Originaalit > Sanan säilä

Iltalauluja | S | haikeaa tunnelmointia

(1/2) > >>

Sokerisiipi:
Ikäraja: S
Tyylilaji: haikea tunnelmointidraama
Haaste: Originaalikiipeily 116. Banjo
Inspiraatio: Kuuntelin kirjoittaessa tätä.

A/N: Ensimmäinen originaalini Finissä piiitkään aikaan. Olen saanut ihanaa innostusta ja kannustusta kirjoittamiseen Finin Discordista. Siksi tuntuukin mukavalta ja kotoisalta kirjoittaa ja julkaista taas. Tätä paikkaa on ollut ikävä ♥︎


Iltalauluja
Vanha parkettilattia natisee, kun kävelen keittiöstä takakuistin avonaiselle ovelle. Varon läikyttämästä teetä liian täydestä mukista. Istahdan kiviportaille. Maaseudun hiljaisuus hohkaa rauhaa, jota en lapsena osannut arvostaa. Ilmassa kiirii kevätlintujen kirkkaat iltalaulut.

On viileää. Olen kääriytynyt mamman kutomaan tummanpunaiseen vilttiin. Pehmeä, kultainen auringonlasku tuikkii kallioilla. Tuulessa tuoksuu kevät, mutta minulle ajankululla ja vuodenajoilla on enää vähän merkitystä. Täällä ne eivät tunnu todellisilta ilman heitä.

Vatsassani vavahtelee kipeä ikävä. Kaipaan papan touhukkaita askelia ja iloista hymyä kasvimaalta. Nyt puutarha rehottaa unohdettuna ja laiminlyötynä. Pihakeinukin on hajonnut talven pakkasissa. Siinä mamma istui ja soitti eloisasti isänsä vanhaa banjoa. Soittaessaan mamma unohti jänteidensä kolotukset. Musiikin ilo voitti vanhuuden tuskat. Pappa löi käsillään tahtia jalat tanssihalusta jo vipattaen. Mamma nauroi. Niinä hetkinä saatoin nähdä heidät nuorina ja vastarakastuneina tanssimassa banjomusiikin tahtiin.

Aurinko vajoaa puiden taakse ja rakkaat muistoni sen mukana. Halaan polviani posket märkinä. Ei ole enää mummolaa. On vain vanha, tyhjä talo ja minä.

rosiee:
Ihanan haikeaa ja tunnelmallista <3 Tää oli niin koskettavasti ja elävästi kirjoitettu, että melkein näin koko maiseman edessäni ja kuulin sen banjon. Luin siis ensin kuuntelematta tuota, minkä olit linkannut. Sen jälkeen vielä kuunnellen ja teksti heräsi eloon vielä enemmän, jos vaan mahdollista. Upeaa, miten näinkin lyhyeen tekstiin on saatu näin paljon tunnetta. Tässä kyllä ehdottomasti toteutuu se, kun sanotaan että "ei se määrä, vaan se laatu".

Kiitos tästä ja ihanaa, että oot saanut innostusta julkaisemiseen taas <3

Sokerisiipi:
rosiee: Kiitos!! <3 Ihanaa kuulla, että tämä oli helppo kuvitella ja nähdä mielessä. Ja onnistui koskettamaankin, jee! <3 Kun etsiskelin banjokappaleita, suurin osa oli tosi nopeita ja yllätyin iloisesti, kun löysin tuon videon, jossa banjo soi pehmeästi ja lempeästi. Oon hyvilläni, että musiikki antoi tähän tekstiin lisätunnelmaa! Oon niin iloinen, että tykkäsit tästä ja kiitos ihanasta kommentista!!

Tippi:
Ihana nimi sai tarttumaan tähän ♥︎

Tämä oli todella kaunis. Pidin tämän kiireettömästä ja ihanan maalailevasta tunnelmasta, ja kuvailit melkein satuttavan aidosti kertojan ikävää mammaa ja pappaa kohtaan, sitä miten entinen mummolakin on rapistunut heidän jälkeensä. Muistokohtaus oli kaunis ja elävä ja samalla kipeä: muistot ovat, mutta niitä ei enää pääse elämään vaikka kuinka tahtoisi.

Kielesi oli äärimmäisen kaunista ja herkkää, ja komppailen rosieeta: sait lyhyeen tekstiin paljon tunnetta. Mieleeni nousevat sanat "juuri sopivasti": tätä ei oltu ahdettu täyteen krumeluureja, vaan tässä oli kaunista kieltä ja ajatuksia - no, juuri sopivassa suhteessa toisiinsa. :)

Nostan vielä esiin lempikohtiani:


--- Lainaus ---Ilmassa kiirii kevätlintujen kirkkaat iltalaulut.
--- Lainaus päättyy ---

Niin kaunis. ♥︎


--- Lainaus ---Tuulessa tuoksuu kevät, mutta minulle ajankululla ja vuodenajoilla on enää vähän merkitystä. Täällä ne eivät tunnu todellisilta ilman heitä.
--- Lainaus päättyy ---


--- Lainaus --- Pihakeinukin on hajonnut talven pakkasissa.
--- Lainaus päättyy ---

Tämäkin oli kaunis ja tosi hienosti ilmaistu.


--- Lainaus ---Ei ole enää mummolaa.
--- Lainaus päättyy ---

Erityisesti tämä samaan aikaan ihastutti ja samaistuttavuudellaan teki kipeää.

Kiitos todella paljon tästä, pidin suuresti. Ja tervetuloa takaisin Finiin, kiva kun olet täällä taas ♥︎ :)

Larjus:
Alkuun linkkaamasi musiikki oli todella kaunista ja sopi hyvin tämän tarinan taustalle tunnelmaa tehostamaan ♥ Tässä oli mukavan kiireetön ja rauhallinen tunnelma, oikein kaunis. Kuin aika olisi pysähtynyt ympäriltä. Haikeakin tämä oli, kun kertoja muistelee menneitä ja sitä kaikkea, mitä ei enää ole. Pieni ikävän tuoma surukin häivähtää taustalla. Pääosassa on kuitenkin muistojen mukavuus. Minäkin ihastelen sitä, miten paljon tunnetta olet saanut mukaan näinkin lyhyeen tekstiin. Sanoja ei ehkä ole määrällisesti paljon, mutta ne kertovat sitäkin enemmän.

Vaikka tarinassa mainittiinkin ajankohdaksi kevät, mulle tuli lukiessa hyvin kesäinen fiilis. Johtunee kertojan kaikista muistoista ja ajatuksista, niissä oli mielestäni jotain kesäistä. Ja kuten kertojakin totesi, eipä vuodenajoilla juuri merkitystä ole. Ei ainakaan tässä tarinassa.


--- Lainaus ---Ilmassa kiirii kevätlintujen kirkkaat iltalaulut.
--
 Pehmeä, kultainen auringonlasku tuikkii kallioilla.
--- Lainaus päättyy ---
Olit saanut mukaan paljon kaunista ja tunteikasta kuvailua. Nämä kohdat olivat lempparini. Niin ihania ♥

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu