Originaalit > Pergamentinpala

Reaktioyhtälöitä (K-11 • teekkariromantiikkaa, Juuso/Samuli • raapalesarja, 66/x 16.9.)

<< < (3/36) > >>

Beelsebutt:
Teletappiaa \o/

Kieh. Lahopääsairaus! Varmaan itsellenikin sellainen tulisi, jos tulisi treffiapukomennus ihkutukseni kohdetta kohtaan! Kyllä Mikko hoitaa \o/

Mitä, eikö Juuso muka oo vielä stalkannut Samulin facea? Mitämitä? Onko se oikeasti ihan lahopää? xD Onneksi torstai on toivoa täynnä!


Kiitos tästä taasen <3

Felia:
Haha, tää oli hauska! ;D

Voi tuota Juusoa... Ei ole edes stalkannut Samulin Facebookia. Miten se on mahdollista?! :o Eikös sitä aina eka käydä Facessa stalkkaamassa ja sitten toimita? Noh, onneks Juusolla on Mikko, joka taitaa hoitaa paljon juttuja sen puolesta. :D

Ja sitten tuo Juuson ja Iineksen leikkihetki. Aww, kun oli söpöä. :3 Ja täytyy kyllä kompata Iinestä tuon lahopääsairauden suhteen. ;D Mutta jospa se Juuso tästä pikkuhiljaa rohkaistuisi ja ottaisi seuraavan askeleen Samulin suuntaan. ;)

Suuret kiitokset tästä palasesta! ♥

Waulish:
Bbutteli, veikkaan että minäkin saattaisin tällaisessa tilanteessa kärsiä lahopääsairaudesta. ;D Ei ole ihme eikä mikään, kun pitää olla tekemisissä tuollaisten mikkojen ja samuleiden kanssa. Olen kyllä vähän samoilla linjoilla sen suhteen, että Juuso taitaa olla ihan oikea lahopää, kun sille ei ole juolahtanut mieleen stalkata Samulia Facebookista. ;D Se taitaa olla vähän omanlaisensa tyyppi, hehe. Mutta torstai on toivoa täynnä tosiaankin, sitä ootellessa! Kiitos paljon kommentista! :-*

Felia, hyvä jos oli viihdyttävää luettavaa, minullakin oli ihan hauskaa tuota edellistä pätkää kirjoitellessani! Pikkulapset ja lääkärileikit on huvittavia. Hihi, Juusolla on selvästi omanlaisensa toimintamallit ja -järjestykset! ;D Mikko tosiaan taitaa hoitaa aika paljon sen puolesta tai ainakin tuuppia sitä, ettei se ihan jumitu haikailemaan. Mutta eiköhän Juuso pikkuhiljaa rohkaistu ja ota sen seuraavan askeleen! Suuret kiitokset itsellesi! :-*


4.

Ollako vai eikö olla

300 sanaa • inspissana roihu
Hetken Juusosta tuntui kuin hän olisi tekemässä jotain rikollista tai vähintäänkin kiellettyä. Hän empi, ja hiiren osoitin häälyi Samuli Harmaisen nimen päällä täynnä mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia. Rinnassa tykyttävä uteliaisuus voitti, ja Juuso klikkasi Samulin Facebook-profiilin esiin.

Kansikuva oli Juusolle ennestään tuttu, olihan hän etsinyt kaikki tulevat fuksinsa Facebookista jo ennen orientaatioviikon alkua. Se oli kaunis luontokuva syvänsinisestä taivaasta, jolla liihotti suuri, valkea lintu. Juusosta se muistutti Harry Potterista tuttua Hedwig-tunturipöllöä, mutta hänen lajituntemuksensa oli niin kehnolla tolalla, ettei hän olisi pannut siitä päätään pantiksi. Profiilikuva sen sijaan näytti jonkun räpsäisemältä tilannekuvalta: Samuli istui jonkinlaisen leirinuotion äärellä, oli kumartunut noukkimaan maasta jotain ja katsoi samalla nauraen jonnekin kameran tarjoaman näkymän ulkopuolelle. Juuso klikkasi kuvan suuremmaksi ja nojautui lähemmäs. Nuotiotulen roihu sai Samulin koleanvaaleat hiukset hehkumaan lämmönsävyissä, ja välitön hymy valaisi hänen kasvojaan entisestään. Juuso oli pannut merkille, että Samuli harvoin hymyili hampaat näkyen. Se oli harmi, sillä ainakin profiilikuvan perusteella Juuso tunsi jäävänsä paljosta paitsi.

Juuso nojautui taaksepäin tuolissaan ja puuskahti – hänhän tuijotti Samulia kuin mitäkin näyttelyesinettä. Mikko tuskin oli tarkoittanut kehotuksessaan aivan sellaista stalkkaamista.

Juuso palasi tutkimaan profiilin etusivua ja sai huomata, että Samulista irtosi sen avulla hyvin vähän tietoa. Tiedoissa ei ollut opiskelupaikkaa, ei asuinpaikkakuntaa, ei yhtään mitään. Samuli ei ollut julkaissut ainoatakaan kuvaa profiilikuvansa lisäksi, ja kaikki julkaisut hänen aikajanallaan olivat jonkun muun käsialaa: fuksikavereiden, lintuyhdistyksen, jonkin tenniscupin. Yhdessä kuvassa Samuli toden totta seisoi palkintopallilla kultamitaleineen. Kuva oli viitisen vuotta vanha, ja Samulin kasvoilla oli teini-ikäisen poikamaisuutta ja vartalossa epäsuhtaista hintelyyttä.

Juuso tunsi kaivautuneensa jo liiankin syvälle, vaikkei profiili varsinainen tietokaivos ollutkaan. Hän tuijotti Viesti-painiketta ja ajatteli, että tutustuisi Samuliin mieluummin oikeassa elämässä kuin bittiavaruudessa. Ehkä hänen olisi vihdoin aika olla taas Juuso ja lakata murehtimasta turhia.

Niinpä hän avasi keskustelulaatikon, kirjoitti yksinkertaisen kasuaalin viestin eikä jäänyt hiomaan ilmaisuaan. Tuttu vaativa levottomuus hiipi jäseniin vasta jälkeenpäin.

Melodie:
Hyvä Juuso!! Siitä se lähtee! Hienosti uskallettu.

Kauhea ajatus kyllä tuli tuossa kun Samuli ei mitään sanonut että jos se ei ollut enää kiinnostunut mutta eihän tässä nyt niin voisi käydä niin että eiköhän pian ole kuuman tennisottelun aika! Iik miten jännittäviä aikoja tässä eletäänkään.

Felia:
No niin, hyvä Juuso! Vihdoinkin se alkoi toimia! ;D

Haha, tuo Samulin Facebookin stalkkaus... ;D Vaikka tietoa ei ollutkaan paljoa, niin ilmeisesti yksi kuva riitti jo kertomaan jonkin verran, kuten mainitun hymy-jutun. Lisäksi tuolta pomppasi esiin tuo, että Juuso tutustuisi Samuliin mieluummin ihan kasvotusten. Nykypäivänä kun kaikki tuppaa tapahtumaan somessa tai muuten netin ihmeellisessä maailmassa, niin tuo oli kyllä positiivinen yksityiskohta. :D Ei sillä, kyllähän se on varmasti helpompi aloittaa jutustelu tietokoneen / puhelimen välityksellä, mutta jotenkin on kiva, jos joku tekeekin poikkeuksen ja menee face-to-face -tyylin mukaan. Rispektit siis Juusolle ajatuksesta!

Itse olisin varmasti samalla periaatteella laittanut viestiä kuin Juusokin. Ensin ei turhaan mietitä ilmaisua, mutta jälkikäteen se alkaakin kauhistuttaa. :D Tämä oli taasen mielenkiintoinen pätkä, kiitokset siis tästä. ♥ Jatkoa jään innolla odottamaan. ;D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu