Nimi: Mutta yhdellä ehdolla
Ikäraja: K11
Paritukset: Harry/Draco, (Astoria/Draco, Ginny/Harry)
Tyylilaji: draama vanhemmuudesta ja rakkaudesta
Sisältövaroitus: pettäminen, raskaus ja keskustelu abortista
Haasteet: drarry, ime kappale tyhjiin & puhutaan rakkaudesta
Yhteenveto:”Lapsen”, Draco kuiskaa sanaa maistellen.
M u t t a y h d e l l ä e h d o l l a
Draco ilmiintyy kotiinsa Potterin huulten tunne vielä huulillaan ja miehen tuoksu hänen kaulahuiviinsa takertuneena.
Heidän kohtaamisensa ovat aina niin hauskoja, raakoja ja kuumia. Draco rakastaa hentoista Astoriaansa, mutta mikään ei voita sitä naljailusta eskaloitunutta painia, mikä aika nopeasti muuttuu panemiseksi ja siitä rakasteluksi. Pettäminen kuitenkin syö Dracoa ja vie samalla maun ihanista hetkistä Potterin kanssa.
Huokaisten Draco hiipii keittiöön ja kaataa lasiin vettä taikasauvansa kärjestä. Hän juo lasin tyhjäksi matkalla makuuhuoneeseen, vaihtaa pyjamaan ja sujahtaa silkkitukkaisen naisen viereen.
”Kyllä minä tiedän, etten ole ainoasi”, Astoria kuiskaa pimeydestä ja Dracon vatsassa muljahtaa. ”Saat luvallani tavata häntä. Mutta yhdellä ehdolla.”
Draco ei ole ymmärtää kuulemaansa. Astoria ei kuulosta lainkaan vihaiselta tai pettyneeltä. Lähinnä tasaiselta ja aavistuksen haikealta. Miksi hänen kihlattunsa soisi tapaamiset toisen kanssa?
”Mikä se ehto on?” Draco kuitenkin vain kysyy, moittien itseään itsekkyydestä.
”Haluan lapsen kanssasi”, Astoria vastaa. ”Tiedän, että sinun kuuluu olla Harryn kanssa. Se on ollut selvää minulle kauan. Tehän olitte aina toistenne kimpussa. Miksi siihen olisi tullut jokin muutos? Toistenne välttely vain satuttaisi kaikkia osapuolia.”
”Lapsen”, Draco kuiskaa sanaa maistellen.
~¥~
”Ginny on raskaana”, Potter töksäyttää tukahtuneella äänellä ja maa halkeilee ja murenee Dracon jalkojen alla. Hän oli juuri aikeissa kertoa ilouutisia, että hän saisi avoimesti tavata miestä.
He seisovat suosikkitapaamispaikallaan, erään tuulisen kielekkeen laidalla, lähellä Potterin kesämökkiä.
”Vai niin”, Draco vastaa ja puree alahuultaan. ”Mitäs se tarkoittaa meidän suhteen?”
”No, minun kai täytyy kosia häntä ja mennä naimisiin”, Potter sanoo eikä kuulosta ollenkaan onnelliselta. Draco haluaisi vain suudella toisen komeilta kasvoilta kipeän ilmeen pois. Kylmänkostea tuuli kiskoo Potterin hiuksia ja raapii Dracon herkkiä poskia.
”On muitakin vaihtoehtoja…” Draco aloittaa ja sättii itseään. Hänen on lakattava ajattelemasta niin itsekkäästi.
”Niin, emme me olleet tätä ollenkaan suunnitelleet. Ginny on asiasta aika rikki, hänellä menee nyt tosi hienosti maajoukkueessa. Raskaus ei oikein sovi tilanteeseen. Kummankaan meistä. Olimme vain huolimattomia ja Ginnyn suku on niin pirullisen hedelmällistä sakkia”, Potter selittää itseään halaten ja paikoillaan astellen. Hän näyttäisi olevan ryypyn tarpeessa.
Draco nyökkäilee pitkälti itselleen, johan nyt kelkka kääntyi. Hänen oli tarkoitus vuodattaa toiselle lapsen yrittämissuunnitelmista, mutta Potter onkin jo askeleen pidemmällä itse. Astoria haluaisi lapsen, mutta on huolissaan terveydestään. Dracokin on siitä huolissaan. Tytöstään huolissaan.
”Ehkä Ginny voisi harkita keskeytystä?” Draco ehdottaa varovaisesti ja Harryn silmät rävähtävät auki. ”Se on tietenkin puhtaasti teidän kahden välinen asia, mutta kannattaa sitäkin ajatella. Etenkin jos raskaus ei ollut suunniteltu tai edes toivottu.”
”En usko, että hän pystyisi siihen”, Potter murahtaa. ”Helvetti! Me emme ole olleet edes yhdessä pitkään aikaan.”
”Tiedän, teillä on friends with benefits -suhde, olet kertonut”, Draco vastaa ja kumpikin vaikenee sitten. He kävelevät kielekkeen reunaa ja alittavat ikuisuuksia vanhan kiviportin, joka joskus oli ehkä osa jotakin linnoitusta. Askeleet tahdissa he laskeutuvat hevosportaita, liian leveitä askelmia.
“Luulen, että olit kertomassa itsekin jotain?” Potter muistaa kysyä kuitenkin ja yskäistyään Draco kertoo Astorian toiveesta. “Niinpä tietysti. No mitä se sitten tarkoittaisi meidän suhteen?”
“No, hän sanoi, että voisin… Että me voisimme edelleen tavata. Hän oikeastaan sanoi, että jos antaisin hänelle lapsen, niin saisin, hmm, jatkaa sinun kanssasi. Myös. Tai vain.”
“Vain? Vaikka sinusta tulisi isä? Etkö haluaisi elää lapsesi kanssa?”
“En minä tiedä! Ei minun isäni tehnyt kanssani mitään ollessani lapsi.”
Potterin ilme tulistuu. Käsi, joka varkain on tarttunut Dracon omaan, irrottautuu rivakasti ja painuu puuskaan.
“En suostu. Jos alkaa lapselle vanhemmaksi, niin täytyy olla läsnä”, Potter sanoo ja hänen äänensä värisee hieman ja Dracon olisi pitänyt muistaa. Potterille perheasiat ovat vaikeita, hän on orpo, joka on perustanut koko liikuttavan olemuksensa sille ajatukselle, että hänen kuolleet vanhempansa rakastivat häntä. Hänen äitinsä pelasti hänet rakkaudellaan, senhän tietää jokainen. Omatunto piikittää Dracoa, hän ei todella ole suonut lapsen kasvattamiselle ainuttakaan ajatusta. Hän on vain pohtinut, kuinka hänen pieni linnunluinen kihlattunsa selviäisi synnytyksestä.
“Olet aivan oikeassa. Anteeksi. Ajatukset vauvoista ja lapsista ovat kaukaisia ja vieraita konsepteja minulle”, Draco sanoo ja Potterin ilme pehmenee hieman.
“Sinun täytyy tavata Teddy. Hän on hauska poika, ja pieni lapsi. Lisäksi sinun sukulaisesi.”
~¥~
“Kummisetä!”
Pieni, vaaleanpunatukkainen poika hyppää Potterin takasta olohuoneeseen ja pölisee hormipulveria joka paikkaan. Hiukset muuttuvat valkoisiksi, kun hän huomaa Dracon ja hymyilee hänelle leveästi. Dracon täti, Andromeda, astuu pojan perässä takasta.
“Edward Remus Lupin! Nyt rauhassa”, täti komentaa ja poika pysähtyy samassa, mutta kääntää katseensa Harryyn ja Dracoon, muuntaa kasvojaan Andromedan kaltaisiksi ja toistaa ääneti isoäitinsä sanat. Harrya naurattaa ja hän kaappaa lapsen syliinsä suukotettavaksi.
“Kummisedän kotona ei tarvitse olla rauhassa, kyllä Teddy tietää!” Harry sanoo ja Dracoa liikuttaa, sillä mies lässyttää hieman. Harry ei ole koskaan kuulostanut sellaiselta aiemmin.
Lämpö, jolla Harry kohtaa Teddyn tuntuu Dracosta ylivoimaiselta ja hänen kurkkuaan kuristaa. Potter on niin söpö. Draco haluaisi olla Teddyn paikalla kutiteltavana ja halittavana, hän haluaisi hieman itsekin kutitella kikattelevaa poikaa ja hän huomaa kuvittelevansa, kuinka Astoria toimisi samassa tilanteessa. Draco ei ole koskaan nähnyt Astoriaa lapsen kanssa, mutta hän ei usko, että nainen osaisi heittäytyä selälleen lapsen leikkitaikasauvan iskusta tai juoksisi pakoon sohvan taakse.
“No, niin. Teillä sujuu varmasti hyvin, kuten aina. Harry, muista, että Teddy menee viimeistään kahdeksalta nukkumaan. Draco, ihana nähdä sinuakin, mutta nyt en jouda juttelemaan. Hei sitten!” Andromeda sanoo ja kiipeää takaisin takkaan.
Ginnyn raskaus etenee päivä päivältä kohti rajaa, jossa keskeytys ei kuulemma enää ole mahdollinen. Draco on kuitenkin ollut jo alusta asti varma, ettei sitä tapahdu. Harry tahtoo isäksi. Astorian kanssa tilanteet eivät ole edenneet, mutta tavallaan Draco on pistänyt sopimuksen täytäntöön jatkamalla Harryn tapaamista.
He syövät Harryn laittamaa herkullista ruokaa, joka maittaa myös pian neljä vuotta täyttävälle lapselle. Draco ei muista millaista oli neljävuotiaana, mutta hän muistaa, ettei tykännyt kuin suklaasammakoista.
“Tietääkö Ginny, että olen kanssasi täällä?” Draco kysyy matalalla äänellä, kun Teddy rakentaa ruoan jälkeen palikoista torneja, jotka pysyvät pystyssä luonnonlaeista huolimatta. Kummisetä selvästi ylläpitää jonkinlaista lumousta.
“Tietää”, Harry vastaa hiljaisella äänellä ja heilauttaa taikasauvaansa, tornit rysähtävät matalaksi, jolloin lapsi nauraa katketakseen. “Hän tietää myös, että minä rakastan sinua.”
“Mitä sinä sanoit?” Draco kysyy unohtaen kuiskata.
“Niin, Harry? Mitä sinä sanoit?” Teddy toistaa lattialta ja muuntaa taas hiuksensa valkoisiksi. Tai ne muuttuvat, Draco ei tiedä kuinka tahdonalaisia pienen metamorfimaagin metamorfoosit ovat.
“Sanoin, että sinä olet tosi ihana ja suloinen pikkupoika, jolla on nyt nukkumaanmenoaika”, Harry sanoo ja hipaisee hellästi Dracon niskaa noustessaan tuolista.
Sen aikaa, kun Harry nukuttaa kummipoikaansa, Draco saa kerätä itseään rauhassa. Se on hieman vaikeaa, sillä makuuhuoneesta kuuluu Harryn matalaa laulua. Toisella on liikuttavan karhea, mutta soinnikas lauluääni. Harry rakastaa häntä. Se tuntuu uskomattomalta ja siltä, että kaikki järjestyisivät.
Jonkin ajan kuluttua Harry hiipii olohuoneeseen. Hän on riisunut pitkät housunsa ja tepastelee nyt varpasillaan. Dracon on vaikea kestää Harryn suloisen muhkuraisia polvia ja kiharan karvan peittämiä reisiä.
”Minäkin taidan rakastaa sinua”, Draco kuiskaa yllättävän vaivattomasti. Sen sanominen tuntuu vievän kaikki vaikeudet ja esteet tarpeeksi kauas.
Harry hymyilee koko kasvoillaan, kuten hänellä on aina tapana, ja kävelee lähelle Dracoa. Harry alkaa kutitella Dracoa kyljistä.
”Vai olit sinä mustasukkainen kolmevuotiaalle kutittelusta? Täältä pesee”, Harry naurahtaa.
He nauravat kohti sohvaa, kumpikin sattuu loitsimaan vaimennouksen samaan aikaan kohti makuuhuonetta, ja nauravat sillekin.
”En ollut! Lopeta!” Draco kiljahtaa ja nauraa vielä vähän.
”Kyllä minä näin ilmeesi. Se oli juuri sellainen, kun Joka maun rakeista olisi tullut monta pahaa peräkkäin.”
Voi Harry. Draco huokaisee vavahdellen ja kömpii toisen syliin sohvalla.
”Minun äitini poimi sieltä vain suklaan ja vadelman makuiset minulle”, Draco sanoo hengittäen Harryn tuoksua ja sormeilee toisen villapaitaa.
”Niinpä tietysti, kulta”, Harry sanoo, äänessä hymyä. ”Tiedätkö, olen ajatellut…”
”Vaikeaa tilannettamme, johon liittyy kaksi potentiaalista vauvaa?”
”Ja Teddy.”
”Ja hän.”
”Ja äitejä.”
”Ja heitäkin. No, kerro ratkaisusi.”
Ja Harry alkaa puhua yhteisestä kodista ja vuoroviikoista ja uusioperheistä ja bonusvanhemmista. Sanojen väleissä hän paijailee Dracon niskaa rauhoittavasti ja painelee hiuksiin suukkoja.
”Kaikki järjestyy kyllä jotenkin. Tällä hetkellä minulle on tärkeintä se, että sanot vielä muutaman kerran, kuinka rakastunut minuun olet ja myös, että kuinka komea ja karismaattinen minä olen”, Harry päättää monologinsa ja hymy äänessä on muuttunut virneeksi.
”Olet typerä ja ärsyttävä. Ja onnistut aina saamaan minut kiukkuiseksi. Sinä naurat myös todella paljon, se hämmästyttää minua.”
”Draco?”
”Ja olet hemmetin seksikäs?”
”Ja?”
”Ja minä rakastan sinua.”
Draco suutelee Harryn selälleen sohvallensa. He juttelevat, suutelevat ja nukahtavat sylikkäin.
Aamulla Teddy Lupin löytää heidät ja työntää leikkitaikasauvansa Dracon sieraimeen. Ehkä niistä lapsista täytyy vielä keskustella, Draco miettii hymyillen.