-
Title: Yksinäisen vuoren varjostamat
Author: LillaMyy
Rating: K-11
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig), Kíli/Tauriel
Genre: romance, fluffy, angst, drama, …?
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Tarina lupauksista, ja siitä, kuinka niiden pitäminen ei ole aina niin helppoa.
Challenges: 5x jotain uutta (Uusi osasto: Toinen ulottuvuus), Vuosi raapalehtien IV, Albumihaaste (Sannin Sotke mut: Kiinni) ja Sadan raapaleen tarina (aiheella Kíli/OFC)
A/N: Tämä tarina on pyörinyt päässäni jo pidemmän aikaa, mutta vasta nyt sain kunnon sysäyksen aloittaakin sen kirjoittamisen. Seuraan tässä siis Peter Jacksonin elokuvatrilogian tapahtumia, joten jotain ristiriitaisuuksia kirjaan nähden löytyy. Ammennan osan inspiraatiostani myös Hobitti-fanonista. Kaikki tässä esiintyvät nimet (jotka siis eivät kuulu jo itsessään fandomiin) ovat peräisin joko täältä (http://www.vikinganswerlady.com/ONWomensNames.shtml) tai täältä (http://www.vikinganswerlady.com/ONMensNames.shtml). Ommaus menee Evelixille (hitto, meinasin kirjoittaa entisen nickisi tuohon x)), hyvää synttäriä, toivottavasti tykkäät! ♥ Tämän viestin lopusta löytyy nykyisin oma versioni tässä esiintyvien kääpiöiden syntymä- ja kuolinvuosista ja laitan jokaisen pätkän alkuun päähenkilöiden iät, joiden perusteella voi sitten halutessaan täältä luurata, minkä ikäinen joku tietty kääpiö on sillä hetkellä yms. Toivottavasti tämä helpottaa tämän seuraamista. (P.S. Olkaa kiitollisia, että tein tämän, koska törsäsin siihen useamman tunnin elämästäni, kun piti sovittaa tarina puolivalmiille aikajanalle! :D)
1 – Surkeita sattumuksia
”Ähh, taas tyttö!” Drengr valitti kurkistettuaan kehtoon äitinsä takaa. Fíli hänen takanaan irvisti.
”Älähän valita! Hän on kuitenkin sinun siskosi”, Regnar totesi pojalleen, joka yritti näyttää innostuneelta.
”Se on jo kolmas tyttö sinun jälkeesi”, Drengr sanoi Fílille kääpiöpoikien poistuessa huoneesta. Nuorempi poika nyökytteli nyrpeänä.
”Kíli on ainoa poika, joka on syntynyt sen jälkeen. Eikö täällä kukaan osaa saada poikia?” Drengr valitti.
”Äiti ja isi osasi”, Fíli sanoi erittäin ylpeänä, mutta vaikeni saatuaan viiltävän katseen vanhemmalta pojalta.
Pojat olivat tietämättään valitettavan oikeassa: Ereborista paenneet Sinivuorilla asuvat kääpiöt olivat viime aikoina saaneet tavallistakin vähemmän lapsia, ja näiden joukossa oli epätavallisen paljon tyttöjä.
(http://i57.tinypic.com/c20n.png)
*Drengrin kuolinvuosi on pielessä, siellä pitäisi olla NA 110, eikä NA 130
KA = Kolmas Aika
NA = Neljäs Aika
-
Hihii, tulenpas vielä tännekin kiittelemään omistuksista. x)
”Kíli on ainoa poika, joka on syntynyt sen jälkeen. Eikö täällä kukaan osaa saada poikia?” Drengr valitti.
”Äiti ja isi osasi”, Fíli sanoi erittäin ylpeänä, mutta vaikeni saatuaan viiltävän katseen vanhemmalta pojalta.
Haha, voin liiankin hyvin kuvitella Fílin ilmeen kun hän sanoo "äiti ja isi osasi". Onhan pikku-Fílillä sellaiset ihanat viikset, onhan? :'D
Jees, mutta tämä vaikuttaa tosi lupaavalta! Idea on mielenkiintoinen. Thank you, jään innolla odottelemaan jatkoa. :D
-
Evelix: Hih, ole hyvä, ajattelin ommata tän sulle ihan jo siitäkin syystä, että mä olen lukenut sen sata ja tuhat sun Tolkien-tekstiä, jotka inspasivat mua tähän, plus sitten huomasin, että sulle on synttärit tulossa, joten ajattelin hoitaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :D En ole edes ajatellut, miltä pikku-Fíli näyttää, joten hänellä voi kyllä olla sellaiset viiksetkin tässä. :D Tässä tuleekin sitten jatkoa.
2 – Nimi-intoilua
”Thorin-eno! Thorin-eno, paljastetaanko Drenin siskon nimi tänään?” Fíli kysyi innoissaan. Pieni kääpiöpoika oli aina pitänyt juhlista, joita Sinivuorilla ei ollut yhtään liian usein.
”Niin olen kuullut”, Thorin vastasi nauraen pienen pojan innostukselle, vaikka tämä olikin vasta nyrpistellyt nenäänsä uudelle tyttölapselle.
”Mikä hänen nimekseen tulee?” Fíli jatkoi uteluaan.
”Sitä minä en tiedä”, tämä vastasi, mutta Fíli ei tyytynyt tähän.
”Kyllä sinun pitää tietää, sinähän tiedät kaiken, mitä täällä tapahtuu!”
”Tietäisinkin”, Thorin huokaisi ja jatkoi, ”jos odotat hetken aikaa, niin käydään yhdessä kysymässä asiaa Dreniltä ja hänen vanhemmiltaan, jos se sinua niin kiinnostaa.”
”Jeeeeee!” pieni kääpiöpoika riemuitsi ja istahti kiltisti ovensuuhun odottamaan.
3 – Nimenpaljastusjuhla
Myöhemmin samana päivänä kaikki Sinivuorten kääpiöt olivat kokoontuneena suureen saliin. Fíli seisoi perheensä kanssa etuosassa ja pinnisteli varpaisillaan nähdäkseen paremmin. Lopulta Thorin kyllästyi tämän venkoiluun ja nosti kääpiöpojan olkapäilleen saaden tämän virnistelemään leveästi näköalapaikaltaan.
Tovin kuluttua salin toisessa päässä alkoi tapahtua ja Drengr käveli sisään ylpeänä. Regnar ja Lagnlif kävelivät tämän perässä vähintään yhtä ylpeinä. Viimeisenä saapui kääpiösiirtokunnan tuorein jäsen vanhimman kantamana. Salin reunustoilla seisovat kääpiöt kumarsivat ja tekivät tilaa, jotta saattue pääsisi salin keskelle kannetun kivipaaden luokse. Gróin laski lapsen paadelle ja lausui kantavalla äänellään:
”Vanhemmat ovat päättäneet lapsen nimeksi tulevan Sólveig.”
Ilmoituksen jälkeen salissa alkoi kaikua kääpiöiden laulu.
4 – Huomiosta kilpailua
Sólveigin nimen paljastusta juhlittiin Sinivuorilla viikon ajan, kuten kääpiöiden tapoihin kuului.
Aikaa myöten Drengrkin oppi pitämään uudesta pikkusiskostaan, vaikka olikin aluksi ollut hieman nihkeä tämän suhteen, koska nuori kääpiöpoika sai tavallistakin enemmän huomiota, kun kaikki vanhemmat kääpiöt jaksoivat kysellä häneltä pikkusiskon kuulumisia. Joku saattoi kysyä, oliko pikkutyttö oppinut jo kiskomaan vanhempiaan parroista, kun taas toista kiinnosti enemmän tämän kehittyvät taidot.
Fíliä puolestaan kismitti vielä tavallistakin enemmän, koska uuden kääpiölapsen syntymän takia huomio oli kiinnittynyt hänestä (ja Kílistä) toiseen sisaruspariin. Dís seurasi suupielet nykien vierestä, kuinka Drengr kertoili innoissaan Fílille uutisia siskostaan ja kuinka nuorempi kääpiö pui pientä nyrkkiään tämän selälle.
A/N: Haluaisin vielä tässä kohtaa huomauttaa sitten, että Fíli on tässä kohtaa 6 vuotta, Kíli vuoden (minkä takia hän ei vielä esiinny täällä niin paljoa) ja Drengr (eli Sólveigin isoveli) 10 vuotta. Tämä toivottavasti selventää hieman heidän käytöstään...
-
No en mä nyt sentään ihan sataa ja tuhatta Tolkien-tekstiä ole kirjoittanut. :D Mutta kiva kuulla, että mun räpellykseni ovat inspanneet sua tähän.
Mietinkin vähän tätä Fílin näkökulmaa näissä ensimmäisissä osissa, kun alkutietojen mukaan tarinan parituksissa toisena osapuolena on kuitenkin Kíli. Mutta ei siis mikään ihme, ettei Kíli ole vielä oikein esiintynyt, kun hän on kerran vasta yksivuotias. :D Hyvä muuten, että selvensit hahmojen ikiä - helpottaa tarinan seuraamista. Fíli tosiaan vaikuttaa oikein tyypilliseltä, innokkaalta ja uteliaalta 6-vuotiaalta kääpiöpojalta. (: Tuo Thorinin ja Fílin keskustelu tuntui tosi luontevalta, siis juuri sellaiselta kuin voisi hyvin kuvitella 6-vuotiaan pojan ja tämän enon välille.
Täytyy muuten nostaa hattua näille nimille, jotka olet itse keksimillesi hahmoille antanut! :D Innostuinkin nyt tutkimaan nimiä noilta linkkaamiltasi sivuilta, ties vaikka joskus itsekin sattuisin tarvitsemaan.
Tykkäsin siis näistäkin osista tosi paljon! Ja jatkoa odottelen... (:
-
Evelix: No joo, et ihan, mutta kuitenkin niitä (ja Eririnin) Hobitti/LotR-ficcejä luettuani tuli vain sellainen olo, että mäkin haluan kirjoittaa jotain Hobitti/LotR-ficcejä, ja sitten tuli tämä idea jostain puskasta. :D Hyvä, että Fíli vaikuttaa sopivan ikäiseltä, pelkäsin jo vähän, että onnistuin nuorentamaan tätä liikaa innoissani. Ja kiitoksia nimikehuista, oli kauheat paineet niiden keksimisen kanssa, koska tarvitsinkin useamman uuden nimen kuin aluksi ajattelinkaan.
A/N: Tässä sitten hypätäänkin nelisen vuotta eteenpäin. Mitä muuten olette mieltä, pitäisikö mun lisätä tuonne alkuun tyyliin jokin lista hahmoista ja näiden ikävuosista? Helpottaisiko se kenties lukemista? Nimim. tajusin vasta äsken, että tosiaan kukaan muuhan ei tiedä, minkä ikäisiä Drengr, Sólveig ja kumppanit ovat… :D
5 – Juoksukisailua
Sólveigin neljännen kesän aikana Drengr sai viimein luvan liittyä isänsä seuraan pajoille. Tyttö, Fíli ja Kíli tuijottivat tämän katoavaa selkää pettyneinä, kunnes Dís ehdotti, että kolmikko voisi lähteä kirjastolle katsomaan mitä Ori puuhasi. Kolmikko katsoi toisiaan ennen kuin he ampaisivat juoksuun. Nuorimmaisena Sólveig jäi nopeasti jälkeen, kunnes Fíli pysähtyi kohteliaana odottamaan tätä Kílin kiihdyttäessä ensimmäiseksi.
Yhtäkkiä kirjaston näkyessä jo nurkan takana Fíli kiihdytti vauhtiaan, tarrasi Kíliä hihasta ja pysähtyi kuin seinään pidellen veljeäänkin tiukasti paikoillaan. Sólveig katsoi veljeksiä ymmällään ampaistessaan näiden ohi kirjastoon. Nuorempi veljeksistä mulkaisi toista, mutta tämän ei tarvinnut kuin viitata kääpiötytön erittäin onnelliseen ilmeeseen saadakseen nuoremman hiljaiseksi.
6 – Lisää juoksukilpailuja
Fíli ja Kíli katselivat hieman kauempaa kirjaston ovella hymyilevää tyttöä, eikä kumpikaan pystynyt olemaan hymyilemättä itsekin. Jopa Kíli hymyili leveästi, vaikka hän olikin vasta protestoinut veljelleen tämän pakotettua hänet luopumaan voitostaan. Kohta kuitenkin veljekset katsoivat toisiaan ja aivan kuin jostain sanattomasta sopimuksesta ampaisivat uudestaan juoksuun.
Sólveig nosti kirjaston ovella pienet kätensä kasvojensa eteen aivan kuin olisi pelännyt veljesten juoksevan suoraan häntä päin. Kun törmäystä ei kuitenkaan tapahtunut ja veljesten äänet kuuluivat jo hänen vierestään, Sólveig laski kätensä ja huomasi Fílin ja Kílin ryhtyneen painisille kirjaston ovella.
”Minä ehdin ensin”, Fíli väitti.
”Etpäs, kun minäpäs”, Kíli intti takaisin.
”Pojat”, Sólveig huokaisi.
7 – Kisailujen seurauksista
”Mitä ihmeen meteliä täällä oikein pidetään?” Ori ihmetteli ja Sólveig yritti kuiskata edelleen nahisteleville veljeksille käskyn vaieta.
”Fíli ja Kíli, mitä Mahalin nimessä te oikein teette?” Ori kysyi Sólveigin seisoessa vieressä aivan kuin yrittäen katseellaan vihjata pojille, että olisitte kerrankin kuunnelleet minua Orin erottaessa nämä toisistaan.
”Me juostiin kilpaa…” Fíli aloitti.
”…ja minä voitin, mutta…” Kíli jatkoi.
”Etpäs voittanut, kun minäpäs”, Fíli väitti vastaan ja niin nahistelu alkoi uudemman kerran.
”Pojat, pojat, lopettakaas nyt tuo tappelu, siitä ei ole kenellekään mitään iloa”, Ori sanoi yrittäen hieroa sovintoa poikien välille.
”Mutta…” kääpiöpojat aloittivat.
-
(Luulin jo kommentoineeni näitä uusimpia osia mutten sitten näköjään ollutkaan...) Nämä pätkät saivat kyllä hymyn nousemaan huulille ruudun tällä puolella. Kääpiölapsia, ihanaa! :D Eli siis, Fíli olisi tässä nyt sitten 10-vuotias, Kíli viisivuotias ja Sólveig neljävuotias? Ja Drengr 14? Menikö oikein? :'D (Mulla ei ole mitenkään kovin kummoinen laskupää...) Voisi olla ihan hyvä idea lisätä tuonne alkuun lista hahmoista ja ikävuosista, niin lukeminen tosiaan helpottuisi.
Jatkoa jään odottelemaan. :)
-
Evelix: Kääpiölapset ovat ihania, ja heitä tulee esiintymään täällä yllättävissäkin paikoissa lisää! Jeps, laskit ihan oikein nuo iät. Nykyisin tuolta alusta löytyy taulukko, jossa on jokaisen täällä esiintyvän kääpiön syntymä- ja kuolinvuosi ja ajattelin vielä jokaisen pätkän alussa kertoa, minkä ikäinen tämä nelikkomme on ja vuoden, jotta jokainen halukas voi tarkistella tietyn kääpiön iän samalta ajalta. (:
A/N: Siirrymme siis taas hiukkasen eteenpäin, näissä on vuosi 2871, eli Sólveig on 6, Kíli 7, Fíli 12 ja Drengr 16.
8 – Kärsimätön oppilas
Sólveig tihrusti vaaleanruskeaa pergamenttiaan; Ori oli päättänyt opettaa häntä kirjoittamaan, mutta tyttöä se ei voinut vähempää kiinnostaa. Etenkään, kun tämä katseli vierestä, kuinka Fíli ja Kíli (Drengristä puhumattakaan!) saivat mennä miten halusivat samalla, kun hän oli kirjastossa.
Joskus kirjoittamaan opettelu olisi voinut ollakin Sólveigista hauskaa, mutta ei silloin kun auringo helotti ulkona ja hänen ystävänsä juoksentelivat siellä vapaina. Ori piirteli kärsivällisenä riimuja omalle pergamentilleen ja yritti saada turhautuneen oppilaansa tekemään saman perässä.
Muutaman pitkällisen tunnin jälkeen Ori katsahti kääpiötyttöön ja tokaisi:
”No mene nyt sitten ulos. Jatkamme huomenna!”
Sólveig hyppäsi ylös tuoliltaan ja halasi Oria ennen kuin juoksi ulos kirjastosta.
9 – Turhaanko karannut?
Sólveig kirmasi ulos luolien uumenista etsiäkseen ystävänsä, mutta saikin pettyneenä huomata näiden köllöttelevän selillään ruohikossa toljottelemassa taivaisiin. Kääpiötyttö tuhahti kuuluvasti, tämänkö takia hän oli juuri juossut ulos kuin tuulispää.
”Ai, Sól, päästikö Ori sinut jo pois?” Fíli kysyi selkeästi kuultuaan tytön tuhahduksen (tai tämän puuskuttavan hengityksen).
”Ei, minä karkasin”, tämä vastasi edelleen aavistuksen pettyneenä ystäviinsä.
”Sól tule katsomaan, tuo yksi pilvi näyttää ihan Dwalinin päältä”, Kíli nauroi kätensä takaa ja Sólveigiakin alkoi hihityttää. Tämä olisi pakko nähdä! Niinpä tyttö pomppi ystäviensä luokse ja heittäytyi pötkölleen veljesten väliin.
”Katso nyt tuota!” Kíli osoitti yhtä suurta pilveä eikä Sólveigilla pysynyt enää pokka.
10 – Pilville naureskelusta
Kolme kaverusta tuijottelivat turkoosin värisellä taivaalla hiljakseen lipuvia pilviä ja nauroivat, kun ne muistuttivat heitä joko Balinin parrasta tai Bofurin hatusta. Yksi erityisen hassun näköinen pilvi sai kolmikon jopa oikein kiemurtelemaan naurusta.
”Se näyttää ihan enon ilmeeltä pyykkipäivänä”, Kíli sanoi ja kaksi muuta pitelivät mahojaan pyöriessään nurmella nauramassa. Kíliä itseäänkin alkoi väkisinkin naurattaa, sekä pilvi että nuo kaksi vihreäselkäistä tomppelia, jotka pyörivät ruohikossa.
Juuri kun kaikki kolme olivat saaneet itsensä takaisin kuriin, he kuulivat takaansa tutun äänen:
”Mitä ihmettä te siellä ruohikossa pyöritte?”
Thorin ei voinut muuta tehdä kuin pyöritellä päätään kääpiölasten kummallisille harrastuksille, kun kolmikko räjähti varsin äänekkääseen nauruun.
-
Tuo taulukko helpottaa lukemista kyllä tosi paljon! Ja hyvä että laitat silti jokaisen pätkän alkuun nelikon iät sekä ennen kaikkea sen menossa olevan vuoden, sillä mua ainakin kiinnostaa tietää kaikkien mahdollisten kääpiöiden iät samalta ajalta. Kuitenkin kaivaisin ne tiedot jostain, mutta kun näiden sun omien hahmojen tietoja ei vaan satu löytymään esim. Kuninkaan Paluun liitteistä. :D
Taas mukavan piristävää luettavaa, pistää väkisinkin hymyilemään. Ei mikään ihme, ettei 6-vuotiasta kääpiölasta tosiaan voisi vähempää kiinnostaa opetella kirjoittamaan, kun aurinko paistaa ja ystävät saavat tehdä mitä tykkäävät. Ori on helppo kuvitella opettamaan kirjoittamista kärsivällisesti, siitäkin huolimatta vaikka toinen vain pyörittelisi turahautuneena silmiään eikä jaksaisi keskittyä.
”Sól tule katsomaan, tuo yksi pilvi näyttää ihan Dwalinin päältä”
Haha, ihana ajatus, että nuo kolme vaan makoilevat nurmikolla ja naureskelevat pilville. (Haluaisinpa muuten nähdä pilven, joka näyttää Thorinin ilmeeltä pyykkipäivänä! :D)
Näissä osissa tulee jotenkin tosi kivasti esille se, kuinka huolettomia ja elämästään nauttivia lapsia Sólveig, Kíli ja Fíli ovat. Saavat vain siellä juoksennella ympäriinsä ja naureskella hassuille pilville. :D Odotan mielenkiinnolla, millaiseen suuntaan teksti lähtee muuttumaan sitten, kunhan nuo tuosta kasvavat ja alkaa tapahtua. Sitten joskus. (:
-
Evelix: Kiitti taas, tykkään, kuinka aktiivisesti jaksat lukea näitä räpellyksiä. (: Hyvä, että se helpottaa, ja kiva, että siitä on muutenkin iloa. (: Kuvittele siis pilvi, joka näyttää siltä, että olisi missä tahansa muualla, niin osut varmaan aika lähelle tuota, minkä meidän kolmikkomme näki taivaalla. x) Nyt vielä ei tapahdu mitään kovin suuria, mutta tässä ei enää ehkä noin huoletonta meininkiä kuitenkaan kuin aiemmissa osissa.
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2876, eli Sólveig on 11, Kíli 12, Fíli 17 ja Drengr 21 vuotta. Pyydän, että otatte tässä kohtaa huomioon, että nämä tapaukset ovat tosiaan kääpiöitä, joten se, että Fíli on 17, ei todellakaan tarkoita, että hän olisi aikuistumassa vielä kovinkaan pian. :D Musta muuten tuntuu, että mä postaan näitä ihan liian usein, että sanokaa, jos haluatte hitaampaa päivytystahtia, koska itse en osaa hidastaa, vaikka oon yrittänyt… :’D
11 – Luolissa tutkimusmatkalla
Eräänä aamuna, kun Sólveig meni Kílin kanssa aamupalalle ruokasaliin, ei Fílistä näkynyt jälkeäkään missään. Siispä kaksikko päätti lähteä seikkailemaan luolissa keskenään.
”Se on Fílin ongelma, jos hän jää paitsi jostain hauskasta, ei meidän”, oli Kíli vastannut Sólveigille, kun tämä oli kysynyt pitäisikö kolmatta etsiä.
Kíli ja Sólveig kirmailivat ympäriinsä valtavassa luolastossa, kunnes he kuulivat outoja ääniä eräästä hieman syrjäisemmästä luolasta. He katsoivat toisiinsa ja nostivat molemmat etusormensa huulilleen kuin jostain sanattomasta sopimuksesta. Kaksikko hiipi luolan oven suulle ja kurkisti sisään. Frítha ja Glóin seisoivat luolassa halailemassa ja pussailemassa, mistä se ääni oli ilmeisesti kuulunut. Se vain oli moninkertaistunut kaikuvissa luolissa.
12 – Tarkkailua vai vakoilua?
Kíli irvisti ovella ja vetäytyi nopeasti taaksepäin. Hän oli nähnyt tarpeekseen. Sólveig kuitenkin jäi paikoilleen tuijottamaan kaksikkoa.
”Mitä sinä oikein teet?” Kíli ihmetteli, mutta Sólveig hyssytti hänet hiljaiseksi. Tyttö ei tiennyt itsekään mikä, mutta jokin tuossa kaksikossa kiehtoi häntä ja niinpä hän tuijotti edelleen luolaan. Kíli yritti aluksi kiskoa tyttöä kauemmas, mutta epäonnistuessaan palasi takaisin tarkkailupaikalleen.
”Minä todella rakastan sinua, ghivashel”, Glóin kuiskasi Fríthalle. Tämä kuitenkin kaikui näitä vakoilevan kaksikon korviin, eikä Kíli pystynyt estämään itseään päästämästä yökkäävää ääntä. Nyt tämä meni jo todella ällöttäväksi. Pojan päästämä ääni kaikui kuitenkin toiseen suuntaan, ja Glóin huikkasi hätääntyneen kuuloisena:
”Kuka siellä on?”
13 – Karkuun!
Glóinin äänen kuultuaan Kíli ja Sólveig ottivat molemmat jalat alleen ja juoksivat karkuun niin nopeasti kuin ikinä pääsivät. Juostuaan omasta mielestään tarpeeksi kauas tapahtumapaikalta kaksikko pysähtyi nojaamaan seinää vasten ja vetämään henkeään.
”No sepäs oli… mielenkiintoista!” Kíli tokaisi hetken kuluttua nauraen saaden Sólveiginkin purskahtamaan nauruun.
”Toivottavasti minusta ei tule tuollaista lässyä isona”, Kíli jatkoi lopetettuaan naurunsa ja Solveig nyökytteli vieressä. Se olisi jo noloa, jos heistä tulisi joskus samanlaisia.
”Minä pysyn varmaan yksin koko elämäni, ihan kuten enokin”, Kíli selitti vielä.
”Joo, niin minäkin”, Sólveig myönteli. Eihän se ollut kääpiöiden keskuudessa kovinkaan tavatonta jäädä yksin koko elämäkseen, kaikkihan sen tiesivät.
A/N2: ghivashel on khuzdulia (kääpiökieli) ja tarkoittaa aarteiden aarretta. (:
-
Kommenttikampanjasta nappasin tämän, joten tässäpä sitä ollaan. :)
Olipas tämä söpöä. :D Mä en ole koskaan juuri Hobitti-elokuvista perustanut, mutta fan fictionia hahmoista on silti kiva lukea, kun niin harvoissa fandomeissa kirjoitetaan oikeasti mielenkiintoisesti kääpiöistä. Tässäkin tykästyin juurikin siihen, että pääosassa olivat kääpiöt - ja vieläpä kääpiölapset! Tykkäsin tuosta Sólveigin nimenantojuhlasta, lasten keskinäisistä suhteista ja siitä, miten arkisia hetkiä tässä oli.
Raapalesarjan nimi kuulostaa aika pahaenteiseltä, mutta toivottavasti tällaista kevyempääkin mahtuu mukaan jatkossakin, tätä on nimittäin ihanaa lukea vaihteluna monien ficcien draamalle ja synkistelylle. Tykkäsin myös siitä, että romanssiin ei kiirehditä, vaan ainakin näin alkupuolella hahmot saavat tilaa olla lapsia ja kasvaa keskenään tehden kaikkea sellaista, mitä lapset tekevät. Kohtauksissa on sellaista ihanaa lapsuuden huolettomuutta: naureskelua pilville, juoksukilpailuja kirjastoon (kääpiökirjasto! siitä olisin lukenut mielelläni enemmänkin :) ) ja sitten tuon viimeisen raapaleen vakuutus siitä, että moiseen söpöstelyyn ei ikinä ryhdytä itse. (Ja tuo kääpiökielen sana kaiken seassakin oli kiva, toi tähän sellaista viittausta Tolkienin luomaan fandomiin.)
Olet selvästi perehtynyt aiheeseesi ja nähnyt vaivaa, siitä kiitos! Sitä mietiskelin, että aiotko pitää Sólveigin siloposkisena vai kenties antaa hänelle parran - eli seuraatko leffan vai Tolkienin käsitystä kääpiöistä? Ei sillä, että asialla olisi minulle suurta väliä, mutta tuo yksityiskohta minua aina kiinnostaa kääpiöficcejä lukiessa. :D
Hyvä alku, ihanan söpöä ja arkista ja kaikin puolin mainioita raapaleita. :) Tästä tulee varmasti hieno kokonaisuus!
-
No totta kai mä jaksan lukea näitä aktiivisesti! :D Sitä paitsi, oothan säkin aina aktiivisesti kommentoimassa mun Tolkien-ficcejäni. Ja miten niin postaat näitä liian usein? Don't worry, ei tarvii hidastaa päivitystahtia. Mua ei haittais vaikka postaisit useamminkin. :'D
Hienoa, että Kíli ja Sólveig lähtivät tutkimaan luolastoa kahdestaan. Ja vai että vakoilemaan sitä sitten päädyttiin...
”Toivottavasti minusta ei tule tuollaista lässyä isona”, Kíli jatkoi lopetettuaan naurunsa ja Solveig nyökytteli vieressä. Se olisi jo noloa, jos heistä tulisi joskus samanlaisia.
Erityisesti tämä kohta pisti hymyilemään (vaikka siis olen muutenkin yhtä hymyä kun luen näitä raapaleita). Eihän heistä toki koskaan samanlaisia tule ja luonnollisestikin elävät elämänsä yksin. :'D (Mahtaakohan mieli muuttua jossain vaiheessa?)
Ghivashel on kiva sana, plussaa sen käytöstä. (: Tästä tuli nyt vähän tämmöinen tynkäkommentti, mutta halusin kuitenkin jotain sanoa näistäkin pätkistä.
-
Nevilla: Kiitoksia kovasti kommentistasi! (: Kyllä siellä väleissä ainakin yrittää välillä vilahtaa jotain kevyempääkin tavaraa jatkossakin. Hitsit, kunpa en olisi saanut tätä vielä valmiiksi, niin olisin voinut käyttää sun kommenttiasi paremmin hyödyksi, mutta ehkä mä nyt sitten hyödynnän sitä jatkossa Hobitti-ficceissäni enemmän. Kääpiökirjastosta ei siis täällä tule sen enempää, samoin kuin Sólveigin parrasta, joka hänellä siis tulee kyllä olemaan. Ajattelen itse vain Sólin samankaltaisesti lapsenomaisena kuten Kíli useimmissa, eli kummallekaan ei mitään hirveän pitkää ja tuuheaa partaa tule ikinä kasvamaan. Kiitoksia vielä oikein kattavasta kommentista! (:
Evelix: Vuoroin vieraissa, vissiinkin siis? :D Tynkäkommentti tai ei, mutta ainakin se nosti mulla hymyn huulille! (: Kiitoksia siis sullekin, ja täältä saat taas jatkoa. (:
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2879–2880 (mikä tarkoittaa sitä, että ekan pätkän aikana vaihtuu vuosi), eli Sólveig on 14–15, Kíli 15–16, Fíli 20–21 ja Drengr 24–25 vuotta.
14 – Epäreiluista harjoituksista
Kun viimein Kílikin pääsi harjoittelemaan taistelutaitojaan vanhempien kääpiöiden johdolla, jäi Sólveig aivan yksinäiseksi. Hän oli aina olettanut pääsevänsä pojan mukana harjoituksiin, mutta sitten hänelle sanottiinkin, että tyttöjen harjoitukset pidettiin muualla. Sólveig oli pettyneempi kuin halusi tunnustaakaan, kunnes Fíli ja Kíli lupasivat salaa opettavansa häntä omien oppituntiensa ulkopuolella.
Niinpä erään veljesten oppitunnin jälkeen kaksikko istui avarassa salissa odottamassa Sólveigin saapumista. Tytön tultua paikalle Fíli asetti maalitauluksi hankitun porkkanasäkin jonkun matkan päähän samalla kun Kíli yritti neuvoa tyttöä jousen kanssa. Pojat olivat päättäneet jousen olevan parempi vaihtoehto, koska se ei olisi niin painava pienelle kääpiötytölle (ja sillä hän ei voisi vahingoittaa itseään).
15 – Uusia tuntemuksia osa 1
”Ei noin, Sól, vaan näin”, Kíli selitti ja yritti näyttää mallia oman jousensa kanssa. Kun Sólveig ei kuitenkaan tuntunut millään oppivan oikeaoppista asentoa, Kíli tyrkkäsi jousensa veljensä syliin ja meni kädestä pitäen neuvomaan tyttöä. Hän asettui Sólveigin selän taakse ja siirsi tämän käden oikeaan kohtaan jousen kaarella. Sólveig ei ymmärtänyt enää mistään mitään, koska Kílin tultua niin lähelle hänen sydämensä oli alkanut jostain oudosta syystä hakata hirveää vauhtia. Nyt hän yritti kiven kovaa ymmärtää, mitä toinen selitti hänelle ja samalla estää sydäntään hyppäämästä ulos rinnastaan. Kílin käsien kosketus hänen omillaan tuntui kutkuttavalta, kun tämä näytti hänelle kuinka jousella tulisi ampua.
16 – Uusia tuntemuksia osa 2
Kíli seisoi Sólveigin takana ja yritti keskittyä tytön opettamiseen, vaikka tämän hiusten tuoksu saikin hänen päänsä sekaisin. Hän ei ymmärtänyt, mistä tämä kummallinen tunne johtui, mutta hän yritti unohtaa sen ja keskittyä opettamiseen. Kíli otti Sólveigia kädestä kiinni ja näytti tälle, kuinka jousi jännitettiin.
”Ja sitten vain päästät irti ja toivot osuvasi johonkin”, Kíli sanoi, irrotti otteensa tytöstä ja perääntyi kauemmaksi tästä. Sillä hetkellä hänestä tuntui siltä, että hänen tulisi päästä nopeasti kauas, tai hän halkeaisi, vaikkei hän tiennytkään yhtään miksi. Hänhän oli ollut vaikka ja kuinka usein Sólveigin lähellä, eikä mitään ollut tapahtunut. Tämä ei kuitenkaan tuntunut enää samalta.
17 – Vaivihkaista salakuuntelua
Kaverusten tietämättä Dís oli menossa juuri sillä hetkellä tuon samaisen salin ohitse matkallaan veljensä luokse tämän työhuoneelle. Kuullessaan kuitenkin ääniä salista, jonka olisi pitänyt olla tyhjillään, kääpiönainen kurkisti sisälle. Hän oli jo sanomassa jotain lapsille, kun hän huomasi Kílin siirtyvän auttamaan Sólveigia jousen kanssa. Dísistä tuntui lähes samalta kuin joskus pienenä, kun hän, Thorin ja Frerin olivat vakoilleet heidän vanhempiaan ja hän joutui tukahduttamaan naurahduksensa muistolle.
Dís seurasi oven suusta kuinka Kíli neuvoi Sólveigia kädestä pitäen ja siirtyi sitten nopeasti taemmas tytöstä. Molempien ilmeet vaikuttivat erittäin sekavilta Dísin mielestä, joten hän pisti mieleensä huomion pitää tuota kaksikkoa vastaisuudessa tarkemmin silmällä.
-
Kyllä, vuoroin vieraissa. :D
Kiva, että Fíli ja Kíli alkoivat opettaa Sólveigia. Ja sitä kautta aletaankin sitten näemmä pikku hiljaa päästä asiaan. :D Osista 15 ja 16 en osaa oikein muuta sanoa kuin että <3 Viimeisessä pätkässä tykkäsin siitä, että tällä kertaa Dís on salakuuntelemassa, kun Sólveig ja Kíli vakoilivat Glóinia ja Fríthaa edellisissä pätkissä. (:
Nyt kun Sólveig ja Kíli ovat (oletettavasti) ensimmäistä kertaa tiedostaneet tunteensa, niin en voi muuta kuin odotella yli-innokkaana jatkoa. :'D
-
Evelix: Kiitos taas. (: Joo, pikkuhiljaa, ei tuosta nyt kyllä vielä mitään maailman suurinta romanssia ole kehittymässä, mutta hiljaa hyvä tulee? Dís vakoilee tätä kaksikkoa onnistuneesti hieman myöhemminkin, koska hänellä tuntuu olevan aina loistava ajoitus. :D Jatkoa tulee tässä taas parin osan verran. (:
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2880, eli Sólveig on 15, Kíli 16, Fíli 21 ja Drengr 25 vuotta.
18 – Yksinäistä pohdiskelua
Sólveig istuskeli yksin kirjastolla. Hän mietiskeli pää savuten eilistä päivää, kun hän oli yrittänyt harjoitella jousella ampumista Kílin ja Fílin kanssa. Valitettavasti hänen täytyi kyllä painottaa sanaa yrittänyt, koska siitä ei ollut tullut oikein mitään. Jostain kumman syystä oli Kílin läheisyys tuntunut jotenkin… erilaiselta. Sólveig ei osannut selittää edes itselleen, miksi, miten tai milloin, mutta jokin hänen ja Kílin välillä oli muuttunut. Tyttö ei ollut edes varma, oliko se hyvä vai huono asia.
Sólveig pohti pohtimistaan, mutta kun hän ei tullut hullua hurskaammaksi asian suhteen, hän päätti lähteä etsimään äitiään. Tämä osaisi varmaan selittää, miksi hänen mahanpohjaansa kutitti Kílin lähellä.
19 – Nolouksien huippu
Sólveig löysi äitinsä (ja valitettavasti myös Dísin!) näiden suunnistaessa ulos.
”Tuota, äiti, minulla olisi vähän asiaa”, Sólveig aloitti.
”Niin, kultaseni, kerro vain”, äiti vastasi jatkaen kuitenkin kävelyään ulospäin Dísin kanssa. Tämä ei alkanut yhtään toivotusti, koska Sólveig oli toivonut voivansa puhua äitinsä kanssa kahdestaan.
”Öm, minä harjoittelin eilen jousiammuntaa Fílin ja Kílin kanssa, ja…” Sólveig sanoi pystymättä kuitenkaan lopettamaan lausettaan.
”Ja?” äiti ihmetteli pyörähtäen ympäri katsomaan tytärtään.
”…ja Kíli yritti neuvoa minua oikeanlaisen asennon kanssa, ja…” tässä kohtaa Sólveig punastui hiusjuuriaan myöten. Ei hän saisi sitä ikinä sanotuksi, ei ainakaan nyt, kun Dískin oli paikalla!
”Niin kultaseni, mitä sitten tapahtui?”
20 – Väärä diagnoosi?
”…sitten minua alkoi kutittaa mahanpohjasta…” Sólveig mutisi kengänkärjilleen yhtä punaisena kuin punaisinkin tomaatti. Kaiken muun hyvän lisäksi, äiti ja Dís alkoivat vieläpä nauraa hänelle. Tämä oli aivan täysin sietämätöntä.
”Voi rakas lapsi, sinä taidat olla rakastunut”, äiti sanoi hetken kuluttua. Sólveig nosti nopeasti katseensa kengistään.
”Mutta… ei… en… minä…” hän takelteli ja vilkaisi Dísiä paniikissa. Ei Sólveig halunnut olla rakastunut. Sehän oli hupsujen aikuisten homma, ei nuorten kaverusten!
”Ei se mitään lapsukainen, olkoon tämä meidän yhteinen salaisuutemme”, Dís sanoi vinkaten silmäänsä.
Tämä ei kuitenkaan rauhoittanut Sólveigia, joka oli aivan poissa tolaltaan. Eihän hän nyt voinut mennä rakastumaan parhaaseen kaveriinsa, eihän?
21 – Epävarmaa pohdiskelua
Siitä ei ollut vielä montaakaan vuotta, kun Sólveig oli Kílin kanssa nauranut eräälle rakastuneelle parille nurkan takana, ja nyt hän sai kuulla olevansa itse rakastunut ystäväänsä. Ei se ollut oikein! Miksei hän vain voisi päättää lopettaa Kílin rakastamista? Etenkin, kun toinen ihan varmasti ajatteli häntä vain ystävänä. Ei Sólveig halunnut olla yksi niistä kääpiöistä, joka rakastui toiseen, joka ei vastannut hänen tunteisiinsa. Niitä kääpiöitä oli Sinivuorilla ihan tarpeeksi ilman, että hänkin liittyisi heidän joukkoonsa. Kílihän oli vieläpä kutsunut Fríthaa ja Glóinia lässyiksi, joten Sólveig ei missään nimessä sanoisi hänelle yhtään mitään koko asiasta. Kyllä hän pystyisi olemaan tämän kaveri vielä!
-
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2881, eli Sólveig on 16, Kíli 17, Fíli 22 ja Drengr 26 vuotta.
22 – Vahingoista ja sekoiluista
Muutamaa kuukautta myöhemmin Kíli istuskeli kammarissaan miettimässä menneitä kuukausia. Hänen outo olonsa Sólveigin läheisyydessä oli jatkunut koko ajan, ja se muuttui koko ajan kummallisemmaksi. Jos tämä meno jatkuisi, hän ei kohta pystyisi edes näkemään tyttöä sekoilematta. Kíli oli jo kerran ollut kompastua omiin jalkoihinsa nähdessään puolivahingossa Sólveigin kylpemässä ja hän oli sekoillut sanoissaan useammin kuin kerran jutellessaan tämän kanssa. Tämä ei ollut enää normaalia, mutta Kíli ei osannut selittää edes itselleen, mitä tämä sitten oikein oli. Jokin oli jossain kohtaa muuttunut, eikä kääpiö tiennyt mikä se oli, tai miksi se oli muuttunut. Asialle oli kuitenkin tehtävä jotain, ennemmin tai myöhemmin.
23 – Liian tarkkanäköinen isoveli
”Kíli, mikä ihme sinua oikein vaivaa nykyisin?” Fíli kysyi veljeltään eräänä talvisena päivänä, kun Kíli oli taas vaipunut syvälle omiin ajatuksiinsa. Toinen ei kuitenkaan reagoinut mitenkään veljeensä, joten Fíli tökkäsi tätä kylkeen.
”Herätys, maa kutsuu Kíliä!” hän hihkaisi toisen korvaan.
”Mitä? Fíli? Oliko sinulla asiaa?” Kíli kysyi tajuttuaan (viimein!) toisen yrittävän kiinnittää hänen huomionsa.
”Mikä sinulla on, et ole oma itsesi enää?” Fíli kysyi, ja jostain kumman syystä hänen veljensä irvisti vastaukseksi ja kääntyi katsomaan jonnekin ihan muualle.
”Miten niin muka?” Kíli kysyi yrittäen esittää normaalia.
”Et pysty keskittymään mihinkään”, Fíli vastasi, ”ja huomiosi herpaantuu aina kun Sól on näköpiirissäsi.”
24 – Huono valehtelija
Fílin yllätykseksi Kíli kääntyi tuijottamaan saappaitaan ja punastui.
”Sólilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa”, hän väitti, mutta Fíli ei uskonut häntä.
”Älä yritä huijata minua, olet surkea valehtelija”, veli totesi, ”no, anna tulla, mitä ihmettä sinun ja Sólin välillä oikein on?”
”Ei mitään”, Kíli vastasi väistellen.
”Höpsis”, Fíli sanoi.
”Ei oikeastikaan ole, voit kysyä häneltä itseltään”, Kíli intti.
”No, hyvä on, sovitaan, että uskon sinua. Miksi sitten olet niin outo hänen seurassaan?” Fíli myönsi.
”Koska… koska minä… en osaa enää olla hänen lähellään…” Kíli mutisi hiljaa, ja toivoi heti, että olisi vain ollut ihan hiljaa, koska Fíli räjähti nauramaan.
25 – Huono ajoitus
Kíli seisoi toivottomana räkäisesti nauravan veljensä vieressä. Hän ei jaksanut enää edes yrittää saada Fíliä rauhoittumaan todettuaan sen hyödyttömäksi. Kuitenkin hänen nähdessään Sólveigin olevan tulossa heitä kohti, Kíli tarrasi veljeään parrasta.
”Mahalin nimessä, hillitse itsesi!” hän parkaisi. Fíli tyrskähteli vielä muutaman kerran ennen kuin sai itsensä takaisin kuriin. Nuorempi veli irroitti otteensa hänen parrastaan ja kaksikko alkoi nojailla luolan seinään rennon oloisesti.
”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Sólveig kysäisi veljeksiltä ehdittyään paikalle.
”Ei mitään”, Fíli vastasi.
”Ihan normaaliahan tämä”, Kíli vastasi samaan aikaan.
”Toki, ainahan te kiskotte toisianne parroista ja seisoskelette oviaukoissa”, Sólveig nauroi veljeksille, jotka nyökyttelivät raivoisasti yrittäen olla normaalisti.
-
Hetkinen, mitä, en ollutkaan kommetoinut edellisiä pätkiä? D: Luulin nimittäin kommentoineeni. No, korjataan asia. (:
Pidin paljon siitä, että osissa 18-21 oli Sólveigin näkökulma tapahtumiin, kun taas seuraavissa asiaa käsiteltiin Kílin näkökulmasta. Molemmat ajattelevat samalla tavalla, mutteivat ole tietoisia toistensa ajatuksista, eivätkä edes ymmärrä, mitä oikein on tapahtunut. Suloista. :D Hienoa, että Dís oli tuolla mukana, kun Sólveig meni puhumaan äitinsä kanssa. Etenkin sen takia, jos hän on kerran siellä jatkossakin vakoilemassa tätä kaksikkoa, ja vieläpä onnistuneesti. (:
Fílin reaktiosta päätellen hän arvaa, mitä Kílillä on mielessä. Ja Kíli-parka ei tiedä mitä sanoisi... Aloin melkein nauraa ääneen tuolle kohdalle, missä Kíli tarraa veljeään parrasta Sólveigin lähestyessä. Ihme, että Fíli pysyi hiljaa! Tosin veikkaan kyllä, että jossain vaiheessa hän möläyttää Sólveigille jotain Kílistä. :D
-
Evelix: Kiitoksia taas. (: Itse tykkäsin liikaa ajatuksesta puntaroida sekä Sólin että Kílin ajatuksia asiasta, että olisin osannut jättää tilaisuuden käyttämättä, joten sen takia molempien mietteitä tulee esiintymään täällä jatkossakin. Dís onnistuu esiintymään täällä itse asiassa jo niinkin paljon, että ihmettelen itse, miten hänestä ei tullut yhtä päähenkilöistä. x) Veikkaan, että Fíli pysyi hiljaa ihan vain, koska pelkäsi saavansa pahemmankin reaktion ulos Kílistä kun vain parran kiskomista, jos möläyttäisi jotain. x)
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2882, eli Sólveig on 17, Kíli 18, Fíli 23 ja Drengr 27 vuotta.
26 – Herrasmiesharjoittelusta
Muutamaa kuukautta myöhemmin Sólveig ja Kíli sattuivat törmäämään toisiinsa matkallaan harjoituksiin. Kaksikko oli nähnyt toisiaan hieman tavallista vähemmän viime kuukausien aikana yrittäessään nollata tilanteen, mutta nyt kaikki se outous palasi rytinällä takaisin, koska kumpikaan ei osannut reagoida toiseen normaalisti.
Lopulta Kíli päätti herrasmiesmäisesti väistää ja päästää toisen ensin harjoittelusaliin, mutta tytön käsivarren hipaistessa vahingossa tämän omaa ja aiheuttaessa kylmiä väreitä Kíli ei ollut enää niin varma, oliko se sittenkään ollut niin kovin hyvä idea. Sisällä salissa Sólveig ja Kíli valitsivat molemmat omat vierekkäiset maalitaulunsa automaattisesti, kunnes tajusivat mitä tulivat tehneeksi ja Kíli siirtyi astetta kauemmaksi tytöstä. Ihan vain varmuuden vuoksi.
27 – Harjoittelua yksin
Sólveig yritti keskittyä jousiammuntansa harjoitteluun ja unohtaa, että Kílikin harjoitteli samaan aikaan melkein hänen vieressään. Kuitenkin jotenkin kummasti hänen katseensa tuntui kääntyvän useammin vasemmalle puolelleen, missä Kíli harjoitteli, kuin itse maalitauluun. Hän ei vain millään saanut keskityttyä omaan harjoitteluunsa. Etenkään nyt, kun hän muisti, kuinka Kíli oli päästänyt hänet ensin oviaukosta ja sitten hän olikin ihan oikeasti vahingossa hipaissut tätä mennessään ensin aukosta. Voi, kuinka hänen kätensä olikaan kihelmöinyt sen jälkeen. Sólveig huomasi itse asiassa, kuinka hän oli edelleen hämillään tuon vahinkohipaisun jälkeen. Hän koitti taas keskittyä tähtäilemaan maalitauluaan, kun hän kuuli Kílin äänen kysyvän:
”Sól, mitä me oikein teemme?”
28 – Harjoittelua kaksin
Kíli katsoi vierestä, kun Sólveig laski jousensa takaisin alas.
”Kuinka niin?” tämä ihmetteli.
”Me olimme joskus parhaita kaveruksia, ja nyt me väistämme toisiamme”, Kíli selitti. Sólveig katsoi nolona alaspäin. Kumpikaan ei sanonut mitään hetkeen. Kíli käveli tytön luokse.
”Kokeillaanko, jos harjoittelu onnistuisi paremmin yhdessä?” hän kysyi. Sólveig nosti katseensa ja katsoi toista suoraan silmiin ennen kuin nyökkäsi.
Kíli meni tytön taakse, otti tämän kädet omiinsa ja auttoi tätä laittamaan nuolen jousen jänteelle. Sólveig ja Kíli nostivat jousen yhdessä ylös ja tähtäilivät maalitaulua hetken, ennen kuin irrottivat otteensa jänteeltä. Nuoli osui tauluun, joten kaksikko otti uuden nuolen viinistä ja kokeili uudestaan.
-
Joo, Kíli olisi varmasti voinut reagoida paljon parran kiskomista pahemminkin, jos Fíli olisi mennyt möläyttämään jotain. Ihan fiksu veto siis pysyä hiljaa tuossa tilanteessa, ainakin jos on edes vähän itsesuojeluvaistoa. :D
En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin mun mielestä näissä pätkissä oli jotenkin hieman surumielinen tunnelma. Tai ainakin paljon aikaisempaa vakavampi. Johtuneeko sitten siitä, että ihan niin kuin Kíli tuolla viimeisessä pätkässä sanoo, hän ja Sólveig olivat joskus parhaita kaveruksia ja nyt ovat vältelleet toisiaan. Kaikki on muuttunut niin kauhean vaikeaksi kun tunteet ovat tulleet mukaan kuvioihin. Tuntuu, etteivät nämä kaksi oikein vieläkään tiedosta kunnolla omia tunteitaan, tai siis ymmärrä, mistä on loppujen lopuksi kyse. Onkin siis ihanaa, että viimeisessä pätkässä Kíli lopultakin avaa suunsa ja he sitten päätyvät harjoittelemaan yhdessä. (:
Nyt alkaa tosiaan huomata, että ficci on muuttumassa kenties astetta vakavampaan suuntaan, vai miten sen nyt sanoisi. Vaikka nämä kyseiset kääpiöt ovatkin vielä aika nuoria, on havaittavissa, ettei heidän elämänsä olekaan enää yhtä huoletonta kuin vielä muutama vuosi sitten.
-
Evelix: Ehkä niissä oli vähän jotain sellaista haikeutta sen "helpon" kaveruuden katoamisen myötä, tai jotain. Se yhdessä oleminen ei olekaan enää ihan samanlaista, ja sitten ei osata olla. Myönnetään, että onhan tämä vakavampaa kuin tuo alku, mutta tämä tulee menemään vielä paljon vakavampaan suuntaan tulevaisuudessa. Kiitän kuitenkin kommentistasi ja päästän sut lukemaan lisää. (;
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2886–2887 eli jossain noiden pätkien välissä vaihtuu vuosi, eli Sólveig on 21–22, Kíli 22–23, Fíli 27–28 ja Drengr 31–32 vuotta.
29 – Äidin apu, paras apu?
”Äiti? Tuota, osaisitkohan sinä auttaa minua eräässä asiassa?” Kíli kysyi muutamaa vuotta myöhemmin Dísiltä hieman epävarmana.
”Niin, kultaseni, missä sinä tarvitset apua?” Dís kysyi.
”Tuota… minä… Sól…” Kíli takelteli osaamatta muodostaa kunnollista lausettakaan.
”Ah, taidankin tietää, mistä tässä on kysymys”, Dís totesi ja viittasi poikaansa istumaan alas. Hän istahti tämän viereen penkille ja tarttui Kíliä kädestä.
”Aina kun olet Sólveigin seurassa, mahassasi pyörii perhosia?” Dís ehdotti. Kíli nyökkäsi ihmeissään. Miten äiti tiesi, miltä hänestä tuntui, vaikkei hän ollutkaan sanonut mitään?
”Ja nyt et tiedä, mistä se johtuu, eikö niin?” Dí jatkoi, ja Kíli nyökkäsi uudestaan.
”Rakas, sinä olet rakastunut Sólveigiin.”
30 – Huomion kiinnittämisestä
Dís ja Lagnlif kävelivät yksissä tuumin suoraan Thorinin työhuoneeseen, koputtamatta.
”Thorin”, Dís sanoi veljelleen, joka myhähti vastaukseksi jotain epämääräistä.
”THORIN!” Dís yritti uudestaan. Tällä kertaa Thorin nosti jopa katseensa pergamenteistaan.
”No mitä? Ettekö te näe, että minulla on muuta tekemistä?”
”Thorin, tämä on tärkeää”, Lagnlif sanoi, ja viimein kaksikko sai Thorinin täydellisen huomion osakseen.
”No, miten voin auttaa teitä tänään?” Thorin kysyi naisilta.
”Sólveig ja Kíli pitävät toisistaan”, Lagnlif sanoi. Thorin katsoi naisia pää pyörällä.
”Niin olen ymmärtänyt”, tämä totesi ja palasi takaisin pergamenttiensa pariin.
”Ei, Thorin, nyt et ymmärrä meitä. He pitävät toisistaan”, Dís painotti, ja Thorin nosti päätään.
31 – Avioliittoaikeitako?
”Oletteko varmoja tästä?” Thorin kysyi.
”Kumpikin heistä valittaa kokevansa perhosia mahassaan toistensa seurassa”, Lagnlif selitti.
”Selvä sitten, meillä on joukossamme vastarakastuneet kääpiöt. Miksi te tämän minulle kerroitte?” Thorin ihmetteli.
”Me haluamme viimein yhdistää sukuhaaramme”, Dís vastasi. Thorin katsoi tätä.
”Te siis haluatte pakottaa heidät naimisiin”, Thorin totesi.
”Eihän se ole pakottamista, jos he pitävät toisistaan jo valmiiksi”, Lagnlif sanoi.
”Eikä se ole kovinkaan erilaista, kuin minä ja Óttar silloin aikoinaan, ja hyvin siinäkin kävi”, Dís muistutti isoveljeään.
”Hyvä on, mutta te saatte kunnian kertoa asiasta tulevalle avioparille!” Thorin myöntyi viimein. Hän ei todellakaan halunnut olla se, joka vei uutiset kaksikolle.
32 – Suuria uutisia
Samaan aikaan toisaalla Fíli, Kíli, Drengr ja Sólveig harjoittelivat aseetonta kamppailua.
”Sól, Kíli meillä on asiaa teille. Fíli ja Drengr, jos poistuisitte siksi aikaa?” Dís sanoi ovelta ja nelikko lopetti harjoittelunsa kuin seinään.
”Äiti, Dís, mitä te täällä teette?” Sólveig ihmetteli kahden ylimääräisen poistuessa paikalta vähin äänin. Fíli vilkaisi harjoittelusalin ovelta vielä taakseen, muttei uskaltanut jäädä lurkkimaan sieltä, vaan lähti Drengrin perässä toisaalle. Lagnlif viittasi jäljelle jäänyttä kaksikkoa istumaan, mikä sai molemmat varpailleen.
”Äiti, mistä nyt oikein on kysymys?” Kílikin ihmetteli istuutuessaan lattialle Sólveigin viereen.
”Meidän mielestämme teidän on jo aika siirtyä eteenpäin…” Lagnlif aloitti.
”…ja mennä naimisiin” Dís lopetti.
-
Haikeus olikin itse asiassa se sana mitä hain, en vaan jostain syystä saanut sitä päähäni kun kirjoitin tuota kommenttia. Mutta juu, varmasti menään tulevaisuudessa paljon vakavampaan suuntaan, raapalesarjan nimikin viittaa jo siihen. (:
Oli kiva lukea vaihteeksi dialogipainotteista tekstiä. Ekassa pätkässä Dísin "arvauksesta" voi päätellä, että hän on odottanut tätä jo ihan oikeasti. Ja nyt Dís pääsikin sitten vauhtiin.
”Sólveig ja Kíli pitävät toisistaan”, Lagnlif sanoi. Thorin katsoi naisia pää pyörällä.
”Niin olen ymmärtänyt”, tämä totesi ja palasi takaisin pergamenttiensa pariin.
Osaa 30 lukiessani alkoi sitten väkisinkin naurattaa, etenkin tuo lainaamani kohta. Jotenkin vaan pystyin kuvittelemaan niin hyvin, kun Dís ja Lagnlif marssivat Thorinin työhuoneeseen, nimenomaan koputtamatta, ja toista ei voisi vähempää kiinnostaa, että mitä ne naiset nyt taas ovat keksineet. :'D
Tuli kyllä pienoisena järkytyksenä tämä avioliittojuttu. Dís varsinkin tuntuu oikein odottaneen tätä ja on nyt sitten innoissaan naittamassa Kíliä ja Sólveigia. Thorinin toteamus ”Te siis haluatte pakottaa heidät naimisiin” oli ihan sama, mikä mulle tuli mieleen. Viimeinen raapale antoi ymmärtää, että Kíli ja Sólveig ovat taas alkaneet viettää aikaa toistensa seurassa, ja nyt sitten nämä naiset menevät sotkemaan kaiken, näin suoraan sanottuna. Mutta toisaalta hienoa, että alkoi tapahtua, vaikka en osannutkaan odottaa tämmöistä käännettä. (Tosin olisihan Dísistä voinutkin kuvitella jotain tällaista edellisten osien perusteella...)
Näissä pätkissä pidin erityisesti siitä, että Thorin oli mukana (vaikka mähän nyt oon aina innoissani, jos luen ficciä jossa on Thorin :D). Tuli kuitenkin kivaa vastapainoa Dísin ja Lagnlifin hössöttämiselle. Tämä menee kyllä nyt todella mielenkiintoiseksi. (:
-
Evelix: Kiitoos! Blackouteja sanoissa sattuu itsellekin, joten ymmärrän täydellisesti, että joskus tietää justiin, mitä etsii, mutta jostain syystä se sana ei vaan tule ulos! :’D Dís on välillä vähän turhankin hyvin perillä Sólveigin ja Kílin sielujen elämistä, ainakin jos kaksikolta itseltään kysyttäisiin. Thorin tulee pompahtelemaan tänne aina välillä jatkossakin, että pääset kyllä hänestäkin lukemaan lisää. Ketään ei tässä olla varsinaisesti pakottamassa naimisiin, mutta Dís tuntuu tietävän, että sitä Kíli ja Sól itsekin haluavat, vaikka heistä kumpikaan ei sitä vielä olekaan tajunnut! (; Tässä sitten seuraakin kaksikon pohdintoja asiasta.
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2887, eli Sólveig on 22, Kíli 23, Fíli 28 ja Drengr 32 vuotta.
33 – Liian nuori naimisiin?
Naimisiin? Hän ja Kíli? Sólveig ei tiennyt yhtään, mitä ajatella koko asiasta. Äidin ja Dísin ehdotus kyllä viittasi siihen, että Kílikin taisi pitää hänestä, mutta Sólveig ei siltikään ollut varma, halusiko hän naimisiin. Hän ei ollut ikinä ajatellut naimisiinmenoa edes vaihtoehtona, ja nyt sitä yhtäkkiä tarjottiin hänelle. Ja vieläpä erään hänen parhaista ystävistään kanssa.
Sólveig pohti, mitä avioliitto Kílin kanssa edes toisi mukanaan. Lapsia? Hänhän oli itsekin vielä (ainakin kääpiöiden mittapuulla) lapsi! No, mutta ainakin hän saisi olla Kílin kanssa, kuten kaikki Sinivuorilla tuntuivat jo muutenkin olettavan. Mutta, Sólveig tajusi yhtäkkiä, mitähän Fíli sanoisi asiaan? Eihän tätäkään sopinut unohtaa laskuista!
34 – Hermoileva prinssi
Samaan aikaan toisaalla Kíli kiersi kehää kammarissaan. Ajatus avioliitosta Sólveigin kanssa oli saanut nuoren kääpiöprinssin hermoromahduksen partaalle. Juurihan hän oli ajatellut elävänsä koko elämänsä yksin, ja sitten joku tarjosikin hänelle vaihtoehtoa. Hän ei oikein tiennyt, miten päin olla enää.
Jotenkin ajatus avioliitosta tuntui kauhean kaukaiselta, mutta sitten taas toisaalta loppuelämä parhaan ystävänsä kanssa houkutteli Kíliä. Siinä kuitenkin oli se yksi pieni mutta: avioliiton tarkoituksena oli saada lapsia! Kílillä ei muuten ollut yhtään mitään lapsia vastaan, mutta ajatus niiden saamisesta itse oli jotenkin pelottava, ainakin vielä tässä kohtaa. Ehkä, jos he Sólveigin kanssa odottaisivat vielä jonkin aikaa, niin tämä voisi toimiakin?
35 – Avioliittopohdintoja
Sólveig pohti pohtimistaan asia, kunnes hänestä tuntui, että hänen päänsä savusi ajattelun määrästä. Avioliitossa Kílin kanssa oli sekä hyviä että huonoja puolia, mutta Sólveig ei osannut sanoa, kumpia oli sillä hetkellä enemmän. Kaikista eniten häntä hirvitti jo valmiiksi, miten Fíli reagoisi uutiseen, jos hän ja tämän pikkuveli päättäisivät mennä naimisiin.
Kíli pohti isoveljeään, koska tämän hyväksynnällä oli hänelle suuri merkitys. Totta kai Fíli piti Sólveigista, se nyt oli ihan selvä, mutta mitä tämä pitäisi ajatuksesta tästä ja veljestään avioliitossa. Se oli asia, jota pohditutti Kíliä sillä hetkellä eniten. Eikä sitä sopinut jättää laskuista, miten avioliitto vaikuttaisi hänen ja Drengrin väleihin.
-
A/N: Tänään illalla Neloselta tulevan Hobitin kunniaksi pakko pistää seuraavat osat eetteriin. :D Näissä pätkissä on vuosi 2887–2888 eli tuolla kahden viimeisen osan välissä vaihtuu taas vuosi, eli Sólveig on 22–23, Kíli 23–24, Fíli 28–29 ja Drengr 32–33 vuotta.
36 – Surkea apuri
”Vau, äiti siis halua, että sinä ja Sól menisitte naimisiin?” Fíli tarkisti pikkuveljeltään ties kuinka monetta kertaa. Kíli ei jaksanut kuluttaa ääntään enää enempää vastailemalla tälle, joten hän tyytyi nyökkäämään.
”Minä… siis… Vau!” Tämä alkoi jo kiertää ympyrää. Fíli ei ollut koko aikana juuri muuta sanonutkaan kuin ’vau’ tai ’se on iso askel’ tai jotain muuta vastaavaa. Kíli alkoi jo suorastaan ärsyttää se, kuinka vähän hänen veljestään oli apua tässä kohtaa.
”Etkö sinä oikeasti muuta osaa sanoa?” Kíli murjaisi veljelleen, joka katsoi häntä hieman hätkähtäen.
”Aivan, anteeksi. Yritän vain päästä sinuiksi asian kanssa”, Fíli selitti. Kíli vilkaisi tätä kulmiensa alta.
37 – Hankalista tilanteista
Fíli katsoi veljeään takaisin irvistäen.
”Aivan, sinullahan se varmaan on vielä vähän hankalampaa tässä kohtaa”, hän mutisi.
”Vähän on kyllä hiukan aliarvioimista juuri nyt”, Kíli totesi.
”No mutta, sinähän kuitenkin pidät Sólista, etkö pidäkin?” Fíli yritti piristää veljeään.
”Juu, totta kai pidän, hän on yksi parhaista ystävistäni”, Kíli vastasi tajuamatta yhtään, mitä toinen ajoi takaa.
”No sittenhän sinulla voisi käydä paljon huonomminkin”, Fíli selitti.
”Niin kai sitten… Mutta, entäs jos Sól ei halua naimisiin minun kanssani?” Kíli panikoi. Ei hän nyt sentään halunnut pakottaa toista mihinkään.
”On vain yksi keino varmistaa asia”, Fíli huomautti veljelleen.
”Mikä?” tämä ihmetteli.
”Kysy häneltä.”
38 – Lisää avioliittopohdintoja
”Siis mitä, marssinko minä vain hänen luokseen ja sanon ’hei Sól, haluaisitko sinä naimisiin kanssani’?” Kíli naljaili veljelleen.
”Esimerkiksi, jos et mitään tyylikkäämpää tapaa keksi”, Fíli vastasi saaden toisen häkeltymään.
”Mitä? Oletko sinä ihan seonnut?” Kíli kysyi, hänkun oli pitänyt veljensä ehdotusta lähinnä vitsinä.
”En minä voi noin vain mennä kysymään häneltä, haluaako hän naimisiin kanssani!”
”Miksi ihmeessä et? Sól on kuitenkin parhaita ystäviäsi, kyllä hänen luulisi ymmärtävän solmusi. Mistäs tiedät, vaikka hän itse painisi saman ongelman kanssa juuri tälläkin hetkellä?” Fíli vastasi.
”Mutta mitä jos hän sanoo ei?” Kíli kysyi hermostuneena.
”Sitten olet taas vapailla vesillä ja jatkat elämääsi.”
39 – Tunnustuksia puolin ja toisin
”Tuota, Sól, voinko jutella kanssasi hetken aikaa?” Kíli kysäisi eräänä päivänä.
”Toki, Kíli. Mistä sinä haluat jutella?” tämä vastasi.
”Tuota, muistatko sen, kun äitimme sanoivat haluavansa meidän…” Kíli selitti pystymättä lopettamaan lausettaan.
”…sanoivat haluavansa meidän menevän naimisiin. Kyllä, muistan sen. Miten niin?”
”Minä vähän ajattelin asiaa, ja…” Kíli aloitti epävarmana.
”…ja tulin siihen lopputulokseen, että jos… jos sinä haluat, niin ehkäpä se voisi olla ihan hyväkin idea”, Kíli lopetti mutisten epäselvästi.
”Tiedätkö mitä? Minä… minä ajattelin ihan samalla lailla…” Sólveig sanoi itsekin hieman epävarmasti.
”Ihan oikeastiko? Sinä, sinä siis pidät minusta myös?” Kíli varmisti.
”Kyllä, Kíli, minä pidän sinusta myös.”
-
Joo elikkä mahtavaa, ehdin kirjoittaa jo pitkän kommentin ja sitten onnistuin jotenkin sulkemaan välilehden. :/ Mulle on käynyt näin ennenkin... Olin
laiska hidas enkä ehtinyt kommentoida noita edellisiä osia. Enpäs muuten olisi varmaan huomannut, että Hobitti tulee Neloselta tänään, hyvä siis että mainitsit siitä! :D
Oli kiva päästä lukemaan Kílin ja Sólveigin mietteitä tästä avioliittoasiasta. Joo, Dís tosiaan tuntuu tietävän kaksikkoa paremmin, mitä nämä haluavat. (: Ja vaikka näiden pohdintojen perusteella Kíli ja Sólveig alkavat pitää avioliittoajatusta toisaalta ihan hyvänä ideana, niin epävarmuutta on selvästi havaittavissa puolin ja toisin.
Fílin ja Kíliin välinen keskustelu oli ihana. (: Kiva juttu, että Fíli suhtautui asiaan noinkin myönteisesti. Ja lopultakin Kíli ja Sólveig pääsivät puhumaan asiasta kahdestaan, ainakin jotenkin. :'D
(Ai niin, hienoa että Thorin tulee siis pompahtelemaan täällä jatkossakin. :D)
-
Evelix: Kiitoos! ((: Tuo on kyllä todella raivostuttavaa, kun kirjoittaa pitkään viestiä ja sitten joko sulkee sen vahingossa tai tapahtuu jotain muuta kivaa ja koko viesti katoaa sen sileän tien. Ilo olla avuksi Hobitti-maininnoissani! :D Täällä päästäänkin sitten viimein kunnolla asiaan, toivottavasti tuo ei nyt tule mitenkään puskista tai mitään, ja Dískin on taas vaihteeksi vauhdissa. :D
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2888–2889 (eli tokan ja vikan välissä vaihtuu vuosi), eli Sólveig on 23–24, Kíli 24–25, Fíli 29–30 ja Drengr 33–34 vuotta.
40 – Lupausten päivä
Niinpä keskikesän aattona Sólveig ja Kíli lähtivät (mukamas) omia aikojaan läheiseen metsään. He olivat sopineet tapaavansa erään tietyn lammen luona. Kaksikko halusi omaa rauhaansa ja niinpä he olivat sopineet tapaamisestaan salaa muilta.
Lammen luo saavuttuaan he juttelivat niitä näitä, uivat kyllästymiseen asti ja nauroivat aivan kuin ennen vanhaan. Uintiretken jälkeen Kíli poimi lammen rannasta kukkasen ja pujotti sen Sólveigin märkään lettiin. Kääpiö painoi hellästi otsansa toisen omaa vasten, harmaat silmät katsoivat ruskeisiin ja kumpikin tunsi tutun kutinan mahanpohjassaan.
Sen päivän jälkeen mikään ei ollut Sólveigin ja Kílin elämässä enää samanlaista. Kaksi nuorta sydäntä oli luvattu toisilleen heidän palatessaan takaisin käsikkäin.
41 – Onnellinen varjostaja
Nuoren kaksikon tietämättä eräs silmäpari seurasi heidän kotiinpaluutaan hymyillen varjoissa. Dís katsoi, kuin Kíli saattoi Sólveigin tämän kammarin ovelle. Kääpiöt hieroivat toistensa neniä ovella ennen kuin Sólveig katosi siitä sisälle ja Kíli lähti kohti omaa kammariaan.
Dís hymyili tietäväisesti ennen kuin lähti kertomaan Lagnlifille ja Regnarille hyviä uutisia. Valitettavasti Óttar ei ollut paikalla näkemässä poikansa onnea, mutta ehkäpä hän näkisi Kílin ja Sólveigin yhdessä palattuaan kaupparetkeltään takaisin Sinivuorille. Nyt kuitenkin Dísin piti saada Sólveigin vanhemmat ymmärtämään, että tämä ei ollut enää vain heidän tahtonsa, vaan nuoret selkeästi myös halusivat tehdä asiasta virallista. He vain eivät vielä ehkä tienneet haluavansa sitä.
42 – Juoruja Sinivuorilla
”Tiesitkö sinä, että prinssi on menossa naimisiin?”
”Minä kuulin, että meille on tulossa häät!”
”Mistä vetoa, että se ruskeatukkainen tyttö on morsian.”
Nämä ja monet muut juorut kulkivat myrskyn lailla läpi Sinivuorten kääpiökansan seuraavina kuukausina. Sólveig ja Kíli yrittivät molemmat väistää uteliaiden kääpiöiden kysymyksiä siitä, millainen heidän hääseremoniastaan tulisi, tai ketkä valittaisiin heidän saattajikseen, kunnes vihdoin ja viimein Fíli ärähti eräälle vanhemmalle kääpiöpariskunnalle käskyn jättää nämä rauhaan. Sen jälkeen Kíliä ja Sólveigia ei häiritty enää häiden (tai minkään muunkaan) suhteen ja kaksikko sai hieman hengähdystilaa. Juuri tämän hössötyksen takia he olivat halunneet pitää asian salassa, kunnes olisivat tottuneet ajatukseen avioliitosta.
-
Eipä tuo mitenkään puskista tullut, osasin kyllä jo odottaakin tätä, etenkin kun kuitenkin aletaan jo olla melkein tarinan puolivälissä. Oli siis jo aikakin päästä asiaan. :D
Pätkä numero 40 oli ihana! <3 Ei muuta voi sanoa.
Uintiretken jälkeen Kíli poimi lammen rannasta kukkasen ja pujotti sen Sólveigin märkään lettiin. Kääpiö painoi hellästi otsansa toisen omaa vasten, harmaat silmät katsoivat ruskeisiin ja kumpikin tunsi tutun kutinan mahanpohjassaan.
Aaawwss <3
Joo, Dís näemmä pääsikin taas vauhtiin. :'D Aika hyvin osaa pysyä piilossa, kun Kíli ja Sólveig eivät ole vielä häntä huomanneet. Vaikka he tosin on tainneet olla sen verran keskittyneitä toisiinsa, etteivät ole pahemmin ehtineet ympäristöään seurailla. :D Ymmärsinköhän muuten nyt oikein, että nimenomaan Dís laittoi juorun tulevista häistä liikkeelle? (:
-
Evelix: Kiitoksia taas! Juu, Díshän ne juorut liikkeelle laittoi, koska hän haluaa kaikkien saavan iloisia uutisia Sinivuorilla. Kiva muuten, että tykkäsit numero 40:stä, koska se on omiakin suosikkejani näistä. Kaksikkomme myös taisi olla hieman keskittyneempiä toisiinsa kuin ympäristöön, joten Dísillä ei ole tainnut olla kovin suuria ongelmia pysyä näkymättömissä. :D Ilmoitan tässä muuten samalla, että huomasin juuri kirjoittaneeni itseni pussiin raapaleen 41 kohdalla ja muokanneeni sitä sopivammaksi aikajanaani nähden. :D
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2889, eli Sólveig on 24, Kíli 25, Fíli 30 ja Drengr 34 vuotta.
43 – Lupautumisesta virallista
Koska kaikki Sinivuorilla muutenkin jo tiesivät Sólveigin ja Kílin lupautumisesta toisilleen, päätti kaksikko (lähinnä Dísin ja Lagnlifin hiljentääkseen) sallia asian julistamisen virallisestikin.
Niinpä viikkoa myöhemmin Sinivuorilla järjestettiin nuorten lupautumisen juhla. Kaikki kääpiöt kerääntyivät loisteliaasti koristeltuun juhlasaliin, missä Kíli seisoi hermostuneen salin etuosassa veljensä ja enonsa kanssa. Kaksi vanhempaa teki parhaansa rauhoitellakseen nuorinta, mutta turhaan; Kíli pysyi hädin tuskin paikoillaan odottaessaan Sólveigia.
Kun salin suuret ovet vihdoin avautuivat, tuntui koko sali vetävän henkeä yhtä aikaa. Sólveig käveli Dísin ja Lagnlifin saattamana kohti edessä seisovaa Kíliä, joka ei kuitenkaan huomannut sillä hetkellä ketään muuta kuin nuoren, punaiseen kankaaseen pukeutuneen tyttönsä kävelemässä luokseen.
44 – Pettymyksiä seremoniaan
Thorin katseli onnellisena vieressä, kuinka Kíli ja Sólveig näyttivät molemmat unohtavan hermoilunsa, kun kumpikaan heistä ei näyttänyt enää edes muistavan muiden olemassaoloa. Koko sali kaikui kääpiöiden riemukasta hyväksyntää, kun Thorin suoritti prinssin lupautumisseremonian. Hän katsoi, kuinka Kíli ja Sólveig joutuivat heti onnittelijoiden keskelle hänen lopetettuaan. Hän naurahti vierestä huomatessaan erään nuorehkon kääpiönaisen vilkuilevan Fíliä sillä silmällä, ja kuinka kruununprinssi livisti nopeasti karkuun tältä.
Jokin kuitenkin Thorinin takaraivossa nalkutti, että tämä ei ollut niin kuin sen piti olla. Hän muisti vielä hyvin Dísin ja Óttarin lupautumisseremonian Ereborin juhlasalissa. Hän olisi halunnut tarjota samanlaisen juhlan Kílille ja Sólveigillekin, koska he ansaitsivat sen.
45 – Puhetta levottomuudesta
Erebor, sekö se oli, joka oli vaivannut Thorinin unia viime aikoina? Sekö aiheutti hänen levottomuuttaan? Thorin itse ei osannut vastata omiin kysymyksiinsä, mutta sen hän tiesi, ettei saisi rauhaa ennen kuin tietäisi vastauksen. Niinpä Sinivuorten hallitsija luikahti ulos juhlahumusta heti, kun hän vain saattoi ja toivoi, ettei ketään häirinnyt hänen poissaolonsa.
Hänen huomaamattaan Dís huomasi kuitenkin veljensä liukenevan pois paikalta. Hän pyysi Balinin käyvän tarkistamassa, että tällä oli kaikki hyvin, koska hän itse ei voinut (tai halunnut) lähteä oman poikansa lupautumisjuhlasta.
Balin löysi Thorinin vaeltelemasta käytävillä ajatuksiinsa uponneena.
”Mikä on?” hän kysyi toiselta.
”Erebor”, oli ainoa, mitä hän sai vastaukseksi.
-
Kappas vaan, niin olitkin tainnut kirjoittaa itsesi pussiin. :'D En olisi varmaan huomannut koko asiaa jos et olisi sanonut, en meinaan käynyt vilkaisemassa taulukkoasi tuossa kohden.
No niin, nyt alkaakin sitten tapahtua kunnolla! (Ja tätähän mä oon koko ajan odottanutkin...) Siis, ensin täällä alkoi yksi pieni fanityttö pomppia innoissaan (tai no en nyt ihan pomppia) kun huomasin, että oot kirjoittanut kokonaista kaksi raapaletta Thorinin näkökulmasta. :D Ja niin kuin jo sanoin, nyt tosiaan päästään pikku hiljaa asiaan nimeltä Erebor. Nyt täytyy kyllä sanoa, että odotan seuraavia osia enemmän kuin koskaan. (;
-
Evelix: Kaiketi tästä opittiin, että ei kannata kirjoittaa tekstiä eka ja sitten vasta pohtia aikajanaa, tai sattuu tällaisia kämmejä? Ilmoitin tuon lähinnä siis sen takia, että huomaisit, että sinne tosiaan tuli pikkainen muutos tuohon tarinan kulkuun, koska se saattaa vaikuttaa suhtautumiseen jatkon suhteen. Varsinaiselle Ereborin retkelle ei vielä hetkeen päästä (kuten vuosiluvutkin antavat ymmärtää), mutta sen esivalmistelut niin sanotusti alkavat jo hyvissä ajoin, ja Thorinin näkökulmaa tulee vielä jatkossa lisää! ;)
A/N: Heti ensi alkuun anteeksi, että tässä venähti, mutta päätin tässä välissä kirjoittaa lyhyen pätkän tuosta täällä mainitusta seikkailusta, jotta pysytte kärryillä tämän vaikutuksesta jatkon suhteen. Sen kirjoittamisessa sitten kesti kauemmin kuin osasin olettaa, joten sitten näidenkin julkaisussa venähti hieman. Tuo kyseinen shotti löytyy sitten täältä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40171.0) (S), jos kiinnostaa. Näissä pätkissä on vuosi 2890–2938 (eli kolmannen pätkän aikana vuodet vierivät oikein toden teolla), eli Sólveig on 25–73, Kíli 26–74, Fíli 31–79 ja Drengr 35–83 vuotta.
46 – Epäonnekas viestinviejä
Toisilleen lupautuneen parin ja muiden juhlijoiden tietämättä Thorin, Balin ja Dwalin kasasivat kymmenen kääpiön joukkion, jonka voimalla he lähtivät seikkailemaan. Retken tarkoituksena oli lähinnä rauhoittaa heidän hallitsijansa oloa, mutta jos sillä saavutettaisiin jotain muutakin, niin se olisi vain positiivista lisää.
Eräs nuorempi kääpiö, jota ei hyväksytty mukaan retkelle, pistettiin epäonnekseen viemään viestiä, että Dísin tulisi toimia kääpiöiden hallitsijana Thorinin poissa ollessa. Onneksi kuitenkin viestinviejä älysi kertoa uutisensa lupautumisjuhlan aikana, koska Dís oli edelleen niin onnellinen, ettei hän edes tajunnut koko viestiä kunnolla.
Asian, että hänen veljensä oli livistänyt ja jättänyt hänet vastuuseen, viimein päästyä perille asti, Dísin teki mieli karjua.
47 – Paluu takaisin arkeen
Retkikunnan poissa ollessa, elämä Sinivuorilla palasi enemmän tai vähemmän tavallisiin uomiinsa, jos mukaan ei laskettu sitä, että Kíli ja Sólveig yrittivät opetella asumaan samassa kammarissa ja Dís yritti sietää tylsääkin tylsempiä neuvonpitoja. Fílin suureksi epäonneksi hänen äitinsä päätti tämän olevan loistava aika opettaa kruununprinssi ottamaan enemmän vastuuta, ja niinpä hän istuikin usein äitinsä seurana neuvonpidoissa.
Noin vuoden kuluttua retkikunta palasi vaivihkaa takaisin hieman reissussa rähjääntyneinä. Dís jätti saarnaamisensa siksi aikaa, kunnes sai kuulla Thorinin olevan kunnossa. Sen jälkeen virkaansa palaava hallitsija alkoi jo toivoa, että joku örkki olisi kalauttanut häntä matkalla oikein kunnolla, koska silloin hänen ei tarvitsisi kuunnella sisartaan.
48 – Vainoava vuori
Niinpä pienen seikkailunsa jälkeen Thorin otti taas hallitsijan paikkansa, mutta Fíli ei (epäonnekseen) kuitenkaan päässyt eroon neuvonpidoista, koska Thorin päätti jatkaa Dísin aloittamaa koulutusta.
Vuodet vierivät ja kaikki alkoivat jo olettaa kaiken palanneen takaisin entiselleen, kunnes Sinivuorilla alkoi kaikua tuttuakin tutumpi nimi. Erebor. Ensiksi yksi yksittäinen kääpiö näki unta vuoresta, sitten toinen muisteli ennen niin tuttuja saleja ja kolmas saattoi kaivata sisämaan ilmastoa.
Yksitellen alkoi Yksinäinen vuori suorastaan vainota Sinivuorilla asuvia kääpiöitä, mutta kukaan heistä ei kunnioituksesta Thorinia kohtaan kehdannut sanoa hiiskaustakaan. Heidän tietämättään Thorin oli kuitenkin alkanut itsekin ylhäisessä yksinäisyydessään ajatella samalla tavoin. Heidän oli saatava entinen kotinsa takaisin.
49 – Isän metsästystä
Eräänä syksyisenä päivänä Thorinin korviin kantautui huhupuheita, että Thráin, hänen ja Dísin isä, olisi nähty Mustainmaassa. Niinpä hän kutsutti sisarensa luokseen, jätti tämän jälleen vastuuseen ja lähti yksin etsimään heidän isäänsä. Tällä kertaa Dís ei edes uneksinut estävänsä veljeään, koska hän jos kuka tiesi, kuinka paljon Thorin halusi löytää Thráinin, tai saada edes varmistuksen siitä, mitä tälle oli tapahtunut Azanulbizarin taistelun jälkeen.
Thorin kulki kulkemistaan, mutta Mustainmaahan päästyään huhuilta katkesi siivet. Missään ei näkynyt vilaustakaan siitä, että Thráin olisi edes käynyt siellä. Niinpä hän lähtikin myrtyneenä matkaamaan takaisin kohti Sinivuoria.
Eräänä sateisena iltana hän päätti yöpyä matkan varrella sattuneessa majatalossa.
-
Joo, ehkä toisin päin vois olla parempi, että ensin pohtis aikajanaa ja sitten vasta kirjoittaisi. :D Kiitoksia, että ilmoitit, koska en varmaan olis huomannut sitä. Tai ehkä jälkeenpäin, mutta en ekaa kertaa lukiessani tosiaan käynyt vilkaisemassa tuota taulukkoa. (Shame on me!) Ja ei sen nyt niin väliä oo, vaikka välillä vähän julkaisuväli venähtäisi (kuten allekirjoittaneella tuppaa käymään ihan liian usein). Sehän on vaan positiivista, että kirjoitit erillisen pätkän täällä mainituista seikkailuista, koska se tosiaan helpottaa kärryillä pysymistä! (:
Vaikka Ereborin retkelle ei nyt ihan vielä päästäkään, niin tekstistä huomaa hyvin, että se lähestyy koko ajan. Elikkäs näistä retken esivalmisteluista ja Thorinin näkökulmasta on kiva päästä lukemaan. Tuon Joskus kaikki menee pieleen -shotin lukeminen helpotti huomattavasti tarinan seuraamista, tai pitäiskö sanoa että kokonaiskuvan hahmottamista.
Näissä pätkissä huomaa hyvin, kuinka alussa on vielä suhteellisen kepeä tunnelma, mutta vuosien kuluessa (ja raapaleesta toiseen siirryttäessä) tunnelma muuttuu vakavammaksi, kun Erebor alkaa varjostaa kääpiöiden mieliä. Osissa 46 ja 47 on mukana huumoria (tai ainakin molempien pätkien loput saivat mut naurahtamaan), mutta sitten taas osista 48 ja 49 huomaa, että nyt alkaa ihan oikeasti olla tosi kyseessä. Erityisesti osa 49 oli mun mieleen, koska tässähän alkaa tapahtua koko ajan vaan enemmän! :D Mielenkiinnolla odottelen jatkoa. (:
-
Evelix: No siis itsekin huomasin sen mokani vasta myöhemmin, niin ajattelin sitten olla kiltti ja ilmoittaa siitä sille ainokaiselle lukijallenikin, että hei, tämäpäs meneekin vähän eri tavalla kuin aluksi piti. :D Niitä suunnitelmia tehdään vielä jonkun aikaa, mutta sitten pääsetkin lukemaan supermonta osaa siitä itse seikkailusta. Hyvä, että se shotti helpotti asiaa, vaikka se tulikin jopa itselleni vähän puskista. Mä vaan totesin, että mun pitää selventää lukijoilleni (lukijalleni, siis), että mitä siinä välissä tapahtuu, kun ensin kaikki on hengissä ja sitten yhtäkkiä kaksi porukasta puuttuukin. Hienoa, että ne kaksi sai sut nauramaan, täältä kaksi viimeistä saa sitten varmaan vielä enemmän nauramaan, koska mä nauran niille aina häpeissäni. x) Näissä alkaa kyllä tapahtumasarja kiihtymään, toivottavasti sen huomaa näistä, vaikka 100 sanaan ei saakaan niin kovin paljoa mahtumaan. (:
A/N: Anteeksi, Tolkien, olen tehnyt syntiä. Eli suomeksi sanottuna tämä on tekstiä, jota kenenkään Tolkien-fanin ei välttämättä pitäisi julkaista, koska Tolkienin hahmojen suuhun työnnetään sanoja, jotka ei sinne sovi. :’D Näissä pätkissä on vuosi 2937–2938 (eli tässä otetaan aavistuksen verran takapakkia), eli Sólveig on 72–73, Kíli 73–74, Fíli 78–79 ja Drengr 82–83 vuotta.
50 – Uteliaiden kysymyksiä
Thorinin poissa ollessa Sólveig ja Kíli yrittivät totutella sekä saamaansa huomioon että asumaan samassa kammarissa. Yhdessä nukkuminen oli heille ihan normaalia, koska sitä he olivat harrastaneet jo pieninä, mutta se, että nyt heidän molempien tavaransakin olivat samassa huoneessa, oli jotain ihan uutta.
Kaikista eniten totuttelua vaativaa oli kuitenkin se, että nykyisellään lähes jokainen vastaantulija kyseli heiltä, koska hääseremonia oli tarkoitus järjestää, tai koska pienokaisia olisi odotettavissa. Yleensä jälkimmäisen kysymyksen kohdalla sekä Sólveig että Kíli karahtivat korviaan myöten punaisiksi asiaa tiedustelleen kääpiön tukehtuessa nauruunsa.
Dís ja Lagnlif katselivat nuorta paria vierestä, kunnes he viimein päättivät, että heidän oli aika puuttua asiaan.
51 – Asiaa seksistä, osa 1
Niinpä eräänä päivänä Dís istutti Sólveigin ja Kílin näiden kammarin sängyn laidalle ja veti itselleen tuolin näitä vastapäätä. Hän oli päättänyt jutella kaksikon kanssa.
”Olen huomannut, että teiltä on kyselty paljon häistä”, hän aloitti ja kaksikko nyökkäsi. Mihinköhän tämä oikein oli johtamaisillaan?
”Teiltä kysellään myös lapsista”, Dís jatkoi ja tässä kohtaa Kílissä heräsi kauhea tarve paeta paikalta. Hänen äitinsä katse riitti kuitenkin pitämään hänet aloillaan.
”Päätimmekin siis yhdessä Lagnlifin kanssa, että jonkun on jo korkea aika kertoa teille, kuinka lapsia tehdään”, Dís selitti ja Kíli parkaisi noloudesta punaisena:
”Äiti!”
”Älä yritä, te olette molemmat jo aivan tarpeeksi vanhoja kuullaksenne tämän.”
52 – Asiaa seksistä, osa 2
Niin Dís selitti erittäin punaisille Kílille ja Sólveigille kaiken siitä, kuinka aina silloin tällöin miehen lohikäärmeellä oli tapana käydä vierailulla naisen aarteen luona ja mitä sitten tapahtui. Sólveig ja Kíli muuttuivat selityksen jatkuessa koko ajan vain punaisemmiksi, eikä kumpikaan tiennyt mihin suuntaan heidän pitäisi katsoa, joten he katsoivat sitten minne tahansa muualle paitsi toisiinsa.
Selityksen jälkeen Dís jätti erittäin nolon näköisen nuoren parin kahdestaan kammariin ”harjoittelemaan”. Sólveig ja Kíli vilkaisivat toisiaan kerran noloina ennen kuin pakenivat kumpikin huoneesta. Heidän kummankin mielissä pyöri ajatus teorian kokeilemisesta käytännössä, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa sitä ääneen, joten he antoivat asian olla. Sillä kertaa.
A/N2: Jos joku muuten ihmettelee, mistä tuo Dísin tyylikäs puhe juontaa juurensa, niin se on Keski-Maahan sopivaksi muokattu versio siitä, miten tuo samainen asia selitetään Geishan muistelmat -elokuvassa. :D
-
Hyvä että selvensit. :D (Mua kyllä näin btw vähän ihmetyttää, miksei näin loistavalla ficillä mukamas oo enempää lukijoita, tai ainakaan enempää kommentoijia!) Tapahtumasarjan kiihtymisen huomaa kyllä näistä osista hyvin, ja vaikka 100 sanaa onkin vähän, niin oot saanut taaskin jokaiseen osaan mahtumaan paljon asiaa. (:
Kyllä, olit oikeassa, nuo kaksi viimeistä osaa sai mut nauramaan vieläkin enemmän. Itse asiassa niin paljon, että sain ekalla lukukerralla pienimuotoisen naurukohtauksen. x) Ja kaiken lisäksi satuin lukemaan tätä töissä kahvitauolla ja nyt mua luultavasti pidetään hulluna, mutta ei se mitään. xD Mutta nyt asiaan. Eli oon samaa mieltä, että tässä nyt on vähän kyllä työnnetty Tolkienin hahmojen (tai hahmon) suuhun sanoja, jotka ei sinne tosiaan oikein sovi. :'D Mutta toisaalta, kyseessä on Dís, ja mä oon ainakin saanut tästä sun Dísistä sellaisen kuvan, että kyseessä on melkoisen rempseä ja suorasanainen nainen, joten ehkä se tässä tapauksessa just ja just menee... Ja toisaalta, olihan tää nyt aika lailla välttämätöntä. Itse en oo Geishan muistelmat -leffaa nähnyt, mutta joka tapauksessa tuo Dísin tyylikäs puhe on kyllä ihan sopiva Keski-Maahan. (:
Mä sain nyt näistä pätkistä vähän sellaisen käsityksen, että vaikka Kíli ja Sólveig selvästikin pitävät toisistaan erittäin paljon, niin jotenkin vaan tuntuu siltä, että he ovat edelleenkin enemmänkin vaan hyviä kavereita. Vaikka toisaalta nämä kuitenkin miettivät itsekseen, että teoriaa voisi koittaa käytännössä. En tiedä. :'D Odottelen vaan innolla, että matka Yksinäiselle vuorelle pääsee alkamaan ja että jossain vaiheessa törmätään Taurieliin. Koska sittenhän tämä alkaa vasta mennä mielenkiintoiseksi! (:
Muuten! Tuli mieleen tässä, että mihin Drengr on kadonnut? Törmätäänkös häneen enää ollenkaan? :D (Vai onko multa mennyt jotain ohi...?)
-
Evelix: Kiitoksia kehuista, en tiedä, mitä tuohon pitäisi oikein edes vastata... :D Nauru pidentää ikää, hei, että ehkä sä nyt sitten elät vähän pidempään. Mun Dísini on kyllä aika suorasanainen, mutta... en tiedä, jotenkin tuo vaan saa mut silti häpeilemään tekosiani, mutta no, meni jo... : D Plus, että se oli aika välttämättömyys tässä kohtaa tarinaa, koska ne kaksi on niin ummikkoja näistä jutuista, että jonkun oli se pakko sanoa...
Hyvä, että tuo kaveriaspekti välittyy edelleen, koska itse ajattelen sen niin, että nämä kaksi ovat olleet kuitenkin niin pitkään kavereita, että he eivät vielä ainakaan osaa siirtyä sitten johonkin muuhun. Taurielista en sanokaan sitten mitään, näet sitten aikanaan, kuinka tämä sopii kuvioon...
Ja Drengr poksahtelee aina silloin tällöin mukaan, mutta hän on joutunut jäämään nyt vähän taustalle, koska sadassa sanassa kuitenkin voi kertoa vain tietyn verran... Pitäisi itse asiassa varmaan kohta kertoa sitten vuorostaan Drengrin tarina, koska hän saa täällä liiankin vähän tilaa. :D
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2938, eli Sólveig on 73, Kíli 74, Fíli 79 ja Drengr 83 vuotta.
53 – Neuvotteluja suljettujen ovien takana
Muutamaa päivää myöhemmin Thorin palasi takaisin harharetkiltään. Hän sulkeutui saman tien työhuoneeseensa, eikä päästänyt ketään muuta kuin Balinin ja Dísin luokseen. Sinivuorten kääpiöiden keskuudessa alkoi kiertää juoru, että hän olisi nähnyt Thráinin kummituksen ja olisi sen takia lukittautunut työhuoneeseensa, mutta kukaan ei osannut vahvistaa tai kumota sitä, sillä Dís ja Balin olivat molemmat hyvin hiljaa kaikesta, mitä Thorin oli kertonut heille huoneessa suljettujen ovien takana. Fíli ja Kíli huomasivat hyvin nopeasti, että salakuuntelukaan ei tällä kertaa auttanut, koska Dwalinilla oli tapana seisoa työhuoneen oven edessä kirveisiinsä nojaillen neuvonpitojen aikana. Veljekset yrittivät vaikka ja mitä temppuja, mutta Dwalin oli vartijana ohittamaton.
54 – Jännittävistä ilmoituksista
Thorinin vaikenemista kesti noin kuukauden (vaikka se tuntuikin Fílistä ja Kílistä lähes vuosisadalta) ennen kuin hän tuli ulos työhuoneestaan. Heti ensi töikseen kääpiö kutsutti kaikki Sinivuorten aikuiset kääpiöt suureen ruokasaliin, jossa hän sanoi ilmoittavansa asian, josta hän oli keskustellut Dísin ja Balinin kanssa niin pitkään.
Fíli, Kíli, Sólveig ja Drengr kihisivät kaikki jännityksestä kuullessaan, että myös heidät laskettiin aikuisten joukkoon, koska aiemmin heidät oli aina jätetty huomiotta tällaisissa ilmoituksissa. Nelikko tunkeutuikin ruokasalin etuosaan, ettei kukaan vain unohtanut heidän mukanaoloaan. Sólveig katseli salin edestä ympärilleen kääpiöiden kokoontuessa hiljakseen saliin. Joka puolella näkyi vanhoja harmaapartaisia miehiä ja naisia, mutta oli seassa nuorempiakin.
55 – Ilmoitettavaa asiaa
”Rakkaat ystävät ja sukulaiset, lähdin täältä etsimään isääni, jota en valitettavasti löytänyt”, Thorin aloitti kuuluvalla äänellä. Hänen ilmoitustaan seurasi pettynyt huokaus.
”Mutta löysin kuitenkin jotain aivan muuta. Merkin, jota olemme odottaneet jo monta pitkää vuotta!”
Tämä nosti yllättyneen kohinan. Mikä oli tämä merkki, josta Thorin oikein puhui?
”Tapasin matkoillani erään velhon, joka antoi meille tehtävän. Tehtävän, jonka täyttymistä olemme odottaneet. Tehtävän, jonka isäni ja isoisäni olisivat halunneet meidän suorittavan. Hän pyysi meitä palaamaan takaisin kotiin, takaisin Ereboriin!”
Koko sali kohahti vielä entistäkin kuuluvammin. Kukaan ei ollut odottanut aivan tällaista.
”Kuka lähtee mukaani valloittamaan esi-isiemme, meidän kotiamme takaisin ryöstäjältä, takaisin Smaugilta?”
56 – Retkikunnan kasaamisesta
Thorinin kysymystä seurasi aluksi kova kuhina, mutta kukaan ei reagoinut siihen mitenkään muuten. Fíli katsoi eturivistä ympärilleen, huomasi veljensä, ja yhdessä molemmat prinssit nousivat seisomaan. Thorin katsoi sisarenpoikiaan ylpeinä, ja pian muutkin kääpiöistä alkoivat liikahdella. Sólveig seurasi vierestä kuinka Dwalin, Balin, Bifur, Bofur, Bombur, Óin, Glóin, Ori, Nori ja Dori liittyivät joukon jatkoksi ja katsoi Kíliä huolissaan. Oliko tämä aivan tosissaan lähdössä valloittamaan Yksinäistä vuorta? Taistelemaan lohikäärmettä vastaan? Ja vieläpä juuri, kun he olivat lupautuneet toisilleen? Sólveig ei pitänyt ideasta, muttei kehdannut sanoa mitään kaikkien edessä, joten hän päätti puhua asiasta Kílille sitten, kun he olivat taas kahden kesken kammarissaan.
-
Niin, meni jo, ja ajattele jos mä tän sun ficcisi ansiosta nyt sitten elän vähän pidempään. :'D Joo, ymmärrän kyllä, ettei sataan sanaan saa kauheesti mahtumaan. Mutta tuohan on hyvä idea, että kirjoittaisit sitten Drengrin tarinan erikseen! (:
Sanon nyt heti alkuun, että tästä kommentista tulee vähän lyhyemmänpuoleinen, koska oon niin väynyt etten jaksa ajatella. Mutta mun on parempi kirjoittaa tää nyt, etten vaan unohda. (;
Jee, nyt päästään asiaan! :D (Vaikka oon kyllä tainnut sanoa näin jo aikas monta kertaa..?) Mutta siis, kiva että matka Yksinäiselle vuorelle pääsee lopultakin pikku hiljaa alkamaan. Ennen retkikunnan lähtöä tässä tulee ilmeisesti vielä Kílin ja Sólveigin välinen keskustelu aiheesta (?), ja sitä kyllä odottelen mielenkiinnolla. Että minkälaisissa tunnelmissa kaksikko eroaa ja näin.
Tästä tuli nyt vähän tämmöinen. Koitan olla ensi kerralla rakentavampi ja perusteellisempi. :D
-
Evelix: Ensin pitää varmaan saada Thorinin, Frerinin ja Dísin lapsuuskuviot alta pois, ja sitten keskityn hetkeksi Drengriin, mutta eiköhän se sieltä joskus tule... :D Lyhyt kommentti on kuitenkin kommentti, että arvostan, että väsäsit edes jotain mun iloksi tänne! (: Täällä tosiaan tulee tuo kyseinen keskustelu ja sitten seuraavan kerran, kun postailen uusia osia, niin päästään jo oikein kunnolla käsiksi siihen ennalta tuttuun materiaaliin. (: Näissä, jotka nyt postaan, selittyy kenties myös se, minkä takia mä alunperinkin rupesin rustaamaan tätä, koska mä halusin hieman... syvemmän merkityksen eräälle leffoissa vilahtanaalle asialle.
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2940–2941, eli Sólveig on 75–76, Kíli 76–77, Fíli 81–82 ja Drengr 85–86 vuotta.
57 – Suunnitelmia, suunnitelmia
Retkikunnan kasaamista seurasi kuukausien suunnittelut Ereborin matkaa varten. Sinä aikana Sólveig näki Kíliä harvinaisen vähän vain iltaisin, kun kaksikko oli menossa nukkumaan, eikä silloin tuntunut olevan sopiva aika puhua retkestä Kílille. Etenkään, kun tämä vaikutti olevan niin innoissaan siitä, että hänetkin oli hyväksytty mukaan, vaikka ”hänellä ei vielä kasvanut edes kunnolla parta” kuten niin monet muut Sinivuorilla protestoivat nuoren prinssin matkaan lähtöä. Sólveig oli salaa samaa mieltä kuin muutkin, jotka vastustivat Kílin lähtöä, mutta hän ei tuntunut löytävän sanoja sen ilmaisemiseen. Hän kuitenkin tiesi, että lähtö lähestyi koko ajan ja sitä ennen hänen olisi sanottava jotain, tai olisi liian myöhäistä.
58 – Lähtemisen vaikeudesta
Kun suunnitelmat saatiin vihdoin valmiiksi, Sólveig tajusi, että hänen oli sanottava jotain.
”Kíli, oletko sinä ihan todella lähdössä?” hän kysyikin eräänä iltana puhutellun istuessa sängyn laidalla.
”Totta kai olen, haluan olla paikalla, kun astumme takaisin esi-isiemme saleihin”, Kíli vastasi selvästi ymmärtämättä Sólveigin kysymystä oikein. Tämä ynähti jotain epämääräistä vastaukseksi.
”Miten niin?” Kíli ihmetteli.
”Minusta se ei ole kovin hyvä idea”, Sólveig aloitti, mutta jatkoi nopeasti Kílin ilmeen nähtyään, ”ainakaan juuri nyt.”
”Miksi ihmeessä ei? Etkö sinä sitten halua nähdä Ereboria?” Kíli kysyi.
”Haluan, totta kai haluan, kaikki kääpiöthän haluavat nähdä sen. En vaan haluaisi, että lähdet juuri nyt”, Sólveig vastasi.
59 – Lisää lupauksia
”Haluaisit siis minun jäävän pois retkeltä? Miksi?” Kíli kysyi.
”Koska me emme ole vielä naimisissa”, Sólveig selitti.
”Mutta sehän on juuri hyvä niin, voimme mennä naimisiin sitten Ereborissa. Eno sanoi, että äidin ja isän seremonia oli siellä paljon komeampi kuin mitä täällä voisi ikinä järjestää”, Kíli selitti innoissaan. Sólveig halusi toisaalta hienon seremonian, mutta jokin hänessä ei kuitenkaan halunnut päästää Kíliä lähtemään.
”Minulla on sellainen tunne, että jos lähdet, niin jotain kamalaa tapahtuu”, Sólveig yritti selittää.
”Sinulla on tunne… Et vain halua päästää minua, mutta etkö ymmärrä, etten voi jäädä pois”, Kíli selitti.
”Niin kai sitten, mutta lupaa palata takaisin!”
60 – Katkerista hyvästeistä
Muutamaa kuukautta myöhemmin koitti lähdön hetki. Dís veti molemmat poikansa syrjään ja halasi heitä tiukasti. Sanoja ei tarvittu, pojat ymmärsivät äitinsä toiveen siitä, että he palaisivat takaisin. Fíli meni muun ryhmän sekaan hyvästelemään muita, mutta Dís pyysi Kíliä jäämään vielä. Nainen ojensi pojalleen riimukiven ja sanoi:
”Ota tämä muistaaksesi tulla takaisin. Ei vain minun, vaan myös Sólin takia!”
Kíli nyökkäsi vakavana ennen kuin meni itsekin ryhmän joukkoon. Sólveigin Kíli hyvästeli viimeisenä, koska se oli heille molemmille rankin ero. Kumpikaan heistä ei osannut sanoa mitään, joten he vain painoivat otsansa yhteen ja katsoivat toisiaan pitkään. Kíli kuitenkin lupasi mielessään palata takaisin.
-
Thorinin, Frerinin ja Dísin lapsuuskuviot? Kuulostaa mielenkiintoiselta! :D Mutta kiva jos jossain vaiheessa ehdit keskittyä myös hetkeksi Drengriin. (:
Tää keskustelu oli hieman erilainen kuin odotin. En oikein tiedä edes, että miksi, mutta jotenkin mä odotin että Sólveig ja Kíli eroaisivat riidoissa tai jotain. Mutta ihan hyvä, että tämä meni näin. Vaikka Sólveig ei haluaisikaan päästää Kíliä menemään, on hyvä, että heille ei tule mitään riitää, kun Kíli ei kerran tuolta matkalta enää palaa...
Riimukivi! Mä itse asiassa mietinkin tässä yksi päivä, että mahdatko ottaa sen tänne mukaan jotenkin. Siis nimenomaan näin, että sille tulee syvempi merkitys. Hieno juttu, tämmöinen pikku yksityiskohta, joka yhdistää ficciä leffoihin ja tuo samalla lisää sellaista... Ööö, pitäiskö sanoa todenmukaisuutta? (:
”Minulla on sellainen tunne, että jos lähdet, niin jotain kamalaa tapahtuu”, Sólveig yritti selittää.
”Sinulla on tunne… Et vain halua päästää minua, mutta etkö ymmärrä, etten voi jäädä pois”, Kíli selitti.
”Niin kai sitten, mutta lupaa palata takaisin!”
Tässä kohdassa (ja yleensäkin näitä osia lukiessa) mulle tuli hiukan surullinen oli, kun tietää, miten Kílille sitten loppujen lopuksi käy. No, matka Yksinäiselle vuorelle kuitenkin vasta pääsee alkamaan, joten yritän olla surematta vielä tässä vaiheessa. :D
-
Evelix: Kiitoos. (: Se on mielenkiintoista ja samalla haastavaa, ihan samoin kuin nämäkin olivat. :D Mä sanoisin, että juuri sen takia, kun tiedän tämän päättyvän surkeasti, niin en vain pystynyt laittamaan Kíliä ja Sólia riitelemään, koska se olisi ihan liian kamalaa näille. )': Mua itseäni ottaa itse asiassa pannuun, että mulla ei ollut tilaa selittää tuosta riimukivestä enempää, mutta se on hyvin keskeinen osa tätä tarinaa, joten kiva, että se tuo todenmukaisuutta tarinaan. (: Tässä menee vielä jokunen tovi ennen kuin tulee mitään kauheuksia eteen, mutta tässä kohtaa päästetään Ereborin retkikunta kuitenkin matkaan. (:
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2941, eli Sólveig on 76, Kíli 77, Fíli 82 ja Drengr 86 vuotta. Tästä eteenpäin vuosi pysyttelee tiiviistii 2941:ssä, joten ilmoitan vuoden seuraavan kerran vasta sitten, kun se oikeasti jopa vaihtuukin. (:
61 – Nukahtamisvaikeuksia, osa 1
Ensimmäisenä yönä Sinivuorilta lähdön jälkeen Kíli paneutui maaten Fílin jäädessä vahtiin, mutta jokin sai nuoremman olon oudoksi. Hän käpertyi kuitenkin viittaansa ja vilttiinsä ja yritti tehdä olonsa mukavaksi. Mutta vaikka Kíli kuinka yritti ja yritti, hän ei vain saanut nukutuksi. Hän kääntyili kääntyilemistään, mutta ei vain saanut unen päästä kiinni. Niinpä hän nousi ylös ja alkoi tökkiä hiipuvaa nuotiota Fílin katsoessa häntä kummallisesti.
”En saa unta sitten millään”, Kíli vastasi veljensä äänettömään kysymykseen.
”Kokeile uudestaan, ei tästä tule mitään, jos nukahdat ponisi selkään, tipahdat sieltä vielä alas”, Fíli ohjeisti nuorempaa, joka tökkäsi vielä viimeisen kerran nuotiota ennen kuin palasi makuupaikalleen.
62 – Nukahtamisvaikeuksia, osa 2
Kíli jatkoi nukahtamisen yrittämistä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Ei äidin aikoja sitten hänelle ja Fílille opettaman tuutulaulun hyräily eikä eläintenkään laskeminen. Niinpä hän nousi uudestaan ja istahti nuotion ääreen.
”Älä yritäkään komentaa minua uudestaan nukkumaan, kun en vain saa unta”, Kíli tiuskaisi veljelleen ennen kuin tämä ehti edes suutaan avaamaan.
”Hyvä on, en sano mitään, mutta kai sinä tajuat, että sinun pitää kuitenkin joskus nukkua”, Fíli vastasi.
”Totta kai minä sen tiedän, se nyt vaan ei onnistu juuri nyt jostain syystä”, Kíli sanoi.
”Minä taidan tietää, mistä se johtuu.”
”Mistä?”
”Sinun on ikävä Sólia ja totuit nukkumaan hänen vieressään.”
63 – Ikävästä vahtivuorossa
Kíli pohti veljensä sanomisia tämän mennessä vuorostaan nukkumaan (he olivat päättäneet, että kun Kíli ei kerran saanut unta, hän voisi aivan yhtä hyvin pitää vahtia). Voisikohan tämä olla oikeassa ja hänen voisi vain yksinkertaisesti olla ikävä Sólveigia? Mutta jos Fíli oli oikeassa, niin kuinka hän saisi ikinä tällä matkalla nukutuksi?
Kíli mietti ja mietti asiaa ja tuli siihen lopputulokseen, että Fíli oli mitä todennäköisimmin oikeassa, koska Sólveigin kuva ei lähtenyt hänen mielestään. Hän ei halunnut edes ajatella, miltä tästä mahtoikaan tuntua jäädä kotiin odottamaan, että hän saattaisi laittaa joskus viestiä saapuneensa Ereboriin ja että tämän olisi turvallista tulla hänen perässään.
64 – Uusia ja vanhoja tuttavuuksia
Joitain päiviä myöhemmin veljekset näkivät edessään pienen ja turvallisennäköisen kylän, josta Gandalf oli sanonut heidän löytävän voronsa. Fíli ja Kíli jättivät poninsa sovittuun paikkaan ja lähtivät etenemään verkkaisesti etsiessään velhon merkitsemää ovea.
Heidän löydettyään etsimänsä veljekset kipittivät polkua pitkin pyöreän ja vihreän oven taakse. Kíli nosti kätensä ja kiskaisi ovikellon narusta. Oven taakse ilmestyi pieni kiharapäinen mies. Fíli ja Kíli esittelivät itsensä ja kumarsivat kuten heitä oli opetettu esittäytymään uusille tuttavuuksille. Veljekset astelivat sisään hobitin ohitse ja tutkailivat koloa sisältä. Fíli ojenteli teräaseitaan Bilbolle ja Kíli puhdisti kengänpohjiaan mudasta, kunnes he kuulivat jostain Dwalinin äänen pyytävän heitä auttamaan pöydän siirrossa.
-
Oliskin kyllä ollut ihan liian kamalaa, jos Kíli ja Sól olisivat riidelleet ennen Kílin lähtöä. Liian surkeaa muutenkin. Mutta hei, kun sä et tähän ficciin saanut mahtumaan riimukivestä enempää niin ehkä voisit kirjoittaa erillisen ficin siitä, samaan tyyliin kuin kirjoitit sen Joskus kaikki menee pieleen -ficin? (;
Arvasin heti ekaa pätkää lukiessa, että Kíli ei saa nukuttua, koska hänellä on ikävä Sólveigia. Edelleenkin huomaa, ettei Kíli (ainakaan) ole oikein vieläkään perillä omista tunteistaan, kun hänen täytyy oikein miettiä että voisko unettomuus johtua nimenomaan siitä, että hän ikävöi Sólia. No, tulihan Kílikin sitten loppujen lopuksi siihen tulokseen. (:
Voisikohan tämä olla oikeassa ja hänen olisi vain yksinkertaisesti olla ikävä Sólveigia?
Tätä kohtaa jäin vähän mietiskelemään. Tuo hänen olisi vain yksinkertaisesti olla ikävä nimittäin kuulostaa vähän hassulta. Vai ootko vaan vahingossa naputellut tuohon "olisi" kun on ollut tarkoitus laittaa "hänen voisi vain yksinkertaisesti olla ikävä"? :D
Oli muuten kiva, että kerroit tässä matkasta ennen Kontuun saapumista. Tai siis, täytyihän Fílin ja Kílin jotenkin Hobittilaan päästä tietysti. :'D
-
Evelix: Älä syötä ideoita mun päähäni, tai mä ihan oikeasti kirjoitan tuon... Mulla on jo muutenkin ihan liikaa ideoita Kíli/Sólveigiin, etten mä tarvitse yhtään enempää niitä... x) Varmaan mä joo vahingossa naputtelin pieleen tuon, ei olisi ensimmäinen kerta, kun ajattelen jotain ja kirjoitan jotain ihan muuta. x) Jos oletetaan, että Kíli ja Fíli eivät osaa teleportata, niin juu, eiköhän heidän pitäisi jotenkin matkustaakin Hobittilaan. ;) Nyt sitten palataan Sinivuorille vähäksi aikaa Sólveigin ajatusten ja tuntemusten pariin. (:
65 – Pettynyt odottaja
Fílin ja Kílin selkien kadottua kaukaisuuteen Sólveig jäi tuijottamaan näiden perään aivan kuin toivoen, että Kíli palaisi sittenkin takaisin jo nyt, eikä lähtisikään tälle retkelle. Hän tiesi kuitenkin toiveensa olevan turha, muttei voinut sille mitään, että hän pettyi, kun Kíli ei kääntynytkään takaisin. Dís laski kätensä hänen olalleen kevyesti ja he kääntyivät yhdessä takaisin sisälle. Heidän olisi aivan turha seisoa ulkona odottamassa veljeksiä takaisin aivan heti, koska nämä olivat olleet päättäväisinä lähdössä matkaan ja Ereborille oli pitkä matka. Sólveig vain toivoi, että veljekset joko palaisivat takaisin tai lähettäisivät sanan, että hänen (ja muiden Sinivuorten kääpiöiden) oli turvallista seurata heidän perässään.
66 – Hääräilyä murheet unohtaakseen
Lopun päivää Sólveig hääräsi ympäri ämpäri Sinivuoria auttamassa muita, harjoittelemassa itsenäisesti tai harjoituttamassa nuorempia. Hän ei kertaakaan valittanut kenellekään mistään, mutta hän ei myöskään näyttänyt tyytyväiseltä. Kaikki Sinivuorilla näkivät selkeästi, että nuori kääpiönainen kärsi omalla tavallaan erosta prinssistään, mutta kukaan heistä ei osannut tehdä asialle mitään. Ei heistä ollut tuomaan lohdutusta tilanteeseen, johon ei ollut valmista toimintamallia. Jopa Dís ja Lagnlif huomasivat olevansa vaikeuksissa Sólveigin lohduttamisen suhteen. He olivat molemmat joutuneet kestämään saman kuin Sólveig aikoinaan, mutta he olivat molemmat myös saaneet viettää enemmän aikaa miestensä kanssa ennen tällaista eroa. Molemmat vaan toivoivat, että Sólveigin kohdalla ero ei olisi pysyvä.
67 – Nukahtamisvaikeuksia, osa 3
Sinä yönä Sólveig pyöri sängyssä yrittäessään saada unta. Siitä ei vain tullut yhtään mitään, kun hän tiesi koko ajan Kílin olevan jossain tuolla ulkona, kylmässä, vaarassa. Olihan tällä Fíli turvanaan, mutta kaksi nuorta kääpiöprinssiä ei olisi vastus eikä mikään, jos örkkilauma yllättäisi heidät matkalla. Sólveig nousi viimein sängystä hiestä märkänä ja lähti vaeltelemaan Sinivuorten luolissa. Hän ei saisi rauhaa yksinään, joten hän etsiytyi veljensä luokse, missä hän tiesi saavansa edes hetkellisen rauhan. Drengr päästi sisarensa unisena sisään kammariinsa ja sinä yönä sisarukset nukkuivat pitkästä, pitkästä aikaa vierekkäin helpottaakseen Sólveigin eroahdistusta. Sólveigin nukahtaessa Drengr pohti, että asialle olisi tehtävä jotain pian.
68 – Ongelmaan kuin ongelmaan löytyy ratkaisu
Seuraavanakin yönä Sólveig hakeutui veljensä luokse. Drengr päätti puhua asiasta Lagnlifille, joka sanoi hoitavansa asian. Noin viikko Fílin ja Kílin lähdön jälkeen Lagnlif käski Sólveigia palaamaan omaan kammariinsa, ja antamaan veljelleen taas omaa tilaansa.
”Mutta minä en saa nukutuksi yksin”, Sólveig protestoi äidilleen.
”Et sinä nukukaan yksin”, Lagnlif vastasi epämääräisesti. Sólveig ei ymmärtänyt yhtään, mistä äiti oikein puhui, mutta seurasi tätä kuitenkin kammariinsa.
Huoneeseen astuessaan Sólveig sai huomata lattialle levitetyn suuren patjan, jonka päällä kolme pientä kääpiölasta istuivat odottamassa.
”Me haluamme iltasadun!” eräs heistä kailotti, ja Sólveig istahti heidän seuraansa. Sinä yönä mitkään unet eivät vaivanneet kääpiölasten seassa nukkuvaa Sólveigia.
-
A/N: Kursiivilla oleva yksittäinen repliikki on suora lainaus elokuvasta.
69 – Peikkojen ateriaksiko?
”Käskin päästää hänet!” Kíli sanoi kolmelle peikolle yrittäen parhaansa näyttää uhkaavalta, vaikka hänen polvensa meinasivatkin tutista. Hän ei kuitenkaan osannut aavistaa, mihin hänen komentonsa johtaisi. Eräs peikoista nimittäin viskasi heidän pienen voronsa suoraan hänen syliinsä, eikä Kíli pysynyt pystyssäkään napatessaan Bilbon ilmasta.
Vaikka kääpiöt taistelivat urheasti kolmea hidasta ja tyhmää peikkoa vastaan, veivät nämä silti voiton heistä ja kohta kaikki kolmetoista kääpiötä ja yksi hobitti löysivät itsensä säkeistä. He kuuntelivat vierestä, kuinka peikot kinastelivat siitä, kuinka parhaiten laittaisivat heidät iltapalakseen. Osa kääpiöistä roikkui vartaassa peikkojen käännellessä sitä nuotion yllä ja Kíli alkoi jo kuvitella, että heidän matkansa päättyi peikkojen vatsoihin.
70 – Painajaisia Sinivuorilla
Samaan aikaan Sinivuorilla Sólveig kiemurteli kammarinsa lattialla olevalla patjalla kääpiölasten välissä. Hän ei tiennyt yhtään miksi, mutta jostain syystä hän ei meinannut saada enää millään nukutuksi. Hän oli herännyt keskellä yötä johonkin kummalliseen tunteeseen ja nyt, yrittäessään nukahtaa uudestaan, häntä vaivasivat painajaiset. Sólveigilla ei ollut aavistustakaan, mistä nämä painajaiset johtuivat, mutta sen hän tiesi, ettei tämä voinut jatkua näin kovin pitkään. Hänhän herättäisi kohta muutkin, jos hän ei saisi unta ja lakkaisi pyörimästä paikoillaan. Pienet kääpiöt hänen ympärillään olivat muutenkin tarpeeksi levottomia päivällä ihan ilman univajettakin, joten Sólveig päätti yrittää vielä kerran nukahtaa. Jos se ei onnistuisi, hän nousisi ylös.
71 – Jotain kotiin vietävää
Kíli nosti kätensä kasvojensa eteen, jotta hänen ei tarvitsisi haistaa peikkoluolasta leviävää katkua. Hän oli päättänyt livahtaa luolaan muiden perässä, vaikka olikin aluksi meinannut jäädä ulkopuolelle. Häntä kuitenkin kiinnosti liikaa, millaista tavaraa peikkoluolassa voisi olla. Jos luolasta levinnyt haju olikin ollut kamala, niin itse luolassa lemu vähintään kymmenkertaistui.
Kíli oli jo pyörtämäisillään takaisin, kun jokin kiiltävä kiinnitti hänen huomionsa. Hän käveli kimalletta kohti, kunnes huomasi hohteen lähtevän hopeaisesta otsarivasta. Kíli nosti sen ylös ja huomasi siihen upotetut viisi timanttia. Hänen mieleensä nousi aivan täysin pyytämättä Sólveigin kuva, mutta kääpiötytön otsalla kimmelsi hänen juuri löytämänsä otsaripa, joten hän työnsi sen taskuunsa.
A/N2: Tiedän, että Kíli ei elokuvassa edes käynyt siellä peikkoluolassa, mutta tässä hän käy siellä. Luolassa kävijöitä oli siis elokuvassa Gandalf, Thorin, Dwalin, Bofur, Glóin ja Nori, ja tässä heidän joukkoonsa on lisätty Kílikin.
-
Sori kun tässä kommentoinnissa on vähän kestänyt. Viime päivinä vaan on tuntunut siltä ettei aika riitä taas yyyhtikäs mihinkään.
Tää on tosi mielenkiintoista, kun nyt pääsee lukemaan Kílin ja Sólveigin näkökulmista erikseen. Tai siis onhan aikaisemminkin päässyt, mutta nyt se on kumminkin erilaista, kun Sól on Sinivuorilla ja Kíli matkaa kohti Yksinäistä vuorta. Kiva kun saa tietää, mitä tapahtuu yhtä aikaa Sinivuorilla ja Kílin olinpaikassa, kuten nyt vaikka pätkissä 69 ja 70 (tai siis ainakin mä oletan että tuossa on kyseessä sama yö?).
Tää taitaa mennä tää menee nyt vähän epäloogisessa järjestyksessä, mutta hauskaa, että Drengrkin on päässyt mukaan pitkästä aikaa. Ihana idea, että kääpiölasten kanssa nukkuminen auttaa Sólveigia ainakin nukahtamaan paremmin, jos ei muuta. (:
Kíli oli jo pyörtämäisillään takaisin, kun jokin kiiltävä kiinnitti hänen huomionsa. Hän käveli kimalletta kohti, kunnes huomasi hohteen lähtevän hopeaisesta otsarivasta. Kíli nosti sen ylös ja huomasi siihen upotetut viisi timanttia. Hänen mieleensä nousi aivan täysin pyytämättä Sólveigin kuva, mutta kääpiötytön otsalla kimmelsi hänen juuri löytämänsä otsaripa, joten hän työnsi sen taskuunsa.
Kivaa että nyt saatiin tietää tarkemmin vielä tästä otsarivasta. Todella hienosti kirjoitettu pätkä muuten! :D
Molemmat vaan toivoivat, että Sólveigin kohdalla ero ei olisi pysyvä.
Ja koska mä nyt tunnun olevan erittäin epälooginen tänään, niin laitetaan tää vaan tänne loppuun, kun nyt tän muistin. Eli, tällaiset pienet viittaukset on vähän... masentavia? (Älä nyt ymmärrä väärin! :D) Mutta siis meinaan, kun mäkin kuitenkin tiedän, miten Kílille sitten käy loppujen lopuksi, niin aina tällaisissa kohdissa se tulee paremmin mieleen. Vois olla muuten aika mielenkiintoista lukea tätä niin, ettei tietäisi miten BotFA päättyi!
-
Evelix: Ei mitään, ei sitä aina voi aika riittää kaikkeen. (: Ja juu, noissa oli kyseessä sama yö, eli oikeassa olet oletuksinesi. Olen epäloogisuuden mestari, joten se ei ollut mitenkään uusi juttu tai yllätys, jos täältäkin löytyy epäloogisuuksia, toivottavasti tarina on kuitenkin ymmärrettävissä niistä huolimatta! :D Kiitoksia, mun itse asiassa PITI postata tämä ensin ja sitten vasta se erillinen otsaripa-juttu, mutta sitten unohdin koko asian ja tajusin sen vasta postattuani sen erillisen, että eihän tuota pätkää ollutkaan vielä täällä... xD Tiedän täydellisesti, mitä tarkoitat tuolla masentavuudella, voit varmaan vain kuvitella, millaista mun oli kirjoittaa tätä! Kiitos taas kommentista, nyt lisää Kíliä! (:
72 – Haltioiden keskellä
Kíli vilkuili ympärilleen Rivendellin illallispidoissa. Hän ei ollut ikinä ennen nähnyt edes yhtä haltiaa ja nyt hän oli yhtäkkiä aivan täydellisesti näiden ympäröimänä. Joka puolella hänen ympärillään oli toinen toistaan komeampia ja kauniimpia haltiamiehiä ja –neitoja. Kíli ei osannut päättää, mihin katsoa: lautaseensa vai ympärilleen. Loppujen lopuksi hän päätti tehdä vähän molempia. Bofurin katsoessa hänen päänsä pyörittelyä kummallisesti, Kíli alkoi selittää, kuinka hänen mielestään haltianeidot olivat liian laihoja. Ei hän nyt sentään halunnut muiden luulevan hänen oikeasti pitävän näistä, etenkään kun oli tottunut aivan toisennäköisiin neitoihin. Ei tokikaan. Vaikka hän kiinnittikin ympärillään oleviin haltioihin huomiota, ei se tarkoittanut mitään. Eihän?
73 – Nolo ruokapöytäkeskustelu
Dwalinin huomautettua, että hänen osoittamansa haltia ei ollutkaan neito, ja muiden vieläpä nauraessa sille, Kíliä alkoi hävettää hänen lapsenomainen innostuksensa haltioihin, joita ei ollut nähnyt ennen. Samalla häntä alkoi hieman mietityttää, minkä takia hän oli edes alun perinkään kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Hänellähän oli Sólveig kotona odottamassa. Sólveig, joka edusti kaikkea sitä, mitä Kíli kaipasi ollessaan poissa tämän luota. Kotia, perhettä, lämpöä, jopa turvallisuutta. Jos hän oli jo kerran löytänyt sen, mitä monet etsivät vuosikausia, miksi hän nyt katseli jotain ihan muuta? Kíli ei ymmärtänyt asiaa enää yhtään, eikä hän tiennyt kenen kanssa voisi edes jutella asiasta saamatta kohtausta aikaan.
74 – Piipun polttelua yhdessä
Viimeinkin illallishetken päätyttyä oli Kíli päättänyt, että Balin osaisi varmaan olla hiljaa asiasta, joten hän etsi vanhemman kääpiön käsiinsä. Tämä istuskeli muutoin tyhjässä huoneessa polttelemassa piippuaan. Kíli epäröi ensin oviaukossa ja oli jo pyörtää takaisin, kun hän päätti kuin päättikin mennä juttelemaan toiselle. Hän istahti Balinin viereen ja kaivoi oman piippunsa esille. Hän ei oikeastaan edes tiennyt, mistä hänen pitäisi aloittaa, joten hän sytytti piippunsa mietteliäänä.
”Mistä nyt oikein tuulee, poikaseni?” Balin kysyi hetken kuluttua heidän istuttuaan hiljaisuudessa. Kíli ei jaksanut edes ihmetellä, mistä tarkkaavainen kääpiö oli huomannut jonkin olevan pielessä, vaan alkoi kertoa kaikesta, mitä hän oli huomannut itsessään.
75 – Kylpy- ja ruokatuokioita
Seuraavana päivänä kaikki muut kääpiöt paitsi Thorin, Dwalin ja Balin päättivät lähteä tutkailemaan ympäristöään. He löysivätkin ihan puolivahingossa oikein hienon suihkulähteen, joten he päättivät kokeilla, miltä tuntuisi kylpeä haltioiden suihkulähteessä. Lähteessä oli oikein jo liukumäetkin valmiina ja kaikkea.
Paljon myöhemmin samana päivänä kääpiöt istuskelivat keskenään laittamassa ruokaa omatekoisen nuotionsa äärellä. Kíli istui lukemassa jotain löytämäänsä kirjaa ja polttelemassa piippuaan, kuten tavallista. Kun Bofur heitti veljelleen Bomburille makkaran, ja pöytä Bomburin alla hajosi siihen kohdistuvasta painosta, ei Kíli pystynyt enää kaiken sen naurun keskellä keskittymään kirjaansa. Hänkin nauroi itsensä kipeäksi katsellessaan yhtäkkiä lattialle päätynyttä Bomburia ja toivoi, ettei tämä loppuisi koskaan.
-
No siis oikeastaan meinasin, että se mun kommentti oli epälooginen. :D Täältä ei mitään epäloogisuuksia oo löytyny, siis mitään sun kirjoittamaa. Mun kommentit on tosiaan ihan eri asia... :'D
Tykkään tästä kohdasta leffassa tosi paljon. Joten, tykkäsin tästä paljon myös sun kirjoittamana versiona. (: Niin, eihän se, että Kíli kiinnittää huomiota ympärillään oleviin haltioihin, mitään tarkoita. Niin niin. :D Mutta onneksi Kíli ei kuitenkaan tässäkään unohda Sólveigia, kauniista ja komeista haltioista huolimatta. Muuten, tuo kohta, missä Kíli luulee mieshaltiaa haltianeidoksi, aiheuttaa täällä edelleenkin naureskelua. x)
Kíli tuntuu nyt olevan vähän sotkussa tunteidensa kanssa, siis näiden haltioiden takia. Balin on just semmoinen henkilö, jolle mäkin olisin laittanut Kílin juttelemaan tällaisessa tilanteessa. Sól odottaa kotona, mutta... Itse asiassa muistin just näitä pätkiä lukiessani että tässä ficissä on toinenkin paritus. 75 osaankin on jo päästy, että jännäksi menee! Siitäkin masentavasta totuudesta huolimatta, että tietää kuinka Kílille käy. Voin vaan kuvitella, millaista tän kirjoittaminen on ollut sen takia...
-
Evelix: Kiitos, kiitos! Näköjään ymmärryksessänikin on siis jotain vikaa, mutta kiva tietää, että täällä ei sentään ole (ainakaan vielä!) ollut epäloogisuuksia. (: Siis se Rivendell-kohtaushan on ihan loistava, etenkin kun Kíli on vähän... seko. :D Itse olen aina ollut sitä mieltä, että Kílissä on jotain haltiaseksuaalin vikaa ja sen takia se on vähän 'in heaven' Rivendellissä. :D Balin on muutenkin se porukan isähahmo, se vanha ja viisas, jonka puoleen vähän kaikki kääntyy ongelmissa, joten se oli helppo valinta. Siis, VIHDOIN joku muukin ymmärtää mun tuskani tämän kanssa, koska siis... aaarrgh, odotahan vain, kun päästään tarpeeksi pitkälle... Nyt kuitenkin tulossa vielä vähän iisimpää kamaa, vaikkei tämäkään mitään hauskaa ole.
A/N: Tuo kursiivilla oleva repliikki on suoraan elokuvasta otettu.
76 – Eroaminen ukkosmyrskyssä
Matkaseurue oli lähtenyt Rivendellistä jo jokin aika sitten ja nyt he rämpivät Sumuvuorilla kauhean ukkosmyrskyn kourissa. Satoi ja tuuli niin kovaa, että kaikki liukastelivat polulla vuorotellen. Balin kuitenkin ilmoitti muille, ettei kyseessä ollutkaan mikään ukkosmyrsky, vaan ukkostaistelu. Suuret kivijättiläiset taistelivat heidän ympärillään.
Vain hetkeä myöhemmin Kíli huomasi maan aukeavan jalkojensa välissä. Hän yritti tarttua Fíliä kädestä, jotta he eivät joutuisi erilleen, mutta turhaan. Veljekset katsoivat toisiaan kauhuissaan, kun kuilu heidän välissään leveni levenemistään. Kun siihen päälle laskettiin vielä se, että hieman myöhemmin Fíli meinasi rusentua kahden vuoren seinämän väliin erään kivijättiläisen kuoltua, oli Kílin mielestä onnekasta, että he molemmat selvisivät.
77 – Lisää painajaisia
Samaan aikaan Sinivuorilla Sólveig opetteli nukkumaan yksin, koska hän oli päättänyt, ettei halunnut olla riippuvainen pienten lasten innosta nukkua hänen vieressään. Nyt hän kuitenkin oli tulossa siihen tulokseen, että se idea oli ollut huono, koska heti mentyään maate yksin omaan sänkyynsä, palasivat painajaiset. Niissä ei edelleenkään ollut päätä eikä häntää, mutta joka kerta sellaisen nähtyään, Sólveig heräsi hikisenä solmussa lakanoidensa kanssa. Jotenkin hänestä alkoi tuntua, ettei Kílillä ollut välttämättä kaikki kunnossa, vaikkei hän tiennytkään, mistä sai sellaisen käsityksen. Hän päättikin jutella Dísin kanssa asiasta aamulla, koska tämä saattaisi osata selittää hänen oudot painajaisensa. Hän oli kuitenkin ollut samassa asemassa aikoinaan.
78 – Voimaa taistelun tiimellyksessä
”Taistelkaa!” Gandalfin komento sai kääpiöt heräämään lopullisestikin tilanteeseen ja he alkoivat nousta tasanteelta ja etsiskellä omia aseitaan kaiken muun tavaran seasta. He lähtivät etenemään rivakasti ulos Hiisikaupungista, eikä kukaan meinannut hätäännyksen keskellä muistaa, ettei heidän voronsa ollutkaan matkassa mukana. Kíli käytti välillä miekkaansa puolin ja toisin, välillä joustaan, mutta loppupeleissä hän tipahti aivan täysin laskuista, kuinka monta hiittä oli kaiken kaikkian haavoittanut tai tappanut. Hän kuitenkin pystyi miettimään vain sitä, että hänen oli päästävä pois täältä, jotta hän näkisi Sólveigin taas, ja se vaati taistelua. Hiisiarmadaltakin karkuun juostessaan tutun kääpiöneidon kuva häilyi Kílin mielessä ja antoi hänelle voimaa juosta eteenpäin.
79 – Keskustelua painajaisista
Peseydyttyään aamulla Sólveig lähti metsästämään Dísiä, koska halusi toden teolla jutella tämän kanssa. Nämä jatkuvat painajaiset alkoivat olla jo todellinen riesa, koska hän ei saanut nukutuksi kunnolla niiden takia ja oli seuraavana päivänä kärttyisä.
Sólveig löysi Dísin Thorinin työhuoneesta, kuten oli olettanutkin. Hän astui avoimesta ovesta sisään ja kävi istumaan vanhempaa naista vastapäätä, kunnes tämä kääntyi hänen puoleensa.
”Mikä sinulla on hätänä?” Dís kysyi nostaen katseensa edessään olevista pergamenteista.
”Minä luulen, että Kílillä on jokin hätänä, koska olen nähnyt painajaisia lähes siitä lähtien, kun hän lähti”, Sólveig vastasi. Dís nousi pöytänsä takaa ja käveli sulkemaan oven.
”Kerro kaikki”, hän kehoitti.
-
Se mun kommentti oli kyllä sen verran sekava, että ei mitään. Täällä onkin sitten toinen, joka pitää Kíliä jonkun sortin haltiaseksuaalina! :D Joo, ymmärrän tuskasi tämän kanssa täysin.
Tykkäsin näissä pätkissä tosi paljon siitä, että joka toisessa osassa seurataan Kíliä ja joka toisessa saadaan tietää Sólin kuulumisia. Lukiessa tuli jotenkin sellainen olo, että "kohta tapahtuu jotakin"! Vaikka tässä olikin tosiaan vähän iisimpää tekstiä, niin loppu lähenee, kun osiakaan ei enää oo kauhean montaa jäljellä...
Sól siis aavistaa, milloin Kílillä ei oo kaikki hyvin ja näkee silloin painajaisia? Siinä tapauksessa ei voi muuta kuin suurinpiirtein kauhulla odottaa sitä, kun retkikunta pääsee Ereboriin... Ja niin. Aika mielenkiintoiseen kohtaan jätit! Kohta saadaan sitten tietää, mitä Dísillä on sanottavana Sólveigin painajaisiin.
Tästä tuli taas vaihteeksi ihan ala-arvoinen kommentti, mutta olkoon. x) Tykkäsin näistäkin osista tosi paljon, mutta kun... Näiden lukeminen muuttuu koko ajan vaan hirveämmäksi koska... No, koska yhyy. :'D
-
Evelix: Tämä loppupuoli onkin sitten ihan vain pelkkää Kíliä tai Sólveigia, koska multa loppui tila näiden kanssa (taas!), mutta ehkäpäs sitä voisi taas kirjoittaa muutaman tuonne väliin..? Sólilla on tavallaan jonkinlainen henkinen yhteys Kílin kanssa ja tälle syntyy tosiaan painajaisia ainakin useimmiten, kun Kíli on vaarassa. Tuosta mainitsemastasi asiasta ei itse asiassa ole kuin vain toinen puoli, koska sekin oli jo liian tuskallista kirjoittaa, mutta katsotaan, josko joskus vaikka saisin itseni kasattua toiseksi puoleksi? Ja, niin... Mielenkiintoinen kohta... jää kans tuohon, koska tila loppui auttamatta kesken, koska nyt päästäänkin sitten siihen jo aiemmin viitattuun paritukseen number 2... Eli suomeksi sanottuna en halunnut jättää tätä toista puolta ihan täysin tyhjän päälle roikkumaan, niin sitten oli pakko uhrata joitain muita osia tarinasta. :/
80 – Kummallisia ja vaarallisia tilanteita
Kíli heräsi mitä kummallisimpaan tunteeseen. Hän tunsi jonkinlaista painetta päässään aivan kuin olisi ollut ylösalaisin. Totuus oli kuitenkin vielä sitäkin kummallisempaa. Hän nimittäin huomasi roikkuvansa hämähäkin luomassa verkossa. Kíli katseli ympärilleen ja tunsi paniikin nousevan. Joutuisiko hän nyt sitten hämähäkkien lounaaksi, kun peikot eivät olleet päässeet maistamaan häntä?
Kílin ei tarvinnut kovin pitkään huolehtia hämähäkkien ruokalistalle päätymistä, koska jostain ihmeestä Bilbo ilmestyi paikalle ja katkoi seitit kuin ne olisivat olleet heinää. Kääpiöt eivät kuitenkaan ehtineet kauas hämähäkkien pesästä, kun valtava lauma niitä ilmestyi jostain heidän eteensä. Kíli oli päätynyt erilleen muista ja nyt hän katseli aseettomana, kuinka hämähäkit lähestyivät häntä.
81 – Uusia tuttavuuksia
Yksi hämähäkki alkoi kiskoa Kíliä jalasta ja hän oli jo varma sen olevan hänen loppunsa, kunnes eräs punahiuksinen haltianeito ampui sen jousellaan. Kíli seurasi tämän taistelua ja halusi auttaa, mutta haltianeito ei suostunut heittämään hänelle tikaria, vaikka hän kuinka pyysi. Viimeisenkin hämähäkin kuoltua Kíli saattoi viimein katsoa kunnolla pelastajaansa ja hän huomasi tämän olevan yllättävänkin kaunis. Ottaen toki huomioon, että tämä oli kuitenkin haltia.
Punahiuksinen haltianeito avasi tyrmän oven ja Kíli ihmetteli, eikö hän aikonut tutkia häntä aseiden varalta, kuten muut kääpiöt oli tutkittu. Myöhemmin hän alkoi myös ihmetellä, miksi hän edes oli pahoillaan siitä, ettei tämä halunnut koskea häneen.
82 – Muistutus lupauksista
Kíli heitteli riimukiveään punatukkaisen haltianeidon pysähtyessä hänen tyrmänsä kohdalla. Neito kysyi häneltä kivestä ja hän huomasi selittävänsä jotain humpuukia. Jostain syystä neidon kääntyessä lähtemään hän kuitenkin perui höpöpuheensa ja selitti äidin antaneen sen hänelle, jotta hän muistaisi palata takaisin kotiin. Kíli ei kuitenkaan osannut kertoa itselleen, miksi hän kertoi tämän haltialle, miksi haltiaa edes kiinnosti koko asia ja kaikista eniten, miksei hän maininnut kiven muistuttavan häntä Sólveigillekin antamastaan lupauksesta. Jotenkin sillä hetkellä häntä kiinnosti vain se, että tämä haltianeito selvästi halusi jutella hänen kanssaan, koska tämä ei lähtenyt pois. Hetkeksi hän unohti jopa Sólveigin, jota oli ajatellut koko matkan ajan.
-
Joo, kirjoittele vaan taas tuonne väliin jotain. Sata raapaletta on loppujen lopuksi aika vähän, mutta onneksi tosiaan voit aina kirjoittaa niitä erillisiä, itsenäisiä osia. Täällä ainakin on sitten yksi lukija! :D
No niin, tässä sitten päästään taas todistamaan, että Kíli on jonkun sortin haltiaseksuaali. Vaikka se nyt on ihan selvää, että hän rakastaa Sólia, niin tää Taurielin tapaaminen sotkee pakan täysin. Tästä tulee nyt tosi mielenkiintoista, kun miettii BotFA:a ja Kíliä ja Taurielia siinä, ja sitten tätä sun versiota, jossa on Sólveig (vaikka mä pidänkin Sólia jo canonina :D). Siitä tulikin mieleeni, että voisin katsoa BotFA:n ja katsoa sitten, että miten tää sun ficcisi vaikuttaa. Koska eihän Hobittien katsominen enää samanlaista tuu olemaan Sólveigin takia. (: Tai oikeastaan vois kyllä ties kuinka monetta kertaa maratoonata Hobitit ja LotR:it siitäkin huolimatta, että se tietää vaan itkemistä ja nenäliinapakettien kulumista. x)
Pakko sanoa, että tästä tulee varmaan aika kamalaa. Siis meinaan sitä, kun nyt Kíli jo unohti Sólin hetkeksi, Tauriel on mukana kuvioissa, plus loppu tulee olemaan traaginen. Ja mä oon varmaan sanonut tän saman asian joka toisessa kommentissa. Ainakin. :'D
-
Evelix: Heh, niitä väliin tipahtavia on jo muutama, ja mun kronologiani alkaa olla ihan solmussa tällä tahdilla... x) Tauriel on hahmona kiva, mutta tässä kohtaa hän kyllä sotkee kaiken ihan totaalisesti. BotFA:n katsominen nykyisin ainakin allekirjoittaneella on hieman... outoa. Olen nyt kyllä aika otettu tuosta, että Sólveig on päätynyt jonkun muunkin sydämeen kuin vain omaani (ja Kílin!!) noin vahvasti! (: Maraton on aina hyvä idea, sitä odotellessa, kun pääsee maratoonaamaan ne kaikki kuusi pidennettyä putkeen, tulee istumalihaksille vähän tekemistä! x) JA nyt sitten tulossa sitä, mitä kukaan ei halunnut tapahtuvan... P.S. Jeeee, viesti number 1 000!!1! Bileet!!
A/N: Siis te ette voi oikeasti kuvitellakaan, kuinka jumalattoman vaikeita nämä kolme seuraavaa raapaletta oli kirjoittaa. Normaalisti mulla ei olisi mitään ongelmaa kirjoittaa Kíli/Taurielia (koska Kíliel<3), mutta nyt kun olen parittanut Kíliä Sólveigille niin pitkään ja tykästynyt noihin kahteen ihan liikaa, niin tuotti melkeinpä jopa tuskaa kirjoittaa näitä kolmea. Toivottavasti kuitenkin joku edes tykkää näistä, vaikka kirjoittaja taistelikin niiden kanssa… Nuo kursiiveilla olevat repliikit ovat sitten taas suoraan elokuvasta käännettyjä.
83 – Kivuliaasta ponnistelusta
Kíli tarkkaili ympäristöään. Örkit ja haltiat taistelivat joka puolella, ja kääpiöt olivat jumissa tynnyreissään portin sulkeuduttua. Se oli heidän ainoa mahdollisuutensa karata, joten Kíli lähti kohti vipua, joka avaisi portin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt saada porttia auki, kun hän tunsi jonkin viiltävän oikeaa reittään. Örkkinuoli oli osunut häneen. Kílin mieleen nousi Sólveigin kuva, mutta tällä kertaa sen vieressä häilyi kuva punatukkaisesta haltianeidosta. Kíli tiesi kuitenkin, että heidän kaikkien takia hänen olisi saatava portti auki. Niinpä hän keräsi voimansa, työnsi vipua ja päästi tynnyrit kulkemaan taas vapaasti jokea pitkin. Kíli valmistautui vielä viimeiseen ponnistukseen ja kompuroi takaisin tynnyriinsä tuskaisena nuolen irtoamisesta.
84 – Selviääkö vaiko ei?
Järvikaupungin asevarastolla Thorin kasasi aseita Kílin syliin. Tämä huomasi sisarenpoikansa ilmeen, mutta Kíli vastasi olevansa kunnossa. Kyllä hän tämän hoitaisi. Kuitenkin lähtiessään portaita alas hän horjahti laskettuaan painonsa huonosti kipeälle jalalle ja aseet kolisivat lattialle. Erään miehen painaessa veitsen Kílin kurkulle hän tiesi tuottaneensa kaikille karvaan pettymyksen.
Kuitenkin Thorinin alkaessa puhua Järvikaupungin asukkaille entisaikojen loistosta Kíli huomasi toivon nostavan taas päätään. Ehkä he selviäisivät tästäkin liemestä niin kuin olivat selvinneet monesta pahemmastakin sotkusta. Tämäkään ei kuitenkaan selvinnyt helposti, koska Bard alkoi puhua heitä vastaan. Kíli ei osannut enää arvatakaan, kuinka tämä päättyisi, mutta toivoi, että se päättyisi heidän kannaltaan hyvin.
85 – Haltioiden parannuskeinoista
”Tauriel...” Kíli sanoi huuliensa välistä, niin että sitä ei meinannut edes kuulla.
”Pysy aloillasi”, tämä vastasi, eikä kääpiö voinut olla tottelemattakaan. Haltianeito oli ehkä parantanut hänen haavansa, mutta kipu ei ollut hälvennyt vielä kokonaan. Muutenkin Kíli tunsi olonsa vielä hieman huteraksi, joten liikkuminen ei todellakaan ollut ensimmäisenä hänen mielessään.
”Sinä et voi olla hän. Hän on kaukana. Kaukana, kaukana minusta. Hän kävelee tähtien valossa. Se oli vain unta. Uskotko, että hän olisi voinut rakastaa minua?” Kíli mutisi kurottaessaan kättään kuin viimeisillä voimillaan Taurielin kättä kohti. Viimeinkin kääpiö alkoi ymmärtää, mistä tässä oli kysymys, vaikka hän ei halunnutkaan tunnustaa sitä. Vielä.
-
Bileet! :D Joo siis uskon kyllä, että näiden raapaleiden kirjoitaminen oli vaikeeta. Kíliel on ihana paritus, mutta nyt kun tää Kíli/Sólveig on tullut mukaan kuvioihin niin... Tuota noin... Tää tuntuu jotenkin väärältä, vaikka Tauriel onkin ihan kiva hahmo. Mutta kun tässä hän nimenomaan sotkee kaiken. Mutta siis kyllä mä ainakin näistä tykkäsin, vaikka Sólveigin olemassaolo tekee tästä ihan erilaista.
Kíli ei osannut enää arvatakan, kuinka tämä päättyisi, mutta toivoi, että se päättyisi heidän kannaltaan hyvin.
Tämmöinen pikku typo. Eli arvatakaan-sanasta puuttuu yksi a-kirjain. (:
Viimeinkin kääpiö alkoi ymmärtää, mistä tässä oli kysymys, vaikka hän ei halunnutkaan tunnustaa sitä. Vielä.
No niin siis tää kohta sotki sitten lopullisesti kaiken. :'( Tosi hyvin kirjoitettu ja näin, ja jos Sólia ei olisi, niin hihkuisin tämmöistä kohtaa lukiessani riemusta suunnilleen, mutta kun... Niin, kun nyt on Sólveig, ja sitten Kíli menee ja rakastuu Taurieliin. Voi voi...
-
Evelix: Kíliel on <3, mutta Kíli/Sólveig on suurempi <3, jotenjoten... ))))))': No, mutta niinhän sitä ollaan jossain sanottu, että kaikki tarinat Keski-Maasta ovat surullisia, joten ei tämäkään nyt ole sitten mikään poikkeus siihen. Kiitoksia typon bongauksesta, noita saattaa vähän lipsahdella sinne, koska Wordini ei osaa suomea... :'D I know, tuo lopetus oli yksi kamalimmista asioista, joita olen joutunut kirjoittamaan, mutta jos seuraa leffa-canonia, niin sitten on vähän pakko tehdä näin... :'( No, nyt tulee sitten vielä vähän vaikeampaa tavaraa... :'( Suosittelen varustautumaan ihan varmuuden vuoksi nenäliinalla jatkon kohdalla.
A/N: Ja tässä taas vähän lisää näitä vaikeita raapaleita. Nyt tässä kohta alan jo itsekin ihmetellä, miksi mä kirjoitin tuon lopun sellaiseksi kuin se tulee olemaan, koska nyt joudun satuttamaan sekä itseäni että hahmojani sen takia. Näistä kolmesta vika on ollut ehkä koko projektin hankalin kirjoitettava, mutta toivottavasti se tuli edes jotenkin ”oikeanlaiseksi”. Taas sitten tuttuun tapaan kursiiveilla olevat repliikit ovat suoraan elokuvasta käännettyjä.
86 – Petetty pettäjäkö?
”Tule mukaani”, Kíli pyysi Taurielilta, mutta kun tämä vain katsoi häntä epävarmasti, hän jatkoi, ”Tiedän, mitä tunnen enkä ole peloissani. Saat minut tuntemaan olevani elossa.”
Haltia kuitenkin vastasi kieltävästi hänen pyyntöönsä, joten Kíli yritti kokeilla erilaista taktiikkaa. Tauriel kuitenkin reagoi hänen tunnustukseensa tavalla, jota Kíli ei olisi osannut odottaa. Kaiken huipuksi vielä toinen haltia tuli paikalle ja keskeytti heidän keskustelunsa. Kíli tunsi olonsa petetyksi ja kääntyi lähteäkseen muiden kääpiöiden kanssa kohti Ereboria.
Kíli kuitenkin kääntyi vielä kerran ympäri, ojensi Taurielille riimukivensä ja käveli vasta sitten veneelle. Jostain ilmestyi Sólveigin kuva hänen eteensä kuin kysyen mitä ihmettä hän oikein oli tekemässä.
87 – Turhalla matkalla?
Kíli istui Ereborin varta vasten tukitun oviaukon edessä portaalla ja ajatteli. Tämänkö takia hän oli lähtenyt tälle matkalle? Että saisi seistä vieressä ja katsoa, kuinka muut antoivat henkensä heidän taistelunsa takia? Että saisi katsoa, kuinka hänen enonsa menetti järkensä yhden tyhmän jalokiven takia? Tämänkö takia hän oli jättänyt koko entisen elämänsä taakseen, jättänyt kodin, jättänyt Sólveigin?
Huomatessaan Thorinin tulevan heitä kohti, Kíli nousi istumapaikaltaan ja otti muutaman hitaan askeleen tätä vastaan.
”En aio piilotella kivimuurin takana, kun muut taistelevat meidän puolestamme! Se ei istu minun luonteeseeni, Thorin”, Kíli huusi enolleen. Thorin vastasi niin tunteellisesti, että Kíli koki itsekin kunnon tunnevyöryn.
88 – Kosto vai pelastus?
Kíli juoksi kalliota ylöspäin. Hänen täytyisi kostaa veljensä kuolema. Sitten hän kuitenkin huomasi Taurielin tarvitsevan hänen apuaan erästä suurikokoista örkkiä vastaan ja lähtikin kulkemaan tätä kohti niin nopeasti kuin pääsi.
Päästyään haltian luokse hän taisteli parhaan kykynsä mukaan örkkiä vastaan, mutta loppujen lopuksi se kuitenkin vei voiton. Kíli katsoi Taurielia silmiin, kun örkki painoi sotanuijansa terävän kärjen hänen rintaansa. Hän katsoi haltiaa niin pitkään, kun sai pidettyä silmänsä auki, mutta niiden sulkeuduttua hänen silmiensä eteen nousi Sólveigin kuva. Kílin viimeisenä ajatuksena oli, että hän oli pettänyt sekä äidilleen että Sólveigille antamansa lupaukset ennen kuin örkki heitti hänen kuolleen ruumiinsa maahan.
-
Joo, niinhän sitä on sanottu, että kaikki tarinat Keski-Maasta ovat surullisia. Nenäliinalla varautuminen oli ihan fiksu veto näitä uusimpia lukiessa, koska se todellakin tuli tarpeeseen. Koska kuka tämmöisiä muka pystyy lukemaan tirauttamatta paria kyyneltä? En mä ainakaan.
No niin, siis mulle jäi näistä raapaleista ihan samanlainen tyhjä olo, kuin BotFA:sta. Tai oikeastaan vieläkin tyhjempi, koska Sólveig... :'( Oot pysynyt tosi uskollisena leffalle, mikä on hienoa. (: Vaikka sata sanaa on vähän, niin oot onnistunut kaikissa pätkissä sanomaan tosi paljon, ja Kílin tuntemukset välittyvät tekstistä oikein hyvin. Aikaisemmin en oo tainnutkaan vielä sanoa, että tykkään tästä, kuinka Tauriel on pidetty tässä sellaisena etäisenä ja tavallaan saavuttamattomana, niin kuin hän Kílille sitten onkin.
Kíli kuitenkin kääntyi vielä kerran ympäri, ojensi Taurielille riimukivensä ja käveli vasta sitten veneelle. Jostain ilmestyi Sólveigin kuva hänen eteensä kuin kysyen mitä ihmettä hän oikein oli tekemässä.
Tää on todella hienosti kirjoitettu kohta. Mutta sitten niin... Niin, mitä ihmettä Kíli loppujen lopuksi oikein on tekemässä? Tulee vähän sellainen olo, ettei tämä oikein tiedä itsekään.
Tykkäsin paljon pätkästä numero 87, mikä johtuu varmaan osittain siitä, että tää kohta on leffassa mun mielestä tosi hieno. Nyt Kíli miettiikin sitten taas Sólia, eikä tosin mikään ihme kun tuolla Ereborin tukitun oviaukon takana istuskelee, niin kaikenlaistahan siinä varmasti tulee mietittyä. Ihan tän raapalesarjan alussa kommentoin muistaakseni jotain siitä, kuinka Kíli (ja Sólveig) on vähän sotkussa omien tunteidensa kanssa, kun ovat olleet kavereita ihan pienestä, ja sitten rakastuivat toisiinsa oikein tajuamatta sitä kunnolla itsekään. Mutta nyt Kíli on sotkussa omien tunteidensa kanssa ihan toisesta syystä...
Pakko kai tuota viimeistäkin raapaletta on sitten jotenkin vielä kommentoida... Ymmärrän täysin, että se on ollut sulle hankalin kirjoitettava tässä projektissa. Ja mullehan se oli sitten varmaankin vaikein luettava... :'( Kyllä, oot saanut kirjoitettua tän pätkän juuri oikeanlaiseksi. Kun Kílin nyt täytyi kuolla niin... Oot onnistunut kirjoittamaan sen hienosti, kauniisti ja surullisesti.
Hän katsoi haltiaa niin pitkään, kun sai pidettyä silmänsä auki, mutta niiden sulkeuduttua hänen silmiensä eteen nousi Sólveigin kuva. Kílin viimeisenä ajatuksena oli, että hän oli pettänyt sekä äidilleen että Sólveigille antamansa lupaukset ennen kuin örkki heitti hänen kuolleen ruumiinsa maahan.
:'( :'( :'(
Tää olis ollut muutenkin surullista, mutta Sólveig tekee tästä vielä surullisempaa. BotFA:a katsoessa sitä on tähän asti ajatellut, että on kuitenkin jollain tapaa lohdullista, että Kíli kuolee Taurielin käsivarsille, mutta nyt... Toisaalta ihanaa (voiko tässä kohdassa sanoa 'ihanaa'?) että Kíli ajattelee viimeisenä asiana Sólviegia, mutta sitten kun hän ajattelee tätä siinä yhteydessä, että on pettänyt lupauksensa... )':
Nenäliinoille oli käyttöä ja varmaan tulee olemaan jatkossakin. Ainakin sitten kun Sól saa tiedon Kílin kuolemasta.
//Thorin vastasi niin tunteellisesti, että Kíli koko itsekin kunnon tunnevyöryn.
Tuolta löytyi vielä tuommoinen pikkuinen näppäilyvirhe. "Koko" olis varmaan "koki"? :D
-
Evelix: Kannattaa varmaan edelleen pitää se nenäliina lähellä, koska tässä ei kyllä mennä yhtään parempaan suuntaan tämän jatkon kanssa. En mä nyt ihan BotFA-meininkejä halunnut aiheuttaa, mutta kaiketi sitä ei oikein voinut välttää tämän kanssa... Hyvä, että olen saanut tunteet välittymään näissä ja että tykkäsit Taurielin etäisyydestä, koska hän on hahmona mulle vielä sen verran tuntematon, etten olisi varmaan edes osannut tuoda häntä lähemmäs, vaikka olisin halunnut. Kíli on vähän solmussa, koska toisaalta hänen mielessään pyörii edelleen se lupaus Sólveigille, mutta sitten kuitenkin Tauriel vetää häntä ihan toisaalle, niin hänellä on vaikeuksia valita sopivaa suuntaa.
Tuo kohta on myös omia suosikkejani leffassa, joten totta kai mun oli pakko tarttua siihen täälläkin! (: Plus, että se kohta on sen verran rauhallinen, että Kílillä on aikaa ajatella ihan oikeastikin! :D Hyvä, että onnistuin saamaan sen hankalankin kirjoitettua 'sopivalla tavalla' sanotaan nyt näin, koska taistelin sen kanssa oikeastikin aika pitkään. I know, ristiriitaiset fiilikset on täälläkin noussut aina siitä BotFA:n kohtauksesta ja nykyisin vielä enemmänkin, koska nyyhkis. )': Kiitti myös typo-bongauksesta taas! :D
A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2941–2942 (eli ekan ja tokan välissä vaihtuu vuosi), eli Sólveig on 76–77, Kíli 77, Fíli 82 ja Drengr 86–87 vuotta.
89 – Huonoja uutisia
Sólveig ja Dís istuivat tapansa mukaan Thorinin työhuoneessa takkatulen ääressä, odottamassa. Korppi oli tuonut jo uutisen Smaugin kuolemasta, ja nyt Sinivuorilla odotettiin, koska he saattoivat lähteä kohti Ereboria. Kotiin. Eipä aikaakaan, kun eräs erittäin väsynyt korppi lensi ulkona odottavan Gimlin luokse ja kertoi tälle uutisensa.
Kääpiö juoksi Thorinin työhuoneelle ja nielaisi pari kertaa ennen astumistaan sisälle.
”Arvon naiset, Ereborilta saapui viesti”, hän sanoi ja molempien naisten katseet kirkastuivat.
”Se ei kuitenkaan ole pelkästään iloinen”, Gimli sanoi.
”Mitä on tapahtunut?” Dís kysyi ääni väristen.
”Smaug on kyllä tuhottu ja kansamme voi viimein palata vuorelle, mutta Thorin, Fíli ja Kíli kaatuivat taistelussa.”
90 – Kirotun vuoren hautakammiossa
Pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen Sólveig näki viimein edessään tuon kirotun vuoren. Vuoren, jonka alla nukkui hänen sydämensä valittu ikiuntaan. Hän katsoi vuorta vihaisena aivan kuin sillä olisi muka ollut jotain vaikutusta asiaan.
Dís ja Sólveig seisoivat hautakammion ovella. Kumpikaan naisista ei halunnut ottaa sitä viimeistä askelta, sillä se olisi tehnyt heidän kummankin menetyksistä totta. Kun he eivät voineet enää väistää lopullista, he astuivat yhdessä hautakammioon.
Kammio oli valaistu loisteliaasti, vaikka siellä olikin vain kolme suurta kivipaatta. Sólveig käveli niistä oikeanpuoleisimman luokse ja häntä vastaan tuijotti Kílin nimi. Hän nosti kättään koskettaakseen paatta, mutta laski sitten kätensä takaisin pystymättä siihen.
91 – Jaettu suru on puolitettu suru?
Sólveig seisoi paaden äärellä ja tunsi jonkun koskettavan olkaansa. Dís halasi häntä takaapäin jakaakseen hänen surunsa. Sólveig huomasi vanhemman kääpiönaisen itkevän ja tajusi vasta sitten omistakin silmistään virtaavan kyynelvuot kasvojaan pitkin.
Nuorempi kääpiö lähti kammiosta antaakseen toiselle omaa rauhaa. Hän yritti kasata itseään lähdettyään hautakammiosta. Hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat aivan solmussa sillä hetkellä. Kuinka tämä saattoi tuntua näin kamalalta? Hän oli ajatellut, että pelko Kílin puolesta oli kamalaa, mutta se oli pientä tähän verrattuna!
Sólveig ei ymmärtänyt, kuinka Dís saattoi kestää tämän. Hänhän oli menettänyt sekä veljensä että molemmat poikansa. Naisen täytyi olla todella vahva kestääkseen sellaisen iskun yksin.
92 – Kostonhimoinen Sólveig
”Kuka hänet tappoi?” Sólveig huusi palatessaan taas kääpiöiden ilmoille hautakammiosta. Kenenkään ei tarvinnut edes kysyä, kenestä hän puhui.
”Ei sillä ole enää väliä”, Balin yritti rauhoitella häntä. Sólveigin pelkkä ilmekin riitti kuitenkin kivettämään tämän paikoilleen.
”Eräs örkki”, Dwalin vastasi ja jatkoi nopeasti, ”mutta eräs Synkmetsän haltioista tappoi sen jo.”
”Mitä…?” Sólveig aloitti, mutta joutui lopettamaan kesken.
”Mitä hänelle tapahtui?” hän kysyi hetken kuluttua uudestaan, kun sai itsensä ja tunteensa taas takaisin hallintaansa.
Retkikunnan jäsenet kertoivat Sólveigille ja paikalle saapuneelle Dísille kaiken matkasta Ereborille. Kukaan ei kuitenkaan maininnut eräästä punatukkaisesta haltianaisesta halaistua sanaakaan. Se vain satuttaisi jo valmiiksi satutettua Sólveigia liikaa.
-
Mä oon selvästikin yrittänyt vältellä tän kommentin kirjoittamista koko päivän, koska nyyh. Tai no, aloitin kyllä jo monta kertaa kommentin kirjoittamisen, mutta ei siitä sitten tullut mitään. Joten ehkä nyt on aika ryhdistäytyä, vaikka BotFA-meininkien jatkumisen takia en tiedä, tuleeko tästä sitten yyyhtään mitään. Täältä nenäliinavuoren takaa.
Ensimmäinen pätkä sopii hyvin tuohon kohtaan. Siinä tulee sellainen toimiva siirtymä Sinivuorille tuolta taistelun keskeltä. Voin vaan kuvitella, kuinka tyhjältä Thorinin työhuone Dísistä ja Sólista tuntuu, ja millaista se on kun ei voi muuta kuin odottaa. Kiva, että Gimlikin on päässyt tänne mukaan. (:
Mutta nää loput olikin sitten ihan hirveitä. Siis tiiät kyllä varmaan, mitä tarkoitan? :D 90 oli ehkä mun suosikki ainakin sen perusteella, että oot onnistunut kirjoittamaan se todella hyvin!
Pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen Sólveig näki viimein edessään tuon kirotun vuoren. Vuoren, jonka alla nukkui hänen sydämensä valittu ikiuntaan. Hän katsoi vuorta vihaisena aivan kuin sillä olisi muka ollut jotain vaikutusta asiaan.
Tää kohta, ja erityisesti tuo kursivoitu kohta, oli mun mieleeni. Upeaa tekstiä. :D Mutta muuten tän (ja kahden seuraavan raapaleen) lukeminen olikin sitten täyttä tuskaa. :'(
Kolmessa viimeisessä pätkässä on jokaisessa omanlaisensa tunnelma. Pätkästä 90 huomaa näiden kahden naisen olevan vielä jonkinlaisessa shokissa, kun he saapuvat Ereborille ja ovat menossa hautakammioon. Seuraavassa raapaleessa tulee sitten vielä enemmän esille näiden kahden kokema suru, ja viimeisestä pätkästä Sólveigin tuntemukset välittyvät hyvin. Dís ja Sól näyttävät käsittelevän surua hyvin eri tavoin. Sólveigin reaktio muuten on just sellainen kuin vähän aavistelinkin sen olevan.
Joo, elikkä nenäliina tuli taas tarpeeseen, ja tunnelmat on edelleen ihan samanlaiset kuin BotFA:n katsomisen jälkeen. Jännä nyt sitten nähdä näiden muutaman viimeisen osan aikana, että törmäävätkö Sól ja Tauriel toisiinsa, vaikka...
Kukaan ei kuitenkaan maininnut eräästä punatukkaisesta haltianaisesta halaistua sanaakaan. Se vain satuttaisi jo valmiiksi satutettua Sólveigia liikaa.
...vaikka näinhän se on. :'(
-
Evelix: Kannattaa varmaan pitää sitä nenäliinakasaa edelleen lähellä, koska tämä loppu on kyllä ihan surkea. ): Gimli pääsi mukaan ihan jo senkin takia, että halusin nimen tuolle kääpiölle, enkä jaksanut ruveta keksimään taaaaaas uutta, joten totesin, että tämähän on loistava aika esitellä Gimli. :D Tiedän, mitä tarkoitat tuolla, että noi loput on ihan hirveitä, koska ne on! :'( Kiitoksia kovasti, kiva, että olen mielestäsi onnistunut kirjoittamaan sen hyvin! Tuskallista oli kirjoittaminenkin, että ymmärrän hyvin, millaista on ollut lukea tuota! Sólveigin reaktioon vastaan kysymyksellä: miltä itsestäsi tuntuisi, jos olet vuoden ajan odottanut näkeväsi kihlattusi uudestaan, jotta voisitte VIIMEIN pitää ne häänne, ja sitten sulle ilmoitetaankin, että häät on peruttu, koska sulhanen tapettiin? :'( Koska mun mielestä kääpiöneidolle (ja etenkään Sólille) ei sovi oikein muunlainen reaktio tuossa kohtaa, koska hän toivoisi pystyvänsä kostamaan Kílin, vaikka onkin "vain nainen", you know. Sanotaanko näin, että eivät törmää, ainakaan ihan sillä tavalla kuin sä tuossa tarkoitat...
Ja nyt sitten onkin luvassa oikein kunnon aikahyppyä lyhyen pätkän sisällä, muttakun tila on taas loppumassa kesken näiden kanssa... :'D Seuraavan kerran, kun postaan, niin onkin sitten jo kyseessä viisi viimeistä raapaletta, joten kohta tämäkin surullisuus loppuu!
A/N: Näissä pätkissä on vuosi KA 2942 – NA 114, eli Sólveig on 77–270 ja Drengr 87–276 vuotta (mikä tarkoittaa siis sitä, että Drengr siirtyy tuossa yhdessä kohdassa Mahalin saleihin).
93 – Lohtua rutiineista
Vuodet vierivät ja Ereborissa elämä palasi samoihin vanhoihin uomiinsa Dáin Rautajalan hallitsemana. Vaan koskaan ei Sólveig päässyt yli menetyksestään. Vielä monta monituista vuotta myöhemminkin hän kävi aina siihen samaan tiettyyn aikaan eräässäkin hautakammiossa asettamassa yksittäisen kukkasen erään tietyn nuoren kääpiön hautapaadelle, ja Dís kävi aina siitä viikkoa myöhemmin heittämässä kuihtuneen kukan pois. Muut Ereborin kääpiöt seurasivat kaksikkoa huolissaan, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa asiasta mitään, koska he tuntuivat saavan jonkinlaista karua lohtua omasta rituaalistaan.
Kävi kuitenkin niin, että ajan myötä Dís vanheni ja kuoli, eikä sen jälkeen kukaan käynyt enää poimimassa kuolleita kukkia pois hautapaadelta. Lopulta Sólveig lakkasi viemästäkin kukkia.
94 – Viimein rauhassa
Sólveigin kukkien viemisen lopettamisen jälkeen koitti aika, jolloin vanha kääpiönainen ei jaksanut aina edes liikkua omasta kammaristaan ulos. Kaikki hänen läheisimmät kääpiönsä olivat jo siirtyneet Mahalin saleihin, eikä hänellä ollut enää ketään, jonka kanssa jutella. Sólveig syrjäytyi kaikesta Ereborin toiminnasta, ja ainoastaan Herleif, Dáinin tytär, kävi silloin tällöin katsomassa, että hänellä oli kaikki kunnossa.
Viimein koitti päivä, jolloin Herleif käveli Sólveigin kammarin oven taakse ja koputti kuuliaisesti, mutta vastausta ei kuulunutkaan. Hän avasi oven huolestuneena, koska Sólveigilla ei ollut tapana jättää reagoimatta koputukseen. Järkytyksekseen Herleif huomasi vanhemman naisen makaavan sängyllä liikkumatta. Hän ei löytänyt minkäänlaisia elonmerkkejä. Sólveig oli siirtynyt eteenpäin.
95 – Kohtalon oma
Neljä nuorta ja raavasta kääpiötä kantoivat hiljaisuudessa Sólveigin ruumiin syvällä vuoren alla sijaitsevaan hautakammioon. He laskivat paarit alas ja hautajaisia seuraamassa olevat kääpiöt aloittivat surumielisen laulunsa kantajien kasatessa kiviä Sólveigin peitoksi. Naisen jäätyä kokonaan kivien alle hautajaisvieraat kävivät vuoron perään jättämässä surunvalittelunsa muille paikallaolijoille kopauttamalla tai painamalla otsansa yhteen. Lopuksi halukkaat saivat käydä jättämässä viimeisen tervehdyksensä vainajalle kukin omalla vapaasti valitsemallaan tavalla. Tässä kohtaa suurin osa kääpiöistä poistui paikalta, mutta Dáin, Thorin ja Herleif kävivät kaikki polvistumassa vainajan hautapaaden edessä siitä kunnioituksesta, että tämä olisi saattanut nousta suureenkin arvoon Ereborin kääpiöiden joukossa, jos kohtalo olisi ollut myötämielisempi heidän sukuaan kohtaan.
-
Enpä taida lähteä kovin kauas nenäliinakasasta hetkeen! )': Nyyh, ja mä kun ajattelin, että nuo edelliset osat oli jo riittävän surkeita mutta ei. Aina vaan pahenee... :'(
Nyt huomaa, että tää tarina on tulossa päätökseensä (mikä on myös surkeaa!), kun kerronta muuttuu tällaiseksi. Siis kun tähän mennessä on seurattu tapahtumia aika yksityiskohtaiseksi, ja nyt kolmessa raapaleessa kerrotaan pääpiirteittäin, mitä muutaman sadan vuoden aikana tapahtuu. Eli loppu on lähellä.
Niin kuin jo sanoinkin, niin nenäliinat tuli kyllä näitäkin pätkiä lukiessa tarpeeseen (taas). Ensinnäkin, tuo Sólveigin ja Dísin kukkarituaali on jotenkin niin... Tuota, ööö, just semmoinen, että he varmasti saivat siitä jokinlaista karua lohtua. Sólveig ei päässyt koskaan yli Kílin kuolemasta, mutta kukkien vieminen toi sentään jonkinlaista lohtua. Mutta lopulta sekin loppui sitten...
Kävi kuitenkin niin, että ajan myötä Dís vanheni ja kuoli, eikä sen jälkeen kukaan käynyt enää poimimassa kuolleita kukkia pois hautapaadelta. Lopulta Sólveig lakkasi viemästäkin kukkia.
:'( :'( :'(
Sólveigin syrjäytyminen kaikesta Ereborin toiminnasta tekee tästä vielä surkeampaa. ): Mutta eihän se mikään ihme oo, kun kaikki läheisimmät kääpiöt ovat kuolleet, eikä tämä ole koskaan päässyt yli Kílin menetyksestä. Ihanaa, että tämä Herleif kuitenkin kävi katsomassa Sólia ihan loppuun saakka.
Neljä nuorta ja raavasta kääpiötä kantoivat hiljaisuudessa Sólveigin ruumiin syvällä vuoren alla sijaitsevaan hautakammioon. He laskivat paarit alas ja hautajaisia seuraamassa olevat kääpiöt aloittivat surumielisen laulunsa kantajien kasatessa kiviä Sólveigin peitoksi. Naisen jäätyä kokonaan kivien alle hautajaisvieraat kävivät vuoron perään jättämässä surunvalittelunsa muille paikallaolijoille kopauttamalla tai painamalla otsansa yhteen.
Voihan itku, tää vika raapale oli varmaan kaikista itkettävin, vaikka tuolla aiemmin kerrottinkin siitä, kuinka kurjaa Sólilla oli loppuelämänsä ajan. Tää otsien kopauttaminen/yhteen painaminen on niin kiva ja "kääpiömäinen" juttu, ja entäs sitten hautajaisissa... On ihan hiljaista, ja kuuluu vaan otsienkopauttelusta lähtevä ääni. Niisk. :'(
-
Evelix: Jep, ja jos mitenkään mahdollista, niin tämä menee vielä hieman surkeampaan suuntaan näiden kanssa, elieli... Pidä ne nenäliinat edelleen siinä vieressä... Tarinan loppumisen ei pitäisi olla surkeaa, koska mä kirjoittelen täällä parasta-aikaa erästä fix-ittiä (sekä tästä että BotFA:sta), joten tämän loppuminen tarkoittaa vain sitä, että voit alkaa odottaa sen kolahtavan postiluukustasi! ;) Mutta joo, tiedän tunteen, että oli surkeaa lopettaa tämä tällä lailla... En nyt osaa vastata loppukommenttiisi mitenkään fiksusti, koska snifff, mutta sanottakoon sen verran, että olen pahoillani itkuista, mutta tykkään siitä, että tekstini aiheuttaa tunteita muissakin kuin itsessäni. Näiden viiden seuraavan raapaleen myötä sanommekin sitten hyvästit tälle tarinalle, toivottavasti olet pitänyt matkasta tänne asti!
P.S. Jos siellä nyt joku on sattunut lukemaan tätä salaa, niin tässä kohtaa olisi ihan mukava kuulla sinustakin jotain! ;) Mitä tykkäsit tarinasta kokonaisuutena, oliko joku raapale ylitse muiden, jne.? (Ei sillä, saat säkin Evelix vastata näihin, yritän vain herätellä niitä, jotka ehkä ovat lukeneet tätä kommentoimatta... ;))
A/N: Näissä pätkissä on vuosi NA 114, eli päähenkilönelikkomme ovat jo kaikki siirtyneet Mahalin saleihin, eikä heidän ikävuosillaan ole enää mitään merkitystä.
96 – Mahalin saleissa osa 1
Sólveig katseli ympärilleen valtavassa salissa. Hän oli odottanut tänne pääsemistään jo kauan, mutta nyt kun hän oli täällä, ei hän ollutkaan varma, halusiko olla täällä.
”Sól?” hän kuuli tutun äänen kysyvän, muttei kuitenkaan sen, jota oli niin pitkään odottanut. Vanha nainen pyörähti ympäri.
”Missä hän on?” hän kysyi. Fíli näytti aivan samalta kuin nainen oli muistanutkin tämän kääntyessä osoittamaan taakseen. Kaivattu henkilö istui nojailemassa pylvästä vasten syvällä ajatuksissaan. Sólveig lähti kävelemään tätä kohti, mutta tunsi ensin käden tarttuvan häneen.
”Sól, hän ei ole se sama Kíli, joka lähti Sinivuorilta”, Fíli sanoi epämääräisesti, muttei suostunut kuitenkaan tarkentamaan asiaa sen enempää itse.
97 – Mahalin saleissa osa 2
”Kíli?” Sólveig kysyi lähestyessään maassa istuvaa kääpiötä. Tämä nosti katseensa käsistään.
”Sól? Oletko se todellakin sinä?” tämä kysyi ja puhuteltu nyökkäsi. Hän hymyili, koska Kíli muisti hänet, mutta hänen hymynsä hyytyi, kun Kíli katsoi häntä tuskaisena.
”Kíli? Mikä nyt on hätänä?” Sólveig kysyi huolestuneena. Hän ei ollut ikinä nähnyt Kíliä tällaisena.
”Minä… Sinä… Me…” toinen takelteli sanoissaan pystymättä muodostamaan edes kokonaista lausetta katsoessaan naista silmiin. Kíli kääntyi taas katsomaan käsiään.
”Sinä olet rakastunut toiseen.” Sólveigin lausahdus ei ollute kysymys, se oli toteamus, mutta silti toisen nyökkäys tuntui kuin kirveen iskulta suoraan sydämeen.
”Keneen?” hän kysyi, mutta toinen ei vastannut hänelle.
98 – Mahalin saleissa osa 3
Sólveig istui erään parven kaiteella ja katseli sieltä alas pohtien, miltä mahtaisi tuntua, jos hän tipahtaisi sieltä alas. Ei varmastikaan yhtä pahalta kuin tunne siitä, että rakastamasi henkilö rakastikin jotain toista. Eihän se nyt Kílin vika ollut, koska tunteilleen ei voinut mitään, mutta Sólveigiin sattui silti enemmän kuin hän halusi myöntääkään.
Sólveig halusi palata takaisin menneisyyteen. Aikaan ennen kuin Kíli lähti Sinivuorilta, koska silloin kaikki oli ollut vielä niin kuin piti. Silloin Kílillä oli vielä ollut edes jonkinlaisia tunteita häntäkin kohtaan. Muitakin kuin veljellisiä siis, tai ainakin niin tämä oli vannonut silloin. Ellei sekin ollut ollut unta, kuten Sólveig pelkäsi.
99 – Mahalin saleissa osa 4
Kíli kyyhötti pylvään juurella ja yritti kadota näkyvistä. Häneen sattui katsoa Sólveigin kärsivän sen takia, ettei hän pystynyt vastaamaan tämän tunteisiin. Nyt Kíli kirosi Ereborin reissuaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Jos hän ei olisi lähtenyt Sinivuorilta silloin, kaikki olisi mennyt paljon paremmin. Hän olisi voinut elää pitkään ja enemmän tai vähemmän onnellisena Sólveigin kanssa, kuten äitikin oli kaavaillut.
Se vain ei ollut sopinut jonkun toisen suunnitelmiin. Kíli kirosi olematonta tuuriaan noustessaan pylvään juurelta. Miten juuri hän oli joutunut tällaiseen sotkuun? Eihän hän ollut edes mitenkään tavoiteltava poikamieskääpiö, Fílihän se kruununprinssi tässä oli ollut? Miten siis hänestä tuli se tavoittamaton unelma?
100 – Mahalin saleissa osa 5
”Sól?” Kíli kuiskasi ja toinen käänsi päänsä tämän suuntaan. Sólveig horjahti hieman kaiteella, joten Kíli tarrasi tätä olkapäästä, ettei toinen tipahtaisi.
”Sól, olen niin kamalan pahoillani”, Kíli aloitti, mutta toinen keskeytti tämän:
”Tiedän, ettet voi sille mitään, enhän minäkään pysty lopettamaan sinun rakastamistasi.”
Tummahiuksinen kääpiö nyökkäsi vastaukseksi.
”Saanko istua viereesi?” Kíli kysyi hetken hiljaisuuden kuluttua ja toisen nyökättyä tämä istahti kaiteelle ja heitti jalkansa sen yli. Sólveigkin kääntyi katsomaan takaisin kaukaisuuteen.
”Mietitkö ikinä mitä olisi voinut tapahtua, jos et olisi lähtenyt?” Sólveig kysyi yhtäkkiä katsoen visusti eteensä.
”Joka päivä”, Kíli vastasi, eikä Sólveig pystynyt enää estämään yksinäistä kyyneltä vierähtämästä poskelleen.
-
Voihan nyyh tämän kanssa! )': Ja mä kun ajattelin, että tästä mun vikasta kommentista tähän tulee tosi pitkä ja hieno ja rakentava ja kaikkea. Mutta mä vaan istun tässä enkä osaa sanoa mitään. Koska sniff. :'(
Hyvä, että oot kirjoittanut myös siitä, mitä tapahtuu Mahalin saleissa. Koska jos tarina olisi loppunut vaikka vaan siihen, että Sól kuolee, niin tää olisi tavallaan "loppunut kesken", eli hyvä, että Kíli ja Sólveig tapaavat. Vaikka se onkin sitten aika surkeaa, niin hyvä, että he saavat asiat selväksi. Vaikka kaikki onkin kurjaa, niin hyvä että Kíli on rehellinen Sólveigille - vaikka tämä kyllä taisi jo aavistaakin jotain ennen Kílin tapaamista?
Sólveig katseli ympärilleen valtavassa salissa. Hän oli odottanut tänne pääsemistään jo kauan, mutta nyt kun hän oli täällä, ei hän ollutkaan varma, halusiko olla täällä.
...koska ainakin tästä vois päätellä niin.
Kiva saada vielä sekä Sólin että Kílin näkökulmaa ja ajatuksia tähän loppuun, pätkissä 98 ja 99. Ja tuo vika raapale sitten... Voihan sniffeli sentään kun ei tätä lukiessa yksinkertaisesti voi lopettaa vollottamista! )':
”Mietitkö ikinä mitä olisi voinut tapahtua, jos et olisi lähtenyt?” Sólveig kysyi yhtäkkiä katsoen visusti eteensä.
”Joka päivä”, Kíli vastasi, eikä Sólveig pystynyt enää estämään yksinäistä kyyneltä vierähtämästä poskelleen.
Aivan nappivalinta lopetukseksi, tuo on tosi kauniisti kirjoitettu ja nyyh! :'( :'( :'(
Kun näiden viiden vikan raapaleen kommentoinnista ei taida nyt tulla yhtään mitään, muuta kuin itkua, niin voisin sanoa vielä jotain yleisesti tästä ficistä. Eli todellakin oon tykännyt matkasta tänne asti! Ihan tarinan alku oli niin ihanan huoletonta, onko olemassa mitään suloisempaa kuin pienet kääpiölapset? :D Sitten kun Kíli ja Sól alkoivat lähentyä vähän enemmän, niin mun ensimmäinen ajatukseni Dísin "hössöttämisestä" oli ihan sama kuin Thorinin kommentti asiaan raapaleessa numero 31:
”Te siis haluatte pakottaa heidät naimisiin”, Thorin totesi.
Mutta ei se sitten niin mennytkään, kun nämä kaksi sitten lopultakin tajusivat rakastavansa toisiaan - vaikka kyllä siinä sitten kestikin! :D
Tarinan alussa olin ihan varma, että Kíli ja Sól pysyvät sitten loppujen lopuksi vaan hyvinä kavereina, ja Kíli/Tauriel tulee olemaan se juttu, mitä odotan - mutta kuinkas sitten kävikään? Pidän Sólia suurinpiirtein canonina, ja hänet ja Kíli on ehdottomasti tarkoitettu toisilleen, mutta sitten Kíli meni ja rakastui Taurieliin... ): Osasin odottaa, että tää tulee olemaan surullinen, mutta tää olikin paljon surullisempi! Ihana, mutta surullinen. :'( Mutta juuri sen(kin) takia tämä oli niin hyvä, ja sopii ihan just eikä melkein muiden Keski-Maahan sijoittuvien tarinoiden joukkoon. Tän kanssa on tullut itkettyä, mutta myös naurettua, eli tunteita tämä on kyllä aiheuttanut, mikä on hienoa. (:
Kyllähän tän loppuminen nyt vähän haikeaa on, mutta fix-it tästä ja BotFA:sta kuulostaa enemmän kuin hyvältä! :D Eli sitä mä tässä sitten odottelen. (;
Ja iiiso kiitos vielä tästä, on ollut ihanaa luettavaa! :-*
-
Evelix: No, ainakin se oli pitkä kommentti, jos ei mitään muuta! ;) Itsehän siis kirjoitin tämän lopun ennen koko Ereborin matkaa, että kiva, jos tämä lopetus oli mielestäsi onnistunut! Mä uskon, että Sólilla oli jokin aavistus jostain ei-niin-kivasta lopusta ainakin siitä lähtien, kun Fíli sanoi, ettei Kíli ole enää se sama kuin joskus aiemmin, mutta hän ei ehkä kuitenkaan ihan tällaista osannut odottaa. Kuitenkin niin, että koko juttu ei tullut myöskään Sólveigille ihan puun takaa.
Tuo quottaamasi lopetus oli kauhean hankala kirjoittaa, joten hienoa, että onnistuin siinä! Hankala siksi, koska en meinannut osata valita Kílin vastausta oikein ja väänsin sen kanssa kättä pidempäänkin.
Vastauksena kysymykseesi: EI! Kääpiölapset on jotain söpöintä ikinä! :D Kääpiöt ovat tunnetusti myös harvinaisen paksukalloisia (etenkin Durinin sukuhaara!!), joten sen takia Kílillä ja Sólilla kesti jokunen tovi, että he tajusivat tunteensa oikein kunnolla. Hyvä, että Sólveig löysi paikan myös sun sydämestäsi, koska itsehän en enää osaa ajatella mitään tällä fandomilla ilman kyseistä neitiä! :D Ficcin nimikin jo varmaan kertoo sen verran, että tähän ei mitään kovin onnellista loppua ole tulossa, mutta kiva, että pidit tästä siitä huolimatta. (P.S. Toivottavasti nimi ei kuitenkaan spoilannut liikoja...)
Hyvä, että olen saanut aikaan myös ilon tunteita, enkä vain niitä kyyneleitä, vaikka niitä varmaan onkin tullut tämän kanssa vuodatettua enemmän. Voisin itse asiassa laittaa sulle tulemaan siitä fix-itistä jotain jännää, koska mä haluan jotain kommenttia siitä, ennen kuin jatkan sitä, ettei sitten vain käy niin, että mulla on 20 000 sanaa sitä ja sitten huomaan, että munpas pitääkin muokata koko aloitus uusiksi tai jotain... : D
Kiitoksia aivan valtavasti komment(e)istasi (tarkoitan siis tätä ja ihan jokaikistä muutakin, jotka olet tänne väsännyt!), koska sä oot piristänyt mun päivääni sillä (niillä) joka kerta! :-*
-
Tervehdys, öö, sanotaan nyt vaikka kommenttikampanjasta! Olen ollut tämän piilolukija oikeastaan alusta lähtien, ja ajattelin lopultakin kirjoittaa edes jonkinlaisen kommentin lukukokemuksestani - pahoittelen tosin jo etukäteen mahdollista sekavuutta ja muuta, pääni toimii näin töiden jäljiltä vähän miten sattuu.
Muttasiis! Pakko myöntää heti alkajaisiksi, että Hobitti on minulle fandomina suhteellisen tuntematon - olen nähnyt leffat ja näin, mutta mikään suuri fani en voi sanoa missään nimessä olevani. Ryhdyin lukemaan tätä aikoinani lähinnä sadan raapaleen haasteen takia, mutta tarina alkoi kiinnostamaan siinä määrin, että päädyin sitten kuitenkin seuraamaan loppuun asti, miten tässä käy (tai oikeammin, käykö tässä todella niin kuin leffoissa :<).
OC-hahmon mukanaolo oli myös yksi niistä asioista, jotka aikoinaan vaikuttivat lukupäätökseeni: kaikki eivät niistä pidä, mutta minusta on aina hirmu mielenkiintoista seurata, miten kirjoittajan omat hahmot muotoutuvat osaksi canonia ja kuinka se noin yleensä ottaen alkuperäisteoksesta otettuihin aineksiin vaikuttaa. Minusta tämä raapalesarja on hyvä esimerkki ficistä, jossa OC-hahmo tuo oman oivan lisänsä kokonaisuuteen, ja pidin Sólveigista ylipäätään todella paljon! Yksi syy Tolkien-nihkeyteeni on kieltämättä ollut aina naishahmojen vähäinen määrä, joten olin jo siksi hirmu mielissäni siitä, että oma hahmosi on nimenomaan naispuolinen kääpiö. :> Samaiseen naisasiaan liittyen pidin myös todella paljon Dísin roolista tässä raapalesarjassasi, sekä erityisesti hänen ja Sólveigin väleistä tarinan loppupuolella.
En yleensä hirveästi välitä teksteistä, joissa tarina kerrotaan 'lapsuudesta kuolemaan'-tyylisesti, mutta tähän se jotenkin sopi, osaksi jo siksi, että Hobitin hahmot ovat leffojen perusteella jääneet minulle aina vähän etäisiksi. Kun nyt aloitettiin lapsuuden keveydestä, heihin pääsi jotenkin tutustumaan eri lailla, kuten myös omaan hahmoosi Sóliin, ja hänestä tuli siinä vaivihkaa luonnollinen osa Kílin ja muiden poppoota... jotenkin näin? En ole yleensä myöskään fluffyntäyteisten tekstien ystävä, mutta kokonaisuudesta nuo alkupään raapaleet muodostuivat silti syystä tai toisesta suosikeikseni. Kaikki oli jotenkin niin... hyvällä tavalla söpöä ja arkista. :> Pidin kovasti siitä, miten Sólin ja Kílin välit kehittyivät ystävyydestä ihastuneisuudeksi pikku hiljaa, ja loppujen lopuksi sangen mutkattomasti, vaikka toki mukana oli myös nuoruudelle tyypillistä draamaa.
Tuon hyvää mieltä täynnä olleen alun jälkeen oli kieltämättä vähän masentavaa huomata, että tässä kaikesta huolimatta mennään leffojen mukaan. Tai siis... voi itku. Itse en olisi varmastikaan moista raaskinut tehdä, ja kommenteistasi olen saanut kuvan, ettei se ollut sinullekaan kirjoittajana helppoa, joten nostan kyllä hattua! Sitäkin on pakko ihailla, että olet saanut mahtumaan näin tunne- ja tapahtumapitoisen kokonaisuuden sataan sadan sanan raapaleeseen. Muutenkin kokonaisuus tuntuu minusta todella huolella mietityltä ja siltä, että olet todella perehtynyt siihen mistä kirjoitat.
Hän katsoi haltiaa niin pitkään, kun sai pidettyä silmänsä auki, mutta niiden sulkeuduttua hänen silmiensä eteen nousi Sólveigin kuva.
Kaikista mahdollisista jutuista, joista tästä voisi nostaa esiin, lainaan nyt tämän. Se kuvaa mielestäni yhdessä lauseessa hyvin tyhjentävästi sen tunnelman, joka näissä viimeisissä raapaleissa vallitsi. Ai niin, ja ennen kuin unohdan - Sannin Kiinni! Kyseessä on yksi lempikappaleistani Sotke mut -levyltä, ja tästä tekstistä huokuu kyllä kappaleen tunnelma hyvin, nimenomaan siis tarinan loppupuolella. Olen itse asiassa kuunnellut sitä nyt tätä kommenttia kirjoittaessani, ja olo on sangen haikea... Taitaa olla, että siitä tulee vastaisuudessa mieleen nimenomaan Sól ja Kíli. :´)
Sellaista, tällaista. Kiitos paljon lukukokemuksesta, ja onnittelut tarinan valmiiksi saamisesta! Pitänee varmaan vilkaista jossakin välissä myös noita kirjoittamiasi spinoffeja.
-
Okakettu: Hitsit, mikä kilometrikommentti! O_O Sekavakin kommentti on kuitenkin kommentti, joten olen kiitollinen siitä joka tapauksessa! ((: (Eikä tuo nyt edes niin sekava ollut!) Kiva, että olet lukenut tämän loppuunkin asti, vaikka fandom ei olekaan se kaikista tutuin, ja hyvä, että Sólveig löysi taas paikkansa, koska itse olen tykästynyt häneen jo ehkä vähän liikaakin. :D Itse halusin tästä tuollaisen 'lapsuudesta kuolemaan' -tarinan lähinnä sen takia, ettei tästä tulisi ihan kokonaan pelkkää synkkyyttä, vaan halusin vastapainoksi jotain iloistakin, joten ajattelin sitten kirjoittaa pienistä kääpiölapsista lopun surkeuden vastakappaleeksi. (:
Juu, sait ihan oikean kuvan, koska ei se todellakaan ollut helppoa sitten loppupeleissä vetää tätä tekstiä tähän suuntaan. Kenties tässä on osasyynä se, että alun jälkeen rakastuin Sólveigiin hahmona liikaa, ja sitten minun pitikin tuhota hänen onnellinen loppunsa. ): Täytyy kyllä sanoa, että tuossa tunne- ja tapahtumapitoisuudessakin oli ihan kivasti haastetta, kun yritin mahduttaa sen kaiken tänne, ja loppupeleissä koko teksti sitten vähän levisikin käsistä, ja sen takia niitä spin-offeja tuli useampiakin, koska tänne ei vain mahtunut kaikki... :D Ahh, ihanaa, että joku nostaa tuon kappaleen esille, koska se on niin Kíli/Sólveig-kappale kuin vain olla ja voi! Eli hyvä, että sain sen tunnelman välitettyä tuossa lopussa hyvin.
Kiitoksia paljon kommentista ja onnitteluista! (:
-
Mun on pitänyt tätä kommentoida jo varmaan miljoona vuotta mutten oo mitään saanu aikaiseks. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan^^
Anyway, pelkäsin tästä tulevan riipivä kolmoisdraama, joita vihaan, joten olin ihan mielettömän helpottunut, kun ei tullut. Koko homma käsiteltiin mun mielestä todella hyvin, ilman mitään repiviä mustasukkaisuuskohtauksia tai mitään. Plus äääwww Sólveig on ehkä yks parhaita OC:eitä ikinä! Se istuu tähän fandomiin täydellisesti ja jessus kun se on niin mielettömän suloinen! (Käytän suloista aina kun en jaksa kirjoittaa kaikkia kehuja, mitä hahmosta löydän. Yleensä sisältää termit "badass", "hyvin kirjoitettu", "samaistuttava" ja "helposti pidettävä" plus muita.) Sen ja Kilin suhde tuntui tosi aidolta (vaikka se pikkaisen kirpaisikin näin Kiliel-shipparina, mutta kun siihen tottui siitä pääsi yli, varsinkin kun ne kaksi on niin pirun söpöjä).
”Sólveig ja Kíli pitävät toisistaan”, Lagnlif sanoi. Thorin katsoi naisia pää pyörällä.
”Niin olen ymmärtänyt”, tämä totesi ja palasi takaisin pergamenttiensa pariin.
Thorinilla leikkaa jälleen xDDD
”Päätimmekin siis yhdessä Lagnlifin kanssa, että jonkun on jo korkea aika kertoa teille, kuinka lapsia tehdään”, Dís selitti ja Kíli parkaisi noloudesta punaisena:
”Äiti!”
”Älä yritä, te olette molemmat jo aivan tarpeeksi vanhoja kuullaksenne tämän.”
Kuolin xDDD seksivalistus vanhemmilta on aina yhtä epämukavaa, I feel you Kili. Plus pidin tosi paljon siitä, miten panit Dísin selittämään asian. Miehen lohikäärme ja naisen aarre, ihan loistava! Oon Geishan muistelmat nähnyt ja se tulikin mulle tuosta heti mieleen (ja sitten huomasin, että olit maininnut sen toimineen inspiksenä).
Anygay, viimeisten enemmän tai vähemmän kymmenen raapaleen aikana paruin niin ettei tosikaan. Hemmetin epäreilua jokaiselle osapuolelle, ei sen näin pidä mennä! Luojan kiitos siitä sun uudesta fix-it -ficistä, muuten tekisin takavoltin Andromedan galaksiin.
Liian pitkä en lukenut: tää on aivan loistava raapalesarja ja Sólveig on ihana. (Ja Drengr myös!) (ja Kilin haltiaseksuaalisuudesta oon samaa mieltä^^)
-
Eririn: Hih, kiitoksia! ((: Tykkään, että tätäkin kommentoidaan vielä, vaikka tämä loppui jo (ja luku-urakka on varmaan melkoinen, jos aloittaa vasta nyt :D), koska tämä on ensimmäinen tällainen pidempi projekti, jonka olen saanut valmiiksi asti. (: Riipivä kolmoisdraama on ihan perseestä, joten en kirjoita sitä, jos vaan voin asian välttää, joten siksi sitä ei tässäkään ollut. Iiik, lisää Sólveigiin tykästyneitä! :D Itsehän olen siis tosiaan ollut täysin neidon lumoissa jo piiiitkään, ja entisenä Kíliel-shipperina en osaa enää ajatella Kílieliä samalla lailla kuin aiemmin. Jesh, nailed it, Sól oli siis itselleni projekti luoda hahmo, josta tulisi Tolkienin mies-keskeiseen maailmaan yksi vahva nainen lisää, joten tykkään siitä, että ainakin yhden mielestä onnistuin siinä. (:
Thorin osaa olla harvinaisen fiksu tapaus silloin kun sitä huvittaa, tämä tulee olemaan myös ihan kiitettävästi Ereborin kutsun kuulleissa esillä, koska Thorinia on kiva kiusata, eikun siis... :D Seksivalistus on myös jotain niin jäätävän noloa, että oli ihan pakko laittaa tämä kaksikko kestämään se, ja Dís oli ainoa, jonka suusta saatoin kuvitella noiden sanojen tulevan, joten se oli ainoa looginen vaihtoehto tuossa kohtaa. Lohikäärme ja aarre olivat myös sopivasti fandomiin sopivat, joten en voinut vastustaa kiusausta. :D Äää, mua inhottaa saada ihmiset itkemään, mutta ainakin se kertoo siitä, että olen onnistunut välittämään raapaleissani oikean tunnelman. Tämän takia myös oli ihan pakko kirjoittaa se fix-it, koska aloin melkein heti tämän loputtua potkia itseäni päähän, että miksi mä tämän näin hirveästi lopetin.
Kiitoksia todella piristävästä kommentista! (: <3
-
Noniin... Kommenttikamppanjasta tämän poimin, ja nyt olisi aika väsätä kommenttia.
Yleisesti ottaen teksti oli tosi sujuvaa ja jotenkin kevyttä ja helppoa lukea. Teksti eteni sopivan nopeasti yleisesti ottaen, paikoitellen se tuntui kuitenkin vähän junnaavan paikoillaan. Ei se kuitenkaan kauheasti haitannut :D
Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että en ole mitenkään erityisen perillä Hobiteista - olen kyllä nähnyt elokuvat, niiden perusteella hankittu yleiskuva on hieman hatara. Tekstisi kuitenkin valaisi minulle muutamia asioita, kiitos siitä!
Sólveig oli jotenkin tosi sulonen hahmo, vaikka en yleensä tykkää lukea sellasia ficcejä, missä yhdeksi päähenkilöistä on nostettu OC. Tähän se kuitenkin sopi, kun olit onnistunut punomaan sen tonne tapahtumien joukkoon uskottavasti.
Anteeksi nyt tyngästä kommentista, ajatus ei kulje kunnolla :'(
Tiivistettynä: Todella hieno ja kiinnostava lukukokemus, kiitos tästä! ♥
-
Taisteluananas: Kiitoksia kovasti kommentista, se piristi päivääni (eikä tuo nyt mikään kovin tynkä kommentti edes ollut! ;))! (: Myönnän, että joissain kohdissa ehkä vähän junnattiin paikoillaan, mutten halunnut viedä tätä liian nopeasti eteenpäin. Tämän tekstin suhteen juurikin tuo leffojen katsominen on ihan riittävää, koska täällä ei juuri ollut mitään kirjoista poimittua (mitä nyt osa canonisista faktoista, joita ei leffoissa juuri ilmi tuoda, mutta nekin ovat ihan vain yleisellä tasolla täälläkin). Kiva, jos tämä valaisi asioita, koska pelkäsin jo, että tämä olisi vaikeaa luettavaa fandomin ulkopuolisille. Onneksi sinäkin tykästyi Sólveigiin, vaikka normisti et pidäkään OC:ista! Kiitoksia vielä kerran kommentistasi! (:
-
Piilolukija ilmoittautuu!
Tästä kommentista mahtaa tulla sekava, mutta elikkäs, olen siis seuraillut tätä jo jonkin aikaa – lukenut raapaleen sieltä täältä. Tänään päätin kuitenkin lukea kaiken alusta loppuun ajatuksen kanssa, koska oli vihdoin siihen aikaa.
Alku oli suloista luettavaa, vaikka tiesin surullisen lopun koittavan. Tarina eteni sopivaan tahtiin, arkiset
hetket oli kuvattu kauniisti ja tekstin tunnelma säilyi koko ajan <3 Olen aina pitänyt Kíliel-parituksesta, joten Sólveig tuntui ensin häiritsevän kuvioita, vaikka lopussa Tauriel olikin se, joka sotki kaiken (: Kíli ja Sólveig olivat kuitenkin aika söpö pari, jotenkin tosi aidon oloinen. Sólveig oli todella hieno ja uskottava hahmo, harmi vain, että iloisesti alkava elämä ei hänen osaltaan päättynyt yhtä iloisesti :-[
Tarinan loppu oli ilman muuta surullinen, mutta jos ajattelee, niin tämän kaltaisessa tarinassa se ei olisi toiminutkaan, jos Kílin kuolemaa ei olisi tapahtunut (kamalaa sanoa näin! :'( :'() koska tämä tarina meni pääpiirteittäin samoin kuin leffoissakin. Hänen kohtaamisensa Sólveigin kanssa oli lopetuksen kannalta hyvä, ei jäänyt mieleen kaihertamaan asiat, kun he vielä kerran tapasivat ja puhuivatkin.
Kaiken kaikkiaan, upeaa ja huolellista työtä ;) Kiitos paljon tästä! Se riimukivi juttu oli muuten tosiaan hieno ja syventävä yksityiskohta ~
-
Fallen Swan: Kiitoksia kovasti, kiva, että piilolukijakin jaksoi sitten jossain kohtaa jättää puumerkkiään tänne! (; Kíliel on kyllä söpö paritus, sitä en kiellä, mutta jotenkin tätä kirjoittaessani Kíli/Sólveig nousi itselleni tärkeämmäksi näistä kahdesta, joten kiva, että paritus vaikutti mielestäsi aidolta. Ainahan sitä olisi voinut fixata tuon lopun, mutta jotenkin olisi sitten varmaan tuntunut siltä, että tarina jää kesken (koska sadassa raapaleessa voi kuitenkin kertoa vain rajallisen määrän asioita), joten päätin sitten lopettaa tämän samaan tyyliin kuin elokuvakin päättyi (lukuun ottamatta tietysti Kílin ja Sólveigin kuoleman jälkeistä tapaamista Mahalin saleissa). Kiitoksia kovasti kehuista, tykkään, että tykkäsit riimukivi-kohdasta, koska siitä tämän koko tekstin idea lähtikin alkujaan lentoon! (;
-
Vaihdokkaista tervehdys!
Itsehän en ole nähnyt kuin ensimmäisen Hobitti -elokuvista (kirjan olen lukenut useampaan kertaan), ja vaikka tässä pysyikin hyvin kärryillä ilmankin leffatietämystä, tunnetasolla jotkut kuviot jäivät pintapuolisiksi. Esimerkkinä nyt tämä Tauriel-kuvio, johon en saanut oikein mitään tarttumapintaa, ja etenkin tämä repliikki herätti suurta hämmennystä:
”Sinä et voi olla hän. Hän on kaukana. Kaukana, kaukana minusta. Hän kävelee tähtien valossa. Se oli vain unta. Uskotko, että hän olisi voinut rakastaa minua?”
Onko tämä jotain houretta vai häh. Muuten en pannut pahakseni suoraan elokuvista olleita lainauksia, mutta tämä oli juuri sellainen kärryiltä putoaminen, joka vähän ärsytti.
Kiinnitin aluksi paljon huomiota siihen, miten osat tuntuivat ikään kuin pakolla typistetyiltä ja ahdetuilta raapalemuotoon. Jäi fiilis, että olisit selvästi halunnut kertoa enemmän ja tarkemmin, mutta rajallinen sanamuoto on tullut vastaan ja ulostulo on sitten kärsinyt prosessissa. 100 sanaa on tosi vähän ja on haastavaa kirjoittaa yhtenäistä tarinaa, joka koostuu 100 sanasta kerrallaan eli ymmärrän kyllä, että siinä täytyy tapella sanamäärän kanssa ja miettiä tarkkaan, mistä kertoa ja mitä täytyy jättää pois. Joistakin raapaleista huomasi selvästi, miten sama kohtaus jatkui aivan samasta kohtaa kuin mihin edellinen päättyi eli ne olivat vain nimellisesti raapaleita vailla niille ominaista itsenäisyyttä. Tämä kuitenkin muuttui vähän ennen puoliväliä ja osat muuttuivat sujuvimmiksi ja luontevimmiksi. Etenkin ne osat, jotka eivät sisältäneet dialogia, olivat tosi hyviä ja eheitä. En tiedä, oletko ennen kirjoittanut raapalesarjoja, mutta tästä huomasi selvän kehityksen! Ja siitä hatunnosto sinulle! :)
Tykkäsin kovasti siitä, miten tässä käsiteltiin kääpiöiden lapsuutta ja kulttuuria! Olet selvästi tehnyt uutteraa ja huolellista taustatyötä. Aluksi minulla meni pää sekaisin, että kuka oli kuka, mutta mitä enemmän luki, sitä tutuimmaksi hahmot tulivat. Oli myös oikein huomaavaista kertoa osien alussa, miten vanhoja henkilöt olivat, koska minulle on vaikeaa laskea ikiä ihan oikeassakin elämässä, saati fiktiivisessä ja eri ajanlaskusysteemin omaavassa maailmassa :D En ihan ole kyllä varma, missä iässä kääpiöistä tulee niin sanotusti "aikuisia", mutta se nyt on sivuseikka. Kivasti tässä tuli myös esille se, että ei eletä moderneja aikoja, vaan kääpiöilläkin on pitkät ja arvostetut perinteet, mitä tulee vaikkapa avioitumiseen tai nimen antamiseen. Närkästyin kyllä Sólveigin puolesta, kun tämä kertoi äidilleen ja Dísille uusista tuntemuksistaan Kíliä kohtaan, ja nämä suoraan pamauttavat, että nonnii, olet rakastunut! Kamalaa! Hirveä johtopäätös ja tuomio. Asettaa nyt lapselle tuollaiset paineet ja varmasti äitien painava mielipide teki asiasta entistä suuremman ja pelottavamman, että apua apua, maailmanloppu! Olisivat voineet jutella asiasta lempeämmin tai vain sanoneet, ettei tarvitse huolestua vaan juuri kuulostella itseään tai juuri kertoa, että tuossa iässä on normaalia alkaa kokea ihastumisen tunteita. Taisi olla hienotunteisuuden kannalta huono päivä tai jotain, hmph!
Pidin kovasti tämän lempeästä, lähes satukirjamaisesta kerrontatyylistä. Se sopi tähän hyvin, kuten myös kaikkitietävä kertoja. Tykkäsin kovasti myös siitä, ettei tämä ollut vain Sólveigin ja Kílin rakkaustarina vaan mukana oli paljon muutakin, koko kääpiöheimo perheineen! Se olikin mun lempprijuttu tässä, kaikki pienet kääpiöfaktat, mitä selvisi pitkin tarinaa ja tietty myös perhesuhteet. Etenkin Dísin ja Sólveigin suhde oli kuvattu hyvin ja uskottavasti. Mielenkiintoisia olivat myös Sólveigin painajaiset, jotka tulkitsin joksikin etävärähtelyksi Kílin matkalla kohtaamista vaikeuksista ja vaaroista! Maailmassa, jossa on taikuutta, niin miksei myös tällaistakin.
Yksi juttu, mikä sahasi silmääni, oli Kílin haltioihin suuntaamansa kiinnostuksen selittäminen. Se, että hänen kiinnostusta toiseen lajiin sepitettiin heti jollakin uskottomuuteen viittavalla, oli mielestäni typerää ja epäuskottavaa. Tai siis! Totta kai se on kiinnostunut haltioista! Kíli ei ole koskaan nähnyt haltioita omin silmin. Tietysti niitä pitää töllätä, seurata ja ihmetellä! Ihan luonnollista kiinnostusta ja uteliaisuutta uutta kohtaan. Tästä jutusta tehtiin jotenkin tarpeettoman iso ja epänormaali, ikään kuin todella hutera aasinsilta Taurieliin ja Kílin kiinnostukseen ja ihastukseen tätä kohtaan. Tauriel nyt muutenkin oli mielestäni yksi iso epäolennaisuus, vaikka tässä kolmiodraamalla tuntuikin olevan suurikin merkitys. Mutta tässä kai näkyy vain oma tietämättömyyteni leffojen tapahtumista ja suhdesotkuista. Tämän tarinan puitteissa en päässyt Taurielin ja Kílin keskinäisiin rakkausfiiliksiin yhtään mukaan. Olin vain pahoillani Sólveigin puolesta, kun Kílin sydän lähtikin haltian matkaan :<
Sólveig on muuten tosi kiva hahmo. Siinä on jotakin sellaista viisautta ja tyyneyttä, josta tykkään tosi paljon. Sólveig on muutenkin sellainen arvokkaan ja velvollisuudentuntoisen oloinen. Eikä hänessä luojan kiitos ollut mitään halua tunkea miesten mukaan tai leikkiä muuten jotain supersankaria. Monesti tämänkaltaisissa tarinoissa naishahmoilla on kauhea tarve todistella itseään tai erityisyyttään muulle seurueelle, joka sitten aiheuttaa minussa lukijana huokailua ja silmien pyörittelyä. Mutta ei Sólveig! Hän tietää oman arvonsa, mutta ei korosta omaa tärkeyttään tai erityisyyttään. Hän on osa isompaa yhteisöä, jossa hänellä on oma roolinsa ja osansa, ja se sopii hänelle. Tykkäsin tästä näkökulmasta hurjan paljon, koska sitä näkee harvemmin! Ei tarvitse lähteä minnekään vaaralliselle seikkailuretkelle todistamaan jotakin, vaan se onnistuu vallan mainiosti myös kotoa käsin. Ihana hahmo! Hyvin tolkienmainen (ja tämä oli kohteliaisuus!)
Hieman huvitti Kílin pikkupoikamainen luimistelu tuolla lopussa, kun tunteet Taurielia kohtaan paljastuu. Tuli jotenkin vähän hassu fiilis, kun Sólveig selvästi on oma arvokas ja hillitty itsensä, kun taas Kíli on ihan ömmöm, nyt kävi näin, sori? Mutta toisaalta, Kíli kuoli suhteellisen nuorena, kun taas Sólveig eli vanhaksi, niin se kyllä selittää nämä käytöserot ja Kílin pöljämäisyyden :D Kävi kovasti sääliksi Sólveigia, ja minua vähän ihmetetytti, että miksei hän suuttunut Kílille vaan oli sen sijaan hiljainen ja murtunut. Kyllä tuosta nyt olisi voinut suuttua ja ihan kunnolla, kun Sólveig eli loppuelämänsä yksin surien menetettyä rakastaan ja vei kukkia haudalle, kun Kíli taas hyppäsi ensimmäisen haltian matkaan ja unohti koko Sólveigin! Tyhmää! Mutta. Sinällään kyllä pidin tästä katkeransuloisesta jälleennäkemisestä, ettei tämä ollut sellaista, että kuolema korjaa kaikki murheet. Ikävää kyllä kuolemanjälkeisen elämän kannalta, kun siellä ne kai on jumissa toistensa kanssa :D En tiedä, miten tämä kuolemanjälkeinen elämä oikein toimii tässä maailmassa, mutta vähän surkuhupaisa ajatus :'D
Olenpas minä jaaritellut! Hieno ficci kyllä! Tätä lukiessa oli sellainen lempeän rauhaisa fiilis ja tämän luki nopeasti. Ei ollut yhtään raskas tai sekava. Ymmärrän, miksi jätit tämän Vaihdokkaisiin. Kyllä tästä on syytäkin olla ylpeä. Kiitos! ^^
-
Sokerisiipi: WOW! Nyt oli kommentilla niin paljon mittaa (ja itselleni tunteellista sisältöä), että kesti hetken, että sain kasattua itseni vastaamaan tähän... :'D Tuo Tauriel-kuvio tosiaan saattaa jäädä tosi irralliseksi, jos ei ole myöhempiä elokuvia nähnyt, mutta lyhyesti selitettynä elokuvissa kuvataan asiaa vähän siltä kantilta, että tämä Kílin ja Taurielin erilaisuus vetää heitä puoleensa enemmän tai vähemmän. Ja tuo mainitsemasi hämmentävä kohtaus on siis sellainen, että Kíli on kuume- ja lääketokkurassa, kun Tauriel parantaa hänen haavaansa, joten tietyllä tapaa tuo repliikki on juurikin houretta. (:
Tämä oli myös ensimmäisiä "kunnollisia" raapalesarjojani, missä ihan oikeasti laskin jokaiseen sen tasan 100 sanaa, joten huomasit ihan oikein, että siellä alkupäässä on tullut vähän väkisin väännettyä niitä, kun en ollut vielä tottunut tyyliin. (: Samasta syystä välillä piti kohtausta jatkaa seuraavassakin raapaleessa, kun ei mahtunut koko asia yhteen... Kiitoksia siis hatunnostosta, tämä oli vähän tällaista opettelua koko sarja, kun en mitään vastaavaa ollut aikaisemmin kunnolla kokeillut. (:
Tätä kirjoittaessa kääpiöistä tuli tosi läheisiä ja tärkeitä mulle (sekä yksilöinä että yhteisönä), joten sitten sitä kautta tuli pohdittua usein ja pitkään, että mitä kaikkea haluan tuoda siitä kulttuurista ja muusta esille. Tolkien ei itse ole kertonut asiasta juuri mitään, joten sitten piti vähän kaivella ja pohtia itse asiaa. Kaikeksi onneksi netistä löytyy muitakin kääpiöihin hurahtaneita, joten Dwarrow Scholar (https://dwarrowscholar.wordpress.com/) oli sellainen blogi, jota tuli kyllä koluttua enemmän kuin laki sallii. :D Aika paljon kyllä kehittelin itsekin asioita, mutta tuo oli sellainen paikka, mitä luurasin ensimmäisenä, että jos siellä olisi jotain asiaan sopivaa. Olikohan tämän saman saitin mukaan, että kääpiöt tulisivat aikuisiksi n. 65-75-vuotiaina, mutta tämä ei tosiaan taida olla se olennaisin asia tässä. :D Lagnlif ja Dís taitavat ajatella tässä vähän turhan paljon itsejään vastaavassa tilanteessa Sólveigin kertoessa tunteistaan, joten sitten menee vähän turhan vakavaksi homma.
Mä halusin pitää tässä tosi kepeän ja just satukirjamaisen tyylin yllä, koska Hobittikin on kirjana aika sitä tyyliä, vaikka muutoin käytinkin aika omaa tyyliäni. Muutenkin tässä hain etenkin tuossa alussa tyylillä sitä lapsenomaisuutta, koska päähenkilötkin olivat lapsia. (: Halusin myös tämän kääpiöyhteisön tärkeyden takia tuoda heitäkin tässä esille, vaikka pääpointti ehkä olikin tässä rakkaustarinassa. Juuri tuollaisiksi etävärähtelyiksi olin ne Sólin painajaiset tarkoittanutkin, joten hienosti nappasit sen haaviisi, vaikkei niistä ihan hirveästi kerrottukaan täällä! (:
Myönnän vähän ehkä hairahtuneeni sivupoluille sen selittämisessä, miksi Kíli kiinnostui haltioista, koska itse olin tässä kohtaa kääntynyt jo niin Kíli/Sólveig-shipperiksi, että koko Tauriel-kuvio alkoi lähinnä ärsyttää, ja se taitaa valitettavasti näkyä ainakin paikoitellen. Mutta lähinnä siis yritin hakea juuri tuota, mitä itsekin sanoit, että totta kai ne haltiat kiinnostavat, kun he ovat outoja ja erilaisia, kuin mihin Kíli on tottunut. (: Tässä kyllä ehkä vähän vaikuttaa se, ettet ole nähnyt kahta viimeistä elokuvaa, koska itse en avaa tässä tarinassa kovinkaan paljoa Kíli/Taurielia, mutta uskon silti, että olisin voinut ehkä vähän paremmin esittää tämän kuvion muutenkin. Itsekin kuitenkin olin tosi pahoillani Sólveigin puolesta ja meinasin jo välillä heivata koko Tauriel-kuvion pois, mutta olin jo suunnitellut (ja osin jopa kirjoittanutkin) lopetuksen, niin piti sitten kuitenkin nostaa se Tauriel mukaan.
Ah! Sólveig, voisin jaaritella ihanasta tyttökääpiöstäni vaikka ja kuinka pitkään! Hänen piti esiintyä vain ja ainoastaan tässä tarinassa, mutta sitten rakastuinkin häneen liikaa, ja nyt Sól taitaa olla melkein kaikissa mun Hobitti-ficceissä. :D Halusin myös pitää hänet naisellisena, vaikka hän onkin kasvanut miesmäisessä maailmassa ja miesten keskellä, koska mustakin on ihan typerää että väkisin väännetään tytöistä jotenkin 'miesmäisiä', jotta heistä saataisiin voimakkaita. Sól on ihan vain pieni Sól, jolla on oma osansa, joka ei siitä miksikään muutu, vaikka hän kuinka nostaisi itsestään metelin, joten helpompaa vain tyytyä siihen. (: Mä oikeasti joudun joka kerta pysähtymään tuohon tolkienmaiseen, koska tämän suurempaa kehua en ole saanut varmaan ikinä keneltäkään ja menen ihan solmuun tästä!
Kíli on vähän hassu, eikä osaa oikein olla tuossa lopussa. :D Halusin myös korostaa tätä heidän ikäeroaan, koska Kíli oli kuollessaan 77-vuotias, kun taas Sólveig oli 270-vuotias, eli erään laskutyylin mukaan he olisivat ihmisvuosissa 29 ja 75, joten Kílille on selkeästi jäänyt lapsekkaampi ote kaikkeen kuin Sólilla, joka ehtii kasvaa kunnolla kypsäksi asti. Ehkä myös osaksi tämän takia Sólveig ei suuttunut, tai ainakaan näyttänyt sitä suuttumistaan, koska hän oli kypsempi ja myös tiedosti tämän eron heidän käytöksessään. Teoriassa siis kyllä, tässä he ovat jumissa siellä kuoleman jälkeisessä elämässä, kunnes koittaa niin kutsuttu Ainurin toinen laulu (eli vähän kuin Tolkienin versio Tuomiopäivästä), jolloin kääpiöt omien uskomustensa mukaan auttavat Keski-Maan jumalaa ja enkeleitä luomaan maan uudelleen. (: Eli, kyllä, hieman on ehkä surkuhupaisa tämä lopetus siinä mielessä... :'D
Jos sinä jaarittelit, niin jaarittelin sitten minäkin, pisin vastaukseni kommenttiin IKINÄ! :'D Ja siis, kääk, apua, kiitoksia aivan älyttömän paljon, et uskokaan, millaisen reaktion sait aikaan, kun huomasin tämän kommenttisi!! <3<3<3 Olen ihan onneasta soikeana täällä ja purrrr!!! <3<3 Kiitos, kiitos, KIITOS!!!