Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Annabelle - 03.06.2009 22:31:16

Otsikko: Twilight: Endless Love, K-11, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Annabelle - 03.06.2009 22:31:16: Kirjoittaja: Annabelle
Ikäraja: K-11
Fandom: Twilight
Paritus: Ota selvää ;)
Tyylilaji: AU/draama
Vastuuvapautus: Kaikki muu paitsi idea ja teksti kuuluu Stephenie Meyerille.
Varoitukset: Pientä väkivaltaa, sekä paljon huonoa herjaa.
Yhteenveto: 50 vuotta Bellan muuttumisesta on kulunut. Edward ja Bella ovat onnellisesti naimisessa, mutta onko rakkaus siltikään ikuista? Jatkoa Been there, Done that (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10051.msg194929#msg194929) -ficilleni.

Ilmestyneet osat
Ensimmäinen osa - Tappeluita (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg201683#msg201683)
Toinen osa - Salaperäinen tuoksu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg201805#msg201805)
Kolmas osa - Sävellyksiä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg201956#msg201956)
Neljäs osa - Anteeksipyyntöjä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg202257#msg202257)
Viides osa - Asianajaja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg202463#msg202463)
Kuudes osa - Timanttisormus (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg202463#msg202463)
Seitsemäs osa - Jimmy Choot (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg203263#msg203263)
Kahdeksas osa - En voi elää ilman häntä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg203893#msg203893)
Yhdeksäs osa - James (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg204123#msg204123)
Kymmenes osa - Kosto on suloisin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg204458#msg204458)
Yhdestoista osa - Vaihto (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg204707#msg204707)
Kahdestoista osa - Illanviettoa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg205437#msg205437)
Kolmastoista osa - Rakkauden uusi alku? (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10371.msg208290#msg208290)

K/H: Kuten lupailin, tässä tätä jatko-osaa. Ensimmäinen osa ei mikään erityisen hyvä, mutta olen huono aloittamaan ficcejä. Kommentteja toivoisin kuitenkin, positiivistä ja negatiivistä otetaan kumpiakin vastaan :D

Ensimmäinen osa - Tappeluita

BPOV

”Alice, lopeta jo!” huusin varmaan jo kolmattakymmenettä kertaa keijukaiselle, joka ahersi hiuksieni parissa. Alice osasi kuitenkin aina tekeytyä kuuroksi esittäessäni vastalauseita hiustenlaitosta tai vaatteista.
50 vuotta oli kulunut viimeisestä käynnistämme Forksissa, ja nyt jo menimme takaisin siihen kouluun, josta kaikki valmistuimme tasan 50 vuotta sitten.
”Bella, sinun täytyy näyttää hurmaavalta! Ei sillä, ettetkö olisi nyt jo, mutta teemme vain pieniä lisäyksiä. Vai mitä, Rose?” Alice huikkasi Rosalielle, joka para-aikaa penkoi kaapista jotain vaatteita minulle.
Rosalien käsitys minusta oli muuttunut kertaheitolla vuosia sitten. Hän ei enää vihannut minua; käytännössä olimme parhaita ystäviä. Joskus sitä sanotaan, etteivät ihmiset ikinä muutu, mutta tarpeeksi kauan yhdessä asuttuanne muuttuvat varmasti.
”Niinpä”, Rosalien ääni hukkui kaapissa oleviin massiivisiin hyllyihin, ja vampyyrejen superkuulonkin lisäksi se kuului vain pienesti.
”Noin, Bella! Olet nyt valmis”, Alice sanoi ja irrotti kätensä hiuksistani.
”Viimeinkin!” huudahdin ja nousin tuolilta aikeissani mennä alakertaan muiden luo, kunnes Alice nappasi minua kädestä.
”Eipäs sittenkään, Bella, ei sinulla ole vielä vaatteita! Rosalie valitsi sinulle täydelliset vaatteet, katso nyt”, Alice maanitteli ja osoitti kaunista neuletakkia ja kapeita farkkuja, jotka roikkuvat henkarissa oven karmissa.
”Alice”, sanoin ja loin murhaavan katseen häneen. Jos katse vain voisi tappaa..
”Bella, kiltti”, Alice sanoi ja venytti sanaa sekä loi kasvoilleen mitä hellyttävimmän ilmeen. Ei ihme, että Jasper antoi aina kaiken Alicelle periksi.
”Selvä”, mumisin ja nappasin vaatteet sekä korkokengät, jotka Rosalie oli kiikuttanut vaatteiden viereen meidän kiistellessä.
Alice oli oikeassa; vaatteet näyttivät hyviltä päälläni. Alakertaan astuessani kaikki istuivat jo sohvalla tuijottivat zombimaisesti tv:tä, kuten aina. Edward istui reunimmaisena sohvalla, ja menin istumaan hänen syliinsä.
”Hei rakas”, Edward hymyili hiuksiini ja painoi suukon ohimolleni. ”Tuoksut hyvältä.” Edward hymähti itsekseen, kunnes kiinnitin katseeni muihin Emmettin avattua suunsa.
”No, Bella, oletko varma, että itsehillintäsi kestää?” Emmett kysyi puoliksi vitsillä, mutta ilmeisesti Edward ei ottanut sitä vitsinä, ja alkoi murista.
”Edward, rauhoitu”, sanoin ja murina loppui kuin seinään. ”Emmett, olen. Entä oletko itse?” kysyin ja virnistin saaden Emmettin kiehumaan.
”Oikeastaan, mielestäni Bella on meistä vahvin kieltäytymään houkutuksesta, vaikka onkin meistä uusin”, Alice sanoi ja Edward myhäili jotain samaa.
”Alice on oikeassa, Bellalla on erityinen kyky vastustaa ihmisen verta, itse asiassa olen ihmetellyt sitä itsekin. Olen miettinyt pääni puhki mahdollisia syitä, mutta ainoa järkevä selitys, jonka olen keksinyt ei ole kummallinen. Bellalla on vain horjumattoman vahva itsekuri”, Carlisle sanoi lääkäriaksentillaan.
”Mmh, mikä mielenkiintoinen puheenaihe. Ehkä meidän oikeasti pitäisi lähteä, tulen hulluksi”, sanoin puoliksi nauraen, mutta kaikki katsoivat minua aivan kuin oikeasti olisin hullu.
Alice nousi kuitenkin sohvalta ja suuntasi tiensä kohti autotallia, ja pian kaikki muutkin saapuivat autoille mutisten jokainen omiaan.

Koko koulu oli muuttunut täysin. Se oli remontoitu uudelleen ulkokuorta myöten, ja vanha oli käytännössä laitettu maan tasalle. Tuijotin ihmeissäni ympärilleni. Mitään siitä koulusta, josta poistuimme viimeisen kerran 50 vuotta sitten, ei ollut mitään jäljellä.
”Bella, 50 vuotta on pitkä aika ihmisille. Kaikki muuttuu aikanaan, mikään ei ole ikuista”, Alice totesi. Hän oli selvästi huomannut tuijotukseni, vaikka joskus minusta tuntui, että Alicellakin oli ajatustenlukukyky. Tai sitten hän vain osasi lukea ihmisiä.

”Mmm, niinpä”, Edward mumisi selitettyäni jostain ärsyttävästä pojasta, jonka nimen olin unohtanut, koulussa. Koko koulupäivä oli sitä samaa tylsää kertausta, ja vaikka olinkin saanut monet tunnit sovitettua Alicen tai Rosalien kanssa samoiksi, tuntui se silti siltä kuin olisin istunut koulussa ikuisuuden.
”Et tiedä kuinka rasittavaa se on! Jos hän tulee enää lähellekään minua, teen jotain laitonta aivan varmasti, enkä vastaa seurauksista”, sanoin ja katsahdin Edwardiin, jonka silmät olivat rennosti ummessa. Jollen olisi tiennyt totuutta, olisin kuvitellut hänen nukkuvan.
”Edward! Et kuuntele minua yhtään!” sanoin ja tönäisin häntä käsivarteen. Vastasyntyneen voimani olivat onneksi kaikonneet jo aikoja sitten, ja pystyin hallitsemaan iskujani paremmin.
”Anteeksi, vaivuin vain ajatuksiini. Niin, mitä sanoitkaan, kulta?” Edward kysyi ja väläytti häikäisevimmän hymynsä. Melkein jopa menin siihen lankaan, mutta olin aikojen saatossa kehittänyt itselleni vastustuskyvyllisen suojamuurin, kun Edward käytti hymyään.
”Äh, ihan sama. Menen katsomaan mitä Alice ja Rosalie tekee”, sanoin ja nousin sohvalta Edwardin sylistä ylös. Edward kuitenkin reagoi nopeammin, ja kaappasi minut vyötäröltä takaisin syleilyynsä.
”Ei ihan vielä”, hän sanoi ja naurahti. Yritin kaikin voimin rimpuilla Edwardin käsien välistä, mutta ne olivat kuin lukot vyötäröni ympärillä.
”Edward! Laske minut alas!” huusin ja jatkoin epätoivoista rimpuiluyritystäni.
”Mm.. viitsisinkö? Voisinhan minä-” En halunnut tietää, mitä Edward suunnitteli, ja jatkoin huutamista ja potkimista, vaikka se oli täysin hyödytöntä. En pääsisi tästä ennen kuin Edward itse päästäisi minut.
”NYT!” huusin ja kuulin Emmettin jylisevän naurun käytävällä.
”Voi pikkusisko, mihin sinä olet taas itsesi laittanut?” Emmett naurahti ja ennen kuin tajusin mitään; olin lentänyt kaaressa Emmettin käsien varaan. ”Voi Bellaaaaa..” Emmett venytti vokaaleja.
”Emmett, laske minut alas! Tai muuten-”
”Tai muuten mitä? Syöt minut?” Emmett totesi ja virnisti. Edward tyrskähti taustalla. Tiesin, että Emmett oli aina ollut typerä jossain määrin, mutta tämä alkoi olla jo huippuja.
”Selvä, itsepä kerjäsit. Esme!” huusin ja sekunnissa nuori, kaunis äitimme saapui oviaukkoon.
”Mitä, kulta pieni?” Esme kysyi kunnes katsahti Emmettiin. ”Voi luoja, Emmett! Laske Bella alas, ja heti!”
Välittömästi luisuin Emmettin sylistä maahan. En ollut koskaan muistanut olleeni niin iloinen jalkojeni kohdatessa maanpinnan.
”Mitä ihmettä sinä taas ajattelit? Emmett, eikö tästä ole puhuttu? Bellaa ei kiusata!” Esme räyhäsi Emmettille. Olin ollut melkein alusta asti Emmettin uusi lelu, jolla hän keksi tekemistä, aina kun oli tylsää.
”On, äiti.” Emmettin äänestä kuulsi nöyryys, mikä oli melko ihmeellistä.
”No miksi ihmeessä näen sinut roikottavan Bellaa? Ja sinäkin vielä Edward! Olisi edes luullut sinun auttavan Bellaa.”
”Niin, aivan”, Edward sanoi herrasmiesmäisesti, aivan hänellä ei olisi ollut asian kanssa muka mitään tekemistä. Kunpa Esme vain tietäisi.
”En tiedä oikeasti mitä teen kanssasi, Emmett”, Esme sanoi ja nojautui seinään. Tiesin tämän suunnitelman, Esme oli käyttänyt sitä monta kertaa Emmettin kanssa. Ensiksi hän huutaisi, sitten valuisi itsesääliin, ja huutaisi taas. Koin parhaaksi häipyä paikalta vähin äänin Edwardin kanssa, kun volyymi alkoi taas voimistua.
”Edward, tiedätkö, että inhoan sinua?” kysyin kävellessäni portaita alas Alicen ja Rosalien luo.
”Minäkin rakastan sinua”, Edward sanoi ja painoi suukon hiuksiini.

A/N2: Tiddiii, bätmäään. Niin. Kommenttia.

- Annabelle

// Oh, mitä typoja. Ei pitäisi kirjottaa mitään tohon aikaan. Korjasin siis muutaman virheen.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Mmeri - 04.06.2009 00:18:22: Eka! :D

Hehee, vähän huippu. :DD Ihana, nauroin täällä yksikseen. :DD Kirjotat tosi hyvin, tykkäsin jo sun viime ficistäkin mistä tämä on jatkoa. :) Jatkoa vaan, innolla jatkoa odotellen. :>>
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: {samba} - 04.06.2009 08:39:40: Vou. Jatkoa.
Tää onki hieno. Yllättävän hieno. Joskus kun venytykset ei mee ihan nappiin. Tä tuntuu menevän. Jään innolla odottamaan jatkoa...?
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: masque - 04.06.2009 10:14:37: En ole lukenut tota sun aikasempaa ficciä, mutta tämä kyllä kiinnosti kovasti.
Hauska luettavaa.. :') Ei voi muuta sanoa.
Ja nyt olen taas hienosti osannut koukuttaa itseni keskeneräiseen ficciin. Äh, samapa tuo.
Mutta siis nautin paljon tekstisi lukemisesta ja se kuinka Edward ja Emmett kiusasivat Bellaa oli kertakaikkiaan hupaisaa. :D

Noh, taidankin tästä mennä lukemaan tuon toisen ficcisi ja nauttimaan siitä.

Kiitoksia paljon tästä lukukokemukseta. ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Dunja - 04.06.2009 10:19:56: Tää on tosi hyvä. Parempi kuin se eka osa... Onko sulla mitään suunnitelmia kuinka pitkän tästä teet?
Jatkoa oottelen :)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Veronika - 04.06.2009 10:36:20: Jeejeejee! Teit jatko-osan! Parasta!

Tykkäsin kovasti. Ihanaa toi, kun Emmett ja Edward ärsytti Bellaa. :D
En muuten oikein tajunnut, miksi Edward ei silloin kuunnellut Bellaa, kun se selitti jotain. Nooh, aivan sama! ;D

jatkoa lisäälisäälisäälisää! ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 04.06.2009 11:28:04: Ihihiii, jatko-osa!!! Jes, pelastit mun päivän! Hauska osa, mäkin tykkäsin kun Emmett kiusasi Bellaa, jotenkin just tollasta Emmett-tyylistä käytöstä : D Innolla jatkoa odotan : )
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Annabelle - 04.06.2009 12:18:18: Oi kiitoksia kommenteista, ne on ihania! Palvon maata teidän jalkojen alla :D

Uutta osaa sitten. Tästä tuli vähän ehkä pitkäveteinen, muttaaa toivottavasti ei haittaa. Kommenttia otetaan innolla vieläkin vastaan.

Toinen osa - Salaperäinen tuoksu

”Edward, tiedätkö, että inhoan sinua?” kysyin kävellessäni portaita alas Alicen ja Rosalien luo.
”Minäkin rakastan sinua”, Edward sanoi ja painoi suukon hiuksiini.

Katselin kuinka aurinko laski kauniisti taivaanrannan taa Emmettin nuristessa vieressäni. Auringonvalo säteili kilpaa kimaltelevien ihojemme kanssa, ja auringonsäteet laskeutuivat kauniisti huonekalujen päälle luoden niihin kauniit varjot.
”Joudun kuuraamaan koko talon kuukauden ajan, Bella. Kuukauden ajan! Ja sinun takiasi!” Emmett valitti ja pomppi edes takaisin yrittäen kiinnittää huomioni.
”Minä varoitin”, käänsin katseeni häneen ja sitten taas takaisin ikkunaan. Aurinko laskeutui hitaasti, mutta varmasti, ja yö alkoi valua vähitellen taivaankannen päälle. Ihanimman päivänkin täytyi päättyä, Edward toisti aina uudelleen ja uudelleen minun vielä ollessa ihminen.
”Hah! Ja mitä vielä”, Emmett sanoi ja tuhahti turhautuneena, ”varoitit? Kuule, en ole nähnyt Esmeä koskaan niin vihaisena sitten sen rikkoutuneen kalliin maljakon.”
”En minäkään”, totesin kiinnittämättä lainkaan huomiota Emmettiin tai hänen puheisiinsa. ”Mutta kuule, voisitko mennä valittamaan vaikka vessaharjalle? Se voisi olla hyvää terapiaa siivouksen ohella. Minulla on näet hieman tähdellisempää tekemistä”, virnistin ja nousin ylös.
”Argh!” Emmett huusi ja nappasi yhden valokuvakehyksen pöydältä ja paiskasi sen päin ovea. Se melkein pirstoutui tuhansiksi paloiksi, mutta Carlisle nappasi sen ilmasta ilmestyessään huoneeseen. Olin siis saanut Emmettin ärsyyntymään, mikä oli missioni.
”Emmett, lopeta riehuminen, se ei auta mitään. Olin tulossa vain ilmoittamaan, että Alicella on jotain tärkeää asiaa”, Carlisle sanoi ja laski hopeisen valokuvakehyksen pöydälle. ”Ei suostunut aloittamaan, ennen kuin kaikki olisivat kuulemma paikalla.” Sen täytyi olla jotain älyttömän tärkeää, sillä yleensä Alice ei jaksanut odottaa Emmettin tuloa. Hänestä se oli turhaa, sillä Emmett ei kuulemma kuuntelisi muutenkaan.
Alakerrassa Alice istui jo dominoivasti pöydän päässä vihainen katse silmissään. Hän oli ilmeisesti odottanut meitä enemmän kuin muutaman minuutin.
”Vihdoinkin te kaksi riitapukaria suvaitsette tulla alas! Oikeasti, Bella ja Emmett, saatte luvan lopettaa nuo tappelunne”, Alice totesi ja loi murhaavan katseen minuun ja Emmettiin, joka juuri veti itselleen tuolin pöydän alta ja istui Rosalien viereen, ”ne alkavat ärsyttää muitakin.”
Ilmeisesti kaikki muut paitsi minä ja Emmett olimme samaa mieltä, sillä vaikka kuinka yritimme väittää vastaan, kukaan ei edes kiinnittänyt meihin huomiota.
”Mutta, kuten olin sanomassa”, Alice painotti sanoja ja katseli kaikki vuoronperään, ”aion pitää juhlat. Ihan vain paluumme kunniaksi. Ja kukin teistä auttaa omalla tavallaan-”
”Alice, oikeasti, tämäkö oli se sinun tärkeä asiasi?” Emmett huokaisi ja kuulosti rasittuneelta.
”-tietenkin lukuun ottamatta Carlislea ja Esmeä”, Alice jatkoi ja oli kuin Emmett ei olisi koskaan häntä keskeyttänytkään. ”Juhlat ovat muutaman päivän päästä, ja tässä henkilökohtainen lista jokaiselle”, Alice sanoi ja jakoi jokaisella paperin, joka oli täynnä kutsuvieraiden nimiä, juhlatavaroita, musiikkia..
”Mutta lienee paras lähteä nyt kouluun”, Alice sanoi ja nousi omalta tuoliltaan, ”tai muuten myöhästymme. Hei Carlisle ja Esme.” Ja siinä samassa hän pinkaisi kohti autotallia Rosalie kannoillaan.
”Olen varmasti ennenkin sanonut näin, ja vaikka kuinka rakastankin Alicea, hän on välillä melko sekaisin”, tokaisin ja nousin itsekin ylös tuolista.
”Kerrankin olet oikeassa, Bells”, Emmett sanoi ja taputti minua selkään sellaisella voimalla, että jos olisin ollut ihminen, selkärankani olisi varmasti poikki.
”Kiitos, Emmett”, sanoin teeskennellyllä äänellä.
”Te kaksi”, Esme sanoi osoittaen minua ja Emmettiä, ”jollei tämä kohta lopu, kuuraatte koko lopun elämäänne etuoven portaita, ja kuulkaa, se on pitkä aika!”
”Selvä, äiti”, me molemmat kuulutimme kuorossa.
”Paljon parempi. Ehkä teidän oikeasti pitäisi nyt lähteä, kello alkaa olla melko paljon”, Esme sanoi ja katsahti kelloonsa.
”Totta, mennään jo”, Edward sanoi ja pyöritti autonavaimiansa etusormensa ympärillä vinhaa vauhtia, ”Alice tahtoo ottaa kilpailun, enkä halua hävitä sitä. Hän muistuttaisi siitä joka sekunti ääneen sekä ajatuksissaan.”
Siinä samassa Emmett pinkaisi autotalliin.

”Alice kuule, seuraavan kerran suosittelen kahdesti miettimään ajokisaa kanssani, kun et oikein taida hallita autoja”, Edward sanoi ja naurahti. Autokisa oli loppujenlopuksi päätynyt siihen tilanteeseen, että Alicen Porschen kaunis keltainen maalipinta oli saanut järjettömän kokoisen naarmun kylkeen osuessaan yhteen autoon ohituskaistalla.
”Ole sinä siinä hiljaa, kun et tiedä mistään mitään!” Alice kiljaisi ja tönäisi Edwardin päin roskakoria.
”Näyttää siltä, että joku on vihainen”, Rosalie tyrskähti vierestäni.
”Voi kuule, tuntisitpa hänen tunteensa vain”, Jasper sanoi ja kuulosti hieman surulliselta. Joskus säälin Jasperia hänen kykynsä takia, mahtoi olla rasittavaa tuntea kaikkien tuntemukset.

”En jaksa odottaa juhlia, niistä tulee loistavat!” Alice selitti innoissaan taas juhlista, ja yritti saada minutkin innostumaan. Rosalie oli luontaisesti yhtä innostunut kuin Alice.
Yhtäkkiä nenääni leijaili maailman suloisin tuoksu. Se vaikutti todella tutulta, mutta ei ollut Edwardin. Olisin tuntenut hänen tuoksunsa missä vain, vaikka unessa.
”Bella, oletko kunnossa?” Rosalie kysyi huolestuneena, hän oli siis selvästi huomannut valppaan olomuotoni.
”Joo, olen ihan kunnossa. Menen vain haukkaamaan vähän happea, täällä onko melko tukalaa”, sanoin ja samassa riensin ulos luokkahuoneesta.
Käytävällä juostessani ihmisvauhtia tuoksu leijaili kokoajan minua vastaan. Se ei ollut ihmisen, vaan jonkun muun. Vampyyrin.
Astuessani ulkoilmaan, se oli täynnä kosteutta ja sateen tuoksua. Vampyyrin haju alkoi laimeta mitä nopeammin hengitin sisään ja ulos.
Pienet sadepisarat alkoivat tipahdella taivaalta vasten kasvojani hengittäessäni yhä tiheämpään. Mitäköhän joku vampyyri teki täällä, keskellä Forksia?

Saapuessani ruokalaan kaikki istuivat jo paikoillaan. Katseeni kierteli siellä täällä, kunnes huomasin Alicen kävelevän kohti yhtä pöytää, jossa muut istuivat.
Seurasin Alicea ja istahdin Edwardin syliin, kun muut katsoivat minua kysyvästi.
”Mitä?” kysyin selventääkseni tilannetta. Kaikki eivät olleet ajatustenlukijoita.
”Ei me mitään sanottu”, kaikki totesivat yhteen ääneen.
”Niin varmaan”, sanoin ja pyöräytin silmiäni. ”No, Alice, joko juhlajärjestelyt edistyy?” kysyin ja yritin kääntää keskusteluaihetta juhliin. Puhuisin vaikka puista, kunhan tämä typerä hiljaisuus loppuisi.
Kukaan ei vastannut mitään, katseli vain minua silmät suurina.
”Mikä hitto teitä vaivaa? Olette kaikki kuin joitain patsaita!” huusin ja nousin ylös Edwardin sylistä. Hän veti minut kuitenkin nopeasti alas, huomatessaan kaikkien ruokalassa kääntyneen meidän pöytään.
”Bella”, hän kuiskasi hiljaa, ja laskeuduin takaisin istumaan. ”Alice on nähnyt sellaisen näyn, jossa sinä tappelet vampyyrin kanssa. Välitätkö selittää meille, mitä on meneillään?”
”Tappelen vampyyrin kanssa? Ja hah, hauskaa”, naurahdin, mutta ketään muuta ei näköjään naurattanut. ”Olette liian tosikkoja. Haistoin vain jonkun vampyyrin tuoksun biologian tunnilla, siinä kaikki.”
”Siinä kaikki? Ja päätit lähteä seuraamaan häntä, ihan vain varmistaaksesi, onko hän vaarallinen? Bella, olisit voinut vahingoittua!” Edward sanoi ja porautui katseellaan silmiini. Niistä paistoi suru, ja minua inhotti saattaa Edward hätäännykseen tai suruun.
”Mitä olisi voinut tapahtua? Olemme keskellä kirkasta päivää koulussa. Koulussa. Ei kukaan täysjärkinen vampyyri rupea rällästämään täällä”, sanoin ja pyöritin haarukka sormieni välissä.
”Bella, mitäpä jos se vampyyri ei ollutkaan täysjärkinen, olisi voinut tapahtua mitä vain”, Alice jatkoi Edwardin palopuhetta.
”Eikä olisi! En ole mikään lapsi, osaan pitää huolen itsestäni, ellette sattuneet tietämään!” tuntui kuin koko ruokala olisi tuijottanut meitä huutaessani tuon.
”Osaat varmasti, mutta ole varovainen, rakas. Kaikki vampyyrit eivät ole hyviä, eivätkä varsinkaan vegetaristeja”, Edward sanoi ja sipaisi samalla hiuksiani. Hän oli vielä jatkamassa lisää, kunnes vaaleatukkainen – joka ei ollut Rosalie – pelmahti ruokalan ovista sisään, ja suuntasi kohti meidän pöytää.
”Edward!” blondi huusi ja pyyhälsi istumaan Edwardin viereen.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Nuutti| - 04.06.2009 12:25:59: Ihanaa, jatko-osa! Wuhii! *tanssii jotain epämääräistä ripaskaa.*
Et todellakaan ole mitenkään huono aloittamaan ficcejä, ihan hyvä alku..!
Jatkoa, mielenkiinnolla, jännityksissä, sekaisin odotan..
Kiit♥s.

Suklaamurunen

//Muoksmuoks. Näköjään laitoit toisenkin osan samalla kun kommentoin, joten kommentoinpas sitä toistakin.
Whuu, joku blondi. O.o Ettei vain Tanya pelmahtanut. ((:
Hakkaan itseäni sisäisesti. Siinä olikin mun toisen osan kommentit.
Jatkoa odotan, edelleen mielenkiinnolla, panikoiden ja sekaisin.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Amanecer - 04.06.2009 12:45:59: Okei, en ehtinyt vielä kommentoida ensimmäistä, joten voisi näitä molempia sitten kutakuinkin yhteisesti.

Tältä jatko-osalta voinkin sitten vain odottaa mitä tahansa. Alkoi loistavasti ja mielenkiintoisesti. Noita Bellan ja Emmettin tappeluita on hauska lukea. Ihme kyllä, että Esmellä on niin suuri vaikutus Emmettiin, mutta se tekee tästä vieläkin hauskempaa. Vampyyri koululla, wou. Uteliaisuuteni heräsi. Jatkoa jään kyllä odottamaan, tosin sinulta sitä tulee aina ihanan nopeasti. :)

Kiitoos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 04.06.2009 13:41:38: Kuka toi blondi on!!! Ja miksi ne on aina kiinnostuneita Eddiestä??? ;D :D :) :( :o
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Veronika - 04.06.2009 15:18:05: HOHOOOOO! Nauran aina noille Bellan ja Emmettin tappeluille.

Vihdoin joku toinen vampyyri kehiin, olisikohan se Tanya? ;)

Mutta tätähän jatko-osaa tulee ihan tooooodella nopeasti! Sehän on vain hyvä juttu! Pointsit siitä! ;D

jatkoajatkoajatkoa! Odotan!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: {samba} - 04.06.2009 15:44:42: Vou. Jatkoo. Hienoo. Vau. Ihanaa. Jne.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Kotitonttu - 04.06.2009 19:16:04: heh : D Emmett ja Bella tappeluinee on aika hauskoja :D
tee Emmett Bella paritus ja sit Rosalie vois löytää uuden tai ottaa vaikka Edwardin ja Edward saa olla taas yksi :D
anteeks mun mielikuvitus : D
mut mukava ficci jatka :)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Annabelle - 04.06.2009 19:22:36: Kiitoksia paljon, olette tosiaankin ihania! :D

Kotitonttu, muuten hyvä idea, mutta mulla on jo valmiina kummallekkin, Edwardille ja Bellalle, yhdet toiset paritukset, jotka ilmenee siis myöhemmin. Siksi en tahtonut laittaa parituksia alkuviestiin, muuten olisi kaikki jännitys teiltä kadonnut.

Ja sen verran sanon tähän alkuun, että blondi ei ole Tanya.

Ottakeepa selvää, kuka se on :P Ja Edwardin PoV:ia tässä osassa.

Kolmas osa – Sävellyksiä

”Osaat varmasti, mutta ole varovainen, rakas. Kaikki vampyyrit eivät ole hyviä, eivätkä varsinkaan vegetaristeja”, Edward sanoi ja sipaisi samalla hiuksiani. Hän oli vielä jatkamassa lisää, kunnes vaaleatukkainen – joka ei ollut Rosalie – pelmahti ruokalan ovista sisään, ja suuntasi kohti meidän pöytää.
”Edward!” blondi huusi ja pyyhälsi istumaan Edwardin viereen.

EPOV

Olin juuri varoittanut Bella vampyyrejen vaarallisuudesta, kun kuulin korvissani kaikista rasittavimman, ärsyttävimmän, teennäisimmän, lipevimmän ja hirveimmän äänen. Viereeni istui vaaleahiuksinen aivan liian tälläytyneissä vaatteissa ja meikeissä oleva nainen. Heidi.
”Oi, Edward! Olen niin ikävöinyt sinua!” hän sanoi ja kietoi kätensä niskani taakse ja tönäisi Bellan pois sylistäni. ”Olisit edes soittanut. Olen odottanut sinua.”
Alicen ja Rosalien ilmeet kiristyivät, ja Emmett piteli käsissään limsatölkkiä, ja oli valmis lyömään Heidiä millä hetkellä tahansa, ellei Jasper olisi napannut tölkkiä hänen käsistään.
”Hei Heidi. Nyt on kuule hieman huono hetki”, yritin saada hänet kohteliaasti kimpustani; Esme oli aina opettanut, että piti olla tahdikas.
”Höpsis, nyt on loistava aika! Kerropa minulle, Edward, mitä olet tehnyt näinä aikoina?”
”Heidi, olen tosissani. Juttelisin mielelläni kanssasi, mutta en nyt. Joten ole kiltti, ja häivy.” Mutta hän ei antanut periksi, vaan alkoi räpeltää kihlasormustani, jota pidimme Bellan kanssa kauloissamme, etteivät ne herättäisi huomiota.
”Kuule, tulisitko tänään meille käymään? Se olisi ihanaa, ja Aro varmasti ilahtuisi näkemisestäsi”, Heidi sanoi ja viha alkoi varmasti höyrytä korvistani.
”Heidi, häivy nyt!” ärähdin, ja Bella nousi vieressäni ylös.
”Hupsu Edward, aina niin vitsikäs”, Heidi naurahti ja Bella heitti tuolinsa keskellä lattiaa. Seuraavaksi näin kuinka Bella kaatoi pöydän, jossa olimme juuri istuneet.

BPOV

Tuo typerä blondi vikitteli Edwardia! Ja hän ei tehnyt käytännössä mitään estääkseen sitä! Edward oli vain yksi sika, vaikka kuvittelin hänestä paljon enemmän.
Nousin tuolistani Heidiksi kutsutun vaaleaverikön löperrellessä jotain Edwardille, ja heitin tuolin keskelle lattiaa. Olin pitänyt tätä kaikkea liian kauan sisälläni, ja itsehillintäni alkoi oikeasti rakoilla.
Edward käänsi katseensa nopeasti minuun ja äyskähti jotain Heidille, mutta tulosta ei syntynyt. Käänsin pöydän äkkiä nurin, ja mikäli tuolin heittäminen ei jo kiinnittänyt kaikkien katseita, niin tämä sitten.
”Bella!” Alice huusi ja nousi omalta tuoliltaan rauhoittamaan minua. Ehdin kuitenkin jo juosta ruokalan ovista ulos, ja suunnata tieni minne tahansa, paitsi tänne. Alicen huudot takanani hukkuivat pikku hiljaa juostessani syvemmälle metsään.

EPOV

”Hermoheikko”, Heidi hymähti niin ettei minun olisi pitänyt kuulla sitä.
”Heidi, irti minusta! Sinä juuri lääpit minua vaimoni edessä!” huusin ja pudotin hänet sylistäni, enkä edes välittänyt, sattuiko häntä. Bella oli saanut aivan väärän käsityksen jutusta – itse asiassa mitään juttua ei edes ollut – ja minun piti löytää hänet heti.
”Edward, ihan turhaa. Bella lähti jonnekin metsään, eikä kuunnellut edes minua”, Alice sanoi ja tarrasi kädestäni kiinni.
”Aivan sama, tämä kaikki on vain tuon typerän huoran syytä! Bella voi tehdä mitä tahansa itselleen, sillä mikäli et ole sattunut huomaamaan, Alice, hänellä on melko vahva temperamentti”, sanoin ja riuhtaisin itseni irti.
”Edward, kuuntele nyt”, Alice sanoi ja alkoi juosta perässäni.
”En, en kuuntele! Alice, tee jotain tuolle Heidille, polta vaikka roviolla, mutta pidä huoli, ettei hän enää puutu elämääni, ja kaikki on hyvin!” huusin ja sain niin paljon etumatkaa, että Alice ei edes jaksanut enää seurata minua.

Kiersin kaikki mahdolliset metsät ja läheiset kaupunginosat, kyselin tutuiltamme ja ventovierailta, mutta en vain löytänyt Bellaa. Yritin jäljittää hänen tuoksuaankin, mutta tuloksetta.
Vaivuin jo epätoivoon saapuessani takaisin talolle. Sentään joku asia oli hyvin; Heidi oli tajunnut jättää minut hetkeksi rauhaan. Se oli kuitenkin pienin ongelma, mikä minulla nyt oli.
Sisälle saapuessani vaatteistani valui norona vettä lattialle, ja kohtasin Esmen kauhistuneen katseen.
”Onko Bellasta kuulunut mitään?” kysyin ja Esme katsoi minua varovasti, ennen kuin avasi suunsa.
”Itse asiassa.. hän tuli kotiin muutama tunti sitten”, Esme sanoi ja katsoi poispäin. Sisälläni kiehahti raivo, miksei kukaan sitten ilmoittanut minulle? Olin etsinyt häntä tuntitolkulla, turhaan, kun hän oli täällä kotona!
Raivoni lamaantui nopeasti, yhtä nopeasti kuin se oli syttynytkin, kun kuulin tutun pianosävelmän kantautuvan olohuoneesta. Soittajan oli pakko olla Bella, kukaan muu minun ja hänen lisäkseen ei osannut soittaa pianoa. Eikä varsinkaan noin kauniisti.
Ääni voimistui ja voimistui kävellessäni kohti olohuonetta. Vaikka yritin kävellä kuinka hiljaa, jaloistani kuului silti pieni rasahdus. Yritin piiloutua varjoihin ja kuunnella Bellan kaunista soittoa.
Hän soitti minulle säveltämäänsä kappaletta. Minä olin säveltänyt hänelle laulun, ja hän oli säveltänyt minulle. Se oli yksi hänen lempisävellyksistään, ja hän todellakin tykkäsi soittaa sitä usein.
Jatkoin matkaani hiirenhiljaa, mutta epäonnistuin siinä melko totaalisesti, ja Bella huomasi minut. Hän vaihtoi oitis kappaletta, ja oli kuin minua ei olisikaan. Ymmärrettävää käytöstä, varsinkin Bellalta.
”Ymmärrän, että olet vihainen, mutta anna minun selittää”, anelin ja istuin pianopenkillä Bellan viereen. Hän ei ilmeisesti tahtonut kuulla ainuttakaan selitystä, ja siirtyi tuolilla niin reunaan, kuin se vain antoi myöden. Ihme, ettei hän pudonnut.
”Se nainen – Heidi – minulla ja hänellä ei ole mitään yhteistä. Tapasimme joskus kauan, nyt puhun sitten todella pitkästä ajasta, sitten. Hän esitti olevansa kiinnostunut, mutta minä en ollut tippaakaan. Bella, en ole koskaan rakastanut ketään ennen sinua.” Sanoilla ei käytännössä ollut Bellaan mitään vaikutusta, hän vain jatkoi soittamista, ja oli kuin olisit puhunut kivelle.
Jatkoin kuitenkin, vaikka hän ei kuuntelisikaan. ”Tein sen hyvin selväksi jo silloin, mutta Heidi ei sitä koskaan tajunnut – eikä tajua ilmeisesti vieläkään. Ymmärrän täysin käytöksesi, se oli täysin hyväksyttävää, mutta voisitko edes puhua minulle? Ei sinun tarvitse antaa anteeksi, mutta voisit edes puhua. Et tiedä kuinka se raastaa minua sisältä.” Se oli totta; tappelimme harvoin, joten en ollut koskaan ollut näin pitkää aikaa puhumatta Bellalle.
Bellan ilme pysyi silti kovana ja tulkitsemattomana, enkä voinut edes hänen kehonkielestään aistia mitään, hän oli niin rauhallinen, aivan kuin tämä olisi tuiki tavallinen hetki. Joskus toivoin kovasti voivani lukea hänen ajatuksiaan, ja tämä oli yksi niistä.
”Kuulin kuinka soitat, osaat vieläkin soittaa loistavasti”, sanoin ja Bella tuhahti; se oli ensimmäinen elonliike hetkeen aikaan, ja se herätti minussa toivonkipinän. ”En ole kuullut sinun soittavan pitkään aikaan.” Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, jossa kuului vain pianon melodia.
”Ei ole ollut aikaa”, Bella sanoi hiljaa, ja hätkähdin, kun kuulin hänen kauniin äänensä. Kun olet kauan ilman jotain tärkeää, alat arvostaa sitä todella. Olin niin helpottunut kuullessani hänen äänensä taas, että tuntui, kuin kuollut sydämeni olisi taas lyönyt.
Nousin kuitenkin taas todellisuuteen, kun huomasin Bellan nousevan penkiltä. En ollut edes noteerannut hänen lopettamistaan, ja yllätyin, kun hän yhtäkkiä sammutti huoneesta valot.
Olin taas pudonnut lähtöruutuun, ja se pieni valopilkku tunnelin päässä, jota tavataan kutsua toivoksi, oli sammunut kokonaan.

A/N: Että tämmöstä ;) Ja Heidi on siis tavallaan Tanya, koska muistattehan, että tässä Denalit ovat ns. Voltureita. Toivottavasti ette menny tosta näkökulman vaihtelusta hirveen sekasin, olis ollu vaan tyhmää tehdä tosta Bellan PoV:sta yks kokonainen osa, niin lykkäsin sen tohon.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Liinalotta - 04.06.2009 19:52:32: Jee, nyt huomasin, että jatko-osa on tullut. ö_ö
Bellabellabella, kuuntelisit vähän Edwardia. : ((
Paritukset muuttuu lopussa?? yhyhy.
Tää on vaan mun suosikkiparitukseni, mutta katsotaan sitten miten käy..
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Veronika - 04.06.2009 21:02:22: Ooohh! Jes ! DRAAMAADRAAMAADRAAMAA! KIITÓSKIITOSKIITOS! :D

Voi minua noloa poloista, sanoin aivan varmana, että se olisi ollut Tanya, mutta ei ollutkaan! Voih, niin noloa! No olihan se aika lähellä, minä vaan en aluksi muistanut, että Denalit ja Volturit ovat vaihtaneet osia.

Mutta ööh, yhden virheen löysin!
Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 04.06.2009 19:22:36
Olin juuri varoittanut Bella vampyyrejen vaarallisuudesta,
se olisi minusta vampyyreiden

No kiitosta vaan! Luvut tulevat ah niin ihanan nopeasti! Jatkoa vaan! ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Kotitonttu - 04.06.2009 21:58:28: JESS! jatkooo :)
hyvä bella! rupee riehuu! >: DD
jatka taas pian : )
miten muuten ne Forksilaiset ei tunnista Culleneita ja Bella ? ( tarkotan näitä ketkä on ollu 50 v sitten samassa koulussa, et jos ne näkee ne jossai ulkona tai jossakin )
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 05.06.2009 09:40:54: Hoo,mahtav(i)a osia taas! Ihanaa draamaa, ja paritusten vaihtokin varmaan tuo mukavaa vaihtelua... Jatkoa innolla odottelen :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Amanecer - 05.06.2009 10:16:42: Wouu. Komppaan muita, ihanaa draamaa. :)

Näitä muita parituksia odotan mielenkiinnolla, vaikka nämä ovatkin täydelliset. Kyllähän se sitten varmaan tuo mukavaa vaihtelua tähänkin yksitoikkoiseen elämään. ;) En voi edes arvella, mitä tapahtuu seuraavaksi, joten lukuja vain lisää nopeasti. :D

Kiitoksia paljon tästä.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Dunja - 05.06.2009 10:54:15: Ohohohohoo. Tää on tosi hyvä. Vähän draamaa mukaan, niin kaikki menee hyvin :D
Paritusten vaihtoa odottelen innolla..
Jatkoa vain pian.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: marru - 05.06.2009 11:22:02: Tämä on todella ihana ficci ja haluan lisää lukuja. Oli myös hyvä et laitoit ton Edwardin povista koska se oli mun mielestä parempi sillai..Jatka tätä ficciä pian!!! SE ON TOSI HYVÄ!!!!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Nuutti| - 05.06.2009 11:48:36: Jes, jatkoa. *Tuulettaa, tanssii hyppii ja pyörii.*
Oli.. Hmm... Kiva? Lukea tapahtumia Edwardin PoVista, murh tuon heidin kanssa. (:
Plää. Mun rakentava juoksi kiljuen karkuun.
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Annabelle - 05.06.2009 12:47:33: Kiitoksia taas paljon, hymyilyttää vaan niin pirusti noi teidän ihanat kommentit!

Liinalotta, paritukset ei ihan virallisesti vaihdu (ai että tekisi mieli paljastaa niin paljon juttuja jatkosta!), mutta semmosia "sivuparituksia" tulee olemaan ;) Näätte kyllä sitten.

Kotitonttu, ei sitä tiedä, vaikka joku tunnistaisi ;)

Sekä yksi sana; draamaa.

Neljäs osa - Anteeksipyyntöjä

Nousin kuitenkin taas todellisuuteen, kun huomasin Bellan nousevan penkiltä. En ollut edes noteerannut hänen lopettamistaan, ja yllätyin, kun hän yhtäkkiä sammutti huoneesta valot.
Olin taas pudonnut lähtöruutuun, ja se pieni valopilkku tunnelin päässä, jota tavataan kutsua toivoksi, oli sammunut kokonaan.

BPOV

Edwardin surulliset kasvot pyörivät hänen äänensä säestäminä mielessäni, ja raapivat haavoja uudelleen auki. Minua inhotti olla puhumatta hänelle, ja kohdella häntä kuin ilmaa, mutta en voinut muuta. Se mitä Heidi ja Edward – tai Heidi – teki, oli anteeksiantamatonta.
”Alice, oletko nähnyt Edwardia?” Minun oli pakko saada tämä asia selvitettyä, tai muuten kipu repisi minut halki.
Alice nosti päänsä selailemastaan lehdestä, ja katsahti minuun surullisesti. ”En, mutta-”
”Kävelin juuri olohuoneen ohi, ja siellä Edward ainakin istui soittamassa”, Emmett jatkoi ennen kuin Alice sai lauseensa loppuun. ”Bella, tiedän, että se oli väärin, ja Heidi on täysi idiootti, mutta se ei ollut Edwardin vika. Ei todellakaan. Heidi on ollut hänen kimpussaan aikojen alusta, eikä tajua vieläkään irrottaa.”
”Tiedän, mutta silti. Edward olisi voinut estää tai jotain!” huusin ja viitoin käsilläni ympärilleni. En ollut keskustellut kenellekään tästä aiheesta, ja kaikki sisällä pitämäni tunteet pääsivät valloilleen. ”Anteeksi. Kaikki tämä on vain niin stressaavaa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, päästää kaikki sormien läpi tuosta noin, vai tehdä jotain järjettömämpää.”
”Bella, olen varma, että saatte asiat sovittua. Edward ei ole koskaan ollut onnellisempi. Bella, sinä teit Edwardista kokonaisen.
”Hän on aina katsonut vierestä meitä muita rakastavaisia, ja oli vihdoin hänen vuoronsa tuntea onnea, rakkautta. Bella, jos jätä Edwardin nyt, hän murtuu täysin”, Emmett sanoi ja tuo oli hienointa mitä hän oli koskaan minun kuullen sanonut.
”Kiitos. En vain tiedä mitä tehdä.”
”Teet sen minkä näet parhaaksi”, Alice sanoi ja silitti selkääni.
Nyt jos koskaan oli aika toimia.

EPOV

Kevyet askeleet kulkivat – tai pikemminkin tanssivat – kohti olohuonetta. Kadotettu toivoi alkoi taas lyödä rinnassani, sillä askeleet kuulostivat aivan Bellan askelilta.
Toivoni hyytyi kuitenkin välittömästi, kun näin, kuka ovesta tuli. Se ei ollut Bella, vaan Heidi. Miten ihmeessä hän oli taas päässyt tänne? Enkö minä käskenyt hänen jättää minut rauhaan?
”Heidi, enkö minä käskenyt sinua jättämään minut rauhaan? Mitä kohtaa et siitä ymmärrä, vai oletko muuten vain vähä-älyinen?” äyskähdin, mutta se ei tehnyt Heidiin mitään vaikutusta.
”Edward, Edward, Edward. Teetkö tämän itsesi, vaiko sen vaimosi, Bellan, takia?” hän kysyi rasittava hymy kasvoillaan. ”Tiedän, että rakastat minua kuitenkin, eikä kukaan voi estää sitä – ei edes vaimosi. Vai pitäisikö sanoa pikemminkin pian-entinen-vaimosi.”
Raivo sisälläni roihahti liekkeihin, kukaan ei puhuisi Bellasta – minun Bellastani, tuolla tavalla. ”Heidi, älä viitsi ärsyttää minua enempää.” Sanoilla ei kuitenkaan ollut mitään vastakaikua, ja Heidi alkoi kävellä minua kohti.
”Et ikinä satuttaisi minua, tiedän sen.”
”Enkö muka? Et voi olla varma”, sanoin ja naurahdin, ”olen tappanut ihmisiä, mutta myös vampyyrejä ennenkin.”
Heidi alkoi olla lähempänä kuin olin ehtinyt huomata, ja seuraavaksi hän kietaisi kätensä niskani ympäri, aivan kuin aamulla.
”Heidi”, sanoin ja rinnastani alkoi kumpuilla murinaa.
”Shh”, hän vain sanoi ja alkoi suudella minua intohimoisesti. Samassa käytävältä alkoi taas kuulua askeleita, ja Bella astui sisään.
Käytin kaiken voimani repiäkseni Heidin irti, mutta se oli melko myöhäistä; Bella oli nähnyt tarpeeksi.

BPOV

Alicen ja Emmettin onnentoivotusten jälkeen kävelin kohti olohuonetta. Huoneesta ei kuulunut soittoa, mikä oli outoa, jos kerran Edward oli juuri soittanut, kun Emmett oli kävellyt ohi. Huoneesta ei kuulunut käytännössä mitään.
Avasin oven varovasti, ja en tiennyt näinkö oikein.
Heidi oli kaikin voimin Edwardissa kiinni, ja suuteli tätä intohimoisesti. En tiedä yrittikö Edward edes estää, mutta kohdattuaan katseeni, hän heitti Heidin lattialle ja käveli minua kohti.
”Bella, tämä ei ole sitä mitä se-” Olin kuullut tuon selityksen liian monta kertaa, että se oikeasti ärsytti minua.
”Hah, mitä sitten! Edward Cullen, ala selittää ja vähän äkkiä! Ja välitätkö kertoa minulle myös, miksen heti tästä seisomalta menisi hakemaan avioeropapereita, ja jättäisi sinua!” huusin ja tönäisin Edwardin kauemmas. En tahtonut, että hän koski minuun nyt.
”Bella”, Edward sanoi ja painoi kasvonsa käsiinsä, ”en tiedä miten tämän selittäisin-”
”No sinun pitäisi!” huusin ja minulta ei todellakaan nyt virunut mitään säälipisteitä. ”Olin tulossa juuri pyytämään anteeksi käytöstäni, ja sopimaan asioita, mutta ilmeisesti sinulla oli muuta mielessä!”
”Heidi se itse tuli tänne, ja hyökkäsi päälleni!” Edward huusi ja näin hänen kasvoissaan vihan.
”Aivan helvetin sama, kumpi aloitti! Olet suorastaan pettänyt minua kahdesti tänään! Luulin, että yksi kerta riittäisi, mutta ilmeisesti Edward Cullenille ei!” huusin taas ja paiskasin yhden Esmen maljakoista päin seinää, ja se särkyi tuhansiksi paloiksi. Edward väisti sen juuri hyvin, ja oli todella lähellä, ettei se osunut hänen päähänsä.
”Kumpikaan ei ollut minun vikani! Tuo huora”, Edward sanoi ja osoitti Heidiä, ”on käynyt niinä molempina kertoina kimppuuni! Bella, en ole koskaan ollut Heidistä kiinnostunut, ja helvetti en tule koskaan olemaan!”
Koko huone kaikui huutoamme, ja tavaroiden heittelyä.
”Olisit voinut estää! En jaksa epäillä, ettetkö ole häntä vahvempi”, huusi ja paiskasin vuorostani yhden valokuvakehyksistä päin Edwardia. Sekään ei osunut, vaan lensi hänen ohi päin yhtä taulua, joka katkesi kehyksen voimasta kahtia.
”Turhaan niitä tavaroita heittelet, se ei edesauta asiaa yhtään”, Edward sanoi rauhoittavalla äänellä. ”Bella, yritä nyt ymmärtää.”
”En yritä! En jaksa tätä enää, on viittä vaille, etten hyökkää sinun ja tuon Heidisi kimppuun!” kiljuin ja kaadoin pöydän vierestäni. Kaikki tavarat pöydältä luisuivat alas, ja pöydän jalat katkesivat.
”Hän ei ole mikään minun Heidini! Meillä ei ole mitään yhteistä, ei mitään! Kuuntele nyt minua, kulta”, Edward sanoi ja otti käteni omiinsa.
”Älä koske minuun, sika!” huusin ja repäisin käteni vapaaksi. Heitin välittömästi yhden lampunjalan päin Edwardia, ja tällä kertaa se osui häntä suoraa käsivarteen.
”Rauhoitu! Et saa tuolla kuin vihaisen Esmen vastaasi”, Edward sanoi kättään pidellen.
”Hah! Mikä helvetin moraalinvartija sinäkin olet?” huusin ja naurahdin. Takanani kuulin askelia, ja Emmettin kiroamista.
”Mitä helvettiä te teette?” Emmett huusi ja juoksi väliimme.
”Sen minäkin tahtoisin tietää!” huusin ja yritin heittää taas vaaseja päin Edwardia Emmettin selän takaa. ”Keskeytin selvästikin jotain Heidin ja Edwardin välillä!”
”Bella, rauhoitu nyt!” Emmett huusi ja tönäisi minut istumaan tuoliin. ”Edward, välitätkö kertoa minulle – ja ilmeisesti Bellallekin – mitä täällä tapahtuu?”
”Tuo hullu hyökkäsi kimppuuni”, Edward sanoi ja osoitti Heidiä, ”ja alkoi suudella minua! Nyt Bella uskoo, että tämä oli muka minun vikani!”
”Se oli!” paiskasin kenkäni päin Edwardia, sillä melkein kaikki heitettävät tavarat oli jo pirstaleina lattialla.
”Helvetti, Bella! Lopeta se riehuminen, ja käyttäydy kuten sinun pitäisi!” Emmett sanoi ja riuhtaisi toisen kengän kädestäni, jonka olin juuri heittämässä taas häntä päin. ”Olet vihainen, shokissa, ärsyyntynyt ja kaikkea, mutta yritä edes rauhoittua!”
Hiljennyin hetkeksi ja suuntasin katseeni Edwardiin. Hän näytti aivan hirveän haavoittuneelta, ja surulliselta, ja hetken jo mietin kaiken anteeksiantamista tosissani.
”Edward, selitä koko juttu, ja koita tehdä se nopeasti. En tiedä pystynkö pitelemään Bellaa kauan”, Emmett sanoi ja lähentyi Edwardia kuiskatakseen jotain. ”Mutta leikkaa ne rajuimmat kohdat – siis mikäli niitä on – pois, Bella on muutenkin jo hermona.” Murahdin kuullessani sen, Emmett ei tainnut muistaa superkuuloa.
Edward selitti koko jutun ihan juurta jaksaen – Heidin tapaamisesta, ja kuinka hän oli rynnännyt tänne.
”Sinä paskiainen!” huusin ja riuhtaisin itseni Emmettin otteesta irti. Ilmeisesti hän oli höllännyt otettaan sen verran kuunnellessaan Edwardia, ettei huomannut irrottautumistani.
”Miten kehtasit?” sanoin ja nappasin Heidin hiuksista kiinni. Edward ja Emmett olivat ilmeisesti unohtaneet hänen läsnäolonsa, mutta minä en.
”Irti minusta!” Heidi kiljui minkä kurkustaan pääsi. Heitin hänet päin seinää, ja Edward juoksi luokseni.

A/N: Mähän sanoin, että tässä on draamaa :D Toivottavasti ette saanu mitään sydänkohtausta.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Minsk - 05.06.2009 12:57:50: Täähän oli ihan tosi mahtava luku! Jotenkin hassua lukea Bellasta, joka riehuu ja heittelee tavaroita, etenkin Edwardia päin.
Ihanan nopeasti on tullut jatkoa, siitä pisteet sulle!

Nyt täytyy pidättää hengitystä siihen asti, että saan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu...
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Kotitonttu - 05.06.2009 13:55:53: Ohhoh olipas Bella vihainen :o
kirjotat tosi nopeesti jatkoa =)
jatka taas (turha sanoa jatka pian kun jatkoa tulee aina nopeeseentahtiin (ihan hyvä asia se on =) ) )
kiitos tästä =)
ps. voi vitsi ku tahtosin tietää parituksia :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Amanecer - 05.06.2009 15:36:32: Bella-vampyyri on vihainen. :) Samaa tässä ajattelen kuin Minsk; oli aika hassua lukea Bellasta, joka riehuu tuolla tavalla. :D

Tänään ei ole tullut muihin ficceihin jatkoa kuin tähän (johtuen siitä, että eilen tuli niin moniin), joten voit varmaan aavistaa, kuinka iloinen olin nähdessäni tämän. ;)

Aivan uskomattoman nopeasti saat kirjoitettua uuden luvun, joka on vielä puhtoinenkin kirjoitusvirheistä, kiitän.

Lainaus
Edwardin surulliset kasvot pyörivät hänen äänensä säestäminä mielessäni, ja raapivat haavoja uudelleen auki. Minua inhotti olla puhumatta hänelle, ja kohdella häntä kuin ilmaa, mutta en voinut muuta.
Nämä ja -sanan eteen tulevat pilkut eivät ole oikein minun heiniäni, mutta luulisin, että nuo punaiseksi värjäämäni pilkut pitäisi periaatteessa poistaa. Joskus olen kuullut jonkun opettajan selittävän jotain samasta tekijästä molemmissa yhdistetyissä lauseissa, tjsp. Samanlaisia kohtia oli muuallakin, mutta hetken mietittyäni ajattelin ottaa vain tuosta alusta nuo pari lausetta esimerkiksi. :)

(saatte kirota minut alimpaan helvettiin, jos olen väärässä noissa pilkkujutuissa)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Liinalotta - 05.06.2009 16:59:49: DRAAMAA
DRAAMAA
DRAAMAA!!
Bella sekos, ome.
wuhuu, tuhoa Heidi!!
En pidä Heidistä. :(((
Tämä oli erit. fiksu komma, täytyy myöntää.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Veronika - 05.06.2009 19:19:03: No kyllä minunkin piti tulla kommentoimaan! ;D

Jotenkin vain rakastan tätä. Tässä on vain sellainen juoni, mistä minä oikeasti pidän niin paljon, että jaksan odottaa jatkoa!

Bella ja Edwardin tappelu, ah niin ihana juttu! Tykkäsin tosta Bellan tulistumisesta, ja Heidin kimppuun käymisestä. BELLA RÖKITÄ SE! :D

Uusia lukuja olisi helpompi huomata, jos pistäisit aina tuohon otsikkoon, kun uusi luku ilmestyy. Niin kuin olet tehnyt edellisessäkin ficissäsi.

Jatkoa vain! Mitähän seuraavaksi tapahtuu? Hmmm... ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: {samba} - 05.06.2009 19:39:53: Vau. Pari lukua taas tullu, mä en oo ehtiny kommaileen, mutta hyviä oli. Jatkoa jos sais?
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13
Kirjoitti: Annabelle - 05.06.2009 20:47:58: Tänkjuuuu paljon !

Noora., ajattelinkin jo, etteikö kukaan noteeraa mun surkeata kielioppia :D Niin siis. Mä olen miettinyt betan hankkimista jo ton ekan ficin alusta lähtien, mutta laiska mikä laiska. Olen sitten tyytynyt Wordin olemattomaan korjaustoimintoon ja tulen varmaan tyytymään tulevaisuudessakin. Kiitos kuitenkin paljon.

Vohveli, kiitoksia, laittelenkin ne heti tuohon alkuun.

Ohmy, taas uusi osa. Toivottavasti teitä ei haittaa tää turhan tiuha tahti, ootte varmaan ihan päästänne sekasin, poloiset. No, lupaan, että ensi viikolla voi höltyä, kun siskolla on riparijuhlat, niin pitää vähän jeesailla.

Viides osa - Asianajaja

”Sinä paskiainen!” huusin ja riuhtaisin itseni Emmettin otteesta irti. Ilmeisesti hän oli höllännyt otettaan sen verran kuunnellessaan Edwardia, ettei huomannut irrottautumistani.
”Miten kehtasit?” sanoin ja nappasin Heidin hiuksista kiinni. Edward ja Emmett olivat ilmeisesti unohtaneet hänen läsnäolonsa, mutta minä en.
”Irti minusta!” Heidi kiljui minkä kurkustaan pääsi. Heitin hänet päin seinää, ja Edward juoksi luokseni.

EPOV

”Edward, irti!” Bella huusi ja potki minua kaikilla voimillaan. Oli raastavaa nähdä Bellan käyttäytyvän noin – heitellen esineitä seinään, huutaen ja potkien, mutta ymmärsin Bellaa.
”En, ennen kuin rauhoitut. Et voi heitellä esineitä pitkin huonetta, ja vahingoittaa toisia. Se oli anteeksiantamatonta käytöstä Heidiltä, ja usko pois, minäkin olisin todella tyytyväinen, mikäli häntä ei olisi, mutta eikö Esme ole opettanut, ettei väkivallalla ratkaista mitään?” kysyin ja Bella katsahti minuun silmät täynnä surua.
Bella rauhoittua silminnähtävästi, ja pystyi taas keskustelemaan ilman suurempia vihanhallinta ongelmia.
”En- en vain tajua.” Katsoin Bella oudoksuen, mitä hän ei tajunnut?
”Auttaisitko hieman, et tajua mitä?”
”Tätä”, hän sanoi ja viittoi ympärilleen, ”kaikkea tätä. Mutta päästäisitkö irti, ranteeni alkavat murtua.”
En edes huomannut kuinka lujaa oikeasti puristin hänen ranteitaan, oli vain niin ihanaa puhua ja tuntea Bellan kosketus, ilman että hän heittäisi minulta hengen pois maljakoilla.
”Kiitos”, Bella sanoi irrotettuani otteeni hänestä. Se oli kuitenkin virhe; ennen kuin huomasinkaan tai ehdin reagoida, Bella syöksyi taas Heidin luokse.
”Bella!” huusin, mutta mitään ei tapahtunut. Emmett ei voinut tehdä mitään, vaikka kuinka yrittikin päästä Bellan ja Heidin väliin, se ei auttanut.

BPOV

Tuntui aivan älyttömältä, kuinka paljon valtaa Edwardilla oli vielä minuun. Hän sai minut rauhoittumaan sekunnissa.
”Kiitos”, sanoin hänen irrotettua kätensä ranteistani. Se oli kuitenkin kohtalokas virhe ehkä joidenkin mielestä, minusta pikemminkin täydellinen tilaisuus hyökätä Heidin kimppuun. Loikkasin Heidin kimppuun takaapäin ennen kuin Edward ehti edes tajuta mitään. Joskus hän osasi olla melko hidasälyinen.
”Bella!” Edwardin huudot kaikuivat tyhjässä huoneessa. En jaksanut enää edes välittää, sillä olin saamassa tavoitteeni loppuun.
”Bella, nyt irti hänestä!” Emmett huusi; olin melkein unohtanut hänen läsnäolonsa. Heitin Heidin taas seinään, ja muutama taulu tippui hänen mukana seinältä, rasahtaen maahan.
Olin juuri juoksemassa Heidiä päin uudestaan, kunnes Edward kaappasi minut vyötäröltä kiinni, ja kiidätti minut olkapäillään pois huoneesta.
”Bella, oletko järjiltäsi? Te olisitte molemmat voineet kuolla!” Edward huusi ja laski minut maahan. Aivan kuin olisin nähnyt hänen otsassaan verisuonen pingottuneen, mutta taisin nähdä omiani.
”Joten nyt sinä siis taas välität hänestä!” Jos Edward halusi huutaa, niin huudettaisiin sitten kunnolla.
”Mitä ihmeen mökää te pidätte?” Alice sanoi ja ilmestyi viereeni.
”Kysy häneltä!” me molemmat huusimme äänen ja osoittelimme toisiamme.
”Ahaa, selvä. No, missä Emmett on?” Alice kysyi yrittäessään kaikkensa saada selvää tilanteesta.
”Olohuoneessa”, Edward sanoi väräyttämättä katsettaan irti minusta, ”mutta voi tosin olla pieni shokki, missä kunnossa se on. Bellan itsehillintä nimittäin hieman rakoili.”
”Ei olisi rakoillut, ellet olisi muhinoinut sen blondin kanssa!” huusin ja tönäisin Edwardin päin seinää. En muistanutkaan, että olin noin voimakas.
”Rauhoittukaa!” Alice huusi juuri ennen kuin Edward meinasi viskata yhden tavaran minua päin. Mikäli ikinä pääsisin tästä tilanteesta, Esme tulisi tappamaan meidät molemmat. ”Te rikotte koko talon! Jos tahdotte tapella ja huutaa, menkää ulos.”
Alice vaihtoi äkäisiä katseita meihin kumpaankin, ennen kuin taas jatkoi. ”Jos nyt suotte, menen katsastamaan missä kunnossa olohuone sekä Emmett on. Yrittäkää kasvaa sillä aikaa aikuisiksi ja käyttäytykää kuin ikäisenne”, Alice sanoi ja heitti taas yhden terävän katseen. ”Voinko luottaa siihen, ettette murjo päitänne irti, ennen kuin tulen takaisin?” Voi luoja, hän alkoi kuulostaa aivan Carlislelta.
”Et”, vastasimme molemmat yhteen ääneen.
Alice huokaisi syvään ja laittoi silmänsä kiinni. Ehkä tämä oli hänen uusi tekniikkansa pitää tunteet sisällään, tai sitten hän näki näkyä. ”Voi luoja. Voi luoja.”
”Alice, mitä nyt?” hätäännyin ja katsoin kuinka Alicen kasvot valkenivat entisestään, jos se oli edes mahdollista.
Alice kokosi itsensä niin nopeasti, kuin oli murtunutkin. ”Ei mitään. Mutta pidän huolen, että kerron Esmelle kuka tämän aiheutti, ja olen myös varma, kuka tämän saa siivota.” Ja siinä samassa hän tanssi yläkertaan.
”Outoa”, Edward sanoi ja aivan kuin hän olisi aivan eri ihminen.
”No Sherlock!” huusin ja aloin samalla kävellä Carlislen toimistoon.
”Onko sinun pakko olla kokoajan noin ärsyttävä?” Edward kysyi minua seuraten. Kuka tässä oli ärsyttävä?
”Onko sinun pakko seurata minua kokoajan?”
”Älä viitsi! Se oli yksi suukko, mitä siitä! Et voi olla noin lapsellinen”, Edward sanoi ja pysähtyi. Jalkani liimautuivat suoraa lattiaan, enkä voinut liikuttaa niitä.
”Ja nytkö se olen minä, joka on lapsellinen? Edward, katso peiliin! Et ole todellakaan mikään aikuismaisuuden perikuva!” huusin päin hänen naamaansa.
”Olen kyllä nähnyt naamani ihan tarpeeksi monta kertaa, kiitos vain”, Edward sanoi näsäviisaasti. ”Etkä sinäkään kyllä liiemmin ole mikään fiksu olet, tai sitten peität sen helvetin hyvin!”
Olin päässyt Carlislen toimiston ovelle, ja koputin siihen varovasti. ”Sisään”, oven takaa kuului Carlislen kirkas ääni.
”En ole väittänytkään. Mutta jos herra kaikkitietävä ja aikuismaisuuden todellinen pyhäjumala suo, minulla on tähdellisempää tekemistä”, sanoin ja Edwardin suu loksahti auki. Olin kerrankin saanut hänet sanattomaksi. Mission completed.
Jätin Edwardin tyhjään käytävään, ja astelin sisään.
”Bella rakas, miten sinä voit?” Carlisle sanoi ja nosti katseensa kirjasta.
”Hyvin. En kummemmin”, valehtelin, vaikka olihan se selvää, ettei Carlisle siitä vakuuttunut.
”Ahaa. Selvä”, hän sanoi ja yritti tavoitella rohkaisevaa hymyä. ”Istu ihmeessä kiireemmäksesi!” hän sanoi ja viittoi minua tuoliin.
Olin ollut toimistossa lukuisia kertoja Emmettin kanssa tappeluista, mutta en ollut koskaan käynyt siellä yksin.
Huone oli täynnä kirjahyllyjä, jotka suorastaan notkuivat erilaisia lääkekirjoja ja milloin mitäkin. Huone oli sisustettu ruskealla ja vihreällä, ja se muistutti paljon jotain vanhanajan toimistoa.
Huonekalut olivat massiivisia ja luultavasti vaikka kuinka vanhoja, ainakin niiden ulkonäöstä päätellen. Useissa kirjahyllyissä oli lasiset ovet ja ne olivat pikemminkin kaappeja kuin hyllyjä. Ovia koristivat puiset karmit, jotka sointuivat kaikkien tekstiilien kanssa yhteen.
Tuolit ja työpöytä olivat verhoiltu vihreällä kankaalla, ja lakattu myöhemmin, kuten ilmeisesti muutkin huonekalut.
”Mitäs itsellesi?” kysyin keventääkseni tunnelmaa. Seuraava tulisi varmasti olemaan shokki Carlislelle, enkä ihmettelisi, mikäli hän heittäisi minut järveen.
”Mainiota. Töissä pitää vaan älytöntä kiirettä, jokin viruskausi meneillään. Potilaita tulee joka välissä, monet lääkärit ovatkin jo lopen uupuneita. Tuntuu hirveältä huijaukselta lähteä kotiin joka ilta esittämään, että menisin nukkumaan, kun voisin hoitaa potilaita. Mutta se tietenkin herättäisi liikaa huomiota ja kyseenalaistaisi statustani”, Carlisle selitti ja minulta meni käytännössä puolet ohi. ”Mutta kerrohan, kultaseni, miksi olet täällä? Oletan kuitenkin, ettet aivan vain tullut vaihtamaan kuulumisia.”
Carlisle hymyili minulle rohkaisevasti, mikä oli melko carlislemaista. ”Tämä voi olla ehkä suuri pyyntö, mutta viitsisitkö hankkia minulle parhaimman asianajajan, minkä maan päältä löydät?”
”Tottahan toki, mutta saanko kysyä, että miksi?” Carlisle katsoi minua hämmentyneenä.
”Tahdon avioeron.”

A/N: Uuu, lisää draamaa. Toivottavasti piditte ;)

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Mmeri - 05.06.2009 21:27:09: Eikää :DD Bella ja Ed eroaaa ? :ss No ainaki erillainen ficci.. :DD Jatkoa silti odotellen, kirjotat muuten nopeesti aina jatkoa ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Amanecer - 05.06.2009 22:40:49: Oho.

...

Kesti taas hetken ennen kuin sisäistin kaiken. Okei, normaalia pidempään. Tämä onkin ennennäkemätöntä. Heidi astuu kuvioihin, Bella kaataa pöytiä, riitelee Emmettin kanssa, hajottaa paikkoja, lähestulkoon murhaa Heidin ja haluaa avioeron. F-a-n-t-a-s-t-i-s-t-a-!

Pidän tästä jatko-osasta juuri erilaisuuden takia. Yleensä Bella palvoo maata Edwardin jalkojen alla, on kömpelö eikä muutenkaan osaa pitää puoliaan. Nyt kaikki on toisin. Okei, ehkä raivoava Bella tuntuu aika oudolta, mutta kyllä tähänkin pikkuhiljaa samaistuu. Itse asiassa pidän ehkäpä enemmän tästä kuin ensimmäisestä osasta. Useimmiten se on aina toisinpäin. :D

Avioero. Varmasti hauska Edwardin reaktio, kun kuulee tästä. Ja elämä tämän eron jälkeen. Mitä kumpainenkin tekee, se jää nähtäväksi. En tiedä mitä olet suunnitellut tapahtuvan sitten lopulta, mutta jos nyt kysytään minulta, onnelliset-loput-ovat-parasta -ihmiseltä, niin he voisivat ajautua lopuksi taas yhteen. Aww.

---

Pilkkuvirheitä taisi olla taas jokunen, mutta olen niistä jo huomautellut tarkemmin(ko) tuossa aiemmin, joten annan asian nyt olla pidemmittä puheitta.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 06.06.2009 00:36:21: mulla loksahti suu auki kun Bella sano et se tahtoo avioeron :o
hmm.. mitäköhän Carlisle tuumaa? noh se selviii sitte : )
kiitti tästä, jatka taas ♥
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Minsk - 06.06.2009 10:02:58: Taas uusi luku!
Samaa voisin sanoa kuin Kotitonttu, suu loksahti auki, eikä sulkeutunut. Taitaa pysyä auki kunnes saan tietää, että mitä Carlisle siihen tuumaa...
jatkeles taaas kun ehdit!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Dunja - 06.06.2009 10:23:09: VOI EIKÄ! Tohon kohtaan ei vaan saa jättää. Tää on tosi hyvä fic, tässä on niin paljon draamaa ;D.
Äkkiä jatkoa!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 06.06.2009 14:15:18: Lainaus käyttäjältä: Minsk - 06.06.2009 10:02:58
Taas uusi luku!
Samaa voisin sanoa kuin Kotitonttu, suu loksahti auki, eikä sulkeutunut. Taitaa pysyä auki kunnes saan tietää, että mitä Carlisle siihen tuumaa...
jatkeles taaas kun ehdit!

mulla oli suu auki vielä sillonkun kirjotin viestiä : D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Veronika - 06.06.2009 14:30:01: OOOO! Avioero?! LOISTAVAA! :D

Mieli tekisi hieman lainailla Nooraa, mutta taidan tyytyä omiin turhiin viesteihin. ;D

Bella riehumassa, rikkomassa paikkoja, hakemassa avioeroa. En vain jaksa odottaa jatkoa! Ja siis, nopea tahti ei haittaa yhtään, vaikka joka päivä monta lukua, ei sekoita päätäni ollenkaan! ;)

Itse en virheitä löytänyt, tai no, niitä harvoin etsinkään. ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Liinalotta - 06.06.2009 14:46:12: nöyyy. ei avioeroa. ):
mutta, miten vaan. Tuonhan Alice näki?
Bellan ottamassa avioeroa?
Ed tais lukee sen Alicen ajatuksista?
: OO
ome. en malta oottaa Carlislen reaktiota. Mietiskelin, että muuttaako Bella omilleen, vai jatkaako se asumistaan Culleneiden luona, vai..? Siis, eihän Bellalla ole periaatteessa mtn siteitä enää Culleneihin-> tosin ystävyyssuhteet.
Yhden virheen minä löysin, muita en pistänyt merkille. (:
Jatkoa.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 5. osa 5.6
Kirjoitti: Annabelle - 06.06.2009 18:35:56: Hehhhee. Hauskaa saada teidät hämilleen :D No ei vaiska. Kiitoksia oikeasti ihan hitosti noista ihanista kommenteista, ootte parhaita! Mun suuni tässä loksahtaa auki, kun jaksatte lukea ja kommentoida tätä.

Niin tuota. Bella ei siis muuta Culleneilta pois, se olisi musta jotenkin äärettömän typerää, joten en sitä tee. Vaikka toki se olisi mahtava juonenkäänne, mutta sitten tässä menisi kaikki ihan pipariksi, mitä olen kirjoitellut jo jatkoa. Että se siitä.

Sitten. En ole vielä päättänyt ollenkaan, miten tämä loppuu, eli tuleeko sitä onnelista loppua - kaikki yhdessä jeejee, vaiko ei. Mitäs olette mieltä? Onnelinen vai ei niin onnellinen loppu?

Niin ja Alice tosiaankin näki tuon, jos jäi jollekkin epäselväksi.

Kuudes osa - Timanttisormus

Carlisle hymyili minulle rohkaisevasti, mikä oli melko carlislemaista. ”Tämä voi olla ehkä suuri pyyntö, mutta viitsisitkö hankkia minulle parhaimman asianajajan, minkä maan päältä löydät?”
”Tottahan toki, mutta saanko kysyä, että miksi?” Carlisle katsoi minua hämmentyneenä.
”Tahdon avioeron.”

Puuduttava hiljaisuus laskeutui huoneeseen, jonka aikana Carlislen silmät tarkkailivat vuoroin minua ja sitten ovea. Hetkeen en edes kehdannut katsoa häntä silmiin, olinhan rikkomassa Carlislen pojan elämän.
”Avioeron?” Carlisle toisti epäilevästi ja nojasi kasvot käsissään pöytään.
”Avioeron”, toistin ja tiesin, että olin selityksen velkaa, joten jatkoin Carlislen nojatessa vieläkin pöytään. Olin juuri avaamassa suutani, kun Edward pelmahti ovesta sisään.
Hänen kasvoillaan risteili surun ja vihan tunnesekamelska, joten ei liennyt vaikeata arvata, että hän oli kuullut äskeisen keskustelun.

EPOV

Ovi sulkeutui edessäni, ja Bella hävisi huoneeseen. Kuulin kuinka hän käveli kohti Carlislen työpöytää. Painoin korvani kiinni oveen, ihan vain varmistaakseni, että kuulin kaiken.
”Bella rakas, miten sinä voit?” Carlisle kysyi hieman hämmästyneenä, ja hänen ajatuksensa kulkivat aivan samaan suuntaan.
”Hyvin. En kummemmin”, Bella vastasi nopeasti. Carlisle oli selvästi kuullut kaikki tämänpäiväiset tapahtumat, eikä mikään ihme, ettei hänen äänensä oikein vakuuttanut.
”Ahaa. Selvä”, hän sanoi ja pystyin jopa kuvittelemaan Carlislen ilmeen. ”Istu ihmeessä kiireemmäksesi!”
Kuulin kuinka tuoli vedettiin hiljaa lattiaa pitkin, ja Bella istui siihen. ”Mitäs itsellesi?” hän kysyi istuttuaan.
”Mainiota. Töissä pitää vaan älytöntä kiirettä, jokin viruskausi meneillään. Potilaita tulee joka välissä, monet lääkärit ovatkin jo lopen uupuneita. Tuntuu hirveältä huijaukselta lähteä kotiin joka ilta esittämään, että menisin nukkumaan, kun voisin hoitaa potilaita. Mutta se tietenkin herättäisi liikaa huomiota ja kyseenalaistaisi statustani”, Carlisle selitti innoissaan, hän rakasti kertoa työstään. ”Mutta kerrohan, kultaseni, miksi olet täällä? Oletan kuitenkin, ettet aivan vain tullut vaihtamaan kuulumisia.” Voi kyllä; pystyin vaikka lyömään vetoa Volvostani, että Bella tuli juttelemaan meistä, siis mikäli meitä enää olikaan.
Carlislen ajatukset pyörivät mitä eriskummallisimmilla teillä, kun hän yritti miettiä, mitä asiaa Bellalla oli. ”Tämä voi olla ehkä suuri pyyntö, mutta viitsisitkö hankkia minulle parhaimman asianajajan, minkä maan päältä löydät?” Miksi ihmeessä Bella haluaisi asianajajan?
”Tottahan toki, mutta saanko kysyä, että miksi?” Sama kysymys siis pyöri Carlislenkin mielessä.
”Tahdon avioeron.” Hän siis halusi eron. Selvä. Pelataan sitten likaista peliä, jos neiti niin tahtoo.
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen ja Carlislen ajatukset seilailivat ties missä.
”Avioeron?” Carlisle kysyi epäluuloisesti, mutta hieman suruissaan.
”Avioeron”, Bella vastasi, aivan kuin se olisi itsestään selvyys. Hän oli vielä sanomassa jotain muuta, kunnes hyökkäsin sisälle huoneeseen.
”Avioeron? Milloin meinasit kertoa minulle?” huusin ja Carlislen kasvot nousivat oitis pöydästä.
”Luulin että se on ilmiselvää! Minä en ainakaan pysty olemaan tässä suhteessa hetkeäkään!” Bella huusi ja nousi tuolista. ”Luuletko tosissasi, että pystyn katsomaan sen kaiken vain läpi sormien?”
Bella suuntasi katseensa minuun. Hänen kasvoissaan oli jotain muutakin kuin vihaa – surua.
”Etkö vieläkään tajua”, huokaisin ja istuin yhteen ylimääräiseen tuoliin, ”että se ei merkinnyt mitään, ei mitään! Olet ainut ketä olen ikinä rakastanut ja tulen rakastamaan!”
”Kuule, ei tämä ole minullekaan helppoa”, Bella sanoi ja sulki silmänsä. Hetken ajan hän hengitti syvään ja hieroi ohimoaan, aivan kuin yrittäisi pähkäillä kahden päätöksen välillä. ”En vain voi antaa sitä anteeksi.”
”Mikset?” oli ainut mitä sain kysyttyä, en vain tajunnut, miksei Bella voisi vain antaa anteeksi.
”Miksen? Tämä ei ole ainoa syy siihen, miksi tähän päädyttiin”, hän veti taas syvään henkeä ja kuulin kuinka Carlisle nousi tuolilta. Hän yritti poistua hiljaa huoneesta, mutta Bella nosti katseensa heti.
”Jätän teidät keskustelemaan, ömm.. kahden. Olen tässä vain ylimääräinen”, Carlisle sanoi hermostuneesti ja poistui huoneesta. Tuo, jos mikä, oli omituista käytöstä.
Bella vajosi taas transsiinsa, ja sulki silmänsä. ”Katsos. Edward, tämä ei ole toiminut moneen kuukauteen. En tiedä oletko huomannut, mutta minä olen.”
Koko maailmani romahti. Kaikki muurini, joita Bella oli pitänyt yllä viimeiset vuosikymmenet, romahtivat. Tuntui kuin jokin olisi työntänyt minua veden pinnalle, ja yrittänyt hukuttaa. Hukkuisin kyllä nyt mieluusti.
”Sinä.. et rakasta minua enää?”
”Edward, tiedäthän, että minä rakastan sinua nyt ja aina. Tarvitsen sinua, en voi elää, saatika hengittää ilman sinua. Tämä ei vain toimi enää”, Bella sanoi ja otti käteni omiinsa. Hänen pienistä käsistä hohkasi lämpö, vaikka ne olivat jääkylmät.
”Bella, en voi elää ilman sinua! Kuolen, riudun pois, jos jätä minut nyt!” Suru Bellan silmissä kasvoi vain kasvamistaan. Miksi tämä täytyi sitten tehdä, jos se oli kummallekin liian vaikeaa?
”Ei tämä vain toimi. Minulla ei ole muita vaihtoehtoa.”
”Bella, aina on vaihtoehtoja. Aina”, sanoin ja puristin hellästi Bellan käsiä.
”En ikinä tahtonut tehdä sinulle tätä, nähdä sinua vahingoittuneena tai murtuneena, mutta ihmiset muuttuvat”, hän huokaisi ja käänsi katseensa ikkunaan.
Päivä oli laskeutumassa, ja aurinko loi jälleen kauniin punertavan oranssin sävyn taivaalle. Säteet kimaltelivat Bellan hiuksissa kauniisti, ja vihdoin aloin tajuta kunnolla, mitä menetin.
Menetin enemmän kuin elämäni rakkauden, menetin puolet itsestäni, sydämestäni. Bella oli täyttänyt ne tyhjät kohdat, jotka minussa oli ollut, rakkaudella ja itsellään.
”Ihmiset eivät muutu, Bella. Olen elänyt tarpeeksi kauan tietääkseni sen.” Hän käänsi katseensa takaisin minuun.
”En voi koskaan elää ilman sinua, mutta minun on pakko”, Bella sanoi ja päästi kätensä omistani. Hän laittoi kätensä kaulalleen ja kosketti kaulakoruaan ja avasi sen lukon. Ketjussa oli Bellan oma kihlasormus, omani oli kaulassani.
Muistin hääpäivämme vielä kuin eilisen päivän. Kuinka kauniilta Bella oli näyttänyt valkoisessa puvussaan, miten Alice oli ahkeroinut juhlien parissa yli puoli vuotta, kuinka kaikki vieraat nauttivat koko päivästä nauraen ja iloiten. Nyt se kaikki, koko maailmani lisäksi, oli romahtamassa.
”Pidä se, siinä on sinulle jokin muisto meistä. Tiedäthän kuitenkin, että rakastan sinua aina, vaikka meitä ei olekaan tarkoitettu yhteen”, hän sanoi ja tiputti kädelleni kultaisen kaulaketjun, jossa oli timanttisormus. Se kimalteli auringonsäteiden osuessa siinä oleviin läpinäkyviin timantteihin.
”Rakastan sinua”, Bella sanoi ja suuteli minua viimeisen kerran, ennen kuin lähti huoneesta ja sulki oven perässään.

A/N: Miettikääpä sitä loppua oikeasti, mä olen niin hakoteillä :D Teidän mielipiteet on tärkeitä!

- Annabelle

// Mikä ihme 666 -juttu tuohon otsikkon tuli, kun on 6. osa 6.6 :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: essss - 06.06.2009 19:38:47: ilmoittaudun lukijaksi. : ) edelliset luvut oli toosi hyviä. : D aika mielenkiintoset noi bellan raivarit ja repesin aina välillä.
mut sit tähä lukuu. mulle tuli tippa linssii. :'( joteki tos lopus vaa, se oli nii koskettava. mut ne ei saa erota. !
joo, jatkoo pian. jäin koukkuu. : D
kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Veronika - 06.06.2009 20:11:41: Joo, niin haikeaa. ;(

Toivon uusia, jänniä parituksia yms. Mutta, toivon myös onnellista loppua. ;D Pliis! Vaikka joku sitä surullista loppua haluaisi, minä en itse sitä varmaan kestäisi.

Ihanaa, surullista. Jatkoa nopeasti! ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Minsk - 06.06.2009 20:12:05: Ihana taas:) Niin kuin toi essss sanoikin, tippa tuli linssiin viimesintä lukua lukiessa.
Tuosta lopusta saisi minun mielestäni tehdä ainakin kohtuullisen onnellisen. Ei mitään "ja niin he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti plääplääplää..." mutta kuitenkin jotain. En tiedä. Ihan sama se loppujen lopuks on. Mahtava ficci tää kuitenkin on!

Kiitus tästä ja jatkeles taas kun ehdit:)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: {samba} - 06.06.2009 20:42:22: Vau. Avioero. En ois ikinä uskonu. Carlisle varmaan hankkii tosi hyvän asianajajan:D Laitathan jatkoa piakkoin?
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Hihhulihei - 06.06.2009 21:22:56: Ihana luku jälleen kerran. :D Mutta surullinen. On kivaa ku on vaihteeks erilainen ficci, ei aina sitä samaa et Bella pitää Edwardia tyyliin Jumalanaan. :D

Mä en toivoisi loppuun mitään erityisen surullista tai onnellista loppua, vaan sillee niiden väliltä. Et ne ei eroa, mut aloittaa kokonaa alust tai jtn. Äh, en minä tiedä. :D

Nojoo, mutta kuitenkin silleen onnellisen ja surullisen lopun väliltä. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan? :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: liinau - 06.06.2009 21:29:47: tosi hyvä ficci, jatkoa odottelen innoissani. ois kiva jos päättyis kuitenki hyvin. ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 06.06.2009 21:32:37: tee onnellinen loppu!!!!!!!!!1 :-*
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: marru - 06.06.2009 22:04:13: Siis aivan mahtavat noi bellan raivarit..mut pliis laita onnellinen loppu ja että edward ja bella palaa takas yhteen,koska oon lukenu liikaa onnettomia loppuja...joten pliis onnellinen loppu!!!!!!

On muuten ihan sairaan hyvä ficci!!!!!:)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 06.06.2009 22:14:01: OIH! taas jatkoo ♥ voi Edward parkaa :'(
tee lopusta semmonen et bella lähtee pois ja et ne eroo tai jotai (surulliset loput on kivoi)
Jatka pian ♥
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Dunja - 07.06.2009 10:49:26: Onnellinen loppu monien mutkien kautta olisi ihan kiva :D
Tää osa oli aivan ihana. Surullinen tosin, mutta mitäs siitä. Kirjotat tosi hyvin.
Toivottavasti saadaan jatkoa pian.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 07.06.2009 14:10:02: Juu, onnellinen loppu ois kiva, mut ei sen tarvi olla sellanen et "yhdessä taas ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti", kunhan sopuun pääsevät : D

Mukava osa taas, ihanaa draamaa : D

Jatkoa odottelen : )
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Nuutti| - 07.06.2009 16:11:16: On jäänyt lukeminun minulla vähälle, jo 3 osaa tullut lisää. ((:
Ensiksi, mä olen onnellisen lopun kannalla. Ei-onnellinen loppu tuntuisi jotenkin epätodellisenlta. (; Mutta sinähän sen päätät.
Ja pätkiin.
Ei. Avioero?! O.O
Nyt tekis mieli murjoa se Heidi, murjoa Bella ja taputella Edwardia selkään. : D
Ei avioeroa.
Ei ei ei.
Eeii.
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: RosalieHale - 07.06.2009 17:20:07: hei pliis ei mtn surullista loppua! :'( bella ja edward voi vähän aikaa olla muitten kaa mut niitten PITÄÄ palata sit toistensa luo! pliis! :-*
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 6. osa 6.6
Kirjoitti: Annabelle - 07.06.2009 17:26:51: Kiitoksia tooosi paljon!

Onnellista loppua kaavailin itsekin, mutta eihän sen tarvitse olla sellainen, että Bella ja Edward elävät elämänsä loppuun saakka, vai pitääkö?

Seitsemäs osa - Jimmy Choot

”Pidä se, siinä on sinulle jokin muisto meistä. Tiedäthän kuitenkin, että rakastan sinua aina, vaikka meitä ei olekaan tarkoitettu yhteen”, hän sanoi ja tiputti kädelleni kultaisen kaulaketjun, jossa oli timanttisormus. Se kimalteli auringonsäteiden osuessa siinä oleviin läpinäkyviin timantteihin.
  ”Rakastan sinua”, Bella sanoi ja suuteli minua viimeisen kerran, ennen kuin lähti huoneesta ja sulki oven perässään.

BPOV

  Moneen päivään ei talossa sanottu halaistua sanaa. Jokainen vietti aikansa siellä sun täällä, eikä liiemmin naurua tai muutakaan puhetta kuulunut.
  Edward oli ilmeisesti sopinut äänettömästi, milloin kumpikin sai soittaa vaikka flyygeliä tai muuta. Se itse asiassa sopi minulle täydellisesti, sillä minulla ei ollut vieläkään ryhtiä katsoa Edwardia silmiin.
  ”Kuulkaas nyt”, Esme sanoi ja kaikki hätkähtivät, sillä kukaan ei ollut avannut suutansa moneen päivään, ”vaikka Edwardin ja Bellan tilanne onkin tällainen – istu alas Edward, tämä koskee myös sinua”, Esme sanoi ja Edward läsähti takaisin tuoliinsa.
  ”Niin, vaikka tilanne on tällainen, eli mitä epämiellyttävin ja surullisin, ei se silti lopeta meidän elämäämme. Se on vain normaalia, että kaikki eivät sovi yhteen, ja vaikka kuinka rakastan teitä kumpiakin”, Esme sanoi ja katsahti vuoroin minuun, sitten Edwardiin, ”tämä on selvitettävä. Vaikkapa sitten sen eron avulla.”
  Olimme jo kummatkin selvästi mielessämme eronneet toistamme, mutta virallista paperia ei oltu saatu aikaan. ”Minusta se olisi parasta hoitaa mahdollisimman nopeasti alta pois, tai siis, tarkoitan, emmehän me enää olla yhdessä”, sanoin ja Edward katsahti minuun, aivan kuin se olisi muka ensimmäinen kerta kun hän kuulisi sen.
  ”Tuo on totta. Se on parasta hoitaa mahdollisimman pian. Itse asiassa”, Esme sanoi ja haroi hiuksiaan hermostuneesti, ”uskon että Carlisle on nyt toimistossaan. Voitte mennä kysymään häneltä.”
  Pelko tukkiutui kurkkuuni; nytkö se tapahtuisi? Näin pian?
  Olin valmistunut siihen jo jotenkin henkisesti, vaikka totuus oli alkanut valjeta vasta muutama päivä sitten.
  ”Nyt?” Edward toisti, aivan yhtä kauhuissaan.
  ”Niin, nyt, siis mikäli vielä tahdotte sen tehdä”, Esme sanoi yhtä hermostuneesti; hän toivoi varmasti, että tämä päätyisi paremmin.
  ”Parempi hoitaa alta pois. Tule, Edward”, sanoin ja lähdin kävelemään kohti Carlislen työhuonetta pitkää käytävää pitkin.
  ”Aiot siis todella tehdä sen?” Edward kysyi seuratessaan minua.
  ”Minä? Tarkoitat varmaankin me. Ja kyllä, minusta se on parempi myös tehdä selväksi, ettemme ole enää yhdessä, kerran kun näin kävi”, sanoin ja koputin Carlislen huoneen oveen. Ei mennyt kauaa, kun hän jo avasi oven ja viittoi meitä sisään. Outoa, yleensä hän käski vain tulla sisään.
  Kiusaantuneesti molemmat meistä istuivat työpöytää vastapäätä oleviin tuoleihin ja Carlisle tutkaili kumpaakin hetken.
  ”Olette siis päättäneet lopullisesti erota?” Carlisle kysyi vakavasti.
  ”Hitto, Carlisle, voit olla ihan normaali. Me tultiin tänne vain allekirjoittamaan ne hemmetin paperit”, huusin ja mulkaisin molempia ilkeästi.
  ”Ahaa, niin, selvä. Ömm”, hän sanoi ja kaiveli jostain pöydällä olevasta kansiosta miljoonien tekstien seasta yhden valkoisen paperin. Se oli täynnä mitä kummallisimpia lakiasetuksia ja perinnönjakoja, jotka eivät käytännössä olleet muuta kuin pelkkää pätemistä.
  ”Nimet tuohon ja tuohon”, Carlisle osoitti viivastoja paperilla, ”ja sitten mikäli ette tahdo jakaa omaisuuttanne keskenänne, mitä uskon tässä tapauksessa, paperit lähetetään virastoon, ja olette virallisesti eronneet viikon-kahden sisällä.”
  Carlisle ojensi minulle kuulakärkikynää, mutta Edward sieppasi sen ennen kuin ehdin reagoida, ja kirjoitti omat nimensä paperiin. Hän ojensi kynän minulle, ja allekirjoitin oman osuuteni.
  ”Kiitoksia, tässä taitaa olla kaikki”, Carlisle sanoi ojennettuani hänelle paperin ja kynän. ”Valitettavaa, että näin kävi. Lähetän paperin välittömästi eteenpäin”, hän jatkoi ja nousi tuoliltaan.
  ”Mutta nyt minun täytyy lähteä töihin, hirveä kaaos vieläkin. Nähdään myöhemmin, lapset.” Ja siinä samassa hän lähti ovesta.
  ”Joten, se on siis ohi nyt?”
  ”Ilmeisesti”, Edward sanoi ja nousi tuolistaan. ”Jännä juttu, sillä en ole ikinä uskonut tosirakkauteen, mutta kun näin sinut, tiesin että sekin on mahdollista. Näköjään kaikki voi muuttua”, hän sanoi ja lähti harppomaan kohti ovea.
  ”Näköjään”, toistin ja istuin vielä hetken Carlislen toimistossa.

  ”Bella, tajuatko yhtään kuinka kauan aikaa hukkasit virumalla Carlislen huoneessa? Nyt meillä ei ole enää kuin”, Alice vikisi ja katsahti kalliiseen rannekelloonsa, ”kaksi ja puoli tuntia valmistautua kouluun! Argh! Tämä on katastrofi!”
  ”Alice kuule, en näe tässä mitään katastrofia”, sanoin vain puoliksi kuunnellen häntä, ”meillä on reilusti aikaa.”
  ”Niin sinä luulet, niin sinä luulet! Oikeasti, miksi me tässä puhummekaan, pitäisi jo aloittaa!” Alice huudahti ja alkoi heitellä kenkälaatikoita ja vaatteita pitkin huonetta.
  ”Luoja, luoja, luoja! Emmett!” Alice huusi ja tarpoi lujaa vauhtia olohuoneeseen. Päätin nähdä parhaaksi seurata häntä, tästä tulisi jotain dramaattista. Vihdoin saisin jotain muuta ajattelua kuin avioeron ja Edwardin.
  ”Emmett McCarty Cullen! Mitä helvettiä olet tehnyt kengilleni?” Alice kirkui ja näytti kädessään olevaa mustaa avokasparia, joista näytti toisesta olevan korko poikki. Ne olivat Alicen lempikengät, Jimmy Choot, jotka olivat maksaneet satoja.
  ”Rauhoitu, sisko. Ja miksi ihmeessä sinä luulet, että juuri minä olen rikkonut lempikenkäsi?” Emmett kysyi ja esitti aidosti hämmästynyttä.
  ”Hah, se on ilmiselvää, Emmett! Ala selittää tai löydät pian tiesi syvimmästä helvetistä!” Alice huusi ja seisoi odottavan näköisesti.
  ”Kuule, se ei ollut minun syyni kokonaan. Edward ja Jasper-” Emmett ehti sanoa, ennen kuin Alice huusi suoraa kurkkua.
  ”Edward ja Jasper, heti tänne!”

A/N: Mitäs se Alice keksiikään? :D

- Annabelle

// PS. ~~Noora.~~ Amanecer, sulla on ihana nikki :D Tosi suloinen! Piti kirjoittaa siitä jo, mutta unohdin.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 07.06.2009 18:12:35: JEE jatk0o ♥ hehe alicen korkkarit : DD
no Edward ja bella eros sitte (en osaa sanoo oikee mitää : D )
jatka taas ♥
hei pistä Bella katumaa sitä et edward muutti sen vampyyriks
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: marru - 07.06.2009 19:36:49: älä laita pliis bellaa katumaan vampyyriksi tuloa vaan tee mieluummin sillai et ne pikkuhiljaa alkaa taas seurustella ja jotenki sillai..ihanaa ku laitat noin nopeasti näitä lukuja..jatka samaan malliin!!!!!!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Amanecer - 07.06.2009 21:29:54: Juu, että sellaista. Todella hyvä luku jälleen, kiitän. :)

Hah, loppu oli aivan parasta. Alice on huippu, ei siitä pääse yli eikä ympäri. :D

Hmmh, nyt käypi varmaan niin, että kommentoin seuraavia lukuja sitten yhtä aikaa, sillä seuraavan kerran pääsen koneelle vasta torstaina. Jos samaan tahtiin jatkat kirjoittamista, niin minulla onkin urakka. ;D

- Amanecer
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: {samba} - 07.06.2009 21:36:21: Vau. Mikä Alicelle tuli? Ihana luku... Jatkoa laitathan, vaikka musta ei lähe tän enempää mitään kommenttia?
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Tessuu - 08.06.2009 01:34:27: ilmoittaudun lukijaksi! :D
sä osaat kirjottaa todella hyvin :D
pistä onnellinen loppu :D
jatkoaa :)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Veronika - 08.06.2009 10:04:01: Ne sitten erosivat...

Alicen korkkarit! :D Mitähän Jasper ja Edward on oikeen ajatellut, jos ne edes olivat he. :)
Kaksi ja puolituntia aikaa valmistautua kouluun, varmasti kiirettä pukkaa! ;D

Jatkoa tulee niin nopeasti, kiitos vaan!

Onnellisella lopulla ainakin itse enimmäkseen ajattelen niin, että Bella ja Edward palaa yhteen, mutta saat itse sen tehdä niin kuin haluat. Ja sehän myös riippuu miten muut sen haluvat mennä. Mutta itse toivon vielä syvästi, että Bella ja Edward palaa vielä yhteen. Toivossa on hyvä elää. ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Nuutti| - 08.06.2009 11:29:41: Jes, jatkopätkä. ((;
Voi tuota Alicen korkkarijuttua, mitä ihmettä Edward, Jasper ja Emmett on niillä tehneet...? O.o
Mutta mahtava, ihana ja plääplää osa taas kerran..
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 08.06.2009 11:35:38: Voi pojat pojat, mitä ootte Alicen kengille tehneet... *pudistelee päätään*

Ihana osa taas, oon jotenki aina ajatellu et Bella ja Edward ois yhessä aina ja ikuisesti, mutta mahtavaa lukea tälläistä massasta erottuvaa, ihanaa draamaa! Love it! :D

Taas vaihteeksi, innolla jatkoa odottelen :D

(miks mä aina lopetan noilla sanoilla??)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: bbelamoi - 08.06.2009 12:35:45: oi, rakastan tätä ficciä : )<<3 toivottavasti ed ja bel palaa vielä yhteen O__O
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: RosalieHale - 08.06.2009 18:21:27: yhyy..! miks niitten piti erota! :'( toivottavasti ne palaa yhteen! asiasta toiseen, haluun tietää et mitä alicen korkkareille tapahtu ja siis äkkii jätkoo! :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Ayos - 08.06.2009 19:03:18: Räyrr, minä tosiaan itkin tuossa kohdassa kun Bella laski sen sormuksen Edin kämmenelle :'( Nyyh, odotan kylläkin innolla sitä loppuparitusta. Haluaisin surullisen sekä iloisen lopun, ristiriitaista muttei mahdotonta.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 7. osa 7.6
Kirjoitti: Annabelle - 08.06.2009 22:29:20: Kiitos taas nääääääääääääin paljon! Olette ihania, oikeasti!

Kahdeksas osa - En voi elää ilman häntä

”Hah, se on ilmiselvää, Emmett! Ala selittää tai löydät pian tiesi syvimmästä helvetistä!” Alice huusi ja seisoi odottavan näköisesti.
”Kuule, se ei ollut minun syyni kokonaan. Edward ja Jasper-” Emmett ehti sanoa, ennen kuin Alice huusi suoraa kurkkua.
”Edward ja Jasper, heti tänne!”

Jasper ja Edward hiipivät hiljaa Alicen viereen, joka oli tukahtua kiukusta. Sen pystyi jopa aistimaan, ilman että omisti Jasperin kaltaista kykyä.
Edward kohtasi katseeni ja oli välittömästi tekemässä lähtöä huoneesta, kunnes Jasper tarrasi hänen kädestään kiinni, aivan kuin Edward olisi Jasperin viimeinen pelastuskeino.
”Veli, Emmett ja minä tarvitaan sinua nyt”, Jasper kuiskasi ja Edward seisahtui paikalleen.
Hetkeen ei kuulunut hengähdystäkään, kunnes Alice avasi suunsa vielä kiukustuneempana. ”Voisiko jo nyt ystävällisesti kertoa, mitä helvettiä kengilleni on tapahtunut?” Alice kysyi yrittäen pitää äänensävynsä kasassa.
”Rakas, se oli silkka-” Jasper aloitti ja kietaisi kätensä Alicen ympäri, mutta Alice vaiensi hänet melkein välittömästi.
”Älä kutsu minua rakkaaksi! Olette rikkoneet – ei vaan tappaneet – minun lempikenkäparini!” Alice huusi ja vääntäytyi Jasperin sylistä irti.
”Alice oikeasti, se oli pelkkä vahinko. Anna kun selitän”, Emmett sanoi ja otti kengät Alicen käsistä. ”Silloin joskus muutamia päivä sitten, muistatteko, Bella ja Alice, kun olitte jollain ostosreissulla Pariisissa?” Emmett kysyi ja Alice ja minä nyökkäsimme. ”Niin, hyvä. Silloin siis, meillä oli tavallaan.. kilpailu.”
”Ja mikäköhän mahtoi olla kilpailun aihe? Tuhoa-Alicen-kaappi?” kysyin inhoissani ja Edward katsoi minua vihaisesti. Hän oli ilmiselvästi vieläkin karheana erosta, pystyin lyömään siitä vaikka vetoa.
”No, ei aivan. Mutta lähellä. Kisasimme siitä, kuka uskaltaa mennä kaappiisi, hakea sieltä muutaman tavaran, ja pitää tämän sinulta salassa.” Emmett katsoi varovasti Aliceen ja sitten Jasperiin, joka aivan varmasti lähetti jotain rauhoittavia aaltoja Aliceen.
”Te. Menitte. Minun. Kaappiini?” Alice toisti sanat hiljaa. ”Idiootit!” hän jatkoi ja alkoi hakata Jasperia rintaan.
”Sano yksikin hyvä syy, miksi edes olen kanssasi, Jasper Hale!” Alice huusi ja jatkoi riehumistaan. Ei taas. Ei toista avioeroa.
”Alice, rauhoitu. Rauhoitu! Mikä ihme tämän talon naisilla on, teillä on jotain vihanhallintaongelmia!” Emmett huusi ja Edward repi Alicen irti Jasperista. Loin murhaavan katseen häneen ja Emmett rykäisi kurkkuaan.
”Jos annat minulle kohteliaisuuden jatkaa, teen sen ilomielin”, Emmett sanoi ja Alice hiljentyi. ”Kiitos. Niin, kuten olin sanomassa, otimme siitä kilpailun.”
Emmett selitti koko asian alusta alkaen ja Alicen kasvoilla vaihteli todella ristiriitaiset ilmeet.
Välillä hän puristi kätensä nyrkkiin selkänsä takana, sulki silmänsä ja hengitti syvään.
”Selvä. Ostatte uudet kengät, ja niiden on parasta olla täsmälleen samanlaiset!” Alice sanoi rauhallisesti, ja olin tukehtua omaan hengitykseeni.
”Alice, miten niin ’selvä’? He hajottivat lempikenkäsi! Oletko aivan kunnossa?” kysyin huolestuneena. Alice ei kyllä näyttänyt yhtään sairaalta tai mitään.
”Bella, olen. Mutta meidän täytyy jatkaa valmistautumista, muuten myöhästymme. Tule”, Alice sanoi ja nappasi käteni ja johdatti minut ulos huoneesta.
”Vau, Alice, mitä ihmettä tuo oli?” kysyin päästyämme huoneesta ulos.
”Pyysin vain heitä ostamaan uudet kengät, siinä kaikki”, Alice sanoi ja nosti toista kulmaansa, ”mutta en sanonut, että jättäisin asian tähän. Saat nähdä, mitä keksin.”
”Uskon, että nään”, naurahdin ja istahdin taas yhteen Alicen huoneen tuoleista hänen kaivellessaan kaapista lisää vaatteita.

”Voi poikia, he tulevat sekoamaan kauhusta”, Rosalie nauroi ruokatunnilla Alicen selitettyä hänelle aamuisen kohtauksen.
Emme koskaan syöneet tai juoneet mitään ruokatunnilla; istuimme pöydissä vain muodollisuuden vuoksi, joskus emme edes vaivautuneet tulemaan syömään.
”Kuule Bella”, Rosalie vakavoitui ja nauru katosi hänen kasvoiltaan, ”mitä tarkalleen teidän välillä on meneillään?” Ei ollut vaikea tietää, ketä hän tarkoitti teillä.
Huokaisin kuuluvasti ja suljin silmäni. Avasin ne uudestaan ja kohtasin Rosalien ja Alicen huolelliset katseet. ”Kunpa tietäisin itsekin.”
”En ikinä uskonut, että joutuisin vakuuttelemaan sinua Edwardin rakkaudesta, mutta ilmeisesti kaikki on mahdollista. Bella, olet koko maailman onnellisin ihminen – tai no, vampyyri – kun sinulla on hänet. Moni vaihtaisi kanssasi paikkaasi koska vain, tekisi mitä vain, milloin vain. Olet hölmö, jos heität sen kaiken noin vain menemään, mitä olette kokeneet.”
Huokaisin pitkään ja painoin sormeni ohimolleni. Olin todellakin hölmö, jos antaisin Edwardin lipua noin vain käsistäni. Kukaan ei tainnut ymmärtää, että en vain voinut antaa hänelle anteeksi, vaikka kuinka rakastin häntä.
”Rose, minä rakastan häntä kyllä, mutta en voi antaa hänelle noin vain anteeksi.”
”Bella, Bella, Bella”, Rosalie sanoi ja venytteli vaivihkaa käsiään ilmassa, ”koska sinä tajuat, että Edward ei koskaan ole rakastanut ketään muuta? Hän hajoaa – tai itse asiassa on hajonnut – jos jätät hänet nyt.”
”Miksei kukaan voi tajuta, että en vain voi antaa hänelle anteeksi! Se juttu ei ollut mitätön, se merkitsi minulle paljon!” huusin ja nousin ylös penkiltäni.
”Bella, rauhoitu”, Alice kuiskasi ja veti minut alas penkkiini. Vain muutamat enää käänsivät katseensa meihin. He olivat varmasti jo tottuneet siihen, että oudot, mutta epäinhimillisen kauniit Cullenit riehuivat ruokalassa – siitä oli tullut muutaman viikon sisällä tapa.
”Anteeksi. Tämä kaikki vain stressaa minua niin”, sanoin ja hengähdin taas syvään. ”Rakastan häntä ja tiedän tehneeni elämäni ehkä suurimman virheen mitä olen tehnyt, ja tulen ehkäpä tekemään kirjoitettuani ne avopaperit. Minulla ei vain ollut mitään muuta vaihtoehtoa, vaikka Edward kuinka väitti vaihtoehtojen löytyvän aina.”
”Tuota samaa kertoi Edwardkin”, Alice sanoi ja yhtyi puheeseen ensimmäistä kertaa. ”Mutta oletko huomannut, kuinka Edward on muuttunut? Ja se pieni onnen kiilto hänen silmistään on hävinnyt, ja hän puhuu vain jos joku kysyy häneltä jotain. Hän vain sulkeutuu olohuoneeseen, viettää siellä tunteja jotain säveltäen, ja tulee ulos kun sinä menet sinne. Bella, se ei ole normaalia!”
”Alice on oikeassa, te molemmat käyttäydytte kuin zombit, oletko huomannut? Te olitte toistenne aurinko ja syy elää; te tarvitsitte toisianne elääksenne. Te olitte sielunkumppanit. Mutta mikä meni pieleen?” Rosalie kysyi huoli äänessään. ”En ole koskaan nähnyt teitä noin maassa olevina. En tiedä olenko ainoa joka on huomannut, mutta ette enää elä omaa elämäänne. Bella, myönnä pois, ettette voi elää ilman toisianne.”
”Tiedän. En voi elää ilman Edwardia, mutta minun täytyy. Minun vain yksinkertaisesti täytyy”, sanoin ja käänsin katseeni ovelle. Sitten näin hänet; hänet, jota en koskaan enää kuvitellut näkeväni.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 08.06.2009 23:03:41: JES ! taas jatkoo ♥
HEH, alicelle tais olla ne korkkarit aika tärkeet :DD
Ei Bellaa ja Edwardii yhtee ! eii eii eiii !
Jatka ♥♥♥
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: essss - 09.06.2009 10:20:40: oho, aika nopeesti tullu jo pari lukuu, ja se on vaa hyvä asia. : D
mut, hyvä luku taas. tykkäsin. vähä oli onneks huumorii, siin Alicen raivaris. ootan innol mitä se keksii Emmettille, Jasperille ja Edwardille. : )

jatkoo pian, kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: Veronika - 09.06.2009 10:27:49: Oooh! Kuka siellä ovella on?!! :o

Ihanaa, nopeasti lukuja. Pyyh, enempää en osaa sanoa. ;D

Jatkoa nopeasti vain! ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: marru - 09.06.2009 11:31:23: Ihanaa kun laitat noita lukuja näin nopeasti....JES!!!!!!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: Nuutti| - 09.06.2009 12:40:37: Ihanaa kun jaksat näinkin tiheään tahtiin lukuja lisäillä.
Ja ei saa jättää noin jännään kohtaan. Kukahan sieltä tulee..? *aavemaista musiikkia ja ujellusta.*
Tässä tämä erityisen pitkä ja rakentava kommenttini. (:
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 09.06.2009 12:42:06: Oih, kukahan siellä ovella on...??

Ihana luku taas, toi vähän huumoria toi Alicen raivokohtaus. Mikä sitä Bellaa vaivaa, eikö se tajua että Ed on ihan hajalla... Säälittää sen puolesta...

Mahtavaa kun laittelet jatkoja näin nopeesti : D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 09.06.2009 13:39:16: Bella ja Edward EI VOI erota! :'( . Kiva luku :)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: {samba} - 09.06.2009 13:47:16: Vou. Jatkoo. Ihanan nopeesti, siitä plussaa:)
Sitten muuta. Ihana luku oli, mä vaan toivon, että Bella ja Edward palaa yhteen... Muttei ihan vielä. Kirjoitusvirheitä en bongaillut, siitäkin tulee plussaa, ja muutenkin tää oli ihan mahtava.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: Tessuu - 09.06.2009 17:08:18: mitäköhän Alice keksii?? varmaan jotain todella hauskaa :D
toivottavast Edward ja Bella palaa yhteen..,mut kenet ihmeen Bella näki siel ruokalas..
jatkoa odotan innolla :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 8. osa 8.6
Kirjoitti: Annabelle - 09.06.2009 18:14:40: Paljon, paljon kiitoksia!

Hahhah, mä taidan vihdoin tietää millaisen lopun keksin :D Tekis mieli paljastaa, mutta ei siinä mitään hauskaa sitten enää olis.

Yhdeksäs osa - James

”Tiedän. En voi elää ilman Edwardia, mutta minun täytyy. Minun vain yksinkertaisesti täytyy”, sanoin ja käänsin katseeni ovelle. Sitten näin hänet; hänet, jota en koskaan enää kuvitellut näkeväni.

”James!” huudahdin ja syöksyin hänen luokseen. Mustatukkainen mies käännähti kannoillaan, ja katseli minua hetken.
”Bella!” James sanoi ja syöksyi halaamaan minua. Hänen kylmät kätensä tuntuivat hyvältä ympärilläni pitkästä aikaa.
”Hetkonen”, sanoin ja irrottauduin Jamesista, ”miksi sinä olet täällä? Siitä on viisikymmentä vuotta, James, sinun pitäisi olla.. kuollut.”
Hän naurahti ja kaunis tiukujen helinä täytti korvani. ”Kuule Bells, kysyisin ihan samaa”, hän sanoi ja katsahti minuun vakava ilme silmissään, mutta naurahti taas. ”Olet muuttunut paljon, olet paljon kalpeampi ja kaikkea. Mutta sinulla on silti ruskeat hiuksesi ja äitisi silmät, tosin eriväriset.”
Naurahdin ja katsahdin häntä kokonaisuudessaan. Jamesilla oli vielä ne samat mustaruskeat hiukset, mitkä viisikymmentä vuotta takaperin lähtiessäni Phoenixistä. Hänkin oli hyvin kalpea, ja muistutti ruumiinrakenteeltaan huomattavasti Emmettiä. Itse asiassa, takaapäin he näyttivät melkein identtisiltä – olisi voinut luulla heitä veljeksiksi tai kaksosiksi.
Jamesin silmiä koristi samanlainen sävy kuin minun, Alicen, Rosalien ja muiden silmiä. Silti niissä kuulsi se onnen tunne, jonka olin nähnyt monesti Jamesin silmissä Phoenixissä ollessani. Niinpä tietenkin, ajattelin.
”James kuule, oletko sinä-”
”Shh, Bella, ei täällä. Se on pitkä tarina lyhyenäkin, ja haluaisin muutenkin jutella kanssasi. Itse näytät olevan samassa tilassa, vai olenko väärässä?” James kysyi naurahtaen ja hänen olemuksensa säteili onnea – toisin kuin omani. Olinko minäkin ollut joskus noin onnellinen, onnellinen Edwardin kanssa?
”Niin, tavallaan. Mutta hei, mitä me tässä rupatellaan, tule ihmeessä pöytäämme! Tahdon esitellä sinulle Alicen ja Rosalien, sekä loput perheestäni!” sanoin ja nappasin Jamesia kädestä ja aloin raahata häntä Alicea ja Rosalieta kohti.
”Alice ja Rosalie, tässä on James. James, Alice ja Rosalie”, esittelin heidät toisilleen ja Rosalien sekä Alicen kasvoilla häivähti pieni hämmentyneisyys.
Istahdin penkille takaisin ja James istuutui viereeni. ”No, James. Miksi ihmeessä olet tässä tilanteessa, ja miksi ihmeessä löysit tiesi Forksiin?” kysyin ja James katsahti nopeasti Rosalieen ja Aliceen.
”Kuten sanoin, pitkä juttu”, James sanoi ja aloitti tarinointinsa. Hän kertoi kaikkea Phoenixissä olostaan, siitä kuinka joku Natalia – niminen vampyyri oli muuttanut hänet suutuksissaan, kuinka hän oli elänyt karkurielämää muutaman vuoden kierrellen Olympian niemimaita ja kertonut kaikkea siltä väliltä tähän päivään saakka.
”Eli sellainen oli sitten minun elämänkertani. Aika tylsä, uh?” James sanoi ja Alice naurahti. ”No, kertokaa jotain teistä? Ymmärtääkseni teitä on vähän enemmän vai?”
”Niin. Meitä on Alicen, Rosalien ja minun lisäksi neljä, eli olemme aika suuri vegetaristiperhe. Se on melko epätavallista, ja siksi yhdessä liikkuminen joskus herättää liiaksi huomiota. Meidän lisäksi tälläisiä vegetaristiperheitä on vain muutaman koko maassa.”
”Olette siis ne ”kuuluisat” Cullenit? Teistä on kuulkaa kaikenmoista huhua ympäriinsä, uskoisittepa vain”, James sanoi ja naurahti taas sitä heleää nauruaan. ”Mutta suurin osa niistä on positiivisia, joten ei huolta”, hän lisäsi nähtyään Rosalien katseen.
”Ohoh!” Alice huudahti katsottuaan kelloaan, ”katsokaa kuinka paljon kello on! Emme millään ehdi tunnille, sillä se alkoi jo kymmenen minuuttia sitten.” Vaistomaisesti katselin ympärilleni, ja huomasin koko ruokalan tyhjentyneen.
”Laittaisitteko hirveästi vastaan, mikäli menisimme suoraa kotiin? Olen varma, että Hadley ymmärtää, hän on sen verran lojaali”, sanoin ja Rosalie nyökkäsi.
”Bella on oikeassa, mennään suoraan kotiin. Esme varmasti ihastuu sinuun, James!” hän sanoi ja nousi pöydästä Alice vanavedessään. He heittivät koskemattomat ruuat roskikseen, ja kävelimme kohti parkkipaikkaa.

