Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Karolain - 08.03.2009 16:01:45
-
Nimi: Älä kerro isälle
Paritus: H/D
Ikäraja: K-11
Genre: Fluff, Romantiikka, Huumori
Summary: Harryn vanhemmat olivat kuolonsyöjiä. Harry oli vasta 7 -vuotias kun he kuolivat aurorien hyökkäyksessä. Harryn vanhempien parhaat ystävät adoptoivat hänet. Nyt Harry on menossa hänen 7 ja viimeiselle kouluvuodelleen ja hän saa kokea yllätyksen...
A/N: Heh, ajattelin nyt että laitetaan nyt tämäkin tänne ja lisätään H/D:n määrää vielä yhdellä. Tämä oli siis ihka ensimmäinen ficcini, jonka julkaisin aikoinaan (vihreässä) finissä. Alkuperäiseltään nimeltä Älä kerro isälle oli Sisarusrakkautta, sattuukohan joku muistamaan vielä tämän? Vanhassa finissä ikäraja taisi olla K-15, mutta laskin tämän ikärajaa alemmas, koska näyttää siltä ettei tämä aivan sinne asti yllä. Oikolukijana minulla oli muistaakseni HobBit (en muista tarkkaa nickiä) silloin, mutta sen jälkeen tätä on hieman muutettu ja korjailtu epäjohdonmukaisuuksia juuri juonta kumminkaan radikaalisti muuttamatta, joten tällä ei ole oikolukijaakaan. Otan mielelläni ilmoituksia vastaan mahdollisista virheistä. ;)
Luvut ovat ficissä lyhyitä mutta niitä kumminkin on 5 + epilogi.
I luku
Malfoyn kartanossa
Satoi.
Harry katsoi makuuhuoneensa ikkunasta ulos puutarhaan, ja kuunteli sateen rummutusta ikkunaa vasten.
Harry oli vaipunut mietteisiinsä. Hänen silmänsä olivat lasittuneet, ja niistä kuvastui suru. Suru vanhempiensa kuolemasta. Ja suru siitä, että hän on rakastunut poikaan. Poikaan, jonka perheeseen hänet oli adoptoitu. Harry ei tiennyt minkälaiset tunteet tällä pojalla on häntä kohtaan. Tai no, olivatko ne tunteet ystävyyttä syvempiä. Koko elämänsä he olivat olleet toistensa parhaat ystävät, kuin veljekset. Niin kuin he melkein olivatkin.
Harry kamppaili sydämensä ja järkensä kanssa. Tunnustaako rakkaus vai tukahduttaa se ikiajoiksi ja oppia pitämään tytöistä? Juuri silloin oveen koputettiin.
"Sisään", Harry sanoi laiskasti yhä tuijottaen ikkunasta ulos.
Sisään astui komea platinahiuksinen poika, joka käveli suoraan Harryn luokse ja laittoi kätensä tämän olkapäälle.
"Taasko sinä ikävöit vanhempiasi?" poika kysyi Harrylta.
Harry mumisi jotain, minkä tulija tulkitsi kyllä -vastaukseksi. Poika irrotti otteensa Harryn olasta ja meni istumaan tämän sängylle.
"Miten sinä nyt olet alkanut ikävöimään heitä? Heidänhän kuolemastaan on jo jotain 10 vuotta. " Harry ei kuitenkaan vastannut kysymykseen, koska hän oli juuri saanut selville kumpi voitti, järki vai sydän.
Hän irrotti katseensa ikkunasta ja käänsi sen kohti jäänharmaiden silmien omistajaa, joka katsoi Harrya kysyvästi. Harry nousi puisesta tuolistaan ja meni pojan viereen istumaan.
"Draco, minun pitäisi kertoa sinulle eräs asia", Harry sanoi tuijottaen omia varpaitaan kuin ne olisivat maailman kiinnostavin asia.
Draco nyökkäsi Harrylle jatkamisen merkiksi.
"Minä... Minä en ole vain ajatellut vanhempiani... Vaan olen myös ajatellut... Sinua. Ja no minä pidän sinusta samalla tavalla kuin Pansy ja muut meidän koulun tytöt", Harry lopetti vaivautuneena yhä tuijottaen jalkojaan, joissa hänellä oli vaaleanpunaiset sukat (17 -vuotissyntymäpäivälahja Dracolta).
"Hah, arvasinhan minä, että minussa on vetovoimaa", Draco virnisti, mutta pian taas vakavoitui, "niin no, olen minäkin huomannut tuntevani sinua kohtaan jotain mitä ystävänä tai edes veljenä ei pitäisi. " Draco vaikeni ja oli pitkän aikaa hiljaista. Kumpikin tuijotti Harryn sukkia.
"Mitä meidän pitäisi tehdä?” Harry kysyi ja katsoi Dracoa suoraan silmiin.
"Rakastaa toisiamme koko sydämestämme ja elää toisen rinnalla maailman loppuun asti", Draco sanoi katsoen Harryn kysyviin silmiin.
”Draco, en tarkoittanut -”
"Tiedän mitä tarkoitit. Kunhan vitsailin, mutta se, mitä me aiomme tehdä on: ei mitään. Me emme aio kertoa kenellekään mitään, pidämme tämän omana tietonamme, vai haluatko järkyttää Luciuksen?”
"En oikeastaan …"
"Hyvä, en minäkään.” Draco nousi sängyltä, toivotti hyvät yöt ja poistui huoneesta.
~ * ~
Aamupalalle mennessään Draco pysähtyi Harryn huoneen ovelle. Hän aikoi koputtaa oveen, mutta ei kuitenkaan koputtanut. Hän laski kätensä alas ja lähti kävelemään portaita pitkin alakertaan. Alakerrassa Draco suuntasi kulkunsa keittiöön. Siellä hän meni istumaan pyöreän pöydän ääreen. Siinä samassa, kun Draco oli istahtanut pöydän ääreen kaksi kotitonttua ilmestyi tyhjästä ja alkoivat tehdä aamupalaa luihuiselle.
Tällä välin Harry oli herännyt aamuauringon kajastukseen. Hän puki vaatteensa ylleen ja kaikkoontui keittiöön.
Kun Harry ilmiintyi sinne vaimean posahduksen saattelemana, Draco oli löytänyt äitinsä Me Noidat -lehden ja luki sitä. Blondi nosti katseensa kohti Harrya, kun tunsi lämpimät kädet olkapäillään.
"Roskalehti", Draco sanoi ja heitti lehden keittiön nurkkaan. Harry virnisti tälle lausahdukselle, koska tiesi, että Draco luki joka ikisen Me Noidat -lehden numeron. Harry kävi istumaan Dracon viereen. He kumpikin odottivat aamiaisen valmistumista.
Kun he olivat juuri aloittamassa syömään, ikkunasta lensi kaksi Tylypahkan tunturipöllöä pöydälle.
"Mitäköhän kirjoja me tänä vuonna tarvitaan?" Harry kysyi samalla kun otti kirjeensä pöllön ojennetusta koivesta.
"Ketä kiinnostaa? Mehän annetaan nämä kirjeet vain isälle ja äidille ja he käyvät ostamassa ne, kun me kierrellään kauppoja Iskunkiertokujalla", Draco vastasi, ja otti itsekin oman kirjeensä.
"Ai niin, niinhän me tehdäänkin... "
Aamupalan jälkeen he antoivat listat juuri heränneille vanhemmilleen ja ilmoittivat, että menevät Iskunkiertokujalle hieman kiertelemään. Tähän odottamatta vastausta he kaikkoontuivat pois.
---
// OMG, vähän se muuten on lyhyt luku. : O
-
ihanaa lukea välillä jotain erilaista! ja on aika hassua (outoa<3) että harrykin menee ihan mielellään iskunkiertokujalle..... ja vielä dracon kanssa.... :P
-
On jotenkin outoo ajatella et Harryn vanhemmat ois ollu kuolonsyöjiä, mut tohon ficciin se sopi kyllä hyvin. Tosi hyvin oot kirjottanu, söpö oli <3 Tee jatkoo tolle!
-
aika ihanan söpö ficci. Lily ja James kuolinsyöjinä okei mut kaikkeehan voi kokeilla ;)
-
Koska sitä jatkoo ois tulossa, tosta viime luvun kirjottamisesta jo 1½ kuukautta? Niin ihana alku (ja hyvä idea) et haluun ehdottomasti päästä lukeen lisää!
-
Kaikkitietävä, janitä ja PrisonerOfAzkaban: kiitos kommenteistanne, piristitte päivääni ^^
teinirinsessa, laitan seuraavan luvun tänne heti kun saan oman koneeni takaisin, anteeksi että jatkon laittaminen on viivästynyt, ei siinä tosiaankaan pitänyt näin kauan mennä. :-[
-
Okei, kiva tietää et jatkoo on kuitenkin tulossa :)
-
A/N: Noniin, tänään jatketaan lyhyiden lukujen tarinaa jälleen yhdellä luvulla. Haluaisin edelleen huomauttaa että tämä on ensimmäin ficcini, enkä ole muuttanut tästä juuri mitään, ja kirjoitettu 4 vuotta sitten, joten tasokin on sen mukaista. ;)
Anteeksi että tämän luvun laittamisessa kesti pitkään.
---
II luku
Tylypahkaan
Viikkoa myöhemmin illalla Tylypahkan pikajuna saapui Tylypahkan asemalle. Oppilaita virtasi junan ovista ulos. Ensiluokkalaiset kerääntyivät Hagridin luokse ja lähtivät kohti järveä. Muut oppilaat menivät thestralien vetämien vaunujen luokse.
Draco ja Harry olivat ensimmäisten joukossa, ja heidän perässään tuli kymmenkunta heidän ihailijoitaan. He eivät kuitenkaan välittäneet heistä, vaan olivat syventyneet kinaamaan kumpi oli parempi kaksintaistelija.
"Minä olen aivan varmasti parempi kuin sinä", Harry väitti virnistäen.
"Otetaanko siitä selvää, Potter?"
"Tietysti, heti huomenna. Ja älä sano minua Potteriksi, Malfoy!"
"Älä sinä minua Malfoyksi", Draco sanoi ja astui sisään vaunuun, Harry tuli perässä irvistellen Dracolle. Vaunu lähti heti liikkeelle, kun vaunun ovi sulkeutui.
Kun vaunut vihdoin saapuivat Tylypahkan ulko-ovien eteen ja pysähtyivät, ensimmäisessä vaunussa olleet Harry ja Draco matelivat kilpikonnavauhtia kohti suurta salia. Dracoa puistatti pelkkä ajatuskin siitä että kohta he joutuisivat kuuntelemaan Lajitteluhatun puuduttavaa laulua, ja vielä sen jälkeen pitkän litanian varoituksia Kielletystä metsästä sun muusta mitä nyt rehtori Dumbledore keksisikään ilmoittaa.
Kun vihdoin ja viimein Dumbledore päätti päästää oppilaat syömään, Harry oli nukahtanut ja nojasi päätään Dracon olkapäähän. Blondi herätti Harryn, joka oli nähnyt unta lentävästä porsaankyljyksestä ja kuolannut Dracon kaavulle. Puoli tuntia kului syödessä ja salin täytti ruokavälineiden kilinä. Harry tarjosi Dracolle kanankoipea joka kieltäytyi siitä ja väitti, että se ei tee hänen linjoilleen hyvää. Lopulta Dumbledore toivotti kaikille hyvää yötä. Kuului penkkien jalkojen raapimista vasten kivilattiaa ja iloista puheen sorinaa, kun kaikki lähtivät kohti omia tupiaan.
Harry ja Draco suunnistivat suoraan poikien makuusaliin. He pukivat yöpaidat päälleen ja toivottivat toisilleen hyvät yöt.
~ * ~
Aamulla, kun Draco heräsi, hän ihan ensimmäiseksi venytteli kissamaisesti, veti tummanvihreät verhot sivuun ja puki koulupukunsa peittämään hänen kalpeaa vartaloaan. Tämän jälkeen hän katsoi oliko Harry herännyt. Jos oli hän menisi aamupalalle, jos ei niin hän herättäisi tämän.
Tietysti Harry nukkui vielä, joten Draco herätti hänet suutelemalla ensin ja sitten läpsäisemällä häntä poskelle.
"Aih!" Harry kiljaisi kuin pikkutyttö.
"Herätys unikeko tai et ehdi aamiaiselle", Draco huomautti ja alkoi kikattaa kun Harry nousi ylös sängystä.
"Mitä?" Harry kysyi ihmetellen sitä, mille Draco nauroi. Pian hän kuitenkin sai selville mille tämä nauroi.
Harrylla oli jaloissaan pinkit sydänkalsarit. Harry otti valkoisen tyynynsä ja löi sillä Dracoa takaraivoon, joka vastasi samalla mitalla. Tyynysotaan yhtyi myös Blaise Zabini ja hieman haluton Theodore Nott. Muutaman minuutin (aika useakin) päästä pojat laskeutuvat alas oleskeluhuoneeseen ja menivät syömään aamiaista suureen saliin, joka oli jo melkein tyhjä.
Aamupalalla Harrya alkoi hieman jo ärsyttää Dracon käytös, kun tämä aina tyrskähti niin että sylki lensi vastapäätä istuvan ruokaan, kun hän katsoi häntä. Hänestä tuntui että hänen poskiensa puna ei enää koskaan katoaisi.
"Hei lopeta jo, siinä ei ole enää mitään naurettavaa!" Harry marisi.
"Ai ei vai? " Draco kysyi samalla keihästäen salaatinlehden haarukkaansa.
"Ei, mutta katso tuota Weasleytä ja sen vieressä istuvaa kuraveristä! Miksi me ei voida olla samanlaisia kuin he? He eivät sentään salaile suhdettaan... " Harry katsoi Ronia ja Hermionea kun he suutelivat.
"Me emme voi tehdä noin julkisesti, koska me olemme kumpikin poikia ja olemme niin sanotusti samaa perhettä! Ja mehän lupasimme toisillemme että pidämme tämän salassa. "
Aamupalan jälkeen Harrylla ja Dracolla oli hyppytunti. He olivat ainoat luihuispojat, joilla ei ollut tuntia. Kaksikko meni ulos järven rantaan ottamaan aurinkoa, koska aurinko oli vihdoin ja viimeinkin suostunut näyttäytymään ja työntää sadepilvet pois.
Pian he kuitenkin tulivat takaisin sisään, koska rannalla oli ollut tungosta. He menivät oleskeluhuoneeseen ja kävivät istumaan kirkkaasti palavan takan edessä olevaan sohvaan. Huoneessa ei ollut ketään. Niinpä Draco uskaltautuikin ihan Harryn viereen nojaten päätään tämän olkapäähän.
Oli ihan hiljaista, mutta sitten Draco muisti erään asian: "Ai niin, meidänhän piti kaksintaistella."
"Niin piti, mutta eikö voitaisi sopia, että kumpikin oli yhtä hyvä", Harry yritti suostutella Dracoa, häntä ei nimittäin juuri sillä hetkellä haluttanut taistella. Mutta jos Draco oli jotain päättänyt, hänen mieltään ei enää pystynyt muuttamaan. Hän halusi taistella tässä, nyt ja heti.
-
Jippii, jatkoo :) Ihana, tosi sulonen. Tosi kiva et Hermione ja Ron ei tässä ollu Harryn kavereita, koska melkein kaikissa ficeissä ne jotenkin tungetaan mukaan (Okei, ne on periaatteessa aika keskeisessä osassa kirjoissa. keh keh ::) Mut välillä ne ärsyttää)
Noi hahmot on niin OoC, joka on ihan älyttömän hyvä juttu.
Miinusta vaan lyhyydestä.
Toivottavasti lisäät seuraavan luvun vähän nopeempaa :)
-
teinirinsessa, käsitinkö nyt oikein että sinusta on hyvä että hahmot ovat Out of Character? No kiitos :D ja kiitos kommentistasi, se piristi. :)
A/N: Jep, jep, jälleen kerran jatkoa, yhtä lyhyttä kuin ennenkin, ihan hävettää miten nämä luvut ovatkin olleet näin lyhyitä alkuaikoina (ja mahdollisesti edelleen). D:
III luku
Kaksintaistelua
Harry ja Draco nousivat tummanvihreältä sohvalta ja kävelivät keskelle oleskeluhuonetta.
"Valmista?" Draco kysyi suu toispuoleisessa hymyssä.
"Valmista", Harry vastasi ja otti samalla esiin taikasauvansa.
"Lasken kolmeen... Yksi... Kaksi... Liikutisruumis! " Harry yllättyi niin paljon tästä loitsusta ettei tajunnut puolustautua, minkä seurauksena hän nyt leijuikin ilmassa eikä pystynyt liikkumaan.
Harrysta tuntui siltä, että hänen ranteisiin, kaulaan ja polviin olisi sidottu näkymättömät köydet, eikä tunne ollut mitenkään mukava. Draco liikutti hieman sauvaansa ja Harry alkoi liikkua häntä kohti. Draco lähti kävelemään kohti poikien makuusalin portaita. Harry leijui perässä. Hänelle alkoi valjeta miksi Draco halusi kaksintaistella, ja miksi hän oli käyttänyt juuri tätä loitsua.
Makuusaliin päästyään Draco leijutti Harryn tämän sängylle ja perui loitsun. Sitten Draco käveli Harryn luokse ja nousi hänen päälle.
"Sano se", Draco sanoi vaativalla äänellä.
"Mikä?" Harry kysyi ihmeissään vaikka tiesi mitä Draco tarkoitti.
"Sano: Draco on parempi kaksintaistelija kuin minä!"
"Draco on parempi kaksintaistelija kuin minä", Harry pyöräytti silmiään.
"Mutta silti rakastan häntä", Draco sanoi käskevästi.
"Ja siksi rakastan sinua", Harry sanoi ja yritti suudella Dracoa, mutta ei ylettynyt.
"Et sanonut sitä oikein", Draco kuiskasi ja kumartui suutelemaan Harrya.
"Miksi olisi pitänyt?" Harry mumisi suudelman välistä.
Draco nosti päänsä ja katsoi syvälle Harryn kirkkaanvihreisiin silmiin hieman pää kallellaan.
"En tiedä", Draco vastasi ja riisui Harryn paidan.
~ * ~
Tällä välin muut luihuiset olivat päässeet tunniltaan ja olivat nyt palaamassa makuusaliin hakemaan seuraavan aineen kirjoja. He kävelivät portaita ylöspäin jutellen iloisesti. Puolimatkassa portaita he pysähtyivät, koska kuulivat makuusalista outoa voihkimista.
Pojat vaihtoivat kummastuneita katseita.
"Eihän siellä voi tapahtua mitään kamalaa, eihän?" Theodore kysyi.
"Ei, ei tietenkään. Mennään nyt hakemaan ne kirjat ettemme myöhästy tunnilta ", Blaise vastasi ja työntyi Theodoren ohi. Pojat jatkoivat matkaa ja menivät sisään huoneeseen.
He haukkoivat henkeään kun näkivät mitä tapahtui Harryn sängyllä.
"Voitte jatkaa mitä ikinääh... ", Theodore ehti sanoa ennen kuin pyörtyi. Blaise pyöräytti silmiään ja sanoi:
"Raukkis... Harry... Draco... Voisitteko irtaantua toisistanne Taikajuomien tunti alkaa kohta. " Sitten hän meni sänkynsä luokse ja otti matka-arkustaan Taikajuomien kirjan. Hän käveli rauhallisesti ovelle ja napautti taikasauvaansa, jolloin Theodore, joka oli edelleen tajuton, alkoi leijua hänen perässään alakertaan.
Kun ovi sulkeutui, Harry työnsi nolona Dracon pois päältään ja meni etsimään vaatteitaan.
"Missä helvetissä minun bokserit on? " Draco huusi raivoissaan. Hän oli pukenut päälleen vasta paidan ja kravaatin. Harry odotti ovella ja hymyili itsekseen Dracolle eikä viitsinyt kertoa hänelle, että Draco itse seisoi niiden päällä. Kun Draco vihdoin tajusi sen, he olivat jo viisi minuuttia myöhässä tunnilta.
Harry ja Draco koputtivat Taikajuomien luokan oveen. Se avautui itsestään. He kävelivät sisään ja menivät omille paikoilleen.
"Oletteko koskaan ajatelleet, että tunnille voisi tulla ajoissakin? Ette varmaan, seuraavalla kerralla annan teille jälki-istuntoa", professori Kalkaros tokaisi kyllästyneenä. Harry ja Draco olivat aina myöhässä jokaiselta tunnilta. Kalkaros myös sanoi joka kerta antavansa pojille seuraavalla kerralla jälki-istuntoa, vaikka ei koskaan tulisi antamaankaan.
Draco katsoi ympärilleen ja tavoitti Theodoren ja Blaisen katseet. Theodore käänsi katseensa heti Kalkarokseen, mutta Blaise katsoi vielä Dracoa.
"Ette kerro tästä kenellekään, onko selvä?" Draco muodosti sanat äänettömästi huulillaan. Blaise nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi.
Loppu päivä kuluikin rauhallisesti. Vaikka Theodore vilkuilikin Harrya ja Dracoa hermostuneesti, Draco pysyi viileääkin viileämpänä ja käyttäytyi normaalisti, mutta Harry punastui aina kun tunsi, että joku katsoi häntä.
"Ettehän te enää tee samanlaista kohtausta kuin aikaisemmin päivällä? " Theodore kysyi arastellen kun he olivat menossa nukkumaan. Harry ja Draco katsahtivat toisiinsa ja sanoivat yhteen ääneen: "Mitä jos teemmekin? "
"Silloin kerrotte etukäteen meille, ettemme häiritse teitä ", Blaise, joka oli kävellyt muiden edellä, yhtyi keskusteluun. Draco pyöräytti silmään ja aukaisi suunsa sanoakseen jotain vastaan, mutta Harry loi häneen merkitsevän katseen joka sai hänet vaikenemaan.
"Oikeasti, te olette ällöttäviä! Minä pyydän Severukselta siirtoa toiseen makuuhuoneeseen ", Theodore marisi. Draco vain tuhahti ja työntyin muiden välistä makuuhuoneeseen. Harry meni perässä.
-
Iih, ihana :) Ja kyllä, ymmärsit oikein, mä tykkään siitä en ne on OoC.
Toi Blaisen reaktio noitten "touhuihin" vaikutti ensin tosi oudolta, se oli niin kauheen laimee, mut sit tajusin et se on just tosi hyvä juttu, ja tossa lopussa naureskelinkin sille. Ja Theodore vaikutti todella (mitensennytsanois?) häiritsevältä kapeakatseiselta, outo tyyppi.
Löysin muutaman virheen:
Vaikka Theodore vilkuilikin Harrya ja Dracoa hermostuneesti. Draco pysyi viileääkin viileämpänä ja käyttäytyi normaalisti, mutta Harry punastui aina kun tunsi, että joku katsoi häntä.
tuolla keskellä pitäis olla pisteen sijaan pilkku
"Ettehän te enää tee samallaista kohtausta kuin aikaisemmin päivällä?
samanlaista
Mut mahtava tää :) Jatkoo vaan :D
-
Hahhaa, voihkintaa makuusalissa.
: ))
JATKOA. :D
-
Ihan paras, tykkäsinn(:
Draco ja Harry on sulosia, ja toi Blaisen reaktio oli hauska.
jatkoa pyydänn(:
-
Pidin tästä ficistä kovasti.
Tykkään aina lukea näitä Harryn "vaihtoehtoisia elämäntarinoita". Tämä on yksi versio, joka kuullostaa hyvin kiehtovalta.
Saa nähdä, miten Dracolle ja Harrylle käy, eivät he varmaankaan suhdettaan pysty ikuisuuksiin salaamaan. Blaise on tässä ehkä hieman OoC, mutta emmehän me toisaalta hänestä ole edes canonissa saaneet paljon kuulla, joten mistä sitä toisaalta tietää, millainen hän on ystävilleen. Miten vain, pidin hänestä. Kuvailua olisi ehkä saanut olla aavistuksen verran enemmän, mutta muuten teksti oli oikein hyvää luettavaa, eikä tökkinyt.
Jatkoa odottelen innolla. :)
-
Tätä on kiva lukea :)
Mutta en osaa oikein kuvitella että Lucius Malfoy adoptoisi ja vielä enemmän että adoptoisi Harryn :D
Mutta onneksi joillakin ihmisillä on niin hyvä mielikuvitus että pystyy kirjoittamaan tällaisia :)
Eli jatkoa hartaimmin pyydän!
-
teinirinsessa
:D kiitos kommentistasi, piristit jälleen kerran päivääni. Korjasin virheet, kiitos (: Omasta mielestäni Blaise ei koskaan järkyttyisi mistään, tai ei ainakaan näyttäisi sitä sitten, luihuinenhan hän oli. Reaktio ehkä laimee joo mutta se kuuluu minun Blaiseni luonteeseen. Ja joku shokin saava pitää aina olla mukana, tällä kertaa hän oli Theodore.
Belsissa
Niin, Blaisestahan ei ole paljon kerrottu kirjoissa, muutamia juttuja vain. Kuvailua tosiaan olisi voinut olla enemmän, mutta enhän minä joskus kolme vuotta sitten osannut asioita kuvailla tarpeeksi, jos osaan nytkään. Hienoa että pidät tästä. ;D
Liinalotta, eFFy ja ^veerä^ kiitos kommenteistanne. Ne saivat minut hyvin iloiselle tuulelle :)
A/N: Niin, jälleen kerran lyhyttä jatkoa. Alan hävetä kohta näitä :D
***
IV luku
Tylyahossa
Viikkojen vieriessä eteenpäin tuli kauan odotettu Tylyaho-retki. Harry ja Draco odottivat retkeä innolla, koska Tylyahossa he saisivat olla kahdestaan eikä kukaan välittäisi heistä.
He eivät olleet koskeneet toisiinsa sitten viime kerran, kun he olivat jääneet kiinni. Eikä Blaise ja Theodore olleet inahtaneetkaan tapahtuneesta, koska he pelkäsivät Dracon kostoa.
Heti aamupalan jälkeen Draco ja Harry lähtivät kohti Tylyahoa. Heillä kummallakin oli lupalappu jossa luki koukeroisilla kirjaimilla Lucius Malfoy.
Ihan ensimmäiseksi he menivät Hunajaherttuaan ja ostivat karkkia.
"Ostetaan näitä. "
"Ei, minä en tykkää niistä. Mieluummin näitä. "
"Mutta kun minä en -"
"Äh, ostetaan kumpiakin!"
Sitten he menivät käymään Sekon pilailupuodissa täydentääkseen Dracon sontapommivarastoa. Ostosten jälkeen pojat menivät Kolmeen Luudanvarteen juomaan kermakaljat.
Pubi oli jälleen kerran täynnä Tylypahkan oppilaita. Harry ja Draco ottivat kermakaljat ja etsivät vapaan pöydän. Sellainen löytyikin pubin nurkasta, mikä sopi heille paremmin kuin hyvin.
"Oletko jo tehnyt Muodonmuutosten esseen? " Harry kysyi Dracolta. Draco siemaisi juomaansa ja vastasi, "olen sen tehnyt aikoja sitten, Harryseni. Miksi kysyit? "
"Tuota... Haluaisitko lainata sitä, jotta voisin kopioida sen? "
"Okei ", Draco vastasi. Hiljaisuus ympäröi heidät.
Minuutit kuluivat, eikä kumpikaan pojista keksinyt mitään puhuttavaa. Harry tunsi heikon kosketuksen nilkassaan. Hän katsoi kohti Dracoa ja tämä vinkkasi Harrylle viekkaasti silmää. Hän tajusi mitä Draco tarkoitti...
~ * ~
Harry Potterin jalka kietoutui Draco Malfoyn jalan ympärille. Draco vei vasemman kätensä Harryn polvelle ja oikean kätensä pojan pöydän päällä lepäävälle kädelle.
... Salamavalo välähti.
Harry ja Draco räpyttivät silmiään äkillisestä valosta häikäistyneinä. He irrottivat otteensa toisistaan ja katsoivat välähdyksen suuntaan, missä näkivät Rita Luodikon, Päivän Profeetan toimittajan.
"Henkeä salpaavan... Viehättävää! Malfoyn pojat ovat löytäneet sen oikean… Toisistaan ", Rita hehkutti tuttu tuike silmissään joka kertoi, että tästä tulisi oikein mehukas juttu. "Suostutteko antamaan haastattelun minulle ja sulkakynälleni? " Rita jatkoi samalla viitaten kädellään vieressään leijuvaan vihreään riikinkukon sulkaan ja kirjoitusvihkoon.
"Mennään pois, Draco. Missään ei näköjään voi olla rauhassa, ettei joku tulisi koko ajan keskeyttämään! " Harry tiuskaisi ja mulkaisi Ritaa samalla, kun nousi pöydästä niin nopeasti, että tuoli kaatui. Dracokin nousi pöydästä ja meni Harryn mukana ulos vilkaisematta kehenkään.
Kaksikko jätti peräänsä painostavan hiljaisuuden ja pöllämystyneen Rita Luodikon.
-
Pari virhettä:
Eikä Blaise ja Theodore olleet inahtaneetkaan tapahtuneesta, koska he pälkäsivät Dracon kostoa.
pelkäsivät
"Ei, minä en tyykkää niistä. Mieluummin näitä. "
tykkää
Luku oli aika lyhyt, tuntu että se ois loppunu ihan kesken. Siis söpö ja ihanahan se oli, mutta lyhyt!
Tää oli niinku hirveen suurpiirteinen, olisit voinu kirjottaa aika paljon pidemmänkin.
Mut hauska toi kohta jossa Rita otti kuvan. Kyllähän siitä ihan hyvä juttu voi tullakin :D
-
Rita ilkeä :'( :'( :'(
Ei saa häiritä rakastavaisia soo soo.
Mutta on tää ihana :)
Jatkoa? ;D
-
Vooi, olin unotanu, et oon ees lukenu tätä: D Alotin ja sit olin silleen hetkinen, vaikuttaa tutulta ja olinhan minä sitten kommentoinutkin. Onneks asiat palautu nopeesti mieleen, ku tää ei oo nii pitkäkään.
Juu, toi viimesin luku oli aika lyhyt ja toi loppu jäi hiukan pimentoon.. sitä ois voinu jatkaa pidemmällekin, kuten teinirinsessa jo sanoikin.
Sulosia nuo harry ja draco ja repesin ku toi Rita tuli ottamaan valokuvan.. taitaa pojat päästä lehteen;)) Rita on mielissään..
Toivottavasti saat viimeisestä luvusta pidemmän:) Vaikka tietysti tekstin laatuhan sen ratkaisee. Mutta kiitos tästä.
-
Aivan, en tajunnutkaan että tämä on vanha. Olenpa typerä, kun en pistänyt moista merkille, vaikka siitä oli pitkät stoorit. :D
No joo, kuitenkin, tämä luku oli aika lyhyt, mutta ei se mitään. Vaikka sillä nyt ei ole mitään merkitystä, kun tämä on vanha ficci, mutta painotan vieläkin sitä kuvailun vähäisyyttä, ihan vain, että saan edes jotakin kommenttia aikaiseksi.
Söpö luku oli. Hah, Rita-tapaus oli hauska. :D
-
Koskakohan tähän olis tulossa jatkoa...?
-
Teinirinsessa: ihana sinä! Unohdin täysin tämän ficin koulun takia, mutta kiitos kun muistutit!
^veerä^, eFFy ja Belsissa, kiitos myös teille kommenteistanne. TÄssä saatte nyt viimeisen luvun ja epilogin. Eli hieman enemmän luettavaa kerralla kuin yleensä. ;)
A/N: Nyt se siis on valmis, enää ei sitten tarvitse tätäkään muistaa. :D Täytyy myöntää että tämä omasta mielestäni loppuu hirveän nopeasti, mutta itse olin silloi nkun kirjoitin tämän vielä niin pieni ettei kärsivällisyys pidempään vielä riittänyt. Mutta nyt päästän teidät nauttimaan tästä. Kiitos kaikille lukijoille vielä kerran! <3
V Luku
Yllätyksiä
Lucius Malfoy heräsi kirkkaaseen auringon paisteeseen. Leveästi venytellen hän hyppäsi kirsikkapuisesta sängystään. Vaatteita etsiessään jostain sängyn alta ja muualta huonetta, Lucius haistoi kahvin ihanan aromin ja vastapaistetun leivän tuoksun.
Keittiössä Narcissa luki juuri Me Noidat -lehteään kun hänen miehensä käveli huoneeseen.
"Huomenta kultaseni. Eilen meni hieman myöhään", Lucius myhäili ja avasi juuri Päivän Profeettaa auki.
"Niin", Narcissa mutisi samalla hörpäten kahvia.
"... Meidän poikamme ovat päässeet etusivulle", Lucius sanoi kasvojaan kurtistaen etusivun kuvalle.
"Mitä? Näytähän!" Narcissa nosti katseensa lehdestään ja repäisi Profeetan hämmentyneen miehensä käsistä.
Malfoyn pojat löytäneet rakkauden, otsikko oli suuri ja näkyvä.
Lokakuun viidentenätoista päivänä, Tylypahkan oppilaat olivat viettämässä viikonloppuaan Tylyahossa. Kolmessa Luudanvarressa erittäin romanttisissa merkeissä olleet Harry Potter, 17 ja Draco Malfoy, 17...
"Oih! Minun pitää mennä heti kirjoittamaan kirje heille!" Narcissa huudahti intoa puhkuen ja heitti Profeetan pöydälle samalla kaataen oman kahvinsa.
Lucius jäi katsomaan vaimonsa menoa, kunnes tämä oli kadonnut kulman taakse. Hän havahtui tuijottamasta, kun Dobby -kotitonttu ojensi hänelle varovasti kahvia.
~ * ~
Samaan aikaan Harry oli herännyt ja veti juuri vuoteensa tummanvihreät verhot sivuun. Hän katsoi oliko Draco jo herännyt.
Tietysti hän on herännyt, hän on aamuvirkku, Harry ajatteli, ja oikein ajattelikin. Hän loukkaantui hieman Dracolle, koska tämä ei ollut herättänyt häntä, mutta pian tunne katosi, koska hänen korviinsa kantautui veden solina.
"Huomenta", Harry sanoi kirkkaalla äänellä samalla kun meni kylpyhuoneeseen. Hän luuli että Draco oli suihkussa.
"Huomenta", kuului vastaus samalla kun joku väänsi vesihanan kiinni.
"Missäs minun Lohikäärmeeni on?" Harry kysyi vietellen samalla kun laittoi hammastahnaa hammasharjaansa.
"Ei ainakaan täällä. "
Harry alkoi pestä hampaitaan pienen hämmennyksen vallassa, kun joku tuli pois suihkusta. Sieltä astelikin Blaise. Harry sylkäisi lavuaariin ja sanoi nolona: "Ai sinäkö siellä olit? "
"Kyllä minä siellä olin... " Blaise vastasi samalla kuivaten itseään.
Harry oli juuri lopettamassa hampaiden pesuaan, kun näki peilin kautta Blaisen hivuttautuvan häntä lähemmäksi. Harry kääntyi ympäri samalla hetkellä kun Blaise nojautui häneen.
"Mitäh?! " Harry ulvahti, kun Blaise suuteli häntä.
~ * ~
Muutaman minuutin kuluttua Harry ilmestyi suureen saliin ja istuutui nopeasti Dracon viereen.
"Bla- Blaise suuteli minua ", Harry kuiskasi änkyttäen Dracolle.
"Mitä?! Se limanuljaska, hän tiesi että sinä olet minun. Tämän minä vielä kostan hänelle ... mutta se nyt vain on sivuseikka, tämä on paljon tärkeämpää", Draco sanoi ja ojensi Harrylle kirjeen, ”se on äidiltä.”
Harry otti kirjeen vapisten Dracon kädestä ja luki sen.
Huomenta Harry ja Draco.
Luin juuri Päivän Profeetan artikkelin teistä.
Aivan ihanaa!
Muistan kun ensinmäisen kerran näitte toisenne, te olitte silloin vielä sylivauvoja, ja silloin jo huomasi että teidän välillä oli jotain kaveruutta syvempää.
Te olitte aina yhdessä.
Ja kerran, päivää ennen kuin koulu alkoi. Te olitte silloin uimassa siinä lammella, joka meidän pihallamme on. Niin minä satuin olemaan siinä lähellä kävelemässä. Te luulitte että kukaan ei näe. Että kukaan ei näe kuinka painauduitte ihan kiinne toisiinne. Kuinka varovasti suutelitte toisianne. Teidän ensisuudelma! Ja minä näin sen! Että se oli söpöä. Isällenne en kertonut siitä.
Nyt ainakin olemme isänne kanssa varmoja siitä että menette puhdasverisiin naimisiin, tai no, Harry on kylläkin puoliverinen, mutta en minä voi sinua syyttää äitisi kuraverisyydestä.
Häitänne odottaen,
Narcissa
"H- hän- hän näki meidät ", Harry änkytti.
"Niin näki... Rohkelikot katsovat meitä. "
"Niin katsovat muutkin. "
"Harry... "
"Niin? "
"Nyt olisi hyvä aika. "
"Mihin? "
"Tähän. " Draco suuteli Harrya.
Kuului kohahdus, kun salin täysi ihmisiä haukkoi henkeään kauhusta että ihastuksesta. Jostakin kuului "Minä tiesin sen!", "Niin ilmeistä!" -huudahduksia.
Harry ja Draco katsahtivat toisiinsa, kohauttivat olkiaan ja suutelivat toisiaan uudestaan. Muutama puuskupuh putosi penkiltä kivilattialle.
Epilogi
"Hei, katso minkä minä löysin."
"Minkä?"
"No, valokuva-albumin, taukki."
"Minä en ole taukki, olen Draco."
"Ihan kuin en sitä olisi tiennyt", Harry tuhahti ja pyöräytti silmiään. Hänen käsissään oli vihreä valokuva-albumi.
Harry avasi sen etukannen, ja heti ensimmäisellä sivulla komeili kuva, joka oli leikattu kolmetoista vuotta sitten Päivän Profeetasta.
"Muistatko tuosta kuvan otosta seuraavan päivän?"
"Tietysti! Silloin sai koko koulu ja muu maailma tietää, että me seurusteltiin."
Harry käänsi seuraavan sivun. Nyt sivulla oli kuva, jossa Harry ja Draco pitivät yhdessä käsissään huispaus-pokaalia. Heidän takanaan näkyi happamia rohkelikkoja.
"Hah! Tuolloinkin rohkelikot tulivat toisiksi huispauksessa."
"Niin. Niin kuin edellisempinäkin vuosina. Mutta tuo voitto oli kyllä sinun etsijäntaitojen ansiota, Harry. "
"Niin, me olimme vähällä hävitä, mutta onneksi meillä oli sinunlainen lyöjä", Harry virnisti ilkikurisesti.
Harry käänsi taas sivua ja sieltä paljastui kuva professori McGarmiwan tunnista. Kuvassa Harry yrittää muuttaa kermakaljaa tuliviskiksi. Taika epäonnistuu ja sytyttää Harryn hiukset tuleen.
"Tuo ei ollut yhtään hauskaa. Jouduin olemaan kolme yötä sairaalasiivessä. Minulla oli vakavia palovammoja päänahassa. Hei! Älä naura siinä!"
Draco nauroi vedet silmissä kuvalle kun samalla käänsi seuraavan sivun.
Tällä sivulla oli kuva seitsemännen kouluvuoden päättäjäisistä. Ne olivat tanssiaiset, jotka olivat vain seitsemäsluokkalaisille. Kuvassa Harry ja Draco tanssivat valssia keskellä salia ranskalaisen sisäkön asuissa.
"Tuo oli sinun ideasi, Draco."
"No mitäs suostuit siihen."
"Sinä osasit suostutella minut."
Draco käänsi taas seuraavan sivun. Nyt sivulla komeili kuva Harryn polttareista.
"Minä en pitänyt yhtään noista polttareista! Sinä olit todella ilkeä, kun sinne ei tullutkaan miesstripparia vaan nainen, ja sinä et sentään joutunut pukeutumaan liian pieneen minihameeseen ja tiaraan. Etkä joutunut niissä myymään pipareita ovelta ovelle jästi-alueella!"
Harry käänsi nopeasti seuraavan sivun jolla nyt komeili kuva Dracon polttareista.
Ne polttarit oli pidetty homo-baarissa ja Draco oli joutunut vain pukeutumaan pupuksi ja tanssimaan tiskillä samalla kaataen muille juomista.
"Olinko minä noin ihanan näköinen?"
"Voi kyllä olit. "
"Ei- ei, älä käännä vielä! Haluan vielä katsella itseäni." Harry oli juuri ollut kääntämässä sivua. "Nyt voit kääntää."
Nyt sivulla komeili kuva häistä. Häistä, jotka olivat olleet viisi vuotta sitten. Kuvassa oli alttari, jonka eteen oli polvistunut kaksi miestä, joista toisella oli mekko.
"Sinä olit todella kaunis morsian", Harry julisti.
"Tietysti olin, mutta sinun olisi pitänyt olla morsian, niin olisin voinut pitää sukunimeni."
"Niin, mutta tuo huntu sopi sinulle, ja valkoinen häämekko vain täydensi kokonaisuutta. Ja eikö me olla tämä sukunimi käsitelty loppuun? Minä olen Potter-Malfoy ja sinä Malfoy-Potter."
Draco mutristi mietteliäästi suutaan, "huntu -asiassa olet oikeassa, mutta sen sanon, että minä olisin halunnut olla pelkkä Malfoy. Käännä sivua."
"Ei täällä ole enempää kuvia."
"Eikö?!"
"Ei- tai- siis- on, mutta ne kaikki kuvat ovat sinun rakkauden osoituksia minua kohtaan, ja niitähän on vaikka kuinka monta, ja jos nyt alkaisimme niitä käymään läpi, emme näkisi koskaan loppua niille. Miten sinä onnistuit saamaan niistä kaikista kuvan?
"Se on salaisuus jota en kerro... koskaan."
"Sehän nähdään!"
-
Uii! Tosi sulonen!
Vaikka juoni oli ainutlaatuinen ja siksi aluksi hieman erikoinen, siihen pydtyi helposti sisäistymään. Tykkäsin erittäin paljon. Vähän lyhyt oli... Toi epilogi oli ihan paras. Kuvia!
-
Ei tää saa olla loppu, sinä senkin :'(
No mutta, hyvin tää joka tapauksessa päätty, toi vika luku oli tosi ihana, vaikkakin ihmettelen Narcissan reaktioo.
Oli se kirje kuitenkin aika ihana, ja asiat jotka sen jälkeen tapahtu <3
Epilogi oli tosi kekseliäästi tehty, sä kerroit niinku valokuva-albumin avulla kaiken mitä noille tapahtu noiden välisenä aikana.
Vähän pidempi olis voinu olla, tää oli niin hyvä.
Mutta kiitos kuitenkin koko ficistä <3
-
Loppuen lopuksi tämä oli hyvin yksinkertainen, mutta suloinen ficci.
Aika perus H/D:tä, mutta toisaalta, siitähän onkin aikaa, kun sinä tämän kirjoitit. Narcissan reaktio oli ehkä hieman yllättävä, mutta sekin silti suloinen ja hieman hassu kaiken sähellyksensä suhteen. :D
Olen pahoillani, mutten oikein keksi mitään kommentoitavaa enää. Kiitos tästä.
-
Uih, ihana.. Jotenkin niiiiin herkkä. :--DD
IHANA TOI TYLYPAHKALAISTEN REAKTIO!! :--DD
Niin, mutta tuo huntu sopi sinulle, ja valkoinen häämekko vain täydensi kokonaisuutta. Ja eikö me olla tämä sukunimi käsitelty loppuun? Minä olen Potter-Malfoy ja sinä Malfoy-Potter."
Uih<33
KIITOS!
-
Voijj että oli kyllä söpö tarina ;) onneksi Lucius ei vetänyt pultteja, siitä oon kiitollinen :D Ei tähän voi oikeen mitään kommentoija, Epilogi oli kans niin söpiss :D Eipä muuta, rakentava karkas kävelyllä ^^'
~PiKi~
-
Haha, miten ihana lyhyt pikkufic. :) Tää sopi erittäin hyvin piristämään mieltä sunnuntaisen työpäivän jälkeen!
Kieli nyt oli hieman tönkkö paikoittain ja niin edelleen, mutta kuten olet jo pariin otteeseen maininnut niin on kyse vanhasta ficistä, joten turha alkaa sitä kommentoimaan :D
Mutta kiitos tästä piristeestä, juoni oli kuitenkin hyvin erilainen ja kekseliäs :)
-
Awww <3
Tuli tuollanen reaktio tuosta epilogista, ja nauratti myös ne polttari systeemit :D
Pidin tästä(kin), kokonaisuus oli hyvä, vaikka luvut oli harmittavan lyhyitä. Ensimmäinen ficci? Hyvä sellaiseksi, vaikka sanoitki muuttaneesi joitakin kohtia, ellen hirveän väärin lukenu.
Kerran olen aikasemmin lukenu tämän ja silloin en ilmeisesti kommentoinu, vissiin uskaltanu tai jotain :D
Oli muuten varsin omituista lukea sellasta, jossa Harryn vanhemmat on aikasemmin olleet kuolonsyöjiä ja heidän lapsensa meni sitten Malfoyden kartanoon kasvatettavaksi.
Mutta niin, pääasia taisi tulla selville, pidin ja niin edelleen, ja nyt voisin mennä lukemaan muita kirjoituksiasi :)
Kiitos että olet lisännyt tämän tänne.
mi-ra
Ps. Yhden virheen luulin nähneeni, mutta se katosi heti ku jatkoin lukemista.
-
AWWWWWWW! H/D on ihanaaa.
Tää ficci oli tosi mielenkiintoinen ja hyvä.
Hyvä idea, että Harry asuukin Malfoylla eikä Dursleylla ja se on luihuisessa. Ja hyvää vaihtelua, että Hermione ja Ron ei ollu sen kavereita :D
-
tää oli mahtava :p Luin kerralla kokonaan, mutta tykkäsin tosi paljon ! ;)