Originaalit > Pergamentinpala
Nettideittejä ja teekuppeja | K-11 | femme, raapalesarja | 16/? | 28.1.2020
Alice Katarina:
Author: Alice Katarina
Title: Nettideittejä ja teekuppeja
Rating: K-11
Pairing: Useampia
Genre: femme, draama, raapalesarja
Summary: Lotta lyö vetoa ja antaa ystävänsä luoda hänelle Tinder-profiilin. Ovatko nettideitit tie onneen vai pelkkää ahdistusta aiheuttava lisä elämään?
A/N: Halusin kirjoittaa jotain hieman hupsua ja leikkisää ja vähemmän traagista kuin yleensä, mutta saa nähdä miten käy.
Nettideittejä ja teekuppeja
1
”Tästä kesästä tulee rakkauden kesä”, Veera huokaisee silmät kiinni viltillä loikoessaan.
”Tai yksinäisyyden kesä”, Tuuve tuhahtaa ja pyöräyttää silmiään.
”Tuuve hei, vähän tsemppiä peliin, kyllä sun mies palaa kesäkurssiltaan”, Veera ponnahtaa istumaan, ”Mä voin vaikka lyödä vetoa, että tää kesä on se oikea. Lottakin varmasti löytää jonkun ja rakastuu tulisesti.”
Lotta havahtuu nimensä kuullessaan ja kääntyy katsomaan ystäviään, jotka nyt istuvat molemmat raidallisen viltin päällä.
”Mä voin lyödä vetoa etten löydä ketään vaikka yrittäisin”, Lotta nauraa, ”mulla on huonoin tuuri ikinä rakkausjutuissa.”
”Kiinni veti!” Veera hihkuu, ”Sä oot mulle velkaa kuoharipullon, jos oot syksyn tullen onnellisesti jonkun söpön tytön kainalossa.”
2
Tuuve on jo lähtenyt käymään Berliinissä Danielinsa luona, kun Veera seuraavalla viikolla ilmestyy Lotan oven taakse.
”Nyt me pistetään peli käyntiin. Luodaan sulle Tinder-profiili!” Veera hyppii melkein oikeasti innosta.
Lotta huokaa ahdistuneena ja päästää innokkaan blondin sisään. Ennen kuin Lotta edes huomaa on hänen puhelimensa jo Veeran kädessä. Ystävä tietää tietysti pääsykoodin, joten pian deittisovellus on jo ladattu ja avattu.
”Tästä tulee mahtavaa”, Veera sanoo, ”Haluatko että kuvailen sua spontaaniksi vai mieluummin heittäytyväksi?”
”Enhän mä ole kumpaakaan”, Lotta kurtistaa kulmiaan epäileväisenä.
”Mutta sä voisit olla. Tässä pitää vähän kaunistella nyt. Mä en ole koskaan hävinnyt vedonlyöntiä enkä aio hävitä nytkään.”
3
”Anna se takaisin”, Lotta kiljuu puoliksi leikillään ja tavoittelee ystävänsä kädessä olevaa kännykkää.
Veera virnistää ja pyyhkäisee sormellaan näyttöä korostetun liioitellusti samalla nojautuen poispäin Lotasta nauraen, ”Tää voi hei olla sun tuleva vaimo. Mä osaan nää asiat.”
”Sanoo neiti ’sarjadeittailija’”, Lotta nauraa nyt itsekin, ”Sunko käsiin mun pitäis antaa rakkauselämäni?”
”Itsehän sä just sen sanoit”, Veera swaippaa jälleen kännykällä, ”Älä Lotta huoli, tää Tinder on parasta, mitä sulle on tapahtunut pitkään aikaan.”
Lotta tuhahtaa ja siirtyy sitten lähemmäs ystäväänsä, joka näyttää hänelle jälleen uutta profiilia. Kaikkien niiden kuvien, teennäisen hauskojen profiilien ja teeskentelijöiden keskeltä tuskin on mahdollista löytää mitään aitoa.
