Otsikko: Pakkasaamuista
Kirjoittaja: Isilwen
Ikäraja: S
Genre: fluff, romance
Pari: Harry/Draco
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat J.K. Rowlingille.
A/N: Ficci osallistuu Arkifest-nimellä kulkevaan haasteeseen. Kertojana on Draco ja tarina sijoittuu sodanjälkeiseen aikaan, jossa Harry ja Draco ovat löytäneet toisensa.
Tekstissä käyttämäni haasteen osat:
13. Yön aikana kaikki oli peittynyt kevyeen pakkaslumeen (aloituslause)
22. Aamu- ja/tai iltarutiinit (teema)
Pakkasaamuista
Yön aikana kaikki oli peittynyt kevyeen pakkaslumeen. Ikkunannurkissa oli pieniä kuurankukkasia ja talon lattiat niin kylmät, että jouduin vetämään Mollyn kutomat kirkuvankeltaiset villasukat varpaideni lämmikkeeksi (jostain syystä hänen mielestään keltainen on minun värini). Sinä tuhisit vielä peiton alla, kun minä taion kahvinkeittimen käyntiin ja tein meille kummallekin voileivät, sinulle kinkulla ja minulle kalkkunalla.
Nostin uniset kahvikupit valmiiksi pöydälle odottamaan. Sinä haluat jokaiselle päivälle eriväriset kupit, tiistaisin on vaaleansinisten vuoro. Ne tuovat minulle mieleen lemmikit Malfoyn kartanon puutarhassa sekä sateenjälkeisen taivaan.
Minä herään aina aikaisin, sodasta on jo kolme vuotta, mutta välillä vieläkin näen painajaisia niistä ajoista, kun Voldemort asui vanhempieni kartanossa enkä oikein osaa nukkua talviaikaan. Tänään oli taas vaikeampi aamu, eikä aamuäreiden kahvikuppien nurina auttanut asiaa ollenkaan.
Hecate-niminen pöllöni koputteli ikkunan takana päivän lehti tuomisinaan. Avasin sille ikkunan ja tunsin käsivarsien kietoutuvan ympärilleni ja nenän nuuskuttavan niskahiuksissani. ”Huomenta rakas”, sinä sanoit. Tapasi mukaan olit hiiviskellyt taakseni huomaamattani, samaan tapaan kuin sinulla oli tapana Tylypahka-vuosiemme aikana hiiviskellä yötämyöten pitkin linnaa näkymättömyysviittasi alla. Suljin ikkunan ja käännyin antamaan sinulle aamusuukon.
Hecate oli löytänyt aamiaisleipämme ja hätistelin sen pois apajilta samalla kun sinä laitoit edellisen illan likaiset astiat peseytymään nuristen siitä, kuinka minä en koskaan muista tiskejä. Minä hymyilin ja nurisin takaisin siitä, ettet sinä koskaan herää ennen minua laittamaan aamiaista. Mokomakin unikeko.
Kaadoin meille kummallekin kahvia, sinulle mustana ja minulle kermalla. Voileivät katosivat nälkäisiin suihin ja Päivän Profeetassa Kingsley meuhkasi lievempien ihmissusi-lakien puolesta. Kello lähestyi kahdeksaa ja töihin lähtöä. Kahvikuppi käsissäni irvisti, mutta onneksi sinä olit siinä, toisella puolella pöytää, irvistämässä ilkeälle kupille takaisin.