Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Vaarallinen Komentoija - 09.08.2010 18:00:20
-
// Alaotsikko: Lily/Sirius, Harry/Mary Sue, Helena/OC, Ron/Hermione ja muita.
Nimi: Mustan suvun ainut kunnollinen perhe
Beta: 11 luvusta saakka sennamiila, miljoonannet kiitokset hänelle :-*
Ikäraja: K-11 //Pops muokkasi ikärajan TAAS alkutietoihin. Koitahan alkaa muistamaan tämä. :)
Paritukset: Harry/Dora, Lily/Sirius, James/Lilian ja muita.
Tiivistelmä: Entä jos Sirius olisikin ihastunut Lilyyn ja Harry olisi heidän poikansa?
Tyylilaji: Humor, Romance, Drama.
Kirjoittajan kommentit: Osallistuu Entä jos...?- haasteeseen ja se on tietysti tuo Entä jos Sirius olisikin ihastunut Lilyyn ja Harry olisi heidän poikansa? Harrylla on myös kaksitoistavuotias pikkusisko, jonka nimi on Helena. Älkää tappako minua vielä! Tämä on toistaiseksi viimeinen fic, jolla leikin jonkun isällä. Minullahan on kolme ficciä jossa päähenkilöllä on eri isä :D. Tässä siis Lily ja James ovat elossa ja Peter ei ole kavaltanut heitä.
Vastuuvapaus: Helena, Selena, Dora, Diana ja kaikki muut jotka eivät ole Rowlingin käsialaa kuuluvat minulle ja loput hänelle. Minä en siis saa tästäkään rahallista korvausta, sillä vain leikin näillä.
Luku 1. Syntymäpäivä.
Harry Musta istui isänsä Sirius Mustan kanssa heidän talonsa terassilla. Harry makasi riippukeinussa lukemassa ja Sirius istui hellimässä perheen pientä koiraa. Koiran nimi oli Anturajalka, mikä nauratti jostain syystä Harryn äitiä Lily Mustaa. Harry itse ei tiennyt nimen merkitystä eikä isänsä animaagitaidoista.
Harryn ja Anturajalan lisäksi heillä oli kahdentoista ikäinen (Harrya kolme vuotta nuorempi) tytär. Helena oli isänsä suosikki, sillä hänellä oli äitinsä punaiset hiukset ja isänsä harmaat silmät. Harry huolehti pikkusiskostaan harvinaisen hyvin. Nyt Helena oli yökylässä parhaan kaverinsa Alisan luona. Helenakin oli rohkelikko kuten koko muu perhe.
Harryn ja Helenan äiti Lily Musta oli töissä, joten Harry ja Sirius olivat kahdestaan Anturajalan kanssa. Sirius venytteli ja nousi istumaan tuolille. Anturajalka ryntäsi heti miehen jalkoihin.
”Tuo pahuksen rakki on aina minussa kiinni”, Sirius valitti, mutta Harry tiesi hänen pitävän Anturajalasta paljon.
”Se tykkää sinusta”, Harry vastasi. Hän ihmetteli että eikö isä ollenkaan tiennyt että mikä päivä oli. Harry itse tiesi vallan hyvin, mutta muu perhe ei näyttänyt muistavan. Sinä päivänä Harry täytti viisitoista.
”Tule, Anttis. Mennään katsomaan onko jääkaapissa jotain hyvää”, Sirius lässytti koiralle. Sirius keksi aina koiralle uusia lempinimiä. Muu perhe vain nauroi niille. ”Tule pian sisälle, Harry. Näyttää tulevan sade”, hän jatkoi pojalleen.
”Joo”, Harry vastasi hajamielisesti ja käänsi kirjansa sivua. Hän kuuli kuinka ovi aukeni ja pamahti sitten kiinni. Hän huokaisi. Mikä ihme muuta perhettä vaivasi? Kukaan ei näyttänyt haluavan hänen lähelleen, eikä kukaan onnitellut häntä. Viisitoista oli sentään jo aika paljon. Luulisi, että edes äiti tai isä olisi muistanut. Mutta ei! Sitä iloa ei Harrylle suotu.
Raivostuneena Harry heitti kirjan terassille ja hautasi kasvot tyynyyn, joka oli maannut jo pitkään riippumatossa. Tyyny haisi aika inhottavalta. Se oli muhkurainen ja sininen. Kukaan ei oikein pitänyt siitä tyynystä.
Harry kuuli heikosti ulko-oven käyvän muttei välittänyt siitä. Hän kuuli askelia ja arveli isän olevan tulossa.
”PALJON ONNEEA VAAN! PALJON ONNEA VAAN!” Kuului Harryn yläpuolelta.
Harry kääntyi ja huomasi äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa. Kaikki lauloivat ja kaikilla oli paketti kädessään. Muistivat he sittenkin! Harry ajatteli onnellisena.
”Luulitko että me unohtaisimme oman poikamme syntymäpäivän?” Sirius kysyi pörröttäen Harryn hiuksia.
”E-en”, Harry onnistui änkyttämään naama punaisena.
”Luuli se! Se on ihan punainen!” Helena sanoi voitonriemuisena. Tyttö heilautti punaisen lettinsä selkänsä taakse ja ojensi isoveljelleen pienen paketin.
Harry avasi paketin uteliaana. Sieltä paljastui rasiallinen Hunajaherttuan parhaita makeisia.
”Mistä sinä nämä sait?” Harry kysyi, sillä hänen siskonsa oli vasta toisella luokalla, joten tämän ei pitäisi saada käydä Tylyahossa.
”Isä auttoi”, Helena puolustautui. ”Kuka sanoo ettei Tylyahoon saisi mennä kesällä?” tyttö jatkoi.
Harry huokaisi. Helena oli aina keksimässä jotain kiusaa isoveljelleen tai Tylypahkan opettajille. Siitä syystä Fred ja Greorge tykkäsivät tytöstä. Onneksi vain kaverina.
”Avaa nyt tämä”, Lily sanoi ja ojensi pojalleen paketin.
Paketti oli kova ja jo ennen kuin Harry aukaisi sen hän arvasi, että siellä olisi kirja. Hän olikin oikeassa. Paketista paljastui Siuntio Silosäkeen tarinat - kirja.
”Kiitos, äiti”, Harry sanoi.
”Ole hy-”, Lily aloitti.
”No niin! No niin! Aukaise tämä!” Sirius sanoi ja jatkoi sitten:
”Aina minun lahjani jätetään viimeiseksi.”
Harry aukaisi isänsä antaman paketin. Sieltä paljastui tuliterä Tulisalama, luuta jota Harry oli jo pitkään halunnut.
Harry pelasi rohkelikkojen huispausjoukkueessa jahtaajaa, kuten hänen isänsäkin aikoinaan. Harry oli päässyt joukkueeseen toisella luokallaan. Helena aikoi hakea etsijän paikkaa.
”Kiitos, isä!” Harry huudahti. Helena mökötti. Hän oli saanut Puhtalakaisu 8:sin joka oli erittäin huono luuta. Ainakin Helenan mielestä. Oikeasti Puhtalakaisu oli hyvä luuta, mutta Helena ei suostunut myöntämään sitä, sillä hänen isoveljellään oli Tulisalama. Elämä oli epäreilua.
”Eipä kestä. Älä viitsi mököttää Helena. Saat Tulisalaman sitten vanhempana”, Sirius sanoi ja nauroi tyttärensä ilmeelle.
”Aina vain vanhempana. Kaikki kiva saadaan aina vain vanhempana”, Helena mutisi hiljaa. Heidän äitinsä ei pitänyt siitä, että vanhemmille sanottiin vastaan. Mutta hän ei koskaan sanonut mitään Harrylle, joka sanoi vanhemmilleen vastaan joka toinen tunti. Harry oli äitinsä suosikki. Helena ei suostunut myöntämään olevansa itse isänsä suosikki.
”No niin! Minun pitänee ryhtyä kakun tekoon. Potterit sanoivat tulevansa. Sirius tuleeko Remus? Peter sanoi myös tulevansa”, Lily sanoi.
Helenan kasvot kirkastuivat. Hän piti paljon Remuksesta, joka oli hänen kummisetänsä. James ja Lilian olivat Harryn kummit ja heillä oli kaksi lasta, joiden nimet olivat Diana ja Dora. He olivat kaksoset ja Helenaa kaksi vuotta vanhemmat. Peter oli naimisissa Sophien kanssa ja heillä oli yksi tytär, jonka nimi oli Selena. Selena oli Harrya kaksi vuotta vanhempi, mutta hän ei koskaan tullut syntymäpäiville. Sen takia myös Helena ja Harry olivat lakanneet käymästä hänen syntymäpäivillään.
”Remus ilmoitti tänään tulevansa”, Sirius vastasi ja seurasi katseellaan luudalla lentävää poikaansa. Harry oli noussut heti uuden luutansa selkään, joten hän ei kuullut sanaakaan muiden puheesta. Luuta totteli Harryn jokaista käskyä. Se oli upea ja Harry tiesi sen maksavan paljon. Kenelläkään muulla ei ollut Tulisalamaa ei edes Draco Malfoylla. Draco Malfoy jaksoi aina kehua Nimbus kaksituhattaykköstään, mutta kerrankin Harrylla oli häntä parempi luuta!
”Harry tule alas sieltä! Sinun pitää siivota huoneesi!” Lily huusi keittiön ikkunasta.
”Anna pojan kokeilla luutaansa”, Sirius virnisteli terassilta. Lily irvisti miehelleen ja pamautti ikkunan kiinni sellaisella voimalla, että lasi meni rikki. Sirius heilautti sauvaansa ja hetkessä lasi oli taas paikoillaan. Helena seisoi terassilla tietämättä mitä sanoa tai tehdä.
”Onko sinun huoneesi siisti?” Sirius kysyi tietäen jo vastauksen. Helena piti huoneensa aina siistinä. Harryn huone taas oli ihan sotkuinen.
”On. Siivosin sen aamulla”, Helena vastasi. Nyt Siriuskin oli jo saanut tarpeeksi poikansa lentämisestä sillä hän huusi:
”Harry nyt alas jo sieltä! Vieraat tulevat tasan neljästä, joten sinulla on viisitoista minuuttia aikaa siivota huoneesi!”
”Sinä siivoat sen kuitenkin nopeammin! Sinun ei tarvitse kuin heilauttaa sauvaasi!” Harry huusi takasin. Hän teki pienen voltin ja lensi alas.
”Miten sinä osaatkin olla noin.. noin…”, Sirius mutisi etsien sopivaa sanaa.
”Sinunlaisesi?” Harry ehdotti virnistäen. Sirius huitaisi poikaansa muka vihaisena ja Harry lähti juoksemaan nauraen.
”Sukuvika!” poika huusi juostessaan. Sirius ryntäsi poikansa perään ja sai kun saikin tämän kiinni.
Soiva ovikello herätti molempien mielenkiinnon. Varsinkin Harryn, sillä tämä ryntäsi siinä silmänräpäyksessä ovelle ja aukaisi sen. Oven takana seisoivat Peter, Sophie ja Selena.
Sirius tuli innostuneen poikansa perässä ja tervehti ystäviään. Harry ja Helena ihmettelivät Selenan ilmestymistä. Kun he kysyivät tytöltä syytä tämä vain kohotti olkapäitään. Selena muistutti hyvin paljon äitiään, mutta hänellä oli isänsä ruskeat silmät. Hän oli myös yhtä lyhyt. Selenalla oli ruskeat hiukset. Ne ulottuivat auki ollessaan hiukan yli keskiselän. Selena piti niitä ranskalaisilla leiteillä.
”Hei, Selena, Peter ja Sophie”, Lily tervehti ja halasi Sophieta ja Selenaa. Sophie halasi takaisin iloisena, Selena hiukan vastahakoisena.
Piskuilanit antoivat Harrylle Muodonmuutoksia käsittelevän kirjan. Se oli hyvin mielenkiintoinen ja kertoi muun muassa sen miten animaagiksi päästiin. Sirius tosin tuhahti sen kuullessaan.
Samassa ovikello soi uudelleen ja tällä kertaa sieltä tulivat James, Lilian sekä Diana ja Dora. Dora - joka oli ihastunut Harryyn - lehahti heti tulipunaiseksi tämän nähdessään. Diana sen sijaan halasi Harrya iloisena ja iski kaksoissiskolleen silmää.
Kaksoset Diana ja Dora muistuttivat toisiaan hyvin paljon. Molemmilla oli isänsä pörröiset mustat hiukset Dianalla tosin oli äitinsä siniset silmät ja Doralla isänsä ruskeat. Takaapäin heitä ei erottanut, mutta edestä kylläkin. Sitä paitsi Diana nauroi – ja teki jekkuja – paljon enemmän kuin Dora. Dora oli luonteeltaan hyvin hiljainen ja ujo, Diana täysin vastakohta.
”Hei, James!” Sirius huudahti nähdessään parhaan ystävänsä. Miehet halasivat toisiaan ja James lyödä läimäytti Siriusta selkään.
Pottereilta Harry sai Sekon Pilapuodin uusimpia tuotteita. Lily katsoi niitä paheksuvasti ja tuijotti Jamesia sen jälkeen murhaavasti. Sirius innostui kokeilemaan niitä Harryn kanssa. Tosin Lilyn raivonpuuskahduksen jälkeen molemmat pysyivät niistä kaukana. Vaikka Sirius loikin niihin hyväksyviä katseita.
”No niin! Kaikki taitavat olla paikalla, joten eiköhän aleta syömään!” Lily huudahti kun Remuskin oli ilmestynyt.
Aikuiset valtasivat yhden ison pöydän joten lapsille jäi hieman pienempi pöytä, vaikka Harry ja Selena väittivät kovasti olevansa jo aikuisia. He istuutuivat silti lasten pöytään vihaiset ilmeet kasvoillaan. Diana, Dora ja Helena eivät panneet tätä pahakseen sillä he halusivatkin että pöydässä oli enemmän kuin kolme.
”Ihanaa palata taas Tylypahkaan”, Diana sanoi aloittaen keskustelun.
”Onhan se aika kivaa. Mutta kukakohan opettaa PVS:tä?” Harry kysyi mielenkiintoisena.
”Etkös sinä Remus voisi taas tulla opettamaan?” Helena ehdotti ja loi kummisetäänsä kysyvän katseen.
”Älä huutele toisiin pöytiin”, Lily ehti neuvoa.
”Eiköhän Dumbledore pärjää vuoden ilman minuakin”, Remus tuumasi. Kaikki kuitenkin tiesivät hänen kieltäytyneen vain siksi koska hän oli ihmissusi.
”Ei pärjää”, Diana sanoi vastaan.
”Älä väitä vastaan”, Lilian sanoi.
Diana näytti äidilleen kieltä ja kysyi Harrylta:
”Eivätkö Weasleyt tule ollenkaan?”
”Heillä on… Tuota… Kriisi menossa”, Harry sanoi vältellen. Hän ei olisi halunnut kertoa muille Weasleyn perheen ongelmista. Percy Weasley ei nimittäin uskonut Lordi Voldemortin paluuseen.
Edellisenä vuonaan Harry oli nähnyt kuuluisan pimeyden velhon Lordi Voldemortin paluun, mutta taikaministeriö ei uskonut sitä. Harry oli taistellut henkensä edestä ja joutunut katsomaan Cedric Diggoryn murhan sivusta. Harry oli taistellut Voldemortia vastaan ja lopulta onnistunut pakenemaan. Hän oli ollut hirveän lähellä kuolemaa.
--------------------------------------------------------------------
Siinäp, Piristäkää päivääni kommenteilla!
-
Minä piristän sinun päivääsi kommentoimalla, koska sinä jaksat aina kommentoida minun ficcejäni tai siis ficciäni :D Muuten teksti oli kirjoitusvirhe vapaata, lukuunottamatta tuota lainaustani.
Cedric Digoryn
Cedric Diggory
Jatkathan pian? :)
-
Oikein hieno ficci! Hyvin kirjoitettu, ei näkyillyt virheitä, mutta en minä niitä mitenkään erityisesti etsikään. Idea oli hauska, jään kyllä seuraamaan. Minulla tuli kyyneleet silmiin tuossa lopussa, nimittäin rakastan Lily/James-paritusta, ja oon aina ihan hirveen masentunu kun unelmaparini hajoaa. Mutta kai se tekee vaan hyvää lukea välillä muillakin parituksilla.
-
Miten minä taas eksyin sinun ficceihisi? No kaipa se johtuu siitä, että ne ovat niiin hyviä:) :-*. Tämä onkin ihan uudenlainen idea. Eka luku oli tosi hyvä. Odotan innolla lisää. Tässä oli hiukan enemmän kuvailua kuin muissa ficeissäsi mikä on hyvä asia:) Anteeksi lyhyt kommentti
-
Uu, tykkään tästä ideasta!! :D Lily/James paritus on ehkä yks lemppareista mulle, mutta ihan piristävää (vaikkakin hassua) lukee tätä tälläin. Mut mielenkiintosta ainakin. Jään seuraamaan.
Mä en tiiä oonko jotenki vaativa kuvailun suhteen, mut kuvailuu vois lisää.
Jatkoo vaan!
NeitiMusta. :D
-
Kukkamaaria, kiitos taas kerran kommentistasi! :) Korjasin tuon yksinäisen virheen :)
Mrs. Malfoy, kiitos sinullekin kommentistasi. Minä olen ilkeä ihminen ja hajotan kaikkien unelmaparit :D
HarryPotterFan4Ever, Voi ei. Taas olet kommentoimassa jotakin ficciäni :D Ei vaan... Hyvähän se vaan on. Huomasin itsekin, että kuvailua oli aika paljon ja toisessa luvussakaan en ole jättänyt sitä pois.
NeitiMusta, Joo kuvailua on ehkä jokaisessa ficissäni liian vähän. Se on aina ollut yksi suurimpia puutteitani :D Kiitos joka tapauksessa kommentistasi!
A/N: Toinen luku on nyt sitten kipeänä saatu vihdoin ja viimein valmiiksi. Olen tosiaan nyt 38 asteen kuumeessa, joten sain toisen luvun aika nopeasti? valmiiksi.
Luku 2. Huono päivä.
”Harry ylös!” Lily huusi poikansa korvaan, kiskaisi tämän peiton lattialle ja avasi huoneen verhot. Sen jälkeen nainen meni seuraavaan huoneeseen herättämään Helenaa.
Harry nousi ylös, sillä hän tiesi, että hänen äitinsä ei luovuttaisi ennen kuin saisi hänet ylös sängystä. Lily tulisi kuitenkin vähän ajan päästä huutamaan poikansa korvan juureen jos hän ei nousisi.
Niinpä Harry puki päälleen ja lähti keittiöön. Hänen isänsä istui jo lukemassa lehteä pöydän ääressä. Lily kuului olevan vaatekaapillaan. Helenaa taas ei näkynyt missään.
”Missä Helena on?” Harry kysyi kaataessaan maitoa lasiinsa.
”Huoneessaan. Varmaan nukkumassa”, Sirius mutisi lehtensä takaa. Yhtäkkiä mies tuhahti kovaäänisesti aivan kuin lehdessä olisi ollut jotain karmeaa, mutta jatkoi kuitenkin lukemista tuhahdellen välillä:
”Mitä nuokin tietävät? Uskoisivat edes.”
Harry arveli tietävänsä mitä lehdessä oli, muttei sanonut sanaakaan. Siellä oli taatusti sanottu jotain hänestä. Hyvä alku päivälle, Harry ajatteli vihaisesti. Hän söi muronsa loppuun ja meni omaan huoneeseensa. Matkalla hän tapasi uneliaan pikkusiskonsa.
”Huomenta”, Harry toivotti reippaasti.
”Huo-omenta”, Helena sanoi peittäen haukotuksen kädellään. Hänen punaiset hiuksensa olivat yön jäljiltä takussa ja pörröiset. Kaiken kaikkiaan hän oli varsin huvittava näky.
Harry naurahti siskolleen ja lähti omaan huoneeseensa. Hänen huoneensa oli aika suuri. Väriltään se oli sininen ja siellä oli iso sänky, kirjoituspöytä – joka oli ihan sotkuinen – , kaksi kirjahyllyä ja takka, jossa Lily ei antanut pitää tulta muulloin kuin talvella joululomalla. Tosin eipä Harry paljoa viettänyt aikaa kotonaan, joten se ei haitannut.
Harry otti pergamentin palasen ja sulkakynän ja kirjoitti Ronille:
Hei, Ron.
Miten sinun kesälomasi on lähtenyt? Tiedän Percystä, Hermione kertoi. Minä en pääse teille koko loman aikana, sillä Helena oli aluksi kipeänä ja sen jälkeen minä olin. Äiti sanoo etten ole vielä tarpeeksi terve. Isäkään ei juuri pidä puoliani. Harmi, ettet päässyt eilen meille. Meillä oli mahtavat syntymäpäiväbileet! Sain isältä Tulisalaman, äidiltä Siuntio Silosäkeen tarinat, Piskuilanilta Muodonmuutokset edistyneille – kirjan ja Pottereilta pilailutarvikkeita. Helenalta sain Hunajaherttuan parhaita makeisia. Isä oli auttanut hakemaan niitä.
Dora on edelleen ihastunut minuun, mutta minulla ei ole samanlaisia tunteita häntä kohtaan. Hän on ihan nätti ja tosi kiva, muttei aivan minun tyyppiäni. Diana väittää että me rupeamme seurustelemaan piankin, mutta luulen että hän sanoo sen vain piristääkseen Doraa. Minä pidän hänestä, kyllä. Mutta vain ystävänä. Ainakin toistaiseksi. Isä nauraa aina kun joku mainitsee Doran. Hän sanoo, että minun pitäisi antaa tytölle mahdollisuus ja sitten hän katsoo äitiä. Luulen että se on jotain jota me emme tajua. Onko Hermione kirjoittanut sinulle kesän aikana? Minulle hän on kirjoittanut viisi kertaa. Tuletko ensi viikolla viistokujalle? Me olemme menossa sinne koko perhe. Nähdään
Harry
Harry laittoi kirjeen Hedwig pöllönsä matkaan ja heittäytyi sen jälkeen petaamattomalle sängylleen. Hän ajatteli Doraa.
Dora oli mukava, kyllä sitä ei voinut kieltää. Mutta Dorassa oli jotain josta Harry ei pitänyt. Jotain jota kuuluisi olla enemmän. Harry hymähti ajatuksilleen ja nousi ylös sängystään. Hän petasi sen ja romahti siihen uudestaan. Samassa hän kuuli oven takaa koputuksen. Helena astui sisään.
”Tuletko pelaamaan huispausta minun, Alisan ja Katien kanssa? Voit ottaa vaikka Miken mukaan”, tyttö sanoi.
Alisa oli Helenan paras kaveri ja Katie oli hänen ystävänsä ja samanikäinen. Mike oli taas Mustien naapuri ja Harryn hyvä kaveri. Sinä päivänä Harry oli vain vähän huonotuulinen eikä huispaus juuri kiinnostanut häntä.
”Ei kiinnosta. Mene muualle!” Harry ärähti siskolleen. Helena seisoi ovella tietämättä purskahtaisiko itkuun vai nauruun. Lopulta hän kuitenkin äyskähti:
”No ei me sinua kaivattukaan!”
”Muuten vain kysyit!” Harry huusi takaisin jo vihaisena.
”Tarvittiin neljäs! No kyllä Mike ainakin lähtee!” Helena huusi isoveljelleen.
”Sinä et edes osaa pelata!” Harry huusi vaihtaen aihetta.
”Osaanpa! Paremmin kuin sinä!” Helena huusi.
”Etpäs! Itket aina kun sinuun osuu ryhmy!” Harry väitti.
”Enpäs! Minä en itke mistään!”, Helena sanoi kiukkuisena. Hänen kasvonsa olivat muuttuneet punaisiksi ja harmaat silmät kapenivat viiruiksi. Se oli aina vaaran merkki, mutta tällä kertaa Harry ei välittänyt siitä.
”Itketpäs! Joka asiasta!” Harry huusi viattomalle pikkusiskolleen. Häntä ei kaduttanut vähääkään. Hänellä oli huono päivä ja hänen piti purkaa kiukkunsa johonkuhun. Ja Helena sattui olemaan lähettyvillä.
”Itse itket!” Helena väitti. Hän tiesi ettei Harry ollut itkenyt muutamaan vuoteen, mutta hän ei juuri silloin siitä välittänyt.
Harry otti vihaisena taikasauvansa huoneensa pöydältä ja osoitti sillä siskoaan. Hänen teki mieli taikoa siskonsa lepakoksi tai vaikka sammakoksi. Ennen kuin hän ehti sanoa sanaakaan Sirius astui yläkertaan. Hän oli menossa makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteitaan. Hetken mies seisoi suu auki katsoen välillä Helenaa ja välillä Harrya. Lopulta hän onnistui kysymään:
”Mitä täällä tapahtuu?”
Helena vilkaisi avuttomana isoveljeään. Harry laittoi sauvansa taskuunsa ja tuijotti häpeilevänä maahan.
”Helena, mitä täällä tapahtuu?” Sirius kysyi uudestaan. Hän katsoi suoraan tyttäreensä. Helena vältteli isänsä katsetta ja painoi lopulta oman katseensa maahan. Hän ei sanonut sanaakaan.
”Ette kai te riidelleet?” Sirius kysyi lujasti. Tällä kertaa hänen katseensa oli Harryssa.
Harry nyökkäsi hyvin hitaasti. Sirius huokaisi.
”Miksi?” mies kysyi.
”Minä kysyin Harrya huispaamaan, mutta Harry sanoi ettei häntä kiinnosta. Sitten Harry väitti etten minä osaa pelata ja sitten hän sanoi että minä itken joka asiasta. Sitten hän otti taikasauvansa…”, Helena aloitti selonteon.
”Ja otin taikasauvan vain siksi että Helena väitti että minä itken joka asiasta”, Harry muistutti siskoaan. Hän ei halunnut että Helena pääsisi kaikesta läpi puhtain paperin. Helena kun sattui olemaan hyvä sellaisissa asioissa.
Sirius katsoi ensin Helenaa ja sitten Harrya. Yleensä Lily hoiti tällaiset asiat. Sitä paitsi Sirius oli luullut että Harry ja Helena eivät enää viitsisi riidellä. Hän oli luullut että he olivat muutenkin niin hyvissä väleissä toistensa kanssa.
”No kai teidän pitää pyytää toisiltanne anteeksi”, Sirius ehdotti.
Harry tuhahti.
”Isä hei! Minä olen jo viisitoista! Tuskin nyt kukaan viisitoistavuotiaana pyytää keneltäkään anteeksi”, hän protestoi.
”Kyllä vain pyytää”, Sirius sanoi. Sen verran hänkin tiesi.
”Anteeksi, Harry”, Helena kuiskasi hiljaa katse koko ajan isoveljensä silmissä.
”Anteeksi, Helena”, Harrykin mutisi. Sirius katsoi molempia odottavasti.
”Saat anteeksi”, Sisarukset sanoivat yhteen ääneen.
Sirius huokaisi. No niin. Nyt oli sekin asia käyty läpi. Mies meni makuuhuoneeseensa vaihtamaan vaatteensa. Harry meni omaan huoneeseensa ja Helena ulos pelaamaan huispausta.
Kun Harry pääsi huoneeseensa hän näki ensimmäisenä Hedwigin, jolla oli Ronin vastaus mukana.
Harry aukaisi kirjeen ja luki:
Moi, Harry.
Kuten tiedät Percy haukkui isää ja äitiä ihan kunnolla. En tiedä onko Hermione kertonut, mutta Percy ei asu enää täällä. Luojan kiitos.
Olisi tosiaan kivaa lähteä Viistokujalle. Sinulla taitaa olla kaksi ihailijaa. Ginny ja Dora. Harmi, minulla ei ole yhtäkään. Tiedätkö pääseekö Hermione? Tai tuleeko Diana ja Dora myös? Olisi kivaa lähteä isommalla porukalla ilman aikuisia, mutta se ei taida käydä päinsä. Äiti sanoo, että niin kauan kun tiedät-kai-kuka on vapaalla jalalla hän ei päästä meitä silmistään. No me tulemme kanssa ensiviikon tiistaina Viistokujalle kello kolmetoista,
Ron.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä, kommentteja?
-
Ääh, olet taas vaihtanut kuvaa. menasin jo sanoa"kenen tämä tarina onkaan?" :)
Nyt tosiaan näkee, että olet panostanut tähän kuvailuun hyvin. Sitä on huomattavasti enemmän kuin toisissa tarinoissasi. Tuo riita kohta oli todella hyvä, sillä se oli niin todentuntuinen. Sirius käyttäytyi juuri niin kuin normaali isä käyttäytyisi. Helena oli todella aito.
Harmi, kun Harrylla on kaksi ihailijaa. Kumpikohan voittaa?
Kipeänä kirjoituksi tämä on todella hyvä. :) Jään odottamaan jatkoa :)
-
Tykkäsin tästäki luvusta.. :D
Mua kävi vähän sääliks tota Helenaa, koska aluks ku Harry tervehti sitä portaissa nii se oli ihan mukava, mut sit vähän ajan päästä se rupee tollain räyhään.. :) Mut ihan kiva et sisarukset riitelee, ettei tää oo pelkästään sellanen "olemme-koko-ajan-onnellisia-perhe". Jos tiiät mitä tarkotan!
Noh, haluun joka tapaukses lukee pian lisää. :D
NeitiMusta. :D
-
Kiva luku :) odotan, että Harry ja Helena menevät Tylypahkaan ja mitä siellä tulee tapahtumaan :) Kuvailua on tarpeeksi ja muutenkin teksti on sujuvaa, jatka pian! :)
-
Hah, taas luku valmis. Ennätys ajoissa! Aloitin sen vasta joskus kahdentoista aikaan tänään... Tai ehkä vähän myöhemmin. Kahden kolmen aikoihin.
HarryPotterFan4Ever, Ihanaa, että riita kohta miellytti. En ollut oikein varma oliko se ihan aidon olonen ja että käyttäytyikö Sirius siriusmaisesti :) Kiitos taas kommentistasi.
NeitiMusta, Tiedän, kyllä. Harrylla ja Helenalla on aika hyvät välit toisiinsa, mutta kyllähän nekin nyt välillä riitelee. Eihän se ole sisaruspari eikä mikään, joka ei riitele. :D
Kukkamaaria, Harry ja Helena menevät Tylypahkaan vasta luvun päästä. Neljännessä luvussa... Oi, enpäs paljastakkaan liikoja :D. Kiitos kommentistasi.
A/N: Toivottavasti kuvailua on edelleen tarpeeksi. Tässä luvussa Sirius kertoo Harrylle Kelmien tarinan ja Harry saa (salakuuntelijana) jotain muutakin selville....
Luku 3. Kaksi salaisuutta paljastuu
Kun Harry meni sinä päivänä nukkumaan hän kuuli puhetta olohuoneesta. Poika hiipi hiljaa alakertaan ja kurkisti olohuoneeseen. Siellä hänen isänsä ja äitinsä istuvat sohvalla ja juttelivat hiljaa keskenään. Harrysta tuntui, että Lily olisi vihainen Siriukselle jostakin.
”Sinä teit minut taas paksuksi!” Lily huudahti vähän turhan kovaa.
Harry säpsähti. Oliko hänen äitinsä… taas raskaana?
”Lils, rauhoitu. Minusta se on hyvä uutinen”, joku toinen ääni sanoi.
Harry säpsähti uudelleen kun hän tajusi äänen kuuluvan Lilian Potterille. Ketkä kaikki oikein olivat olohuoneessa?
”Sinusta ehkä! Minä en halua kolmatta lasta!” Lily raivosi. ”Ikään kuin kahdesta ei olisi jo tarpeeksi!” nainen jatkoi.
”Nyt rauhoitut, Lily. Mietihän, Harry on jo viisitoista etkä voi odottaa, että hän pysyy kotona kaiken aikaa. Helenakin kasvaa ja te jäätte Siriuksen kanssa kahdestaan tähän isoon taloon. Mitä te sitten tekisitte?” James kysyi.
”Me myisimme talon ja ostaisimme pienemmän talon tilalle”, Lily tuumasi. Harry kuuli kuinka hän asteli hermostuksissaan ympäri olohuonetta.
Muuta Harryn ei tarvinnut kuulla. Hän hiipi hiljaa Helenan huoneeseen ja kuiskasi:
”Helena, herää!”
Tyttö avasi unisena silmänsä. Hän nousi istumaan huomattuaan isoveljensä.
”Mitä sinä täällä teet? Eikö sinun pitäisi olla nukkumassa?” hän kysyi ihmeissään.
”Äiti ja isä juttelevat olohuoneessa Pottereiden kanssa”, Harry kuiskasi ja sulki huoneen oven.
”Mitä siitä? Kyllä heillä on oikeus jutella. Etkä sinä saisi salakuunnella”, Helena sanoi ja teki isoveljelleen tilaa sängyssään. Harry istuutui sängyn laidalle ja sanoi:
”En minä salakuunnellut. Satuin vain kuulemaan, mitä he puhuivat. Ja tiedätkö mitä? Äiti on raskaana!”
Helena kiljaisi.
”Voi, sehän on ihana uutinen! Minun täytyy mennä onnittelemaan häntä ja isää!” tyttö hyppäsi jo pois vuoteestaan, mutta Harry pysäytti hänet ennen kuin hän ehti ovelle asti.
”Et voi mennä sinne nyt! He arvaisivat heti, että… Voi ei, joku tulee!” Harry työnsi siskonsa takaisin sänkyyn ja hiipi sitten hiljaa viereiseen huoneeseen.
Pian Sirius tuli hänen ovelleen. Hän hämmästyi nähdessään Harryn istuvan valot päällä lukemassa kirjaa.
”Etkö saa unta?” mies kysyi istuutuessaan poikansa sängyn laidalle.
”En”, Harry vastasi lyhyesti.
”Kerronko sinulle tarinan?” Sirius kysyi arvaten jo poikansa vastauksen.
”Et! Isä hei, ei kukaan kerro viisitoistavuotiaille lasten tarinoita!” Harry säikähti.
Sirius nauroi.
”Sinä et olekaan kuullut minun tarinaani. Se ei ole suunnattu lapsille”, mies sanoi nauraen.
”Just joo. Kenelle sitten?” Harry kysyi. Hänen uteliaisuutensa heräsi.
”Viisitoistavuotiaille. Mutta jos olet liian vanha kuuntelemaan tarinoita niin ei sitten”, Sirius sanoi. Hän kääntyi ovelle päin.
”Odota, voin sittenkin kuunnella!” Harry huudahti epämääräisesti.
”Et siis olekaan liian vanha?” Sirius tiedosteli.
”En”, Harry sanoi ja silitteli Anturajalkaa, joka nukkui hänen sängyssään. Anturajalka nukkui aina Harryn sängyssä, sillä se oli kiistatta isompi ja pehmeämpi kuin Helenan sänky.
”Selvä. Minä kerron sinulle kelmien tarinan”, Sirius sanoi ja aloitti:
”Kaikki alkoi silloin kun minä olin viaton yksitoistavuotias poika…”
”Isä, sinä aloitat tarinan ihan väärin. Sinun pitäisi aloittaa: Kaikki alkoi kauan kauan sitten…”, Harry keskeytti.
”Harry, älä keskeytä tai en kerro mitään!” Sirius sanoi ja heristi pojalleen sormea muka vihaisena. ”Niin. Kaikki alkoi, kun olin viaton yksitoistavuotias poika. Menin Tylypahkaan ja tutustuin Jamesiin, Peteriin, Remukseen ja tietysti äitiisi Lilyyn. Lilyn tyttönimi oli Evans.
Minut lajiteltiin luihuisen sijaan rohkelikoon ja tavallaan petin sukuni. Mutta sillä ei ollut merkitystä. Ensimmäistä kertaa minulla oli kolme ystävää.
Jo ensimmäisenä vuonna huomasimme, että Remus katoili jonnekin joka kuukausi. Hän keksi kaikenlaisia selityksiä, menen katsomaan sairasta tätiäni, ynnä muuta. Kahteen vuoteen emme kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Olimme niin kuin asiaa ei olisikaan.
Kolmantena vuonamme aloimme jo epäillä. Miksi ihmeessä Remus katoili kerran kuukaudessa? No Jameshan se oli joka sai sen lopulta selville. Hän oli fiksu, joten tehdessään Pimeyden Voimilta Suojautumisen tehtäviä hän tajusi, mikä Remus oli. Hän tajusi, että Remus katosi kerran kuukaudessa ja aina täyden kuun aikaan. Menimme kertomaan Remukselle, että tiesimme mikä hän oli. Ja vaikka hän oli ihmissusi me emme hylänneet häntä. Me teimme erään viisaan teon, jolla me voisimme viettää aikaamme Remuksen kanssa silloinkin kun hän on ihmissusi”, Sirius hiljeni hetkeksi, kuin pohtien kertoisiko tarinan loppua. Harry katsoi isäänsä kysyvänä.
”Mitä te teitte?” poika kysyi uteliaana.
”Uteliaisuus ei ole hyväksi, Harry. Lupaatko ettet kerro Helenalle tai äidillesi mitä nyt kerron sinulle? Lily ei oikein ilahtuisi jos saisi tietää, että sinä tiedät salaisuuteni”, Sirius sanoi hymyillen.
”Lupaan”, Harry sanoi ääni jännitystä tihkuen.
”Hyvä. No me ryhdyimme animaageiksi. Siis minä, James ja Peter olemme rekisteröimättömiä animaageja”, Sirius paljasti.
”Ettekä ole! Ette varmasti!” Harry huudahti.
”Olemmepas. Näytän sinulle”, Sirius heilautti sauvaansa ja hetken päästä tyrmistyneen Harryn edessä seisoi iso musta koira. Anturajalka murisi sille ja Sirius murisi leikkisästi takaisin. Hän muuttui takaisin ihmiseksi.
”Mikä eläin James on?” Harry kysyi uteliaana. ”Tai Peter?”
”James on hirvi ja Peter on… no rotta”, Sirius sanoi nauraen poikansa ilmeelle. ”No jatkan tarinaa. Meillehän avautui kokonaan uusi maailma, kun pystyimme muuntautumaan eläimiksi. Poistuimme Rääkyvästä Röttelöstä – jota pidimme tukikohtanamme – ja ilmaannuimme Tylyahon kylälle. Minä ja James olimme niin suuria eläimiä, että pystyimme pitämään hurjistuneen ihmissuden valoillaan. Mutta silti monta kertaa joku kyläläinen oli saada pureman. Nauroimme sille aina jälkikäteen. Sitten teimme Kelmien Kartan ja allekirjoitimme sen lempinimeillämme. James on Sarvihaara, Peter on Matohäntä ja minä olen… Anturajalka”, Sirius jatkoi virnistäen.
”Anturajalka? Senkö takia äiti aina nauraa Anturajan nimelle?” Harry kysyi nauraen.
”Juuri sen. Lily sai tietää animaagisuudestani vasta sen jälkeen kun menimme naimisiin”, Sirius hymyili. ”Ja nyt sinun täytyy mennä nukkumaan. Kello on vaikka mitä”, mies jatkoi.
”Mutta…”, Harry aloitti.
”Ei muttia. Valo pois, pää tyynyyn ja silmät kiinni!” Sirius huudahti.
”Selvä, selvä. Älä turhaan kiihdy, isä. Saanko mennä huomenna Ronin luokse?” Harry kysyi.
”Et. Et ole tarpeeksi terve”, Sirius sanoi lujasti.
”Olenpas! Olen ollut terve jo viikon, enkä edes yski enää”, Harry lauseen loppu muuttui yskähdykseksi.
”Ai et vai yski? Et mene minnekään ennen ensi viikkoa”, Sirius sanoi ja sammutti valot osoittaen pojalleen, että aihe oli loppuun käsitelty.
”Vitsit, mikä tyranni”, Harry mutisi niin hiljaa ettei hänen isänsä kuullut sitä.
-----------------------------------------------------------------
Siinp, kommenteja?
-
Ou jee.. :D
Tosta Sirren vauhdikkaasta nuoruudesta ois ollu kiva kuulla vähän enemmän. 8) Ja luku oli muutenkin aika lyhyt, mut ei se mitään. 8)
Sirius oli kuitenkin ihan hauska ku se kerto sitä tarinaa, ja ennen sitä.
NeitiMusta.
Jatkoo vaa! Pahoittelen järkevyyden puuttumista.. :D
-
Luku oli aikas lyhyt, mutta who care? Silti pidin, kovasti :) Lisää, jookoh????
-
Oho, enks mä ole kommentoinut tokaa lukua? :o No, kommentoin nyt.
Tykkäsin taas kovasti tästä, erityisesti siitä, kun Sirius kertoi olevansa animaagi, ja plussaa, ettei Harry saanyt tietää kuin vasta 15-vuotiaana. Jatkoa vain kehiin, joohan? *puppyeyes*
-
No niin! Nyt sain jälleen uuden luvun valmiiksi. :)
NeitiMusta, kiitos, kiitos, kiitos! Ihanaa jos Sirius mielytti :)
HarryPotterFan4Ever, kiitän. :-*
Mrs. Malfoy, niin eihän sitä kaikkea voi muistaa :) . Ihanaa kun pidät.
A/N: Luvun loppu tuli aika yllättäen (kai) mutta omasta mielestäni se on kiva. Pidän siitä. Pidän muutenkin luvusta. :) Muuta en paljastakkaan :D
Luku 5. Suudelma.
”Harry! Nyt ylös! Lähdemme Viistokujalle!” Lily huusi Harryn huoneen ovelta.
”Hmm… Anna minun nukkua vähän”, Harry aneli ja käänsi kylkeä.
”No jos haluat jäädä paitsi Viistokujalle menosta niin siitä vain”, täydellisesti pukeutunut Helena tuumasi kävellessään veljensä huoneen oven ohi.
”Turpa kiinni, Helena”, Harry mutisi.
”Harry Sirius Musta! Kielenkäyttö on sallittua!” kauhistunut Lily huusi.
”En tiennytkään”, Harry vastasi ja veti peiton päänsä yli.
”No nyt tiedät! Ja ylös siitä! Kirjalistat saapuivat tänään, joten tänään me menemme Viistokujalle, vaikka minun pitäisi raahata sinut yöpuvussasi sinne!” Lily huusi. Hän tömisteli portaisiin vihaisena.
Väsynyt Harry nousi ylös ja pukeutui. Hän laahusti silmiään hieroen keittiöön ja otti aamiaiseksi paahtoleivän ja lasin maitoa.
”Eihän tuo pidä ketään kasassa ruokaan saakka”, pirteä Helena totesi. Hän otti liedeltä puuroa.
”Ole jo hiljaa!” Harry äyskähti.
”Harry! Mihin sävyyn sinä oikein puhut siskollesi?” Sirius kysyi ihmetellen poikansa käytöstä.
”Joku on tainnut nousta väärällä jalalla sängystä”, Helena sanoi hiljaa.
”Pidä nyt jo se turpa kiinni!” Harry huudahti ärsyyntyneenä.
”Harry!” Lily ja Sirius huudahtivat yhteen ääneen.
”Anteeksi. Helena ärsyttää minua”, Harry sanoi.
”Tai sitten sinä äksyilet syyttä suotta. Mikä painaa mieltäsi?” Sirius kysyi kohottaen kulmiaan.
”Öm… Ei mikään”, Harry mutisi. Hän haukkasi leivästään palasen ja joi sen päälle maitoaan.
”Kyllä sinua selvästi jokin vaivaa. Mikä se on?” Sirius kysyi antamatta periksi.
”Sirius, eikös meillä ole lapsille jotain kerrottavaa?” Lily kysyi puuttuen keskusteluun.
”Aivan! Kiva, että muistutit Lily armaani. Niin, meillä äidin kanssa tosiaan on eräs asia kerrottavana”, Sirius paljasti.
Harry näytteli uteliasta ja Helena katsoi vanhempiaan kysyvän näköisenä. Molemmat tiesivät, mistä oli kyse.
”Sherlock, Sirius. Asia on niin, että… minä olen raskaana ja te saatte pian pikkuveljen tai –siskon”, Lily sanoi hymyillen.
Helena kiljaisi ja hyppäsi äitinsä kaulaan kuristaen tämän melkein hengiltä. Harry taas nousi ja meni omaan huoneeseensa. Hän ei halunnut pikkuveljeä sen enempää kuin pikkusiskoakaan.
”Harry, onko kaikki oikeasti hyvin?” Sirius kysyi astuen poikansa huoneeseen. Harrylla ja Siriuksella oli hyvät välit keskenään ja hänelle Harry kertoi kaiken ensimmäisenä.
”Ei. Minä en halua siskoa tai veljeä”, Harry vastasi tuskin kuuluvalla äänellä.
”Mikset?” Sirius kysyi ihmeissään.
”Koska Helenassa on jo tarpeeksi”, Harry vastasi vino hymy huulillaan. Hänen isänsäkin hymyili ja sanoi sitten:
”Sinä siis et halua siskoa tai veljeä, koska pelkäät joutuvasi lapsenvahdiksi?”
”Ei se siitä johdu. Minä…. Minä en vain tiedä olenko hyvä isoveli edes Helenalle”, Harry mutisi viimeisen lauseen.
”Harry, sinä olet hyvä isoveli kenelle tahansa, jos vain haluat olla hyvä isoveli. Muistathan miten puolustit Helenaa silloin siltä jästiltä?” Sirius kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
Vuosia sitten eräs jästipoika oli kiusannut Helenaa, ja Harry oli rientänyt avuksi. Helena oli ollut silloin yhdeksän vanha. Harry oli kertonut jästille, mitä hänelle tapahtuisi jos hän koskaan enää kiusaisi Helenaa.
”Siitä on jo vuosia. Mitä minä hänelle olen tehnyt viimeisen neljän vuoden ajan?” Harry kysyi apeana.
”Enimmäkseen auttanut häntä, kun hän tarvitsee apua, lohduttanut häntä, kun hän tarvitsee lohtua, kiusannut häntä aina välillä, mutta se kuuluu jokaisen sisarusten välille. Teillä on todella hyvät välit toisiinne, verrattuna minun ja Reguluksen väleihin”, Sirius sanoi hymyillen.
Regulus oli Siriuksen veli ja Harryn setä. Hän oli kuollut ollessaan kuusitoista.
Harry huokaisi. Hän ei ollut edelleenkään vakuuttunut.
”Tuleeko sieltä tyttö vai poika?” hän kysyi epävarmasti.
”En tiedä. Lily kertoi raskaudesta minulle vasta muutama päivä sitten”, Sirius huokaisi.
Heidän välilleen lankesi hiljaisuus. Harry tiesi heidän ajattelevan samaa asiaa. Selviäisikö Lily? Selviäisikö lapsi?
”Tulkaa jo, Harry ja Sirius!” Lilyn ääni kaikui alakerrasta. ”Helena ja minä olemme olleet jo kauan aikaa valmiita!”
Harry ja Sirius naurahtivat, mutta kävelivät suosiolla alakertaan takan eteen. Lilyllä oli päällään sininen kesämekko. Se ulottui hiukan yli polviin ja se solmittiin niskan takaa kiinni. Lilyn hiukset olivat auki.
Helenalla oli päällään musta hame ja valkoinen toppi. Hänen hiuksensa olivat tavalliseen tapaan ranskalaisilla leteillä. Sirius vihelsi.
”Olettepa te laittautuneet!” mies huudahti yllättyneenä.
”Älä viitsi, isä”, Helena sanoi punastuen.
”No niin! Harry mene sinä ensin”, Lily kehotti ja vilkaisi esikoistaan.
Harry otti pienestä kupista hormipulveria ja astui takkaan.
”Viistokujalle!” hän sanoi selkeästi ja sulki silmänsä.
Tunne oli inhottava, mutta se kesti vain vähän aikaa. Pian Harry kompuroi jo Säilä & Imupaperin takasta ulos. Helena tuli Lilyn kanssa perässä.
”Huh, inhottava tunne”, Helena valitti. ”Meinaan aina oksentaa”, tyttö jatkui juuri kun Sirius tuli takasta leveä virne kasvoillaan.
Lily otti Helenaa kädestä kiinni (vaikka tyttö vastustelikin ”Äiti, en ole enää mikään pikkutyttö”- tyyliin.) ja Sirius käveli Harryn perässä, kuin varmistaen ettei tämäkään karkaisi mihinkään.
”Hei, Dora ja Diana ovat tuolla!” Harry huudahti huomatessaan kaksoset.
”Niinpäs ovatkin. Älä mene minnekään”, Sirius lisäsi, kun Harry otti askeleen kaksosia päin. Diana huomaisi Harryn ja pukkasi Doraa kylkeen ja kuiskasi tälle jotakin. Dora kääntyi ja hymyili epävarmana Harryyn päin. Harry vastasi hymyyn ja tunsi outoa kiihkeyttä. Hän tunsi haluavansa suudella Doraa, halata häntä, silittää hänen mustia kiharoitaan…
Harry pudisteli päätään virnistellen. Mahdotonta. Hän ei voinut olla pihkassa Doraan, ei vain voinut… Se oli… Mahdotonta.
Lopulta Dora ja Diana juoksivat Harryn luokse ja halasivat tämän melkein hengiltä. Harry hymyili kaksosille. Hänen vanhempansa ja Helena olivat jo menneet Irvetaan. Vihdoin Harry oli yksin.
”Moi, Harry. Miten menee?” Diana kysyi avaten keskustelun. Dora ei meinannut saada silmiään irti Harrysta, eikä Harry sen puoleen hänestäkään. ”Jaa-a.. Minä jätänkin teidän kahden”, Diana jatkoi hymyillen molemmille. Tyttö käveli Säilä & Imupaperiin.
Harry ja Dora jäivät kahden. Molemmat hymyilivät toisilleen hieman epävarmoina. Harry ei meinannut saada silmiään irti Doran ruskeista silmistä. Silmät olivat täynnä rakkautta, lämpöä. Kaikkea mahdollista.
Harry kietoi kätensä Doran ympärille ja tippaakaan ajattelematta, suunnittelematta hän suuteli Doran verenpunaisia huulia. Hän maistoi mansikkahuulirasvan ja punaisen huulipunan. He suutelivat kiihkeästi, Dora sulki silmänsä ja silitteli Harryn mustia hiuksia. Harryn toinen käsi oli Doran selän takana ja toinen tämän mustissa epäsiisteissä hiuksissa. Hän katsoi koko ajan Doran silmiä, odottaen hetkeä jolloin ne avautuisivat ja hymyilisivät hänelle. Hetkeä, jolloin silmistä paisuisi taas se sama rakkaus. Ikuinen rakkaus.
--------------------------------------------------------------
Siinäp, kommentteja?
-
Oho, Harry suuteli Doraa! Jännä käänne. Jatko oli mielenkiintoinen ja hyvä, kuten aikaisemminkin. Odotan innolla, että Harry palaa Tylypahkaan ;D
-
Ooh, sieltä tuli pikku pusu! Tai suudelma. Tämä luku oli tosi hyvä. Ihanaa, kun Harry ei halukaan pikkusisarusta. Tykkäsin tästä, kuten aina. Loppu tässä luvussa oli hyvä. ;D
JA JATKOA VAIN KEHIIN!! Minäkin yritän saada jotain tarinoitani kirjoitettua. Vaikka se onkin aika mahdotonta kun pikkuveljet ärsyyntyyy, jos olen minuutinkin konella. Onneksi minulla on sentään läppäri. Joo, nyt eksyttiin jo aiheesta. ;D
Harry kietoi kätensä Doran ympärille ja tippaakaan ajattelematta, suunnittelematta hän suuteli Doran verenpunaisia huulia. Hän maistoi mansikkahuulirasvan ja punaisen huulipunan. He suutelivat kiihkeästi, Dora sulki silmänsä ja silitteli Harryn mustia hiuksia. Harryn toinen käsi oli Doran selän takana ja toinen tämän mustissa epäsiisteissä hiuksissa. Hän katsoi koko ajan Doran silmiä, odottaen hetkeä jolloin ne avautuisivat ja hymyilisivät hänelle. Hetkeä, jolloin silmistä paisuisi taas se sama rakkaus. Ikuinen rakkaus
Tästä pidin erityisesti. :-*
”Ei se siitä johdu. Minä…. Minä en vain tiedä olenko hyvä isoveli edes Helenalle”, Harry mutisi viimeisen lauseen.
”Harry, sinä olet hyvä isoveli kenelle tahansa, jos vain haluat olla hyvä isoveli. Muistathan miten puolustit Helenaa silloin siltä jästiltä?” Sirius kysyi kohottaen kulmakarvojaan.
Vuosia sitten eräs jästipoika oli kiusannut Helenaa, ja Harry oli rientänyt avuksi. Helena oli ollut silloin yhdeksän vanha. Harry oli kertonut jästille, mitä hänelle tapahtuisi jos hän koskaan enää kiusaisi Helenaa.
”Siitä on jo vuosia. Mitä minä hänelle olen tehnyt viimeisen neljän vuoden ajan?” Harry kysyi apeana.
”Enimmäkseen auttanut häntä, kun hän tarvitsee apua, lohduttanut häntä, kun hän tarvitsee lohtua, kiusannut häntä aina välillä, mutta se kuuluu jokaisen sisarusten välille. Teillä on todella hyvät välit toisiinne, verrattuna minun ja Reguluksen väleihin”, Sirius sanoi hymyillen.
Täskä(kin) minä pidin, joten minä taidan nyt lopettaa tämä kommentoimisen. Ei kukaan jaksa minua kauan :)
-
Hahaa! Uusi luku tullut *hyppii innoissaan* .
Mrs. Malfoy, kiitos kommentistasi! Harry palaa Tylykseen tässä luvussa, mutta jotain muutakin tapahtuu...
HarryPotterFan4Ever, oi, miten pitkä kommentti! :D Rakastan lukea tollasia :-* . Kiitos iahan pitkästä kommentistasi. Minäkin pidin molemmista kohdista :)
A/N: Tässä luvussa Harry ei olekaan se jolle sattuu ja tapahtuu vaan Lily. Miten hänelle käy? Selviääkö sinnikäs nainen? Ja vielä tärkeämpi kysymys: Selviääkö lapsi? Kaiken saat tietää luvussa 6, mutta nyt on luku 5 joten...
Luku 5. Kouluun
Harry hymyili kirjeelle, jota hän piti kädessään. Hän oli lukenut sen miljoona kertaa, tiesi sen jokaisen sanan, jokaisen lauseen. Silti hän halusi lukea sen välillä uudestaan.
Hei, Harry, kirje alkoi. Se oli Doran käsialaa, Dora oli muotoillut jokaisen kirjaimen. Dora oli ajatellut pitkään, mitä kirjoittaisi hänelle. Harrylle.En millään tiedä, mitä minun pitäisi kirjoittaa sinulle. Silti minulla on tunne, että minun pitäisi kirjoittaa sinulle tänään. Ajattelin kirjoittaa vasta huomenna.
Äiti ja isä eivät edelleenkään tiedä siitä suudelmasta, edes Diana ei tiedä. Lupasin etten kerro kenellekään ainakaan heti. Meidän pitää odottaa sopivaa hetkeä kertoa heille. Diana kyllä aavistaa jo jonkin verran, välillä hän hymyilee kun katsoo minuun. Ei kestä kauaakaan ennen kuin hän kysyy meiltä. Hän saattaa myös kysyä sinulta, varoitan jo etukäteen. Ihanaa nähdä huomenna, ajattelen jatkuvasti sinua. Sinun
Dora
Kirje oli ainoa, jonka Harry oli koskaan saanut Doralta. Dora ei ollut kovinkaan kirjoittavaa tyyppiä.
”Harry, oletko siellä?” Helenan ääni kuului ovelta.
”Joo, tule vain”, Harry vastasi ja työnsi kirjeen taskuunsa.
Helena avasi oven ja istuutui Harryn sängylle. Hän näytti anteeksipyytävältä.
”Mikä hätänä?” Harry kysyi pikkusiskoltaan.
”Minä… Minä olen ihastunut Mikeen”, Helena kuiskasi. ”Tiedän, että olen liian nuori ihastumaan. Tiedän, että olen vasta kaksitoista”, hän lisäsi, kun Harry avasi suunsa.
”En minä sitä aikonut sanoa. Aioin sanoa, että ei siinä ole mitään hävettävää. Ginny ihastui minuun sinun ikäisenäsi. Dora taas…”, Harry aloitti, mutta punastui eikä suostunut jatkamaan enempää.
”Dora mitä? Mitä ihmettä sinulle on tapahtunut Viistokujalla? Sen jälkeen et ole ollut oma itsesi”, Helena rypisti otsaansa kysyvän näköisenä.
”Miten niin? Ei mitään”, Harry vastasi liian nopeasti. Helena arvasi tämän valehtelevan.
”Kyllä sinulle jotain tapahtui”, Helena intti.
”Ääh, sinä näet minusta läpi. Suutelin Doraa viime viikolla Viistokujalla”, Harry myönsi irvistäen.
”Hahaa! Tiesin sen!” Helena hyppi riemuissaan Harryn sängyllä, niin että petauspatja meni pois paikoiltaan.
”Helena! Älä hypi!” Harry huusi ja suoristi petauspatjan paikoilleen, heti kun Helena hyppäsi pois sängyltä.
”Minä tiesin! Tiesin että sinä ja Dora päädytte vielä jonain päivänä yhteen!” Helena sanoi pomppien nyt lattialla.
”Et sitten sano sanaakaan äidille tai isälle”, Harry varoitti.
”Mitä teet minulle, jos kerron?” Helena kysyi uteliaana. ”Hehän saavat kuitenkin lopulta tietää”, tyttö jatkoi.
”Minä kerron, että sinä suutelit kesän alussa Juhaa”, Harry sanoi.
”Se oli ystävyyden suudelma!” Helena protestoi punastuen samalla. ”Olin silloin vasta yksitoista, niin ei se merkinnyt mitään. Ja sinä pidät suusi kiinni siitä etenkin äidin kuullen…”, tyttö jatkoi hiljentyen yhtäkkiä.
”En kerro jos sinä et kerro että minä ja Dora seurustelemme”, Harry lupasi hymyillen siskolleen.
”Hyvä on. Tehdään kompromissi”, Helena myöntyi myös hymyillen.
”Harry ja Helena alas! Olemme lähdössä juna-asemalle!” Lily huusi alakerrasta. Harry ja Helena hymyilivät toisilleen, nousivat ja menivät yhtä aikaa alakertaan.
Sirius ja Lily seisoivat molemmat ulko-oven edessä pitäen toisiaan käsistä kiinni. Sirius otti Harrya kädestä kiinni ja Lily Helenaa. Molemmilla lapsilla oli omat matka-arkkunsa.
Sauvan heilahdus ja he päätyivät asemalle 9 ja ¾ osaa. Asemalla oli sumua ja harmaata, Harry näki korkeintaan viiden metrin päähän. Sirius piti edelleen häntä kädestä kiinni.
”Isä hei, en ole enää mikään pikkupoika”, Harry protestoi ja irrotti otteensa.
”Täällä on sumua, joten voit eksyä”, Sirius vastasi ottaen poikaansa uudestaan kädestä kiinni.
”Minä näen viisi metriä eteenpäin”, Harry sanoi irrottaen jälleen otteensa isästään.
”Olkoon. En rupea kinastelemaan kanssasi”, Sirius sanoi pyörittäen samalla silmiään.
”Menen etsimään Ronin ja Hermionen…”, Harryn lause jäi kesken, sillä Ron ja Hermione tulivat juuri silloin ystävänsä näköpiiriin.
”Moi, Harry. Miten menee?” Ron kysyi paiskattuaan kättä Harryn kanssa.
”Hyvin”, Harry vastasi ja halasi Hermionea.
”Päivää, hra Musta”, Hermione tervehti Siriusta kohteliaasti ja katsoi sitten Ronia. Ron mutisi tervehdyksensä.
Samassa Lily ilmestyi heidän luokseen Helena perässään. Helena seisoi äitinsä vieressä katsoen samalla ympärilleen.
”Äiti, Katie on tuolla”, tyttö yritti.
”Hyvä on. Mene vain”, Lily hymyili tyttärelleen ja halasi häntä nopeasti. ”Ole kunnolla, äläkä aiheuta opettajalle harmaita hiuksia”, hän opasti.
”Professori McGarmiwan hiuksissa on harmaata ilman minuakin. Ne ovat isän kouluaikojen jäljiltä”, Helena puolustautui.
Harry, Ron ja Hermione nauroivat ja Sirius mutisi:
”Vai minun kouluaikojen jäljiltä? Pah.”
Sirius halasi tytärtään, muttei sanonut tälle sanaakaan. Sen jälkeen Helena huiskautti Harrylle, Ronille ja Hermionelle kättään ja ryntäsi Katien luokse.
Harry katsoi kun tytöt halasivat toisiaan ja ilmeisesti kertoivat toisilleen kesän kuulumiset. Lilykin katsoi Helenaa ja tämän ystävää hymyillen.
”Harry, tule jo”, Ron hoputti kun junan pilli puhalsi ensimmäisen kerran.
”Odota hetki. Oletko nähnyt Dianaa tai Doraa?” Harry kysyi epävarmana. Hän ei ollut nähnyt kaksosia ollenkaan.
”Joo. Dora mainitsi menevänsä jo vaunuun”, Hermione sanoi.
”No mennään sitten”, Harry mutisi ja oli juuri lähdössä kun Sirius sieppasi poikansa isoon halaukseen.
”Jätä Voldemort tänä vuonna rauhaan”, mies kuiskasi hänen korvaansa.
”Ehkä. Jos hän jättää minut rauhaan”, Harry virnisti isälleen hyväntuulisena.
Sirius pyöräytti silmiään.
Lily siirtyi halaamaan esikoistaan ja kuiskutti tämän korvaan viimeisiä ohjeitaan:
”Pidä huoli Helenasta, ole kunnolla, kirjoita heti kun pääset koululle…”
”Älä turhaan huolehdi äiti”, Harry sanoi hymyillen. Hän irrottautui äitinsä otteesta ja hyppäsi jo liikkuvaan junaan.
Harry jäi katsomaan kuinka hänen vanhempansa vilkuttivat hymyillen. Siriuksen käsi oli Lilyn harteiden ympärillä. James ja Lilian ilmestyivät heidän vierelleen ja pian nelikko katosi poksahtaen. Harry tuijotti kohtaa josta he olivat kadonneet. Hän näkisi heidät vasta jouluna. Silloin Lilyn maha olisi jo aika iso.
”Harry”, Doran ääni kuului Harryn takaa. Harry kääntyi ja otti tyttöystäväänsä kädestä kiinni. Molemmat katosivat pian junan käytävän tungokseen tietämättä mitä vuosi toisi tullessaan.
Kaukana junasta, Pyhän Mungon osastolla Lily makasi. Hän oli joutunut pahaan auto-onnettomuuteen sinä iltana. Hän oli lähtenyt lenkille ja auto oli ajanut hänen päälleen. Lily makasi taistellen hengestään.
Sirius istui vaimonsa vuoteen vierellä kasvot käsiensä peitossa. Hänen olkapäänsä tärisivät. James kietoi hellästi kätensä ystävänsä hartioiden ympärille ja halasi tätä. Lily oli kaikille hyvin tärkeä.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Kommentteja? :)
-
Voiei voieivoieivoieivoieivoiei, miten Lilylle käy???? Oon täällä ihan paniikissa. Luku oli toooosi hyvä.
Kuten aina. Anteeksi kun en voi tai jaksa kommentoida pidempää kommenttia, mutta kun äiti taas jäkättäää. HALUAN JATKOA!!!!!
-
IIH, JATKOA!
Hihhih. Tosi hyvä osa. Virnuilin täällä typerästi Harryn ja Helenan kompromissin kohdalla. Eteenpäin lukiessa virne haihtui. Mitä Lilylle käy? :o Eihän se kuole? Ei, Lilyä ei saa tappaa, ei, ei ja ei! Äh, ehkä mun ei pitäisi ottaa tätä niin hirveän vakavasti ;D
-
Kiva idea, ja ihan hyvin toteutettu. Mutta yksi juttu häiritsi, Harry-Voldemort sehän liitty olennaisesti Lily-jamesiin, ja suojaan, mikä tuli kun Lily kuoli???
Ja mulle liikaa uusia henkilöitä kerralla, tulee vaa sillai: "öö kuka oli Dora?? "
Mutta muute tykkäsin :))
-
Nodih! Uusi luku ilmottautuu jälleen....
HarryPotterFan4Ever, Lilystä selviää tässä luvussa aikas paljon ;) Kiitos kommentistasi.
Mrs. Malfoy, Eihän tämä toki mitenkään vakavaa ole ::) . Kiitos kommentistasi.
hennie, Harry on tässäkin Valittu, mutta hänellä ei ole arpea eikä suojaa. ;) Harry kuitenkin on se, jota Voldemort haluaa.
A/N: Anteeksi että tämä kesti. En vain ole ollut piiiuitkään aikaan koneella.
Luku 6. Kaikkea tapahtuu
Sirius oli istunut koko yön vaimonsa vuoteen vierellä. Hän ei ollut suostunut liikahtamaankaan, vaikka James oli riuhtonut häntä. Lopulta Jameskin oli luovuttanut ja lähtenyt kirjoittamaan kirjettä Harrylle ja Helenalle. Heidän pitäisi tietää.
Nyt koko Mustan perhe istui Lilyn ympärillä. Helenalla oli kyyneliä silmissä ja Harry tuijotti äitinsä kalpeita kasvoja.
”Kai äiti paranee?” poika kysyi epävarmana.
Sirius huokaisi.
”En tiedä. Kunpa tietäisinkin”, mies sanoi ääni käheänä. Helena nousi ja mutisi menevänsä juomaan, hän ei kestänyt istua siinä tietämättä mitään. Hän tunsi olevansa avuton. Hän ei voinut auttaa.
Harry katsoi hetken pikkusiskonsa perään ja käänsi sen jälkeen katseensa uudestaan äitiinsä, kuin peläten, että tämä katoasi.
”Miten vauvan käy?” Harry kysyi hiljaa.
”En tiedä. Lakkaa jo kyselemästä!” Sirius äyskähti. Harry säpsähti. Sirius ei ollut koskaan huutanut hänelle. Hän painoi päänsä käsiinsä ja kyyneleet alkoivat valua hänen vihreistä silmistään.
”Anteeksi, Harry. Olen ihan rauniona”, Sirius kuiskasi ja kietoi kätensä poikansa hartioiden ympärille.
Samassa parantaja tuli huoneeseen ja Sirius loikkasi heti ylös.
”Miten Lilylle käy?” mies kysyi parantajalta.
”Kenelle?” parantaja kysyi selaten nimilistaansa.
”Lily Mustalle. Hän joutui auto-onnettomuuteen ja hän on raskaana!” Sirius huudahti.
”Musta, Musta, Musta… Kas tässä. Rouva Musta todennäköisesti menettää lapsensa. Hänen omasta tilastaan emme ole vielä aivan varmoja”, parantaja sanoi myötätuntoisesti.
Sirius veti tuolin alleen. Menettää lapsensa… Hän menettäisi lapsensa.
Helena istui teehuoneen tuolissa vavisten. Hänen kätensä vapisivat, kun hän yritti keskittyä teehensä. Huokaisten tyttö lopulta laittoi mukinsa pöydälle.
Helena muisti, miten hän oli kuullut äitinsä onnettomuudesta:
Helena nauroi Katien vitsille, Harry juoksi kalmankalpeana hänen luokseen kirje kädessään.
”Hel! Äiti on Pyhässä Mungossa!” isoveli huusi jo kaukaa.
Helenan polvet pettivät. Hän lysähti maahan polvilleen. Hänen punaiset hiuksensa valuivat hänen silmilleen, mutta tyttö ei pyyhkinyt niitä poiskaan.
Vaikeaa kuvitella, että vielä kaksi päivää sitten nauroin Katin vitsille, vailla huolen häivää, Helena ajatteli.
Helena käänsi katseensa teehuoneen ovelle ja huomasi isänsä ja veljensä. Hän vilkutti heille ja he tulivat hänen pöytänsä luokse. Molemmilla oli surulliset ilmeet.
”Jääkö äiti eloon?” Helena kysyi heti.
”Ei tietoa. Vauva menetetään”, Sirius vastasi painaen kasvonsa käsiinsä.
”Ei!” Helena parkaisi ja kyyneleet valuivat tytön poskille. Sirius ja Harry nousivat ja menivät tytön molemmille puolille.
”Helena, me muut pysymme kyllä yhdessä”, Sirius sanoi arvaten hyvin tyttärensä ajatukset.
”Mistä voit olla varma? Mistä sinä sen tiedät? Voldemort voi ihan hyvin vaikka… Huomenna tappaa jonkun meistä. Kuka tahansa voi olla seuraava. Pelkkä ajatuskin pelottaa minua”, Helena kuiskasi ja sai aikaan tappavan hiljaisuuden.
”Helena”, Sirius aloitti tietämättä kuitenkaan mitä sanoa. ”Emme me tiedäkään kuka kuolee seuraavana. Mutta me tiedämme sen, että tuki ja rakkaus on sodan aikoina aseemme. Ilman rakkautta meillä ei ole mitään minkä puolesta taistella”, Sirius sanoi lopulta. ”Jos me emme usko toisiimme ja siihen, että tämäkin sota voi päättyä hyvin, se ei pääty. Tarvitsemme rakkautta, uskoa ja tahtoa”, mies jatkoi viisaasti.
Helena katsoi isäänsä kyynelsilmin. Hän halasi tätä ja Harrykin liittyi halaukseen. Molemmat tiesivät, että Sirius puhui totta.
”Nyt teidän on palattava Tylypahkaan”, Sirius sanoi. ”Menette Poimittaislinjalla. Harry, huolehdi Helenasta, hän on sinun vastuullasi”, hän jatkoi ja saattoi Harryn ja Helenan Poimittaislinjaan, violettiin velhobussiin.
”Minne matka?” ajaja kysyi.
”Tylypahkaan, velhojen ja noitien kouluun”, Harry vastasi. Sirius antoi ajajalle kaksikymmentä sirppiä ja yhden sulmun. Kallista.
Harry johdatti Helenan bussin perälle ja yhdessä he vilkuttivat Siriukselle.
”Kamalaa, kun emme tiedä kuoleeko äiti vai ei”, Helena sanoi hiljaa.
”Älä puhu siitä. Pelkkä ajatteleminenkin pelottaa minua”, Harry vastasi ja Helena katsoi isoveljeään hämmästyneenä. Hän oli luullut ettei Harry pelkäisi mitään.
”Onko isä sinusta oikeassa?” Helena kysyi.
”Tietysti. Isä on viisas ja hän tietää nämä asiat”, Harry vastasi. Hän oli hetken aikaa hiljaa ja sanoi sitten:
”Minä en luultavasti ole Tylypahkassa enää ensi vuonna.”
”Miten niin? Luuletko että äiti antaa sinun lopettaa?” Helena kysyi.
Harry naurahti.
”Äiti vai? Todennäköisesti ei. Mutta… Kuuntele, olen kyllästynyt siihen, että Voldemort tappaa ihmisiä päivittäin. Minä aion tehdä siitä lopun. Etsin hänet ja tuhoan hänet lopullisesti”, hän kertoi. ”Ehkä kuolen matkalla, ehkä en. Mitä väliä? Minuthan hän haluaa, minut hän saa”, hän lopetti.
”Harry! Et saa puhua tuolla tavalla! Jos sinä lähdet niin lähden minäkin!” Helena huudahti.
”Etkä varmasti lähde. Minä lähden yksin, en tarvitse muita tuekseni. Jos lähtisit mukaani Voldemort tappaisi todennäköisesti sinutkin tai käyttäisi sinua kilpenä minua vastaan”, Harry sanoi.
Helena ei sanonut mitään. Pelkkä ajatuskin siitä, että hänen isoveljensä lähtisi ja jättäisi hänet pelotti häntä.
”Seuraava etappi on Tylyaho!” ajaja huusi.
Harry ja Helena nousivat ja kävelivät ovelle. Se aukeni itsestään. He eivät kuitenkaan olleet yksin.
Kuolonsyöjä seisoi heidän nenän edessä.
Harry vetäisi sauvansa salamannopeasti. Silmäkulmastaan hän näki kuinka violetti bussi katosi. Harry heitti Kuolonsyöjään herjoja ja tainnutustaikoja, mutta nauraen tämä esti kaiken.
”Etkö pysty parempaan, Musta? Eikö isukki ole opettanut?” Kuolonsyöjä pilkkasi ja hänen äänestään Harry tunnisti tämän Lucius Malfoyksi.
------------------------------------------------------------------------------------------
Siinä. Loppu tuli aika yllättäen....
-
Uuh, jännää. Hyvä luku. Toki on kurjaa, että Lily menettää lapsensa, mutta on se ihan hyvä ettei kaikki mene aina onnellisesti, menisi jo liian epäuskottavaksi. Nyt jää jännittämään että mites tästä eteenpäin.
-
Voi, surullista jos Lily menettää lapsensa. Toi loppu oli pelottava, hui kamala!!
Tää oli aika lyhyt, mutta seuraava luku(jos se tulee pian) korvaa senkin. Toi mitä Sirius sano rakkaudesta ja sodasta ja sillee oli ihana.
I love this fic!<3 Joten jatkoa kehiin!
-
Hahaa, nyt teen tälläisen jännän ekstran, jossa on hiukan tietoa niistä hahmoista, jotka olen itse keksinyt.
Tätä et tiennyt Dora ja Diana Potterista
- Diana ja Dora ovat kaksoset ja he ovat syntyneet 12.3.
- Diana on Doraa kolmekymmentäkaksi minuuttia vanhempi.
- Dora on paljon villimpi kuin Diana. Hän on aina pahanteossa ja erittäin hyvä kaveri Helenan, Fredin ja Georgen kanssa.
- Doralla ja Dianalla on isoveli, joka on yhdeksäntoista vuotta vanha, eikä hän ole vielä tehnyt ensiesiintymistään. (Nimeä en paljasta vielä, ilkeä kun olen :D)
- Dora on siistimpi, hän järjestää kaksosten huoneessa useinkin suursivouksia, jolloin Diana pakenee paikalta.
- Diana on kuitenkin parempi koulussa, vaikka hän onkin villi.
- Doralla on enemmän kavereita ja hän on hyvin hiljainen.
Tätä et tiennyt Helena Mustasta
- Helena on syntynyt 7.1 ja hän on horoskoopiltaan kauris.
- Helena on hyvin villi ja usein riidoissa kavereidensa kanssa.
- Helena on perinyt isänsä lentotaidot.
- Helena on tutustunut luihuispoikaan nimeltään Draco Malfoy. Hän on tämän kaveri salassa.
- Vaikka Helena suuttuu usein Harrylle tai jollekin muulle tuttavalleen hän on hyvin hyväsydäminen tyttö.
- Helenalla on harmaat silmät, jotka kapenevat aina viiruiksi, kun hän suuttuu.
Tätä et tiennyt Lilian Potterista
- Lilian on ollut Lilyn paras kaveri ensimmäisestä vuodesta saakka.
- Hän on syntynyt 11.8.
- Lilian oli koulussa suht hyvä vaikkei läheskään yhtä hyvä kuin Lily.
- Lilian ihastui Jamesiin heidän neljännellä vuodellaan.
- Lilian ja James alkoivat seurustella neljännen ja viidennen vuoden välisenä kesänä.
- Lilian pelasti Lilyn hengen, kun he taistelivat kuolonsyöjiä vastaan.
- Lilian on välillä ilkeä, mutta muuten oikein herttainen ja hyväsydäminen nainen.
- Lilian ja James menivät naimisiin, kun he täyttivät yhdeksäntoista vuotta.
Tätä et tiennyt Selena Piskuilanista
- Selena on syntynyt 14.4.
- Selena on seitsemäntoista ja riidoissa Doran ja Dianan kanssa.
- Selena asuu edelleen äitinsä Sophie Piskuilanin ja isänsä Peter Piskuilanin luona, mutta hän on etsimässä taloa Tylyahosta.
- Selena on kihloissa Dianan ja Doran isoveljen kanssa.
- Selenalla on ruskeat silmät ja ruskeat hiukset, jotka ulottuvat keskiselkään saakka.
Tätä et tiennyt Sophie Piskuilanista
- Sophie on oikeastaan Jamesin serkku.
- Sophien syntymäpäivät ovat 10.8.
- Peter ihastui Sophiehen viidennellä.
- Peter kosi Sophieta kaksikymppisenä.
- Sophie on iloinen ja pirteä.
- Hänellä on hyvin kaunis hymy.
------------------------------------------------
Seuraava luku ilmestyy lähi päivinä :)
-
Muistakin laittaa se seuraava luku pian! Ta muuten >:( En lupaa mitään hyvää.
Extra(noin oli helpompi kirjoittaa) oli tosi hyvä, pitää kohta itsekkin tehdä sellainen pitkiin ficceihini. :)
HarryPotterFan4Ever, joka odottelee uutta lukua :)
-
Ihan mielenkiintoinen idea. Yksi virhe pilkisti silmään kakkosluvussa. Olisiko ollut siinä kohdissa, jossa HArry kirjoitti Ronille.
Luki jtn, että otti perkamentin.
Eikös se ole pergamentti.
Mutta jatkoo
♥:llä am
-
Ikävä kyllä joudun ilmoittamaán, että luku viivästyy aika paljon. Hyvä jos jouluksi saattaa ehtiä, sillä perheen kaksi konetta menivät molemma rikki, joten pääsen koneelle vain kirjastossa. Joudun kirjoittamaan lukua muistitikulle :( Anteeksi kauheasti :( , toivottavasti ymmärrätte, ja tämähän koskee sitten jokaista ficciäni.
-
Ou no! :o No yritä kuitenkin kirjoittaa, yritän olla kärsivällinen...jos sellainen on mahdollista. Toivottavasti pääset pian kirjoittamaan taas koneellesi :)
-
Vihdoin, vihdoin ja viimein! Eipä siinä mennykään kun n. kaksi kuukautta.
A/N: Apua! Maailman kartat sekaisin! Vaarallinen Komentoija kirjoittaa jotain iloista ei angstia tai draamaa nauttikaa hei tästä luvusta :D
Luku 7. Iloa ja ehkä vähän suruakin.
Helena katseli ensin sivusta kun hänen rohkea isoveljensä kaksintaisteli Lucius Malfoyn kanssa. Kun tilanne alkoi käydä hiukan vaaralliseksi (Luciuksella oli etuasema) Helena otti sauvansa esille ja riensi veljensä rinnalle.
"Helena painu pois tieltä!" Harry huusi raivoissaan. Häntä raivostutti Helena, joka uskaltautui tulla heidän väliinsä.
"Ihan varmaan menenkin!" Helena huusi heittäessään Luciukseen tainnutuskirouksen, joka kuitenkin meni ohi.
Lucius käytti lasten riitelyä hyväkseen ja iski ensin Helenaa (tämä kaatui taaksepäin tainnuttomana) ja sitten kaikkoontui.
Harry jäi seisomaan suu auki sen jälkeen poika ryntäsi sisarensa luokse. Anna Helenan olla kunnossa, isä tappaa minut jos hänelle on käynyt jotain, anna hänen olla kunnossa, anna hänen olla kunnossa, muita ajatuksia pojan päähän ei mahtunut. Helena makasi maassa silmät kiinni.
"Apua!" Harry huusi välittämättä siitä oliko tuleva apu hyvä vai paha. Kunhan joku edes auttaisi... Ohikulkeva velho pelasti pojan tilanteen.
"Mitä on tapahtunut?" mies kysyi rientäessään Harryn vierelle.
"Siskoni ja minun kimppuun hyökättiin. Kuolonsyöjä -itseasiassa Lucius Malfoy- loitsi jotain siskooni, en tiedä mitä. Sanokaa paraneeko hän!" Harry oli ihan hermona.
"Rauhoitu", mies käski kokeillessaan Helenan pulssia."Tyttö on tajuton, mutta tämä voisi riittää... Herpaannu!" mies sanoi ja osoitti Helenaa taikasauvallaan.
Helenan silmät avautuivat ja hän katsoi hetken aikaa peloissaan ympärilleen.
"Missä olen?" tyttö kysyi. "Kuka sinä olet?" hän lisäsi katsoessaan Harrya.
"Helena on menettänyt muistinsa!" Harry karjaisi.
"Hmm... Voisit viedä tytön matami Pomfreyn luokse", mies ehdotti.
Harry kuljetti Helenaa kädestä pitäen. Helena ei tuntunut muistavan melkein mitään, mutta Harry toivoi, että matami Pomfrey osaisi hoitaa siskon kuntoon.
"Voi kyllä yrittää", matami sanoi tutkittuaan Helenaa joka puolelta. "Minulla on virkistysjuomaa. Se saattaa auttaa, mutta neiti Musta nukahtaa sen vaikutuksen avusta ja saattaa käydä niin, että hän ei herää muutamaan päivään. Hänen vanhemmilleen on ilmoitettava", matami lisäsi.
"Äiti makaa tällä hetkellä Pyhässä Mungossa", Harry huomautti. "Kerron isälle", hän lisäsi nähdessään matamin huolestuneen katseen.
Harry juoksi Tylypahkan leveitä käytäviä suoraan rohkelikkotorniin ja sieltä poikien makuusaliin. Hän kirjoitti isälleen viestin:
Minun ja Helenan kimppuun hyökättiin. Minulle ei käynyt mitään, mutta Helena menetti muistinsa. Matami hoitaa häntä, tule pian.
Harry
Viesti lähti Hedwigillä ja sen jälkeen Harry oli juoksi takaisin sairaalasiipeen. Matkalla hän tapasi Ronin ja Hermionen.
"Mitä on tapahtunut?" Ron kysyi juostessaan Harryn kintereillä.
Harry selitti jutun nopeasti ja lyhyesti. Sairaalasiiven ovella poika törmäsi isäänsä.
"Miten sinä jo nyt täällä olet?" hän kysyi ällityneenä.
"Dumbledore lähetti suojeliuksen", Sirius vastasi. "Sanoinko minä, että Helena on sinun vastuullasi?" mies kysyi ankarasti.
Harry painoi katseensa maahan eikä sanonut sanaakaan.
"Sanoinko?" Sirius toisti kysymyksensä.
Harry nyökkäsi hyvin hitaasti ja vastahakoisesti.
"Ja nyt Helenakin voi menettää henkensä! Helena ja Lily... Mitä me olemme ilman heitä?" Sirius kysyi enemminkin itseltään kuin Harrylta.
"Onko äidin tila pahentunut?" Harry uskalsi kysyä.
"On. Lily makaa tällä hetkellä letkuissa ja teho-osastolla. Yleensä sieltä mennään suoraan ruumishuoneelle", Sirius vastasi. Kyyneleet valuivat miehen kasvoilla, mutta hän oli jo tottunut niihin. Harry teki nopean päätöksen. Hän halasi isäänsä.
Halaus kesti pitkään. Harry painoi päänsä Siriuksen rintaa vasten ja Sirius ikään kuin haki Harrysta turvaa. Turvaa tuskaan, turvaa suruun. Ron ja Hermione livahtivat sairaalasiipeen katsomaan Helenaa, jättäen Harryn ja Siriuksen kahden.
"Mennään katsomaan Helenaa", Sirius sanoi lopulta ja kietoi käsivartensa Harryn ympärille.
Harry huokaisi hyvin syvään. Heti Lilyn jälkeen Helena loukkaantuu. Hänen pitäisi kohta jo tehdä jotain. Lähteä etsimään Voldemortia, jotta saisi tehdä tehtävänsä loppuun.
"Harry, me selviämme tästä kyllä, uskotko sen?" Sirius sanoi pojalleen kädet edelleen tämän ympärillä.
Vastaukseksi Harry kohotti olkapäitään.
"Sinun on pakko uskoa. Lily paranee, varmasti, hän on vahva nainen. Helena on selvästikin perinyt äitinsä vahvuuden. Hänkin selviää", Sirius kuiskasi.
"Sanot tuon, muttet usko itsekään siihen", Harry mutisi katse Helenassa, joka tuntui nukkuvan syvää unta.
"Usko, toivo ja rakkaus ovat sota-aikoina aseemme", Sirius lausui hyvin hiljaa.
Harry katsoi isäänsä. Tämä oli viisas, Harry halusi uskoa hänen sanoihinsa, muttei pystynyt.
"Olet sanonut sen jo monta kertaa", hän huokaisi lopulta.
"Niin olen. Minun pitää takoa se sinun päähäsi", Sirius vastasi virnistäen.
Samassa sairaalasiipeen lensi pöllö. Se katseli hetken ympärilleen äkäsi sitten Siriuksen ja lensi suoraan miehen olkapäälle ja ojensi koipensa. Sirius luki kirjeen nopeasti.
Luettuaan kirjeen Siriuksen kasvot kirkastuivat ja hän hymyili.
"Lily paranee. Hän heräsi muutama minuutti sitten. Vauvakin selviää hengissä!" mies sanoi jo nauraen.
Harrysta tuntui, kun joku iso ja raskas kivi olisi vierehtänyt pois hänen sydämmensä päältä. Hänkin hymyili ja halasi isäänsä. Pian molemmat nauroivat sydämmensä kyllyydestä, aivan kun eivät olisi koskaan ennen nauraneet.
"Mennään katsomaan Lilyä", Sirius sanoi ja nosti Harryn kerran ilmaan. Hän laski poikansa maahan, koska tämä uhkasi oksentaa hänen päälleen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siinäp, ei mikään pitkä luku. :(
-
"Mennään katsomaan Lilyä", Sirius sanoi ja nosti Harryn kerran ilmaan. Hän laski poikansa maahan, koska tämä uhkasi oksentaa hänen päälleen.
Tämä loppu oli niin mahtava:D Aloin nauramaan lopussa. Hyvä, että Lily selviää, ja vauva varsinkin, mutta nyt et varmana mee ja muuta kaikkea ja sitten Lily kuoleekin:(
Kiva, että sultakin tuli välillä iloista tekstiä:D Olet hyvä kirjoittamaan iloista(kin). Ihana, kun Sirius ja Harry ymmärtää toisiaan<3 sirius on niiiiiin hyvä isä Harrylle<<3
Jatkoa pian<3
-
Oh, jatkoa! Oli ihan hauska jatko. Nyt en oikeastaan keksi mitään kommentoitavaa, kuin että jatkoa vain :)
-
Huh! En millään jaksaisi kirjoittaa enempää, koska käsi on valmiiksi jo kipeänä, pakko on kuitenkin ainakin kommentteihin vastata.
HarryPotterFan4Ever, kiitoskiitoskiitos, kiva että pidit. :-*
Mrs. Malfoy, Kiitos paljon :)
Luku 8 Pyhässä Mungossa
Kun Harry ja Sirius kävelivät Tylypahkan käytäviä he kohtasivat Doran.
"Mitä sinä täällä teet, Sirius?" Dora kysyi Harryn isältä.
"Helena loukkaantui, menetti muistinsa, matami Pomfrey hoitaa häntä", Sirius selosti nopeasti.
"Voi ei. Olen pahoillani. Heti Lilyn jälkeen...", Dora sanoi ja halasi Harrya.
"Äiti paranee. Emme menetä edes lasta", Harry kertoi tyttöystävälleen.
"Ihanaa!" Dora huudahti ja halasi Harrya uudelleen. Sirius katsoi heitä hieman epäileväisenä, sillä Harry ei pannut halausta vastaan vaan tarrautui Doraan kiinni kuin mies pelastusrenkaaseen - yleensä hän irrottautaisi otteensa.
"Dora! Sirius! Harry!" kuului heidän taakaansa. Doran ja Dianan isoveli Davy juoksi heitä kohti.
Davy oli seitsemäntoista ja tosi komea. Hän oli ilmetty James. Sirius kutsuikin kummipoikaansa (hän oli Davyn kummisetä) joskus vain piloillaan Jamesiksi. Davylla oli mustat epäsiistit hiukset ja ruskeat silmät. Hän seurusteli Peter Piskuilanin tyttären Selenan kanssa, mistä Diana ja Dora eivät pitäneet ollenkaan sillä he olivat riidoissa Selenan kanssa.
"Davy, mistä sinä siihen ilmestyit?" Dora kysyi ilkikurisesti.
"Jos et sattunut ennen huomaamaan niin käyn tätä koulua", Davy näpäytti takaisin. Dora virnisti isoveljelleen ja irrottautui Harrysta. Hän kuitenkin jäi itsepäisesti tämän kainaloon. Harry ei pannut pahakseen - hän puristi Doraa leikkisästi olkapäästä.
"Sirius, mitä sinä täällä teet?" Davy kysyi ja mulkaisi Doraa.
"Kävin katsomassa Helenaa", Sirius vastasi saamatta katsettaan irti pojastaan.
"Helena on sairaalasiivessä. Hän menetti muistinsa tai ainakin ison osan siitä", Dora kertoi Davylle.
"Mitä tapahtui?" Davy kysyi kauhuissaan.
"Kuolonsyöjä hyökkäsi kimppuumme", tällä kertaa puhui Harry, joka irrotti otteensa Dorasta.
"Lucius Malfoy", Dora tarkensi sylkäisten lattialle.
"Dora!" Davy torui pikkusiskoaan.
"Me menemme nyt katsomaan Lilyä", Sirius sanoi. Dora halasi Harrya vielä kerran kuiskaten tälle samalla jotain. Sirius otti Harrya kädestä ja he lähtivät yhdessä Pyhän Mungon suuntaan.
Pyhässä Mungossa Lily makasi hyvin heikon näköisenä, mutta hän hymyili miehelleen ja pojalleen. Hymy kuitenkin hyytyi naisen kasvoilta, kun Harry ja Sirius kertoivat mitä Helenalle oli tapahtunut.
"Toivon, että hän paranee", Lily sanoi surkeana. "Mahtaa teillä kahdella olla kauheaa. Ensin minä ja nyt Helena. Olette niin urheita, kun kestätte tämän", nainen jatkoi katsoen Harrya ylpeänä. Sirius kumartui antamaan vaimolleen suukon otsalle.
"Onhan tämä vähän raskasta itse kullekin", mies sanoi hiljaa.
"Harry, tule tänne. Haluan halata sinua", Lily sanoi esikoiselleen. Harry meni naisen toiselle puolelle ja Lily halasi häntä pitkään. Halauksen jälkeen nainen painoi suukon Harryn mustalle tukalle.
"Harry muuten, mitä sinun ja Doran välillä nykyään on?" Sirius kysyi uteliaana.
"Ei mitään. Ystävyyttä vain", Harry valehteli.
"Olet surkea valehtelemaan. Seurusteletteko te?" Sirius uteli pojaltaan.
"Isä! Miten sinä voit kysellä tuollaisia?" Harry kysyi jättäen tarkoituksella vastamatta Siriuksen kysymykseen.
"Koska olen sinun isäsi ja minun kuuluu tietää", Sirius vastasi virnistäen. "Seurusteletteko te?" mies kysyi uudestaan.
Harry huokaisi hyvin syvään. Oli niin hänen isänsä tapaista kysellä tuollaisia. Harry ei kuitenkaan halunnut vielä kertoa totuutta vanhemmilleen. He eivät ehkä hyväksyisi sitä.
"Dora olisi hyvä miniä", Lily kannusti poikaansa kertomaan.
"Äiti! Nytkö sinä jo suunnittelet häitä?" Harry kysyi järkyttyneenä.
Sirius nauroi.
"Tiesin, että myöntäisit sen lopulta", mies myhäili. Hän katsoi Harrya ylpeänä. Lily taas mulkaisi miestään ja sanoi:
"Minusta Harry on liian nuori seurustelemaan."
"Hän ei ole mikään lapsi, Lily", Sirius huomautti vaimolleen. "Minä aloitin seurustelun neljätoistavuotiaana", mies jatkoi.
"Onhan hän lapsi! Ja minä aloitin seurustelun seitsemäntoistavuotiaana!" Lily alkoi jo raivostua.
"Hän ei ole lapsi. Hän on kohta jo täysi-ikäinen ja vapaa pättämään itse omista asioistaan", Sirius sanoi puolustelevasti.
"Kaksi vuotta! Vain kaksi vuotta niin hän on täysi-ikäinen!" Lily sanoi melkein jo huutaen.
"Lily- kulta, ei nyt viitsitä riidellä", Sirius aneli. Hän katsoi vaimoaan rukoilevasti.
"Sinä suhtaudut tähän liian hyvin", Lily sanoi ja käänsi miehelleen selkänsä.
Sirius huokaisi.
"Tiedättekö te jo onko vauva tyttö vain poika?" Harry kysyi muuttaen puheenaihetta.
"Emme. Toivoisin tyttöä", Lily vastasi mulkoillen Siriusta.
"Entä nimi?" Harry kysyi.
"Tytölle Heidi tai Heta ja pojalle Henry", Lily ja Sirius sanoivat yhteen ääneen.
"Sittenhän kaikki alkavat h:lla", Harry huomautti.
"Väärin. Kaikki lasten nimet alkavat h:lla", Sirius korjasi.
Harry tuhahti. Hän odotti jo kuumeisesti tulevaa pikkuveljeään tai -siskoaan. Vaikea kuvitella, että muutama viikko sitten en edes halunnut siskoa tai veljeä, Harry ajatteli. Kunpa kaikki sujuisi hyvin ja sisko tai veli syntyisi. Ja kunpa Helenakin paranisi, saisi muistinsa takaisin.
Illalla Harry istui rohkelikkojen oleskeluhuoneessa, kun Dora syöksyi hänen luokseen. Tyttö hymyili ja antoi Harrylle suukon poskelle. Sen jälkeen hän painoutui Harryn kainaloon. Muut rohkelikot katsoivat heitä epäileväisenä. Mutta Harry ja Dora olivat onnellisia yhdessä. Ja se oli pääasia.
-
Hei kato, huomasin heti ekana uudesta luvusta, että munkin nimi oli ehdokkaana Lilyn vauvalle :D Kivaa ;D
Kiva, että kirjoitit uuden luvun. Olen odottanut sitä liian pitkään. Epäselvyyksenä on vielä. Seurusteleeko Dora ja Harry siis?? Mul on vähän muistinmenetys, kun en ole lukenut tätä piiiitkään aikaan.
Oli vähän lyhyt luku, mutta ei se haitannut. Tuskin tuota asiaa olisi saanut tungettua enempään tekstiin. Kuitenkin kiva, ettei Lily kuole :)
<3:lla
HPF4E
-
Hihhei! Viime luvusta onkin jo peräti muutama viikko, mutta kun tätä(kin) pikkuhiljaa kirjoitellaan niin kyllä se äkkiä valmistuu. Seuraava luku onkin hieman tapahtumarikas. Ja Lilsin lapsi syntyy :) Ja tällä kertaa ihan ehjänä ja elossa :D
HarryPotterFan4Ever, no nyt sitten saat katsoa tuliko vauvalle sun nimi :D Dora ja Harry seukkaa ja Ronin ja Hermionenkin välit lämpenevät tässä luvussa....
Luku 9 Tylyahossa
"Seurusteletteko te nyt ihan varmasti?" Hermione kysyi ties kuinka monetta kertaa.
"Joo. Seurustellaan", Harry vastasi tylsistyneenä. "Dora, mennäänkö Tylyahoon tänään yhdessä?" hän kysyi tyttöystävältään.
"Öö... Anteeksi, Harry, mutta lupasin jo että menen Hermionen kanssa. Menemme etsimään tanssiaispukuja", Dora sanoi anteeksipyytävästi.
"Tanssiasasuja? Siis mitä varten?" Harry kysyi järkyttyneenä.
"Harry! Tylypahkassa järjestetään tänä vuonna kurpitsajuhlan aikaan tanssiaiset", Hermione kertoi.
"Ketkä kaikki sinne tulee? Siis tuleeko Pimennonakkakin?" Harry kysyi.
"Luultavasti. Vaaleanpunaisessa pitsileiningissään", Dora sanoi ja kaikki kolme purskahtivat nauruun.
"Mille te nauratte?" Diana kysyi säikäyttäen kaikki kolme.
"Yhdelle jutulle vain. Tulkaa, tytöt. Lähdetään etsimään tanssiaispukuja!" Dora huudahti ottaen sekä Hermionea että Dianaa kädestä kiinni.
Tylyahossa Dora vei kolmikon ensin kauppaan, jonka nimi oli Tyttöjen ja naisten juhla-asut. Dora kokeili kaupan jokaista hänelle sopivaa pukua, Diana löysi heti etsimänsä. Tummanvihreän lattiaan asti ulottuvan leiningin, jossa ei ollut ollenkaan olkaimia. Hermione otti viininpunaisen mekon, joka ulottui juuri ja juuri polviin. Siinä oli myös tummanpunainen rusetti rintojen alapuolella.
Dora löysi unelmiensa mekon viidennestä kaupasta. Se ulottui hiukan yli polvien, selkä oli paljas ja siinäkään ei ollut olkaimia. Allaoleva kangas oli tummansininen ja päällä oleva haalean violetti.
"Tuo sopii sinulle kuin unelma", Hermione huokaisi kun Dora esiintyi heille juhla-asussaan.
"Kiitos, Mione. Sinunkin pukusi sopii sinulle hyvin", Dora vakuutti. Hän maksoi pukunsa ja pian kolmikko käveli jo Tylyahon kadulla.
"Mennäänkö Kolmeen Luudanvarteen juomaan jotain?" Diana kysyi. "Ja haluaisin myös jotain syötävää", tyttö jatkoi.
"Hyvä idea. Mennään", Hermione suostui heti. Dora läpsäisi Dianaa olkapäästä huutaen "hippa" ja lähti juoksemaan. Diana juoksi heti perään ja Hermione piti perää.
Nauraen tytöt astuivat lämpimään pubiin. He katselivat ympärilleen ja Dora äkäsi Harryn ja Ronin.
"Pojat ovat tuolla! Mennään", tyttö sanoi ja lehahti punaiseksi.
Hiuksiaan pöyhien Dora ryntäsi poikaystävänsä viereen istumaan. Harry painoi hänen poskelleen suukon.
"Löysittekö hyvät asut?" hän kysyi vilkaisten Doran kassia.
"Joo. Ja ei, et saa nähdä sitä", Dora vastasi muka vihaisena.
"Ron, tuletko kanssani tanssiaisiin?" Hermione kysyi äkkiä. "Olisit halunnut tulla kanssani viime vuonna, mutta minä kerkesin jo luvata Victorille", hän jatkoi kuin selitykseksi.
Harry vilkaisi hymyillen Doraa ja iski tälle silmää. Suunnitelma eteni loistavasti.
"Mitä? Öö... Joo... Totta kai tulen", Ron vastasi hämmästyneenä. Sitten hänen kasvoilleen levisi hymy, johon Hermione vastasi.
Dora alkoi tuuppia Harrya pois pöydästä.
"Jätetään heidät kahden ja mennään Hunajaherttuaan", hän kuiskasi. Harry hymyili ja nousi ylös. Myös Diana nousi, sillä hän oli huomannut jonkun kavereistaan.
***
Samaan aikaan Pyhässä Mungossa Lily oli synnyttänyt kolmannen lapsensa. Lapsi oli tyttö, hänellä oli Lilyn vihreät silmät ja Siriuksen kujeileva hymy.
"Pikku Heidi", Lily mutisi hyvin onnellisen näköisenä.
Sirius nyökytteli painaen suukon sekä vaimonsa että vastasyntyneen lapsensa otsalle. Hänkin oli mielettömän onnellinen.
Samassa huoneeseen ilmestyi hopea hirvi, Jamesin suojelius. Se puhui kutsuen Siriusta:
"Sirius, meidän pitää mennä. Tylyahoon on hyökätty. Koululaiset ovat pulassa."
Siriuksen ja Lilyn kasvot kalpenivat.
"Harry", he sanoivat yhteen ääneen. Helena makasi sairaalasiivessä ja olisi kamalaa jos Harryllekin tapahtuisi jotain.
"Lily, minun on pakko mennä", Sirius sanoi.
"Tietysti sinun on", Lily sanoi kuiskaustakin hiljempaa. "Ilmoita minulle sitten, kun tiedät mitä Harrylle on tapahtunut ja onko hän turvassa", nainen jatkoi.
"Totta kai ilmoitan", Sirius sanoi. Hän suukotti Lilyä kummallekin poskelle ja ilmiintyi.
***
Tylyahoon oli hyökätty melkein heti, kun Harry ja Dora olivat lähteneet ulos Kolmesta Luudanvarresta. Nyt Harry yritti suojella Doraa laukoen samalla kirouksia kuolonsyöjiin. Dora puolestaan yritti saada otteensa irti poikaystävästään.
"Harry, päästä minut irti!" hän huusi raivoissaan.
"En. Tainnutu!" Harryn taika iski suoraan Lucius Malfoyhin. Piti maksaa potut pottuina.
Kun Harry oli irrottanut hetkeksi otteensa Dorasta, tämä pääsi pakenemaan. Hän suorastaan juoksi kuolonsyöjien välistä heitellen kirouksia minne sattui. Hänen oli pakko saada tietää, missä Diana oli.
Dora juoksi ja juoksi Kolmea Luudanvartta kohti, mutta äkäsi sitten talon olevan raunioina. Voi ei, tyttö ajatteli. Diana, Ron, Hermione, Ginny, Fred ja George... Mitä heille oli tapahtunut? Kaikki olivat olleet Kolmessa Luudanvarressa ja jääneet sinne vielä Harryn ja Doran lähdettyä.
Dora heittäytyi maahan polvilleen ja toivoi, että kaikki kuusi olivat turvassa. Puhumattakaan muista ihmisistä, jotka olivat olleet Kolmessa Luudanvaressa.
-----------------------------------------------------------------
Hahaah! Kommentteja?
-
T'äältä pesee kommentti!! Wihii, sait sitten jatkoa ja wihii, lapselle tuli mun nimi :D
Kiva, kun Hermionen ja Ronin välit lämpenee... Toivottavasti heidän suhteensa menee hyvään suutaan, Ronhan on tunnettu riidoistaan Hermionen kanssa. Voi, mua hölmöä. Heti luvun alussa sanottiin, et Harry ja Dora seurustelee.
ÄLÄ VAAN TAPA NYT KETÄÄN TAI MÄ EN LUPAA MITÄ SULLE KÄY!! Toivottavasti kaikki selviää. Tosiaan oli tapahtumarikas luku joo. Kiitti :D
-
Huh, sainpahan valmiiksi uuden luvun! Öö, onko näitä tosiaan jo kymmenen?? :o
HarryPotterFan4Ever, voi ei, taitaa kuolemani liippasta läheltä *pakenee pöydän alle* no ehkei kuiteskaan *tulee pois pöydän alta* . Lupaa, ettet kiroa minua, vaikka tapankin erään *sarkastista naurua* jos kiroat en voi kirjoittaa enempää mitään. *haha* Jeps, kiitos kommentistasi.
Luku 10, Seuraukset
Dora nousi ylös. Hänen oli pakko saada tietää, mitä muille oli käynyt.
Vapisevin askelin tyttö käveli raunioihin. Hän löysi helposti Hermionen ja Ronin, jotka onneksi olivat vahingoittumattomia. Kaksikko istui polvillaan jonkun edessä, eikä Dora halunnut tietää kuka oli kuollut. Sillä joku oli kuollut, sen näki Ronin ja Hermionen ilmeistä.
"Kuka kuoli?" Dora kysyi vasten tahtoaan. Hän oli sulkenut silmänsä, hän ei halunnut katsoa, ennen kuin tiesi, ettei Diana... Ettei se ollut Diana.
Hermione huokaisi, nousi ja kietoi kätensä suojelevasti Doran ympärille, mistä Dora taas arvasi vastauksen.
"Ei! Hän... Hän ei voinut kuolla! Te valehtelette!" tyttö huusi tuskissaan.
"Kyllä hän on. Diana on kuollut. Olemme pahoillamme", Ron sanoi melkein äänettömästi. Hän oli yhä maassa polvillaan.
Dora pudottautui kaksoissiskonsa ruumiin vierelle ja aukaisi vihdoin silmänsä.
Siinä Diana makasi. Kuolleena. Sen arvasi heti. Dianan silmät olivat auki, mutta hän ei osoittanut mitään elonmerkkejä. Sydän ei lyönyt, pulssi ei käynyt ja... Tyttö oli jääkylmä.
"Ei, ei, ei, ei", Dora vaikeroi. Hänestä siinä oli kamalinta se ettei hän pystynyt itkemään. Hän vain vaikeroi tuskissaan, aivan kuin häneen sattuisi todella pahasti. Diana ei voinut kuolla. Se oli mahdotonta. Hänen aistinsa valehtelivat nyt, hänen siskonsa oli ollut niin vahva, niin ylpeä, niin kaunis ja aina niin rakastavainen.
Dora tunsi lämpimän käden olkapäällään. Hän katsoi ylös ja näki Harryn. Jopa Harryn silmissä oli kyyneleitä. Dora oli ainut, joka ei pystynyt itkemään.
"Meidän on vietävä hänet Tylypahkaan", Harry kuiskasi, nosti Doran ylös ja suuteli hänen huuliaan.
"Entä Kuolonsyöjät?" Ron kysyi.
"Pakenivat. En tiedä miksi", Harry vastasi ja taikoi paarit. Hän ja Ron nostivat Dianan velton ruumiin paareille.
Nelikko käveli Tylyahon autiota kylää pelkäämättä. Hermione käveli ensin, tärisi hiukan kävellessään, jolloin Ron kietoi kätensä tytön ympärille ja Hermione painoi päänsä tämän olkapäälle. Sitten tulivat paarit, joita ohjasi Harry. Harry piteli toisella kädellään Doraa kiinni hartioista kuin peläten, että tämäkin kuolisi hetkenä minä hyvänsä. Dora ei kuitenkaan aikonut kuolla. Ei nyt.
Vietyään Dianan sairaalasiipeen, Dora jäi kaksoissiskonsa ruumiin äärelle peläten että tämä katoaisi. Kunpa Diana... Kunpa Diana ei olisi kuollut.
Lilian ja James tulivat säikähtyneennäköisinä sairaalasiipeen kuultuaan uutiset, molemmilla oli kyyneleet silmissä. James kietoi kätensä suojelevasti Dora ympärille ja Lilian katsoi toista tytärtään aivan kuin ei uskoisi silmiään.
Helena liikahti Dianan vuodetta vastapäätä olevassa vuoteessa. Hänen silmänsä rävähtivät auki ja tyttö yritti muistaa. Mitä oli tapahtunut? Lopulta muistot tulvivat tytön mieleen, hän muisti isoveljensä, isänsä, äitinsä, Lucius Malfoyn... Kaiken.
"Mitä Diana täällä tekee?" Helena kysyi ihmeissään.
Potterit käänsivät katseensa Helenaan päin. Lilianilla ja Jamesilla oli kyyneleet silmissä, mutta Doralla oli rukoileva ilme kasvoillaan, pahoitteleva, aivan kuin kaikki olisi hänen syytään.
Pian sairaalasiiven ovi avautui ja sisään astui koko Mustan perhe. Lily mukaanluettuna.
"Äiti, isä, Harry ja vauva!" Helena huudahti riemuissaan, hyppäsi pois sängystään ja halasi perhettään.
"Muistatko sinä nyt minut?" Harry kysyi kiusoittelevasti pikkusiskoltaan nostaen tämän samalla ylös. Hän pyöritti tätä muutaman kerran ilmassa ja laski sitten alas huokaisten todella syvään.
"Muistan. Mitä Dianalle on tapahtunut?" Helena kysyi kuiskaten.
"Diana kuoli", Harry sanoi kyyneleet silmissään. "En tiedä miten", hän jatkoi arvaten hyvin siskonsa seuraavan kysymyksen.
Helena painoi päänsä ja kyyneleet valuivat hänen silmistään.
"Miten pääsit näin nopeasti pois Pyhästä Mungosta?" hän kysyi äidiltään.
Lily hymyili hiukan ja nyökkäsi päätään Dianaan päin. Hän meni Lilianin luokse ja halasi tätä toisella kädellään. Jamesille nainen antoi pusun poskelle, vaikka Sirius tuijotti häntä muka vihoissaan.
"Mennään syömään", Harry sanoi, otti siskoaan kädestä ja vei tätä pois sairaalasiivestä. "Tuletko sinä?" hän kysyi tyttöystävältään. Tämä kuitenkin pudisti päätään. Harry huokaisi ja suuteli Doran hiuksia.
Seuraavana päivänä Dianan kuolemasta oli jo levinnyt juttu. Tosin kovinkaan moni ei tiennyt, miten tämä oli kuollut, mutta jotkut epäilivät kuolonsyöjien olevan asialla. Harrylta ja Helenalta kyseltiin jatkuvasti, mutta kun he eivät vastanneet heidät jätettiin rauhaan.
Dumbledore taas nousi pitämään puhetta.
"Kaikki tietävät, että menetimme tänään erään tärkeän henkilön. Varsinkin yhdelle ihmiselle Tylypahkassa tämä henkilö oli tärkeämpi kuin kenellekään muulle. Diana Potter menehtyi tänään Avada Kedavra loitsulla." Dumbledoren katse seurasi rohkelikkoja, jotka joko itkivät kasvot käsien peitossa tai vapaasti häpeämättä. "Diana oli hyvin tärkeä hänen kaksoissiskolleen Doralle. Dora Potter, pystytkö puhumaan?" Dumbledore kysyi katsellen Suuren salin ovelle.
Kaikki seurasivat Dumbledoren katsetta ja siellä tosiaan seisoi Dora. Doralla oli yllään musta leininki, joka ulottui nilkkoihin saaakka, hän oli myös pessyt kasvonsa ja kammannut hiuksensa. Doran mustat tavallisesti pörrössä olevat hiukset olivatkin nyt nutturalla niskassa. Hän käveli opettajienpöytää kohti ja vihdoin ja viimein kaivatut kyyneleet ilmestyivät.
"Diana oli hyvin helläsydämminen. En usko, että kovinkaan moni pystyisi sanomaan vihaavansa häntä. Hän edusti myös monia rohkelikkojen piirteitä. Hän olisi antanut henkensä, jotta pystyisi antamaan minulle elämän, hän oli iloinen, kun minä olin iloinen, hän nauroi vitseilleni, hän myös puolusti minua kaikkia vastaan. Hän rakasti meitä kaikkia. Ja tiedän, että kaikki me jäämme kaipaamaan häntä niin hyvässä kuin pahassakin.
Muistan, miltä Diana näytti kun kerroin seurustelevani Harryn kanssa. Hän oli niin iloinen, että hyppäsi suoraan syliini ja halasi todella kovaa. Kuinka moni teistä olisi pystynyt samaan? Diana oli aidosti iloinen, ei katkera. Kuinka moni olisi pystynyt samaan? Tuskin kovinkaan moni täältä koulusta.
Pyydän, että nostatte Dianalle maljan, hän ansaitsee sen. Muistakaa, että vaikka tässä sodassa kuolisi moni ihminen, noita, velho tai jästi, muistakaa kunnioittaa häntä. Sitä, joka on kuollut."
Dora käveli poispäin opettajienpöydästä, poispäin muista oppilaista. Harry nousi ja meni tytön perään.
Harry kietoi kätensä nyyhkyttävän Doran ympärille. He istuivat ääneti Tylypahkan järvellä ja seurasivat auringonlaskua. Kummankin kasvoilla oli kyyneliä, mutta kumpikaan ei pyyhkinyt niitä pois. Se ei ollut tarpeen, kun he itkivät tärkeän ihmisen kuoleman takia. Ihmisen, joka oli ollut heille molemmille niin tärkeä.
---------------------------------
Kommentteja?
-
Okei, mä en kiroa sua, muuten mä en koskaan sais tietää jatkoa. ;D No, Diana ei ollu niin tärkeä henkilö, vaikka siitä pidinkin. Miksi kaikissa parhaimmissa tarinoissa pitää aina tappaa joku?? ???
Luku oli mun mielestä sopivan pituinen, vaikka Doran tunteita olis voinu kuvata hiukan enemmän. :-\
Kivaa, et Helena heräs. :)
Jatkoa odotellen, HPF4E
-
HEIII, täähän on iha mahtava !
kiiitos koukuttumisesta :D
tuleehan vielä jatkoa ? (:
-
No niin, nyt minäkin ilmoitan lukeneeni tämän kokonaan (kyllä, vapaapäivä koulusta täytyy käyttää hyödyksi ;) ). Ja oi, mie tykkään tästä kovasti. Niin ja vaikka yleensä toivoisikin, että kaikki päättyisi onnellisesti niin oikein hyvä, ettei sitä kuitenkaan tapahdu, koska sehän olisi hirveän epäuskottavaa. Pakko kuitenkin myöntää, että itkin tuossa vaiheessa, kun Diana kuoli :'( Jotenkin niin surullinen kohta.
Se täytyy vielä mainita, että mun mielestä Helena on aivan ihana hahmo, mun sympatiani on täysin hänen puolellaan :) Jotenkin hän vaan... no, en mä osaa selittää, mutta mä vaan tyksin hänestä. Ja Helena on mun mielestä ehkä maailman kaunein nimi <3
Joo ja sitten tota noin, tää oli aivan loistava kohta:
”Professori McGarmiwan hiuksissa on harmaata ilman minuakin. Ne ovat isän kouluaikojen jäljiltä”, Helena puolustautui.
Joo, tämä kommentti jäi nyt tällaiseksi, kun luin koko ficin putkeen ja väsyttää siitäkin huolimatta, että nukuin yhteentoista saakka ;)
sennamiila
-
Auh, vihdoin ja viimein 11 luku!! Betauksesta suuri kiitos ja hali sennamiilalle :-*
Kiitos myös kaikille komentoijille.
Luku 11, Hautajaiset
Dianan hautajaisia vietettiin kuukausi hänen kuolemansa jälkeen. Mustan perhe, Potterin perhe, Dianan ystävät, Remus ja Tonks sekä Piskuilanit kokoontuivat yhteen. Kaikilla oli mustat vaatteet yllään.
Doraa ei näkynyt kirkossa, mutta kukaan ei niinkään kiinnittänyt huomiota tytön poissaoloon. Haudalla Dora oli, nojasi puuhun kyyneleet silmissä ja rukoileva ilme kasvoillaan. Hänellä oli päällään musta leninki, jonka Diana oli hänelle ostanut sekä jaloissa mustat ballerinat. Hänen ruskeat silmänsä hohtivat punaisina itkusta.
Harry meni tytön luokse ja kietoi kätensä suojelevasti tämän ympärille. Hän yritti puhua, mutta Dora sulki silmänsä, eikä suostunut kuuntelemaan. Tyttö painoi päänsä Harryn olkapäälle. Siinä he seisoivat.
Sirius vilkaisi poikaansa, mutta päätti kerrankin olla kyselemättä mitään. Hän tiesi, että Harry rakasti Doraa ja Dora Harrya.
"Doraa parempaa tyttöä Harry ei löydä", Lily kuiskasi miehensä korvan juuresta.
Sirius nyökkäsi hymyillen pojalleen. Harry hymyili apeana takaisin.
Kaikki käänsivät katseensa valkoiseen arkkuun. Dora pakeni paikalta siinä vaiheessa, kun arkkua alettiin laskea maahan. Harry ei voinut moittia tyttöä – tapahtuma oli hänelle itselleenkin liikaa. Helena taas seisoi Lilyn ja Siriuksen välissä hyvin surullisen näköisenä. Hänelläkin oli kyyneleet silmissään.
Dora juoksi, juoksi, juoksi... Tunteitaan pakoon, pakoon kaikkea. Pakoon hautajaisia, pakoon muita. Hän halusi olla yksin, surra yksin. Surra Dianaa yksin siinä ainoassa paikassa, jossa tyttöä voisi surra.
Dora juoksi suoraan suihkulähteelle, jota ei näkynyt tieltä. Siitä ei voinut tietää, ellei sen olemassaoloakaan tiennyt. Dora tiesi. Hän ja Diana olivat usein olleet samalla lähteellä juttelemassa keskenään. Nauramassa, suremassa... Tai vain istumassa hiljaa.
Dora sipaisi yksinäisen hiussuortuvan korvansa taakse ja istuutui lähteen reunalle. Hänen peilikuvansa katsoi häntä vedestä: mustiin pukeutunut tyttö, jonka tummat hiukset oli sidottu yläponinhännälle yksinkertaisella, punaisella nauhalla. Kyyneleet valuivat tytön kasvoilla, mutta silti tämä yritti hymyillä. Hymy ei ilmestynyt, Dora ei vain saanut sitä ilmestymään. Hän uskoi, ettei voisi enää koskaan hymyillä tai nauraa. Hän uskoi, että Dianan kuoleman jälkeen kaikki muuttuisi.
Siinä Dora oli aivan oikeassa.
***
Harry istui omassa huoneessaan. Hänen ajatuksensa vaelsivat kaukana. Helenassa, Heidissä, Dorassa... Oli kuitenkin yksi ihminen, jota Harry ei ajatellut. Diana. Hän tunsi surun tämän menettämisestä. Diana oli aina ollut hänelle kuin sisko. Sisko, jota hän oli rakastanut. Oli kamalaa, kun Dianaa ei enää ollut.
"Harry, saanko tulla?" ovelta kuului ääni.
"Siitä vain", Harry vastasi ja ovi aukeni.
Helena astui sisään Heidi sylissään.
"Äiti ja isä pyytävät sinua alakertaan. Meillä on Dianan muistotilaisuus", tyttö kuiskasi.
"Joo. Tulen ihan kohta", Harry mutisi, ja Helena poistui.
Kun Harry astui olohuoneeseen, hän näki ensimmäiseksi mustat verhot, jotka oli selvästikin laitettu ikkunaan Dianan kunniaksi. Harry istui sohvalle Doran viereen. Tyttö painoi päänsä vasten hänen olkapäätään.
"Tämä malja juodaan taistelussa menehtyneen Diana Potterin kunniaksi", Lily sanoi kuuluvalla äänellä. Hän täytti yhdellä taikasauvan liikkeellä kaikkien lasit.
"Dianalle", he sanoivat juodessaan.
"Tämä ateria syödään taistelussa menehtyneen Diana Potterin kunniaaksi", Lily jatkoi. Kaikki nousivat paikoiltaan ja ottivat hiukan ruokaa, jopa Dora, jolla ei ollut edes nälkä. He söivät hiljaisuudessa.
"Tämä hiljaisuus on Dianan kunniaksi", Lily sanoi. Kaikki olivat hetken aikaa hiljaa.
Kaiken kaikkiaan muistotilaisuus oli lyhyt, mutta kaikki itkivät. Helenan poskia pitkin valui kyyneleitä, Lily itki Siriuksen kainalossa, James itki, Lilian itki, Harry itki ja Dora itki.
***
Paluu Tylypahkaan tuntui oudolta ilman Dianaa. Dora laski arkkunsa tyttöjen makuusalin lattialle ja jäi tuijottamaan siskonsa tyhjää sänkyä. Se pysyisi ikuisesti tyhjänä, sen Dora tiesi.
--------------------------
Kommentteja?
-
Nyyh, angstluku sulta. Taas kerran :D Mua meinas alkaa ihan oikeesti itkee, ihan tyhmää kun Diana kuoli. Seuraava luku on sitten iloisempi, jooko? Btw, betasi on hyvä, en törmännyt yhteenkään virheeseen.
Jatkoa toivoisin ja hyvää myöhästynytttä ystävänpäivää kaikille! :-*
-
Uus lukija ilmotautuu!!!
Aivan ihana ;D vaikkakin viimeset luvut oli hirveen surullisia kun Diana kuoli :(
Juoni kulkee mukavan nopeasti ja oot saanu kuvattua tunteet tosi hyvin, kiitos siitä ;D
Toivottavasti seuraava luku ois vähän iloisempi *vink vink*
JATKOA!!!
-
HarryPotterFan4Ever, kiitti taas kommentistasi. En ole ihan varma onnistuinko tekemään luvusta hiukan onnellisemman. Ehkä vähän.
Brunet, oi, uusi lukija! Ihanaa. Kiitos kommentistasi.
Nimen puolikkaasta (Painajaisia oli sennamiilan keksintö, kirjeitä minun kun nämä yhdistetään...) ja betauksesta suuri kiitos jälleen sennamiilalle
Luku 12, Painajaisia ja kirjeitä
Joululoman jälkeen Harry alkoi nähdä painajaisia Voldemortista. Aluksi ne olivat normaaleja: Voldemort vain ilmestyi niihin ja nauroi julmasti Harrylle. Helmikuuhun siirryttäessä painajaiset muuttuivat aina vain pahemmiksi. Ne olivat nykyään myös Kolmivelhoturnajaisista sekä ensimmäiseltä ja toiselta vuodelta... Vähän kaikenlaista painajaista, mutta joka aamu Harry heräsi hikisenä ja joskus hän ei edes muistanut, mitä unta oli nähnyt.
Harry ei oikein tiennyt, mitä tekisi painajaisten kanssa. Hän ei ollut kertonut niistä kenellekään muulle kuin Doralle, joka taas kehotti kertomaan Lilylle tai Siriukselle. Harry taas ei halunnut turhaan huolestuttaa vanhempiaan. Ron taisi tietää jotain painajaisista, mutta yleensä tämä nukkui niin sikeästi, ettei olisi herännyt edes tulipaloon. Kun painajaisia oli tullut joka yö kaksi kuukautta, Harrylta paloi pinna ja hän päätti kirjoittaa isälleen. Harry tiesi, että hänen äitinsä kuitenkin hermoilisi liikaa asian kanssa.
Hei isä, Harry aloitti kirjeensä. Hän kastoi sulkakynän musteeseen ja mietti, miten jatkaisi. Hienovaraisesti? Kertoisiko hän suoraan, että oli hermostunut painajaisista? Vai miten hän asian ilmaisi niin, ettei isä hermoilisi liikaa? Tosin Harry ei edes voinut kuvitella Siriusta hermostuneena. Tämä oli kuitenkin... No, Sirius. Liian vitsikäs ollakseen hermostunut. Lopulta Harryn onnistui kirjoittaa kirje loppuun.
Joululoman jälkeen olen nähnyt painajaisia. Ne ovat yleensä samanlaisia kuin kolmivelhoturnajaisten aikaan, mutta joskus niihin ilmestyy myös Diana. Olen aika huolissani niistä, sillä en ole ennen nähnyt painajaisia. Onko tämä normaalia? Olenko minä sekoamassa? Päivisin olen kuitenkin ihan normaali. Tai sen verran normaali, miten ylipäätään voi olla tällaisessa sodassa. Helenan ja Hermionen mukaan olen yleensä vihainen ja suutun helposti. Enkä kuulemma naura enää yhtä paljon kuin ennen. Kuuluuko tämä vain murrosikään vai olenko tosiaan sekoamassa? Tunnen olevani erilainen kuin ennen Dianan kuolemaa, mutta ei kai Diana voi tähän liittyä? Dora ainakin on palannut lähestulkoon normaaliksi. Toivottavasti minäkin palaisin. Kerro terveiset Heidille ja äidille.
Poikasi, Harry.
Harry lähetti kirjeen Hedwigillä ja lähti sen jälkeen viettämään laatuaikaa Doran, Hermionen, Ronin ja ehkä myös Helenan seurassa. Ginnykin oli läsnä. Kaikki viisi makasivat rohkelikkojen oleskeluhuoneen pehmeällä, punaisella matolla, kun Harry liittyi heidän joukkoonsa.
"Missä sinä olit?" Dora kysyi silittäen Harryn hiuksia. Harry painoi tyttöystävänsä otsalle suukon ennen kuin vastasi.
"Lähetin kirjeen isälle."
"Miksi?" Ron kysyi. Hän heitti muka vaivihkaa hennon hymyn Hermionen suntaan, ja tämä vastasi siihen. Harry virnisti Doralle.
"En ole kuullut isästä tai äidistä pitkään aikaan", Harry vastasi.
"Kyllähän isältä tuli kirje viikko sitten", Helena huomautti. "Ja sinä kirjoitat kotiin yleensä kerran kuukaudessa", tyttö jatkoi huolestuneen näköisenä.
"Onko kaikki hyvin?" Hermione kysyi terävästi.
Harry alkoi ärsyyntyä. Taas alkaisi tämä iänikuinen ristikuulustelu, josta ei päässyt millään eroon. Hän tiesi, että hänen ystävänsä olivat hänestä vain huolissaan, mutta liikaa oli liikaa. Ja tämä oli alkanut olla liikaa jo kuukausi sitten. Silloin Harry oli onnistunut kiemurtelemaan irti kyselyistä, mutta hän ei ollut varma, kävisikö hänelle nyt yhtä hyvä tuuri.
Harry mutisi jotain epäselvää vastaukseksi ja nousi ylös vetäen Doran samalla mukaansa. Hän pujotti kätensä tyttöystävänsä viileään käteen ja yhdessä he lähtivät kulkemaan kohti poikien makuusalia. Dora aavisti, että Harry aikoi kertoa hänelle jotain. Ja siinä tyttö oli aivan oikeassa.
"Mikä sinua vaivaa?" Dora kysyi heti, kun he pääsivät muista eroon.
"Painajaiset", Harry vastasi heittäytyen sängylleen makaamaan.
"Vieläkin? Oletko kertonut Siriukselle?" Dora kysyi huolestuneena. Hän heilautti mustan hiussuortuvansa selkänsä taakse ja istuutui Harryn sängyn laidalle.
"Olen. Lähetin hänelle juuri kirjeen. Saa nähdä milloin hän vastaa", Harry vastasi.
"Kerrot sitten minulle", Dora vannotti.
"Joo", Harry lupasi.
Siriuksen vastauksen tuleminen kesti melko kauan. Se tuli muutaman viikon päästä, kun Harry istui aamiaisella. Hän oli juuri päättänyt, että ottaisi puuroa eikä paahtoleipää, kun pöllöt ilmestyivät. Harry kohotti katseensa ja huomasi ilokseen, että Hedwig lensi häntä kohti.
Hei Harry,
Olemme Lilyn kanssa vihdoin päättäneet, mitä teemme (Meillä tarkoitan sinua ja meitä kahta). Lähetin Dumbledorelle kirjeen ja hän lupasi järjestää asian tavalla tai toisella. Harry, sinä et ole sekoamassa, sen verran voin sinulle paljastaa. Paljastan sinulle vielä sen, ettet todennäköisesti tule pitämään Dumbledoren päätöksestä (Hän kertoi sen meille eilen illalla). Tule huomenna kello viisi rehtorin kansliaan niin saat tietää, mitä olemme päättäneet. Lily lähettää terveiset sinulle ja Helenalle. Olkaa kunnolla ja varovaisia, teitä saatetaan tarkailla. Pitäkään silmänne auki, älkääkä luottako tuntemattomiin ihmisiin. Pidä huoli, ettet joudu hankaluuksiin ja pidä Helenakin tällä kertaa poissa hankaluuksista. Luotamme sinuun.
Isäsi
Harry kohotti yllättyneenä kulmakarvojaan. Mitähän rehtori Dumbledore oli päättänyt? Siriuksen puheiden mukaan se ei olisi kovinkaan iloinen yllätys. Ja Harry uskoi Siriusta.
Siinä hän olikin aivan oikeassa.
---------------------------------
Kommentteja?
-
Toivottavasti se mitä Sirre, Lils ja Dumbledore suunnitteli ei ollu mitään terapiaa... vai oliko se ajustentorjuntajuttujonkanimeemäen muista? No, seuraavassahan luvussa se selviää. :D On tää hiukan onnellisempi. Mut kai sä osaat kirjoittaa joskus siirappista söpöilyy, se olis kivaa vaihtelua?
Ja luku oli muuten hyvä, Dora ja Harry on ihania yhdessä :-*
Ja tietysti mä toivon jatkoa mahdollisimman pian :-*
-
JEEE!!! Uus luku ;D
Toivottavasti se juttu minkä Dumledore on keksiny ei oo kovin kamala...
Luku oli sopivan pituinen, vaikkakin olisi kiva saada tietää välillä hyviäkin uutisia :) kun Harry ja Dora on kärsiny jo niin paljon ja sitten sen Harryn arven pitää taas ruveta häiritsemään :(
Toivottavasti jatkoa tulee pian ;)
-
HarryPotterFan4Ever, Kiitos taas kommentistasi :-* !
Brunet, Kiitos sinullekin kommentistasi. Hihih, Harrysta ja Dorasta tulee aika lailla tässä luvussa....
A/N: Höm, tämä vähän venähti. Sekä pituudeltaan, että aika-taulultaan. Kommentteja kaipailen toki.
Luku 13, Okklumeus,
Viiden aikaan seuraavana päivänä Harry suunnisti kohti rehtorin kansliaa. Hän lausui tunnussanan ja pääsi helposti ovelle, vetäisi henkeä ja koputti.
"Sisään", Dumbledoren ääni kutsui.
Harry aukaisi oven ja astui sisään. Huoneessa oli Dumbledoren lisäksi Severus Kalkaros, Harryn liemien opettaja. Tämä seisoi ikkunan edessä ja katseli Harrya arvostellen. Harry huokaisi raskaasti.
"Kas, Harry. Sait siis Siriuksen kirjeen?" Dumbledore varmisti ja Harry nyökkäsi.
Samassa rehtorin kanslian ovi aukeni uudelleen, ja Sirius astui sisään. Hän pyyhälsi Harryn luokse ja jäi seisomaan tämän taakse tuijottaen Kalkarosta murhaavasti.
"Luulin, että tapaamme herra Mustan vain sinun kanssasi, Albus", Kalkaros sihisi. Sirius kääntyi katsomaan tätä suoraan silmiin.
"Satun olemaan pojan isä", tämä sanoi yrittäen olla kovinkin rauhallinen. Harry huomasi, että miehen kädet olivat nyrkissä.
"Sääli poikaa", Kalkaros tuumasi ivallisesti hymyillen.
"No niin, no niin", Dumbledore keskeytti alkavan riidan. "Sirius on täällä juuri siksi, koska on Harryn huoltaja. Ja me molemmat tiedämme, miksi Severus on täällä. Vai mitä Sirius?"
Sirius painoi katseensa maahan ja mutisi jotain hyvin pienellä äänellä.
"Harry, kerroit Siriukselle kirjeessäsi että olet nähnyt jonkinlaisia unia, vai kuinka?" Dumbledore varmisti, ja Harry nyökkäsi.
"Ne olivat painajaisia", hän mutisi.
"Minkälaisia?" Dumbledore kysyi kiinnostuneena.
Harry katsoi isäänsä apua anoen.
"Kuulemma..." Sirius aloitti, mutta Dumbledore keskeytti hänet.
"Anna Harryn itse kertoa, Sirius."
"Enimmäkseen painajaisia Voldemortista. Mutta myös... Dianan kuolemasta", Harry kertoi vastentahtoisesti. "Ja... Kolmivelhoturnajaisista", hän jatkoi. Sirius laski kätensä hänen olkapäälleen ja puristi lempeästi.
Dumbledore mietiskeli. Hän kääntyi Kalkarosta kohti.
"Olemme päättäneet, että alat Severuksen avulla opiskella Okklumeusta", Dumbledore ilmoitti.
"Mitä?" Harry kysyi. Lisää Kalkaroksen tunteja? Ja mitä hittoa oli Okklumus, vai mikä se nyt olikaan? Dumbledore oli varmasti pähkähullu.
"Okklumeus auttaa sinua karkottamaan painajaisesi. Mutta vain... vain jos osaat käyttää sitä oikein ja sinulla on tarpeeksi tahtoa", Kalkaros sanoi ivallisesti. "Tosin jos olet isältäsi jotain perinyt niin..." hän aikoi jatkaa, mutta Dumbledore kohotti kätensä vaientaakseen hänet.
"Sinuna todella pohtisin, mitä suustani päästäisin, Ruikuli", Sirius sihisi murhaavasti.
Harry kääntyi huvittuneena isäänsä päin. Mikä ihmeen Ruikuli? hän kysyi katseellaan. Sirius virnisti hänelle ja mutisi hänen korvaansa:
"Annoimme hänelle kouluaikaan mukavan lempinimen."
Harry naurahti pienesti ja oli salaa tyytyväinen, etteivät Kalkaros ja Dumbledore kuulleet, mitä he puhuivat heidän selkänsä takana.
***
Dora seisoi mietteliään näköisenä rohkelikkojen oleskeluhuoneen ikkunan edessä. Hän katseli, kuinka sade piiskasi ikkunaa ja kuu paistoi taivaalla. Dora sulki silmänsä ja ajatteli Harrya. Harry oli Doran ensimmäinen poikaystävä. Hän ei ollut seurustellut ennen kenenkään kanssa. Nyt kun Dora seurusteli, hän huomasi, että seurustelu oli täynnä mustasukkaisuutta ja hellyyttä. Dora oli huomannut tuntevansa pienen mustasukkaisuuden jopa siitä, kun Harry oli kietonut kätensä Ginnyn ympärille, kun tällä oli ollut paha mieli jostain. Dora kyllä tiesi mistä. Ginny oli vihainen Doralle Harrysta.
"Hei, Diana. Tiedän, että kuulet minut. Minä... haluan kertoa sinulle jotain", Dora kuiskasi hyvin pienellä äänellä avatessaan samalla ikkunan. Hän katsoi kuuhun ja jatkoi. "Olen kiitollinen sinulle siitä, että olit niin ihana sisko. Rakastit minua ja kuuntelit minua aina. Kiitos siitä, kiitos kaikesta. Olen myös iloinen, että ehdit nähdä minut ja Harryn yhdessä. Olen surullinen, koska et voinut elää niin kauan, että olisit ehtinyt nähdä maailmaa. Mutta... ne kuolevan nuorena, joita jumalat rakastavat. Lepää rauhassa, rakastan sinua."
"Kenelle sinä puhut?" Doran takaa kuului ääni.
Dora säpsähti ja kääntyi. Hänen takanaan seisoi Hermione.
"Dianalle", Dora myönsi.
Hermione huokaisi ja kietoi kätensä Doran ympärille.
"Dora, et voi jatkaa näin. Hän on poissa, häntä ei ole enää", tyttö sanoi.
Dora irtaantui ystävänsä otteesta ja katsoi tätä suoraan silmiin.
"Sinulla ei ole sisaruksia eikä varmastikaan kaksossisarta, joten et voi tietää, miltä minusta tuntuu! Lakkaa jo holhoamasta minua! Osaan pitää huolen itsestäni!" tyttö kiljaisi.
Hermione säpsähti.
"Sinun pitäisi kertoa Harrylle unistasi", hän totesi.
"Mitä sinä minun unistani tiedät?" Dora kysyi säikähtäneenä. Dianan kuoleman jälkeen hänkin oli alkanut nähdä painajaisia, joissa hän joko nyyhkytti siskonsa kuolleen ruumiin edessä tai sitten he nauroivat yhdessä, ja Diana kuiski hänelle samaa lausetta. Tule luokseni. Ja siihen Dora heräsi.
"Näen sen kasvoiltasi. Näet joka yö unta Dianasta. Unessa nauratte yhdessä, sitten... Sitten Diana alkaa kuiskia sinulle", Hermione sanoi ja painoi päänsä.
"Mistä voit tietää?" Dora kysyi epäileväisenä.
"Minä..." Hermione aloitti ja katsoi Doran selän taakse. Dora kääntyi katsomaan samaan suuntaan ja näki oleskeluhuoneen pöydällä oman päiväkirjansa. Hän henkäisi.
"Sinä olet lukenut minun päiväkirjaani! Kirjaa, jossa on yksityisiä asioita minusta! Miten saatoit? En olisi koskaan uskonut sellaista sinusta!" tyttö kiljaisi ja otti päiväkirjansa. Hän heitti sen Hermionen naamaan ja tälle tuli avohaava poskeen, johon päiväkirjan kulma oli osunut. "Siinä! Lue se kokonaan!" tyttö huusi ja juoksi tyttöjen makuusaliin.
"Mitä täällä meuhkataan?" sisään astuva Harry kysyi. Hän vilkaisi Hermionea, joka seisoi äimänä pidellen kättänsä poskellaan.
"Kysy Doralta. Minä yritin vain auttaa", tyttö tiuskaisi ja lähti muotokuva-aukosta.
Harry vilkaisi kirjaa, joka makasi lattialla. Sen kansi oli vaaleanpunainen ja siinä oli iso punainen sydän. Sydämestä lähti muutama keltainen viiva kulmiin ja sen keskellä luki: My diary.
Uteliaana Harry aukaisi päiväkirjan ja alkoi lukea.
Rakas päiväkirja,
Viime yönä näin taas sen saman unen. Nauroin Dianan kanssa, ja yhtäkkiä hän alkoi kuiskia ja veti minua mukaansa.
"Tule luokseni. Pysymme aina yhdessä", Diana kuiski, otti minua kädestä ja leijui jo ilmassa. Hän yritti vetää minua mukaansa, mutta pysyttelin tiukasti jalat maassa.
"Pysymme... aina... yhdessä", Diana kuiskasi ja sai minut mukaansa.
Siihen heräsin. Olin aivan hiessä ja silmäni olivat kostuneet tuskan kyynelistä. Nousin vuoteeltani ja pesin kasvoni viileällä vedellä. Se auttoi hiukan, mutta – kuten aina ennenkin – en pystynyt nukkumaan enää ollenkaan samana yönä.
Enempää Harry ei pystynyt lukemaan, sillä hänenkin silmänsä alkoivat täyttyä kyynelistä. Poika pyyhkäisi silmiään hihallaan ja nousi nojatuolista, johon oli istuutunut vasta hetki sitten. Doralla oli vähän selitettävää.
"Dora!" Harry huusi tyttöjen makuusalin portaisiin. "Tule alas! Minulla on sinulle asiaa!"
-
Jipii, uus luku!!!
Kalkkaros on ihan tyhmä kun se ei voi olla mukava Harrylle. Miks sen pitää kantaa kaunaa vanhoista jutista, ei sillä että Sirius yrittäs auttaa yhtään asian kanssa ;D Toivottavasti Dora alkais vähän piristyä ja kertois niistä sitä painavista unista jollekulle nii sen olo alkais luultavasti helpottua... Ois vaan niin ihanaa jos Dora pystys olee onnellinen vaikka Dina on kuollu.
Toivottavasti jatkoa tulee pian ;)
-
Sirius on niin ihana! ;D
Ja voi Dora, miksi ihmeessä juuri sen siskon piti kuolla?
Älä kiltti Harry ole liian julma Doralle, se on aika maassa.
Hermione oli kyl aika pahis kun meni lukemaan Doran päiväkirjaa...
Jatkoa toivon, sua ei oo unohdettu! :D
-
Nyt saatte heittää mua vaikka korkokengillä, kun luvun tulo on kestänyt näin kauan. :D
Brunet, Kiitti kommentistasi, seuraava luku on jo hiukan onnellisempi ja iloisempi. :)
Feliicia, kiitti myös sulle! :-*
Luku 14
Syksyn taikaa
Dora kuuli Harryn äänen oloskeluhuoneesta ja huokaisi, menisikö hän vai ei? Toisaalta tyttö halusi jäädä makaamaan sänkyynsä mahdollisimman pitkäksi aikaa, mutta toisaalta hän halusi jutella Harryn kanssa. Hermione oli tietysti mennyt kantelemaan Harrylle hänen unistaan. Dora huokaisi uudelleen syvään ja päätti lähteä oloskeluhuoneeseen, kerranhan hän kuitenkin joutuisi puhumaan Harryn kanssa.
"Tulithan sinä", Harry totesi hymyillen, kun Dora laahusti portaat alas.
"Niin tulin. Sinulla oli asiaa?"
Harry nieleskeli.
”Kuulin juuri, että sinä olet nähnyt Dianan kuolemasta painajaisia”, hän aloitti. Doran kasvojen ilme synkkeni, mutta silti tyttö yritti hymyillä.
”Mitä siitä?” Dora kysyi.
”No esimerkiksi se, että olet valehdellut minulle!” Harry huudahti. Dora katsoi poikaystäväänsä kyynelsilmin, mutta kyyneleet eivät saaneet Harrya katumaan sanojaan. ”Minä olen koko ajan luullut olevani hullu tai jotain, kun olen nähnyt Dianasta painajaisia ja sinä et sanallakaan ole maininnut, että olet myös nähnyt hänestä painajaisia. Ja minä olen koko ajan kertonut sinulle minun unistani!” Harry jatkoi. ”Luulin, että voimme luottaa toisiimme”, hän lopetti katsoen Doraa suoraan silmiin. Häpeissään Dora kuitenkin painoi katseensa maahan ja näpräsi mustaa hiussuortuvaa.
”Anteeksi, Harry. Olen pahoillani”, tyttö sanoi. ”Minun olisi pitänyt kertoa, mutta en tiennyt, miten olisin voinut tehdä sen... Anna anteeksi, minä rakastan sinua edelleen.”
Harry hätkähti. Hän ei ollut kertaakaan kuullut Doran sanovan, että tämä rakasti häntä. Harry hymyili tyttöystävälleen, kietoi kätensä tämän ympärilleen ja veti tämän lujaan halaukseen.
”Saat anteeksi”, hän lupasi ja heidän huulensa kohtasivat pitkästä aikaa toisensa. Doran käsi oli uppoutunut Harryn mustiin hiuksiin ja hän silitteli niitä, toisella kädellä tyttö piti kiinni Harryn oikeasta olkapäästä. Harryn kädet olivat Doran lanteilla. Muut rohkelikot katsoivat heitä hymy huulillaan.
”Hankkikaa huone!” kuului jonkun neljäsluokkalaisen huuto. Harryn huulet kaartuivat hymyyn, kun hän kuuli äänen.
Suudelman loputtua he jäivät katsomaan toisiaan sanaakaan vaihtamatta. He hymyilivät, aivan kuin osaisivat lukea toistensa ajatukset. Ehkä he osasivatkin.
”Tule”, Dora sanoi ja otti Harrya kädestä kiinni. ”Mennään ulos”, hän jatkoi. Dora vei poikaystävänsä pihamalle, jossa oli hiukan pilvinen sää, liian hiostavaakin. Harrylla oli kuuma, mutta hän ei sanonut mitään Doralle. Dora vain istuutui kylmän rauhallisesti erään ison ja paksun puun viereen ja kehotti Harryakin istumaan. Harry levitti viittansa maahan ja Dora nousi muutaman sentin, jotta Harry voisi levittää viittaa hänenkin alleen. Siinä he istuivat. Pihalla ei ollut ketään muuta, vain he kaksi ja maailma. Avara maailma.
”Katso”, Dora käski ja osoitti järvelle. Harry katsoi, hän ei nähnyt mitään erikoista. ”Auringonlasku”, Dora kuiskasi ja puhui totta. Aurinko värjäsi taivaan punaiseksi ja oranssiksi, syksyn väreillä. Samassa Harry suuteli Doraa uudelleen. Ja Dora vastasi suudelmaan.
”Mennään. Alkaa sataa”, Harry sanoi ja kömpi jo ylös. Yhtäkkiä taivaalta alkoi sataamaan kaatamalla vettä, mutta Dora ei tehnyt elettäkään noustaakseen.
”Mennään”, Harry toisti ja ojensi kättään tyttöystävälle.
”Mitä? Joo, mennään vaan”, Dora vastasi ja otti Harrya kädestä kiinni. Harry otti myös viittansa ja kietoi sen ympärilleen. He juoksivat käsi kädessä kaatosateessa, he juoksivat linnaa kohti.
***
Ginny katseli rohkelikkojen oleskeluhuoneen ikkunasta, kuinka sade piiskasi ikkunoita. Ulkona hän näki Doran ja Harryn, jotka suutelivat toisiaan läpimärkinä. He pitivät toisiaan kädestä kiinni, eikä Ginny voinut mitään kyynelille, jotka valuivat hänen poskilleen.
Samassa Ginny tunsi lämpimän käden laskeutuvan hänen olkapäälleen ja kääntyi. Seamus Finnigan seisoi hänen edessään.
”Hänkö hylkäsi sinut? Harry”, Seamus kysyi osottaen ikkunaa päin.
Ginny pudisti päätään hiljaa.
”Emme me seurustelleet”, hän mutisi.
”Mutta olit ainakin ihastunut häneen, eikö vain?” Seamus totesi. ”Älä itke”, poika lisäsi ja pyyhkäisi yhdellä hellällä liikkeellä kyyneleet Ginnyn kasvoilta. Ginny sai vaivoin kasvolleen hymyn.
Seamus otti kiinni Ginnyä lantioista ja tämän kasvot tulivat hetki hetkeltä yhtä lähemmäksi. Heidän huulensa tapasivat toisensa ja Ginny sulki silmänsä.
***
Harry otti Doran syliinsä ja nosti tytön ylös. Hän pyöritti tätä ympäri ja Dora nauroi. Sen jälkeen molemmat kaatuivat lehtien sekaan. Punakeltaisten lehtien sekaa näkyi kaksi tummatukkaista ihmistä, jotka suutelivat toisiaan intohimoisesti.
Äkkiä Harry otti kasan lehtiä ja kippasi kaikki Doran päälle, niin ettei tyttöä näkynyt ollenkaan kasasta. Märkään puuhun nojaten Harry katseli tyttöystävänsä kömpimistä lehtikasasta. Pian Dora olikin jo ylhäällä ja puisteli lehtiä pois vaatteistaan. Sen jälkeen hän katsoi Harrya muka vihaisena.
”Sinä... Sinä senkin! Odotapas, kun löylytän sinut Harry Musta!” Dora kiljui ja otti syliinsä niin paljon lehtiä, kuin siihen mahtui. Harry lähti juoksemaan linnaa kohti nauraen. Pihalla ei ollut ketään muita, sillä satoi edelleen.
Dora sai Harryn kiinni ja heitti kaikki lehdet pojan päälle. Harry nyppi lehtiä pois hiuksistaan, mutta hymyili. Hän kaappasi Doran syliinsä ja lähti kantamaan tyttöä linnaa kohti. Dora nauroi, mutta ei vastustellut tai rimpuillut.
Linnan ovella he suutelivat miljoonannen kerran sinä päivänä. Päivä oli ollut hiukan onnelisempi, kuin muutamat muut päivät.
-
Ihana. Seamus oli ihana kun jutteli Ginnyn kaa. :-*
Harry antaa Doralle helposti anteeksi. Kiva, että oli välilä onnellisempi luku.
Mä en osaa sanoo muuta :D
-
Luinpahan tämän fikin yöllä, mutta sitten väsymys voitti, ja en jaksanut kommentoida, joten nyt sitten tulin kommentoimaan. :D
Tosi hyvä idea tarinalle, pidän tällaisesta ajatuksesta, että Harry olisikin Siriuksen poika. :D Plussaa siitä. Dora+Harry, hieno paritus, pidän siitä, vaikka jotenki mua silti häiritsee, ettei Ginny ole Harryn kaa... No, mutta sitten tarinan temposta, vaikka tarina menee ihan suhteellista tahtia, silti tuntuu, että ne tapahtumat tapahtuvat hieman liian nopeasti. Jos draaman lisäystä lisäisi väliin välillä ja tavallista opiskelua. Koko ajan ei tarvitse suhteet kukoistaa ja taikasauvoista loitsut ja kiroukset lennellä :D
Uusimman luvun viimeinen lause:
Linnan ovella he suutelivat miljoonannen kerran sinä päivänä. Päivä oli ollut hiukan onnelisempi, kuin muutamat muut päivät.
Koska kuin-sanan jälkeen ei tule kunnollista lausetta, pilkkua ei tarvita.
Ja sitten toi Cedric-juttu. Hieman hämäävää ajatella, että Harry on nähnyt tämän kuolevan Voldemortin edessä. Olinko liian väsynyt, etten huomannut kohtaa kunnolla, vaan siihen oli joku järkevä ajatus, miksi Harry on nähnyt tämän kuoleman?
-
Ihanaa et tähän tuli jatkoa ;D pelkäsin jo et oot jättäny tän kesken...
Tää lluku oli ihanan ilonen ja muutenkin kepeämpi edellisiin verrattuna :)
Dora ja Harry on ihana pari ja on pakko päästä huomauttamaan että pidän ennemmän tästä kuin Harry/Ginny parituksesta ;)
Toivottavasti jatkoa tulisi piakkoin :D
-
Tää on aika kiva, mutta tavallaan toi alku oli vähän huonompi, se jotenkin töksähteli. Ja noi kirjeet Harrylta on aina jotenkin kummallisia, kun niissä selitetään kaikkea ufoa.
Sitten toinen asia, mikä tässä vaivaa: Tässäkin on se juttu, että Lily on joku ihmeen ei-saa-kiroilla-tai-tiuskia-friikki. Se on tosi yleinen ongelma ficeissä :/
Muuten tämä on siis hyvä, ja jatkoa pian.
(Eiks se oo oklumeus eikä okklumeus?)
Bizza
-
nyyh, ei kai tää oo jätetty jäihin???? :(( kaipaa lisää, mut jos inspistä ei oo, nii ymmärrän kyl...
-
Kiitokset kaikille kommenteistanne! Nyt on vähän ilmoituspuolista asiaa, nimittäin.. En ole vielä lopettamassa tätä ficciä, mutta tämä on epävirallisella tauolla, koska mulla on niin paljon muita ficcejä ja on vielä tuo nanokin. Olen pahoillani, jatko kestää vielä jonkin verran, hyvällä tuurilla saan inspiksen jossain vaiheessa tällä viikolla, huonolla tuurilla taas vasta ensi viikolla. Anteeksi tämä kaikki nyt. Lupaan yrittää kirjoittaa tätä. :) Viime luvustahan on tietysti jo viisi kuukautta, mutta... :D
-Miusamo
-
Juu, kiitos infosta. Kyllä jaksan odottaa, hyvää jaksaa aina oottaa :DD
-
Ihanaa kun on välillä onnellisempi luku!
Dora ja Harry on tosi söpöjä!
Seamus on tosi ihana!
Miks kaikissa hyvissä ficeissä joku kuolee?
Jatka! Jatka!
-
mitäs täältä löytyykään...
Ihana ficci, Sirus on Harryn isä- ficit on kyllä mahtavia!
Mielekiintoisia OC-hahmoja.
jatkoa odottaen
J
ai niin joo sait muuten just uuden lukijan :D