Lunalotta:
Ah, femmeä ja tinderiä - mainiota, minä luen ja odotan jatkoa! Kaikista hauskinta tästä tekee se, että mulla on ystävät joiden nimet on Lotta ja Veera.. xD Mutta jään innolla odottamaan millaisia deittejä sieltä tinderistä Lotalle oikein löytyy.. ;D
Alice Katarina:
Lunalotta: Hauskaa, että jätit kommenttia, se piristi kovasti! Tässäpä jatkoa!
A/N: Raapaleet kirjoitettu Spurttiraapale V:n 14. kierrokselle!
***
4 (avaruus)
Lotta näpyttää pöytää hermostuneena. Ensimmäinen yllättävän monesta mätsistä on laittanut viestiä, ja nyt pitäisi osata vastata. Tässä vaiheessa se varmasti menee pieleen, sillä hän ei osaa olla luonteva viestitse edes jo tuttujen ihmisten kanssa.
Tia: Mikä sua avaruudessä kiehtoo eniten?
Lotta: En mä oikeen oo koskaan ajatellut. Ehkä vaan se valtava ikuisuuteen jatkuva koko. Onhan se aika hienoa, ettei me koskaan voida olla varmoja, mitä vielä voi löytyä. Entä sua?
Tia: Tietty se että se on täynnä tollasia tähtiä niinkuin sä. ; )
Lotta purskahtaa nauruun ja kirjoittaa sitten vielä kohteliaan kiitoksen, ennen kuin sulkee puhelimen. Ei tästä kyllä tosiaan tulisi mitään.
5 (kolme)
Kolme päivää myöhemmin Lotta tuijottaa tuskastuneena Tuuvea, joka kirjoittaa huulet mutrulla viestiä hänen uusimmalle mätsilleen. Veera on matkalla isovanhempiensa luona ja värväsi Tuuven piristämään Lotan deittailua.
“Eikö se ole vähän huono, jos en edes itse hoida näitä keskusteluja?” Lotta yrittää.
“No-ou, sä pysyt nyt istumassa ja mä hoidan tän keskustelun”, Tuuve ei edes vilkaise Lottaa vastatessaan vaan tuijottaa näyttöä virnistellen, “Mä hoidin sulle just treffit!”
“Treffit?” Lotta älähtää hämmästyneenä, “Sun piti vaan jutella!”
“Huomenna kolmelta Fontanassa. Etkä sitten mene myöhässä”, Tuuve ojentaa puhelimen takaisin, “Niin ja muista opiskella jotain pöllöistä. Mä sanoin, että oot ollut kiinnostunut niistä jo lapsesta asti.”
6 (haaveilla)
Fontanassa ei ole paljon väkeä keskiviikkona kolmen aikaan. Lotta tuijottaa epäröiden tiskillä olevia leivonnaisia. Hän ei heti tunnista sisään astunutta tyttöä, mutta tämän kirkkaan siniset hiukset kiinnittävät kyllä kaikkien huomion.
“Hei, sä oot Lotta”, tyttö tulee hänen luokseen innokkaasti hymyillen, “Mä oon Maisa. Kiva tavata.”
Kun he pääsevät pöytään teekuppiensa kera, Lotta haaveilee jo lähdöstä. Maisa ei ole hiljaa hetkeäkään, ja tuntuu, että tämän persoona valtaa koko kahvilan. Lotta ei muista onko hän sanonut itse yhtään sanaa alun tervehdyksen jälkeen. Teekupin tyhjennyttyä Lottaa kiittää seurasta ja hymyilee pakotetusti.
“Mulla oli tosi hauskaa”, Maisa vielä huutelee perään, “Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi.”
7 (varjo)
Lotan toiset Tinder-treffit eivät ole ensimmäisiä suurempi menestys. Jos edellisellä kerralla hän ei saanut suunvuoroa, niin tällä kertaa hän rukoilee toistuvasti mielessään, että deitti olisi edes hiukan puheliaampi. Kun Lotta kohottaa teemukin huulilleen, deitti tekee samoin. Kun Lotta korjaa kampaustaan, deitti korjaa omaansa. Tyttö on melkein kuin hiljainen varjo.
Lottaa hämmästyttää suuresti, että tyttö edes viestien välityksellä oli saanut aikaan niin mielenkiintoista keskustelua, sillä kasvotusten hänestä saa nyhtää jokaisen sanan yksi kerrallaan irti.
Toki ehkä tyttöä vain jännittää, mutta Lotta huokaa silti huokaa helpotuksesta, kun varjo vihdoin lähtee kahvilan ulkopuolella eri suuntaan. Hän ei tahdo enää yksiäkään näin ahdistavia treffejä.
Lunalotta:
Voi Lotta parka, ehkä kolmas kerta toden sanoo? Ehkä hieman kiusallista tosiaan jos kaveri kirjoittaa keskustelun toisen puolesta...? Toivottavasti kohta sujuisi paremmin x) Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo!
Alice Katarina:
Lunalotta: Ehkäpä kolmas kerta tosiaan toden sanoo. Kiitos kommentista ja tässä jatkoa!
A/N: Ja tässä loput Spurttiraapale V:n 14. kierrokselle osallistuvat raapaleet.
***
8 (alku)
Lotta hymyilee hiukan lukiessaan keskustelua ylöspäin. He ovat jo käyneet läpi turvalliset tavanomaisuudet ja siirtyneet johonkin syvempään.
Varpu: Mistä sä haaveilet?
Lotta: Ainakin mä haaveilen jostain sellaisesta elämää muokkaavasta onnesta. Tai siis sellaisesta, että vaan tuntee olevansa elossa oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Varpu: Sehän kuulostaa hyvältä. Kyllä mullekin kelpaisi tollainen onni.
Hän näpyttää vastauksen Varpulle ja päättää sitten olla rohkea ja ehdottaa näkemistä, koska ensimmäistä kertaa tämän typerän vedonlyönnin aikana häntä tosiaan kiinnostaa tavata joku. Lotan vatsanpohjaa kutkuttaa hiukan, sillä tässä tytössä on sitä jotain.
Kun myöntävä vastaus treffikutsuun kilahtaa puhelimeneen, Lotta hihkaisee ääneen. Ehkä tässä voisi olla alku jollekin.
9 (kaihoisa)
“Et sä voi mennä tartuttamaan sitä, kai mä sen ymmärrän”, Veeran ääni on aavistuksen ärtynyt puhelimessa, “Mutta tää flunssa tuli aika osuvasti juuri kun sulla on treffit tulossa. Tuntuu vähän siltä, että sä keksit tekosyitä, miksi et voisi mennä.”
“Mä ihan oikeasti haluaisin mennä”, Lotta tunnustaa, “Me ollaan puhuttu jatkuvasti jo monta päivää.”
“Haa, mä tunnistan ton äänen”, Veeran ääni muuttuu innostuneeksi, “Pikku-Lotta on ihastunut. Mähän sanoin, että tää on rakkauden kesä.”
“Älä nyt vielä intoile”, Lotan puhe keskeytyy valtavaan yskäkouhtaukseen.
“Nyt hunajaa, vitamiineja ja sinkkiä nassuun”, Veera hihkuu, “meidän pitää saada sut treffikuntoon! Ei se tyttö ikuisuuksia jaksa odottaa.”
10 (punainen)
Lotta pyyhkii käsiään mahdollisimman huomaamatta mekon kulmaan pöydän alla. Seinällä olevan kellon viisarit osoittavat jo viittä minuuttia yli viittä. Kun ovi aukeaa seuraavan kerran Lotan katse pomppaa heti sisään astuneeseen hahmoon.
Oviaukossa sateenvarjoaan sulkeva tyttö haroo toisella kädellä kiharoitaan pois kasvoiltaan samalla kun sulloo vettä valuvan varjon kassiinsa. Varpun huulissa on räikeän punaista huulipunaa, joka korostuu punaisia hiuksia vasten.
“Hei”, Lotta nousee ja tervehtii tulijaa halaten, “Kiva nähdä kasvotusten vihdoin.”
“Niinpä”, Varpu hymyilee leveästi, “Sä oot kyllä vielä söpömpi kuin kuvissa, että tässä tapauksessa odottaminen ainakin palkittiin.”
Lotta punastuu melkein yhtä punaiseksi kuin Varpun huulet, mutta nyt sekään ei haittaa.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta