Originaalit > Sanan säilä

Kaksi kavaljeeria (S • romanttinen pikkujoulukohtaaminen, Janne/Sami • shotti)

<< < (2/2)

kaaos:
No voi hellanlettas.. nyt oli ihanan virkistävän angstivapaa pätkä! Jotenkin sitä kuvittelee kaipaavansa edes jotain pientä epäonnea, jotta onni maistuisi makealta, mutta tässä vissiin vain jannen kotiinlähtöentelyt riittivät. Ja hevosen ontuvat takajalat.

Mä nyt raapustan tämän kommenttikampanjakommenttini kännyllä, niin en saa vaivauduttua lainamaan mitään kohtia, mutta lähes kaikki Samin replat hymyilytti kovin!

Teksti on mukavan selkeää ja jäsenneltyä ja huolellista, miellyttävä lukea. Vaikka oon ollut yliopistossa vähän on off vuodesta 2014, oon tosi laiskasti osallistunut koskaan mihinkään opiskelijarientoihin. Silti sen verran, että tässä oli uskottava ja aidon oloinen meininki. Suomen (no mulla on kokemusta vain hkistä) yliopistokahviloihin pitäisi kyllä saada avoimempaa treffikulttuuria hei. Kaikki vaan istuu yhden oenkin päässä toisistaan...

Hehe mun mielestä samin numerolappu oli synkassa sen hymyilyyn ja mukavuuteen, joka tekstissä korostui. Mulle tuli myös mieleen, että se varmaan kirjoitti lapun ihan vaan kaiken varalta siinä juuri ennen jannen tanssiin pyytämistä.

Liikkis pusukin saatiin.

Kiitos, tällä oli hyvä herätellä vielä aika kaukaisia joulu- ja talvifiiliksiä tässä vesisateessa ja synkkyydessä.

Waulish:
kaaos, hihi, ihanaa että tämä tarina ei kaivannut hevosen ontuvaa takajalkaa kummempaa epäonnea toimiakseen! :) Tämä on tosiaankin varsin fluffisen pehmeä teksti, mutta joskus tällaista pehmoromantiikkaa vain tekee mieli kirjoittaa.

Kivaa että meininki tuntui mielestäsi uskottavalta ja aidolta. Omista yliopistovuosista on jo aikaa, mutta tähän tekstiin tuli ammennettua silti aika paljon kokemuksia niistä ja etenkin eräistä germanistipikkujouluista. Kirjoittaminen on hauska tapa elää muistoja uudestaan. Vielä kun muistaisikin paremmin ja pidemmälle... ;D

Vielä on täälläkin joulu- ja talvifiilis vähän hakusessa, kun on harmaata ja lumetonta, mutta onneksi voi aina tunnelmoida tarinoita! Kiitos kovasti kivasta kommentista! :-*

Röhkö:
Olipas tämä ihana ja jotenkin aito kuvaus opiskelijakemuista sekä kahden ihmisen kohtaamisesta. Esim. tuo repun etsiminen eteisestä ja Samin murre toivat tähän kosketuksen todellisuudesta.

Tekstissä oli taidokasta kuvausta, jossa lukija pysyy helposti mukana. Satuin muuten kuulemaan viikko sitten tuon saksankielisen version Jouluyö, juhlayö -biisistä, kun katselin Band of Brothersia. Melkoinen sattuma, että tässä mainittiin juuri se.

Muutama virke oli turhan pitkä, ainakin seuraava:

--- Lainaus ---Oikeastaan kasvot eivät olleet täysin tuntemattomat, mutta ne kuuluivat nuorelle miehelle, jonka Janne oli nähnyt vain muutamia kertoja kaksivuotisen yliopistotaipaleensa aikana, ja josta Janne ei tiennyt edes nimeä.
--- Lainaus päättyy ---

En muuten eka tajunnut, että Janne ratsastaa, vaan mulle tuli tallista mieleen autotalli. xD
Johtuu vahvasti siitä, että pari miespuolista tuttua käy vuokratalleilla rassaamassa autoa. Oh lord minua.

Dialogi oli persoonallista ja se piti otteessaan.
Haikein fiiliksin jäin muistelemaan omia opiskeluaikoja. Vähän myös sääli, että joulukin meni jo!
- Röh

Thelina:
Minä tulin lukeneeksi tämänkin joskus joululomalla, koska jouluaihe tietenkin kiinnosteli ja halusin myös kurkata, millaisia muita henkilöitä sinulla on kuin Juuso ja Samuli :)

Sekä Janne että Sami vaikuttavat molemmat todella sympaattisilta ja ihanilta. Jannen tukka on upea ja Samin murre ihana, sekä hänen reippautensa (”Valssiote? Valihe puoli.” esimerkiksi :-*). Mutta kun lopussa paljastuu, että hän onkin kerännyt rohkeutta koko illan, lukija jopa vähän yllättyy - mutta toisaalta niinhän se monta kertaa menee, ettei oma jännitys näy kenellekään ulospäin. Tykkäsin myös Jannen tuntemusten kuvaamisesta ja että hän pihalla aavistaa ihastuksen iskeneen, sekä rohkaistuu suutelemaan.

Tästä näkee hyvin, ettei aina tarvita pitkää moniosaista sarjaa, vaan yhdenkin tarinan aikana voidaan käydä läpi riittävästi tietoa henkilöistä sekä tarinan kaari alusta loppuun. Tokihan heidänkin tarinaa voisi vielä jatkaa, mutta se on myös eheä ja kokonainen juuri tällaisena ja loppu on ihanan toiveikas :) kiitos tästä!

Grenade:
Awwh, kaipailinkin jotain söpöä fluffeilua, ja listaustasi penkoessani törmäsin tähän! Vaikka ei nyt ihan vielä olekaan pikkujoulusesonki, niin hyvin pääsi silti siihenkin tunnelmaan takaisin mukaan ja varsinkin juuri sellaiseen hieman kovaääniseen yliopistopikkujoulumeininkiin, jossa musiikki soi ja punaviiniglögi virtaa. :D

Vaikka ficci olikin lyhyt ja söpö, sai päähenkilöistä silti tarpeeksi otetta ja esim. Samin murre oli yksi hyvä erottava tekijä ja kivalla tavalla molemmilla oli omat kulmansa ja karismansa, ja olivat inhimillisen oloisia. Tällaisessa tekstissä tietysti pääasia on saada päähenkilöt yhteen, mutta kivasti olit aina väleihin saanut ujutettua myös Jannelle taustaa, jotta lukija sai hänestä muodostettua kuvan. Erityisesti tykkäilin pitkät, punaiset hiukset -yksityiskohdasta. ^^

Tämä on vallan ihastuttava hyvänmielenficci ja tästä jäi kivan lämpöinen fiilis, kiitos tästä! ^^

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu