Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: astars913 - 10.03.2010 00:09:35

Otsikko: Pienten ihmisten sekamelska [K-11, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: astars913 - 10.03.2010 00:09:35

Nimi: Pienten ihmisten sekamelska
Tekijä: astars913
Oikolukija: Soni
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: fluff, draama
Paritus: H/D sekä muutama muu (slash ja het)
Summary: Harry Potterin kuudes kouluvuosi ei ole alkanut kovinkaan hyvin, eivätkä ympärillä pyörivät ihmiset, erityisesti Malfoy, tee siitä yhtään helpompaa. Kun poikien lapsellinen käytös viimein saavuttaa huippunsa, joutuvat heidän ystävänsä ottamaan vastuun seurauksista. Jotkut näkevät punaista, kun taas toiset eivät ymmärrä, mitä näkevät. Tämä vuosi on omistettu toisille mahdollisuuksille.
a/n: Tämän ficin idea tuli puhtaasti Sonilta, joka on ollut myös todella suureksi avuksi sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Ficin pituudesta en vielä voi mennä sanomaan mitään varmaa, mutta mikään lyhyt rykäisy tämä ei tule varmastikaan olemaan.


1. Joka vuosi sama juttu

Ärtynyt Harry Potter ei ollut millään lailla täysin tavaton näky. Olihan hän kuitenkin vielä teini-ikäinen huolimatta siitä, että hän oli kukistanut Voldemortin vain viisitoistavuotiaana saattaen samalla useita kuolonsyöjiä Azkabaniin selleihin. Harvoin kukaan oli kuitenkaan nähnyt Harrya niin pahalla tuulella kuin hän sinä aamuna oli. Koko suuri Sali pidätteli hengitystään, kun kyseinen maailmanpelastaja söi aamiaistaan mitä hyytävin ilme kasvoillaan. Jopa salin katto reagoi Harryn synkkään mielentilaan, sillä hänen päänsä yläpuolelle oli kerääntynyt suuri musta pilvi, joka vain näytti synkentyvän hetki hetkeltä.

”Harry”, Hermione suhahti ja nojasi pojan puoleen. Ainut reaktio, jonka hän sai vastaukseksi, oli katsahdus tummien kulmien alta, minkä jälkeen Harry jatkoi murojensa tökkimistä.
”Harry!” Hermione suhahti uudestaan, mutta tällä kertaa huomattavasti painokkaammin.
”Mitä?” kuului ärähdys Harryn suusta ja viimein hän kääntyi kunnolla katsomaan Hermionea.
Tytön kasvoilla oli jatkuvasti tuimemmaksi muuttuva ilme, joka oli alun perin ollut huolestunut.
”Mikä ihme sinua vaivaa tänään? Olet ollut koko aamuna kuin Voldemortin riivaama. Äyskit vain ihmisille ja sait sen yhden ensiluokkalaisenkin kyyneliin, vaikka hän vain kysyi tietä Lipetitin työhuoneeseen. Käyttäydyt kuin pahainen viisivuotias kakara.”
Toisella puolella pöytää istunut Ron oli myös nojannut lähemmäksi kuullakseen, mitä Hermione oikein supisi. Samalla hän mulkaisi muita heidän ympärillään istuvia rohkelikkoja, jotka yrittivät tehdä saman.

Lopulta Harry antoi periksi ystäviensä katseen alla.
”Minua vain ärsyttää suunnattomasti,” hän jupisi ja jatkoi enne kuin Hermione ehti toistaa kommenttinsa viisivuotiaan käytöksestä, ”Ihmiset eivät vain jätä minua rauhaan. Eilisten huispausharjoitusten jälkeen kikattava lauma tyttöjä seurasi minua ympäriinsä. Olin lähellä kuristaa Colin Creeveyn sen kirotun kameran hihnalla, koska tyttöjen lopulta lähdettyä, hän alkoi roikkua perässäni kuvia räpsien. Lopulta, kun sain hänet karistettua ja minulla oli hetki rauhaa, jouduin kuluttamaan sen ah niin rattoisasti Kalkaroksen antaman esseen parissa. Tämän kaiken lisäksi Ginny yritti taas lähennellä minua, kun te kaksi olitte muualla omien hommienne parissa.”

Sodan jälkeen Harryn oli todenteolla alkanut vihaamaan kuuluisuutta. Hän sai jatkuvasti läjittäin fanipostia ja fanit myös seurailivat häntä, missä hän ikinä liikkuikin. Koulussa hän sentään saattoi olla jokseenkin rauhassa, sillä Dumbledore oli alkajaispuheessaan, Harryn toiveesta, kehottanut muita oppilaita jättämään pojan rauhaan. Lisääntynyt kuuluisuus oli myös saanut Harry varuilleen ihmissuhteidensa kanssa, sillä enää hän ei voinut olla varma siitä, kuka halusi olla hänen kanssaan vain hänen kuuluisuutensa vuoksi. Hän epäili jopa Ginnya maineen perässä juoksijaksi, kun tyttö oli lopulta saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja paljastanut tunteensa Harrylle. Hermione ja erityisesti Ron olivat yrittäneet puolustella Ginnya, mutta Harry ei suostunut kuuntelemaan. Päivä päivältä hänen lähelleen pyrkivät ihmiset vain ärsyttivät häntä yhä enemmän ja enemmän.

Ron ja Hermione olivat alkaneet huolestua ystävänsä käytöksestä Ginnyn tunnustuksen jälkeen, sillä aiemmin tämän epäilykset eivät olleet kohdistuneet tälle läheisiin ihmisiin. He olivat kovasti yrittäneet keksiä keinoa, jolla Harryn luottamuspula saataisiin korjattua, mutta mikään ei oikein tuntunut hyvältä tai toimivalta ajatukselta. Ratkaisun olisi kuitenkin löydyttävä pian, sillä muuten Harryn käytös vain pahenisi ja tällaiset murjotusaamut, jotka eivät millään tasolla lievittäneet Ronin ja Hermionen huolta, muuttuisivat rutiiniksi. Pahimmassa tapauksessa poika saattaisi jopa hylätä ystävänsä ja erakoitua täysin.


Hermione huokaisi syvään ja nousi sitten seisomaan kaapujaan suoristellen.
”Valitettavasti ongelmasi tarkempi pohdinta joutuu nyt odottamaan Harry. Meidän pitää joutua liemiin.”
Harry tuijotti murokulhonsa pohjalla vielä olevaa maitoa ja harkitsi siihen hukuttautumista, kun se yhtäkkiä katosi.
”Älä kuvittelekaan”, Hermione tuhahti ja kiskoi pojan ylös penkiltä, ”Ja sinä Ronald lopetat tuon tyhmän virnuilu. Jos professori McGarmiwa näkee sinut vielä kerrankin lorvailemassa käytävillä tuo ilme kasvoillasi, hän järjestää lukujärjestykseesi täytettä, eikä todellakaan kysy sinun mielipidettäsi.”
Ronin naama pyyhkiytyi peruslukemille ennätysajassa.

Kolmikko poistui salista ja Hermione suuntasi Harrya perässään raahaten kohti tyrmiä, kun taas Ron suuntasi todennäköisesti Rohkelikkotorniin voidakseen vaihtaa vaatteensa huispausta varten. Punapää suurin piirtein asui pelikentällä, sillä vähäisten oppiaineidensa vuoksi hänellä oli huomattavat määrät luppoaikaa ja mikäs sen parempi tapa käyttää kaikki tuo aika kuin lentäen. Hermione kyllä jaksoi vielä silloin tällöin nalkuttaa Ronille, että hänen olisi pitänyt ottaa vastaan Dunbledoren hänelle hankkima paikka liemissä, kuten Harry oli tehnyt. Kummankaan pojan V.I.P. -tulokset eivät olleet riittäneet liemien jatkamiseen, mutta molemmat olisivat tarvinneet ainetta tullakseen auroreiksi. Dumbledore oli kuitenkin puhunut Kalkaroksen ympäri ja saanut tämän ottamaan rohkelikot tunneille. Ron oli kuitenkin päättänyt hylätä sen urapolun ja keskittyi enemmän huispaukseen ammattilaistoiveet edessään siintäen.

Suurin osa muista oppilaista oli jo liemienluokan edessä, kun Harry ja Hermione saapuivat paikalle.  Kaksikon lisäksi koko kurssilla oli yksi ainut rohkelikko, Parvati Patil. Muista tuvista, erityisesti luihuisesta, oli sitten enemmän oppilaita. Luihuisista puheen ollen, Malfoy kaarsi juuri paikalle kulman takaa Zabini rinnallaan. Tumma poika vilkaisi nopeasti Harry ja suhahti sitten jotain Malfoyn korvaan ja sai tämän naurahtamaan huvittuneesti. Heidän perässään seurasivat loput samaan tupaan kuuluvat. Ainoastaan Crabbe ja Goyle eivät olleet liemissä, eikä kenelläkään ollut tietoa, mihin aineisiin kaksikon arvosanat muka olisivat olleet tarpeeksi hyvät.

Lopulta myös Kalkaros lehahti paikalle ja hätisti oppilaansa sisälle luokkaan. Hän alkoi selittää tunnin aihetta jo ennen kuin kukaan ehti istuutua.
”Tänään valmistamme entistämislientä. Se on vahvin kaikista nuorennusliemistä ja sitä käytetäänkin pohjana useille nykyajan kosmetiikkatuotteille”, viimeiset sanat tulivat professorin suusta hieman halveksivaan sävyyn, ” Tämän liemen valmistus vaatii erityistä varovaisuutta ja tarkkuutta, joten minulla on syytä olla huolissani eräistä tämän ryhmän oppilaista.”
Malfoy naurahti ja vilkaisi Harrya ivallisesti.
Kalkaros alkoi kirjoittaa ohjeita taululle niin että liitu kirskui ikävästi ja kun hän vielä kerran oli painottanut ehdotonta ja ääretöntä tarkkuutta liemen valmistuksesta, saivat oppilaat aloittaa itse tekemisen.

Tunti kului Harryn mielestä aivan liian hitaasti. Hän sekosi useammin kuin kerran laskuissaan siinä, montako kertaa hän oli mihinkin suuntaa keitostaan hämmentänyt. Ilmeisesti hän ei ollut tehnyt kaikkea muutakaan tismalleen oikein, sillä siinä missä hänen kattilassaan porisi usvaista ja harmaata litkua, oli vieressä työskentelevän Hermionen kattila täynnä hohtelevanturkoosia lientä.
”Potter. Pistit siihen liian vähän rotan varpaita”, kuului Kalkaroksen ääni aivan Harry olan takaa. Poika hätkähti, sillä hän ei ollut kuullut professorin tuloa.
”Kyllä minä tiedän, että sinä olet ala-arvoinen liemien tekijä, mutta että et osaa laskea. Rotan varpaita piti olla viisi, eikä neljä”, tämän sanottuaan Kalkaros jatkoi kiertelyään.
Harrylla keitti yli. Vai laittoi hän liian vähän rotan varpaita. No pitihän asia korjata. Harry otti purkin, jossa varpaat olivat ja hulautti siitä viidesosan kattilaansa. Sitten hän alkoi sen kummempia miettimättä lisäillä muitakin aineksia sattumanvaraisina annoksina.

”Harry mitä ihmettä sinä teet?” Hermione kuiskasi ja sai Harryn havahtumaan tekemisistään.
”Sinähän pilaat koko liemen”, tyttö sanoi sitten kauhistuneena ja kurtisti kulmiaan Harrylle, ”Nyt käyt kaatamassa sen heti pois. Voit vielä ehtiä aloittaa alusta. Se ettei liemesi valmistu on paljon pienempi paha kuin tuo litku tuossa.”
”Mutta…” Harry yritti väittää vastaan.
”Harry James Potter. Nyt!”
Harry nousi nuristen ja nappasi kattilansa, muistaen kuitenkin ensin loihtia siihen jäähdytysloitsun ja säästäen näin sormensa. Hän lähti kulkemaan kohti luokan edessä olevia lavuaareja, mutta unohti epäonnekseen tarkkailla, mihin kulki.

Malfoy näki Harryn tulevan kohti ja työnsi jalkansa pöydän alta rohkelikon saapuessa kohdalleen. Mustahiuksinen poika horjahti eteenpäin ja polvilleen menettäen samalla otteen kattilastaan. Se lensi ilmaan ja kiepsahti siellä ylösalaisin kaataen sisältönsä Harryn ja Malfoyn niskaan. Yltä päältä kattilan sisällössä olevat pojat kävivät kiinni toistensa kaavunetumuksiin solvauksia huutaen ja toisiaan syyttäen.
”Sinä kömpelö rahjus…”
”… sinunkin koipesi joka paikkaan tunkea…”
”… nämä kaavut olivat uudet ja kalliit…”
”…niljakas hilleri…”
”…arpinaaman kuvatus…”
”Hiljaa molemmat!” kajahti Kalkaroksen ääni yli poikien kinastelun, ”Kaksikymmentä pistettä rohkelikolta liemien kaatamisesta luihuisen päälle. Ja nyt te molemmat, kyllä myös sinä Draco, painutte ulos tästä luokasta ja tulette takaisin vasta kun olette käyneet pesulla ja tarkistuttamassa itsenne sairaalasiivessä. Ties mitä tuo Potterin tekele voi saada aikaan.”
Harry ja Malfoy poistuivat käytävään toisiaan mulkoillen ja Kalkaros siivosi Harryn liemen rippeet lattialta sauvan heilautuksella. Hän kuitenkin otti sitä enne hieman lientä talteen voidakseen tutkia sen mahdollisia vaikutuksia myöhemmin.

Luokassa oli hetken hiljaista, mutta sitten kova huuto käytävästä havahdutti kaikki. Koko luokka, Kalkaros etunenässä, ryntäsi käytävään, jossa metelin lähde paljastui. Harry ja Malfoy olivat käyneet toistensa kimppuun nyrkein ja riehuivat nyt toisiaan lyöden ja hiuksista repien pitkin käytävää. Enne kuin huuto ehti karata Kalkaroksen huulilta, kuuli kovaääninen ”puff” ja käytävä täyttyi tummansinisestä savusta. Tappelun äänet olivat loppuneet kuin seinään, eikä savun seassa näkynyt minkäänlaista liikettä.

Kalkaros mutisi jotain ja heilautti sauvaansa . Tuulenpuuska puhalsi läpi käytävän hajottaen savun mennessään. Koko luokka veti yhteen ääneen henkeä edessään aukeavan näyn vuoksi. Keskellä käytävää seisoi hyvin hämmentyneen näköinen poikakaksikko, jotka eivät iällisesti olleet varmaan juuri viittä vuotta vanhempia. Molempien yllä oli selvästi ylipitkät koulukaavut ja jos se ei tehnyt poikien henkilöllisyyksiä ilmeiseksi, niin viimeistään toisen pojan kädessään pitämät lasit ja tämän otsaa koristava salama-arpi sekä toisen pojan vaaleat hiukset paljastivat, keitä he olivat.

Hermione, joka seisoi shokeeraantuneena aivan Kalkaroksen vieressä, huomasi kuinka professorin silmäkulma nyki tämän tuijottaessa kahta pikkupoikaa. Sitten tämä avasi suunsa ja alkoi huutaa: ”Joka ikinen vuosi! Joka ikinen tuhannesti kirottu vuosi! Miten voi olla mahdollista, että aina käy näin!! Miten aina voi mennä jokin pieleen! Eikö edes joskus voisi olla ryhmää, jossa joku ei tunaroisi ja saisi tällaista aikaan! Onko se Merlin liikaa pyydetty?! Ja miksi juuri te kaksi aiheutatte aina ongelmia?!”
Kaikki oppilaat kavahtivat kauemmas, mitä ilmeisimmin seonneesta opettajastaan. Myös vähän matkan päässä edelleen hiljaa seisovat pojat kavahtivat kauemmas huudosta.
”Miksi Sevewus-setä huutaa Dwacolle?” kuului sitten kysymys pienen Malfoyn suusta. Pojan alahuuli oli työntynyt huomattavasti eteenpäin ja pienet kädet olivat tiukasti puuskassa. Harryn lapsiversio sen sijaan seisoi hieman aran näköisenä vaaleamman pojan vieressä ja näytti valmiilta juoksemaan karkuun millä hetkellä hyvänsä.

Syvä huokaus karkasi Kalkaroksen huulilta.
”Granger. Blaise”, Hermionen säpsähti kuullessaan professorin sanovan nimensä, ”Ottakaa Potter ja Draco ja viekää heidät sairaalasiipeen. Tulen itse perässä haettuani rehtorin ja rohkelikon tuvanjohtajan.”
Niin sanottuaan Kalkaros poistui paikalta rivakoin askelin. Malfoy melkein lähti tämän perään, mutta Zabini tarrasi lasta olkapäästä ja nosti sitten syliinsä. Hermione, joka oli vieläkin shokissa kaiken tapahtuneen vuoksi, meni puolestaan Harryn luokse. Poika oli ikäisekseen kevyt, joten Hermionelle ei tuottanut suurta vaivaa nostaa tätä syliinsä, minkä jälkeen he lähtivät Zabinin kanssa kohti sairaalasiipeä hiljaisuuden vallitessa. Tai ainakin oli melkein hiljaista, jos ei laskettu Malfoyn jatkuvaa kyselyä siitä, keitä he oikein olivat ja mihin he oikein veivät häntä. Muut oppilaat jäivät vielä hetkeksi seisomaan käytävään, kunnes he tajusivat, että tunti oli loppunut ja he olivat vapaita lähtemän.

Hermione tarkasteli sylissään istuvaa pikkupoikaa samalla kun kiipesi portaita. Tämä näytti tutkailevan kaikkea suuren hämmennyksen vallassa, jopa hieman peloissaan. Pikku-Harry ei kuitenkaan ollut vielä pukahtanutkaan, toisin kuin jatkuvasti äänessä oleva Malfoy. Heidän saapuessaan sairaalasiipeen, Hermione ei voinut olla miettimättä, mitä tästä kaikesta oikein seuraisi. Hän saisi ilmeisesti heittää hyvästit toiveilleen aivan normaalista kouluvuodesta.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Elfmaiden - 10.03.2010 10:49:29

Harvinaisen kiinnostava aloitus! Etenkin lopun asetelma...
Tykkäsin Kalkaroksen loppupurkauksesta(=
Mutta jos noin käy vuosittain, ei tilanne varmaan ole kovin vakava?
Vaikka olisikin jännää lukea äkkiä 5-vuotiaiden, niin erilaisten, poikien elämästä(=

Mietin muuten Dracon henkivartioiston nimiä - olen aina olettanut niiden olevan Grabbe ja Goyle, mutta sinä käytit liemi-tunnin yhteydessä erilaisia väännöksiä... tarkoituksellako?

Otsikko on muuten suloinen ja osuva ainakin tämän luvun perusteella!
Kerrontatyylisi oli mukavan sujuvaa ja värikästä ja käytit kivan monipuolisesti verbejä, esim miten kukakin saapui tuonne liemien luokkaan.

Toivottavasti jatkat pian!

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 10.03.2010 14:29:54

Kiitos kommentista :)
Henkivartijoiden nimissä tosiaan oli virhe, joten kiitos myös siitä ilmoittamisesta. Kävin korjaamassa nimet oikein.

Jatkoa yritän saada aikaiseksi viikon sisällä.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 17.03.2010 20:43:35

a/n: Isot kiitokset kommentoijille ja tietenkin Sonille betauksesta. Tässä nyt olisi jatkoa.

2. Blaise on myös pikkupoika!

Blaise katseli vieressään sairaalasiiven sängyllä istuvaa Dracoa, joka heilutteli jalkojaan ilmassa ja katseli ympärilleen mietteliäänä. Poika oli yllättävän hiljaa, mikä jopa hieman huolestutti Blaisea, sillä mitä hän lapsuudestaan muisti, oli Draco ollut pienenä aikamoinen hölöttäjä.
”Kylläpä professorilla kestää”, Blaise ihmetteli itsekseen. Onneksi matami Pomfrey oli sentään käynyt ja taikonut lakanoista Dracolle ja Potterille sopivat, joskin hieman nuhjuiset, vaatteet.

Potterista puheen ollen. Tämä istui Grangerin kanssa Blaisea ja Dracoa vastapäätä olevalla sängyllä. Pojan hartiat olivat kyyryssä ja tämän tuijotti varpaitaan pää kumarassa. Granger oli yrittänyt puhua tälle, mutta poika oli vain hymähdellyt hiljaa vastaukseksi. Blaise, joka oli tottunut Potterin ulospäin suuntautuneeseen luonteeseen, ihmetteli pojan senhetkistä käytöstä.

Nykäisy kaavunhihasta sai Blaisen palaamaan takaisin ajatuksistaan. Draco tapitti häntä suoraan silmiin ja tokaisi sitten: ”Sinä näytät todella paljon Blaiselta.”
 ”Varmaan koska minä olen Blaise”, tumma poika sanoi naurahtaen hiljaa.
 ”Et sinä voi olla. Blaise on myös pikkupoika, niin kuin minäkin.”
Blaise huokaisi. Miten tämänkin nyt selittäisi pienelle lapselle.
 ”Sinäkin olet oikeasti minun ikäiseni. Sattui vain pieni onnettomuus ja sinä nuorruit tuollaiseksi.”
Dracon ilme oli todella hämmentynyt. Lopulta tämä veti kätensä puuskaan ja katsoi Blaisea tuimasti.
 ”Blaise on myös pikkupoika!” Blaise huomasi kuinka Potter säpsähti Dracon huudahdusta.
 ”Ainakaan Blaise ei ole yhtä pieni kuin sinä”, vanhempi poika kiusoitteli nuorempaansa ja katsoi kuinka tämän kasvoille nousi kiukunpuna.
 ”Blaise vain käyttää paksumpipohjaisia kenkiä, ”Draco tuhahti kiukkuisena ja käänsi katseensa pois naureskelevasta Blaisesta, ”Sinä olet tuollainen ilkimys.”

Julmasti loukatuksi tullut pieni blondi hypähti alas sängyltä ja käveli Potterin sängyn eteen. Tummempihiuksinen lapsi katseli tätä varuillaan, mutta antoi tämän kavuta viereensä istumaan.

 ”Minä olen Dwaco. Kuka sinä olet?” Draco kysäisi Potterilta ja ojensi tälle pienen kätensä.
 ”Dwaco?” kuului hämmentynyt vastaus tummempihiuksisen pojan suusta.
 ”Ei Dwaco vaan Dwaco.”
Potter katsahti ensin Grangeriin ja sitten Blaiseen hakien heiltä selvempää vastausta. Blaise oli ihan unohtanut Dracon nuoruusvuosien ärrävian, jota poika itse ei tuntunut huomaavan.
 ”Hänen nimensä on Draco”, hän selvensi sitten Potterille
 ”Niinhän minä sanoin. Dwaco.”
Potter tarttui Dracon vieläkin ojossa olevaan käteen esitellen samalla itsensä: ”Minä olen Harry.”
 ”Hawwy”, Draco toisti ja puhkesi leveään hymyyn.
 ”Ei kun Harry”, Potter yritti korjata ja sai toisen pojan hymyn särähtämään.
 ”Nii’in. Hawwy.”
Potter onneksi päätti antaa asian olla ja sairaalasiipi täyttyi Dracon lörpöttelystä. Tämän selitys siitä, kuinka outo huijari-Blaise oli, huvitti selvästi Grangeria, sillä tyttö yritti kovasti olla hihittämättä ääneen.

Blaise vaipui takaisin ajatuksiinsa. Vaikka tilanne olikin kaikessa outoudessaan huvittava, ei hän voinut olla miettimättä, että kaikki olisi voinut olla estettävissä. Dracon olisi vain pitänyt kerrankin kuunnella ystäväänsä, eikä olla itsepäinen juntti. Blaise kun oli nimenomaan kertonut tälle ennen liemituntia, että Potter oli huonolla tuulella ja että ehkä poikaa ei tänään kannattaisi häiritä. Eihän Draco tietenkään ollut välittänyt varoituksesta ja mihin liemeen se olikaan hänet johtanut; kirjaimellisesti. Blaise huokaisi ja pyyhkäisi kädellään päälakeaan. Samassa sairaalasiiven ovi kävi ja Dracon hölpötys lakkasi.

Rehtori Dumbledore asteli sisään hymyillen lämpimästi paikallaolijoille. Hänen perässään saapuivat selvästi synkempi-ilmeiset professorit Kalkaros ja McGarmiwa sekä hännän huippuna Ron Weasley. Punapää oli ilmeisesti haettu suoraan huispauskentältä, sillä tämä näytti tuulen pieksemältä ja oli pukeutunut huispauskaapuihinsa. Ilme hänen kasvoillaan oli näkemisen arvoinen, kun hän huomasi vierekkäin istuvat pikkupojat. Nopeasti poika siirtyi Grangerin viereen ja kuiskasi tälle jotain. Granger vain kohautti olkapäitään ja veti Dracon lapsiversiota epäilevästi kyräilevän Weasleyn viereensä istumaan.

 ”Teillä onkin tainnut olla aikamoinen aamu”, Dumbledore sanoi sitten tutkaillen samalla Dracoa ja Potteria silmät tuikkien, ”Molemmat näyttävät myös olevan täysin kunnossa, joten mitä ihmettä sinä Severus oikein hätäilit? Minä olin kaataa teetä ajatusseulaan, kun sinä rymähdit kansliaan sellaisella kiireellä.”
Rehtori ei selvästikään ollut millänsäkään siitä, että kaksi oppilasta oli muuttunut pikkulapsiksi.
 ”Mutta Albus, tämä on jo kahdestoista kerta, kun jotain tällaista on sattunut. Kahdestoista! Se tarkoittaa, että tämä nimenomainen liemi on saanut harmia aikaan siitä asti kun sinä välttämättä halusit lisätä sen opetussuunnitelmaan”, McGarmiwa sanoi huolestuneen näköisenä. Kalkaros hänen vieressään nyökytteli päätään osoittaakseen olevansa täysin samaa mieltä.

 ”Anteeksi”, kuului Grangerin utelias ääni, ” Mutta miksi ihmeessä meille opetetaan jotain sellaista, joka on todettu riskialttiiksi?” Puhuessaan tyttö vilkaisi sivusilmällä vieressään istuvia lapsia.
McGarmiwa ja Kalkaros katsoivat ensin toisiaan ja sitten edelleen hymyilevää rehtoria.
 ”Pitäähän teidän tietää, mitä tarvitsette, jos joskus haluatte näyttää nuoremmilta kuin oikeasti olette”, Dumbledore vastasi kuin asia olisi ollut itsestään selvä ja sai kaikki muut hämilleen. Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt kommentoida miehen vastausta, sillä kaikkien huomio kiinnittyi sairaalasiiven ovelle sen levähtäessä auki.

 ”Missä hän on?” kuului naisäänen huudahdus ovensuusta ja lattia kopisi korkokenkien alla, kun tämä käveli määrätietoisin askelin lähemmäs.
 ”Äiti!” Draco huudahti ja hypähti alas sängyltä juosten suoraan Narcissa Malfoyn kaavun helmoihin. Nainen oli selvästi tullut kiireellä, sillä tämän ulkonäkö ei ollut yhtä huoliteltu kuin normaalisti. Vaaleita hiuksia ei oltu laitettu mitenkään, eikä meikistä ollut jälkeäkään.
 ”Voi minun pientä poikaani!” rouva Malfoy huudahti samalla kun kumartui ja kaappasi poikansa syleilyynsä, ”Mitä sinulle on oikein käynyt?”
Samassa naisen siniset silmät osuivat mustahiuksiseen, vielä sängyllä istuvaan, poikalapseen ja tämän vieressä istuviin kahteen nuoreen.
 ”Olisihan se pitänyt arvata, että nuo ovat kaiken tämän takana”, rouva Malfoy tuhahti sitten ylimielisesti ja nyrpisti vielä kaupanpäälle nenäänsä. Weasley oli juuri sanomassa jotain takaisin, kun sairaalasiiven ovi levähti uudelleen auki.

Blaise ei ollut koskaan nähnyt Sirius Mustaa kuin etsintäkuulutuksissa tai Päivän Profeetassa, kun miehestä oli tehty kahden aukeaman juttu kesän alussa Potterin puhdistettua tämän maineen. Ei siis ollut ihme ettei hän heti tunnistanut Mustaa, sillä tämä oli muuttunut huimasti sitten vapautumisensa. Miehen mustat jo hieman harmaantuvat hiukset olivat tätä nykyä lyhyet, eikä parrastakaan ollut kuin huoliteltu sänki jäljellä. Tämä ei myöskään näyttänyt luurangolta vaan oli selvästi saanut kunnolla syödäkseen.  Kaiken lisäksi tällä oli yllään tavalliset jästivaatteet.

Entinen vankikarkuri ei kuitenkaan ollut ainoa hahmo ovensuussa. Pimeydenvoimilta suojautumista opettamaan palannut professori Lupin seisoi hengästyneen näköisenä Mustan takan. Mitä ilmeisimmin juuri Lupin oli informoinut sekä Mustaa että rouva Malfoyta tapahtuneesta.

Musta harppoi nopeasti Potterin luokse ja varmaan säikäytti pojan pahanpäiväisesti nostaessaan tämän ilmaan. Pojan ilme ainakin oli sen mukainen. Musta oli sanomassa jotain, kun tämän katse osui äitinsä helmoissa seisoskelevaan Dracoon.
 ”Minä tiesin, että luihuisten tekoja tämän täytyy olla. Opettaisit pojallesi tapoja serkku hyvä”, viimeinen lause oli selvästi suunnattu rouva Malfoylle, joka vain tyytyi tuhahtamaan halveksuvasti ja siirtyi sitten istumaan Blaisen viereen nostaen Dracon samalla syliinsä.

 ”Kuka sinä olet?” Potterin pelokas kysymys rikkoi syntyneen hiljaisuuden. Pojan kasvoilla olevassa ilmeessä sekoittuivat hämmennys ja pelko.
Enne kuin kukaan ehti vastata, Potter purskahti itkuun ja alkoi huutaa samalla: ”Keitä te kaikki olette? Missä minä olen? Mikä paikka tämä oikein on? Miksei kukaan kerro?”
Mustan kasvot muuttuivat salamana ärtyneestä huolestuneeksi. Tämä painoi itkevän pojan vasten rintaansa ja silitti tämän tummia hiuksia.
 ”Äläs nyt Harry. Ei mitään hätää. Minä olen sinun kummisetäsi ja pidän sinusta huolta. Eikös niin”, mies puheli rauhallisella äänellä ja Potterin itku alkoi vaimentua nyyhkytykseksi. Poika kuitenkin tarrasi tiukasti kiinni kummisetänsä takinetumuksesta tämän jatkaessa tyynnyttelyä.
 
”Tämä kaikki taitaa olla vähän liikaa Harrylle”, Lupin totesi pukien samalla sanoiksi sen, mitä kaikki muut olivat ajatelleet.
 ”Jos minä vien hänet hetkeksi muualle rauhoittumaan ja yritän vähän selittää asioita?” Musta kysyi katsoen muita huoneessa olijoita.
 ”Se olisi ehkä kaikkein parasta”, professori McGarmiwa myönsi, ”Voitte varmaan käyttää Remuksen työhuonetta.”
Lupin nyökkäsi ja vielä luvattuaan kertoa Mustalle kaiken, mitä he tämän lähdön jälkeen puhuisivat, alkoi tummahiuksinen mies tehdä lähtöä vieläkin hiljaa nyyhkyttävää Potteria kantaen.
 ”Minäkin haluan mennä Hawwyn kanssa”, kuului Dracon pyyntö yllättäen.
 ”Mutta Draco kulta… Eikä olisi parempi, jos jäisit… ”rouva Malfoy yritti muuttaa poikansa mieltä, mutta turhaan.
 ”Äitiii”, Draco aneli ja nyki äitinsä kaavunhelmaa. Lopulta tämä antoi periksi.

 ”Jos sinä, Sirius Musta, taitat häneltä hiuksenkin päästä niin…”
 ”Säästä uhkailusi jollekulle muulle serkku rakas. Minulla ei ole tapana kiusata pikkulapsia”, niin sanottuaan Musta poistui sairaalasiivestä Potter sylissään ja Draco kintereillään juosten.

 ”Jos nyt viimein päästäisiin itse asiaan”, Kalkaros murahti tympääntyneen kuuloisesti.
 ”Aivan aivan”, Dumbledore aloitti, ”Oletko jo selvittänyt, mikä herra Potterin liemessä meni pieleen, Severus? Jos se ei ole mitään kovin pahaa, niin voimme varmasti muuttaa pojat nopeasti takaisin ennalleen.”
 ”Siihen ei vielä ole tullut tilaisuutta”, Kalkaros vastasi nyrpeänä, ”Mutta uskon liemen vaikutuksen haihtuvan ajan kanssa itsestään.” Muiden kysyvät ilmeet saivat liemienopettajan jatkamaan selitystään: ”Liemi vaikutti vasta, kun pojat alkoivat tapella, jolloin heidän ruumiinlämpönsä nousi, mikä puolestaan sai heidän ihohuokosensa aukeamaan ja liemi pääsi imeytymään elimistöön. Se todennäköisesti haihtuu samaa kautta, mutta aikaa en osaa sanoa.”
Weasley näytti siltä, ettei ymmärtänyt kuin murto-osan siitä, mitä professori oli selittänyt.  Granger sen sijaa nyökytteli päätään ja Blaisesta tuntui, että tyttö oli jo päätellyt kaiken aikaisemmin mainitun itse.
 ”Emme siis voi muuta kuin odottaa, että Potter ja Malfoy muuttuvat takaisin oikean ikäisiksi?” McGarmiwa kysyi huokaisten syvään.
Rouva Malfoy oli selvästi sanomassa jotain, mutta Dumbledore keskeytti tämän: ”Ei mitään huolta Narcissa hyvä. Koululla on vakiokäytäntö tällaisten tapausten varalta.”
 ”Ja se on?” Blaise oli osallistunut keskusteluun ensimmäistä kertaa. Hänellä oli paha aavistus, joka kolkutti takaraivossa.
 ”Herrat Malfoy ja Potter muuttavat Severuksen asuintiloihin siksi aikaa, että tämä sotku saadaan selvitettyä. Teidän, herra Zabini, sekä herra Weasleyn ja neiti Grangerin tehtävänä on toimia heidän kaitsijoinaan.”

Hiljaisuus vallitsi hetken sairaalasiivessä, kunnes nuoret sekä rouva Malfoy puhkesivat kuuluviin valituksiin. Granger kyseenalaisti järjestelyn järkevyyttä, Blaise vetosi opintoihinsa kun taas Weasley selitti huispausharjoituksistaan. Kovimpana kaikui kuitenkin Dracon äidin ääni, joka vaati saada viedä poikansa kotiin, eikä jättää tätä rohkelikkokakaroiden huomaan.

Dumbledore odotti kärsivällisesti, että vastarinta hiljenisi ja selitti sitten: ”Tämä käytäntö on todettu toimivaksi muutamastakin syystä. Pojat ovat paremmassa turvassa koulussa, jossa heille on tarvittaessa saatavilla muun muassa lääketieteellistä apua, sekä useita eri taikuudenaloja hallitseva henkilökunta. Heidän kehitystään on myös helpompi tarkkailla. Opettajilla ei kuitenkaan ole aikaa katsoa lasten perään, joten siksi tehtävä annetaan näiden läheisille ystäville. Te kaksi, neiti Granger ja herra Zabini, olette molemmat vuosiluokkanne menestyneimpien oppilaiden joukossa, joten en usko, että teille tuottaa suuria ongelmia selviytyä koulun lisäksi kahdesta pikkulapsesta. Herra Weasley, te sen sijaan ette ole aivan yhtä menestynyt koulussa, mutta satun tietämään lukujärjestyksenne olevan varsin tyhjä, joten aikaa varmasti löytyy myös teiltä. Valitettavasti Luihuisesta ei löydy ketään toista, joka pystyisi auttamaan, mutta uskon teidän pärjäävän aivan hyvin kolmistaankin.”

 ”Miksi meidän tule käyttää professori Kalkaroksen asuintiloja? Miksemme voi vain käyttää tarvehuonetta?” Granger kysäisi sitten.
 ”Mieti kaksi viisivuotiasta huoneeseen, joka pystyy toteuttamaan heidän toiveitaan. Sitä paitsi Severuksen huoneiston voi hyvin helposti muuttaa lapsille sopivaksi, sillä se on ollut samanlaisessa käytössä aiemminkin,” Dumbledore vastasi. Hymy miehen kasvoilla ei ollut hälvennyt hetkeksikään.
 
”He eivät ole viisi- vaan nelivuotiaita”, rouva Malfoy huomautti aivan kuin sillä olisi kovin suuresti ollut merkitystä, ”Dracolla oli kaulassaan ihottumaa, jota hänellä oli juuri nelivuotiaana.”

Kun kaikki näyttivät viimein, vaikkakin vastahakoisesti, myöntyvän järjestelyihin, Dumbledore ehdotti että he menisivät saman tien pistämään Kalkaroksen huoneiston kuntoon. Lupin, joka lähetettiin hakemaan Mustaa ja poikia, mutisi mennessään jotain sen suuntaista, että Sirius ei pitäisi siitä, mitä tulisi pian kuulemaan. Professori oli ollut oikeassa, sillä juuri kun Kalkaroksen sänky oli saatu muutettu kahdeksi lastensängyksi ja huone oli muutenkin lasten asuttavassa kunnossa, Musta rymisteli sisään vaatien selitystä niin idioottimaisille järjestelyille. Dumbledore selitti miehelle saman, minkä oli selittänyt muille sairaalasiivessä ja lopulta tummahiuksinen mies saatiin rauhoittumaan.

Harry oli rauhoittunut huomattavasti ja juoksi jo ympäriinsä Dracon perässä. Molemmat katselivat uteliaina uutta huonettaan. Sirius oli jotenkin onnistunut selittämään pojille, mitä heille oli tapahtunut, ja mitä he tekivät Tylypahkassa ja Harrylle oli tietenkin pitänyt pitää pikakurssi taikuudesta. Eivät lapset tietenkään aivan kaikkea olleet käsittäneet.

Harry oli haltioissaan kaikesta uudesta, kun pelko oli lopulta väistynyt. Hänen ei enää tarvinnut asua portaiden alla olevassa komerossa, maailmassa oli oikeasti taikuutta ja hänellä oli kummisetä. Erityisesti viimeinen tieto oli ollut pojalle kaikkein tärkein. Kukaan ei siis ollut yhtään yllättynyt, kun pieni pörröpää oli alkaa itkeä uudelleen Siriuksen lähtiessä kotiin. Mies oli lopulta jäänyt Narcissan tavoin siihen asti, kunnes pojat oli saatu nukkumaan. Nukuttaminen oli ollut operaatio itsessään, sillä Draco nosti älläkän joutuessaan nukkumaan ilman unileluaan.

Lopulta viimeisetkin ihmiset poistuivat ja jättivät kolme nuorta istumaan pienen oleskeluhuoneen sohvalle.
 ”Meidän pitäisi päättää, kuka vahtii heitä milloinkin”, Granger huomautti lopulta ja pojat hänen molemmilla puolillaan nyökkäsivät.
 ”Vain yksi kerrallaan voi nukkua täällä noiden ipanoiden lisäksi,” Blaise totesi mitä ilmeisimmän asian, sillä sohva oli ainoa nukkumapaikka, joka oli jäänyt jäljelle, kun Kalkaroksen sänky oli muutettu pikkupoikien sängyiksi.
 ”Odottakaa hetki”, Hermione tokaisi sitten ja kipaisi hakemassa laukkunsa, josta hän tonki pergamenttia sekä sulkakynän musteineen. Hän piirsi pergamentille ruudukon, joka muistutti hyvin paljon lukujärjestystä.
 ”Jokainen merkitsee tähän nyt kaikki vapaat tuntinsa. Sitten sovitaan, miten yövuorot jaetaan.”
Kun tunnit oli merkattu, he huomasivat, että viikossa oli muutama tunti, jolloin kenelläkään heistä ei ollut vapaata.
 ”Kai he nyt vähänaikaa pärjäävät keskenään”, Ron totesi ja muut nyökkäsivät, vaikkakin hyvin epäilevästi.
 ”Ainahan me voidaan pyytää jotakuta muuta tänne siksi aikaa”, punapää lisäsi vielä. Hermionen ilme kirkastui.
 ”Aivan. Selvitän heti huomenna, olisiko kukaan vapaana.”

Kun päivävuorot oli sovittu, olivat vuorossa yövuorot, jotka päätettiin yksinkertaisesti vetämällä pitkää tikkua. Ensimmäinen yö lankesi Blaiselle, jonka jälkeen vuorossa olisi Hermione ja tämän jälkeen Ron.

Hermionen ja Ronin lähdettyä nukkumaan Blaise seisoi sohvan edessä ja tutkaili sitä sauvaansa pyöritellen. Lopulta hän päätti yrittää huonekalun muuttamista edes jonkinlaiseksi sängyksi, sillä sellaisenaan sohva ei houkuttanut nukkumaan. Hän saikin aikaan yllättävän mukavan sängyn, joka vain sattui olemaan himpun verran liian lyhyt hänelle. Hermionelle se varmasti olisi täysin sopiva, mutta Ron, joka oli Blaisen tavoin pitkä, tuskin pystyisi pitämään varpaitaan sängyssä.

Lopulta Blaisekin oli asettunut nukkumaan. Päivän tapahtumat pyörivät hänen päässään vinhasti ja koko skenaario tuntui hetki hetkeltä absurdimmalta. Blaise oli onnistunut kuitenkin löytämään jo ainakin yhden hyvän puolen koko sotkusta ja se yksin riitti nostamaan hymyn hänen huulilleen ennen nukahtamista.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: elzz. - 17.03.2010 21:43:54

Pikku-Harry ja -Draco!!! <3 Awwwwwws >w<
En malta odottaa, että tämä saa jatkoa... Aihe on niin suloinen, että!
Sori, mtn fiksua, rakentavasta puhumattakaan, en saa tähän aikaseks. Olen hillunut koko päivän kotona kipeenä ja ajatukset ei oikein kulje... Mutta pidin kovasti ja tosiaan jatkoa, pliiis... :3

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: RaistlinMajere - 18.03.2010 05:42:30

Voi aww :] ihana idea, eli LISÄÄ : D
Ainoa asia joka otti jotenkin silmään ja jota jäin itsekseni pidemmäksi aikaa miettimään on kaavuista monikossa kirjoittaminen, en edes tiedä kuuluuko niitä yksikössä kirjoittaakkaan  :o
Laitan nämä kohdat tähän niin tiedät mistä yritän selittää  :D

Lainaus

Punapää oli ilmeisesti haettu suoraan huispauskentältä, sillä tämä näytti tuulen pieksemältä ja oli pukeutunut huispauskaapuihinsa

Lainaus

”Sinä kömpelö rahjus…”
”… sinunkin koipesi joka paikkaan tunkea…”
”… nämä kaavut olivat uudet ja kalliit…”

Joo, en tiiä miten pitäis olla anteeks jos ny iha turhista selitän  :-[ , mutta ficciä rakastin ja lisää jos vain sais mahdollisimman nopeesti : >

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 18.03.2010 16:19:46

Tuossa kaapu jutussa saattaa olla perää  :)
 Itsellini tuo monikkomuoto kuulostaa kuitenkin korvaan paremmalta... ei siis mitään hajua onko se kieliopillisesti oikein...
Jos joku varmuudella tietää, pitääkö tuossa käyttää monikkoa vai yksikköä niin kertokoon toki  :)

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Elfmaiden - 18.03.2010 17:52:50

Ahaa, he siis ovat jonkin aikaa nelivuotiaita... aika jännittävä tilanne :)

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: amorgirl - 19.03.2010 15:21:43

UUS LUKIJA!


Vooi, noi pikkuset oli sulosia. etenkin Dracon r-vika jota se ei selvästi haluais myöntää.

Mutta. lisää haluun lukee tätä yli koukuttavaa ficciä.

<3:llä am

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 07.04.2010 17:52:13

a/n:Tämän luvun tekemisessä menikin pitempään kun alunpperin oli tarkoitus. Pistetään se vaikka kirjoitusten piikkiin. Mutta tärkeämpänä asiana haluan sanoa jälleen suuret kiitokset kaikille, jotka kommentoivat, sillä ne kannustavat suuresti :D ja tietenkin Sonille jälleen kiitokset oikolukemisesta.


3. Synnynnäinen lastenhoitaja

Kun Draco heräsi, hän oli varma, ettei vielä ollut aamu. Ikkunattomassa huoneessa sitä tietenkin oli vaikea varmasti sanoa, mutta Dracolla vain oli sellainen yötunne, kuten hän itse sitä nimitti.  Keskellä yötä herääminen ei ollut Dracolle mitään tavatonta. Niin itse asiassa kävi hyvinkin usein, mutta yleensä hän vain nukahti heti uudestaan. Nyt kuitenkaan niin ei käynyt, lähinnä unilelun puutteesta johtuen. Tietenkin täysin vieraalla paikalla oli oma vaikutuksensa.

Draco siristeli silmiään pilkkopimeässä huoneessa yrittäen nähdä jotain. Hän oli melkein joutunut paniikkiin, kun ei heti ollut muistanut, missä oikein oli. Viimein hänen silmänsä alkoivat tottua pimeään ja erottivat vähänmatkan päässä olevan toisen sängyn. Normaalisti, jos Draco ei saanut unenpäästä uudestaan kiinni, hän kömpi vanhempiensa viereen nukkumaan. Täällä siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta. Hän ei myöskään halunnut lähteä hiippailemaan tuntemattomassa paikassa, sillä vastaan voisi vaikka tulla huijari-Blaise.

Vaaleahiuksinen lapsi kapusi alas sängystään ja tarttui sitten peittoonsa sekä tyynyynsä. Niitä mukanaan raahaten hän hiipi toisen sängyn viereen ja tökkäsi siinä nukkuvaa poikaa.
 ”Hawwy”, hän suhahti ja tuuppasi tätä uudestaan, mutta nyt hieman lujempaa. Toinen poika ynähti unissaan ja kääntyi kohti Dracoa silmiään raottaen.
 ”Minä tulen vieweesi nukkumaan”, Draco ilmoitti ja nosti petivaatteensa toisen sängylle.
 ”Häh? Miksi?” Harry ihmetteli.
 ”Koska en saa unta. Hawwy saa toimia minun unilelunani.”
Vieläkin unenpöpperössä oleva Harry päätti olla kyselemättä enempää ja siirtyi niin, että myös Draco mahtuisi sänkyyn.

Draco asetteli tyynynsä Harryn vastaavan viereen ja käpertyi sitten vetäen peiton samalla korviinsa. Ei kulunut kauaakaan ennen kun pojista tummempi nukahti uudestaan.  Tasainen tuhina sai Draconkin silmäluomet raskaiksi ja pian myös hän matkasi takaisin höyhensaarille.

Seuraavan kerran pojat heräsivät, kun Blaise kävi hakemassa heidät aamupalalle. Draco ei aluksi tahtonut nousta, vaan tiukensi otettaan Harryn kädestä, jota hän oli yön aikana päätynyt halaamaan. Blaiselta meni tovi saada aamu-uninen blondi jalkeille, mutta lopulta he pääsivät siirtymään oleskeluhuoneen puolelle kyseisen lapsen huijari-Blaise –mutinoiden saattelemana.

Kotitonttu oli hetkeä aikaisemmin käynyt tuomassa aamiaisen ja oli asettanut sen Blaisen edellisyönä tekemän sängyn vierellä olevalle pienelle pöydälle. Blaise istutti pojat sängylle ja antoi näille sitten voileivät. Harry alkoi mutustella omaansa tyytyväinen ilme kasvoillaan, kun taas Draco tutkaili omaansa epäilevästi.
 ”Tässä on vielä weunat”, hän sitten huomautti tummalle pojalle ja ojensi leipänsä takaisin tälle myrtyneenä, ”Leikkaa ne pois.”
Blaise tekin kuten oli käsketty, vaikkakin hieman vastentahtoisesti, ja Dracokin pääsi viimein syömään.

He olivat melkein saaneet syötyä, kun ulko-ovi kävi Ronin astellessa sisään makeasti haukotellen. Hän oli aamulla herätessään ajatellut kaiken tapahtuneen olleen vain unta, mutta Harry tyhjä sänky oli kertonut asioiden oikean laidan. Kun Hermione oli vielä muistuttanut häntä hänen lapsenvahtivuorostaan, ei tapahtunutta ollut voinut edes pistää huonon vitsin piikkiin.

Punapää tervehti nojatuolissa istuvaa Blaisea murahduksella ja rojahti siteen lasten viereen sängylle.
 ”Vawo vähän köntys!”, Draco kivahti, kun oli sängyn nytkähtäessä kaataa kurpitsamehua päällensä. Ron mulkaisi poikaa ja oli jo kivahtamassa jotain takaisin, mutta hillitsi itsensä. Hän ei aikonut alentua samalle tasolle nelivuotiaan kanssa.

Draco tutkaili uutta tulokasta avoimesti tuijottaen. Hän muisti nähneensä tämän pisamaisen pojan edellispäivänä, mutta hänellä ei ollut tietoakaan tämän nimestä tai siitä, kuka tämä oikein oli. Vanhempaa poikaa katsellessaan Draco yhtäkkiä muisti jotain, mitä hänen isänsä oli joskus sanonut.

 ”Sinä olet Weasy…Welasly…Weasyle… Joku sellainen”, vaalea poika tokaisi vieressään istuvalle punapäälle.
 ”Weasley”, tämä korjasi ja Draco toisti perässä. Nimien oppiminen oli helpompaa, jos ne toisti.
 ”Isä sanoi että kaikilla Weasleyilla  on powkkananväwiset hiukset ja pisamia. Aivan kuin joku olisi wäiskinyt kuwaa heidän naamalleen. Sitten myös paljon lapsia kuin pupuilla”, Draco selitti pirteänä ja venytti paljon-sanaa. Hänen toisella puolellaan istuva Harry tirskahti kätensä takana ja myös Blaisea oli alkanut hymyilyttää.

Ron puri hampaitaan yhteen ja yritti hillitä vaistomaista, ei niin kovin ystävällistä kommenttia Dracon isästä. Hän ymmärsi, ettei lapsen tarkoitus ollut loukata häntä vaan yksinkertaisesti kertoa, miten oli tunnistanut hänet Weasleyksi.

 ”Miksi sinä Weasy, ei kun Weasley, olet täällä?” Draco kysäisi sitten.
 ”Koska minun pitäisi vahtia teitä aamutuntien ajan.”
 ”Miksi juuwi sinä?”
 ”Koska olen Harryn ystävä.”
 ”Ai vanhan Hawwyn? Kun minä ja Hawwy ollaan muka oikeasti vanhoja. Niin se mies selitti eilen.”
 ”Minun kummisetäni”, Harry pisti sitten väliin ja Draco nyökkäsi.
 ”Niin juuwi se mies. Mutta onko se ihan oikeasti totta? Huijawi-Blaise väitti samaa, eikä huijaweita saa uskoa.”
 
Dracon logiikka sai Blaisen pudistamaan päätään huvittuneena. Poikahan piti häntä huijarina vain siksi että hän oli kertonut juuri saman kuin Siriuskin. Samassa hän tajusi, kuinka paljon kello oikeasti oli ja ampaisi kiireellä ylös tuolistaan saaden samalla Dracon hiljenemään.
 ”Melkein unohdin tuntien alkamisen”, hän mutisi harppoessaan kohti ulko-ovea ja napaten samalla laukkunsa lattialta. Ovella hän kuitenkin pysähtyi ja hieman epäröiden heilautti kättään hyvästiksi. Lopulta ovi kolahti kiinni hänen jäljessään.
 
Puolisen tuntia myöhemmin, jonka aikana kotitonttu oli käynyt korjaamassa aamiaisen rippeet ja sytyttänyt takkaan tulen, istuivat Draco ja Harry huoneensa lattialla. Pojat yrittivät kovasti keksiä jotain tekemistä. He olivat jo ehtineet tonkia huoneessa olevan laatikoston läpi, mutta se oli ollut tyhjä. Huoneessa ei muutenkaan ollut juuri mitään kiinnostavaa. Seinät olivat kiviset ja paljaat, eikä kahden lastensängyn, tyhjän laatikoston ja sänkyjen välissä olevan yöpöydän lisäksi huoneessa ollut huonekaluja.

 ”Tylsää”, Draco ulisi ja rojahti selälleen ja paukutti kantapäillään lattiaa, ”Tämä paikka on ihan tyhmä. Taikakoulu, jossa ei ole mitään jänniä taikajuttuja. Eikä meillä ole edes yhtään lelua!”
Harry mutristi suutaan mietteliäänä.
 ”Jos pyydettäisiin sitä poikaa keksimään meille tekemistä?” hän sanoi sitten, ”Hänhän sanoi olevansa täällä meitä vahtimassa.”
 ”Ai Weasyltä?” Draco oli päättänyt tyytyä lyhenteeseen punapään nimestä, sillä Weasley oli hänen mielestään liian pitkä sanottavaksi. Näin siis ajatteli poika, joka kutsui jotakuta huijari-Blaiseksi.

Harry nyökkäsi vastaukseksi. Ei kai heillä muitakaan vaihtoehtoja ollut, vaikka se, miksi he alun perin olivat oleskeluhuoneesta lähteneet, oli kyseinen vanhempi poika. Tämä oli nimittäin hyvin mietteliään näköisenä asetellut pöydälle tärkeännäköisiä kirjoja ja Harry oli katsonut paremmaksi jättää tämä rauhaan. Hän ei halunnut että poika ärsyyntyisi heidän leikeistään ja alkaisi huutaa. Draco ei välittänyt toisten työrauhasta, mutta oli kuitenkin tehnyt Harrylle mieliksi ja seurannut tätä mukisematta. Ehkä vanhempi poika ei pahastuisi kovin pahasti jos he häiritsisivät tätä vain ihan vähäsen.

Oleskeluhuoneessa Ron lehteili pimeydenvoimilta suojautumisen oppikirjaansa  ja naputteli samalla sulkakynällään mustia läiskiä ympäri pergamentin reunoja. Hermione oli kehottanut häntä aamiaisella käyttämään tämä aika, jolloin hän toimi lastenvahtina, hyväkseen ja tekemään läksyt kerrankin ajoissa. Ron oli kerrankin päättänyt tehdä niin kuin tyttö oli neuvonut ja, kun pikkupojatkin olivat kadonneet huoneeseensa, ei hänellä muuta tekemistä ollutkaan.

Samassa punapää kuuli kuinka poikien huoneenovi kävi ja pienten jalkojen askeleet tulivat häntä kohti. Hetken kuluttua joku nykäisi häntä hihasta. Ron katsahti sivulle ja kohtasi silmästä silmään Harryn, joka oli ilmeisesti aikeissa sanoa jotain. Tämä näytti jotenkin oudolta ilman lasejaan.
 ”Meillä on tylsää”, Draco valitti ja ilmaisi samalla sen, mitä Harrykin olisi hieman kohteliaammin ollut juuri sanomassa, ”Keksi meille tekemistä Weasy!”
 ”Jos vain sanoisit Ron. Jooko?” Ron ehdotti. Hän ei todellakaan hirveästi arvostanut Dracon väännöksiä sukunimestään.
 ”Won?” Draco kysyi aivan kuin ei olisi edes voinut kuvitella, että Ronilla olisi jokin muukin nimi kuin sukunimensä.
 ”Niin”, Ron vahvisti nyökäten ja ehdotti sitten, ”Mitä jos te vaikka leikkisitte kuolonsyöjää ja auroria? Tämä paikka taitaa olla liian pieni kuurupiiloon.”
 Lapsista vaaleampi hihkaisi innosta, mutta Harry näytti olevan totaalisen pihalla.
 ”Mikä se sellainen leikki on?” tämä kysäisi sitten.
Ron mietti hetken, miten selittäisi, millaisesta pelistä oli kyse, mutta muisti sitten, että Harry ja Hermione olivat kertonee hänelle joskus leikin jästiversiosta.
 ”Se on vähän niin kuin rosvoa ja poloosia, ei kun siis poliisia”, hän kertoi sitten ja sai Harryn ilmeen kirkastumaan. Selvästi jästiversio oli tälle tuttu.

Hetken päästä pojat jo juoksivatkin ympäriinsä huutaen ja nauraen. Välillä heille tietenkin tuli hieman sanaharkkaa, sillä heidän mielipiteensä käytössä olevista aseista olivat selvästi eriävät. Ron kuitenkin meni äkkiä väliin ja sai sovittua tilanteen nopeasti. Ei kai sillä suuresti ollut väliä, vaikka Harry käytti pyssyä ja Draco sauvaa, kunhan kummallakaan ei olisi oikeaa käsissään.

Ronin, joka oli palannut takaisin tekemään läksyjään, keskittyminen alkoi herpaantua. Kahden pikkulapsen leikin katseleminen oli huomattavasti viihdyttävämpää kuin paksu kirja. Samassa parivaljakko juoksi hänen ohitseen Harry edellä ja Draco aivan tämän kannoilla. Ron ei tiennyt, mikä häneen silloin meni, mutta hän nappasi Harryn lennosta kiinni ja nosti tämän korkealle ilmaan huudahtaen samalla: ”Nyt jäit kiinni kuolonsyöjä!”
 ”Draco on pahis!” Harry huudahti vastalauseeksi, ”Minä vain yritän saada hänet ansaan!”
 ”Ai jaaha”, Ron naurahti ja katsahti Dracoon laskiessaan Harryn takaisin alas.
Vaalea poika lähti juoksemaan pakoon muka kauhuissaan kiljuen ja sekä Harry että Ron syöksähtivät hänen perässään. Se päivä ei ollut se päivä, jona Ron Weasley olisi saanut läksynsä tehtyä ajoissa.

Kun Remus saapui professori Kalkaroksen huoneistoon ennen lounasta, ei hän voinut olla hymyilemättä näylle, joka hänet kohtasi. Ron seisoi keskellä huonetta olevan sängyn vieressä ja örisi hurjankuuloisesti. Tämän olkapäillä istui lällättelevä Draco, joka oli kietonut kätensä vanhemman pojan pään ympäri niin, ettei tämä nähnyt juuri mitään. Lattialla kontallaan oleva Harry pyöri Ronin jalkojen ympärillä ja piti haukunnalta kuulostavaa ääntä.

 ”Anteeksi jos häiritsen leikkejänne, mutta minulla on Harrylle ja Dracolle lähetys”, Remus huikkasi nauruaan pidätellen ja sai Ronin ja lapset hätkähtämään. Nämä eivät todellakaan olleet huomanneet hänen läsnäoloaan.

Ron laski Dracon alas, minkä jälkeen tämä juoksi innoissaan Remuksen luokse Harry perässään.
 ”Mikä lähetys?” blondi kysyi silmät innokkuudesta kiiluen. Remus vain naurahti ja kaiveli sitten taskujaan. Lopulta hän veti yhden pohjalta kaksi pikkuista pahvilaatikkoa.
 ”Väistäkääs vähän”, hän kehotti sitten ja napautti molempia laatikoita sauvallaan. Ne kasvoivat silmänräpäyksessä moninkertaisiksi ja tömähtivät lattialle raskaasti tömähtäen.

 ”Tämä on minun!” Draco tokaisi huomatessaan nimensä isomman laatikon kyljessä. Remus nyökkäsi ja napautti laatikoita uudestaan, mikä sai ne aukeamaan ja paljastamaan sisältönsä. Molemmat olivat lähes täynnä lastenvaatteita, mitkä tulivatkin tarpeeseen, sillä molemmat pikkupojista olivat vieläkin edellispäiväisissä hätäratkaisuvaatteissaan.
 
”Kävin hakemassa joitain Dracon vanhoja vaatteita rouva Malfoylta ja sinun äitisi taas auttoi minua löytämään ihmisiä, joilta saisin Harrylle vaatteita”, Remus selitti Ronille samalla kun nuoremmat pojat alkoivat uteliaina tonkia laatikoitaan, ” Molly kertoi, että hänen ystävällään on poika, joka oli juuri kasvanut ulos tämän ikäkauden vaatteistaan. Olit kuulemma ollut kesällä heidän luonaan lapsenvahtina?”
Ron nyökkäsi vastaukseksi.
 ”Sinua kehuttiin äitisi ystävän luona synnynnäiseksi lastenvahdiksi ja näkemäni perusteella ymmärrän kyllä miksi”, Remus totesi vielä perään naureskellen. Ronin korvat alkoivat punehtua, mutta tämä yhtyi silti miehen nauruun.

 ”Cecil!” Dracon puhdasta onnellisuutta huokuva huudahdus sai kaikki muut kiinnittämään huomionsa häneen, tai oikeastaan siihen, mitä hän piteli. Käsissään pojalla oli ruskea ja mustapilkkuinen gäätäpemolelu. Hän puristi sen tiukkaan halaukseen, eikä lelusta voinut erottaa kuin keltaiset lasisilmät. Se taisi olla juuri se paljon kaivattu unilelu.

 ”Tuosta tulikin mieleen”, Remus mutisi tonkien samalla taskujaan uudestaan, ”Harry, nämä ovat sinulle.”
Mustahiuksinen poika otti käsiinsä miehen hänelle taskuistaan löytämän valkoisen muovipussin, joka piti hassua kolahteluääntä. Kun poika kurkkasi pussin sisään, hänen kasvonsa alkoivat loistaa kuin Naantalin aurinko.
 ”Ne ovat lahja Siriukselta ja minulta”, Remus kertoi sitten ja pörrötti pojan jo muutenkin sekaisia hiuksia lempeästi. Harry ei kuitenkaan liiemmin pistänyt elettä merkille, sillä hän oli niin haltioissaan pussin sisällöstä. Hän oli saanut viisi uutuuttaan kiiltelevää pikkuautoa, joista yksi oli jopa poliisiauto. Pussissa oli myös muutama muovinen figuuri, jotka esittivät poliiseja ja katutyöntekijöitä, sekä muuta muovista rekvisiittaa kuten puita ja liikennemerkkejä.

Hermione ja Blaise saapuivat yhtä aikaa huoneistolle. Alun perin Hermionen oli ollut tarkoitus olla lounas lasten kanssa, mutta Blaise oli pyytänyt tyttöä vaihtamaan vuoroa kanssaan. Tumma poika ei yksinkertaisesti kestäisi ruokailua luihuispöydässä, jossa Pansy ja muut pääsisivät häneen viimein kunnolla käsiksi ja alkaisivat udella tietoja Dracosta ja kaikesta tapahtuneesta. Blaise kyllä ymmärsi, mitä Dumbledore oli tarkoittanut sanoessaan, ettei hänen tuvastaan ollut ketään muuta, joka olisi sopinut tähän tehtävään. Kaikki muut olivat Blaisen mielestä totaalisia idiootteja ja Dracon kengän nuolijoita.

Kaksikon astuessa sisään, he huomasivat ensimmäisenä kaksi pahvilaatikkoa, joista pienempi oli tyhjillään eikä isommassakaan ollut kuin joitain leluja. Samassa Draco ja Harry pelmahtivat huoneeseen Ron sekä Remus perässään. Blaise pisti heti merkille, että lasten aamuiset vaatteet olivat vaihtuneet. Harry oli puettu harmaaseen t-paitaan, jonka rintamusta koristi suuri krokotiili, sekä mustiin college-housuihin ja jalassaan tällä oli normaalit vaaleansiniset tennarit. Dracon asustus ei sen sijaan näyttänyt yhtä normaalilta. Pojan valkean kauluspaidan kaulus ja hihansuut olivat röyhelöiset ja kun mukaan lisättiin mustat polvihousut, polven yli ulottuvat valkeat sukat sekä siistit mustat kengät, oli näky jokseenkin huvittava. Narcissa oli aina halunnut lapsensa pukeutuvan perheensä varakkuuden mukaisesti, mutta Blaisesta vaaleapoika oli aina näyttänyt totaaliselta dorkalta.

Huomatessaan Hermionen ja Blaisen, Draco alkoi kovaan ääneen selittää, mitä kaikkia leluja ja kirjoja hänen äitinsä oli lähettänyt. Samalla hän myös selitti ummet ja lammet Cecilistä. Harry sen sijaan meni hivenen arasti kaksikon luokse ja näytti heille hyvin ylpeänä uusia autojaan. Hermione kyykistyi pojan tasolle ja oli olevinaan hyvinkin ihmeissään ja ihasteli suuresti autoja, mikä sai Dracon hieman myrtyneen näköiseksi. Hermione onneksi huomasi tämän ja muisti myös kehua suuresti Ceciliä.

Kun Remus oli selittänyt, että he olivat jo Ronin kanssa laittaneet pikkupoikien vaatteet näiden huoneen lipastoon ja kirjat oleskeluhuoneen kirjahyllyyn, olivat Ron ja Hermione valmiina lähtemään lounaalle. Ron oli tietenkin hetken ihmetellyt, miksi Blaise oli jäämässä lasten kanssa Hermionen sijaan. Tyttö kuitenkin selitti hyvin nopeasti heidän vaihtokauppansa ja koska Ronilla ei oikeastaan ollut mitään valittamista, asia jäi siihen.

Rohkelikkojen lähtiessä ovesta sujahti sisään kotitonttu lounaan kanssa. Se katsahti paikalle jääneitä ja huomasi kauhukseen ettei ruoka riittäisi neljälle ja aloitti vuolaan anteeksipyytelyn, koska ei ollut tajunnut ottaa kaiken varalta ylimääräistä ruokaa. Ennen kuin kukaan ehti sanoa tontulle mitään, se oli jo lähtenyt kiireen vilkkaa takaisin keittiöön korjaamaan erheensä.
 ”On varmaan sitten parempi, että jään tänne syömään”, Remus totesi huokaisten”, En viitsi tuottaa tonttu paralla turhaa työtä.”

Hetken kuluttua tonttu palasi jo takaisin ja he pääsivät asettumaan lounaalle. Remus vain katseli mietteliään sänkyä, jonka edessä pöytä ja sillä oleva ruoka olivat.
 ”Eikö ole vähän epäkäytännöllistä istua sängyllä ja syödä?” hän kysyi sitten Blaiselta.
 ”Onhan se vähän, mutta tässä säästyy se vaiva, ettei sitä tarvitse muuttaa kokoajan sohvasta sängyksi ja takaisin.”
 Remus naurahti ja pudisti päätään huvittuneesti: ”Se ei ollut mikään tavallinen sohva, mutta ilmeisesti se unohdettiin kertoa teille. Muuttaisitko sen takaisin entiselleen, niin näytän mitä tarkoitin.”

Blaise katsahti mieheen hivenen epäileväisesti, mutta teki kuitenkin niin kuin oli pyydetty. Remus käveli entiselleen muuttuneen sohvan luokse ja alkoi nostella sohvatyynyjä pois paikoiltaan, mikä sai Blaisen epäilemään miehen puheita vielä enemmän. Kun tyynyt oli siirretty syrjään, Remus veti istuimen ja selkänojan välistä kangasrivan ja veti muistaen onneksi ensin siirtää pöydän alta pois. Blaisen suu oli loksahtaa auki, kun sohva venyi sängyksi hänen silmiensä edessä.
 ”Sänkysohva”, Remus selitti, ”Kätevä jästikeksintö. Tämä tuotiin tänne juuri tällaisten tapausten vuoksi. Teidän tarvitsee vain pyytää kotitontuilta petivaatteet, niin se on kuin oikea sänky.”
 ”Kaikkea ne jästit keksivätkin”, Blaise mutisi ja katsoi tarkasti, kuinka Remus taitteli sohvan takaisin kokoon.

Harry ja Draco pistelivät munuaispiirakkaan poskeensa tyytyväisinä heidän lopulta päästyään syömään. Draco ei oikeastaan liiemmin perustanut munuaispiirakasta, mutta Harry söi sitä reippaasti ja tyytyväisenä, eikä hän halunnut jäädä kakkoseksi. Ei edes syömisessä. Samalla, kun hän keskittyi ruokaansa, hän myös kuunteli Blaisen ja Remuksen keskustelua, joka oli juuri muuttunut kiinnostavaksi. Hänen oli pakko päästä kommentoimaan ja koska Draco ei koskaan sanonut ei mielihaluilleen, niin hän teki juuri niin.

”Onko huijawi-Blaise muka ihastunut?” pikkulapsi huudahti hieman ivalliseen sävyyn saaden nelikon vanhimmat säpsähtämään. Blaisen iho tummui selvästi tämän poskien kohdalta ja tämän ilme oli vaivautunut.
 ”Tawkoittaako se, että huijawi-Blaise haluaa pussata jotakuta? Ällöä”, Draco jatkoi ja naurahti päälle, ”Minä en ainakaan koskaan pussaa ketään, sillä se on nössöille. Ja siitä tulee vauvoja. Haluatko sinä muka vauvoja?”
 ”Ei vauvoja tule pussaamisesta”, Harry pisti väliin, ”Minä kuulin kun Petunia-täti sanoi Dudleylle, että haikara tuo vauvat.”
 ”Mutta ei haikawa jaksa kantaa vauvaa. Sen kaula menee niks naks.”

Lasten jatkaessa kinasteluaan vauvojen mystisestä alkuperästä Remus ja Blaise palasivat omaan keskusteluunsa, jonka Blaise olisi kyllä mielellään jättänyt käymättä.
 ”Oletan, että tuo punastuminen on merkki siitä, että veikkaukseni osui oikeaan”, Remus totesi pehmeästi hymyillen. Hän ei missään nimessä halunnut säikäyttää keskustelukumppaniaan pois.
 ”Njooh”, Blaise murahti, sillä mikäs sitä kieltämään. Yksi asia häntä kuitenkin mietitytti: ”Miten sinä huomasit?”
 ”Kun sitä on omassa ystäväpiirissä ollut useampikin henkilö, joilla näitä muka salaisia ihastuksia on, niin sitä oppii huomaamaan tunnusmerkit. Mutta ei huolta, sillä en usko kenenkään muun huomanneen. Olet hyvä pitämään pokerinaamaa.”
 Blaise nyökkäsi ja huokasi syvään.
 ”Et ole aikonut tehdä asialle mitään?” Remus kysyi sitten.
 Blaise vain pudisti päätän ja mutisi sitten: ”On aika turhaa kuvitella, että voisin muka päästä koko Tylypahkan pahiten toisiinsa ihastuneiden ihmisten väliin. Ei sellaista voi hajottaa.”
 ”Mutta eiväthän he edes ole yhdessä vielä.”
 ”No se nyt on vain ajankysymys. Kunhan Granger pääsee yli ylpeydestään ja myöntää Weasleylle pitävänsä tästä, niin homma on sillä selvä. Voihan tietenkin käydä niinkin, että Weasley tajuaa sen, mitä hänen nenänsä alla on kokoajan ollut ja myöntää ensin. Kummin tahansa käykään, niin se on yksinkertaisesti väistämätöntä.”
 
Remus tutkaili Blaisen synkeää ilmettä ja hänen oli pakko sääliä tätä. Hän jos kuka nimittäin tiesi, miltä tuntui, kun se, josta piti, oli aivan sormien ulottuvissa, mutta jolle ei kuitenkaan uskaltanut kertoa tunteistaan.
 ”Miksi sinä sitten ryhdyit tähän? Eikö sinusta ole tuskallista päästä seuraamaan heidän suhteensa kehittymistä näin läheltä?” Remus kysyi sitten katsoen Blaisea samalla aito myötätunto kasvoiltaan loistaen. Blaise meni jopa hieman hämilleen tuosta ilmeestä.
 ”Ajattelin, että tässä olisi tilaisuus päästä edes vähän lähemmäksi. Kun Draco ei ole kokoajan laukomassa törkeyksiä, niin minulla voi jopa olla mahdollisuus ystävystyä hänen kanssaan.”
Remus nyökkäsi ja hymyili sitten rohkaisevasti.
 ”Minä uskon, että saavutat ainakin sen verran. Hän on fiksu, joten varmasti hän huomaa hyvinkin pian, ettet sinä ole mikään inhottava ihminen.”
 ”Kiitos”, Blaise sanoi sitten ja hymyili Remukselle. Hänellä ei ollut mitään aavistusta, miksi oli tällä lailla vuodattanut tuntojaan professorilleen, mutta se oli jotenkin helpottanut.

Kun Hermione ja Ron saapuivat takaisin, oli kotitonttu juuri korjaamassa astioita pois, mutta ketään muuta ei näkynyt oleskeluhuoneessa. Kaksikko kurkisti varovaisesti lastenhuoneeseen, josta puutuvat henkilöt löytyivätkin. Remus nosti sormen huulilleen ja nyökäytti kohti sänkyjä, jonne hän oli juuri Blaisen avustuksella kantanut pöydänääreen torkahtaneet pikkupojat.

Dracon käsi oli tiukasti kiertynyt Cecilin ympärille ja Harry oli hautautunut kokonaan peittonsa alle.
 ”Sinä väsytit heidät totaalisesti niillä leikeilläsi Ron”, Remus kuiskasi punapäälle ja sulki oven perässään jättäen sen hieman raolleen. Pimeästä huoneesta pystyi erottamaan vain Cecilin silmät, jotka kiiluivat gäätämäiseen tapaan pimeässä.

Pojat nukkuivat parisen tuntia. Ron, joka oli taas jäänyt vahtivuoroon, käytti ajan hyväkseen, mutta ei suinkaan läksyjen parissa. Harryn huispauskapteenin asema oli siirtynyt hänelle tilanteen johdosta, joten hän suunnitteli koko rauhallisen ajan erilaisia taktiikoita tulevaa luihuisottelua varten. Poikien herätessä suunnittelut saivat kuitenkin unohtua ja riehuminen alkoi uudestaan. Viimeisellä oppitunnilla Ronilla oli kuitenkin pimeydenvoimilta suojautumista, joten Blaise tuli poikien seuraksi siksi aikaa. Meno ei kuitenkaan yltynyt läheskään yhtä kovaksi kuin Ronin kanssa, sillä Blaise rakensi poikien kanssa puupalikoista mitä mielenkiintoisempia rakennelmia.

Illallisen jälkeen koko teinikolmikko istui jälleen oleskeluhuoneessa Harryn ja Dracon seurana. Hermione istui takan ääressä ja luki pojille Dracon äidin lähettämää kirjaa, sillä ilta oli hänen vahtivuoronsa. Ron teki viimein läksyjään, tai ainakin yritti kovasti tehdä, enne kuin hänen pitäisi poistua harjoituksiin. Hän oli paikalla, jotta voisi aina tarpeen tullen kysäistä Hermionelta neuvoa. Tytöltä sai helpommin nyhdettyä valmiita vastauksia, kun tämän keskittyminen oli jossain muualla.

Blaise teki myös läksyjään, mutta se ei olut syy sille, miksi hänkin oli paikalla. Hän oli joutunut olemaan illallisen salissa, ja tiedonjanoinen luihuislauma oli hyökännyt hänen kimppuunsa armottomalla kysymysten tulvalla. Blaisella oli mennyt useita minuutteja karistaa Pansy kannoiltaan ja hän kiitti onneaan, että tyttö oli edellisenä päivänä ollut niin suuressa shokissa, ettei ollut suoraan syöksynyt Dracon kimppuun tämän muututtua nykyiseen olomuotoonsa.

Sinä iltana lasten nukkumaan laittamine oli huomattavasti helpompaa, lähinnä Cecilin ansiosta, vaikka Draco hieman nurisikin sitä, ettei hänen uusi hammasharjansa, jonka Remus oli myös tuonut muiden tarvetavaroiden mukana, ollut tähtikuvioitu, vaan pelkästään tylsänsininen.

Blaisen ei onneksi tarvinnut selittää Hermionelle sänkysohvan periaatetta, mutta Ronin se kyllä löi ällikällä. Kotitonttu oli illallisen jälkeen käynyt myös tuomassa kolmet petivaatteet, jotta heille jokaiselle olisi omansa. Ylimääräiset petivaatteet he olivat saaneet juuri ja juuri ahdettua huoneen perällä olevaan pieneen komeroon, jossa Kalkaros todennäköisesti säilytti normaalioloissa noidankattiloitaan.

Kaikki olivat lopulta käyneet rauhaisasti nukkumaan. He olivat selvinneet ensimmäisestä päivästä kunniakkaasti. Koskaan ei kuitenkaan saanut tuudittautua liikaan rauhallisuuteen, sillä pikkulapset tunnetusti osaavat yllättää.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: elzz. - 07.04.2010 19:53:21

Jejjj! Jatkoa! :D

Ihana luku! Hauska kuvitella Ron leikittämässä pikkuisia ja riehumassa näitten kanssa! Blaisen ihastus oli yllättävä, mutta saa nähä miten käy :S Ja nuo pikkuiset ovat vain niin suloisia!!! >.< Rakastan muutenkin pikkulapsia ja on niin hellyyttävää ajatella Harry ja Draco leikkimässä keskenään tai kinastelevan siitä, että mistä vauvat tulee x3 Ja tuo Dracon äwwwävika <3

Ihan muutamat pikku kirjoitusvirheet huomasin:

Lainaus

Hetken kulutta

... kuluttua

Lainaus

hän kertoi sitten ja ai Harryn ilmeen kirkastumaan.

Varmaan oli tarkoitus olla 'sai'

Lainaus

Hermione istui takanääressä

väliä kaivattaisiin

Ja tämä pitää lisätä kerta oli niin suloinen >w< (ei siis virheitä!! :D)

Lainaus

”Minä tulen vieweesi nukkumaan”, Draco ilmoitti ja nosti petivaatteensa toisen sängylle.
 ”Häh? Miksi?” Harry ihmetteli.
 ”Koska en saa unta. Hawwy saa toimia minun unilelunani.”

Mutta kiitos taas tästä ja jatkoa odotellaan iloisina :D

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 07.04.2010 20:46:37

kiitos elzz kun huomautit virheistä  ;D
tässä sitä taas huomattiin, että ei pitäisi olla laiska ja kaikenvaralta aina tarkistaa lopuksi itse, eikä jättää kaikkea vastuuta betalle.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: amorgirl - 07.04.2010 23:09:06

Oij! JAtkoo!

ihana oli.
ja pikkuset oli söpöjä.

Hyvin kirjotettu ja mtn virheitä en nähnyt.
ööh, mul ei oo mtn rakentavaa, anteeks siitä.
Mutta kirjotteles jatkoo. Tää on koukuttava


<3:llä am

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Elfmaiden - 08.04.2010 17:04:40

Oi, ovatpa söpöjä...<3
Tää on hauska ja raikkaan erilainen tarina!

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Winifred - 08.04.2010 18:43:21

Oih, ihana de-aging ficci! Tykkään yleisesti ottaen paljon siitä, että ficissä hahmo muuttuu lapseksi, eritoten jos kyseessä on Harry tai Draco, ja kun tämä on vielä ihanasti kirjoitettu niin olen kyllä ihan onneissani että hoksasin tätä alkaa lukemaan! Alkutilanne, eli se että Harry ja Draco muuttuivat lapsiksi liemivahingon vuoksi, on aika peruskauraa ja melkein jokaisessa de-aging ficissä, mutta tykkään tässä siitä, että molemmat, sekä Harry että Draco muuttuivat lapsiksi. Täytyy antaa sinulle creditiä myös siitä, että tämä ei ollut mikään harvinaislaatuinen tapaus, vaan että sama vahinko on sattunut melkein joka vuosi. Dumbledore on niin ihanan viisas tuikkivine silmineen, kukaan muu ole varmaan edes ymmärtänyt hänen aivoituksiaan ^^

Jotenkin mukava tämä juonikuvio muutenkin, siis se että Harry oli kukistanut Voldemortin jo ja että Sirius oli elossa ja hänen nimensä puhdistettuna. Plus tietysti että Remus on professorina yhä. Tässähän on kaikki mitä canonista jäi puuttumaan! Sirius oli kyllä ihastuttava rynnätessään Sairaalasiipeen ja syyttäen Dracoa heti. Huolehtivainen kummisetä, jotenkin tykkään hirveästi tuosta Siriuksen suojelevasta asenteesta Harrya kohtaan.

Oih, Draco on ihana ärrävikainen nelivuotias<3 Ihanan näsäviisas, pirteä ja tuollainen.. suloinen, ei tässä mitään muuta sanaa keksi!

Lainaus

”Hawwy”, Draco toisti ja puhkesi leveään hymyyn.
 ”Ei kun Harry”, Potter yritti korjata ja sai toisen pojan hymyn särähtämään.
 ”Nii’in. Hawwy.”

Hihittelen täällä kuin mikäkin. Hawwy<3 Draco on niin suloinen kun ei ymmärrä sitä, että hänellä on ärrävika ja hän sanoo asiat väärin. Tosin, taisin itsekin olla sellainen silloin joskus kun minulla itselläni vielä ärrävika oli (luojan kiitos pääsin siitä eroon).
Harry on hirveän sympaattinen lapsena, etenkin pelokkaana. Lapsirukkaa laiminlyöty koko nelivuotiaan iän ja joutunut asumaan komerossa ja yht'äkkiä sitten ollaankin outojen ihmisten ympärillä, jotka ovat rutistelemassa. Pikku-Harry ja pikku-Draco ovat kyllä niin ihania tässä, etenkin keskenään!

Lainaus

”Tawkoittaako se, että huijawi-Blaise haluaa pussata jotakuta? Ällöä”, Draco jatkoi ja naurahti päälle, ”Minä en ainakaan koskaan pussaa ketään, sillä se on nössöille. Ja siitä tulee vauvoja. Haluatko sinä muka vauvoja?”
”Ei vauvoja tule pussaamisesta”, Harry pisti väliin, ”Minä kuulin kun Petunia-täti sanoi Dudleylle, että haikara tuo vauvat.”
”Mutta ei haikawa jaksa kantaa vauvaa. Sen kaula menee niks naks.”

Repesin kyllä totaalisesti. 'Menee niks naks', voi luoja Draco on ihana kaikessa näsäviisaudessaan. Pussaamalla tulee vauvoja, jotenkin ei vain voi olla nauramatta.

Kirjoitat todella hyvin, lähestulkoon virheetöntä tekstiä. Kirjoitustyylisiä on selväpiirtäinen eikä mikään jää arvailujen varaan. Kuvailet kivasti, tapahtumia on ja tämä on tähän mennessä ollut yhtä suloisuutta (tosin alussa Harryn raivo hieman huvitti, mutta kyllä minuakin raivostuttaisi tuollaisessa tilanteessa). Viihdyttävä lisä kyllä tuo Blaisen ihastus, I want know what happens! Toivottavasti tästä tulee pitkä, sillä aion kyllä lukea jokaisen ilmestyneen osan ja kommentoida mikäli suinkin ehdin. Tämä on upea, mukaansatempaiseva ja suloinen! Mukavaa kaiken sen draama-angstin keskellä mitä yleensä luen.

Mutta, jatkoa jään odottamaan : )

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Rindamon - 11.04.2010 11:07:00

Jatkoa!  :D
Tämä on niin ihanan suloinen ^^ Pari virhettä löysin, mutta antaa olla!

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: tirsu - 11.04.2010 16:23:45

Tämän nimi laittoi katsomaan millainen tarina on kyseessä vaikkakin karsastin tuota H/D - en ole sen suurimpia faneja. (Mutta tämä on aivan erilainen kuin normaalit H/D, joten se ei haittaa nyt ollenkaan.) Jonkin aikaa luettuani olin ihan koukussa tähän. Idea on loistava (ja erilainen!), juoni vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja tämä on hyvin, hyvin hauska. Tätä lukiessa on saanut kyllä nauraa ja paljon. :D Ja kirjoitustapasi on mukava.
Hahmot ovat ihan omanlaisiaan - varsinkin Hermione ja Dumbledore. Pikkuinen Harry on juuri sellainen kuin voisi kuvitella sen olleen pienenä. Arka, mukautuva ja sen sellainen (tuo kertookin niin paljon...).
Olin todella yllättynyt, kun Sirius oli tässä elossa. Siitä suurta plussaa (hän kun oli yksi lempihahmoistani). :) Tykkäsin myös siitä, että Harry oli jo voittanut Voldemortin vaikka onkin vasta kuudennella.
Pikkuiset Harry ja Draco ovat aivan ylisöpöjä. Ja sitten Dracon r-vika, jotenkin niin suloista. Varsinkin, kun se ei itse sitä tiedosta. :D Sitten, kun Draco puhuu Blaisesta huijari-Blaisena, se on jotenkin niin hauskaa.
' ”Isä sanoi että kaikilla Weasleyilla  on powkkananväwiset hiukset ja pisamia. Aivan kuin joku olisi wäiskinyt kuwaa heidän naamalleen. Sitten myös paljon lapsia kuin pupuilla”, Draco selitti pirteänä ja venytti paljon-sanaa.', voi että repesin tuolle Dracon selitykselle, mistä oli Ronin tunnistanut Weasleyksi. Varsinkin tuo lapsia kuin pupuilla. Älyttömän söpövä. :)
Huomasin muutamia virheitä, mutta ne eivät haitanneet oikeastaan yhtään. Eiköhän tässä sitten ollut kaikki?
Eli siis uusi lukija ilmoittautui ja jatkoa vain tulemaan heti, kun on mahdollista. :)
-tirsu

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: siruela - 16.04.2010 17:57:50

Awww... tää on niin suloinen!  :D

Rakastan tota Dracon ärrävikaa! Ja jotenkin kun pikku-Draco on niin tomera ja touhukas ja tuo ärrä-vika vaan korostaa sen suloisuutta. Pikku-Harry on arka ja vähemmän esillä  mutta ihanaa miten Draco hakeutuu Harryn seuraan! Etenkin tämä kohta sai hymyn mun huulille pitkäksi aikaa, voin niin kuvittella neljävuotiaan Dracon tomerasti ilmoittavan että tulee Harryn viereen nukkumaan.

Lainaus

”Minä tulen vieweesi nukkumaan”, Draco ilmoitti ja nosti petivaatteensa toisen sängylle.
 ”Häh? Miksi?” Harry ihmetteli.
 ”Koska en saa unta. Hawwy saa toimia minun unilelunani.”

Tää on vaan jotenkin niin söötti ja ihana että ihan koukussa olen. Jatkoa kiitos heti kun vaan ehdit. :D

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: romance91 - 16.04.2010 18:19:57

uusi lukija ilmoittautuu!!!
aivan ihana....
muuta en osaa nyt sanoa
kuin että jatkoa!
-Romcu'

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: kassu - 16.04.2010 20:06:46

Tästä mä pidän :) Draco on niin sulonen ja touhukas ja Harry taas hieman ujompi, voisin kuvitella ne aivan tuollaisena! :) Innolla jatkoa odotellen (jostain syystä vaan kuvittelin et tää olis jo valmis, ja sen takia nimenomaa aloin lukee :D )

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: aurore - 16.04.2010 20:54:45

Tää on niiiiiiiin söpö :3
Virheitä en kai ees huomannu.
Jatka pian ! <3

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Ruskapoika - 16.04.2010 21:24:54

Oivoi tää on ihana. Pikkuset Harry ja Draco on aivan suloisia, mutta niin kuin Winifred sanoi; alku on sitä perus juttua ollut. Mutta on tässä se oma persoonallisuutensa! Hahmoista olet luonut niin hellyyttäviä ja suloisia. Ärsytti kamalasti kun olin päässyt tuon ensimmäisen luvun loppuun jouduin lähtemään kauppaan mukaan vaikka olisin halunnut lukea tästä ne 2. ja 3. luvun ensin alta pois. Mutta nyt ne ovat luettu! Ja olen yhä enemmän ihastunut tähän ficciin.

Dracon ärrävika on suunnattoman ihana. Se on sellainen aaw piirre, että voi herran tuuteli. Sirius on elossa, se on plussaa; Harrylla on ainakin kummisetänsä. Siriuksen kommentti Narcissa, kuinka tämän pitäisi pitää lapsensa kurissa oli aivan ihana(miten niin hoen koko ajan ihana sanaa?).

Jatkoa jään todellakin stalkkaamaan, tähän aivan liian suloiseen ficciin :D Ja lupaan kommentoida mahdollisimman useasti :)

Kiittäen ja kumartaen
        ~Ruskapoika

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Lotazi - 20.04.2010 17:39:34

Ah! Aivan ihana, muuta ei voi sanoa!

Miten ihana keksintö muuttaa Harry ja Draco pikkulapsiksi. Draco on niin ihanan määräilevä ja kaikkitietävä, hänellä on myös selvästi selvät mielipiteet kaikista asioista. Hänestä minulle tulee mieleeni neljä vuotias serkkuni, joka on aivan samanlainen, paitsi ettei hänellä ole ärrävikaa. Harry on niin suloinen, aww. Teit Harrysta ja Dracosta juuri sellaiset kuin olin heidän kuvitellutkin.

Blaise on jotenkin herttainen, kun hän on ihastunut Hermioneen. Täytyy toivoa, että heillä onnistaisi. Ron on aivan mahtava, niin ronmaista jättää läksyt tekemättä ja lähteä leikkimään lapsien kanssa.

Vielä jotain oli mutten oikeen muista mitä : ) Pari virhettä löysin, mutta ne olivat sellaisia että sanasta puuttui yksi kirjain tai muuta. Eli ei mitään ihmeellistä.

Jatkoa haluaisin kovasti : )

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Santeli - 23.04.2010 19:25:50

Nauran katketakseni tuolle Dracon ärrävialle, mahdottoman suloista ! (---------:
Ihana tarina, odotan jatkoa kovasti.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Resonanssi - 24.04.2010 10:50:59

oi mä rakastuin tähän perusteellisesti :D
jatkathan pian? jäin koukkuun.

heh, Dwaco on niin ihanan oma itsensä myös nelivuotiaana.

mutta ymmärsinkö oikein, että Blaise tykkää Hermionesta? siis Blaise Zabini on ihastunut "kuraveriseen"? :o

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: J. - 17.06.2010 06:00:25

Lainaus

”Mutta ei haikawa jaksa kantaa vauvaa. Sen kaula menee niks naks.”

Ei jumaliste :' )
Idea on hyvä, vähän tuoreempi. Minä pidän ja jään odottamaan lisää 8 ) Sori, valvoin koko yön, nyt ei irtoa muuta.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: MissWeasley - 02.07.2010 23:05:57

Oijoi, tää idea on aivan loistava :D
Hawwy on sulonen :'> Ja Draco kans ;D

Jatkoo! :)

~Missy~

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Quirer - 15.07.2010 01:27:10

Aaw<3 söpöö. Tykkään ideasta koska en ole törmännyt mihinkään vastaavaan aikaisemmin.
 Ja itselleni olisi ollut hankala muuttaa Dracon ja Harryn luonteenpiirteet pikkulapsen tasolle, mutta sinä onnistuit hienosti  :) Ja Dracon r-vika! love it. 
Ja jaan Resosanssin ihmetyksen: Blaise ihastunut Hermioneen? Loistavaa ;)
Jatkoa odotellen

-Quirer

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: heart_u - 16.07.2010 02:43:56

Tää on aivan ihana ja harry ja draco on tosi söpöjä ja kirjotat tosi sujuvasti ja hyvin kuvaillen! <3

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: MissWeasley - 05.01.2011 17:17:21

Ei kai ole jäänyt unholaan? ;)

On nimittäin tosi hyvä, hyvin kirjoitettu ja uudenlainen idea♥ :3

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: beautifulcrime - 06.01.2011 00:02:17

Voi, Draco ja Harry on niin söpöjä((:
Tosi hyvä idea ja hyvät hahmot, Blaise varsinki
(oonki aina tykänny siitä)

jatkoa vaan

-beauti

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: yuuri - 06.01.2011 16:43:13

Oh!! :) Tykkään ihan älyttömsäti... ^^ 

Blaisen ihastus Hermioneen on ymmärrettävää ja pidän kyseisestä parituksesta paljon.. ^^
Ron nyt on vain Ron ja eiköhän hännellekkin joku löydy :)
Draco ja Harry ovat suloisia lapsina ja varsinkin Dracon ärrä vika on suloinen..pikku luihuisten prinssi ei olekkaan niin täydellinen :)

Jatkoa vaan tulemaan, odotan innolla <3

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 20.01.2011 23:23:45

On kamala huomata, kuinka pitkään aikaan en ole tätä päivittänyt :/ Päällä on ollut varmasti elämäni pahin kirjoitusbloggi, mutta nyt se on viimein ohi! Eli ajattelin vain ilmoittaa, etten ole unohtanut Pieniä ihmisiä ja että tulen sen kirjoittamaan loppuun. Seuraava kappale on jo tekeillä ja toivottavasti se valmistuu pian :)

Ja nääääääääin isot kiitokset kaikille jotka olette kommentoineet <3 kommenttejanne on ollut ihana lukea ja ne innostavat kirjoittamaan lisää :)

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 24.01.2011 00:02:09

a/n: Tässä olisi nyt sitten tämä jatko, jota jo aikaisemmin luopailin. Se on hivenen lyhyt varsinkin edelliseen kappaleeseen verrattuna, mutta toivottavasti se ei hirmuisesti haittaa. Pahoittelen vielä kerran tätä kamalan pitkää päivitysväliä ja yritänkin jatkossa pitää välit huomattavasti tasaisempina. Mutta eikun lukuiloa  :D

4. Erinomainen

Seuraavan viikon torstai löysi Hermionen istumasta riimujentunnilta. Tyttö teki tunnollisesti muistiinpanojaan, mutta samalla hänen aivonsa käsittelivät aivan muita asioita.

Hän pohti, miten Luna mahtoi pärjätä Harryn ja Dracon kanssa. Syytä huoleen ei sinänsä olisi pitänyt olla, sillä korpinkynsi oli hoitanut poikia jo kahdesti aikaisemmin ja pojat selvästi pitivät tytöstä. Hermionea huoletti oikeastaan se, miltä pieni asuintila näyttäisi, kun he saapuisivat sinne päivälliselle. Viimeksi oleskeluhuoneen seinät olivat olleet kirkkaiden, mutta kaikkien onneksi helposti lähteneiden, maaliläiskien peitossa.

Ajatuksiensa lomassa Hermione katsahti silmäkulmastaan vasemmalle, jossa Blaise istui yksin, tietenkin siksi, ettei Draco ollut paikalla. Poika oli viettänyt lähes koko viikonlopun Hermionen, Ronin ja lasten seurana, milloin milläkin verukkeella. Tämä ei selvästikään halunnut mennä tupaansa, mikä vahvisti joitain Hermionen aikaisemmin tekemiä havaintoja.

Tyttö oli jo aikoja sitten pistänyt merkille, ettei Blaise juuri puhunut tuvassaan muille kuin Dracolle ja jos puhuikin, niin poika kuulosti yleensä tympääntyneeltä ja siltä, että halusi keskustelukumppanistaan eroon mahdollisimman nopeasti. Tällä hetkellä tummaihoinen poika tuntui suoranaisesti välttelevän kaikkia mahdollisia kontakteja muihin luihuisiin.

Nyt ei kuitenkaan ollut oikea hetki miettiä luihuisten mahdollisia tuvansisäisiä ristiriitoja. Professori oli nimittäin juuri esittänyt kysymyksen ja Hermionen käsi oli tietenkin ampaissut ilmaan ensimmäisenä. Tunnilla opiskellaan ja muut ajatukset jätetään vapaa-ajalle, oli ollut Hermionen motto jo pitkään, joten hän työnsi ajatuksensa syrjään koko lopputunnin ajaksi. Kalvavaa huolta oleskelutilan kunnosta hän ei kuitenkaan täysin onnistunut poistumaan.

Viikon aikana oli sattunut yhtä sun toista.  Merkittävintä oli ollut se, että Kalkaros oli tiistaina saanut valmiiksi tutkimuksensa Harryn valmistamasta liemestä. Hänen mukaansa olisi turhaa tuhlata aikaa ja vaivaa vastaliemen tekemiseen, sillä pojat muuttuisivat takaisin oikean ikäisiksi arviolta puolenvuoden sisään. Oli ollut todella huojentavaa kuulla, ettei tilanne olisi pysyvä.

Hermione oli huokaissut helpotuksesta Kalkaroksen uutiset kuullessaan. Nimittäin sunnuntaina, koko konkkaronkan löhöillessä illallisen jälkeisessä raukeassa olotilassa kuka missäkin päin oleskeluhuonetta, hän oli ilmaissut itseään kovasti askarruttaneen asian. Jos joka vuosi sattui samantapainen onnettomuus kyseisen nuorennusliemen kanssa, niin miksi he eivät tienneet niistä mitään? Kysymys oli saanut Blaisen naurahtamaan huvittuneena.

”Sinä et taida olla niin fiksu kuin väitetään, jos et tuota ole vielä tajunnut”, tumma poika oli sitten todennut.
”Mitä tarkoitat?”
”No sitä, että eikö se nyt ole aika selvää. Ensinnäkin te olette olleet niin kiireisiä kaikkien maailmanpelastusjuttujenne kanssa, ettette ole huomanneet tällaisia meidän tavallisten ihmisten huomion vangitsevia tapahtumia. Toisena asiana voisin huomauttaa, että tällaiset tapaukset yritetään yleensä pitää mahdollisimman hyssyteltyinä, jotta koulu ja kyseisissä onnettomuuksissa mukana olleet oppilaat saisivat olla rauhassa.”
”Millaisia ne muut tapaukset ovat sitten olleet?” Hermione oli tapansa mukaan tiedustellut uteliaana.
”No parivuotta sitten joku korpinkynsityttö onnistui räjäyttämään liemensä ja koko luokka nuorentui 10-vuotiaiksi. Heidän tilansa ei kuitenkaan kestänyt kuin kolmisen tuntia. Sitten olen myös kuullut, että ennen meidän tuloamme kouluun oli joku poika vedon surauksena juonut pieleen mennyttä lientä. Hän nuortui vain henkisesti ja vietti neljä kuukautta kaksivuotiaana 16-vuotiaan kehossa.”

Pikkupojat eivät olleet jaksaneet kuunnella Blaisen kertomusta, vaan olivat kadonneet huoneeseensa. Ron sen sijaan oli havahtunut horteestaan kuunteleman suurella mielenkiinnolla.
”Minun veljeni Charlie on joskus kertonut, että joku hänen ikäluokkansa poika oli muuttunut ulkonäöllisesti 7-vuotiaaksi. Hän ei kuulemma koskaan muuttunut takaisin ennalleen. Luulin Charlien vain yrittävän pelotella, mutta ilmeisesti hän puhuikin täyttä totta.”

Kuluneet päivät olivat tuoneet mukanaan myös todellisen yllätyksen Dracon suunnalta. Vaalea nelivuotias suorastaan ihannoi Ronia. Hän kulki punapään kintereillä jatkuvasti ja esitteli tälle suurella ylpeydellä kaikki tekemänsä askartelut ja piirustukset. Hän myös totteli erinäisiä komentoja paremmin, jos ne tulivat Ronin suusta. Pikkupoika oli jopa syönyt kaikki nauriin palaset lautaseltaan, kun Ron oli kehunut niiden olevan hyviä. Hermione oli yrittänyt samaa liki koko ruokailun ajan, mutta tuloksetta. Moinen kiintymys johtui todennäköisesti siitä, että Ron vietti pikkupoikien kanssa eniten aikaa. Asiaan saattoi myös vaikuttaa se, että Ron oli kertonut pelaavansa huispausta ja toimivansa sillä hetkellä joukkueen kapteenina. Sen kuultuaan Draco oli pommittanut Ronia monta tuntia huispaus- sekä lentämisaiheisilla kysymyksillä.

Ron itse oli alkuun vaikuttanut hyvinkin hämmentyneeltä, mutta oli kuitenkin pian tottunut pieneen, mutta äänekkääseen varjoonsa. Tai oikeammin varjoihinsa, sillä siellä, missä Draco oli, oli myös Harry. Arpiotsainen poika oli edelleenkin vaisu ja säpsähti, jos häntä kehuttiin tai vaikka vain taputettiin päälaelle. Hän oli kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tulla ulos kuorestaan ja näyttää merkkejä siitä Harrystä, jonka kaikki tunsivat.

Tuolit kolisivat oppilaiden poistuessa riimujenluokasta. Hermione ja Blaise suuntasivat askeleensa eteishalliin. Siellä he tapasivat Ronin, joka oli selvästikin hyvin ylpeä jostain. Hän räväyttikin ensitöikseen Hermionen ja Blaisen naamojen eteen pergamenttirullan.
”Katsokaa ja ihailkaa”, Ron toitotti, ” Arvosana: erinomainen!”
Hermione nappasi pergamentin itselleen ja toi sen mahdollisimman lähelle kasvojaan todetakseen, ettei nähnyt harhoja. Ron oli todellakin saanut yrttitiedon esseestään arvosanaksi erinomaisen. Arvosanan alla oli vielä professori Verson kommentit, joissa tämä kehotti Ronia pitämään yllä hyvää työtä.

”Ron, tämähän on hienoa!” Hermione hihkaisi ja rutisti poikaa saaden tämän korvat hohkaamaan kirkuvan punaisina.
”No, minä sain kyllä vähän apua”, Ron sopersi ja hieroi korviensa kanssa samanväristä niskaansa. Hermionen kysyvän katseen alla tämä nyökkäsi vuorostaan esseetä tutkivaa Blaisea kohti. Pergamentti oli pudota kyseisen pojan kädestä, kun Hermione yllättäen halasi myös häntä. Tyttö kuitenkin perääntyi nopeasti, kun kuuli Blaisen yskäisevän vaivautuneena.

”Sinun on jatkosakin tuutoroitava Ronia, jos kerran se saa tällaisia tuloksia aikaan”, Hermione sitten sanoi Blaiselle intoa puhkuen. Tämä selitti sen, miksi Ron oli paria päivää aikaisemmin kuin tyhjästä todennut, ettei Blaise ole olekaan kovin paha tyyppi. Moinen oli lyönyt tytön ällikällä, sillä Ron oli ollut alkuun hyvinkin nihkeä luihuisen läsnäolon suhteen.

Kolmikko erkani, kun Hermione ja Ron suuntasivat muodonmuutosten tunnille ja Blaise lähti suunnistamaan kohti tyrmiä. Mutta hänellä ei ollut tietoakaan siitä, että erään poika kaksikon käymä väittely tulisi vaikuttamaan hänen tekemiinsä päätöksiin ratkaisevasti.

Harry ja Draco istuva huoneensa nurkassa salaisessa piilopaikassaan, eli toisin sanoen he olivat ottaneet Harryn sängystä päiväpeitteen ja heittäneet sen päällensä ”teltaksi”. Siellä he kävivät kiivasta sananvaihtoa.
”Ei ole salaisuus! Meidän olisi käsketty olla hys hys jos olisi”, Draco selitti. Harry ei kuitenkaan tuntunut olevan samaa mieltä vaan väitti kiivaasti vastaan: ”Voi ne olla muutenkin salaisuuksia.”
”Ai miten muka?”
”Kaikki rakkausasiat on salaisuuksia.”
”Pah! Wakkausasiat muka.”
”Ovat! Eivät ne muuten kiinnostaisi Petunia-tätiä.”
Draco osasi vain näyttää kysyvältä.
”Minun tätini tietää todella paljon salaisuuksia”, Harry selosti, ”hän on uteliain ihminen koko maailmassa. Hän on varmaan salaisuuskeräilijä.”
”Kuka muka kewäisi salaisuuksia?” Draco tuhahti epäuskoisena.
”Petunia-täti aivan varmasti. Hän tietää aivan kaikki salaisuudet. Hän tietää varmasti jo tämän myös.”
”Eikä tiedä. Se ei ole salaisuus!”
”Onpas!”
”Eipäs!”
”Onpas!”

Tällaisena poikien väittely jatkui tovin, kunnes Draco sai ajatuksen.
”Mennään kysymään Lunalta.”
”Kysymään mitä?”
”Onko se salaisuus.”
”Ei me voida. Silloinhan me paljastettaisiin se salaisuus.”
”Ei me muuten tiedetä, onko se salaisuus.”
”Mutta jos se on ja me paljastetaan se?”
”Mutta jos se ei ole ja me salataan sitä ihan tuwhaan?”

Harry päätti luovuttaa, mikä oli yleisin päätös heidän kinasteluilleen, koska Harry ei halunnut riidellä, hänen näkökulmastaan, ensimmäisen oikean ystävänsä kanssa. Vanhat tavat konfliktien välttämiseksi olivat juurtuneet syvälle pienen mustahiuksisen pojan mieleen. Draco nappasi häntä määrätietoisesti kädestä ja lähti raahaamaan häntä perässään kohti oleskeluhuonetta, jossa Luna ja tätä lasten kaitsemisessa auttamaan tullut Ginny istuivat keskustelemassa Saivartelijan uusimman numeron annista.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Ruskapoika - 24.01.2011 01:26:13

Oih, ihanaa, että olet saanut tähän jatkoa, vaikka olikin lyhyen puoleinen! Oikeastaan sen ymmärtää, että se on lyhyen puoleinen, koska pitkään kesken ollutta ficciä on vaikea jatkaa pitkällä luvulla. Siksi on omasta mielestä hyvä jatkaa lyhyemmällä luvulla ensin, ennen kuin lähtee uudestaan jatkamaan pidemmillä. Ja sitä paitsi, koko luku oli niin suloinen, että kaikkien on pakko antaa tuo lyhyys anteeksi senkin puolesta.

Oli ilo huomata, että sait pidettyä hahmojen persoonat samoina, kuin jo aiemmissa luvuissa. Joskus käy harmillisesti niin, ettei ne pysy samana, mutta tässä oli selkeät persoonat hahmoilla vielä luettavissa. Se oli ihan siitäkin happy happy juttu, kun oon tykästyny Blaisen persoonaan hirmuisesti, kuten Roninkin. Kummatkin hieman sellaisia so what tyyppejä, joilta kuitenkin löytyy sitten oikeaan aikaan sitä sellaista yritystä ja ymmärrystä. Vakavuutta asioihin. Hermionesta pidän tässä ficissä ihmeellisen paljon. Usein tälläisissä ficeissä hänestä saa juuri sellaisen kuvan, että hän on liian yliymmärtäväinen ja sellainen pieni nipottaja, johon menee hermot hyvin nopeasti. Tai suurimmassa osassa Drarry ficcejä tätä vaivaa huomaa, mikä on sinänsä harmi, kun Hemione on oikein kirjoitettuna jopa siedettävä hahmo.

Luvussa ei sinänsä niin hirveitä juoni käänteitä tapahtunut, mutta sopivasti. Kerrottiin hieman poikien kohtalosta näin palautumisen kannalta. Hermionen huoli huoneiston kannalta, ehkä oli ihan järkevä, koska Luna + kaksi pientä poikaa = kaaos. Ja rakastuin tuohon kohtaan, missä Dracon kerrottiin tykästyneen Roniin ihan hirmuisesti. Itse olen täydeltä sydämeltäni Ron/Draco ihmisiä, jonka takia Harry/Draco ficit on jääneet varjoon (luen enää todella harvoja), joten tuo tuli luettua rivien välistä ehkä hieman väärin, mutta minkäs sitä mielelleen mahtaa. Silti, aivan ihana pieni huomautus, joka ehkä auttaa Ronia sitten ymmärtämään myöhemmin Dracon ja Harryn suhteen. Ja luihuiset noin yleisesti, kun Blaisekin on pojalle mieluisaa seuraa ja jopa ihan hyvä tyyppi. Dracon ja harryn keskustelu/väittely oli tuossa lopussa söpö ja ehkä hieman pelottaa mitä siitä tulee seuraamaan :D

Pari virhettä huomasin sinne jääneen:

Lainaus

jossa Blaise istui yskin

Lainaus

”Voi ne olla muutenkin salaissuksia.”

Jos olisi yksin ja salaisuuksia. ;)

Oli ihana lukea tähän taas jatkoa, joten toivotaan, että ens luvun kanssa ei mene niin pitkää aikaa :-*

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Resonanssi - 24.01.2011 09:08:18

niin...ihanaa jatkoaaa wuhuu :D
olen onnellinen koska pidän tästä hurjasti.

Blaise on selkeästi oma itsensä :D ei välitä muusta maailmasta vaan vetäytyy enemmän kuoreensa, muttei sentään ihan kuten Theodore... ::)

kuvailu siitä mitä Hermione ajatteli tunnilla oli aika hyvä, siitä näkyi, että tyttö pystyy keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa ja silti pysyy kummankin perässä.

hmm...saa nähdä että mitä siitä seuraa kun Draco on kiintynyt Roniin ;D sitten kun hän palautuu ennalleen niin ai jai... 8)

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: tirsu - 24.01.2011 20:37:27

Oli mukavaa huomata, että tähän oli tullut jatkoa. Sitä on kyllä tullut odoteltua. :)
Tuo Dracon kiintyminen Roniin oli jotenkin hauskaa ja ihastuttavaa. Kuten jo Resonanssi sanoikin, saa nähdä mitä siitä sitten seuraa, kun Draco (ja Harry) palautuu normaaliksi.
Harryn ja Dracon käymä keskustelu oli mielenkiintoinen. Juuri sellainen kuin pikku lapsilla tuppaa yleensä olemaan. Mistähän mahtoivat puhua?
No joo, koska olen kauhean huono kommentoimaan, niin tämä saa jäädä tähän. Jatkoa odotellen. :)
-tirsu

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: astars913 - 30.01.2011 02:31:19

a/n: Nyt tuli sitten jatko valmiiksi huomattavsti nopeammin, kun outo inspiraation puuska iski. Mutta permpi vain näin :)

Ruskapoika: Totta, että pitkän tauon jälkeen on vaikea kirjoittaa pitkää kappaletta ja kun tuosta nelosesta oli muutenkin tarkoitus tehdä hieman lyhyempi. On kiva kuulla, että hahmojen persoonat toimivat :) Erityisesti Hermionen, koska hänen kanssaan onkin ollut hieman ongelmia.

Resonanssi: On hauskaa huomata, että on muitakin, joista Blaise on vetäytyvä persoona, eikä suinkaan ylilipevä gigolo :D

tirsu: Hyvä, jos pikkupoikien keskustelu kuulosti ikään sopivalta. Heidän keskustelunsa kun tuppaavat aina välistä kuulostamaan liianaikuismaisilta niin pieniin suihin. ;)

5. Verenpetturi

Hengitystään pidättäen Blaise kurkisti kulman taakse. Hän näki kuinka juuri hänen piilopaikkanaan käyttämän sivukäytävän ohi kävelleet Pansy ja Daphne katosivat näkyvistä. Hän päästi hapen ulos keuhkoistaan ja rentoutti itsensä. Hän ja Pansy eivät sattuneista syistä olleet koskaan tullee kovin hyvin toimeen keskenään ja Dracon senhetkinen tilanne oli vain pahentanut asioita. Pansy oli uskomattoman mustasukkainen siitä, että Blaise sai huolehtia Dracosta, joten tyttö hyökkäili poikaraukan kimppuun aina tilaisuuden tullen ja yritti tekoystävällisellä käytöksellään saada itsensä keploteltua mukaan hoitotiimiin; tuloksetta tietenkin. Blaise olikin ottanut tavaksi vältellä tyttöä niin paljoin kuin mahdollista.

Reitin ollessa selvä Blaise jatkoi kulkuaan. Hänellä alkoi olla jo hieman kiire, että ehtisi pikkupoikien luokse niin, että Luna kerkeäisi ajoissa alkavalle tunnille. Hän tihensi askeliaan ja saapui huoneiston ovelle paria minuuttia enne tuntien alkua. Mutistuaan salasanan hän nykäisi oven auki, mutta jähmettyi oviaukkoon. Näytti siltä kuin hän olisi häirinnyt jotain, sillä Luna istui lattialla ja hänen edessään olivat Harry ja Draco, joista jälkimmäisen suu oli jäänyt auki kesken puheen.

Draco ampaisi salaman liikkeelle ja katosi hetkessä Harrya perässään raahaten heidän huoneeseensa jättäen jälkeensä vain kimakan huijawi-Blaise-huudahduksen. Blaise astui hölmistyneenä sisälle ja huomasi vasta sitten sohvalla, Lunan takana, istuvan Ginnyn, jonka ilme oli täysin lukematon. Luna sen sijaan hymyili normaaliin tapaansa ja toivotti hyvät päivänjatkot lähtiessään Ginny mukanaan tunnille. Blaise jäi hyvin hämmentyneenä seisomaan oleskeluhuoneeseen, mutta päätti antaa asian olla.

Illalla kolme teiniä ja kaksi pikkupoikaa olivat jälleen kokoontuneet oleskeluhuoneeseen tekemään kuka mitäkin. Hermione istui sohvalla jalat koukussa lukien paksua kirjaa, jonka oli viikonloppuna raahannut kirjastosta. Kirjan kannessa luki suurilla kirjaimilla sen nimi: Vauvasta taikayhteisön kuuliaiseksi jäseneksi; Opas pikku velhojen ja noitien kasvatukseen ja kurinpitoon. Sen oli kirjoittanut Grethaberg Zuvilus ja Hermione oli ahminut sen sisältö niin paljon kuin suinkin aina päivässä muilta tehtäviltään ehti. Ron oli nauranut tytölle päin naamaa kirjan nähtyään ja todennut, ettei kasvattamiseen tarvittu kuin aimo annos maalaisjärkeä. Hermione ei tietenkään ollut letkauttanut korvaansakaan hänen kommenteilleen

Hermionen keskittyessä lukemiseen pojat pelasivat lattialla velhoshakkia. Draco oli ängennyt istumaan Ronin syliin ja hihkui kovaan ääneen aina, kun jokin nappula punapään sotajoukoista hakkasi epäonnisen vastustajansa ulos pelistä. Blaise olikin jo hävinnyt kolmesti putkeen, mutta Ron oli tyytyväinen, että tämä ei kuitenkaan vielä ollut antanut periksi. Harry istui shakkilaudan sivulla ja katsoi suu auki edessään aukeavaa taistelutannerta. Arpiotsainen poika kuitenkin pysytteli turvallisen välimatkan päässä, sillä hän oli uteliaisuuttaan yrittänyt ottaa yhden sotilaan käteensä. Sotilas ei ollut kuitenkaan ollut kovinkaan mielissään vaan oli pistänyt poika raukkaa ja itkuhan siitä oli syntynyt.

Ronin ratsu talloi allensa juuri Blaisen viimeisen tornin, mikä jätti tumman pojan kuninkaan vain sotilaan ja lähetin suojeltavaksi, kun Hermionen ääni nousi yli Dracon innokkaan kannustuksen.
”En usko, että Harrylle ja Dracolle on hyväksi olla näin paljon sisällä”, tyttö sanoi ja kääntyi poikiin päin. Ron nosti katseensa pelistä ja kohtasi ruskeiden silmien mietteliään tuijotuksen.
 ”No sitten viedään heidät käymään ulkona. Ei se nyt sen kummempaa ole,” punapää totesi.
Hermione kuitenkin pudisti päätään.
”Ei se käy noin vain. Meidän pitää kysyä Dumbledorelta lupa.”
”No se nyt ei ole mikään ongelma. Hänellä tuskin on mitään raitista ulkoilmaa vastaan”, Blaise sanoi ilman, että nosti katsettaan shakkinappuloistaan. Hänen tilanteensa oli täysin toivoton.
”Niin, mutta vaikka saisimme luvan, niin emme voi mennä ulos kuin vasta myöhään, jolloin on jo pimeää eikä silloin voi tehdä oikein mitään.”
”Miksi?” Blaise sitten kysäisi ja siirsi lähettinsä lähemmäs kuningastaan.
”Koska vasta pimeän tulon aikaan pihalla ei juurikaan ole muita oppilaita, milloin emme herättäisi niin paljon huomiota.”

”Minä tiedän mitä voimme tehdä”, Ron pisti väliin hyvin tyytyväisenkuuloisena usuttaen sitten kuningattarensa Blaisen lähetin kimppuun, ”Shakki ja matti.”
Blaise tuhahti turhautuneena, kun hänen kuninkaansa kaatui luovuttamisen merkiksi. Draco ja Harry hurrasivat ja taputtivat käsiään. Hermione sen sijaan katsoi Ronia tuimasti.
”Minä teidän, mitä sinä Ronald Weasley ajattelet, eikä se tule käymään päinsä”, tyttö sitten sanoi.
”Miksi ei? Harry ja Draco varmasti pitäisivät siitä”, Ron intti vastaan ja kiinnitti kyseisen poikakaksikon sekä Blaisen huomion itseensä.
”Koska se on liian vaaralista. Mitä jos jotain sattuu?”
”Ei mitään satu”, Ron rauhoitteli tyttöä, ”Ei heitä sentään yksin päästetä luudan ohjaksiin.”
”Luudan!” Harry ja Draco huudahtivat yhteen ääneen, Harry ihmeissään ja Draco innoissaan.
”Päästäänkö me lentämään”, vaalea lapsi sitten tiedusteli ja alkoi innostuksissaan hyppiä ylös alas Ronin sylissä.
”Jos Dumbledore vain antaa luvan”, punapää vastasi ja sai aikana purkauksen riemunkiljahduksia. Hermione loi anovan katseen Blaisen suuntaan toivoen, että saisi tältä taustatukea. Tumma poika kuitenkin petti hänen odotuksensa toteamalla: ”Lentäminen kuulostaa hyvältä idealta.”

Seuraavana iltana seitsemän maissa viisikko seisoi huispauskentällä. Harry ja Draco oli vuorattu useilla vaatekerroilla, jottei marraskuun kylmä iltailma pääsisi puremaan. Ronilla oli tietenkin mukana oma luutansa ja Blaise oli lainannut Dracon Nimbusta, sillä eihän tämä sitä osaisi kaivata. Hän oli jo onneksi aikaisemmin päivällä muistanut mainita, ettei ollut mikään maailman parhain lentäjä, mutta Ronista se oli itse asiassa ollut ihan hyvä juttu. Harry tuskin uskaltaisi lentää kovin korkealla, joten oli hyvä, että joku lentäisi hänen kanssaan hieman rauhallisemmin.

Ron nousi oman luutansa selkään ja auttoi Dracon eteensä istumaan. Vaalea lapsi aivan tärisi innosta. Tämä ei ollut koko päivänä puhunut muusta kuin lentämisestä, eikä ollut miltei malttanut nukkua päiväuniansakaan. Nyt odotus kuitenkin palkittiin, kun Ron ohjasi luutansa hitaaseen mutta varmaan nousuun. Pikkuhiljaa hän lisäsi vauhtia ja alkoi tehdä käännöksiä ja mutkia saaden samalla kyytiläisensä hihkumaan riemusta. Hän joutui muistuttamaan välillä, että tämän tuli pitää luudasta kiinni molemmin käsin.

Samaan aikaan, huomattavasti lähempänä maankamaraa, Harry heilutteli jalkojaan kuin testatakseen, etteivät ne todellakaan enää olleet lähelläkään kentän nurmea. Hän katsahti alas ja sitten takanaan olevaan Blaiseen ja uudestaan alas. Arpiotsaisen pojan naama syttyi leveään hymyyn kun tämä seuraavan kerran katsahti Blaiseen.
”Me lennetään!”, hän hihkaisi, ”Lennetään ihan oikeasti!”
”Niin taidetaan tehdä”, Blaise vastasi ja hymyili pojalle takaisin.
”Eikä tämä ole unta! Eihän?” Harry vielä varmisti. Blaise pudisti päätään ja pikkupoika käänsi katseensa heidän menosuuntaansa.
”Mennään vähän kovempaa”, hän sitten pyysi ja saikin mitä halusi.

Jalat tukevasti maassa seisova Hermionen oli pakko hymyillä yläpuolellaan avautuvalle näylle. Ronia ja Dracoa oli vaikea erottaa yötaivaalta, mutta sitäkin helpompi kuulla. Draco kiljui kovaan ääneen aina, kun Ron teki lyhyen syöksyn alaspäin ja pojan jatkuva nauru kimpoili katsomoista. Harryn ajelu sen sijaan sujui huomattavasti rauhallisemmin, mutta poika tuntui olevan yhtä mielissään kuin vaaleampi ikätoverinsa. Hermionen oli pakko myöntää, että oli ilmeisesti huolehtinut aivan turhaan.

Pojat viettivät ilmassa parisenkymmentä minuuttia ja laskeutuivat sitten lämpimikseen hyppelehtivän Hermione luokse. Kaikkien posket olivat punehtuneet tuulessa, vaikka Blaisen ihonväristä sitä ei oikeastaan erottanutkaan, ja pipottoman Ronin hiukset olivat villissä kunnossa. He lähtivät takaisin linnaan niin, että jokaisella oli jotain kannettavaa. Hermione huolehti luudista Blaisen ja Ronin kantaessa reppuselässä lentämisen väsyttämää poikakaksikkoa. Ei kulunutkaan kuin muutama minuutti ennen kuin Ron kuuli Dracon unisen tuhina korvassaan. Kädet Blaisen kaulan ympärillä ratsastava Harrykin haukotteli pitkään ja hartaasti, mutta onnistui kuin ihmeen kaupalla pysymään hereillä siihen asti, että hänet peiteltiin sänkyyn. Dracon tilanne oli hieman vaikeampi, sillä nukkuvalta pojalta piti saada kaikki vaatekerrokset pois päältä ja yöpuku tilalle, mutta lopulta tämäkin oli peitelty sänkyyn Cecilin viereen.

Lauantai oli valjennut aurinkoisena ja pikkupojatkin olivat nukkuneet tavallista pitempään. Oli lounas aika ja Blaise oli juuri astumassa ulos ensimmäisen kerroksen poikienvessasta, kun hän kohtasi käytävällä ohikulkevan Ginny Weasleyn katseen. Tyttö pysähtyi kuin seinään ja ennen kuin Blaise ehti ajatella mitään, oli hänet jo työnnetty takaisin vessaan. Huone oli heitä lukuun ottamatta autio, sillä kaikki muut olivat luonnollisesti syömässä.

Blaise oli juuri kysymässä tämän kaiken merkitystä, kun punapäinen tyttö päästi äänensä valloilleen.
”Mitä peliä sinä oikein pelaat?” tämä kysyi, eikä Blaise voinut kuin säpsähtää tämän äänessä selvästi kuuluvalle vihalle. Hän ei osannut kuin näyttää hämmentyneeltä, sillä ei hän tiennyt, mistä tässä oikein oli kyse.
”Älä esitä viatonta! Minä tiedän että sinä juonit jotain.”
Blaise räpäytti silmiään muutaman kerran ja otti sitten kasvoilleen tuiman ilmeen, joka oli hyvin samankaltainen kuin Ginnyn oma.
”Minulla ei ole mitään tietoa siitä, mitä yrität vihjailla. Joten jos olisit ystävällinen ja päästäisit minut ulos täältä.”
Tyttö ei kuitenkaan siirtynyt vaan siirtyi enemmän oven eteen. Tällä ei selvästikään ollut aikomustakaan päästää poikaa menemään.

Blaise oli jo aikeissa rynniä tytön ohi, kun tämä jatkoi puhumista: ”Ai jaahas. Vai ollaan sitä jo muka unohdettu kaikki suunnitelmat minun veljeni ja Hermionen orastavan suhteen tuhoamiseksi?”
Blaisen ajatukset pysähtyivät kuin seinään.
”Mitä sinä oikein höpiset? En minä suunnittele kenenkään suhteen tuhoamista. Miksi edes haluisin tehdä jotain sellaista?”
”Koska sinulla sattuu olemaan elämäsi tilaisuus saada se mitä haluat, eikä ole kovin luihuismaista jättää moista tilaisuutta käyttämättä”, tyttö sihisi hampaittensa välistä.

Blaise nielaisi vaivalloisesti. Joku tiesi! Joku tiesi tunteista, jotka hän oli polkenut aivojensa syvimpään sopukkaan! Miten? Kuka oli kertonut? Professori Lupinin kasvot välähtivät hänen mieleensä, mutta katosivat yhtä nopeasti kuin olisivat tulleetkin. Blaise oli varma, ettei opettaja ollut juorunnut heidän keskusteluaan eteenpäin. Siinä samassa hän tajusi sen. Harry ja Draco, jotka myös olivat todistaneet kyseisen keskustelun. Poikien torstainen käytös hänen saapuessaan tunneilta ei enää tuntunutkaan niin oudolta.

”Tuo ilme kertoo, että osuin selvästikin oikeaan”, Ginnyn ääni säpsäytti Blaisen takaisin nykyhetkeen.
”Sinä olet nyt ymmärtänyt väärin”, poika yritti selittä, mutta turhaan.
”Mitä muka?” Ginny haastoi, ”Miten voi ymmärtää väärin sen, että sinä selvästikin havittelet minun veljeäni?!”
Blaise ei ehtinyt saada puheenvuoroa, ennen kuin tyttö taas jatkoi: ”Kai sinä sentään ymmärrät, että yrität turhaan? Miten voisit edes kuvitella, että hän voisi pitää kaltaisestasi ihmisestä?”

Blaisen olisi tehnyt mieli huutaa, ettei hän kuvitellut yhtään mitään. Ei itsestään eikä mahdollisuuksistaan. Mitä hän oikein oli tehnyt ansaitakseen tämän?

”Kaltaisestani ihmisestä?” Blaise sitten kysyi jäätäväksi muuttuneella äänellään, vaikka ei ehkä oikeasti olisi halunnutkaan tietää.
”Niin. Tuollaisesta, itseään täynnä olevasta, Malfoyn lakeijasta, jolle muiden tunteilla ei ole mitään painoarvoa.”
”Mitä?”
”Kotona opittua kai.”

Raivo räjähti Blaisen päässä. Hän hillitsi itsensä ja puheensa yleensä täydellisesti, mutta raivostuessaan hänen suodattimensa lakkasi täysin toimimasta. Niin kävi myös tällä kertaa.

”Mitä sinäkin luulet tietäväsi?!” hän ärjyi, mutta nuorimman Weasleyn ilme ei värähtänytkään, ”Marssit paikalle ja väität tietäväsi minusta kaiken! Ihan vain tiedoksi äpärälle, siinä olet väärässä! Ja mikä ihmeen oikeus sinulla on tuomita minua siitä, kenestä satun pitämään?! Vaikka se olisikin veljesi! Hän on kuule tarpeeksi vanha pitääkseen huolta itsestään!”
Ginnyn naama oli alkanut muuttua hetki hetkeltä punaisemmaksi ja lopulta odotettu vastareaktio iski.
”Älä niputa minua samaan kastiin itsesi kanssa! Minä vain huolehdin veljestäni, mutta mitä sinä siitä mitään tietäisit, kun on kasvatettu ajattelemaan vain itseään ja omia etujaan!”
”Miksi te kaikki pidätte häntä jonkinlaisena idioottina, joka ei muka osaa tehdä elämänsä päätöksiä itse?! Ja ainakin minut on kasvatettu kohteliaaksi ja kunnioittamaan toisten yksityiselämää! Te verenpetturit ette ole tainneet sellaisesta kuullakaan!” Blaise ärjyi takaisin.

Murto-osasekunnissa v-sanan sanomisesta hänen päähänsä tunki kaksi ajatusta. Ensinnäkin se huomautus, että hän oli selvästi liikkunut aivan liikaa muiden luihuisten seurassa, kun moinen sana oli tarttunut mukaan. Heti perään hän ajatteli äitiään. Jos tämä koskaan saisi tietää, mitä Blaise oli juuri päästänyt suustaan, saisi hän tehdä seuraa isäpuolilleen maanpinnan väärälle puolelle. Blaise katui sana ilmoille päästämistä, mutta ei pyytänyt anteeksikaan. Hänhän näyttäisi tuolle tytölle. Näyttäisi ja saisi samalla sen, mitä oli itse jo vuosia halunnut. Ronald Weasleyn!

Blaise tunki vieläkin punaisena helottavan Ginny ohi, ennen kuin tämä keksisi käyttää sauvaansa, ja astui ulos käytävään sulkien oven perässään. Seuraavat kaksi tuntia hän istui kirjaston perimmäisessä nurkassa lepuuttamassa hermojaan ja miettimässä mitä juuri oli tapahtunut. Ehkei kuitenkaan ollut kovin hyvä idea kutsua ihastuksensa pikkusiskoa verenpetturiksi. Blaisen uusi päättäväisyys mureni hiljalleen melkein olemattomiin. Hän oli idiootti.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: tirsu - 30.01.2011 10:02:12

Ohhoh, mikä yllätys.  :o Olin kuvitellut Blaisen olleen kiinnostunut Hermionesta, mutta se onkin kiinnostunut Ronista... Hieman väärässä siis olin. Heh. :) No jaa, nyt tästä tulee mielenkiintoisempaa. Blaise/Hermione-mahdollisuus ärsytti jotenkin...
Luna vaikutti omanlaiseltaan mitä sitä tuossa alussa nyt mainittiin. Ja Ginnynkin voi helposti kuvitella uhkailemaan jotakuta sisaruksiaan suojellakseen (jos sen nyt niin voi ilmaista).
Hieman toistoa edelliseen kommenttiini, mutta tuo Dracon kiintyminen Roniin on vain niin suloista. :) Dracosta tuli mieleeni, että ihmettelin vähän aikaa, että minkä hiton Cecilin viereen se meni nukkumaan, mutta sitten muistin sen olevan pojan rakas pehmolelu. Tosin en muista, että minkä sortin. Pitää tarkistaa...
No kuitenkin, oikein hyvä luku taas jälleen. Jatkoa jään odottelemaan. :)
-tirsu

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: MissWeasley - 03.02.2011 23:41:09

I-H-A-N-A-A! Jatkoa! <3 Ja vieläpä kaksi lukua :)

Kyllä ahmin nää nopeesti miltei putkeen :) Yhtä hyvää ja mahtavaa tekstiä kuin aiemmatkin! :)

Yksi virhe, jonka tuolta bongasin on pakko tähän väliin laittaa:

Lainaus

"Miksi edes haluisin tehdä jotain sellaista?”

En tiedä oliko toi huolimattomuus virhe tai jotain, mutta kieliopillisesti oikein se kirjoitettas 'haluaisin' :)

Ja neljännen osa virheitä vissiin jo sanottiinkin, enkä jaksa ees ettiä muita, toi vaan pisti silmään :) Eikä ne virheet siellä pahemmin haitannut, kun tekstin laatu kuitenkin korvasi sen :D

Hymyilin tosi typerästi, kun luin ton luudallalentämis kohdan. Sä oosaat ihanan hellyttävästi kirjottaa lapsen elämästä. Pikkulapset muutenkin on niin hellyyttäviä :3
Harry on söpö kun se ei meinaa uskoa silmiään<3 Ja Draco on söpö kun se kiljuu innosta tykkää Ronista :>
Niiiin ja sitten Blaise! Oon ficcien kautta alkanu tykkään siitä hirmuisesti(kirjoissa kun siitä ei kauheesti kerrota...)! Ja pakko myöntää, että olen hieman likinäköinen kun ajattelin Blaisen olevan ihastunut Hermioneen, vaikkei sitä mainittu! ;) Tietenkin Blaise voi olla on homo(/bi)! :D
Awww, söpöö et se on ihastunut Roniin: yhteen lempihahmoistani! Blaisestakin alkaa tulla yks mun lempihahmoista :) Varsinkin tän ficin kautta. Mutta tää alkaa poiketa aiheesta...?
Toivottavasti se saa Ronin, ne ois söpöjä :) Mää en tykkää kauheesti Hermionesta. En siis vihaa sitä! Se on kiva ja olennainen henkilö :) Ja kyllä se mun Top10-listaan kuuluu kaiketi ;) (Taas tää sivuaa aiheesta, huoh...)
Harry/Draco, Ron/Blaise, kiitos!  :-* Ja pakko sanoa samaa mitä tirsukin: "Blaise/Hermione-mahdollisuus ärsytti jotenkin..."

Hermione voi vaikka ottaa yhteyttä Krumiin tai jotain! ;D

Mutta, ehkäpä nyt vetäydyn takaverhon taakse odottelemaan seuraavaa luku enemmän kuin innolla! :3
P.S Olen aika ylpeä kommenttini pituudesta, se on pidempi kuin monet muut ;D


~Missy~

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: Resonanssi - 04.02.2011 02:15:25

eih, minäkin luulin, että Blaise tykkää Hermionesta :-\ mutta se olikin Ron.
jaa-a...mä vähän luulen, ettei Lonnukan tunteet ole ihan samaa rataa.

nyt jälkeenpäin kun mietin, niin tuskinpa Blaise olisikaan koskenu kuraveriseen.

niin tyypillistä, ettei Ron näe vaaroja poikien ulos viemisessä, vaikka se tuijottaisi silmät pyöreenä vastaan ::)

niitähän on niin monenlaisia, eikä Ron tajunnu mitään, hoh hoijaa :P
no sehän on toisaalta ihan perus Ron ja hyvä silleen ;)

Ginny on ärsyttävä leh...anteeksi, typerys >:( mitä se kehtaa Blaiselle tolleen...
Blaise on oikeessa, Ginnyllä ei ole sananvaltaa siinä, voiko Blaise pitää Ronista vai ei.

mutta tosiaan, tuo "verenpetturi-sanan käyttö tuskin parantaa Blaisen mahdollisuuksia, etenkin kun Ron usein nipetutaan samaan kastiin.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: elzz. - 04.02.2011 04:13:47

Hih hei! On niin ihanaa, että tämä jatkuu! :D

Pikkuiset ovat niiiin suloisia ja en olisi ikinä uskaltanut arvata, että Blaise ihastuisi Roniin, mutta plussaa vaan x3
Innolla odotetaan jatkoa!
Yksi pieni virhe sattui silmään:

Lainaus

Blaise katui sana ilmoille päästämistä

sanan, olisiko? :3

Kiitoooos! xD

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska
Kirjoitti: ADHappyDay - 08.03.2011 17:51:15

Saisinko ystävällisesti tiedustella, onko tämä jatkumassa?
On nimittäin kulunut aika paljon aikaa enkä haluaisi hautoa suosikeissa kesken jääneitä ficcejä...

-Happy

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 30.1.]
Kirjoitti: Soni - 30.09.2011 20:56:37

Hellou, beta tässä ilmoittelee että astarsille on tullut nyt pieniä mutkia matkaan. Ensin oli muutto, sitten ei ollut nettiä ja kun se saatiin vihdoin toimimaan niin kone kaatui ja noh... se kappale on nyt siellä korjaamolla odottamassa että astars pääsee taas siihen käsiksi. Eli uutta kappaletta on tiedossa!

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 30.1.]
Kirjoitti: MissWeasley - 01.10.2011 19:22:42

Oi, kiitos paljon tiedosta Soni :)

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 30.1.]
Kirjoitti: astars913 - 10.10.2011 00:44:34

a/n: Mitähän tässä voi sanoa... On tullut tässä testattua kumpi kestää paremmin, seinä vai sitä vasten hakattava pää, kun noita Sonin mainitsemia vastoinkäymisiä tuli kunnolla putkeen. Mutta onneksi pää näyttää olevan voitolla nyt kun tiedostot tulivat viimein takaisin omistajalleen :3 Isoimmat kiitokset tästä kappaleesta menevät siis ihanille miehille korjaamossa. Tietenkin kiitän ja kumarran kaikkia kommentin jättäneitä, koska teidän ansiostanne en tule tätä kesken jättämään, vaikka näissä päivityksissä tahtoo aina välillä vähän mennä.  :)
Ihana sinäänsä huomata, että kukaan ei ainaakaan ole ilmoittautunut ja kertonu,t että olisi olettanut Ron/Blaise-paritusta ihan alusta asti ja tietenkin ihanaa huomata, että se on saanut vielä näin hyvän vastaanoton :D
Mutta nyt liiemmat lätinät sikseen ja itse kappaleen pariin.

6. Rakastat minua aivan liikaa

Ginny Weasley uhkui ärtymystä. Tytön kenkien kannat kopisivat napakasti vasten koulun kivilattiaa, kun hän taittoi matkaansa kohti tyrmiä, mistä oletti löytävänsä veljensä. Käydessään läpi keskusteluaan Blaisen kanssa, jotta ei vain unohtaisi mitään tärkeitä yksityiskohtia, hän kuitenkin unohti katsoa eteensä. Vanha mies pitkän partansa kanssa asteli kulman takaa täysin yllättäen hänen tiellensä ja Ginny ehti pysähtyä aivan viimetipassa ennen yhteentörmäystä.

”Aa, nuori neiti Weasley. Miten mukava yllätys. Olet ilmeisesti veljeäsi menossa tapaamaan?” Dumbledore tervehti nuorinta Weasleyta ilmeisesti täysin välinpitämättömänä siitä, että oli juuri ollut joutua tämän jyräämäksi. Ginny osasi siinä tilanteessa vain nyökätä vastaukseksi.
”Sehän on mukavaa”, Dumbledore totesi lempeästi hymyillen, ”En olekaan itse heidän kanssaan ehtinyt jutustella. Kaikki on ilmeisesti mennyt mallikkaasti?”
”Kyllä. Eivät Ron ja Hermione ainakaan ole mistään valittaneet sen kummemmin”, Ginny vastasi todenmukaisesti. Dumbledore nyökytteli tyytyväisennäköisesti päätään.
”Hyvä kuulla, että kaikki sujuu. Parempihan se on niin lasten kuin hoitajienkin kannalta, että kaikki tulevat toimeen keskenään ja asiat sujuvat. Varsinkin kun Harrykin on niin arka. Emmehän me halua pahentaa hänen traumojaan”, Dumbledore sanoi hyvin kepeällä äänensävyllä, mutta Ginnysta tuntui, että rehtorin silmät porautuivat häneen ja hän tunsi piston sydämessään.
”Niinhän se on”, tyttö vastasi sitten ja toivoi, ettei hänen vaivaantuneisuutensa kuuluisi läpi.
”Mutta näytit olevan kiireessä, joten älä anna tämän vanhan miehen pidätellä sinua enää pidempään”, niineen sanoineen Dumbledore lähti jatkamaan matkaansa ja jätti mietteliään Ginnyn seisomaan tyhjään käytävään.


Seuraavana viikonloppuna oppilailla oli mahdollisuus lähteä käymään Tylyahossa ja se oli myös Ronin suunnitelmissa, kunhan hän ensin saisi hoidettua polttavimmat asiat pois alta. Toisin sanoen Dracon. Vaalea nelivuotias huusi ja kiemurteli Ronin yrittäessä saada tätä istumaan vessanpöntön kannelle.
”Nyt asetut!” Ron karjaisi lopulta sätkivälle pojalle ja painoi tämän aloilleen, ”Istu kunnolla edes hetki ja lopeta huutaminen niin minä kerron miksi sinä edes olet täällä!”
Kovasta äänestä säpsähtäneen Dracon liikkeet vaimenivat ja tämä jäi vain tuijottamaan punahiuksista teiniä alahuuli väpättäen.
”Älä viitsi. Sinä et ole tässä uhri millään lailla. Mitä sinä edes oikein ajattelit? Luuletko että Harrysta tuntuu nyt mukavalta?” Ron sanoi huomattavasti rauhallisemmin kuin hetkeä aikaisemmin. Draco vain pudisti päätään ja loi katseensa lattiaan.

Koko tilanne oli saanut alkunsa, kun Ron oli odottanut Hermionea saapuvaksi, jotta voisi itse lähteä muiden oman vuotensa rohkelikkopoikien kanssa Tylyahoon. Harry ja Draco olivat istuneet lattialla ja piirtäneet Dracon selittäessä kovaan ääneen oman kuvansa aihetta, joka oli lentävät hevoset. Ronin huomio pojista oli herpaantunut, kun tämä oli alkanut pläräillä Päivän Profeetan urheilusivuja.

Draco oli tullut siihen tulokseen, että hänen toinen hevosensa kaipasi juuri sitä oranssia värikynää, jota kissaa piirtävä Harry juuri käytti.  Nuori Malfoy yritti napata kynän Harrylta, mutta tämä veti sen itseään vasten ja pudisti päätään kieltävästi. Luovuttaminen ei ollut asia, johon Draco olisi pystynyt, joten poika oli katsonut parhaakseen ottaa metallisen purkin, jossa kaikki värikynät olivat ja iskeä sillä ikätoveriaan päähän. Kynä olikin helppoa ottaa itkevältä Harrylta, mutta Draco ei ehtinyt nauttia onnistumisestaan, kun Ron jo nappasi hänet vyötäisiltä kiinni ja kantoi vessaan.

Ron lukitsi Dracon vessaan siksi aikaa, että meni itse lohduttamaan itkevää ystäväänsä. Vihreäsilmäisen lapsen ohimossa oli punainen jälki, mutta Ron oli varma, ettei siihen nousisi edes kuhmua. Teini pyyhki pikkulapsen kyyneleet villapaitansa hihaan ja yritti rauhoitella tätä kertomalla, ettei ollut mitään hätää ja että hän kyllä puhuisi Dracon kanssa. Lopulta Harryn niiskutus lakkasi ja Ron saattoi jättää tämän jatkamaan piirustustaan, jotta pystyi itse palaamaan vessaan, jossa Draco piti huutokohtausta.

Niin oltiin siis päädytty tähän Ronin päässä hyvin oudolta vaikuttavaan tilanteeseen, jossa hän selosti pienelle aristokraatti pojalle, mitä tämä oli tehnyt väärin.  Draco ymmärsi yllättävän nopeasti, miksi oli vessaan joutunut ja olikin hyvin innokas pyytämään tekoaan anteeksi. Kun Ron avasi vessan oven, juoksi vaalea lapsi paidan helma lepattaen ikätoverinsa luokse ja kapsahti tämän kaulaan vuodattaen tauotta anteeksipyyntöjä. Ron seurasi itsekseen hymyille, kun pojat sopivat asian isolla halauksella. Häneltä jäi kuitenkin näkemättä se, kun Draco suukotti Harrya otsalle siihen kohtaan, johon oli tätä iskenyt, sillä Hermionen saapuminen harhautti hänen huomionsa.

Hetken kuluttua Ron olikin jo purevassa syystuulessa tarpomassa kohti Tylyahoa rinnallaan Dean, Seamus sekä Neville. Heillä ei sinänsä ollut minkäänlaista suunnitelmaa päivän varalle, kunhan nyt menisivät palloilemaan ympäriinsä ja ehkä siinä sivussa löytäisivät jotain ostettavaa ja nauttisivat muutaman kermakaljan. He eivät suinkaan olleet ainoita, jotka olivat päättäneet kylmyyttä uhmaten lähteä viettämään aikaa koulun ulkopuolella. Koko kylä kuhisi oppilaita, jotka olivat innoissaan päästessään pois koulun muurien sisäpuolelta.

Poikanelikko kierteli kauppoja aikansa, mutta kaikki ei mennyt aivan putkeen. He kohtasivat odottamattoman ongelman Sekolla, joka sattui olemaan heidän viimeinen etappinsa ennen Kolmea luudanvartta. Ongelma oli ilmennyt kassalla, kun Seko oli tunnistanut Ronin yhdeksi Weasleyista, mikä ei ollut tunnetusti vaikeaa, ja kieltäytyi hyvin yksiselitteisesti myymästä tälle mitään.
”Minähän en kilpailijoille myy”, mies oli sanonut ja siirtyi sitten palvelemaan jonossa seuraavana olevaa Seamusia.

Ron jäi hetkeksi toljottamaan suu auki, mutta älysi sitten vaatia selitystä moiselle kohtelulle.
”Sinun veljesi, ne kaksoset, yrittävät ostaa minulta kaupan alta. Miksi minun siis pitäisi palvella heidän sukulaisiaan, kun varmasti saat tavarasi heiltä halutessasi.”
Mikään, mitä Ron tai kukaan muu pojista sanoi tai teki ei saanut kauppiasta muuttamaan mieltään ja niinpä Ron joutui poistumaan pilailupuodista tyhjin käsin. Dean kuitenkin avokätisesti lupasi käydä ostamassa jotain hänen puolestaan heidän lähtiessään takaisin koululle, mutta se ei hirveästi lohduttanut punapäätä.

Hänen olotilaansa ei myöskään kohentanut lappu, jonka hän oli löytänyt taskunsa pohjalta kaivaessaan lompakkoaan esiin. Lappu oli tarkemmin ottaen ostoslista, jonka Hermione oli hänelle antanut ennen kuin hän oli lähtenyt. Lapussa oli lista kirjoista, jotka tyttö halusi hänen tuovan Tylyahosta, kun ei itse kerran päässyt mukaan. Kirjat olisi parasta hoitaa heti pois alta, sillä Ron pelkäsi unohtavansa koko asian, jos menisi ensin kermakaljalle. Hermionen reaktio tähän tuskin olisi kovin mieluisa.

Synkästi mutisten Ron hyvästeli muut pojat, jotka lupasivat odottaa häntä Kolmessa luudanvarressa. Punapää asteli sisään kirjakauppaan kellon kilahduksen saattelemana ja kävi heti töihin. Tutkiessaan hyllyjä paikantaakseen listatut kirjat hän mietti, mihin ihmeeseen Hermione tarvitsi sellaisen määrän opuksia. Opiskelua tukevat kirjat hän vielä jotenkin ymmärsi, mutta listan viimeisinä oleville 103 velholasten suosikkileikkiä – ja Mukavat ja omaperäiset neuleet lapsille –kirjoille hän pyöritteli silmiään. Pikkupojilla olisi kovat ajat edessä, jos Hermione päätäisi koettaa kyseenalaisia käsityötaitojaan näiden vaatettamiseksi. Ja miksi ihmeessä tyttö tarvitsi leikkikirjan? Ronista oli naurettavan helppoa keksiä tekemistä Harryn ja Dracon ikäisille pojille, mutta ilmeisesti hän ei ollut mielipiteensä kanssa yksin.

Kasvatusta ja käsitöitä käsittelevät kirjat olivat kaupan alakerrassa, jonne Ron suuntasikin neljää muuta opusta kantaen. Alakertaan oli sijoitettu kirjat sellaisista aihepiireistä, jotka harvemmin kiinnostivat nuorta asiakaskuntaa, joten näin oppilaiden ollessa kylässä oli kaupan alempi kerros varsin hiljainen. Ron luulikin pitkään olevansa ainoa henkilö paikalla, mutta huomasi erehtyneensä, kun eräästä hyllyvälistä kantautui hänen korviinsa kahden ihmisen puhetta. Sanoista ei saanut selvää, mutta toisen äänistä hän tunnisti nopeasti Blaiseksi, mikä sai Ronin uteliaisuuden heräämään. Tumma poika oli vältellyt häntä koko kuluneen viikon ja ollut muutenkin oudon hiljainen ehkä jopa hivenen säikky. Hermione oli udellut häneltä, oliko hän tehnyt jotain, joka olisi saanut aikaan toisen pojan oudon käytöksen, mutta Ronilla ei valitettavasti ollut yhtään sen enempää tietoa tilanteesta kuin tytöllä.

Ron lähestyi varovasti sitä hyllyväliä, josta puhe kuului. Hän yritti olla askeltamasta liian äänekkäästi ja hivuttautui viereiseen hyllyväliin ilman huomatuksi tulemista. Kaikki vuodet, jotka hän oli käyttänyt Harryn kanssa salaperäiseen hiippailuun, eivät selvästikään olleet menneet hukkaan. Vierekkäisiä hyllyjä ei ollut asetettu aivan kiinni toisiinsa, joten hän pystyi kurkistamaan raosta seuraavaan hyllyvälikköön ilman paljastumisen pelkoa.

Hän oli kuullut oikein. Toinen ääni kuului tosiaan Blaiselle, joka selasi hyllyssä olevia opuksia, jotka hyllyn ylälaitaan kiinnitetyn kyltin mukaan käsittelivät lääketiedettä ja parantamista. Paikalla oleva toinen luihuispoika sen sijaan ei näyttänyt piittaavan kirjoista, vaan tämä nojasi hyllyyn Blaisen vieressä kasvoillaan teeskennellyn välinpitämätön ilme. Pojan hailakka olemus aina valjunpunaisista hiuksista kalpeaan ihoon ja luihuiselle harvinaisen nuhjuisiin vaatteisiin ilmiantoi tämän Theodore Nottiksi, joka mitäänsanomattoman olemuksensa ansiosta jäi usein vaille suurempaa huomiota Ronin kirjoissa. Nyt tämä kuitenkin piirtyi hyvin tarkkana pisamanaamaisen pojan verkkokalvoille hänen tarkkaillessaan tilannetta. Ron painautui lähemmäs hyllyjenvälistä rakoa laskien samalla pitelemänsä kirjat maahan, jottei vahingossakaan pudottaisi niitä.

”Onko se muka nyt noin kamalaa?” Blaise kysyi toiselta luihuispojalta leikittelevä sävy äänessään.
”Tietenkin se on. Mitä sinä oikein kuvittelet?” Nott kuulosti loukkaantuneelta ja oli vetänyt kätensä mököttävään puuskaan, mutta nojasi kuitenkin lähemmäs Blaisea.
”Älä viitsi esittää Theodore, tuo ei ole tepsinyt enää vuosiin.”
”Onpa sinulla kyyninen kuva minusta. Eikö vain voisi olla, että olen kaivannut sinua?” Nott kysyi vastaan ja sai Blaisen pyöräyttämään silmiään tuhahduksen saattelemana. Tumma poika ei selvästikään ollut vakuuttunut seuralaisensa puheista.
”Oikeasti”, Nott jatkoi vakuutteluaan, ”Miten muuten voisin tuntea, kun sinä olet aina ties missä, eikä minulla ole edes Dracoa harhauttamassa huomiotani? Ja sinulla kun tuntuu olevan vielä niin hauskaa muiden miesten seurassa, että saatat vaikka unohtaa minun olemassaoloni.”
Blaise oli pudottaa kirjan, jonka oli juurin ottanut hyllystä ja mulkaisi punapäätä terävästi.
”Sinua on kuule todella vaikea unohtaa, joten lakkaa vihjailemasta moisia tai minä vihjaan Pansylle, että olet kokenut käännytyksen heteroksi. Daphne varmaan olisi enemmän kuin mielissään päästessään kansasi treffeille.”
”Et sinä tekisi niin.”
”Tuo teoria on testattavissa.”
”Rakastat minua aivan liikaa.”
”Yhtä paljon kuin sinäkin minua.”
”Nimenomaan Blaise, nimenomaan”, niin sanottuaan Nott, joka oli puhuessaan hivuttautunut miltei kiinni Blaiseen, suukotti tätä otsalle ja kääntyi sitten kannoillaan suunnistaen kohti portaita.

Ron yritti kovasti prosessoida kuulemaansa ja hivuttautua samalla itsekin portaiden suuntaan. Hän pääsi kuin pääsikin huomaamatta takaisin katutasoon ja kassan kautta ulos kaupasta, minkä jälkeen hän lähti kävelemään määränpäänään Kolme Luudanvartta. Muut rohkelikkopojat olivat ottaneet pöydän takaseinän vierestä, joten Ron joutui hieman etsimään heitä väkijoukosta. Lopulta hän kuitenkin paikansi Deanin pitkän olemuksen ja suunnisti sitä kohti.
”Mikä ihme sinulla oikein kesti?” Seamus oli heti utelemassa, kun Ron oli tuskin ehtinyt laskea kirjakaupan kassia Nevillen vieressä olevalle vapaalle paikalle. Ron punnitsi vastaustaan hetken ja tyytyi sitten vastaamaan: ”Törmäsin vain yhteen tuttuun.”
Ennen kuin kukaan ehti esittää lisäkysymyksiä, Ron pakeni paikalta hakemaan itselleen juomista. Asia ei kuitenkaan ollut unohtunut hänen palatessaan takaisin, päinvastoin Seamus oli selvästi tullut uteliaaksi hänen tilanteesta luikahtamisensa vuoksi. Irlantilainen oli aina ollut mestari huomaamaan asiat, joissa oli enemmän kuin kertoja antoi ilmi.

”Noh, keneen sinä törmäsit?” Seamus kysyi Ronin asetuttua istumaan. Ron yritti väistää kysymyksen ja kysyikin sen sijaan, mitä muut olivat ehtineet tehdä hänen ollessaan kirjakaupassa.
”Ei mitään ihmeellistä”, Neville aloitti, ”Tultiin tänne ja haettiin juo--”
”Keneen sinä törmäsit?” Seamus huudahti uudestaan, peittäen Nevillen äänen allensa. Porukan lyhyin ei selvästikään ollut aikeissa antaa periksi.
”Miksi se sinua noin kovasti kiinnostaa?” Dean uteli sitten ystävältään ja asetti rauhoittavan käden tämän olkapäälle, estääkseen mahdollisen päähänpiston, joka kenties sisältäisi pöydän yli kipuamista. Seamus tuhahti kuin Dean olisi tyhmin ihminen koko maailmankaikkeudessa.
”Tietenkin minua kiinnostaa. Jos asiaan ei sisältyisi joitain herkullisia yksityiskohtia, niin tuskin Ron sitä välttelisi”, tämä sitten selitti, ”Ja jos hän ei kohta ala kertoa, niin minä oletan, että hän tapasi salarakastaan.”
”Mitä?” Ron älähti kuullessaan irlantilaisen sanat.
”Ei ole Ron kohteliasta tavata muita ihmisiä tyttöystävänsä selän takana. Hermione ei tule pitämään tästä”, Seamus totesi ja loi Roniin jokseenkin syyttävän katseen.
”En minä- Siis- Kun ei minä ja Hermione seurustella! Hän on minulle kuin sisko!”
”No niinhän ne kaikki sanoo, eikä insestikään ole maailmanhistoriassa mikään uusi asia. Egyptin faaraotkin--”
”Seamus!” Dean ärähti. Ron oli muuttunut jokseenkin kalpeaksi ja Neville näytti huonovointiselta.  Seamus sen sijaan oli lähinnä hölmistynyt.

”Minä en tavannut mitään salarakasta”, Ron lopulta sanoi painottaen erityisesti en-sanaa, ”Törmäsin Blaiseen kirjakaupan alakerrassa.”
”Zabiniin? Miksi ihmeessä et vain sanonut suoraan? Kyllä me tiedetään, että teistä on tullut jonkinlaisia kavereita, niin ei teidän tapaamisenne ole mitenkään outoa”, Seamus mutisi selvästi hivenen pettyneenä.
”Seamus on oikeassa”, Neville sanoi ja Dean nyökytteli myöntyvästi.
”No kun ei me ihan virallisesti sanoen tavattu”, Ron sitten totesi ja katui heti sanojaan, kun utelias kiilto taas välähti Seamusin silmissä.
”Mitä te sitten-”, irlantilainen aloitti, mutta hiljeni sitten kesken lauseen. Ron pystyi näkemään kuinka kynttilä syttyi palamaan tämän pään päällä.
”Sinä vakoilit häntä!” Seamus huudahti raikuvasti ja sai lähimpien pöytien asiakkaat katsomaan heidän suuntaansa. Dean iski kätensä ystävänsä suulle ja päästi vaativan suhahduksen. Ron valui paikallaan alaspäin ja toivoi kovasti, että olisi kantanut näkymättömyysviittaa mukanaan. Nyt olisi ollut täydellinen hetki vain kadota kaikkien tuijottavien silmien edestä.

Lopulta sivustakatsojat menettivät kiinnostuksensa ja Seamus saattoi nyhtää Deanin käden naamaltaan ja suhista Ronille pöydän yli: ”Sinun pitää kertoa kaikki!”
Ron olisi voinut väittää vastaan, yrittää väistää kysymyksen tai muuten vain vältellä vastaamista, mutta hän tiesi että Seamus nyhtäisi kaiken tiedon hänestä joka tapauksesta; keinolla millä hyvänsä.
Syvään huokaistuaan hän sitten kertoi kirjakaupassa todistamansa välikohtauksen matalasti mutisten. Päästyään selityksensä loppuun hän huomasi suureksi hämmennyksekseen, ettei kukaan muista pojista näyttänyt pätkääkään yllättyneeltä. Seamus näytti tarkemmin ottaen suorastaan pettyneeltä ja myös ilmaisi tämän tunteen varsin kärkkäästi.
”Eikö mitään tuon ihmeempää?” irlantilainen poika kysyi ja tuhahti Ronin yllättyneelle ilmeelle.
”Etkö sinä tiedä?” Dean kysyi sitten punapäältä.
”Tiedä mitä?”
”Että Blaise Zabinin ja Theodore Nott ovat seurustelleet viime talvesta asti”, Seamus totesi välinpitämättömänä ja oli selvästi menettänyt mielenkiintonsa koko asiaan, ”Se on varmasti yksi huonoiten pidetyistä salaisuuksista koko koulussa. Heti sen jälkeen, että professori Sinistra ottaa silloin tällöin jotain mieltä keventävää päästäkseen lähemmäs tähtiä, jos ymmärrät mitä tarkoitan.”
Ronin ilme kertoi, että molemmat tiedot olivat hänelle täysin uusia. Dean nauroi hyväntahtoisesti hänen ilmeelleen ja kurottautui sitten taputtamaan häntä olkapäähän.
”Sinä olet varmasti miltei ainoa, joka ei tiedä”, tämä sitten totesi ja hymyili Ronille lohduttavasti. Ronin vieressä istuvan Nevillen huulille oli noussut miltei identtinen hymy. Ron tunsi olonsa todella tyhmäksi. Puheenaihe vaihtui onneksi huispaukseen ja Ron unohti aikaisemman olotilansa sekunneissa ja uppoutui täysillä mukaan keskusteluun.

Reilua tuntia myöhemmin poikanelikko tallusti takaisin koululle taivaan täyttyessä harmailla pilvillä, jotka enteilivät hyytävää sadetta. He kiristivät tahtiaan, koska juuri mikään ei ollut inhottavampaa kuin kastua marraskuisessa sateessa. He olivat onnekkaita ja selvisivät kuivin nahoin takaisin, toisin kuin heitä vain viitisen minuuttia jäljessä tulleet. Sade oli juuri alkanut ropista vasten ikkunoita, kun Ron astui sisään oleskeluhuoneeseen kellareissa viedäkseen Hermionelle tämän kirjat. Hän ei ollut osannut odottaa sitä näkyä, mikä hänen silmiensä edessä aukesi, eikä vähiten sen aamun vuoksi.

Hermione istui sohvalla sylissään nikotellen itkevä Draco ja sohvan toisessa päässä istui kädet puuskassa rintaa vasten vedettyjen polvien päällä Harry, jonka naamalla oli tuikea ilme ja nuori poika mulkaisi aina silloin tällöin ikätoveriaan silmäkulmastaan ja tuhahti sitten. Harry oli ensimmäinen, joka huomasi Ronin saapumisen, jolloin tämä ampaisi seisomaan ja osoitti Dracoa ja Hermionea kailottaen itselleen harvinaisen kovalla äänellä: ”Ei ole minun vika! Ei voi olla! Ei ole minun vika, jos joku on tyhmä!”
Draco alkoi itkeä vuolaammin ja yritti sopertaa jotain kyyneleittensä seasta.
”Harry lopeta heti!” Hermione ärähti silminnähden vihaisena, ”Tästä puhuttiin jo. Sinulla ei ole oikeutta itkettää toista, oli tilanne mikä tahansa.”
Harry lysähti taas sohvan nurkkaan murjottamaan.

Ron oli kieltämättä hämmentynyt. Eniten häntä tilanteessa ihmetytti Harry, joka ei selvästikään katunut tekosiaan, olivat ne sitten mitä tahansa.
”Mitä täällä oikein on tapahtunut?” hän lopulta kysyi ja laski kassit, sekä Sekon että kirjakaupan, lattialle kuorien sitten ulkovaatteet niskastaan. Hermione huokaisi syvään ja oli selvästi aikeissa vastata, kun Draco, jonka itku oli hetkellisesti katkennut tämän kuullessa Ronin äänen, rimpuili itsensä tytön sylistä ja juoksi vanhemman pojan luokse. Ron katsoi hieman hämillään kun pieni vaalea poika takertui hänen jalkaansa kuin kirskuristaja konsanaan. Tämä hautasi kasvonsa housunlahkeeseen ja ulisi säälittävästi, joten Ron ei voinut kuin polvistua tämän tasolle ja nostaa tämän syliinsä. Pienet kädet kiertyivät hänen kaulansa ympärille Dracon painaessa kasvonsa hänen kaulaansa. Poika mutisi jotain hyvin epäselvästi ja nikotteli aina välistä, mutta kyyneleet eivät enää vuotaneet niin vilkkaasti. Ron suoristi itsensä ja tuki lapsen itseään vasten kysyen sitten, mitä tämä oikein yritti sanoa.

Draco niiskaisi kuuluvasti ja pyyhkäisi kasvojaan hihaansa ja sanoi sitten hyvin surkeankuuloisesti: ”Kun se on Hawwyn syy.”
”Mikä on?” Ron uteli lisää ja vilkaisi edelleen sohvannurkassa kyyhöttävää Harrya.
”Että minä saan vauvan”, vaalea lapsi totesi ja alkoi taas nyyhkyttää, ”Ja minä en halua!”
”Mitä?” Ron ähkäisi ja tuijotti Dracoa silmät suurina.
”Eikä saa!” kajahti Harryn vastalause huoneessa.
”Kylläpäs!” Draco kiljui takaisin, ”Äiti on kewtonut--”
”No sinun äitisi on sitten tyhmä!” Harry huudahti ja se sai Ronin toimintaan. Hermione oli juuri torumassa nuorentunutta ystäväänsä, kun hän asteli sohvan luokse, laski jälleen vuolaasti itkevän Dracon tytön syliin kaapaten Harryn sitten kainaloista ilmaan.
”Sinä menet nyt vessaan rauhoittumaan”, punapää kertoi lapselle, joka oli jähmettynyt yllätyksestä.
”Miksi?” Harry kysyi silmät ymmyrkäisinä.
”Koska loukkasit Dracoa ja ilmeisesti olet tehnyt jotain muutakin, jota ei olisi pitänyt.”
”Mutta--Mutta minä vain--”, Harry änkytti ja kyyneleet alkoivat nousta myös tämän vihreisiin silmiin.
”Ei mitään selityksiä nyt. Puhun ensin Dracon kanssa ja sitten juttelen sinun kanssasi”, Ron totesi tyynesti ja työnsi vessan oven auki olkapäällään ja istutti Harryn pöntön kannelle. Sitten hän toisti sen, mitä oli tehnyt jo aamullakin, vaikkakin toiselle pikkupojalle, eli lukitsi vessan oven jäljessään. Sitten olikin aika käydä kiinni itse asian ytimeen.

Ron istui Hermionen viereen sohvalle ja antoi Dracon kivuta syliinsä. Tyttö antoi hänelle nenäliinan, jolla oli yrittänyt kuivata vaalean pojan kasvoja, ja pyyhkiessään pojan kasvoja kyynelistä Ron uteli sitä puolueetonta ja toivottavasti järkeenkäyvintä selitystä tapahtuneelle. Hermione ei kuitenkaan osannut kertoa hänelle paljoa sellaista, mitä hän ei jo tiennyt.
”Pojat olivat huoneessaan ja minä istuin täällä kirjoittamassa kirjettä, kun yhtäkkiä Draco ampaisi paikalle itkien kuin viimeistä päivää. Harry juoksi perässä huudellen Dracolle ties mitä, mutta pääasiassa haukkui tyhmäksi”, tyttö selitti, ”Yritin saada tilanteen ensin rauhoittumaan komentamalla Harryn lopettamaan ja aloin sitten kysellä, mitä Draco oikein itki. Sain vastaukseksi vain jotain soperrusta vauvoista ja tylyjä mulkaisuja Harryltä.”

”Draco”, Ron aloitti ja sai punaiset ja turvonneet lapsensilmät kohtaamaan katseensa, ”Muistatko, kun aamulla pistin sinut jäähylle?”
Draco nyökkäsi ja vilkaisi sitten kohti vessaa.
”No Harry on nyt siellä, mutta se ei ole oikein, jos en tiedä, mitä hän on tehnyt sen ansaitakseen”, Ron selitti sitten rauhallisella äänellä saaden Dracon vilkaisemaan uudelleen vessanovea ja sitten häntä.
”Itkeekö Hawwy?” lapsi sitten kysyi silmät isoina ja huolestuneina. Ron hymyili pienesti ja silitti vaaleita suortuvia.
”Voi olla”, hän sitten vastasi todenmukaisesti. Draco imeskeli huuliaan ja pyöritteli sormiaan, mikä sai teinit vaihtamaan katseen keskenään. Nuori poika näytti siltä, kuin olisi puntaroinut eri vaihtoehtoja, sillä tämä ei selvästikään pitänyt siitä, että Harry itki yksin vessassa, mutta toisaalta toinen poika oli saanut vaaleaverikön itsensä kyyneliin.

”Mutta Hawwy pussasi minua” Draco sanoi sitten hyvin vakavana ja nyrpisti naamaansa vetäen kätensä puuskaan, ”Joten saakin olla siellä ikuisuuden.”
Ron ja Hermione katsoivat lasta silmiään jokseenkin epäuskoisesti räpytellen.
”Harry pussasi sinua?” Hermione sitten toisti vain varmistaakseen, että oli kuullut oikein. Draco nyökytti päätään tomerana.
”Miksi ihmeessä?” Ron vuorostaan uteli.
Draco veti syvään henkeä ja alkoi sitten puhua niin nopeasti, että rohkelikoilla oli vaikeuksia pysyä mukana.
”Kun me leikittiin Hawwyn kanssa eläimiä ja Hawwy kysyi, että miten eläimet muka saa vauvoja kun ne ei voi pussata. Ja kun minä ywitin selittää niin se ei tajunnut! Sitten Hawwy väitti, että minä ole vääwässä”, pikkupoika selosti tuohtuneena ja kovaäänisesti tuhahdellen aina välissä paheksuvasti, ”Enkä minä ole! Hawwy sanoi minua tyhmäksi, vaikka on itse, koska uskoo tyhmiin haikawoihin. Ja- Ja sitten Hawwy pussasi minua!”
Draco oli puhuessaan alkanut nyyhkyttää uudelleen ja viimeiset sanat olivat tulleet ulos säälittävänä parahduksena.

Kokonaiskuva tilanteesta ja Dracon vauvansaantipuheista alkoivat hiljalleen valottua myös Ronille ja Hermionelle, jotka yrittivät molemmat pitää ulospyrkivää naurua sisällään. Ties minkälaisen kohtauksen Draco saisi, jos huomaisi joutuneensa muiden hyväntahtoisen huvittuneisuuden kohteeksi.
”Et sinä saa vauvaa Draco”, Hermione sitten sanoi rauhoittelevasti. Puhuteltu poika loi häneen toivokuutta täynnä olevan katseen.
”Enkö vawmasti?” tämä vielä kysy ja Hermione pudisti päätään.
”Eivät miehet saa vauvoja”, tyttö selitti hymyillen, ”Eikä kukaan noin pieni ainakaan.”
”En ole pieni”, Draco tuhahti, mutta näytti silminnähden huojentuneelta.

Harry istui kerällä vessan nurkassa, kun Ron tuli takaisin tämän luokse.
”Saanko tulla pois?” Harry sopersi vilkaisten vanhempaa poikaa, joka sitten polvistui hänen tasolleen.
”Kohta. Kerro ensin, miksi pussasit Dracoa”, punapää sanoi ja loi pieneen ystäväänsä rohkaisevan hymyn, joka kertoi, ettei tämä ollut vihainen.
”Kun Draco väitti ihan tyhmiä, niin minä halusin näyttää, ettei se ole totta”, Harry mutisi.
”Kai sinä tiedät, että loukkasit Dracon tunteita?” Ron varmisti vielä ja saikin vastakseksi varovaisen nyökkäyksen.
”No mennään sitten pyytämään anteeksi”, pidempi poika sanoi ja ojensi kätensä Harrylle, joka tarrasi siitä kiinni tiukasti ja niin he kävelivät ulos vessasta.

Draco otti toisen lapsen anteeksipyynnön vastaan jokseenkin nihkeästi, mutta otti kuitenkin. Hetken aikaa pojat välttelivät toistensa katsetta, mutta hiljalleen koko tapaus tuntui unohtuvan ja jonkin ajan kuluttua he vaativat Hermionea lukemaan heille jotain. Kuitenkin illalla, kun rohkelikot laittoivat lapsikaksikkoa nukkumaan, Harry nykäisi Hermionea hihasta ja kuiskasi tytölle hiljaa: ”Eihän vauvoja tule pussaamisesta?”
Hermione pudisti päätään ja veti peiton tyytyväisesti hymyilevän Harryn ympärille.

”Kaikkea nuo keksivätkin”, Ron urahti väsyneenä levittäessään itselleen sänkyä. Hän ei kuitenkaan todennut sitä, koska olisi ollut ärtynyt, vaan koska poikien senpäiväinen käytös oli syvästi huvittanut häntä. Sillä oli selvästi ollut sama vaikutus Hermioneen, sillä tyttö tirskahti jo ajatukselle koko asiasta. Nauru loppu kuitenkin lyhyeen, kun tämä sai purettua Ronin tuoman kirjakassin.
”Ron”, tyttö sanoi äänellä, joka sai Ronin salamana tajuamaan, mistä oli kyse, ”Täältä puuttuu kaksi kirjaa.”
”No siis”, poika yritti selittää, ”Minulle tuli pieni häiriötekijä.”
Ystävänsä selitystä vaativan katseen alla hän ei voinut muuta kuin kertoa kirjakaupan välikohtauksesta ja siitä, mitä muut rohkelikkopojat olivat hänelle kertoneet. Hänen onnekseen Hermionekin näytti siltä, että oli kuullut Blaisen ja Nottin suhteesta ensimmäistä kertaa.
”Ehkä se selittää hänen outoa käytöstään”, tyttö sitten pohti mietteliäänä, ”Hän on ollut huolissaan siitä, mikä hänen poikaystävänsä ajattelee kaikesta tästä.”
”Ei se ihan siltä kyllä kuulostanut”, Ron mutisi vastaan tytön teorialle.
”Onko sinulla sitten parempia selityksiä?”
Ei Ronilla ollut, joten hän puristi suunsa kiinni ja asettui makuulle. Hän kuitenkin kuuli, kuinka juuri ennen lähtöään, Hermione mutisi itsekseen.
”Outo suhde”, tyttö totesi juuri ja juuri kuuluvasti ja Ron oli tämän kanssa täysin samaa mieltä.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: Elfmaiden - 10.10.2011 08:39:32

Hei jee, jatkoa! Tämä oli aivan loistava luku!!
Paljon tästä oli jo unohtunut, mutta pääsin kyllä kärryille. Tässä tapahtui ihanan paljon. Ja voi aww miten suloisia Harry ja Draco ovat<3

Upeaa, että tarinasi pelastui!

Kiitos!

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: Resonanssi - 10.10.2011 11:34:13

Vihdoinkin jatkoa, aivan hirveän ihanaa :D
Olen ihan mielettömän onnellinen :-*

”Aa, nuori neiti Weasley. Miten mukava yllätys. Olet ilmeisesti veljeäsi menossa tapaamaan?” Dumbledore tervehti nuorinta Weasleyta ilmeisesti täysin välinpitämättömänä siitä, että oli juuri ollut joutua tämän jyräämäksi. Ginny osasi siinä tilanteessa vain nyökätä vastaukseksi.
Jyräämäksi....kihii, tuossa kohtaa hajosin aika pahasti ;D
Tuon niin Dumbledoren tyylistä, ja hän oli täysin IC.

Ei sillä, että muutkin olivat ;)
Eipä siitä sen enempää.

Hahmosi ovat, ICeyden lisäksi aivan mielettömän eläviä ja todentuntuisia, ficciin uppoaa täysin mukaan, siinä missä uppoan leffoihinkin :D
Seamusin osia oli etenkin mukava, sillä lempihahmoni (mainostus, Seamus-mainostus!) on juuri tuollainen.

Utelias ja...tiedät kai? :D Kiitos että Seamus oli IC.

Voin muuten kuvitella, että Ron on ainoa joka ei todellakaan tiedä Theon ja Blaisen seurustelusta mitään, se on niin Ronin tyylistä olla ihan out täysin näkyvistä asioista ;D
Ja joo, poikien tappelut olivat hauskoja, pikkulapset ovat juuri tuollaisia ihania<3
Ja lapsilla nyt on aina mielenkiintoisia ajatuksia :D
Hihii, hoodeetä on jo näkyvissä, miksiköhän Draco ja Harry pussailivat toisiaan?... ;D

Olet todella taitava kirjoittaja koska teksti ei käy ikinä tylsäksi, kun vedät aina vain loputtomiin uuden oljenkorren esiin.
Sitä mä erityisesti rakastan sun tyylissä kirjoittaa (eli kun Ginny törmäsi Dumbledoreen, kun pojat kävivät kaupassa ja Ron kuuli keskustelun, kun Ron palasi takaisin ja siellä oli hirveä sekasotku).

Älä ikinä luovu tuosta tavasta, se piristää tekstioä hurjasti, koko ajan pääsee odottamaan, että mitä kohta tapahtuu :D
Kiitos, pian taas jatkoa? :-*

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: tirsu - 10.10.2011 15:57:57

Tosi kiva yllätys, kun huomasin että tähän oli tullut jatkoa.  :P Aivan mahtava luku.

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 10.10.2011 00:44:34

Häneltä jäi kuitenkin näkemättä se, kun Draco suukotti Harrya otsalle siihen kohtaan, johon oli tätä iskenyt, sillä Hermionen saapuminen harhautti hänen huomionsa.

Aww, toi oli kyllä niin ihana kohta. ^ ^ Tää on vaan yksinkertaisesti parasta H/D:tä ikinä (mikä on aika paljon, sillä en ole tykännyt kuin harvasta ficistä kyseisellä parituksella - jota muuten inhoan...).
Rakastan todella sitä miten aikuisesti Ron käyttäytyy tässä ja miten se käyttäytyy pikku Harryn ja Dracon kanssa. Mua ottaa päähän, kun Ron on suurimmissa osissa ficeistä, joita olen lukenut, kuvattu sellaiseksi idiootiksi, joka käyttäytyy todella lapsellisesti. En vaan ymmärrä sitä, sillä Ron ei ole sellainen. Äkkipikainen kyllä, muttei idiootin lapsellinen, joka ei osaa käyttäytyä.

Lainaus käyttäjältä: Resonanssi - 10.10.2011 11:34:13

Voin muuten kuvitella, että Ron on ainoa joka ei todellakaan tiedä Theon ja Blaisen seurustelusta mitään, se on niin Ronin tyylistä olla ihan out täysin näkyvistä asioista ;D

Olen samaa mieltä. Se on vaan niin Ronin tyylistä olla pihalla kaikesta minkä muut jo tietävät. :D

Nyt en keksi mitään muuta järkevää kommentoitavaa kuin, että jatkoa jään taas odottelemaan suurella mielenkiinnolla. Varsinkin Ron/Blaise-kohtauksia.  ;)
-tirsu

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: MissWeasley - 11.10.2011 18:11:34

Awww :D
Ihanaa kun jatkoa on tullut, mulla on meneillään nyt muutenkin kauhee vauvakuume ja tää ei auttanu yhtään :D
Jotenkin söpö mielikuva Dracosta itkemässä sitä, et saako se vauvan :D

Mut joo. Dumbledoresta on tosi vaikee tehdä IC:tä ja monet tekee siitä liian höntin, mut mun mielestä sää olit onnistunu suht hyvin :)

Oi, oisin voinu lukee tätä viä vaikka kuinka paljon enemmän. Muutaman kirjotusvirheen bongasin mutten jaksa nipottaa. Enkä ettiä niitä :D

Hei, mun piti Blaisesta viä sanoo. Johan sää nyt uusia juonenkäänteitä keksit. Blaisella poikaystävä ja se on ihastunu Roniin. Saakeli soikoon >: D
en malta odottaa nähdäkseni mitä tulee tapahtumaan.

Jatkoa odottelen <3

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: Marry^ - 15.01.2012 14:22:26

Tämä on todella suloinen ficci ja ideakin aivan mielettömän ihana! Olisiko jatkoa vielä luvassa? Tahtoisin tietää miten tuossa loppujen lopuksi käy. Pikku-Draco ja Harry ovat niin söpöjä että!  ;D

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: iipimoi - 18.03.2012 16:11:16

oi tää ficci on nii ylisulonen ! :3 ja toi pusu kohta <3 kommentoin kunnolla sitten kun ficci on valmis. Nyt sanon vain että suloisuus ! C:

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: Angelina - 21.03.2012 14:57:20

Törmäsin tähän ficciin ensimmäistä kertaa ja voi aww ^^. Luin tätä koko ajan typerä virne naamalla, tää on vaan niin suloinen! Todella hauska ja mukava idea, ei olisi heti itselleni tullut mieleen ;). Onhan tähän vielä tulossa jatkoa?

Aika kova myös tuo Blaise & Ron -veto, olin nimittäin satavarma että Blaise on kiinnostunut Hermionesta, eikä Ronista ;D

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: astars913 - 06.07.2012 02:00:17

a/n: No niin, olisinkohan minä nyt pihdannut tätä jatkoa ihan tarpeeksi kauan : p Kirjoitusvirheitä voi löytyä, koska päätin pistää tämän nyt heti pihalle kun kerran sain sen sellaiseen kuntoon muuten että olen tyytyväinen. Kiitokset jälleen ihanille lukijoille ja kommentoijille  :-*  Nyt on myös myönnettävä että olen mielissäni kuin niin moni yllättyi tuosta Ron/Blaisesta, eikä ilmeisesti ihan siinä huonossa mielessä :)

7. Jotkut ei vaan koskaan kasva isoiksi

Hermione oli jo pitkään katsellut kiinnostuneena Narcissa Malfoyn lähettämiä kirjoja, mutta oli tarttunut niistä vain muutamaan lukeakseen niitä pojille. Nyt kuitenkin, kun Ron oli unohtanut tuoda hänen pyytämänsä kirjat Tylyahosta, hänellä oli viimeisen parin päivän aikana iskenyt niin kova tylsyys, että hän oli ottanut ja käynyt läpi kaikki teokset ja opukset, jotka Dracon äiti oli poikansa viihdykkeeksi lähettänyt.

Suurin osa oli aivan tavallisia lastenkirjoja, joiden kannet ja sivut kielivät kovasta kulutuksesta. Mukana oli niin satuja kuin lapsille tarkoitettuja tietokirjoja ja yksi laulukirjakin oli joukkoon eksynyt. Draco oli riemastunut suuresti Hermionen ojentaessa sen hänelle ja poika olikin hoilottanut korkealla äänellään siitä asti milloin mitäkin laulua ja kirja oli laulanut luonnollisesti mukana yhtä korviin pistävällä äänellä. Yhtenä aamuna laulukirja oli löytynyt vessanpöntön takaa Harryn tyynyliinaan käärittynä, kun kyseinen poika oli kyllästynyt ikätoverinsa laulantaan.

Kirjojen joukossa oli kuitenkin ollut muutama, jotka olivat tosissaan kiinnittäneet Hermionen huomion. Kolme mattapintaisella ja kohokuvioidulla ruskealla nahalla päällystettyä valokuva-albumia oli pakattu kirjalaatikon alimmaisiksi suurella huolella ja varovaisuudella. Hermione oli kuluttanut useamman minuutin vain hipelöiden albumien kansia, kunnes oli lopulta raottanut niistä yhtä.

Ensimmäisellä sivulla häntä ei suinkaan ollut vastassa jäyhä ja asiallinen perhepotretti, vaan kuva hennon ja uupuneen näköisestä Narcissasta, joka istui keskellä suurta sänkyä selkä päätyä vasten tuettuna ja hiukset valtoimenaan auki ja sekaisin. Sylissään naisella oli kuvan perusteella kurkku suorana huutava Draco, joka ilmeisimmin oli vain jokunen tunti ennen kuvan ottamista tupsahtanut maailmaan. Hyvin ylpeän, mutta samalla vaimonsa tavoin uupuneen näköinen Lucius Malfoy istui sängyn reunalla ja silitti vaimonsa hiuksia. Miehen syliin ja sängynreunalle oli hypännyt yhteensä kolme gäätää, jotka uteliaina yrittivät tiirailla uutta tulokasta. Kuvan alle ei ollut raapustettu minkään laista kuvausta vaan ainoastaan päivämäärä 5.6.1980.

Hän oli selaillut albumia jonkin aikaa, mutta jostain syystä hänestä tuntui jatkuvasti kuin hän olisi varsin epäkohteliaasti urkkinut jonkun yksityiselämää ilman lupaa. Tämän tunteen johdosta Hermione päätti eräänä hyvin sateisena iltana istuttaa molemmat pikkupojat viereensä sohvalle valokuvia katsomaan. Hän myös lähetti Ronin hakemaan Harryn valokuva-albumin, jonka poika oli aikoinaan saanut Hagridilta. Punapää oli lähtenyt hyvin vastentahtoisesti pois lämpimästä huoneesta kolkkoihin käytäviin vain yhden albumin takia, mutta Hermione oli inttänyt että tasavertaisuuden nimissä heidän pitäisi katsoa kuvia myös Harrysta

Dracoa eivät valokuvat olleet aluksi kiinnostaneet pätkän vertaa, vaan poika olisi halunnut leikkiä kuningasta aikaisemmin päivällä rakentamassaan linnoituksessa. Puupalikoista kyhätty muuri, jonka taakse vaalea lapsi oli tummemman ikätoverinsa avulla haalinut kaiken kiiltävän, kuten esimerkiksi välipalalla käytetyt lusikat sekä saippuanaluskulhon vessasta, oli noussut päivän aikana keskelle poikien huoneen lattiaa. Harrykin olisi mieluummin leikkinyt suurta kuninkaanryöstäjää, mutta toisaalta liikkuvat velhokuvat olivat hänestä hyvin mielenkiintoisia.

Hermione sai käyttää kaikki maanittelutaitonsa saadakseen Dracon asettumaan aloilleen. Poika pyöri paikallaan ja vähän väliä halusi tulla istumaan Harryn kanssa samalle puolelle, mutta vaihtoikin sitten taas heti mieltänsä ja halusikin takaisin edelliselle paikalleen. Lopulta poika kuitenkin asettui Hermionen avatessa albumin turhautuneena näyttääkseen kuvia Harrylle. Vaaleaverikkö melkein kippasi itsensä tytön syliin kurottaessaan osoittamaan sitä samaista kuvaa syntymänsä jälkeisistä hetkistä, jota Hermione oli itse aikaisemmin katsellut.

”Tuossa olen minä”, Draco totesi tutkaillen kuvaa hyvinkin tarkasti, ” Ihan pikkuvauvana.”
Hermione nyökytteli päätänsä ja kysyi sitten: ”Ketäs nämä muut sitten ovat?”
”Äiti ja isi tietenkin”, Draco totesi topakasti, ”Ja sitten Mimi, Donitsi ja Amos.”
”Ei siinä ole niin montaa ihmistä”, Harry ihmetteli ja sai osakseen Dracolta varsin tuiman katseen.
”En minä sanonut että ne on ihmisiä”, vaalea poika tuhahti.
”Draco varmaan tarkoittaa näitä gäätiä tässä kuvassa”, Hermione selitti sitten Harrylle, joka naurahti.
”Niillä on hassut nimet niin kuin rouva Figgin kissoilla”, poika totesi hihitellen.
Draco näytti jokseenkin nyrpeältä ja tämä sanoikin hyvin ilmettään kuvastavalla äänensävyllä: ”No ei ne olekaan niiden viwalliset nimet. Oikeasti ne on Mimosa, Adonis ja Amowis.”
Harry katsoi toista poikaa oudoksuen, mutta ei lähtenyt enää väittelemään nimien outoudesta, koska outoja ne hänestä vieläkin olivat.

Hermionen kääntäessä sivua Ron tuli takaisin. Poika oli löytänyt Harryn valokuva-albumin saatettuaan ensin puolet makuusalista kaaoksen valtaan sitä etsiessään.
”En minä olisi halunnut tietää, montako likaista sukkaparia Harryn arkunpohjalla lojuu mätänemässä, mutta nyt en saa niitä mielestäni, kun tämä kirja oli haudattu niiden kaikkien alle”, punapää marisi ojentaessaan kyseistä nidosta Hermionelle. Tyttö otti sen hieman epäröiden vastaan.
”Ehkä sinun pitäisi viedä ne sukat pyykättäväksi, koska muuten ne oikeasti homehtuvat sinne”, hän sitten totesi Ronille, joka irvisti inhosta.
”Miksi minun pitäisi hoitaa jonkun muun likapyykit? Jos niiden sukkien kohtalo noin huolettaa niin voit varmaan itse käydä ne viemässä pyykättäväksi”, Ron murahti ja nojasi sitten vasten sohvan selkänojaa tiiraillakseen kuvia, ”Onko mitään kiinnostavaa löytynyt?”
”Ei oikeastaan, olemme katsoneet vasta ensimmäisen sivun”, Hermione vastasi.

Teinien puhuessa keskenään Draco oli innokkaasti alkanut selittä Harrylle, mitä missäkin kuvassa tapahtui.
”Tuossa minä olen Dwuella-mummon sylissä ja tuossa olen ekakewtaa kylvyssä”, poika höpötti menemään niin että Harryn oli vaikea välillä pysyä perässä.
”Sinä olet ihan ryppyinen tuossa”, Harry totesi sitten ja osoitti kylpykuvaa, jossa tosiaan oli hyvin ryppyinen ja vaaleanpunainen vauva-Draco.
”Kaikki vauvat on”, Draco tuhahti puolustelevaan sävyyn ja jatkoi sitten selitystään kuin häntä ei olisi missään välissä keskeytettykään.
Kun teinit lopulta keskittyivät taas pikkulapsiin, Draco yritti jo turhaantuneena kääntää seuraavaa sivua.
”Mutta kun minä selitin ne jo”, Draco intti vastaan Hermionen pyytäessä tätä kertomaan ensin kuvista, joista lapsi oli jo tosiaan selittänyt, vaikkakin vain Harry oli kuunnellut. Poika kieltäytyi jyrkästi kertomasta samaa enää uudestaan ja Hermione joutui kääntämää seuraavalle aukeamalle.

Ensimmäiset kaksi albumia olivat täynnä kuvia vauva-Dracon ensimmäisistä kuukausista. Vauva oli milloin kenenkin sukulaisen, tutun tai Luciuksen liiketoverin vaimon sylissä. Paljon oli myös kuvia, joita ei voinut kuvailla kuin edustuskuviksi. Parikin perhekuvaa, gäätien kanssa ja ilman niitä, ja useampi seepia tai harmaasävykuva, joihin vauva oli selvästi asetettu poseeraamaan. Draco itse oli tylsistynyt vauvakuviin varsin nopeasti ja, kun Hermione otti esille kolmannen albumin, poika makasi jo selällään sohvalla jalat maassa roikkuen ja mutisi itsekseen, ilmeisesti käyden jotain mielikuvitus keskustelua.

”Onko tuo Blaise?” Ronin, joka istui Harryn puoleisella käsinojalla, mietteliäs kysymys sai Dracon lopulta säpsähtämään tekemisistään ja nousemaan katsoakseen kuvaa, jossa  arviolta kuusivuotiaat Draco ja Blaise istuivat suunnattoman kokoisen siivekkään hevosen selässä. Hevosella oli säkää liki raavaan miehen verran ja sen turkki, sekä kiharat jouhet olivat hiilenmustat. Edessä istuva Draco katseli pelokkaasti ympärilleen, kun taas Blaise hänen takaan hymyili leveästi ja vilkutti katsojaan päin.
”On se varmaan”, Hermione vastasi Ronin kysymykseen, ”Ainakin heissä on paljon samaa näköä.”
”Osaako tuo hevonen oikeasti lentää?” Harry kysyi silmät suurina ja tuijotti kuvaan ihmetyksen vallassa. Hermione vastasi myöntävästi ja oli jo aloittamasta pientä tietoiskua siivekkäistä ratsuista, mutta Draco ehti avata suunsa ensin.

”Huijawi-Blaise”, poika huudahti tuohtuneena. Muuta kääntyivät katsomaan hänen hämmennyksen ja suuttumuksen värittämää naamaa, joka tapitti kulmat kurtussa valokuvaa.
”Pakko olla”, Draco jatkoi ja haki katseella tukea muilta, mutta nämä vain tuijottivat häntä odottavasti, ”En minä koskaan ole ollut tuollaisen selässä.”
Niinpä tietenkin, oli Hermionen ensimmäinen ajatus. Eihän Draco voinut muistaa sellaista, mitä ei ollut tapahtunut ennen pojan neljättä ikävuotta.
”No sinä et nyt muista sitä, mutta olet”, tyttö yritti selittää lapselle, ”Muistatko kun kerroimme että olet oikeasti meidän ikäisemme?”
Kävi kuitenkin jotain, mitä Hermione ei ollut osannut odottaa, nimittäin Draco räjähti totaalisesti.
”Vieläkö te isot ihmiset jaksatte leikkiä jotain tuollaista!” vaalea pikkupoika karjaisi keuhkojensa pohjasta ja pomppasi sitten sohvalta juosten pois minkä jaloistaan pääsi.

Lastenhuoneen oven paukahdus saivat Hermionen ja Ronin säpsähtämään pois huudon aiheuttamasta hämmennystilasta. Harry oli säikähtäneen näköinen, mutta noustessaan sohvalta, jotta voisi lähteä Dracon perään, poika mulkaisi ystäviään todella pahasti, kuin kaikki olisi ollut näiden vika. Siten arpiotsainen poika poistui lastenhuoneen suuntaa.

”Oho”, Ron älähti lopulta, ”Minä luulin että Draco oli ymmärtänyt, kun asia nuorentumisesta oli selitetty hänelle aiemmin.”
”Niin, minäkin”, Hermione myönsi laskien albumin viereensä sohvalle, ”Mutta pikkulasten ajatuksen juoksu on mitä oudointa välillä. Ehkä hän vain kuvitteli sen olevan leikkiä.”
”Mutta miten hän nyt noin raivostui?” Ron mietti ääneen ja hieroi leukaansa. Hermionekin mietti tovin tuijotellen valokuva-albumin nahkakantta. Lopulta tyttö pudisti voipuneena päätään.
”Vaikea sanoa. Ehkä hänestä tuntuu että me vain valehtelemme, eikä hän pidä siitä. Tai sitten noin pienelle on vain vaikea ymmärtää että on olemassa muistoja, joita hänelle ei oikeastaan ole vielä edes tapahtunut,” tyttö mietti ääneen ja katsoi sitten Roniin, joka nyökytteli selvästi ajatuksiinsa uppoutuneena.

Harry löysi Dracon heidän huoneestaan istumasta päiväpeittonsa alla nyyhkyttämästä. Kun vaalea poika kuuli toisen tulevan lähemmäs, tämä yritti peitellä itkuaan, mutta ei pystynyt siihen kovin hyvin. Harry istui ikätoverinsa viereen ja kiersi kätensä tämän ympärille halaukseen.
”Ethän itke kauaa”, hän sitten supisi toiselle joka pudisti päätään.
”En minä itke”, Draco mutisi nasaalilla äänellä, joka kuului tukahdutettuna kankaan läpi. Harry vain rutisti tätä kovempaa.

Hetken aikaa huoneessa kuului vain Dracon niiskutus, mutta sitten päiväpeitto kahahti kun tämä veti sen pois päänsä päältä.
”Miksi ne huijaa meitä?” Draco kysyi sitten hiljaisella äänellä ja katsoi Harrya vetisillä silmillään.
”Ne sanoo ettei huijaa”, Harry yritti puolustaa teinejä, mutta sai Dracon ilmeen vain mutristumaan.
”No kuka kewtoo jos huijaa”, pojista vaaleampi perusteli ja sai Harryn mietteliääksi.
”Minä, koska Petunia-täti sanoo että huomaa jos huijaan ja sitten minä joudun komeroon loppuillaksi,” Harry vastasi sitten todenmukaisesti.
”Sinun tätisi on ihan tyhmä”, Draco sanoi hyvin viisaankuuloisesti ja pyyhkäisi märkiä poskiaan.
”Niin on”, Harry komppasi ja hymyili Dracolle tartuttaen hymyn tähänkin.
”Ei ne varmaan huijaa koska on ilkeitä”, Harry totesi sitten, ”Ehkä ne vain haluaa että meillä olisi hauskaa.”
Draco tuhahti teatraalisesti.
”Jotkut ei vaan koskaan kasva isoiksi”, tämä sitten totesi ja sai Harryn kikattamaan.

”Pitäisi varmaan mennä katsomaan, mikä tilanne pojilla on”, Ron totesi Hermionelle. He olivat päättäneet odottaa hetken, että Draco rauhoittuisi tarpeeksi, jotta tälle voisi edes puhua, mutta Ronista nyt oli kulunut tarpeeksi aikaa.
”Niin varmaan pitäisi”, tyttö myönsi ja nousi ylös huokaisten. Henkisesti hän valmistautui siihen että Draco olisi suutuspäissään aiheuttanut kunnollisen sekasotkun. Poikien huoneesta ei kuitenkaan löytynyt totaalista kaaosta, vain ihan pienimuotoinen sellainen. Pojat olivat alkaneet leikkiä rakentamallaan linnakkeella. Dracon olkapäille oli sidottu päiväpeitto pitkäksi viitaksi ja Harryn päässä oli pojan oma paita nurinpäin niin että se oli kaula-aukosta kiinni tämän pään ympärillä.

Pikkupojat jähmettyivät nuorten tullessa sisään ja Draco nyrpisti nenäänsä. Ennen kuin Ron tai Hermione ehti sanoa mitään, poika avasi suunsa.
”Minä annan teille anteeksi”, tämä totesi kirkkaalla, mutta jokseenkin ylenkatsovalla äänellä, ”Kuningas Dwaconius suuwi on awmollinen idiooteille.”
Sitten Harry ja Draco jatkoivat leikkimistään jättäen teinikaksikon hämmentyneenä ovensuuhun tuijottamaan.

”Ei Hawwy! Sinä kuolet kun Cecil syö sinut”, Draco valitti sitten Harrylle joka oli juuri päässyt tunkeutumaan kuninkaan aarrekammioihin, mutta ei ollut pysähtynyt kun vaalea poika oli heittänyt häntä pehmogäätällään.
”Tämä taikahattu suojaa minua”, Harry puolustautui juostessaan karkuun saippuanalunen mukanaan.
”Eikä! Minä päätän, olen kuningas!” kuului Dracon mahtava perustelu, mutta Harry vain lällätti tälle.
”Roistot ei kuuntele kuninkaita”, tummahiuksinen poika virnisteli.
”Sinä olet ihan tyhmä woisto!”
Tässä vaiheessa Hermione ja Ron katsoivat parhaaksi liueta ja jättää pojat leikkimään kahdestaan.

Blaise oli saapunut paikalle yövuoroaan varten sillä aikaa kun rohkelikko nuoret olivat olleet saamassa anteeksi. Tämä oli ilmeisesti hiljalleen päässyt yli siitä, mikä lie tätä nyt olikaan jonkin aikaa vaivannut ja alkanut taas liikkua rohkelikkokaksikon seurassa enemmän. Ronista tumman pojan käytös oli ollut jokseenkin outoa, mutta hän ei halunnut udella liikoja ja hän oli myös kieltänyt Hermionea tekemästä niin. Kaikki asiat eivät kuuluneet heille.

Blaise tutkaili auki jäänyttä albumia kun Ron ja Hermione huomasivat hänet. Luihuispojan naamalla oli pehmeä hymy kun tämä katseli mitä ilmeisimmin kuvaa itsestään ja Dracosta siivekkään ratsun selässä.
”Kuinka vanhoja te olette siinä”, Hermione kysy Blaiselta saaden tämän säpsähtämään.
”Hieman yli kuuden”, poika vastasi, ”Viima oli juuri tullut meille.”
”Viima?” Ron kysyi uteliaana.
”Niin, tämä polle tässä. Se oli äidin silloisen miehen suuri ylpeys ja se jäi meille kun hän kuoli. Se itse asiassa on meillä vieläkin.”
”Sinä taisit olla siitä innostuneempi kuin Draco”, Hermione naurahti ja vilkaisi sitten Blaisen sivusta jälleen kuvaa ja Dracon kauhistunutta ilmettä.
”Draco ei pidä Viimasta oikein vieläkään. Liian iso ratsu hänen mieleensä, kuulemma liian arvaamaton. Luuta on enemmän hänen kulkupelinsä”, Blaise hymähti ja oli selvää että hän katseli suurta ratsua suurella ylpeydellä, kuin vain rakastava omistaja pystyi.

”Kauan te olette Dracon kanssa oikein tunteneet?” Ron päästi ilmoille kysymyksen jota oli jo suhteellisen pitkään miettinyt.
”Oikeastaan aina. Meidän äidit oli kavereita kouluaikoinaan, joten luonnollisesti minut ja Draco esiteltiin jo ihan vauvoina toisillemme”, Blaise vastasi ja selasi albumia eteenpäin. Tämän silmissä oli lasittunut katse jota saattoi kutsua vain nostalgiaksi.
”Sinä liikut aika vähän hänen ja muiden luihuisten seurassaan siihen nähden”, Hermione tokaisi sitten heittäen ilmaan sitten sanomattoman kysymyksen. Miksi? Blaise jähmettyi kesken sivun käännön, joskin vain hetkellisesti, mutta niin että se oli huomattavissa. Ron heitti Hermionea syyttävällä katseella. Hänestä tyttö meni jo liian yksityisiin asioihin.

”Minä en koskaan oikein tottunut siihen, kun Draco alkoi pikkuhiljaa pomotella muita. Minusta oli tyhmää tehdä niin kuin joku minua lyhyempi ja nuorempi käski vain koska hänen perheellään oli muka rahaa ja valtaa. Eikä minua kotonakaan opetettu tekemään niin”, Blaise vastasi sitten jokseenkin arkisenkuuloisesti, ”Ja mitä muihin Dracon kavereihin tulee, minua ärsyttää kuinka heidän pokkuroimisensa vain ruokki Dracon itsekeskeistä käytöstä.”
Musta poika naurahti huvittuneena.
”Draco on aina mennyt virran ja muiden mielipiteiden mukana. Hän käyttäytyy niin kuin hänen oletetaan, joten jos häntä kohtelee vertaisenaan, hän myös usein käyttäytyy niin. On aika ilmeistä että hän on oikeasti vain draamaan taipuva puheripulikko, joka haluaa tulla huomatuksi”, hän kertoi ja katsoi rohkelikkojen ilmeitä hymyillen. Hermione näytti siltä kuin kaikki maailmassa kävisi taas järkeen, mutta Ron näytti lähinnä mietteliäältä.
”Draco on siis totaalinen pelle, kuten olen aina vähän uumoillutkin”, tämä sitten ynnäsi ja sai Blaisen remahtamaan nauruun.

Rohkelikot auttoivat Blaisea laittamaan pikkupojat nukkumaan, mikä sinänsä ei ollut hirmuisen haastavaa, kun nämä olivat väsyttänet itsensä aivan täysin leikkiessään. Ilmeisesti Harry oli saanut ryöstettyä loputkin Dracon aarteista, mutta rosvo oli jäänyt kiinni ja oli juuri ollut joutua poltetuksi roviolla, kun kaksikko haettiin iltapesulle. Draco oli siis käärinyt Harryn päiväpeittoonsa ja istuttanut tämän puupalikoista tehdyn keon päälle, joka ilmeisesti kuvasti roviota.

Kun lapset lopulta nukkuivat sikeästi, Ron ja Hermione tekivät lähtöä jättäen Blaisen yksin hoitamaan ilta-askareensa. Ron kuitenkin pelmahti takaisin, koska oli unohtanut huispaussuunnitelmat, jotka tämä tarvitsisi huomista joukkueen kokoontumista varten. Blaise katseli kuinka punapää tonki laatikoita yrittäen pähkäillä minne oli pergamenttinsa jättänyt.
”Onko se varmasti täällä?” Blaise epäili ääneen toiselle pojalle joka nyökytti päätänsä vinhasti.
”Pakko olla. En minä sitä ainakaan muualla ole tehnyt kuin täällä”, punapää vastasi ja huokaisi sitten syvään, ”Eivät kai pojat vain ole ottaneet niitä.”

Blaise hiippaili Ronin perässä poikien huoneen ovelle. Rohkelikko pujahti sisään Blaisen jäädessä ovelle, josta hän heitti sauvallaan himmeän valokeilan auttaakseen toista etsinnöissä. Pergamentti löytyikin poikien lipaston päältä ja Ron saattoi huokaista helpotuksesta. Yhtä vähin äänin kuin oli tullutkin, tämä livahti ulos huoneesta.
”Kiitos”, Ron sanoi Blaiselle ja puristi tätä olkapäästä. Blaise tunsi poskiensa kuumenevan ja vähätteli nopeasti apunsa tärkeyttä. Ron kuitenkin vain hymyili hänelle ystävällisesti. Sitten punapää toivotti hyvät yöt ja lähti itsekin nukkumaan jättäen Blaisen jälleen omiin oloihinsa.
Huoneessaan Ronin liikehdintään herännyt Draco nousi ja kömpi Harryn sänkyyn nukkumaan.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 10.10.]
Kirjoitti: tirsu - 06.07.2012 11:10:49

Mukavaa, että tähänkin tuli vihdoin jatkoa, sillä tämä on yksi suosikkificcejäni. :) Ehtisin jo pelätä, että tämä jää kesken.
Tää vaikutti muita lukuja hidastempoisemmalta. Tai siis luvussa ei tapahtunut paljoa, kuten aikaisemmissa.  Mutta eise haitannut yhtään vaan oli ihan mukavaa.
Valokuvien katselemiskohtaus oli ihana (niitähän on aina oikeasti niin kiva katsella). Tykkäsin siitä, että Malfoyjen (vai miten se nyt oikein taipuukaan?) valokuvat, eivät olleet jäyhiä perhepotretteja vaan sellaisia... normaaleja. Kirjojen perusteella mulle ainakin syntyi sellainen mielikuva, että Malfoyjen perhekuvat olisivat sellaisia jäyhän asiallisia.
Ja jee, lopussa oli ihan pikkiriikkistä Ron/Blaisea! :D Vaikkakin - sillä hetkellä ainakin - yksipuolista, sillä eihän Ron tajunnut minkälaisen reaktion hänen kostetuksensa Blaisessa aikaan sai.

Muutama virhe pisti silmään. Ja kaikki ne olivat pieniä, eivätkä ne oikeastaan lukemista haitanneet.

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 06.07.2012 02:00:17

”Onko tuo Blaise?” Ronin, joka istui Harrynpuoleisella käsinojalla, mietteliäs kysymys sai Dracon lopulta säpsähtämään tekemisistään ja nousemaan katsoakseen kuvaa, jossa  arviolta kuusivuotiaat Draco ja Blaise istuivat suunnattoman kokoisen siivekkään hevosen selässä.

Harryn puoleisella.

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 06.07.2012 02:00:17

”Osaako tuo hevonen oikeasti lentää?” Hsrry kysyi silmät suurina ja tuijotti kuvaan ihmetyksen vallassa.

A oli näyttävästikin vaihtunut s:ksi.
 

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 06.07.2012 02:00:17

”Onko se varmasti täällä?” Blaise epäili ääneen toisele pojalle joka nyökytti päätänsä vinhasti.

Toiselle-sanasta puuttuu yksi l-kirjain.
Jossain oli joku pilkku sellaisessa kohtaan, mihin en olisi sitä ehkä itse laittanut, mutta en löytänyt sitä enää.

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 06.07.2012 02:00:17

Hevosella oli säkää liki raavaan miehen verran ja sen turkki, sekä kiharat jouhet olivat hiilenmustat.

Tuosta lauseesta tuli tahattomasti hauska, kun luin, että siinä luki räkää. Onneksi tajusin lukea lauseen uudelleen, niin siihen tuli enemmän järkeä.

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 06.07.2012 02:00:17

”Minä annan teille anteeksi”, tämä totesi kirkkaalla, mutta jokseenkin ylenkatsovalla äänellä, ”Kuningas Dwaconius suuwi on awmollinen idiooteille.”

Aivan ihana kohta. Tuo Dracon ärrävika on jotain niin suloista ja parasta. ^  ^ (Huomasin vasta: kuningas pitäisi olla pienellä, kun tuossa on pilkku...)

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 06.07.2012 02:00:17

”Draco on siis totaalinen pelle, kuten olen aina vähän uumoillutkin”, tämä sitten ynnäsi ja sai Blaisen remahtamaan nauruun.

Juuri niin ronimaista kuin olla jo voi. :D

Jatkoa jään taas jälleen odottelemaan.
-tirsu

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: iipimoi - 07.07.2012 11:27:10

huu säikähdin että tätä ei enää jatketa :( onneksi tuli jatkoa, tämä on niiiin suloinen :3
Kiva siis kun kirjoitat (:
Valitettavasti en voi kommentoida kunnolla koska olen puhelimella ...

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: Amlae - 09.07.2012 00:06:26

Muistan joskus lukeneeni tästä pari ensimmäistä luku, mutte enpä ollut tullut kommentoineeksi. Oikein mukavaa luettavaa on ollut :)
Musta pikku Draco Ja Harry on ihanan lutusia :3
Ja Ron/Blaise tuli positiivisena yllätyksenä, toivottavasti siitä kehittyy jotain :D

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: castaway - 11.07.2012 20:58:52

ihana :3 pikku Draco on kyllä niin söpö. mä en nyt oikeen jaksa k-virheistä moittia, niitä on, mut ne ei haittaa. ois kiva jos jatkaisit nopeesti, rakastuin tähän niiiiin kovasti (: ja kun tää Draco/Harry paritus on mulla niin syvällä sydämmessä ja virtaa jokasessa suonessa. I.H.A.N.A (:

moi joo siis osaan selittää, yksinkertaisesti : Rakastuin, Dracon ärrävika on ylisöpö juttu, ja rakastan myös paritusta/parituksia (: D7M forever (:

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: tiksa - 14.07.2012 14:13:44

eiii, kuin söpöä ! ♥♥ :) voin niiiin hyvin kuvitella dracon tollaseksi ja harryn kans.. oooi<33 ;))

draco on tositosi söpö ärrävikansa kanssa + tykkään parituksista! :D jatkoa mahollisimman pian, on niin söpö tarina <3 ;)

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: MissWeasley - 15.07.2012 19:17:18

En osaa sanoa muutakuin että ihanaa, että jatkoo on taas tullu :)

Teksti on aivan yhtä hyvää kun aina ja pojat on ylisulosia :)

Eipä mulla muuta, jatkoa odotellen :D

~Missy

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: Mokkula - 25.07.2012 10:29:39

Aawww... Sulosia nuo kaksi♥
Ja Blaise ja Ron, jjadjadjlaskalks
Ah nam :D
Okei, heräsin just, joten kommentti ei ole kovinkaan hyvä, mutta jatkoa anelen polvillani

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: hiekkapaperi - 27.07.2012 19:05:43

Vooi kun on ihana ficci :) Anteeksi, olen laiska kun en jaksa kommentoida pitkiä vastauksia. ;D Tosin tuntuu vähän oudolta parittaa 4-vuotiaita, mutta ei siinä mittäää!  :D Draco Ja Hawwy on kyllä ihania. Hihi, jatkoa kohtapian..?

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: astars913 - 02.09.2012 03:08:58

a/n: Päivitys jossa ei mennyt edes puolta vuotta? Sattuu näitä hairahduksia minullekin ;)
tirsu: Pakko sanoa että sain kyllä aika mojovan naurukohtauksen kun luin tuon räkä-jutun.  :D
Kiitos jälleen taas kaikille ihanan piristävistä kommenteista <3

8. Mitä täällä oikein tapahtuu?

”Blaise, jäätkö vielä hetkeksi”, professori Babblingin sanat pysäyttivät kyseisen pojan, kun tämä oli juuri poistumassa riimujentunnilta, ”Haluaisin puhu näistä viimeisimmistä esseistäsi.”
Professorin kasvot olivat vakavat ja Blaise saattoi arvata, ettei palaute tulisi olemaan hyvää. Hän ei ollut panostanut koulutehtäviinsä niin paljon kuin yleensä, sillä oli ollut niin hermostunut että Ginny kertoisi muille, mitä nimitystä hän oli tytöstä käyttänyt. Nyt hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä vatvomaan pudonnutta tasoaan professorin kanssa, sillä hänen pitäisi mennä päästämään Luna pois vahtivuorosta. Hermione oli jo kadonnut, sillä tunti oli hieman venynyt ja tällä oli kiire seuraavalle tunnille.

”Anteeksi, mutta minä en nyt millään joutaisi…” Blaise yritti aloittaa selityksensä siitä, miksi ei voisi jäädä, mutta ei päässyt lauseen loppuun asti, kun Theodore ilmestyi hänen selkänsä taakse ja keskeytti hänet.
”Älä murehdi, kyllä minä hoidan pojat sinun puolestasi”, punapäinen poika totesi muka vakuuttavasti ja hymyili leveästi professorille.
”Mutta…” Blaise yritti vielä saada suunvuoron, mutta Theodore oli jo menossa.
”No sehän selvisi sillä”, professori Babbling tokaisi tyytyväisenä ja veti nipun Blaisen esseitä esiin pöytälaatikostaan ja asetteli ne pöydälle valmiiksi. Blaise itse katsoi vielä pahaa aavistaen ovea, josta toinen luihuinen oli juuri livahtanut ulos. Professori saattoi olla tyytyväinen tilanteeseen, mutta hän ei jakanut sitä tunnetta. Theodoren silmäkulmassa oli välähtänyt jokin, mistä hän ei pitänyt.

Kun professori oli lopulta saanut käytyä kaikki Blaisen esseet läpi varsin yksityiskohtaisesti ja saanut selityksen pojan pudonneeseen tasoon ja vakuutukset ettei niin tulisi jatkossa käymään, oli aikaa kulunut jo melkein toisen oppitunnin verran. Mahdollisimman nopeasti Blaise kokosi tavaransa ja hyvästeli professorin lähtien sitten katsomaan, millaista vahinkoa Theodore oli saanut aikaan.

Huojennuksekseen hän sai huomata, että kaikki näytti olevan kunnossa, niin pojat kuin huoneetkin. Theodore seurasi hänen nopeaa tarkastuskierrostaan sohvalta pelatessaan pikkupoikien kanssa muistipeliä.
”Luottaisit minuun nyt edes vähän”, tämä sitten sanoi jokseenkin loukkaantuneen näköisenä, ”Minä ihan oikeasti haluan auttaa.”
”Mahdollisesti, tai sitten haluat saada tietoosi kaikenlaista sinulle kuulumatonta, jota voit myöhemmin käyttää ties mihin tarkoitusperiin”, Blaise vastasi kurkistaen vielä vessaan, jossa kuitenkin oli kaikki aivan kunnossa, kuten muuallakin.
”Ai mitä muka? En usko että lastenkirjat sisältäisivät mitään, mitä en jo tietäisi”, Theodore puolustautui muina miehinä. Blaise loi tähän tutkivan katseen. Theodore ei hirveämin välittänyt lapsista ja hän tiesi sen. Jotain tämä siis halusi.

Nelivuotiailla oli menossa kova kilpailu. He kääntelivät muistipelikortteja suurin elein ja hihkuivat raivokkaasti jos sattuivat löytämään parin. He olivat niin keskittyneitä kilpailemaan keskenään, että aivan unohtivat Theodorenkin olevan mukana pelissä. Toisaalta, eivät he olleet kiinnittäneet uuteen nuoreen hirveämmin mitään erityistä huomiota koko sinä aikana, kun tämä oli ollut heitä vahtimassa.

Draco oli tietenkin aluksi hyvin kärkässanaisesti tivannut, kuka uusi tulokas oikein oli, mutta vastauksen saatuaan pojan mielenkiinto oli lopahtanut. Theodoren valju olemus ei ollut jaksanut kiinnostaa lapsista vaaleampaa ja tämä oli unohtanut vanhemman pojan paikallaolon hetkessä. Harry kuitenkaan ei ollut voinut täysin jättää heidän sen hetkistä kaitsijaansa huomiotta vaan oli ehdottanut Dracolle, että he ottaisivat tämän mukaan muistipeliin. Draco oli suostunut, mutta vannottanut Theodorelle, ettei tämä saisi voittaa, koska se ei olisi muka kohteliasta. Theodore oli kuitenkin hyvin nopeasti jäänyt ulos nuorempiensa vauhdikastempoisesta pelistä ja vain tyytynyt katselemaan kun lapset tappelivat kuvakorteista.

”Noh, sinä varmaankin nyt lähdet?” Blaise enemmänkin ehdotti kuin kysyi toiselta luihuiselta.
”Mikäs kiire tässä on?” Theodore uteli ja nousi sohvalta, ”Tunnit ovat tältä päivältä ohi, joten kummallakaan meistä ei ole kiire minnekään.”
Puhuessaan kalpea poika astui kokoajan lähemmäs Blaisea, joka mittaili tätä arvioivasti katseellaan.
”En jaksa uskoa, että viihtyisit täällä hirveämmin. Varsinkin kun Ron ja Hermione tulevat kohta”, Blaise selitti ja katsoi ikätoveriaan merkitsevästi silmiin. Theodore ei näyttänyt piittaavan katseesta tippaakaan, tuhahti vain huvittuneesti.
”Et kai sinä arastele esitellä minua uusille ystävillesi? Pitäisikö minun loukkaantua?” tämä uteli ja nauroi sitten, ”Voi Blaise, Blaise, sinä se sitten et jaksa luottaa minuun yhtään.”

Blaise tajusi Theodoren seisovan jo vähän liiankin lähellä ja otti väistöaskeleen taaksepäin, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Ovi kävi ja Hermione pelmahti sisään Ron kannoillaan. Molemmat rohkelikot jähmettyivät ovensuuhun selvästi hämmentyneinä paikalle kuulumattomasta luihuisesta. Hermionen ilme oli lähinnä yllättänyt, mutta Ron näytti jotenkin epäilevältä.
”Iltapäivää”, Theodore tervehti kohteliaasti ja hymyili rohkelikoille. Hermione vastasikin tervehdykseen, mutta Ron pysyi hiljaa ja haki pikkupoikia katseellaan. Blaise huomasi että punapään kädessä oli uusi Huispaus-lehti, jota tämä hiljalleen puristi enemmän ja enemmän. Myös Theodore oli huomannut saman.

”Onko tuo uusin numero?” luihuispoika tiedusteli Ronilta joka nyökkäsi hieman yllättyneenä.
”Sinun kannattaa lukea se Blaise”, Theodore sitten tokaisi ja Blaise ehti vain vilahdukselta nähdä tämän silmissä pilkahtavan ilkikurisuuden kun tämä jo jatkoi, ”Siinä oli sinun isästäsi aika iso juttu.”

Hiljaisuus laskeutui teinien välille. Nuoremmat pojat pelasivat vieläkin piittaamatta ollenkaan mitä heidän ympärillään tapahtui. Blaise oli mennyt aivan lukkoon Theodoren möläytyksen vuoksi, eivätkä rohkelikotkaan selvästi tienneet, mitä sanoa tai tehdä. Theodore sen sijaan toivotti heille hyvät päivänjatkot mitä tyytyväisin ilme kasvoillaan ja katosi paikalta.

Ron pyöritteli lehteä kädessään, kuin ei tietäisi, mitä sillä tekisi. Oli täysin yleistä tietoa, että Blaisen syntymätodistuksessa tämän isän kohdalla ei lukenut kenenkään nimeä. Pojan äidin kyseenalaisen miestaustan huomioon ottaen, asiasta oli tullut varsin suuri pohdinnanaihe, eivätkä Ron ja Hermionekaan olleet täysin välttyneet keskusteluilta, joissa mietittiin tumman luihuispojan isän henkilöllisyyttä. Oli siis ymmärrettävää, että Ronin sormet syyhysivät päästä selaamaan aviisin sivuja, jos sieltä vaikka löytyisi hyvin tutunnäköinen naama. Toisaalta myös ajatus siitä, että Theodore Nott vain huijasi heitä omaksi huvikseen, kävi hänen mielessään. Nott ei vaikuttanut kaikkein luotettavimmalta ihmiseltä, ainakaan Ronista.

”Saanko katsoa”, Blaise sai lopulta pyydettyä kun oli ensin hetken koonnut itseään. Ronin ojentaessa hänelle lehteä Hermione avasi suunsa.
”Tarkoittiko hän isäpuoltasi?” tyttö kysyi varmistaakseen, että oli ymmärtänyt oikein. Blaise mietti mitä vastaisi ja käänteli lehden sivuja hiljalleen. Hän voisi käyttää Hermionen kysymystä pelastusrenkaana ja väittää että Theodore oli virheellistesti tituleerannut hänen isäpuoltaan isäksi tai sitten hän voisi vain myöntää totuuden. Hänellä oli hyvät syyt pitää isänsä henkilöllisyys omana tietonaan, eikä hänen lisäkseen miehen henkilöllisyyttä tiennyt kuin hyvin harva.
   
”Ei, vaan isääni”, Blaise lopulta päästi suustaan, eikä itsekään tiennyt oikein miksi. Hermionen silmät laajenivat ja tämä näytti siltä, ettei uteliaisuudeltaan meinannut pysyä housuissaan. Ron näytti huomattavasti vaivaantuneemmalta ja vain tuijotti Blaise kysyvästi. Blaise yritti etsiä tuosta katseesta jotain suurempaa merkitystä, samalla hän kuitenkin oivalsi että tässä olisi hänen tilaisuutensa osoittaa luottavansa rohkelikkoihin. Blaise ojensi avonaisen lehden Ronille joka otti sen vastaan peitellyn innostuneena, mutta eleestä ehkä hieman hämillään. Hermione oli salamana tämän rinnalla.

”Tässä on sinun isäsi?” Ron kysyi sitten jokseenkin yllättyneenä. Blaise nyökkäsi tarkkaillen visusti rohkelikkokaksikon ilmeitä ja eleitä.
”Dimitri Kerensky”, Hermione lausui lukemansa nimen ääneen maistellen sitä samalla.
”Hän ei näytä hirveän venäläiseltä”, tyttö sitten huomautti ja sai Blaisen jo hieman hymyilemään.
”No, hän ei olekaan hirveän venäläinen”, tumma poika selvensi sitten, ”Sukunimi on vanhaa perua ja en tiedä mitä isovanhempani ajattelivat etunimen antaessaan.”
”Se on kyllä varsin harhaanjohtava”, Ronkin myönsi.

Niin se tosiaan oli. Dimitri Kerensky oli pitkä ja varsin selvästi tummahipiäinen mies, jonka piirteistä ei löytynyt hippuakaan slaavilaisia piirteitä, kuten nimestä olisi voinut olettaa. Hermione nosti lehden ilmaan ja vertasi Laiturpuun loistokkaiden peliasussa poseeraavaa miestä Blaiseen.
”Kyllä teissä samaa näköä on”, tyttö sitten huomautti hyväntahtoisesti ja tottahan sekin oli. Tämä antoi sitten lehden takaisin Ronille.
”Tämä taitaa jäädä meidän keskeiseksi asiaksi”, Hermione totesi ja hymyili Blaiselle rohkaisevasti.
”Mieluusti”, Blaise vastasi, ”Tiedon leviämisestä olisi vain liikaa harmia kaikille.”
Hermione nyökkäsi myöntävästi ja kiinnitti sitten huomionsa Harryyn ja Dracoon, jotka vieläkin jaksoivat pelata muistipeliä.
”Minä vien heidät kylpyyn. Edellisestä on jo aivan liikaa aikaa,” Hermione sanoi ja lähti päättäväisesti kohti poikia. Näiden suostutteleminen pois muistipelin äärestä ja kylpyyn ei tulisi olemaan aivan helppoa.

”Mutta kun peli on kesken”, Harry ulisi vastaan kun Hermione ilmaisi kylvetysaikeensa myös pojille.
”Ei se haittaa”, Draco sanoi ja hylkäsi pelinsä yllättävän helposti, ”Kylpy on kivempaa.”
”Pyh, eikä ole”, Harry intti. Hermione ei voinut olla huomaamatta, että tämä oli selvästi voitolla pelissä. Harry oli kyllä muutenkin huomattavasti vaikeampi tapaus saada kylpyyn kuin Draco, mutta pelitilanne selvästi taisi vaikuttaa kumpienkin mielipiteisiin. Draco tuskin olisi lähdössä minnekään jos olisi voitolla.
”Pelatkaa vain peli loppuun”, Hermione tyynnytteli pientä ystäväänsä, ”Ammeen täyttymisessä menee hetki kuitenkin.”
Harry oli selvästi mielissään, mutta Draco loi tyttöön tympeän katseen kun tämä lähti täyttämään ammetta.

Ron tuli lähemmäksi seuraamaan lasten peliä ja ei aikaakaan kun Draco jo esitteli hänelle löytämiään pareja.
”Minulla on nämä koiwat, ja sitten powkkanat. Minun lemppawit on nämä, kun ne näyttää ihan minulta ja Hawwyltä”, lapsi selosti innoissaan. Korttiparin kuvassa oli kaksi pupua, musta angorakani sekä kermanvärinen lyhytkarvainen kani. Ronin oli pakko myöntää, että vaalean pojan yhdennäköisyysteoriassa oli jotain perää.

Juuri sopivasti, kun Harry rohmusi viimeisenkin parin itselleen, Hermione tuli ilmoittamaan kylvyn olevan valmis. Draco viskasi korttinsa ilmaan ja juoksi kädet ilmassa viuhuen pesuhuoneeseen. Harry vilkaisi sikin sokin ympäriinsä lojuvia kortteja ja sitten Ronia, ennen kuin otti itsekin jalat allensa. Jäi sitten siis Ronin vaivaksi kerätä kortit kasaan. Kylpyhuoneen ovi sulkeutui Hermionen jäljessä ja hetken kuluttua kuului loiskahdus ja Dracon naurua.

”Toivottavasti Hermione ehti laittaa itseensä jonkun vettä hylkivän loitsun”, Blaise sanoi ja naurahti. Roninkin oli pakko hörähtää ajatukselle litimärästä ystävästään, sillä mitään kuivaa puuhaa poikien kylvettäminen ei todellakaan ollut.
”Näitä kortteja on aivan liikaa”, Ron mutisi jatkaessaan urakkaansa. Hän kuuli vain Blaisen mutisevan jotain ja äkkiä kortit nousivat pyörteenä ilmaan ja asettuivat siististi laatikkoonsa.
”Olisi pitänyt älytä”, Ron naurahti noustessaan lattialta. Blaise istui sohvalla ja selaili Huispaus-lehteä.

”Kannatatko sinä sitten Laiturpuun Loistokkaita?” Ron kysäisi ja istui toisen pojan viereen sovalle lukeakseen lehteä tämän olan yli.
”Ei taida olla vaikeaa päätellä”, Blaise myönsi, ”Mutta en minä heitä vain isän takia kannata. Ovat he muutenkin hyviä.”
”Niinhän sitä voisi olettaa”, Ron hymähti hyväntuulisesti, ”Saat varmaan hyvät paikat otteluihin.”
”No en nyt menisi vannomaan. Yritän pitää matalaa profiilia”, Blaise puolusteli, mutta yhtä hyväntuulisesti kuin Ronkin.
”Ai niin”, punapää muisti ja mietti sitten hetken seuraavia sanojaan, ”Liittyykö koko tämä sinun isäsi salailu juttu jotenkin siihen, että hän on jästisyntyinen?”
Blaise hypisteli sivun reunaa hieman hermostuneena ja Ronia alkoi jo vähän kaduttaa, että oli kysynyt koko asiaa.

”Totta puhuen on, mutta ei sillä tavalla, kuin todennäköisesti luulet”, Blaise lopulta vastasi irrottamatta katsettaan lehden mainosaukeamasta.
”Eli ei muiden luihuisten tähden?” Ron varmisti ja sai vastaukseksi oudon huvittuneen naurahduksen.
”Ei lähellekään”, Blaise vahvisti toisen olettamuksen, ”Kyse on ennemminkin suvun sisäisestä konfliktivaarasta, jossa voi käydä huonostikin, jos isän henkilöllisyys tulee esille.”
Tumma luihuinen kohotti katseensa värikkäistä mainoksista ja kohtasi Ronin katseen, joka oli sekoitus monenlaisia tuntemuksia. Selvimmin erottuivat hämmennys, uteliaisuus sekä jokin, mikä vaikutti huolelta. Blaise räpäytti silmiään ja tajusi miltä hänen puheensa oikein kuulostivat.
”Suurempi uhka taitaa kuitenkin olla lehdistö, joka söisi isän elävältä, jos tieto leviäisi”, Blaise sitten lisäsi yrittäen ohjata Ronin ajatuksia pois niiltä selvästi synkkiin mielikuviin johtavilta raiteilta, minne tämä näytti ajautuneen.

Kauaa eivät Ronin ajatukset kuitenkaan pysyneet raiteillaan. Pesuhuoneen suljetun oven takaa kuului jokseenkin tukahtunut, mutta kuitenkin selkeä ”puff”. Ovi lennähti auki ja Hermione ilmestyi sakean sinisen savun seasta yskien. Tyttö oli toisella kädellä suojannut kasvonsa, kun taas toisella tämä selvästi etsi sauvaansa. Ennen kuin tyttö kuitenkaan ehti käyttää taikuutta, kuului pesuhuoneesta hyvin korkeanuottinen kiljaisu.

Savun seasta ilmestyi yllättäen alaston poika, joka juoksi selvästi säikähtäneenä katsomatta ollenkaan eteensä. Ei ollut epäilystäkään, etteikö poika ollut Draco, mutta jotain outoa tässä oli. Vasta kun poika pysähtyi ja jäi tuijottamaan vauhkona ympäristöään, Blaise tajusi, mikä oli kuvassa vialla. Draco oli kasvanut. Nelivuotias terävänenäinen pikkupoika oli tiessään ja tämän tilalle oli tullut kyllä yhtä lailla terävänenäinen poika, mutta hieman vanhempana versiona.

”Ei kuitenkaan tarpeeksi vanhana”, kaikki kolme teiniä ajattelivat tuijottaessaan vaaleaa poikaa joka yritti shokissa peitellä itseään. Tämä ei ehkä ollut enää neljä, mutta ei myöskään kuudentoista. Kahdeksan oli kannattavin veikkaus pojan iästä.
”Ööm… Mitä täällä tapahtuu?” kuului arka, mutta utelias ääni pesuhuoneen ovelta ja kiinnitti oitis kaikkien huomion itseensä. Harry seisoi oviaukossa pyyhkeeseen kääriytyneenä ja tuijotti heitä kaikkia tutkiskelevasti. Tummahiuksinen poika oli käynyt läpi samanlaisen ikäharppauksen kuin Dracokin, mutta näytti suhtautuvan tilanteeseen huomattavasti rauhallisemmin.

Blaise kirosi mielessään. Piti tämänkin vielä sattua tälle päivälle.

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: iipimoi - 02.09.2012 10:05:18

JEE kiva että ilmestyi jatkoa :) tykkäsin. Ja oli tosi mielenkiintoista lukea tosta Blaisen isästä. Ja jee ne kasvo, nyt vois tulla lisää h/dta eiks ? C:

Kiitos & tykkäsin & odotan innolla jatkoa

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 6.7.]
Kirjoitti: tirsu - 02.09.2012 15:16:09

Yay, jatkoa! :)
Voi, pojat kasvoivat sitten. Jotenkin harmillista (Dracon r-vika taisi jäädä nyt historiaan), mutta kuitenkin kivaa. Poikien reaktiot kasvun myötä oli heidän luonteilleen sopivat - varsinkin Dracon. Se on vaan niin helppo kuvitella kiljumaan kuin tyttö.
Ja Ronin ja Blaisen välillä oli ilmiselvästi lähentymistä. Ainakin pikkiriikkisen. Yay!

Lainaus käyttäjältä: astars913 - 02.09.2012 03:08:58

Draco oli suostunut, mutta vannottanut Theodorelle, ettei tämä saisi voittaa, koska se ei olisi muka kohteliasta.

Voi että, kun tuo oli niin sööttiä. Ja asiasta kolmanteen. Oli vain niin outoa, kun sun Theosi oli totaalisen erilainen kuin se Theo, johon olen törmännyt eräässä toisessa ficissä - toistensa ääripäät melkeinpä.
Pahoittelen lyhyttä kommenttia - olen vain niin laiskana tällä hetkellä... Jään mielenkiinnolla odottelemaan mitä ensi luku tuo tullessaan.
-tirsu

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: SWEETLITTLECUPCAKE - 03.09.2012 00:00:57

Ihana! Uusi lukija ilmoittautuu (: hihii lapsi draxu ja harry <3

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Marry^ - 03.09.2012 20:07:39

Tää on niin söpö!  :D

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Elfmaiden - 03.09.2012 22:29:33

Suloista ja kiinnostavaa jatkoa! Blaise on koko ajan kiinnostavampi hahmo ja etenkin tämän ja Ronin suhdevire...
Jännittävää, että nelivuotiaiden ikä tuplaantui. Seuraavaksi seuraa ehkä 12 vuotta?

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: MissWeasley - 11.09.2012 10:12:19

Ooooh, jatkoa :D Oon ollu nyt vähän laiska seuraileen näitä jatkoficcejä, ku en muista mistään mitään ja kirjotuksetkin on tulossa...

Mutta ihanaa taas ja mukavaa, et sait tonne tollasen käänteen :D Innolla odotan jatkoa ;)

~Missy

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Fredu - 19.09.2012 16:21:08

Uiui, tämäpäs on ihana! :D

Olen joskus aikaisemmin lukenut ficciä, missä Harrysta on tullut vauva, joten oli ihan mukava lukea, että tässä joku toinenkin muuttui. :D Ron/Blaise on paritus, jota en ole aikaisemmin ajatellut, koska olen Rarry-kannattaja henkeen ja vereen, mutta tässä ficissä se tuntuu joltakin ihan suunnattoman söpöltä! Järkytyin kun Theo oli kuvattu tuollaiseksi munapääksi, mutta eihän se minun mielikuvani sopisi tähän ficciin yhtään. :D On hienoa, että tässä on korostettu Blaisen erilaisuutta muihin luihuisiin kohden. Tulin vain miettineeksi, että eikö Millicentkin ollut vähän samantyyppinen, ei niin hirveän ilkeä?

Pidin tästä tosi paljon, kerronta on sujuvaa ja mielikuvat tulvivat helposti päähän. Huumoria tässä on ihan sopivassa määrin, ja oi kuinka rakastinkaan tuota Ronin lastenhoitajapuolta! :D Siitähän voisi vaikka tulla velhoperheenperhepäivähoitaja tai jotain. xD

Mutta jatkoa, kiitos♥ :DD

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Ayumi - 22.09.2012 12:12:56

Eieiei ne ei saa kasvaa! Hawwy ja Dwaco on neljävuotiaina niin sulosia, että sä et voi laittaa niitä kasvamaan :)
Onneks oon yksin kotona, koska muuten mun perhe ois seonnu mun awwittelusta :D
Rakastan tätä ficciä :3 Jatka heti tai Hawwy pussaa sua myös :)

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: LadyBassNinja - 02.10.2012 13:06:50

Wwooooi ne on söpöi! Hei mahtava idea ficille, ultimate söpöö  ;D
(pikakommentti pahemman kerran, pitäis kai TET:ssä töitäki tehdä :D)

~'*'~ LadyBassNinja kiittää, kuitaa, pyytää jatkoa...ja mitä tähän nyt viel keksis :D ~'*'~

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Drapple - 26.10.2012 19:50:00

Oiii! Aivan loistava ficci! Idea on aivan loistava, ja hahmot aidontuntuisia... Ja Blaise, oioioi! Jatkoa? (:

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: NoWey!!! - 10.06.2014 21:55:52

Voi miksi, miksi tähän ei ole tullut jatkoa? Vaikka aloitin vasta lukemaan tätä. Mutta silti MIKSI???

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Resonanssi - 11.06.2014 13:19:16

Apuaah, aivan ihana luku, kuinka en ollut sitä lukenut? :o
Teksti oli mukavan viihdyttävää ja kuvailua oli tarpeeksi.
Ihanaa että Blaisen isä selvisi, vaikka luulinkin Blaisen isää puhdasveriseksi mutta ehkä se sopii näin tähän ficciin paremmin :)
Jaa-a nyt sun on kyllä pakko jatkaa pian sillä poikien kasvettua lisää, olen täysin malttamaton ;)
Ihanan IC Ron ;D
Ja aww rakas Theodore Nott :-*

Jatkoaaaaa :D

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Zarroc - 11.06.2014 14:47:19

Voi luoja mitä tämä on 8"DDDD
Mahtavaa!

Ja Blaise/Ron paritukseen en ole ennen törmännytkään...
mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä tästä kaikesta seuraa 8'D nauroin monessakin kohti.

Hienoa tekstiä ja pikkulasten kieltä!

~ Zar

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-13, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: haryu - 26.02.2015 14:33:50

Mulla on suu muutenkin kipeä ja nyt siihen sattuu vielä enemmän jatkuvan nauramisen ja hynyilyn takia :D Pojat on hurjan söpöjä, etenkin niiden vauva-tappelut on ihan timanttia :DDD

Ron/Blaise oli kans aika iso oho, toivon että se vielä kehittyy!

Otsikko: Vs: Pienten ihmisten sekamelska [K-11, H/D + muita, fluff, draama, päivitetty 2.9.]
Kirjoitti: Professori_Huuhaa - 08.07.2015 01:43:42

Ihana fikki!

Jokseenkin viimeistelemättömän oloinen tosin, mutta ei se mitään!

Toivottavasti tälle on jatkoa!