Jos Sherlock Holmes suutelisi minua…Kuolisin. Mutta asiaan.
Mutta ei… Ei hän tee sitä, sillä kun Sherlock Holmes herää aamulla, hän kävelee suoraan keittiöön. Minä katselen pelkissä puuvillaisissa yöhousuissa kuljeskelevaa miestä sanomalehden takaa, vailla minkäänlaista aikomusta kertoa hänelle, mitä ajatuksia hänen paljas ylävartalonsa synnyttää minussa. Sherlock pyytää minua keittämään teetä ja minä tottelen, sillä mitäpä minä en hänen vuokseen tekisi. Uitan marketista ostettuja teepusseja keitetyssä vedessä, saaden aikaan hailakan keltaisen liemen, jonka toimitan läppärin näyttöä silmäilevälle miehelle. Sherlock Holmes ei sano kiitos, sillä tosiasiassa minua ei ole edes olemassa. Levitän lehden pöydälle tietäen, että jos Sherlock Holmes suutelisi minua, hän tekisi sen vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että hän rakastaisi minua. Mutta ei… Ei Sherlock Holmes ketään rakasta, sillä hän rakastaa vain työtään.Tää oli mun lempikohta koko ficissä. Ihanaa tilannekuvailua tai jotain, ja jotenkin kaikki vain loksahti paikoilleen.
Minä katselen pelkissä puuvillaisissa yöhousuissa kuljeskelevaa miestä sanomalehden takaa, vailla minkäänlaista aikomusta kertoa hänelle, mitä ajatuksia hänen paljas ylävartalonsa synnyttää minussa.