Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Piilossa elämältä | K-11 | Draco/Hermione | raapalesarja 8/?

<< < (3/3)

Alice Katarina:
hiddenben, kiitos kehuistasi! Hermionelle taikominen on varmasti tärkeää ja olen varma, ettei pysyminen poissa ole ollut pelkästään helppoa. Velhomaailma on tosiaan muuttunut. Halusin leikitellä jopa aavistuksen post-apokalyptisella skenaariolla ja siitä hiukan lisää tuleekin seuraavissa raapaleissa. Mutta uskon vahvasti, että vielä tässä päästään positiivisempiinkin hetkiin. Kai. ::) Kiitos ihanasta kommentistasi!

***

7 (200 sanaa)

Seuraavana päivänä Hermione tapaa Dracon ministeriön edessä. Mies on pukeutunut syvänvihreään kaapuun, mikä saa Hermionen suupielet kaartumaan pienoiseen hymyyn. Kerran luihuinen, aina luihuinen.

”Vien sinut ensimmäiseksi tapaamaan taikaministeriä”, Draco sanoo ohjaten Hermionen sisään tuttuun rakennukseen.

Hermione nyökkää ja seuraa Dracon perässä kaikuvaan halliin. Paljon on muuttunut sitten viime kerran, mutta kaikkein eniten Hermione yllättyy siitä, miten ennen hälyinen, lumottujen lennokkien ja monenkirjavien noitien ja velhojen täyttämä ministeriö on nyt melkein aavemaisen hiljainen. Toki ihmisiä edelleen liikkuu siellä täällä ja Hermione bongaa myös muutaman osastojen välisen muistion lentelemässä, mutta silti kaiken autius suorastaan hätkähdyttää.

Lopulta he saapuvat viidenteen kerrokseen ja Hermione huomaa yllätyksekseen olevansa sekä hermostunut että innoissaan. Mitä se sitten tarkoittaakin.

”Tervetuloa neiti Granger”, taikaministeri sanoo ja heilauttaa sauvaansa saaden tuolit liukumaan hiukan taaksepäin kuin merkiksi.

”On kunnia olla täällä”, Hermione sanoo istuutuessaan ja vilkaisee Dracoa, joka on istunut hänen viereensä.

”Draco mainitsi, ettet varsinaisesti hyppinyt innosta, kun hän kertoi ehdotuksesta”, nainen kohottaa kulmaansa ja saa Hermionen vastoin kaikkia oletuksia häpeämään.

”Se oli vain yllättävää”, Hermione köhii hiukan ja on tyytyväinen siitä, ettei tumma iho paljasta poskien kuumotusta.

”En suinkaan syytä sinua, neiti Granger”, nainen jatkaa, ”Viimeiset vuodet eivät ole kohdelleet ketään hellästi, mutta olen otettu, että olet nyt täällä.”


8 (200 sanaa)

Hermione ei ylläty, kun taikaministeri seuraavan puolen tunnin aikana antaa tarkan selonteon siitä, kuinka monta prosenttia taikovista on missäkin sodan vaiheessa kadonnut, kuollut tai muuttanut pois Britanniasta. Luvut eivät tule Hermionelle järkytyksenä, sillä hän oli ollut mukana. Hän oli nähnyt läheistensä ruumiita ja kuullut juttuja niistä, joista ei tiedetty olivatko he kuolleet vai onnistuneet pakenemaan. Harryn kuoltua sota oli muuttunut vielä entistäkin verisemmäksi.

Sen sijaan pari vuotta sodan jälkeen iskeneen peikkoruton seuraukset saavat Hermionen värähtämään. Rutto oli tappanut viidesosan ja vienyt taikavoimat jopa kolmasosalta jäljelle jääneistä.  Hermione oli saanut kirjeen Mollylta Arthurin kuoleman jälkeen, muttei ollut pystynyt tulemaan hautajaisiin kaikkien eteen. Hän haluaa uskoa, että Molly oli ymmärtänyt hänen lyhyen osanottonsa, vaikka oma petturuus riipii häntä vielä nykyäänkin välillä öisin hereille.

”Nyt kun tämänhetkiset olosuhteet ovat selvät teillekin neiti Granger”, taikaministeri sanoo rauhallisesti, ”voisin kertoa teille seuraavasta työprojektistanne.”

Hermione nyökkää ja ottaa vastaan hänelle ojennetun kansion.

”Kansio sisältää kaikki ne paikantamamme ulkomaille muuttaneet noidat ja velhot, joiden toivomme palaavan Britanniaan pienen suostuttelun jälkeen. Työ on herra Malfoylle jo tuttua, joten yhteistyönne pitäisi onnistua loistavasti. Jään odottamaan raporttianne.”

Hermione tuijottaa Dracoa, joka ei hänkään näytä tyytyväiseltä. Selvästi mies ei ole ymmärtänyt aiemmin ministerin suunnitelmaa. Ja nyt he ovat jumissa toistensa kanssa.

marieophelia:
Ohhoh, olen vähän silmät ymmyrkäisinä, miten heikko tilanne velhomaailmassa on ollut ja on edelleen. Peikkorutto! Ja Arthur on vielä kuollut siihen. Huh! 

Mutta olipa sitten kuitenkin hauskaa, että näin järkyttävän informaatioryöpyn jälkeen taikaministeri laittoi Dracon ja Hermionen työpariksi! En voi olla virnistämättä tekstin lopulle. Tosi taitavasti tässä viet lukijaasi tunnetilasta toiseen. Haluan ehdottomasti lukea lisää! :) Kiitos!

hiddenben:
Oho, olivatpa nämä uusimmat raapaleet synkkiä! Post-apokalyptinen velhomaailma on kuitenkin todella mielenkiintoinen ja onnistuit näissä uusissa osissa tuomaan sitä juuri sopivan dramaattisesti esiin: ei pelkästään sota ja sen seuraukset, mutta peikkorutto, joka tappaa ja vie taikavoimat... Huh, tilanne ei ole helpoin. Onneksi kuitenkin toiveikkuutta on ilmassa ja uskon kyllä, että rakkaus (ja Hermionen ja Dracon neuvokkuus) voittaa tässä tarinassa :) Heh, vaikka jääkin nähtäväksi, miten sinne päästään, kun Dracon reaktio oli mikä oli!

Mielenkiintoista saada lukea lisää siitä, kun tämä kaksikko lähtee reissaamaan lähteneiden luo ja houkuttelemaan heitä takaisin. Saa nähdä, miten Hermione ja Draco onnistuvat tekemään yhteistyötä ja mihin se hiljalleen saattaa johtaa. Onnistut kyllä oivallisesti koukuttamaan lukijan odottamaan seuraavaa osaa! Tässäkin heräsi jälleen uusia kysymyksiä ja odotusta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu :) Kiitos jälleen!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu