”Tiedätkö kun minulta pienenä kysyttiin mikä minusta tulee isona, tiedätkö mitä minä vastasin? Äiti. Äiti minä vastasin aina kaikille. Minusta tulee äiti ja synnytän monta lasta. Niin helvetin naiivia, mutta minä olin pieni tyttö.”Kuten sanottu, pidin tiivistelmästä kamalan paljon, ja nyt vaan ootan missä kohtaa se putkahtaa tekstiin. Jään seuraamaan, hoidahan Bellaa hyvin:)
Bellatrix havahtui, kun toiset alkoivat nauraa kovaan ääneen. Voi kuinka hän vihasikaan heitä kaikkia, heidän muka kovia kohtaloitaan ja niistä jaarittelevia, kuivia ääniään. Silti hän enemmän tai vähemmän kiinnostuneena seurasi toisten naisten keskusteluja, löysi niistä ja omasta elämästään yllättävän paljon samaa.Samassa paikassa olevien ihmisten elämät ennemmin tai myöhemmin punoutuu jotain kautta yhteen. Tykkään myös siitä, et yleensä Bellsistä tehään heti alussa sellanen kauhee psykogodzilla joka alkaa kirkua, riehua ja jaella aakoota heti pienimmänkin poikkipuolisen sanan jälkeen, mut tässä hän on jotenkin ihanan melankolinen.
Kunhan on vain terve lapsi, sitä ei muuta ei toivo.Pikkutypo vaan, toinen ei pois. Apua, ei ois varmaan kauheen kiva jos potilaat alkais kysellä liian tarkkaan yksityiselämästä. Mut oman kokemuksen mukaan joka osastolle, ja tää pätee ihan kaikkialle, satuu aina vähintään yks tollanen, jonka ensimmäinen tehtävä tuntuu olevan kerätä jokasesta kaikki tiedot muistiin itelleen :P
Siinä olivat Rosannan lempeästi hymyilevä suu ja onnellisina tuikkivat, siniset silmät.Ois ehkä pärjännyt ilman tuota onnellista, meni aika imeläks mun makuun ;) mutta muuten kumma kyllä tykkään Rosannasta, vaikka se ei oo yhtään sen tyyppinen mistä yleensä luen mielellään.
”Siinä sitten on niin herttainen hoitaja että."Trailerin perusteella olisin voinut kuvitella tän Bellan ironiseksi sylkäisyksi. :D en siis tarkoittanut et näin ois huonompi!
Bellatrix käveli käytävää pitkin suoraan suihkuhuoneeseen. Siitä oli tullut hänen oma turvapaikkansa. Suihkuhuoneen ikkunalaudalle hän kykeni aina käpertymään omaan maailmaansa. Niin hän teki nytkin. Istuutui ikkunalaudalle, veti polvet koukkuun ja kietoi kätensä jalkojen ympärille. Pergamentinpalan hän oli puristanut nyrkkinsä sisään.Aivan ihana... Tässä vaiheessa vasta muistin ton pergamentin, ja alko kiinnostaa mitä siellä on. Koko loppukohtaus oli yksinkertasuudessaan hirveen surullinen ja nätti. Tykkäsin paljon koko luvusta, "lyhyys" ei tosiaan haitannut mitään. Harmaa, viileän kostea ja kaunis. Oon iloinen, kun seuraava luku tulee. Kiitos.:)
”Ruoka porsaan kotiin ajoi”, Maisie huikkasi Bellatrixille. ”Petisi meinattiin äsken viedä, kun olit tuntitolkulla poissa, mutta tulithan sinä takaisin, kun vellikellon äänen kuulit.”...miten mulla on just tän tyyppisiä kokemuksia joistain nimeltämainitsematoomista ihmisistä. Oot onnistunu kehittään Maisien hahmon just nappiin.
”Mutta pitää saada purkaa tuska pois”, Maisie keskeytti. ”Ei saa pidätellä tunteitaan. Hitto soikoon, minähän lasken paineet pellolle heti, kun alkaa keittää yli. Kuule, minä uskon, että sinulla on nyt apea mieli. Kuudes leikkaus, niinkö se oli? Sinä olet viisas ja koulujakäynyt, hillitty ihminen, sen minä olen laittanut merkille. Tässä suuna päänä minäkin olen, hitto soikoon ja sinä olet vain pidätellyt itseäsi. Minä kunnioitan ja ihailen sinua. Ihmiseltä on kolmen vuoden sisällä poistettu yli puolet vatsasta, toinen rinta viety ja nyt on taas revitty lisää. Kulkaa, minä ihmettelen, miten sinä vielä osaat hymyillä. Anna tulla tuska pois. Elämä voittaa. Aivan rinnasta riipaisee.”:D oon muute huomannu, toi on monesti ihan totta, et tollaset ihmiset sit kuitenki salaa ihailee niitä, jotka pystyy siihe johonki mihin ne ei. Ja sit toi vaivaantunu hiljaisuus... jotenki tule vähän oma mummo mieleen...
Pieni hiljaisuus lankesi naisten keskuuteen.
”Minua ei ole revitty, mutta jälkiä on tullut siitä huolimatta”, Maisie jatkoi.
Tämä on niin väärin, Bellatrix huusi mielessään. Tuo nainen, tuo Sally, jolla on ennestään jo neljä lasta ja joka ei ole varmasti paljoakaan alle viidenkymmenen on raskaana. Ja minä, joka olen kahdenkymmenen, en voi koskaan, koskaan, saada omia lapsia. Miksi maailma on näin epäreilu?Jotenki niin uus ja vieras ajatus: Bella, joka suree sitä, ettei voi saada lapsia. Bella, kylmä ja kova, mielipuolinen, Bella, jonka kuvittelis ennemmi SYÖVÄN lapsen ku pitävän sylissä ja rakastavan. Mut tän ficin myötä oon alkanu aika lail ihastua tähän ajatukseen.
”Minun särkyi”, Bellatrix kuiskasi. ”Koita.”Herrajumalka nainen, määhän rakastan sua tän lauseen myötä.. Lukujen lyhyys tuntuu jo sopivalta, saa nähdä sit, onko viimenen vähän pidempi. Ihan rehellisesti, voisin lukee tätä vaika miten pitkälle. Mutta neljään osaan suunniteltu on paras jättää just siihen neljään osaan, ettei tuu niitä surkeita jatko-osan jatko-osia, (mulla on aiiikas paljon ennakkoluuloja PotC nelosen suhteen :s) mut senhän sä ofc tiiätkin, ja voit varmasti luvata ettet julkase jakto-osia vaikka mä roikkuisin polvillani pyytämässä. Paitis oma päätöshän se on, lää. Go girl. Me luetaan. Tsemppiä.
”Minun särkyi”, Bellatrix kuiskasi. ”Koita.”Tää kohta sai palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Aivan uskomattoman nätisti kirjoitettu.
Voiko sitä kuunnella?”
”Voi.”
”Voinko minä?”
”Voit.”
”Voiko sitä kuunnella?”
”Voi.”
”Voinko minä?”
”Voit.”
”On ne rumat jäljet lapset minuunkin jättäneet”, Maisie sanoi. ”Iljettää, aina näkyvät. Viisi kertaa olen raskaana ollut. Kaksi kertaa meni kesken ennen kuin Ricky tuli. Terryhän olisi minut jatkuvasti raskaaksi saattanut, ellei minulla olisi ollut taikasauvaani. Monta kertaa jouduin noitumaan, etten hänen kynsiinsä joutuisi.”
Rosanna kiersi kätensä takaisin Bellatrixin harteille ja lähti viemään tätä pois suihkuhuoneesta. Äkisti Bellatrix kuitenkin pysähtyi.
”Mitä nyt?” Rosanna kysyi.
”Odota”, Bellatrix pyysi.
Hän ravisteli itsensä irti Rosannan otteesta ja meni ikkunalle. Rosanna katsoi naista pelokkaana, mutta Bellatrix vetikin vain ikkunan kiinni.
”Joku voi vielä pudota ja taittaa niskansa”, Bellatrix sanoi.
”Minun särkyi”, Bellatrix kuiskasi. ”Koita.”
”Minun särkyi”, Bellatrix kuiskasi. ”Koita.”
Mutta minä en itke, Bellatrix ajatteli. En enää koskaan.