Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 8/?

<< < (2/3) > >>

hiddenben:
Heh, tällaiset tarinat, jotka rakentuvat kirjoitusprosessin aikana, ovat hauskaa luettavaa :D Itsekin kirjoitin viime viikon spurtissa juuri sellaisen tekstin, jossa en oikeastaan tiennyt alkuasetelmaa enempää, minne olin matkalla. Hauskaa siis, että lähdit kirjoittamaan tätä!

Näissä osissa saatiinkin selville vähän enemmän nykymaailmasta ja Hermionen elämästä. Tykkäsin kovasti siitä, että Draco ja Hermione ovat tässä niin tasaväkisiä ja sopivat niin selkeästi yhteen :D Dracosta paljastui myös kivoja uusia puolia, selkeästi lempeämpiä sellaisia, kun hän on ollut jopa Ronin kanssa lasillisilla! En tosin tiedä, onko hän siltikään paras henkilö rekrytoimaan Iso-Britannian taikamaailman jättäneitä takaisin piireihin, mutta toisaalta hän sai nyt Hermionen mukaansa, joten ehkä hän todella on kasvanut ja aikuistunut.

Odotan todella uteliaana, mitä seuraavaksi tapahtuu! Miten sekaisin velhomaailma on, jos yhteisö kaipaa vanhoja jäseniä takaisin, ja millaisen roolin Hermione palatessaan ottaa? Ja mitä hänen ja Dracon välillä alkaa tapahtua? Oi oi, kaikenlaista ihanaa odotettavissa :D Kiitos jälleen uusista osista!

niiina:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta o/

Olin iloisesti yllättynyt, kun huomasin, että olit aloittanut kirjoittamaan Dramionea (uudempaa sellaista!). Toki mua hieman pelottaa, kun tässä on juuri ehkä synkkyys ja angst sellaisia piirteitä, mitkä voi olla tosi hallitsevia, mutta mulla on toivoa, että tässä on muutakin. Olen sellainen arkajalka nykyään, että välttelen liian synkkiä tekstejä, mutta Dramionea en kyllä välttele! Musta asetelma on mielenkiintoinen kun Harry on kuollut, että kuinka sitäkin kautta jotkut asiat olisivat voineet mennä ja tässä on yksi erittäin mielenkiintoinen lähtökohta. Oli mielekästä, että Draco oli töissä paikassa, mikä liittyi vahvasti myös jästeihin, mikä antaisi tosiaan tiettyä osviittaa, että häntäkin on sota kovasti kasvattanut.

Tykkäsin paljon Dracon ja Hermionen välisistä keskusteluista ja siitä, että Hermione suostui Dracon pyyntöön lähteä takaisin taikamaailmaan. Tästä on tulossa varmasti todella mielenkiintoinen teksti ja aion ehdottomasti seurata mukana. Kirjoitat tosi hyvin ja tätä oli erittäin mielekästä lukea. Kiitos siis jo näistä julkaistuista osista!

Thelina:
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Minäkin nappasin tämän luettavakseni, huomasin jo aiemmin, että kirjoittelit tätä spurttiin :) Synkkä alkuasetelma toimi tässä hyvin ja kirjaston tomuisuus ja Hermionen päänsärky vielä korostivat sitä heti alussa. Kerrot luontevasti Hermionen tilanteesta ilman, että lukijalle tarvitsee vääntää asioita rautalangasta: että hän on vetäytynyt jästimaailmaan ja että Harry ja Hermionen vanhemmat ovat kuolleet. Ei ihme, jos hän tunsi kaiken olevan liikaa ja kaipasi taukoa taikamaailmasta, vaikka miettiikin silloin tällöin taikasauvaan tarttumista. Jonkinlainen kynnys siihen kuitenkin on kasvanut.

Hauskaa, miten lukijallekin herää oikeastaan samanlainen mielikuva Dracon työstä, kuin Hermionellekin: että siinä on tietynlaista runollista oikeutta. Tämä oli myös kiinnostava yksityiskohta, että kohtaamisia velhojen ja jästien välillä on kyllä dokumentoitu, mutta niitä pidetään fiktiona.

--- Lainaus --- ”Minun piti hakea täältä materiaalia. Vanhoja kirjoja, jotka kertovat kohtaamisista velhojen ja jästien välillä. Vaikka tietysti ne on luokiteltu fiktioksi.”
--- Lainaus päättyy ---

Hermione ymmärrettävästi suhtautuu Dracoon varauksella, mutta kiva että hän suostui kumminkin illalliselle ja molemmat jopa hiukan nauravat yhdessä keskustelun edetessä. Jännittävää nähdä Hermionen silmin, miten taikamaailma on muuttunut (ja miten Draco on muuttunut), nyt kun Hermione kerran päätti suostua Dracon ehdotukseen ja palata. Jään seurailemaan tätä, kiitos kun kirjoittelit! Sinun tarinoitasi Hermionesta on aina ilo lukea, olipa parituksena mikä hyvänsä :)

Alice Katarina:
marieophelia, kiva että tartuit juuri tähän ja pidit! Se, mitä velhoyhteisölle on tapahtunut, selviää tässä vähitellen, kun Hermione pääsee tositoimiin! Kiva, että tällainen AU herättää kiinnostusta. Mulla on jotenkin fiksaatio itsellä näihin erilaisiin "miten sota muutti kaikkea"-skenaarioihin, mihin tämäkin kuuluu.  ;D Dracossa ja Hermionessa on tosiaan molemmissa sopivasti särmää, joten heidän suhteensa ei voi olla tylsä. Kiitos kommentistasi!

hiddenben, joo tää tosiaan menee minne sattuu. Mulla on tiettyjä ajatuksia ja hetkiä mielessä, mutta se, mitä niiden ympärille rakentuu on varsin auki vielä.  :D Draco ei tosiaan ehkä vaikuta ensimmäiseltä ja parhaalta kandidaatilta värvääjäksi, mutta ehkä se siitä vielä lähtee toimimaan ja sekin, miten sekaisin velhoyhteisö on selviää vähitellen. Lupaan sen! Kiitos ihana, että kommentoit!  :-*

niiina, kiva että tartuit mun Dramioneen! En ole sitä kirjoittanut varmaan tyyliin kymmeneen vuoteen (apua, olenpa vanha), joten on tosiaan hauska päästä katsomaan, mihin tää tarina ja hahmot vielä vie. Ajaudun usein kirjoittamaan synkällä taustavireellä olevia tekstejä, mutta uskaltaisin lupailla, ettei tää mikään järkyttävän synkkä teksti kuitenkaan tule olemaan, joten toivottavasti viihdyt mukana! Kiitos kovasti kehuistasi ja kommentistasi!  :)

Thelina, kiva että pidit alkuasetelmasta! Mä oon jo jonkin aikaa halunnut kirjoittaa jotain Harryn kuoleman jälkeisestä maailmasta, koska se antaa erilaisen lähestymiskeinon. Hermione ei ole ihan heti ostamassa Dracon selityksiä, mikä ehkä on tosiaan ymmärrettävää kaiken jälkeen. Mutta kyllä vielä yhteisiä keskusteluja (ja muutakin) löytyy, kunhan päästään etenemään. ;) Kiitos kommentistasi!

***

6 (150 sanaa)

Seitsemän vuoden elämän pakkaamiseen menee Hermionelta vain viikko. Kaikki säilytettävän arvoinen on pakattu kolmeen pahvilaatikkoon, joihin on säntillisesti kirjoitettu niiden sisällöt. Hän kantaa laatikot yksi kerrallaan vuokra-autoon ja katsoo vielä kerran rapistunutta kerrostaloa, joka oli pitänyt hänet piilossa kaikki nämä vuodet.

Draco oli luvannut auttaa muutossa, mutta Hermione ei ollut halunnut sitä. Sen sijaan hän oli hyväksynyt miehen hänelle hankkiman asunnon Viistokujalta, vaikka pelkkä ajatus sinne palaamisesta sai Hermionen epäröimään. Olisi kuitenkin typerää käydä töissä Norwichista käsin, ja looginen Hermione on osannut aina olla, vaikka se aiheuttaisi hänelle epämukavuutta.

Viistokuja ei näytä samanlaiselta kuin vuosia sitten. Kauppoja on vähemmän ja ihmisiä sitäkin vähemmän. Hermione tarkastaa osoitteen, avaa ruosteisen portin ja kiipeää portaat neljänteen kerrokseen. Aavistuksen hengästyneenä hän kiroaa, ettei hyväksynyt Dracon tarjousta. Nyt hänen täytyy toistaa suoritus vielä kahdesti.

Pieni asunto on valmiiksi kalustettu, ja Hermione voi tuntea taian kaikkialla. Lattialle istuessaan hän tuntee kyynelten valuvan poskilleen. Se tuntuu kotiinpaluulta.

hiddenben:
Oi, olipa tämä tunteikas ja intensiivinen raapale! Pidän kovasti siitä, miten vahvasti tässä tulee esiin tuo jonkin päättyminen ja uuden alkaminen, vaikka samalla kyseessä onkin kotiinpaluu. Etenkin tuo taikuuden tunteminen oli kovin hieno kohta, sillä Hermione kuitenkin rakasti taikaa, sen teoriaa ja taikomista kouluaikoina, joten tuossa lukijallekin tulee vahvasti tunne kotiinpaluusta. Toisaalta Hermione tuntuu myös jokseenkin yksinäiseltä, joten mielenkiintoista nähdä, miten hän pääsee asettumaan takaisin aloilleen velhomaailmaan.

Tässä raapaleessa tuli myös vahvasti esiin se, miten velhomaailma on muuttunut. Viistokujan tila kuulostaa niin apealta ja autiolta, että jopa minulle tuli vähän kurja olo :D Mieleeni on jäänyt niin ikuisesti se, millaisena Viistokuja esiintyy ensimmäisessä Potter-elokuvassa eläväisenä, äänekkäänä ja värikkäänä kohtaamispaikkana. Tämän osan perusteella siitä ei ole paljoakaan jäljellä. Mutta! En menetä toivoani! Ovathan tarinan päähenkilöinä Hermione ja Draco, ja päätän luottaa heihin :D Kiitos tästä uudesta osasta!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu