Vapaa keskustelu > Saivartelija

Harry Potter

<< < (2/5) > >>

Larjus:
Mun paras muisto Pottereihin liittyen on varmaankin vikan leffan ensi-ilta. Oltiin kaverin kaa sitä katsomassa, vaikka se yöaikaan tulikin. Se tunnelma Tennispalatsissa oli ihan huikee, kun kaikkialla oli Potter-faneja ja monella oli cosplay tai muuta teemaan sopivaa yllään ja kaikki oli niin innoissaan tulevista tunneista. Tuntu että salissakin kaikki reagoivat kuin yhdestä suusta :D Muistan hyvin varsinkin suosionosoitukset McGarmiwalle, kun se oli niin badass (sama kun Neville tappoi Naginin).

Mun oma ensikosketus Pottereihin oli joskus ku olin tyyliin ekalla, kun muutama mun luokalla luki Viisasten kiveä ja tykkäs siitä. No, minä innokkaana lukijana kiinnostuin ja aloitin, mutta... Ei oikein napannut 😅 Luin ehkä joku parisataa sivua ja sitten lopetin ja palautin kirjan koulun kirjastoon. Tuosta ekasta lukukokemuksestani mulle jäi mieleen vain homeiset huovat. Että jippii :D

Seurava muistoni liittyy Viisasten kivi -leffaan, jota katottiin yhdellä kaverillani (silloin oltiin aika varmasti tokalla). No, ei sekään kovin hyvin mennyt, kun kaverini kelaili sitä leffaa koko ajan, sanoi hyppivänsä tylsien kohtien yli, mutta eihän sellainen toimi ainakaan silloin, kun joku näkis leffan ekaa kertaa. Mulle ei ookaan jäänyt siitä kokemuksesta oikeastaan mitään muistoja (paitsi että yksi kohta, jonka yli kaveri kelasi, oli se kun Harry ja Hagrid puhuivat Voldemortista ja muista).

Sitten menikin monta vuotta ettei Potterit mua niin hirveästi kiinnostanut. En edes muista, miten sitten lopulta päädyin niiden pariin, mutta joskus siinä yläasteen tienoilla aattelin alkaa lukea niitä uudestaan ja leffojakin katsoa. Musta tuntuu, että eka kirja, jonka sitten luin alusta loppuun, oli Liekehtivä pikari (koska meillä oli jostain syystä se kotona). Luin sen kyllä ennen kuin olin nähnyt siitä tehtyä leffaa (ne aiemmat leffat olin kyllä nähnyt), koska muistan että mielikuvani Vauhkomielestä olivat täysin erilaiset kuin miltä hän leffoissa näyttää. Nykyisin kyllä sitä kirjaakin lukiessa hän näyttää hyvin paljon samalta kuin leffoissa, vaikka muistan sen alkuperäisen visioni (se oli kyllä hyvin hämärä, ei edes täysin vastannut kirjan kuvausta :D).

Olin siis aika tälleen tosi hitaasti lämpenevä Potterien suhteen, koska nyt jo monen vuoden ajan varsinkin ne kirjat on mulle tärkeitä. Niistä en edes osaa sanoa lemppariani, vaikka kyllä mä yleisesti ottaen tykkään ensimmäisistä osista enemmän (koska ne ei oo niin synkkiä). Leffoista lempparini on ehdottomasti Viisasten kivi, koska siinä vain on sitä velhomaailman taianomaisuutta ja tunnelmaa ihan eri tavalla kuin muissa leffoissa (vaikka on siinäkin puutteensa). Ja erityispaikka mun sydämessä on Salaisuuksien kammio -pleikkapelillä! Yksi kaverini (ei se joka kelaili niitä leffoja :D) sai sen kerran joululahjaksi ja sitä sitten yhdessä pelailtiin. On jäänyt hyviä muistoja mm. siitä, miten imitoitiin hahmojen ääninäyttelyä, naurettiin ja pudisteltiin päätämme koko pelin epäloogisuuksille, menetettiin hermomme kielletyssä metsässä, ja vietiin Luihuiselta kaikki tupapisteet (koska valvojaoppilaat vie tupapisteitä jos yöaikaan jää kiinni, ja mehän tietty sit luihuiseksi naamioituneena sitten jäätiin aina tarkoituksella kiinni ;D)

Yksi random muisto tuli vielä mieleen, en yhtään muista miltä vuodelta: Joskus kaverini (sen jonka kanssa kävin Kuoleman varjelusten ensi-illassa ja pelattiin Salaisuuksien kammio -peliä) kanssa kirjoitettiin fanikirjeitä joilekin Potter-näyttelijöille. Se oli alkujaan hänen idea ja mä sitten liityin seuraan, koska miksipäs ei. Yhtään en muista, mitä kaikkea kirjoiteltiin, mutta siinä tais käydä lopulta niin, että kaverini oli kaivanut tyyliin Vuotiksesta jotkut jo vanhenneet osoitteet 😅 Että tiedä sitten, menikö ne koskaan perille. Kaverini kyllä sai paluupostissa Maggie Smithin kuvan ja nimikirjoituksen (hän tais lähettää yhteensä viis kirjettä, ja mulla meni pari hänen kirjeidensä kanssa), että tais ainakin yksi mennä oikeaan osoitteeseen (edes suunnilleen). Muihin kirjeisiin liittyen ei saatu sitten mitään takaisin.


--- Lainaus käyttäjältä: mervii ---Ja sitten  kysyn että ketkä on teidän lempiparit? Entä huonot?
--- Lainaus päättyy ---
Pottereissa mun paritusmieltymykset tuntuu olevan ehkä eniten canon-parien puolella... Lucius/Narcissa, Arthur/Molly, Remus/Tonks ja niin poispäin. Fanonparituksista Ron/Harry on kyllä paras (koska friends to lovers... ♥). Sit kiitos Bean ja Odon oon alkanu shippaa Lockhartia ja Luodikoa... :D

Huonoja parituksia ei mun mielestä varmaan olekaan Potter-puolella. En oo mitenkään tyytymätön mihinkään Rowlingin valintoihin, eikä fanonpuolellakaan oo musta mitään valittamisen arvoista :D Se on siitä harvinainen fandom, että mulle oikeestaan kelpaa kaikki, enkä osaa nimetä yhtäkään paritusta, josta en suostuis lukemaan mitään. Kaikki outokin menee (ja jopa ne, jotka "rikkoo" mun lempiparitukset, mikä on monessa muussa fandomissa mulle se yleisen NOTP:n määritelmä :D oon yleensä niin monoshipperi.)

Vlad:

--- Lainaus --- vietiin Luihuiselta kaikki tupapisteet (koska valvojaoppilaat vie tupapisteitä jos yöaikaan jää kiinni, ja mehän tietty sit luihuiseksi naamioituneena sitten jäätiin aina tarkoituksella kiinni ;D
--- Lainaus päättyy ---
Me tehtiin ihan samaa!! Meillä on toi peli itsellä (tosin nykyään se ja konsoli on mun vanhemmilla, meillä on vaan PS4) ja se on tullut kahlattua läpi aika monta kertaa. Muistan vaan, kuinka sillon 2000-luvun alussa pelkäsin ihan hirveästi kaikkia niitä hiippailukohtia, aina en suostunut oleen ees samassa huoneessa (kaveri pelasi), varsinkaan, jos tv:ssä oli äänet päällä, koska se musiikki ahdisti mua niin paljon. Pelailin sen pitkästä aikaa läpi itse 2020 keväällä ja olin ihan yllättynyt siitä, miten erilainen se oli nyt kuin lapsena :D Pääsin kaikki hiippailukohdat ylihelposti, Tällipaju ei aiheuttanut juuri harmaita hiuksia ja koirahenget ei ollut yhtään niin pelottavia kun muistin. Toki pelasin sitä siskoni kanssa ja sisko pelasi osan pelistä, mutta oli tosi hämmentävää silti, koska muistan pelänneeni tota peliä pienenä ihan hirveästi.

Noin muuten oon pelaillut kaikkia seitsemää HP-peliä, mitä on julkastu. HP1 ja HP7 serkuilla, omasta PS2-hyllystä löytyy kaikki muut. Nelosesta en niin koskaan oo välittänyt, koska siinä ei pääse samalla tavalla vapaasti tutkimaan linnaa. Vitonen ja kutonen on varmaan peleistä mun suosikkeja sen loitsimismekaniikan takia, vaikka noin muuten ne on aina ollut mulle tosi helppoja ja ne pelas aina tosi nopeesti läpi.

Mä en edes muista, millon ekaa kertaa tutustuin Pottereihin ja hyppäsin tähän maailmaan sisälle. Ala-asteella kuitenkin, luultavasti ekalla tai tokalla luokalla. Mahdollisesti ekan elokuvan myötä (muistaakseni katsottiin se tokaluokalla koulussa). Siitä asti oon HP:stä tykännyt, vaikka nykyään luen enemmän ficcejä kuin kirjoja Pottereista :D

Larjus:

--- Lainaus käyttäjältä: Vlad - 17.08.2021 12:03:41 ---
--- Lainaus --- vietiin Luihuiselta kaikki tupapisteet (koska valvojaoppilaat vie tupapisteitä jos yöaikaan jää kiinni, ja mehän tietty sit luihuiseksi naamioituneena sitten jäätiin aina tarkoituksella kiinni ;D
--- Lainaus päättyy ---
Me tehtiin ihan samaa!! Meillä on toi peli itsellä (tosin nykyään se ja konsoli on mun vanhemmilla, meillä on vaan PS4) ja se on tullut kahlattua läpi aika monta kertaa. Muistan vaan, kuinka sillon 2000-luvun alussa pelkäsin ihan hirveästi kaikkia niitä hiippailukohtia, aina en suostunut oleen ees samassa huoneessa (kaveri pelasi), varsinkaan, jos tv:ssä oli äänet päällä, koska se musiikki ahdisti mua niin paljon. Pelailin sen pitkästä aikaa läpi itse 2020 keväällä ja olin ihan yllättynyt siitä, miten erilainen se oli nyt kuin lapsena :D Pääsin kaikki hiippailukohdat ylihelposti, Tällipaju ei aiheuttanut juuri harmaita hiuksia ja koirahenget ei ollut yhtään niin pelottavia kun muistin. Toki pelasin sitä siskoni kanssa ja sisko pelasi osan pelistä, mutta oli tosi hämmentävää silti, koska muistan pelänneeni tota peliä pienenä ihan hirveästi.
--- Lainaus päättyy ---
Hehee, samiksii ;D Musta olis kiva pelata tota taas joskus, mutta en oikee tiedä miten se onnistuis. Kaverilla ei ainakaan nykyisessä kämpässään oo ku PS4, ja mullakin on vain PS3 ja PS4 (mun lapsuuden PS2 saattais olla mun siskolla tai sitten veljellä...). En kyl tiiä onks kaverilla sitä peliä ees enää. Me kyl joitain vuosia sitten pelattiin sitä jonkin aikaa, mutta en muista siitä enää juurikaan. Se tais kyllä olla lähinnä perseilyä meidän kohdalla :D

Mäki silloin nuorempana vähä pelkäsin niitä hiippailukohtia. Tai no, ne lähinnä kuumotti, mutta mun mielestä kaikki takaa-ajo/pakenemis/piiloutumistyyliset jutut on vielä tänä päivänäkin tosi kuumottavia (ja siis Pac-Man on ehkä ahdistavin peli ikinä :D). Mut ei hitto ne koirahenget! Meitä ne ei koskaan pelottanut, mutta meillä oli kaverin kaa silloin aikoinaan ainakin ongelmia päästä siitä kohdasta läpi, kun en tiedä eikö komennot toiminu kunnolla vai mitä. Joka tapauksessa menetettiin hermomme molemmat! Niin kuin tehtiin aika monessa muussakin kohdassa. Vieläkin ihmettelen, miten edes päästiin sinne koululle asti ;D Saati koko peliä läpi.

Tällee aikuisiällä on tullut pelattua myös niitä Lego Harry Potter -pelejä. Ne on ollut hauskoja, ihan niinku oon tykänny muistakin Lego-peleistä (varsinkin Lego Indiana Jonesiin mulla on erityinen kiintymyssuhde, kun niitä veljen kanssa niin monet kerrat pelattiin). Tykkään varsinkin siitä, ku ne on niitä vanhoja Lego-pelejä, joissa hahmot ei puhu mitään. Mua ei oo yhtään napannut puhuvat Lego-ukkelit :D

mervii:
Jos Fred ei ois kuollut niin mitä veikkaatte, olisiko Fred mennyt Angelinan kanssa naimisiin vai jonkun muun, kenen? Jos Fred ois mennyt Angelinan kanssa naimisiin niin kenenhän kanssa George ois mennyt siinä tapauksessa?

ruttotohtori:

--- Lainaus ---Entä mikä on lempikirjasi sarjan osista? Entä vähiten suosikki?
--- Lainaus päättyy ---
Vähiten suosikkia en osaa nimetä, koska kaikki kirjat ovat niin rakkaita ja kaikissa on omat hyvät puolensa, mutta suosikki on Liekehtivä pikari koska siinä nyt vaan on eniten juttui mistä tykkään esimerkiks sylky, Luodikon lehtijutut, niin upean eeppisesti kuvailtu Voldemortin paluu, Sirius joka ei aiheuta mussa antipatiaa (eli oikeesti fiksu ja aikuinen kummisetä-Sirius, niin hyvä), ensimmäinen iso hahmokuolema jonka Harry näkee, paljastus Hagridin vanhemmista, Harryn ja Ronin välirikko ja sopiminen, joulutanssiaiset ja voi kauhee, tykkään vaan niin kaikesta siinä kirjassa (ja ehkä seki vaikuttaa et LP on ainoo kirja missä on miun lempihahmo mut hyshyss). Lievästi harmittaa ku oon varmaan pari vuotta kekeillyt et oispa hauskaa lukee Potterit uusiks mut tietty just nelonen on se joka on jääny mun äidille enkä oo ikinä muistanu kysyy et hän tois sen ko tulee käymään. :--D

Joo emt, halusin tulla vähän fiilistelemään kun mulla on tylsää koska etäpäivä ja oon tehnyt kaikki tehtävät jo yli viikko sitten ja huomasin tän topan. Itsehän sain ekan Potterin joululahjaks ku olin kuus (eli 2002) ja luin ekan luvun ja mietin että olipas tylsä. Sit luin seuraavan ja olin koukussa ja Pottereista tuli mulle ihan hirvee obsessio, mutta mä pelkäsin jostain syystä ihan hirveesti puhua mun fanituksesta (oon aina pelännyt, oli fandom mikä tahansa, lol). Muistan ku menin ekaa kertaa yhelle mun kaverille ekaluokalla ja se halus kattoo leffaa ja näin Salaisuuksien kammion siellä VHS-hyllyssä mutta en kehannu ehottaa sitä. Kaveri sit onneks ehdotti ja huomattiin että ollaan molemmat isoja faneja. Sen tyypin kans oli ihan parasta leikkii Potteria kun vaikka koulussaki tuli leikittyy niin ne ei ikinä antanu mun olla Voldemort, mut tää kaveripa antoi! Oi lapsuus jne.

Ja oi Potter-pelit! Mulla oli nelonen ja vitonen pleikkakakkoselle, se nelonen oli kyl aivan saakelin ärsyttävä, mut vitonen oli kiva siihen asti kunnes mun äiti alko pelaan sitä eikä päästäny mua pelaan mitään. Harmittaa et mulla ei ikinä ollu Viisasten kiveä tai Salaisuuksien kammiota peleinä, ihan sen takia et ne on niin legendaarisia. Onneks youtubessa on sentään HARRIH! <3


--- Lainaus ---Mutta on tosi hassua miettiä, miten iso juttu Potterit olivat silloin ilmestyessään. Harvemmin minkään kirjan julkaisu ylittää uutiskynnystä niin isosti, ja nykyään ihmiset taitaa jonottaa lähinnä muumimukeja. Paljon myös uutisoitiin esim. millaiselle paperille kirja tullaan painamaan ja kaikkea tuollaista. Olen tosi iloinen, että luin Potterit ”hypetysaikaan” ja sain edes jossain määrin olla osa tuollaista sukupolvikokemusta, vaikka muuten olen aina tuntenut syntyneeni väärälle vuosisadalle.
--- Lainaus päättyy ---
Hahhaa, tässä vaan mä! :--D Ei mut oikeesti, vaikka mun oma suhtautuminen Pottereihin nykyään on vähän ristiriitainen, oon silti hyvin onnellinen että sain varttua niiden parissa. Joku siinä vaan oli niin helkkarin maagista, et ihan kaikki luki samoja kirjoja ja katsoi samoja elokuvia ja sitä löysi uusia kavereita ja tää maailma oli (ja on) niin laaja että siitä saa aina vaan lisää jutunjuurta.

En tiiä onko mulla noloja muistoja (muita ku et KV ensi-illassa leffan jälkeen itkin varmaan vartin pahvisen Voldemortin edessä mut ei siit sen enempää-), mutta yks aika hupaisa on kun selitin mun äidille Potter-fanifiktiosta. Mun äiti kans tykkäs Pottereista tosi paljon, ja jostain syystä hänestä oli ihan hirveen hauskaa kun kerroin että jengi parittaa drarrya. Kerroin kans legendaarisesta Hagrid x Harry-vauva -ficistä ja I kid you not, mun äiti nauro vedet silmissä. :--D

Voi nostalgia. Voisko joku keksiä jonkun loitsun millä vois tehä silleen et kaikki unohtais Potterit ja ne ilmestyis ekaa kertaa vasta nyt niin voisin kokee sen hypen uudestaan?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu