Originaalit > Pergamentinpala

Reaktioyhtälöitä (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • raapalesarja, 66/x 16.9.)

<< < (2/36) > >>

Felia:
Oi jes, lisää Juuso/Samulia! Mahtavaa! :D

Voi Juusoa, kun se on ihan myyty. ;D Juuso ei ole ainoa, jonka sydänpoloinen ei meinaa kestää tällaista. Hihi, repesin pikkuisen tuossa "hän oli vähällä vetää maidot väärään kurkkuun". ;D Voi toista, kun pienikin hipaisu tuntuu jo niin isolta. Ja oih, niskakosketukset -/ hipaisut - ne on jotain ihan parasta. ♥ Oon ihan heikkona tollasiin pieniin kosketuksiin. :D

Voi että, tää oli taas jotain niin suloista. :3 Oon jo aivan rakastunu näihin poikiin, ja eritoten sun kirjoitustyyliin. ♥ Tämä oli oikein ihana aloitus tälle sarjalle - ihan huippua, että päätit jatkaa näiden kahden tarinaa! Jatkoa jään innolla odottelemaan. :D

Tuhannet kiitokset ♥

Waulish:
Miten monta ihanaa kommenttia! Sydäntäni lämmittää tosi paljon tieto siitä, että Juuson ja Samulin tarina kiinnostaa yhä. Kannustaa kirjoittamaan, kun tietää, että tällä jatkosarjallakin on lukijoita!

Ronen, kivaa että tykkäsit materiaaliteekkareista! Täytyy välillä yrittää ympätä mukaan muidenkin alojen opiskelijoita, mutta teekkaripainotteista on varmaan kyllä jatkossakin. ;D Iiks, minäkin toivon että Samuli siirtyy joskus vähän suorempiinkin kiinnostuksenosoituksiin! Kiitos hirmusti kommentista! :-*

Isfet, ihana kuulla että Dipolimomentin tunnelma on säilynyt. Vähän pelotti, etten pääsisi näihin kuvioihin enää sisään, kun tuossa kuitenkin oli jonkin verran taukoa välissä. Joo, mulla ei tosiaan ole tapana kirjoittaa samoista hahmoista useita tekstejä (olen tainnut originaalipuolella tehdä niin tasan kerran ennen tätä ;D), joten tämä on mulle hyvin poikkeuksellista, enkä varmaan olisikaan palannut näiden herrojen tarinaan, ellei niin moni ihana ihminen olisi toivonut jatkoa ja kannustanut kirjoittamaan lisää. Kaikki kunnia lukijoille siis. ♥️ Kiitoksia paljon kommentista! :-*

Kosmorosmo, iiks, olen niin iloinen siitä että eräs nimeltä mainitsematon piraatti on iloinen! ;D Oi voi, toivottavasti sydänpolosi nyt kuitenkin kestää kaikesta fiilailusta ja samaistumisesta huolimatta. Saas nähdä, kuinka Juusolle käy. Suuret kiitokset! :-*

Tomsessed, iiks, sinäkin! ♥️ Ihanaa että pidit Dipolimomentista ja löysit tännekin. Oli melkein pakko jatkaa poikien tarinaa, kun niin moni tosiaan heistä vaikutti innostuvan ja itteänikin alkoi kiinnostaa, että mitenkäs tästä etiäpäin. Apua, olen tosi otettu kaikista kehuistasi ja kauniista sanoistasi, enkä tiiä, miten päin oikein olisin nyt! Kiitos paljon. :-* Ai niin, ja etpäs ole mikään vetelys, höpspöps!

Felia, voi Juusoa tosiaankin, raukkaparka on ihan menettänyt sydämensä! ;D Saas nähdä, miten sen sydänpolo kestää Samulin oikkuja. Hih, minäkin olen pienten kosketusten ja hipaisujen ystävä! Niilläkin voi välittää suuria tunteita. Tuhannet kiitokset itsellesi! :-* Olen tosi häkeltynyt mutta tietysti myös tosi hyvilläni siitä, että Juuson ja Samulin tarina jaksaa kiinnostaa.


2.

Interventio

300 sanaa • inspissana kaiku
Perjantaina oli kauniinkuulas syyssää. Juuso oli juuri lähtenyt kampukselta kohti bussipysäkkiä. Hän rahjusti alikulkutunnelissa, kun polkupyörä jarrutti hänen takanaan niin vauhdikkaasti, että hän saattoi tuntea hiekanjyvien sinkoavan pohkeilleen. Sitten hän tunsi olkapäällään käden, joka riuhtaisi hänet ympäri, ja hän kohtasi Mikon kasvot.

”Interventio”, Mikko ilmoitti taputtaen Juuson olkapäätä. Ääni kaikui alikulkutunnelin avaruudessa.

Juuso tuijotti ystäväänsä yrittäen ymmärtää, mitä tämä oli sanonut ja miksi tämä näytti niin vakavalta. Hänestä tuntui, etteivät hänen aivonsa suostuneet venymään sellaiseen suoritukseen. Ne olivat juuri ylittäneet itsensä osallistumalla tehdassuunnittelun työpajaan, joka oli pidetty poikkeuksellisesti perjantaina. Hän olisi takuulla jättänyt sen väliin niin kuin kunnon teekkari, ellei se olisi ollut professori Karhun sanojen mukaan pakollinen mittavan sanktion uhalla. Karhun tuntien mittava sanktio olisi todennäköisesti ollut vähintään nelisivuinen essee lähdeviitteineen niinkin inspiroivasta aiheesta kuin laboratoriotyötilojen turvallisuusmääräykset, ja Juusolla olisi viikonloppuna parempaakin tekemistä.

”Oluelle, nyt”, Mikko täsmensi, rypisti kulmiaan ja oli kokeilevinaan Juuson otsaa, vaikka tuskin tunsi mitään sormikkaidensa läpi. ”Miten sulla sytyttää tavallistakin hitaammin?”

x
Opiskelijapubissa Mikko meni suoraan asiaan: ”Sä et ole ollut oma itsesi tällä viikolla.”

Juuso tuhahti ja piirsi huurteisen olutlasinsa kylkeen banaanin. ”Me ollaan hädin tuskin nähty tällä viikolla.”

”Älä yritä. Ollaanhan me nähty ruokalassa ja tehdassuunnittelussa. Kerran vessassakin. Mä olen tuntenut sut lukiosta saakka ja näen kyllä, milloin sulla ei ole kaikki kunnossa.”

Juuso valui penkissään niin, että saattoi nojata käsivartensa ja leukansa pöydälle. Hän tuijotti Mikkoa kulmiensa alta ja tokaisi: ”Mulla on sydänsuruja.”

Mikko kohotti kulmiaan. ”Miten sulla voi olla sydänsuruja, kun ei ole tapahtunut mitään surullista? Se pussasi sua. Heteromiehen logiikalla se tarkoittaa, että se tykkää susta.” Mikko tarttui kaksin käsin Juuson käsivarsiin ja ravisti lempeästi. ”Juuso hei, eikö olisi vihdoin sun vuoro pyytää sitä ulos? Mä voisin lyödä vaikka vetoa, että se on salaa ihan yhtä head over heels kuin säkin.”

Juuso pudisti nauraen päätään. Mikon optimismi oli aina yhtä konstailematonta.

Felia:
Huh, sepäs oli pätkä. :D

Voi tuota Juusoa, kun se on ihan ulalla... Onneks Mikko tuli ja pelasti sen päivän. :D Mikko tuntuu aivan mahtavalta ystävältä! Ystävien tehtävähän on auttaa toisiaan rakkausrintamalla ja tässä Mikon neuvo oli kyllä erittäin hyvä. Olen melko varma, että Samuli odottelee jo treffipyyntöä, joten Juuson olisi aika toimia. ;) Mutta tokihan sitä ujostuttaa, joten annettakoon sen toimettomuus anteeksi. :D

Ja täytyy kyllä sanoa, että Juuson tilalla olisin kyllä jättänyt väliin tehdassuunnittelun työpajan ja valinnut sen esseen kirjoittamisen. :D

Suuret kiitokset tästä ihanasta pätkästä ♥️

Beelsebutt:
Voihan UST! Jopas! Juuson levottomuuden ymmärtää, jalan täpinän näkee ruudun tällekin puolelle ja voi, että ihan maitohapoille piti itsensä juosta x) jospa sitten tuli rauhallisia (samulisia, kiäh!) unia <3

Ja jösses tuota ruokalakohtausta. Mä jäin nyt miettimään Samulin motiiveja, eikö se vain sitten uskaltanut tuppautua seuraan vai oliko oikeasti tarkoitus olla vielä vähän kauempana eikä mennä täydellä höngällä sisään (kuten esim. itse oisin tehnyt, ahem). No, oli syy mikä oli, ainakin se kiinnitti Juuson huomion xD ja sormet niskassa, naww <3

Ai että mä kuvittelen nää tapahtumat nyt aivan täysin Ouluun. Jännä miten geneerisesti pystyt nää kuitenki kirjoittamaan, tai ehkä kaikki yliopisto(kaupungi)t on samanlaisia ;D ja voisin melkein lyödä vetoa, että kaiku-sanaa miettiessäni mietin Asematunnelin örinöitä eli juuri samaa paikkaa, jossa Juuso ja Mikko omassa mielessäni tuossa juuri noin kohtasivat ;D

Voi Juusoa, että sydänsuruja! Mutta kuinkas nyt sydänsuruja, kun niskahiplailujakin jo sateli ;D nyt vain selkää suoremmaksi ja treffikutsuja väsäämään! Vai kielenkö Samuli siltä on vienyt ;D


Valloittavia nämä kaikki, lisää! \o/



// Niin ja (tumman)oranssi kauluspaita! Aw <3 mulla ei ollut  mielessä tiettyä vaatekappaletta, enemmänkin tietynlainen fiilis, mut täytyy kyllä sanoa, että UST soveltuu oranssiin erittäin hyvin monestakin syystä xD joista ainakin puolet on voltronia joten en ala tässä selitteleen ;D

Waulish:
Felia, Juuso on tosiaankin ihan ulalla! Onneksi sillä on Mikko, joka vähän potkii sitä pepulle. ;D Kivaa jos pidät Mikosta, se on kyllä oikea tosiystävä kun auttaa Juusoa rakkausrintaman taistoissa! Mikkoa saadaankin nähdä lisää jo tässä seuraavassa pätkässä. Hihi, voi muuten olla että minäkin olisin Juuson tilalla jättänyt työpajan väliin! Yleensä kaikki läsnäoloa vaativa karkottaa minut. Kiitos hirveästi kommentista, ihanaa että jaksat seurailla tätä sarjaa! :-* Kannustaa kovasti kirjoittamaan.

Bbutteli, voihan UST tosiaankin! Kipunoita ilmassa, mutta mitään ei oikein tapahdu. ;D Samulin motiivit on osin mysteeri mullekin niin kuin sen ajatukset ylipäätään, mutta jospa niistä paljastuisi jotain vielä tulevaisuudessa. Tapahtumapaikka sen sijaan ei taida paljastua tulevaisuudessakaan, koska pidän tämän tarinan tarkoituksella vähän sellaisena, että tapahtumat voi kuvitella periaatteessa minne tahansa. Mulla oli alun perin mielessä yksi tietty yliopisto, mutta totesin, etten halua liikaa kytköksiä reaalimaailmaan, plus en tunne kyseistä opinahjoa tarpeeksi hyvin. Hauskaa että kuvittelet tapahtumat Ouluun ja että meidän ajatukset on liipanneet toisiaan kaiku-inspissanan kohdalla! Ties vaikka meillä olisi telepaattinen yhteys! ;D Kiitos hirmuisesti, kylläpä ilahduin kommentistasi! :-*


3.

Toivoton tapaus

300 sanaa • inspissana torstai
Kun Juuso meni viikonloppuna käymään vanhemmillaan, hän sai hetkeksi ajatuksensa muualle. Vanhemmilla oli nimittäin hoidossa Juuson nelivuotias siskontyttö Iines, joka oli jaloistaan vikkelä kuin tuhatjalkainen ja päästään nokkela kuin mikäkin lapsinero. Iineksen uusin villitys oli lääkärileikit, ja potilaan rooli lankesi tietysti Juuso-enolle, kun isovanhemmilla oli kiire laittaa ruokaa. Iines oli saanut elokuussa syntymäpäivälahjaksi lääkärilaukun kaikkine tykötarpeineen: oli stetoskooppi, korvalamppu ja verenpainemittari, lääkepurkkeja ja sidetarpeita unohtamatta.

Juuso oli juuri eläytynyt osaansa kärsivänä potilaana – Iines oli todennut hänellä jonkinlaisen kammottavan korvapaiseen –, kun hänen lattialla lojuva puhelimensa kilahti saapuneen WhatsApp-viestin merkiksi. Hän olisi jättänyt sen huomiotta ja keskittynyt leikkiin, ellei olisi sattumalta huomannut näytöllä Mikon nimeä ja tämän viestin alkua, jossa mainittiin Samuli.

Hän pyydysti puhelimen hyppysiinsä niin varomatta, että Iineksen pitelemä korvalamppu sohaisi vähän syvemmälle kuin sen oli tarkoitus. Juuso irvisti korvaansa pidellen ja näytti Iinekselle kieltä – tapa, josta Juuson isosisko ja Iineksen äiti Kaisa ei pitänyt. Iines näytti kieltä takaisin.

”Ei lääkärissä saa käyttää kännykkää”, Iines ilmoitti.

Juuso kohotti kulmiaan. ”Saako lääkäri sitten näyttää kieltä potilaalle?”

”Saa. Lääkäri saa tehdä mitä huvittaa.”

Juuso tyrskähti naurusta ja pörrötti Iineksen tukkaa.

Samuli, sinä ja tennis, mitäs tuumaat? Mä ajattelin nimittäin yhteisen hyvän vuoksi estyä tulemasta ensi torstain tennisvuorolle… ;) Plus mulla on pHuksisitsipalaveri, joka saattaa venähtää siihen päälle.
Heti perään kilahti toinen viesti.

P.S. Herra Sinitöyhtönärhi on joskus voittanut jossain tenniskilpailussakin. Kannattaa stalkata sen Naamakirjaa.
Juuso nojautui takanaan olevaa sohvanrunkoa vasten, sulki silmänsä ja huokaisi. Oliko hän todella niin toivoton tapaus, että hänen parhaan ystävänsä piti hoitaa treffijärjestelytkin hänen puolestaan? Mikä hänen sosiaalisessa kehityksessään oli mennyt pieleen?

”Nyt se korvapaise taisi puhjeta”, Iines totesi mietteliäänä, ja kun Juuso avasi silmänsä, hän näki tytön lähestyvän häntä jälleen sen pahuksen korvalamppunsa kanssa.

”Itse olet yksi korvapaise”, Juuso sanoi ja huitaisi lamppua naurahtaen.

Hitaasti mutta varmasti Juuson ajatukset harhautuivat jälleen Samuliin, ja seuraavaksi Iines totesikin hänellä lahopäätaudin.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu