Äiti vihasi puutarhan neilikoita, kutsui niitä roskakukiksi, ruusun kehnoiksi kopioiksi. En ymmärrä, miksei hän kaivauttanut neilikoita kukkapenkistä ylös. Miksi sietää jotain, jota sydämessään vihaa?Kiitos vaikuttavasta lukukokemuksesta! :)
Äiti vihasi puutarhan neilikoita, kutsui niitä roskakukiksi, ruusun kehnoiksi kopioiksi. En ymmärrä, miksei hän kaivauttanut neilikoita kukkapenkistä ylös. Miksi sietää jotain, jota sydämessään vihaa?Tämä kohta on minunkin nostettava esiin erityisen vaikuttavana, koska neilikat rinnastuvat tässä niin hyytävällä tavalla myös äitiin itseensä. Tässä on myös kiintoisa yksityiskohta, nimittäin verbivalinta kaivauttanut. Siitä tulee mielikuva rikkaasta perheestä, joka kenties asuu jossain syrjäisessä, kauniissa ja arvostetussa kartanossa. Aika paljon on tapahtunut oikeitakin henkirikoksia juuri sellaisissa puitteissa, että kaikki on näennäisen hyvin ja idyllisesti ja sitten tapahtuukin karmea veriteko. Ajatukseni alkoivatkin askarrella sen parissa, millainen dynamiikka perheen kesken on vallinnut ja millainen äitihahmo tämä uhri on ollut.