi Siriusta kyynärpäällä kevyesti olkavarteen.
’’Älä viitsi’’, Lily torui ja James sulki suunsa. ’’Pitäisikö minun mennä katsomaan mikä hänellä on.’’
’’Voi olla hyvä ajatus. Tulen mukaasi’’, Sirius sanoi ja nousi saman tien tuolilta.
’’Jäätkö tänne vai tuletko mukaan?’’ Lily kysyi Jamesilta joka napsi suklaarusinoita lautaseltaan.
’’Taidan jäädä virumaan tänne’’, James sanoi.
’’Okei’, Lily vastasi ja meni Siriuksen perässä ovista ulos ja portaisiin.
Sirius astui Lily perässään muotokuvasta sisälle oleskeluhuoneeseen. He aukaisivat muotokuvan ja oleskeluhuoneen välissä olevan oven ja musiikin pauhu täytti heidän korvansa. Alle neljäsluokkalaisilla näytti olevan omat joulujuhlansa, sillä joka puolella näkyi tonttulakkeja ja joulukuusenkoristeita. Huoneen nurkasta löytyi jopa samankaltainen, mutta jokseenkin pienempi, herkkupöytä mitä salissa oli.
’’Hän on varmaankin makuusalissa’’, Lily sanoi ja puikkelehti Siriuksen kanssa kohti poikien makuusalin portaikkoa, sillä he olivat päättäneet käyttää makuusaleja yhdistävää ovea.
Sirius astui pimeään makuusaliin ja sytytti sauvansa heilautuksella kynttilät oven molemmin puolin. He menivät Lilyn kanssa väliovelle ja astuivat siitä sisään tyttöjen puolelle. He kuulivat nyyhkettä vessasta. Kaksikko ei ehtinyt mennä edemmäs huoneessa ennen kuin Chelly tuli silmiään pyyhkien pois kylpyhuoneesta ja seisahtui niille sijoilleen huomattuaan ketkä olivat tulleet sisälle.
’’Jahas’’, hän sanoi ja niiskaisi, ’’päätitte sitten tulla tänne kuhertelemaan.’’ Lily ei ymmärtänyt mistä Chelly oikein puhui. Kuhertelemaan? Hän tarkisti vielä, että hän oli Siriuksen eikä Jamesin kanssa, sillä jos hän olisi ollut Jamesin kanssa, Chelly olisi voinut vallanmainiosti sanoa noin.
’’Mitä…?’’ Sirius kysyi ja katsoi pikaisesti Lilyyn.
’’Älkää yhtään yrittäkö esittää viatonta’’, Chelly sanoi myrkyllisesti. Hän oli lähtenyt kävelemään hitaasti ja epäuskon vallassa kohti hämmentyneitä Lilyä ja Siriusta.
’’Minä näin teidät. Näin kuinka suutelitte keskellä Suurta salia. Kuinka saatoitte? Lily, sinulla on maailman ihanin poikaystävä ja silti sinun täytyy suudella ja varastaa toisten poikaystävät. Ja Sirius. Luulin että sinä oikeasti välität minusta!’’ Chelly ei antanut kahdelle muulle suun vuoroa vaan jatkoi puhettaan täydellä vauhdilla. Hyvä että hän edes hengitti. Chelly tunsi kuinka kyynelet alkoivat taas kirveltää silmäkulmissa ja raivonpala alkoi nousta kohti kurkkua ja hänen suutaan. Pian se purkautuisi ja kaikki lähellä olijat toivoivat totisesti, että olisivat olleet jossain muualla. Chelly tunsi kuinka kuuma pisara lähti valumaan hänen raivosta vääristyneitä kasvojaan pitkin.
’’Minä oikeasti luulin, että minulla olisi oikea poikaystävä ja ennen kaikkea todellinen ystävä, joka ymmärtäisi olla koskematta toisen omaan. Mutta taisin olla totaalisen väärässä molempien suhteen. En voi käsittää miten olen voinut olla ystäväsi, Lily. Luulin että olet kunnollinen ihminen, joka ei piittaa ainoastaan omasta itsestään vaan ymmärtää ja tukee muita. Mitä Jameskin ajattelee?!’’
’’Chelly’’, Lily henkäisi. Chellyn suusta tullut teksti oli rankkaa kuultavaa ja Lily tunsi kuinka häntä itseäänkin alkoi itkettää. Näinkö hänen paras ystävänsä ajatteli hänestä? Tässäkö oli kiitos monen vuoden ystävyyssuhteesta? Ei, ei se voinut olla niin.
’’Älä keskeytä minua ennen kuin saan sanottua loppuun!’’ Chelly sanoi ja hikkasi perään. Hänen oli vaikea puhua sillä itku olisi halunnut tulla ulos vahvojen äänitehosteiden kanssa, mutta hänen oli pakko sanoa sanottavansa. Hän käveli yhä hitaasti kahta ystäväänsä kohti ja pysähtyi jaardin päähän heistä. Hän katsoi Siriusta ja osoitti seuraavat sanansa hänelle.
’’Sirius, ajattelin, että olisit vihdoin kasvanut ulos naistennaurattajan kengistäsi. Luulin, että voisit oikeasti rakastaa minua ja välittää minusta mutta ei. Naistennaurattajan kengät taitavat olla aivan liian suuret, sillä olet yhä se sama vanha tunteeton sika, joka tykkää jaella itseään vähän joka puolelle!’’
’’Nyt menit neiti liian pitkälle!’’ Sirius huudahti ja otti Chellyä käsivarsista kiinni. Hän katsoi tyttöystäväänsä pitkään ja syvälle silmiin tämän alkaessa itkeä hervottomasti.
’’Päästä irti!’’ Chelly itki ja yritti rimpuilla voimattomasti pojan otteesta.
’’En päästä ennen kuin kuuntelet!’’ Sirius sanoi päättäväisesti ja vangitsi Chellyn itseään vasten.
’’Minä ja Lily ei olla suudeltu. En ole suudellut häntä ikinä, enkä tule suutelemaankaan’’, sanojensa jälkeen Sirius päästi Chellystä irti ja katsoi tiukasti häntä silmiin.
’’Uskotko minua?’’ Sirius kysyi ja tuijotti silmäänsä räpäyttämättä Chellyä.
’’Chelly’’, Lily sanoi arasti ovelta, ’’se on totta. Olen ollut koko illan Jamesin kanssa. En ole missään välissä voinut suudella kenenkään muun kanssa kuin Jamesin…’’
Chelly vilkaisi ystäväänsä ja näki tämän itkevän äänettömästi. Hän katsoi uudelleen Siriuksen totuudessa kylpeviä silmiä.
’’No kenet minä sitten olen voinut nähdä jos en kerta sinua ja Siriusta? Vannon, että näin ihan samannäköisen pojan ja punahiuksisen tytön suutelevan tanssilattialla’’, Chelly sanoi ja itki jälleen. Tällä kertaa kyynelet eivät olleet raivon kyyneliä vaan ne johtuivat häpeästä. Hänestä alkoi pikkuhiljaa tuntua, että Sirius ja Lily puhuivat totta. Nyt kun hän tarkemmin ajatteli, eihän hän ollut edes katsonut kunnolla. Hän oli vain nähnyt pojan samankaltaiset kasvonpiirteet kuin Siriuksella ja tytön punertavat hiukset. Ja nyt hän oli mennyt huutelemaan vähän kaikenlaista raivonpuuskassaan.
’’Jos saan heittää vapaan arvauksen, olet nähnyt rakkaan pikkuveljeni ja hänen iilimato tyttöystävänsä’’, Sirius sanoi happamasti ja otti Chellyä käsistä kiinni.
’’Anteeksi’’, Chelly kuiskasi ja painoi päänsä. Sirius nosti Chellyn pään hellästi kädellään ja suuteli tyttöä kevyesti huulille. Lily tunsi olonsa hivenen vaivautuneeksi katsoessaan ystäviensä suuteloa. Pari erosi ja Chelly katsoi anteeksipyytävästi Lilyä.
’’Sanoin äsken kauheita asioita, joista en tarkoittanut ainuttakaan’’, Chelly kuiskasi. Lily tunsi alkavansa itkeä ja hän ja Chelly halasivat pitkään sovinnon merkiksi.
’’Ei se mitään. Olisin minäkin laukonut vaikka mitä kauheuksia siinä tilanteessa jos saisin tietää, että joku ystävistäni olisi suudellut Jamesia’’, Lily sanoi. He erosivat halauksestaan ja Chelly meni halaamaan Siriusta.
’’Anteeksi myös sinulle. Olen ihan kauhea tyttöystävä kun en luota edes tämän vertaa sinuun’’, Chelly pahoitteli ja halasi Siriusta lujasti.
’’Ei se mitään. Uskon että minuun on vähän vaikea luottaa’’, Sirius sanoi ja virnisti.
’’Anteeksi jos kuulostaa kamalan töykeältä näin herkän hetken päätteeksi, mutta miten olisi jos palaisimme takaisin tanssiaisiin’’, Lily ehdotti hymyillen.
’’Hyvä idea’’, Chelly sanoi ja pyyhkäisi meikkejään, ’’mutta ennen sitä joudun kyllä pesemään naamani kunnolla.’’
’’Tee se’’, Sirius sanoi ja suuteli Chellyä otsaan, ’’taidan palata saliin ja etsiä Reguluksen.’’
’’Hän ei ole tehnyt yhtään mitään’’, Lily varoitti, ’’joten uskallakin satuttaa häntä.’’
’’Lily-kulta, älä sinä huoli’’, Sirius sanoi ja taputti Lilyä päälaelle mennessään.
’’Anteeksi vielä kerran, taisin vähän ylireagoida’’, Chelly sanoi häpeissään.
’’Lievästi sanottuna’’, Lily hymähti ja vilkaisi itseään peilistä. Hänenkin ripsiväri oli valunut silmien alle mustaksi viiruksi. ’’Ensi kerralla kannattaa selvittää faktat ennen kuin räjähtää. Olen havainnut sen hyödylliseksi keinoksi välttää ylimääräisiä selkkauksia’’, Lily jatkoi ja nauroi perään. ’’Näytät ihan pandakarhulta!’’
’’Kiitos samoin’’, Chelly vastasi ja kävi pesuhuoneessa huuhtelemalla kasvonsa kylmällä vedellä. Hänen silmänsä olivat punaiset ja turvoksissa.
’’Lily, et viitsisi taikoa paria jääpalaa? Silmäni muurautuvat kohta umpeen’’, Chelly huusi vessasta, ’’tiedät etten ole kovin hyvä jään muodostuksessa.’’
’’Samapa tuo’’, Lily vastasi ja kaivoi taikasauvansa. Hän mutisi loitsun ja osoitti sillä pöydälle. Ensin sauvankärjestä suihkusi vettä, mutta kosketettuaan pöydänpintaa se muuttui heti jääksi. Chelly tuli vessasta pois juuri parahiksi ja Lily ojensi jääkuutiot ystävälleen.
’’Kiitos’’, Chelly kiitti ja meni sängylleen. Hän asettui makaamaan sille ja laittoi jääpalat silmilleen. ’’Jo helpottaa.’’
Lily hymyili ja istui meikkauspöydän äären alkaen levittää luomiväriä luomilleen. Chelly liittyi hänen seuraansa hetken kuluttua.
’’Inhottavaa tehdä kaikki alusta’’, Chelly mutisi ja kaivoi puuterin esille.
’’Ajattele asiaa siltä kannalta että saat vielä paremman meikin mitä aikaisemmin’’, Lily kehotti ja laittoi ripsiväriä. ’’Huomasin juuri, että minulla on ihan kamalat meikkausilmeet.’’
’’Et ole ainoa. Näytän psykoottiselta aina kun meikkaan’’, Chelly sanoi ja yritti rajata silmiään jokseenkin samanlaisiksi.
’’Yritetään suoriutua nopeasti takaisin. En halua olla yhtään enempää poissa tansseista’’, Lily sanoi ja tuhahti perään koska sohaisi ripsiharjalla silmäänsä.
Sirius etsi Regulusta väentungoksesta, mutta ei löytänyt pikkuveljeään mistään. Hän päätteli tämän menneen ulos imuttelemaan iilimatonsa kanssa, joten hän unohti veljensä ja älysi mennä pelastamaan Jamesin tukalasta tilanteesta.
’’Voi Jaa-ames’’, joku tyttö voivotteli ja yritti repiä Jamesia käsivarresta tanssilattialle. ’’Tanssi kanssani!’’
’’En tanssi koska satun omistamaan tyttöystävän jos et vielä ole älynnyt’’, James murahti ja yritti vetää kättään irti tytön pihtimäisestä otteesta. Hänestä tuntui kuin hänen ranteensa irtoaisi pian paikoiltaan. Sirius virnisti yksinään ystävänsä epätoivoisille yrityksille löytää jotain lattiaan pultattua esinettä, josta olisi voinut pitää kiinni. Niinpä Sirius päätti mennä pelastamaan ystävänsä tuon takiaisen kourista ja sanoi: ’’Arvon leidi on hyvä ja katsoo taakseen. Hänen prinssinsä valkealla ratsulla on saapunut.’’ Tyttö päästi salamana irti Jamesin kädestä ja tähyili ympärilleen etsien äänen lähdettä. Viimein hän tajusi, että Sirius oli puhunut. Tytön silmissä kävi outo kiilto kun tämä syöksähti kohti Siriusta, jonka silmät olivat levähtäneet pakokauhusta auki.
’’Ei, en minä vaan tuo!’’ Sirius parahti epätoivoisesti ja osoitti summamutikassa jonnekin tytön selän takana. Tyttö kääntyi jälleen salamana ympäri ja huomasi edessään Siriuksen pikkuveljen, joka juuri parahiksi kääntyi poispäin ja suunnisti salin oville.
’’Oih’’, oli tytön viimeinen kommentti kun tämä lähti leijumaan Reguluksen perään.
’’Ja kaksi kärpästä yhdellä iskulla’’, Sirius sanoi ja virnisti seuratessaan tyttöä katseellaan.
’’Kiitos’’, James sanoi ja huokaisi perään, ’’taisit juuri pelastaa henkeni.’’
’’Korvaa sitten joskus’’, Sirius sanoi ja vinkkasi silmäänsä ystävälleen samalla istuen tämän seuraan.
’’Mikä sillä Chellyllä oli?’’ James tiedusteli ja katseli erilaisissa puvuissa toikkaroivia henkilöitä. Eräällä tytöllä oli yllään lohenpunainen ja polviin asti ulottuva puku, jonka seurana oli samanvärinen hartiahuivi. Huiviin oli ommeltu satunnaisesti paljetteja jotka välkähtelivät aika ajoin. Samanlaisia paljetteja oli ilmeisesti myös varsinaisessa mekossa, sillä sen helma kimalteli tietyistä kulmista. Helmassa oli myös lantion korkeudelta lähtien yläviistoon poikittaisia röyhelöitä. Röyhelöt laskeutuivat kerroksittain polviin asti. Tarkemmin katsottuaan James älysi, että hänen seuraamansa tyttö olikin Kelly, joka oli täysin tanssin hurmassa.
’’Matohännällä ja Kellyllä näyttää menevän hyvin’’, James sanoi ilmaisten ajatuksensa.
’’Niinpä näkyy’’, Sirius vastasi.
’’Ai niin, kysyin että mikä sillä Chellyllä oli’’, James sanoi ja palasi aiheeseen jonka oli aloittanut.
’’Pitkä tarina. Lily saa kertoa sen sinulle’’, Sirius ilmoitti ja katsoi ovelle. Lily ja Chelly tulivat käsi kädessä heitä kohti. Sirius nousi tuoliltaan ja otti Chellyä kädestä kiinni suukottaen sitä.
’’Saanko luvan?’’ Sirius kysyi kohottaen katseensa Chellyn punertaviin, mutta kauniisiin silmiin.
’’Toki’’, Chelly kuiskasi ja he menivät tanssilattialle ja rauhallisen kappaleen tahdissa. Bändin laulaja näytti lepuuttavan ääntään, sillä kyseessä oleva kappale oli pelkkää soitinmusiikkia. Lily huomasi, että kaksikko tanssi huomattavasti tiiviimmin yhdessä äskeisen välikohtauksen takia.
’’He sopivat toisilleen tosi hyvin’’, Lily kuuli Jamesin sanovan.
’’Niin’’, Lily myönsi hymyillen onnellisesti. ’’Mennäänkö mekin?’’
’’Mennään vain’’, James vastasi ja nousi tuoliltaan ylös johdattaen Lilyn tanssilattialle.
Lola ja Remus tanssivat hekin. He olivat jääneet tanssilattian reuna-alueelle muiden selkien taakse. He olivat luovuttaneet valssin ja muut perinteiset tanssit. Sen sijaan että olisivat mukautuneet kaavaan, he tanssivat lähekkäin lähinnä valssin ja pelkän pyörimisen välimuotoa. Heillä oli sama tanssiote kuin valssissa, mutta askeleet muodostuivat pelkästä paikallaan pyörimisestä.
’’Sinun kanssasi on mukava tanssia’’, Lola sanoi hiljaa ja katseli Remusta silmiin. Remus huomasi kuinka salin valot heijastuivat Lolan vihreänruskeista silmistä antaen niihin viattoman kauniin tuikkeen.
’’Kiitos, olet itsekin oikein mukavaa tanssiseuraa’’, Remus vastasi ja jatkoi Lolan silmien katsomista. Hänestä tuntui kuin ympärillä oleva maailma alkoi pikkuhiljaa hävitä ja että he olisivat ainoastaan olemassa siinä taianomaisessa hetkessä. Remuksesta tuntui kuin Lolan silmät saivat tuon kaiken aikaan. Hän huomasi ajautuvansa lähemmäs ja lähemmäs Lolan kasvoja hetkeäkään katsekontaktia rikkomatta. Heidän välissään oli enää hädin tuskin neljän tuuman matka, kunnes Remus älysi mitä aikoi tehdä, sillä hän oli havahtunut rykäisyyn, joka kuului lavan suunnalta. Hän veti päänsä salamana taaksepäin ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän vilkaisi nopeasti Lolan kasvoja ja - hetkinen? Oliko niissä pieni pettymyksen häivähdys?
’’Hyvät tanssijat. On ollut ilo olla kanssanne täällä tänä iltana. Huomaan monen löytäneen sen oman rakkaan tästä joukosta, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan’’, bändin tummaihoinen, ja syvä-ääninen laulaja sanoi mikrofoniin. Salissa kuului monta huokaisua ja voihkaisua.
’’Mutta ei tämä kuitenkaan ihan heti ole loppumassa. Soitamme teille vielä puolisen tuntia, mutta tässä vaiheessa on hyvä ilmoittaa, että viimeinen valssi tanssitaan jonkun muun, kuin tuomanne seuralaisen kanssa. Jos haluaa saada sattumanvaraisen parin, on syytä tuoda nimensä pergamentinpalasella näihin pusseihin’’, laulaja osoitti kahta samettipussia, sinistä ja punaista, soitinlavan edessä, ’’tytöt laittavat nimensä punaiseen ja pojat siniseen pussiin. Professori Minerva McGarmiwa on ystävällisesti luvannut suorittaa arvonnan ja laittaa parilistat salin oviin, joista jokainen voi käydä katsomassa parinsa. Kiitoksia huomiostanne ja nyt jatkammekin sitten kuningattaren ja kuninkaan valssilla. Olkaa hyvät ja tanssikaa päänne pyörryksiin’’, laulaja sanoi lopettaen puheensa. Remus huokaisi helpotuksesta, että tuo puhe oli keskeyttänyt hänen typerän aikeensa.
’’No, jatkammeko?’’ Lola kysyi. Remuksesta hän kuulosti hivenen turhautuneelta.
’’Mikä tuli?’’ Remus kysyi ja katsoi Lolaa kun he jatkoivat jälleen tanssimista.
’’Ei mikään’’, Lola vastasi.
’’Lola, älä viitsi. Tiedät varsin hyvin, että minulle on turha sanoa ’ei mitään’. Jamesista olen oppinut sen verran, että jos hän sanoo niin, jotain on vialla. Joten alahan kertoa, mikä on’’, Remus sanoi ehkä turhankin määräävästi.
’’Sanoin jo, ettei mikään. Jos nyt vain tanssittaisiin’’, Lola tuhahti ja katsoi vasemmalle Remuksen olan yli. Miksei tuo älykääpiö jo tajunnut tehdä jotain, Lola mietti mielessään. Hänen olisi tehnyt mieli heilutella kylttiä, jossa lukisi suutele minua törppö, jotta Remus olisi saattanut saada jotain vihiä hänen tunteistaan. Mutta eeei. Ei missään tapauksessa kyseinen nuori herra voi älytä yhtään mitään edes siitä, että tuijotan häntä silmiin koko ajan ja hakeudun hänen seuraansa. Totta kai Remuksen täytyi olla niin lyhytnäköinen.
’’Lola’’, Remus sanoi ja hänen kurkkuaan kuristi. Lola käänsi jälleen katseensa Remuksen silmiin ja tuijotti niitä kaipaavasti. Remus oli taas aikeissa kumartua ja suudella Lolaa, mutta taas hänet keskeytettiin. Joku taputti häntä olkapäälle. Remus laski mielessään kolmeen ennen kuin kääntyi katsomaan kuka oli tullut häiritsemään. Hän katsoi häiritsijää murhaavasti ja kysyi mitä asiaa tällä oli.
’’Oho, keskeytinkö jotain?’’ Sirius kysyi ja katsoi synkkää Lolaa ja murhaavasti tuijottavaa Remusta. Tämän jälkeen hän mutisi hetken itsekseen. ’’Anteeksi. Jatkakaa, olkaa hyvät.’’ Remus olisi voinut kuristaa Siriuksen siihen paikkaan, mutta katsoi parhaaksi olla järjestämättä mitään kohtausta keskellä rauhallisia joulutansseja.
’’Mitä jos lähdettäisiin kävelylle?’’ Remus ehdotti. Siellä jos joku tulisi häiritsemään heitä, hän ei vastaisi teoistaan.
’’Sopii. Täällä alkaa muutenkin olla aika alhainen happitaso’’, Lola sanoi ja otti hartiahuivinsa pöydästä, jossa he olivat istuneet.
Remus ja Lola astuivat eteishalliin ja menivät ottamaan lainaksi paksut ulkoiluviitat. Heidän oli pakko tehdä niin, koska ulko-oviin oli ilmestynyt kyltit joissa luki: EI ULOS ILMAN TAKKIA JÄLKI-ISTUNNON UHALLA!
’’Ihan selkeää matami Pomfreyn jälkeä’’, Remus hymähti ja otti tummansiniset viitat naulakosta. Hän kietoi ensimmäisen Lolan ympärille.
’’Kiitos’’, Lola kiitti ja solmi viitan kauluksessa olevat nauhat, että viitta pysyisi hänen päällään. He lähtivät vierekkäin ulko-oville ja niistä ulos kirpeään joulukuun iltaan.
Peter ja Kelly istuivat jälleen pöydässä jutellen. He olivat suosiolla luovuttaneet kuuden tanssin jälkeen, sillä molempien jalkoja kolotti aika lahjakkaasti.
’’Muistatko silloin vuosi sitten kun yrititte muiden Kelmien kanssa järjestää joulushow’n jouluaterialla’’, Kelly nauroi.
’’Joo, ei tainnut mennä oikein nappiin, koska Anturajalka päätyi viikoksi sairaalasiipeen ja Sarvihaara sai käristettyä kulmakarvojensa lisäksi otsahiuksensakin’’, Peter nauroi. Vanhojen asioiden muistelu oli todella hauskaa varsinkin hyvässä seurassa. He nauroivat hetken mielikuville kunnes Kelly valitti että hänen vatsalihaksensa eivät kestäisi enää yhtään enempää hepulikohtauksia.
’’Meinasitko muuten laittaa nimesi tuonne arvontajuttuun?’’ Kelly kysyi kun sai pyyhittyä ilonkyyneleitä silmistään. Siitä tuntui olevan ikuisuus kun hän oli nauranut niin makeasti kuin hetki sitten.
’’Kyllä minä ajattelin. Sinä?’’
’’Voisin kai sitä laittaa. Pitää vain toivoa etten saa Kalkarosta parikseni’’, Kelly sanoi ja värähti huomaamattomasti.
’’Pidän peukkuja’’, Peter sanoi virnistäen.
’’Mitä jos käytäisiin laittamassa nimet sinne ja mentäisiin käymään ulkona. Olisi kiva nähdä miltä ne jääpatsaat näyttävät pimeällä’’, Kelly ehdotti ja oli valmiina nousemaan tuoliltaan.
’’Samapa tuo. Jos kerran et halua tanssia enää?’’ Peter varmisti ja laittoi juhlakaapunsa takin päälleen.
’’Ei kiitos yhtään enempää tanssimista. Jalkojani pakottaa ja veikkaan ettet halua minua enää yhtään kertaa varpaillesi’’, Kelly naurahti, ’’ja pitää minun säästää jalkojani edes vähän viimeiselle valssille.’’
’’Okei’’, Peter vastasi ja he suunnistivat kirjoittamaan nimensä.
Remus ja Lola kävelivät lähekkäin pitkin aurattuja kävelyteitä koulunpihalla. Suuren salin musiikin ja juttelun pauhu oli jäänyt taakse eikä sitä kuulunut enää lähes ollenkaan hangen vaimentaessa äänet. Kumpikaan ei oikein uskaltanut ottaa kädestä kiinni vaikka molemmat sitä halusivat. Lola ajatteli että olisi liian tunkeilevaa tunkea käsi Remuksen käteen ihan vain yhtäkkiä. Vaikka toisaalta se saattaisi olla todella mukavaa ja ihanaa. Hän päätti odottaa, josko Remus tekisi jotain asian suhteen. Onneksi Lolalla ei ollut sentään niin hyvä kuulo, että hän olisi kuullut Remuksen pään sisällä käytävän kamppailunäänet. Remuksesta tuntui kuin hänen kaksi minäänsä taistelisivat siitä, että pitäisikö ottaa Lolan kädestä kiinni vai ei. Toinen käski tarttua kiinni, koska olihan Lola siinä niin lähellä häntä ja hän voisi verhota kädestä kiinni ottamisen vaikka tahattomaan kädenheilahdukseen. Mutta entä jos Lola vetäisi kätensä pois ja säikähtäisi Remuksen elettä. Siitä seuraisi kyllä täydellinen tanssiaisten fiasko. Uskallanko ottaa hänen kädestään kiinni? Remus mietti kuumeisesti.
Tartu jo käteeni, Remus, Lola huomasi toivovansa.
Entä jos hän vetää käden pois, Remus mietti ja kauhisteli ajatusta siitä kuinka pahasti hän nolaisi itsensä.
No mikä kestää? Käteni on jo melkein omassasi! Ei luulisi olevan turhan vaikeaa, Lola ajatteli ja puuskahti mielessään.
Ei tästä tule mitään. Ihan sama, molemmat ajattelivat ja liikauttivat käsiään täsmälleen yhtä aikaa ja heidän sormensa kohtasivat. Remus ujutti kätensä Lolan kylmän käteen ja puristi hellästi. Hän vilkaisi vierellään kävelevää tyttöä ja huomasi tuijottavansa tätä silmiin. Lolan silmistä heijastui kuun kirkas valo ja taivaan tuhannet tähdet. Tämä hetki vaikutti juuri niin täydelliseltä ja romanttiselta, että jos Remus ei nyt saanut suudeltua Lolaa niin ei sitten milloinkaan. He pysähtyivät keskelle kaunista joulukuun iltaa. Heidän ympärillään olevat jääpatsaat ja talvikeijut hohkasivat taianomaista valoa luoden tunnelmasta yltiöromanttisen.
’’Tuota Remus-’’ Lola aloitti hiljaa ja katseli poikaa silmiin.
’’Shh’’, Remus sanoi ja laittoi sormensa suunsa eteen. Hän kumartui hitaasti ja tunnustelevasti eteenpäin ja antoi kevyen suukon Lolan huulille. Lola kosketti huuliaan siitä kohtaa mihin Remus oli häntä suudellut ja näytti hämmentyneeltä katsoessaan edessään seisovaa vaaleahiuksista ja meripihkasilmäistä poikaa. Remus uskaltautui kumartumaan uudelleen eteenpäin ja tällä kertaa Lola jopa vastasi suudelmaan samalla kietoen kätensä hellästi Remuksen kaulan ympärille. Remus halasi tyttöä ja painoi häntä itseään vasten hellästi ja samalla varmasti. He suutelivat jälleen ja tällä kertaa molemmat uskalsivat nauttia tuosta lämpimästä hetkestä niin paljon kuin vain pystyivät. Suudelman jälkeen he halasivat pitkään ja Remus kuiskasi: ’’Ai niin. Taidan pitää sinusta enemmän kuin ystävänä.’’ Hänen äänestään kuulsi nauru ja onnellisuus.
’’Kas kun en huomannut’’, Lola vastasi kuiskaten ja naurahti perään.
Chelly ja Sirius istuivat yhdessä nurkassa olevista lumisohvista. Chelly nojasi päätään silmät kiinni Siriuksen olkaan. Siriuksen käsi oli Chellyn hartioiden takana ja toinen käsi piti tyttöä tämän toisesta kädestä kiinni.
’’Arvaa mitä’’, Chelly sanoi uteliaan kuuloisella äänellä.
’’No mitä, prinsessa?’’ Sirius kysyi virnistäen ja katseli heidän yhdessä olevia käsiään.
’’On tosi ihmeellistä miten pystyimme välttelemään toisiamme näinkin pitkään’’, Chelly sanoi ja käänsi päätään niin että näki Siriuksen kasvot.
’’Eipä se nyt niin kovin ihmeellistä ole’’, Sirius vastasi.
’’Ai miten niin ei muka ole ihmeellistä?’’ Chelly kysyi kurtistaen kulmiaan ja nousten istumaan kunnolla. ’’Mieti nyt vähän. Olet kellistänyt kaikki muut koulun tytöt noilla harmailla silmilläsi ja mustilla seksikkäästi asettuvilla hiuksillasi muskeleista puhumattakaan. Minuapa et saanut valloitettua ennen tätä vuotta!’’
’’Pitäisikö minun loukkaantua äänensävystäsi?’’ Sirius kysyi uteliaasti, sillä Chelly kuulosti lähinnä voitonriemuiselta.
’’Ei nyt niinkään. Ilmoitin vain, että taidan olla seikkailuistasi suurin’’, Chelly sanoi itsetyytyväisyyttä pursuavalla äänellä.
’’No ainakin suurin seikkailu tähän asti’’, Sirius sanoi ja suukotti Chellyä otsaan.
’’Mikä muka voisi olla suurempaa kuin minä?’’ Chelly kysyi haastavalla äänellä. Siriuksella oli vastaus jo valmiina, mutta hän ei halunnut alkaa selittää koko juttua mysteerisestä lapusta ja puoliksi näkyvästä tekstistä. Toisaalta voisi olla kiva saada joku muukin avuksi ratkaisemaan lappusen arvoitusta.
’’On kyllä eräs juttu josta saattaa kehkeytyä suurikin seikkailu’’, Sirius vihjasi ja näki, että vastaus oli ollut totaalisen väärä. Chellyn silmät vaihtuivat silmänräpäyksessä viiruiksi, sillä tyttö tuijotti tuimasti vieressään olevaa poikaa.
’’Ala kertoa’’, Chelly käski ja Sirius arveli että olisi turha yrittääkään kuitata tilannetta sanomalla ’pitkä juttu’ tai muuta vastaavaa.
’’No muistatko silloin pari kuukautta sitten kun lennätimme Kalkarosta Suuren salin katossa?’’ Sirius kysyi huokaisten.
’’Kyllä ja älä vain sano että se liittyy kyseiseen herraan, sillä muuten saat olla varma että lähdet kämmenenjälki toisessakin poskessa pois näistä tansseista’’, Chelly uhkasi.
’’No se saattaa liittyä ihan vain pikkuriikkisen verran Ruikuliin’’, Sirius aloitti hitaasti, mutta kun näki Chellyn valmistautuvan lyömään, hän kiirehti lisäämään, ’’mutta en todellakaan ole varma onko hänellä mitään tekemistä koko jutun kanssa!’’
Chelly rauhoittui ja sanoi: ’’Okei, sait kiinnostukseni heräämään.’’
’’Niin siis silloin kun saimme Sarvihaaran kanssa jälki-istuntoa Kalkaroksen lennättämisestä, jouduimme kiellettyyn metsään, kuten varmaan muistat. No siellä minä sitten löysin sellaisen pergamentin palasen ihan keskeltä ei mitään.’’
’’Voi hitsi kun mielenkiintoista! Minä löysin myös sukkani sänkyni alta ja olin sentään etsinyt sitä jo kaksi vuotta’’, Chelly sanoi sarkastisesti ja sai nyrpeän katseen Siriukselta. ’’Okei, okei. Jatka vain. Miten muuten Kalkaros tähän liittyy?’’
’’Olen juuri pääsemässä siihen kohtaan. Löysin siis sen pergamentin sieltä metsästä ja takaisin tullessani näin kun Kalkaros meni samaan suuntaan mistä itse olin tullut hetki sitten.’’ Sirius oli madaltanut äänensä lähes kuiskaukseen ettei kukaan kuullut.
’’Ja se on kummallista koska…?’’ Chelly kysyi toinen kulma koholla. Sirius pyöräytti silmiään ja naksautti kieltään.
’’Olet yhtä vähä-älyinen kuin Sarvihaara’’, Sirius mutisi turhautuneena.
’’No kiitos vain!’’
’’Älä taas aloita. Eikö se muka ole ihmeellistä että Kalkaros meni metsään kainalosauvoissa, jalka kipsissä ja kaatosateessa?’’
’’No kun sanot sen noin niin asia on ihan erilainen. No mitä siinä pergamentissa sitten luki?’’ Chelly kysyi nyt jo uteliaisuutta äänessään.
’’No aluksi siinä ei lukenut mitään, mutta sitten siihen ilmestyi joku arvoituksen tapainen teksti. Sitä on aika vaikea lukea koska monet sanoista on vain osittain näkyvillä.’’ Sirius katsoi Chellyä ja huomasi tämän silmiin syttyneen uudenlaisen pilkkeen. Ne olivat jotenkin villit ja ehkä hivenen innostuneet? Hän nousi yhtäkkiä seisomaan ja suoristi mekkonsa etumusta.
’’Mihinkäs sinä menet?’’ Sirius ihmetteli kun Chelly jo veti häntä kädestä seisomaan.
’’No sitä lappua katsomaan. Tule jo!’’ Chelly repi Siriuksen seisaalleen ja lähti pikavauhtia kävelemään kohti salin ovia.
’’Hei! Entäs ne nimet siihen arvonta juttuun?’’ Sirius kysyi Chellyn vetäessä häntä perässään.
’’Ei jaksa laittaa. Tanssi vaikka Lilyn kanssa niin minä tanssin Jamesin kanssa’’, Chelly vastasi topakasti ja johdatti poikaystävänsä portaikkoon.
’’Täällä on todella kaunista’’, Kelly huokaisi kun he kävelivät Peterin kanssa järvenrantaa ja telttaa kohti.
’’Sanopa muuta’’, Peterkin myönsi katsoessaan taivaalle. Tähdet tuikkivat heidän yläpuolellaan kauniisti ja kevyt pakkasen säestämä tuulenviri heilautti hänen hiuksiaan. He saapuivat järvenrantaan. Kuten joka vuosi, tälläkin kertaa jäälle oli aurattu alue, jolla saattoi luistella. Alueen ympärille oli laitettu lyhtyjä valaisemaan yöllisiä luistelijoita. Kelly riemastui nähdessään luistin radan ja hänen oli ihan pakko päästä liukumaan sille.
’’Tule!’’ hän huudahti ja lähti nauraen juoksemaan, niin hyvin kuin vain pystyi korkokengissään, kohti telttaa, jonne oli ilmestynyt luistimia. Peter hölkkäsi nauravan Kellyn perässä kohti luistinten vaihtopaikkaa.
’’Luistele sinä vain. Minä voin liukua kengilläni’’, Peter sanoi ja nosti ylähyllyltä Kellylle valkoiset kaunokkaat.
’’Okei’’, Kelly vastasi ja meni puiselle penkille vaihtamaan korkokenkänsä. Hän oli hetkessä valmis ja pian hän ja Peter jo olivatkin jäällä, Peter kengillä ja Kelly luistimilla.
’’Tämä on kyllä joka vuosi niin ihanaa’’, Kelly sanoi nauraen, ’’joka kerta tulee lapsuus mieleen.’’ Peter yritti pysyä pystyssä liukkaalla ja kiiltävällä jäällä. Hän sai jotenkuten pysyttyä pystyssä ja heti kun hän saavutti kohtalaisen tasapainon, Kelly ampaisi kentän toisesta päästä häntä kohti kädet levällään ja iloinen hymy huulillaan. Kellyn törmätessä Peteriin, Peterin kenkien heikko pito petti lopullisesti ja he lensivät päällekkäin jäälle. Molemmat purskahtivat nauruun vaikka kaatuminen ei ollutkaan tehnyt hyvää häntäluulle. Kelly kierähti pois Peterin päältä ja jäin nauramaan jäälle.
’’Eihän sinuun vain sattunut?’’ Peter kysyi Kellyn nauraessa yhä vatsansa pohjasta.
’’Ei’’, tyttö kikatti. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja ne muodostivat vaaleanruskean alustan hänen päänsä alle. Peteristä näky oli todella kaunis. Hän ihaili sitä miten luonnollisen kaunis Kelly oli. Tämän vaaleanruskeat olkapäille ulottuvat hiuksensa heiluivat aina iloisesti kun tyttö käveli nopeasti käytävällä tunnilta tunnille. Samoin tytön korvasta korvaan ulottuva hymy sai huonoimmallakin tuulella olevan ihmisen nauramaan pelkästään siitä ilosta, että oli nähnyt Kellyn hymyn.
’’Noustaanko ylös?’’ Kelly kysyi katkaisten Peterin ajatukset. ’’Minulla on aika kylmä.’’ Peter hymyili vain ja auttoi Kellyn pystyyn. Kelly sai noustua juuri ja juuri ylös ennen kuin he jälleen löysivät itsensä jään pinnasta, tällä kertaa vastakkain istuen. He nauroivat jälleen katketakseen itselleen ja koko koulun piha tuntui kaikuvan siitä naurunäänestä.
’’No nyt oikeasti yritetään pysyä pystyssä’’, Peter nauroi ja yritti vaivalloisesti nousta ylös. Hän nousi ylös Kellyn tukemana, sillä tyttö pysyi pystyssä vain ja ainoastaan luistintensa ansioista. Peter joutui ottamaan Kellyn kädestä kiinni jotta pystyi kunnolla kävelemään teltalle. Teltta oli toistaiseksi autio ja Kellyn vaihdettua luistimensa takaisin korkokenkiinsä he menivät istumaan upottavalle sohvalle viltin alle.
’’Katso! Täällä on kuumaa kaakaotakin’’, Kelly huudahti ja suuntasi salamana pöydälle jossa oli suuri noidankattila joka höyrysi hiljalleen. Hän palasi hetken päästä kaksi mukillista kaakaota mukanaan.
’’Kiitos’’, Peter kiitti ja hörppäsi tulikuumaa juomaa. Neste poltti kieltä ja kitalakea ja Peter sylkäisi melkein kaiken ulos. Kelly katsoi Peteriä kulma koholla ja vino hymy huulillaan.
’’Kuumaa.’’
Lily ja James pyörähtelivät ympäriinsä koko ajan uusia tanssikuvioita tehden. Heidän lisäkseen tanssilattialla ei ollut kuin kymmenen paria, vaikka musiikki oli vaihtunut vetävään tanssimusiikkiin. Bändin jäsenet soittivat fiiliksissään kuin viimeistä päivää ja Lily nauroi niin että vatsaan sattui. James pyöräytti Lilyn kätensä alta ja Lily oli törmätä suoraan päin Regulus Mustaa ja tämän seuralaista.
’’Oho, anteeksi’’, Lily kikatti matkalta takaisin Jamesin syliin.
’’No olisit vain törmännyt’’, James nauroi ja pyöräytti Lilyn toiseen suuntaan.
’’Ajattelin etten halua saada pahoinpitelysyytettä’’, Lily huudahti ja pyörähti piruetin. Kappale loppui mahtavaan trumpettisooloon ja kaikki taputtivat raikuvasti käsiään yhteen. Lily löi käsiään niin kovasti yhteen että lopetettuaan ne olivat ihan punaiset.
’’Mitähän ainetta tuossa boolissa oikein on?’’ James kysyi nauraen tyttöystävänsä hullunkuriselle ilmeelle.
’’En tiedä, mutta tunnelma ainakin on katossa!’’ Lily hihkaisi ja heittäytyi Jamesin kaulaan.
’’Olet aivan liian villi tällä hetkellä etkä ollenkaan oma rauhallinen itsesi’’, James huomautti.
’’Höpsis. Vihdoinkin voi ottaa kunnolla rennosti, niin eikö siitä tilanteesta saa nauttia?’’ Lily sanoi ja pörrötti Jamesin hiuksia.
Remus ja Lola kävelivät juuri Hagridin mökin ohitse. Mökki näytti kuunvalossa kermalla kuorrutetulta täytekakulta sillä lumikinokset roikkuivat katon reunojen yli. Remus oli kietonut kätensä Lolan harteiden ympäri ja Lola laittanut kätensä Remuksen selän taakse. He kävelivät hitaasti takaisin linnaa kohti.
’’Tiedätkö mitä?’’ Remus kysyi yhtäkkiä.
’’No?’’ Lola vastasi kohottaen katsettaan.
’’Olen ollut ihastunut sinuun jo Siriuksen syntymäpäiviltä asti’’, Remus hymähti, ’’en vain missään välissä uskaltanut kertoa sinulle tunteistani.’’
Lola naurahti hieman ja kurottui suutelemaan tuoretta poikaystäväänsä.
’’Voi sinua’’, hän sanoi.
Loppumatkan he kävelivät hiljaisuuden vallitessa. Satunnaiset pöllöt huhuilivat utuista huhuiluaan pöllölässä ja metsässä. Ajoittain myös thestralien syvät ulvahdukset sekoittuivat kevyeen tuuleen.
-
Jatkoa edellisestä!
Kelly ja Peter istuivat hiljaisuuden vallitessa hörppien jo jäähtyneitä kaakaoitaan. Peterin mielessä myllersi monenlaisia ajatuksia ja mietteitä siitä, pitäisikö hänen muistuttaa Kellyä siitä, että hän oli kiinnostunut tästä. Tällä kertaa en takuulla kyllä yritä mitään suuteluun viittaavaakaan, Peter ajatteli ja hän tunsi kuinka puna hiipi hänen poskilleen. Ehkä hän voisi sanoin kertoa tai vihjata tunteitaan?
’’Tuota Kelly’’, Peter aloitti.
’’Niin?’’ Kelly sanoi kääntämättä katsettaan Peteriin.
’’Umm… tuota… muistatko silloin siellä…’’ Peter aloitti kangerrellen sanoissaan. Nyt olisi jo myöhäistä perääntyä. ’’Muistatko mitä sanoin silloin siellä puun alla?’’ Kelly pysäytti kätensä puolimatkaan. Tätä hän ei tosiaankaan ollut toivonut. Peter katsoi tyttöä ja aisti lievän järkytyksen. Voi ei…, hän ajatteli ja olisi halunnut juosta niin pitkälle kuin vain olisi päässyt.
’’Toivoin ettei tarvitsisi palata siihen aiheeseen’’, Kelly sanoi ja katui jo saman tien sanojaan. Hänen päässään tuo lause oli kuulostanut paljon järkevämmältä ja kohteliaammalta mutta ääneen sanottuna sen merkitys muuttui heti.
’’Öh, minun täytyy päästä vessaan’’, hän valehteli ja nousi ripeästi ylös. Viltti valui pois hänen hartioiltaan ja hän laski kaakaomukinsa nopeasti pöydälle niin, että siitä roiskui vaaleanruskeaa nestettä valkealle pöytäliinalle. Kelly meni nopein askelin teltan oviaukolle ja painui siitä pimeyteen. Peter jäi vain tuijottamaan punaista kaakaomukia valkealla pöytäliinalla. Hän laski omansa, sinisen, mukin siihen viereen ja jäi edelleen istumaan paikalleen tuijottaen eteensä. Ei tämän näin pitänyt mennä.
Sirius penkoi yöpöytänsä laatikkoa etsien mysteeristä pergamenttia. Hän oli ollut varma että oli laittanut sen sinne viimeisen tutkiskelun jälkeen, mutta nyt sitä ei löytynyt mistään.
’’Missä ihmeessä se oikein voi olla’’, Sirius mutisi turhautuneena ja selasi muumikirjaansa siltä varalta että pergamentti oli mennyt sen väliin. Chelly katseli Siriuksen sängynreunalta poikaystävänsä touhuja ja pyöräytti välillä silmiään. He olivat etsineet yhtä vaivaista pergamenttia jo neljännestunnin ajan tuloksetta. Chelly katseli ympärilleen makuusalissa ja havaitsi sen tavanomaista sotkuisemmaksi.
’’Petaisit edes sänkysi joskus’’, Chelly sanoi ajatustensa jatkoksi. Hän heitti jalkopäässä sijainneen tyynyn takaisin sen oikealle paikalle ja havaitsi kellertävän pergamentin valkoista lakanaa vasten. Hän otti sen käteensä ja luki ääneen:
’’Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar.......... . Onko se tämä?’’
Sirius nousi sängyn alta koska oli ollut siellä etsimässä pergamenttia. Noustessaan hän löi päänsä sängynpohjaan. Kiroileva pää ja sen perässä loputkin ruumiinosat ilmestyivät Chellyn näkökenttään.
’’Sehän se’’, Sirius sanoi takaraivoaan hieroen.
’’Olet siis saanut vain yhden sanan selville?’’
’’Jep. Kuten varmaan itsekin huomaat, sitä on jokseenkin hankala lukea’’, Sirius huomautti.
’’Niin mutta jos tämä on ollut sinulla kohta kolme kuukautta, joten miksi helkkarissa et ole voinut selvittää tätä? Tai miksi ylipäätään et ole voinut kertoa tästä meille muille, niin olisimme aikapäiviä sitten ratkaisseet tämän’’, Chelly valitti ja heilutti pergamenttia Siriuksen silmien edessä.
’’No voi anteeksi neiti hyvämuistisuus! Tässä on ollut vähän muutakin miettimistä viime aikoina’’, Sirius tuhahti ja nousi istumaan Chellyn viereen sängylle.
’’Kuten mitä?’’ Chelly kysyi kiinnostuneena, sillä yleensä Siriuksella ei ollut mielessä mitään muuta kuin ruoka, tytöt ja huispaus. Paitsi viimeaikoina poika oli muuttunut huomattavasti, sillä syntymäpäiviensä jälkeen hän oli ollut huomattavan hiljainen naisrintamalla eikä jälki-istuntoja ollut ropissut niin tiuhaan tahtiin kuin aiemmin.
’’No esimerkiksi sinä ja koulu ja tulevaisuus…’’ Sirius sanoi hieman häpeillen. Nyt kun hän kuuli omat sanansa, hän huomasi, että oli kasvanut roimasti henkisellä puolella. Ehkä osa syy oli se, että James oli alkanut seurustella Lilyn kanssa eikä heillä ollut enää niin paljon aikaa miettiä kepposia. Oikeastaan keppostelu alkoi tuntua turhanpäiväiseltä hommalta, koska sillä ei saavuttanut mitään muuta kuin jälki-istuntoa ja hallaa koulumenestykselle.
’’Ja mistä lähtien sinä olet alkanut ajatella syvällisiä?’’
’’Hei, ei se ole kiveen kirjoitettua että minä en saisi miettiä muuta kuin pinnallisia asioita’’, Sirius äyskähti ehkä turhankin viileästi.
’’Selvä. Mennään sitten takaisin tansseihin ja ratkotaan tätä myöhemmin. Okei?’’ Chelly ehdotti ja otti Siriusta kädestä kiinni.
’’Okei’’, Sirius vastasi ja he lähtivät käsi kädessä takaisin saliin.
’’Huomio kaikille. Nyt on vuorossa illan viimeinen valssi. Ne, jotka haluavat osallistua, on syytä tulla Suureen saliin viiden minuutin sisällä. Ja muistutukseksi vielä, valssi tanssitaan jonkun muun kuin oman seuralaisensa kanssa’’, McGarmiwan ääni kuulutti kovaääniseen. Ääni kuului joka puolelle linnaa, jotta kaikki saattoivat halutessaan saapua saliin ajoissa.
’’Mitenkäs me tehdään?’’ Lily kysyi leyhytellessään otsaansa ruokalistalla. Remus ja Lola istuivat hänen ja Jamesin seurassa muina miehinä. He eivät olleet kertoneet vielä kellekään että heistä voitaisiin jo puhua yhtenäisenä parina.
’’Mitä jos vaihdettaisiin vain pareja. Minä tanssin Jamesin kanssa ja sinä Remuksen?’’ Lola ehdotti ja katseli pöydässä istuvia ystäviään. James kohautti olkiaan sen merkiksi että hänelle se olisi aivan sama.
’’No tehdäänpä sitten niin’’, Lily sanoi, ’’pitäisiköhän meidän mennä jo tuonne tanssilattialle?’’
’’Varmaankin’’, Remus vastasi ja laski pikarinsa alas. Hän nousi ylös ja johdatti Lilyn pöytien välistä muiden parien joukkoon. Juuri kun Lola ja James olivat saavuttaneet tanssilattian, soittajat aloittivat iloisen valssin. Valssista tuli mieleen kesäiset niityt ja kukkivat kedot. Kappalevalinta tuntui olevan pahemman kerran metsässä, ainakin sitä mieltä Lily oli. Joulutanssien päätösvalssiksi olisi sopinut vallan mainiosti jokin joululaulu. No, valssi mikä valssi, ainakin Remus oli hyvä tanssija. Chelly ja Sirius ilmestyivät lähes heti ensimmäisten tahtien jälkeen. Salin ovilla oli ainoastaan kaksi niin sanotusti ylimääräistä henkilöä, joilla ei ollut paria.
’’Anteeksi, tiedätkö missä Peter Piskuilan on?’’ tyttö kysyi. Chelly kääntyi ympäri ja huomasi katsovansa Annabellaa suoraan tämän kellertäviin silmiin.
’’Ai moi Annabella’’, Chelly tervehti, ’’oliko sinun tarkoitus tanssia Peterin kanssa?’’
’’Joo, mutta en löydä häntä mistään’’, Annabella huokaisi.
’’Anteeksi kun tunkeilen, mutta etkös sinä ole Chelly Smith?’’ seinän viereen nojannut poika tiedusteli.
’’Kyllä, ja kuka kysyy?’’ Chelly vastasi ystävällisesti.
’’Daniel Westlake’’, Danieliksi esittäytynyt poika vastasi. ’’Kysyisin vain, että eikös Kelly Sheffield ole ystäviäsi?’’
’’Joo, kuinka niin?’’ Chelly vastasi ja otti Siriusta kädestä kiinni. Hän ei itsekään tiennyt syytä liikkeelleen, mutta ehkä hän halusi osoittaa että oli varattu.
’’No hänen olisi pitänyt tanssia kanssani tämä valssi, mutta häntä ei näy missään. Ajattelin, että sinä olisit tiennyt sen’’, Daniel vastasi ja hymyili vähän.
’’Ai jaa… No entä jos minä tanssisin sinun kanssasi ja Annabella tanssisi Siriuksen kanssa? Meillä ei näet myöskään ole pareja’’, Chelly ehdotti ja Sirius katsoi järkyttyneenä tyttöystäväänsä. Hän tiesi liiankin hyvin kuinka kömpelö Annabella saattoi olla.
’’Sopii oikein hyvin!’’ Annabella huudahti. Chelly tarttui Danielin tarjoamaan käteen ja lähti Siriuksen ohi kohti tanssilattiaa.
’’Mitä pahaa minä muka sinulle olen tehnyt?!’’ Sirius sihahti ohimennen Chellylle, mutta tyttö oli kuin ei olisi kuullutkaan.
’’Mennäänkö?’’ Annabella kysyi ja Sirius tarttui vastahakoisesti tytön käteen. Tästä ei hyvää seuraa, Sirius ajatteli epätoivoisesti ja aloitti valssin.
Yks, kaks, kol, Sirius laski mielessään jotta keskittyisi ainoastaan siihen eikä siihen että Annabella vei koko ajan ja talsi hänen varpaitaan jatkuvasti. Yks, kaks, kol, minä tapan Chellyn… yks, kaks, kol, Sirius raivosi mielessään ja Annabella astui taas hänen varpailleen. Mitä hirveyksiä hän muka oli tehnyt Chellylle ansaitakseen tällaisen kohtalon! Hän saattoi selvitä juuri ja juuri hengissä tästä koetuksesta, mutta se oli taattu, että sinä iltana ei enää tanssittu yhtään twistiä tai salsaa. Kappale tuntui luvattoman pitkältä, mutta vihdoin kun se loppui, Sirius halusi hankkiutua mahdollisimman kauas Annabellasta ja tämän tappavan vaarallisista korkokengistä.
’’No niin, hyvää illan jatkoa, hyvä herrasväki. Ted Hamilton’s Trio ja solisti T. Uuba kiittävät tästä taianomaisesta illasta. Ja hyvää joulua kaikille!’’
-
Näin siis tällä kertaa. Ajattelin tehdä sen disko osuuden eri lukuun, koska tämä osa olisi venynyt muuten ihan hiiiiiiirveän pitkäksi. Mielipiteitä kaivataan. Itse en ollut niinkään tyytyväinen tähän lukuun, mutta teistä en sitten tiedä :>
-
Vihdoinkin jatkoa! :D <3
Minun piti kyllä käydä ensin lukemassa viime luvun loppu, että muistin mihin se oli jäänyt ennen kun pystyin aloittamaan tätä. ;) Olin myös nohtanut täysin sen Siriuksen arvoituksellisen lappusen...
Pidin siitä Dumbledoren puheesta. Se oli jotenkin sopiva, vaikka ensin olinkin vähän että WTF, mutta tykkäsin siis :D
Minusta oli jotenkin söpöä, että James pelkäsi tanssia ekana, vaikka on luonteeltaan niin villi, ettei häpeä melkein mitään, suloista <3
Tiesin! Tiesintiesintiesintiesin! Tiesin, että Chelly löisi Siriusta sen 'suutelemisen' takia! Okei olipa ihmeellistä, mutta olen silti ylpeä itsestäni, koska en yleensä arvaa tuollaisia ilmiselviäkään asioita... ;D
Vaikka Siriusta ei saa lyödä. Mrr....!! Eisaaeisaaeisaa! >:(
Oli kyllä hankala uskoa, että Chelly ajatteli niin parhaasta ystävästään. Vaikka ihmiset kyllä tekevät kummia asioita tunnekuohon vallassa... :P
Ja nyt alan ihkuttamaan Remus/Lola paritusta <33333<33
Yksi lempiparituksistani, vaikka se onkinvain tässä ficissä, mutta siksi luenkin ne kohdat aina uudestaan ;)
Yleensä inhoan Peteriä aina, aina, mutta jostain kumman syystä sinä saat minut säälimään häntä...!
Jatkoa odotan, pyydän, anelen, rukoilen.....
-
Awwww.... Jatkoa ja pian! Huva etta laitat sen discotanssin erikseen. Ois tän luvun herkkyys kärsinyt hieman siitä. No, ihana luku tuo oli kuitenkin<33
-
Olisin kommentoinut jo eilen, mutta tulkoon nyt. Ei ole sisko hönkimässä niskaan, kun tämä on -höm- siskon läppäri, no, nyt se on töissä.
Minun puolestani diskoluvun olisi voinut laittaa tähän jo ^^ Ette usko kyllä, sain jonkun hulluuskohtauksen kun näin, että jatkoa on tullut. Kikattelin ja virnistelin typerästi. Lisäksi aina lukujen väleisssä piti kaatua sängylle kun sai aww-kohtauksen (olen erikoistunut kohtauksiin, höm, höm) ja piti täristä ja nauraa hillittömästi. Sitten, kun ensimmäinen jaksoviesti loppui, tuli pieni pettymys, mutta siinä vaiheessa kun luin 'Jatkoa edellisestä' sekosin varmaan lopullisesti. Taidan olla hyvin mutkikas ja hullu ihminen.
Aww. Remus ja Lola on ylisöpöjä. Tosi ihania, niinkuin kaikki muutkin. Se käsijuttu ja kun Lolakin tykkäsi Remuksesta! Sitä en meinannut arvata! Tosi ihana ja hienosti kirjoitettu fikki. Hahmot ovat pirteitä ja erilaisiakin, kiitoskiitos jatkoa!
-
Oi ihanaa kun sait vihdoin laitettua jatkoa! ^^
Kiva joulutunnelma, ja sitten muutenkin kuvailit hyvin koko tanssiaisen :)
Sirius raukka, sai punaisen jäljen poskeensa :(
Tykkäsin tästä, juuri sopivan pitkä, ei olisi haitannut yhtään jos olisit laittanut disconkin siihen. 8)
Odotan jatkoa innolla, tää on paras kelmificci mitä oon lukenut. :)
themarauders
-
jipiiiiiii, vihdoin tuli jatko 8D
Oli muuten hyvä^^
Disco kuullostaa mielenkiintoselta. JATKOO ? :--D
-
Ooh, kiitos ihmiset <3 Yllättävän moni vielä jaksaa kommata ja lukea tätä vaikka lukujen välillä onkin aina valovuosi. Kiva että on vakiolukijoita :)
Disko-osuus edistyy hyvää vauhtia :> Suunnittelin viime yönä päähäni kaikkee hauskaa (nojaa...) siihen lukuun ja näillä näkymin siitä luvusta olisi tulossa aika pitkä :)
Kelmikiti: Kiitoksia paljon! Ei kai Sirius nyt niin raaka ole että se tappaisi oman kultamussukan ^^
Luthien: Joo, kannattaa ehkä välillä kertailla tapahtumia. Minä yritä saada itseni kirjoittamaan paremmin ja laittamaan lukuja nopeammin tänne. Muuten koko jutusta menee maku kun kukaan ei muista olennaisia juonenkäänteitä yms. En siis tarkota että just sä oisit se joka unohtaa vaan että varmasti monella on vaikeuksia muistaa tän tapahtumia :DD Esim. kukaan ei varmaan muista Annabellaa aiemmista luvuista? (no okei, se on ollu vaan yhdessä kohdassa koko ficissä)
Kiitos kommentista <3
Neeppu: Ootkohan sä uus kommentoija en ainakaan muista ootko aiemmin laittanu viestiä :P No kuitenkii, kiitos kommentista <3
Ansku-Ransku: Voi sinua :D Joku joutuu vielä pöpilään mun takia :D Hitsi :D Musa tuntu että se R/L oli niin arvattavissa. No aina ei voi tietää
Kiitos ihanasta kommentista :>
themarauders: Vai paras :o Kiitos paljon <3 Joulutunnelma onkin hyvä saada näin kesäkuussa xD Kiitti kommentista :>
enas: Jatkoo tulossa! Kiitos <3
Kommenttia saa laittaa edelleen!
Ev
-
Sinä senkin :D Minä jo ehdin luulla että olit hylänny mut :P No kiitos kuitenki ihanasta kommentista <3 Piristi paljon iltaa :)
Ev
-
aivan ihana luku :)
jatkoa odottelen =)))
~nuuhku
-
Anteeksi, anteeksi, anteeksi, anteeksi, anteeksi, anteeksi, anteeski ja tuhottomasti anteeksi pyyntöjä ;s
Oikeesti, oon ollu ihan taulapää. Mä en kerenny koko kesän aikana kirjottamaan rivin riviä, koska koko kesä oli yhtä hullunmyllyä. Ja nyt elokuussa on pitänyt muuttaa Espooseen, koska lukio alkoi täällä ja nyt se lukio sitten vie kaiken ajan. Päivät loppuu myöhään ja läksyjä on hirmuinen kasa ;s Olen yrittänyt kirjoittaa aina ennen ensimmäisen tunnin alkua (oon koululla aina jotain 45 minsaa ennen ku tunti alkaa), mutta ei siitäkään ole kovin paljoa tullut. Disko luku yrittää edistyä johonkin suuntaan mutta aika hitaalla temmolla.
Ymmärrän hyvin jos joku ei jaksa tätä enää seurata, koska jatkoa tuleen niin harvoin ja lukujen välillä on ihan tajuttoman pitkä aika. Yritän parhaani mukaan kirjoittaa jatkoa aina silloin ku kerkeän ja väsymykseltä jaksan. Koittakaa kestää :/
Vielä kerran anteeksi.
Häpeilevä Ev
-
Ei se mitään, Evora. Tai no, kyl olis ihan kiva jos jatkoa tulisi! :P
On täällä ainakin/vähintään yksi ihminen, Neriah nimeltään, joka odottaa uskollisena jatkoa. Mutta ei enää kauan, jos jatkoa ei näy. Tai no okei, oon surkea uhkailuissa. Kyl mä luen tätä vaikka kestäis monta vuotta.
Neriah
-
Minä ainakin jaksan odottaa jatkoa. Niin mahtava tarina tää on, että ootan vaikka maailman tappiin asti, että saa lukee lisää. Että heti kun jatkoa saat aikaan, niin juoksen sen koneen ääreen lukemaan ;D Et sie sille mitään voi, että sulla on oma elämä. Aina ei vaan kerkiä kirjoittaa
-
Minäkin jaksan kyllä odottaa vaikka vuoden, että saat jatkoa :D
Ei paineita, parempi että kirjoitat rauhassa kun inspis tulee ja luvutkin ovat parempia, kun silloin jos kirjoittaisi pakosta vain jotakin ;)
-
Tää oli aivan ihana ;D
Mä luin tän kokonaanb putkeen, olin alun, siihen asti ku William erotettii, nii lukenut joskus aikasemmin, mut nyt vasta luin tän kokonaan. Kaks ekaa sivuu oli niin pitkii, et mua vähän hirvitti ,että miten mä saan ne luettuu. Kyllä mä sitten lopult sain.
Tää oli kokonaisuudessaan todella hyvä. Oli paljon erilaisii tunteit ja tää meni hyvin eteenpäin, ettei se jääny junnaan johonkin tiettyyn kohtaan, esim Jamesin äidin kuolemaan. Se ois ollu huono juttu.
Aika nopeesti sinänsä James pääsi siit yli, mut mun mielest oli äly söpöö, ku James osti Lilylle sen mekon tanssiaisiin.
Tässä ficissä hahmot on ollu aivan kohallaan. Kelmit on ollu kelmei ja Lily on ollu Lily ;D Oot myös hyvin kuvannu kaikkii henkilöit. Todella hienoo ;D
Todella rakentavaa :D (ei sinne päinkää)
P.S. toivottavasti tulee pian jatkoo.... ;D
<3
-
Pakko kommentoida tähän ensimmäisenä heti kun uskaltauduin rekistetöityä tänne :D
Niinsiisjoo. Tää oli eka fikki, jonka mä luin, ja mä voin sanoa, että kyllä tän silloin ilmestyneiden osien lukemisen jälkeen teki mieli lukea lisää fikkejä ja erityisesti tää loppuun ;D Tää on varmaan myös osasyy sille, että kelmifikit ovat yksiä mun lemppareista (Sirius/Remus-fikkien lisäksi ;)) ja sille, että eka fikki, jota mä itse uskaltauduin alkaa kirjoittaa, on kelmifikki. Tykkään tästä todella paljon, vaikka kliseitä mahtuu joukkoon ja lukuja tulee harvoin, niitä silti jaksaa odottaa.
(Rakentava on Münchenissa, unohdin pakata sen mukaan palatessani sieltä. Sori.)
Muoks. Ja hei tietenkin jatkonpyyntö mukaan ;)
-
Hei arvatkaapas miiitää :D Sain VIHDOIN JA VIIMEIN sen diskoluvun valmiiks. Mutta, vielä siis en sitä tänne laita koska sen pitää käydä betasyyni vielä läpi :p Mutta ilmoitan vaan et ihan piakkoin se tänne ilmestyy, heti ku betalta löytyy aikaa koulukiireiden lomasta :p
Koittakaa kestää vielä ihan pieni hetki niin saatte lukemista :)
Ev
(kommenttivastauksia)
NeitiMusta:
Kiitos kovasti kommentista :) Oot kai joskus ennen muinoin tätä kommannukin? Jos muistan oikein :D Mut kiitti vielä hirveesti <3
Nassu:
Ooh, eka ficci minkä luit :o Ja valitsit mun ficin? Olen imarreltu ^^ Hah, itelleni kävi joskus ennen muinoin samalla tavalla: ihka ensimmäinen lukemani ficci oli kelmi ficci ja rakastuin niihin niin totaalisesti, että oli pakko alottaa oma ja tässä tulos :P Kiitos kommentista <3
Kiitän yhteisesti Neriahia, Neeppua, Lilahia ja Luthienia siitä että jaksavat vielä odottaa ja jaksavat kannustaa minua eteenpäin :p <33
-
AIVAN IHANA! :D En malta odottaa jatkoa! Luin tätä eileen klo 01.15 asti. ;) <3
-
Oho :o Se oli ihan unohtunu laittaa o.O Oli se mulla joskus siinä mut se on hävinny mystisesti o.O Kiitti ku sanoit :)
-
Kyl mä oon tainnut. Mä ootan ainakin jatkoo innol! :D :D :D
Oon nyt vähän väsyny, mut eiköhän jatko piristä mun päivää :D :D
<3
-
VIHDOIN JA VIIMEIN!!!! Meni taas melkein jouluun ennen kuin sain tämän viheliäisen pätkän tänne, prkl... No joo, siis vuosi sitten lupasin tämän tänne ja NYT VASTA saan sen laitettua!!! Syyttäkää ja lytätkää mut ihan maankoloon sen takia et ootte joutunu oottaa nii tajuttoman pitkään. Mutta nyt tämä on tässä! Toivon oikeasti että joku tätä vielä jaksaa lukea. Kiitos kamalasti betalleni joka jaksoi taas vaivautua oikolukemaan tän :) <3
Nauttikaa nyt oikein sydämenne pohjasta tätä kauan odotettua murheen kryyniä ;D
16. Epämääräisiä riitoja ja pari sovintoa
Sirius käveli irvistys kasvoillaan ja jalkaterät sivuttain kohti penkkiä. Kipu oli mitä uskomattomin! Ei edes huispauspelissä osunut ryhmy ollut koskaan tehnyt yhtä kipeää kuin Annabellan terävät kengän korot. Vaati aikamoisia voimia saavuttaa lähin penkki, jolle istua. Viimein kun Sirius pääsi istumaan, hän otti puristavat kenkänsä jalasta.
’’Auh!’’ hän ulvahti, kun kokeili varpaitaan. Sirius olisi voinut vaikka vannoa hänen varpaidensa olevan sinipunaiset ja epämuodostuneet möykyt. Chelly asteli Danielin saattelemana Siriuksen luokse ja istui tämän viereen.
’’Kiitoksia, Daniel’’, Chelly kiitti ja Daniel kumarsi arvokkaasti. Siten hän kysyi Siriukselta minne hän oli Annabella jättänyt.
’’Älä mainitse sitä naista enää ikinä minun kuulteni’’, Sirius murisi ja Daniel katsoi tätä hivenen pöllämystyneenä.
’’Okei… Chelly, oli mukava tanssia kanssasi’’, Daniel sanoi ja hävisi väkijoukkoon.
’’Samoin… No siinä vasta oikea herrasmies!’’ Chelly henkäisi ja tuijotti siihen kohtaan minne Daniel oli hävinnyt.
’’Haloo? Olen yhä vieressäsi ja kuuloni pelaa oikein hyvin’’, Sirius huomautti.
’’Äh, älä ota heti nokkiisi’’, Chelly sanoi ja katseli Siriuksen puuhia.
’’Miksi kenkäsi eivät ole jalassasi?’’ hän ihmetteli ja katsoi jalkaansa puhaltavaa poikaa. Sirius käänsi katseensa Chellyyn.
’’No arvaa!’’
’’No hei, ei Annabella nyt niin paha voinut olla. Onhan hän vähän kömpelö ja-’’
’’Ai VÄHÄN? Hän astui koko ajan varpailleni ja mikä on tulos! En voi enää tanssia diskossa!’’
’’No pysytpähän selvänä’’, Chelly sanoi maireasti hymyillen.
’’Nainen, onko sinulla jotain ongelmaa kenties?’’ Sirius tiedusteli epäuskoisella äänellä. Chelly huokaisi syvään ja istui Siriuksen viereen.
’’Ei ole. Anteeksi äskeinen’’, hän sanoi ja otti Siriuksen kädestä kiinni. ’’Mennäänkö vaihtamaan vaatteet diskoa varten?’’ Siriuksen tuskainen ilme vaihtui äkkiä ovelaksi ja hän vinkkasi silmää Chellylle.
’’No, jos välttämättä tahdot tehdä sen yhdessä, niin mikäs siinä’’, Sirius sanoi viettelevästi ja katsoi Chellyä toinen kulma veikeästi koholla. Chelly naksautti kieltään ja pyöräytti silmiään. Sirius ei lopettanut virnuiluaan vaikka Chelly katsoikin häntä huvittuneena.
’’Lopeta jo’’, Chelly naurahti ja tönäisi Siriusta kevyesti olkapäähän. Poika menetti tasapainonsa ja tipahti penkiltä lattialle. Chellyn silmät laajenivat säikähdyksestä.
’’Anteeksi! Eihän sattunut?’’
’’Mikäs tässä, mukava olla sinun tönittävänäsi’’, Sirius ähkäisi ja nousi vaivoin seisomaan, ’’ja noita kenkiä en kyllä laita enää ikinä jalkaani!’’ Hän poimi viattoman näköiset kengät lattialta ja lähti hoippumaan tasaiseen tahtiin soljuvan ihmismassan mukana salin oville.
Lily ja James suuntasivat kohti Dumbledorea, joka viittoi heitä luokseen.
’’Niin, professori?’’ James tiedusteli.
’’Päästän teidät nyt vapaaksi kaikista velvollisuuksista. Ainoa teidän huolenne tänä iltana on pitää hauskaa’’, Dumbledore sanoi ja hymyili ystävällisesti.
’’Kuka sitten juontaa illan ohjelman, jos me ei tehdä sitä?’’ Lily kysyi ihmetellen. Alun perin idea oli ollut juuri siinä, että johtajaoppilaat vetäisivät ohjelmaa diskossa ja järjestäisivät kilpailut sun muut ajanvietteet.
’’Älkää siitä huoliko. Minulla on eräs juuri siihen hommaan luotu henkilö mielessäni’’, Dumbledore sanoi huolettoman ovelalla äänellä.
’’Ja saanko kenties kysyä, ketä olit ajatellut, professori?’’ Lily kysyi hivenen ennakkoluuloisena.
Dumbledore katsoi ympärilleen aivan kuin olisi etsinyt kadonnutta sukkaansa tai muuta vastaavaa ja lopulta heilautti käsiään itsestään poispäin.
’’Minä.’’
Lily vilkaisi Jamesia syrjäsilmällä ja näki pojan hivenen huvittuneen ilmeen. Siis ihan totta. Mitä ihmettä heidän ikivanha rehtori oikein houri? Hänkö tulisi juontamaan nuorten diskoa, jossa loppuillasta saattaisi olla jo niin villi meno, että jästien rynnäkköpoliisit joutuisivat tulemaan väliin?
’’Öh, kaikella kunnioituksella, professori, mutta etkö ole tuota-’’ James aloitti ja piti pienen mietintätauon, ’’hivenen liian… öh… vanha siihen hommaan?’’
Dumbledore naurahti iloisesti ja heilautti kättään huolettomasti.
’’Voi, voi sinua, James Potter, mutta et näytä tuntevan minua lainakaan! No niin, menkääpäs siitä vaihtamaan vaatteita. Uskon että noissa kaavuissa teille tulee tukalat oltavat’’, Dumbledore sanoi hätistävällä äänellä, mikä ei jättänyt Lilylle ja Jamesille valittamisen varaa. Kaksikko lähti viimeisten joukossa vaatteiden vaihtoon.
’’Tytöt, ette ikinä usko’’, Lily sanoi ensi sanoikseen astuttuaan makuusaliin.
’’No? Hagrid ja jättiläiskalmari olivat treffeillä?’’ Chelly veikkasi innokkaasti.
’’Eipäs, vaan Lily löysi Dumbledoren ja matami Pomfreyn kolmannen kerroksen luutakomerosta toisiinsa köytettyinä kermavaahtokasan päältä!’’ Lola hihkaisi Chellyn jälkeen. Lily katsoi heitä epäuskoisen huvittuneena.
’’En välttämättä tahdo tietää mistä te näette unta joka yö’’, hän sanoi naurun leikkiessä hänen suupielissään.
’’No kerro jo!’’ Chelly patisti.
’’Dumbledore-’’ Lily aloitti.
’’Arvasin että se liittyy Dumbledoreen!’’ Lola hihkaisi Lilyn sanojen päälle. ’’Näitkö sinä hänet pinkeissä boksereissa?!’’
’’Yök, mitä te oikein kuvittelette?! Mistä te oikein revitte tuon likaisen mielikuvituksen?’’
’’Kelmeiltä’’, kaksikko vastasi virnistäen.
’’Kuten arvata saattoi… No kuitenkin. Dumbledore aikoo juontaa diskon ohjelman’’, Lily kertoi ja sai kaverinsa nauramaan.
’’Et ole tosissasi!’’ Chelly kikatti ja otti tukea Lolasta
’’Mitä ihmettä te olette ehtineet juoda tällä välin? Olette ihan sekaisin!’’ Lily huudahti ja katsoi kummastunut ilme kasvoillaan kahta ystäväänsä, jotka kikattivat hänen edessään puolipukeissa.
’’Ei mitään, kaikki on vain niin hyvin että ihan naurattaa’’, Lola vastasi ja etsi itselleen sopivaa hametta, joka sopisi hänen oranssiin pitkähihaiseen paitaansa.
’’Olisiko tämä hyvä?’’ Lola kysyi ja mallasi polviin asti ulottuvaa mustaa vekkihametta itselleen.
’’Näyttäisi sopivan. Ajattelitko laittaa sukkahousuja?’’ Chelly kysyi ja pörrötti hiuksiaan. Niistä lensi kimalletta ja äsken vielä siististi suitut hiukset olivat nyt villi pörrö.
’’Hmm… ehkä mustat sukkahousut?’’ Lola mietti ja katsoi sukkakoriaan ja sen lukuisia polvisukkia ja sukkahousuja. ’’Taidankin laittaa polvisukat.’’
’’Okei’’, Chelly sanoi ja pörrötti uudestaan lyhyitä hiuksiaan.
’’Chelly, ei pahalla, mutta muistutat tällä hetkellä Jamesia vaaleilla hiuksilla ja juhlameikillä’’, Lily huomautti nauraen. Lola auttoi avaamaan Lilyn vetoketjun jotta tyttö saisi mekon pois päältään. Tämän jälkeen Lola vapautti tummat kiharansa nutturalta ja heilautti päätään edestä taakse. Hänen hiuksensa asettuivat hallittuun sekamelskaan hänen olkapäilleen.
’’Minä olen valmis’’, Lola ilmoitti.
’’Nyt jo! Minä en ole löytänyt vielä edes vaatteita’’, Lily sanoi silmät ymmyrkäisinä ja hävisi äkkiä vaatekomerolle. ’’Laitanko minäkin hameen ja pitkähihaisen vai laitanko jonkun siistin T-paidan ja farkut? Mitä ihmettä minä voin oikein laittaa?’’
’’Minä kun luulin, etten ikinä tule näkemään sitä päivää, jolloin Lily Evans hermoilisi vaatteistaan’’, Chelly sanoi sarkastisesti ja solmi kenkiensä nauhoja.
’’Nyt ei ole oikea aika sarkastisuudelle, Chelly Smith. Auta minua löytämään hyvät vaatteet’’, Lily sanoi topakasti ja katseli omaa osuuttaan vaatekomerosta ja sen jälkeen tutkaili ystäviensä osioita. Oli hyvä, että he olivat jokseenkin saman kokoisia. Mitähän siitä olisi tullut, jos he eivät olisi voineet lainata toisilleen vaatteita? Aika monet treffit ja tapaamiset olisi jäänyt käymättä, jos olisi joutunut pärjäämään pelkästään omilla vaatteilla.
’’Kuules, minulla olisi juuri sopiva hame sinulle’’, Lola sanoi mietteliäästi ja tuli Lilyn viereen vaatekomerolle. Hän kaivoi mustan kellohameen kaapin uumenista.
’’Laita tämä’’, Lola sanoi ja ojensi hameen Lilylle.
’’Okei, mutta entäs sitten paita?’’ Lily kysyi laittaessaan hameen ylleen. Se oli hivenen löysä napin kohdalta, mutta pysyi silti hyvin päällä.
’’Olisiko tummanruskea hyvä?’’ Chelly ehdotti ja ahtautui myös vaatekomerolle. Hän veti tummanruskean puolipitkähihaisen paidan, jossa oli oransseja raitoja.
’’Oletko nyt ihan varma?’’ Lily sanoi epäilevästi ottaessaan paidan vastaan.
’’Älä kuules rupea epäilemään minun kykyäni valita yhteensopivia vaatteita’’, Chelly sanoi kipakasti ja Lily laittoi paidan mukisematta päälleen. Paita oli ihonmyötäinen ja sen kaula-aukko oli Lilyn mielestä ehkä liiankin antoisa.
’’En ole oikein varma tästä kaula-aukosta…’’ Lily mutisi ja yritti venyttää paitaa ylemmäs.
’’Älä kitise vaan laita kengät jalkaasi niin kuin olisi jo!’’ Chelly komensi.
’’Okei, okei!’’ Lily puuskahti ja istui lattialle laittamaan kenkiään.
’’Hetkinen, missä Kelly oikein on?’’ Lola ihmetteli.
’’Ei mitään havaintoa. Ehkä hän on käynyt jo vaihtamassa vaatteet?’’ Chelly ehdotti.
’’Niin kai sitten’’, Lola mutisi ja meni pesemään hampaitaan.
’’No, oletko jo valmis?’’ Chelly kysyi Lilyltä.
’’En ihan vielä. Hiukset pitäisi laittaa jotenkin toisin’’, Lily mutisi ja katsoi peilikuvaansa peilistä. Chelly iski kätensä hänen nutturaansa ja vetäisi hiussoljen irti.
’’Ai!’’ Lily huudahti sillä hänestä tuntui kuin joku olisi vetänyt tukon hiuksia hänen päästään.
’’Mikä sinua oikein riivaa?’’ Lily kysyi hangaten päätään.
’’Ajattelin auttaa sinua hiustesi kanssa. Nyt vain irrotat enää pinnit ja harjaat hiuksesi pois takuilta, niin hyvä tulee’’, Chelly sanoi hymyillen viattomasti. Lily katsoi ystäväänsä murhaavasti peilin kautta, repi pinnit päästään ja harjasi hiuksensa.
Suuren salin kalusteet olivat jälleen muuttuneet. Tällä kertaa näkymä oli yllätys jopa oppilaskunnalle. Heille ei ollut vihjattu pienintäkään osaa siitä, että Dumbledore ja muut opettajat toteuttaisivat diskoon kuuluvat tarvikkeet ja valot.
’’Dumbbis ottaa tämän diskoasian aika tosissaan’’, James sanoi virnistäen astuttuaan saliin rennoissa vaatteissa. Hänellä oli yllään tummansininen T-paita ja polvista lähes puhki kulutetut farkut. Sirius käveli hänen vieressään lähestulkoon samanlaisissa vaatteissa, paitsi mustan T-paidan päällä roikkui kultainen kravatti.
’’No ai jaa!’’ Sirius hihkaisi ja katsoi silmät kiiluen katossa roikkuvaa jättiläismäistä diskopalloa ja siitä heijastuvia erivärisiä valoja. Diskopallo ei ollut ainoa poikkeavaisuus. Pikkuiset kahvipöydät olivat kadonneet jäljettömiin ja sali oli yhtä isoa tanssilattiaa. Se oli oikeastaan todella hyvä, sillä meno saattoi yltyä niin villiksi, että pöydät olisivat vain tarjonneet ylimääräisiä virikkeitä pöytätanssia harrastaville yksilöille.
’’Oho’’, kuului ääni Jamesin ja Siriuksen takaa. Sirius rauhoittui hieman kuultuaan Chellyn äänen ja kääntyi häntä vastaan.
’’Saanen tarjota drinkin, arvon leidi’’, Sirius kysyi kumartaen hovikumarruksen.
’’Tiesitkö, puhetapasi ja vaatteesi ovat hienoisessa ristiriidassa’’, Chelly huomautti katsoessaan Siriuksen rentoja ja hivenen rähjäisiä vaatteita.
’’Aina ei voi olla täydellinen’’, Sirius sanoi vinkaten silmäänsä suurieleisesti. Hän tarttui Chellyä kädestä ja lähti johdattamaan tätä juomien luokse.
Kun loput diskoon osallistujat olivat saapuneet saliin, Dumbledore nousi lavalle. Lola havaitsi lavan soitinten muuttuneen radikaalisti: sellojen ja viulujen tilalle oli ilmestynyt kitaroita ja rumpuja. Myös valaistus oli huomattavasti rokahtavampi kuin tanssiaisissa.
’’No niin, nyt on sitten illan huipentavan diskon aika. Monien korviin on saattanut kuulua huhuja siitä, keitä tänne on tulossa soittamaan. Villeimpien juorujen mukaan itse Joshua Stone olisi tulossa bändinsä Ice Smoothin kanssa vierailulle.’’
Sali puhkesi raikuviin suosionosoituksiin Dumbledoren mainittua Joshuan nimi.
’’Mutta ikäväkseni’’, Dumbledore sanoi ja salista kuului voihkaisuja, ’’joudun kertomaan että Ice Smooth ei millään saanut raivattua aikaa kiertueeltaan. Mutta iloitkaamme siitä, että saimme vieraaksemme velhomaailman nousevan tähden: Kohtalottaret!’’
Viisi nuoren näköistä miestä tuli peräkkäin esiin lavan takaisesta ovesta. Sali otti uudet tulokkaat ystävällisesti vastaan ja osoitti suosiotaan, joskin huomattavasti hillitymmin kuin Joshua Stonelle. Sirius katseli kimmeltäviin vaatteisiin pukeutunutta viisikkoa arvioivasti. Esiintyjät olivat tuskin kahta vuotta häntä itseään vanhempia. Lyhyin mutta pitkätukkaisin nuorimies astui taikamikrofonin eteen ja muut alkoivat soittaa vauhdikasta rokkia. Siriuksesta tuntui kuin yleisö olisi miettinyt hetken tanssiako vai eikö, mutta pikkuhiljaa kankeus hävisi ja siellä täällä alkoi näkyä tanssinomaista heilumista ja huojumista.
Kun kappale loppui, kaikki taputtivat jo huomattavasti innokkaammin kuin alussa. Laulaja laittoi kitaransa selkänsä taakse ja puhui mikrofoniin: ’’Kiitos! Kiitos kovin paljon, että pyysitte meitä esiintymään juhlaanne. Tämä on todella ainutlaatuinen tilaisuus aloittelevalle bändille ja toivon että annatte anteeksi jos teemme joitain virheitä. Niin ja tiedoksi kaikille, tämä on ensimmäinen isompi keikka jonka teemme. Suurimmat osat kappaleista on jästien musiikin uusintaversioita, mutta mahtuu joukkoon muutamia omiakin kappaleitamme. Nimeni on Ray Ward ja me olemme Kohtalottaret!’’ Sali taputti taas käsiään yhteen ja Sirius oli näkevinään leveän virneen laulajan kasvoilla.
’’Saanen esitellä muut bändinjäsenet’’, Ray sanoi mikkiin, ’’bassokitarassa toimii Johnny Taylor!’’ Piikkitukkainen Johnny soitti mutkikkaan bassoriffin saaden yleisön taputtamaan.
’’Rummuissa tänä iltana Todd Moore!’’ Afrontapaisen hiuspehkon omistava Todd paukautti rumpujaan muutaman kerran nostaen lopuksi rumpukapulat päänsä päälle ristiin. Yleisö taputti jälleen.
’’Kolmikaulaista kitaraa rämpyttää Zach Miller ja taikakoskettimia hakkaa Dave Lloyd!’’ Zach ja Dave soittivat yhteisen pätkän jonka jälkeen Ray kertoi seuraavan kappaleen nimen. Bändi alkoi soittaa ja nyt jokainen henkilö salissa tanssi.
’’Yllättävän hyvää musiikkia!’’ Remus huusi Lolalle musiikin yli.
’’Hyllyvän pyllyn menoa? Mitä ihmettä sinä oikein puhut?’’ Lola huusi takaisin ja sai Remuksen nauramaan.
’’Sanoin: Yllättävän hyvää musiikkia!’’
Nyt Lola kuuli Remuksen sanat ja nauroi itsekin.
’’Niinpä!’’
Ensimmäisen puolen tunnin aikana sali ehti villiintyä täysin. Valvomaan pestautuneet opettajat saivat nähdä todella paljon vaivaa pitääkseen vanhimmat oppilaat säädyllisissä rajoissa. Näytti vähän siltä, että seitsemäsluokkalaiset olivat päättäneet ottaa kaikkensa irti viimeisistä joulutansseistaan. Lily huomasi kuinka McGarmiwan ehkä hivenen tavallista löysempi nuttura oli löystynyt huomattavasti puolen tunnin aikana. Hänestä tuntui kuin opettaja olisi pikkuhiljaa luovuttamassa pöydällä tanssijoiden suhteen, sillä McGarmiwa istui uupuneen näköisenä seinän vierustalla olevalla penkillä.
’’Mitä luulet’’, Lily kysyi Jamesilta, ’’kuinkahan kauan McGarmiwa vielä kestää?’’ James katsoi Lilyn osoittamaan suuntaan ja virnisti.
’’Veikkaan kahta sekuntia’’, James vastasi ja riuhtaisi vieressään heilunutta Siriusta käsivarresta.
’’Voi James, odota nyt vielä muutama tunti!’’ Sirius kihersi kimeällä äänellä nauraen samalla. James läimäytti ystäväänsä kämmenellään otsaan ja kuiskutti jotain tämän korvaan. Lily ja Chelly vaihtoivat kysyvän silmäyksen keskenään.
’’No nyt puhutaan asiaa, Sarvihaara!’’ Sirius huudahti ja pojat läimäisivät kätensä yhteen ilmassa. Sitten he hävisivät juosten väkijoukkoon.
’’Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin harmia’’, Chelly voihkaisi itsekseen ja yritti etsiä poikia katseellaan. Hetkeen hän ei nähnyt muuta kuin käsiä, jotka heiluivat ilmassa suosionosoitusten merkeissä, mutta samalla sekunnilla kun hänen katseensa harhaili boolipöydän luokse, hän näki oman rakkaan poikaystävänsä ja tämän pörröpäisen ystävän nousevan pöydälle.
’’Voi hyvä Jumala taivaassa!’’ Chelly rääkäisi ja sai Lilyn kääntämään katseensa itseen.
’’Mitä nyt?’’ Lily kysyi kummissaan katsoen Chellyn järkyttynyttä ilmettä. Chelly osoitti sormellaan boolipöydän luokse ja Lily älysi mistä Chelly oli järkyttynyt.
’’Nyt hän meni ihan liian pitkälle!’’ Lily murisi ja lähti luovimaan tietä ihmismassan läpi. Chelly katsoi raivostuneena, huvittuneena ja järkyttyneenä Siriusta ja Jamesia, jotka tanssivat pöydällä kuin viimeistä päivää heilutellen T-paitojaan päidensä päällä. Sieltä täältä kuului naurunremahduksia ja vislauksia, jotka vain lietsoivat poikien pöytätanssia.
Lily töni ihmisiä sivuun kyynärpäillään minkä ehti ja viimein hän saavutti tarjoilupöydän.
’’James Potter, tule alas siltä pöydältä tällä sekunnilla tai saat katua sitä koko loppuelämäsi!’’ Lily ärjyi. Ei hän muuten olisi välittänyt vaikka pojat olisivat stripanneet itsensä ilkosilleen, mutta jotenkin Lilystä tuntui että James kuvitteli hänen sulattavan kaiken sen saman sonnan mitä hän ja Sirius olivat tehneet kuusi edellistä vuotta. Se ei todellakaan ollut totta. Vaikka Lily olikin höllännyt periaatettaan siitä, että turhanpäiväinen ja lapsellinen käyttäytyminen ei sovi aikuisille, hän ei silti halunnut poikaystävänsä käyttäytyvän liian hillitysti. Totta oli, että James oli käyttäytynyt lähikuukaudet kuin mikäkin mallioppilas: hän ei ollut aiheuttanut hankaluuksia itselleen eikä muille ja keppostelutkin olivat jääneet. Oikeastaan, Lily ajatteli, olisi ihan oikein antaa Siriukselle ja Jamesille yksi hulluttelumahdollisuus. Tai ei sittenkään. Sirius oli alkanut avata vyönsä solkea. Nyt oli oikea aika pistää piste koko jutulle. Salissa oli sentään alaikäisiä! Lily keskeytti ajatuksensa ja kaivoi taikasauvansa hameen taskusta. Hän loitsi nopeasti ja heilautti sauvaansa isossa kaaressa. Valo välähti ja Sirius ja James pysähtyivät paikoilleen. Yhtäkkiä molemmat rääkäisivät kun huomasivat että heidän ylävartalonsa olivat alkaneet kasvaa pitkää ja tuuheaa mustaa karvaa. Kaikki lähettyvillä olevat oppilaat nauroivat katketakseen näkymälle.
’’Sen siitä saa kun ei kuuntele hyvän sään aikaan’’, Lily sanoi kun katsoi Siriuksen ja Jamesin koikkelehdintaa. Musiikki pauhasi sen verran lujaa että poikien epätoivoiset huudot ja anelut siitä, että Lily peruisi taian, eivät kantautuneet tytön korviin. Vasta sitten kun James hypähti alas pöydältä ja tuli tyttöystävänsä luokse, Lily soi hänelle huomionsa.
’’Haha, olipa tosi hauska juttu, mutta voitko perua taian?’’ James aneli ja yritti raapia selkäänsä.
’’Enkö minä ole jo tarpeeksi monesti sanonut, että en voi sietää tuollaista?’’ Lily kysyi pistävästi.
’’Voi olla, mutta ei se tarkoita sitä että sinun täytyisi muuttaa minut ja Anturajalka gorilloiksi!’’ James ärähti ehkä turhan äkäisesti.
’’No etkö voi edes sen vertaa kunnioittaa minun pyyntöäni, että et hillusi ympäriinsä niin kuin neljä vuotta sitten!’’ Lily huusi. Hän ei olisi halunnut huutaa, mutta musiikki oli niin kovalla ja James oli juuri huutanut hänelle. Lily ei voinut kieltää sitä tosiasiaa ajatuksissaan, että tästä saattaisi tulla hänen ja Jamesin ensimmäinen riita.
’’No kyllä voin ja olen kunnioittanutkin! Etkö ole muka huomannut kuinka kunniallisesti olen käyttäytynyt koko syksyn!?’’ James huusi takaisin. Hänestä oli hyvin epämiellyttävää huutaa Lilylle. Ehkä heidän pitäisi mennä keskustelemaan vaikka ulos. Siellä voisi selvittää sen että huusivatko he toisilleen tarkoituksella, vai vain sen takia että tavallinen puhe ei olisi kuulunut.
’’Mennäänkö ulos?’’ James kysyi tuoden ajatuksensa ilmi.
’’No mennään’’, Lily sanoi pistävästi ja kääntyi kannoillaan. James nappasi paitansa lattialta ja lähti Lilyn perään.
Kelly käveli käytävällä ympyrää samalla kiroten itseään. Että hän saattoi ollakin tyhmä sanottuaan ääneen sen mitä ei tosiaan olisi pitänyt. Mennä nyt sanomaan päin naamaa, ettei halunnut jutella siitä, että toinen on ihastunut hiusjuuriaan myöten. Mitä ihmettä Kellyn päässä oikein oli liikkunut sillä hetkellä? Ei ainakaan niitä kuuluisia harmaita aivosoluja, se oli varmaa.
’’Voi Luoja, miten tyhmä sinä olet, Kelly!’’ tyttö sanoi itselleen. Hänellä oli vieläkin mekko päällään, sillä hän ei ollut vaivautunut mennä vaihtamaan vaatteitaan. Mekossa oli erittäin epämukava olo, mutta Rohkelikkotorni tuntui kovin kaukaiselta kolmannesta kerroksesta. Missähän päin Peter oli? Kellyllä olisi todella hyvä syy pyytää pojalta anteeksi sanojaan. Kelly kääntyi kannoillaan ja suuntasi takaisin alakertaan. Ehkä Peter olisi vielä teltassa istumassa. Ehkä Kellyllä olisi tilaisuus korjata tilanne jollain keinolla. Toisaalta, sen tilanteen korjaamiseen tarvittiin aikamoinen ihme, joka saisi kuvan Peterin pettyneistä kasvoista haihtumaan pois Kellyn silmien edestä.
’’Lily, odota vähän!’’ James huudahti ja otti takin eteisaulan naulakosta. Lily oli ottanut omansa hetkeä aiemmin ja pinkoi nyt ulko-ovista ulos. Hän pysähtyi portaille ja odotti Jamesia kädet puuskassa. James seisahtui tytön eteen.
’’Älä väitä etten olisi huomannut kuinka asiallisesti olet ollut’’, Lily sanoi jatkaen heidän alkavaa riitaansa.
’’Minä en väitä mitään, kysyin vain! En viitsisi riidellä näin tyhjänpäiväisestä asiasta kuin tämä on’’, James vastasi ja huomasi sillä sekunnilla, että oli sanonut väärät sanat.
’’Tämä ei ole mitenkään tyhjänpäiväinen asia! Sinä melkein strippasit alaikäisten koululaisten silmien edessä, taivas sentään!’’ Lily huusi ja huomasi suuttuvansa koko ajan enemmän. Onneksi hänen taikasauvansa oli turvassa takin alla, sillä siinä mielentilassa hän olisi voinut tehdä vaikka mitä. James olisi saanut olla onnellinen jos olisi selvinnyt tilanteesta pelkällä korvan menetyksellä.
’’Minä en tehnyt mitään muuta kuin ottanut paitani pois! Sirius oli se joka alkoi avata housujensa nappeja! Minulle on ihan turha huutaa siitä asiasta!’’ James huusi ja tunsi ahdistuksen rinnassaan. Tämä tosiaan oli heidän ensimmäinen riitansa. Miten riidat sovittiin? Jamesilla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä, kuinka tyttöystävän kanssa syntynyttä riitaa saattoi sovitella. Hänelle ei koskaan ennen ollut tullut samanlaista tilannetta kuin sillä hetkellä. Tämä saattoi tosin johtua täysin siitä, että hänen aiemmat suhteet olivat kestäneet hyvällä tuurilla kaksi viikkoa, jonka aikana kaikki on pelkkää halailua ja käsi kädessä kävelyä. Mutta hän ja Lily olivat seurustelleet kohta melkein kaksi kuukautta ja koko se aika oli ollut punaisten ruusujen peittämää. Ehkä nyt oli siis korkea aika palata takaisin todellisuuteen siitä turvallisesta punaruusumaasta.
’’Kuunteletko sinä yhtään mitä minä puhun?’’ Lily tivasi. James oli ollut niin ajatuksissaan, ettei ollut kuullut Lilyn vastausta.
’’Lily-rakas’’, James sanoi järkevän kuuloisena. Hän ei halunnut riidellä maailman ihanimman tytön kanssa.
’’No mitä?!’’ Lily kysyi tuohtuneena.
’’Ylireagoitkohan sinä vähän?’’
’’MITÄ?! MINÄ EN YLIREAGOI YHTÄÄN!’’ Lily huusi ja lähti takaisin sisälle. Tai ehkä sittenkin vähän… Lily ajatteli puolimatkassa eteishallia, voi paska. Lily marssi takaisin saliin, jossa juuri sillä hetkellä soi illan ensimmäinen hidas.
’’Peter? Oletko siellä?’’ Kelly huhuili ja katsoi teltan oviaukosta sisään. ’’Oho, anteeksi…’’ Sisällä ei ollut muita kuin toisiinsa liimautuneet puuskupuhilaiset tyttö ja poika. He olivat hätkähtäneet Kellyn ääntä ja katsoivat nyt poispäin toisistaan naamat punaisina. Kelly tunsi itsensä täydeksi idiootiksi seisoessaan siinä juhlamekossaan. Toisaalta häntä huvitti suunnattomasti tilanne jonka keskelle hän oli joutunut.
’’Minä tästä taidankin tuota… lähteä… hyvät illan jatkot’’, Kelly sanoi ja kääntyi nopeasti kannoillaan. Hän sipsutti lumista polkua pitkin jonkin aikaa ennen kuin rämähti nauruun. Pojan ja tytön ilmeet olisivat olleet ikuistamisen arvoinen asia.
’’Mitä sinä täällä yksin naurat?’’ Peter kysyi Kellyn takaa ja tyttö lopetti kikatuksen siihen paikkaan.
’’Peter!’’ Kelly sanoi ja käännähti poikaan päin. ’’Minä etsin sinua. Missä olit?’’
’’Kävelyllä’’, Peter vastasi lyhyesti. Hän oli hivenen vaivautunut ja olisi viimeisenä halunnut puhua tytölle, joka oli hetki sitten tallonut hänen sydämensä muusiksi jalkoihinsa.
’’Haluan pyytää anteeksi sitä, mitä sanoin. En tarkoittanut sitä niin’’, Kelly sanoi anteeksipyytävällä äänellä. ’’Usko pois, se lause kuulosti miljoona kertaa järkevämmältä päässäni.’’
Peter hymähti.
’’Niin ja anteeksi siitäkin kun ryntäsin sillä tavalla pois. Ei ollut tarkoitus, mutta siinä vaiheessa olin jo niin pakokauhun vallassa sanoistani, joten katsoin parhaakseni lähteä. Se ei tosiaan ollut kovin fiksua…’’ Kelly mutisi hivenen häpeissään.
’’No tuota… minun täytyy olla samaa mieltä siitä ettei ollut järkevää lähteä noin vain pois…’’ Peter hiljensi äänensä, sillä ei keksinyt enää muuta sanottavaa. Hänen päässään risteili monta asiaa jotka hän olisi halunnut sanoa, mutta ei osannut pukea niitä sanoiksi.
’’Äh, antaa olla’’, hän sanoi viimein huolettomaksi tehdyllä äänellä. Hän ei ilmeisesti onnistunut siinä kovin hyvin, sillä Kelly pudisti päätään.
’’Ei, en anna olla. Näin miten satutin sinua tyhmillä sanoillani’’, Kelly sanoi järkevästi.
’’Pyydän oikeasti anteeksi sitä miten tyhmä olin. Viimeisenä halusin satuttaa sinua. Mutta kun en vain keksinyt mitään parempaakaan ilmaisua asialle ja tuota…’’ Kelly sanoi ja tajusi jälleen myöhään, että oli mennyt liian pitkälle puheissaan.
’’Saameri miten tyhmä minä olen!’’ Kelly huudahti pikemminkin itselleen.
’’Et sinä tyhmä ole. Et vain tunne samoin minua kohtaan ja minun on hyväksyttävä se. Eikä sinun tarvitse selitellä tai pyydellä anteeksi. Kyllä minä selviän’’, Peter sanoi hymyillen vaisusti. Kellystä tilanne oli edelleenkin hirvittävän epämukava. Hän ei tiennyt miten päin olisi ollut eikä osannut vastata mitään.
’’Kiitos… luulisin?’’ hän sanoi arasti.
’’Eipä mitään. Mennäänkö takaisin tanssimaan?’’
’’Okei’’, Kelly sanoi hymyillen.
’’No mitäs sinulle on tapahtunut?’’ Chelly kysyi ihmeissään kun näki Lilyn harppovan luokseen ja kulauttavan Chellyn terästetyn boolin jämät kurkkuunsa.
’’James’’, Lily aloitti ja tyhjensi myös Siriuksen pikarin.
’’Hei! Se oli minun!’’ Sirius huudahti. Lily loi tähän murhaavan katseen ja näytti siltä kuin Sirius olisi kutistunut silmissä.
’’James mitä?’’ Chelly kysyi kun Lily kulautti vielä kolmannenkin boolilasin kurkustaan alas. Hän aikoi ottaa jo neljännenkin, mutta Chelly tarttui hänen kädestään kiinni ja esti hänen aikeensa.
’’Meille tuli riitaa’’, Lily sanoi.
’’Ja ajattelit selvittää sen juomalla itsesi humalaan? Ei onnistu’’, Chelly sanoi päättäväisesti. ’’Mistä teidän riitanne johtuu?’’
’’Siitä kun James tanssi pöydällä. Sitten minä-’’
’’Anna kun arvaan: huusit kurkku suorana?’’ Chelly arvasi.
’’Niin’’, Lily huokaisi, ’’mutta ei minun ollut tarkoitus!’’
’’No miksi ette sopineet sitä?’’ Chelly kysyi ja katseli ystävänsä apeaa olemusta. Yleensä Lola tai Lily itse oli se joka antoi terapiaa näissä tilanteissa, joten Chelly ei ollut lainkaan tyytyväinen osaansa.
’’No en oikein tiedä… taisin munata sen tilanteen ihan täysin…’’ Lily huokaisi jälleen. Sirius oli kuunnellut heidän keskusteluaan sivusta ja älysi lähteä etsimään ystäväänsä. Tämä oli varmasti ihan maassa ainakin sen perusteella mitä Sirius oli Lilyn puheista kuullut.
’’Tulen kohta takaisin’’, Sirius sanoi Chellylle ja lähti. Chelly kohautti hartioitaan ja esti Lilyä ottamasta enää yhtään enempää Siriuksen boolia.
’’Rajoita vähän’’, hän mutisi samalla kun Kohtalottaret lopettivat nopeatempoisen tanssikappaleen. Sali antoi raivoista suosionosoitukset joidenka jälkeen rehtori nousi lavalle.
’’Näin! Siinä oli ensimmäiset puolituntia illan bändiämme, Kohtalottaria!’’
Sali vislasi jälleen.
’’He pitävät hetkisen tauon, jonka aikana on luvassa ohjelmaa, nimittäin muutama kovin visainen kysymys! Kysymykset ilmestyvät tänne takaseinälle, ja niihin saa vastata kuka vain. Vastaukset tuodaan oville ilmestyvään laatikkoon keskiyöhön mennessä. Tulokset ja palkintojen jako tapahtuu huomenna järjestettävällä yhteisellä päivällisellä. Lisäksi voisin kertoa, että Kohtalottarien solisti ei taida olla ainoa, joka laulaa tänä iltana’’, Dumbledore lopetti myhäillen ja salin valtasi puheensorina. Kaikki miettivät, mitä rehtori tarkoitti sillä, ettei Ray Ward ollut ainoa laulaja sinä iltana. Ainoastaan oppilaskunta tiesi mitä tuleman piti, ja jokainen piti suunsa kiinni siitä huolimatta, että monet tulivat kinuamaan tietoja heiltä.
’’Eihän se olisi enää hauskaa jos tietäisitte mitä tapahtuu’’, kuului monen oppilaskuntalaisen suusta ja kyselijät joutuivat nielemään tappionsa. Tietovisakysymykset ilmestyivät takaseinälle. Lily vilkaisi niitä ja huomasi, että niitä oli muutama enemmän, mitä oppilaskunta oli päättänyt:
Jouludiskon tietovisa:
1. Kuinka monta pistettä Sirius Musta ja James Potter ovat vieneet Rohkelikon tuvalta?
2. Kuka johtaa Tylypahkan jälki-istunto ennätystä?
3. Kuka koulun opettaja on joutunut jästien putkaan selvittämään päätään liiallisen juhlinnan takia?
4. Kuinka monta kaljuunaa professori Dumbledore voitti matami Rosmertalta heidän lyödessään vetoa siitä, milloin Lily Evans ja James Potter päätyvät yhteen?
5. Kuinka monta vuotta Evora on kirjoittanut tätä ficciä saamatta sitä vieläkään yli puolen välin?
Sirius etsiskeli Jamesia joka puolelta Suurta salia. Poikaa ei tuntunut näkyvän missään, mutta viimein Sirius hoksasi parhaimman ystävänsä kököttävän kädet puuskassa ja pää painuksissa eräällä seinänvierustalla olevalla penkillä.
’’Pöö’’, hän sanoi ja istui Jamesin viereen.
’’No pöö’’, James mutisi. Kohtalottaret eivät olleet palanneet vielä tauoltaan, joten pystyi puhumaan normaalilla äänellä. Salin puheensorina oli kylläkin aika voimakasta, mutta lähietäisyydellä istuttaessa ääni kuului ihan hyvin.
”Kuulin Lilyn kertovan Chellylle, että teillä oli ollut riitaa”, Sirius sanoi niin epäsiriusmaisella äänellä, että James joutui tarkistamaan, kumpi hänen viereensä oikein oli istunut: Sirius vai Remus.
’’Jep’’, James murahti jälleen lyhyesti. ’’Kaiken lisäksi syy oli kokonaan Lilyn. Hän se alkoi huutaa ja raivota kurkkusuorana.’’
Sirius naurahti ja sanoi: ’’Ja kumpihan teistä oli se, joka tanssi pöydällä: sinä vai Lily?’’
James oli hetken hiljaa ennen kuin tuhahti turhautuneena ja painoi päänsä käsiinsä.
’’En halua että eroamme tämän takia… en kestäisi sitä. Tai jos meille tulee tauko’’, James puhui itselleen ja Sirius pyöräytti silmiään turhautuneena.
’’Sen verta mitä Kuutamon puheista ja neuvoista muistan, seurustelu ei pääty ensimmäiseen riitaan. Itselläni ei kyllä ole paljoa käytännön kokemusta siitä, joten en tiedä miten se toimii’’, Sirius vastasi.
’’Miksihän tilitän näistä sinulle? En kuitenkaan saa yhtään edes harkinnan arvoista neuvoa sinulta. Pitäisi kai etsiä Kuutamo jostain…’’ James mutisi aivan kuin ei olisi kuullutkaan mitä Sirius oli sanonut. Hän nousi tuoliltaan ja lähti laahustamaan väkijoukkoon.
’’Tuo oli hei aika loukkaavaa’’, Sirius sanoi, mutta James ei kuullut häntä enää. Miksi kaikki aina epäilivät Siriuksen arviointikykyä tyttöjä kohtaan? Ei se aina tarkoittanut sitä etteikö hän ymmärtänyt seurustelun päälle paskan vertaa vaikka hänen kaikki tyttönsä olivat olleet parinpäivän keikkoja. Hetken päästä hän vasta älysi kuinka ristiriidassa hänen ajatuksensa olivat sen kanssa, mitä hän oli hetki sitten sanonut. Sirius tunsi itsensä turhautuneemmaksi kuin koskaan aiemmin.
Kohtalottaret palasivat tauoltaan ja sali taputti käsiään villisti yhteen. Siriuksesta tuntui kuin väki olisi yhtäkkiä tuplaantunut. Ehkä se johtui siitä että ihmiset olivat olleet pihalla virkistäytymässä tai jotain. Enempää päätelmiä Sirius ei jaksanut tehdä vaan lähti etsimään Chellyn käsiinsä.
Remus ja Lola kävelivät pimeillä käytävillä käsi kädessä. Kukaan ei vielä tiennyt, että he olivat yhdessä. Ei sillä etteivätkö he olisi halunneet kertoa siitä kenellekään, mutta he halusivat pitää matalaa profiilia hetken aikaa. Jos juttu ei toimisi, ei tarvitsisi selitellä eron syitä kavereille. Näin oli helpointa. Remus katseli vierellään pää nuokkuen kävelevää Lolaa. Tyttö oli niin kaunis. Remus tunsi itsensä todella onnelliseksi pitkästä aikaa. Viimeksi hän oli tuntenut näin suurta onnea saadessaan kuulla että Lily ja James olivat päätyneet yhteen.
’’Remus’’, Lola sanoi.
’’Mmh?’’
’’Lupaathan että tämä onnistuu’’, Lola sanoi ja katsoi Remusta. Remus katsoi takaisin ja käänsi sitten katseensa eteenpäin.
’’Koskaan ei voi luvata mitään varmuudella. Aina on mahdollisuus, ettei joku juttu toimi. Mutta voit olla ainakin minun puoleltani varma, että tämä onnistuu. En sitten tiedä häiritseekö sinua se tosiasia että olen ihmissusi…’’
Lola katsoi epäuskoisena Remusta jonka kasvoilta erottui selviä vaivautuneisuuden häivähdyksiä.
’’Kuulehan nyt. Enkö minä ole jo kertaalleen sinulle vakuuttanut että minua ei haittaa se ollenkaan? Olen ihan okei sen kanssa’’, Lola sanoi painokkaasti. Hän ei halunnut Remuksen tuntevan itseään huonoksi ihmiseksi sen takia, että sattui olemaan ihmissusi. Eihän se ollut kuin yksi päivä joka kuukaudesta. Ja jos Remus tunsi epäillystä siitä että saattaisi satuttaa Lolaa joskus ollessaan ihmissutena, siitä tämän ei tarvitsisi huolehtia. Ei Lola sentään niin tyhmä ollut että menisi täydenkuun aikaan hillumaan ulos neonkyltti kädessä, missä lukisi välkkyvin kirjaimin ”tulkaa syömään minut, olen täällä!”
’’No hyvä… ajattelin vain että saattaisit kuvitella minut vaaraksi tai jotain…’’
’’Hei, ajattelehan nyt. Olen ollut kaverisi melkein seitsemän vuotta, enkä ole vieläkään hylännyt sinua. Ehkä olisin siinä vaiheessa, kun sain tietää ihmissuteudestasi, vältellyt seuraasi, mutta kappas: en tehnyt niin’’, Lola sanoi naurahtaen perään.
’’No joo, olet oikeassa. Tiesitkö, että en koskaan kuvitellut, että saisin tyttöystävän’’, Remus sanoi mutisten.
’’Miksi ihmeessä?’’
’’No sen syyn takia mistä juuri puhuimme. Tytöillä on taipumus karttaa minua’’, Remus sanoi olkiaan kohauttaen.
’’No, siihen on nyt luvassa parannusta’’, Lola sanoi hymyillen ovelasti ja suuteli Remusta.
Lily istui lysyssä yhdessä nurkassa olevista lumisohvista. Hän ei halunnut juuri sillä hetkellä puhua kenellekään. Tai ehkä hän olisi halunnut selvittää asiat Jamesin kanssa, mutta ajatuskin pojan etsimisestä juuri sillä hetkellä sai kyynelet ja suuttumuksen nousemaan pintaan. Ei hän Jamesille ollut vihainen, ei, vaan itselleen siitä, kuinka tyhmä hän oli ollut. Syyttää nyt Jamesia heidän koko riidastaan. Lily huokaisi ja toivoi että koko ilta olisi jo ohi. Hän ei enää jaksanut kysyviä katseita ja tuijotuksia erinäisiltä oppilailta ja vielä vähemmän hän kaipasi Kohtalottarien uusintaversioita Elviksen musiikista. Elviksestä tuli mieleen koti ja oma huone, jossa Lilyllä oli aina tapana soittaa radiosta kanavaa, joka soitti taukoamatta hänen lempiartistiaan. Koko illasta oli tullut täysi pannukakku hänen ja Jamesin riitaa myöten.
(Jos haluat draamaa tähän kohtaukseen nii siitä vaan: laitahan soimaan The Weird Sisters – Magic works (se on siis se biisi Potter 4 leffasta))
Salissa oleva väki tanssi todella lujaa kun Kohtalottaret soittivat omaa kappalettaan, joka kertoi tanssivista kurpitsoista ja lepakoista niiden ympärillä. Oli jännää seurata kuinka äsken vielä niin tuntematon yhtye sai niin raivoisat suosionosoitukset, jotka raikuivat kattoa tärisyttävällä voimalla.
’’Kiitos!’’ Ray huohotti mikkiin salin pauhatessa. ’’Kiitos! Olette mahtava yleisö! Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan’’, hän jatkoi ja salista kuului pettyneitä huokauksia. Bändi alkoi soittaa rauhallista musiikkia ensin hiljaa, jotta Rayn lähes kuiskauksen hiljaiset sanat kuuluivat: ’’On vuorossa illan viimeinen hidas... kaikki rakastavaiset, tulkaa tanssimaan... etsikää kainaloonne Se Oikea ja olkaa lähekkäin sillä tämähän on... teidän viimeinen... mahdollisuutenne. Tanssikaa oikein lähellä toisianne, pitäkää lujasti kiinni... älkääkä päästäkö irti.’’ Kappale alkoi ja Rayn kusikaava ja huokaava ääni kaikui hiljaisessa salissa rauhoittaen tunnelmaa silmin nähden. Lily katseli tanssilattialla toisiaan halaavia pareja ja oli hirvittävän kateellinen kaikille, jotka saivat olla niin lähellä jotakuta. Olisi ollut niin ihana tanssia Jamesin kanssa kuunnellen tämän sydämen sykkimistä. Pieni kirvely tavoitti Lilyn silmät kun Ray lauloi viimeisestä tanssista ja uskalluksesta kertoa tunteistaan.
And dance your final dance
This is your final chance
To hold the one you love
You know you've waited long enough.
James kuunteli Rayn karheaa ääntä tämän laulaessa. Kappaleen sanat toivat väistämättä pojan mieleen Lilyn ja heidän seurustelun alun. Kappaleessa käskettiin olemaan rohkea, että voi kertoa tunteensa; Lily oli ollut rohkea myönnettyään monen vuoden kieltämisen jälkeen tunteensa Jamesia kohtaan. Jamesin oli pakko saada välit kuntoon Lilyn kanssa. Hän ei voinut millään päästää tyttöä käsistään, ei sen jälkeen mitä kaikkea hän oli joutunut tekemään ennen kuin sai vastakaikua rakkaudelleen. James nousi päättäväisesti ylös portailta, joilla hän oli istunut, ja meni takaisin tupaten täynnä olevaan saliin.
Kohtalottarien viimeinen kappale päättyi juuri. Sali osoitti suosiotaan bändille, joka poistui takaoven kautta. Dumbledore tuli iloisen näköisenä lavalle ja puhui: ’’Annetaanpa vielä raikuvat aplodit riemastuttavan hienosti soittaneelle bändillemme, Kohtalottarille!’’ Kaikki taputtivat uudestaan.
’’Nyt olisi sitten vuorossa illan seuraava ohjelma. Aiemmin tänä iltana vihjasin, ettei Ray Ward ole ainoa joka pääsee laulamaan tänä iltana’’, salissa kävi kohahdus, sillä Dumbledoren sanat olivat saaneet mielenkiinnon heräämään. ’’Seuraavaksi luvassa on nimittäin jästien keskuudessa erittäin suosituksi noussut karaoke!’’ Salista kuului vislauksia ja kummastunutta puheensorinaa, sillä harvat tiesivät mitä karaoke oli.
’’Niille, joilla ei ole haisuakaan siitä mitä karaoke on, kerron lyhyesti: Karaoke on jästien kehittämää ajanvietettä. Kuka vain voi osallistua siihen vaikkei omaisikaan kehuttavia laulutaitoja. Kappaleita lauletaan sanoista, jotka näkyvät täällä takaseinällä ja tällä pergamentilla, joka on tässä telineessä. Musiikki kuuluu näistä taialla vahvisteuista gramofoneista.’’ Salissa puhkesi innostunut puheensorina. Kaikki halusivat päästä kokeilemaan laulamista noin jännittävällä tavalla.
’’Onko vapaaehtoista aloittajaa?’’ Dumbledore kysyi. Muutama rehvasteleva poika ryntäsi lavalle, ihme ja kumma, Sirius tai James ei kumpikaan ollut tässä joukossa. James oli aivan liian masentunut juuri sillä hetkellä aloittaakseen mitään ja Sirius kiehnäsi Chellyn kanssa lumisohvalla.
Pojat lauloivat triona enemmän tai vähemmän nuotin vierestä Jamesille tuntematonta kappaletta. Sali alkoi kuin yhteisestä sopimuksesta tanssia. James väisteli kyynärpäitä ja vispaavia jalkoja kun suunnisti toisiinsa liimautuneita Siriusta ja Chellyä kohti. James rykäisi heidän edessään. Sirius nosti sormensa pystyyn merkiksi että vastaisi kohta. Hän lopetti suudelman Chellyn kanssa ja katsoi ystäväänsä.
’’Ja asia oli?’’
’’Auta minua’’, James sanoi epätoivoissaan. Hän olisi mennyt Remuksen puheille jos vain olisi tiennyt minne tämä oli yhtäkkiä hävinnyt.
’’No nyt apu sitten kelpaa kun minulla on parempaakin tekemistä’’, Sirius tuhahti ja irtautui Chellystä.
’’Miten minä selvitän välini Lilyn kanssa?’’ James kysyi ja lysähti Siriuksen ja Chellyn väliin.
’’Kuule James’’, Chelly aloitti ja laittoi käden Jamesin käden päälle, ’’mene juttelemaan hänelle. Lily on yhtälailla mieli maassa, joten paras tapa juuri tällä hetkellä on jutella hänelle.’’
’’Niin kai sitten...’’ James huokaisi ja nojasi taaksepäin.
’’Arvaa mitä sinä juuri nyt kaipaat’’, Sirius sanoi tietäväisenä ja kaivoi taskumattinsa esille. ’’Tuliviskiä ja karaokea!’’
’’Kuulostaa erittäin huonolta yhdistelmältä’’, James sanoi seinille.
’’Eihän, kuvittele: otat pienen huikan, olet tarpeeksi turta ettet tajua, mitä aiot tehdä ja menet ja luritat jonkun hempeily-anteeksipyyntö-siirappi –kappaleen, ja Lily juoksee syliisi kuin olisit ainoa mies maan päällä’’, Sirius sanoi. Hänen ilmeensä oli juuri sellainen kuin hän olisi nähnyt koko tapahtuman silmiensä edessä. James nousi kunnolla istumaan ja mietti. Itse asiassa tuo ei ollutkaan niin huono ajatus. Kappalelistasta löytyisi varmasti joku jästien anteeksipyyntökappale, ja jos hän laulaisi sen koko salin edessä, Lily heltyisi aivan varmasti.
’’Hyvä idea muuten, mutta otitko huomioon, että en omista minkäänlaista lauluääntä’’, James huomautti ja sai Siriuksen pärskähtämään.
’’Haha! Ja ihan kuin tuolla, joka laulaa juuri nyt, olisi ääni mistään kotoisin’’, Sirius nauroi. Totta. Lavalla hoilaava oli tainnut hörpätä jostain muustakin kulhosta kuin boolikulhosta, sillä hän oli monta riviä sanoja jäljessä ja lauloi miten sattuu. ’’Ja muutenkin, olen kuunnellut suihkulaulantaasi jo kuusi vuotta joten voin sanoa että et voi nolata itseäsi ainakaan pahemmin kuin tuo raukka tuolla.’’
’’Hemmetti, minä kun luulin että pesuhuone on äänieristetty’’, James manasi, sillä hän tosiaan lauloi joskus suihkussa. Mutta hyvin harvoin. No ehkä kerran viikossa.
’’No, sitten eikun laulamaan!’’ Sirius hoputti.
’’Niin kai sitten. Mutta anna se taskumattisi’’, James sanoi ja ojensi kätensä. Sirius antoi pullon hänelle ja James kulautti sen tyhjäksi irvistäen.
’’Millä sinä kuvittelet että pärjään loppuillan, häh?’’ Sirius sanoi närkästyneenä kun James nakkasi tyhjän pullon takaisin.
James katsoi hämmästyneenä lavalle, sillä tyttö, joka nyt lauloi, omisti maailman kauneimman äänen. Koko sali oli kuin lumouksen vallassa kuunnellessa tuota enkelimäistä ääntä, joka lähti lyhyestä ja vaaleahiuksisesta puuskupuhista.
’’Vau’’, James ei voinut olla sanomatta ääneen. Hän käveli kuin usvassa kohti lavaa ja kappalevihkoja. Kun hän saavutti lavan hän otti yhden vihkoista ja selasi sitä. Monen monta tuntematonta kappaletta osui hänen silmiinsä kun hänen katseensa vilisti kappaleluetteloa. Kolme sivua selattuaan hän löysi kappaleen jonka tunsi kuin omat taskunsa. Hän oli kuullut sen monen monta kertaa lapsena, sillä se oli ollut hänen äitinsä lempikappale. Everly Brothersien Love hurts. Se kappale sopi kuin nappi silmään juuri siihen tilanteeseen. Kaunisääninen tyttö asteli raikuvien aplodien saattelemana pois lavalta ja James älysi kauhukseen olevansa seuraava. Kaikki itsevarmuus hävisi kuin hän astui portailta lavalle.
’’Öh’’, James sanoi mikkiin, ’’omistan tämän Lilylle. Anna anteeksi.’’ Kappaleen alkusoitto alkoi ja James tunsi sydämensä hyppivän rinnassaan. Se pomppi niin lujaa että James pelkäsi sen hyppäävän ihon läpi lattialle.
Love hurts, love scars, love wounds and mars
Any heart not tough nor strong enough
To take a lot of pain, take a lot of pain,
Love is like a cloud, holds a lot of rain.
Love hurts.
Oooh, love hurts.
Lily katsoi silmät ymmyrkäisinä lavalle. Hän ei ollut uskoa silmiään kun näki poikaystävänsä fiilistelemässä lavalla tällaisen hempeilykappaleen tahdissa. Suurin järkytys oli se kuinka HYVIN James lauloi. Lilyllä ei ollut ollut aavistustakaan mikä lahjakkuus poika oli. Ja nyt tämä lauloi hänelle, Lilylle. Lily katsoi herkeämättä Jamesiin ja lähti hitaasti kävelemään lavan etureunaa myöten portaille, joita pitkin pääsisi lavalle. Hän jäi odottelemaan portaiden alapäähän, että James lopettaisi. Ei Lily voinut olla enää vihainen tai suuttunut mistään asiasta Jamesille. Lily ei olisi halunnut mistään hinnasta itkeä juuri nyt, mutta väistämättäkin muutama kyynel vierähti hänen poskelleen.
Kappale tuntui kestävän ihan liian pitkään, tai sitten se vain tuntui Lilystä siltä, sillä hän ei malttanut odottaa pääsevänsä halaamaan Jamesia ja kertomaan tälle, että oli tyhmää aloittaa riita jostain niin aivottomasta asiasta. Viimein James lauloi viimeiset sanat ja tuli nopeasti alas lavalta Lilyn luokse.
’’Anna anteeksi että huusin sinulle, lupaan vastedes olla huutamatta vaikka kuinka tekisi mieli’’, Lily lupasi ja halasi poikaa.
’’Äh, älä turhaan lupaile. Sitä paitsi, ehkä välillä onkin ihan hyvä, että korotat ääntäsi’’, James sanoi virnistäen ja suukotti Lilyä otsaan.
’’Jahas, jahas’’, Sirius sanoi tietäväisenä kun Lily ja James tulivat hänen ja Chellyn luokse, ’’sitä ollaan sitten sovittu kaikki, vai?’’
’’Jep’’, James sanoi ja virnisti.
’’Minä en muuten aavistanutkaan, mikä kultakurkku sinä todella olet. Suihkulaulantasi ei aina mennyt ihan nuotilleen, mutta tuo oli jo ammattimaista’’, Sirius virnuili. Tästä James saisi kuulla pitkään.
’’Mitäs sanoisitte jos lähdettäisiin Rohkelikkotorniin?’’ Chelly ehdotti Siriuksen kainalosta, ’’en halua pahentaa päänsärkyäni enää yhtään kuuntelemalla noita epävireisesti kiekuvia kanoja.’’
--
Siinäpä tuo. Kommenttia saa ihan vapaasti laittaa :) (Niin ja siis toi biisi tossa lopussa on Everly Brothersien biisi Love Hurts
-
KIITOSKIITOS JATKOSTA! <3 =DD
Ei tuu mitään järkevää sanottavaa ku oon niin ilonen jatkosta!
-
Edellisest luvust oli niin pitkä aika, et meinasin lukee edellisenkin luvun, et pääsen taas kärryille, mitä täs onkaa tapahtunut. En kuitenkaa lukenu, koska olin niin malttamaton pääseen lukeen uutta lukuu.
Ja se oli hyvä. Ehkä sitä nyt sai odottaa TOSI kauan, mut mä ainakin annan sen anteeks. ;D
Harmi et Jamesil ja Lilyl oli riita. Oli tosi sulosta, että James laulo Lilylle ja sit ne on taas yhessä ;D
;D
Onneks myös Peter ja Kelly sai sovittua ;D En haluu kenenkää olevan riidois ;D
Jatkoo pian.
Kiitos ;D
<3
-
Hämmästyin kun näin että jatkoa tullut! :D Hyvä Evora, tykkäsin tästä luvusta tosi paljon!
En osannut oottaa että James osaa laulaa, mutta ilmeisesti XD
Pidin paljon, toivotaan ettei tarvi nyt oottaa vuotta että jatkoa ilmestyy :'D
Noh, hiljaa hyvää tulee.. ;)
themarauders
-
Haha :p ISO kiitos kommaajille<3
mandeh: Eipä mitään ;>
NeitiMusta: Joo... yritän parantaa pahat tapani ja laittaa jatkoa vähä useammin. Nyt kun sain taas koneen kuntoon niin voin kirjoitella jatkoa :P Heti kun vain saan asennettua Wordin tähän. Kiitos kommentista <3
Lilah: Kiiiiiitos pitkästä kommentista :D Lupaan ja vannon että seuraavaan osaan ei mene puolta vuotta :DD Nii ja hyvää joulua ;>
themarauders: Haha :D Osaan hämmästyttää ihmisiä ;D Ja kuten Lilahille sanoin, EI tarvitse odottaa vuotta tai puolta vuotta, lupaan.
Ah, kommentteja saa sadella edelleenkin ;) Yritän jotenkin saada kirjoitettua jotain jouluksi/joululomaksi. Vähän korvausta tästä pitkästä tauosta.
Ev
-
Sry nyt näin lyhyt viesti mut tää on aivan MAHTAVA! joo just tullut postia jakamasta ja oon ihan poikki ku tätä kirjotan, ni ehkäpä mä tuun joku toinen päivä (huomenna) kirjoittamaan hieman lisää^^
Tää on kyl ihanaa piristystä tähän muuten aivan kamalaan talvisäähän ^^
♥ Minnahh
-
VIHDOINKIN JATKOA!! :D
Mutta onneksi hyvää kannattaan odottaa ;)
En ole käynyt finissä aikoihin ja oli tosi kiva nähdä, että tähän oli tullut jatkoa!
Juoni oli kyllä ensin vähän hukassa, mutta palaili muistiin samalla kun luki :)
Remus ja Lola ovat ihan awwwsöpöjä! :D Lily ja James ovat myös tosi söpöjä... ja Sirius ja Chelly
Rakastan tätä ficciä!!!
Okei, en selvästikään kykene nyt teemään järkevää kommenttia joten: JATKOA!!
-
tosi hyvä luku (: toi loppu on niin ihana :)
ei tässä oikeen muuta voi sanoo ku et oot tosi hyvä kirjottaa ja jatkoa odottelen (:
~nuuhku
-
Ihana James ku se laulo. :)
Ja vitos kysysykseen veikkaisin neljää vuotta mutta se on vaan veikkaus. :) Toivottavasti pistät jatkoa nopeasti että saamme kaikki tietää oikeat vastaukset. Ne varmaan kuitenki ilmestyy seuraavassa luvussa ? EN oikein osaa sanoa mitään kovin järkevää vaan pöpisen jotain outoa joten, hyvä luku jälleen kerran. Toivottavasti jatkoa pian :)
-
Olen niin ylpeä itsestäni! Sain alle kuukaudessa kirjoitettua uuden luvun! Sain ihana suuren ja muhkean inspiraation heti kun olin tuon tanssiaisluvun laittettua, koska olin niin pitkään kirjoittanut sitä, että se alkoi maistua jo puulle. Mutta, tässä on ihan fresh luku joululahjana teille, rakkaat lukijat, jotka olette jaksaneet roikkua matkassa koko ajan luovuttamatta kertaakaan! Viettäkää ihana joulu ja vielä ihanampi loma. Toivottavasti tämä tuo lomaan vielä pienen lisämausteen ;>
Eli pieni sana vielä itse luvusta. Tämä on sellainen ''väliluku'' joka johdattaa itse jouluaattoon. Siksi tämä on muita huomattavasti lyhyempi ja väljempi. Toivon kuitenkin että tykkäätte ;)
Hyvää joulua!
Ev
17. Muutama kirje
Peter makasi sängyssään hiljaa, kuunnellen muiden Kelmien tuhinaa. Ajatukset eilisistä tanssiaisista risteilivät sekavana massana hänen päässään. Lähinnä hän ajatteli Kellyn sanoja ja sitä kuinka tämä oli reagoinut hänen ilmoitukseensa. Miksi ihmeessä hänen oli pitänyt mennä muistuttamaan Kellyä tunteistaan, kun tämä ei selvästikään ollut kiinnostunut? Ilta olisi mennyt vallan mainiosti ilman hänen muistutustaan. Peter tuhahti ärtymyksestä. Hän vilkaisi herätyskelloonsa ja huomasi viisareiden osoittavan puolta yhtätoista. Ehkä olisi jo aika nousta. Peter nousi sängystään ja käveli lipastolle. Hän avasi alimman laatikon, joka paljasti sisällökseen sekalaisen määrän kiviä, keppejä, rikkonaisia sukkia ja räjäytettyjä lemupellettejä. Jossain kaiken tämän roinan alla oli myös kaksi ikivanhaa ja ruostunutta kattilan kantta, joita Kelmit olivat joskus ennen muinoin käyttäneet kepposissaan. Peter löi kannet yhteen ja ääni kuulosti samalta kuin joku olisi lyönyt jättimäistä kongia kylpyhuoneessa.
’’Jumalauta minä tapan sinut kuka ikinä oletkaan!’’ Siriuksen ääni karjui. Yhden sängyn verhoja riuhdottiin sivuun, mutta Sirius juuttui niihin kiinni ja kirosi vielä lisää. Viimein, kun hän selviytyi eroon verhoista, hän nousi lattialta taikasauva ojossa. ’’Keholeijus!’’ hän loitsi. Läpikuultava valosuihku hipaisi Peterin nilkkaa, mutta ei nostanut häntä ylösalaisin ilmaan.
’’Huomenta’’, Peter sanoi ja väisti uutta loitsua täpärästi.
’’Oletko sinä mielenvikainen vai etkö muuten vain tajua, että minulla on krapula!?’’ Sirius ulvoi ja sohi sauvallaan sinne tänne. Sauvan päästä purkautui muutama punainen kipinä, jotka sytyttivät maassa retkottavat, pölyiset verhot tuleen. Siriuksen manatessa ja sammuttaessa tulipesäkettä, James nousi ylös ja siirtyi Peterin viereen seuraamaan tilannetta.
’’Mitä sinä oikein yrität?’’ James kysyi ja katsoi Siriuksen touhuja.
’’Etkö muka näe että sammutan tulipaloa’’, Sirius ärähti ja sai taltutettua tulen, ’’olen niin helvetin kuumapakkaus, että verhotkin roihahtavat tuleen pelkästä katseesta.’’
’’Olisikin noin’’, James naurahti ja löntysti takaisin sängylleen. Hän vilkaisi Remuksen sänkyä ja sai yllättyä. ’’Hei, tiedättekö missä Kuutamo on?’’
’’On ollut vähän muuta tekemistä, niin en ole ehtinyt kaitsemaan meidän pikku susivauvaa’’, Sirius murisi ja potki lattialla lojuvia vaatteitaan. James kohautti olkiaan ja alkoi vaihtaa päivävaatteita.
Remus istui pöllölän ikkunalaudalla ja kirjoitti lyhyttä kirjettä. Hänen vieressään istui kaunis pöllö odottamassa, että Remus sitoisi kirjeen tämän nilkkaan.
’’Näin’’, Remus sanoi ja luki kirjeensä läpi, ’’vie tämä Lolalle.’’ Remus rullasi kirjeen ja sitoi sen pöllön nilkkaan.
’’Ai niin’’, hän huudahti vielä kun pöllö oli levittämässä jo siipiään, ’’tämä vielä.’’ Remus ojensi tulipunaista, lähes auki olevaa ruusua pöllön nokkaa kohti. Lintu katsoi kukkaa pelokkaana, sillä varressa olevat piikit eivät olleet kovin houkuttelevia. Kuitenkin vastoin tahtoaan pöllö otti Remuksen ojentaman ruusun nokkaansa ja liihotti ikkunasta ulos kohti Rohkelikkotornia. Remus katsoi hetken pöllön perään ennen kuin lähti nopeasti tarvehuonetta kohti.
Chelly katseli ikkunasta ulos lumen peittämälle pihamaalle. Joka paikka näytti tavallista pehmeämmältä, sillä yön aikana oli jälleen satanut ohut lumikerros entisen lumen päälle. Kielletyn metsän kuuset kimaltelivat hennossa auringonvalossa, joka siivilöityi ohuen pilvikerroksen läpi. Maisema oli kovin rauhallinen, sillä ulkona ei näkynyt mitään liikettä, kaikki tuntui olevan paikalleen pysähtynyttä ja taiano- Yhtäkkiä Chelly kiljaisi ja ponkaisi taaksepäin.
’’Mitä nyt?’’ Lily kysyi ihmeissään ja katsoi huolestuneena ystäväänsä.
’’Pöllö!’’ Chelly rääkäisi.
’’Kiitos, mutta mitä tapahtui?’’ Lily sanoi.
’’Ei, et sinä. Pöllö!’’ Chelly sanoi ja osoitti ikkunaan. Lily katsoi ikkunaan ja näki lumista taustaa vasten harmaan linnun.
’’No päästä se nyt sisälle, hyvä ihminen’’, Lily sanoi. Chelly ei säikähdykseltään saanut aukaistua ikkunaa, joten Lily joutui päästämään sulat pörhöllään olevan linnun sisään.
’’Lolaa!’’ Lily huusi kun huomasi kirjeeseen kirjoitetun nimen.
’’Mitä?’’ Lola kysyi ja kömpi hiukset pörrössä peittonsa alta.
’’Kirje ja ruusu sinulle’’, Lily sanoi ja ojensi molemmat pörröpäälle. ’’Jollakin taitaa olla ihailija.’’
’’Pää kiinni’’, Lola sanoi hymyillen ja rullasi kirjeen auki.
Kiitos eilisestä, oli todella mukavaa olla kanssasi. Unen saanti oli viime yönä täysi mahdottomuus, koska kasvosi seilasivat silmieni eteen jatkuvasti ja halusin olla vain lähelläsi. Tule tarvehuoneeseen heti kun olet saanut tämän kirjeen, minulla on sinulle yllätys.
Rakkaudella,
Remus
Hän luki kirjeen kahdesti läpi sydän lepatellen jossain katon rajassa. Remuksella olisi hänelle yllätys. Mitähän se mahtoi olla?
’’Noo, keneltä se oli?’’ Lily uteli ja yritti kurkkia kirjettä.
’’Ei paljon keneltäkään’’, Lola sanoi autuaasti hymyillen, nuuhkien ruusun pehmeää tuoksua.
’’Oletkohan sinä jättänyt kertomatta jotakin?’’ sanoi puolestaan Chelly, jonka säikähtänyt ilme oli muuttunut viekkaaksi.
’’Niin, sinä hävisit eilen aika äkkiä’’, Lily sanoi vihjailevasti.
’’Hiljaa nyt, molemmat’’, Lola naurahti ja tönäisi Lilyä kevyesti. ’’Minä lähden tuonne noin. Nähdään jossain vaiheessa’’, hän sanoi myhäillen ja lähti ovesta oleskeluhuoneeseen.
’’Oho, hän ei vaihtanut edes pyjamaa pois’’, Chelly sanoi ihmetellen, ’’taitaa joku olla rakastunut.’’
’’Jep’’, Lily sanoi hymy huulillaan muistellessaan hänen ja Jamesin alkuaikoja ja sitä, kuinka ihanaa kaikki oli ollut. Hänen mieleensä tulvahti myös joitain eilisen muistoja siitä, kuinka heillä oli ollut riitaa. Vaikkakin asia oli ollut säälittävän pieni, silti Lilystä tuntui kuin hän tarvitsisi aimoannoksen Jamesin läheisyyttä.
’’Menen poikien puolelle’’, Lily sanoi kuin transsissa, vieden ajatuksensa loppuun.
’’No höh, miksi kaikki häviävät yhtäkkiä’’, Kelly sanoi tultuaan vessasta, nimittäin Chelly oli mennyt Lilyn perässä poikien puolelle.
Lily käveli suoraan Jamesin luokse ja halasi tätä tiukasti.
’’Oho, mistä moinen?’’ James kysyi yllättyneenä ja katsoi Lilyä silmiin.
’’En tiedä. Jotenkin tuli ahdistava olo kun ajattelin eilistä’’, Lily vastasi olkiaan kohauttaen ja halasi uudestaan poikaystäväänsä.
’’Voi pientä’’, James sanoi ja silitti tytön hiuksia.
’’Lähdetäänkö aamupalalle?’’ Lily kysyi Jamesin rintaa vasten.
’’Minulla ei kyllä ole yhtään nälkä’’, James tunnusti ja Lily katsoi tätä kummeksuen.
’’Toistaisitko? Sinulla ei ole nälkä? Oletko varma ettet vilustunut eilen?’’ Lily kysyi ja kokeili Jamesin otsaa josko se olisi lämmin.
’’Haha’’, James naurahti, ’’ahdoin eilen niin paljon kaikkea, että nyt ei oikeasti mahdu yhtään mitään.’’
’’Ja aivan kuin et koskaan aiemmin olisi ahtanut itseäsi täpötäyteen ja jo muutaman tunnin kuluttua tehnyt saman uudestaan’’, Lily sanoi ja katsoi poikaa kulma koholla.
’’No joo. Se oli silloin, nyt on nyt. Mahani on katsos pienentynyt’’, James sanoi ja hieroi vatsaansa.
’’Ei se ole edes mahdollista’’, Lily nauroi ja tökkäsi häntä sormella vatsaan, ’’oho, mitkä vatsalihakset.’’
’’Haluatko tutustua niihin lähemmin?’’ James sanoi vihjaillen ja hivutti kättään paitansa alle.
’’Ehkä joskus myöhemmin’’, Lily nauroi ja veti pojan käden pois tämän paidan alta. ’’Mennään jo.’’
Lola saapui juuri tarvehuoneen eteen ja kohtasi siinä Remuksen. Perhoset alkoivat lepatella Lolan vatsassa kun hän lähestyi lähestymistään tuota suloista poikaa, jonka kanssa hän oli alkanut seurustella vain muutamaa tuntia aikaisemmin.
’’Hei’’, Lola sanoi ääni hienoisesti väristen jännityksestä ja onnesta.
’’Moi’’, Remus vastasi ja hymyili leveästi. ’’Tule.’’ Hän otti Lolaa kädestä kiinni ja johdatti tytön tarvehuoneeseen. Heidän eteensä avautui pienehkö huone kirkkaalla valaistuksella. Ehkä osa syy valoon oli auringon paiste, joka tulvi sisään suuresta ikkunasta. Aamupäivän auringonsäteet valaisivat pienen pöydän, jolla oli ruusu maljakossa. Ruusun lisäksi pöydällä oli läjä pannukakkuja ja astiallinen kermavaahtoa ja hilloa.
’’Ajattelin tarjota aamupalan’’, Remus sanoi virnistäen. Lola katsoi poikaa virnistäen ja antoi nopean suukon tämän suulle.
’’Se on oikein mukava’’, hän sanoi ja asteli autuaasti hymyilevän Remuksen luota pöydän ääreen. ’’Aiotko tulla, vai jäätkö sinne ovensuuhun katselemaan?’’ Remus havahtui horroksestaan ja tuli istumaan pöydän ääreen Lolan seuraksi.
’’Hyvää ruokahalua’’, Lola toivotti ja nosti pannukakun lautaselleen.
Päivän mittaan käytävillä saattoi nähdä tavallista enemmän ihmisiä kuin normaalina sunnuntaina. Tämä johtui selvästi edellisillan joulutansseista, sillä jokainen halusi vaihtaa kuulumiset eri tupiin kuuluvien ystäviensä kanssa. Erityisesti tyttöjä näki kikattavina parvina pitkin käytäviä. Sirius sai tepastella rauhassa erinäisiltä treffipyynnöiltä. Ehkä se, että Sirius oli varattu, oli vihdoin ja viimein saavuttanut kaikkien epätoivoisimpienkin korvat, sillä kukaan ei tullut ahdistelemaan häntä.
’’Onhan tämä vähän outoa’’, Sirius pohti kävellessään Jamesin kanssa käytävällä.
’’Mikä niin?’’ James ihmetteli ja tunki kätensä taskuihin. Viiden hengen tyttöjoukko käveli heidän ohi, eikä kukaan luonut kaipaavia katseita heihin.
’’No tämä. Kukaan ei katsele minua haikaillen tai kuolavana suupielestä roikkuen’’, Sirius tuhahti ja laskeutui portaita alas.
’’Hah, taidat olla menettämässä katu-uskottavuuttasi’’, James virnuili ja meni Siriuksen perässä portaisiin.
’’Kuules nyt, rakkaani. Sirius Musta ei menetä ikinä katu-uskottavuuttaan, vaikka hän joutuisi käyttämään pinkkiä röyhelömekkoa’’, Sirius sanoi ja röyhisti rintaansa. James tönäisi tätä olkavarteen ja juoksi loput portaat alas.
’’Ja mistä hyvästä tuo tuli!’’ Sirius huusi ja juoksi ystävänsä perässä pihalle.
Sirius astui ovista ulos ja katseli ympärilleen. Hengitys huurusi hänen etsiessään Jamesia katseellaan. Pihamaa oli täynnä oppilaita, jotka nauttivat sunnuntaista tekemällä lumienkeleitä ja pärskyttämällä lunta toistensa naamaan. Yhtäkkiä kuului mäiskähdys ja lumipallo levisi Siriuksen vasempaan ohimoon. Jäinen lumi kimmelsi Siriuksen mustissa hiuksissa ja valui niistä pojan niskaan.
’’Saamarin Sarvihaara!’’ Sirius karjahti ja poimi maasta kourallisen lunta. Hän heitti epämuodostuneen lumipallon nauravaa Jamesia kohti. Aluksi niin viattomasta lumipallojen nakkelusta kehkeytyi lyhyessä ajassa tupien välinen taisto. Taistoon osallistui rohkelikot ja korpinkynnet, joista pääosassa pojat möyrysivät pitkin pusikoita lumipallot kourassa.
’’SARA!’’ Sirius huusi lumikasan takaa läpimärälle Sara Wallacelle, eli Rohkelikon lyöjälle. ’’Tee lisää lumipalloja, minulta loppui!’’
’’Koko ajan, koko ajan!’’ Sara karjahti vastaukseksi ja väisti Korpinkynnen heittämää lumimöykkyä. ’’Koppi!’’ Sara sanoi väsättyään häthätää muutaman lumipallon ja nakkasi ne Siriuksen luokse. Sara oli lähes ainoa naispuolinen edustaja sodassa. Muut olivat tyytyneet katselemaan sivusta, mutta Sara oli ollut ainoa rohkea, joka oli uskaltanut kastella vaatteensa ja sotkea hiuksensa. Hän katsoi Siriusta, joka keskittyi tähtäämään varomatonta korpinkynteläispoikaa. Pitkän tähtäyksen jälkeen pallo lensi kuitenkin ohi ja Sirius joutui itse uhriksi, nimittäin Sara heitti häntä pallolla takaraivoon.
’’Senkin ääliö!’’ Sirius huudahti ja kääntyi ympäri, ’’nyt saat katua!’’ Sirius ryntäsi kikattavan Saran perään kasa lunta käsissään. Lumet tosin tippuivat pois Siriuksen otteesta heti alkumetreillä, mutta poika jahtasi Saraa silti pitkän matkaa. Sara yritti juosta paksussa hangessa, mutta kaatuili vähän väliä. Lopulta hän ei enää jaksanut nousta ylös, vaan jäi makaamaan maahan selkä täynnä lunta, joka alkoi sulaa. Sirius heittäytyi tytön vierelle ja antoi tälle opetukseksi lumipesun.
’’Sirius, lopeta jo!’’ Sara kikatti ja kääntyi mahalleen, ettei lunta päässyt enää tämän kasvoihin.
’’Rukoiletko armoa?’’ Sirius tiedusteli. Saran lumea vasten vaimentunut ääni huusi armoa naurunpyrskähdysten kera. Sirius nousi ylös ja auttoi tytön seisomaan.
’’Siinäs näit kuinka käy nille, jotka pelleilevät Sirius Mustan kustannuksella’’, Sirius sanoi hymyillen vinosti.
’’Kiva tietää vastaisuuden varalta’’, Sara sanoi ja kaivoi lunta hupustaan.
’’Mennään takaisin’’, Sirius sanoi ja lähti tarpomaan kohti väsähtänyttä väkijoukkoa, joka makasi pitkin poikin linnan edustalla.
Sirius konttasi lopun matkaa maassa mahallaan makaavan Jamesin luo ja löi tätä selkään.
’’Au!’’ poika huudahti maahan. Hän kääntyi selälleen ja viskasi viimeisen lumipallon pois kädestään. Siriuksen takaa kuului epämääräinen huudahduksen ja kiljahduksen välimuoto, ja hetken kuluttua McGarmiwan tuima pää ilmestyi Jamesin näkökenttään.
’’James Potter’’, professori sanoi tiukasti ja katsoi alaspäin, ’’kerrohan. Aiotko sinä ikinä antaa minulle rauhallista iltapäiväkävelyä, vai joudunko aina katsomaan olkani taakse?’’ James nousi äkkiä ylös ja oikaisi hattunsa.
’’Kuinka professori vain haluaa’’, James sanoi vinkaten silmääsä, ’’voin jättää teidät rauhaan, tai olla joka kerta aiheuttamassa ongelmia. Itse saat päättää. Toteutan kumman tahansa toiveen.’’ McGarmiwa ei voinut estää itseään hymyilemästä. Hymy tuntui tulevan väkisin yhteen puristettujen huulien läpi.
’’Vakuutan, että Sarvihaara puhuu totta. Pidän siitä omakätisesti huolta’’, Sirius sanoi Jamesin viereltä ja McGarmiwan hymy kasvoi vielä hivenen.
’’Hmph’’, professori sanoi ja hymy katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. ’’Siistiytykää päivälliselle. Rehtori aikoo jakaa eilisillan tietokilpailun palkinnot.’’
’’Käskystä’’, James sanoi armeija tyyliin ja lähti marssimaan Siriuksen kanssa rytmissä takaisin sisään.
Suuri sali oli rauhallinen verrattuna edelliseen iltaan. Siellä ei ollut merkkiäkään edellisillan juhlista, jotka olivat onneksi pysyneet hallinnassa. Oppilaat rupattelivat huolettomasti keskenään ja istuskelivat raukeina omissa tupapöydissään. Luihuisten pöydästä ei kuulunut ainuttakaan ivahuutoa, sillä kukaan ei jaksanut vaivautua toisten mielten pahoittamiseen. Oikeastaan kaikki oli epänormaalin ystävällisiä.
’’Olisi niin kiva jos joka päivä olisi yhtä ystävällismielinen’’, Lola huokaisi toiveikkaana. Hän käveli Remuksen vierellä, mutta ei pitänyt tämän kädestä kiinni. He eivät vieläkään olleet kertoneet kellekään, että seurustelivat.
’’Toivo sinä vain mahdotonta’’, Peter mutisi ja katseli luihuisia. Usean kasvoja rumensi halveksuva ilme tai muuten vain nyrpeä olemus, vaikka pitivätkin suunsa kiinni. Peter mietti kuinka vaikea joidenkin oli pitää itsensä kurissa ivahuudoilta.
’’He näyttävät jotenkin säälittäviltä’’, Kelly sanoi Peterin takaa.
’’Jep’’, Peter vastasi ja vilkaisi Kellyyn nopeasti. Tyttö näpräsi hiuksiaan hajamielisesti ja käveli eteenpäin.
’’Istutaanko tähän?’’ Chelly kysyi ja osoitti lähellä opettajien pöytää olevia vapaita paikkoja.
’’Ei täällä muuallakaan taida paikkoja olla, joten kyllä’’, James sanoi kohauttaen olkiaan. Hän istui Lilyn ja Siriuksen väliin. Muutkin istuutuivat molemmin puolin pöytää. Ystäväporukan keskuudessa oli hetken hiljaista.
’’Väsyttää’’, Sirius mutisi ja nojasi käsiinsä.
’’Jep’’, James toisti ja nojasi Siriuksen olkaan.
’’Mones päivä tänään on?’’ Chelly kysyi Siriuksen oikealta puolelta.
’’Toinen’’, Lily vastasi.
’’Voi ei! Kohta on joulu enkä ole ostanut vielä yhtään lahjaa!’’ Chelly huudahti ja oikaisi selkänsä.
’’Älähän riehu siinä. Vielä on rutkasti aikaa’’, Sirius sanoi voipuneena, ’’tuosta tulikin mieleen, mitä toivotte lahjaksi? Olen tunnetusti maailman surkein keksimään lahjoja, joten saatte itse kertoa jonkun toiveen.’’
’’Minullekin voi sitten ilmoittaa toivomuksiaan’’, James toisti.
’’Yäk, huomenna alkaa taas koulu’’, Kelly mutisi vaihtaen puheenaiheen.
’’Jep, en ole tehnyt vielä edes läksyjä. Viime viikolla en ehtinyt tehdä ainoitakaan läksyjä, koska piti valmistella joulutansseja niin tiiviisti. Pelottaa mennä tunneille kun en tiedä yhtään missä mennään’’, Lily huokaisi ahdistuneena ja ajatteli kirjapinoa, joka odotti makuusalissa. Toisaalta, hän voisi vedota oppilaskunnan aiheuttamaan työtaakkaan, jolloin hän hyvällä tuurilla saattaisi saada vapautuksen edellisviikon läksyistä. Ainahan sitä saattoi yrittää. Tosin, taikajuomista oli turha yrittääkään saada vapautusta, sillä professori Zieljona ei ikimaailmassa antaisi anteeksi unohtuneita läksyjä. Ennemminkin hän sanoisi rakastavansa työtään kuin armahtaisi ainoatakaan oppilasta.
’’Kyllä sinä niistä selviät. Olet ennenkin onnistunut tekemään kaikki ajallaan, joten miksi se ei onnistuisi myös nyt?’’ James sanoi lohduttavasti. Lily punastui hieman.
’’No kun, minua ei oikein huvita tehdä läksyjä’’, hän mutisi ja puna syveni hänen kasvoillaan.
’’Hah! Lily Evans ei jaksa tehdä läksyjään!’’ James huudahti voitonriemuisena ja sai murhaavan katseen Lilyn suunnalta. ’’Miksi et sitten vai jätä niitä tekemättä? Ei ole paljoa omaatuntoa vaatinut minulta jättää läksyjä tekemättä, ja ihan hyvin olen silti pärjännyt. Voin vaikka auttaa selitysten keksimisessä.’’
Lily naurahti. Oli totta, että James pärjäsi ihmeen hyvin koulussa ja oppi asiat, vaikkei vaivautunut tekemään läksyjään.
Kaikkien oppilaiden saavuttua saliin, ruoat ilmestyivät. Vaikka edellisenä iltana olikin ollut hieno juhlaillallinen, oli sinäkin päivänä tarjolla hieman juhlavampia ruokia kuin tavallisella kouluviikolla. Kelmit juttelivat ja nauroivat syömisen lomassa, ja Chelly, Lola, Kelly ja Lily keskustelivat joululahjoista ja tulevasta lomasta.
’’Minua ei huvittaisi mennä ollenkaan kotiin jouluksi’’, Chelly huokaisi ja tökki perunoitaan. Lily nyökkäsi vieressä ollakseen samaa mieltä.
’’En kestä Petunian nälvintää. Ja muutenkin. Haluaisin viettää tämän joulun teidän kanssanne. Tiedä missä kukin olemme vuoden päästä ja silloin on jo liian myöhäistä’’, Lily sanoi.
’’Niinpä, sinä ja James olette jo varmasti siihen mennessä naimisissa ja vietätte joulun kahdestaan. Meillä muilla on jo varmaan myöskin oma elämämme ja saatamme asua missä päin maailmaa tahansa’’, Lola sanoi ja heilautti haarukkaansa sattumanvaraisesti. ’’Vai mitä James?’’
’’Häh, niin mitä?’’ James kysyi pöllämystyneenä ja haukkasi perunaa.
’’Että vuoden päästä sinä ja Lily olette jo naimisissa’’, Lola sanoi ja virnisti perään. Hän oli arvannut Jamesin reaktion. Poika meinasi tukehtua perunaansa ja Sirius joutui hakkaamaan häntä selkään.
’’Älähän nyt kiirehdi asioiden edelle’’, James köhisi ja joi mehuaan. Naimisiin Lilyn kanssa? Mistä ihmeestä hän saisi kerättyä niin paljon rohkeutta, että saisi toimitettua edes kosinnan!
’’Lola’’, Lily torui punaisena, ’’mikä saa sinut päättelemään, että minä ja James oltaisiin vuoden päästä jo naimisissa? Hyvä että ollaan edes seurusteltu kahta kuukautta!’’
’’Lilyllä on hyvä pointti’’, James kannatti.
’’No, teillä menee jo niin hyvin ja en usko että sinä jaksat odotella kovinkaan kauan kosinnan kanssa’’, Lola sanoi olkiaan kohauttaen. James naurahti vaivatuneesti ja kääntyi taas Siriuksen puoleen näyttämättä tytöille kauhistuneisuuttaan. Lily mietti ajatusta naimisiin menosta Jamesin kanssa. Avioliitto sellaisen ihmisen kanssa, jota on vihannut lähes puolet elämästään? Ei hassumpi ajatus.
’’Väli-ilmoituksena sanoisin, että jokainen joka haluaa tietää ketkä voittivat eilisen tietokilpailun, jäävät odottamaan saliin ruokailun jälkeen’’, Dumbledoren ääni kuului opettajien pöydästä. Professori näytti syöneen jo ateriansa. Remuksesta tuntui kuin kaikki hänen ympärillään laittoivat yhtäkkiä nelosvaihteen päälle, sillä kaikkien lautaset tyhjenivät ennätysvauhtia. Jälkiruoatkin katosivat nopeasti ja viimein kultalautaset pyyhkiytyivät tyhjiksi.
’’No niin’’, Dumbledore sanoi noustuaan seisomaan, ’’ilahduttavan moni jaksoi osallistua eilisiltana järjestettyyn tietovisaan. Nyt on sitten vuorossa oikeat vastaukset ja jouluisen maistuvat palkinnot, jotka arvotaan kaikkien vastanneiden kesken!’’
’’Mitähän ideaa tässä kisassa oli, jos palkinnot arvotaan kaikkien kesken’’, Sirius mietti ääneen, ’’ihan hyvin olisin voinut mennä kirjoittamaan lappuun vaikka McGarmiwa, menetkö naimisiin kanssani jos kuljen pitsialkkareissa koko loppuvuoden.’’ Chelly naurahti ja tökkäsi poikaystäväänsä kylkeen, jotta tämä olisi hiljaa.
’’No niin, vastaukset tulevat kysymyksineen tänne takaseinälle’’, Dumbledore sanoi ja heilautti taikasauvaansa. Hopeanhohtoiset kirjaimet muodostivat takaseinälle kysymykset ja niiden vastaukset.
Jouludiskon tietovisa:
1. Kuinka monta pistettä Sirius Musta ja James Potter ovat vieneet Rohkelikon tuvalta?
- 5161 pistettä
2. Kuka johtaa Tylypahkan jälki-istuntoennätystä?
- Professori Albus Dumbledore
3. Kuka koulun opettaja on joutunut jästien putkaan selvittämään päätään liiallisen juhlinnan takia?
- Professori Minerva McGarmiwa
4. Kuinka monta kaljuunaa professori Dumbledore voitti matami Rosmertalta heidän lyödessään vetoa siitä, milloin Lily Evans ja James Potter päätyvät yhteen?
- 20 kaljuunaa
5. Kuinka monta vuotta Evora on kirjoittanut tätä ficciä saamatta sitä vieläkään yli puolen välin?
- Kaksi ja puoli
Moni nauroi katketakseen kolmannen kysymyksen vastaukselle. James vilkaisi nauraessaan kyseistä opettajaa ja näki tämän kasvoilla huvittuneen, järkyttyneen ja happaman ilmeen sekoituksen. Professori ei ilmeisesti tiennyt nauraako vai itkeäkö. Monet vislasivat myös samaiselle kysymykselle ja jokainen vislaus sai McGarmiwan kasvoille nousemaan yhä syvemmän punan. Oliko tämä professorin uskottavuuden loppu? Sitä se ainakin Siriukselle tiesi, sillä nyt heidän tuvanjohtajallaan ei ollut mitään oikeutta valittaa siitä, että Sirius oli joskus tullut krapulassa tai pienessä hiprakassa hänen tunneilleen. Ja jos joskus vastaisuudessa kävisi vielä näin, Siriuksella olisi ässä hihassaan, eikä hän pelkäisi käyttää sitä. Oppilaiden aikansa metelöityä Dumbledore otti jälleen puhevallan.
’’No niin, suoritan arpomisen. Lipukkeet on jaoteltu tupien mukaan, joten jokaisesta tuvasta otan yhden voittajan nimen. Ensimmäisenä Puuskupuh’’, Dumbledore sanoi ja työnsi kätensä tummanviolettiin noidanhattuun. Hän veti esiin pergamenttiliuskan ja luki: ’’Laura Cox!’’ Laura, joka näytti olevan viidesluokkalainen, nousi pöydästä ja kipitti hakemaan palkintonsa. Palkinto oli puinen kori, jossa oli läjäkaupalla piparkakkuja, joulutoffeeta ja joulusimaa.
’’Ooh, tuo kelpaisi minullekin!’’ Sirius huudahti ja katsoi silmät kiiluen koria, jota Laura kantoi omaan tupapöytäänsä.
’’Pysyhän housuissasi’’, Chelly sanoi ja otti kiinni Siriuksen paidan selkämyksestä, ettei poika vain lähtenyt jahtaamaan viatonta voittajaa.
’’Onnittelut neiti Coxille! Ja sitten on vuorossa Luihuinen!’’ Dumbledore sanoi hymyn paistaessa hänen silmistään. ’’Ja Luihuisesta voittaa… Adrian Hawkins!’’ Adrianin jälkeen vielä Rohkelikon (Sarah Spezia) ja Korpinkynnen (Eri Tokunaga) voittajat kävivät hakemassa itselleen samanlaiset joulukorit. Arvonnan jälkeen jokainen lähti omaan tahtiin pois salista.
Viikko kului nopeasti. Seuraavana viikonloppuna koko Kelmiporukka ja tytöt menivät hankkimaan itselleen, perheilleen ja toisilleen joululahjoja. Se ei tosin ollut kovin viisasta, sillä oli vaikea saada ostettua mitään ilman, että lahjan saaja sai jotain vihiä siitä, mitä tälle ostettiin. Jälleen uuden kouluviikon alkaessa saattoi selvästi aistia, että elettiin joulunalusaikaa. Viimeisetkin joulukoristeet saapuivat tupiin ja käytäville. Haarniskat saivat tonttulakit ja parrat, ja maalauksiin liitettiin myös jotain jouluista. Kotoisa pipareiden tuoksu levisi iltaisin oleskeluhuoneisiin, sillä kotitontut toivat joka ilta uunituoreen piparikorin tuvan oppilaiden nautittavaksi. Korit tyhjenivät tosin huimaa vauhtia.
Joulukuun yhdeksäntenätoista päivänä tuvanjohtajat keräsivät nimilistan oppilaista, jotka aikoivat jäädä viettämään lomaa koululle. Samaisena päivänä James sai isältään kirjeen.
Rakas James,
Et ole muistanut kirjoittaa minulle sitten äitisi kuoleman. Mitä sinulle yleensäkään kuuluu? Tuntuu kuin olisit etääntynyt tämän syksyn aikana. Tai sitten se johtuu siitä, ettei minulla ole muuta seuraa kuin pihalla kuljeksivat oravat ja peurat.
Pää syy sille, miksi kirjoitan, on kuulumisten tiedustelujen lisäksi kysyä, tuletko kotiin jouluksi? En millään haluaisi viettää joulua yksin. Olin ajatellut, että olisi kiva pitää pienet joulujuhlat (tarkoittaen lähimpiä ystäviä ja sukulaisia) . Voisit kutsua ystäviäsi viettämään juhlaa. Kiva saada jotain eloa tähänkin pytinkiin. Kirjoita vastaus mahdollisimman pian ja ilmoita myös ystäviesi lukumäärä, että osaan varata kaikille tarpeeksi ruokaa. Jos nyt siis olit ajatellut tulla kotiin ja muistaa vanhaa ja raihnaista isäpappaasi. Ymmärrän kyllä, jos et halua kotiin. Nyt kun sinulla on Lily ja kaikkea, niin ei olisi ihme jos haluat viettää joulun koululla. Kaiken lisäksi tämä on viimeinen mahdollisuutesi nauttia Tylypahkan joulusta.
Olettaen, että tulet kotiin jouluksi ja tuot juhliin muutaman ystäväsi, olisin kovin iloinen jos auttaisitte minua joululeipomusten kanssa. Kuten tiedät, jos minut päästää keittiöön ei seurauksena voi olla mitään muuta kuin pellillinen hiiltyneitä pipareita ja karrelle palaneita joulutorttuja höystettynä lässähtäneellä täytekakun pohjalla. Nyt kun äitisi ei ole enää häärimässä jouluruokien parissa, tuntuu kuin koko joulumieli olisi häipynyt koko talosta. Toivon todella, että joulujuhlat piristävät ja tuovat joulutunnelman takaisin.
Olin aivan unohtaa Siriuksen! Mitäs hänelle kuuluu? En ole onneksi saanut ainuttakaan räyhääjää hänen takiaan. Kummallisen rauhallisesti olette eläneet tämän syksyn. Se varmaan johtuu siitä, että olet löytänyt tyttöystävän, joka osaa pitää sinut aloillasi. Siitä tulikin mieleen, joko Sirius on kasvanut edes sen vertaa, että on lopettanut tyttöjen pyörittämisen?
Vastaathan pian!
Isä
’’Ja totta helkkarissa mennään kotiin!’’ Sirius huusi Jamesin korvaan. Hän oli lukenut kirjeen ystävänsä olan yli ja tuuletti nyt railakkaasti keskellä oleskeluhuonetta. ’’Party, party! Sirius, the partyboy!’’
’’Rauhoitu nyt vähän’’, James nauroi ja löi Siriuksen tarjoaman ylävitosen. ’’Kutsu muut koolle niin kysyn heiltä, haluaisivatko he tulla meille.’’
’’Ja sillon läks’’, Sirius sanoi ja juoksi saman tien makuusalien portaisiin. Pian pieni joukko saapui oleskeluhuoneeseen.
’’Mikä on niin tärkeää, että jouduin keskeyttämään iltatoimeni?’’ Chelly murisi ja seisoi kädet puuskassa. James nousi ylös nojatuolista ja kertoi asiansa.
’’Mikäs siinä’’, Kelly sanoi oitis ajattelematta sen enempää. Kyllä hänen perheensä pärjäisi sen joulun ilman häntäkin.
’’Äitini ei kyllä tykkää, mutta olen jo aikuinen, joten voin päättää missä vietän jouluni’’, Lola virnisti. Lily mietti hetken. Toisaalta hän halusi kotiin, mutta toisaalta olisi niin ihana viettää joulu ystävien ja Jamesin kanssa. Ehkä hänen äitinsä antaisi anteeksi, jos hän ei olisi kotona sinä jouluna.
’’Minä ainakin tulen. En tosiaan halua mennä masentelemaan kotiin’’, Peter tuhahti.
’’Sama täällä’’, Remus toisti ja vilkaisi salaa Lolaa, joka hymyili leveästi.
’’Entä sinä, Lily?’’ James kysyi ja katsoi tyttöystäväänsä. Joulu olisi pilalla, jos hän ei saisi viettää sitä Lilyn kanssa.
’’Enköhän minä voi tulla’’, Lily sanoi hymyillen. Hänen täytyisi tosin kirjoittaa kotiin ja ilmoittaa, että ei tulisi ainakaan aattona tai joulupäivänä kotiin.
’’Se on sitten sillä selvä’’, James sanoi hymyillen ja kaivoi koululaukustaan pergamenttia ja sulkakynän kirjoittaakseen vastauksen.
Moi isä!
Ilouutiset! Me kaikki (Sirius, Remus, Peter, minä, Lily, Lola, Kelly ja Chelly) olemme tulossa meille jouluksi! Joten varaa kasapäin ruokaa, koska tiedät miten paljon minä ja Anturajalka syömme! Ja Anturajalasta puheen ollen, hän on VIHDOIN vakiintunut! Ainakin väliaikaisesti. Tuossa nimilistassa mainitsemani Chelly on Siriuksen tämän hetkinen heila. Chelly on yksi Lilyn parhaista ystävistä Lolan ja Kellyn lisäksi. Sanonpahan vain, että Chelly ja Anturajalka ovat kuin luodut toisilleen! Molempien jutut eivät ole sieltä fiksuimmasta päästä, kuten arvata saattaa.
Anteeksi siitä, etten ole kirjoittanut kuin kerran tänä syksynä. Aika on mennyt todella nopeasti kun on ollut oppilaskunnan juttuja ja läksyjä ja kaikkea. Tuntuu kuin vasta eilen olisin tullut takaisin kouluun. Mutta nyt jouluna ehdimme jutella varmasti kaiken mitä vain on tarvis.
Jouluvalmisteluista vielä sen verran että kysyin tytöiltä, josko he halaisivat tehdä ruoat ja leipomukset, ja he suostuivat ilomielin! Onhan mummi tulossa? Hän voi varmasti auttaa tyttöjä keittiössä. Olitko muuten suunnitellut uudeksi vuodeksi mitään juhlia? Olisi kiva viettää sitä isommalla porukalla, jos joulu on pienen piirin kesken.
Nähdään ensi tiistaina!
James
Tiistaiaamuna kahdeskymmeneskolmas joulukuuta kahdeksikko seisoi Tylyahon juna-asemalla monien muiden oppilaiden kanssa. Suurin osa oli jälleen päättänyt lähteä jouluksi kotiin. Lumen peittämällä asemalaiturilla sai olla tarkkana, ettei astunut toisten varpaille, tai rullannut matka-arkun kanssa jotakuta kumoon. Lily seisoi Jamesin kainalossa leveä hymy huulillaan. Ensimmäinen joulu ihka-aidon poikaystävän ja parhaimpien ystävien kanssa. Parempaa saattoi vain kuvitella. Lily oli aivan varma, että tästä tulisi paras joulu ikinä.
--
Kommenttia saa laittaa ;> Ja vielä kerran: Ihanaa joulua kaikille <3
ps. tämä oli betaamaton, koska ajattelin antaa lomaa ahkeralle betalleni :) Virheistä siis valitetaan minulle.
-
Evora, et olisi parempaa joululahjaa antaa!!
Aaaah aivan ihanan mahtavaa, että Lilykin menee Pottereille jouluksi ^^
Hahahaaa uudenvuoden pippalot, hhmmm mitäköhän siel tulee tapahtumaan :D
Mut heii kiiiitoksia ja hyvää joulua ^^
♥ Minnahh
-
Mahtava piristys näin jouluaattoon! Tai no jos katsoo kelloa, eihän enää ole joulu-aatto, mutta melkein.. :)
Aivan ihana luku, itellekkin tuli semmonen joulufiilis, pääsis kelmien ja tyttöjen mukana ;)
JA huomasin virheen, ehkä:
Ilouutiset! Me kakki (Sirius, Remus, Peter, minä, Lily, Lola, Kelly ja Chelly) olemme tulossa meille jouluksi! Joten varaa kasapäin ruokaa, koska tiedät miten paljon minä ja Anturajalka syömme!
Olisikohan tarkoitus lukea me kaikki? :)
Kerrankin pääsee pätemään, normaalisti en huomaa virheitä.. ^^
Mutta aivan ihana tykkäsin paljon ! :) jatkoa taas :)
themarauders
-
Mahtavaa :D
Ihana et Jamesin isä kirjotti sille. En ees enää muistanu et sen äiti on kuollu :( Pitääpä lukee tää näinä joululomapäivinä uudelleen :D
Hyvä et James ja Lily on yhes :D Ja onneks ne kaikki menee Pottereille :D
Kiitos. Sorry, tästä tuli vähän lyhyt
Hyvää joulua :D
<3
-
Remus ja Lola ovat niiiin söpöjä yhdessä! <3333<3
Minäkin olin unohtanut jo, että James äiti on kuollut! :o Mutta kiva, kun kaikki menevät nyt jouluksi Pottereille. Toivottavasti niissä juhlissa on draamaa luvassa :D ;)
Minusta oli hyvä, kun kukaan päähenkilöistä ei voittanut siinä arvonnassa. Se olisi ollut jotenkin liian...arvattavissa :)
McGarmiwa jästiputkassa! *reps*
Virheitä en huomannut, mutta en niihin kyllä muutenkaan kiinnitä homiota..... (paitsi jos niitä on todella paljon)
Mutta toivottavasti ehdit kirjoittaa edes jonkin verran jatkoa nyt loman aikana! n____n
-
Kiitos kaunis kommenteista <3
minnahh: Eipä kestä ;) hyviä myöhäisiä jouluja ja ihanaa uutta vuotta :D
themarauders: Joo, olihan tuo virhe :D Silmät ristissä tätä sillon joskus betailin ite nii helposti tuollainen virhe jää näkymättömiin :p kiva että tykkäsit <3 Nii ja sinullekin, hyvää uutta vuotta ;)
NeitiMusta: Joo, tässä oli aina välillä niiiiiin pitkiä taukoja, että voit olla varma ettet ollut ainoa, joka unohtelee asioita, joita tässä on tapahtunut :D siitä saan syyttää ihan itseäni. Mutta nyt teen uuden vuoden lupauksen (jonka todellakin aion pitää!) että lisään tätä aina vähintään kerran kuussa :> Hyvää uutta vuotta!
Lilah: Ah, sinun pitkiä kommentteja on aina kiva lukea! Oho :O on mahtanut olla surkeat joululahjat jos tämä kerta oli paras :D noei, itse olen ihan tyytyväinen tähän lukuun myös. Mutta siis kiva että piristi :) Totta, mun tyyli on aika vaaleanpunainen x> Ehkä pitäis vähän vähentää sitä välillä. Mutta siirappia on vain niin ihana kirjoittaa :D Joo, sen kirjen olikin tarkoitus olla haikea ja vähän valittava/sääliä kerjäävä. Hyvä että onnistuin siinä :D Kiitti kommentista ja hyvää uutta vuotta <3
Luthien: Kiitos kommentista! Hyvää uutta vuotta sinullekin ;> <3
Mahtavaa! Lisää kommenttia saa laittaa jos on vaivautunut lukemaan :)
Yhteisesti kaikille, räiskyvää uutta vuotta!
Ev
-
Remus ja Lola saatiin siis viimeinkin yhteen ;D
Kiva kun Kelmit ja tytöt lähtee vähän piristämään Jamesin isää, toivottavasti se ei oo ihan masentunu :/ mutta tästähän saadaan sitten tällästä mukavaa kelmisekoilua kun ne menee sinne :D tai siis kyllähän sä siitä varmasti kirjotat ku ne menee sinne.
Eli toivottavasti laitat pian uuden luvun että saan taas lukemista :D
Mya
-
Uusi kommentoija ilmoittautuu. Minusta tämä on taatusti yksi parhaimmista kelmificeistä mitä olen ikinä lukenut. Tosi kivaa, ett jokainen "löysi" toisensa. Minusta jokainen sopii toiselleen tosi hyvin, varsinkin Lola ja Remus ;)
Tykkään kirjoitustyylistäsi, se on musta ainakin sellasta sujuvaa jne. eikä kirjoitusvirheitäkään löytyny kovinkaan paljon.
Kiva tietää, mitä tapahtuu, ku koko porukka menee jouluks Pottereille. Odottelen edelleen innolla jatkoa, toivottavasti sitä tulee pian :D
-
Peter nousi sängystään ja käveli lipastolle. Hän avasi alimman laatikon, joka paljasti sisällökseen sekalaisen määrän kiviä, keppejä, rikkonaisia sukkia ja räjäytettyjä lemupellettejä. Jossain kaiken tämän roinan alla oli myös kaksi ikivanhaa ja ruostunutta kattilan kantta, joita Kelmit olivat joskus ennen muinoin käyttäneet kepposissaan. Peter löi kannet yhteen ja ääni kuulosti samalta kuin joku olisi lyönyt jättimäistä kongia kylpyhuoneessa.
’’Jumalauta minä tapan sinut kuka ikinä oletkaan!’’ Siriuksen ääni karjui. Yhden sängyn verhoja riuhdottiin sivuun, mutta Sirius juuttui niihin kiinni ja kirosi vielä lisää. Viimein, kun hän selviytyi eroon verhoista, hän nousi lattialta taikasauva ojossa. ’’Keholeijus!’’ hän loitsi. Läpikuultava valosuihku hipaisi Peterin nilkkaa, mutta ei nostanut häntä ylösalaisin ilmaan.
’’Huomenta’’, Peter sanoi ja väisti uutta loitsua täpärästi.
’’Oletko sinä mielenvikainen vai etkö muuten vain tajua, että minulla on krapula!?’’ Sirius ulvoi ja sohi sauvallaan sinne tänne. Sauvan päästä purkautui muutama punainen kipinä, jotka sytyttivät maassa retkottavat, pölyiset verhot tuleen. Siriuksen manatessa ja sammuttaessa tulipesäkettä, James nousi ylös ja siirtyi Peterin viereen seuraamaan tilannetta.’’Mitä sinä oikein yrität?’’ James kysyi ja katsoi Siriuksen touhuja.
’’Etkö muka näe että sammutan tulipaloa’’, Sirius ärähti ja sai taltutettua tulen, ’’olen niin helvetin kuumapakkaus, että verhotkin roihahtavat tuleen pelkästä katseesta.’’
’’Olisikin noin’’, James naurahti ja löntysti takaisin sängylleen. Hän vilkaisi Remuksen sänkyä ja sai yllättyä. ’’Hei, tiedättekö missä Kuutamo on?’’
’’On ollut vähän muuta tekemistä, niin en ole ehtinyt kaitsemaan meidän pikku susivauvaa’’, Sirius murisi ja potki lattialla lojuvia vaatteitaan. James kohautti olkiaan ja alkoi vaihtaa päivävaatteita.
Oli pakko tulla laittaa tää :D Nauroin tälle niin paljon :D
Sirius oli niin sulonen :D
tänks.
NeitiMusta
<3
-
jihiiii !
sain nyt vasta luettua uusimmat 2 jatko-osaa. Etpäs ole ainoa kiireinen. (:
Aivan mahtavia oli kyllä ! Disco oli tosi kiva. :--D Nuo tietokilpailu kysymykset oli hauskoja, varsinkin tuo viimenen. Onko sulla tosiaan noin kauan mennyt? oohhoh. :f sen on ollu arvoistakin.
noh, jatkoa? (:
-
Oi, nämä kaksi viimeisintä lukua ovat ihania<3
Uu, Sirius ja James strippaamassa *kuolakuola*
Noin, nyt kun pakollinen ihkuttaminen on suoritettu, niin siirrytään oikeaan palautteeseen. Pidän tavastasi kirjoittaa, ja juonenkäänteet ovat mukavia. Lilyn ja Jamesin riita oli turha, mutta ihanaa, miten päätit sovittaa sen :) James laulamassa karaokea, nam. Kuvailet hyvin kaikkea, etenkin tunne- ja tunnelmakuvaukset ovat mielestäni erittäin onnistuneita. Juoni kulkee mukavasti eteenpäin, ja tätä on mukavaa lukea. En malta odottaa lukua niistä joulujuhlista
-
Tiedän kyllä, että tämä on kinumista, mutta milloin oikein jatkat? ;D
-
Ah ihanat ootte laittanu kommenttii <3 Jatkon tulosta sen verran että sain läppärin joululahjaksi (VIHDOIN! ei tartte enää kestää mun pöytäkonetta joka valehtelematta kaatuu joka kuukaus) ja tähän tarvii Wordiin sellasen jännän product key jutun, että se toimii kunnolla. Niin sitä odotellessa sitten ;> Mutta luulen että saan sen tässä ihan lähiaikoina, joten jatkan heti kirjoittamista, kun saan sen :)
Ev
-
Sehän on hyvä juttu.
Olen äärimmäisen kärsimätön, mutta nyt vähän helpotti, kun selvisi, että jatkoa on tulossa ;D.
Toivottavasti teet sen pian ;)
-
Oijoijoijoijoijoij! <33 Voi kuvitella Siriuksen kaikissa noissa tilanteissa <33 Ja Remuksen järkeilemässä. Kirjotusvirheitä toki oli, mutta ei niillä viitsi tätä ihanaa fikkiä latistaa, koska enimmät olivat vain yhdyssana virheitä. <3 Oli oikein taivaallista tekstiä, ja lisääkin kelmificcejä kelpais mulle, ja varmasti muillekkin! <33 Olen hyvin mielissäni ;) <33 Kiiitoooooss <33
(Rakentava leikkii piilosta...)
-PiKi kiittää ja kumartaa, ja pahoittelee että ei ole lukenut tätä vasta kuin nyt.- <3
-
oih hyvä luku oli jälleen kerran (:
jatkoa odottelen (:
~nuuhku
-
Anteeks ku taas kesti... minusta ei sitten ilmeisesti ole kirjoittamaan nopeaan tahtiin tätä! Aina venyy ja venyy... mutta nyt sentään ei mennyt melkein puolta vuotta kuten viimeksi :D No siis, tämä on aika huono luku vuoden aikaan nähden, koska joulu oli ja meni, mutta muuten olen ihan tyytyväinen tähän. Sitten huomautuksena että tätä ei ole betattu (paitsi itse olen lukenut läpi ja yritin syynätä virheet pois mutta niitä varmasti jäi sinne). Sitten myös toinen huomautus että Wordini on englannin kiellä eikä se ilmoita jos sana on ihan päin kuusta, joten siellä saattaa olla jotain variaatioita ihan tavallisista sanoista :D Kirjaimet lähinnä saattaa olla sekaisin, mutta tuskin mitään sen kauheampaa :) Kiva olisi sitten taas tietää mitä mieltä olitte :)
18. Joulun taikaa, rakkauden aikaa
Kahdeksan ihmistä seisoi lumella kuorrutetun hirsitalon pihaportilla. Kapea polku johti talon ovelle, jossa oli joulukranssi. Talon jokaisessa ikkunassa oli joulukyntteliköt, jotka hohtivat lämpöisesti kaiken lumen keskellä. Etuovi aukeni ja vanha mies juoksi pihapolkua kahdeksikkoa kohti.
’’Tervetuloa!’’ mies huusi. Kaksi kahdeksasta ihmisestä tiputti laukkunsa ja matka-arkkunsa maahan ja juoksivat miestä vastaan kummatkin halaten tätä.
’’Mukava nähdä, Sirius’’, vanha mies sanoi ja läimäisi kevyesti pitkähiuksista poikaa selkään, ’’samoin sinua, James!’’
’’Isä, olet harmaantunut’’, James töksäytti ja virnisti perään.
’’Mukava kuulla tuollainen kommentti heti ensimmäisenä’’, herra Potter vastasi ja virnisti identtisesti, joskin kasvot taipuivat virneeseen hivenen eri tavoin, koska miehen kasvot olivat vanhemmat. Vanhempi Potter hoksasi loput kuusi seisomassa epämääräisessä rykelmässä porttien välissä. ’’Ah, ja siinä ovat Remus, Peter ja Lily! Ilahduttavaa, että tekin pääsitte. Mutta teitä kolmea minä en vielä tunnekaan’’, herra Potter sanoi ja hymyili leveästi kätellen Kellyä, Lolaa ja Chellyä, ’’olen Jamesin isä, Stefan Potter. Voitte kutsua minua ihan etunimellä. Herra Potter kuulostaa turhan viralliselta ja tuo vain työt mieleen.’’ Tytöt kättelivät ja esittelivät itsensä vuoron perään.
’’No, ei nyt jäädä tänne ulos paleltumaan! Sisällä on lämmintä kaakaota’’, Stefan sanoi ja hoputti kaikkia lähtemään sisälle. James huomasi isässään selvää ja aitoa ilahtuneisuutta. Tämä oli varmasti odottanut pitkään, että talossa olisi muutakin elämää kuin seinäkellon tikitys. Sirius ja James tarttuivat uudestaan matka-arkkuihinsa ja lähtivät johdattamaan muut kohti sisätilojen lämpöä.
Kelly katseli ihastuksissaan ympärilleen. Lämmin eteinen houkutteli astumaan peremmälle taloon ja sen Kelly myös teki. Hän käveli eteiskäytävää eteenpäin katsellen samalla ympärilleen. Hänen oikeanpuoleisella seinällä oli portaat, jotka johtivat yläkertaan. Vasenta seinää koristi monet valokuvat, joissa kaikissa oli lähinnä James eri-ikäisenä. Löytyi seinältä myös perhepotretti, johon myös Sirius oli päässyt. Iloisesti hymyilevät kasvot kohtasivat Kellyn katseen ja kuvien henkilöt huiskuttivat iloisesti käsiään. Siriuksen kuva tosin vinkkasi silmäänsä ja antoi lentosuukon. Päästyään eteiskäytävän päähän Kelly huomasi tulleensa ruokailutilan ja olohuoneen välimuotoon. Vasemmalle katsoessaan hän näki houkuttelevan pehmeältä näyttävän kulmasohvan ja pörröisen, vaaleanharmaan maton. Puolipaneloituja seiniä riitti koko oleskeluhuoneen verran ja katsoessaan kulmasohvasta vielä hieman vasemmalle Kelly huomasi lämpimän takkanurkkauksen kahden nojatuolin ja kahvipöydän kera. Nojatuolien takana oli kirjahylly, jossa oli kirjojen lisäksi myös erilaisia kristallisia koriste-esineitä.
’’Isä! Et ole koristellut täällä ollenkaan! Ei ihme jos joulutunnelma on kadoksissa’’, James huudahti tultuaan hänkin eteiskäytävästä pidemmälle. Toisin kuin Kelly, James meni oikealle ja kohtasi heti pitkän mahonkisen puupöydän, johon mahtui ruokailemaan kaksitoista henkeä kerralla. Käännettyään katseensa pöydästä vielä vähän lisää oikealle, James tuli keittiöön. Tottunein askelin hän asteli ruokakaapille ja kaivoi sieltä kermakaljapullot jokaiselle.
’’James, ruokapöydällä on kaakaota teille kaikille. Äläkä muutenkaan ota niitä, koska ne on tarkoitettu huomiselle’’, Stefan sanoi ja viittasi ruokapöydälle. James laittoi kermakaljapullot takaisin kaappiin ja tarkemmin katsottuaan hän näki siellä myös kolme pullollista joulusimaa ja punaviiniä.
’’Ja niistä koristeluista’’, Stefan sanoi, ’’en millään löytänyt koristelaatikoita. Äitisi on piilottanut ne aika taitavasti, etten sanoisi.’’
’’Minulla on aavistus että ne ovat tuolla portaiden alla olevassa komerossa’’, James mietti ja joi kaakaotaan.
’’Mm, James? Minne voimme viedä tavaramme?’’ Lily kysyi. Kaikki muutkin olivat tulleet eteisestä pois ja joivat nyt kaakaoitaan, kukin jossain päin oleskelutilaa. Sirius röhnötti sohvalla Chelly kainalossaan. Remus istui keittiönpöydän ääressä Peterin ja Lolan kanssa ja Kelly oli mennyt Lilyn kanssa istumaan takan edessä oleville nojatuoleille.
’’Viekää ne yläkertaan. Voitte jättää sitten tyhjät matka-arkut siihen oleskelutilan vieressä olevaan komeroon’’, Stefan vastasi poikansa puolesta. ’’Ja ylhäällä on muuten kaksi vierashuonetta. Tytöt voivat majoittua toiseen ja pojat saavat survoutua Siriuksen ja Jamesin huoneeseen. Toinen vierashuone on varattu äidilleni ja parille ystävälleni.’’
’’Selvä’’, Lily vastasi hymyillen.
’’Noh, menikö matka hyvin?’’ Stefan kysyi säteillen ja istui nuorten seuraan. Kaikki mutisivat epämääräistä vastaukseksi, vain Sirius kertoi tarkemmin.
’’Kyllähän se. Tuntui vain että laatta lentää. Poimittaislinja ei ole kovin mukava vaihtoehto jos on juuri syönyt joulupuuroa’’, Sirius sanoi ja pahoinvoinnin häivähdys käväisi tämän kasvoilla. Stefan naurahti.
’’No, heti kun olette levänneet hetken ja juoneet kaakaonne, tarvitsen apuanne keittiössä ja koristelussa. Kuten näette, en ole tehnyt vielä mitään ja huomenna pitäisi olla kaiken valmista. Tulee siis hienoinen kiire, mutta onneksi meillä on taikuus apuna’’, Stefan sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Hän meni portaiden alla olevan komeron luokse ja hävisi sinne. Hetken pengottuaan hän löysi pölyisen pahvilaatikon, jonka päällä luki joulukoristeet. Hän kantoi komerosta kolme samanlaista laatikkoa ja aukaisi ne kaikkien nähden. Sisältä paljastui ikikuusenoksia, tekolumipurkkeja, misteleitä, joulupalloja ja –nauhoja sekä erivärisiä kynttilöitä. Oli laatikoissa myös jouluisia koriste-esineitä possuista joulupukkeihin.
’’Miksihän en tuolta älynnyt aiemmin katsoa? No, nyt ne löytyivät. Siitä sitten vain koristelemaan. Saatte käyttää mielikuvitustanne niin paljon kuin vain keksitte kaikkea. Taikuus on sallittua kaikissa mahdollisissa tilanteissa, mitä vain keksitte. Emme Meridan kanssa perustaneet paljoa taiattomalle joululle’’, Stefan sanoi ja haroi harmaita ja ohuita hiuksiaan.
’’Öh, isä. Oletko käynyt hakemassa edes joulukuusta?’’ James kysyi.
’’Ai niin tosiaan! Sehän minun pitikin hakea tänään. Muistin että minun piti tehdä jotain, mutta unohdin sen. Hyvä kun muistutit!’’ Stefan sanoi ja meni saman tien eteiseen pukemaan talvivaatteet päälle. ’’Kuka tulee mukaan?’’
’’Mitä jos lähdettäisiin kaikki porukalla päivällisen jälkeen? Jos koristeltaisiin nyt kaikki paikat ja tehtäisiin ruoka ja lähdettäisiin sitten? Olisi kiva kuljeskella metsässä tähtitaivaan alla’’, Lily ehdotti hymyillen ja kaivoi paksun hopeanauhan laatikosta ja laittoi sen kaulansa ympärille.
’’No tehdäänpä sitten niin’’, Stefan myöntyi ja laittoi kaulahuivinsa ja takkinsa takaisin oven viressä olevaan naulakkoon.
’’Meidän on pakko saada joulumusiikkia’’, Lola vaati huomattuaan gramofonin takan luona. ’’Onko teillä mitään joululevyä?’’
’’Vaimoni säilytti joulumusiikin koristeiden joukossa, joten luulisin niiden olevan täällä jossain’’, Stefan sanoi puheen muuttuen mutinaksi loppua kohden. Hän käänteli laatikoita ympäri ja löysi viimein kolme isoa ja mustaa levyä.
’’Tässä, ole hyvä.’’ Lola otti levyt vastaan ja luki niiden nimet.
’’Oi! Tämä on suosikkini!’’ hän huudahti ja laittoi yhden levyistä soittimeen. Hetken rätinän jälkeen alkoi Jingle Bell Rock. Musiikki sai kaikkiin eloa. Sirius tanssitti Chellyä ympäri huonetta kultanauha kaulansa ympärillä. Muut tanssivat yksinään ja yrittivät saada ikikuusiköynnöstä kiinnitettyä katonrajaan. Koko talon valtasi sinä silmänräpäyksenä iloinen joulutunnelma, jota kukaan ei olisi voinut pilata juuri sillä hetkellä.
’’Sirius!’’ Chelly kiljaisi kun Sirius kaatoi hänet pörrömatolle ja meni itse perässä tytön päälle.
’’Hei, te kaksi! Ei täällä muutkaan parit kuhertele keskellä lattiaa! Auttakaa meitä niin saadaan tämä ajoissa valmiiksi’’, Lola huudahti ja ripusti samalla mistelin oksaa eteiskäytävän päähän.
’’Miten niin parit? Tietääkseni täällä on minun ja Siriuksen lisäksi vain yksi pari. Vai tarkoitatko että joillakin on salasuhde keskenään’’, Chelly kysyi erittäin vihjailevalla äänellä katsoen Lolaa läpitunkevimmalla katseellaan. Lola piiloutui mistelin taakse, ettei hänen tarvinnut vastata. Remus pudotti kaksi isoa punaista koristerusettia sylistään, kun Chelly katsoi häntä pistävän tuimalla katseella. Remus ei vastannut katseeseen vaan kyykistyi nostamaan pudottamansa koristeet. Chelly katsoi Lolaa ja Remusta, molempia vuoron perään, ja ynnäsi yhteen yksi plus yksi. Hän henkäisi järkyttyneenä.
’’TE OLETTE YHDESSÄ!’’ hän kiljaisi innoissaan ja halasi Lolan keskivartaloa, koska Lola seisoi pienillä tikkailla ripustaessaan misteliä.
’’Älä tiputa minua täältä!’’ Lola älähti ja huojahti uhkaavasti. Remus ryntäsi ottamaan Lolan kiinni niin nopeasti kuin vain pääsi.
’’Te olette niin yhdessä! Milloin se tapahtui?’’ Chelly kiljui ja halasi nyt Remusta ja hyppi tasajalkaa.
’’Onko se totta?’’ Lily kysyi uteliaana tullessaan takan luota kädessään valkoinen joululiina, jonka kuvioina oli pipareita ja joulukelloja.
’’Oletko sokea vai sokea? TOTTA KAI HE OVAT!’’ Chelly kiljui innoissaan ja rutisti vuorostaan Lolaa.
’’Chelly, rauhoitu! Kyllä, me olemme yhdessä!’’ Lola myönsi ja irtautui Chellystä.
’’Kuutamo, senkin kettu. Et kertonut meille!’’ James huudahti ja läimäisi ystäväänsä selkään. Sirius ja Peterkin tulivat onnittelemaan ystäväänsä.
’’Mistä asti te olette olleet yhdessä?’’ Kelly kysyi hymyillen, ’’joulutansseista?’’
’’Jep’’, Lola hyrisi Remuksen kainalosta.
’’Minä TIESIN että sinulla oli joku!’’ Chelly sanoi riemuissaan.
’’No kesti kieltämättä aika kauan älytä, että se joku oli Remus’’, Lily sanoi virnistäen ja halasi Lolaa.
’’Mitäs täällä riemuitaan?’’ Stefan kysyi tultuaan takaisin alakertaan. Hän oli ollut hakemassa ullakolta joulukuusenjalkaa ja kuusenalusmattoa.
’’Lola ja Remus ovat yhdessä!’’ Chelly huudahti pitempiä ajatteluja pitämättä.
’’No sehän hienoa’’, Stefan sanoi hymyillen ja laski kantamuksensa alas, ’’mutta jatkakaahan koristelua. Minä teen ruoan.’’
’’Tuota, isä’’, James sanoi haroen hiuksiaan, ’’mitä jos tytöt tekisivät sen?’’
’’Miten niin?’’
’’No kun tuota… en oikein luota kokkaustaitoihisi’’, James sanoi virnistäen.
’’No mutta olenhan minä pärjännyt koko syksyn ihan omin avuin! Välillä tosin palanutta ruokaa joutunut syömään, mutta eihän sillä niin väliä’’, Stefan sanoi ja paineli keittiöön.
’’No se minua ehkä huolettaakin’’, James sanoi ja meni isänsä perässä, ’’anna tyttöjen tehdä ruoka.’’
’’No olkoon menneeksi’’, Stefan tuhahti, ’’mutta voi olla, että joudutte käymään kaupassa. Täällä ei ole muita kuin eineksiä.’’ Lily vilkaisi muita ja kurkkasi ruokakaappiin pienellä ennakkoluulolla. Ennakkoluulot olivat enemmän kuin oikeassa. Kaapista löytyi kermakaljojen, punaviinien ja joulusimojen lisäksi vain pölyttynyt keksipaketti, pari muropakettia, muutama valmisruokapaketti ja kaksi mehutölkkiä.
’’Öh, Stefan? En tahdo loukata tai mitään, mutta millä sinä oikein elät?’’ Chelly sanoi hiukkasen vaivautuneena katsoen iloisesti hymyilevää Stefania.
’’No tuota… vähän sillä mitä kaapista sattuu löytymään.’’
’’Tämän perusteella et siis millään’’, Lily sanoi ja paukautti kaapinoven kiinni.
Tytöt tarpoivat pakkasessa ja lumihangessa kohti kylän keskustaa, josta he löytäisivät supermarketin.
’’Ah, tästä joulusta tulee varmasti maailman paras’’, Chelly huokaisi ja ajatteli kaikkea sitä, mitä huominen toisi tullessaan. Lämmin tunnelma sisällä, villi tunnelma ulkona. Ystävät ja poikaystävä samassa talossa jouluaattona, parempaa ei saattanut löytää.
’’Niinpä, en olisi kestänyt olla kotona’’, Lily sanoi ja tunsi silti pienen piston sydämessään. Hän ei näkisi vanhempiaan jouluna ensimmäistä kertaa elämässään. Se olisi outoa ja uutta, mutta ehkä Jamesin läheisyys toisi jotain lohtua ikävään. Ainakin tähän asti James oli saanut vietyä Lilyn ajatukset muualle, kun hänellä oli ollut ikävä kotiin. Hengitys höyryten tytöt jatkoivat matkaa ja saapuivat pian pienelle torille, jonka keskellä oli joulukuusi. Tori oli täynnä pieniä myyntikojuja, joissa jokaisessa myytiin jouluherkkuja ja –koristeita. Torin laidalla oli kauppahalli, josta saattoi käydä ostamassa lähes kaikkea mitä saattoi keksiä.
’’Rakastan pieniä kyliä’’, Lola sanoi hymyillen ja katseli joulupullia kojujen pöydällä samalla kun he kävelivät torin halki kohti supermarkettia.
’’Onhan ne ihan kivoja, mutta asun ehkä mieluummin isossa kaupungissa’’, Chelly sanoi ja hymyili ystävällisesti eräälle myyjälle, joka kaupitteli ovikransseja ja joulukuusia.
’’Totta kai, siellähän on kaikki vaatekaupat ja muut virikkeet lähellä’’, Kelly virnisti.
’’No joo, mutta pienissä kylissä on ahdistavaa kun kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat. Ahdistaa vain ajatellakin kuinka juoruilijat kertovat juttuja eteenpäin saman tien kun he sen vain kuulevat’’, Chelly sanoi ja astui marketin ovesta sisään.
Puolen tunnin kauppakierroksen jälkeen nelikko lähti kotimatkalle. Oli yllättävän helppoa liikkua kylän alueella, sillä päätietä pitkin kulkemalla pääsi suoraan takaisin Potterien talolle. Ei tarvinnut pelätä että eksyisi matkalla, koska tiet olivat niin yksinkertaisia eikä tarvinnut kääntyä kertaakaan. Jokaisella oli kädessään kolme ruokakassia, joita he raahasivat vaivalloisesti auraamatonta tietä pitkin. Kaupasta oli tarttunut mukaan lähes kaikkea. Koska Stefanin ruokakaapista oli puuttunut kaikki arkipäiväiset elintarvikkeet, olivat tytöt ostaneet kaiken uusiksi ketsuppipulloa myöten.
’’Käteni irtoavat kohta’’, Kelly vaikersi ja paransi kassien asentoa.
’’Ei ole enää pitkä matka’’, Lily lohdutti hengästyneenä. Seuraavan mutkan takaa paljastui Potterien pihaan vievä pihaportti.
Chelly potki ovea, jotta joku tulisi avaamaan sen. Hän olisi kyllä koputtanut ellei hänen kätensä olisi olleet täynnä ruokaa.
’’Oi!’’ huudahti oven avaamaan tullut Sirius, joka otti Chellyltä kaksi kassia kannettavakseen, ’’hei tulkaa auttamaan tyttöjä näiden kassien kanssa!’’ Heti Siriuksen huudon jälkeen kolme muuta poikaa kolisteli alas portaita ja jokainen otti kaksi kassia itselleen. Kelmit kuljettivat ruokakassit keittönpöydälle ja alkoivat purkaa niitä.
’’Älkää tyhjentäkö niitä vielä’’, Lily sanoi saatuaan ulkovaatteet päältän, ’’voisimme siivota ruokakomeron ja laittaa uudet tavarat puhtaille hyllyille.’’
’’Eiii, meillä on nälkä’’, James sanoi yhtä kärsimättömänä kuin kolmivuotias. Lily hipaisi Jamesin nenänpäätä.
’’Höpsö. Saatte kuitenki odottaa vielä vähän aikaa ennen kuin on ruoka. Ei meillä pitkään mene siivotessa.’’
’’No mitä jos me siivoaisimme komeron ja te alkaisitte tehdä ruokaa’’, James ehdotti puhuen kaikkien Kelmien puolesta.
’’Hei, mitä sinä puhut meidänkin puolestamme siellä?’’ Siriuksen ääni sanoi sohvalta, ’’minähän en rätteihin koske.’’ Lily vilkaisi Siriusta ja katsoi sitten taas Jamesia ja hän olisi voinut vaikka vannoa, että näki turhautumisen pisaran Jamesin ohimolla.
’’Ääliö…’’ hän sanoi ja heilutti taikasauvaansa edessään, ’’oletko kuullut sellaisesta kepistä, joka tunnetaan yleensä nimellä taikasauva?’’
’’Odotas niin mietin’’, Sirius sanoi mietteliäänä, ’’ei nyt kyllä tule mieleen missä olen kuullut tuosta. Saattoi olla viisi vuotta sitten Martha-tädin teekutsuilla. On hämäriä muistikuvia siitä, että Lysander mainitsi jotain taikovasta risusta, mutta en voi vannoa että hän sanoi sitä taikasauvaksi.’’ Remus nauroi nojatuolissa ja heitti Siriusta tyynyllä. Sirius torjui tyynyn taikasauvan heilautuksella ja pongahti seisaalleen.
’’Okei, kuka taikoo?’’ hän kysyi pyöritellen taikasauvaansa.
’’Minusta tämä tehtävä kannattaa passata Kuutamolle. Hän on kuitenkin se paras kotitaloustaikojen hallitsemisessa’’, Peter sanoi ja haukotteli perään.
’’Jep, Kuutamo kultaaa!’’ Sirius huusi silmiään räpytellen ja katsoi olkansa yli nojatuoliin, jossa Remus istui. Remus tuhahti ja nousi ylös. Hän meni komerolle, heilautti sauvaansa ja kaappi oli puhdas.
’’Ei tähän paljoa vaadita’’, Remus sanoi ja palasi nojatuoliin.
’’Hienoa, hienoa. Menkääpäs sitten saman tien tekemään lumityöt. Sen teette ilman taikoja, jotta aikanne ei kävisi pitkäksi’’, Stefan ilmoitti ja heilautti sauvaansa jonka seurauksena neljä taikasauvaa liisi siistissä kaaressa hänen käteensä.
’’Ei ole reilua’’, Sirius marisi, ’’tunnen itseni heti kotitontuksi kun joudun tekemään jotain fyysistä työtä.’’ Valitteluista huolimatta kaikki menivät kuuliaisesti eteiseen laittamaan takkeja ja huiveja niskaansa.
Keittiön puolella tytöt yrittivät miettiä jotain sellaista ruokaa, joka valmistuisi nopeasti ja josta kaikki pitäisivät. Jamesin ja Siriuksen kohdalla tästä ei tosin ollut huolta, he söisivät varmasti etanoita kultalautaselta jos sanottaisiin, että ne ovat jauhelihalla täytettyjä leivänkuoria.
’’Hmm. Tiedän että tämä kuulostaa aika kaukaa haetulta, mutta entä jos tekisimme pizzaa?’’ Kelly ehdotti pähkäilynsä päätteeksi. He istuivat keittiönpöydän ääressä miettien eri ruokavaihtoehtoja. Stefan oli mennyt sohvalle pitkäkseen ja kuorsasi nyt hiljaa peittonsa sisällä.
’’Niin, no se tulisi ainakin nopeasti’’, Lola sanoi olkiaan kohauttaen, ’’vai keksiikö joku muu jotain nopeaa?’’
’’Ainoat mitä minulle tulee mieleeni on pasta bolognese ja tomaattikeitto, mutta jälkimmäistä on ihan turha edes ehdottaa niille kelminketaleille’’, Lily hymähti ajatellessaan Jamesin ja Siriuksen reaktiota, jos heidän lautasilleen laitettaisiin kauhallinen tomaattikeittoa. Heidän mielestään se ei nimittäin ollut aitoa ruokaa.
’’Jep. No tehdäänkö me sitten sitä pizzaa?’’ Kelly kysyi ja nousi jo ylös, ’’tehdään iso taikina jota voimme taikuudella sitten laajentaa.’’
’’Okei. Tehkää te taikina nii minä ja Lily pilkotaan tarvittavat täytteet’’, Chelly sanoi ja nousi pöydästä. Hän vilkaisi kaappikelloa takanaan ja oli säikähtää pahemman kerran.
’’Öö, onko meidän muuten tarkoitus tehdä kaikki leipomukset huomiseksi tänään, vai tehdäänkö me ne huomenna?’’ Chelly kysyi.
’’Varmaan tänään, kuinka niin?’’ Lily kysyi ja kyykistyi ruokakomeron kylmän osan kohdalle kaivaakseen kinkkua, juustoa, paprikaa, herkkusieniä ja ananasta esiin.
’’Kello on jo kuusi illalla. Nyt jos teemme ruoan ja syömme, kello on vähintään puoli kahdeksan. Ja jos vielä sitten lähdemme hakemaan joulukuusta, voimme olla varmoja, että olemme takaisin vasta kymmenen aikaan. Minä en ainakaan yötämyöten aio leipoa mitään’’, Chelly järkeili.
’’Hitto. Vuorokaudessa on kyllä ihan liian vähän tunteja’’, Lily mutisi sylissään oleviin paketteihin.
’’Mitä kaikkea meidän on muuten tarkoitus leipoa?’’ kysyi Kelly, joka kaivoi jauhoja, suolaa ja kuivahiivaa kuiva-ainekaapista. Lola mittasi vettä isoon kulhoon, johon he aikoivat tehdä taikinan.
’’En itse asiassa tiedä. Ainakin pipareita ja joulutorttuja, mutta luulisin että myös joulupullaa ja pari kuivakakkua. Huomatkaa että piparitaikinan pitää maustua yön yli, joten meidän pitää tehdä ainakin se tänään’’, Lily sanoi ja heilautti taikasauvaansa paprikoiden, herkkusienien ja sipuleiden yllä. Kaikki ainekset alkoivat pilkkoutua omia aikojaan. Tässä huomasi kuinka tarpeelliseksi kotitaloustunnit olivat tulleet. Taiattoman ruoanlaiton lisäksi he olivat harjoitelleet tavallisimpia kotitaloustaikoja, joista oli suuri apu ruoanlaitossa. Lola pyöritti taikasauvaansa taikinakulhon yllä ja kulhossa olevat ainekset sekoittuivat keskenään joustavaksi taikinaksi. Kelly levitti uunipellille leivinpaperia, jonka päälle he levittäisivät valmiin pizzapohjan. He olivat päättänneet tehdä kolme pellillistä eri täytteillä. Pojat saisivat tyytyä syömään tällä kertaa vähän.
Parin tunnin kuluttua kun pizzat olivat hävinneet parempiin suihin. Koko joukko pakkautui toppavaatteisiin ja raahautui ulos kirkkaaseen iltaan. Taivas oli selkeä ja tuhannet tähdet tuikkivat pakkasyössä kirkkaammin kuin koskaan. Lumi narskui kivasti kenkien alla joukon astellessa siististi aurattua pihatietä pitkin porteille ja niistä ulos.
’’No niin, meidän kannattaa mennä katsomaan löytyisikö rannan läheltä sopivia kuusia. Yleensä siellä on ollut muutamia yksilöitä, jotka saattaisivat sopia joulukuusi tarkoitukseen’’, Stefan sanoi ja lähti johdattamaan porukkaa tietä pitkin metsään. Viiden minuutin kävelyn jälkeen he poikkesivat tieltä metsään, jossa uppohanki vaikeutti liikkumista. Se ei kuitenkaan häirinnyt tyttöjä jotka huokailivat ihastuksesta katsellessaan ympärilleen kuun valaisemaa metsää. He näkivät pari oravaa rapistelemassa puissa, jotka kimaltelivat huurteisina.
’’James’’, Lily kuiskasi vierellään kulkevan pojan korvaan, ’’lupaathan että muutamme joskus lähelle tämmöistä metsää.’’ James hätkähti hieman. Oliko hän varmasti kuullut Lilyn puhuvan yhteenmuuttamisesta? Entä jos hän olikin kuullut väärin ja vastaisi nyt väärin. Ehkä hän oli kuullut ihan oikein. Lily halusi siis muuttaa hänen kanssaan yhteen. Se oli sillä hetkellä paras joululahja mitä hän oli ikänä saanut. Hivenen epävarmana hän kuiskasi myöntävästi Lilyn korvaan ja palkkioksi tästä Lily suukotti häntä poskelle.
’’Vau, hei Chelly!’’ Sirius huudahti yhtäkkiä, ’’tule katsomaan tätä!’’ Sirius oli mennyt lumikuorrutteisen kuusen alle katsomaan jotain. Chelly poikkesi polulta hänen luokseen.
’’Mitä nyt?’’ Chelly kysyi ja kyykistyi Siriuksen viereen. Sirius nousi ylös ja tönäisi kuusta juosten itse pois alta. Kuului humahdus ja kasa lunta tippui suoraan Chellyn niskaan. Sirius nauroi kaksin kerroin ja koko metsä tuntui kaikuvan naurua ja Chellyn kiljuntaa.
’’Senkin!’’ Chelly kiljui ja lähti jahtaamaan Siriusta heitellen lunta tämän perään. ’’Se kaikki meni niskaani!’’
’’Lapset, lapset, rauhoittukaapas nyt’’, Stefan sanoi isällisesti ja heilautti taikasauvaansa. Heilautuksen jälkeen lumikasa liisi kohti Siriusta ja läjähti keskelle hänen naamaansa.
’’Kiitti vain’’, Sirius mutisi ja sylki lunta suustaan. Chelly näytti omahyväiseltä ja kaivoi sulavaa lunta pois hupustaan ja kaulahuivinsa alta.
’’Kiitos puolelleni asettumisesta, Stefan’’, Chelly kiitti hymyillen vinosti.
’’Isä, miten pitkälle aioit meidät viedä?’’ James kysyi ja katseli ympärilleen, ’’tässä on minusta ihan hyvännäköisiä kuusia. Ja voihan sitä sitten parannella taikuudella jos ei täydellistä löydä.’’
’’James, tiedät varsin hyvin ettemme koskaan parantele joulukuusta taikuudella. Muutenhan voisimme ottaa minkä tahansa risun ja taikoa siitä samanlaisen, mitä jästien postikortit ovat täynnä’’, Stefan sanoi ja pysähtyi, ’’mutta tässä näyttäisi olevan pari hyvännäköistä. Luotan nyt teidän tyttöjen mielipiteeseen.’’ Kelly ja Lola alkoivat kiertää kahta kuusta jotka olivat noin kuusi ja puoli jalkaa pitkiä.
’’Tämä on vähän toispuoleinen täältä takaa’’, Kellyn ääni kuului muuten moitteettoman kuusen takaa.
’’Ja tämän runko on vähän vääntynyt ja latva on myös vänkyrä’’, Lola sanoi toisesta. Lily kävi katsomassa Kellyn tutkinnassa olevaa kuusta.
’’No ei tämä niin pahasti ole toispuoleinen. Huonomman puolen voisi laittaa vaikka ikkunaa vasten niin se ei häiritsisi.’’
Chelly ei jaksanut vaivautua tutkimaan kuusia, vaan yritti hypätä Siriuksen reppuselkään.
’’Hei mitä sinä teet?’’ Sirius älähti ja lähti hoippumaan eteenpäin törmäten melkein Remukseen, Peteriin ja Jamesiin. Kolmikko väisti sivuun ja Sirius kaatui mahalleen Chelly päällään.
’’Mitä ihmettä te koko ajan riehutte?’’ Remus kysyi maassa makaavalta parilta.
’’Chelly riehuu, en minä’’, Sirius sanoi samalla äänensävyllä kuin kaksivuotias, joka väittää äidilleen, ettei tiputtanut vaasia lattialle.
’’Jos olette nyt saaneet tarpeeksi leikkiä vauvoja, voisitte nousta ylös ja sanoa oman mielipiteenne tästä’’, Stefan komensi hivenen kärsimättömänä. Olihan se tietysti mukava että lapsenmielisyyttäkin löytyi, mutta rajansa kaikella.
’’Se on ihan hyvä’’, Chelly sanoi oikaisten piponsa, ’’otetaan se ja lähdetään, koska täällä on tosi kylmä ja meillä on vielä paljon tekemistä tänään. Kello on jo melkein yhdeksän.’’
’’Totta. No, jos me sitten otamme sen. Väistäkääpä vähän’’, Stefan sanoi ja tytöt siirtyivät pois hänen tieltään. Stefan heilautti sauvaansa ja kuusi katkesi siististi kannasta ja kaatui maahan humahtaen. ’’Ja nyt takaisin.’’
Punaposkisina ja hengitys höyryten he lähtivät tarpomaan takaisin talolle. Kuusi leijui heidän perässään Stefanin ohjatessa sitä taikasauvallaan. Kun he pääsivät takaisin ja saivat riisuttua ulkovaatteet pois, tytöt suunnistivat suoraan keittiöön ja pojat asettelivat kuusen jalustaan.
’’Tarvitaanko meitä?’’ Remus kysyi tultuaan kurkistamaan keittöön, jossa tytöt olivat jo täydessä vauhdissa piparitaikinan teossa. Stefan oli antanut heille Meridan ikivanhan reseptikirjan, jossa oli satoja herkullisia ohjeita jos jonkinlaisiin leivoksiin ja ruokiin.
’’No jos teette jotain muutakin kuin syötte sokeria ja jauhoja niin kyllä, tarvitsemme teitä’’, Lily sanoi herttaisesti silmiään räpyttäen. Remus hävisi nauraen kulmasta ja meni muiden seuraan.
’’Pelataanko korttia?’’ Peter kysyi sohvalta.
’’Joo, mutta mitä jos vähän maustetaan sitä ja pelataan rahasta’’, Sirius kysyi kulmiaan kohotellen.
’’Nääh, pelataan vain räjähtävää näpäytystä’’, Remus mutisi ja hieroi silmiään. Päivä oli ollut pitkä ja häntä väsytti tavallista enemmän.
’’Okei’’, James sanoi ja kävi hakemassa korttipakan kirjahyllystä.
Tunnin pelattuaan noesta musta James haukotteli niin makeasti että sivustakatsojista saattoi näyttää siltä kuin hänen leukansa olisi jumittunut auki. Tytöt olivat liittyneet heidän seuraansa hetki sitten saatuaan taikinat valmiiksi.
’’Huomenna on kova urakka edessä’’, Kelly haukotteli ja istui lattialla nojaten sohvaan. Hän ei ollut halunnut mennä sohvalle, sillä Peter, James ja Lily istuivat jo siinä, ja ainoa tyhjä paikka olisi ollut Peterin vieressä. Vaikka hän olikin luvannut Peterille ettei tämän ihastus vaikuttanut heidän väleihinsä, hän tunsi itsensä silti vähän epämukavaksi Peterin lähellä.
’’Ja te saatte luvan auttaa meitä ahkerasti’’, Lola sanoi Remuksen sylistä. Remus silitteli hänen hiuksiaan saaden Lolan tuntemaan olonsa turvallisemmaksi kuin koskaan.
’’Katsokaa nyt toisianne’’, Stefan sanoi seisoen eteiseen johtavan käytävän suulla, ’’olette ihan uupuneita. Menkäähän nukkumaan. Kello on jo melkein kaksitoista. Ja jos kerran huomenna on paljon tekemistä, sitä suuremmalla syyllä.’’
’’Ehkäpä joo’’, James myönsi ja haukotteli jälleen antoisasti. Lilyn pää nuokkui hänen olkaansa vasten ja tytön silmät painuivat vähän väliä kiinni.
’’Kulta’’, James sanoi hiljaa ja Lily mutisi jotain vastaukseksi, ’’mennään nukkumaan.’’
’’En jaksa nousta’’, Lily mutisi silmät kiinni. Seuraava asia minkä hän tajusi oli se kun James nosti hänet syliinsä. Lily naurahti väsyneenä ja kietoi kätensä pojan kaulaan.
’’Sirius, ei ole reilua että James kantaa Lilyn ja minun pitää kävellä’’, Chelly marisi, ’’kanna minut.’’
’’Ei ole myöskään reilua että Sarvihaaralla on enemmän lihaksia kuin minulla, joten tyydy vain kävelemään’’, Sirius vastasi virnistäen.
’’Hah, taisi olla sittenki virhe alkaa seurustella kanssasi kun et edes jaksa kantaa minua’’, Chelly sanoi ja ujutti kätensä Siriuksen käteen. Kaikki valuivat omaa tahtiaan yläkertaan ja jokaisen päästyä omaan sänkyyn, kukaan ei enää jaksanut sanoa sanaakaan, vaan kaikki vaipuivat saman tien uneen.
Lily kikatti Chellyn, Lolan ja Kellyn kanssa Jamesin makuuhuoneen oven takana seuraavana aamuna. Stefan oli herännyt jo tunti sitten tekemään aamupalaa. Nyt kello oli puoli yhdeksän ja tytöt aikoivat herättää pojat.
’’Aukaise ovi hiljaa’’, Kelly kuiskutti kikatuksen lomasta. He olivat miettineet sellaisia herätystapoja, jotka varmasti herättäisivät kaikki samalla kertaa. He eivät kuitenkaan olleet niin armottomia että olisivat hakeneet ulkoa lunta ja heittäneet sitä jokaiseen sänkyyn, vaan olivat päätyneet vähän inhimmillisempään tapaan huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Ovi narahti pienesti, mutta se ei ollut mitään verrattuna kuorsaukseen, joka oven takaa kuului.
’’Okei’’, Chelly kuiskasi, ’’kolmannella. Yksi, kaksi, kolme: HERÄTYS!’’ Tytöt huusivat yhteen ääneen ja ääni todellakin oli kova ja erittäin ärsyttävä hyvin nukutun yön jälkeen. Poikien reaktiot olisivat olleet ikuistamisen arvoiset: James nousi istumaan selkä suorempana kuin koskaan, Sirius kellahti sängynreunalta lattialle, Peter potkaisi suoraan ylöspäin niin että peitto lensi hänen päältään ja Remus huudahti säikähdyksestä ja löi nyrkillä eteenpäin. Kun tämä kaikki tapahtui yhtä aikaa, näky oli varsin huvittava. Pojat katselivat pöllämystyneinä ymprilleen etsien äänenlähdettä.
’’Ei ole reilua’’, Sirius murisi ja nousi ylös lattialta huomattuaan tytöt ovella. ’’Ei mekään tulla herättämään teitä näin moraalittomalla tavalla.’’
’’Se johtuu ihan siitä, että te nukkuisitte vaikka kellon ympäri jos kukaan ei herättäisi’’, Kelly sanoi herttaisesti. ’’Joka tapauksessa, odotamme teitä alakerrassa viidentoista minuutin sisään. Isäsi lähti jo hakemaan isoäitiäsi asemalta. Hän käski sanoa, että jos ette ole hänen takaisin tuloonsa mennessä heränneet, mummosi tulee ja herättää teidät. Stefan ei kyllä maininnut miten mummosi herättäisi teidät, mutta hän sanoi, että sinä, James, tietäisit tasan tarkkaan mistä on kyse.’’
’’Ja totta tosiaan tiedän. Kaverit, nyt ylös jos henkiriepunne on teille kallis’’, James sanoi ja ponkaisi ylös rynnäten vessaan.
Keskipäivään mennessä oli leivottu jo pullat ja pari maustekakkua. Eleanor Potter (Jamesin isoäiti) oli tullut hätiin juuri oikeaan aikaan. Jos hän ei olisi tullut, voisi olla että sinä iltana olisi syöty uunin muotoista piirakkaa, sillä Chelly oli vahingossa katsonut piirakkaohjeen väärin ja oli melkein laittanut kaksi kupillista leivinjauhetta kahden teelusikallisen sijaan. Muiltakaan kommelluksilta ei voinut välttyä. James oli vaatimalla vaatinut päästä auttamaan pullien leipomisessa. Kun Lily käski häntä vaivaamaan pullataikinaa oikeanlaiseksi, James oli alkanut viskoa sitä ympäri pöytää. Onneksi taikina ei käynyt lattialla, koska muuten se olisi kelvannut enää korkeintaan porsaille.
’’Ehkä olisi kaikkien terveyden kannalta parasta, jos sinä katsoisit vain sivusta’’, Lily sanoi ystävällisesti, vaikkakin hänen äänestään kuulsi läpi ärtymys ja turhautuneisuus.
Pinna tuntui olevan kireänä vähän kaikilla. Joulusta ei sitten hyötynyt mitenkään. Joutui stressaamaan joululahjoista, ruoan valmistuksesta ja koristeluista. Aikaa ei jäänyt rentoutumiseen kun koko ajan joutui touhottamaan johonkin suuntaan. Kaikista helpointa olisi ollut jos joku fiksu olisi keksinut joulupakkauksen, jota napauttamalla kaikki olisi ollut valmista silmänräpäyksessä. Mutta kukaan ei vielä ainakaan ollut kehittänyt sellaista, joten ei auttanut muu kuin kärsiä. James liukeni keittiöstä muiden Kelmien joukkoon.
’’Lily ajoi sinut pois?’’ Sirius kysyi ja James vastasi heti: ’’Jep.’’
’’Teit jotain pahasti väärin?’’
’’Jep’’, James sanoi ja lysähti nojatuoliin takan eteen. Sirius luki vanhaa Aku Ankkaa keskittyneesti.
’’Keksitään jotain tekemistä’’, James mutisi ja selaili Päivän Profeetan joulunumeroa. Pitkään aikaan ei ollut ollut mitään huonoja uutisia uusista hyökkäyksistä tai katoamisista. Se oli outoa, koska kesällä lehdestä oli saanut lukea vähintään viidestä katoamisesta joka päivä. Voldemort ja tämän kannattajat pitivät ilmeisesti matalaa profiilia, ja syytä siihen James ei ollut vielä keksinyt. Luulisi, että Voldemort janoaisi maailmanherruutta koko ajan, eikä eläisi hiljaa kuin hiiri kolossaan. Ei pitäisi ajatella näin synkkiä asioita jouluaattona, James mietti ja yritti karistaa ajatuksensa ja keskitty lukemaan Profeetassa olevaa ohjetta joulustressin välttämiseksi. Mutta nyt kun hän oli avannut mielestään osion, joka käsitteli ikäviä tapahtumia, hän ei millään meinannut saada mielestään pois Voldemortin nimeä.
Voldemort kummitteli Jamesin ajatuksissa vielä monta tuntia myöhemminkin. Pelko siitä, että pitkän hiljaiselonsa jälkeen tuo pahuuden ruumiillistuma näyttäisi todelliset kyntensä ja tekisi hävitystä, jota ei voisi verrata mihinkään aikaisempaan, tuntui nyt todellisemmalta kuin pitkään aikaan. Itse asiassa, Voldemortin aiemmat tekoset saattaisivat vaikuttaa kevyeltä puistokävelyltä verrattuna siihen mitä saattoi olla tulossa. James ravisti päätään ja istui pitkään ruokapöytään muiden seuraan. Kuin ihmeen kaupalla tytöt ja Eleanor olivat saaneet taiottua kaikki valmiiksi ennen kello viittä, jolloin muut vieraat alkoivat ilmestyä takasta nokisina ja huonovointisen näköisinä hormipulverikyydin jäljiltä. James tapasi pitkästä aikaa Veronica Velmuilevan, joka oli ollut monesti lapsenvahtina, kun James oli ollut pieni. Veronica oli hassun näköinen noita. Hänen hiuksensa muistuttivat höyheniä jotka huojuivat hänen päässään pienimmästäkin tuulahduksesta. Hiustensa erikoisen värin (neonvihreä) lisäksi hän pukeutuikin vähän omalaatuisella tavalla. Yleensä aina hänellä oli päässään huovutettu myssy, josta sojotti ainakin viisi mustekalanlonkeroa muistuttavaa pötkylää eri suuntiin. Hatun lisäksi hänellä oli yllään kirjavia neuleita ja hame, jonka alla oranssit sukkahousut. Kaiken kruunasi jaloista löytyvät tonttukenkiä muistuttavat liilat huopatossut. James muisti Veronicasta sen verran, että hän piti erittäin paljon käytännönpiloista. James oli ajatellut, että vuosien vieriessä Veronica olisi jo lopettanut pilalilun, mutta sinä iltapäivänä kun James halasi entistä hoitajaansa, hän sai huomata olleensa väärässä. Nimittäin sillä sekunnilla kun Veronica oli taputtanut Jamesia selkään, James oli tuntenut saavansa sähköiskuja ympäri vartaloaan. Veronica oli nauranut makeasti ja paljastanut kämmenestään sähköttäjän, joka oli aiheuttanut pieniä sähköiskuja.
Vernoican lisäksi pöydässä istui kolme muutakin hyvin mukavaa ihmistä. Yksi heistä oli samassa kylässä asuva Bathilda Bagshot, joka puhua pulputti jatkuvasti. Hän oli ollut Jamesille kuin kolmas isoäiti menneinä vuosina. Kiharan harmaan tukkansa ja paksujen silmälasiensa alla paistoi kirkkaina kaksi tummansinistä silmää, joista saattoi melkein nähdä elämänkokemuksen ja viisauden. Kun James oli ollut pieni, Bathilda oli usein vieraillut heidän luonaan ja jokaisella vierailullaan kertonut jonkin jännittävän tarinan liittyen nuoruusvuosiinsa tai Tylypahkan historiaan. Kaksi muuta niin sanottua ulkopuolista, jotka istuivat pöydän ääressä, olivat Stefanin työkavereita. Heidän nimensä olivat Rufus ja Phyllis Whitenhall. Jos James ei olisi tiennyt millaisia he olivat, ulkoisen olemuksensa puolesta James olisi sanonut kaksikon olevan kuivia vanhoja korppuja, joilla ei ollut pisaraakaan huumorintajua. Mutta toisin kuitenkin oli. Rufus oli erittäin leppoisa vanha mies jonka kanssa kuka tahansa olisi tullut toimeen. Phyllis taas oli hyvin lempeä ja muutoinkin mukava persoona.
’’Ei aloiteta ihan vielä’’, Stefan sanoi kun kaikki istuivat odottavaisina pöydässä. Vastaukseksi moneen kysyvään katseeseen Stefan sanoi, että hän odotti vielä erästä vanhaa kouluystäväänsä, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Jamesilla oli aavistus kuka tämä vanha ystävä saattoi olla. Hetken he istuivat hilajisuudessa ruokien höyrytessä pöydällä, kunnes eteisestä kuului ilmiintymisen ääni.
’’Anteeksi, anteeksi!’’ kuului miesääni ja äänen perässä tuli leveästi hymyilevä mies, ’’olen kovin pahoillani, että olen myöhässä! Töissä oli kiirettä koko aamupäivän enkä millään päässyt lähtemään aiemmin.’’ Jamesin olettamus siitä, kuka saattoi olla vielä tulossa, oli osunut oikeaan. Sama henkilö, joka oli myynyt kuukautta aiemmin Jamesille kaksi kappaletta juhlakaapuja seisoi eteiskäytävän päässä hieroen käsiään yhteen odottava ilme kasvoillaan.
’’Kas, Alex, pitkästä aikaa!’’ Stefan huudahti ja nousi saman tien ylös ja kävi halaamassa vanhaa koulukaveriaan.
’’Pitkästä aikaa, pitkästä aikaa. Minun piti tulla käymään jo aikoja sitten, mutta en millään ehtinyt!’’ Alex selitteli samalla kun kätteli kaikkia pöydässä istuvia. ’’Kappas, James, näemme jälleen.’’
’’Mistäs sinä poikani tiedät?’’ Stefan ihmetteli ja katsoi Jamesiin ja sitten Alexiin.
’’Voi kuule, hän kävi ostamassa minulta juhlakaavut itselleen ja tyttöystävälleen tässä vähän aikaa sitten’’, Alex sanoi ja otti salaattia kulhosta, jota Chelly tarjosi hänelle. Alex kohotti katseensa kulhosta ja hoksasi Lilyn. ’’Ja sinun täytyy olla se onnekas punapää, jolle James osti sen mekon. Näytit varmasti lumoavalta siinä puvussa.’’ Lily punastui tästä kohteliaisuudesta ja piiloutui hetkeksi leipäkorin taakse.
Ruokailu sujui leppoisissa merkeissä. Veronica viihdytti seuruetta kertoilemalla hauskoja tarinoita tutuistaan, joita hän oli jekuttanut jollain tavalla. Naurua tuntui riittävän monen tunnin ajalle. Sirius oli käynyt laittamassa levysoittimen päälle lämpimän ruoan ja jälkiruokien välissä ja nyt joululaulut kilpailivat iloisen puheen ja naurun kanssa kovaäänisyydestä. Voldemort oli hävinnyt Jamesin ajatuksista heti toisen ruokalautasellisen jälkeen. Aisiaa oli auttanut Stefanin ja Alexin yhteislaulu, jonka he esittivät juuri ennen kuin Lily ja Chelly olivat käyneet hakemassa jouluvanukkaan, jäätelön ja piparit kylmäkaapista. Eleanor Potterista huomasi selvästi että jouluviini ja hehkusima alkoivat tehdä tehtävänsä, sillä hän kikatti kippurassa ja posket helakan punaisina Chellyn, Lolan, Kellyn ja Lilyn kanssa. He kertasivat aamupäivän tapahtumia ja sitä vanukas katastrofia, joka melkein oli pilannut koko jälkiruoan. Muillakin oli hauskaa, tai ainakin punoittavista poskista päätellen.
’’Herrasväki!’’ Stefan huudahti pyyhkien naurunkyyneleitä silmistään, ’’siirtykäämme olohuoneen puolelle!’’
’’Lola, käydäänkö ulkona vähän aikaa. Täällä on vähän huono happi’’, Remus sanoi punaposkiselle Lolalle, joka oli samaa mieltä. He pakkautuivat jälleen toppatakkeihinsa ja menivät kuistille.
’’No, onko sinulla hauskaa?’’ Lola kysyi hengitys höyryten. Remus ei vastannut vaan suuteli Lolaa helllästi suulle ja hymyili.
’’Ajattelin antaa joululahjasi etuajassa’’, hän sanoi ja kaivoi taskustaan neliön muotoisen, siististi pakatun lahjan. Paperi kiilteli kuun valossa kun Lola otti sen vastaan hivenen hämmentyneenä. Paketissa oli selvästikin joku koru. Kun viimeinenkin paperin suikale oli poissa rasian kannnen päältä, Lola näki että siellä oli kaunein kaulakoru, jonka hän oli eläessään nähnyt. Koru oli hopeaa ja sen riipus esitti pientä keijukaista, jolla oli pienenpieni timantti silmän kohdalla.
’’Voi Remus’’, Lola henkäisi ja katsoi korua ja sitten Remusta silmiin, ’’tämä on upea.’’
’’Taidat pitää siitä?’’ Remus sanoi hymyillen, ’’saanko laittaa sen kaulaasi?’’
’’Ai että pidänkö? Tämä on kaunein koru mitä olen koskaan nähnyt’’, Lola sanoi ja nosti hiuksensa pois tieltä, jotta Remus saattoi laittaa korun lukon kiinni.
’’Se sopii sinulle hyvin’’, Remus sanoi katsoessaan korua, jonka oli ripustanut tytölle.
’’Remus, en tiedä miten kiittäisin sinua tästä’’, Lola sanoi ja kosketti korua, ’’tämä on todella upea.’’
’’Kunhan lupaat pitää tuota korua kaulassasi ja muistat aina että sait sen minulta, niin siinä on ihan tarpeeksi kiitosta’’, Remus sanoi ja virnisti hiukan. Lola naurahti ja pörrötti pojan hiuksia.
’’Hassu’’, hän sanoi, ’’saat lahjasi huomisaamuna.’’
Kello lähenteli jo keskiyötä ja kaikki tuntuivat olevan pirteämpiä kuin koskaan. Sirius ja James pullistelivat lihaksiaan tyttöjen viihdykkeeksi ja pelleilivät muutenki henkensä edestä.
’’Sarvihaara, oi sinä sarvipäinen rakastajani, keksin loistavimman idean sitten pöydällä tanssin!’’ Sirius huudahti ja roikkui Jamesin kaulasta. Ulkopuolinen olisi hyvinkin saattanut luulla että kaksikko oli maistellut tuliviskiä vähän reilummalla kädellä, mutta pojat olivat harvinaisen selviä sillä hetkellä. Kumpikaan ei ollut juonut lasillista enempää tuliviskiä, eikä kermakaljaakaan ollut kulunut kuin kolme pullollista mieheen.
’’Kerro, karvainen ystäväni!’’ James vastasi dramaattisesti henkäisten. Lily katseli poikia kulma koholla. Mistä pojat puhuivat? Ei Sirius näyttänyt olevan kovinkaan karvainen. Tosin, hän ei ollut pitkään aikaan nähnyt pojan paidan alle. Eikä ollut varma olisiko halunnutkaan. Eikä Jamesillakaan sen pahemmin ollut sarvia päässä. Ehkä nuo puheet olivat jotain Kelmien sisäisiä vitsejä.
’’Kuvittele’’, Sirius sanoi ja maalasi ilmaan käsillään maiseman jääden tuijottamaan kaukaisuuteen, ’’sinä ja minä ulkona. Kässäätkö?’’
James tuijotti Siriuksen tavoin kaukaisuuteen.
’’Nyt ei sytytä’’, James sanoi ja suoristi selkänsä katsoen ystäväänsä kysyvästi.
’’Mennään pyörimään lumihankeen!’’ Sirius huudahti ja silloin häntä vietiin. Hän heitti paitansa pois, aukaisi vyönsä ja kompuroi housujaan jalastaan samalla kun yritti juosta ulko-ovelle. James seurasi hänen perässään. Chelly ja Lola nauroivat ja juoksivat poikien perään. Lily ja Kellykin menivät uteliaisuudestaan ulos kuistille. Siellä pojat olivat, bokserit jalassaan möyrimässä pitkin pihaa tehden lumienkeleitä.
’’KYLMÄÄ!’’ Sirius karjahti ja nousi ylös juosten takaisin sisälle. Hän ei kehdannut mennä enää olohuoneeseen, koska siellä kuitenkin oli vanhoja noitia ja velhoja, jotka olisivat saattaneet saada sydänhalvauksen puolialastomista pojista. James seurasi pian Siriusta, kalisten päästä varpaisiin.
’’Sirius, tuo oli typerin ideasi ikinä!’’ Jamesin ääni kantautui portaisiin.
’’Kuka käski tulla mukaan?’’ Sirius vastasi. Olohuoneessa olijat nauroivat poikien kinastelulle, joka kuulosti lähinnä siltä kuin kaksi pitkään naimisissa ollutta olisivat tapelleet lautasten paikoista.
’’Saa nähdä kuinka kipeitä he ovat huomenna’’, Lily hymähti tytöille.
Siriusta ja Jamesia ei nähty enää sinä yönä ja pian myös Remus ja Peter menivät yläkertaan. Tytöt istuivat keskenään ruokapöydän ääressä lähinnä kysellen Lolalta kaikkea häneen ja Remukseen liittyvää. Aikuiset rupattelivat raukeasti olohuoneen puolella, kunnes puoli kahden aikoihin Rufus ja Phyllis ilmoittivat lähtevänsä.
’’Olisitte te toki voineet jäädä tännekin nukkumaan’’, Stefan sanoi eteisessä kaksikolle, joka puki päällystakkejaan päälle.
’’Emme halua olla vaivaksi’’, Phyllis sanoi ystävällisesti hymyillen, ’’sitä paitsi, asummehan me tuossa ihan lähellä. Piristävä kävely tekee hyvää ennen nukkumaan menoa, joten ajattelimme kävellä kotiin.’’
’’No, jos nyt sitten olette varmoja’’, Stefan sanoi hivenen pettyneellä äänellä. Hänestä olisi ollut niin mukavaa jos talo olisi ollut täynnä ihmisiä vielä seuraavanakin päivänä.
’’Kyllä, kyllä. No mutta, hyvää joulua koko porukalle sitten!’’ Rufus sanoi ovelta.
’’Niin juuri, hyvää joulua!’’ Phyllis sanoi hymyillen.
’’Hyvää joulua ja turvallista kotimatkaa!’’ Stefan toivotti vielä ennen kuin Rufus laittoi oven kiinni.
--
Any comments? Niin joo ja sori sitten tän luvun erittäin mielikuvituksekkaasta ja omaperäisestä otsikosta ;D (joulujutuille on kauheeta keksiä otsikoita :o)
-
Jii-ii ihana ilta piristys tähän, kiitos siis jatkosta :D
Mukava jouluinen luku, aivan yli sulonen tuo lopussa oleva lumimöyrintä ;)
mm, nami nami ;) mutta pistäppäs taas jatkoa tulemaan :)
themarauders
-
Ihanaa et on tullu jatkoo. Täytyypi joku päivä lukee edellinenki luku, koska olin aluks pihalla ku lumi-ukko. Joulunen aihe oli ihana :D Nyt mulla on hirvee ikävä joulua :D
Pystyn kuvitteleen Siriuksen ja Jamesin pyörimässä lumihangrssa. :D
NeitiMusta.
Jatkoovaa :D
-
ihana, ihana!!
-
Poimin aikaisemmista luvuista kohtia jotka sai nauramaan.
’’SIRIUS MUSTA!’’ kuului tiukka ääni jostain hyvin kaukaa ja kirja pamahti Siriuksen pulpetille sellaisella voimalla, etteivät sormet olisi hirveästi pitäneet siitä. Oli nimittäin päivän viimeinen tunti ja Siriusta väsyttivät yölliset seikkailut. Hän palasi maanpinnalle pilvilinnoistaan, kohotti hieman päätään, vilkaisi McGarmiwaa ja jatkoi sitten sumutorvimaista kuorsaustaan.
’’JOS HERRA SUVAITSISI EDES HIUKAN HILJENTÄMÄÄN TUOTA KUORSAUSTAAN, NIIN MUUT VOISIVAT OPISKELLA TÄÄLLÄ!’’
’’Häh?’’ Sirius kysyi silmät sirrillään.
’’Anna minun kaikki kestää!’’ McGarmiwa sanoi ja levitteli käsiään, ’’Olet aivan mahdoton!’’ Koko luokka seurasi nyt opettajan ja oppilaan välistä keskustelua, jos sitä siksi voi sanoa, sillä McGarmiwa puhui itsekseen ja Sirius vain sanoi ’’häh?’’ ja ’’jaa’’.
’’Nyt ylös siitä pulpetilta ja seuraa opetusta’’, opettaja sanoi, asetteli hattuaan paremmin ja meni takaisin taulun eteen. Sirius yritti parhaansa mukaan pysyä valveilla, mutta huonoin menestyksin.
’’.. ja tästä näemme ettei ik-’’, McGarmiwan lause jäi kesken, sillä luokkahuoneen täytti jälleen lasia helisyttävä kuorsaus.
’’NYT ULOS TÄÄLTÄ, SIRIUS MUSTA!’’
’’Häh? Missä räjähti?’’ Sirius katsoi opettajaa ja hoksasi tämän suonen sykkivän vaarallisesti ohimolla. Hän näki myös, että opettaja osoitti kohti ovea.
’’Ai minäkö?’’ Sirius kysyi osoittaen itseään ja haukotellen mojovasti.
’’No sinä juuri!’’
’’Äläpäs suotta kiihdy, Minerva-täti. Olen jo matkalla.’’
’’Vai että täti!? VIISITOISTA PISTETTÄ POIS ROHKELIKOLTA!’’
’’Wohou! Ei sinun nyt pisteitä pois tarvitse ottaa! Menen silti, oi kullanmuruni.’’
’’TOISET VIISITOISTA PISTETTÄ POIS ROHKELIKOLTA! JA JOS ET NYT HÄIVY SILMISTÄNI, VÄHENNÄN VIELÄ VIISIKYMMENTÄ PISTETTÄ!’’ Sirius luikki vähin äänin, tai niin vähin äänin kuin pääsi hoippuen ja törmäillen pulpetteihin, pois luokasta. James pyöritteli virnistellen päätään ja kääntyi taas seuraamaan opetusta.
McGarmiwa parka.
Ilosta loistava ja hymyilevä James meni nukkumaan ja samoin teki myös Peter. Sirius oli päättänyt jättää menemättä vessaan ja meni nyt nukkumaan. Poikien makuusalissa oli vihdoin hiljaista. Paitsi…
PRÖÖT!
’’SIRIUS?!’’ James karjaisi. Remus ja Peter olivat revenneet nauruun, josta ei meinannut tulla loppua.
’’Mitä?’’ kuului viaton ääni muutaman sängyn päästä.
’’Säästäisitkö nuo ilmavaivat vaikka vessaan?’’ James pyysi ystävällisesti.
’’Joo, joo. Minulla oli joku aisa mitä piti kysyä, Peter… hetki pieni’’, Sirius hieroi ohimoitaan, vaikka muut eivät sitä nähneetkään, jotta muisti asiansa.
’’Ja päätit sitten ilmoittaa, että sinulla on asiaa päästämällä kaasuja pihalle?’’ James kysyi nauraen
Juuri oikeaan aikaan. :D
’’Mistä arvasit, kraa!’’ Sirius hyppäsi ainakin kaksi metriä ilmaan säikähdyksestä. Hän käänsi katseensa äänen suuntaan ja kysyi: ’’Mistä ihmeestä tuo pulu tänne tupsahti?!’’
Mistä lähtien papukaija on ollut pulu... :D
’’Tiukkapipo?’’
’’Kirppusäkki?’’
’’Lilyn rakastaja?’’
’’Perseus?’’
’’Mikä se on?’’
’’Tähtikuvio. Nimeksesi olisi sopinut paaaljon paremmin Perseus. Sirius on liian viaton nimi’’, James virnisti.
’’Sinun nimenäsi olisi ollut paljon parempi Hemuli’’, Sirius sanoi myös virnistellen.
’’Mikä ihmeen Hepuli?’’
’’Hemuli. Se on yhden Muumi -kirjan henkilö.’’
’’Kuulostaa lapselliselta.’’
’’Et kuules tiedä yhtään mitään siitä! Minulla on makuusalissa yksi kirja. Haluatko lukea?’’
’’Ei kiitos. Ja mistä ihmeestä sinä sen kirjan sait? Kenties alien ystäviltäsi?’’
’’No en! Ostin ihan jästien kirjakaupasta!’’
’’Hakeudu hoitoon!’’
Repesin Hepulille.
’’Taliaivo!’’
’’Kiitos.’’
’’Lehmänperä!’’
’’Kiitos edelleen.’’
’’PASKAPÄÄ!’’
Toinen haukkuu ja toinen kiittää...hihi
SE ON SINUN ONGELMASI. MITÄS OLET PUTKIAIVO'', Sara huusi nauraen.
''MINÄ SINULLE PUTKIAIVOT NÄYTÄN!'' Sirius huusi ja lähti kovaa vauhtia syöksymään Saraa kohti.
Hän loitsi nopeasti ja heilautti sauvaansa isossa kaaressa. Valo välähti ja Sirius ja James pysähtyivät paikoilleen. Yhtäkkiä molemmat rääkäisivät kun huomasivat että heidän ylävartalonsa olivat alkaneet kasvaa pitkää ja tuuheaa mustaa karvaa. Kaikki lähettyvillä olevat oppilaat nauroivat katketakseen näkymälle
Mahtoi olla järkytys ;D
’’Eiii, meillä on nälkä’’, James sanoi yhtä kärsimättömänä kuin kolmivuotias.
Aivan kuin pikkupoika
Lily kikatti Chellyn, Lolan ja Kellyn kanssa Jamesin makuuhuoneen oven takana seuraavana aamuna. Stefan oli herännyt jo tunti sitten tekemään aamupalaa. Nyt kello oli puoli yhdeksän ja tytöt aikoivat herättää pojat.
’’Aukaise ovi hiljaa’’, Kelly kuiskutti kikatuksen lomasta. He olivat miettineet sellaisia herätystapoja, jotka varmasti herättäisivät kaikki samalla kertaa. He eivät kuitenkaan olleet niin armottomia että olisivat hakeneet ulkoa lunta ja heittäneet sitä jokaiseen sänkyyn, vaan olivat päätyneet vähän inhimmillisempään tapaan huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Ovi narahti pienesti, mutta se ei ollut mitään verrattuna kuorsaukseen, joka oven takaa kuului.
’’Okei’’, Chelly kuiskasi, ’’kolmannella. Yksi, kaksi, kolme: HERÄTYS!’’ Tytöt huusivat yhteen ääneen ja ääni todellakin oli kova ja erittäin ärsyttävä hyvin nukutun yön jälkeen. Poikien reaktiot olisivat olleet ikuistamisen arvoiset: James nousi istumaan selkä suorempana kuin koskaan, Sirius kellahti sängynreunalta lattialle, Peter potkaisi suoraan ylöspäin niin että peitto lensi hänen päältään ja Remus huudahti säikähdyksestä ja löi nyrkillä eteenpäin. Kun tämä kaikki tapahtui yhtä aikaa, näky oli varsin huvittava. Pojat katselivat pöllämystyneinä ymprilleen etsien äänenlähdettä.
Erittäin hyvä aamuherätys :D ;D
Löysin tänään koulupäivän aikana tämän ja aloin lukemaan sen sijaan, että olisin tehnyt tehtäviä :P
Mutta siis...erittäin ihana ficci. En yleensä lue Kelmificcejä, mutta tätä alan ehdottomasti seurata.
-
No niin, vihdoin saan jotain kunnollista aikaiseksi. Minun täytynee tunnustaa, että olen vieläkin hieman pihalla, en muista kunnolla mitä tässä on tapahtunut, pitäisi kai lukea tämä viikonloppuna tai huomenna uudelleen. Mutta tää viimeisin luku oli ihanan jouluinen, tuli oikein jouluinen tunnelma, vaikka joulu on kyllä mennyt ohi.. Minusta tässä luvussa oli kaikki kohdallaan, tässä oli sellainen rento, helppo tunnelma ja tätä oli erittäin suuri nautinto ja mieltymys lukea :) Voin hyvin kuvitella Jamesin ja Siriuksen sinne lumihankeen, ja hyvä tuloshan siinä syntyy ;D En nyt oikein muuta osaa sanoa, voi olla että kirjoittelen piakkoin rakentavamman kommentin. Mutta kuitenkin, luku oli todella hyvä, ja odotan mieleni sopukoissa jatkoa :D
-
vihdoin kerkesin lukee tän luvun, ja pitää sanoo et oli tosi hyvä jälleen kerran (:
mitään rakentavaa en tähän keksi.
ei muuta ku jatkoa odotellessa (:
~nuuhku
-
tä on aivan käsittämättömän upee ficci :) toivottavast tulee jatkoo ;)
-
Yllätyittekö? Myöntäkää pois! Ainakin joku teistä yllättyi luettuaan, että tähän oli tullut jatkoa :D No, tässä se on, ihan ilmielävänä. Ainakin melkein :D Eli tämä luku käsittelee siis suurimmaksi osaksi uutta vuotta. Mielestäni tämä on yksi parhaimmista luvuista, mitä olen koskaan kirjoittanut. En vain tiedä miksi, mutta jotenkin sain vangittua tähän juuri sellasisen tunnelman mitä olin aina suunnitellut! En sitten tiedä, mitä mieltä te olette, mutta toivottavasti miellyttää! Toivoisin sitten palautteessa ihan rehellistä kommenttia siitä, menikö tämä liian nopeasti eteen päin ja oliko joku kohtaus jotenkin epäaito tai tökkivä. Niin ja kiitos kovasti vielä edellistä lukuja kommentoineille :) Nauttikaa!
Ai niin joo, tässä ihan lopussa vika kohtaus saattaa olla K-15 materiaalia. En tosiaan osaa määritellä mahtuuko se tuohon K-13 kategoriaan. Mielestäni joissain K-11 elokuvissakin on rohkeampaa, mitä tuo kyseinen kohtaus on. Mutta varotinpahan etukäteen, että saatta mennä tuonne K-15 kategoriaan :)
Niin ja tätä ei sitten ole betattu. Itse yritin syynätä virheet pois, mutta varmasti niitä sinne jäi :p
Itsestään erittäin ylpeä Ev
19. Uuden vuoden bailut
Seuraavana aamuna Siruksesta tuntui kuin joku olisi takonut vasaralla hänen kalloaan. Päänsärky oli kovin siihen mennessä. Eikä siinä vielä kaikki. Edellisyön lumienkelitempaus veti veronsa. Siriuksesta tuntui kuin joku olisi tunkenut pumpulia hänen nenänsä täyteen, sen verran tukossa se oli. Hengittäminen oli vaikeaa jopa suun kautta, koska kurkkuun sattui niin vietävästi. Sirius mongersi jotain tuskallisten ponnistusten tuloksena.
’’Anturajalka, mitä sinä piipität siellä?’’ kuului Remuksen uninen ja hivenen kiukkuinen ääni lattialta. Sirius vastasi tähän yhä vain mongerrellen. Hän itse tiesi varsin hyvin mitä sanoi, mutta ääni, joka kuului hänen suustaan, ei puhunut sanoja yleiskielellä. Myös Peter oli alkanut liikuskella sängyssään.
’’Taitaa Anturajalalla olla pienoinen flunssa, luulisin’’, Peter sanoi sarkastisesti noustuaan istumaan sienää vasten.
’’Äl-’’ Sirius aloitti, mutta joutui keskeyttämään puheensa yskänpuuskan takia. Hän nosti sormensa pystyyn kertoakseen muille, että jatkaisi vielä kunhan oli saanut yskittyä loppuun. ’’Älä kuule yhtään’’, hän jatkoi käheällä ja katkeilevalla äänellä. Sirius nousi ylös ja tönäisi Jamesia, joka nukkui viereisessä sängyssä.
’’Älä’’, James vastasi hänkin tukkoisella äänellä. Sirius yritti nauraa mutta sai yrityksestä palkakseen uuden yskäkohtauksen. Ovelta kuului koputus ja tytöt tulivat huoneeseen.
’’Uomenda’’, Sirius sanoi nenä-äänellä ja yritti suudella Chellyä.
’’Pysy kaukana, bakteeripesäke’’, Chelly sanoi ja väisti Siriuksen huulia.
’’Ää, ainoa pirisdys meni sen silen dien’’, Sirius marisi ja kaatui takaisin makuulleen.
’’No, oliko hyvä idea mennä pyörimään hankeen puolialastomana?’’ Lily kysyi ja silitti Jamesin hiuksia, jotka näkyivät peiton alta. Pian koko poika tuli näkyviin hyvin flunssaisen näköisenä.
’’Hyvää joulua, rakas’’, James sanoi hymyillen. Hänen äänensä ei ollut niin painoksissa kuin Siriuksen, mutta silti poika näytti avuttoman sairaalta.
’’Samoin’’, Lily hymyili, ’’toin sinulle lahjan.’’ Lily ojensi pehmeän paketin pojalle, joka otti sen ilolla vastaan. Hän aukaisi paperin ja näki käsissään silkkiset bokserit, joiden takapuolella luki Tohelo. Samaan aikaan Sirius aukaisi Chellyltä saamaansa lahjaa, josta paljastui samanlaiset bokserit, mutta takana luki Torvelo.
’’Kiitti vain’’, James sanoi nauraen, ’’odotahan siinä.’’ James kömpi sängystä ylös ja alkoi penkoa lipastonsa ylintä laatikkoa. Pian hän kaivoi esiin pienen paketin, josta paljastui kauniit helmikorvakorut.
’’Voi James, ei sinun olisi tarvinnut’’, Lily sanoi ja ihaili kiiltäviä helmiä.
’’Ajattelin että pitäisit niistä’’, James virnisti.
’’Pidän, kiitos’’, Lily sanoi hymyillen ja jäi seuraamaan muiden lahjojen vaihtoa. Lola antoi Remukselle kauniin sulkakynän ja itse tekemänsä kalenterin. Sirius ojensi juuri kuution muotoisen paketin Chellylle, joka odotti sitä innolla. Chelly kääri paperin pois ja aukaisi laatikon kannen. Laatikosta pöllähti oranssi savupilvi ja sen hälvettyä, Chellyn hiukset olivat muuttuneet kirkkaan oransseiksi. Laatikosta leijaili lappu, jossa luki hyvää joulua rakas. Chelly istui silmät kiinni kasvoillaan sellainen ilme, josta jokainen tiesi, ettei hyvää seurannut.
’’Sirius’’, Chelly sanoi vaarallisen hiljaisella äänellä nauravalle ja yskivälle Siriukselle. ’’Mikä tämä viritys oikein on?’’
’’Näkisit idsesi!’’ Sirius nauroi ja alkoi pikkuhiljaa nousta ylös, valmiina lähtemään karkuun. Chelly oli päättänyt olla järjestämättä ylimääräistä kohtausta, ja pysyi niin tyynenä kuin vain kiukusta kihisten pystyi.
’’Miten tämä lähtee pois’’, Chelly kysyi ääni väristen, ’’äläkä vain sano että kulumalla, koska silloin päiväsi ovat luetut.’’
’’Ihan kerdapesulla sen pidäisi hävidä’’, Sirius vakuutti.
’’Mahtavaa’’, Chelly sanoi hampaitaan kiristellen ja suuntasi kylpyhuoneeseen.
’’Lily, meillä on sinulle yhteinen lahja ja saat sen vasta kun olemme takaisin koululla’’, Lola sanoi arvoituksellisesti.
’’Okei’’, Lily sanoi nyökäten. Hän itse oli antanut Lolalle, Chellylle ja Kellylle jokaiselle kauniiseen kehykseen kehystetyn valokuvan heistä neljästä. Hänellä itselläänki oli sellainen kotonaan.
’’Mennään aamupalalle’’, James tuumasi ja lähti huoneesta muiden seuratessa perässä.
’’Hyvää joulua!’’ Stefan huudahti ensimmäisenä, kun kaikki tulivat portaista ruokapöydän ääreen. Pöydän päälle oli kasattu pannukakkuja, paistettuja kananmunia, leipää, joulukinkkua ja kurpitsamehua. Sirius hyökkäsi pannaripinon kimppuun muiden edetessä hivenen rauhallisemmin.
’’Isä, sinäkö tämän kaiken teit?’’ James kysyi hivenen huolestuneella äänellä katsellen pöydän antimia.
’’Ei tarvitse kuulostaa noin huolestuneelta! Tietenkään en tehnyt näitä kokonaan itse. Bertha ja Veronica tekivät suurimman osan’’, Stefan sanoi ja keittiön puolelta kurkisti kaksi hymyilevää päätä.
’’No hyvä’’, James sanoi huojentuneena ja istui ottamaan ruokaa. Kun he olivat syöneet hetken, portaista kuului kolinaa ja Chelly tuli pian kuivaten hiuksiaan valkoiseen pyyhkeeseen. Sirius kohotti päänsä ja hänen haarukkansa jäi puolitiehen matkalla suuhun.
’’Kiitti vaan ihan helvetisti’’, Chelly sanoi ja osoitti päätään, ’’eipä lähtenyt!’’ Sirius yritti pidättää nauruaan ja pitää kasvojaan peruslukemilla, ettei Chelly vain olisi räjähtänyt.
’’Voi Chelly’’, Kelly sanoi säälivällä äänellä, ’’ei tuo nyt kuitenkaan niin paha ole.’’
’’Ai ei vai ole paha?! Näytän ylikasvaneelta porkkanalta jolla on vaatteet päällä!’’ Chelly kiljaisi.
’’Kuule’’, Sirius sanoi, ’’minulla olisi ehdotus.’’
’’En kuuntele enää yhtään sinun ehdotuksiasi, taliaivo!’’ Chelly ärähti ja veti itselleen tuolin istuakseen sille.
’’Anturajalka, sinuna olisin nyt ihan hiljaa’’, Peter mutisi ja Sirius otti vinkistä vaarin pitämällä loppuruokailun ajan suunsa kiinni.
Bertha ja Veronica liukenivat koteihinsa puolen päivän jälkeen. Stefan kutsui heidät vielä uuden vuoden juhliin, ja molemmat sanoivat tulevansa mielellään. Chelly ei ollut puhunut Siriukselle aamiaisen jälkeen halaistua sanaa, vaan vältteli poikaa minkä pystyi.
’’Hei, duossa ei ole midään järkeä. Ed voi väldellä minua däällä, dämä on ihan liian pieni talo siihen hommaan’’, Sirius sanoi kun Chelly meni hänen ohitseen kuin hän olisi ollut ilmaa.
’’Peter, sano Siriukselle, että minä en puhu hänen kanssaan ennen kuin taivaalta alkaa sataa rahaa ja suklaa laihduttaa’’, Chelly sanoi pahaa-aavistamattomalle Peterille, joka laittoi kuuselle vettä.
’’Öh, Anturajalka, Chelly käski sanoa että hä-’’
’’Äh, älä vaivaudu, kuulin kyllä’’, Sirius murahti ja meni takan ääreen istumaan. Stefan oli antanut jokaiselle lahjaksi suuren suklaarasian, jossa oli taivallisimpia suklaamakuja, mitä saattoi kuvitella. Appelsiinisuklaa kermavaahtotäytteellä oli Lolan suosikki. Hän oli kähveltänyt Remuksen rasiasta kaikki appelsiinisuklaapallerot ja antanut tilalle omenamarmeladilla täytetyt tähtöset. Remus ei vielä ainakaan ollut huomannut mitään poikkeavuutta ja hyvä niin. Sirius istui kulmat kurtussa takan ääressä ja haukkasi palan vähän jokaisesta konvehdista.
’’Tuo on aika tyttömäistä, tiesitkös’’, Peter sanoi tultuaan Siriuksen seuraksi.
’’Pidäähän sidä naisellisdakin puolda aina välillä ruokkia’’, Sirius sanoi ja haukkasi taas palan yhdestä. Tällä kertaa maku miellytti häntä ja hän söi koko pallon.
’’Minusta sinulla ei ole mitään syytä mököttää’’, Peter sanoi tietäväisenä, ’’sinun tulisi pyytää anteeksi Chellyltä.’’
’’Miden minusda dunduu eddä oled nielaissud Remuksen’’, Sirius hymähti.
’’Vaikka Remus onkin saanut terapeutin leiman, ei se tarkoita etteikö meistä muistakin olisi siihen’’, Peter virnisti.
’’Äh, ehkä oled oikeassa. Voisin jopa yriddää andaa Chellylle hänen oikean lahjansa’’, Sirius sanoi, ’’menen edsimään häned.’’
Chelly ei ollut antanut Siriukselle anteeksi vielä torstainakaan. Uuden vuoden aatto olisi jo kahden päivän päästä, ja jos Chelly ei leppyisi siihen mennessä, Sirius ei tiennyt mitä olisi tehnyt. Chelly tosin oli kuin mitään ei olisikaan tapahtunut: hän puhui Siriukselle, mutta vain silloin kun oli pakko ja silloinkin vain hyvin lyhyesti. Siriuksen oli turha edes yrittää lähennellä häntä tai muuten hän olisi saattanut saada mustan silmän ja kämmenen jäljen poskeensa. Perjantaihin mennessä Sirius oli jo lopettanut yrittämisen ja antoi Chellyn olla omissa oloissaan. Hän oli varma että viimeistään seuraavana päivänä keskiyöllä tytön mieli muuttui kun keskiyön suudelman aika koitti. Onneksi Siriuksen flunssa oli hellittänyt jo. Hänen äänensä oli enää paineessa ja nenä tuotti ennätysmäärän räkää, mutta muuten hän oli kunnossa. Jamesin tauti oli hävinnyt jo lähes kokonaan. Poika joutui enää kärsimään yskästä, jonka ansiosta Jamesista tuntui kuin hän olisi yskinyt keuhkoja pihalle. No, ainakaan kukaan muu ei ollut saanut tautia, joten se oli hyvä saavutus.
Lauantaiaamuna Kelly yritti pitää silmiään kiinni mahdollisimman pitkään. Hän ei olisi halunnut herätä niin aikaisin, jotta olisi illalla jaksanut valvoa pitkään. Kelly oli havahtunut hereille jo puolisen tuntia aikaisemmin. Hän ei missään nimessä olisi halunnut olla ainoa hereillä uuden vuoden aattona. Tosin, jälleen oli kamalasti tekemistä ennen illan juhlia. Stefan oli sanonut, että he eivät tarjoaisi mitään lämmintä ruokaa vieraille, vaan sipsit ja muut dipattavat saivat sillä kertaa riittää. Jos he olisivat alkaneet valmistaa ruokaa sille joukolle, joka illalla saapuisi, he olisivat saman tien voineet lähettää kaiken Afrikkaan ja ruokkia kokonaisen valtion. Sen verran paljon illalla oli tulossa väkeä. Kelly ei ollut kovin perillä siitä, keitä olisi tulossa. Ainakin joitakuita tylypahkalaisia, koska Stefanin työkavereihin lukeutui monia tylyphkalaisten vanhempia. Kelly makoili silmät raollaan pimeässä huoneessa miettien nousisiko ylös vai yrittäisikö vielä nukkua. Hän oli tosin pyörinyt jo puolisen tuntia lakanoissa, ja olo ei ollut enää kovin mukava ja raukea. Pikemminki ahdistava, koska kuuma lakana kietoutui vähän väliä hänen ympärilleen ja peitto hiosti selkää. Kelly tuhahti ja nousi ylös mahdollisimman hiljaa yrittäen olla herättämättä muita. Hän hipsi ylätasanteen poikki, ohi ilotulitekasojen (Kelmit olivat käyneet ostamasta kylän ilotulitekioskin lähes tyhjäksi ja nyt ne kaikki olivat kasattuina yläkerrassa) kohti portaita. Portaat narisivat ikävästi, mutta onneksi kukaan ei ainakaan Kellyn tiedon mukaan herännyt. Hän meni keittiöön ja aloitti aamiaisen valmistuksen.
Tuntia myöhemmin loput tytöt valuivat alakertaan hiukset pörrössä ja yöpaidat päällä. Kelmit tulivat lähes heti heidän jälkeensä ja Stefan ilmestyi heidän jälkeensä.
’’No niin, sovitaanpa sitten illan säännöistä nyt kun kerta kaikki olemme tässä yhdessä’’, Stefan sanoi syötyään ensimmäisen paahtoleipänsä. ’’Ilotulitteiden kanssa varovaisuutta, en tahdo yhtään kärähtänyttä kulmakarvaparia, joita viime vuonna tuli ihan tarpeeksi. Sama koskee alkoholijuomien kanssa läträämistä. Vaikka kaikki olettekin jo täysi-ikäisiä, en silti halua nähdä teistä ketään umpitunnelissa. Tämä koskee teitä kaikkia, vai mitä Sirius?’’ Sirius katsoi viattomasti paahtoleipänsä yli muiden nauraessa.
’’Lupaan, että minun kanssani ei tule tänä vuonna ongelmia’’, Sirius sanoi lammasmaisesti ja Stefankin yhtyi muiden nauruun. ’’Hei, ottakaa nyt tosissanne!’’
’’Kyllä, kyllä’’, Kelly nauroi ja tunki paahtoleivän jämät suuhunsa.
Aamupäivä meni etanan vauhdilla. Kahden aikoihin Kelmit sekä tytöt menivät kaikki keittöön valmistellakseen illan naposteltavia. He joutuivat pilkkomaan ainakin kaksi kiloa porkkanoita, kaatamaan ainakin kymmenen isoa pussillista sipsejä eri kulhoihin ja tekemään ainakin kuutta eri dippiä. Stefan kaivoi viini- ja shampanjapulloja ja asetteli kertakäkyttöisiä pikareita keittiön sivupöydälle. Tämän jälkeen hän valmisti kolmea eri boolia, kahta alkoholipitoista ja yhtä alkoholitonta, ja vei ne ulos jäähtymään. Noin neljän aikoihin kaikki oli valmista. Porkkanat, kurkut, paprikat ja muut kylmät naposteltavat olivat kylmäkaapisssa, sipsit kulhoissa, punaviinit pöydällä ja valkoviinit ja shampanjat ulkona boolien kanssa. Myös kermakaljaa ja hehkusimaa oli muutamia pulloja.
’’No niin, hienoa työtä kerrassaan. Eikä keneltäkään lähetnyt peukaloa!’’ Stefan iloitsi. ’’Nyt olisikin sitten aika mennä valmistautumaan, sillä vieraat tulevat parin tunnin päästä.’’
’’Sirius’’, Chelly sanoi kun muut lähtivät. Sirius tuli Chelyn luokse.
’’Niin?’’ Sirius kysyi odottavasti ja nojasi pöytään.
’’Minä sitä vain että tuota… anteeksi’’, Chelly kangerteli.
’’Mistä niin?’’
’’No kun en ole puhunut sinulle pariin päivään’’, Chelly sanoi ja virnisti perään. ’’Olen itse asiassa jo alkanut tottua tähän väriin. Harmi vain, että se on alkanut jo haalistua.’’
’’Voin värjätä sen uudestaan’’, Sirius sanoi virnuillen ja Chelly pukkasi tätä kylkeen.
’’Mutta kuitenki, anteeksi että olin niin pitkävihainen’’, Chelly sanoi ja katsoi Siriusta silmiin.
’’Sinulla on tässä jotain takana’’, Sirius sanoi epäileväisesti, ’’aloit puhua minulle vain ja ainoastaan siksi, koska et halua jättää väliin keskiyön suudelmaa tänään.’’
’’No luulitko ihan tosissasi, että jäisin paitsi samasta huvista, jota kaikki toteuttaa tänä yönä. Ei tule kuuloonkaan!’’ Chelly naurahti.
’’Arvasin. Voisin itse asiassa loukkaantua tuosta hyvästä’’, Sirius sanoi pohtivalla äänellä.
’’Mutta mietipäs sitä, itsekin jäisit ilman suudelmaa, jos alkaisit mököttää minulle. Tämä on katsos kaksisuuntainen tie’’, Chelly perusteli.
’’Niin tosiaan, se olisi paha menetys.’’
’’Hah, keneltä?’’
’’No, ihmiskunnalta, sinulta, muilta naisilta… jatkanko vielä?’’
’’No älä!’’
’’Hyvä, asia on sillä selvä. Menehän tekemään sotamaalaukset valmiiksi, niin keskustellaan tästä sitten myöhemmin lisää’’, Sirius virnisti ja pörrötti Chellyn haalean oranssia tukkaa.
Pari tuntia meni kuin hujauksessa. Chellystä tuntui kuin hän olisi vasta hetki sitten alkaut meikata kun ensimmäiset vieraat jo saapuivat. Pian ensimmäisten jälkeen ilmiintymisestä aiheutuvat poksahdukset ja hormipulverilla matkustamisesta aiheutuvat humahdukset täyttivät alakerran. Aina jokaisen poksahduksen ja humahduksen jälkeen kuului iloisia tervehdyksiä, uuden vuoden toivotuksia ja naurunremakoita.
’’Tulkaapas tekin sieltä jo alas!’’ Stefan huhuili portaisiin.
’’Chelly, ulos sieltä vessasta!’’ Sirius huusi ja takoi vessan ovea, ’’olet ollut siellä jo vartin! Ei se auta vaikka peilailet siellä puoli päivää, ihan samana sinä pysyt! Mitä ihmettä sinä oikein touhuat siellä?’’
’’No jos on ihan pakko tietää, niin juuri äsken tein pissin!’’ Chellyn ärtyisä ääni kuului oven läpi ja Kelly alkoi nauraa Siriuksen ilmeelle.
’’Ei yksityiskohtia, kiitos!’’ Sirius huusi.
’’No itsepähän kysyit’’, Chelly sanoi tultuaan ulos säteilevän kauniina.
’’Vau, nyt ymmärrän mikä kesti’’, Sirius virnisti ja vinkkasi silmäänsä, ’’olet oikein kaunis.’’ Sirius astui vuorostaan vessan puolelle, eikä saanut olla siellä kovinkaan kauan aikaa rauhassa ennen kuin James jo takoi puista ovea nyrkillään.
’’Hetki pieni, laitan housut jalkaan’’, Siriuksen naisellinen ääni kuului. Vessa vedettiin ja keimaileva Sirius astui vessasta ulos Chellyn huulipunaa laittaen.
’’Voi ääliö!’’ Chelly kiljaisi ja riuhtaisi punan pois pojan käsistä.
’’Miten minusta tuntuu että tämä on yhtä kaaosta’’, Lola sanoi päätään pyöritellen. Kaaokselta se vaikuttikin. Alakerrasta kantautuva meteli, poksahdukset, Chellyn huudot ja vessan oven takominen antoi aika hektisen kuvan sen hetken tapahtumista.
’’No joko on maalaukset naamassa?’’ Peter kysyi tultuaan pois poikien huoneesta.
’’Jep’’, Lily, Lola, Kelly ja Chelly vastasivat.
’’Enää pitää odottaa Jamesia, joka on kaunistautumassa’’, Kelly virnisti. James tuli vessasta ja sanoi: ’’No, joko mennään?’’
Heti tultuaan alakertaan joukkio kohtasi monta tuttua kasvoa Tylypahkasta. Kaikki olivat lähinnä Rohkelikkoja, mutta mahtui joukkoon myös muutama Puuskupuh ja Korpinkynsikin. Puhetta pulppusi jokaisen huoneessa olijan suusta ja siitä aiheutunut sorina tuntui kuin kärpästen ja ampiaisten pörinältä. Sirius säntäsi heti hakemaan juomia vinkaten silmää lähes jokaiselle vastaantulijalle. Oli hämästyttävää kuinka nopeasti tunnelma oli syntynyt. Jokaisella oli kädessään boolia tai viiniä ja naposteltavia. Railakas musiikki soi taustalla nostattaen yhä vain tunnelmaa.
’’No niin, pistetäänhän bileet pystyyn’’, Sirius sanoi ovelasti palattuaan.
’’Aivan’’, Chelly sanoi kohottaen kulmiaan. Kaksikko hävisi väkijoukon sekaan.
’’Lily! Lola! Kelly!’’ kuului ääni jostain ja tytöt käänsivät päänsä sen suuntaan. Pian Alice Prewett tunkeutui ihmisten seasta heidän luokseen. ’’Tekin olette täällä! No tietystihän te olette, olinpa tyhmä. Tämähän on Siriuksen ja Jamesin koti!’’
’’Joo, olemme olleet täällä koko joulun seudun’’, Lily vastasi hymyillen ja ottaen siemauksen juomastaan. Sirius oli kiikuttanut hänelle alkoholipitoista boolia. No, ei kai se häntä tapa.
’’Voi kun mukavaa’’, Alice sanoi posket hehkuen, ’’minä olin Frankin kanssa meillä jouluaattona, mutta joulupäivänä menimme sitten Frankin luokse. Hänen vanhempansa ovat sitten mukavia! Millaista oli tavata Jamesin vanhemmat, Lily?’’
’’Öh, oikeastaan vain hänen isänsä’’, Lily korjasi, ’’ja mukavaahan hänet oli tavata. Oikein mukava ihminen!’’
’’No, tulkaa tuonne minun ja Frankin kanssa!’’ Alice kehotti. Lola vilkaisi muita nopeasti ja sanoi menevänsä Remuksen kanssa. Lily vilkaisi Jamesia pikaisesti ja päätti mennä hänen kanssaan. Kelly tunsi itsensä hivenen vaivautuneeksi. Oli ärsyttävää kun hänellä ei ollut poikaystävää, jonka kanssa olisi ollut. Peter seisoi hänen takanaan ja hänen läsnäolonsa aiheutti yhä enemmän hänelle vaivautunutta olotilaa.
’’Minä voisin tulla teidän kanssanne’’, Kelly sanoi hymyillen ja lähti Alicen kanssa keittiötä kohti. Peter jäi siihen yksin. Yksin, vaikka huone hänen ympärillään oli pullollaan ihmisiä. Hänellä ei ollut ketään kenen kanssa olisi muhinut sohvan nurkassa. Uuden vuoden lupaus: hanki tyttöystävä, Peter sanoi itselleen päänsä sisällä. Hän suuntasi askeleensa juomapöytää kohti hakeakseen lisää boolia.
Peter ei tiennyt kuinka kauan hän siinä seisoi katselemassa nauravia ihmisiä, mutta varmaan ainaki puolisen tuntia. Vilkaistuaan kelloa, joka näytti olevan puoli kahdeksan, hän päätti etsiä jonkun tutun väkijoukosta. Yhtäkään tuttua silmäparia ei osunut hänen näköpiiriinsä. Peter tuhahti ja lysähti istumaan keittiönpöydän ääreen.
’’Onko sinun ystäväsi hävinneet jonnekin?’’ tytön ääni kysyi Peterin selän takaa ja hetken päästä kullanruskeahiuksinen ja pirteältä vaikuttava tyttö istui Peterin viereen.
’’Joo’’, Peter vastasi ja huokaisi, ’’kuka minnekin.’’ He istuivat hiljaisuuden vallitessa jokusen minuutin ennen kuin tyttö sanoi: ’’Hassua.’’
’’Mikä niin?’’ Peter kysyi katsoen tyttöä. Hänellä oli muutama hassu pisama vaalealla iholla, haalean siniset silmät ja olkapäille ulotuvat hiukset.
’’Se kun et ole muiden Kelmien seurassa. Yleensä aina näen sinut heidän kanssaan’’, tyttö sanoi olkiaan kohauttaen ja juoden booliaan. Juomaa valui mukin reunasta hänen hameelleen.
’’Hitto’’, hän sanoi ja pyyhki roiskeet pois, mutta onnistui vain kaatamaan lopunkin juoman syliinsä. ’’Ei ole totta’’, hän voihkaisi. Peter kävi hakemassa muutaman paperin napostelupöydän luota ja ojensi ne kiitolliselle tytölle.
’’Olen kamalan kömpelö’’, tyttö huokaisi ja hänen hartiansa lysähtivät hieman.
’’Äh, niin me kaikki olemme’’, Peter yritti piristää tyttöä. Tämä naurahti.
’’Olen Annabella’’, hän esittäytyi.
’’Moi, olen Pet-’’ Peter aloitti kunnes Annabella keskeytti.
’’Tiedän, olet Peter Piskuilan’’, Annabella sanoi hymyillen. Vautsi, joku tyttö tietää hänet koko nimeltä. Tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus Peterin elämässä. Yleensä aina hän on kuullut itsestään puhuttavan vain ’poikana joka roikkuu Kelmien perässä’. Kerrankin joku tietää hänet ihan oikeasti.
’’Mistä tuvasta sinä olet?’’ Peter kysyi. Hän oli päättänyt, että tutustuisi Annabellaan vähän paremmin. Olisi kiva saada ystäviä Kelmienkin ulkopuolelta.
’’Korpinkynnestä’’, Annabella vastasi, ’’olen Chellyn lapsuudenystävä. Tai no, yhteydenpitomme katkesi kun olimme viisivuotiaita. Muutin silloin toiselle puolelle Lontoota.’’
’’Okei’’, Peter sanoi. Mistä tyttöjen kanssa jutellaan? Hänellä ei ollut siitäkään paljoa kokemusta. Ainoat naiset hänen elämässään olivat olleet hänen äitinsä ja Lily, Lola, Kelly ja Chelly. Heidänkään kanssa hän ei ollut paljoa jutellut, äitiään lukuunottamatta. Aina silloin tällöin vaihtanut pari sanaa. Aika säälittävää.
’’Mennäänkö tanssimaan?’’ Annabella töksäytti yhtäkkiä muutaman hiljaisen minuutin jälkeen.
’’Mennään vain’’, Peter myöntyi ja meni Annabellan perässä muiden tanssijoiden joukkoon.
Sirius ja Chelly tanssivat lähekkäin. Oikeastaan lähekkäin oleminen oli pakollista, koska huoneessa oli niin ahdasta.
’’Täällä on KUUMA!’’ Chelly huudahti ja leyhytti kättään kasvojensa edessä. ’’Käyn ulkona. Tuletko sinäkin?’’
’’En taida. Käy sinä’’, Sirius sanoi ja lopetti tanssimisen.
’’Okei, tulen kohta.’’ Chelly meni menojaa ja Sirius meni hakemaan jääkylmää boolia. Juuri kun hän oli ottamassa mansikka-appelsiiniboolin kauhaa, joku otti sen hänen nenänsä edestä. Tuo joku oli nainen, päätellen kynsien kirkkaan pinkistä lakasta. Tai sitten käsi kuului erittäin naiselliselle miehelle. Jälkimmäiset päätelmät karisivat saman tien Siriuksen kohotettua katseensa.
’’Sara! Mitä sinä teet täällä?’’ Sirius huudahti ja halasi lyöjäpariaan yhdellä kädellä.
’’Viime tarkistuksen mukaan samaa kuin sinäkin’’, Sara sanoi virnistäen. ’’Mihin sinä Chellyn jätit?’’
’’Hänelle tuli kuuma, joten hän meni käymään ulkona’’, Sirius vastasi. Hän ja Sara kulkeutuivat takan edustalle.
’’No, miten joulu meni?’’ Sara kysyi keskustelua aloittavalla äänellä.
’’Siinähän se. Tein jotain erittäin typerää ja sain siitä palkaksi erittäin ärsyttävän flunssan. Lisäksi sain suututettua Chellyn muutamaksi päiväksi. Kunhan näet hänet niin tiedät mitä tarkoitan’’, Sirius virnisti ja joi boolia, ’’entäs oma joulusi?’’
’’Aika tylsä. Olin kotona vanhempien ja pikkuveljen kanssa’’, Sara sanoi kohautten olkiaan, ’’olisin paljon mieluummin ollut täällä sinun kanssasi. Tai siis täällä teidän kanssanne. Lyön vetoa, että teillä oli yliveto joulu.’’ Sirius katsoi tyttöä hivenen epäillen. Oliko hän vain kuvitellut vai oliko Sara katsonut häntä juuri sillä katseella, jolla useimmat tylypahkalaiset tytöt häntä vilkuilivat? Ei, varmasti Sirius oli nähnyt harhoja. Hänhän oli ollut Saran lyöjäparina ikuisuuden, eikä kertaakaan sen aikana Sara ollut yrittänyt mitään. Miksi siis tämän tunteet olisivat muuttuneet? Varsinkaan nyt, kun Sirius näytti vihdoin vakiintuneen.
’’No, pakko myöntää. Meillä oli todella hauskaa’’, Sirius sanoi unohtaen ajatuksensa. Sara naurahti ja hörppäsi taas booliaan. Hän tahtoi kaiken alas kurkusta mahdollisimman nopeasti, jotta unohtaisi, mitä hetki sitten sanoi.
’’Sirius muuten, minun on pitänyt jo väh-’’ Sara aloitti, mutta Chelly tuli juuri sillä hetkellä heidän luokseen. Luojan kiitos! Sirius suuteli Chellyä nopeasti.
’’Mitä olit sanomassa, Sara?’’ Sirius kysyi ja kietoi toisen kätensä Chellyn ympärille. Yhtäkkiä Sara alkoi voida pahoin.
’’Ei se ollut tärkeää. Anteeksi’’, Sara sanoi ja poistui heidän luotaan.
’’Keskeytinkö minä jotain?’’ Chelly kysyi siristäen silmiään.
’’Et ollenkaan’’, Sirius sanoi ja joi jälleen boolia. Alkoholin vaikutus alkoi tuntua pikkuhiljaa, vaikka juhlat olivat olleet menossa vasta puolitoista tuntia.
’’Hienoa. Haetaan minulle juotavaa’’, Chelly sanoi ja lähti vetämään Siriusta kädestä juomien luokse.
Kelly kuunteli Alicen juttuja hänen ja Frankin joulusta. Se kaikki kuulosti niin taivaalliselta. Hän näki kaiken Alicen kuvaaman romanttisuuden silmiensä edessä.
’’Te näytätte siis olevan ihan vakavalla pohjalla. Ainakin kertomasi perusteella’’, Kelly sanoi hymyillen hivenen katkerasti. Miksei hänellekin olisi voinut käydä tuo kaikki, mitä Alice hehkutti?
’’Jep’’, Alice sanoi hymyillen onnellisesti. Frank oli juuri häipynyt hakemaan juotavaa. ’’Totta puhuakseni luulen, että Frank aikoo kosia minua piakkoin.’’ Sanojensa perään tyttö hihitti hermostuneesti.
’’Voi, onnea teille’’, Kelly sanoi. Hän ei jaksaisi kuunnella enää yhtään pidempään. ’’Anteeksi, taisin nähdä juuri erään tuttuni. Ethän pahastu?’’
’’Kaikin mokomin!’’ Alice sanoi, ’’Frank onki juuri tulossa takaisin.’’ Kelly hymyili vielä molemmille ja jätti kaksikon rauhaan. Ulos. Happea. Jonnnekin, missä on vähän ihmisiä.
Sara joi jo kolmatta boolilasia peräkkäin. Hänen ajatustensa tarkkuus alkoi sumentua pikkuhiljaa nousuhumalan kiihtyessä.
’’Moi’’, kuului etäisesti tuttu ääni Saran oikealta puolelta. Vaivoin tarkennettua katseensa Sara huomasi katsovansa Kellyä.
’’Ai moi’’, Sara sanoi vaimeasti sammaltaen.
’’Ei taida sinullakaan olla kovin iloinen ilta?’’ Kelly sanoi ja kaatoi boolia mukiinsa.
’’Eip’’, Sara vastasi, ’’on vain sellainen olo, että tekisi mieli huutaa yksi asia ääneen koko maailmalle.’’
’’Jahas’’, Kelly sanoi havaittuaan Saran humaltuvan hänen silmiensä edessä. Kelly ei ollut koskaan ollut kovin hyvä humalaisten kanssa. Kerrankin hänen setänsä synttäreillä kyseinen setä oli tullut sammaltamaan hänelle ummet ja lammet kutistuvista noidankattiloista, jotka hän omien sanojensa mukaan oli keksinyt. Kelly oli ollut vain vaivautunut eikä saanut sanaansa suustaan, vaikka kyseessä oli hänen oma setänsä.
’’On se elämä vaan perseestä, suoraan sanottuna’’, Sara totesi, ’’hyvää uutta vuotta vain.’’ Kelly hymähti jotain ja mutisi menevänsä ulos.
Terassilla Kelly kohtasi Siriuksen ja Chellyn, jotka nojailivat kaiteeseen katsellen pihalla olevia lapsia. Lapset ampuivat pieniä raketteja ja niiden poksahdettua kirkuivat ilosta. Kelly ohitti ystävänsä ja meni pihalle lasten joukkoon. Hän katseli ympärilleen pimeässä illassa ja huomasi suunnilleen hänen ikäisensä pojan värjöttelemässä muutaman jalan päässä lapsista. Kelly päätti mennä juttelemaan hänelle.
’’Moi’’, Kelly sanoi tultuaan kuuloetäisyydelle pojasta.
’’Moi’’, poika vastasi ja Kelly meni lähemmäksi.
’’Sinut siis värvättiin vahtimaan näitä kakaroita?’’ Kelly kysyi viitaten iloitseviin lapsiin.
’’Jep. Tuo pinkkihattuinen tyttö tuolla on pikkusiskoni’’, poika sanoi osoittaen pienikokoista tyttöä, joka taputti käsiään innoissaan yhteen.
’’Ymmärrän. Oletko sinä muuten Tylypahkasta?’’ Kelly kysyi. Hän halusi jutella jonkun kanssa ihan mistä tahansa saadakseen ajatukset pois keskiyön suudelmasta.
’’Pääsin sieltä pois vuosi sitten. Sinä taidat olla siellä tällä hetkellä?’’
’’Joo, viimeistä vuotta’’, Kelly sanoi. Hän aisti, että poika aikoi seuraavaksi kysyä hänen tupaansa, joten Kelly vastasi kysymättömään kysymykseen: ’’Rohkelikossa.’’
’’Aivan’’, poika vastasi ja hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. ’’En tainnut esittäytyä. Nimeni on Jonathan O’Brian.’’
’’Minä olen Kelly Sheffield’’, Kelly sanoi hymyillen, ’’taidan mennä sisälle, täällä on aika kylmä. Tuletko sinä?’’
’’Äh, joudun jäämään vahtimaan heitä. Mutta näenkö sinut vielä myöhemmin?’’
’’Ihan varmasti, ellen eksy tuonne’’, Kelly naurahti ja heilautti kättään lähtiessään.
Sirius ja Chelly nojailivat edelleen terassin kaiteeseen Kellyn mentyä takaisin sisälle.
’’Kuule, taidan käydä etsimässä Saran’’, Sirius sanoi yhtäkkiä ja joi kermakaljapullonsa tyhjäksi.
’’Miksi ihmeessä?’’ Chelly kysyi hänkin juoden kermakaljaa.
’’Hän vaikutti jotenkin ahdistuneelta. Ja sitä paitsi, hänellä oli jotain sanottavaa minulle’’, Sirius sanoi.
’’Ai, no okei. Tulen itsekin sisälle.’’
Sirius suunnisti sisällä etsien Saraa. Nauru ja puheensorina olivat vain kasvaneet parin tunnin sisällä. Kello oli vasta puoli yksitoista ja kaikilla meni jo lujaa. Useimmat vieraista olivat keski-ikäisiä ja sitä vanhempia, mutta heitäkään ei näyttänyt estävän mikään. Mitähän se olisi parin tunnin kuluttua. Siriuksen oli itsensäkin myönnettävä että hän oli jo juonut aika paljon, mutta hyvän viinapäänsä ansiosta hän oli vasta pienessä hiprakassa.
’’Sirius!’’ Sara huudahti sohvalta. Sirius huomasi heti, että tyttö oli juonut jo aika rutkasti.
’’Sara, olisikohan sinun jo aika pitää taukoa’’, Sirius sanoi virnistäen ja otti Saralta boolimukin pois.
’’Eikä mitään! Iltahan on vasta alussa’’, Sara virnuili sammaltaen.
’’Totta, mutta haluatko olla tiedottomassa tilassa ennen keskiyötä’’, Sirius sanoi ja istui Saran viereen.
’’Milloin sinusta on tullut tuommoinen tosikko? Etkö muista niitä muutamaa viikonloppua Tylyahossa?’’ Sara sanoi kuiskaten ja vinkaten silmäänsä.
’’En mielelläni muistelisi’’, Sirius nauroi ja väistämättä hänen muististaan pongahti kuvia hänestä ja Sarasta Sianpäässä tai Kolmessa Luudanvarressa. Jokaiseen muistikuvaa liittyi lantion pyöritystä ja ylenpalttista juhlimista. Muutamassa muistikuvassa hän suuteli kiihkeästi Saraa tai jotakuta muuta baarissa ollutta.
’’Voi niitä aikoja’’, Sara sanoi muistelevalla äänellä, ’’meidän pitää ottaa joskus uusiksi. Miten olisi: heti kun koulut alkaa taas?’’
’’Pitää nyt katsoa. Sarvihaarasta tulee taas hullu, koska huispausfinaalit ovat niin lähellä. Ei pidä näyttäytyä hänelle humalassa tai krapulassa, muuten saa kuulla kunniansa’’, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen. He olivat hiljaa hekten. Sirius repesi nauramaan huomattuaan Stefanin, joka esitti jotain ihmeellistä tanssia Alexin kanssa.
’’Ja tätä me tanssimme aina koulussa!’’ Sirius kuuli Alexin huutavan. Katsojat taputtivat käsiään yhteen.
’’Tule, tanssitaan’’, Sara sanoi ja veti Siriuksen ylös sohvalta.
’’Mitenkäs sinun iltasi on sujunut?’’ Chelly kysyi istuen Kellyn viereen pöydän ääreen.
’’Syvältä’’, Kelly vastasi synkästi ja huljutteli kermakaljan jämiä pullon pohjalla.
’’Harmi’’, Chelly sanoi, ’’oletko nähnyt Siriusta?’’
’’En’’, Kelly vastasi lyhyesti.
’’Entä Saraa?’’
’’Äsken juttelin hänen kanssaan. Vaikutti olevan kovinkin humalassa. Halusi kuulemma julistaa maailmalle jonkun jutun’’, Kelly vastasi ja huokaisi perään. Typerä uusi vuosi, typerät juhlat.
’’Jaa, jaa’’, Chelly sanoi ja pienen pieni epäilys alkoi nousta hänen sisällään. Chelly liittyi Kellyn seuraksi juomaan lisää boolia. Sirius sai huidella missä huiteli. Kunhan tämä olisi hänen lähettyvillään keskiyöllä.
’’Sirius’’, Sara kiljaisi kun Sirius kutitti tätä kyljistä. Kukaan ei tosin kuullut tätä kovan musiikin ja muun metelin yli. Kappale vaihtui ja ensimmäistä kertaa koko iltana soittimesta tuli hidas kappale. Sirius mietti pitäisikö hänen hakea Chelly jostain, mutta päätti tanssia kappaleen kuitenkin Saran kanssa, koska hänellä ei ollut aavistustakaan missä päin taloa Chelly mahtoi sillä hetkellä olla. Tanssijoiden määrä laski puoleen hitaan kappaleen ajaksi. Sara tuli aivan lähelle Siriusta ja laski päänsä tämän olalle. Siriuksesta tyttö oli ehkä vähän liian tuttavallinen, mutta olivathan he joskus ennen muinoin suudelleet ja tehneet paljon muutakin humalapäissään, joten yksi viaton tanssi ei merkannut mitään.
’’Kuule Sirius’’, Sara aloitti.
’’Niin?’’
’’ Äh, ihan turha on pilata iltaa sanomalla jotain tyhmää’’, Sara sanoi ja vaikeni.
’’Ei kun nyt sanot mitä sinun pitää sanoa. Olet jo kaksi kertaa yrittänyt sanoa jotain, mutta et ole lopettanut’’, Sirius sanoi ja katsoi Saraa tiukasti silmiin. Joku tönäisi heitä juuri sillä hetkellä ja Sara huomasi suutelevansa Siriusta. He erkanivat yhtä nopeasti kuin olivat joutuneetkin siihen tilanteeseen. Sirius päästi irti Sarasta ja tyttö astui kauemmas.
’’Tuo oli ilmeisesti se, mitä sinun piti sanoa?’’ Sirius kysyi rauhallisesti. Sara pysyi vaiti ja Sirius tulkitsi sen myöntymiseksi.
’’Anteeksi, mutta minulla on tyttöystävä, enkä ole niin halpamainen, vaikka niin voisi luulla’’, Sirius sanoi jokseenkin kylmästi. Hän näki, että oli satuttanut Saraa.
’’Tyhmä minä’’, Sara mutisi, ’’miksi kuvittelinkaan muuta.’’ Sara hymähti ja jatkoi: ’’Hyvää uutta vuotta, Sirius Musta.’’ Hän kääntyi kannoillaan ja hävisi jonnekin. Sirius seisoi hämmentyneenä keskellä huonetta. Hän havahtui siihen kun iäkkäänpuoleinen noita tuli tanssimaan hänen eteensä ilmesesti omasta mielestään houkuttelevaa tanssia, joka muistutti lähinnä strutsien soidinmenoja.
’’Chelly’’, Sirius sanoi löydettyään tytön.
’’Niin?’’ Chelly sanoi sammaltaen. Mahtavaa, Chellykin on juovuksissa. Eikö kukaan ollut silloin selvinpäin kun olisi pitänyt!
’’Äsken tapahtui jotain. Sara suuteli minua’’, Sirius sanoi ja otti hänkin boolia.
’’No sepäs on hienoa!’’
’’Etkö ole yhtään vihainen?’’
’’Mitä? Miksi olisin? Suuteleminenhan on MAHTAVAA!’’ Chelly huusi ja horjahti taaksepäin.
’’Olet pelottava humalassa’’, Sirius nauroi ja otti Chellystä kiinni, ettei tämä olisi kaatunut.
’’Pelottavampi minä olen selvinpäin’’, Chelly mutisi ja vinkkasi suurieleisesti silmäänsä. ’’Miten kauan vielä keskiyöhön?’’
Sirius vilkaisi seinäkelloa.
’’Tunti’’, Sirius vastasi.
’’Liian pitkään. Mitä jos aloitetaan jo nyt’’, Chelly sanoi ja suuteli Siriusta pitkään ja antoisasti. Sirius vastasi mansikalta maistuvaan suudelmaan, joka keskeytyi lopulta siihen, että Chelly sai hillittömän kikatuskohtauksen.
’’No, mikä nyt tuli?’’ Sirius kysyi alkaen itsekin hymyillä mielipuolisesti.
’’Tajusin juuri, että suutelen Sirius Mustaa!’’ Chelly huudahti ja suuteli Siriusta uudestaan.
’’No aika kauan kesti tajuta’’, Sirius mutisi Chellyn suuta vasten ja he uppoutuivat jälleen uuteen suudelmaan välittämättä ympärillä olevista ihmisistä.
Kelly tuijotti tiiviisti kelloa, jotta se kulkisi mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Hän olisi ihan hyvin voinut mennä vaikka nukkumaan, kukaan ei olisi huomannut hänen poissaoloaan. Remusta ja Lolaa ei ollut näkynyt koko iltana, eikä Kelly välttämättä halunnut edes tietää mitä kaksikko puuhasi. Kelly huomasi toivovansa koko ajan, että Jonathan tulisi hänen luokseen. Kelly löi itsensä kanssa vetoa, että poika oli unohtanut hänet saman tien kun hän oli lähtenyt aikaisemmin takaisin sisälle. Kelly huokaisi ääneen.
’’Ei kai tämä ilta nyt noin pitkästyttävä ole.’’ Jonathan oli saapunut Kellyn luokse kuin tyhjästä. Kelly ei voinut estää itseään hymyilemästä leveästi. Ehkä hänen iltansa oli sittenkin pelastettu.
’’Itse asiassa, kyllä on. Kaikki ystäväni kiehnäävät poikaystäviensä kainaloissa’’, Kelly naurahti.
’’Olet siis vapailla markkinoilla?’’ Jonathan pikemminkin kysyi kuin totesi.
’’Valitettavasti’’, Kelly vastasi. Häntä ihmetytti hieman kuinka hän puhui suhdeasioista tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Se ei ollut lainkaan hänen itsensä tapaista.
’’Sama täällä. Elämäni suurin rakkaussuhde on ollut itseni ja kirjoittamisen välillä’’, Jonathan hymähti heittäen suuhunsa pari perunalastua.
’’Mitä sinä kirjoitat?’’ Kelly kysyi kiinnostuneena ja kääntyi paremmin Jonathaniin päin nähdäkseen kunnolla tämän kasvot. Kelly älysi, että hän katsoi poikaa kunnolla vasta sillä hetkellä. Aiemmin pimeässä ulkona hän ei ollut huomannut pojan kulmikkaita kasvonpiirteitä tai luonnonvaaleaa tukkaa ja ruskeita silmiä. Toisien sanoen Jonathan oli melko puoleensa vetävän komea.
’’Enimmäkseen runoja ja laulunsanoja’’, Jonathan sanoi kainosti. Poika ei ilmeisesti tykännyt esitellä tuotoksiaan ihan jokaiselle vastaantulijalle.
’’Vautsi!’’ Kelly sanoi ihailevalla äänellä. Hän oli aina kunnioittanut ihmisiä, jotka saivat revittyä tyhjästä kasaan laulun tai kaksi. Vielä enemmän häntä kiinnosti se että poika kirjoittaa lauluja. ’’Minkä tyylisiä tekstejä sinulla on?’’
’’Äh, lähinnä rakkauslauluja’’, Jonathan sanoi ja hänen poskensa punehtuivat vienosti. Kellyn ensipäätelmät pojasta olivat osuneet aika rajusti pieleen. Jonathan olikin aika ujo ja ilmeisesti herkkäkin. Kelly tunsi kiinnostuksensa heräävän poikaa kohtaan koko ajan vain enemmän.
’’Katsos vain. Saanko joskus lukea jonkun?’’ Kelly puraisi kieltään liiallisesta uskaliaisuudesta. Hän oli vasta tavannut Jonathanin ja vihjaili jo nyt, että heidän tulisi nähdä myöhemminkin.
’’Tässä vaiheessa minuun iskee aina jonkinlainen ujouspuuska’’, Jonathan puuskahti vilkaisten nopeasti Kellyä.
’’Äh, ei sinun minua tarvitse pelätä. Lupaan sydämestäni etten naura, jos sinä sitä pelkäät’’, Kelly vakuutti ja pukkasi Jonathania leikkisästi olkapäähän.
’’No, jos se kerran tarkoittaa sitä, että me näemme vielä tämänkin illan jälkeen, voisin vaikka luvata näyttää sinulle jonkun lauluni’’, Jonathan sanoi hymyillen.
’’Ehdottomasti’’, Kelly sanoi hymyillen ja katsoi poikaa silmiin. Hän tunsi jonkinlaisen yhteyden poikaan. Se oli käsittämätöntä, koska he olivat tunteneet toisensa vasta puolisen tuntia. Puolisen tuntia riitti ilmeisesti aika hyvin, ainakin Kellyn kohdalla, sillä hänen sydämensä tuntui lepattavan ihan omaan tahtiinsa ja tekevän omia mutkittaita rytmiharjoituksia. Kelly käänsi katseensa pois päin ja kohtasi seinäkellon.
’’Oho, enää vartti keskiyöhön’’, Kelly sanoi hämmästyneenä siitä, kuinka nopeasti aika oli sittenkin kulunut.
’’Niinpäs onkin. Onkohan kellään täällä mitään aavistusta, että kohta pitää laskea viimeiset sekunnit tätä vuotta?’’ Jonathan pohti ääneen ja katseli olohuoneen puolelle. Tanssivista aikuisista päätellen kukaan ei ollut perillä kellonajasta.
’’On siis otettava ohjat käsiin’’, Kelly sanoi ovelasti ja meni soittimen luokse. Hän nosti neulan pois levyn pinnalta ja musiikki pysähtyi kuin sienään. Joukolla meni hetki tajuta, että musiikki oli loppunut. Kun puheensorina alkoi hiljentyä, Kelly huusi: ’’Hyvä herrasväki, kello alkaa lähentyä keskiyötä!’’ Tieto sai ihmsissä aikaan suosionosoituksia. ’’Näyttäisi siltä, että on aika suunnata ulos ampumaan vuoden vaihteen juhlistukseksi raketteja ja laskemaan viimeiset sekunnit! Älkääkä unohtako maagista keskiyön suudelmaa, joka takaa ensi vuodelle ruusuisia suhteita ja onnelista elämää!’’
’’Sirius ja James!’’ Kelly huusi ulos päin valuvan väkijoukon yli. Sirius havahtui sohvalta Chellyn vierestä ja James juoksi portaat alas pörröpäinen Lily perässään. Kelly ei todellakaan halunnut tietää, mitä he olivat yläkerrassa tehneet.
’’Kutsuitte, oi arvon leidi’’, Sirius sanoi kumartaen syvään. James teki samoin perässä.
’’Tehän lupasitte hoitaa rakettien ampumisen?’’ Kelly varmisti ja tutki katseellaan poikia. Molemmat näyttivät olevan hiprakassa ja Kelly arvioi heidän kuntoaan. Ehkä he suoriutuisivat kunnialla rakettien ampumisesta. ’’Oletteko varmoja, että pystytte siihen?’’
’’Aivan varmoja’’, James vakuutti.
’’Sataprosenttisen’’, Sirius jatkoi.
’’No, ehkä minä luotan teihin’’, Kelly tuumasi. Pojat hakivat rakettivarastot yläkerrasta ja menivät niiden kanssa ulos. Jonathan ja Kelly olivat kahdestaan eteisessä pukemassa takkeja päälleen.
’’Onko Sirius ja James edelleen yhtä rasavillejä kuin he olivat muutamana edellisenä vuonna?’’ Jonathan kysyi. Kelly ihmetteli mistä Jonathan tiesi pojat, mutta muisti sitten, että poikahan oli ollut edellisenä vuonna vielä Tylypahkassa ja oli todistanut muutaman vuoden Kelmien kolttosia.
’’Ei oikeastaan. James on rauhoittunut todella paljon. Se on yksinomaa Lilyn ansiota. He ovat nykyisin yhdessä, jos et vielä huomannut. Sirius on myös rauhoittunut, tosin hän koettelee yhä McGarmiwan hermoja. Sirius ja Chelly jakavat muuten tätä nykyä luutakomeron yhdessä’’, Kelly virnisti ja pujotti talvisaappaansa jalkaan.
’’Oho, Siriuskin on vakiintunut’’, Jonathan sanoi ja laittoi vielä pipon päähän. He menivät ulos, missä kaikki juhlien osanottajat olivat kokoontuneet pihalle riviin. Kahdenkymmenen jaardin päässä Sirius ja James asettelivat raketteja valmiiseen riviin, mistä ne oli helppo sytyttää taikasauvalla keskiyön koittaessa. Kelly vilkaisi kelloaan ja huomasi aikaa olevan vielä viisi minuuttia.
’’No niin!’’ hän huusi ja kaikki hiljenivät, ’’tämä vuosi alkaakin sitten olla lopuillaan. Vielä nelisen minuuttia aikaa. Nyt on hyvä hetki muistella menneen vuoden tapahtumia, iloisia ja surullisia, ennen kuin ne heitetään menneisyyteen ja aloitetaan uusi lehti elämässä! Myös uuden vuoden lupauksien miettimiseen on nyt hyvää aikaa! Sirius ja James, oletteko valmiita?’’ Kelly kysyi käännyttyään poikiin päin.
’’Kyllä vain!’’ pojat sanoivat ja tulivat väkijoukon luokse. Lily ja Chelly hakeutuivat lähelle poikaystäviään, jotta ehtisivät suudella heitä heti kun pojat olisivat sytyttäneet raketit.
’’Ja nyt olisi vielä minuutti aikaa. Sirius, James, sytyttäkää raketit!’’ Kelly sanoi ja tuijotti kelloa. Neljäkymmentä sekuntia. Sytytyslangat paloivat oransseina rakettirivistössä… kolmekymmentä… kaksikymmentä…
’’Ja nyt! Kymmenen!’’ Kelly huusi ja muut yhtyivät laskuun.
’’Yhdeksän, kahdeksan, seitsemän-’’ Ensimmäiset raketit lähtivät matkaan ’’-viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi- HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!’’ Kaikki huusivat yhteen ääneen, raketit pamahtelivat jokapuolella, niin kylässä, kuin joukon yläpuolellakin. James kaappasi nauravan Lilyn kainaloonsa ja katsoi tytön tuikkiviin silmiin.
’’Rakastan sinua’’, James sanoi ja suuteli tyttöystäväänsä pitkään. Hän oli niin onnellinen, ettei kukaan muu voinut sanoa itseään onnellisemmaksi juuri sillä hetkellä.
Kelly nauroi Siriukselle ja Chellylle, jotka väistelivät tahallaan toisiaan ennen kuin tekivät sanattoman sopimuksen ja suutelivat pitkään ja antaumuksella, kuten monet muutkin heidän ympärillään. Kelly vilkaisi ohimennen ihan vieressään seisovaa Jonathania ja hymyili hänelle kohdatessaan hänen katseensa.
’’Hyvää uutta vuotta’’, Jonathan sanoi ja jäi katsomaan Kellyä silmiin.
’’Kiitos samoin’’, Kelly virnisti ja katsoi taivaalla yhä välkkyviä punaisia, vihreitä, hopeisia ja kultaisia raketteja.
’’Mitäs sanot… pitäisikö meidänkin, tiedäthän, ihan vain muodon vuoksi… luulisin’’, Jonathan sanoi hivenen puuskahtaen.
’’No, niin kai’’, Kelly sanoi ja kohautti harteitaan. Hänen sydämensä hakkasi varmaan kahta sataa kun hän kääntyi Jonathaniin päin.
’’No, hyvää uutta vuotta sitten vielä uudemman kerran’’, Jonathan sanoi ja lähestyi Kellyn kasvoja. Heidän päänsä kääntyivät samaan suuntaan ja nenät osuivat vastakkain.
’’Noh’’, Jonathan sanoi ja Kelly naurahti hermostuneesti. ’’Käännetään molemmat oikealle.’’ Jonathan rykäisi ja he yrittivät uudelleen. Tällä kertaa se onnistui ja heidän huulensa kohtasivat kahden sekunnin ajaksi. Kellyn sydän läpätti melkein rinnasta ulos, niin hermostunut hän oli.
Remus ja Lola seisoivat ihmisjoukosta hivenen erillään. Remus seisoi Lolan takana, kädet kierrettynä Lolan harteiden ympärille, ja Lola piti niistä kiinni omillaan. Heidän iltansa oli ollut melko rauhallinen. Kumpikaan ei ollut humalassa nimeksikään, vaan molemmat olivat juoneet boolia sivistyneen rajojen sisällä.
’’Minulla oli tänään todella mukavaa’’, Lola sanoi ja samalla taivaalla räjähti sininen ja hopeinen raketti, joka aukeni palmunlehtien tavoin. Hopeiset pallerot rapisivat kuin joku olisi heittänyt hiekkaa muovisankoon.
’’Samat sanat’’, Remus sanoi hymyillen. Hänen mieltään oli kuitenkin painanut lähestyvä täysikuu. Hän muuttuisi jälleen ihmissudeksi, heti ensimmäisellä kouluviikolla loman jälkeen. Mutta sillä hetkellä ei ollut oikea aika murehtia tulevaa. Oli vain se hetki, täydellinen vuoden vaihde ihka ensimmäisen tyttöystävän kanssa.
’’Remus’’, Lola sanoi epäröiden.
’’Kerro’’, Remus sanoi ja painoi suukon Lolan poskelle.
’’Minä rakastan sinua’’, Lola sanoi kerättyään rohkeutensa. Hetki oli tuntunut vain niin oikealta sanoa nuo kolme maagisinta sanaa koko maailmassa. Remus oli painamassa uutta suudelmaa Lolan poskelle, kunnes pysäytti aikeensa. Hän käänsi tytön ympäri ja katsoi häntä silmiin. Lola toisti sanansa ja katsoi hivenen pelästyneenä Remuksen jähmettynyttä olemusta.
’’Ei millään pahalla, mutta nyt olisi todella hyvä hetki sanoa jotain’’, Lola sanoi hermostuneena katsellen Remuksen lasittuneita silmiä.
’’Ei voi olla totta’’, Remus kuiskasi. Aluksi Lola pelkäsi pilanneensa heidän suhteensa sanomalla noin voimakkaita sanoja, mutta hänen pelkonsa väistyi kun Remuksen suu suli hymyyn.
’’Tarkoitatko sinä sitä?’’ Remus kysyi hymyillen leveästi.
’’Harvemmin minä sitä lausetta huutelen’’, Lola sanoi ja hymyili hänkin.
’’Vau’’, Remus henkäisi. Tunne oli hänelle aivan uusi. Hänen sisällään poltti ja kupli, mutta hyvällä tavalla. ’’Kiitos.’’ Remus sanoi. Hän halusi hivenen pelleillä ja katsoa kuinka Lola reagoisi. Reaktio oli välitön.
’’Ai’’, Lola töksäytti ja muuttui välittömästi etäisemmäksi, ’’ihanko kiitos?’’ Remus repesi nauramaan. Lola tajusi pilan ja pukkasi poikaa olkapäähän.
’’Tunteilla ei saa leikkiä, eikö äitisi opettanut’’, Lola nauroi. Remus kietoi kätensä Lolan ympärille ja suuteli häntä.
’’Minäkin rakastan sinua’’, Remus sanoi erkaannuttuaan suudelmasta.
’’No nyt kuulostaa jo paremmalta’’, Lola sanoi hymyn säestämänä ja suuteli poikaa vielä uudemman kerran.
Peter seisoskeli Annabellan kanssa ulkona muiden tavoin. Heillä oli ollut oikein hauska ilta kahdestaan. He olivat kertailleet syksyn tapahtumia ja muistelleet muitakin kouluvuosien mittaan kertyneitä muistoja. Annabella muisti Peterin todella monesta yhteydestä ja se jos mikä yllätti pojan.
’’Pitäisiköhän mennä takaisin sisälle’’, Annabella pohti, kun kaikki raketit olivat hävinneet taivaan tuuliin.
’’Joo, täällä alkaa olla aika kylmä’’, Peter sanoi. Ilmeisesti moni muukin ajatteli juuri sillä hetkellä samoin, koska aikuisista suurin osa lähti kävelemään verkalleen kohti kutsuvaa taloa. Osa pariskunnista, joilla oli lapsia, kaikkoontuivat takaisin koteihinsa ja väkijoukko harveni. Juhlat näyttivät muutenkin saaneen rauhallisemman ilmeen. Boolin ja muiden juomien alkaessa loppua juhlijat hakeutuivat istuskelemaan pitkin taloa, ja osa päätti, että nyt oli hyvä aika lopettaa. Yhä useampi ja useampi alkoi tehdä kotiinlähtöä, ja puoli kahteen mennessä jäljellä oli enää muutama ulkopuolinen.
’’Kelly’’, Jonathan sanoi ja viittasi Kellyn itsensä luokse eteiseen. ’’Minä olen nyt lähdössä.’’
’’Ai’’, Kelly sanoi ja yritti olla kuulostamatta pettyneeltä, ’’nyt jo.’’
’’Niin’’, Jonathan sanoi, hänkin kuulostaen pettyneeltä. ’’Minun pitää huomenna pysyä valveilla, koska joudun vahtimaan pikkusiskoani. Vanhempani joutuvat töihin heti aamusta alkaen.’’
’’No voi’’, Kelly sanoi ja yritti keksiä jotain, mitä sanoisi pojalle. Ihan mitä tahansa, millä saisi vielä jutella Jonathanin kanssa.
’’Mutta lupaan kirjoittaa sinulle’’, Jonathan sanoi ja hymyili sitten.
’’Okei, minä annan osoit-’’
’’Sinähän olet koko kevään Tylypahkassa, eikö niin? Voin ohjata pöllöni Rohkelikkotorniin, jolloin kirje tulee varmasti perille’’, Jonathan muistutti ja Kelly nyökkäsi.
’’No, hyvää yötä sitten. Ja hyvää uutta vuotta vielä kerran’’, Kelly sanoi ja hymyili. Jonathan toivotti hyvät yöt ja uudet vuodet, jonka jälkeen vaivautunut hiljaisuus laskeutui heidän ylleen.
’’Joo’’, Jonathan sanoi paremman sanan puutteessa, ’’minäpä tästä sitten kaikkoonnun. Toivottavasti näemme vielä joskus.’’
’’Varmasti, jos se vain on minusta kiinni’’, Kelly sanoi, ’’nähdään.’’ Ja silloin Jonathan katosi vaimeasti poksahtaen. Kelly huokaisi.
Sirius ja Chelly istuivat sohavalla Chellyn kikattaessa mahdottoman paljon.
’’Ehkä olisi aika mennä unten maille’’, Sirius sanoi. Häntä väsytti kaiken juhlimisen jälkeen ja hän olisi voinut nukahtaa siihen paikkaan. ’’Tule.’’ Sirius nosti nauravan Chellyn kädestä ylös ja lähti johdattamaan häntä portaisiin. Muut Kelmit ja tytöt istuivat vielä Stefanin kanssa olohuoneessa syöden jäljelle jääneitä sipsejä ja porkkananpalasia.
’’Hyvää yötä!’’ Chelly sanoi venyttäen vokaaleja. Hän sammalsi jo sen verran pahasti, että sille ei voinut kuin nauraa.
’’Öitä’’, kuului seitsemästä suusta yhteen ääneen.
Portaisiin asti päästyään Chellyn kikatus oli vain pahentunut. Hän kikatti lähes kaksin kerroin puolivälissä portaita ja yritti samalla vetää Siriusta käsistä perässään.
’’Tule jo’’, Chelly kuiskasi ei niin hiljaa. Kikatus alkoi jälleen ja tyttö oli horjahtaa portaita alas. Onneksi Sirius seisoi hänen perässään ja sai hänet kiinni ennen kuin Chelly kaatui.
’’Hupsista’’, Chelly kikatti Siriuksen olkaa vasten sammaltaen.
’’Koitahan pysyä vielä jaloillasi, kohta ollaan ylhäällä’’, Sirius sanoi naurahtaen itsekin. Chelly oli todella hassu humalassa. Vaikka illan tunnelmallinen meininki olikin vielä pinnassa, silti hän ei voinut olla tuntematta pientä huolta tytön puolesta.
’’Ei, ei. Enpä taida pysyä’’, Chelly sammalsi ja lysähti portaille istumaan huojuen hieman. Tyttö hymyili vähän liiankin leveästi. Siriuksesta näky oli oikeastaan aika suloinen. Siinä Chelly istui hiukset pörrössä ja silmät lievästi harittaen eri suuntiin.
’’No tulehan sitten’’, Sirius sanoi nosti virnistelevän Chellyn syliinsä kantaakseen hänet. Chelly suuteli Siriusta samalla kun tämä jatkoi matkaa ylätasanteelle. Hän laski Chellyn sylistään tyttöjen huoneen ovella.
’’Kiitos’’, Chelly kuiskasi ja jatkoi huutaen, ’’OI PRINSSI ROHKEA!’’
’’Shh, älä huuda!’’ Sirius sanoi nauraen. He menivät pimeään huoneeseen eivätkä sytyttäneet valoja. Hämärään tottumiseen meni hetki, mutta pian he erottivat toistensa ääriviivat ja näkivät ulkoa tulevan kuunvalon ansioista joitain osia toisistaan. Chelly katsoi viettelevästi Siriusta ja tarttui pojan kaulassa löysästi roikkuneesta kravatista vetäen koko pojan itsensä lähelle.
’’Suutele minua’’, Chelly käski ja Sirius täytti tytön toiveen. He upoutuivat suudelmaan ja alkoivat hitaasti kulkeutua lähintä sänkyä kohti. Sirius siirsi kätensä tytön lanteille ja pujotti toisen käsistään tytön paidan alle tunnustelemaan pehmeää ihoa. Kylmät väreet kulkivat Chellyn vartaloa pitkin Siriuksen sivellessä hänen ihoaan sormenpäillään ja Chelly tunsi rentoutuvansa täysin. Pojan kosketus oli kuin taikaa hänen ihollaan.
Sirius laski Chellyn hitaasti sängylle ja tyttö alkoi avata hänen kauluspaitansa nappeja suudellen samalla poikaa kiihkeästi. Sirius siirtyi suutelemaan Chellyn paljasta kaulaa ja alkoi hivuttaa ohutta paitaa pois tytön päältä. Kun paita oli melkein kokonaan pois, etäiset hälytyskellot alkoivat soida hänen takaraivossaan. Sirius suuteli vielä hetken tyttöystäväänsä ennen kuin perääntyi. Perääntyminen tuntui sillä hetkellä tyhmimmältä ratkaisulta, mutta hän ei voinut jatkaa.
’’Ei me voida’’, hän kuiskasi hengästyneenä katsellen Chellyä, jonka rintakehä kohoili nopeaan tahtiin.
’’Kyllähän voidaan’’, Chelly henkäisi ja yritti suudella uudestaan Siriusta. Chelly vei Siriuksen mennessään, eikä pojan tajuntaan mahtunut mitään muuta kuin tyttöystävänsä vaniljalta tuoksuva kaula. Hetken näytti jo siltä, että Sirius antoi periksi itselleen, mutta kuitenkin hän keräsi jostain vaadittavat voimat perääntymiseen. Sirius siirtyi pois tytön päältä
’’Ei me voida’’, Sirius selitti sivellen tytön hiuksia, ’’en halua käyttää humalatilaasi hyväksi.’’
’’No kyllä sinä nyt voit käyttää sitä hyväksesi’’, Chelly kuiskasi ja suuteli Siriusta anovasti, ’’annan sinulle luvan.’’ Sanojensa perään Chelly siirtyi makaamaan puoliksi Siriuksen päälle ja jatkoi paidan nappien avaamista, kunnes oli saanut ne avattua kokonaan. Sirius oli jälleen unohtanut kantansa ja antoi Chellyn jatkaa hänen vyönsä ja farkkujen nappien avaamista. Chellyn paita oli lentänyt jo lattialle ja tytön hame meinasi tehdä sille seuraa hetkenä minä hyvänsä. Sirius hyväili Chellyn kylkiä ja kuljetti sormensa kevyesti tytön selkäpuolelle avaamaan rintaliivien hakasia. Varoittava ääni ilmestyi taas sumentuneen tajunnan keskelle ja Sirius pysäytti kätensä viime hetkellä.
’’Ei’’, Sirius kuiskasi painokkaasti ja Chelly taisi vihdoin kuunnella. Tyttö siirtyi pois pojan päältä ja antoi hengityksensä tasaantua.
’’Ehkä on parasta, että menen nukkumaan omaan huoneeseeni’’, Sirius mutisi katsoen tytön pettyneitä kasvoja. Hän painoi vielä suudelman Chellyn suulle ja nousi ylös.
’’Jäisit nukkumaan viereeni’’, Chelly toivoi noustuaan hänkin istumaan. Sirius punnitsi vaihtoehtoja hetken ja päätti sitten jäädä tytön luokse. Hän kävi vain vaihtamassa pyjaman housunsa ja tuli sitten pian takaisin. Samalla aikaa Chelly oli vaihtanut itselleen silkkisen yömekon. Sirius ihmetteli kuinka humalainen tyttö oli löytänyt itselleen yöpaitansa, mutta ehkä Chelly ei ollutkaan ihan niin humalassa, mitä hän antoi olettaa. Paidaton Sirius meni Chellyn sängyn luokse ja pujahti peiton alle ihan lähelle tyttöystäväänsä.
’’Tässä on hyvä olla’’, Chelly mutisi silmät kiinni laittaen kätensä Siriuksen rintakehän päälle.
’’Jep’’, Sirius vastasi ja suuteli Chellyn otsaa.
’’Sirius’’, tyttö sanoi.
’’Mm-hmm?’’
’’Minäpäs taidan olla rakastumassa sinuun’’, Chelly sanoi hihittäen vaimeasti perään. Sirius pysyi vaiti ja sulatteli juuri kuulemaansa.
’’Samoin…’’ hän sanoi viimein hitaasti. Sirius odotti, että Chelly sanoisi jotain.
’’Chelly?’’ Sirius kuiskasi. Tytön hengitys oli tasaantunut ja vastaamattomuus tarkoitti, että tyttö oli joko sammunut tai nukahtanut. Sinä yönä Sirius ei nukkunut silmällistäkään.
---
Näin tällä kertaa! Kommentteja toivon :)
//muoks. Huomasin äsken, että ihan hirmuinen virhe oli tapahtunut :o Tuo Sarah, kenestä tässä oli paljon puhetta ja kuka yritti Siriusta, on oikeasti Sara. Olin itse mennyt nimissä sekaisin... toivottavasti se ei hämännyt ihan kauheasti. Yritin kalastaa kaikki Sarah -nimet tuolta pois ja vaihtaa ne Sara -nimeksi. Kuitenkin jos sinne jäi niitä Sarah -nimiä, niin saa sitten sano minulle niin otan pois. Tässä ficissä tosiaan on myös Sarah niminen tyyppi, mutta kyseessä on täysin eri henkilö kuin tämä Sara Wallace, kuka yrittää tulla Chellyn ja Siriuksen väliin.
-
Ihana jatko. Saat janoamaan lisää.
-
Herran jestas miten joku voi olla noin nopee :D MUtta siis, suurkiitokset sinulle, Sinikeiju! Kiva että miellytti :)
-
Ihana <3 Uus luku oli mahtava. Tää on kyl paras tähän mennessä lukemistani kelmi ficeistä. Jatkoa odotellessa :)
-
Ooooooooo, uus luku :) Pakko myöntää että vähän yllätyin ku jatkoa ei ollu pitkään aikaan tullu.
’’Arvasin. Voisin itse asiassa loukkaantua tuosta hyvästä’’, Sirius sanoi pohtivalla äänellä.
’’Mutta mietipäs sitä, itsekin jäisit ilman suudelmaa, jos alkaisin mököttää minulle. Tämä on katsos kaksisuuntainen tie’’, Chelly perusteli.
Mietin vaan että miten ihminen (tai noita) voi mököttää itselleen?
Aika vähän oli kirjotusvirheitä, mut niitäkin huomasin..
No eipä sitten muuta.. paitsi, Jatkoa?
~LLo
-
Voi kiitos jo kommentoineille (meniks toi sana oikein o.O)!
Sinikeiju: Vai että ihan janoamaan :D Kiitos kommentista!
Michel: Kiitoksia kohteliaisuudesta :) Ei pidä siis ehdottaa vielä parempaa ficciä sulle, köh köh, jos pidät tätä kerta parhaana xD
LLona: Joo, tuossa kohdassa oli tarkoitus lukea alkaisiT mököttää minulle :D Mutta itselleenkin mököttäminen on mahdollista. Se on sitten toinen juttu että miten kauan se kestää :D Kiitos kommentista<3 (taidat olla muuten uusi kommentoija?=
Lilah: Ooh, ihanan pitkä kommaus, Lilah!! Piristi niin paljon päivää, ihan aikuisten oikeasti! Olen ollut pari päivää ihan maassa muutaman asian takia ja kun kommenttejakaan ei ole paljoa tullut niin äsken kun avasin koneen ja huomasin sun kommentin tulleen nii piristyin heti :) Kiitos siitä! <3
Sit vastailen vähän tohon sun kommentin sisältöön :D Musta itestäniki tuntu ku kirjotin tota lukuu, et jotain mysteeristä on tapahtunu mun kirjotustyylille: se ei enää oo niin sellasta pintapuolista, juu nou. Johtuukohan se siitä että Gossip Girl alkoi taas (joo siis siitä vähän vaikutteita draaman syntyyn :D) vai mistä, mutta toivottavasti tämä muutos on tullut jäädäkseen! Hmm, Sarahin jatkosta en sano pihaustakaan, se jääköön arvoitukseksi seuraaviin lukuihin ;) Mutta jos välttäämättä haluaa, niin rivienkin välistä saa lukea! Ja joo, minä kun olen Se Suurin Klisee Fani niin en voinut millään vastustaa kiusausta laittaa Lolaa sanomaan maagiset kolme sanaa rakettien paukkuessa ^^ Ja jatkon sanomisesta osaan sanoa ihan yhtä paljon kuin siitä sataako huomenna suklaamunia taivaalta :D Mutta nyt minuun on iskenyt joku käsittämätön inspiraatio (luojan kiitos!) jonka ansiosta olen tippunut jo matikan tunneilla kärryiltä' (huimat 2 tuntia ollut vasta matikkaa tässä kurssissa ja nyt olen jo auttamattomasti pihalla). Viimeisimmät ruotsin tunnitkin ovat olleet aika antoisia koska oon suunnitellu jo kaks seuraavaa lukua sisällöiltään ^^ Mutta siis luoja tietää milloin jatko ilmestyy. Jos inspis pysyy yllä eikä opettajat katso pahalla tunnilla kirjoittamista, jatko tulee nopeasti, mutta jos inspis häviää ja lennän luokasta enemmän kuin kaksi kertaa, jatkon ilmestymiseen voi mennä tovi :) Mutta YRITÄN mahd. nopeasti kirjoittaa!
Oho, tosta vastauksesta tuli kyl aika pitkä :D Mutta siis, kommentteja saa edelleen survoa, ne pelastavat oikeasti päiväni!
Ev
-
Ihana luku.
’’Tässä on hyvä olla’’, Chelly mutisi silmät kiinni laittaen kätensä Siriuksen rintakehän päälle.
’’Jep’’, Sirius vastasi ja suuteli Chellyn otsaa.
’’Sirius’’, tyttö sanoi.
’’Mm-hmm?’’
’’Minäpäs taidan olla rakastumassa sinuun’’, Chelly sanoi hihittäen vaimeasti perään. Sirius pysyi vaiti ja sulatteli juuri kuulemaansa.
’’Samoin…’’ hän sanoi viimein hitaasti. Sirius odotti, että Chelly sanoisi jotain.
Voi Sirre parkaa :D
Toivottavasti tulee mahollisimman nopeesti yhtä hyvää jatkoo.
NeitiMusta.
-
ihanaa kun on tullut jatkoa, tää on todella hyvä. olet tosi hyvä kirjoittaja!
-
Ei voi muuta sanoa kuin WAU!
Uusi olen täällä joten luin ficcisi alusta asti kokonaan tässä parissa päivässä.. OOT USKOMATTOMAN HYVÄ! <3
Siriuksen ja Chellyn viimesimmästä kohtauksesta tuli aivan mieleen kohtauksia Twilight -sarjan kirjoista joissa Edward vastustelee Bellan samanlaisia yrityksiä! Ylisöpöä. <3
Minä myös - kuten monet muutkin täällä - rakastan Remus/Lola -paritusta! Aaaws.. ^^ <3
Sääliksi käy tuo Matohäntä. Mitähän sen ja Annabellan jutusta tulee?
Tuleeko vielä jatkoa? ::)
terveisin:
(lukijaksi ilmoittautunut) mAngo
-
JATKOA????!!!!!!!!!!!!!!!!!
-
aivan ihana luku!! (:
olit todellakin onnistunut luomaan hyvän tunnelman tähän lukuun.
kaikki parit on ihania (:
todella hyvä luku, en oikeestaa mitään rakentavaa keksi.
jatkoa innolla odottaen
~nuuhku
-
Kiitosta taas kommenteista <3
NeitiMusta: Kiitosta ;) Joo, jatko edistyy ihan kivaa vauhtia, oon kirjotellu papereille oppitunneilla jotain pätkiä, ja koneellekin oon jo saanu jotain aikaan :p varmaanki tässä kuussa jatkoa saapuu, hyvällä tuurilla :D
Salla: Taidatpa olla uusi kommentoija mun ficissä? Tervetuloo mukaan :D Ja kiitän kehuista :)
mAngo: Ooh, toinen uusi lukija :) Kiitän kehuistasi, kiva että tykkäät tästä tarinasta! Ai tulee mieleen Twilight :o Hassua, en oo ees lukenu niitä kirjoi :D Kiitän kivasta kommentista! Ja jatkoa on vielä tulossa :)
lollypop: jatko rantautuu tänne mahdollisimman pian :)
nuuhku: No hyvä että se tunnelman luominen onnistui! Mua vähä jänskätti et mitä tykkäisitte tosta. Panostin varsinki tohon vikaan kohtaukseen ihan älyttömästi, että saisin ladattua siihen mahdollisimman paljon sähköä ja tunteita, toivottavasti se onnistui sit niin hyvin ku se mun mielestä onnistui :D
Nyt kun tässä kiittelin teitä kommenteista, on hyvä aika mainostaa *köh* mun ihka ensimmäistä novellia, jonka väsäsin eilen! Jos siis kiinnostusta löytyy, saa käydä lukemassa]http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=9765.msg188448#msg188448]lukemassa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=9765.msg188448#msg188448) ja kommentoimassa :) Erityisesti kommenttia kaipaisin siihen, koska tosiaan kyseessä on eka novellini ja haluan tietää missä pitää parantaa ja mikä oli onnistunutta :p
Ev
-
Namm<33 Luin vasta äskettäin tän koko tarinan ja oli kyllä mahtava<3 Osaat kyll kirjottaa tosi hyvin, et eFFy nostaa sulle hattuu;> jos ois sellane hattu pääs.. ;D
Jatkoa odotellessa, eFFy.
-
Ihanaaaaa!!! <333 Nyt on pakko vähän ihkuttaa, sain vissiin nuo neljä uusinta lukua luettua tämän illan aikana, aikaisemmat olivatkin jo vähän päässeet unohtumaan, yli vuosi siitä taitaa olla kun ne luin.
En ymmärrä miten joku pystyy kirjoittamaan noin pitkiä lukuja, itselleni se olisi täys mahdottumuus. :D Mutta sehän on vaan plussaa, enemmän luettavaa ;)
Hahmot on aivan ihania, Sirius ja Chelly ovat lempparihahmojani, kuten oon ehkä joskus aikasemminkin maininnut :P Jotenkin oon alkanut tykkään nyt myös Kellystä, hyvä ettet parittanut häntä Peterille, vaan tää Jonathan pamahti bileisiin ja pelasti Kellyn illan. Teksti on kaikin puolin sujuvaa ja virheetöntä(parit pienet kirjotusvirheet siellä täällä ei haittaa) :P Kuvailu on jotain ihanaa, tykkään niiiin paljon sun tyylistäs kirjottaa :)
Täytyy tunnustaa etten ole elokuun jälkeen ajatustakaan ehtinyt uhraan finille, en oo käyny lukeen yhtäkään ficciä koulujen alkamisen jälkeen, ja kaikki omatkin projektit täällä tuntuu menneen ihan jäihin :/ Monta viikkoo oon nyt funtsinut että pitäis tulla täällä käymään, mutta nyt tänä iltana sitten vasta pääsin toteuttaan tän suunnitelmani karmeen koeviikon jälkeen :p Ja heti ekana tulin kattoon että oisitko jatkanut tätä ficciä, ja iloinen yllätys oli moooonta pitkää osaa :) Kiitos näistä, oli kyllä mahtava lukuelämys! :) Inspiroi itseenikin jatkamaan tota omaa kelmificciäni, mikä on tosi outo juttu, koska oon monta kertaa yrittänyt jatkaa sitä, muttei oo mitään inspistä ollu, niin eii siitä mittään oo tullu. Vuoden se on ollut jäissä, voisinpa huomenna koittaa saiskos jotain sille paperille. :D
Mutta vielä kerran suurkiitos näistä mahtavanupeista uusista osista, ja kiitoskiitos vielä inspikseni palauttamisestani!! :)
Ja lopuks on vielä pakko pyytää sitä jatkoa! ;)
-Serafina
-
Heips!
Luin tän ficin nyt kokonaan ja tää on aivan mahtava!! Yks parhaimmista kelmificeistä mitä oon lukenut. Tässä on monen monituista kertaa saanut nauraa! :D Toivottavasti jatkoa on tulossa pian!
~NennaNanna~
-
Hupsista, en oo jatkoakaan edes huomannut =)
Sirius niin herrasmiehenä ; ) Niin tempaavat juhlat että itelläkin alkoi tehdä mieli mennä vaan juhlimaan : D
Hyvä luku, jatkoa ^^
themarauders
-
Höh, ei vieläkään jatkoo! :( Mä oon käyny melkein joka päivä toiveikkaana tsekkaamassa oisko tänne tullu jatkoo, mutta ei. MÄ TUUN KOHTA HULLUKSI!!
Sori, mut kun tää on vain niin paras ficci ikinä, joten voititko tinä yttävällitetti ruttata tähän jatkoa ja pian? *koranpentukatse*
PS: Tää on paras ficci, jonka mä oon koskaan lukenu (taisin sen kyllä kerran jo mainita ;D) ja sä voisit hyvinkin olla vaikka J.K Rowling II!!
-
Kyllähän sitä vähän yllättyi, kun jatkoit näin pian. Juhlissa oli oikein juhlamainen tunnelma, sellainen riehakas.
Mukavaa, että jokainen lopulta löysi sen parinsa. Yllätyin hieman, kun Kelly ja Peter ei päätynytkään "yhteen", vaan mukaan tuli muitakin. Oikeastaan se toi tähän kivaa vaihtelua, saahan niitä pareja vaihdella ;D
Ne joululahjat oli suloisia, ja tästä välittyi muutenkin sellainen suloinen tunnelma.
Huomaa kyllä, että olet kehittynyt kirjoittana, isot plussat siitä. Kaikenkaikkiaan tykkäsin tosi paljon, enkä virheitä löytänyt.
Ehdottomasti yksi parhain, ellei paraskin luku tähän mennessä ;)
Laita pian jatkoa, sitä toivon.
Kiitos paljon vielä kerran :D
Ja anteeksi kun tästä ei tullut mitään rakentavaa, ajatus ei kulje.
-
Kommentoin nyt uudestaan, koska en sanonut tuossa edellisessä kommentissani oikein mitään järkevää (En tiedä saanko sanottua nytkään, koska pitäisi oikeastaan olla nukkumassa univelkoja pois ;D )
Tämä on todella hyvä ficci ja kirjotat tosi hyvin (Taisin kyllä tuossa edellisessä kommentissani jo vihjata jotain sen suuntaista... ;D) , mut nuo pitkät välit haittaa kyllä vähän lukemista.
Ymmärrän kyllä että hiot tätä ficciä varmaan hulella, eikä Mona Lisaakaan maalattu yhdessä päivässä, mutta silti... :-\ Tämä on kyllä niin hyvä ficci, etteivät edes pitkät tauot saa minua menettämään kiinnostustani ja aion seurata tätä tarinaa innolla loppuun asti :)
-
oon käynytkin jo laittamassa tähän ficciin kommenttia ja oon ahkerasti käynyt katsomassa onko jatkoa tullut... Mutta eipä ole ja viime luvusta on yli kuukausi.. Koskahan seuraavaa lukua olisi tulossa?? ???
~NennaNanna~
-
mä oon ihan rakastunu tähän <3 Ja tohon siriukseen varsinki
aivan loistava ja jatkoo oottelen toivottavasti sitä tulee nopeeta (:
-
No niin, tässä olisi taas yksi luku lisää! Olen todella kiitollinen kaikille kommentoijille ja lukijoille! Yks päivä laskeskelin ihan huvikseni kuinka monta kommenttia olin saanut tuohon edelliseen lukuun, olin saada sydänkohtauksen. Niitä oli ihan tajuttomasti :o En tosin enää muista miten paljon, mut ainaki yli 20. On hassua miten ihmiset jaksaa seurata tätä, vaikka jatkoa tulee niin harvoin :) Mutta, kiitos kaikille <3
Tästä luvusta sitten pari sanaa. Minulla on vähän sekavat tunteet tämän kanssa. Jotenkin tuntuu et tää menee hirmu vauhtia eteenpäin tässä enkä käsittele mitään asiaa kovin kunnolla...? Ja lopputulos ei muutenkaan ole ehkä ihan sellainen, mitä olin päässäni ajatellut. Mutta, olisi kiva kuulla teidän mielipiteet tästä!
Nauttikaa!
Ev
20. Se Ensimmäinen Iso Riita
Chelly heräsi seuraavana aamuna valtavaan päänsärkyyn ja pahaan oloon. Edellisillasta puolet oli yhtä isoa mustaa-aukkoa. Joitain hämäriä muistikuvia hänellä oli keskiyöstä ja hullunlailla tanssimisesta. Chelly käänsi kylkeään ja löi jotakuta nenään. Matala ääni älähti ja Chellyn silmät rävähtivät auki. Hän ei ollut varma halusiko tietää, kuka hänen vieressään oli. Ehkä se on Sirius, Chelly toivoi mielessään. Jos se ei olisi Sirius, Chelly olisi pulassa. Hän veti syvään henkeä ja katsoi viereensä koko ajan toivoen, että näkisi siinä Siriuksen. Luojan kiitos se on hän, Chelly ajatteli ja huokaisi helpotuksesta. Uusi muistikuva alkoi puskea tietään hänen tajuntansa takaosista.
’’Voi ei’’, Chelly kuiskasi, ’’Sirius, eihän me-’’
’’Ei’’, Sirius vastasi nenäänsä hieroen.
’’Mutta minä-?’’
’’Jep, olit aika innokas.’’
’’Voi ei’’, Chelly voihkaisi ja hymy pyrki hänen kasvoilleen, ’’anna anteeksi.’’
’’Ei siinä mitään. Itse asiassa se oli aika mukavaa’’, Sirius virnisti ja nousi kyynärpäänsä varaan nähdäkseen Chellyn kasvot, joita peitti levinnyt meikki.
’’Näytät ihan pandakarhulta’’, Sirius sanoi hassulla äänellä.
’’Voi kun mukavaa’’, Chelly mutisi ja hieroi otsaansa, ’’paljonko kello on?’’
’’Puoli kaksitoista’’, Sirius sanoi vilkaistuaan seinäkelloa. ’’Muut ovat ilmeisesti heränneet aikoja sitten.’’
’’Aivan’’, Chelly mutisi silmät kiinni. ’’Päähän koskee.’’
’’Tunnetaan usein myös nimellä krapula’’, Sirius sanoi, ’’hengityksesi on erittäin ruusuinen.’’
’’Varmasti. En ole melkein vuorokauteen pessyt hampaitani’’, Chelly sanoi ja laittoi kätensä suunsa peitoksi. ’’Ei omasikaan kovin hyvältä haise’’, Chelly jatkoi. Sirius nauroi nähtyään Chellyn hymyilevän kätensä suojista.
’’Silmäsi tuikkivat kivasti’’, Sirius sanoi pehmeästi epäsiriusmaisella äänellä.
’’Mitäs sinulle tapahtui? Et ole ollenkaan oma itsesi. Voisi jopa sanoa, että olet romanttinen’’, Chelly sanoi ja hänen hymynsä leveni entisestään.
’’Kyllä minustakin se pehmeä puoli löytyy. Se vain on niin pikkiriikkinen, että se häviää helposti’’, Sirius vakuutti. Hän mietti hetkisen keskustelua, jonka he olivat käyneet yöllä. Se oli pyörinyt Siriuksen ajatuksissa koko yön.
’’Chelly muuten’’, Sirius aloitti. Hän halusi tietää oliko booli puhunut vai olivatko sanat tulleet ihan Chellyn itsensä sanomina. ’’Muistatko mitä sanoit minulle viime yönä?’’ Chelly mietti kuumeisesti. Mitä ihmettä hän oli sanonut Siriukselle. Toivottavasti ei mitään arkaluontoista.
’’Sano etten sanonut sinulle sitä juttua mikä tapahtui vuosi sitten. Ja jos sanoin sen, puolustuksekseni voin sanoa ettei se ollut minun vikani!’’ Chelly huudahti hätääntyneenä.
’’Ei, et sinä mitään tuollaista sanonut. Mutta nyt kun tuli puheeksi, mitä tapahtui?’’
’’Ja sitä sinä et IKINÄ saa tietää!’’
’’Voi kuule, minä kaivan sen tiedon sinusta ulos vielä joku päivä’’, Sirius naurahti itsevarmana.
’’Sopii vain yrittää! Mutta mitä minä sitten sanoin sinulle?’’ Chelly kysyi kulmat kurtussa. Hän ei ilmeisesti muistanut ollenkaan. Ja jos Chelly ei kerta itse muistanut asiaa, ei hän varmasti ollut edes tarkoittanut sitä.
’’Ei se mitään tärkeää ollut’’, Sirius sanoi hymyillen. Harmi vain, Sirius oli itsensäkin yllätykseksi tarkoittanut sitä.
’’Okei. Menen ottamaan särkylääkettä ja sitten menen suihkuun ja pesemään hampaat’’, Chelly sanoi ja kömpi Siriuksen yli.
’’Voisin toki liittyä seuraasi’’, Sirius ehdotti ovelasti ja sai ilmeisesti Lolan tyynystä päähänsä.
’’Hyvästi romanttisuus, tervetuloa takaisin pervous ja kaksimielisyys’’, Chelly julisti mennessään.
Alhaalle asti päädyttyään Sirius ja Chelly kohtasivat kasan virnuilevia kasvoja.
’’Mitäs nuoripari tietää?’’ James kysyi mielipuolisesti virnuillen.
’’Ei muutosta eiliseen’’, Chelly vastasi ja istui keittiönpöydän ääreen pahoinvoivan näköisenä.
’’Annas kun teen sinulle oikein tujua juomaa, niin päänsärky ja pahoinvointi ovat tipotiessään’’, Sirius sanoi ja hävisi keittiöön. Lily, Lola ja Kelly hyökkäsivät Chellyn kimppuun.
’’No, mitä tapahtui?’’ Lola kuiskasi Chellylle odottavan näköisenä.
’’Miten niin mitä tapahtui?’’ Chelly kysyi ja painoi käsiään otsaansa vasten.
’’No tiedät kyllä! Mitä Sirius teki meidän huoneessamme viime yönä?’’ Kelly jatkoi kärkkymistä.
’’No ei ainakaan sitä mitä te luulette hänen tehneen’’, Chelly sanoi ja jatkoi mutisten, ’’luojan kiitos.’’ Sirius tuli pöydän ääreen hetken päästä ja ojensi Chellylle mukin, jossa oli epämääräisen väristä ja vellimäistä nestettä. Chelly otti kulauksen ja oli sylkeä kaiken pois.
’’Mitä tässä oikein on?’’ hän kysyi naama mutrussa juoman kirpeän maun takia.
’’Parempi ettet tiedä. Siinä on kaikkea mitä tarvitaan krapuladroppiin à la Sirius Musta’’, Sirius sanoi ylpeänä. ’’Juo se kokonaan niin eilinen on muisto vain!’’
’’Eikö sinulla ole krapulaa?’’ Chelly kysyi surkean näköisenä ja joi taas juomaansa.
’’Vähän särkee päätä, ei sen pahempaa’’, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen. Muut menivät istumaan olohuoneen puolelle ja jättivät Chellyn ja Siriuksen kahdestaan pöydän ääreen.
’’Miksei tämän juoman nimi ole Pääkallo ja Reisiluut –juoma? Maistuu ihan myrkyltä’’, Chelly marisi ja yritti saada tököttiä kurkustaan alas.
’’Koska sen nimi on Krapuladroppi’’, Sirius vastasi ja söi jo toista leipää hyvällä ruokahalulla. Chellystä tuntui kuin hän olisi oksentanut hetkenä minä hyvänsä.
Vielä kolme päivää Kelmit ja tytöt olivat Stefanin ilona. Sen jälkeen heidän oli palattava kouluun ja takaisin arkeen. Loma oli ollut kaikin puolin rentouttava ja kaikki koulua koskevat murheet olivat unohtuneet. Sen takia järkytys lomanjälkeen ensimmäisellä tunnilla oli suuri, koska opettajat pitivät ikävän muistutuspuheen kovaa vauhtia lähestyvistä S.U.P.E.R. –kokeista. Lily ei ollut uhrannut ajatustakaan koko kokeille loman aikana, joten paluu maanpinnalle oli aika kovakourainen. Hän suunnitteli itselleen lukuaikataulun koko loppukevääksi ja aikoi ihan tosissaan noudattaa sitä. Kokeisiin lukemisen lisäksi toinen kovasti stressaava aihe oli huispaus. Ennen joulua oli ollut vain muutamia mahdollisuuksia harjoitella, joten panostus kevään otteluihin oli kovimmillaan. James oli jakanut kaikille joukkueensa jäsenille harjoitusaikataulun, joka oli paljon tiukempi mitä syksyllä.
’’Meidän on pakko kiriä menetettyjä harjoituksia tai muuten koemme rökäletappion jokaisessa matsissa, jonka pelaamme’’, James oli puolustanut aikataulun tiukkuutta jakaessaan niitä nuriseville pelaajille. Sirius ei ollut nähnyt Saraa kuin vilaukselta uuden vuoden jälkeen. Tyttö tuntui välttelevän Siriusta kaikin mahdollisin keinoin ja tuntui onnistuvan siinä erinomaisesti.
Ensimmäinen kouluviikko ei muutenkaan alkanut kovin lupaavasti, ainakaan Kelmien osalta. Remuksen muodonmuutos ihmissudeksi oli keskellä viikkoa. Sillä kerralla Remuksesta tuntui kuin muuntautuminen olisi ollut raskain siihen mennessä. Onneksi Lola oli tukemassa ja lievittämässä muunnoksen aiheuttamaa tuskaa. Remusta ihmetytti edelleenkin se, miten hyvin Lola suhtautui siihen, että hän on ihmissusi. Remuksen mielessä oli muutenkin vilissyt ajatuksia siitä kuinka muut tytöt reagoisivat, jos saisivat tietää hänen karvaisesta ongelmastaan. Ehkä he eivät järkyttyisi kovin pahasti, koska jokainen oli oppinut tuntemaan Remuksen omana itsenään. Niinpä Remus oli jutellut Lolan kanssa siitä, milloin kannattaisi kertoa muillekin. Kuitenkin he saisivat tietää siitä ennemmin tai myöhemmin.
Kelly oli ollut yhtä hymyä uuden vuoden aaton jälkeen. Hän ei tosin ollut kertonut muille vielä halaistua sanaa siitä, että oli tutustunut Jonathaniin. Lily, Lola ja Chelly olivat kuitenkin udelleet kerran jos toisenkin syytä Kellyn hyväntuulisuuteen. Hyvää tuulta kuitenkin mursi se, ettei Jonathanin lupaama kirje ollut vielä ilmestynyt. Viikko koulun alkamisen jälkeen Kellyn mieleen oli alkanut tulla epäilyksiä josko Jonathan oli luvannut tyhjää. Ei poikaa varmasti kiinnostanut koulussa olevat tytöt. Kelly oli varma, että siellä missä Jonathan ikinä olikaan töissä, oli varmasti paljon kauniimpia ja hauskempia tyttöjä kuin Kelly. Kellyn hymy alkoi siis pikkuhiljaa vaihtua poissaoleviksi huokailuiksi ja turhautuneisiin päänpudistuksiin.
Kuitenkin hyvin hyisenä ja harmaana tammikuun loppupuolen maanantaina vähän jokaisen elämä muuttui kertaheitolla. Kelly istui hyppytunnilla oleskeluhuoneen nurkassa yksin ja tuijotti kylmän harmaalle taivaalle. Hän pyöritteli paitansa helmaa hajamielisenä sormissaan ja huokaili aina silloin tällöin. Hänen olisi kuulunut olla tekemässä läksyjä juuri sillä hetkellä, mutta koulunkäynti ei oikein maittanut. Hän halusi vain kuulla jotain Jonathanista. Ihan mitä tahansa, edes kaksi säälittävää riviä pergamentilla olisi saanut Kellyn hymyilemään leveämmin kuin Siriuksen kengänkärjet. Kelly huokaisi ja vaihtoi asentoaan.
’’Shakki ja matti!’’ kuului Remuksen voitonriemuinen ääni huoneen toiselta puolelta. Remuksen perään kuului tuhinaa ja mutinaa, jotka lähtivät selvästi Siriuksesta, joka oli juuri hävinnyt.
’’Voitat minut aina’’, Sirius murisi.
’’Totta kai, olenhan minä mestari’’, Remus sanoi omahyväisesti, nosti jalkansa pöydälle ja alkoi keikkua tuolinsa takajaloilla. ’’Sinun täytyy vain niellä se tosiasia ettet ole hyvä kaikessa.’’ Kelly ei kuunnellut poikia enempää, vaan käänsi katseensa taas poissaolevana taivaalle. Häneltä kesti tajuta hetken aikaa, että musta täplä lähestyi ikkunaa, josta hän katseli ulos. Lähemmäksi tultuaan täplä osoittautui pöllöksi, jolla oli kirje nokassaan. Kelly avasi ikkunan. Sateen pauhu täytti oleskeluhuoneen tasan sen ajaksi, mitä ikkuna oli auki. Pöllö oli niin sateen kastelema ja tuulen tuivertama, että siitä olisi voinut puristaa ämpärillisen vettä. Lintu ravisteli sulkiaan ja räiskytti vettä Kellyn päälle. Kelly kavahti kauemmas vesipisaroita ja poimi kirjeen lattialta. Se oli hänelle. Kelly tulvahti täyteen lämpöä ja sitä samaa kutkuttavaa tunnetta, mikä oli vallinnut uuden vuoden yönä. Tyttö repi kirjeen hitaasti auki ja istui samalla nojatuoliin, joka oli mahdollisimman kaukana Siriuksesta ja Remuksesta. Kelly taitteli kirjeen auki ja alkoi lukea sitä hymy huulillaan.
Hei Kelly!
Olen kamalan pahoillani, että kirjeen kirjoittaminen vei näin kauan! Aika on mennyt mielettömän nopeasti, enkä yksinkertaisesti ole löytänyt aikaa kirjoittamiselle. En tiedä muistatko minua enää ollenkaan kun en antanut kuulla itsestäni näin pitkään aikaan. Toivon kuitenkin ettet ole unohtanut minua, koska minä en unohtanut sinua.
No kuitenkin, lupasin sinulle silloin uutena vuonna lähettää yhden runoistani. Pakko sanoa, että meinasin jättää laittamatta. Minua pelottaa niin kauheasti esitellä kirjoituksiani muille. En tiedä mikä siinä on, mutta se on aina yhtä kova kynnys. Toivon todella että pidät siitä pätkästä, jonka laitoin sinulle. Se on jo aika vanha ja olen (ainakin omasta mielestäni) kehittynyt todella paljon noista ajoista.
Mitä sinulle muuten kuuluu? Koulussa on varmaan yhtä pitkäveteistä kuin ennenkin ja opettajat hengittävät niskaan S.U.P.E.R. kokeiden takia. Ainakin vuosi sitten silloinen pimeyden voimien opettaja vainosi meitä suunnilleen jokaisen kulman takana.
Äh, minä en osaa kirjoittaa kirjeitä! Kasvokkain on paljon helpompi puhua… No, lue se runo kuitenkin ja kerro mitä pidit siitä.
Jonathan
Kelly ei ollut huomannutkaan kuinka hänen sydämensä hakkasi nopeammin ja nopeammin kun hän eteni kirjeen lukemisessa. Hän katsoi kuoreen ja löysi sieltä toisen pergamenttisiivun, jossa oli Jonathanin käsialalla kirjoitettu parin säkeistön mittainen runo. Hän oli juuri aloittamassa runon lukemista, kunnes Sirius huusi: ’’Kelly, tule tänne.’’
’’En nyt, minulla on muuta tekemistä’’, Kelly vastasi ja tuijotti runoa kuitenkaan lukematta sitä vielä. Hän halusi keskittyä siihen kunnolla ja jos Sirius huuteli huoneen toisesta päästä koko ajan jotain, hän olisi yhtä hyvin voinut yrittää keskittyä keskellä huispausottelua.
’’Tule nyt vain. Haluan tietää olenko oikeasti niin surkea shakissa’’, Sirius vaati.
’’En tule, minun pitää lukea yksi juttu’’, Kelly sanoi ja vilkaisi Siriusta. Sirius laittoi kätensä ristiin ja alkoi madella polvillaan kohti Kellyä. Kelly huokaisi ja katsoi kulmat koholla Siriukseen.
’’Äh, no jos on pakko’’, hän tuhahti ja laittoi kirjeen ja runon takaisin kuoreen. Hän lukisi runon heti kun Sirius lopettaisi lapsellisen voitonhalunsa. Toisin sanoen hän ei saisi rauhaa ennen kuin Sirius olisi voittanut hänet shakissa.
Chelly oli kuolla tylsyyteen numerologian tunnilla. Hän oli joutunut ottamaan jonkin aineen, jotta olisi saanut lukujärjestyksensä täyteen. Hän oli siis valinnut numerologian, maailman tylsimmän oppiaineen mitä vain saattoi kuvitella. Chellyn aivoissa alkoi surista pikkuhiljaa ja hänen tajuntansa taso alkoi laskea. Opettajan puhe alkoi muuttua epämääräisemmäksi muminaksi jossain kaukana. Se ei kuitenkaan ehtinyt hävitä kokonaan, koska luokan oveen koputettiin napakasti. Tämä epätavallinen tapahtuma keskellä tuntia sai Chellyn havahtumaan takaisin hereillä olevien pariin.
’’Anteeksi, että olen myöhässä tunnilta. Olin käymässä sairaalasiivessä’’, tyttö sanoi oven raossa. Opettaja siirtyi sivuun ja Sara asteli luokkaan. Sara ja Chelly istuivat vierekkäin numerologian tunneilla ja nyt Chelly otti laukkunsa pois Saran penkiltä, jotta tyttö voisi istua siihen.
’’Moi’’ Chelly sanoi ja käänsi katseensa Saraan, joka lysähti penkille. ’’Sinua ei ole näkynyt pitkään aikaan.’’
’’Äh, ei ole vain huvittanut esitellä itseäni ympäriinsä uuden vuoden jälkeen’’, Sara sanoi ja kaivoi laukustaan kirjoja, pergamenttia ja mustetta. Chelly ihmetteli mistä Sara puhui ja kysyikin, mitä oli tapahtunut.
’’Ei mitään ihmeellistä. Ajattelin vain, että sen suudelman jälkeen ei ole ollut kiva olla Siriuksen lähettyvillä ja muistuttaa häntä siitä. Se on tosin ollut aika vaikeaa, koska meillä on huispausharjoituksia ja muuta…’’
’’Hetkonen, mitä sinä sanoit?’’
’’Että on vaikea olla näkymättömissä kun on huispausharjoituksia ja muuta’’, Sara toisti ja alkoi kopioida muistiinpanoja.
’’Ei, ei siitä! Vaan uudesta vuodesta ja Siriuksesta’’, Chelly sanoi ja hänen äänensä nousi koko ajan epätavallisen kimeämmäksi.
’’Äh, ei se ollut muuta kuin viaton suudelma, siinä kaikki’’, Sara sanoi ja katsoi Chellyyn, joka oli noussut seisomaan. Hän oli aikeissa jatkaa selitystä, mutta Chelly ehti jo mennä luokan eteen opettajanpöydän luokse.
’’Saanko käydä vessassa?’’ Sara kuuli hänen kysyvän ja näki opettajan nyökkäävän. Voi helvetti, Sara ajatteli, mitä minä menin tekemään…
Chelly juoksi Rohkelikkotorniin minkä jaloistaan pääsi, kiukusta kihisten. Siriuksella olisi paljon selitettävää, jos meinasi päästä pälkähästä. Onneksi Siriuksella oli hyppytunti juuri sillä kohdalla, joten poika olisi mitä todennäköisimmin oleskeluhuoneessa. Chelly huusi salasanan torkkuvalle muotokuvalle ja paineli sisään.
’’Chelly, mitä sinä täällä teet?’’ Sirius kysyi sohvalta ja huomasi Chellyn ilmeen.
’’Mitä on tapahtunut?’’ Sirius kysyi, mutta Chelly ei vastannut vaan käveli suoraan Siriuksen luokse ja läimäytti tätä avokämmenellä poskelle.
’’Mistä hyvästä tuo nyt tuli?’’ Sirius kysyi hieroen poskeaan.
’’Tiedät varsin hyvin’’, Chelly sanoi hyisesti. Oleskeluhuoneessa olleet muutamat ihmiset ja muotokuvat seurasivat kaksikon sananvaihtoa.
’’Itse asiassa, en todellakaan tiedä mistä puhut’’, Sirius sanoi ja alkoi pikkuhiljaa suuttua. Chelly naurahti vaarallisesti.
’’Älä selitä!’’ hän huusi, ’’uuden vuoden yönä. Sinä ja Sara. Muistuuko mieleen?’’
’’Minähän kerroin sinulle siitä ja sanoit, että ei se haittaa!’’ Sirius huusi vastaukseksi.
’’Voi luoja, minä olin humalassa! Mitä muuta saatoit odottaa?’’ Chelly huusi silmiään pyöritellen.
’’No ei se oikeuta sinua tulemaan lyömään minua!’’ Sirius sanoi jo raivoissaan.
’’Sinä suutelit Saraa, taivaan tähden! ETKÄ EDES KERTONUT MINULLE!’’
’’Ensinnäkin. Sara suuteli minua. Toiseksi: minä tasan tarkkaan kerroin sinulle siitä heti kun se oli tapahtunut! Minä tein Saralle varsin selväksi, että olen sinun kanssasi! En tiedä mitä Sara sanoi sinulle, mutta se oli VÄÄRINKÄSITYS!’’
’’Väärinkäsitys, muka? Miten suudelman voi käsittää väärin, kerro se minulle?! Olenko jäänyt paitsi jostain salaisesta sopimuksesta, missä oikeutetaan toisten suuteleminen samalla kun seurustelee toisen kanssa!’’ Chelly huusi naama punaisena. Häntä ei edes itkettänyt. Hän oli vain niin raivoissaan ja vihainen lähinnä itselleen. Hän oli koko ajan sisimmässään tiennyt, että näin tulisi käymään ennen pitkää. Sirius yritti rauhoittaa itsensä ja tasoittaa äänensä, joka oli alkanut täristä. Hän ei ollut tehnyt yhtään mitään väärää, ja hän itse tiesi sen.
’’Kuule’’, Sirius sanoi rauhallisesti ja astui lähemmäs Chellyä koskettaen tämän olkapäätä. Chelly kavahti kauemmas.
’’Älä KOSKE minuun!’’ Chelly sähähti ja katsoi Siriusta murhaavasti. ’’Minä tiesin, että tästä tulisi vielä ongelma. Et mahda itsellesi mitään!’’ Nyt Chelly oli mennyt jo liian pitkälle.
’’Tuo on kyllä aika paksua!’’ Sirius huusi, ’’minä en ole suudellut ketään! Olet taas tehnyt hätiköityjä johtopäätöksiä, ihan niin kuin joulutansseissakin!’’
’’Minä en ole se, joka on mennyt suutelemaan muita’’, Chelly sihahti.
’’Selvitä faktat ennen kuin tulet syyttelemään! Minä en suudellut Saraa, vaan SARA suuteli minua!’’
’’Katso minua silmiin ja sano tuo uudestaan’’, Chelly sanoi vaarallisesti. Oleskeluhuoneessa oli hiiren hiljaista. Sirius tuijotti hetken Chellyä tiiviisti silmiin ja sanoi sitten: ’’Minä. En. Suudellut. Saraa.’’
’’Minä. En. Usko. Sinua’’, Chelly sanoi. Sirius pudisti päätään puristaen kätensä nyrkkiin.
’’Hyvä’’, hän sanoi ja viiletti Chellyn ohi ja ulos muotokuvasta. Chelly jäi seisomaan kaikkien tuijotuksen keskelle.
’’No mitä helvettiä siinä tuijotatte?!’’ Chelly kiljaisi silmät kyynelissä. Kelly nousi sohvalta ja meni Chellyn eteen. Muut huoneessa olijat jättivät kaksikon rauhaan. Chellyn kyynelet vain valuivat tämän silmistä kun hän seisoi siinä ystävänsä edessä.
’’Sirius ja minä riitelimme’’, Chelly sopersi epäuskoisella äänellä kyynelten virratessa. ’’Me ihan totta riitelimme.’’ Kelly olisi halunnut sanoa että ’eikä, ihan tosi?’ mutta päätti pitää mölyt mahassaan. Sen sijaan hän halasi Chellyä ja ehdotti että he menisivät makuusaliin. Lily ja Lola pääsisivät pian tunneilta, jolloin olisi ruokatunti.
Sirius juoksi Rohkelikkotorniin vievät portaat alas ja törmäsi ensimmäisen kulman takana johonkin. Hän otti vastaantulijaa hartioista kiinni, etteivät he olisi kaatuneet. Tarkemmin katsottuaan hän katsoi suoraan Saraa silmiin.
’’Sinä’’, Sirius sanoi ja päästi irti tytöstä. Hän tunsi niin suurta kiukkua tyttöä kohtaan juuri sillä hetkellä, ettei todellakaan olisi halunnut törmätä tähän.
’’Sirius, anna minun selittää’’, Sara sanoi.
’’Sinulla ei ole mitään selitettävää. Sait mitä halusit’’, Sirius sanoi kulmat vihaisesti kurtussa.
’’Mutta-’’
’’Älä jaksa! Halusit että minä en olisi enää Chellyn kanssa. Onneksi olkoon, taisit juuri onnistua siinä’’, Sirius sanoi ja meni Saran ohi.
’’Enhän! Anna niin kerron sinulle mitä ta-’’
’’Pysy erossa minusta’’, Sirius huusi peräänsä ja meni portaat alas. Sara lysähti seinää vasten ja painoi päänsä käsiinsä.
Kellot soivat ja väki alkoi virrata luokista käytävälle. Sirius joutui väistelemään ihmisiä, koska kulki vastavirtaan. Muut olivat matkalla alakerroksiin suureen saliin päivälliselle, mutta Sirius suuntasi kulkunsa pohjoistorniin; kauimpaan kolkkaan koko linnassa. Siellä hän voisi olla rauhassa ilman ärsyttäviä kysymyksiä. Tosin, James löytäisi hänet alta aikayksikön, mutta saisipahan hän olla edes jonkin aikaa kenenkään ulottumattomissa. Sirius saapui pohjoistornin ovelle ja aukaisi sen. Sateen ja tuulen pauhu täytti hänen korvansa tuosta äänten sekamelskasta. Sirius meni nojaamaan tornin kaiteeseen ja tunsi kuinka sade alkoi kastella häntä. Sirius sai olla ajtustensa kanssa kahdestaan muutamia minuutteja, ennen kuin Sara tuli häiritsemään häntä.
’’Sanoinhan, että jätä minut rauhaan’’, Sirius sanoi kylmällä äänellä katsomatta Saraa, joka tuli hänen viereensä nojaamaan kaiteeseen.
’’En vain voi jättää selittämättä sinulle’’, Sara sanoi ja hänen äänensä melkein hukkui sateen pauhuun. Saralla oli heti kylmä kun päällystakki alkoi kastua. Sirius oli jo ihan läpimärkä, tai ainakin siltä hän näytti ulospäin.
’’No selitä sitten’’, Sirius sanoi ja kääntyi Saraan päin. Vesipisarat tippuivat pitkin Siriuksen päätä myöten valuvia hiuksia ja kylmyydestä huolimatta Sara ajatteli Siriuksen olevan erittäin hyvännäköinen juuri sillä hetkellä.
’’Selitä, miksi helvetissä sinun piti mennä sanomaan Chellylle mitään siitä saakelin suudelmasta?’’ Sirius sanoi ja hänen äänensä alkoi jälleen väristä pelkästä raivon ajattelemisesta. ’’Kerro minulle, mikä ihmeen vimma sinulla oli mennä pilaamaan minun juttuni Chellyn kanssa?’’
’’Etkö sinä vähän ylireagoi?’’ Sara kysyi. Häntä pelotti Siriuksen äänensävy. Sara ei ollut koskaan kuullut Siriuksen ääntä niin vakavana ja pettyneenä. Yleensä aina pojan äänessä oli ollut häivähdys huumoria. Nyt se tihkui selvää suuttumusta ja pettyneisyyttä.
’’Minäkö ylireagoin? Kuinka kehtaat sanoa, että minä ylireagoin?’’ Sirius sanoi epäuskoisella äänellä ja naurahti, ’’et tajua mitään.’’
’’Et ole ollenkaan oma itsesi!’’ Sara huudahti.
’’No en kai koska elämäni aidoin seurustelusuhde saattaa olla ohi vain ja ainoastaan typerän väärinkäsityksen vuoksi!’’ Sirius huusi ja katsoi Saraa silmiin.
’’En tiennyt että sinulla on noin vahvoja tunteita Chellyä kohtaan’’, Sara sanoi aidosti hämmentyneenä.
’’No nytpä tiedät’’, Sirius murahti ja meni takaisin portaikkoon. Kylmä oli iskenyt häneen ihan yllättäen. Sara tuli perässä ja istui Siriuksen viereen.
’’Mitä sinä teet täällä vielä?’’ Sirius kysyi normaalilla äänellä. Hän ei enää jaksanut ponnistella vihaisen äänensävyn saamiseksi.
’’En itse asiassa tiedä’’, Sara sanoi olkiaan kohauttaen, ’’kai kuvittelin että voisin jotenki lohduttaa sinua tai selvittää sinulle jotain.’’ Sirius katsoi Saraa pää kallellaan.
’’Mitä ihmettä sinä näet minussa?’’ Sirius kysyi.
’’Varmaan sitä, mitä kaikki muutkin Tylypahkan tytöt’’, Sara sanoi hymähtäen.
’’En tajua miksi kaikki kuolaavat koko ajan perääni. Okei, myönnän. Olen tavallista komeampi ja kuumempi pakkaus, mutta mitä siitä?’’ Sirius sanoi ja virnisti. Hän halusi juuri sillä hetkellä unohtaa koko riidan ja sen, että se oli koskaan tapahtunutkaan.
’’Äh, sinä olet jotenkin erilainen. Itseasiassa, ulkokuoresi tulee minun kohdallani vasta toisena’’, Sara sanoi ja käänsi katseensa pois Siriuksesta.
’’Jaa, jaa’’, Sirius sanoi. ’’Mikä voi olla jotain niin vahvaa, että se menee jopa ulkonäköni edelle?’’
’’Äh, en kehtaa sanoa’’, Sara sanoi ja tunsi punastuvansa hieman.
’’Kuule, etköhän sinä voi sanoa minulle jo melkein mitä tahansa’’, Sirius naurahti ja vilkaisi taas Saraa.
’’Niin kai sitten’’, Sara sanoi ja mietti, ’’no… ihan ensimmäisenä rakastuin lähinnä huumorintajuusi.’’
’’Ahaa, ja sitten tuli ulkonäkö?’’ Sirius kysyi kuin varmistaakseen asian.
’’Jep’’, Sara sanoi ja nauroi. Siriuskin naurahti.
’’Ehkä olisi aika mennä selvittelemään tätä juttua Chellyn kanssa’’, Sirius huokaisi, vaikka Chellyn ajatteleminen tekikin kipeää juuri sillä hetkellä. Hän nousi ylös ja auttoi Saran seisaalleen.
’’Niin on varmasti parasta’’, Sara sanoi.
’’Oli kiva jutella’’, Sirius sanoi ja halasi Saraa. Portaista kuului askelia.
’’Olisi pitänyt arvata’’, kuului kylmä ääni Saran takaa.
’’Chelly’’, Sirius sanoi ja päästi irti Sarasta, ’’olin juuri tulossa etsimään sinua jotta voisin-’’
’’Jotta voisit mitä? Kierrättää minua ja palata sitten uuden tyttöystäväsi luokse, vai?’’
’’Chelly, tämä ei TODELLAKAAN ollut sitä miltä saattoi näyttää!’’ Sirius sanoi.
’’Älä selitä. Onnea tulevaisuudelle’’, Chelly sanoi ja lähti juoksemaan poispäin.
’’Chelly! Odota! Nyt selvitetään tämä!’’ Sirius huusi ja lähti juoksemaan Chellyn perään.
’’Tässä ei ole mitään selvittämistä! Olet sika, enkä voi ymmärtää miksi ikinä rakastuinkaan sinuun!’’ Chelly kiljui taakseen.
’’Sitä suuremmalla syyllä meidän pitää selvittää tämä!’’ Sirius ärähti ja juoksi portaita alaspäin. Kuului korvia vihlova kiljaisu, pari muksahdusta ja sitten hiljaisuus.
’’CHELLY!’’ Sirius karjaisi ja juoksi niin nopeasti portaat alas kuin vain pääsi. Siellä Chelly makasi, portaiden alapäässä liikkumattomana.
’’Voi hyvä luoja’’, Sirius mutisi hädissään ja meni Chellyn luokse. Tytön käsi oli epäluonnollisessa asennossa ja ohimosta vuosi verta. Sara tuli pian paikalle ja kiljaisi hänkin.
’’Auta minua, meidän pitää viedä hänet sairaalasiipeen’’, Sirius sanoi. Hänen kätensä tärisivät, sydän hakkasi ja ajatukset jylläsivät. Onneksi Chelly ei ollut pudonnut kovin pitkää matkaa, muuten jälki olisi saattanut olla kaksin verroin pahempaa. Sirius nosti liikkumattoman tytön syliinsä Saran avulla, ja lähti sitten niin nopeasti kuin vain pääsi kohti sairaalasiipeä, joka ei ollut kovin kaukana.
Sara aukaisi sairaalasiiven isot ovet Siriuksen edestä ja Sirius meni Chellyn kanssa sairaalaan.
’’Matami Pomfrey!’’ hän huusi hengästyneenä. Parantaja juoksi toimistostaan helmat hulmuten.
’’Mitä on tapahtunut?’’ hän kysyi ja auttoi Siriusta laittamaan Chellyn sairaalavuoteelle.
’’Meillä oli riitaa ja hän juoksi portaita alaspäin ja kaatui. Hän ei tippunut kovin pitkää matkaa, mutta en tiedä osuiko hänen päänsä ensin maahan vai mitä tapahtui. En ehtinyt nähdä kaatumista’’, Sirius sanoi ääni väristen. Sara oli jäänyt ovensuuhun seisomaan ja odottamaan, mitä tapahtuisi.
’’Selvä. Joudun pyytämään, että poistut’’, Pomfrey sanoi ja alkoi tutkia Chellyn päätä.
’’Mutta-’’
’’Ei muttia, tarvitsen täydellisen rauhan keskittymiselle’’, Pomfrey sanoi ankarasti ja hätisti Siriuksen pois. Sirius katsoi vielä ovelta Chellyn kalpeita kasvoja, ennen kuin parantaja hätisti hänet lopullisesti pois. Sirius istui sairaalan ovien ulkopuolella seinää vasten.
’’Sirius?’’ Sara kysyi arasti, ’’voinko tehdä jotain?’’ Sirius ei vastannut hetkeen vaan tuijotti suoraan eteensä.
’’Sirius?’’ Sirius näytti havahtuvan ja katsoi Saraa.
’’Häh?’’
’’Voinko tehdä jotain?’’ Sara kysyi uudelleen. Sirius mietti hetken.
’’Joo’’, hän sanoi käheästi, ’’käy kertomassa muille.’’
’’Okei’’, Sara sanoi, ’’oletko varma, että voit olla yksin?’’
’’Joo, mene nyt vain kertomaan heille’’, Sirius sanoi päätään pudistaen. Sara lähti ja Sirius hautasi kasvonsa käsiinsä. Vaikka hän kuinka estikin, hän ei voinut olla ajattelematta, että hän oli aiheuttanut Chellyn kaatumisen. Jos heillä ei olisi ollut riitaa, jos hän ei vain olisi halannut Saraa, Chelly olisi silläkin hetkellä täysin kunnossa ja luultavasti huutamassa keuhkojaan tyhjäksi Siriukselle. Sekin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin se, että hänen tyttöystävänsä makasi tajuttomana ja käsi poikki sairaalasiivessä.
’’Helvetin helvetti’’, hän mutisi.
Sirius istui ja yritti hengittää rauhallisesti. Ei mennyt kauaa kun Sara tuli takaisin mukanaan Lily ja James.
’’Missä muut ovat?’’ Sirius kysyi ja nousi lattialta ylös.
’’En löytänyt Lolaa ja Remusta, ja Peterillä on kai jokin tapaaminen Lipetitin kanssa’’, Sara sanoi, ’’Kelly sanoi tulevansa heti kun vain pääsee.’’
’’Okei’’, Sirius sanoi.
’’Mitä oikein kävi?’’ Lily kysyi kulmat huolesta kurtussa.
’’Minä en oikeastaan ole varma’’, Sirius sanoi hieroen otsaansa, ’’olin pohjoistornissa Saran kanssa juttelemassa ja kun Chelly tuli sinne, halasin Saraa. Sitten Chelly huusi minulle ja lähti juoksemaan pois. Ilmeisesti hän kompastui ja kaatui portaat alas.’’
’’Kuule, voin olla väärässäkin, mutta minusta Saran ei kannattaisi näyttää naamaansa kovin pitkään aikaan’’, Lily sanoi epätavallisen kylmästi, ’’ja minkä ihmeen takia sinä ylipäätään halailet Saraa, kun varsin hyvin tiedät, että Chelly on sinulle vihainen saman henkilön takia.’’
’’Tuota’’, Sara sanoi vaivautuneena.
’’Sinä siis uskot, että minä en ole suudellut Saraa?’’ Sirius kysyi Lilyltä ehkä hivenen riitaahaastavalla äänellä.
’’Niin’’, Lily sanoi, ’’mutta en käsitä miksi et kertonut Chellylle siitä?’’
’’Tuota’’, Sara sanoi ja yritti keskeyttää Lilyn ja Siriuksen sananvaihdon.
’’Tuhannennen kerran, minä kerroin hänelle heti kun se oli tapahtunut!’’ Sirius huudahti silmiään pyöritellen.
’’Ei ole tarkoitus keskeyttää tai mitään, mutta olen yhä paikalla’’, Sara sanoi korotettuaan äänensä.
’’Ai, anteeksi’’, Lily sanoi ja katsoi Saraa jokseenkin murhaavalla katseella. Siriuksen mielestä tuollainen käytös ei ollut ollenkaan Lilyn tapaista. ’’Ehkä onkin sitten parempi, että lähdet.’’ Lily tuijotti Saraa tiukasti silmiin ennen kuin tämä lähti.
’’Aika äkkiä sinä kyllä toivuit Saran aiheuttamasta harmista’’, Lily sanoi ja laittoi kätensä puuskaan. Sirius tuijotti Lilyä nyt aidon hämmentyneenä.
’’Sarvihaara, mitä sinä olet juottanut naisellesi, kun hänestä on tullut tuollainen?’’ Sirius kysyi katsoen Jamesia kysyvästi.
’’Älä minulta kysy’’, James sanoi ja nosti kätensä pystyyn puolustelevasti. Lola ja Remus juoksivat portaita ylös heidän luokseen.
’’Mitä tapahtui?’’ Lola kysyi.
’’Chelly kaatui portaissa, löi päänsä ja ilmeisesti katkaisi kätensä’’, Sirius sanoi ja lysähti jälleen lattialle istumaan.
’’Kai hän paranee?’’ Remus kysyi ja istui Lolan kanssa seinän vieressä olevalle penkille.
’’Varmasti, matami Pomfrey on korjannut pahempiakin kuin katkenneen käden’’, James sanoi ja istui Siriuksen viereen lattialle.
’’Jep. Kuten Jamesin monesti sen jälkeen kun Lily on ensin kironnut hänet’’, Lola sanoi virnistäen.
’’Tuo oli tarpeetonta’’, Lily sanoi ja hymyili vähän. Hän ei itse enää edes muista mitä kaikkea hän oli Jamesille aiheuttanut. Varmasti erittäin paljon ylimääräisiä sormia ja varpaita ja muutaman ylimääräisen vatsalaukun. He eivät puhuneet enää mitään. Peter ja Kelly ilmestyivät ja molemmat kysyivät mitä oli tapahtunut. Lyhyen selityksen jälkeen he olivat jälleen hiljaa ja odottivat. Kello tikitti ärsyttävän lujaa hiljaisuudessa. Tunti kului ja vihdoin matami Pomfrey raotti sairaalasiiven ovea.
’’Yksi teistä voi tulla tapaamaan häntä nyt’’, Pomfrey sanoi oven raosta.
’’Hei, ei ole reilua! Chelly on meille kaikille kovin tärkeä’’, Lola huudahti.
’’Neiti Smith tarvitsee lepoa ja se ei onnistu jos hänen ympärillään parveilee tusinakaupalla ihmisiä’’, matami tiuskaisi.
’’Ihan nopeasti vain, ole kiltti’’, Kelly toivoi ja katsoi vakuuttavalla katseella parantajaa. Hoitaja katsoi joukkoa ankarasti ja heltyi sitten.
’’No olkoon menneeksi. Nopeasti sitten’’, hän sanoi ja siirtyi oven suusta ja päästi nuoret sisään. Lily, Lola ja Kelly ryntäsivät Sirius kannoillaan Chellyn sängyn viereen.
’’Rauhallisesti! Sairaala ei ole maratoonaamista varten!’’ Pomfrey tiuskaisi ja meni lääkehyllylle.
’’Chelly’’, Sirius kuiskasi ja silitti tytön hiuksia.
’’Turha vaiva, hän on edelleen tajuton’’, kuului Pomfreyn ääni lääkekaapilta.
’’Hän näyttää niin haavoittuvalta tuossa’’, Kelly sanoi surua äänessään.
’’Kyllä hän selviää’’, Remus sanoi.
’’No niin, aika on loppu. Ulos täältä’’, Pomfrey sanoi ja tuli lääkepullo kädessään heidän luokseen.
’’Emmehän me ole olleet täällä edes minuuttia!’’ Lola huudahti.
’’Olette nähneet, että hän on kunnossa. On se ja sama oletteko vai ettekö ole täällä, hän ei tiedä sitä kuitenkaan’’, Pomfrey sanoi ankarasti ja survoutui Siriuksen ohi Chellyn luokse antamaan tälle lääkettä.
’’Voinko minä edes jäädä?’’ Sirius kysyi.
’’Et missään tapauksessa! Mitä oikein kuvittelit?’’ Pomfrey sanoi kuin asia olisi päivän selvä.
’’Mutta olen hänen poikaystävänsä!’’ Sirius huudahti.
’’Olitpa vaikka taikaministeri, niin sinun tulee lähteä. No niin, alkakaahan painua!’’
’’ET VOI OLLA NOIN TUNTEETON!’’ Sirius karjaisi, ’’TYTTÖYSTÄVÄNI ON JUURI KAATUNUT PORTAISSA JA SINÄ KÄSET MINUN HÄIPYÄ? EI ONNISTU!’’ Pomfrey katsoi Siriusta kuin kuusi jalkaista lehmää. Ilmeisesti kukaan oppilas ei ollut koskaan aiemmin korottanut hänelle ääntään yhtä paljon, saatika sitten uhmannut hänen käskyjään.
’’Hyvä on’’, Pomfrey sanoi hämmentyneenä, ’’mutta vain sinä saat jäädä, muiden täytyy lähteä nyt heti.’’ Tytöt loivat vielä kaipaavia katseita Chellyyn, mutta lähtivät sitten Remuksen, Peterin ja Jamesin kanssa pois. Sirius mulkoili parantajan selkää ja veti itselleen tuolin Chellyn sängyn viereen.
Päästyään takaisin Rohkelikkotorniin Kelly meni suorinta tietä makuusaliin. Hän ei vieläkään ollut saanut tilaisuutta lukea Jonathanin lähettämää runoa, mutta nyt hän vihdoin sai siihen tilaisuuden. Hän kaivoi kirjeen yöpöytänsä laatikosta ja otti kuoresta esiin jästipaperille kirjoitetun, kahden säkeistön mittaisen runon.
Kun kuulen nimesi,
sydäntäni viiltää tuska
ja kasvoillani häivähtää ikävä.
Voisinpa vielä kerran,
halata sinua.
Kunpa voisin tuntea
kätesi kädessäni,
ja nähdä hymyilevät kasvosi.
Kuulla kauniit sanasi.
Painautua sinua vasten,
kertoa salaisuudet,
ilot ja surut.
Olla sinun kanssasi.
Kelly katsoi runoa suu raollaan. Runo oli niin kaunis ja vilpitön, että Kelly tunsi melkein kyynelten kirvelevän silmäkulmissaan. Hänet valtasi hirmuinen halipula, joten hän otti tyynyn syleilyynsä ja makasi sängyllään kyljellään, tyyny kainalossaan. Kelly yritti karistaa ajatukset siitä, että tuo runo kertoisi hänestä. Tosin, siinä kuplassa oli niin ihana elää, että tyttö antoi haaveille ja ajatuksille täyden vallan. Kelly alkoi hymyillä tyhmästi tyynyä vasten kuvitellessaan, kuinka ihanaa olisi halata Jonathania juuri sillä hetkellä.
Tunnit vierivät ja Sirius istui koko yön Chellyn vieressä. Hän oli ilmeisesti nukahtanut jossain vaiheessa, sillä seuraavan kerran kun hän tajusi, missä oli, aurinko häikäisi hänen silmiään.
’’Paljonko kello on?’’ Sirius mutisi itsekseen ja etsi katseellaan seinäkelloa. Kello oli puoli kahdeksan.
’’Perhana’’, hän mutisi.
’’On niin ihana herätä sinun kiroiluusi’’, Chelly mutisi ja Sirius oli saada sätkyn.
’’Olet hereillä!’’ hän huudahti.
’’Hiljempaa’’, Chelly mutisi.
’’Ai, sori. Mikä on olo?’’ Sirius kysyi ja istui paremmin tuolissaan.
’’Päätä jomottaa ja kättä särkee, olen siis elämäni kunnossa’’, Chelly mutisi ja nousi yhden käden avulla istuma-asentoon.
’’Anna kun autan’’, Sirius sanoi ja yritti auttaa Chellyä, mutta tämä huitaisi pojan pois terveellä kädellään.
’’Olen yhä vihainen sinulle. Älä luulekaan, että tämä pikkuseikka muuttaisi mitään’’, Chelly sanoi pistävällä äänellä.
’’Ole kiltti ja anna minun kertoa, mitä oikeasti tapahtui’’, Sirius sanoi epätoivoisella äänellä. Chelly joi vettä yöpöydällään olleesta lasista ja juotuaan hän vastasi: ’’En kaipaa enää yhtään enempää päänsärkyä, joten ala kalppia.’’ Sirius katsoi tyttöä surkea ilme kasvoillaan. Chelly tuijotti poikaa niin tiukasti kuin vain pystyi ja Siriuksesta tuntui kuin tytön katseessa olisi ollut pehmeämpi hetki, mutta se oli selvästi mitättömän pieni, koska se hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
’’Okei sitten, älä kuuntele’’, Sirius huokaisi ja nousi tuolistaan. Hän meni hartiat lysyssä ovelle ja kääntyi vielä sanomaan: ’’Tiedoksesi vain, minä en ole koskaan tuntenut vetoa Saraan. Se, mitä tapahtui uutena vuonna, oli vain ja ainoastaan sattumaa. Olin väärässä paikassa väärään aikaan. Jos haluat kuvitella siitä jotain pahempaa, ihan rauhassa. Minulla ei ole enää mitään selitettävää tai anteeksi pyydeltävää. Nyt on sinun vuorosi tulla vastaan.’’ Näin sanottuaan Sirius häipyi sairaalasta ja jätti Chellylle ikävän tunteen siitä, että ehkä hän oliki ollut väärässä.
’’Hemmetti, näytät kauhealta’’, James sanoi ja taputti ystäväänsä selkään heti ensimmäisenä kun tämä istui hänen viereensä suuressa salissa.
’’Tuota juuri kaipasinkin’’, Sirius vastasi happamana ja kaatoi maitoa suklaamuroihinsa.
’’Kuinka Chelly voi?’’ Remus kysyi lehtensä takaa.
’’Todella hyvin, koska pystyi tiuskimaan minulle tuntematta kipua missään’’, Sirius murahti ja painoi päänsä käsiinsä. ’’Miten tässä ikinä kävi näin?’’
’’Tiedätkö mikä on aika hassua’’, James pohti mässyttäen leipää samalla.
’’En jaksa arvailla’’, Sirius mutisi murokulhoonsa.
’’Meidän osat ovat ikään kuin vaihtuneet’’, James totesi ja heilutti leipäänsä kädessä. Siitä lensi hilloa Siriuksen poskelle.
’’Sori, ei ollut vahinko’’, James sanoi virnistäen ja yritti piristää Siriusta, joka katsoi häntä happamana ja näytti siltä kuin olisi juuri syönyt sukan.
’’Ja miten niin meidän osat ovat vaihtuneet?’’
’’No katsos. Vielä syksyllä minä olin se, joka tuijotti happama murokulhoonsa ja harkitsi hukuttautumista siihen. Nyt minä olen taas iloinen ja onnellinen, eikä mikään vaivaa minua. Sinä taas katsot murokulhoasi huolestuttavan päättäväisellä tavalla ja minusta tuntuu, että joudun kohta takavarikoimaan sen ja antamaan sinulle käteen hapankorpun’’, James selitti tietäväisenä ja sai palkkioksi sämpylän päähänsä.
’’Okei, ymmärrän mitä mieltä olet asiasta, mutta ajattelinpahan vain sanoa miten asita ovat’’, James sanoi nostaen kätensä antautumisen merkiksi pystyyn.
’’Jätän teidät, leidit, yksin murheidenne kanssa. Kirjasto kutsuu’’, Peter sanoi ja heitti laukkunsa olalleen.
’’Hei, juurihan sanoin että olen onnellinen ja iloinen, eikä mikään paina mieltäni’’, James sanoi. Peter ei kuullut tai teeskenteli ettei kuullut, koska hän vain jatkoi matkaansa ovista suoraan kohti kirjastoa.
’’Nosta takamuksesi siitä penkistä ja ala tulla, myöhästymme kohta tunnilta’’, James sanoi vilkaistuaan kelloaan. Sirius ynähti jotain vastaukseksi ja sorkki muroja.
’’Ihan tosi, ne murot eivät sinkoile yksin suuhusi. Usko tai älä, mutta sinun tulee tehdä tietty liikerata lusikallasi’’, James sanoi ja etsi lukujärjestystään laukusta, ’’ja näyttää vähän siltä, että asia ei tuosta tuon kummemmaksi muutu, joten ala tulla jo.’’ James lähti jättäen Remuksen ja Siriuksen kahdestaan Rohkelikon pöytään.
’’Kuule’’, Remus aloitti, ’’minusta sinun kannattaisi jutella Chellyn kanssa.’’ Sirius nosti katseensa muroistaan ja tuijotti Remusta kulma koholla epäuskosta.
’’Vitsailet varmaan’’, hän sanoi sarkastisen happamasti.
’’Yritä kovemmin. Hänen on ennen pitkää pakko puhua kanssasi’’, Remus neuvoi, taitteli Päivän Profeettansa ja jätti sen pöydälle.
’’Minusta olen yrittäny jo aika kovasti. Jos yritän vielä kovemmin, päädyn itse sairaalasiipeen. Nyt on Chellyn vuoro tulla vastaan’’, Sirius huokaisi ja nousi ylös penkistä.
’’Olet kai oikeassa. Mennään tunnille.’’
’’Liemiä, hurraa’’, Sirius sanoi kaikkea muuta kuin iloisella äänellä.
Päivä kului ja illallisen jälkeen Rohkelikon huispausjoukkue meni harjoittelemaan kaatosateesta huolimatta. Aamuinen auringonpaiste oli vaihtunut jälleen turhauttavaan sateeseen ja tuuleen. Harjoitukset eivät tosin voineet sattua parempaan ajankohtaan. Siriusta raastoi selvittämätön riita Chellyn kanssa, joten lentäminen jos mikä oli siihen parasta lääkettä. Sirius oli tosin pitänyt Kolmea Luudanvartta varsin houkuttelevana vaihtoehtona vielä paria tuntia aiemmin, mutta James oli saanut hänet kääntämään päänsä. Nyt kun Sirius lensi täysillä ja taisteli ryhmyjä, tuulta ja sadetta vastaan, hän tunsi kiukkunsa ja ikävänsä alkavan laantua. Tunteet siirtyivät mielen taka-alalle kun maila heilui kovemmin kuin koskaan. Ainoa mutta harjoituksissa oli se, että Sara lensi aina välillä hänen näköpiiriinsä ja kaikki tuli hyökyaallon tavoin takaisin. Pillin vihellys kuului jostain kaukaa ja Sirius lensi takaisin maahan muun joukkueen tavoin.
’’Olitte aivan mahtavia, vaikka olikin tuollainen sää!’’ James huudahti ja kuivasi hiuksiaan. Joukkue oli siirtynyt lämpimään kokoustilaan. Jamesin kehujen jälkeen he kävivät vielä läpi muutamia pelitaktiikoita, joiden jälkeen tytöt menivät omaan pukuhuoneeseensa ja pojat omaansa.
Sirius oli juuri tullut suihkusta ja istui penkillä farkut jalassaan. Hän kuivasi hiuksiaan hajamielisenä ja tuhahti aina välillä ajatuksilleen.
’’Anturajalka, minä menen nyt. Vai haluatko, että odotan sinua?’’ James kysyi kulmat kurtussa ovensuussa.
’’Äh, mene vain’’, Sirius vastasi ja otti juuri paitaansa naulakosta.
’’Ethän tee mitään typerää?’’ James varmisti.
’’Kuten?’’
’’Mene järvelle ja hukuttaudu sinne tai mene pyörimään kuralätäkköön itsesäälissäsi?’’ James ehdotti.
’’Usko pois, minulla ei ole aikomustakaan tehdä mitään tuollaista’’, Sirius sanoi virnistäen ja veti paitansa päälle. James oli hävinnyt oviaukosta sillä välin ja Sirius lysähti takaisin penkille. Hän paukautti päänsä seinään eikä edes jaksanut kiroilla. Ovelta kuului hetken kuluttua koputus ja Sara astui sisään.
’’Mitä sinä täällä teet?’’ Sirius kysyi ehkä liiankin hyökkäävällä äänellä. Hän alkoi sitoa tennareidensa nauhoja.
’’Ajattelin tulla kysymään huvittaisiko sinua lähteä Tylyahoon parille lasilliselle?’’ Sara kysyi nojaten ovenkarmiin.
’’Nyt on maanantai-ilta’’, Sirius vastasi ja sitoi toisen kenkänsä.
’’Ei se ennenkään sinua ole estänyt’’, Sara naurahti. Sirius nousi ylös ja otti takkinsa naulasta.
’’Eipä liiemmin’’, hän vastasi lyhyesti napittaen takkiaan.
’’No, mitä sanot?’’ Sirius mietti hetken.
’’Mennään sitten. Mutta sinä tarjoat ensimmäisen kierroksen.’’
’’Sovittu’’, Sara sanoi virnistäen.
He käyttivät Tällipajun alta kulkevaa salakäytävää. Ulkona oli hyytävän kylmä, mutta Siriuksen tekemä loitsu, jonka avulla he hylkivät vettä, piti heidät sentään jokseenkin lämpiminä ja kuivina. Päästyään Kolmeen Luudanvarteen asti he tosin kalisivat jo kylmästä.
’’Ei ehkä ollutkaan niin mahtava idea’’, Sara sanoi hampaat kalisten. Sirius heitti takkinsa naulakkoon ja vetäisi ylikasvaneet hiuksensa pois silmiltään.
’’Nyt et ala perääntyä’’, Sirius mutisi ja hymyili vinosti matami Rosmertalle ja suuntasi kohti baaritiskiä. Pubi oli varsin täynnä siihen nähden, että ulkona pauhasi erittäin mukava tammikuun myrsky. Vakioasiakkaita minkäänlainen tuuli tai tuiverrus ei saanut jättämättä pubi-iltaa väliin. Monet tervehtivätkin Siriusta iloisesti kättään heilauttaen.
’’Laitetaanko kermakaljaa sinulle ja Saralle?’’ Rosmerta kysyi punehtuen syvästi. Sara oli saapunut myös tiskille ja vilkaisi Siriusta, joka vilkaisi myös Saraa. Sanattomasta päätöksestä he ottivat pullollisen tuliviskiä ja menivät vakiopöytäänsä. Sirius kaatoi snapsilasinsa piripintaan ja kippasi koko annoksen kerralla kurkkuunsa.
’’Paskalle elämälle’’, Sirius sanoi ja kohotti toisen annoksensa huulilleen.
’’Rauhallisemmin, en pysy tahdissasi’’, Sara sanoi ja kippasi ensimmäisen lasillisen polttavaa ja punertavaa nestettä kurkkuunsa.
Parin tunnin päästä ajatusten juoksu alkoi hidastua ja aivot laahasivat alkoholin vaikuttaessa. Ensimmäinen pullo sai pian seurakseen toisen ja snapsilasien tyhjenemisvauhtia tutkiessa oli todennäköistä, että kolmaskin tyhjä pullo löytäisi tiensä lattialle.
’’Sirius kuule hei’’, Sara sanoi ja yritti tarkentaa katsettaan nauravaan Siriukseen. ’’Jätä Chelly. Jos häneltä ei liikene yhtään luottamusta sinulle, et ole hänen arvoisensa.’’
’’Kuules, tuossa on harvinaisen paljon järkeä’’, Sirius totesi heiluttaen sormeaan.
’’Jos olisin selvinpäin, en tosiaan sanoisi tätä, mutta sinä ansaitset parempaa!’’ Sara huudahti ja tipahti melkein jakkaraltaan.
’’Niin juuri’’, Sirius sanoi ja nyökkäsi hurjasti. Hän katsoi viimeistä pulloa ja käänsi sen ylösalaisin. ’’Minä haen meille lisää juotavaa.’’ Sirius nousi tuolilta ja käveli hivenen hoippuen kohti tiskiä. Pubin asiakasmäärä oli noussut parissa tunnissa ja tavanomainen räkäinen nauru alkoi täyttää tunkkaista ilmaa. Rosmerta ei suostunut enää tarjoilemaan väkeviä Siriukselle ja Saralle, joten nämä saivat ainoastaan kermakaljaa. Palatessaan pöytään Sirius törmäsi leveään mieheen. Mies kääntyi ympäri.
’’Katopas, ite Sirius Musta!’’ mies sanoi hinkuvalla äänellä ja hymyili puoliksi hampaatonta hymyä.
’’Vanha kunnon Ruf-Ruf!’’ Sirius huudahti ja halasi miestä tuttavallisesti.
’’Sua ei oo näkyny pitkään aikaan, luultiin jo että oot unohtanu meidät’’, Ruf sanoi, ’’liity toki seuraan!’’
’’Muuten kyllä, mutta minulla on seuraa’’, Sirius sanoi virnuillen. Ruf katsoi taakseen ja Sara vilkutti hänelle.
’’Ah, ymmärrän yskän’’, Ruf sanoi ja vinkkasi silmäänsä.
’’Ei mitään sellaista, ihan kaveripohjalta olemme liikenteessä’’, Sirius sanoi ja läimäytti Ruffia selkään.
’’No kutsuhan tyttösi seuraamme, aina on tilaa!’’ Ruf sanoi viittasi hämärään nurkkaan, jossa oli salin isoin pöytä.
’’Sara’’, Sirius huudahti, ’’liitytäänkö Ruf-Rufin seuraan?’’
’’Totta kai!’’ Sara huusi vastaukseksi ja hoipersi Siriuksen ja Ruf-Rufin edellä pöytään.
’’Mitäs sanot, otetaanko vanha kunnon juomakilpailu?’’ Ruf kysyi vinkaten punertavaa silmäänsä. Ruf- Ruf puhui varsin selvästi siihen nähden, että tämä oli ollut juomassa jo hyvän aikaa. Ehkä se johtui vuosien kokemuksesta ja varsin hyvästä viinapäästä. Siriukselle alkoi jo tehdä tiukkaa tarkentaa katseensa yhteen kohtaan ja puheesta alkoi kuulla, että takana oli enemmänkin kuin pari kermakaljaa. Ruf viittasi Rosmertan luokseen ja käski tämän tuoda nelisenkymmentä snapsilasia. Rosmerta toi tarjottimen hivenen vastahakoisesti, mutta ei kai se hänen asiansa ollut, kuinka paljon Sirius joi. Olihan hän jo täysi-ikäinen.
’’Ja tämän jälkeen kädenvääntöä!’’ Sirius haastoi ja asettui valmiusasentoon.
’’Sovittu’’, Ruf sanoi ja laittoi hänkin kätensä ensimmäiselle lasilliselle.
’’Se on sitten menoa’’, Sirius sanoi ja aloitti kisan. Hän joi ensimmäisen lasin tyhjäksi yhdellä kulautuksella ja samoin teki Ruf-Ruf. Ensimmäiset kymmenen lasia kaatuivat ilman vaikeuksia, mutta vidennentoista kohdalla Siriuksesta alkoi jo tuntua pahalta. Vaikka hän kestikin omasta mielestään hyvin alkoholia, Ruf-Ruf kesti sitä vielä paremmin.
’’Ei kai päässäsi ala heittää, vai miksi tahti hidastui?’’ Ruf kysyi ja naurahti perään. Hänen äänestään kuuli selvästi, että hän oli juonut enemmän kuin sallitun määrän, mutta muuten hänen olisi voinut olettaa olevan vesiselvä.
’’Jos totta puhutaan, ei ole kovin hyvä olo’’, Sirius sanoi antautuvalla äänellä ja painoi päänsä käsiinsä. Ympärillä olevat kannustivat häntä jatkamaan ja kun Sirius ei nostanut päätään, he voihkivat pettymyksestä.
’’Mutta’’, Sirius sanoi ja virnuili käsiinsä, ’’se ei estä minua jatkamasta!’’ Ruf-Rufin kaverit hurrasivat ympärillä. Ruf katsoi Siriusta hämmentyneenä, mutta jatkoi haastetta.
’’Minä juon sinut vielä pöydän alle’’, Ruf uhkasi ja hörppäsi kuudennennetoista lasillisen.
’’Haha, sopii toivoa’’, Sirius sanoi kuiskaten. Sara hakkasi Siriusta kannustukseksi selkään. Hän oli vaihtanut tuliviskin kermakaljaan hetkeä aiemmin koska oli tuntenut olonsa jo aika heikoksi. Kello alkoi jo lähennellä yhtätoista. Huomisesta koulupäivästä ei todellakaan tulisi mitään, se oli varma.
Sirius ja Ruf kippasivat viimeiset lasilliset kurkkuunsa minkä jälkeen he huojuivat penkeillään hetken. Ympärillä olijat pidättivät hengitystään odottaessaan kumpi kaatuisi ensin vai kaatuisiko kumpikaan. Sara katsoi vuoroin Siriusta ja vuoroin Rufia. Molemmat näyttivät siltä että sammuisivat siihen paikkaan. Sirius kuitenkin piti pintansa ja röyhisti rintansa voittajan merkiksi. Ruf päätti ilmeisesti luovuttaa, sillä hän kaatui suoraan taaksepäin jakkarallaan ja alkoi kuorsata. Yleisö alkoi taputtaa ja mekastaa ja kaljuunat vaihtoivat omistajaansa. Sirius nousi virnuillen ylös ja otti vastaan onnentoivotuksia ja läimäisyjä selkään. Sara vilkaisi kaikessa tohinassa ulko-ovelle, joka aukeni juuri sillä hetkellä.
’’Voi helvetti’’, Sara sanoi ääneen ja vetäisi Siriuksen hihasta itsenä viereen. Sirius katsoi ovelle ja kesti hetken tajuta, kenet hän siellä näki.
’’Voi sukka’’, Sirius sanoi ja nauroi perään. Ovella oli Dumbledore, joka tutkaili pubin väkeä silmälasiensa läpi. Sara vetäisi nauravan Siriuksen lattialle ja he alkoivat kontata kohti baaritiskiä.
’’Mitä ihmettä te teette?’’ Rosmerta kysyi kun Sirius törmäsi tämän jalkoihin ja alkoi työntää päätään naisen hameen alle. Rosmerta astui Siriuksen sormille ja tämä veti päänsä ulvahtaen pois.
’’Dumbledore tuli tänne’’, Sara kuiskasi, ’’miten pääsemme pois huomaamatta?’’ Rosmerta mietti hetkisen.
’’Menkää takahuoneeseen. Nurkassa olevien tynnyreiden alla on salaluukku, joka johtaa takaisin kouluun’’, Rosmerta sanoi. Sara nyökkäsi hitaasti ja lähti raahaamaan Siriusta perässään. Salaluukun olemassaolo antoi vastauksen moneen kysymykseen, joita Sara oli miettinyt. Ensinnäkin se vastasi siihen, että miten ihmeessä Kelmit olivat päässeet Kolmeen Luudanvarteen kenenkään huomaamatta aina silloin kun he halusivat. Sirius oli alkanut hyräillä jotain laulua varsin kovaan ääneen ja Sara joutui potkaisemaan tätä. He olivat selviytyneet jo takahuoneeseen asti. Pöydällä oli ämpärillinen vettä ja Sara päätti kaataa sen Siriuksen niskaan, jotta poika olisi edes hivenen selvemmässä tilassa.
’’Tyyles kutto, tuo ei ollut viisasta’’, Sirius sanoi sormeaan heilutellen. Sara nauroi koska Sirius oli sekoillut sanoissaan.
’’Mennään jo’’, Sara sanoi löydettyään lattialuukun.
Hoiperreltuaan maanalaisen käytävän läpi he saapuivat suoraan kuudennessa kerroksessa sijaitsevan maalauksen taakse. Siitä ei ollut onneksi kovin pitkä matka takaisin Rohkelikkotorniin. Molemmat nauroivat hervottomasti ja jos he olisivat joutuneet kävelemään koko linnan läpi, he olisivat ansainneet itselleen luultavasti jälki-istuntoja koko loppu vuodeksi. Päästyään ehjin nahoin muotokuva-aukolle he seisoskelivat sen edessä hetkisen. Lihava leidi oli vierailulla jossain toisessa kehyksessä, mutta onneksi se ei ollut poissa kovin kauan.
’’Ai, ai’’, maalaus torui, ’’ollaankos sitä oltu luvattomilla teillä. Ja vielä maanantai-iltana.’’ Sara hyssytteli maalausta ja veti Siriuksen käsistä oleskeluhuoneeseen.
Chelly istui oleskeluhuoneen sohvalla viltin alla. Hän oli päässyt pois sairaalasta suostuteltuaan matami Pomfreyta muutaman tunnin ajan. Siriuksen aamuinen vierailu oli saanut Chellyn ajattelemaan sitä, josko hän sittenkin olisi ollut väärässä alusta asti. Nyt Chelly odotteli Siriuksen saapumista hiipuvan takkatulen ääressä. Hän oli nukahtamaisillaan kunnes kuuli muotokuva-aukolta kikatusta ja kompurointia. Hän nousi ylös ja meni katsomaan kuka yökukkuja sieltä oli tulossa.
Sara halasi Siriusta ja he kompuroivat muotokuvakäytävää pitikin ja päästyään kunnolla oleskeluhuoneen puolelle, he kaatuivat lattialle. Sara kikatti Siriuksen alla ja kietoi kätensä tämän kaulaan.
’’Minulla oli pitkästä aikaa hauskaa’’, Sara sanoi ja suuteli Siriusta kiitokseksi.
’’Voi jumalauta että olen tyhmä ihminen’’, Chelly kiljaisi. Hän seisoi järkyttyneenä Siriuksen ja Saran vierssä. Sirius erosi suudelmasta ja nousi salamana seisomaan.
’’Chelly? Mitä sinä täällä teet?’’
’’No voi anteeksi kun tulin keskeyttäneeksi teidän kutemisen!’’ hän kiljui.
’’Ei kun, eikö sinun pitäisi olla sairaalassa?’’ Sirius kysyi.
’’No voi harmi kun en ole siellä! Pääsin yllättämään teidät’’, Chelly huusi ääni väristen. Tällä kertaa hän ei voinut estää itseään itkemästä. ’’Minä olin antanut sinulle jo anteeksi, Sirius. Odotin sinua täällä varta vasten jotta voisin kertoa sen sinulle. Olisin myöntänyt olevani väärässä. Mutta täällä sinä vaan nuolet tuon saatanan lutkan kanssa!’’ Sirius ei osannut sanoa mitään sillä humalatila vaikutti hänen reaktiokykyynsä. Sara seisoi taaempana ja seurasi tilannetta varuillaan.
’’Turha yrittääkään keksiä mitään perusteluja, meidän juttu on lopullisesti ohi’’, Chelly huusi ja juoksi makuusaliin jättäen Siriuksen ja Saran kahdestaan pimeään ja Chellyn huudosta kaikuvaan oleskeluhuoneeseen.
--
Eli siinä se :) Virheitä saattoi olla, koska itse yritin jälleen lukemalla kalastaa ne tuolta pois. Ja minun virhesilmäni ei ole kovin tarkka, ainakaan oman tekstin suhteen, joten varmasti jäi jotain ihan tyhmiä typoja. Niin joo, ja tuo Jonathanin lähettämä runo ei ole minun rustailemani, vaan erään hyvän yläaste ystäväni. Sain häneltä luvan käyttää tuota runoa ficissäni, joten kunnia siitä menee hänelle :) Kommentit on tervetulleita!
-
hyvä hyvä =)
siellä oli yks virhe, 'ainakin' sanasta puuttui n (ainaki)
-
JATKOA! :o
Kiitoskiitoskiitoskiitos ERITTÄIN paljon tästä! <3
Mahtavaa jatkoa! :D
Ensi säälitti Sirius mutta nyt sitte Chelly. :(
KIITOS vielä kerran!
mAngo
-
Vihdoin jatkoa! :D Tätä on jo odotettukin... No siis aivan mahtava luku! Ihanan pitkä <33 Ää... tollasiin kohtiin jättäminen pitäis kieltää :D odotan jatkoa ja Siriuksen ja Chellyn välien selvitystä. Miks sen pitikää lähtee Saran kaa sinne :) Kirjotat tosi ns. uskottavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä. Jatkoa... No tulipa taas järkevä kommentti:D
-
Jihaa!! jatkoo on tullut!
Voi Chelly parkaa.. Sirius on niiin idiootti. Sen ei ois pitäny lähtee Saran kans Kolmeen Luudanvarteen. Ensin tosin säälin kyl Siriusta, koska Chelly ei suostunuu kuuntelee, mut nyt säälin Chellyä!!
En huomannu virheitä.
Jatkoo jaan odottaan.
NeitiMusta. :D
-
Ah, on niin ihana jakaa ihmisten mielipiteet :D
LLona: kittii kommentista :) Jos kertoisit missä kohtaa tuo virhe on niin olisi vähän helpompi korjata :D
mAngo: Kiitos kommentista! Joo, itseänikin säälittää vähän molemmat, ei oo kiva kirjottaa riitoja :/ Mut silti kirjotan niitä :D
Michell: Ihan tarpeeks järkevä se oli piristääkseen päivääni :) Kiitos kommentista!
Lilah: Mä niin rakastan sua ku sul on nii pitkiä ja perusteellisia kommentteja :D Ihan tosi, tee itelles palvelus äläkä tuhlaa aikaas lukemalla noita vanhoja lukuja liikaa :D Saat vaan päänsärkyä :D Okei, on siellä jotain helmiä joukossa mut mut.. :D
Kun kirjotin tuota riitaa, mielessäni ei muuten ollut häivääkään GG :o Hassua :D Ilmeisesti jokin alitajuntainen vaisto kirjottaa GG draama tyylistä :D Ja ei kuulosta yhtään pelottavalta tai kamalalta että Sirius ja Sara on kivoja yhdessä, itse olen salaa samaa mieltä, mutta Chelly kuuluu vain Siriukselle eikä siihen väliin saa tulla muita. Siitäkään huolimatta että päätin toisin :D On ite asiassa aika jännää kirjottaa ku en itekää tiedä aina mitä tulee tapahtumaan :D Joskus suunnittelen jonkun jutun mutta siitä tulee kirjoitettuna iiiihan päinvastainen ja juoni kulkee sen takia ihan eri suuntaan :D Se on aika pelottavaa välillä :o
Ah, sun pitäs jo tietää et rakastan kliseitä :D Täs ficis ei muuta ookaa ku kliseit? Joo mut siis joo :D
Sori, Sirius pitää visusti salaisuutena sen mitä ikinä tunkeekaan siihen juomaan :/ Voi olla terveyden kannalta myös ihan hyvä että kukaan ei tiedä sitä sisältöä :D
NeitiMusta: ooh, kiitos sinullekin kommentista :) Sirius on idiootti, kieltämättä. Mutta niin on myös Chelly :D Ehkä ne siks on niin hyviä yhdessä?
Lisää vaan kommenttia! Yritän taas mahd. nopeasti kirjoittaa lisää :) Jos tämä sää pysyy yhtä ihanana kesäsäänä, voi olla että saan uuden luvun tänne ennen heinäkuun loppua!
Ev
psst, toi ''ihana kesäsää'' oli siis sarkastinen kommentti :D
(tässä viestissä on kyllä ihan liikaa hymiöitä...)
-
JJee, kiitos, jatkoa<3
Ihana luku, pakko sanoo. Kannatan Sirius/Saraa, se vaan on jotakin(: Chelly ottaa jotenkin aivoon, hihii. Siis se on jotenki niin ärsyttävä, ku se ottaa kaiken nii tosissaa. Tai siis se suudelmahan oli ihan viaton, mut hän ei voi uskoo sitä. Alussa säälin Siriusta, mut sit en yhtää Chellyy, mmm... no ehkä vähän. Mutta kuitenkin, kiitos luvusta.
Tulipa omituine kommentti(: mut jos kirjottaja on tämmöne, ei kommenttikaan voi välttyy siltä: D
-
Eieieiei!
Sirius ja Chelly kuuluu yhteen! :D
Anteeks.
mAngo
-
Heips!
Luin ton luvun jo aikaisemmin mutta laiskuuden puuskassa en jaksanut tulla kirjoittamaan kommenttia:D Mutta nyt olen täällä...
Toi luku oli tosi hyvä! Olit kuvaillut hyvin tota Siriuksen ja Chellyn riitaa. Toivottavasti ne kuitenkin sopii asiansa koska ne kuuluu selvästi toisilleen! Kuitenkin suurena James/Lily fanina olisin halunnut heitäkin mukaan lukuun, mutta muuten ihan mahtava luku!
Jatkoa odotellen
~NennaNanna~
-
Hihii, eikun sirius ja sara=) Mut katotaan mitä tapahtuu.
-
herra jumala :o Sirius ja Chelly ei saa erota:( mut minkäs sille voi jos ne nyt eroo tai ei:)
toi luku oli kokonaisuudessaan ihana mut Lily/James olis kans saanu esiintyy ;D
jatkoa :)
-
Nyyh sirius ja chelly eros : <
Mä haluun jatkoo jos vaikka ne sais sotkunsa selvitettyy jne.
Eli jatkoa toivotaan <3
-
Oi että jatkoa =)
Sniff, hyvä pari erosi =( Toivottavasti he saavat välinsä korjattua, Sirre on niin ihana että käy ihan säälisi =(
Mutta jatkoa taas ^^
themarauders
-
Oli ihan pakko tulla kommentoimaan uudestaan.
Luin koko ficin uudestaan koska se on vaan niin hyvä. Pidin eniten noista hautajaisista. Latoin silloin soimaan sen Circle Of Life ja kyllä siinä itselläkin tuli tippa linsiin :)
Oot oikeesti mahtava kirjoittaja, toivottavasti et lopeta tätä kesken!
~NennaNanna~
-
16 päivää viimelisäyksestä </3
okei ei kovin pitkä aika sinäänsä, mut siltä se kyllä tuntuu.
Mä rakastan tätä ficcii perskuta <3<3 (:
-
oijoi olipas hyvä luku (:
innolla ootan miten siriuksen käy, palaako chellyn kanssa yhteen vai alkaako seurustelemaan saran kanssa.
todella hyvää tekstiä, kuten aina (:
jatkoa odotellen
~nuuhku
-
Aivan ihana!!!!
Löysin tän vasta, ja mun on vaan pakko ollut lukee tää!!
Jotain virheitä kyllä on, mut ei ne hirveemmin haittaa..
Kelmi-ficit on mun mielestä parhaita,mutta tää on kyllä ehdottomasti
yks parhaista!!!
Toivottavasti vaan Sirius ja Chelly ei eroa ne on niin ihana pari<333
MUtta jatkoa pian...
-
Ihme ja kumma, etten ole kommentoinut tätä! Aloitin lukemaan monta kuukautta sitten, ja olen odottanut aina kärsimättömänä jatkoa. Pitänee siis ilmoittaa olemassaolostani.
Olen jaksanut seurata tätä ficciä, koska luvut ovat olleet suhteellisen kirjoitusvirheettömiä ja ihanan pitkiä. Lisäksi tämä on kelmificci! Kooeeälämiiäfiiceeceeii selvästi sanottuna. Näitä on aina yhtä mukava lukea. ;)
Kiitos, että olet jaksanut kirjoittaa tätä näinkin pitkälle. Toivottavasti innostuksesi ei ole vieläkään hiipunut, sillä uskon, että monet lukevat tätä mielellään.
- Amanecer
-
Tuleeko tähän jatkoa milloin?
-
Ooh, taas on tullut ihanasti kommentteja! Voi teitä kultia ku te jaksatte viel seuraa tätä :) Vastaan kaikille nyt yhteisesti että jatkoo oon kirjotellu noin 6 sivun verran, ja just tällä hetkellä kirjottelen lisää. Olin viime viikon reissussa niin ei ollut mahdollista kirjottaa, mutta nyt yritän taas saada jotain aikaa. Pyrin lisäämään uusimman luvun ennen Potter 6 leffan ensi-iltaa!
-
Huh evora mä ku meinasin saada sydärin ku mitään ei oo kuulunu pitkään aikaan. : D
Olikki vaa lomalla : DDD
-
Oli pakko lukea vanhoja lukuja uutta odotellessa. Kyllä Sirius ja Chelly pitää saada takas yhteen. Jatkoa kehiin pian, pyydän.
-
Tää on niiin hyvä, että kyllä tähän nyt jo pitäis pian tulla jatkoa ;D
Amanecer:illa on muuten ihana kuva .pppp
krmh, asiaan. Jatkan siis tätä; Sirius ja Chelly eivät saa erota ja niiden asiat täytyy saada sovittua silleen jotenki sauvaa heilauttamalla, niin kaikki voivat sitten taas olla iloisia :D
Eli koitappa nyt jatkaa äkkiä sitä lukua ja lomailla sitten joskus myöhemmin (julma maailma .p)
Mya Musta
-
Hello!
Just to inform you että huomenna illalla, heti kun olen saapunut Phelpsin kaksosia katsomasta, postaan tänne uusimman luvun! Eli uusi luku saapuu 16.7. illalla jossain vaiheessa :D Se tulee olemaan betaamaton (koska lupasin teille, että laitan jatkoa ennen Potter 6 leffan ensi-iltaa ja kerrankin päätin pitää lupaukseni :D En siis usko että betani sattuu paikalle huomisiltana, joten hän betaa sen myöhemmin ja laitan sitten betatun version tännne :))
Sitten kysymäni pitkin, että onko kukaan teistä, oi rakkaat lukijat, menossa huomenna katsomaan Phelpsejä? Koska jos on niin minua saa tulla vetämään hihasta, jos näkee lukea nimikylttini, jonka kiinnitän rintamukseeni. Tuntomerkkeinä sopii pitää kangaskassia, jossa on birtannian lippu ja lukee London isolla. Vaaleat hiukset ja oranssit wanna-be RayBan aurinkolasit silmillä. Seurassani on afropäinen tyttö sekä vaaleat kiharat omaava tyttö. Eli kuka rohkea uskaltaa kohdata ficcarin tämän ficin takaa, saa tulla juttelemaan :DDD Niin joo, ja itse saavun paikalle 12 aikoihin ja ajattelin ihan eturivistä ansaita paikan itselleni, joten sieltä sopii etsiä :D
Näkemiin, kuulemiin, kirjoittamisiin,
xoxo, Ev
-
Hello my lovely readers! Here's the new chapter, as promised! There's something extra at the bottom of the post, please enjoy ;) Sorry this is in english but I met Oliver and James Phepls today and spoke in English with them :D So, enjoy the new chapter and please, leave a comment :))
21. Oikeudenkäynti
Seuraava päivä ei olisi voinut alkaa huonommin. Heti ensimmäisenä herätessään Chelly sai kuulla ystäviensä kiistelevän siitä, kuka oli viimeksi käyttänyt lämpörullia, koska niitä ei tuntunut löytyvän mistään. Lily huusi Lolalle, ja Kelly yritti tulla väliin ehdottamalla rauhanomaista etsintämenetelmää. Kukaan ei vielä tiennyt, että Chellyllä ja Siriuksella oli mennyt viime yönä poikki. Chellyn puolesta muut saivat ollakin tietämättömiä asiasta. Hän ei juuri sillä hetkellä kaivannut yhtään enempää sääliä tai erityiskohtelua, joita hän jo sai kantositeessä olevan kätensä takia. Toinen epämiellyttävä asia saapui aamiaisella. Postipöllöjen tultua tuomaan päivän postin suureen saliin, Chelly sai ylväältä huuhkajalta ärsyttävän siistiin kuoreen pakatun kirjeen. Kirje koski William Wilsonin oikeudenkäyntiä, jonne Chellyä pyydettiin todistajaksi.
’’Voi Chelly’’, Lily sanoi ja silitti ystävänsä olkapäätä säälivästi. Chelly tuhahti koska oli tiennyt.
’’Lily, ihan totta. En kaipaa sääliä’’, Chelly sanoi väsyneenä. Hän ei ollut nukkunut lähes silmällistäkään koko edellisenä yönä Siriuksen takia.
’’Niin, mutta sinulla on nyt niin paljon murheita. Riita Siriuksen kanssa, kätesi ja nyt vielä tuo oikeudenkäynti’’, Lily sanoi kulmat säälistä kurtussa, ’’sano vain jos voin tehdä hyväksesi jotain. Voin tulla vaikka mukaasi tuonne oikeudenkäyntiin, jos vain haluat.’’ Chelly arvosti Lilyn tarjousta, mutta ei jaksanut miettiä sitä juuri sillä hetkellä. Hän kaipasi vain omaan lämpimään sänkyynsä peiton alle, jotta olisi voinut piiloutua kaikelta ikävältä sonnalta, jota tuntui tulevan vähän joka suunnasta.
’’Lily, ihan totta’’, Chelly voihkaisi, ’’en halua ajatella mitään. Varsinkaan riitaa Siriuksen kanssa.’’
’’Minun mielestäni sinun kannattaisi antaa anteeksi hänelle. Ja loppujen lopuksi, minusta tuntuu, ettei hän ole tehnyt mitään väärää’’, Kelly sanoi pöydän toiselta puolelta kohauttaen harteitaan. Chelly iski pikarinsa pöytään ja katsoi Kellyä murhaavasti.
’’Sinä et tasan tiedä mitä hän on mennyt tekemään, joten voitko ystävällisesti lakata antamasta neuvoja ja antaa minun olla!’’ Chelly kivahti ja ryntäsi pois. Kelly, Lola ja Lily katsoivat Chellyn perään hetken ja vilkaisivat sitten toisiaan.
’’Minusta tuntuu, että meidän kannattaa antaa hänen olla hetken itsekseen’’, Lola mietti ääneen ja käänsi Päivän Profeetan uutissivut sarjakuviin. Lily kohautti olkapäitään ja siirtyi Jamesin ja Peterin seuraan.
’’Huomenta, kulta’’, Lily sanoi hymyillen ja suukotti Jamesin otsaa.
”Huomenta”, James vastasi ja teki pöytään tilaa Lilylle.
’’Kuule, ette sattuisi tietämään, onko Siriuksen ja Chellyn välillä tapahtunut jotain uutta sitten eilisen?’’ Lily kysyi pojilta. Peter pyöritti päätään ja keskittyi jälleen lehteensä.
’’Ei minun tietääkseni’’, James sanoi.
’’Okei. Missä Sirius muuten edes on?’’
’’Ai. Hän taitaa nukkua vielä’’, James sanoi ja jäi miettimään hetkeksi mitä oli juuri sanonut, ’’tai ainakin luulen niin. Hänen verhonsa olivat vielä kiinni kun tulimme tänne.’’ Lily katsoi Jamesia kulma koholla.
’’Kai sinä tajuat, että on aika outoa, ettei Sirius ole ensimmäisenä teistä aamupalalla?’’ Lily kysyi hitaasti. James söi sämpyläänsä hitaasti ja tiputti sen sitten lautaselle.
’’Jep, jotain outoa tässä on’’, hän sanoi ja pyyhki käsiään servettiin. ’’Mennään tarkistamaan.’’
’’Anturajalka, oletko hereillä?’’ James huhuili makuusalinsa ovelta. Ei kuulunut vastausta. Siriuksen sängyn verhot oli vedetty sivuun, mutta sängyn omistajaa ei näkynyt missään.
’’Sirius?’’ Lilykin huhuili. He menivät peremmälle tunkkaiseen huoneeseen.
’’James, ihan tosi. Teidän on pakko tuulettaa joskus!’’ Lily sanoi ja peitti nenänsä ja suunsa. Hän kävi aukaisemassa ikkunan ja raikas talvi-ilma tulvi sisään auringonsäteiden mukana. James ei edes yrittänyt puolustella huoneen huonoa ilmaa, vaan meni vessan ovelle, joka oli raollaan. Hän koputti siihen.
’’Anturajalka?’’ James kysyi ja meni huoneeseen. Sirius istui vessanpöntön kannen päällä pää käsiinsä haudattuna.
’’Umm, Lily? Minusta tuntuu, että sinun ehkä kannattaa mennä’’, James sanoi ovelta.
’’Onko kaikki kunnossa?’’ Lily kysyi ja tuli lähemmäs Jamesia.
’’Joo on, mutta Anturajalka ei vain ole kovin hyvässä kunnossa. Ja minusta tuntuu, että hän haluaa jutella kahden kesken.’’
’’Ai, okei. Sanonko McGarmiwalle jotain?’’
’’Ei tarvitse, kohtaamme hänet myöhemmin’’, James sanoi virnistäen, koska tiesi, että jälki-istuntoa oli tiedossa. Lily lähti pois ja James meni takaisin vessaan.
’’Okei, kamu’’, James sanoi ja istui seinänviereen, ’’alahan kertoa.’’
’’Eikö Kuutamon pitäisi tehdä tuo?’’ Sirius kysyi naurahtaen voimattomasti.
’’Hän ei tunne sinua yhtä hyvin kuin minä’’, James sanoi, ’’joten ala kertoa, mitä viime yönä tapahtui Chellyn kanssa.’’
’’No ensinnäkin, minua ja Chellyä ei ole enää olemassa, sen ainakin varmistin viime yönä’’, Sirius sanoi ja siirtyi Jamesin viereen lattialle. ’’Toisekseen, Chelly on minulle luultavasti niin vihainen, että jos enää koskaan näyttäydyn lähelläkään Saraa, hän luultavasti puhkaisee silmäni ja varmistaa, etten koskaan tule edes vahingossa saamaan jälkikasvua.’’
”Auts”, James sanoi myötätunnosta, ’’mitä niin pahaa sinä sitten teit, että ansaitsisit tuon kaiken?’’
’’Suutelin Saraa Chellyn edessä’’, Sirius sanoi ja hautasi päänsä jälleen käsiinsä.
’’Hulluko olet? Ole onnellinen, että selvisit vielä tähän päivään asti kertoaksesi siitä minulle’’, James sanoi huvittuneen yllättyneellä äänellä. ’’Mutta siinä ei taida olla koko tarina?’’
’’Ei, mistä arvasit?’’ Sirius kysyi ja katsoi Jamesia pidellen ohimoitaan.
’’Ei tarvitse olla loitsunkeksijä, että näkee, ettet ollut ihan täysin selvin päin kun se tapahtui.’’
’’Sinä tosiaan tunnet minut hyvin’’, Sirius sanoi virnistäen heikosti.
’’Sanoinhan jo, että ei tarvitse olla loitsunkeksijä huomatakseen, että olit kännissä’’, James muistutti kulmat koholla ja sai Siriuksen naurahtamaan.
’’No joo. Minusta vain tuntuu, ettei kännin piikkiin laittaminen enää onnistu tässä vaiheessa’’, Sirius huokaisi. James oli hetkisen hiljaa ja mietti kuinka sanoisi, mitä ajatteli juuri sillä hetkellä.
’’Tämä voi kuulostaa siltä, että asetun naisten puolelle, mutta en voi olla sanomatta tätä. Minkä helvetin takia sinun piti lähteä Tylyahoon Saran kanssa, vaikka minä varsin hyvin sinulle teroitin ennen harjoituksia, että et MISSÄÄN NIMESSÄ mene juomaan päätäsi täyteen. Ja tässä tulos. Alkoholista, naisista ja seurustelusta ei koskaan seuraa mitään hyvää’’, James sanoi yhteen pötköön vetämättä henkeä.
’’Tiedetään! Uskallakin sanoa, että mitä minä sanoin’’, Sirius murahti, ’’koska jos sen teet, en puhu sinulle enää ikinä.’’
’’Okei, en sano’’, James sanoi, ’’mutta en vieläkään ymmärrä, miksi et vain voi pysyä erossa Sarasta?’’
’’Kuule, hän se tunkee itseään tarjottimella nenäni eteen’’, Sirius puuskahti turhautuneena. Hän oli sillä hetkellä niin täynnä vastakkaista sukupuolta, että olisi saattanut julistautua homoksi hetkenä minä hyvänsä.
’’Mutta ei sinun tarvitse langeta siihen!’’ James huudahti, ’’sinulla ja Chellyllä meni niin hyvin. Minäkin aloin jo pikkuhiljaa uskoa, että olet jättänyt naisten pyörittämisen ja päättänyt edes vähän kasvaa.’’
’’No niin meillä menikin. Niin kauan, kun en tiennyt Saran tunteista minua kohtaan, meillä meni loistavasti. Sitten Sara päättää pudottaa pommin keskelle huonetta. Se ei vaan ole reilua!’’
’’Korjaa jos olen väärässä. Onko sinulla tunteita Saraa kohtaan?’’ James kysyi kulmat mietteliäästi kurtussa.
’’No ei ole! Miksi olisi?’’ Sirius huudahti ja katsoi Jamesia.
’’Okei. Miksi Saran tunteet sinua kohtaan ovat sitten niin iso asia? Puolet koulusta ja muutama toisestakin puolikkaasta kuolaa sinun perääsi kaksikymmentäneljä tuntia päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, mutta et välitä siitä. Tai ainakaan ennen et välittänyt. Miksi Sara tekee poikkeuksen?’’ James kysyi. Sirius aikoi vastata, kun alkoi itsekin miettiä tuota asiaa. James oli tuonut esille mielenkiintoisen yksityiskohdan, jota hän itse ei ollut edes älynnyt. Miksi Saran tunteet tosiaan tekivät poikkeuksen?
’’No ehkä se johtuu siitä, että olemme kuitenkin aika hyviä ystäviä. Mutta sen tiedän, että se ei johdu siitä, että minulla olisi tunteita häntä kohtaan, ehei’’, Sirius sanoi yhä miettien Jamesin näkökulmaa.
’’Onkohan asia oikeasti noin?’’ James kysyi pikemminkin itseltään kuin Siriukselta.
”On”, Sirius vakuutti.
’’No, selvä sitten. Tosin teidän on pakko selvittää asianne’’, James sanoi ja katsoi Siriusta, ’’en ala tuijottaa masentunutta pärstääsi, se on varma.’’
’’Hei, tuo on aika paksua puhetta. Kenen masentunutta pärstää jouduin tuijottamaan monta vuotta?’’ Sirius naurahti ja pukkasi Jamesia kylkeen.
’’No joo’’, James sanoi naurahtaen itsekin. ’’Mennäänkö tunnille?’’
’’Taidat olla päästäsi sekaisin’’, Sirius sanoi, ’’en todellakaan ole menossa tunneille tänään.’’
’’Okei sitten’’, James sanoi, eikä voinut olla lisäämättä, ’’tuli todistettua sitten sekin päivä, jona Sirius Musta jättää jotakin väliin naisen takia.’’
’’Kuule, en minä tässä suremisen takia jää tunneilta pois. Ihan vaan kaikkien hyvinvoinnin ja turhien ruumiiden takia ajattelin jättää tämän päivän väliin.’’
’’Ah, kuinka jaloa’’, James sanoi ritarillisesti ja nousi lattialta. ’’Mitäs sitten tehdään tänään?’’ Sirius mietti hetken ja nousi sitten itsekin lattialta.
’’Nyt vihdoin ja viimein autat minua tämän kanssa’’, hän sanoi ja lähti vessasta. James seurasi ihmeissään perässä ja katsoi, kuinka Sirius penkoi sotkuista yöpöytänsä laatikkoa.
”Tämä”, Sirius sanoi ja ojensi pergamentin palasta Jamesille.
’’Mitä tästä?’’
’’No sitä, että olen yrittänyt varmaan kolme kuukautta saada sinut kiinnostumaan siitä, mutta ei mitään tulosta. Nyt on sopiva hetki heivata ajatukset ihan muualle kuin naisiin’’, Sirius sanoi uhmakkaalla äänellä. Hän oli päättänyt, että James auttaisi häntä ratkaisemaan mysteeristä pergamenttia, joka oli löytynyt keskeltä kiellettyä metsää heidän jälki-istuntonsa aikana.
’’’Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
vastausta
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........’
”Sinäkö ihan totta ajattelet, että tässä piilee jotain muutakin kuin pelkkä vanha runo, jonka joku on joskus viisauden puuskassaan keksinyt?’’ James kysyi luettuaan tekstin ääneen. Sirius puuskahti ja pyöräytti silmänsä kattoon.
’’Etkö ole kuunnellut kertaakaan, kun olen selittänyt: Se löytyi keskeltä METSÄÄ ja Ruikuli hiippaili sinä samana yönä siellä. Ja jos en ole ihan väärässä, olen sataprosenttisen varma, että hän oli tuon perässä’’, Sirius selitti ja osoitti Jamesin kädessä roikkuvaa, ikivanhaa pergamenttia. James katsoi paperia ja sitten Siriusta ja taas paperia.
’’Jaa’’, hän tuumasi ja luki vielä pergamenttia uudelleen. ’’Mikä tuo tuhru tuossa keskellä on?’’ Sirius katsoi Jamesin osoittamaan kohtaan.
’’Siinä lukee ’vastausta’, kirjoitin sen siihen. Se on ainoa sana, jonka olen saanut selvitettyä. Noihin muihin toivoisin sitten sinunkin apuasi. Kuutamo ja Matohäntäkään eivät olisi pahitteeksi’’, Sirius sanoi. Hän ei tajunnut, miksi James ei vain voinut kiinnostua tai edes esittää kiinnostunutta asiasta. Siriuksesta kyseinen pergamentti oli vallan kiehtova juuri siitä syystä, että se oli löytynyt kielletystä metsästä.
’’Joo, ja tytöt myös’’, James sanoi tutkaillessaan pergamenttia valoa vasten. Muutamat sanat olivat pahasti hävinneet, mutta joitain kirjaimia niistä näki.
’’Hei, tuo yksi sana voisi olla salaisuutta’’, James sanoi luettuaan tekstiä uudelleen ja uudelleen. Sirius katsoi sanaa, jota James tarkoitti.
’’Sen on pakko olla’’, Sirius sanoi, ’’heti kun on enemmän aivoja miettimässä tätä, alkaa tulla tuloksia.’’
’’Anna sulkakynä ja mustetta, kirjoitan sen tuohon päälle’’, James pyysi. Nyt oli puolet lauseesta ’tai muuten salaisuutta tätä et päivänvaloon paljasta’ kasassa.
Chelly lysähti vessanpöntön kannen päälle itkien. Sillä hetkellä kaikki meni päin seiniä, eikä missään tuntunut näkyvän toivon pilkahdustakaan. Ero Siriuksesta oli sattunut paljon enemmän kuin Chelly oli koskaan edes kuvitellut. Sen muutaman kuukauden yhdessäolon aikana hänen tunteensa olivat vahvistuneet päivä päivältä ja uuden vuoden jälkeen Chelly oli ollut varma, ettei enää koskaan tule tuntemaan samoin ketään toista kohtaan. Sitten Sirius kehtasikin mennä suutelemaan Saraa ja kaikki pilvilinnat olivat romahtaneet maan tasalle silmänräpäyksessä. Chelly kuivasi kyyneleitään kirjeeseen, jota hän puristi tiukasti nyrkissään. Kirjeen siisti kirjoitus alkoi levitä niistä kohdista, joihin kyynelet osuivat. Kuitenkin päivämäärä, jolloin oikeudenkäynti olisi, loisti kirkkaasti kirjeen puolivälissä.
Pyydämme teitä ystävällisesti saapumaan Taikaministeriöön Lontooseen helmikuun 1. päivänä todistamaan herra William Stanislav Wilsonin väärinkäytöstä. Pyydämme teitä saapumaan paikalle kello 10.00 viidennessä kerroksessa sijaitsevaan Kansainväliseen taikalakivirastoon, huoneeseen kolmetoista.
Mikä hemmetin Taikojien lakiosasto, Chelly mietti niiskaisten kuuluvasti.
’’Chelly?’’ Kelly kysyi. Hän oli juuri tullut vessaan ja huomasi Chellyn jalkojen pilkistävän yhden vessakopin alta.
’’Mene pois’’, Chelly niiskaisi.
’’Minä haluan auttaa.’’
’’En halua teidän sääliä’’, Chelly kivahti, mutta Kelly ei lähtenyt pois.
’’Mitä Sirius teki?’’
’’Jotain sellaista, mitä en enää voi antaa anteeksi’’, Chelly sopersi ja purskahti uudestaan hillittömään itkuun.
’’Avaa ovi’’, Kelly vaati. Lukko kalahti ja punasilmäinen ja mutrusuinen Chelly astui vessakopista ulos.
’’Voi sinua’’, Kelly sanoi ja halasi nyyhkivää ystäväänsä. Chelly itki hillittömästi ja sopersi itkun välistä jotain, mistä Kelly ei saanut selvää.
’’Yritä rauhoittua’’, Kelly sanoi lohduttavalla äänellä, ’’ei Sirius ole sinun arvoisesi, jos kerran uskaltaa satuttaa sinua. Hän ei ansaitse kyyneleitäsi.’’
’’Niin mutta en halua erota hänestä!’’ Chelly huudahti, ’’vaikka hän onkin täysi paskiainen, en voi estää tunteitani!’’
’’Se voi tuntua nyt kovin vaikealta, mutta usko minua. Tulet pääsemään hänestä yli, usko pois’’, Kelly sanoi ja Chelly lopetti itkemisen. ’’Haluatko kertoa, mitä Sirius oikein teki, jotta sai sinut noin pois tolaltasi?’’ Chelly istui vessan lattialle kädessään paperipyyhe. Hän pyyhki silmiään kuivaksi.
’’Viime yönä jäin odottamaan Siriusta, jotta olisin sanonut olevani pahoillani’’, Chelly aloitti ja hikkasi, ’’sitten hän tuli muotokuva-aukosta Saran kanssa ja he kirjaimellisesti makasivat päällekkäin keskellä oleskeluhuonetta ja nuolivat siinä silmieni alla.’’ Loppua kohden Chellyn ääni oli alkanut taas väristä. Mielikuva Siriuksesta ja Sarasta suutelemassa murskasi kivuliaan hitaasti hänen sydäntään pieniin sirpaleisiin.
’’Miksi en vain voinut uskoa Siriusta silloin kun hän vakuutti, ettei ollut tehnyt mitään väärää’’, Chelly sopersi, ’’tätä ei olisi tapahtunut. Olisimme vieläkin yhdessä eikä luottamukseni Siriukseen olisi lopullisesti tiessään.’’ Kelly ei heti tiennyt, kuinka muotoilisi mielipiteensä, ettei satuttaisi Chellyä enempää.
’’Jos minulta kysytään, tiesin aina, että Siriuksen kanssa tästä asiasta tulisi ongelmia’’, Kelly sanoi varovasti.
’’Jos totta puhutaan, niin tiesin minäkin’’, Chelly sopersi, ’’olin vain liian tyhmä, jotta olisin varautunut kunnolla tähän.’’
’’Äh, ihan turha sinun on syytellä itseäsi. Sirius on maailman mulkvistien suurin mulkvistikuningas’’, Kelly sanoi ja sai Chellyn naurahtamaan.
’’Taidat olla oikeassa’’, Chelly sanoi pyyhkien uudestaan silmiään ja niistäen nenäänsä.
’’Tosin, minun on pakko sanoa’’, Kelly aloitti nousten lattialta ylös. Chelly kohotti kulmaansa ja antoi Kellyn jatkaa.
’’Sinun on ihan pakko vähän hillittävä reaktioitasi. Olet kuin mikäkin tulivuori koko ajan. Tulivuorimaisuuden piti olla Lilyn tavaramerkki’’, Kelly virnisti. Chelly naurahti ja oli itsekin samaa mieltä. Lilyltä nyt saattoikin odottaa hankalaa ja tulista luonnetta punaisten hiusten ansioista, mutta Chelly oli ihan blondi ja yleensä kovin rauhallinen. Punapään temperamentti ei siis todellakaan sopinut hänelle.
’’Joo, olet oikeassa’’, Chelly sanoi, ’’ensi kerralla lupaan olla rauhallisempi.’’
Chellyn loppupäivä kuluikin sitten siinä, että hän vältteli Siriusta. Häntä oli tosin melko helppoa vältellä, koska Sirius oli vajonnut niin syvälle maahan, ettei häntä voinut löytää. Chelly tosin päätyi siihen, että Sirius oli omassa makuusalissaan. Saraa hän tosin näki jokaisessa käytävän kulmassa. Chellystä alkoi päivälliseen mennessä tuntua, että Sara seurasi häntä ja keräsi rohkeuttaan tulla juttelemaan hänelle. Chelly oli miettinyt jo valmiiksi liudan haukkumanimiä, joita voisi syytää Saran päälle, jos tämä sitten joskus uskalsi tulla juttelemaan. Useimmat niistä liittyivät lehmiin ja muihin ihaniin kotieläimiin, mutta mahtui joukkoon muutama loukkaavampikin nimitys.
Illalla Chelly istui murtuneen näköisenä oleskeluhuoneessa. Hän ei halunnut mennä makuusaliin yksin, koska tiesi, että olisi ahminut kaksin käsin suklaata. Tosin oleskeluhuoneessa istuminen oli vielä ahdistavampaa. Lähes kaikki rohkelikkotytöt olivat tulleet lohduttamaan Chellyä ja jakamaan omat kokemuksensa. Chelly oli seurustelun aikana melkein jo unohtanut sen, että Sirius oli tosiaan kierrättänyt kaikki rohkelikot ainakin kerran. Nyt tämä tosiasia oli mukavasti palautunut Chellyn muistin perukoilta ja sai hänet tuntemaan olonsa vielä kurjemmaksi. Hän ei mitenkään voinut estää itseään ajattelemasta, että oli ollut vain yksi tyttö muiden joukossa. Yksi saavutus lisää sängyn päädyssä.
’’Chelly?’’ Jamesin ääni kuului varovaisena Chellyn oikealta puolelta. Chelly vilkaisi häneen päin ilmaistakseen, että kuunteli.
”Tuota”, James aloitti ja istui häntä vastapäätä.
’’Mitä jos menisit suoraan asiaan”, Chelly sanoi huokaisten.
’’No tuota, minusta sinun kannattaisi kuunnella, mitä Anturajalalla on sanottavaa’’, James sanoi varautuen siihen, että Chelly räjähtäisi. Koska räjähdystä ei tapahtunut, hän jatkoi: ’’Hän on nimittäin aika romuna ja katuu ihan oikeasti tekojaan.’’
’’Kuule James’’, Chelly sanoi, ’’niin kauan kun se paskapää käskee ystäviensä tulla puhumaan minulle omasta puolestaan, hän saa minun puolestani vaikka hukuttautua jättiläiskalmarin järveen tai eksyä kiellettyyn metsään.’’
’’No kun se siinä juuri on, hän ei käskenyt minun tulla juttelemaan sinulle. Itse asiassa päinvastoin; hän kielsi minua sanomasta sinulle sanaakaan siitä, kuinka häneen sattuu’’, James sanoi hivenen vaivautuneena. Hän seurasi Chellyn silmien hivenen lasittunutta katsetta.
”Jaa”, Chelly sanoi hetken kuluttua.
’’Ihan totta, harkitse Anturajalan kuuntelemista. Et menetä siinä mitään’’, James opasti ja poistui Chellyn luota Lilyn luokse. Chelly katsoi kuinka Lily ja James suutelivat hetken ikkunalaudalla. Uusi itku puski tietään silmäkulmista. Chelly voisi itse olla tuossa samassa kohdassa Siriuksen kanssa juuri sillä hetkellä, jos hän ei olisi ollut niin typerä ja olisi uskonut Siriusta ensimmäisellä kerralla.
’’Kuinka Sirius voi?’’ Lily kysyi Jamesilta katsoessaan murheen murtamaa Chellyä. ’’Onko hän puoliksikaan yhtä maassa kuin Chelly?’’
’’Jos vain on mahdollista, hän on vielä enemmän maassa’’, James sanoi huolirypyt otsallaan, ’’hän ilmaisee sen vain eritavoin.’’ Lily kuvitteli hetken Siriusta parkumassa silmiään päästään poikien makuusalin lattialla. Jotenkin itkevän Siriuksen kuvitteleminen oli erittäin mahdoton yhtälö, joten Lily päätti, ettei Sirius ehkä sittenkään itke.
’’Katuuko Sirius tekojaan?’’
’’Ai että katuuko? Siellä makuusalissa hän vaikeroi ja potkii sängynjalkoja juuri sen takia’’, James vastasi pyöritellen päätään.
Viikko kului, eikä Chelly sittenkään ollut pystynyt juttelemaan Siriuksen kanssa. Pojan näkeminenkin aiheutti ahdistavan palan hänen kurkkuunsa, joten mitä se olisi ollut, jos hän olisi joutunut juttelemaan sivistyneesti Siriuksen kanssa. Siriuksen ja Chellyn ero ei ainoastaan vaikuttanut heihin itseensä, vaan myös muut Kelmit ja Lily, Lola ja Kelly joutuivat kärsimään siitä. He eivät voineet viettää aikaa yhdessä, koska jos Sirius ja Chelly olivat lähekkäin, he aiheuttivat vaivautuneen olon kymmenen metrin säteellä oleviin ihmisiin. Kelmit olivat paljon omissa oloissaan, ja tytöt yrittivät suostutella Chellyä juttelemaan Siriuksen kanssa, kuten kaikki muut täysjärkiset tekivät erotilanteessa.
’’Oletteko tulleet ajatelleeksi, että en ole samanlainen kuin esimerkiksi te? En vain yksinkertaisesti pysty katsomaan Siriusta silmiin ja keskustelemaan hänen kanssaan sivistyneesti’’, Chelly sanoi voipuneena varmaan jo tuhannennen kerran sinä päivänä.
’’Voisit edes yrittää! Kuulisit mitä hänellä on sanottavanaan’’, Lola intti, ’’tämä alkaa nimittäin pikkuhiljaa ottaa voimille. Jos et ole sattunut huomaamaan, teidän eronne ei vaikuta ainoastaan sinuun ja Siriukseen, vaan myös meihin muihin! En voi olla Remuksen kanssa ja teidän kanssanne yhtä aikaa, koska Kelmit ovat aina yhdessä. Enkä usko että Lilystäkään on mukavaa olla aina vain rajatuissa tilanteissa Jamesin kanssa.’’
’’Lola, ihan totta, en ole käskenyt teitä olemaan kanssani joka hetki vuorokaudessa! Pystyn olemaan itseksenikin, jos se siitä on kiinni!’’ Chelly huudahti, ’’menkää ihmeessä Kelmien seuraan, jos se on noin tärkeää! Ajattelin vain, että olette kanssani, koska olette parhaat ystäväni. En tosiaan tiennyt, että teitä vaivaa niin paljon olla kanssani ilman Kelmejä.’’
’’Chelly, ei asia ole noin!’’ Lily sanoi, ’’minua ei häiritse ollenkaan se, että olemme vähemmän Kelmien kanssa. Itse asiassa, on vain hyvä olla välillä ihan tyttöjen kesken.’’
’’Ei tarvitse mielistellä’’, Chelly sanoi virnistäen hieman. Lily halasi häntä, ja hetken vastusteltuaan Lola ja Kellykin liittyivät halaukseen.
Kelmit roikkuivat kuka missäkin asennossa omilla sängyillään makuusalissa. Sirius oli vihdoin päässyt kertomaan Remukselle ja Peterille siitä mystisestä pergamentista, jonka arvoitusta he eivät vieläkään olleet saaneet selvitettyä. Remus oli saanut kaksi sanaa lähes heti vilkaistuaan sitä.
”Tuo on selvästi ”vastauksen” ja tuo ”arvoitukseen”’’, hän oli sanonut ja lyönyt ystävänsä ällikällä.
’’Miten joku voi olla noin etevä?’’ Sirius kysyi silmät hämmästyksestä pyöreinä ja suu roikkuen niin auki kuin vain voi olla.
’’Kannattaisi omistaa nopeat aivot’’, Remus sanoi nostamatta katsettaan pergamentista. ’’Tämähän on lähinnä ristisanatehtävä. Pitää lukea monesti läpi ääneen, mielessä ja huutaen, että saa jotain tolkkua.’’
’’No luepa se ääneen, niin yritän saada jotain selvää siitä’’, James puhisi sängyltään. Hän oli jo niin kyllästynyt loikoilemaan paikoillaan. Huispausharjoituksetkaan eivät olisi vielä tuntiin ja läksyjä hän ei jaksanut tehdä.
’’Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
vastausta
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
salaisuutta
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........
vastauksen arvoitukseen’’, Remus sanoi jollottavalla äänellä, koska oli lukenut sen jo niin monesti läpi.
”Tiedättekö”, kuului Peterin ääni lattialta, ’’minusta tuossa ei ole päätä eikä häntää. Ehkä kannattaisi ottaa naisnäkökulmaa asioihin.’’
’’Selvä, kerrohan mielipiteesi Petrina’’, James sanoi silmiään räpytellen. Sirius ja Remus rämähtivät nauruun Peterin punastuessa korvanlehdistään.
’’Haha, olipa hauskaa’’, Peter sanoi, ’’tarkoitin lähinnä tyttöjä.’’
’’Niin minäkin tarkoitin, Petrina-kulta’’, James sanoi ja Siriuksen ja Remuksen nauru yltyi. Pian Peter itsekin yhtyi tähän.
’’Voi Jamina kun olet hauskalla päällä! Saat Sirinan ja Reminan ihan tukehtumaan nauruun!’’ Peter huudahti. ’’Leidit, vaikka tämä olikin hauskaa, paluu maanpinnalle olisi aiheellista.’’
’’Okei, okei. Älysin muuten juuri, ettei Sirina ole nauranut noin paljoa sitten sen ikävän välikohtauksen’’, James sanoi. Siriuksen nauru loppui siihen paikkaan. Hän oli vihdoin saanut Chellyn edes hetkeksi pois mielestään.
”Sori”, James sanoi heti, koska oli tajunnut, mitä oli tullut möläyttäneeksi.
’’Äh, mitä turhia’’, Sirius sanoi heilauttaen kättään huolettomasti, ’’kyllä minun pitää pystyä puhumaan Chellystä ilman että tunnen kauheita tunnontuskia.’’
”Niin”, James sanoi ja katsoi Siriusta. Hän näki pintaa syvemmälle pelkästään vilkaisemalla parasta ystäväänsä ja näki lyhyelläkin vilkaisulla, että kaikki ei ollut kunnossa.
”Kuule”, Remus sanoi. Jamesista tuntui yhtäkkiä, että tämä oli lukenut Siriuksen kasvoilta ihan saman, minkä hänkin. ’’Menet vain rohkeasti juttelemaan Chellylle. Valitset vain jonkun yleisen paikan, niin hän ei voi satuttaa sinua ruumiillisesti’’, Remus sanoi ja virnisti hieman viimeisen lauseen kohdalla. Sirius tuhahti.
’’Tuli sitten sekin päivä nähtyä, jolloin te annatte minulle ihmissuhdeneuvoja’’, Sirius sanoi, ’’mutta ehkä olet oikeassa. Tosin se on sinun vikasi, jos poistun paikalta kolmepäisenä ja tultasyöksevänä.’’
’’En usko, että Chelly on vielä niin hyvä ihmismuodonmuutoksissa, ei ainakaan viime muodonmuutostunnin perusteella’’, Remus vakuutti. Sirius hymähti jotain ja heittäytyi selälleen miettien, mitä sanoisi Chellylle, kun seuraavan kerran kohtaisi hänet.
Tilaisuutta selittämiselle ei ilmaantunut mistään ja Sirius alkoi käydä jo levottomaksi. Chelly näytti alkavan jo toipua heidän erostaan, tai ainakin hän niin antoi olettaa ulospäin. Siriuksen mielessä kävi myös ajatus siitä, että Chelly halusi tehdä hänet mustasukkaiseksi. Siihen koukkuun Sirius oli päättänyt olla tarttumatta. Chelly sai hänen puolestaan pelata kuinka likaista peliä ikinä tahtoikaan, mutta mustasukkaiseksi saaminen oli ihan turhaa, sillä Sirius olisi saanut kenet tahansa vaikka siltä istumalta jos vain olisi halunnut.
Päivät kuluivat ja koitti Chellyn ahdistukseksi helmikuun ensimmäinen päivä. Sinä aamuna hän heräsi tasan yhdeksältä järkyttävään päänsärkyyn. Hän nousi ylös juodakseen vettä. Ottaessaan yöpöydältään vesilasillista, hänen kätensä osui kirjeeseen, joka muistutti oikeudenkäynnistä.
”Eih”, Chelly voihkaisi ja kaatui takaisin sängylleen. Hänen kättään vihlaisi kivuliaasti sen tärähtäessä patjaa vasten. Chelly oli saanut kipsin pois edellisenä päivänä ja joutui nyt totuttelemaan arkaan ranteeseensa.
’’Chelly?’’ Kelly mutisi viereisestä sängystä.
’’Jatka vain nukkumista, minä lähden sinne oikeudenkäyntiin’’, Chelly sanoi. Häntä puistatti ajatella, että parin tunnin päästä hän näkisi jälleen Williamin.
’’Oletko ihan varma, ettet halua meitä mukaan?’’ kysyi puolestaan Lily.
’’Ihan totta, ei teidän tarvitse. Ja en usko, että opettajat katsovat hyvällä, jos olette poissa tunneilta’’, Chelly sanoi ja alkoi pukeutua vaatteisiin, jotka oli valinnut edellisenä iltana. Siistein matkaviitta, mustat kävelykengät, suorat housut ja koulupuvun kauluspaita. Pukeuduttuaan Chelly sipaisi ripsiinsä ohuelti ripsiväriä, rajasi silmänsä kevyesti ja punasi huulensa ikivanhalla huulipunalla. Vielä aseteltuaan lyhyet hiuksensa johonkin järjestykseen hän katsoi täysin vierasta nuorta naista peilistä. Hän ei ollut tottunut käyttämään niin asiallisia vaatteita eikä huulipunaa. Oli outoa nähdä itsensä peilistä näyttäen naiselta, joka oli työskennellyt toimistossa jo ikuisuuden.
’’Lykkyä pyttyyn’’, Lola huikkasi mennessään vessaan.
”Kiitos”, Chelly sanoi, veti syvään henkeä ja lähti kohti pikaista aamiaista, jonka jälkeen hän suuntasi Dumbledoren kansliaan.
Saavuttuaan kivihirviöpatsaan luokse Chelly muisti, ettei hän tiennyt salasanaa. Hän vilkaisi kelloa, joka näytti, että hänellä oli viisi minuuttia aikaa ehtiä hormiverkon kautta Taikaministeriöön, jossa hänen pitäisi vielä kirjautua sisään.
”Hemmetti”, Chelly mutisi ja tuijotti patsasta. Hän ei ollut nähnyt rehtoria aamiaisella joten hän päätteli, että rehtori olisi kansliassaan. Chelly muisteli aikaisempia salasanoja. Ne, jotka hän itse muisti, olivat kaikki olleet joitain Hunajaherttuan tuotteita, joten Chelly päätteli salasanan olevan jokin makeinen.
’’Lakusauva?’’ Chelly ehdotti, mutta hirviö ei hievahtanutkaan.
’’Öö… viuhpiipore? Sokerisulkakynä? Suklaasammakko? Pilvivaahto? Karvakorva karamelli?’’ Viimeisen kohdalla kivimöykky heräsi eloon ja hyppäsi sivuun avaten kierreportaat. Chelly astui portaisiin kulma koholla. Karvakorva karamelli? Itse asiassa aika dumbledoremainen valinta.
”Sisään”, Dumbledoren ääni kutsui, kun Chelly oli koputtanut varovaisesti oveen. Chelly astui sisään ja näki rehtorin pöytänsä takana rustailemassa pitkään pergamenttikääröön.
’’Huomenta, rehtori’’, Chelly tervehti.
’’Huomenta, neiti Smith’’, Dumbledore sanoi ystävällisesti ja kohotti vaaleansinisten silmiensä katseen Chellyyn. ’’Taikaministeriöön matkalla, oletan?’’
”Niin”, Chelly vastasi lyhyesti. Dumbledore nousi pöytänsä takaa, rullasi käärön ja johdatti hänet takkansa ääreen.
’’Tiedät varmasti mitä tehdä?’’ Dumbledore varmisti ja ojensi hormipulveri astian. Chelly otti siitä kourallisen ja heitti sen takkaan. Vihreät liekit hulmusivat viileinä heidän edessään.
’’Joo, kiitos paljon, kun saan käyttää takkaasi.’’
’’Kaikin mokomin’’, Dumbledore sanoi hymyillen ja luoden läpitunkevan katseen Chellyyn. Chelly väisti sen ja astui liekkeihin huudahtaen ”Taikaministeriö”.
Minuutin pyörimisen jälkeen hän rämähti takasta keskelle kiireistä ministeriön aulaa. Joka puolella ihmisiä tupsahti takasta aulaan ja aulasta pois. Chelly oli juuri nousemassa seisomaan, kun kaatui uudestaan, nyt jonkun toisen ansiosta.
’’Kuinka iso kyltti tuohon pitäisi laittaa, että ihmiset älyäisivät siirtyä heti saavuttuaan’’, kimpaantunut ääni sanoi Chellyn päältä ja vanhahko noita kompuroi ylös. ’’No, tyttö. Vauhtia ennen kuin on koko hormi tukossa!’’ Chelly nousi kiireen vilkkaa ylös tuhkapilven saattelemana. Jos hän ei olisi noussut juuri silloin, hän olisi melko varmasti saanut niskaansa kaikki seuraavat kolme, jotka ilmestyivät takasta kymmenen sekunnin välein. Noita, joka oli rämähtänyt Chellyn päälle, oli kadonnut jäljettömiin, ja Chelly katseli ympärilleen. Korkea aula, joka oli tupaten täynnä töihin saapuvia ministeriön työntekijöitä, tuntui jatkuvan loputtomiin. Kun hän kääntyi lähteäkseen kohti vastaanottotiskiä (nuoli osoitti vasemmalle siitä kohdasta jossa Chelly oli), hän kohtasi jättimäisen taulun, jossa luki päivän pääuutiset. Uutiset päivittyivät koko ajan ja välillä alareunaan ilmestyi mainoksia, jotka mainostivat kaikkea mahdollista rauhallisista velholomista aina komennuskirouksen paljastavaan tutkaan. Chelly käveli hitaammin kuin muut hänen ympärillään, joten hän joutui todella monen kiireisen noidan ja velhon tuuppimaksi. Vihdoin saavuttuaan vastaanottotiskille ja jonotettuaan oman vuoronsa hän kohtasi harmaantuneen ja vähän joka kohdasta roikkuvan noidan.
’’Hei, tulin oikeudenkäynnin todistajaksi’’, Chelly sanoi arasti.
’’Nimi?’’ noita kysyi kaivellen lomakkeita. Noidan ääni oli juuri sellainen, jonka Chelly oli tälle kuvitellut: tasapaksu ja erittäin kyllästynyt.
’’Chelly Smith’’, Chelly sanoi ja katsoi, kuinka noita näpäytti pientä nimikylttiä, johon Chellyn nimi ilmestyi. Nimen alle ilmestyi pienen pieni teksti, jossa luki ’oikeudenkäynnin todistaja’.
’’Tuosta oikealle ja hissillä viidenteen kerrokseen’’, noita sanoi tyrkäten kyltin Chellyn käteen. ’’Sitä ennen kuitenkin luovutat taikasauvasi tuohon viereiselle tiskille.’’
’’Okei, kiitos’’, Chelly sanoi ja lähti nimikylttiään asetellen pois. Hän kaivoi taikasauvansa taskustaan ja antoi sen pullonpohjasilmälasipäiselle nuorelle miehelle, joka näytti siltä kuin ei olisi nähnyt päivänvaloa ikuisuuksiin. Mies antoi hetken päästä Chellylle lapun, jolla hän saisi oman taikasauvansa takaisin lähtiessään. Odottaessaan hissiä saapuvaksi aulassa kajahti kuulutus. ’’Taikaonnettomuuksien ja – katastrofien osaston työntekijää pyydetään saapuvaksi välittömästi osaston aulaan auttamaan päänsä niellyttä miestä. Toistan. Taikaonnettomuuksien ja – katastrofien osaston työntekijää pyydetään saapumaan välittömästi osaston aulaan’’, pirteä ja asiallinen ääni kajautti. Hissiin astuessaan Chellyn mieleen pomppasi kuva siitä onnettomasta velhosta, jonka oli onnistunut jollain keinolla nielaista oma päänsä. Hissi rämähti liikkeelle ja vei matkustajia nopeasti kerroksiin, joihin he halusivat. Chelly pääsi viidenteen kerrokseen nopeammin kuin oli luullutkaan ja astui hissistä pieneen ja tylsään aulaan, joka toi mieleen jästihotellien huoneet. Sisustus oli yksinkertainen ja seinien ja tuolien väri muistutti vahvasti oksennusta. Chelly käveli tilavaa käytävää pitkin etsien huonetta kolmetoista. Löydettyään etsimänsä hän istui lähimmälle penkille ja alkoi odottaa. Häntä oli pyydetty saapumaan kymmeneksi, mutta oikeudenkäynnin alkamisaikaa ei ollut ilmoitettu.
”Chelly”, ääni sanoi käytävän päästä. Hetken Chelly jo pelkäsi, että se oli William, mutta käännyttyään hän kohtasikin Siriuksen luonnottoman siistin olemuksen.
”Sirius”, Chelly henkäisi, ’’mitä ihmettä sinä teet täällä?’’ Kaikkein vähiten hän oli odottanut näkevänsä Siriuksen harppomassa käytävää pitkin häntä kohti, mutta siinä poika oli todempana kuin tosi.
’’Kuulin Lilyltä, että se oikeudenkäynti on tänään’’, Sirius sanoi pysähdyttyään jonkin matkan päähän Chellystä. Hän ei uskaltanut mennä liian lähelle, koska ei ollut varma, mitä tyttö saattaisi tehdä.
”Ai”, Chelly sanoi katsellen Siriusta. Nyt kun hän tarkemmin pysähtyi ajattelemaan, hän oli koko ajan jossain mielensä syövereissä toivonut, että Sirius ilmestyisi hänen tuekseen. Vaikka Chelly olikin sydänjuuriaan myöten vihainen hänelle, ei hän silti voinut estää sitä helpotuksen ja turvan tunnetta, joka nyt velloi hänen vatsassaan.
’’Voinko istua?’’ Sirius kysyi viitaten tyhjään tuoliin, joka oli Chellyn vieressä. Chellyn kesti hetken tajuta, mitä Sirius oli kysynyt ja toljotti vain eteenpäin.
’’Chelly?’’ Sirius kysyi heiluttaen kättään tytön kasvojen edessä.
’’Mitä sinä teet?’’ Chelly tiuskaisi ja huitaisi Siriuksen käden pois. Sirius hieroi kämmentään.
’’Kysyin vain, että voinko istua ja sitten sinä huitaisit minua’’, Sirius sanoi kulmat kurtussa.
’’Aa, joo. Istu vain’’, Chelly sanoi. He istuivat hetken hiljaisuudessa ennen kuin Sirius tiedusteli, pelottiko Chellyä.
”Vähän”, Chelly vastasi katsomatta Siriukseen. Taas he olivat hiljaa.
”Kuule”, Sirius sanoi, ’’siitä yöstä silloin. Ymmärrät kai, että olin ihan umpitunnelissa, ja niin oli Sarakin.’’
’’Ymmärrän toki, mutta ei se ole peruste sille, että saat suudella ketä tahansa vastaantulijaa’’, Chelly sanoi ja yritti pitää äänensä normaalina. ’’Jos aina voisit sanoa, että olin ihan kännissä, niin voisit tehdä mitä huvittaa sen varjolla!’’
”No”, Sirius sanoi, mutta huomasi, että oli pelannut itsensä pussiin. ’’Okei, myönnän. Olin maailman suurin älykääpiö silloin ja lupaan henkeni kautta, että en enää ikinä tee mitään vastaavaa!’’
’’Mikä takaa sen, että voin luottaa sinuun?’’ Chelly kysyi ja katsoi vihdoin Siriusta silmiin. Hän näki niissä silkkaa katumusta ja ikävää, muttei silti voinut estää omaa epäilystään ja epävarmuuttaan.
’’Sinun täytyy vain luottaa sanaani’’, Sirius sanoi, vaikka tiesikin vastauksen. Chelly ei ikimaailmassa luottaisi pelkästään hänen sanaansa ja jos luottaisikin, tämä olisi varmasti hyvin varovainen.
’’Sirius, etkö sinä ymmärrä, etten voi sokeasti luottaa siihen, mitä sinä sanot. Petit luottamukseni jo kerran, mikä estää sitä tapahtumasta toistakin kertaa?’’ Chelly kysyi hivenen epätoivoisella äänellä.
’’No vaikka se, että vannon, etten enää ikinä katso kehenkään toiseen naiseen päinkään. Kuljen vaikka side silmillä, kunhan vain saan sinut takaisin!’’ Sirius huudahti hyvin epäsiriusmaisesti. Juuri kun Chelly oli vastaamassa, huoneen kolmetoista ovi avautui ja sama noita, joka oli rojahtanut aiemmin Chellyn päälle, seisoi ovenraossa.
’’Neiti Smith, oletan?’’ noita sanoi, ja Chelly nousi seisomaan.
”Kyllä”, Chelly vastasi.
’’Käy sisään, ole hyvä’’, noita sanoi ja jatkoi Siriukselle, ’’ja kukas nuoriherra mahtaa olla?’’
’’Sirius Musta, rouva’’, Sirius sanoi ja kumarsi tyylikkäästi.
’’Ja asiasi on?’’ noita kysyi kohottaen toista kulmaansa.
’’Pyytäisin päästä oikeudenkäyntiin neiti Smithin tueksi’’, Sirius sanoi asiallisesti. Chelly katsoi poikaa epäuskoinen ilme kasvoillaan. Hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut Siriuksen puhuvan yhtä asiallisesti ja kunnioittavasti, ei edes Dumbledorelle.
’’Vai että tueksi’’, noita sanoi arvellen uskaltaisiko päästää Siriusta huoneeseen. ’’No tule sitten, jos olet koko oikeudenkäynnin ajan hiljaa.’’
“Lupaan olla”, Sirius sanoi ja asteli Chellyn perässä aika pieneen huoneeseen. Huoneessa oli noin kymmenen ihmistä. Jokaisella oli yllään samanlaiset hatut ja Chelly päätteli niistä, että hattupäät olivat lakiosaston työntekijöitä. Chelly ja Sirius ohjattiin istumaan ilmeisesti oikeudenkäynnin johtajan takana oleville penkeille. Lähellä heidän istumapaikkaansa istui kumara mies huppu päässään.
’’Hyvät noidat ja velhot, taikojien lakiosaston edustajat, aloittakaamme William Stanislav Wilsonin oikeudenkäynti koskien tämän väärinkäytöstä Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa’’, ilmoitti puheenjohtaja ja löi nuijalla pöytään. ’’Pyydän syytettyä saapumaan eteen kuultavaksi.’’ Chelly katseli ympärilleen nähdäkseen, missä William istui. Pian se kumara mies, joka oli istunut lähellä heitä, nousi seisomaan ja veti hupun pois päästään. Chellyn silmät levähtivät säikähdyksestä pyöreiksi ja hän tarttui kiinni Siriuksen käteen.
’’Ei hän voi tehdä sinulle mitään’’, Sirius kuiskutti rauhoittavasti Chellylle, kun William asteli eteen vilkaisemattakaan heihin.
’’Tiedän, mutta silti minua karmii katsoa häntä’’, Chelly kuiskasi takaisin. Williamin ulkonäkö oli muuttunut huomattavasti sitten viime näkemän. Entinen leukaparta oli muuttunut koko leuan peittäväksi sängeksi, hiukset näyttivät kiillottomilta ja likaisilta. Näiden muutosten lisäksi Chellystä näytti, kuin Williamin kasvotkin olisivat kaventuneet, sillä poskiluut erottuivat nyt selvemmin.
’’Oletko sinä William Stanislav Wilson?’’ noita kysyi.
”Olen”, William vastasi. Sentään pojan ääni oli pysynyt samana.
’’Ja sinut erotettiin määräajaksi Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta, koska yritit pahoinpidellä neiti Chelly Smithin?’’ noita kysyi.
“Kyllä”, William vastasi ja Chellystä näytti siltä, kuin hän olisi yrittänyt lisätä jotain vastaukseensa.
’’Selvä. Pyydän sinua kertomaan tarkalleen, mitä koulun kurpitsajuhlan iltana tapahtui, kun olit poistunut sieltä neiti Smithin kanssa’’, noita pyysi ja odotti Williamin vastausta.
’’Kävelimme salista yhdessä kohti Rohkelikkotornia. Matkalla meille tuli riitaa, kun epäilin, että Chelly olisi pettänyt minua’’, William puhui tasapaksulla äänellä. Chelly teki mieli oksentaa muistellessaan tuota iltaa.
’’Eli kyseessä oli vain mustasukkaisuus?’’ noita kysyi.
’’Ei, koska epäilyilleni oli aihetta’’, William sanoi uhmakkaasti. Kuinka tuo saastainen niljake saattoikaan puhua tuolla tavalla, Sirius mietti kiukusta kiehuen. Hänellä ja Chellyllä ei ollut ollut mitään juttua ennen kuin Chelly oli jättänyt Williamin.
’’Ja sinun mielestäsikö se oikeuttaa siihen, että satutat naista?’’ noita kysyi.
”Ei”, William vastasi, ’’enkä minä häntä satuttanut. Kerronko tapahtumat loppuun?’’
’’Jatka, ole hyvä’’, noita vastasi. Nyt Chelly tosiaan tunsi, että oksentaisi hetkenä minä hyvänsä. Ai William ei muka ollut satuttanut häntä? Mitä se kaikki väkisin suuteleminen ja seinää vasten pitäminen sitten oli, jos ei satuttamista? Kyynelet kirvelsivät Chellyn silmäkulmissa.
’’Kun kerroin epäilyistäni, Chelly ei suostunut vastaamaan. Sitten minä huusin jotain ja hän huusi vastaukseksi jättävänsä minut. Minä pyysin anteeksi, että olin huutanut hänelle. Pyysin uutta yritystä, mutta Chelly oli ehdoton. Sen jälkeen halusin vain suudelman muistoksi ja sitten suutelimme. Muuta ei tapahtunut’’, William päätti kertomuksen. Sirius oli noussut jo melkein seisomaan, sillä hän ei pystynyt estämään itseään menemästä lyömään Williamia.
”Sirius”, Chelly kuiskasi ja otti taas kiinni pojan kädestä, ’’mitä sinä teet?’’
’’Tekisi mieli vähän lisauttaa häntä’’, Sirius murisi hampaidensa välistä ja istui Chellyn vetämänä takaisin.
’’Älä, sinäkin saat vielä pahoinpitelysyytteen ja vankilatuomion oikeuden häiritsemisestä’’, Chelly suhahti, vaikka missä tahansa muussa tilanteessa olisi heilutellut kylttiä, jossa käski Siriuksen mennä lyömään Williamilta leuan tohjoksi.
’’Selvä. Voit mennä istumaan takaisin’’, noita sanoi ja William poistui takaisin paikalleen.
’’Nyt pyydän neiti Chelly Eleanor Smithin saapumaan kuultavaksi eteen.’’ Chelly nousi jalat tutisten seisomaan ja huojui pahoinvoivana puheenjohtajan eteen.
’’Oletko sinä Chelly Eleanor Smith?’’
”Ky-kyllä o-olen’’, Chelly sanoi ääni väristen. Hänen katseensa kohtasi Siriuksen katseen, joka viestitti äänettömästi, ettei ollut mitään hätää.
’’Ja sinä olet sama Chelly Smith, joka mainittiin William Stanislav Wilsonin kertomassa tapauksessa?’’
”Kyllä”, Chelly vastasi hivenen varmempana.
’’Selvä. Kerrotko oman näkökulmasi kurpitsaillan tapahtumiin.’’
Chelly veti syvään henkeä ja palasi tuohon iltaan, joka sai kyynelet kirveltämään silmissään ja oksennuksen vellomaan vatsassa. Se sama pelko, joka oli sinä iltana tavoittanut Chellyn tajunnan, tavoitti hänet jälleen puristaen keuhkoja ja kurkkua kasaan, aivan kuin joku olisi painanut tyynyä vasten hänen kasvojaan.
’’No, alku meni samalla tavalla, miten William kertoi sen’’, Chelly sopersi ja väänteli käsiään solmulle, ’’mutta sen jälkeen kun suutelin häntä, hän alkoi työntää minua seinää kohti. Sanoin monta kertaa ei, mutta William ei kuunnellut minua, vaan uhkasi satuttaa, jos en pysyisi paikallani.’’
’’Kuinka sinä sitten pääsit irti herra Wilsonista?’’ noita kysyi ystävällisesti ja rohkaisevasti.
’’No, huusin apua ja Sirius kuuli minut ja tuli auttamaan’’, Chelly sanoi, ’’hän repi Williamin minusta irti ja he tappelivat lattialla hetken ennen kuin hän löi Williamilta tajun kankaalle.’’
’’Tuo ei ole totta!’’ William huusi paikaltaan ja nousi seisomaan.
’’Herra Wilson!’’ noita huudahti varoittavasti. Sirius oli koko ajan seurannut Williamin reaktioita Chellyn kertomukseen ja oli jo puolessa välissä meinannut mennä lyömään poikaa. Nyt sappi kiehui yli ja Sirius pomppasi paikaltaan Williamin päälle.
’’Uskallatkin!’’ Sirius raivosi ja löi Williamia sinne minne vain ylsi. ’’Saakelin vastuuton paskapää! Uskallatkin väittää, että Chelly valehtelee!’’ Sirius haukkui Williamia niin loukkaavilla nimityksillä, ettei kukaan älynnyt keskeyttää nyrkkitappelua.
’’Hyvät herrat!’’ noita kiljaisi tajuttuaan tilanteen. Hän kohotti taikasauvansa heilauttaen sitä. William ja Sirius lennähtivät poispäin toisistaan aivan kuin toisiaan hylkivät magneetit.
’’Oikeussalissa EI hyväksytä minkäänlaista nujakointia, oli tilanne mikä tahansa!’’ noita huusi naama punaisena. Muut salissa istuvat henkilöt mutisivat nuhtelevaan sävyyn. Sirius kompuroi ylös ja juoksi jälleen Williamin kimppuun, mutta noita loitsi heidän välilleen hylkivän muurin, eikä verta vuotava Sirius päässyt enää lyömään ruhjoutunutta Williamia. Williamin silmä alkoi mustua ja nenästä valuva veri sotkea paidan etumusta.
’’Näetkö nyt! Tuo saastainen läjä ansaitsisi pahoinpitelysyytteen, en minä!’’ William huusi ja sylki verta. Veren joukossa oli pieni valkoinen jokin, joka näytti epäilyttävästi irronneelta etuhampaalta.
’’SINÄ ANSAITSIT TUON! KUINKA USKALLAT SATUTTAA NAISTA? HÄH? KUINKA HELVETISSÄ ROHKEUTESI RIITTÄÄ SATUTTAMAAN NAISTA?’’ Sirius karjui minkä keuhkoistaan vain sai. Chelly seurasi sananvaihtoa järkyttyneenä. William ei vastannut Siriukselle ja punakasvoinen oikeudenjohtaja henkäisi syvään.
’’Istunto on päättynyt! Neiti Smith, sinun ei tarvitse tulla enää todistamaan, saimme minkä tarvitsimme. Sen sijaan’’, noita sanoi ja katsoi pistävästi Williamia, ’’herra Wilson saapuu huomenna samaan aikaan kuulemaan oikeuden päätöksen, onko selvä?’’
”Kyllä”, William sanoi katkerasti ja pyyhki nenäänsä hihaan.
’’Herra Sirius Musta’’, noita sanoi ja katsoi Siriukseen. Sirius katsoi uhmakkaasti Williamia välittämättä noidasta. ’’Oletan, että ymmärrät, mitä olet juuri tehnyt.’’
’’Kyllä, enkä kadu siitä sekuntiakaan’’, Sirius sähisi raivostuneena.
’’Ja oletan, ettei tällainen käytös tule toistumaan enää koskaan’’, noita kysyi korottaen ääntään.
’’Ei, ellei tarve vaadi’’, Sirius sanoi välittämättä siitä, mitä hänen puheensa saattoivat saada aikaan.
’’Herra Musta, sinä pakotat minut kohta nostamaan syytteen oikeudenjohtajan halventamisesta ja epäasiallisesta käyttäytymisestä oikeusistunnossa!’’ noita huudahti. Sirius hätkähti aivan kuin olisi herännyt transsista.
’’Kyllä, rouva’’, Sirius sanoi katsoen noitaa silmiin. Heti katsottuaan hän käänsi katseensa takaisin Williamiin ja viestitti äänettömän uhkauksen.
’’Neiti Smith ja herra Musta voivat poistua’’, noita sanoi ja osoitti ovelle. Sirius ja Chelly lähtivät mahdollisimman nopeasti pois huoneesta.
Matkatessaan hiljaisuudessa takaisin kohti tuloaulaa, Chellyn päässä myllersi. Koko päivä oli ollut täynnä epäsiriusmaisuutta ja ritarillisuutta, ja se kaikki sai hänen ajatuksensa pahemman kerran sekaisin. Tähän lisättynä vielä se pienen pieni ääni, joka muistutti siitä, kuinka Sirius oli pettänyt Chellyn luottamuksen, mullisti vielä pahemmin tytön ajatuksia. Antaako anteeksi vai ei? Luottaako jälleen? Uskoako, ettei Saran ja Siriuksen välillä ollut mitään muuta kuin vanha ystävyys? Nämä ajatukset surrasivat Chellyn päässä, kun hän astui takkaan ja tupsahti keskelle Dumbledoren oudon kiehtovaa kansliaa. Hän ei ollut puhunut Siriuksen kanssa sanan sanaa koko aikana. Siriuskaan ei ollut uskaltanut avata suutaan. He kävelivät saman hiljaisuuden vallitessa oleskeluhuoneeseen, jossa välituntia viettävät Lily, Lola, Kelly, James, Remus ja Peter olivat heitä vastassa.
’’No, miten meni?’’ Kelly kysyi heti ensimmäisenä, kun Sirius ja Chelly olivat istuneet alas.
’’Siinähän se’’, Chelly vastasi katsomatta Siriukseen, ’’he eivät saaneet tehtyä vielä päätöstä. Sirius alkoi vähän vaahdota.’’ James naurahti ja läimäisi kaveriaan hyväntahtoisesti selkään.
’’Mitäs meidän pikku Anturajalka tällä kertaa vaahtosi?’’ Remus puolestaan kysyi hivenen huolestuneena.
’’Hän muotoili Williamin leuan uusiksi’’, Chelly vastasi ja tunsi sisällään tuntemattomasta syystä huojentuneisuutta.
’’Se oli ihan oikein sille saastalle!’’ Sirius huudahti, ’’se paskiainen uskalsi väittää, että Chelly valehtelee!’’
’’Ei kai’’, Lily henkäisi.
’’No kyllä! Ja vielä monta kertaa!’’ Sirius huudahti ja nousi seisomaan selvän raivon vallassa. Hän alkoi kävellä edestakaisin.
’’Tytöt, tulisitteko makuusaliin, minulla olisi asiaa?’’ Chelly kysyi, eikä hänen tarvinnut toistaa kysymystään. Nelikko hävisi tyttöjen portaikkoon saman tien.
’’Kannattaisiko minun palata yhteen Siriuksen kanssa?’’ Chelly kysyi heti, kun Lola oli sulkenut oven perässään.
’’Vaikea sanoa’’, Lily vastasi.
’’Mikä sai mielesi kääntymään? Vielä eilen olit valmis laittamaan Siriuksen matkalle häivytyskaappiin’’, Kelly sanoi.
’’No, tänään ennen oikeutta Sirius sanoi haluavansa vain minut ja hakatessaan Williamia hän puolusti minua’’, Chelly kertoi ja lysähti sängylleen.
’’Hyvin epäsiriusmaista, oletko varma, etteivät Sirius ja James ole ottaneet monijuomalientä ja vaihtaneet ruumiitaan?’’ Kelly sanoi epäileväisesti, ’’nimittäin se olisi niin heidän tapaistaan. Vaihtaa ruumiita ja antaa toisen sovitella välejä. Ja nuo ’haluan vain sinut’ puheet kuulostavat paljon enemmän Jamesilta kuin Siriukselta, ei pahalla.’’ Chelly naurahti.
’’Olen aika varma, että taikajuomilla ei ollut osaa eikä arpaa tämänpäiväisen kanssa’’, hän sanoi.
”No”, Lily sanoi varovaisesti, ’’ehkä sinun kannattaisi aluksi sopia rauha hänen kanssaan ja sitten katsoa, mihin kaikki johtaa.’’
”Niin”, Lola sanoi. ’’Voisit olla aluksi ystäväpohjalta ja katsoa onko Sirius luottamuksen arvoinen.’’
’’Niin kai, ehkä voisin yrittää’’, Chelly sanoi miettien Lilyn ja Lolan ehdotusta. Ehkä hänen tosiaan kannattaisi sopia Siriuksen kanssa aselepo ja katsoa mihin suuntaan heidän ystävyytensä johtaa.
---
Kuva on siis itse otettu Helsingissä 16.7.2009. Arvaako kukaan mikä on kyseessä ;) (http://i145.photobucket.com/albums/r212/EvoraFromVuotis/james1.jpg)
Joo, ja siis kaipiaisin mielipiteitä tuosta luvusta, kiiitos :)) Joten kommenttia saa siis laittaa :D
psst, luku on betaamaton. Tosin kaverini luki sen läpi ja yritti syynätä virheitä pois. Lähetän tämän heti betalleni kunhan saan yhteyttä mesessä ja lisään virallisen betauksen sitten heti kun saan sen takaisin :)
//muoks. Vaihdettu betattuun, kiitti Amanecer!
-
Oiiii!! Pakko tulla kommentoimaan. En kerennyt lukea luku (tuun lukeen sen huomenna) mutta katoin ton kuvan. Ja siinähän komeilee toinen Phelpsin veljeksistä! En kylä osaa sanoo että kumpi. :D Olis ollut tosi ihana päästä tonne paikan päälle, mutta olin eilen Helsingissä Vuotisnäytöksessä, joten oli vähän mahdoton lähtee täältä Tampereelta Helsinkiin heti seuraavana päivänä :D Mutta ehkä ens vuonna sitten :D
Tuun vielä uudestaan kommentoimaan tota lukua kunhan kerkeen, mutta uskon että se on jälleen kerran hyvä luku, vaikka onkin betaamaton :)
//: muoks. Hei eiks toi ollut muuten James koska kun katoin eilenkymmenen uutiset, niin siinä Jamesilla tais olla toi vaaleempi puku ja Oliverilla tummempi. vai muistanko ihan vääri??
~NennaNanna~
-
Voi luoja mikä kuva!!!!!!! Mä haluun kans!!!!! Tuliko toisestakin noin hyviä otoksia, vai pääsitkö tarpeeks lähelle?
Nii, laitoit sitten tän. HYVÄ HYVÄ!!!!!! Oikeudenkäynnin tapahtumat oli mun lempparit, kiits!! Ja oli kiva nähä tänään miitis, laita pian taas jatkoa.
-
oii uus luku tullu (:
ihana sirius ku puolusti chellyä kunnolla ja meni sinne oikeudenkäyntiin.
hyvin oot kuvaillu kaiken ja virheitä ei oikeestaan löytyny (:
jatkoa odotellessa
ps. ihana kuva (:
~nuuhku
-
mahtava luku!
ihanaa kun Sirius puolusti Chellyä:D
tä oli pitkä luku mikä ei haitannu yhtään8)
ihana kuva:D
jatkoa,kiitos!
-
oiw... ihana luku. <3
rakentava muutti ranskaan.
Mielenkiintonen toi pergametti, itekki oon yrittäny selvittää noita sanoja mutta nyt kun remus keksi ne kaksi sanaa (mitkä itse olin jo aikaisemmin keksinyt) niin taidan olla samalla tasolla kelmien kanssa tässä pulmassa ;P
jatkoa kiitos <3
-
Ihana luku<3
ihanaa kun Sirius puolusti Chellyä siellä oikeudenkäynnistä. Toivottavasti ne saa kaikki asiat selvitettyä ja palaa yhteen :)
~NennaNanna~
-
Juu, Nennananna, meikä oli paikalla, ja kyllä se oli James siinä kuvassa XDXDXD
-
Vooi, kiitos kaikille ihanille kommenteista!
Mutta tänne tulin ilmottelemaan että Evora etsii betaa! Eli sellainen ihminen joka on mielestään kykenevä toimimaan oikolukijanani, saapi ottaa yhteyttä vaikkapa yksärin muodossa :) Tämä nykyinen ex-betani joutui luopumaan tehtävästään, koska Word office ei toiminut hänen koneellan :/
Eli siis pieniä vaatimuksia tähän hommaan kuitenkin on :D
Haluaisin että..
-Sinulla on Word ohjelma tai joku vastaava
- Pystyt toimittamaan korjatun luvun mahdollisimman pian
- Olet hyvä metsästämään kirjain- ja yhdyssanavirheitä
- Ja ennen kaikkea tykkäät betaamisesta :D
(aikaisempi kokemus plussaa)
Eli laitoin tämän ilmoituksen myös tänne (löytyy myös sulkakynä osastolta), jos joku teistä rakkaista vaikka kiinnostuisi :)
Yksäröimisiin,
Ev
psst. Uusi luku edistyy jo hyvää vauhtia ;)
-
Luin kaikki osat putkeen ja tämä on ehkä paras Kelmi ficci jonka oon ikinä lukenu :). Remus/Lola ja Sirius/Chelly on jotaki aivan ihanaa <3. En todellakaan nyt keksi mitään rakentavaa...
Eli siis JATKOA :)
-
Nyyh, Lola/Remusta ei oo tullut paljoakaan :( Onks nuo ihmiset *köh*- siis velhot jo käyneet siellä saharassa, vai tulevatko ne vielä käymään siellä??
Luvussa oli aika paljon niitä kirjoitusvihreitä, jotka pisti silmään (siis kuvainnollisesti), en tosin ala moittimaan sitä, koska mainitsit sen luvun olevan betaamaton. (Outoa kirjottaa kirjakieltä..)
Ainii, mie voisin alkaa betaks? Jos et oo jo valinnut uutta (tämä ei nyt ollut yksityisviesti, muttah..)?
Jatkoa toivoen:
Dra
-
oon lukenu tätä jo jonkin aikaa, mut nyt vasta kommentoin... ;D tää on ihan mahtava!!!! ikinä ei millään jaksais oottaa jatkoa... :P noi hahmot on tosi ''eläväisiä'' ja muutenkin ihana, toivottavasti jatkoo tulee pian !
-
Aargh viimein jaksoin tehdä tänne tunnuksen että pääsen kommentoimaan...
Kerpele tää on kyllä aivan ihanaa luettavaa, vaikken sano että kirjoituskieli olisi kaikkein parasta, kyllä sielä joitain virheitä on, ja kirjoitus on välillä hiukan tönkköä, ja pientä toistoakin on, mutta juoni on minusta ihana ja toivon totisesti että tämä ei lopu vähään aikaan!! ;))
JATKOA siis ja pian ;o
-
terppa!
oon nyt pari päivää lukenu ahkerasti alusta asti tätä ficcii...
ajattelin vihdoin ja viimein näyttää merkkejä olemassaolostani!!
jatkoo odottelen!
-
Ihana jatko!
Pääsin vasta nyt lukemaan jatkon, ku olin lomalla, mut nytt pääsin lukemaan tän. Tässä luvussa aloinkii tykkäämään Chellystä(: Nii, tykkäsin luvusta muutenkin paljon ja ihanaa et Sirius tuli sinne oikeudenkäyntiin.
Kiitos tästä, jatkoa, milloin nyt kerkeät.
-
Uh, siis tosiaan mulla kesti näin kauan lukea nää kaikki luvut. Melkein kaks viikkoa, mutta kyllähän noita olikin.
Mutta siis. Todellakin. Pidän todella paljon tekstistäsi, kerronta on hyvää, muutamia kirjoitusvirheitä joka luvussa, mutta mitäpä noista.
Pidin todella paljon uudesta luvusta, oli vähän actioniakin, eikä tylsää kaikki-menee-putkeen tarinaa :D Vaikkakin pidän myös siitä. Vaikea sanoa, mistä en pitäisi, paritukset varsinkin on ihania ( kyl määki rakastan Remus/Lola )
Kyllä juu. En muuten millään keksi sanoja tohon pergamenttiin, nyäh taidan olla Matohännän tasolla : DD
Jatkoa?
- Roxy
ps. Mahtikuva Jamesista! <3
-
Oon lukenu tätä jo pari viikko ja nyt sain luettua.
Tää on aivan mahtava ! ;)
Jatkoa?
*räpyttelee silmiä oikein kiivaasti ja ja katsoo koiranpentu katseella*
-
Hihii. :) Tämä on nyt sitten ensimmäine viestini tänne. Aika hyvä tämän tarvitsi olla kun rekisteröidyin jo ihan tätä viestiä varten, ei kyllä sillä etten olisi sitä myöhemmin meinannut tehdä.
Mutta niin, tästä tämä ylistyspuhe voi sitten alkaa. Alotin tänään, tai eilisen puolella se kyllä nyt onkin, lukemaan tätä ja 9h putkella koko juttu ja nyt sitten ihan ylikierroksilla ihan vaan tän takia. Alussa rupesi vähän ärsyttämään kirjoitustyylin kanssa, mutta toisaalta en ikinä ole oikein jaksanut ymmärtää isolla kirjoittamisen ideaa use ja aina olen pitänyt ihmisten ajatuksista ja muutenkin kuvailusta kirjoituksissa, oli sitten kyse mistä vain. Pikku hiljaa loppua kohden sitten innostui vielä enemmän ja juonen kehittyessä vielä syvällisemmäksi ja sen isolla kirjoittamisen vähentyessä käydä tämä entistä koukuttavammaksi ja nyt voin julistautua vannoutuneeksi faniksi. Aivan ihana.<3
Muutamia epäkohtia minäkin löysin, mutta ei niitä enää kaikkia muista. Se jäi harmittamaan että Dumppiksen laulamisesta ei sitten kerrottu diskossa, niin odotin sitä. :'< Muutamien henkilöiden ikien kanssa vähän hämääntyi alkuun, mutta kyllä niihin tottui aika pian.
Näistä parituksista sen verran, että alkuun kun James & Lily -yhdistelmä oli vielä tuore, se oli niin awws ja niitä oli ihana lukea, mutta toisaalta kun sen lopputuloksen on kuitenkin aina tiennyt, niin se menettää sen takia hieman kultarippeitä siitä sädekehästä minkä niiden päälle loit. Sirius ja Chelly oli jo alusta alkaen luotu tapahtumarikkaaksi ja täytyy sanoa, että inhosin sitä Williamia jo ihan alusta asti. Kuitenkin se herkkispuoli mitä Siriuksestakin sitten löytyi oli niin suloista luettavaa, että siinä vaiheessa jos viimeistään ihastui siihen Siriuksen hahmoon ihan itsekin. ;)
Remus ja Lola on sitten vastakkaisella tavalla niin ihastuttava yhdistelmä, että niistä täytyy vain tykätä. Lola on lemppari tytöistä Lilyn jälkeen, Chelly on liian pinnallinen ja Kelly on jäänyt vähän sivuun minun ajatuksissani, vaikka kiva onkin. Remus jälleen kerran möngertää tiensä sydämeeni ja yhdessä ne ovatkin sitten täydellinen pari. Vihdoin se Remuskin sitten sai jonkun, kun sellanen vähän rassukka on. Peteristä en ole ikinä tykännyt, sori vaan, ja vaikka oletkin sen ihan kivaksi hahmoksi kirjoittanut, ei se vieläkään sulata muiden Kelmien tavoin. Se on vaan aina ollut mulle vähän limainen ukkeli, mutta onhan se kiva jos sekin löytäisi sen Annabelin (sori, en muista miten kirjoitetaan). Ja sen Kellyn kanssa, se on tosiaan jäänyt minulle vähän syrjälle, Lily on vain niin keskeinen, Chelly liian hmm, kovaääninen ja Lola liian suloinen sen Lupinin kanssa. Mutta kyllä se tässä lopussa alkaa käydä paremmaksi Jonathanin(?) tullessa kuvaan. Onneksi se ei sitten taipunut sen Piskuilanin kanssa..
Joo, ei tästäkään tätä romaania pitänyt tulla, mutta näin se kävi jälleen. Täytyy sanoa, että sulla on tosiaan lahjoja kirjoittamisen kanssa ja viimeisimmät pätkät on ollu tosi kivaa luettavaa. Aina rakastanut tuollasia pitkiä ja kuvailevia pätkiä ihmissuhteista. :) Muttah, nyt ei enää silmät toimi, liikaa koneen tuijottamista tänään. Mutta oli se sen arvosta, nauroin parille kohtaukselle ääneen ja olin ihan itku kurkussa hautajaisten kohtaan, mikä on aika hyvin, se on ihan sormilla laskettavissa se määrä kuinka useat kirjat on saanut mut itkemään. :) Ja niitä kirjoja on tullut luettua aika monta kipaletta. Äh, nyt se menee taas. Mutta, pidä se kynä kädessä ja suunnittele & kirjota jatkoa kun siltä tuntuu. :) Mikään ei oo pahempaa ku inspiksetta kirjottaminen.
Noniin, kiitos ja näkemiin, tämä on ihana. :)
- katale
-
;D tää on ihan sairaan hyvä!!
millon olis sitä jatkoa niinku tulossa..?
-Black rose
-
aaws jatkoa!
Niin tosiaan kaikkihan ovat jo sanoneet, mutta tosi sulosta kun sirre tuli sinne oikeuteen =) Aika arvattava mun mielestä, mutta oisin ainakin pettynyt jos se ei olisi ilmestynyt paikalle.
En keksi mitään kritiikkiä mutta millompa mää keksisin.. :)
Jatkoa ootellessa
themarauders
-
Ohhoh, täällähän on jatkoa, vaikka kuinka paljon!!!
Ahh, niin uskollinen ja ritarillinen Sirius... <3
Mulla surraa pääsä, migreeni ja kaikkee nii laitan perässä paremman kommentin... :D
-PiKi kiittää KOVASTI! ja menee nukkumaan...- >
-
Milloin tulee jatkoa? Aika tylsä viesti, mutta mitä väliä?
-
Ajattelinkin että milloin joku tulee kyselemään jatkosta :p Mutta siis jatkoa on jo suunnilleen 7 sivun verran muistaakseni. En ole ehtinyt kirjottaa tässä heinäkuussa oikeastaan ollenkaan. Olin leirillä isosena ja nyt sit sen leirin jälkeen on nähty niiden tyyppien kanssa ihan hirmu usein ja on päällä kans vähä kaikkee draamaa täs et ei oikein voi keskittyäkään kirjoittamiseen. Tuntuu välillä et elämä ois suoraan jostain Kauniista ja Rohkeista (älkää ikinä toivoko että oma elämä tuntuis siltä, tää on suoraan sanottuna perseestä!)
Mutta nyt toivon mukaan ku koulu alkaa ja saan siirrettyä tunne-elämää vähän taka-alalle, kirjoittaminenkin saattaisi onnistua :)
Kiitän kärsivällisyydestänne, kullat, ja siitä että kaikesta huolimatta jaksatte seurata tätä! Arvostan sitä ihan tosissaan :)
Ev
-
ILOSANOMA ON SAAPUNUT!
Meitä ei olekkeen hylätty! Hienoa :))
Jatkoa odostan vieläkin <3
-
En oo ennemmin kommannu tähän ku en osannu mut nyt päätin kokeilla ja toivon ettäonnistun saamaan tämän näkyviin :D HALUUN JATKOOOOOOOOO!!!!! Pliis... oon tän takii valvonu illalla puoli 11 ja heränny aamulla klo6 lukemaan tätä lisää!!!! Haluun tietää lopun ja kuka tippuu tornista ja hä.. Kaikkion niin ihanan romanttista ja just sopivaa... Remus ja lola on hyvä pari samoin james ja lily ja varsinki sirius ja chelly!!!
Pliikke JATKOOOOOOOO...
-
rakentava on lomalla..
jatkoo!!
-Inkheart
-
Mä luin tän joskus aikoja sitten, kun en ollu edes kirjautunut. Nyt kun oon, tulee kommentti:
Bravo! Tää on ihan loistava. Nauroin monessa kohtaa kyyneleet silmissä ja aina kun jostain kuulu ihme hörötystä (oltiin mummolassa), pikkusiskot sano aina, että nyt se lukee taas niitä ficcejä. Tosiaan. Sitte mä luin kohtia tosta mun toiselle pikkusiskolle, ja sitte me naurettiin yhdessä kaikille "Dumppiksille" ja muille, ja se toinen pikkusisko ajatteli, että nyt toikin on kajahtanut... *vetää henkeä*
Tuli "hiukkasen" sekava kommentti. Mitäs muuta multa vois odottaa...
Mutta niin, mä en tykänny tästä ficistä. MÄ RAKASTIN TÄTÄ!
MUAHHAHHAHHAHAHAAAAAAA! (öh...)
-
Milloinkohan jatkoa???
Tää on aivan mahtava fici! :D
Toivottavasti tulee pian!!!
-
Paras ficci Kelmeistä minkä oon ikinä lukenu!!
-
hyvä fici sinulla!!
joo oon lukenut tätä jonkun aikaa mutta en oo ilmoittanut itsestäni joten tässä nyt ilmoittelen
eli pyydän jatkoa tähän!
Kelmitär
-
En oo vielä kommannu mut oon odottanu jatkoa tosi pitkään ja nyt oli pakko tulla ruinaamaan sitä!!
Koska tää todellaki on PARAS ficci jota oon koskaan lukenu!! Joten haluaisin
JATKOA!!
Remus/Lola <3<3<3<3
-
millon tulis jatkoa
käyhän semmonen lyhytkin
millos ne sinne saharaan eksyy?
Kelmitär
-
Sitä jatkoa?
(anteeksi tylsä viesti..)
-
Hitto mä inhoon itteeni kyl ku en vaan millään saa kirjotettua sitä jatkoo :/ Inspiraatio on ollu kaivossa jo kohta 2 kk eikä tietoo millon se suostuu tulemaan takas :s Oon kirjotellu suunnilleen 4 sivua uutta lukua, mutta eteneminen tuntuu vaan niin pakkopullalta tällä hetkellä. Lupaan yrittää kirjoitella, mutta tekstin taso ei tosin välttämättä ole kovin laadukasta koska se on, kuten sanottua, aika pakkopullaa tällä hetkellä.
Huoh, jälleen kerran oon pahoillani ku kestää :s
Ev
-
tommonen pakkopulla tilanne on tuttu ja sen takii en koskaan laitakkaan mitään tänne, vaikka kirjottelenkin...
ja keskenjättäminen on ehkä hivenen typerää, itte en ainakan tykkää...
Mutta koita selvitä sen tekstin kanssa <3 Me luotetaan suhun : ))
-
No herranjessus sentään, ku etin tos pari päivää sitte jotain hyvää kelmificcii luettavaks, nii löysin sitte tän ja oletin et on jo kokonaan valmis, mut petit oletukset, kun joudun sittenki oottaan jatkoo tääl iha kuumeisen.
Lily ja James on jääny iha ulkopuolelle koko jutus näin loppuu kohden, ja toivoisin lisää niitä, mutta muuta huomioitavaa tässä ei sitten ollutkaan.
Jatkoa odotellen,
jj
P.S. Jos kuva oli james, niinku siinä luki, nii oon aika pettyny, ku ei se ookkaan nii komee ku oletin
-
jatkan nyt tote mun edellispäivän kommenttia, eli kun sanoin siinä tahtovani lisää lilyy ja jamesii kuvioihin, niin voisin kiinnostua, jos kertoisit mitä ne tekivät Jamesin yläkerrassa silloin uutena vuotena. Omat ovat epäilykseni, mutta jos saisit sen mahtumaan johonkin vaikka muistona tai jotain ;)
-
Luin nää nyt uudestaan kaikki pitkästäaikaa..
Alun luvut on kyllä vähän töksähtäviä, ja ennemmän virheitä,
mutta juoni on kyllä mahtava! Ja lopummassa tekstikin muuttuu, enkä mä ainaskaa huomaa virheitä,
varmaa johtuu betasta, alkulukujahan ei ollut betattu?
Sirius/Chelly varsinkin on niin ihanii! ;)
Mutta James/Lily on kyllä jäänyt nyt vähän vähemmälle,
sitä oisi kiva olla lisää ;D Ja mäkin haluisin tietää mitä ne teki uutenavuotena :D
No toivottavasti saat jatkoo kirjoitettuu pian..
odottelemme ;D ;D ;D
-
Oho! Tää on kyl vähä pelottavaa, koska just oon kirjottamassa lisää tätä ficciä ja mietin että ei pitkilleen oo tullu kommentteja, ei edes jatkopyyntöjä ja sitten heti tulee kommentti :D Maagista.
Mutta siis tosiaan, jatkoa olen vihdoin ja viimein (jälleen puolen vuoden tauon jälkeen...) kirjoittamassa! Yritän nyt tosissani kirjoittaa tuon luvun loppuun mitä olen tässä kirjoittanut jo ikuisuuden.
Ja aika hassua muuten. Kaikki toivovat lisää Lilyä ja Jamesia :D Itsestäni tuntuu että en paljon muustakaan kirjoita kun heistä! Siksi olen vähentänyt heistä kirjoittamista mutta nyt sitten voisin lisäillä heitä kerran monet sitä toivovat :)
Kiitos siis kaikille kultamussuille kommenteista, yrittäkää oikeesti kestää vielä. Mulla on todellisia ongelmia aikataulujen pitämisessä :o
Ev
-
jes!
ihanaa että jatkoa on tulossa
odottelen sitä innolla
-
Jee :) Alotin lukee tätä joskus viime maaliskuussa ja tää oli niitä ensimmäisiä täällä lukemiani ficcejä. Siitä asti oon tätä seuraillu ja odotetellu aina jatkoja. Tää on vaa nii hyvä <3 Samaa mieltä et lisää Lily/Jamesia
Pelastat mun päivän tai koko viikonkin jos laitat jatkoa :) *toivo syttyy*
-
Ihanaa... jatkoo.
Mietin hetken mitä täs tapahtu ku katoin niit "näytä uudet vastaukset viesteihisi" -juttui, nii muistin vaan, et tätä jatkoo mä oon oottanu pitkään, mut piti vähä kelailla et miks.
mut: ihanaa... jatkoo. toivottavasti nopsaa
en malta oottaa.
-
Aaaaaaah.. ihana tietää et (kait kohta..?) on tulossa jatkoo!!! awww..
miten jaksan nyt pysyä nahkoissani.. pitänee varmaa vaa lukee tää koko ficci neljännen kerran läpi ku ehin aina unohtaa mitä on tapahtunu... ;D nolonolonolonolonolo
mut kijota ihan rauhas evora, ei viitti painostaa että tulee mahdollisimman hyvää tekstii ;D
-Ih
-
jee datatatataaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa !!!!
mikä ilouutinen piristi päivää ku on paikat ihan kipeinä ja tuntuu kipeeltä kun sai sen possunuha rokotteen eilen. ja kaveri tuli jut kipeeksi ku piti mennä tänää leffaan mutta jatkoa on tulossa joten piristyinpä kivasti : )))
-
Jee!!
Voisin hyppiä riemusta, mut en kuitenkaan ku oon 39 asteen kuumeessa :-[
Kiitos silti päivän piristämisestä :)
Jatkoo odotellen
-Candy
-
Mahtavaa, jatkoa siis tulossa!!!!
;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D
Yritä kirjoitella...:D
-
Uusi lukija ilmoittautuu.
Aivan uskomattoman hyvä ficci<3 Yritä nopeesti saada jatkoa! Eikä kestäny ku kolme päivää lukee tää fic, sain aika monta tuntia per päivä lukea:) Joissakin luvuissa oli virheitä mutta eivät juuri lukemista haitanneet, aivan ihanaa tekstiä, rakastuin<3 Luulisi tosin että Luciukset ja Bellatrixit ja muut olisivat vähän enemmän olleet kiusaamassa kelmejä? :) Eipä juuri mutta tule sanottavaa, jatkoa odottelen:)
-
Täällä on kans yksi tähän ficciin rakastunut! Äärettömän hyvin kirjoitat tätä. Muutamia kirjoitusvirheitä, mutta ne eivät yleensä haittaa lukemista.
-
Tää on tosi hyvä! :) Kaipaisin vaa vähä enemmän söpöilyä Jamesin ja Lilyn välille... Mut muuten tosi kiva juoni ja kaikkee
-
Äly hyvin kirjoitat!
Jatkoa odottelen :)
Sirius/Chelly <3
-
Tiiätkö.. Jatko tähän ficciin ois tosi kiva joululahja.. ::)
-
Mitäh!! ei kolmeen sivuun ollu jatkoo!
Löysin tän viime viikon perjantaina (5 päivää sitten) joka päivä käyny lukee eteenpäin ja joka luvusta olis keksiny jotain kommentoitavaa, mutta nyt kun vihdoin sain kaiken (tähän mennessä) tulleen luettua en muista niitä enään :D Olin menossa sivulla 19 ja aattelin että ei hätää on vielä 3 sivua edessä, ei tämä vielä lopu, mutta loppu kumminkin! eihän niiltä sivuilta löytynyt jatkoa enään :(
Aivan ihana! ja loistavaa ajan vietettä ollut! Hyvä ettei Kelly ja Peter menny yhteen olis ollu vähän liian sopivaa jos kaikki olis pariutunu.. vaikka muut parit onkin niin ihania ettei toivo niitten eroovan!
Kepposia olis voinu olla enemmän.. oon nauranu välillä ihan vedet silmissä, ja välillä ollu niin surullista että on tippa linssissä, draamaa on ollu, se aina viihdyttää, vaikka ihmetteleekin kuinka se toinen voi olla niin tyhmä..
Ja sen olisin halunnu lukee kuinka Chelly yrittää tehdä Siriusta mustasukkaseks, varsinkin kun Sirius ei aikonu langeta siihen ja sitten olis ollu ihan turhia yrityksiä :D
Pieniä kirjoitus virheitä on ollu yks jäi naurattaakin, oli muistaakseni siinä joulu tanssiais kohdassa kun "laulaja? kuiskas mikrofoniin" niin kirjotit "kusikas" okei taisin olla vähän väsyny :D mut ei ne virheet menoo haittaa..
Anteeksi tämä todella epäselvä kommentti, koskas saamme jatkoa tälle viihteelle? :)
-
Siis ihanaa jos sitä jatkoa on tulossa!!!
Tosin siitä taitaa jo olla vähän aikaa kun sitä lupasit... Ei se haittaa kunhan laatu pysyy samana!
Tuossa joku taisi sanoa että nuo kepposet ovat jääneet vähemmälle. Tosin ihmissuhdesotkuja on ollut niin paljon että olisin aivan äimänkäkenä, jos joku kepponen olisi siellä vilahtanut. Toisaalta taas suorastaan odotan että Sirius huomaa tämän kepposvajeen ja ryhtyy toimeen muiden kelmien kanssa(vink. vink.) ;D
Tosiiaan tuossa piti etsiä edellinen luku ja kelata mihin tämän viimeksi jätit... Saa nähdä miten Siriuksen ja Chellyn kaveruussuhde toimii..
Yritän siis vain sanoa että olen tätä pitkään seurannut ja seuraan ihan loppuun asti, tarina on mahtava ja ilmoittaudun faniksi ;D
Ei pahalla,
mut tahallaan
-
Uh, tää on supermegaihana ficci!!!<<33 joten jatkoa vaan kehiin!! ;D Sirius/Chelly<333
... Anteeksi lyhyestä komentista :-X :)
-NuuhkuHoney
-
Nooni, täälllä sitä jatkoa taas kerran vihdoin ja viimein puolen vuoden jälkeen taas kerran olisi :D Olen niin surkea pitämään mistään kiinni ja koko syksyn muutenkin inspis ollut kaivossa. Tekstin laadusta siis en paljoa voi sanoa koska olen tässä koko tämän puolen vuotta pienissä pätkissä tätä kirjoittanut, joten voi tuntua ehkä jossai kohti hajanaiselta tai jotai :o Toivottavasti se ei tunnu hajanaiselta :) Luvulle en nimeä taaskaan keksinyt joten jos joku mielikuvituksekkaampi keksii sopivan nimen niin saa antaa ehdotuksia :D Kiitän myös yhteisesti kaikkia kommentoijia ja lukijoita kärsivällisyydestä ja siitä että jaksatte tätä vielä seurata! Oma kärsivällisyyteni olisi lopput aikapäiviä sitten :D Mutta pidemmittä puheitta tässä tämä on!
Niin joo vielä se, että tätä lukua ei ole vielä betattu! Jos virheitä löytyy, syyttäkää minua. Yritän lähettää tämän mahd. nopeasti betalleni ja vaihdan tänne sitten betatun version :) Luku vaihdettu betattuun, kiitos betalle :)
22. luku
Viikon päästä oikeudenkäynnistä ministeriöltä saapui pöllö, jossa kerrottiin, että William oli saanut syytteen pahoinpitely-yrityksestä. Chelly tuli siitä niin hyvälle mielelle, että unohti olevansa vain ystävät Siriuksen kanssa. Chelly kiljahti ja hyppäsi Siriuksen kaulaan suudellen tätä, mutta erkaantui sitten saman tien punastuneena erehdyksestään.
’’Anteeksi’’, Chelly mutisi ja rauhoittui. Sirius virnisteli hänen edessään itsetyytyväisyyttä pursuten.
’’Ei se mitään, voit tehdä tuollaisia erehdyksiä vähän useamminkin’’, hän virnuili, ja Chelly mottasi tätä käsivarteen hymyillen leveästi.
Kelly sai taas kirjeen Jonathanilta. Tällä kertaa he kirjoittelivat vain ihan tavallisista jutuista kuten siitä, miten Kellyn koulu sujui, mitä Jonathan oli tehnyt töissään, ja milloin he voisivat tavata seuraavan kerran. Jonathan vitsaili, että tämä tulisi avustajaksi yrttitietoon ja voisi sitä kautta asua Tylypahkassa. Kellyn mielestä se olisi ollut mahtava idea, mutta ehkä muut katsoisivat häntä kieroon, jos hän alkaisi seurustella opettajan kanssa. Lopulta he päätyivät siihen, että Jonathan tulisi ystävänpäivänä Tylyahoon.
Chelly, Lily ja Lola ihmettelivät Kellyn leveää hymyä ja tavallista pirteämpää käytöstä. Tyttö ei nimittäin vieläkään ollut maininnut sanallakaan muille, että hän oli kirjeenvaihdossa heitä vuoden vanhemman pojan kanssa. Lola oli tosin yrittänyt Chellyn avustuksella urkkia mitä kirjeissä oli, koska ne saivat Kellyn hymyilemään niin autuasta hymyä. Lilyn mielestä tällainen käytös oli moraalitonta ja törkeää, joten hän pysyi kaukana kyseisestä asiasta. Tosin hänkään ei voinut kieltää itseltään sitä, että oli kovin kiinnostunut saamaan selville, kenelle Kelly kirjoitteli koko ajan.
’’Sano minun sanoneen, että se on joku taivaallisen ihana prinssi höystettynä sukkahousuilla ja valkoisella konilla’’, Chelly sanoi tietäväisenä eräänä iltana omalta sängyltään.
’’Minusta tuntuu, että sillä prinssi Rohkealla on myös valkoinen peruukki ja oma soittokunta’’, Siriuksen ääni kuului poikien puolelta. Makuusaleja yhdistävä ovi oli tuettu auki sinä iltana, koska Kelmit olivat vihdoin kertoneet salaperäisestä pergamentista tytöille.
’’Hei tiedättekö’’, Lily sanoi lattialta. Hän oli istunut siinä jo jokusen tovin tutkien pergamenttia ja tökkien sitä sauvansa kärjellä. ’’Minusta jotenkin tuntuu, että tämä teksti viittaa kirjastoon.’’
’’Mistä niin päättelet?’’ kysyi Remus hänen viereltään, sillä hänkin oli tökkinyt vuorollaan pergamenttia ja mutissut mitä kummallisimpia loitsuja.
’’No esimerkiksi tuo ’tekstiä on paljon ja vähän’ viittaa ihan selvästi kirjaan. Kirjassa voi olla tekstiä paljon tai vähän’’, Lily selitti ja katseli sotkeutuneita sanoja kulmat kurtussa.
’’Ei kai’’, Sirius sanoi sarkastisesti tultuaan tyttöjen puolelle ja istuttuaan Chellyn sängyn tyynypuolelle.
’’Hierotko hartioitani?’’ Chelly kysyi ja nousi istumaan risti-istuntaan. Lily sivuutti Siriuksen kommentin ja jatkoi: ’’Ja tuo ’mene’ -kohta viittaa siihen, että meidän pitää mennä paikkaan, jossa on vastauksia, eli kirjastoon.’’
’’Sarvihaara, ei pahalla, mutta tyttöystäväsi taitaa olla menettämässä otettaan ainakin noiden huomioiden perusteella, joita hän laukoo tänä iltana’’, Sirius sanoi.
’’No yritä itse keksiä parempia vaihtoehtoja! En näe sinua tässä pähkäilemässä suurilla älynlahjoillasi mitä tämä tarkoittaa!’’ Lily huudahti turhautuneena. Hän olisi silläkin hetkellä pystynyt lukemaan S.U.P.E.R. -kokeisiin, mutta oli päättänyt auttaa Kelmejä ratkaisemaan pergamentin arvoitusta.
’’Lahjoista puheen ollen’’, Sirius sanoi ja nousi äkisti ylös muisteuttaan jotain.
’’Hei!’’ Chelly huudahti Siriuksen hävitessä poikien puolelle.
’’Tulen ihan kohta takaisin’’, poika huusi vastaukseksi ja tuli pian kädessään pieni rasia.
’’Hyvää myöhäistä joulua, Chelly’’, Sirius sanoi ja ojensi paketin Chellylle. ’’Minun piti antaa tämä jo aikoja sitten, mutta jouluna pahoitit mielesi siitä, kun värjäsin hiuksesi oransseiksi. Sitten suutuit minulle siitä yhdestä jutusta’’, Sirius sanoi vältellen mainitsemasta Saraa ja sitä onnetonta suudelmaa, joka oli erottanut Chellyn ja Siriuksen, ’’ja sitten tämä vain unohtui. Mutta tässä se nyt on.’’
’’Voi kiitos’’, Chelly vastasi ja otti paketin hymyillen vastaan. Suorakaiteen muotoinen rasia oli kääritty kultaiseen paperiin ja sidottu kiinni kauniisti kimaltavalla kultarihmalla.
’’Voit avata sen nyt heti jos tahdot’’, Sirius sanoi. Muut heidän ympärillään alkoivat yhtäkkiä jutella harvinaisen kovalla äänellä, ja Lola ja Kelly siirtyivät omilta sängyiltään tutkimaan Lilyn ja Remuksen kanssa pergamenttia. James ja Peter heittelivät paperilennokkia mahdollisimman kovaäänisesti. Chelly katsoi Siriusta ensin silmiin ja repi sitten varovasti kääreen auki. Sisältä paljastui kimmeltävä ketju, jossa oli pieni kultainen sydän. Sydämessä oli keskellä avaimen mentävä aukko.
’’Sirius’’, tyttö henkäisi ja ihaili korua läpinäkyvän kannen läpi. ’’Tämä on ihana, kiitos.’’
’’Eikä siinä vielä kaikki’’, Sirius sanoi ja kaivoi t-paitansa kaula-aukosta kultaisen ketjun, jossa riippui pieni kultainen avain. Chelly katsoi avainta ja sitten taas juuri saamaansa korua. Avain kuului selvästi sydämeen. Chelly tunsi yhtäkkiä palan kurkussaan ja polttelua silmäkulmissaan.
’’Sinun ei tarvitse käyttää sitä ellet halua. Kunhan vain tiedät, että tämä avain roikkuu kaulassani aina’’, Sirius sanoi hiljaa ja laittoi avaimen jälleen piiloon paitansa alle.
’’Sirius’’, Chelly aloitti hymyillen, ’’jos en näkisi, että huulesi liikkuvat kun puhut siinä, en uskoisi, että sinä sanoit tuon äsken.’’ Sirius virnisti vastaukseksi.
’’Ja sinäkö olet ihan varma, että teksti viittaa kirjastoon?’’ kuului Jamesin tavallista kovempi ääni. Sirius oli hetkeksi unohtanut, että kaikki muutkin olivat paikalla. Chelly näytti unohtaneen saman, sillä hän hätkähti kuultuaan Jamesin äänen.
’’Olen yhtä varma tästä asiasta kuin siitä, että Sirius on oikeasti nainen ja sinä käytät naisten alusvaatteita’’, Lily ärähti vastaukseksi ja sai aikaan syvän hiljaisuuden. Remus tuijotti Lilyä pöllämystyneenä, ja muut tuijottivat Siriusta ja Jamesia. Lily kohotti katseensa pergamentista ja tuhahti. ’’No älkää nyt turhan tosissanne ottako!’’ Tilanne raukesi sillä sekunnilla, ja sama pulina jatkui pergamentin ympärillä. Chelly istui yhä sängyllään tuijottaen korua. Hän tunsi valtavaa tarvetta lyödä Siriusta ihan vain siksi, että tämä oli niin täydellisen tyhmä ja ihana yhtä aikaa.
’’Autatko laittamaan tämän kaulaani?’’ Chelly kysyi katsellen Siriusta silmiin. Hän näki niissä sekä huojennuksen että ilon pilkahduksen.
’’Hei sydänkäpyset siellä sängyllä, me lähdemme käymään kirjastossa, koska Lily on niin varma, että tällä on jotakin tekemistä sen kanssa. Voi olla, että huomenna on uutisissa otsikkona ’Raivostunut kirjastonhoitaja murhasi kylmäverisesti kuusi nuorta’, koska en usko matami Prillin pitävän siitä mitä aiomme tehdä’’, James sanoi ja meni muiden perässä paukauttaen makuusalin oven kiinni. Äänet vaimenivat, ja Sirius ja Chelly jäivät kahden.
’’Kuule Sirius’’, Chelly aloitti. Sirius katsoi häntä toiveikkaana ja toi tytölle elävästi mieleen Jamesin ennen kuin tämä ja Lily olivat alkaneet seurustella. ’’Vaikka emme seurustele, se ei tarkoita sitä, ettenkö minä haluaisi sitä.’’
’’No miksei me voida sitten seurustella, jos kerran haluat sitä?’’ Sirius kysyi järkevästi. Hän ei selvästikään ollut vieläkään ymmärtänyt Chellyn pointtia.
’’Ei, kuuntele nyt’’, Chelly sanoi ja katsoi poikaa niin tiiviisti silmiin kuin vain pystyi. ’’Se vaatii aikaa. Vaatii aikaa, että pystyn taas luottamaan sinuun tarpeeksi, että annan sydämeni siihen mukaan.’’
’’Aikaa ja aikaa’’, Sirius tuhahti. Hänen mielestään Chelly ei ollut älynnyt hänen pointtiaan. ’’Ei ole aikaa! Voldemort riehuu ympäriinsä tuolla seinien ulkopuolella! Mikä hyvänsä päivä voi olla se viimeinen!’’
’’Luuletko etten tiedä tuota!’’ Chelly huudahti.
’’En tietenkään’’, Sirius sanoi nopeasti ja otti häntä käsistä kiinni. ’’Mutta eikö sinulle riitä, että katson sinua suoraan silmiin ja vannon vilpittömästi sydämeni pohjasta, että en enää ikinä, ikinä satuta sinua. Ja tämä on oikeasti todella paljon minulta. Pelotan välillä itseänikin tämän pehmoilun takia, joka on kyllä ainoastaan Sarvihaaran vika. En ole ikinä sanonut näitä asioita kenellekään tytölle.’’ Chelly katsoi sanattomana Siriusta silmiin, muttei voinut päästää itseään jälleen siihen pisteeseen, että luottaa sokeasti.
’’Minä uskon sen, Sirius. Minä ihan totta uskon, että tarkoitat aidosti noita asioita’’, hän sanoi huokaisten, ’’mutta minulla on ihan liikaa huonoja kokemuksia miehistä. Joudut vain odottamaan jonkin aikaa, että luottamukseni sinua kohtaan palaa ennalleen. Toisin sanoen joudut kärsimään tekojesi seuraukset.’’
’’Kai se on sitten pakko uskoa’’, Sirius sanoi ja hymyili sitten vaisusti perään.
’’Voi sinua’’, Chelly hymähti ja halasi häntä pitkään ja lujaa.
’’Pitäisiköhän meidän mennä kirjastoon?’’ tyttö kysyi halatessaan yhä Siriusta.
’’Kai. Tiedä mitä Sarvihaara ja Lily keksivät tehdä kirjojen läheisyydessä’’, Sirius sanoi virnuillen. Chelly naurahti, ja he lähtivät kirjastolle, Sirius poikien ja Chelly tyttöjen portaita pitkin.
Lily penkoi kirjaston hyllyjä. Hiukset valuivat koko ajan silmille, ja hikinorot alkoivat tehdä puroja ohimoita pitkin. Taas yhden tuloksettoman hyllyn kohdalla Lily puuskahti kuuluvasti ja haroi hiuksiaan pois silmiltä. Yhtäkkiä hänen näkökenttänsä pimeni ja hän tunsi kädet silmillään.
’’James ei nyt’’, Lily sanoi, mutta kääntyi hymyillen poikaan päin.
’’Juuri nyt’’, James kuiskasi virnistellen ja suuteli tyttöystäväänsä. He nojailivat hyllyihin, ja kasa kirjoja tippui tömisten lattialle. Kimakka kiljahdus kuului toiselta puolelta kirjastoa, ja tiheät ja äkäiset korot kopisivat kivilattiaan.
’’Hemmetti’’, James mutisi Lilyn suuta vasten ja nauroi. Lilykin nauroi ja kuvitteli matami Prillin tulevan nuttura vinossa heitä kohti. Silti tämä mielikuva ei saanut häntä lopettamaan suudelmaa, vaan he jatkoivat siitä mihin olivat jääneet ennen kirjojen putoamista.
’’Jotenkin arvasin, ettette osaa pysyä kahtakaan sekuntia erossa toisistanne, jos tarjolla on pimeä hyllyvälikkö ja sopivan ahdasta. Ja vielä salaisten kirjojen osastolla. Täytyy myöntää, se tuo pientä jännitystä ja kiinnijäämisen pelkoa kaulailusessioon, ja se jos mikä sytyttää’’, Sirius sanoi vinoillen ja nojaten hyllyyn Lilyn ja Jamesin takana. ’’Täytyy onnitella sinua, Sarvihaara. Osaat vihdoin valita kunnollisia paikkoja. Tosin itse olisin käyttänyt tuota edellistä hyllyvälikköä, mutta kyllä tämäkin ajaa saman asian.’’ James nauroi ja heitti höyhenenkevyellä, mutta tiiliskivenkokoisella kirjalla Siriusta. Hän sai katua sitä saman tien. Vaikka Sirius saikin kirjan kiinni, matami Prilli oli ennättänyt siihen samaan hyllyvälikköön, jossa he kaikki olivat.
’’Mitä hirveyksiä te täällä teette!’’ matami kimitti silmät päästä pullistellen. Raivosta johtuva puna nousi tasaisesti kohti hiusrajaa, ja James olisi voinut vaikka vannoa, että näki matamin sieraimista tulevat savuhahtuvat. ’’Ulos niin kuin olisitte jo! Ja kuinka te kehtaatte heitellä kullan kalliita kirjojani! ULOS!’’ James otti Lilyä kädestä kiinni ja lähti juoksemaan poispäin Sirius kintereillään. Matami oli lähtenyt jahtaamaan heitä naama punaisena ja silmät salamoiden. Peter katsoi kummastuneena kun ensin James ja Lily juoksivat hänen hyllyvälikkönsä ohi, ja heti heidän perässään tuli Sirius nauraen katketakseen. Siriuksen perässä juoksi raivostunut kirjastonhoitaja, ja se jos mikä sai Peterin nauramaan.
’’Nyt te kaikki ulos täältä, senkin kirjojen turmelijat!’’ Prilli huusi. Peter tönäisi juuri kädessään olleen kirjan takaisin hyllyyn ja lähti kiireen vilkkaa pois matamin tieltä.
Takaisin makuusaleihin päästyään kaikki kaatuivat tyttöjen makuusalin lattialle nauramaan.
’’Mitä äsken tapahtui?’’ Remus kysyi toivuttuaan naurusta.
’’Prilli ei oikein pitänyt siitä, että minä ja Lily viihdytimme toisiamme’’, James vastasi.
’’Ja viimeinen niitti taisi olla se, että Sarvihaara heitti minua kirjalla, ja siitä jos mistä Prilli alkoi syöstä tulta’’, Sirius sanoi kooten itseään. ’’Olen aina ollutkin varma, että hänessä on jotain lohikäärmemäistä.’’
’’Mutta tämä ei tainnut viedä meitä yhtään edemmäs?’’ Kelly kysyi ja katsoi pergamenttia, joka oli annettu hänen huolekseen.
’’Ei kai sitten niin’’, Remus huoahti ja otti pergamentin Kellyltä. ’’Mutta kai me voimme olla varmoja siitä, että kyseessä on kirjasto ja salaisten kirjojen osasto?’’
’’Hetkonen’’, Chelly sanoi, ’’miten niin salaisten kirjojen osasto?’’
’’No jos voi jotain päätellä ’salaiset, löydät kamalimmat alaiset’ -kohdasta, kyseessä ei voi olla mikään muu kuin salaisten kirjojen osasto. Vai väitätkö, että kamalimmat alaiset löytyvät Lemmenrohdot ja muut rakkausliemet -osastolta?’’ James järkeili.
’’En menisi vannomaan etteikö sieltäkin löytyisi kamalia alaisia’’, Sirius mutisi.
’’Kuitenkin’’, Lily sanoi poikien päälle, ’’meidän täytyy keksiä nuo viimeiset sanat, jotta tähän saadaan edes jotain järkeä.’’
’’Totta’’, Remus sanoi, ’’joten, ehdotuksia?’’ Lola käveli ympäriinsä mietteliäänä, Kelly makoili lattialla ja puhalteli höyhentä, joka oli hänen suunsa päällä, ja Chelly oli asettunut lueskelemaan lehteä.
’’Ei nyt kaikkien tarvitse yhtä aikaa ehdotuksiaan huutaa, eihän täällä kuule edes omia ajatuksiaan’’, Remus sanoi happamana. Lola tuli hänen luokseen ja suuteli häntä nopeasti.
’’Ihailtavaa tuo sinun sinnikkyytesi, mutta emme me pääse puusta pitkään kuitenkaan’’, Lola sanoi ja halasi Remuksen kylkeä, ’’yritetään uudestaan joskus myöhemmin.’’
’’Mutta haluan yrittää juuri nyt!’’ Remus huudahti turhautuneena. Sirius alkoi nauraa itsekseen. Muut tuijottivat häntä kulmat koholla, ja se mikä ikinä viihdyttikin Siriusta, oli pimennossa kaikilta muilta.
’’No kun’’, Sirius hekotti, ’’jos olisi kuunnellut Kuutamon ja Lolan keskustelun silmät kiinni, olisi saanut ihan toisenlaisen käsityksen.’’
’’Jos nyt vaan lopetetaan tältä illalta’’, Kelly ehdotti haukotellen, ’’Remus, ota kopiot siitä kaikille niin voidaan itse miettiä sitä silloin kun huvittaa.’’ Remus teki työtä käskettyä ja monisti seitsemän kappaletta identtisiä pergamentinpalasia.
’’Kuka ottaa tämän alkuperäisen?’’ hän kysyi ja Sirius tarrasi siihen.
’’Löytäjä’’, Sirius perusteli ja taitteli pergamentin farkkujensa takataskuun.
’’Katsokin ettei se häviä.’’
’’Korkeintaan se voi tippua vessanpönttöön, ei sen kauheampaa’’, Sirius vastasi ja meni takaisin poikien makuusalin puolelle.
’’Kaipaan raitista ilmaa. Remus tuletko mukaan ulos?’’ Lola kysyi ja sai hymyilevän Remuksen seurakseen kävelylle. Lily kaivoi esiin muodonmuutoskirjan ja kaikki muistiinpanonsa ja alkoi lukea. Hän oli päässyt muodonmuutosten koealueessa jo lähes puoleen väliin, mutta silti hänestä tuntui, ettei hän muistanut ainoatakaan asiaa. Kokeisiin oli onneksi vielä monta kuukautta aikaa, mutta valmistautumista ei koskaan voinut aloittaa liian aikaisin. Lily linnottautui sängylleen kirjojensa ja muistiinpanojensa keskelle.
’’Lilyyy’’, James sanoi ja meni makoilemaan Lilyn viereen.
’’En halua olla ilkeä, mutta haluaisin lukea tätä muodonmuutosta nyt’’, Lily sanoi katsomatta Jamesia.
’’Vähän aikaa edes?’’ James anoi ja katsoi tyttöystäväänsä silmät kimmeltäen.
’’Tekisit sinäkin jotain hyödyllistä’’, Lily hymähti eikä vieläkään katsonut Jamesia, sillä jos hän niin olisi tehnyt, kokeisiin lukemisesta ei olisi tullut sen jälkeen mitään. Hänen itsekurinsa oli heikentynyt huomattavasti siitä lähtien, kun he olivat alkaneet seurustella. Yksikin koiranpennun katse Jamesin suunnalta sulatti Lilyn sydämen, eikä mistään muusta tullut sen jälkeen yhtään mitään. Tällä kertaa Lily aikoi pysyä tiukkana itsensä suhteen.
’’No tämä on hyödyllistä’’, James perusteli, ’’muuten saatan vaikka unohtaa kuinka pussaillaan, jos en vähintään kerran päivässä saa muistutusta siitä.’’ Lily käänsi kasvonsa Jamesiin, suukotti häntä ja pörrötti tämän hiuksia.
’’Mene kiusaamaan vaikka Siriusta, mutta antaisitko minun nyt lukea rauhassa? Vannon, että olen mukavampaa seuraa silloin kun minulla ei ole huonoa omaatuntoa siitä, etten ole lukenut tarpeeksi’’, Lily sanoi, ja James vihdoin uskoi häntä. Poika laahusti oman makuusalinsa puolelle ja veti oven kiinni perässään.
Ulkona pienessä pakkasessa ja tähtien tuikkeessa Remus ja Lola kävelivät järven rantaa pitkin käsi kädessä.
’’Remus?’’ Lola kysyi.
’’Mmh?’’
’’Mistä sinä pidät minusta eniten?’’ Remus naurahti Lolan kysymykselle. Hän ei osannut vastata siihen heti, koska piti Lolasta täytenä kokonaisuutena.
’’Tuota’’, Remus aloitti, mutta Lola keskeytti hänet.
’’Sano vain ihan rehellisesti, haluan tietää.’’
’’No yksi on ainakin sinun naurusi’’, Remus sanoi ja tunsi punan nousevan kasvoilleen. ’’Se on jotenkin niin iloinen ja kevyt, että sitä on kiva kuunnella.’’
’’Vooi’’, Lola huokaisi ja nojasi Remuksen olkaan. ’’Entä muuta?’’
’’No’’, Remus mietti. Hän tiesi tasan tarkkaan mitä haluaisi sanoa, mutta ei keksinyt kuinka muodostaa sopiva lause siitä. Hän tiesi, että yksikin väärä sana väärässä paikassa loukkaisi Lolaa todella pahasti.
’’Sano, sano’’, Lola kannusti ja odotti mitä kuulisi.
’’No, älä ota tätä millään muotoa loukkauksena, mutta pidän muodoistasi’’, Remus sanoi ja naurahti vaivautuneena perään. Nyt hän oli varma siitä, että hänen kasvonsa hohtivat kirkkaanpunaisina ja heijastuivat ympärillä olevasta lumesta.
’’Muodoistani?’’ Lola kysyi ja pysähtyi katsoen Remusta.
’’Niin, tiedäthän. Et ole kulmikas vaan sinussa on muutakin kuin pelkkää luuta ja nahkaa’’, Remus mutisi kaulahuiviinsa ja seurasi Lolan reaktioita.
’’Nyt sinä loukkaannuit’’, Remus huoahti ja katsoi anteeksipyytävästi tyttöä.
’’Tarkoitatko että olen jollain tavalla… paksu?’’
’’Ei, en todellakaan!’’ Remus huudahti hätääntyneenä, ’’tiedäthän sinä. Joillakin tytöillä törröttää luut joka puolelta, mutta sinulla ne ovat sopivasti peitossa… tai jotain. Äh, en halua yrittää selittää, koska menen kohta ihan solmuun ja sitten varmasti loukkaannut.’’
’’Olet suloinen’’, Lola sanoi ja kuulosti siltä kuin olisi puhunut pörröiselle kissanpennulle. Remus huokaisi mielessään helpotuksesta ja halasi häntä.
’’Sinun ei pidä kysellä noin vaikeita kysymyksiä’’, Remus sanoi ja rutisti tyttöä itseään vasten.
’’Sinua on kiva kiusata’’, Lola sanoi ja suuteli poikaa onnellisena.
’’Jatketaanko matkaa, täällä alkaa tulla jo vähän kylmä’’, Remus mutisi Lolan suuta vasten.
’’Okei.’’
Peter löntysti pitkin koulun viileitä käytäviä yrittäen saada päähänsä jotain tolkkua. Pergamenttia pohdittuaan hänen ajatuksensa olivat menneet kerrassaan sekaisin. Pergamentti oli toki erittäin mielenkiintoinen, mutta silti Peter ei saanut vakuutettua itseään siitä, että kyseessä olisi jotain merkityksellistä. Jotenkin tuntui typerältä ajatella, että oikeasti oli olemassa epämääräisiä arvoituksia, jotka johtivat jonnekin tiettyyn paikkaan. Sellainen oli mahdollista vain saduissa ja mielikuvituksessa. Silti hän hypisteli taskussaan olevaa kopiota kyseisestä mahdottomuudesta. Peter naurahti ajatukselle ja kaivoi paperinpalan taskustaan. Hän silmäili sitä hämärässä käytävässä epäluuloisena. Ei mitään niin lapsellista vain voinut olla olemassa. Se oli vastoin kaikkea järkeä ja ymmärrystä.
’’Merkityksetöntä’’, hän mutisi ääneen ja tuhahti. Peter survoi pergamentin takaisin taskuun ja kutitti edessään olevaa päärynää vatsasta. Päärynä kikatteli itsekseen, ja hetken päästä taulu avautui. Lauma polvenkorkuisia olentoja ryntäsi tiskien parista katsomaan, kuka heitä oli tullut tervehtimään.
’’Iltaa, herra Piskuilan’’, tontut tervehtivät. He tunnistivat Peterin, koska tämä oli käynyt keittiössä hyvin monesti muiden Kelmien kanssa hakemassa yöpalaa.
’’Hei’’, Peter tervehti takaisin ja kavahti hivenen, kun yksi tontuista tuuppi häntä hellästi alaselästä kohti takkaa ja sohvia.
’’Mitä herralle saisi olla? Leipää? Vanukasta? Vai kenties täytekakkua?’’ kysyi sama tonttu, joka oli tuuppinut Peteriä.
’’Pari teeleipää ja kuppi kirsikkateetä olisi hyvä’’, Peter sanoi ja istui sohvalle. Tonttulauma hävisi ruokakomerolle ja jätti hänet yksin ajatustensa kanssa. Tuijotellessaan tyhjyyteen hän kuuli, kuinka tontut kuiskailivat toisilleen etteivät vain häiritsisi Peteriä. Kuin lumottuna poika tuijotteli takkaan ja säpsähtikin kovaa kalahdusta, kun muutama kattila ja kauha tipahti kivilattialle. Peter kääntyi heti katsomaan mistä ääni johtui ja huomasi jähmettyneen ja kyyristelevän Annabellan pudonneiden kattiloiden vieressä.
’’Annabella?’’
’’Sinun ei pitänyt nähdä minua’’, tyttö sanoi selvästi häpeillen toivotonta kömpelyyttään. ’’Tai kuulla…’’
Peter naurahti ja heilautti sauvaansa, jolloi kattilat nousivat taas pöydälle. Annabellan sylissä oli kasa täytettyjä voileipiä. Hän oli selvästikin yrittänyt lähteä keittiöstä ilman, että Peter olisi huomannut häntä.
’’Tule istumaan kanssani’’, poika ehdotti ja viittasi vastapäätään olevaan nojatuoliin. Annabella oli kahden vaiheilla. Häntä ilmiselvästi hävetti äskeinen välikohtaus.
’’No ehkä minä voisin’’, hän lopulta myöntyi ja käveli hyvin varovaisesti Peterin luokse katsoen koko ajan käsissään olevia leipiä, etteivät ne vain tippuisi.
’’Mitä sinä täällä muuten teet?’’ Peter kysyi keskustelevalla äänellä ja otti lautaselleen yhden teeleivän tarjottimelta, jonka hän oli juuri saanut.
’’Tuli nälkä’’, Annabella virnisti ja otti yhden omista leivistään.
’’Haluaako neitikin teetä?’’ yksi tontuista kysyi ja niiasi sievästi.
’’Voisin ottaa. Jos on mangoteetä, niin sitä. Jos ei ole, mikä tahansa muu käy’’, Annabella sanoi ystävälisesti, ja iloinen tonttu lähti hakemaan teekuppia ja -kannua.
’’Mitä meinasit tehdä ystävänpäivänä?’’ Annabella kysyi teetään juovalta Peteriltä. Peter kohotti katseensa kupistaan tyttöön ja mietti hetken.
’’En tiedä vielä, en ole edes miettinyt koko päivää’’, hän sitten sanoi olkiaan kohauttaen. ’’Entä sinä?’’
’’Menen Tylyahoon muutaman kaverin kanssa’’, Annabella naurahti ja haukkasi jokseenkin ison palan teeleivästään.
’’Minäkin voisin mennä sinne. Ehkä törmäämme siellä sitten’’, Peter sanoi ja ihmetteli itseään. Hän ei ollut oikeastaan koskaan puhunut kellekään tytölle sillä tavalla, kuin juuri sillä hetkellä puhui. Ensinnäkään hän ei änkyttänyt yhtään ja toisekseen hän oli epävirallisesti sopinut treffit Annabellan kanssa. Sitä hän ei ollut tehnyt aiemmin kenenkään kanssa.
’’Se olisi kivaa’’, Annabella sanoi hymyillen teensä yli. Etäisesti perhosia muistuttava aalto pyyhkäisi kevyesti Peterin vatsanpohjan yli.
James makasi apaattisena sängyllään ja kuunteli Siruksen murahteluja. Sirius selasi Jamesinkin yllätykseksi taikajuomien kirjaa edestakasin jotenkin hermostuneen oloisena.
’’Aioitko sinä milloinkaan kertoa minulle, mikä sinua vaivaa?’’ James kysyi hetken päästä, siellä tiesi, ettei Sirius selaillut koulukirjoja ellei joku asia vaivannut hänen mieltään. Sirius läimäisi kirjan kiinni, sysäsi sen kauemmas itsestään ja kävi makaamaan lattialle.
’’No kun’’, hän aloitti ja puuskahti pari kertaa.
’’Anna tulla vain’’, James rohkaisi ja kierähti toisinpäin, jotta näkisi ystävänsä.
’’No äsken kun annoin Chellylle hänen joululahjansa, me kävimme pienen keskustelun…’’
’’Ah, jotenkin arvasin, että Chelly liittyi asiaan tavalla tai toisella’’, James sanoi ja kurtisti kulmiaan. ’’Eronne taitaa todella vaivata sinua?’’ Sirius katsoi Jamesia ihan tosi –ilmeellä ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
’’En koskaan kuvitellut, että nainen saisi pääni näin sekaisin’’, Sirius sanoi ahdistuneella äänellä.
’’Uskotko, että olen aina tiennyt, että sinusta löytyy tuollainen puoli’’, James sanoi virnistäen ja sai Siriukselta ruman käsimerkin.
’’Juttelin Chellyn kanssa luottamuksesta’’, Sirius sanoi, ’’hän sanoi, että ei vielä pitkään aikaan pysty luottamaan minuun.’’
’’Itse asiassa en ihmettele tuota ollenkaan’’, James vastasi.
’’On se niin kiva kun pidät puoliani’’, Sirius sanoi sarkastisesti ja hieroi silmiään.
’’Anteeksi nyt, mutta teit oikeasti aika paskamaisen tempun kun vehtasit Saran kanssa’’, James tuhahti. He olivat hiljaa ennen kuin Sirius parkaisi turhautuneena ja ponkaisi lattialta ylös.
’’Mitä helkkaria minun pitää tehdä, että saisin Chellyn takaisin! Olen pyytänyt anteeksi, kadun tekoani erittäin paljon ja RIUDUN ikävään eikä neiti Smith edes harkitse, että luottaisi minuun taas!’’
’’Kuule, itse tuossa tilanteessa antaisin tomun laskeutua’’, James sanoi rauhoittelevalla äänellä, ’’sinun on turha yrittää painostaa Chellyä luottamaan sinuun taas. Siitä ei seuraa mitään muuta kuin lisää harmia ja mahdollisuus siihen, ettei hän enää ikinä halua olla mitään muuta kanssasi. Joten pidä matalaa profiilia.’’
’’Niin kai sitten pitäisi… mutta en kestä olla erossa hänestä’’, Sirius parahti epätoivoisena.
’’Anteeksi, mutta nyt on ihan pakko sanoa. Mikä ihme sinuun on tullut? Et ole enää sama Anturajalka kuin muutama kuukausi takaperin’’, James sanoi oikeasti ihmetellen.
’’Sen kun tietäisin itsekin. Minusta on tullut ihan pehmo’’, Sirius sanoi olkiaan kohauttaen.
’’Et sinä pehmo ole. Olet vain samanlainen kuin minä’’, James tuumasi ja Sirius kohotti kulmaansa epäuskoisena.
’’Ja sinähän et tunnetusti todellakaan ole pehmo’’, hän sanoi ja James naurahti. Sirius vilkaisi kelloa ja ponkaisi seisomaan.
’’Jaha, se olisi sitten iltapalan aika’’, hän tuumasi ja lampsi portaisiin jättäen typertyneen Jamesin taakseen. James ei tajunnut kuinka Sirius pystyi ajattelemaan ruokaa äskeisen keskustelun jälkeen.
Ystävänpäivän aamuna Kelly oli hereillä hyvin varhain. Hän oli koko yön hätkähdellyt hereille katsomaan kelloa siinä toivossa, että olisi jo ihan hyvä aika herätä. Hän oli herännyt ensimmäisen kerran kolmelta ja melkein jo noussut ylös valmistautumaan, mutta päättänyt sitten, että olisi ehkä vielä turhan aikaista. Jälleen herättyään puoli kuudelta hän oli päättänyt luovuttaa ja nyt hän siis pesi hampaitaan jännityksen velloessa vatsanpohjassa. Hän oli vaihtanut vielä yhden kirjeen Jonathanin kanssa edellisenä iltana. He olivat sopineet tarkan tapaamisajan ja –paikan pääkadun varrelle. Kelly huuhteli hammasharjansa ja laittoi sen hammasmukiinsa. Kun hän oli laittamassa mukia takaisin peilikaappiin, se lipesi hänen kädestään ja kolisi lattialle. Hetken päästä Lola rymisteli vessan ovelle hiusharja kädessään valmiina lyömään.
’’Minulla on hiusharja enkä pelkää käyttää sitä!’’ hän kiljaisi hiukset sekavana sotkuna pitkin kasvoja.
’’Lola!’’ Kelly huudahti, ja Lola laski kätensä alas.
’’Ai, sinä se vain olit’’, hän sanoi ja hoipersi silmät ristissä takaisin makusalin puolelle. ’’Miksi ihmeessä olet hereillä näin aikaisin?’’ hän kysyi kömpiessään takaisin peiton alle.
’’Heräsin, enkä saanut enää unta’’, Kelly valehteli sujuvasti ja meni istumaan Lolan sängyn vierelle lattialle.
’’Mmh’’, Lola vastasi silmät kiinni.
’’Lola’’, Kelly sanoi ja tuijotti ystäväänsä.
’’Mmh.’’
’’Mitä olet mieltä, kannattaisiko minun alkaa jo meikata?’’ Kelly kysyi ja tapitti puolinukuksissa olevaa ystäväänsä.
’’Kuule, ihan sama mitä teet mutta jätä minut rauhaan, jooko? Haluaisin mielelläni nukkua etten, näytä päivällä elävältä kuolleelta.’’
’’Okei, sori’’, Kelly kuiskasi ja nousi ylös. Hän hipsi omalle sängylleen ja istui sen reunalle. Hän heilutteli jalkojaan ja puri huultaan miettiessään mitä voisi tehdä. Paikallaan hän ei halunnut istua, koska silloin hän vain alkaisi ajatella sitä, kuinka hän kuitenkin onnistuisi sotkemaan asiat Jonathanin kanssa. Hän oli nähnyt sen verran paljon Jamesin kohellusta, että oli ottanut opikseen ainakin sen, ettei pitänyt mennä lähentelemään liian aikaisin. Kuitenki oli paljon muita asioita, jotka saattaisivat mennä päin mäntyä. Kelly hypähti seisaalleen, laittoi aamutossut jalkaansa ja päätti lähteä katsomaan josko aamupala olisi jo katettu. Olihan kello jo peräti kuusi. Avattuaan oven hän ei ehtinyt askelta pidemmälle, kun kuuli takaansa Lilyn äänen.
’’Kelly, miksi ihmeessä sinä olet hereillä jo kuudelta?’’ tämä kysyi ja hieroi otsaansa.
’’En saanut enää nukuttua’’, Kelly sanoi.
’’Okei… mihin olet menossa?’’ Lily kysyi ja veti aamutakkiaan ympärilleen.
’’Aamupalalle’’, Kelly vastasi ja oli jo lähdössä, kunnes Lily pyysi odottamaan, sillä halusi tulla mukaan.
Suuri sali oli tyhjä. Edes aaveet eivät norkoilleet siellä kuten tavallisesti.
’’Eikö tämä ole vähän liian aikaista aamiaiselle?’’ Lily kysyi kuiskaten. Hän ei itsekään tiennyt syytä miksi kuiskasi. Ehkä hän pelkäsi herättävänsä jonkun, jos puhuisi ääneen.
’’Taitaa olla’’, Kelly sanoi katsoen tyhjiä pöytiä. He kääntyivät ovelta ja suuntasivat kohti tyttöjen vessaa.
’’Kelly kuule’’, Lily sanoi pestessään käsiään kuumalla vedellä. Hän katsoi ystäväänsä peilin kautta ja virnisti. ’’Haluaisitko kertoa minulle todellisen syyn, miksi olet hereillä?’’ Kelly vältteli Lilyn katsetta hetken, mutta ei pystynyt enää pitämään pintaansa.
’’Okei’’, Kelly sanoi ja ripusti pyyhkeen takaisin naulakkoon. Pyyhe kuivui itsestään samalla kun Kelly keräsi rohkeutta. ’’Et sitten sano tästä muille.’’
’’En, en’’, Lily vakuutti ja odotti jo innoissaan, mitä Kellyllä oli sanottavanaan.
’’No tuota… muistatko silloin uutena vuotena Jamesin luona sen yhden pojan, jonka kanssa vietin iltaa?’’ Kelly aloitti ja väänteli käsiään. Hymy kohosi väistämättä hänen kasvoilleen.
’’Hatarasti, juu’’, Lily sanoi miettiessään, kenen kanssa hän oli nähnyt Kellyn.
’’No, olen nyt kirjoitellut hänen kanssaan kirjeitä siitä lähtien –’’
’’Hah! Minä tiesin että sinulla on joku!’’ Lily huudahti voitonriemuisena. ’’Olemme Lolan ja Chellyn kanssa miettineet päämme puhki, kenen kanssa sinä mahdollisesti kirjoittelet niin paljon! Nyt se sitten selvisi! No, mitenkäs teillä sitten sujuu?’’
’’En oikein tiedä’’, Kelly sanoi, mutta hymyili leveämmin kuin koskaan. Tuntui hyvältä vihdoin kertoa jollekin. ’’Sovimme tapaavamme tänään Tylyahossa. Hän tulee Lontoosta tapaamaan minua!’’
’’Oi’’, Lily huokaisi, ’’kuka hän sitten on?’’
’’Hän on Jonathan. Hän oli täällä vuosi sitten. Puuskupuhissa.’’
Lily näytti mietteliäältä miettiessään muistiko hän ketään sen nimistä.
’’Hei! Eikös hän ole se yksi aika pitkä tyyppi, vaaleat hiukset?’’ Lily sanoi muistettuaan etäisesti erään Jonathanin.
’’Joo! Juuri hän!’’
’’No voi herranpieksut, olet siis napannut itsellesi varsin komean yksilön’’, Lily sanoi vinkaten silmäänsä.
’’Ja minä todella toivon, ettei James saa koskaan tietää sinun sanoneen noin’’, Kelly naurahti. ’’En tosin tiedä mihin tämä juttu on menossa. Olemme vain kirjoitelleet kirjeitä. Eivätkä ne mitenkään romanttisia ole olleet. Tämä päivä kertoo aika paljon.’’
’’No, sitten sinun täytyy olla parhaimmillasi’’, Lily sanoi hymyillen ja he lähtivät pois vessasta. ’’Sinun täytyy muistuttaa häntä siitä, kuinka ihana ja kaunis olet.’’ Kelly hihitti.
’’Lily’’, hän sanoi ja katsoi ystäväänsä.
’’Niin?’’
’’Minua pelottaa’’, hän sanoi ja pysähtyi niille sijoilleen.
’’Miksi ihmeessä?’’
’’Entä jos olen vain kuvitellut kaiken? Entä jos hän haluaakin olla vain ystävä minun kanssani ja olen käsittänyt kaiken ihan väärin?’’
’’No kerro minulle hänen kirjeidensä sisällöstä?’’
’’No tuota… hän sanoo, että hänellä on ikävä minua ja ei malta odottaa että näkee minut taas. Sitten hän on lähetellyt minulle kirjoittamiaan runoja. Tosin itse olen niitä pyytänyt, mutta silti. Ja aina kirjeen loppuun hän kirjoittaa jotain ihanaa, kuten ’nähtäisiinpä pian’ tai ’on ikävä’.’’
’’Voi, tuo kuulostaa juuri niin ihanalta, miltä se varmasti tuntuukin. Ja noista kaikista päätellen hänellä on varmasti lämpimiä tunteita sinua kohtaan’’, Lily sanoi ja halasi Kellyä.
’’Toivon todella niin’’, Kelly sanoi ja halasi takaisin. He erosivat halauksesta ja lähtivät hiljakseen kohti suurta salia. ’’Onko sinulla ja Jamesilla muuten jotain suunnitelmia?’’
’’Ajattelimme jäädä koululle’’, Lily sanoi, ’’minua ei yhtään huvita mennä Tylyahoon tuossa pakkasessa. Ja muutenkin se kaikki vaaleanpunaisuus ällöttää minua.’’
’’Okei.’’
Viiden tunnin päästä Kelly värjötteli Tylyahon pääkadun varrella. Pakkanen oli noussut yllättäen yön aikana, ja nyt joka paikka kiilteli kuurassa ja huurteessa. Kauppojen ikkunoihin oli jäätynyt pakkaskukkia, joiden läpi sydämet ja konfetit näkyivät epäselvästii. Kelly oli sopinut tapaavansa Jonathanin postikeskuksen kohdalla kahdeltatoista, mutta poikaa ei näkynyt vielä missään. Kellyn ohi kulki paljon tuttuja, ja kaikki katsoivat häntä hivenen säälivästi. Kelly tuhahti ajatuksissaan kaikille katseille, koska hän tulisi vielä näyttämään heille kaikille, ettei hän aikonut viettää ystävänpäivää seisomalla syväjäässä postin edessä. Hän katseli katua päästä päähän ja yritti etsiä Jonathania katseellaan. Vihdoin hän tunnisti vaalean hiuspehkon ja punaisen kaulahuivin väkijoukon keskeltä. Jonathan kiiruhti Kellyä kohti henki höyryten.
’’Anteeksi kamalasti että olen myöhässä’’, Jonathan puuskutti ja halasi pikaisesti Kellyä. ’’Hyvää ystävänpäivää.’’
’’Samoin. Ei se mitään, en minä tässä vielä kovin pitkään ole seisonut’’, Kelly vastasi hymyillen. Hänen vatsassaan myllersi ja sydän hakkasi.
’’Noh, minne mennään? Onko sinulla nälkä? Voitaisiin käydä syömässä lounasta ja samalla lämmitellä’’, Jonathan ehdotti.
’’Joo, mennään vain. Tiedätkö sinä täällä mitään kivaa paikkaa? Itse en ole paljoa jaksanut kierrellä muuta kuin pääkatua, joten en tiedä jos täällä on jossain syrjässä joku kiva paikka’’, Kelly vastasi ja lähti seuraamaan Jonathania, joka lähti johdattamaan häntä jonnekin.
’’Joo, tuossa vähän matkan päässä on edullinen ravintola, mennään vaikka sinne.’’
Lily istuskeli oleskeluhuoneessa lukemassa kirjaa. Hän oli päättänyt pyhittää koko päivän rentoutumiselle eikä edes uhraisi ajatusta S.U.P.E.R. –kokeille. Ykkös -ja kakkosluokkaisia parveili siellä täällä pienissä ryhmissä. He näyttivät niin pieniltä ja eksyneiltä, kun kaikki vanhemmat oppilaat olivat Tylyahossa.
’’Mitäs rakaskullannuppuni lueskelee?’’ James kysyi ja istahti Lilyn viereen odottava ilme kasvoillaan.
’’Kirjaa, joka saisi sinut oksentamaan’’, Lily vastasi hymyillen ja räpsytellen ripsiään. ’’Tai oikeastaan en olisikaan niin varma. Sen verran siirappinen sinä itsekin olet, että saattaisit vain innostua tästä.’’
’’Tehdäänkö jotain?’’ James kysyi sivuuttaen tytön huomautuksen. ’’Mennään vaikka ulos tai jotain.’’
’’En millään jaksaisi’’, Lily huokaisi ja sulki kirjan, ’’olisi niin kiva vain istua paikallaan ja olla.’’
’’Ei sitten’’, James sanoi ja nousi ylös, ’’käyn etsimässä Anturajalan ja keksin jotain kehittävää tekemistä hänen kanssaan.’’
’’Hei, et kai sinä nyt pahoittanut mieltäsi?’’ Lily kysyi ja kääntyi sohvalla nähdäkseen Jamesin selän.
’’En sitten ollenkaan’’, James sanoi ja heilautti kättään. Pojan äänensävy oli aika neutraali, joten Lily ei voinut päätellä oliko hän pahoittanut mielensä vai muuten vaan hyväksynyt sen tosiasian, ettei Lily juuri sillä hetkellä jaksanut tehdä mitään. Tyttö kohautti harteitaan ja uppoutui takaisin kirjaan.
Chelly istui vaaleanpunaiseksi värjätyllä penkillä kolmannen kerroksen käytävällä tuijotellen ikkunasta ulos. Kuuraiset puut kimmelsivät pakkasessa. Tytön hengitys huurtui ikkunaan muodostaen väreileviä läiskiä. Chelly huokaisi syvään ja sulki silmänsä.
’’Moi’’, Sirius sanoi ja istui hänen viereensä.
’’Mitä sinä täällä teet, eikö sinun pitäisi olla Tylyahossa viihdyttämässä naisia?’’ Chelly hymähti eikä katsonut poikaa. Siriuskin naurahti ja katseli hänkin ulos ikkunasta.
’’En mennyt.’’
’’No, montako kutsua edes sait?’’
’’Varmaan kymmenen. Paljon huonommin kuin koskaan aiemmin.’'
’’Oho, mistäs moinen?’’ Chelly kysyi ihmetellen.
’’Äh, tytöt eivät ole enää niin kiinnostuneita minusta. Sanovat, että minusta on tullut tylsä ja liian rauhallinen’’, Sirius sanoi, mutta ei kuulostanut lainkaan surulliselta tai muutenkaan apealta. Hän kuulosti pikemminkin iloiselta ja helpottuneelta.
’’Miksi ihmeessä? Et sinä minusta ole tylsä tai rauhallinen’’, Chelly sanoi ja katsoi nyt Siriusta.
’’No, voi johtua tosiaan siitä, että en ajattele enää oikeastaan muita kuin sinua’’, poika sanoi ääni vaimentuen loppua kohti.
’’Sirius’’, Chelly aloitti, ’’mitä minä olen sanonut sinulle noista vihjailuista?’’ Hän ei todellakaan jaksanut sitä, että Sirius jaksoi koko ajan muistuttaa palavasta rakkaudestaan häntä kohtaan. Chelly tiesi sen varsin hyvin, eikä hänen mielipiteensä ollut vieläkään muuttunut. Sirius saisi luvan yrittää sisäistää tämä ennen kuin tyttö lopullisesti menettäisi hermonsa.
’’Anteeksi’’, Sirius sanoi ja nousi ylös. ’’Tuletko kanssani kirjastoon?’’ Chelly kääntyi katsomaan poikaa kulma koholla.
’’En muuten ikinä olettanut kuulevani tuota lausetta sinun suustasi’’, hän sanoi hymyillen vinosti.
’’No, nytpä kuulit. Tuletko?’’
’’Mitä sinä siellä?’’
’’Ajattelin yrittää selvittää sitä arvoitusta ja katsella vähän ympärilleni’’, Sirius sanoi ja kohautti olkiaan.
’’Voisin tulla’’, Chelly sanoi. Poika ojensi kätensä ja veti tytön ylös penkiltä. He lähtivät yhdessä kohti autiota kirjastoa.
’’No, onko sinulla ideaa siitä, mitä tämä koko roska voisi tarkoittaa?’’ Sirius kysyi rikkoen vaivautuneen hiljaisuuden.
’’Ei sen enempää kuin sinullakaan’’, Chelly sanoi.
’’Ei kannata sanoa noin’’, Sirius sanoi ja virnisti.
’’Miten niin?’’
’’No, voihan olla, että olen jo ratkaissut koko arvoituksen’’, hän sanoi viekkaasti ja Chelly hymähti.
’’Ja sinun aivoillasiko? Älä naurata.’’ He saapuivat kirjastoon, jossa ei tosiaan näkynyt ristin sielua. Ainoastaan matami Prilli selaili vihkosta, johon merkattiin lainatut ja palautetut kirjat. Hän loi pistävän katseen kaksikkoon ilmeisesti sen takia, ettei kumpaakaan ollut oikeastaan koskaan aiemmin näkynyt kirjaston alueella. Herätti siis epäilyksiä, kun Sirius ja Chelly marssivat suoraan salaisten kirjojen osastolle.
’’Okei, lue jälleen se loru’’, Sirius sanoi ja antoi pergamentin Chellylle.
’’Kun avaat ka...ot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
vastausta
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
salaisuutta
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........
vastauksen arvoitukseen’’, Chelly luki kyllästyneenä. Hän muisti sepityksen jo lähes ulkoa, niin monesti hän oli sen jo lukenut.
’’Okei, ei ole yhtään selvempi kuin kuusi kertaa sitten’’, Sirius sanoi ja istui pöydän ääreen mietteliäänä.
’’Eipä niin’’, Chelly huokaisi, ’’voitaisiin toki yrittää ratkaista puuttuvia sanoja?’’
’’Niin kai’’, Sirius sanoi ja veti pöydällä lojuneen sulkakynän ja mustepullon lähelleen. ’’Mitä pystyy avaamaan? Tuosta näyttäisi puuttuvan kolme kirjainta, ainakin mitä voi päätellä noista mustetäplistä.’’
’’Meinaatko tuota ensimmäistä sotkeutunutta sanaa vai?’’ Chelly kysyi ja nojautui katsomaan pergamenttia. Hän tajusi, että oli nojautunut Siriuksen olan yli ja veti itsensä nopeasti pois. Hän oli tuntenut, kuinka poika oli hätkähtänyt hänen läheisyyttään. Sirius yskäisi ja nyökkäsi.
’’No, kirjoja pystyy avaamaan… samoin kortteja, kirjeitä, ovia, luukkuja, ikkunoita, koteloita ja vaikka mitä muuta!’’
’’Oletkohan sinä nyt kovin järkevä?’’ Sirius kysyi ja kohotti kulmaansa, ’’sana alkaa ka ja loppuu ot ja välistä puuttuu kolme kirjainta. Se ei siis mitenkään voi olla ikkuna, ovi, luukku tai kirje. Eikä myöskään appelsiini, banaani tai maitopurkki.’’ Chelly naurahti ja istui Siriusta vastapäätä.
’’No mitä sinä sitten ehdotat, kokeilemme kaikkia kirjaimia eri järjestyksessä siihen, että saamme sanan selville, niinkö?’’
’’No ei, siihen menee tuhottomasti aikaa’’, Sirius sanoi ja katseli ympärilleen. ’’Lilyn mukaan arvoitus johtaa kirjastoon. Mitä kirjastossa on? Kirjoja. Mitä kirjastossa voi avata?’’ He olivat hiljaa ja miettivät. Chelly ei tosin ajatellut, mikä sana voisi sopia arvoitukseen. Hänen ajatuksensa seikkailivat Siriuksen rypistyneissä kulmissa ja tummissa hiuksissa. Hän huomasi, että poika ei ollut muistanut ajaa partaansa sinä aamuna, sillä terävä sänki peitti leukaa. Harmaat silmät näkyivät tummien kulmien alta aavistuksen, kun hän luki edessään olevaa pergamenttia ja piirteli levottomana ympyröitä pergamentin reunaan. Chelly niin halusi olla Siriuksen lähellä ja halata tätä, mutta järki sanoi, ettei vielä kannattanut. Hänen täytyisi olla ensin varma, että voisi luottaa poikaan jälleen. Sirius kohotti katseensa pöydästä ja tuijotti Chellyä suoraan silmiin. Chelly huomasi, että Siriuksen huulet liikkuivat, mutta hän ei kuullut puhetta.
’’Chelly?’’ Sirius kysyi huolta äänessään, ’’oletko kunnossa?’’
’’Äh, joo’’, Chelly sanoi ja ravisti päätään selkeyttääkseen ajatuksensa.
’’Keksin tuohon sopivan sanan’’, Sirius sanoi ja näytti pergamenttia. ’’Kansiot.’’ Chelly tuijotti mitään näkemättä pergamenttia ja ravisti sitten uudestaan päätään.
’’Aa, joo. Hyvä.’’
’’Taidat olla ajatuksissasi, vai?’’
’’Lievästi.’’
’’Mitä ajattelet’’, Sirius uteli ja hymyili vinosti. Chelly ei vastannut mutta Sirius taisi silti tietää, mitä tai oikeastaan ketä hän ajatteli.
’’Niin minkä sanan sinä keksit?’’ tyttö kysyi harhauttaakseen Siriusta.
’’Kansiot’’, Sirius sanoi ja tutkaili tyttöä. ’’Chelly hei, et ole reilu itsellesi.’’
’’Mitä sinä tulet minulle reiluudesta saarnaamaan?’’ Chelly sanoi pistävämmin kuin oli aikonut.
’’Anteeksi, mutta ilmaisen vain mielipiteeni, että itsepetos ei oikeasti kannata’’, Sirius tuhahti ja tuijotti taas pöydällä olevaa pergamenttia.
’’Sirius, lopeta tuo painostaminen! Arvaa onko ahdistavaa ajatella koko ajan kuinka sinä ajattelet, että me palataan yhteen! Ajattele tätä välillä minunkin kannaltani!’’ Chelly huusi ja kolisteli pois kirjastosta.
’’Kirjastossa ei metelöidä!’’ Prilli kimitti pöytänsä äärestä.
Kelly sorkki suklaavanukastaan ja katseli Jonathania, kun tämä kertoi jotain hauskaa tarinaa. Tyttö ei tiennyt mistä poika puhui, koska ei ollut keskittynyt kuuntelemiseen vaan seuraamaan Jonathanin suun ja silmien liikkeitä. He olivat juuri lopettaneet ruokailun ja nauttivat nyt jälkiruoistaan.
’’Kelly?’’ Jonathan kysyi hivenen vaivautuneena. Kelly havahtui ja hymyili.
’’Anteeksi.’’
’’Taisit vaipua haavemaailmaan?’’ Jonathan hymähti ja maistoi vanukastaan. ’’Tämä on hyvää.’’
’’Jep’’, Kelly vastasi ja painoi päänsä punastuneena. Hän hymyili vanukkaalleen posket kuumottaen.
’’No mistäs haaveilit?’’
’’En mielelläni kertoisi’’, Kelly vastasi hymähtäen ja katsoi Jonathania. Hänen poskensa olivat varmasti yhä kirkkaanpunaiset, mutta Kellyä se ei haitannut. Hän toivoi, että Jonathan ehkä pystyisi päättelemään hänen ajatuksensa.
’’Haluaisin mielelläni kuulla sen’’, Jonathan sanoi mutisten.
’’Arvaa’’, Kelly sanoi ja nojautui tuolissaan taakse.
’’En millään haluaisi loitsia lukitilista sinuun’’, Jonathan naurahti ja kosketti pöydällä olevaa taikasauvaansa.
’’Noh, sitten joudut käyttämään omia aivojasi’’, Kelly sanoi hymyillen ovelasti. Jonathan nauroi tytön ilmeelle ja heitti tätä koristekirsikalla.
’’Hei!’’ Kelly sanoi ja kaivoi kirsikan pois paitansa sisältä. Jonathan punastui ja vetäytyi tuolissaan taaemmas.
’’Sori.’’
’’Ei se mitään. Se tuntui vain kylmältä.’’ Jonathan hymyili ja tuijotti taas vanukastaan.
Chelly tuli muotokuva-aukosta oleskeluhuoneeseen ja meni istumaan Lilyn lähelle kädet puuskassa. Hän mutisi itsekseen ja tuhahteli ajatuksilleen.
’’No, mikä on?’’ Lily kysyi kohottamatta katsettaan kirjasta.
’’No Sirius on’’, Chelly tuhahti.
’’Anna tulla’’, Lily sanoi kohottamatta vieläkään katsettaan.
’’No se ääliö yrittää koko ajan painostaa minua, että palaisimme yhteen. Kuinka paksukallo täytyy olla, että tajuaa etten vielä halua palata hänen kanssaan yhteen!’’
’’Se on Sirius, mitä muuta häneltä voisi odottaa?’’
’’Silti! Raivostuttava ihminen’’, Chelly puuskahti ja kaatui makaamaan sohvalle. ’’Jos hän jättäisi minut hetkeksikin rauhaan niin voisin sulatella asioita rauhassa. Mutta ei, herra vihjailee jatkuvasti.’’
’’Sano hänelle suoraan mitä ajattelet’’, Lily sanoi ja laski vihdoin kirjansa.
’’Olen sanonut varmaan kymmenen kertaa’’, Chelly sanoi epätoivoisena ja nojasi kyynärpäähänsä.
’’No entä jos minä juttelisin hänen kanssaan?’’
’’Viitsisitkö? Sirius ei taida enää haluta kuunnella minua…’’
’’Joo. Seuraavan kerran kun näen hänet, puhun hänelle.’’
’’Kiitos, Lily. Toivottavasti hän kuuntelee sinua. En jaksa tätä kohta enää. Julistaudun vielä nunnaksi tai jotain’’, Chelly hymähti ja laskeutui makaamaan selälleen.
’’Älä nyt sentään.’’
Sirius naputti sulkakynällä pöytää ja tuijotti pergamenttia. Arvoitus ei vieläkään ollut järkeenkäypä, vaikka vain kolme sanaa puuttui. Ne kolme sanaa olivat ilmeisesti sitten ne ratkaisevat, joiden avulla lorussa olisi jotain järkeä.
’’Perhana’’, Sirius tuhahti ja heitti sulkakynän pöydälle. Matami Prillin konkkanokka pilkisti hyllyn takaa, ja Sirius katsoi tätä kulma koholla. ’’No en tehnyt mitään väärää.’’
’’Tavaroita ei pitäisi heitellä’’, Prilli sanoi narisevalla äänellä.
’’No eipä paljoa vahinkoa syntynyt’’, Sirius murisi ja tuijotti jälleen pergamenttia. Prilli hivuttautui hyllyn takaa lähelle Siriusta.
’’Mitä sinä oikein tuhiset ja puhiset ja tuijottelet sitä pergamenttia?’’ Prilli kysyi muka ei-kiinnostuneena. Sirius kuitenkin kuuli hänen äänestään, että vanha kirjastonhoitaja olisi kuollakseen halunnut tietää mitä hän yritti ratkaista.
’’Erästä arvoitusta’’, Sirius sanoi, koska tajusi mahdollisuuden, joka hänelle oli tarjoutunut. Prilli oli viettänyt kirjastossa aikaa niin monta vuotta elämästään, että hän tiesi ja tunsi kirjaston läpikotaisin viimeistä pölyhippua myöten.
’’Saanko vilkaista?’’ Prilli hengähti ja hänen silmänsä laajenivat mielenkiinnosta. Sirius ojensi pergamentin matamille, joka piti sitä kädessään kuin arvokkainta tavaraa maan päällä.
’’Päättelimme, että se johdattaa kirjastoon. Täällä sitten pitäisi ilmeisesti mennä jonnekin. Ajattelimme, että tuo toinen rivi viittaa salaisten kirjojen osastolle’’, Sirius sanoi ja hieroi silmiään.
’’Hyvin päätelty, hyvin päätelty’’, kirjastonhoitaja mutisi ja tutki lappua tarkoin. Sirius ei halunnut häritä hänen keskittymistään, joten pysyi hiljaa.
’’En ole koskaan aiemmin nähnyt tällaista’’, Prilli sanoi ja katsoi Siriukseen silmät säihkyen, ’’kerrassaan ainutlaatuista. Mistä löysit tämän?’’
’’Pihalta’’, Sirius sanoi mainitsematta jälki-istuntoa ja kiellettyä metsää. Nainen ei vastannut mitään.
’’Kun avaat kansiot salaiset,
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et vastausta löydä tähän.
Sun tajuttava on katsoa – minne, minne sinun on tajuttava katsoa?’’ Prilli mutisi ja käveli pientä ympyrää. Sirius painoi käsiään silmiinsä niin lujaa että hän näki pieniä tähtiä. Hän kelasi juuri kuulemaansa mielessään kunnes se iski häneen yhtäkkiä.
’’Alemmas. Sun tajuttava on katsoa alemmas’’, Sirius sanoi ja Prilli tuijotti häntä tyrmistyneenä. Siriuksen mielestä naisen reaktio oli hiukkasen liian dramaattinen. Kirjastonhoitaja katsoi pergamenttia ja hänen silmänsä kimmelsivät vieläkin voimakkaammin, jos se enää oli mahdollista.
’’Mahtavaa!’’ Prilli huudahti iloisena, mutta hillitsi itsensä heti. Siriuksesta tuntui, kuin kirjastonhoitaja ei olisi halunnut näyttää mitään tunteita ja halusi olla hillitty kokonaisuus aamusta iltaan. Matami yskäisi ja ojensi pergamentin takaisin Siriukselle.
’’Älähän sitten tuhoa paikkoja’’, hän sanoi ja palasi jäykin askelin oman työpöytänsä ääreen tarkkailemaan, ettei kukaan pahoinpidellyt tai muuten kaltoinkohdellut kirjoja. Sirius katsoi hämmentyneenä Prillin perään, mutta ravisti sitten päätään jokseenkin koiramaisesti ja kirjoitti juuri ratkaistun sanan ylös. Hän päätti, että tarvitsisi apua, joten kaivoi taskustaan pienen käsipeilin ja puhui sille.
’’Sarvihaara’’, hän sanoi ja tuijotti peiliin. Hetken päästä Jamesin pörröinen pää ilmestyi siihen.
’’No mitä nyt?’’
’’Tule kirjastoon’’, Sirius sanoi ja näki selvästi kuinka Jamesin silmät rävähtivät auki.
’’Hitto, olen etsinyt sinua vaikka mistä! Pihalta ja Suuresta salista ja keittöstä ja Hagridin mökistä ja luutakaapeista ja vaikka mistä, ja äijä on painunut kirjastoon! Oletko varma ettet ole lyönyt päätäsi tai jotain?!’’
’’Yritän ratkaista tätä arvoitusta ja minusta tuntuu, että kohta se on ratkaistu. Tule nyt vaan tänne niin ratkaistaan tämä loppuun.’’
’’No selvä. Ei saa säikytellä vanhaa sydäntä tuolla tavalla. Kirjastoon, hemmetti’’, James mutisi ja hävisi peilistä.
-
Mahtava luku taas kerran!! Ehkä liikaa vatvottiin sitä paperii, mun makuun, mutta muuten!
Varsinkin Sirius oli ihana sen lahjan kaa!
Ja toi loppu oli hyvä:DDD
No sekava kommentti, ei tuu rakentavaa.. ;D
Mut mahtava luku:D
-
ihanaa uus luku!!!!
Sirius oli hauska :D
kiitellen uudesta luvusta
Kelmitär
-
Tää oli loistava!
Sirius sais kyl ryhdistäytyä ja etsiä ittensä. Ne on kyl Chellyn kanssa söpö pari, mutta toi matelu ei oikein tunnu sopivalta sen rooliin. Hauska lisä toi peili juttu tossa, en muistanutkaan sitä :)
Toi kansiot, oli eka sana minkä ite keksin tosta arvotuksesta, nyt en oo enään yhtään niitä edellä :D höh. :D
Toivottavasti ei ihan puolta vuotta mee tällä kertaa jatkon saamiseen?
-
Tulin finiin ja katsoin: ahaa, MIHYLissä on tapahtunut jotain? Mitäköhän? JA BAM. Uusi luku jysäytti oikean suoran leukaperiini ja suuni loksahti auki.
Tätä on kyselty jo aika helvetin kauan jonkin aikaa, mutta pääsit yli sun inspiksen pakoonjuoksusta ja sait sen kiinni ja tiivistettyä sen tähän uuteen lukuun, joten Ev, well done indeed! 88 DDDDDD
Juu, en osaa kommentoida todellakaan, koska en ikinä saa kokoon mitään rakentavaa. Yritin tai en.
Mmh, Jonathan kuulostaa aika namulta. Prillin äkillinen tunteidenpaljastus hämmensi vähän o__o'' jännittävää, ja koska ite en ole järjen jättiläinen ni olen ollut tässä silleen "Saatana miltä toi arvoitus nyt sitten kuulostaa kokonaisena, OH SHI--- COME OOOON NOW". Sitten menin hetkeksi silleen JAHUU! kun toi selvisi tässä luvussa, ja nyt olisin valmis iskemään loput tosta ratkaisemme-arvoitusta-sessiosta irti susta, koska lukua ei lopeteta tollaseen kohtaan nainen. En pidä pitkityksistä tällaisissa tapauksissa. Että eikun ratkaisemaan, chop chop. JANOAN HALUAN LISÄÄ.
Juu ja erikoislaatuista (myöhästynyttä) joulua ja uutta vuotta kaikille ja varsinkin Eville koska se antoi mun mielelleni hetkeksi rauhan laittamalla tän uuden luvun tänne. Viimeinkin. 8'3
EMBU KIITTÄÄ JA NUOLEE SAAPPAAT.
... ja vikaksi tää omalaatuisuuden kruunaava huippu: Jatkoa? 8'U nopeasti tai menen ihan rusinoiksi.
EmBu
-
Ihanaa, jatkoa tullu!!<333<33
Tää luku oli kyl mahtava!<33 Mun mielestä se pergamentti on tosi mielenkiintoinen ja odotan innolla jatkoa nii saa tietää mitä siin lukee :) myös sen takia ootan jatkoa etttttä haluun tietää miten Chellyn ja Siriuksen tilanne etenee ;D JA tietysti vielä senkin takia et tää on yksinkertasesti aiva mahtava ficci :) :) :)
... Mä en vaa keksi mtn rakentavaa vaikka kuinka yrittän:s
Eli jatkoa vaan nopeesti lisää( , sillä tää on mun tarkimmin seurattu ficci täl hetkel ) <33 ;D
-NuuhkuHoney
-
Suuri kiitos kommenteista :)
hennie: kiitosta vain :p joo. sitä pergamenttii piti vähän olosuhteiden pakosta vatvoo melkee koko luku et se juttu pääsis etenemään johonkin suuntaan :D
Kelmitär: kiittelen kommentistasi :)
MinaVaan: Kiitos :p Joo, itsekin mietin pitkään uskallanko pistää Siriusta matelemaan ja puhumaan tunteistaan noin avoimesti, mutta päädyin sitten tuohon. Toivottavasti ei ärsytä liikaa Siriuksen hempeily ja alistuminen :D Onhan hänkin ihminen tunteilla ;)
DISTURBANCEMBU: Hahah joo, vihdoin jatkoo :D taisin oikeesti saada sydärin tai jotain, sen verran hysteerinen kommentti sulla oli :D Ja rakentava palaute on yliarvostettua! Tosin sitä on kiva saada mut joo :D Sun kommentti oli kyl hauskaa luettavaa. Ja kyllä luvun saa jättää tollaiseen kohtaan >:D Onpahan jotain millä pidän lukijoiden mielenkiintoa yllä ettei ihmiset jätä lukematta :D Mut joo, kiitti kommentist :)
Emily Black: Jee, uus lukija! Tervetuloa :D Joo, syytä ihmeesä minua! Minua saa syyttää ja haukkua sen takia että en ikinä saa tasaisin väliajoin jatkoa laitettua :( Ja kyllä se arvoitus selvii ;) Ja tosiaan, varoitan että jatkon odottelemiseen saattaa taas mennä :o tosin nyt kun pääsen vauhtiin tuon arvoitusjutun kanssa, niin pitäisi riittää kirjoitettavaa ja tälleesä, joten voi olla mahdollista että jatkoa tuleekin vähän nopeemmin :p mutta en lupaa mitään :D
NuuhkuHoney: Kiitos sinullekin :) Ja kuten DISTURBANCEMBU:lle sanoin, rakentava on yliarvostettua :D
Kiitos ihmisille kommenteista, lisää kommentteja otetaan ilolla vastaan :D
Ev
-
Ihanaa!!!!
Jatkoo vihdoinki, pelkäsin jo et oon unohtanu millanen tää ficci on, mut kyl ne aiemmat luvut kummasti palas mieleen tossa lukiessa :)
Kiitos paljon ja jatkoo tulemaan nopeesti!
..Ei paineita ;D
-Candy
-
Jes vihdoinki jatkoa :)
Siisti että nyt sen pergamentin teksti alkaa paljastumaan : )
Ja ihana että Chelly ja Siriuskin on taas väleissä <3
Kaikinpuolin hyvä luku, jatkoa odotellessa : )
themarauders
-
Evora, rakkaani!!! Jatkoa tullut viimeinkin.
Tätä iloa ei voi sanoin kuvata.
Asia yksi: Siriuksen lahja oli niiiin ihana että mä olisin itekin halunnut sellasen. Tää sun ficcis on oikeesti yhtä pelkkää hattaraa, makeaa vaan koko ajan! Miksei ne voi olla yhessä, mua ärsyttää...
Asia kaksi: mä luin tän kolmessa osassa ajan puutteen takia, joten mulla ei välttämättä ole kovin hyvää kuvaa tästä, mutta tää oli ihanan pitkä luku. Ja sai luvan olla kin noin pitkän tauon jälkeen! Ethän jooko enää kiduta meitä tolla tavalla, ethän? Me kuitenkin palvotaan maata sun jalkojen alla.
Asia kolme: mä janoan lisää. Toi loppu oli just huvittava, varsinkin Jamesin viimeinen kommentti!! Se jätti miettimään että miten sen niiden ratkaisun kanssa sitten käy.
Salla kiittää ja kumartaa, niiaa ja vilkuttaa.
-
Uus lukija!
Tää on tosi mielenkiintonen, etenki toi arvotus. Mäku luulin et se eka sana ois ollu kammiot. däm, se taitaakin olla kansiot. höh.
ööh, joitakin kirjotus virheitä huomasin (ainakin aikasemmissa luvuissa). Niin, eikös se Siriuksen veli Regulus oo sitä nuorempi? Eihän ne sillon voi samoilla tunneilla käydä? Vai onko mulla menny jotain taas ohi?
Nii, noh, eipä kai muuta ku jatkoo!
Miks mulla ei tuu ikin mieleen mitään täs ku kommennttia kirjottaa? Mut sit joskus parin tunnin päästä tulee? Outoo...
-
CandyApple: Hihi, kiitos kommentista :)
themarauders: Kiitosta sinullekin :)
Salla: Hih, Siriuksen lahja tosiaan oli niin ihana että oli ärsyttävää kirjoittaa hänet antamassa sitä Chellylle :D Joo, yritän olla kiduttamatta teitä noin pitkään! Se vaan on vähän helpommin sanottu ku tehty... vai että palvotte? :D Kiitos kommentista :)
amorgirl: Tervetuloo vaa kirjavaan joukkoon! Joo, virheitä siellä on vaikka kuinka paljon, sen voin luvata :p kaikkia lukuja ei ole edes muistaakseni betattu nii siitäkin syystä. Ja joo, en edes halua puhua asiavirheistä, joita ficcini on pullollaan :D ensinnäkin Lucius ei voisi enää edes olla Tylypahkassa ellei ole jäänyt jotain 5 tai 6 kertaa luokalleen :D Regulus tosiaan on Siriusta nuorempi ja on alemmilla luokilla. Sillon joskus ennen muinoin kun aloin tätä kirjoittaa en ollut oikein perillä asioista ja nyt niitä on vähän haasteellista mennä muuttamaan... Mutta toivottavasti ei paljoo häirinny noi jutut. KOska eihän kumpaakaan heppua oikeastaan ole koko ficissä alkua lukuun ottamatta edes näkynyt :p Mutta kiitos kommentistasi! :)
-
aivan ihanaa kun tuli pitkästä aikaa uusi luku!!
ja hyvä luku tulikin, sitä paperii kyl vatvottiin ehkä vähäsen liikaa, mutta toi kelly ja jonathan oli ylisöpöjä...
myös lola ja remus on musta nii valtavan ihana pari!
kiitos ihan hirveästi uudesta luvusta <333
~Ih
-
Aivan ihana luku!
Eikä siinä ollut mun mielestä liikaa sen arvotuksen sumplimista, pitäähän sekin jossain vaiheessa ratkasta ^^
Kiitos kamalasti jatkosta <3
-
ihana, hauska ja hyvä luku!
tost siriuksest on kyl tullu nii ihana (:
en täs oikeestaa muuta keksi ku jatkoa äkkiä!!
~nuuhku
-
Tosi kiva luku taas!
Nolo toi kirsikka juttu! ::)
Sirre ei tajuu, et se pahentaa mahiksiaan ahdistelemalla Chellyä!
Jatkoo, kiitos
~Anaid
-
Jatkoa pyytelisin kovasti, loistava fikki! : ) kirsikka juttu oli juuri paras, mutta Anaidin kanssa olen samaa mieltä....hiukan noloa Jonathanille ::)
-
Tää yks tääl kerjää taas jatkoo... ::)
Pliispliispliispliispliispliis!
-
Tää yks tääl kerjää taas jatkoo...
Pliispliispliispliispliispliis!
no mä kai oon toinen mutta sama asia :) Jatkooo<33 ;D
-
vaikka alotin lukke täh kohast 10A niih jäin totaalisen koukkuun ja oon hullun lailla lukenu etiäpäin vaan.. moon kasde ku osaat kirjottaa nihi hyvin ^^ <3
-
Uusi lukija ilmottautuu. Sain juuri luettua ton viimesimmän lukus (monta viikkoa lukenu näitä ihan ekasta lähtin-> en oo usein ollu konella :D)
Ihan sairaan hyviä ficcejä. Lola/Remus aivan ihana :DD nauroin aika usein noille Siriuksen jutuille joissakin luvuissa e muista :DD Ja kysyisin milloinkahan mahtaa tuo kohta tulla missä joku tyttö tippuu tähtitornista ?? odotan sitä nimittäin aika innolla ::) Mutta siis joka tapauksessa JATKOA ehottomasti !!
-
nonniih viimeks kommentoin ko olin lukenu pienen matkan 10a lähtien nooh nyt luin iha ekast kappaleest tuoho vikaan kpl 22 asti iha putkeen en viittiny aiemmin kommentoida ko jäin siihen koukkkuun.. haluain vain lisää ja lisäää :P mutta nyt asiaan vaihteeks xD
jotenki nui parihommat meni just hyvin... varsinki ko tuolla Lilylla meni aikaa tajuta tunteensa Jamesii kohtaa :) ja sit Remus ja Lola on ihana pari<3<3 tykk'äsin iha hirrrrmusesti siit ^^harki ko Kelly ei vastannu Peterin tunteisiin mut noh selalst sattuu ko kuiteski ilmeisesti mitä tajsuin tuos yhes kohtaa et Annabell ois kiinnostunu Peterist ja Peter ehkä Annabellist ^^ mut se Kelly ja Jonathan hmmm se oli ihana juonen käänne.. Mut parhain kohta oli ko Sirius ja Chelly alko pariks <3<3<3<3 se oli ihanin... Mut säikähin kovasti ko tuli se Sara säätö juttu tuli.. ja itkin OIKEASTI täällä sitä sotku juttuu..
Mut se Williamin oikeudenkäynti meni just hyvin.. Nauroin makeasti ko Sirius vähä alko riehuu siel.. xD Mut se oli ihana, liikutuin ko Siruis anto Chellylle sen sydän korun missä oli avaimen kuva jas ko itellänsä oli se avain kaulassa :) Se pergamentti on muaki jääny hämäämään iteki yrittäny sillo tällö purkaa sitä eli miettii mitä sanoja siihe tulee x) hitsi en viihti enempää kommata ko tulee muutes liika mut oi vitsi miten ihana. Luin kaikki kappaleet putkeen :) mut harmittelin ja huusin ja kirosin äsken ko ko loppu tui tarina :DDD ei muuta voi sanoo ko kärvistellä ja odotella jatkoa vaa.. ei voi muutakaa :( eli JATKIOA pian <3<3
ps. sori nöin pitkä ja typerä kommentti ko en tiedä ikinä mitään järkwevää mitä sanoa xD mjuuta kun että en malta odottaa jatkoa olleskaa..... :) <3
-
UULALAAA nyt kun sain kaivettua ittelleni aikaa että ehdin lukeen kaiken kerralla rauhassa niin sain jatkon luettua.
aivan mahtavaa tekstiä!
tää on ainoo ficci missä oon nauranu näin paljon ah nam nam rakastan siriusta <3 ja jamesia =)=)
Ja mä tuun kirveen kanssa tervehtiin sua jos tää ei jatku >;) että parasta vaan laittaa jatkoa kehiin...
mutta en siis halua painostaa mutta mä ITKEN jos tää jää kesken ; (
IHANA ON TÄMÄ DIDIDIDI =)=)=)=)<3
-kpk
-
Kiinnostaisi kovasti tietää, että jatkuuko tämä vielä? :)
Tarina on todella hyvä ja haluaisin vielä saada lisää :)
-
Evoraaaa!? Millonka saattais ilmestyy jatkoo?? alkaa kärsivällisyys loppuu kun on yli puol vuotta ootelluu..
En haluu valittaa mut siis... juunou?
-Ih
-
mun pitää kohta si varmaa ostaa se kirves? missä jatko rakas ystävä ;<
-kpk
-
Noniin uusi lukija ilmoittautuu-ethän jätä kesken?? Löysin tämän parisen viikkoa sitten ja nyt on kaikki luvut luettu :) Ensin kritiikkinä voisin sanoa, että kirjoitusvirheitä on melko paljon, ja ne häiritsivät varsinkin alussa. Toisekseen en henk. koht tykkää ideasta, että Jamesistä tuleekin yhtäkkiä johtajapoika. Myös se, että kelminelikolle otetaan vastineeksi tyttönelikko Lilyn ympäriltä, ja sitten kaikilla on säpinää keskenään, kuuluu myös dislike-listalleni.Mutta näitähän löytyy ties kuinka monesta ficistä, etkä sitten ainakaan toistaiseksi ole parittanut Kellyä ja Peteriä ;) Jokatapauksessa tykkään tästä ficistä, jatkoa kiitos ja pian!!
-
Mahtavaa, uusi luku! Tätä on odotettu (=
Ja saanen sanoa, oot kehittyny roimasti sitten ekan luvun. Alussa henkilöiden keskustelu oli hieman tönkköä, mutta parani joka luvulla.
Etenet mukavan rauhallisesti, joskus tulee spurtteja jolloin tapahtuu kaikki kerralla. Jotkut riidatkin ovat kahden vuorosanan jälkeen pelkkää huutoa mutta sekin ongelma parani jälleen fikin edetessä.
Hahmot ovat oikein mainioita, pidän etenkin Siriuksen pehmommasta puolesta. :) Toinen suosikkini on ah-aina-niin-rauhallinen-terapeuttimme Remus. Mukava symppis johon on helppo samaistua, ja ihmissuteus (? :DD) tekee siitä vain hellyyttävämmän, ja tulipahan mieleen että näin tuossa yks päivä ihan uskomattoman täysikuun ja tuli heti Remus ja kumppanit mieleen. B>
Virheitä oli fikin alussa melko huomattavasti mutta en päästänyt niitä häiritsemään, ja ei niitä loppujen lopuksi huomaakkaan, jos ei niitä halua etsimällä etsiä, jatkoa toivon toivon toivon KOVASTI, joten sen ilmestyminen olisi ihana yllätys!
Rakentava? Öhhmm, tuota... niin... *'viaton' hymy kavalsi* ...Damn..
-PiKi-
-
MIKSEI OO JATKOA?
MÄ TAHON JATKOA!
*makaa vatsallaan lattialla, hakkaa käsillä ja jaloilla lattiaa ja itkee kuin 3.v.*
TOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOSI hyvä.
Toi oli tosi mielenkiintoinen ja koukuttava.
Luin kaikki 24 sivuu putkeen.
Oli pakko kommentoida, koska tää oli yksinkertaisesti NIIIN hyvä.
Mut jatkoa sais olla.
Pari kirjotusvirhettä oli, mut ei ne sen enempää haitannut.
Chelly & Sirius on niin hyvä!
Chelly voi antaa ja anteeks...
Sirius on täs ficis niin siriusmainen.
(Paitsi nois viimesis osis.)
Remus & Lola on yli-söpö paritus!
On ihana toi Lolan suhatautuminen Remuksen 'susi-ongelmaan.'
Sit toi Kelly & Jonathan on tosi yllätävä käänne.
Oisin luulut et Kelly päätyy yhteen Peterin kanssa, mut toi on 1000 kertaa parempi.
Lily & James on niin sulosii ja sydäntä särkevii...
Ihana kun James sai Lilyn ja niiden elämä on taas hyvin!
Kappale valinnat on NIIN osuvia.
Rupesin itkee niis hautajaisissa, pääasiassa sen biisin takii.
Kuvailet ihanan tarkasti kaikkia asioita, niinku esim. Joulutanssiaiset, vaatteet, riidat, luonteet, paikat...
Mun itkulle ei tullut loppuu, joissain kohtaa, mut sit taas joissain kohtaa aloin nauraa ääneen yksikseni.
*hullu virne kasvoillaan*
Osat on aika hitaasti kirjotettu, mut ne on odottamisen arvosia.
Bööö kiittää runsaiden (onnen?) kyynelien kanssa, Evoraa ja May I Have Your Leg?
-
Joooh, köhköhköh... ooon pakoillu finii täs kesän ja syksyn mittaan ja hädin tuskin uskallan käydä kattoo satunnaiset kommentit ku pelkään et saan kauheet vihat niskaan.. :D en edes yritä selitellä jatkottomuutta ajanpuuttella tai inspiraationpuutteella, vaikka molemmat on iha totta. Enkä todellakaan sotke tähän soppaan työtä ja ylioppilaskirjoituksia tai poikaystävää jotka kaikki vie tolkuttomasti aikaa nekin..
Jälleen kerran pyydän nöyrimmin anteeks mun turhia lupailuja jatkosta koska sitä ei oo 9 kk kuulunu. Oon kyllä jotaki kirjottanu mut sitä ei oo vielä tarpeeks et sitä vois täönne laittaa.
Hmm.. vois ehkä pikkuhiljaa yrittää ottaa itteään iha oikeesti niskasta kiinni ja kirjottaa jatkoo, koska sitä niin moni vielä haluaa. Itsekin haluaisin kirjoittaa mutta perhana ku sitä inspistä ei oikei oo ja oon muutenki laiskistunu iha liikaa :D tarttisin jonkun henk. koht. perseelle potkijan joka antais tahtii :D Mutta, yritän, rakkaat.
Ehkä teidän kärsivällisyys palkitaan, koska mua hävettää täl hetkel aika paljon.
Kiven takana, estoloitsujen suojassa pakoileva
Evora
-
Uusi lukija ilmoittautuu!
Oon nyt lukenu tämän ficin kokonaan läpi parin päivän aikana ja tää on aivan ihana! :D
Tykkään ihan mielettömästi Lily/James parituksesta (niinkuin aina) ja muutkin henkilöt on ihanan persoonallisia.
Toivottavasti sitä jatkoa tulisi ;)
-
hmm ei vissii oo tulos enää jatkoo tähä??vai. toivoisin kyl et tulis mutmut q sitä ei oo vaa tullu nii pitkää aikaa et alan epäillä ;o nyyh. toivottavasti oon vääräs(: eli ilmottele mite ttälle ny oikee käy(=
-NuuhkuHoney
-
Vuosi menny... Mua rypes tos pari päivää sitte täällä käydessäni mietittyttää Evora missää oot ku ei jatkooo näy! Mä toivon et tähän oikeesti tulee jatkoo tää on niin paras!! Evora hei toivon kans et et oo kuollu mihinkää ku ei jatkoo näy.. PLiis hei mahd. nop. sitä jatkoo!
Jatkoa jo paistinpannun kanssa odotellen,
Kelmitär
-
Siis luin tätä kolme päivää ennenkuin pääsin tähän viimiseen lukuun. Ja luin ehkä vähän liiankin innokkaasti pitkälle yöhön koska yhtenä päivänä nukuin niin pahasti pommiin etten mennyt kouluun ollenkaan =D Tämä on aivan ihana!! Toivottavasti saat jostakin inspiraatiota ja kirjoitat tähän jatkoa meinaa lukijoita tällä tuntuu riittävän =)
-
toivottavasti inspis löytyis koska tää on niin hyvä :)
-
Ooh! Tää on niin ihana! Mä jäin heti koukkuu. :)) JATKOA! (please):D Toi Remus<3Lola juttu on ihana niinku noi muutki :)
-
Evoraaa, hei pliis kirjoittasit tähän jo jatkooo!!! Tää on niin paras että ei millää jaksas odottaa enää yhtää!
-
Mä nyt kommentoin uudestaan kun tää on niin hyvä! ;D Tää on ihan ehdottomasti paras kelmific onka oon lukenu! Tää vaan on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiin PARAS!! Mä rukoilen jatkoa! Mä katon aina kun oon tääl finissä, että onks tullut jatkoa, mutta... (kyynel)
Mä niin rakastan tota lola ja Remus juttua<3 ja samaten sirius ja chelly juttua<3 aina kun mä luen muita kelmificcejä niin oon vaan sillee että missä on Chelly, lola ja kelly?
Ja mä rukoilen edelleen jatkoa... :D
Desbina joka rakastaa kelmejä
-
Luin taas kaikki luvut alusta loppuun ja oon jälleen täysin koukussa tähän ficciin :)
Ekat luvut tuntu aluks hieman tönköiltä, mutta kirjotustyylis on vaa parantunu ja parantunu joka luvulta! :)
Naureskelin tälläkin kertaa vatsani kipeeks :D ja kaikki noi rakkaus kohdat - etenkin jamesin ja lilyn - oli aivan ihania! (ja se on sinäänsä saavutus että saa mut sanoon noin sillä nykyää mua alkaa aika usein ärsyttää kaike maailman siirappisuudet :D)
Ja paritukset tässä tarinassa on just loistavat! Lily ja james on tottakai luodut toisillee ja onnistuit aivan mahtavasti tossa alussa ettei Lily ollu heti ihan että "oh james minä rakastan sinua" vaa se tajus sen sillei pikkuhiljaa :) lola ja remus on kans todella sulosia ja ne sopii toisilleen niin hyvin :) ne on kummakki nii viisaita ja rauhallisii ja en osaa ny sanoo mut ne on semmosii et iha ku ne ois jo ollu monta vuotta yhessä :) sirius ja chelly on kans hyviä ja oikeestaan on hyvä, että niillä on ryppyjä rakkaudessa sillä se tekee kivaa draamaa ja mä en meinaa pysyä housuissani kun oon ihan innoissani ja sekasin että mitä nyt tapahtuu :D ja sehän olis jo vähän epärealistista jos kaikkien suhteet on ku ruusuilla tanssia. :D ja kellyn ja peterin juttu oli hyvä! Olin oikeestaan vaa tyytyväine ettei kelly lämmenny peterille, ku sit siitä ois tullu just sillei et neljä tyttöö ja kelmit ja si niistä kaikista tulee parit ja plää :D vaikka kyllä mä säälin peterii, mutta sehän on just hyvä ku tarina herättää tunteita :) kelly ja jonathan on oikein hyvä pari :)
Mitä mä ny tässä selittäessäni yritän sulle viestittää niin on se että tää ficci on oikeesti aivan mahtava ja pirun koukuttava ja että mä ja monet muut tän lukijat halutaan ihan hirvottävän paljon jatkoa tähän! :) oon onnistunu tätä lukemalla raastaan aika monien hermoja ku oon vaa istunu koneella lukemassa tätä vaikka jtn muuta ois pitäny tehä tai joku muu ois halunnu koneelle :D sitten keksin että mähän pääsen udella kännykälläni nettiin, joten pystyin lukeen missä vaan milloin vaan tätä :D di
Teknisten ongelmien takia joudun ny kirjottaa toisen viesti et saan juttuni loppuun :D
... Sen takia siis kärsin hieman lyhyeiksi jääneistä yöunista, koska tää ny on vaa nii koukuttava etten voinu lopettaa :D
Huh tää (nää kaks viestii yrittää ny olla samaa viestii eiks juu? :D) on varmaan mun pisin viesti minkä oon kirjottanu :D äläkä sano että oon kirjottanu tän koko jutun uudella kosketusnäyttö puhelimellani, jota en viekää osaa käyttää täysin, turhaan. Eli evora kulta olisiko edes pienen pientä mahdollisuutta että löytäisit kiinnostukses tätä ficcii kohtaan ja kirjottaisit jatkoa? :)
<3:lla kpk joka rukoilee jatkoa! :)
Guadaloupe yhdisti tuplapostauksen.
-
tosi hyvä ficci ;D Joku yö tuun varastaa sun ajatukset noihin ficceihin ;D muahahaaa
-
Huh! Onpa hyvää tekstiä! Muutamia kirjotusvirheitä tän mun maratonin aikana bongasin, mutten mitää vakavampaa. Luin melkein koko homman putkee. Ja et nyt tätä ficciä jätä kesken! Vihastuttaa (onko se ees sana?), ku tämmöset superhyvät ficit jätetää kesken. On iha ehdottomasti paras lukemistani kelmificeistä, ja olen kelmificcien suurkuluttaja. Jatkoa pyytelisin, jos se vaan olisi mahdollista... :)
-
helvetti Evora, nyt sitä jatkoo tai mä KUOLEN!
May i have your leg<333333 i love it<3
D
// pakko laittaa nyt vielä yksi kommentti...
VOITKO PLEASE LAITTAA JATKOA?! TÄÄ FIC ON MUN ELÄMÄ! MÄ RUKOILEN JA PYYDÄN JA ANELEN JA RYÖMIN MAASSA JA PALVON SUA KUNHAN LAITAT JATKOA<3333
Anellen: Desbina
<3please?<3 ;D ;D
Guadaloupe yhdisti tuplapostauksen ja pienensi suuren fontin.
-
Luin tän ficin tänään kokonaan ja voin sanoa, että rakastuin tähän :) <3 Tää on oikeesti yksi parhaista ficeistä ! Rrrrrrrrrrrakastan kelmejä (paitsi en typerää peteriä), joten sen takia tykkään tästä vielä enemmän.
Oon tosi huono kommentoimaan mitään, joten lopetan tän kommentin nyt tähän.
Tai no pakko vielä kysyä, että onko tähän tulossa jatkoa ?? ??? Huomasin, että tämä on jo monta vuotta sitten aloitettu ja viimeksi kirjoitettu luku on julkaistu ikuisuus sitten...
-
Kuinka monta kertaa mä oon lukenu tän ... ?? varmaan 10! :DD koska tää on koko finin paras fic ikinä <3 Kaikki henkilöt on ihania ja omanlaisiaan :) <3
Coco Skylar
-
Hei!!!
Vitsi mä Evora vihaan sua, jos sä et laita tähän enää jatkoa.
Nojaa, eihän siit viime luvusta oo ku joku kaks vuotta, et ehkä nyt on viel vähän turhan liian aikasta kinuta jatkoo, vai mitä?
Mut etkai sä sille mitään voi, jos ei inspistä löydy, mut täällä olisi ainakin yksi, joka sitä jatkoa toivoisi.
Mutta kiitos näistä aikaisemmista,
hiphei!!!
-
Luoja kun sydän hakkaa! Kaksi ja puoli vuotta, monia, monia, MONIA selityksiä myöhemmin tässä olen. Joka päivä mieltäni on vaivannut tämän ficin laiminlyönti ja turhat lupailut uskollisille lukijoilleni, jotka eivät todellakaan ole ansainneet tällaista kohtelua! Kun tänään tylsistyneenä luin kirjaa aamulla sängyssä ja piehtaroin tylsyydessä tein päätöksen. Hitto vie! Olen viimeiset kaksi ja puoli vuotta yrittäny pakoilla ficcivelvollisuuttani ja piru vie hyvin siinä olen onnistunut! Mutta tein päätöksen. Minä aion kirjoittaa tämän ficin valmiiksi vaikka henki menisi. Piste. Loppu. Aamen.
Joten. Kukaan tuskin uskoo silmiään kun näkee tämän etusivulla (jos ketään kiinnostaa enää). Jokainen joutuu varmasti pari kertaa hieraisemaan silmiään (samoin kuin minä tänään kun katsoin kuinka monesti tämä topic on avattu: YLI 31 000 KERTAA!, vieläkään en usko sitä!) kun lukee otsikon: May I Have Your Leg?(K-13, Kelmit) VIIMEIN JATKOA 10.6.12!!
Tässä tämä siis olkaatte hyvä! Teidän inspiroivat kommenttinne ovat kyllä sellainen motivaattori tästä eteenpäin, joten niitä toivoisin!
Sitten itse luvusta vielä sen verran. Täytyy häpeissäni myöntää, että siitä on niiiin pitkä aika kun viimeksi olen kirjoittanut kunnolla, että en totta puhuakseni edes muista mitä kaikkea minulla on tässä kesken tai mitä olen kirjoitellut. Joten siis antakaa armoa jos huomaatte jonkun epäjohdonmukaisuuden. Panostan nyt ihan oikeasti tähän. Luen ficin läpi muutaman kerran, teen muistiinpanot ja tartun uudestaan näppäimistöön ja kirjoitan tämän loppuun! Niin ja se, tätä lukua ei ole siis oikoluettu tarkasti. Virheitä löytyy. Mutta päätin julkaista tämän silti, koska puhkun sellaista tarmoa ja päättäväisyyttä että pari väärää kirjainta ja yhdyssanavirhettä siellä täällä ei minua estä!
NAUTTIKAA!
23. Arvoitus ratkeaa
Kelly ja Jonathan lopettelivat ravintolassa ja laittoivat ulkovaatteet päälleen.
’’Sinulta tippui hanska’’, Jonathan sanoi ja nosti punaisen lapasen lattialta.
’’Ai, kiitos’’, Kelly sanoi ja laittoi lapasensa käsiin. ’’Mitäs seuraavaksi?’’
’’Olisi kiva käydä taas Tylypahkassa’’, Jonathan sanoi ja piti ovea auki Kellylle.
’’Mahtaa olla kova ikävä takaisin?’’ Kelly tiedusteli ja he lähtivät kävelemään takaisin pääkadulle, jolta he sitten suuntasivat takaisin koululle.
’’Onhan se. Kuitenkin seitsemän vuotta se oli kuin toinen koti. Eniten minulla on ikävä kirjaston romaaniosastoa’’, Jonathan naurahti, ’’tykkään lukea todella paljon.’’
’’Kiva, millaisia kirjoja luet?’’
’’Enimmäkseen seikkailukirjoja. On kiva uppoutua johonkin jännittävään tarinaan ja kuvitella itsensä siihen. Luetko sinä?’’
’’Silloin tällöin, lähinnä silloin kun ei ole muuta tekemistä tai haluan paeta todellisuutta’’, Kelly sanoi olkiaan kohauttaen.
’’Mitä kirjoja luet?’’
’’Se vähän riippuu aina mielialasta, ei minulla ole suosikkia’’, Kelly vastasi ja vilkaisi Jonathaniin. Jonathan oli juuri tarttumassa Kellyä käteen kun joku hyppäsi Kellyn selkään.
’’Lola!’’ Kelly huudahti tuskastuneena ja kääntyi ystäväänsä päin. Hän katsoi tätä moittivasti ja Lola tajusi tulleensa mahdollisimman huonoon aikaan.
’’Sori’’, Lola sanoi ja vilkaisi Jonathania. ’’Hei!’’
’’Öh, hei?’’ Jonathan sanoi hivenen hämmentyneenä.
’’Hei!’’ Lola huudahti uudestaan ja katsoi merkitsevästi hymyillen Kellyä.
’’Lola, ei nyt’’, Kelly sanoi varottavasti ja lähti jatkamaan matkaa Jonathan ja Lola perässään.
’’Etkös sinä ole Jonathan?’’ Lola kysyi kun katsoi poikaa tarkemmin.
’’Jep. Olin vuosi sitten vielä Tylypahkassa, puuskupuhissa’’, Jonathan sanoi virkistäen Lolan muistia.
’’Aa, aivan! No, mitäs ajattelitte vielä tehdä tänään?’’ Lola kysyi välittämättä Kellyn ahdistuneista silmäyksistä.
’’Ei varmaan mitään ihmeellistä, vai?’’ Jonathan vastasi ja katsoi Kellyyn.
’’Eipä kai sitten’’, Kelly sanoi yrittäen peittää pettymyksen äänestään. Miten Lola saattoi olla niin paksukalloinen juuri sillä hetkellä? Eikö hän voinut vain tajuta että Kelly olisi halunnut olla kahdestaan Jonathanin kanssa kun vihdoin sai viettää aikaa hänen kanssaan!
’’Mennäänkö oleskeluhuoneeseen ja tehdään jotain kivaa?’’ Lola kysyi.
’’Vaikka…’’ Kelly sanoi ja kääntyi kunnolla Lolaan päin. ’’Mihin sinä olet muuten Remuksen jättänyt?’’
’’Hän tulee kohta perässä, sanoi käyvänsä hoitamassa jonkun jutun ja tulee sitten’’, Lola sanoi ja lähti kävelemään poispäin. Hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan Jonathania ja Kellyä, jotka eivät olleet vielä liikahtaneet lähteäkseen. ’’En muuten halua tunkeilla seuraanne, sanokaa jos haluatte olla kahden.’’
’’Ei, liity vain seuraan’’, Kelly sanoi happamasti ja mulkaisi Lolaa pahasti.
James käveli nopeasti kirjastolle ja etsi Siriuksen hyllyjen välistä.
’’Mikä palava tarve sinulla on olla kirjastossa ratkaisemassa tuota?’’ James kysyi havaittuaan Siriuksen istumassa pää kumarassa yhdessä pöydässä.
’’Minulla on vahva tunne että meidän pitää etsiä jotain täältä kirjastosta. Kun vain tietäisi mitä’’, Sirius puuskahti ja antoi arvoituksen Jamesin nähtäväksi.
” Kun avaat ka...ot salaiset,
kansiot
löydät kamalimmat alaiset.
Tekstiä on paljon ja vähän,
mut niistä et v...au..a löydä tähän.
vastausta
Sun tajuttava on katsoa a..m...,
alemmas
tai muuten s..a....tta tätä et päivänvaloon paljasta.
salaisuutta
Siis mene ti.....ano..ten tai.aa...n,
avulla sen, löydät va...uk..n kiperään ar..........
vastauksen arvoitukseen. Olet siis saanut ratkaistua jälleen yhden sanan’’, James sanoi huomattuaan täydennyksen.
’’Jep. Et usko, mutta vanha harakka auttoi minua sen kanssa’’, Sirius sanoi viitaten kirjastonhoitajaan.
’’Oho, oho’’, James vastasi yllättyneenä, ’’eli meillä on enää kaksi sanaa jäljellä.’’
’’Joo. Ajattelin että siinä voitaisiin tarkoittaa kirjastoa. En sitten tiedä miten tärkeää niitä on ratkaista, mutta kai ne pitää.’’
’’Mm… ehkä tuossa etsitään synonyymiä kirjastolle’’, James ehdotti.
’’Voi olla. Eli sitten sitä ei varmaan tarvitse ratkaista’’, Sirius päätteli ja venytteli nautinnollisesti. ’’Sitten tarvitsee enää miettiä sitä, että mitä hiivatin hittoa tuo koko loru tarkoittaa ja mitä meidän pitää tehdä.’’
’’No voitaisiin aloittaa vaikka siitä että mennään salaisten kirjojen osastolle’’, James sanoi ja nousi ylös. Hän lähti Sirius kannoillaan salaisten kirjojen puolelle.
’’Tässä puhutaan alaisista’’, James sanoi mietteliäästi, ’’ehkä meidän pitää mennä Pimeyden kätyrit ja muut kammotukset aasta ööhön osastolle?’’
’’Ei me menetetä mitään kokeilemalla’’, Sirius sanoi kohauttaen olkiaan ja käveli syvälle hämäriä käytäviä pitkin. ’’Miksi täällä pitää olla näin pimeää? Valois!’’ Valopallo kertoi Jamesille Siriuksen olinpaikan.
’’Mene sinä tuonne puolelle niin minä menen tänne’’, James ehdotti ja meni itse pitkän ja korkean hyllyvälin luokse. Hän alkoi katsella kirjojen nimiä. Toinen toistaan kuulosti kammottavammalta ja vaarallisemmalta. James ei jäänyt liikaa miettimään nimien tarkoituksia tai satunnaisia tummia läiskiä kirjojen selkämyksissä, sillä läiskät olivat mitä ilmeisemmin ikivanhoja veritahroja.
’’Karmivaa edes ajatella mitä kaikkea näistä kirjoista löytyy’’, James kuuli Siriuksen sanovan vähän matkan päästä.
’’Niinpä, ei kiinnosta yhtään ottaa selvää. Mutta mistä ihmeestä me tiedämme mitä etsiä? Pitääkö meidän vedellä jokainen kirja ulos hyllystä vuorotellen ja odottaa, että salainen luukku aukeaa.’’
’’Ei hullumpi idea’’, Sirius sanoi ja alkoi sattumanvaraisesti nostella kirjoja pois hyllystä. Jääkylmät, nihkeät ja limaiset kirjanselkämyksen koskettivat vuorotellen Siriuksen huispauksessa kovettuneita käsiä. Jokainen kirja tuntui olevan elävä ja hengittävän epätasaisesti Siriuksen sormien alla. Kammottavaa.
’’Tuolla menolla saat viettää loppuelämäsi täällä’’, James tuhahti ja istui lattialle nojaten yhteen hyllyistä. Hän pamautti takaraivonsa hyllynreunaan ja ison pölypilven, kuuluvan kolahduksen ja parin kirosanan jälkeen James tunsi kuinka hänen takapuolensa vajosi lattiaan.
’’Mahtavaa, Sarvihaara!’’ Sirius huudahti ja syöksyi Jamesin viereen tönien ystäväänsä pois lattiaan avautuneen kolon päältä. ’’Siirry jo, läski.’’
’’Arvostan kohteliaisuuttasi, Anturajalka’’, James sanoi ja siirtyi päätään hieroen pois kolon päältä.
’’Anna valoa’’, Sirius käski ja James osoitti sauvallaan pimeälle lattialle. Sirius upotti kätensä lattiaan ja tunnusteli mitä lattian alta löytyi.
’’No, onko siellä mitään?’’ James kysyi malttamattomana.
’’Ei täällä ka-AAAARGH!’’ Sirius karjaisi. James loitsi vaistomaisesti poistokirouksen Siriuksen käden päälle, mutta saikin seuraavaksi Siriuksen vasemman nyrkin silmäänsä.
’’Samperin taliaivo!’’ Sirius huusi ja veti polttavan kätensä pois kolosta. ’’Minä vain pelleilin!’’
’’Tiedät varsin hyvin, ettei seurassani kannata ikinä pelleillä tuolla tavalla!” James huusi ja repi rikkoutuneet silmälasinsa pois päästä. Kuuma tykytys tuntui silmäkulmassa ja James tunsi kuinka veri syöksyi silmän alle punoittavaksi mustelmaksi.
’’Ai helkkari että sattui”, James jatkoi ja painoi silmäänsä.
’’No aijaa?!’’ Sirius murisi ja näytti kättään Jamesille irvistäen rumasti. Käteen oli ilmestynyt pahan näköinen palovamma, joka näytti isonevan koko ajan.
’’Pitäisi varmaan mennä sairaalasiipeen’’, James totesi.
’’No ihanko tosi?’’
’’Katsotaan nyt kuitenkin oliko tuolla kolossa mitään’’, James sanoi ja kumartui puolestaan tonkimaan aukkoa. Hän työnsi kätensä niin syvälle kuin se meni ja kosketteli lattiakolon seinämiä. Se oli täynnä pölyä. Muutama hassu pergamentin palanen tuntui Jamesin kämmentä vasten kunnes käsi törmäsi johonkin kankaiseen. James tarttui kiinni kangaspalaan ja veti sen ylös aukosta. Pölypilven saattelemana hän huomasin pitävänsä kädessään vanhaa armeijanvihreänväristä kangaspussia.
’’Mikä se on?’’ kysyi Sirius, joka oli tehnyt kätensä ympärille rasvasiteen, jotta palovamma ei jatkaisi kasvamista. Kättä kivisti vietävästi ja kipu sokaisi välillä silmiä, mutta Sirius pysyi tolpillaan.
’’Näyttäisi vanhalta kassilta’’, James mutisi.
’’Tottahan minä sen näen. Mitä siellä on sisällä?’’ James avasi pussin nyörit ja tiputti sen sisällön lattialle. Pussista tippui ensin ruskea nahkainen vesileili ja sen jälkeen pieni neliönmuotoinen peltirasia. James ravisteli pussia kuin odottaen että sieltä tippuisi vielä jotain merkittävää, kuten arkullinen kaljuunoita tai uusi luuta. Sirius tuijotti lattialla lojuvia tavaroita epäuskossa.
’’Ja tämän romuläjän takiako uhrasin käteni ja melkein puolivuotta elämästäni?’’ Sirius kysyi. Hänen silmäkulmansa nyki epäuskosta kun hän nosti rasian ylös. Kultaisen värinen peltirasia oli sileäpintainen eikä mitenkään merkittävän näköinen. Se näytti juuri sellaiselta rasialta, josta yksinäinen vanharouva saattaisi tarjota minttupastilleja naapurin lapsille. Se oli siis täysin turha ainakin ulkonäkönsä perusteella. Sirius ravisti rasiaa mutta sen sisältä ei kuulunut mitään ääntä. Seuraavaksi hän yritti avata sitä muttei löytänyt mistään kohtaa, josta sen olisi saattanut saada avattua.
’’Näköjään’’, James sanoi. Pettymys kuulsi hänen äänestään. Hänen oli pakko myöntää, että oli odottanut uuden ja jännittävän seikkailun orastavaa alkua sillä sekunnilla, kun Sirius alkoi kunnolla ratkaista pergamentissa ollutta arvoitusta. Nyt kun pohtiminen, päätteleminen ja tutkiminen oli loppunut kuin seinään, hän tunsi olonsa hivenen tyhjäksi. ’’Ehkä meidän kannattaa kuitenki näyttää näitä muillekin. Kuutamo on aina niin fiksu ja tietää kaikesta kaiken. Ehkä hän osaa avata tuon rasian. Niin ja Lilyllekin kannattaa sitä näyttää. Hän tietää niin monia eri loitsuja. Joku niistä saattaa vaikka toimia.’’
’’Jep’’, Sirius sanoi, ’’mutta nyt haluan sairaalasiipeen Pomfreyn hoivaan ennen kuin käteni palaa karrelle. Mene sinä takaisin torniin, tulen kohta perässä.’’ Sirius lähti Jamesin luota kiireellä kohti sairaalasiipeä.
Rohkelikkotorniin päästyään James kohtasi Lilyn, Chellyn, Lolan, Kellyn ja yllätyksekseen Jonathanin. Peteriä ei näkynyt mailla halmeilla, eikä liion Remustakaan, mutta James päätti silti kertoa läsnä oleville ratkaisseensa Siriuksen kanssa pergamentin mysteerin.
’’Missä Sirius sitten on?’’ Chelly kysyi ja katseli Jamesin taakse kuin olettaen näkevänsä etsimänsä henkilön.
’’Hän meni sairaalasiipeen, kävi pieni haveri. Hän tulee ihan kohta. Mutta niin, löysimme tämän kassin.” James kippasi kassin sisällön sohvalle muiden nähtäväksi. Jonathanin kasvoilla ollut kysyvä ilme oli entistäkin kysyvämpi ja Kelly päätti vastata siihen.
’’Tämä kaikki sai alkunsa kun Sirius löysi jälki-istunnossa ollessaan pergamentin palasen metsästä ja siinä luki sellainen ihmeellinen loru. Sitten aloimme selvittää mitä siinä lorussa sanottiin, koska siitä puuttui sanoja ja nyt nämä kaksi sankaria ovat näemmä saaneet selville koko arvoituksen ja löytäneet nämä.” Sanoin kuvaamaton valaistuksen ilme kohosi Jonathanin kasvoille ja nyt tämäkin tutki kiinnostuneena vesileiliä ja metallirasiaa.
’’Mitä virkaa luulette noilla olevan?” hän kysyi ja muut pudistelivat päitään.
’’Ei aavistustakaan”, Lily vastasi. Äkkiä hänelle tuli erittäin tyhmä olo. Kaikki tämä vaiva vain kahden vanhan esineen takia. Olivatko Sirius ja James varmasti tutkineet lattiakolon läpikotaisin. Jos sieltä olisi löytynyt vaikka toinen vihje. Lily esitti epäilyksensä Jamesille ja sai kieltävän vastauksen. He olivat tutkineet kolon niin hyvin kuin sen vain pystyi tutkimaan.
’’Näissä on pakko olla jotain muutakin mitä päällepäin näyttää’’, Lola puhisi ja otti rasian käteensä. Ensimäisinä kaikista hän yritti avata sitä, muttei onnistunut siinä. Hän antoi rasian Kellylle, joka ei myöskään onnistunut sen paremmin kuin Lola. Kaikki kokeilivat vuorotellen, jopa erilaisilla loitsuilla, mutta rasia ei auennut. Remus saapui jonkin ajan kuluttua punanenäisenä oleskeluhuoneeseen. Lola hyökkäsi heti tämän kimppuun ja kertoi kaiken mitä James oli hetki sitten kertonut.
’’Vau, ihan tosi?’’ Remus sanoi ja repi huivin kaulastaan. Hän meni sohvalle katselemaan tavaroita ja antoi omat analyysinsä. ’’Nämä joko liittyvät toisiinsa tai sitten joku on vain huvikseen heittänyt nämä lattian alle ja keksinyt lorun pitääkseen jonkun mielikuvituksen hommissa. Vaikeaa arvata.” Pian Remuksen jälkeen tuli Sirius, jonka käsi oli nyt isossa paketissa. Pomfrey oli kuulemma sitonut palaneen ihon päälle rasvasiteitä ja käskenyt olla kastelematta kättä muutamaan päivään. Ihon pitäisi palautua täysin normaaliksi ennen pitkää.
’’Onneksi ei käynyt pahemmin. Mitä sinulle itse asiassa tapahtui?’’ Chelly sanoi. Sirius mulkaisi Jamesia pahasti ja vastasi: ’’Herra Hätähousuliini tässä teki vähän taikoja.”
’’Itse sinä säikäytit minut ja annoit olettaa että joku oli tarrannut kiinni käteesi’’, James sanoi happamasti, ’’eli vika oli ihan omasi.’’
’’Joo, joo. Pääasia että käteni paranee ja saimme ratkaistua tämän kiusankappaleen. Onko noista tavaroista ollut mitään hyötyä?’’
’’Ei sitten mitään. Tuo rasia ei aukea vaikka sille tekisi mitä. Tuo vesileili taitaa olla ainoastaan hyvä juomaveden säilytyspaikka’’, Lola sanoi ja kaikki huokaisivat lannistuneina. Hiljaisuus vallitsi koko oleskeluhuoneessa. Ainoastaan takkatulen rätinä ja tuulen ujellus muodostivat oman pienen melodiansa värittämään tylsistynyttä ja turhautunutta ilmapiiriä.
’’Joo, antaa olla. Jonathan, mennäänkö kiertelemään paikkoja? On varmaan kiva nähdä kaikki taas vuoden jälkeen’’, Kelly ehdotti ja nousi seisomaan.
’’Mennään vain”, Jonathan vastasi ja nousi hymyillen. ”Oli kiva tavata teidät kaikki!” Kelly ja Jonathan hävisivät muotokuva-aukosta. Chelly nojautui Lilyyn päin, kuiskasi tälle jotankin ja meni sitten makuusaleihin. Sirius katsoi Lilyä kysyvästi ja tyttö vastasi hänen katseeseensa.
”Sirius, tulisitko kanssani vähän tuonnemmas. Minulla olisi asiaa”, Lily sanoi ja viittasi Siriuksen istumaan kanssaan ikkunan luokse. Lola ja Remus menivät käsikädessä poikien makuusaleihin ja James jäi yksin takan ääreen.
”Mitä Chelly sanoi sinulle äsken?” Sirius kysyi ja pyöritteli pöydällä lojuvaa sulkakynää kädessään.
”Aiemmin tänään hän pyysi minua puhumaan sinulle järkeä.”
”Järkeä mistä asiasta?”
”Chelly ei pidä siitä, että ahdistelet häntä koko ajan sillä, että haluat palata yhteen. Sirius, yrittäisit tajuta, että hän tarvitsee aikaa parantaakseen haavojaan. Ei kaikki voi olla hyvin yhdessä yössä”, Lily sanoi myötätuntoisella äänellä ja kosketti Siriuksen käsivartta lohduttavasti. Sirius tuhahti.
”Kuvittelin aina ettei me erottaisi Chellyn kanssa koskaan”, Sirius aloitti ja Lily kuvitteli hetken näkevänsä kyyneleen kimaltavan pojan silmässä, ”ajattelin, että koska olemme molemmat yhtä suosionhaluisia niin tulisimme pysymään yhdessä siksi, ettei kummallakaan ollut enää ketään kenet olisi voinut valloittaa.”
”Niin”, Lily vastasi ja hän liikuttui Siriuksen puolesta, ”olen ihan varma että te palaatte yhteen. Ei pidä menettää toivoaan. Annat vain Chellylle hetken omaa aikaa niin kyllä hän tajuaa kuinka paljon oikeasti sinua kaipaa.”
”Niin kai sitten”, Sirius sanoi ja oli hetken hiljaa ennen kuin naurahti epäuskoisesti ja sanoi: ”Voi luoja mitä sekopäisyyksiä puhun. Pitäisi varmaan mennä tutkituttamaan pää.” Hän nousi ja meni Jamesin luokse takan ääreen. Lily katsoi vinosti hymyillen Siriuksen perään. Tuo poika ei sitten ikinä muuttunut piirun vertaa. Lily oli ehtinyt jo ajatella, että Sirius uskaltaisi näyttää oikeat tunteensa, mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsi.
Peter kyhjötti Matami Puddifootin kahvilassa muutaman pöydän päässä Annabellasta ja tämän ystävistä. Peter oli piiloutunut ruokalistan taakse ja kurkki sen yli Annabellaa. Tyttö näytti jokeseenkin apealta kavereidensa nauraessa ja jutellessa iloisesti. Annabella vilkuili kelloaan ja ikkunaa jatkuvasti, aivan kuin hän olisi odottanut jotakin. Peterin vatsanpohjassa kävi pieni toive siitä, että Annabella saattaisi toivoa näkevänsä Peterin. Olivathan he kuitenkin sopineet epäviralliset treffit silloin keittiössä. Peter punastui ajatuksilleen ja laski ruokalistaa hitusen. Hän mietti kuinka saisi Annabellan huomion itseensä ilman että se olisi liian läpinäkyvää. Hän päätti nousta pöydästä ja kävellä muina miehinä tyttöjen pöydän ohi.
”Peter!” Annabella huudahti saman tien kun näki Peterin kompuroivan täyden kahvilan keskellä.
”Annabella”, Peter sanoi hieman häpeissään.
”Tytöt, haittaako jos poistun?” Annabella kysyi ja hänen ystävänsä katsoivat hivenen kulmat koholla häntä. Aivan kuin he olisivat ajatelleet mielessään, ettei Annabella voinut olla tosissaan lähtiessään Peterin mukaan. Annabellan ystävät nyökkäsivät hyväksyvästi ja Annabella lähti Peterin kanssa pois kahvilasta. Peter vilkaisi vielä taakseen ja näki kuinka tytöt jäivät kuiskuttelemaan ja vilkuilemaan heidän peräänsä. Peter ei tästä välittänyt vaan tarttui Annabellaa kädestä, aivan kuin olisi kapinoinut kaikkia vastaan, ja johdatti hänet ulos kylmään talvipäivään.
”Miten päädyit matami Puddifootin kahvilaan?” Annabella kysyi hetken päästä kun he kävelivät kauppakatua pitkin. Peter ei uskaltanut katsoa tyttöön ja mietti hetken vastaustaan.
”Jos totta puhutaan niin näin sinut hetki sitten sen kahvilan ikkunan läpi ja tulin sisään”, Peter vastasi. Todellisuudessa Peter oli seurannut Annabellaa koululta lähtien ja oli päätynyt monien kauppojen jälkeen istumaan ruokalistan taakse samaan kahvilaan. Mutta Annabellan ei tarvinnut tietää sitä. Annabella hymyili viehättävästi ja samalla sekunnilla liukastui ja kaatui suoraan takamukselleen. Peter auttoi mutisevan tytön ylös ja auttoi tätä pysymään pystyssä.
”Olen niin toivottoman kömpelö”, Annabella voihkaisi ja pyyhki lunta takamukseltaan.
”Minusta se on vain suloista”, Peter sanoi huomaamattaan ja punastui syvemmin kuin koskaan. Annabella tarttui Peteriä kädestä ja ehdotti että he menisivät Kolmeen luudanvarteen kermakaljalle.
Kelly ja Jonathan olivat päätyneet kierrokseltaan keittöön syömään välipalaa. Illalliseen olisi vielä muutama tunti ja keittiössä he saivat viettää aikaa vain toistensa kanssa. Kotitontut hääräilivät välillä heidän ympärillään täyttäen tarjotinta, jossa oli jos jonkinlaisia söpöjä ystävänpäivän teemanmukaisia muffineja, keksejä ja karkkeja.
”Oli ihanaa taas nähdä kaikki vanhat tutut paikat”, Jonathan sanoi ja maisteli kirsikkakaakaotaan, ”tämä on hyvää.” Kellykin maistoi omaansa ja sai Jonathanin nauramaan.
”Sait vaaleanpunaiset viikset”, Jonathan nauroi ja Kelly kokeili ylähuultaan. ”Tässä.” Jonathan otti paperia ja pyyhki kevyesti Kellyn huulen puhtaaksi.
”Kiitos”, Kelly sanoi ja tunsi sydämensä pomppivan jännityksestä. Hän halusi kysyä Jonathanilta tämän tunteista mutta ei ollut varma halusiko saada varmistusta omille harhaluuloilleen.
”Kuule”, Kelly kuuli itsensä sanovan ääneen, ”tai ei sittenkään mitään.”
”Sano vain”, Jonathan sanoi kannustavasti ja katsoi Kellyä tämän ruskeisiin silmiin.
”No kun tuota”, Kelly aloitti vaivautuneesti, ”kun olemme kirjoitelleet ja olet lähetellyt minulle runojasi niin tuota... olen saanut vähän sellaisen käsityksen että saattaisit pitää minusta enemmänkin kuin vain kirjeenvaihtokaverina.” Kelly näki kuinka Jonathanin katseen tuike sammui ja pojan suupielet painuivat aavistuksen alemmas.
”Hemmetti”, hän mutisi, ”tiesin että tässä käy näin. Aina sama juttu.” Kelly oli hämmentynyt ja mietti mitä poika tarkoitti. Hän tulkitsi pojan sanomiset negatiivisina ja ryhtyi huomaamattaan puolustuskannalle.
”No anteeksi, jos olen tulkinnut sanasi väärin, mutta minun mielestäni ’kaipaan sinua’ ja ’en malta odottaa että taas tavataan’ kuulostavat siltä, että olisit kiinnostunut minusta romanttisessa mielessä”, Kelly sanoi yllättävän töykeästi. Nyt oli Jonathanin vuoro näyttää pöllämystyneeltä. Hän ei saanut sanaa suustaan ja katsoi Kellyä ihmetellen.
”No ei tarvitse sanoa mitään. Anteeksi jos sain sinut ahdistuneeksi”, Kelly sanoi ja nousi ylös lähteäkseen. Herkkutarjotin tippui kalisten lattialle kun Kelly ryntäsi kyynelet silmissään pois keittiöstä. Jonathan jäi istumaan paikalleen kuin olisi juuri saanut paistinpannusta päähänsä. Miten tässä nyt näin kävi?
Oleskeluhuoneessa James maanitteli Lilyä lähtemään kanssaan ulos.
”Lily kulta pliiis, rukoilen sinua!” James lässytti ja istui Lilyn jaloissa kuin olisi palvonut niitä.
”Mutta kun minua väsyttää”, Lily sanoi pahoitellen, ”eikö voitaisi vaan jäädä tänne ja olla ihan rauhassa?”
”Mutta kun tämä on ensimmäinen ystävänpäivä yhdessä ja haluaisi viettää sen jotenki muuten kuin istumalla oleskeluhuoneessa”, James sanoi ja otti mökötysilmeen kasvoilleen. Lily katsoi poikaystäväänsä pää kallellaan ja ei voinut olla sulamatta tämän komeiden kasvojen ja suloisen hiuspörrön edessä.
”No okei”, hän myöntyi ja sai riemun nousemaan Jamesin kasvoille.
”Tule”, James sanoi ja otti Lilyn reppuselkäänsä ja lähti pois oleskeluhuoneesta, ”mennään sittenkin tulee-menee – huoneeseen.” Lily hihitti pojan selässä ja nuuhki tämän niskan rauhoittavaa tuoksua.
”Rakastan sinua”, Lily kuiskasi pojan korvaan ja suuteli tämän kaulaa muutaman kerran.
”Minäkin sinua, Lily kulta”, James vastasi onnellisena.
Puolimatkassa Lily joutui hyppäämään Jamesin selästä koska poika puuskutti jo siihen malliin, että olisi saattanut pyörtyä hetkenä minä hyvänsä.
”Kuntosi ei taida olla kovin korkea”, Lily ivaili, ”vai väitätkö, että kaikki johtui vain siitä, että olen niin painava?” James virnisti Lilylle ja tarttui tämän käteen. He saapuivat tulee-menee –huoneen eteen ja James käveli kolmesti seinän ohi, minkä jälkeen siihen ilmestyi ovi. He astuivat huoneeseen ja Lilystä tuntui kuin he olisivat tulleet ruusutarhaan. Huoneen keskellä oli kaunis valkoinen katos jonka katto ja pylväät olivat peittyneet ruusuköynnöksiin. Lattia oli pehmeää ruohoa ja eriväriset ruusupensaat levittäytyivät seinänvierustoille.
”Voi James”, Lily huokaisi ja meni katoksen alle ihastelemaan tulipunaisia ruusuja. James seurasi hänen persässään, taittoi matkallaan yhen pitkävartisen kukan ja laittoi sen suuhunsa. Hän meni pehmeästi nauravan Lilyn luokse ja antoi ruusun hänelle.
”Tanssitaanko?” James kysyi ja gramofoni ilmestyi kuin tyhjästä ja alkoi soittaa rauhallista sävelmää. James veti Lilyn lähelle itseään ja suuteli tytön otsaa kevyesti. Lily huokaisi onnesta ja painoi päänsä pojan rintakehää vasten kuullakseen tämän sydämen sykkeen.
”Tässä on niin hyvä olla”, Lily huoahti ja laittoi silmänsä kiinni.
”On niin ihanaa kun olet näin lähellä”, James kuiskasi ja tavoitti Lilyn huulet.
”Olet niin romanttinen”, Lily naurahti ja silitteli Jamesin niskaa.
”Sinun vuoksesi mitä vain”, James mumisi, ”rakkaani.”
Toisaalla Kelly oli päätynyt kirjastoon rauhoittumaan ja unohtamaan äskeisen häpeänsä. Hän oli arvannut, että jälleen kerran kaikki haaveet ja toiveet olivat olleet yhtä tyhjän kanssa. Kelly oli selvästi tuomittu elämään koko loppu elämänsä yksin. Hän olisi saman tien voinut lähteä ostamaan sata kissaa ja hylätyn mökin jostain metsän keskeltä. Häntä sanottaisii hulluksi kissamummoksi, jonka mökin läheisyydessä tapahtui aina jotain hirveää. Hän voisi huitoa luudanvarrella kaikkia, ketkä uskaltaisivat tunkeilla viittäkymmentä jalkaa lähemmäs hänen mökkiään. Juuri kun Kelly oli päässyt suunnittelemaan kamalia haukkumanimiä viattomille jästilapsille, Jonathan tuli istumaan häntä vastapäätä.
”Tulitko nauramaan minulle?” Kelly kysyi tukkoisella äänellä
”Mitä äsken tapahtui?” Jonathan kysyi hämmentyneenä.
”Kerroin, että pidän sinusta enemmän kuin vain kaverina ja sinä sanoit, että sinulla ei ollut mitään romanttisia tunteita minua kohtaan”, Kelly töksäytti, ”sitä äsken tapahtui.” Jonathan ei voinut muuta kuin alkaa hymyillä.
”Älä naura minulle”, Kelly sanoi ja kyynelet purskahtivat hänen silmiinsä, ”minulle käy aina näin! Kun paljastan tunteeni jollekin, niin saan rukkaset. Ihan aina!”
”En minä sinulle naura”, Jonathan sanoi ja hänen hymynsä leveni, ”tai oikeastaan joo, nauran. Mutta en siitä syystä mistä luulet!” Kelly katsoi poikaa kysyvästi eikä sanonut mitään.
”Missä välissä sanoin, että minulla ei ole tunteita sinua kohtaan?” Jonathan kysyi ja kohotti huvittuneena kulmiaan. Kelly aikoi vastata mutta jäikin paikoilleen suu auki, koska joutui miettimään. Hän oli niin kovasti uskonut saavansa rukkaset, että hänen aivonsa olivat syöttäneet sanat Jonathanin suuhun. Kelly ei ollut kuullut mitä poika oli oikeasti sanonut.
”Aijaa”, Kelly sanoi kompromissiksi, sillä ei keksinyt muutakaan. Jonathan nousi seisomaan ja tuli pöydän toiselle puolelle Kellyn viereen.
”Kelly, pidän sinusta. Pidän todella”, hän sanoi ja varmistukseksi suuteli Kellyä hitaasti ja pehmeästi. Kelly tunsi huojennuksen aallon sisällään ja nyt helpotuksen, häpeän ja onnen kyynelet vyöryivät tytön silmistä.
”Voi sinua”, Jonathan hymähti ja pyyhki Kellyn kyyneleitä paitansa hihaan.
”Suutele minua uudestaan. Se oli kivaa”, Kelly pyysi ja veti Jonathanin kiinni itseensä. Molemmat nauroivat toistensa huulia vasten ja halasivat tiukasti.
”Montako hiivatin kertaa se täytyy teille saastaisille nuorille teroittaa, että tämä kirjasto on PYHÄ, eikä täällä suvaita minkäänlaista kutemista!” kuului kimeä ja pingottunut ääni jostain heidän takaa. Kelly ja Jonathan erkanivat ja etsivät äänen lähdettä. Matami Prilli porhalsi täyttä vauhtia kuin höyryveturi, heitä kohti.
”Voi ei”, Kelly ehti sanoa ennen kuin räjähti. Prilli alkoi huutaa ja paiskoa taskussaan olleita sulkakyniä ja muistilehtiöitä ympäriinsä hiiren hiljaisessa kirjastossa. Mustepullo meni sirpaleiksi lattialle kun Prilli paiskasi sen voimiensa takaa. Hän karjui ja kirkui ja repi hiuksiaan nutturastaan.
”Te saastaiset pikkuniljakkeet turmelette kirjat kun kiehnäätte niiden päällä, aivan kuin niillä ei olisi mitään merkitystä teidän pikkuelämässänne! Olette merkityksettömiä ötököitä, joilla ei ole mitään tulevaisuutta! Olette muodottomia möhkäleitä, jotka sätkivät lattialla ja etsivät tuntosarvillaan ruokaa rakkaista kirjoistani! TE TURMELIJAT!” Prilli ärjyi ja nyt Kelly oli todella peloissaan. Kirjastonhoitaja oli tainnut viimeinkin menettää ne viimeiset terveet aivosolut, jotka hänen päästään löytyi. Sanatulva jatkui ja Prilli huusi järkyttävän kovalla äänellä, kasvot tulipunaisina ja ohimosuonet sykkien. Kelly katseli ympärilleen ja yritti etsiä jotkakuta pelastamaan heidät. Hän huomasi Dumbledoren kävelemässä kirjaston ohi ja pysähtyvän kuuntelemaan ovelle sitä kauheaa meteliä, joka kirjastosta kaikui.
”Professori Dumbledore!” Kelly kiljaisi ja rehtori tuli paikalle.
”Mitä minä kuulenkaan?” Dumbledore sanoi ja katsoi puuskuttavaa ja mielipuolisen näköistä kirjastonhoitajaa. ”Millicent, onko jokin vialla?” Matami Prilli käänsi kasvonsa rehtoriin ja puuskahti: ”Minä en kestä. En sitten millään kestä tätä kaameaa turmelemista. En enää tässä iässä!” Tämän jälkeen nainen romahti täysin, purskahti hillittömään itkuun ja lysähti lattialle pieneksi harmaaksi mytyksi.
”No niin, rakas Millicent”, Dumbledore sanoi lempeästi ja auttoi kirjastonhoitajan jaloilleen. ”Mennäänpä tapaamaan Eudoraa. Tulehan nyt, reippaasti.” Kelly ja Jonathan jäivät tuijottamaan pöllämystyneinä kaksikon perään ja katsoivat sitten toisiaan.
”Ei sitä joka päivä näe kirjastonhoitajan hermoromahdusta”, Jonathan totesi.
”Ei todellakaan”, Kelly myötäili.
”Mihinkäs me jäimmekään?” Jonathan kysyi viekkaasti ja tarttui Kellyä käsistä kiinni.
”Jaa, voisitko virkistää muistiani?” Jonathan suuteli Kellyä jälleen ja otti hänet tiukkaan halaukseen.
-
Ohhoh ! Jatkoa on tullut pitkän odotuksen jälkeen ! (: Aivan mahtavaa ! Oli ihana yllätys, kun avasin kännykän ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja huomasin sähköpostissa ilmoituksen uudesta luvusta tähän ficciin ! Piristi päivää todella paljon ! (:
Lilyn ja Jamesin söpöilykohtaus oli superihana ! <3 James on niiiin tajuttoman ihana ja Lily sopii hänelle täydellisesti. Lisää tälläisiä syötävän suloisia Lily/James söpöilyä, kiitos.
En huomannut kirjoitusvirheitäkään, jonka vuoksi rakastan tätä vieläkin enemmän. Saatoin kyllä lukea aika huolimattomasti, mutta ihan sama. En mä nyt jaksa näitä ficcejä lukea mitenkään supertarkasti ja etsiä kaikkia pienimpiäkin virheitä. Osaat kirjottaa todella hyvin ja ihailen sun taitoja (: Tämä ficci on salaperäinen, suloinen, hauska ja mukavaa luettavaa ! Toki tälle löytyy monia muitakin mukavia adjektiiveja, mutta en jaksa kirjoittaa mitään metrin pituista listaa.
Kiitos oikeasti erittäin paljon, kun jaksoit jatkaa tätä ficciä ja piristää mun tähän mennessä tylsää päivää (: Odottelen innolla jatkoa !
-
AAAAAAAAAAAAAA Evora, mää rakastan sua! ;D Sää jatkoit tätä! Jeeeij! Aöjöfjäkslasdjbnmavsdhg (< fiilikset mun aivoistani)
Voi hirvitys, kattoin ton aiemman kommenttini... *punastuu* Se oli hei mun eka kommentti niin sen laatu on... Nyt sitten koitan (huom. koitan) rakentaa jotain mitä mun ei tartte hävetä.
Luku oli ihana. Siriuksen ja Jamesin kirjastosekoilu oli hauska. Ihanaa et ne ratkas sen arvotuksen ;D Toi L/J kohta oli ihana, söpö ja kaikkee, mutta se oli mun aivoille ehkä hiukka liian fluffysta mutta se onkin vaan mun aivot joilla on joku vamma. ;D Mutta kumminkin lisää tällästä, se oli ihan sikasöpöö <33
Kelly/Jonathan oli oikein söpöistä <3 Ja Prilliltä tais katketa joku piuha päästä... Chelly/Sirius on aika ihana paritus. Siriuksen motiivit yhdessäpysymiselle... ;D Jaa... Ja toivottavasti Peter ja se Annabella menee yhteen, Peter on ykss parhaista hahmoista mun mielestäni, vaikka petturi olikin niin se on rakennettu hienosti. Joo, mä taas sekoilen. ;D
Ennenkun sää kerkeet tekeen Prillit ja viskaan mua jollakin niin katoon ja jätän jatkopyynnön leijumaan ilmaan... ;D Eli siis, ihanaa kun jatkoit, jatkaa saat edelleenkin ;D
Ledi
-
Kiitoskiitos Evora, kiitoskiitos!!!
Juu niin en varmaan oo ilmottautunu kunnolla lukijaks mut leikin ikäänku piilolukijaa ehkä joku puoltoist vuotta. Mutta olen nyt ilmoittautunut.
Ja itse asiaan.
’’Siirry jo, läski.’’
’’Arvostan kohteliaisuuttasi, Anturajalka’’
Niinpä.
’’Herra Hätähousuliini tässä teki vähän taikoja.”
Miksi nauran?
Rakastan Lily♥Jamesia, joten en lukiessani tällaista fluffya, en missään tapauksessa, ainakaan päästänyt sellaista ihanaa AWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWSSSS -ääntä.
Ja nyt, tämän edellämainitun kohtauksen ansiosta, mun aivot on ihan sekasin sellasesta vaaleenpunasesta höhhöstä,
joten en tällä hetkellä saa kirjotettua mitään tän parempaa kommenttia. Tätä saan huomenna tai joskus kunnolla hävetä...
Mutmut, kiitän hirveän paljosti paljon tästä ihanasta luvusta, ja siitä ,että sinä ihana ihminen jatkoit tätä ficciä,
ja häivyn jonnekkin taka-alalle näiden typerien sanojeni kanssa.
Kiittäen, kumartaen ja käkättäen,
hiphei!!!
-
Noniin...
Eli alotampa nyt tarinan alusta. Eli joskus vuosi sitten luin tätä ficciä ja tämä oli toinen ficci jonka olin lukenut. Joten muut tuntuivat siksi huonommilta (anteeksi hirveästi muille kirjoittajille :-[). Tämä jäi silloin kesken ja kadotin tämän paikan kokonaan.
Kun oli kirjautunut tänne ja näin tämän niin May I Have Your Leg? pääsi mitä-luet-seuraavaksi-listalle. Mutta listalla oli tuhat ja yksi (+ yksi + kaksikymmentäviisi). Mutta se oli myös Mitä-lukea-seuraavaksi-mutta-harmi-kyllä-kesken-listalle (omista tuhatsatayksi listaa :D). Eli se sitten jäi kaiken muun alle. Myös kirjoittamisen ja koulun.
10.6 olin stalkkaamassa muita (anteeksi nyt taas) ja silmäni tippui päästä: May I Have Your Leg?(K-13, Kelmit) VIIMEIN JATKOA: 10.6.12!! Ja minä kiltti tyttö en ikinä kiroille tai puhu rumia (siis ihan aidosti oikeesti!) ekana tuli mieleen: WTF!!??!!??!!♥!!♥??!!♥
luin kuin hullu kana (joka oon muutenkin) ja nukuin seittämän tuntia kahtena yönä peräkkäin ja sit vielä valvoin toisena iltana kahteen ja tänään puoli neljään, että ajatus kulkee ;D. Ja luin kännykällä tätä ja sillä kesti mun kanssa taistellessa näyttää ekalta sivulta kaikki muut paitsi kaksi. Sillä kesti NELJÄ tuntia O_o. Ja se kadotti Jamesin äidin kuolemaa käsittelevän luvunkin ja olin sillen:
Mitä ihmettä?????????????!!!!!!!!!!!! Kun James angstas :'( *sniif*. Mutta muuten ihan hyvin tuli luettua koko päivä :D. Nyt saan vihdoinkin sit kommata ton selityksen jälkeen.
(VAROITUS!! lainaukset voi olla jostain tuhannen kaukaa) Rantaan oli pystytetty teltan tapainen katos, jossa saattoi rauhoittua mukavilla sohvilla ja katsoa tähtitaivasta ja kuutamoa. Jos oikein tarkasti katsoi, saattoi jopa nähdä Linnunradan tähdistä ja tähtisumusta koostuvan kaaren.
eka tuosta oli pakko. Siis tosi ihanasti kuvailtu ja kun minähän oon nähny tommosen joskus (viime talvena) niin se toi sellaista ihanaa tunnetta ♥
’’Öh’’, James sanoi mikkiin, ’’omistan tämän Lilylle. Anna anteeksi.’’ Kappaleen alkusoitto alkoi ja James tunsi sydämensä hyppivän rinnassaan. Se pomppi niin lujaa että James pelkäsi sen hyppäävän ihon läpi lattialle.
Love hurts, love scars, love wounds and mars
Any heart not tough nor strong enough
To take a lot of pain, take a lot of pain,
Love is like a cloud, holds a lot of rain.
Love hurts.
Oooh, love hurts.
Mää haluun oman Jamesin ♥. Niin yyperihana ♥ ♥ ♥ ♥
Kiitos eilisestä, oli todella mukavaa olla kanssasi. Unen saanti oli viime yönä täysi mahdottomuus, koska kasvosi seilasivat silmieni eteen jatkuvasti ja halusin olla vain lähelläsi. Tule tarvehuoneeseen heti kun olet saanut tämän kirjeen, minulla on sinulle yllätys.
Rakkaudella,
Remus
Heidän eteensä avautui pienehkö huone kirkkaalla valaistuksella. Ehkä osa syy valoon oli auringon paiste, joka tulvi sisään suuresta ikkunasta. Aamupäivän auringonsäteet valaisivat pienen pöydän, jolla oli ruusu maljakossa. Ruusun lisäksi pöydällä oli läjä pannukakkuja ja astiallinen kermavaahtoa ja hilloa.
’’Ajattelin tarjota aamupalan’’, Remus sanoi virnistäen.
awwwwwwwwwwww... ♥ ♥ ♥ ♥ Mää haluun oman Remuksenkin ^^
Ja tietty Siriuksen (jos lainaisin tää ois semmonen romaanin mittanen) ♥ ♥ ♥ ♥
Sit mää oon aivan onnessani kun sää jatkat ^^. Ihanaa, että muistit tämän. Koska jos olisit unohtanut :'(. Mutta jos tarttet kannustusta Lähetä yksäri niin täältä saa. Ja MiNin ideapalvelu on auki kellon ympäri, mutta vastaus voi viivästyä :D. Ja mää kannustan sua nyt jatkamaan, sillä osaat hyvin kadota ja pelkään hyvin paljon, että katoat taas :'(. Se olisi suuri surunpäivä.
Ja jotkut vanhat lukijasti ei ehkä käy enään täällä, mutta olen varma, että uusia on tosi monta ^^. Että et tätä vain yksikses julkaise.
Ja rakentavaa ei tuu!! Koska eräs taitaa nyt mennä päiväunille, jotta jaksaa sit elää tän päivän :D
Suuri kiitos, yhdestä parhaimmasta ficistä ja vielä kumarrus
MiNi
-
!!!!!!!!!!!! Mahtavaa!! Jatkoa näin pitkästä aikaa :)))
Luin tän jatkon tosin toissapäivänä, mutta koska olin niin laiska myöhään illalla en vain jaksanut yksinkertaisesti kommentoida (liekö ripaus hämmästystä siinä mukana, anteeksi nyt vain, mutta kahden ja puolen vuoden jälkeen olin jo melkein unohtanut koko ficin:D:D)
Ei taida tulla yhtään mitään tästä kommentista, pitää lukea tää ficci ihan alusta asti, että ihan muistaa, että mitäs tässä nyt on tapahtunutkaan. Tosin tuon arvoituksen muistin, mitä Sirius yritti silloin ratkaista, ja ratkesihan se vihdoin!
Enkä nyt rupea yhtään mitään sanomaan noista pareista, koska en muista niistä yhtään mitään aikasemmilta osilta:D paitsi, että tässä ficissä toi James/Lily kohta oli itselleni liian imelää, miten se vei ilyn tulee-menee -huoneeseen jne ;D
Kiittäen,
SeverusSnape
-
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!! Mä en kestääääääääääääääääääääääää!!!!!!
Tää on niiin parasta ♥ tätä on odotettu jo ikuisuus ja puol, mut ei se haittaa vaikka on menny noin kauan kunhan vaan tää jatkuu!
Oli aivan ihana luku ja hauska ja suloinen ja mä oon ihan shokissa ja niin onnelinen et tää jatkuuu : ))
Muutaman typon myös tuolta bongasin:
’’Ja tämän romuläjän takiako uhrasin käteni ja melkein puolivuotta elämästäni?’’
eli puoli vuotta tulee erikseen
’’Hän meni sairaalasiipeen, kävi pieni haveri.
haaveri?
Lola ja Remus menivät käsikädessä poikien makuusaleihin
käsi kädessä erikseen (:
James seurasi hänen persässään, taittoi matkallaan yhen pitkävartisen kukan
perässään
Häntä sanottaisii hulluksi kissamummoksi
sanottaisiin
Tuossapa nuo : )
Noi hahmot on kyl kaikki niin mahtavia ja James oli niiiiin ihana tässä luvussa ♥
Sirius-ressukka oli suloisin ikinä ja Chelly sais jo antaa sille anteeks! Lola/Remus on aina parasta, joten sitä toivon lisää vaan;) Kelly/Johathan d'awwwwwwwwww ihania! Ja Peter on myös aika söppänä.. Kunnon fluffya tää luku, mut en pane pahakseni koska sopi hyvin mun fiilikseen. Ja ihan mahtia kun toi arvoituskin alkaa ratketa:O Mä oon ihan varma et sieltä rasiasta löytyy jotain.. Pakko!
Mutta siis jatko on aina ihanaa, mutta älä ota mitään stressiä, kyllä tää valmiiks tulee ja me kannustetaan sua tietty ♥ Kiitän erittäin paljon tästä luvusta!
♥:llä, Candy
-
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA IHANAAAAAAAAAA JATKOA!!! :D <33
oikeesti ku tulin koneelle ja avasin finin ja näin etusivul tän ni mun ilme oli sillee ?!whaaaat!?
kiitoskiitoskiitos kun jatkat tätä ! <3 :DD
Sinua palvoen: Desbina
-
USKOMATONTA!!! tätä olikin odotettu, ja luulin jo ettei jatkoa ikinä saada!
Kiitos tästä, ihanaa että kirjoitat tämän loppuun!!! En nyt saa mitään järkevää kommenttia luvusta, mutta
se oli toosi hyvä:DD
-
ihanaa jatkoa tullut ! kiitos siitä :)
tykkäsin luvusta, ihania nuo james ja sirius :) en oikeen mitään rakentavaa palautetta keksi, jatkoa odottelen :>
-
Pakko kait minunkin on tulla kommentoimaan, kun sentään luin tänne asti. Aluksi myönnän hiukkasen häpeillen, että olen yrittänyt lukea tätä ficciã aikaisemminkin, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Sitten haluaisin sanoa, että tämä on upea ficci! Hahmot ovat hyviä, ja Kelmit suurinpiirtein semmoisia kuin olen kuvitellut. Joo, hahmoanalyysejä en nyt anna, joten.. Juonikin on hyvä. Vähän sitä tavallista Kelmien viimesintä vuotta, mutta myös jotain uutta. Sitä vaan ihmettelin, että Regulushan on Siriusta nuorempi, mutta oli välillä samoilla tunneilla... Kirjotusvirheitä oli muutamia, mutta se ei ainakaan mun lukunautintoa hävitä. Joo, anteeksi, kommentista tuli sekava ja lyhyt, eikä rakentavaakaan näy, mutta minkäs sille voi jos ei osaa kommentoida? Oli vielä jotain muutakin, mutta unohdin... Ainiin, tunsin välillä ihan kamalaa myötähäpeää joitain hahmoja kohtaan :D Ei tässä muuta...
-
Oi että, oi että! Vihdoin! Jee, ihanaa kiitos!!! Mä oon ihan sanaton kun toi luku oli noin hyvä!! Oi että! Kirjoitan jotain rakentavaa kun saan nyt tän hämmästyksen nielettyä.
Ihana luku!
-
Uusi lukija ilmottautuu! :) Oon nyt lukenu kaikki tähän asti julkastut luvut ja en voi sanoa kuin että... TÄÄ ON IHAN TAJUTTOMAN MAHTAVA FICCI!!!!!!!!!! ;D ;D ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥
Aina jos on huono päivä, niin luen yhen luvun ja sitten oon taas iloinen!!!!!!!!!! Ei ole mitään moitittavaa...
JATKOA NYYYT!!!! Pliiiiiiiissssss Evora! :)
Hurmioitunut jne. Lily02
-
Uusi lukija ylpeänä ilmoittautuu!!
Kelmejä ahh.. 19 sivua <333 taivas! Mutta, jos nyt koittaisin kirjoittaa jotain järkevääkin. Ensin, on täysin tämän ficin syytä että olen valvonut koko yön kännykkä kourassa pitäessäni tätä lukumaratonia, eli kaikki syyt kolmen tunnin yöunista tälle ficille :DD. Kirjoitusvirheet ovat selvästi vähentyneet loppua kohden, pointsit siitä! Ja nämä henkilöt.. Sanat ei riitä tätä kuvaamaan!
James&Lily, maailman paras pari, varsinkin tässä ficissä! Alku oli aito, ja senkin jälkeen tarina on pysynyt suloisena, muttei teennäisen oloisena.
Remus&Lola, ehdottomasti ihana pari, Remus lievässä kömpelyydessään on suloinen ja nämä kaksi täydentävät toisiaan ihanasti <3
Sirius&Chelly, kaikella kunnioituksella mutta Chellyn myötä ja varsinkin viimeisissä luvuissa Siriuksen ihana luonne on kadonnut pikkuhiljaa ): lisää Siriusta, vähän hempeilyä :DD. Ja ihan muutenkin wink wink, vähän enemmän kelmejä omassa elementissään, kelmeinä (;
Tämän maratonin jälkeen olisi varmaan viisikymmentä ihanaa kohtaa jotka haluaisin tähän liittää, mutta säästän teitä (ja kännykkäni jonka kanssa jo tämän kirjoittaminen on tuskaa) siltä kilometriviestiltä, joka siitä tottakai tulisi :DD. Sen verran viivytän vielä nukkumaanmenoani että kehun vielä kerran ihanan kirjoittajan joka on tämän tarinan luonut, lähes kaikki luvut ovat olleet ihania, viimeisimmistä en niin suuresti välittänyt, mikä kylläkin johtuu siitä, että pääpaino on ollut pareilla joista en kummemmin perusta. Ja kelmifriikki kun olen, myös kelmien ne yhteiset hauskat kohtaukset ovat vähentyneet, nyyh xD eikai kelmeily ja varsinkin Jamesin ja Siriuksen tiiviit välit jää, tyttöjen astuessa kehiin...?
Kiitos tästä IHANASTA ficistä <3 odotan jatkoa kuin kuumilla kivillä jo nyt!!
*lapsellista ihkutusta joka osittain johtuu kyllä vuorokauden ajastakin*
-
Tiedäntiedän olen jo kommanu tähän, mutta NYT EVORA SÄ LAITAT SITÄ JATKOA!! Ensimmäinen ficci, jonka olen koskaan lukenut ja myös syy miksi liityin finiin... halusin katsos kirjoittaa myös ficcejä ja nyt niitä onkin kasaantunut iso määrä ja se kaikki on Evoran ansiota! Evora pliis! Mä en kestä jos en saa tietää mitä tapahtuu!!!
Evora sä inspiroit mua tekemään ficcejä! :)
-Lily joka tuijottaa koko loppu elämänsä Evoraa vaativasti ellei tämä heti laita jatkoa
-
Uusi lukija!
Aivan ihana ficci! Ai lööv tis! Ethän vaan lopeta kesken :'( KILTTIIIII Pari yhdyssana virhettä, mutta ei paljoa :)
Jatkoa kovasti toivoen: Mrs Potter
-
Toivottavasti tulee vielä jatkoa tää on aivan ihana ficci♥♥