”Te toitte ventovieraan kotiimme?” Edward kysyi järkytyksestä kauheana. ”Tiedättekö mitä vaaroja siihen sisältyy? Hän olisi voinut olla jokin murhaaja!”
En voinut kuin nauraa hänelle. ”Älä nipota, eikä James ole mikään ventovieras”, sanoin ja loin Edwardiin hyytävän katseen. Hän ei vain osannut päästää irti.
”Älä välitä Edwardista, hän on vähän arka, mikäli Bella tapaa muita miehiä”, Alice naurahti ja kuiskasi Jamesin korvaan, muttei tarpeeksi hiljaa.
”Nyt riittää, Alice!” hän huusi ja heitti seinään yhden kirjan ja poistui niine hyvinensä huoneesta.
”Hermoheikko”, sanoin ja Edward palasi välittömästi takaisin huoneeseen.
”Ei sinun älykkyysosamääräsi vieläkään hio pilviä, että sinuna olisin hiljaa”, hän sähisi ja paiskasin vuorostani yhden kirjan häntä päin. Carlisle oli levittänyt kirjastoansa myös nyt olohuoneeseen Esmen korjattua sen viimeisen tappelumme jäljiltä.
”Ai tahdot jälleen suututtaa Esmen rikkomalla hänen omaisuuttaan? Kuule, ihan vapaasti, en taidakaan olla tällä kertaa tielläsi”, hän sanoi ja virnisti tekohymyään. Hymyilin hänelle takaisin, ja viskasin yhden lampunjalan häntä päin.
”Painu helvettiin.”
”Enpä taida jaksaa, sinne on pitkä matka. Taidan jäädä tähän”, hän sanoi näsäviisastellen ja istahti sohvan reunalle.
Viskasin yhden lasiesineen häntä päin, mutta Esme nappasi sen yhtäkkiä ilmasta, aivan kuin taikaiskusta.
”Isabella Marie Swan Cullen!” irvistin kokonimelleni, ”jos heität vielä yhdenkin esineen, lukitsen sinut autotalliin.” Edward hymyili sitä ärsyttävää omahyväistä hymyänsä, kuten aina. Esme osasi joskus olla epäreilu.
”Ja sinä”, hän osoitti Edwardia, ”luulin sinun olevan aikuinen tässä tilanteessa. Ärsytä Bellaa vielä kerrankin, lukitsen sinutkin autotalliin Bellan lisäksi, ja vietätte siellä koko loppuelämämme, enkä välitä miten siitä selviätte. Voi olla hieman pitkä aika, Edward.” Nyt oli minun vuoroni esittää omahyväistä; oli kerrankin Edward saanut oman ansionsa mukaan.
”Mutta mikä olikaan se asia, miksi minut tänne kutsuttiin?” Esme kysyi ja katsahti minuun.
”Ai niin, minun piti esitellä sinut Jamesille, ennen kuin tämä ääliö alkoi taas haastaa riitaa.”
”Riittää jo, Bella”, Esme sanoi terävästi, ”mutta sinä taidat olla James? Ihana tavata sinut”, hän sanoi kuin toisena ihmisenä. Joskus epäilin, oliko Esmellä kaksijakoinen persoonallisuus.
”Hauska tavata, Esme. Bella on kertonut sinusta paljon”, James sanoi kohteliaasti.

Koko ilta meni nopeammin kuin huomasinkaan Jamesin kertoessa elämästään Esmelle ja meidän kertoessa elämäämme hänelle.
”Rosalie ja Bella, minulla on vähän asiaa”, Alice sanoi yhdessä vaiheessa yhtäkkiä.
”No, mitä?” kysyin, kun Alice oli raahannut minut eteiseen.
”Nyt on sen aika”, Alice sanoi ja veti takkiaan päälle. Se oli täysin tarpeetonta – emmehän me edes tunteneet mitään kävellessämme ulkona, joten ei ollut pelkoa paleltumisesta.
”Minkä aika?” kysyimme Rosalien kanssa samaan aikaan tunkiessamme kenkiä jalkaan.
”Koston.”

A/N: Jamesista sen verran, että elkää luoja soikoon kuvitelko häntä Cam Gigandetin näköiseksi :D Sillä on vain sama nimi, ei muuta.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 09.06.2009 19:37:54: Tunnistiko Edward Jamessin ?
Kuitenkin käy nii et James ja Bella alkaa seurustelee :D
jatkoo♥
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Veronika - 09.06.2009 20:12:42: Hiihiiiii! En jaksa odottaa kostoa! Haluan, että pojille käy kalpaten. Muahahahahaaa! :D

Ihana tuo James! ;) Ja hyvä vain, että ei ole Camin näköinen.

Jatkoaaa?! ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Tessuu - 09.06.2009 20:17:25: siis kuka toi James on?? ;D
Esme oli ihana tässä luvussa :D
tahtoo jatkoaa,miten poikien käy ;D ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: {samba} - 09.06.2009 22:22:35: Haa, jatkoa! Joo, tota Jamesia ei oikein mun käsityksen mukaan Camiksi voi kuvitella... Muuten ihana luku! Edward ja Bella olivat taas niitä omalaatuisia riitapukareita. Usko pois, mä tykkään siitä.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 09.06.2009 23:44:12: >:( en saa korjattuu tota aiempaa kommenttiini ;<< oon luullu kokoaja et se on sama james kuka jahtas Bellaa houkutukses :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 10.06.2009 10:21:37: III, tää oli ehkä paras osa tähän mennessä! Aivan mahtava, oli kaikkea mahdollista.
Mitähän se Alice keksii... : )

Hahaa, nää osat on parantunut koko ajan, en malta odottaa seuraavaa... : D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Dunja - 10.06.2009 11:19:12: Naureskelin täällä tolle luvulle. En tiedä mitä hauskaa siinä oli, mutta nauroimpa kuitenkin. Innolla odotan tuota Alicen kostoa :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Nuutti| - 10.06.2009 11:20:24: Joo, mä kuvittelin sen camiksi jo. (((:
Voo, minkä koston se Alice keksii...?
Ihana pätkä, kiitoskiitoskiitos.
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 9. osa 9.6
Kirjoitti: Annabelle - 10.06.2009 20:02:26: Kiitos paljon!

James on siis Bellan entinen kaveri Phoenixistä, joka on muutettu vampyyriksi melkein samaan aikaan, kun Bella tapasi Cullenit. James ei siis ole mikään pahis, päinvastoin. Jatkossa James tulee asumaan Culleneilla, ja saas nähdä mitä hänen ja Bellan - tai kenties jonkun muun - välille tulee. Ehkäpä olisi pitänyt kertoa hänestä enemmän, mutta vaikka yritin, se kuulosti aika tökeröltä ;) Tarinoita Jamesista voi tulla myöhemmissä osissa.

Kymmenes osa – Kosto on suloisin

”Minkä aika?” kysyimme Rosalien kanssa samaan aikaan tunkiessamme kenkiä jalkaan.
”Koston.”

Alice hymyili leveää hymyä sanoessaan sen. ”Mutta hei, mennään nyt! Vaikka näenkin sen, että tämä tulee menemään loistavasti, emme voi hukata ainuttakaan minuuttia. Tulkaa nyt!” Alice sanoi ja viittoi meitä autotalliin.
”Alice, ei kai me..”
”Täsmälleen, Bella, täsmälleen! Kenen auton sinä haluat, Rose?” Alice sanoi ja heilutti kädessään kolmen auton avaimia.
Ne kaikki kolmea autoa kuuluivat pojille. Autot olivat heille kaikkein kallein aarre maailmassa tai ainakin siltä se ainakin vaikutti aina. Jasperin mustan Ford Focuksen, Emmettin hopean Jeep Libertyn ja Edward Volvo c30:n kalliit avaimet kilisivät pahaaenteilevästi Alicen kourassa.
”Mutta Alice hei, hehän koskevat heti meidän autoihin!” kiljuin ja vatsaani kouraisi, kun kuvittelin mitä omalle XC90:ni voitaisiin tehdä.
”Hupsu, Bella! Eivät he saa ikinä tietää, kuka tämän on tehnyt”, Alice sanoi ja kohtasi minun ja Rosalien epäilevät katseet. ”No okei, voivat, mutta ainahan voimme ostaa uudet autot! Mutta nyt, kerran kun Rosalie ei osannut valita autoa, Bella, valitse sinä. Jasper, Emmett vai Edward?”
Päätös oli vaikea; en olisi välttämättä halunnut hajottaa kenenkään autoa. Edward ärsytti minua nyt kuitenkin eniten, ja nappasin hänen kiiltävän Volvonsa avaimet. Ne tuntuivat hyvältä käsissäni, varsinkin kun auton tulevaisuus oli täysin minun käsissäni.
”Joten Rosalie, aviomies vai veli?” Alice virnisti ja heilutti kumpiakin avaimia Rosalien edessä. Hän nappasi niistä Jasperin avaimet. Totta kai, eihän hän olisi halunnut suututtaa Emmettiä. No kuka haluaisi?
”Selvä. Näkyni mukaan meillä on aikaa tasan puoli tuntia, ennen kuin Emmett tulee talliin. Sinä aikana saatte hajottaa, rikkoa, repiä – kaikkea mahdollista, mutta tehkää se niin, ettei teidän jälkiä jää autoihin”, Alice sanoi ja katsoi kelloaan.
”Selvä”, Rosalie ja minä sanoimme yhteen ääneen – tästä tulisi hauskaa.
En tiennyt yhtään mistä aloittaisin, mutta päätin jättää koko auton ulkokuoren normaaliksi. Siten Edward ällistyisi enemmän, kun hänen autonsa olisi sisältä aivan tohjona.
Minuutit kuluivat ja koko autotallista ei kuulunut äännähdystäkään. Rosalie touhusi jotain Jasperin auton sisäpuolella, ja Alice naarmutti taidokkaasti Jeepin maalipintaa.
”Kuulkaa, tytöt, Emmett on tulossa tänne ihan kohta. Kerätkää tavaranne ja mennään ulos”, Alice sanoi hetken päästä ja sammutti tallista valot Rosalien puikkelehtiessa ulos.
”Sitten vain odotetaan, että joku heistä huomaa”, Rosalie naurahti ja meni sisälle.
Kaikki istuivat vieläkin samassa asennossa, mutta Emmett, Jasper ja Carlisle olivat liittyneet seuraan, ja he pelasivat jotain peliä.
”Jasper! Sinä huijaat!” Emmett huusi ja heitti pelinappulan häntä päin.
”Emmett, ei sinun kanssa voi pelata!” Edward sanoi ja löi Emmettiä takaraivoon.
”Pojat, nyt loppui!” Esme huudahti Carlislen sylistä. ”Voisitte edes yrittää käyttäytyä kuin ikäisenne, meillä on sentään vieras!”
Kuului sekalaista muminaa, ja Jasper pisti pelin pakettiin. ”Kuulkaa, taidan mennä kunnostamaan Jeeppiä. Sen jarrut ovat inisseet viime aikoina, enkä yhtään tiedä mikä niissä on”, Emmett sanoi ja nousi ylös säkkituolista. En voinut peitellä hymyäni millään, ja Alice lähettikin minulle varoittavan katseen, mutta en voinut kuin hymyillä lisää. ”Ed, tuletko sinä kanssa?” Emmett kysyi ja katsahti Edwardiin kysyvästi.
”Totta kai, Volvo kaipaa myös vähän hiontaa”, hän sanoi ja molemmat kävelivät autotalliin, johon puinen ovi vei olohuoneesta.
”Alice, öö-” en ehtinyt sanoa mitään, kun Emmettin ja Edwardin älytön karjunta täytti talon.
”Minun autoni!” Emmett karjui ja juoksi täyttä häkää olohuoneeseen. Hyi, missä Emmett oli oppinut huutamaan noin lujaa?

EPOV

”Käyttäytyvätkö tytöt sinusta oudosti? Ja mitä ihmettä he menivät ulos?” Emmett kysyi ja avasi autotallin varmuuslukot. Niitä pidettiin aivan varmuuden vuoksi päällä aina, autotalli oli pyhin paikka koko talossa. Ainakin joidenkin mielestä.
”Jaa, no, ei ainakaan Rosalien tai Alicen ajatukset mitään paljastaneet.” Bellan ajatuksiahan en vieläkään kuullut, vaikka kuinka joskus tahdoinkin. ”Tai sitten he vaan piilottavat ne erittäin taitavasti.”
”Totta”, Emmett astui sisälle ja napautti valot katkaisimesta päälle.
Molemmat meistä jäykistyivät katsoessamme autojamme. Emmettin Jeeppiä oli naarmutettu jollain terävällä; todennäköisesti avaimella, kenties. Siinä oli suuria naarmuja ympäriinsä koko autoa, ja Emmett oli aivan kalmanvalkea kiertäessään autoa.
Osat ikkunoista oli rikottu, ja loput ikkunoista oli avattu sähkötoiminnolla auki.
Etupuskurin spottivalot oli rikottu hakkaamalla niitä jollain tylpällä, mutta silti tarpeeksi terävällä, että ne olivat pirstoutuneet käytännössä kokonaan. Siruja oli ympäriinsä auton etukeulan alla, ja niitä oli myös lentänyt muutama Bellankin auton viereen. Myös takapuskurin kaikki valot oli rikottu vasaran kaltaisella työkalulla rikki, ja koko auto oli aivan hajalla.
Kurkistin ihan uteliaisuudesta sisään, ja näky oli vielä järkyttävämpi, mitä ulkoa.
Nahkaiset penkit oli raastettu auki, ja joka puolella oli paloja vaahtomuovia, mistä penkit oli valmistettu. Radio oli revitty irti sen paikasta, ja johtoja sojotti sinne sun tänne. Koko auto oli kuin räjäytetty.
”Minun autoni”, Emmett sanoi ja lyyhistyi polvilleen pidellen käsissään spottivalojen paloja. ”Edward, se on tapettu. Kuka tekisi tällaista minun kullalleni?” Emmett sanoi ja nyyhki teatraalisesti.
”Emmett, kuule. Minusta tästä saa ihan hyvän pienellä ehostuksella. Rosalie varmasti on innokas auttamaan”, sanoin ja silitin Emmettin selkää lohduttavasti. Auto oli tosiaankin Emmettille kaikki kaikessa, tietenkin Rosalien lisäksi.
Käänsin vaistomaisesti katseeni omaan Volvooni. Se oli ollut silmäteräni alusta asti. Sen valkeamusta maalipinta on täysin naarmuton, kuten koko muukin ulkoasu. Kurkistin sisään, ja kurkkuani alkoi välittömästi kiristää.
Se oli kuin suoraa pirun jäljiltä. Se oli jopa pahempi kuin Emmettin auto. Paljon pahempi.
Kaikki penkit oli revitty auki, ja niiden kaunis nahkapinta oli kokenut aivan järjettömän kohtalon. Ei ollut edes sanaa kuvailemaan niiden kauheutta. Ne oli tapettu.
Radio oli samalla tavalla revitty irti kuten Emmettin autossa, mutta sen päälle oli astuttu ja se oli ruhjottu rikki.
Kaikki lempi CD:ni oli suorastaan revitty alas hyllyltä, ja niiden kansia oli siellä täällä. Osat levyistä oli hajotettu kahtia ja naarmutettu käyttökelvottomaksi.
”Em-Emmett, tule tänne”, sanoin ääni vapisten, ja Emmett nousi polviltaan tiputtaen kaikki sirut käsistään.
Emmettin henki salpautui, kun hän saapui viereeni. Ilmeisesti hän ei ollut noteerannut autoni kauheaa kohtaloa, ja vuorostaan hän löi minua rohkaisevasti selkään.
”Kuule veli, nyt tässä haiskahtaa pahasti jokin naisten tekemä. Ei kukaan tekisi näin – ja miksi ihmeessä tyttöjen sekä Carlislen autot on aivan ehjiä?” Emmett sanoi ja siinä oli järkeä; kaikki muut autot olivat koskemattomia, kun katseeni kiersi autotallissa. Bellan Volvo oli täysin koskematon, lukuun ottamatta muutamaa sirpaletta Emmettin spottivaloista, jotka olivat lentäneet sen alle, Rosalien BMW oli yhtä koskematon kuten Bellankin ja Alicen Porsche säteili täydellisyyttään. Jasperin autoa oli myös käsitelty, eikä kumpikaan edes viitsinyt mennä katsomaan, millaista jälkeä siellä oli.
”Totta. Enkä yhtään ihmettelisi, jos Bella joskus koskisi autooni, tiedäthän, kaiken sen jälkeen”, sanoin ja ravistin päätäni saadakseni taas ne ikävät muistot mielestäni. Emmett oli kuitenkin jo karannut, ja juossut olohuoneeseen.
”Minun autoni!” kuulin Emmettin karjaisevan.

A/N: Ehhehe, semmosta.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: {samba} - 10.06.2009 20:17:04: Vau. Sota. Mitäköhän pojat vielä keksii? Laitathan jatkoo, tää on niin mielenkiintoinen!
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: Drinia - 10.06.2009 20:46:14: Voi miksi? Voi miksi Bella ja Edward erositte? Voi miksi?
Palatkaa yhteen, pliis! :DD

Todella hyvä tarina :) jatkoa odotellaan.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: Liinalotta - 10.06.2009 20:51:56: Itkin kuudennessa luvussa - nouuu, ei eroa!!!
James, häh??
Kuvittelin jo, että SE james, joka tuhoutui houkutuksessa.
Repesin, kun tytöt teki koston.
" Edward, se on tapettu. Kuka tekisi tälläistä minun kullalleni? "
Repss. :D
Hirveesti lukuja tuli - neljä uutta, siinäpä luettavaa. :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: Tessuu - 10.06.2009 21:04:18: vähän hyvä noitten tyttöjen kosto(:,mut mitäköhän pojat keksii... :D
Lainaus
”Minun autoni!” Emmett karjui ja juoksi täyttä häkää olohuoneeseen. Hyi, missä Emmett oli oppinut huutamaan noin lujaa?

nauroin pikkasen ;D jatkoaa
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 11.06.2009 09:49:36: Hahaa, tälle nauroin. Voi ilkeät, autot kengistä??!! Mitähän ne pojat keksii...

Innolla odottelen jatkoa...
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: Dunja - 11.06.2009 11:31:53: Loistava kosto! Taitaa autot olla joillekkin vähän niin kuin koko elämä...
Jatkoa odotellen :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: RosalieHale - 11.06.2009 13:09:56: tää on ehdottomasti paras luku tähän mennnessä! :D nauroin ihan kippurassa ku luin ton! :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: Veronika - 11.06.2009 13:55:53: Hahahh! Hajosin! ;D

Vau, odotan jatkoa innolla - suurta sotaa. ;)

Virheetöntä tekstiä, kiitos! Jatkoaa? :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 10. osa 10.6.
Kirjoitti: Annabelle - 11.06.2009 13:59:11: Hehe, kiitos!

Nyt kun siis näitä autoja ja niiden merkkejä esiintyy tässä vähän enemmänkin, päätin laittaa tähän kuvat vähän selventämään teidän mielikuvia. Edwardin Volvo c30 (http://www.caradvice.com.au/wp-content/uploads/2007/03/volvo-c30-front-quarter-cosmic-white.jpg), eli samanlainen mikä leffassa, Jasperin Ford Focus (http://www.motorauthority.com/wp-content/uploads/Ford/Focus/Cabrio/ford_focus_black_main01.jpg), Emmettin Jeep Liberty (http://www.uncrate.com/men/images/2007/04/2008-jeep-liberty.jpg), Bellan Volvo XC90 (http://img.autohome.com.cn/upload/dl/1416/newsimg/XC90_1900_2.jpg), Rosalien BMW M3 (http://www.bmwblog.com/wp-content/uploads/BMW-M3_Convertible_UK_Version_2009_1600x1200_wallpaper_01.jpg), Alicen Porsche Turbo 911 (http://static.blogo.it/autoblog/porsche-turbo-cabrio-997-pre/big_porsche_997_turbo_cabrio_01_01.jpg) ja Carlislen Mercedes SLR (http://www.rsportscars.com/eng/articles/images02/brabus_slr01.jpg).

Yhdestoista osa - Vaihto

”Totta. Enkä yhtään ihmettelisi, jos Bella joskus koskisi autooni, tiedäthän, kaiken sen jälkeen”, sanoin ja ravistin päätäni saadakseni taas ne ikävät muistot mielestäni. Emmett oli kuitenkin jo karannut, ja juossut olohuoneeseen.
  ”Minun autoni!” kuulin Emmettin karjaisevan.

BPOV

  ”Se on tapettu!” Emmett jatkoi huutamista, ”kun menimme autotalliin Edwardin kanssa, kumpienkin autoja sekä myös Jasperin”, Emmett katsahti surullisesti Jasperiin, ”autoa oli käsitelty. Tai no, ne oli suorastaan tapettu.” Tiesin, että autot olivat Emmettille tärkeitä, mutta nyt hän kuitenkin liioitteli.
  Edward vain seisoi Emmettin vieressä kalmankalpeana. Rosalie tai Alice lipsauttaisi sen pian, tiesin sen.
  ”Muihin autoihin ei oltu koskettu. Sattuvatko tytöt vaikka ihan sattumalta tietämään asiasta jotain?” Emmett kysyi kulmakarvat koholla.
  ”Älä viitsi! Miksi me olisimme sen aiheuttaneet? Olet naurettava, Emmett”, sanoin ja katsoin muita. Minun ehkä kannatti hoitaa puhuminen, Rosalien ja Alicen ajatukset harhailisivat kuitenkin hakoteille.
  ”Voi siskokulta, te olitte juuri oikeaan aikaan ”ulkona”, ketään ei teidän lisäksi tiedä missä olitte, ja kaiken lisäksi kaikki todisteet viittaavat teihin.” Voi luoja, Emmett kuulosti aivan joltain yleiseltä syyttäjältä.
  ”Mitkä ”todisteet”?” sanoin ja kaikki varmasti kuulivat lainausmerkit äänestäni.
  ”Kaikki jäljet johtavat teihin!” Emmett jatkoi tietenkin edes viitsimättä ottaa kysymystäni huomioon. ”Olitte siellä juuri oikeassa paikassa, juuri oikeaan aikaan. Se on ilmiselvää!”
  ”Nyt riittää se syyttely!” Carlisle puuttui asiaan ensimmäistä kertaa. ”Tuo on aivan tarpeetonta, Emmett-”
  ”En voi uskoa teitä!” Edward keskeytti Carlislen yhtäkkiä. Aivan kuin hän olisi ollut toisella planeetalla koko ajan, ja nyt heräsi transsistaan. Mutta ei, ei kai.. ”Te teitte sen! Te hajotitte autot vain katkeruudesta, silkasta katkeruudesta! En voi uskoa tätä! Ne olivat yhdet kengät, yhdet kengät!” Edward naurahti ja ravisti päätään.
  ”Alice!” huudahdin ja loin häneen murhaavan katseen. Ei ollut vaikea arvata kumman ajatuksista se oli selvinnyt.
  ”Ne olivat minun lempikenkäni, Edward!” Alice valitti naama mutrussa.
  ”Alice, sinulla on tuhat tuollaista samanlaista paria, et sinä edes erota niiden erilaisuuksia”, Emmett sanoi ja näytti vieläkin vihaiselta.
  ”Kyllä erotan! Ne tuntuvat erilaisilta jalassa, ja ne näyttävätkin!” Se oli totta, mutta vain nainen pystyi näkemään niissä eroavaisuuksia.
  ”Silti! Ja te näitte sitten parhaaksi romuttaa meidän automme!” Edward sanoi ja yritti selvästi pidätellä kaiken sen vihan sisällään, mutta ei mielestäni onnistunut siinä erityisen hyvin.
  ”Hetkonen”, Esme sanoi. He näyttivät Carlislen kanssa yhtä hämmentyneiltä, tietenkään he eivät olleet kuulleet tuosta kenkä-episodista.
  ”Ymmärsinkö nyt oikein, te menitte Alicen kaappiin ilman lupaa, hajotitte hänen lempikenkänsä, jotka maksoivat melkeinpä yhtä paljon kuin tämä sohva”, Carlisle sanoi ja viittoi valkoista sohvaa, jolla he istuivat, ”ja sitten kehtaatte vielä alkaa riitelemään siitä?” Kasvoilleni nousi omahyväinen hymy, kerrankin joku oli meidän puolella.
  ”Carlisle, he hajottivat meidän automme!” Emmett valitti kuin pikkulapsi. Hän osasi mennä ikäistään alemmas aika uskottavasti.
  ”Emmett, minä tiedän, en ole aivan sokea”, Carlisle sanoi ja hengitti syvään. ”Ja siksi siitä rangaistukseksi tytöt antavat autonsa teille, kunnes ovat korjanneet autonne.”
  ”Mitä, ei!” Carlisle ei voinut tehdä tätä. ”Et sinä voi! Carlisle!”
  ”Kuule Bella, kyllä voin. Ja teenkin. Annatte autonne pojille siksi aikaa, kunnes saatte korjattua heidän autonne. Enkä välitä kuinka kauan siinä kestää, siihen menee sitten vaikka sata vuotta.”
  Edward, Emmett ja Jasper hymyilivät omahyväisesti ja ojensivat käsiään. En ikimaailmassa luovuttaisi Volvoani Edwardille, en koskaan.
  ”Hakekaa avaimet, ilman niitä on vaikea ajaa”, Carlisle sanoi, mutta kukaan meistä ei tehnyt elettäkään hakeakseen avaimia.
  ”Selvä, ei sitten – minä haen ne itse”, Carlisle sanoi ja nousi ripeästi.
  ”Ei! Carlisle, älä tee tätä meille, kiltti”, sanoin ja aloin roikkua hänen käsivarressaan.
  ”Bella”, hän sanoi ja irrotti käteni käsivarrestaan, ”en tekisi tätä, mikäli minun ei olisi pakko. Nyt, haetko itse avaimesi sekä Rosalien ja Alicen, vaiko minä?”
  En edes viitsinyt vastata, vaan kävelin vastahakoisesti yläkertaan ja hain kaikki avaimet.
  ”Joten, se kuka rikkoi kenenkin auton, luovuttaa avaimen sille. Yksinkertaista”, Carlisle sanoi.
  Tiputin XC90:ni avaimen vastahakoisesti Edwardin kämmenelle, ja hän sulki sen.
  ”Kiitos, pidän siitä hyvää huolta”, hän sanoi ja hymyili jotain tekohymyä.
  ”Parempi olisikin.”
  ”No, nyt kun kerran tämä on sovittu, pojat ostavat ne uudet kengät Alicelle, ja tästä ei enää keskustella”, Carlisle sanoi ja istahti sohvalle.
  ”Olet täysin epäreilu!” Rosalie valitti Carlislelle.
  ”Ehkä, mutta yritän vain olla tasapuolinen. Ei ole kuule helppoa asua näin monen teinin kanssa, jotka käyttäytyvät kuin pahasuopaiset lapset. Voisitte edes yrittää rajoittaa noita tappeluita, ne ärsyttävät muitakin.”
  ”Et ole yhtään tasapuolinen! Katso nyt! Me joudumme luopumaan autoistamme, ja nuo ostavat vain Alicelle kengät!” Rosalie jatkoi valittamista.
  ”Niin, koska te rikoitte heidän autonne. En jaksa keskustella tästä aiheesta enempää, joten mikäli kaipaat juttuseuraa, Rosalie, Emmett varmasti jakaa mielipiteitänsä kanssasi.”
  ”Argh!”
  Nyt vasta katseeni kiinnittyi Jamesiin, joka silti vain istui vieläkin sohvalla, aivan kuin hän olisi nähnyt tälläistä usein.
  ”Anteeksi tämä, pojat osaavat olla melko juntteja”, naurahdin ja James yhtyi siihen.
  ”Ei se haittaa, olen melko tottunut tähän”, James sanoi ja virnisti.
  ”Kuule, elä Emmettin kaltaisen lapsen kanssa muutama vuosisata, niin alat tottua.” Emmett oli oikeasti melko ärsyttävä, kun vain halusi.
  ”Äh, täällä on melko latistava tunnelma”, sanoin ja nousin ylös. ”Hei, vieläkö luet kirjoja?” kysyin ja käännyin Jamesiin päin.
  ”Tottahan toki, kirjat ovat elämäni”, James sanoi ja hymyili. Hänen hymynsä oli suorastaan lumoava. Ei samanlainen kuin Edwardin, mutta lähellä. Todella lähellä.
  ”Sittenhän minä voin näyttää kirjakokoelmani! Tule”, sanoin ja nappasin häntä käsivarresta.
  ”Teillä on kaunis koti. Hyvin elegantti”, James sanoi kun kävelimme kohti huonettani.
  ”Kiitos, Esme rakastaa sisustamista. Hän teki todellakin ihmeitä tämän talon kanssa”, sanoin ja aloin selittää mitä kaikkea Esme oli tässä tehnyt. Hän oli korjannut talon täysin, sillä kun olimme muuttaneet tähän, taloa olisi voinut verrata romukasaan.
  ”Rakastatko vieläkin fantasiakirjoja?”
  ”Tietenkin! Nehän ovat kirjoista parhaita!” James sanoi ja katseli suurta kirjahyllyäni. ”Vau, sinulla on paljon kirjoja.”
  ”No, niitä on kertynyt aikojen saatossa. Yksi hyvä asia tässä ikuisuudessa on, että ainakin saat lukea paljon kirjoja”, sanoin ja naurahdin kevyesti.
  Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, ja molemmat olivat keskittyneitä omiin kirjoihinsa. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta katsoa Jamesiin kirjani takaa vähän väliä, ja pieni hymynkaarre heittäytyi aina huulilleni kun kohtasin hänen silmänsä.
  Mitään ei kuulunut moneen minuuttiin, kunnes James avasi suunsa. ”Kuule, Bella.. tuota. En tiedä miten sanoisin tämän, ja ymmärrän kyllä täysin jos tahdot kieltäytyä!” hän sanoi ja sulki kirjan syliinsä.
  ”Niin? Sen kun vain sanot, ei se voi olla mitään pahaa”, sanoin ja hymyilin. Olimme olleet kavereita ikuisuudesta lähtien, ei se voinut olla mitään pahaa.
  ”Kuule, lähtisitkö kanssani ulos?” James sanoi saatuaan itsensä kasaan. Koko lause häkellytti minut aivan sekaisin, kukaan ei ollut sanonut tuota minulle pitkään aikaan.
  ”Tuota.. tietenkin”, sanoin ja Jamesin suupielet kääntyivät pakostakin hymyyn.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Tessuu - 11.06.2009 14:29:21: Lainaus
”Emmett, minä tiedän, en ole aivan sokea”, Carlisle sanoi ja hengitti syvään. ”Ja siksi siitä rangaistukseksi tytöt antavat autonsa teille, kunnes ovat korjanneet autonne.”
Carlisle on epäreilu mun mielest :o
mitäköhän Bellan ja Jamesin "treffeist" tulee.. :)
jatkoa odotan innolla ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: nuutti - 11.06.2009 15:01:51: Voi ei, palaa Bella Edwardin luo :o
Tykkään tästä ficistä, odotan jatkoa :D rakentava kommentti lensi jonnekkin.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Veronika - 11.06.2009 15:18:40: Oh! Ehtisin juuri äsköttäin kommentoimaan toista lukua, niin nyt pääsen jo kommentoimaan seuraavaa lukua. ;D (huoh, niin turha selitys)

Löysin muutaman tooodella pikku virheen!
Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 11.06.2009 13:59:11
”Mitä ”todisteet”?” sanon ja kaikki varmasti kuulivat lainausmerkit äänestäni.
Eli ensinnäkin tuo mitä voisi olla mitkä. Ja tuo sanon voisi olla sanoin.

Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 11.06.2009 13:59:11
”En voi uskoa teitä!” Edward keskeytti Carlisle yhtäkkiä.
Ja tässä on tuo, että Carlisleen pitäisi lisätä n.

Muuten kaikki oli ihan ok.

Odottelen Bellan ja Jamesin treffejä! ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Annabelle - 11.06.2009 15:22:19: Lainaus käyttäjältä: vohveli - 11.06.2009 15:18:40
Oh! Ehtisin juuri äsköttäin kommentoimaan toista lukua, niin nyt pääsen jo kommentoimaan seuraavaa lukua. ;D (huoh, niin turha selitys)

Löysin muutaman tooodella pikku virheen!
Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 11.06.2009 13:59:11
”Mitä ”todisteet”?” sanon ja kaikki varmasti kuulivat lainausmerkit äänestäni.
Eli ensinnäkin tuo mitä voisi olla mitkä. Ja tuo sanon voisi olla sanoin.

Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 11.06.2009 13:59:11
”En voi uskoa teitä!” Edward keskeytti Carlisle yhtäkkiä.
Ja tässä on tuo, että Carlisleen pitäisi lisätä n.

Muuten kaikki oli ihan ok.

Odottelen Bellan ja Jamesin treffejä! ;)

Ooo, kiiitoksia, enhän mä tommosia edes huomannut :D

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Amanecer - 11.06.2009 17:03:14: Oo vau, mahtavaa! Autojentuhoamisjutut sun muut olivat kyllä aivan mahtavia, pakko ylistää niitä. Jamesin kanssa treffit... Äää, eijeijei, Bella ja Edward yhteen, kärsin. :D Tosin, ilman tätä avioeroa sun muuta tästä ei olisi kyllä tullut näin mainiota. Mutta yhteenhän heidät voisi kaiken jälkeen palauttaa. *ei luovuta* ;D

Kirjoitusvirheet taidettiinkin sanoa tuossa jo, eikä minulla ole mitään lisättävää. Kiitos.

- Amanecer
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 11.06.2009 20:05:02: HAHA vähä nauroin ku tytöt rikko poikien autoja :DDD
eiii toi james ja bella ei saa alkaa seurustelee ( mielummu edward ku james ) bellalla ja edwardilla vois olla semmone suhde et ne on yhes ja sit ei taas oo : D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: {samba} - 12.06.2009 10:53:38: Vau. Siitäs saivat tytöt... Ihana luku, toi James vaan häiritsee mua... Muuten kiva.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 12.06.2009 11:43:07: Hihii, taas mainio osa. Carlisle oli ehkä vähän epäreilu, mutta ei toi auto kengistä-tempauskaan hirveän reilu ollut... : D Mitähän niistä treffeistä tulee... *hyppii paikallaan*

Jatkoa odotellen : D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: essss - 12.06.2009 14:01:00: jes, jatkoo. <3 tykkäsin kovasti. : D
kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Liinalotta - 12.06.2009 14:53:23: Hahha. Tytöt joutuu antamaan pojille omat autonsa. :D
Ihana luku. Rakastan,tykkään.
Jatkoa odottelen innolla.. :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Jikke - 12.06.2009 16:13:58: Repesin tossa kun tyttöjen piti antaa autonsa pojille. Yks parhaista luvuista!! :)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Dunja - 12.06.2009 18:23:52: :D Carlisle on hauska. Innolla odotan mitä treffeillä tulee tapahtumaan. Vaikka olen kyllä sitä mieltä, että Edward on Bellalle se ainoa ja oikea ehdottomasti, mutta tää on mukavaa vaihtelua.
Jatkoa?
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Nuutti| - 13.06.2009 11:08:00: Woo, kaksi pätkää lisää! Jes. ♥
Carlisle on ihan epäreilu. :/ Ois poikien pitänyt ostaa Bellalle ja Rosellekkin uudet kengät.
Mä en yhtään tykkää jamesista, jäänyt varmaan elokuvasta. Varsinkin kun se ei näytä ficissäsi yhtään siltä ns. 'oikealta' Jamesilta.
Mutta ihania pätkiä, jatkajatka heti kun ehdit. ♥
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 11. osa 11.6
Kirjoitti: Annabelle - 13.06.2009 19:45:58: Kiitoksia paljon lukuisista kommenteistanne, olette päivä päivältä ihanempia! :D

Anteeksi, ettei jatkoa kuulunut eilen, ja tänäänkin vasta näin myöhään, mutta netin ulkopuolella oleva elämä vaatii myös veronsa. Eilinen päivä meni kokonaan tutun valmistujaisissa, ja tänään olen siivonnut aivan hulluna taas jälleen kerran. Toivottavasti ette hirveästi ole joutunut odottelemaan, tämmöstä tää vaan on.

Tähän osaan oli aivan älyttömän vaikea keksiä nimeä, joten se nyt on mitä on. Ja mitään sen maata mullistavampaa ei tässä osassa oikeastaan tapahdu.

Kahdestoista osa – Illanviettoa

”Kuule, lähtisitkö kanssani ulos?” James sanoi saatuaan itsensä kasaan. Koko lause häkellytti minut aivan sekaisin, kukaan ei ollut sanonut tuota minulle pitkään aikaan.
”Tuota.. tietenkin”, sanoin ja Jamesin suupielet kääntyivät pakostakin hymyyn.

”’Annatte autonne pojille siksi aikaa, kunnes saatte korjattua heidän autonne. Enkä välitä kuinka kauan siinä kestää, siihen menee sitten vaikka sata vuotta.’ Hän on niin epäreilu!” Alice matki Carlislea melkeinpä täydellisesti, koko äänensävyä myöden. ”Eikä ne olleet vain yhdet kengät, kengät ovat minulle kuin lapsia! Miltä tuntuisi jos sinulta riistettäisiin lapsi?” hän jatkoi inisemistä.
”Alice kuule, minua ärsyttää tuo yhtä paljon, enkä millään saa mielestäni sitä omahyväistä ilmettä, joka Edwardin kasvoilla liukui sen koko ajan kun pudotin avaimet hänen käteensä”, sanoin ja katsoin kynsiäni huokaisten. ”Tapan hänet omin käsin, mikäli hän tekee autolleni jotain.”
”Sama. Alice, en tahtoisi tehdä sinusta miehetöntä, mutta mikäli autossani on yksikin naarmu, tapan Jasperin.”

”Bella! Ala tulla, mikäli tahdot kouluun!” Olin melkein unohtanut, että minun pitää kulkea Edwardin kanssa samassa autossa kaiken tämän aikaa kouluun. Mielummin olisin kyllä juossut, mutta se olisi vaikuttanut epäinhimilliseltä.
Edward istui jo autossa odottavan näköisenä, kun istuin etupenkille hänen viereensä. Se omahyväinen hymy koristi Edwardin kasvoja vieläkin, eikö hän osannut olla sitten yhtään ärsyttävämpi? ”Pyyhi tuo omahyväinen virne kasvoiltasi, tai lennät tästä autosta aika alta yksikön ulos. Tämä on sentään vielä minun autoni.”
”Ehkä, mutta käyttöoikeudet ovat minulla. Joten parempi olla hiljaa”, Edward sanoi takaisin. Mulkoilimme toisiamme tovin aikaa, kunnes hän käänsi katseensa tiehen ja käynnisti auton.
Maisemat vilisivät ikkunan ohi Edwardin painaessa kaasua. Totta kai hän osasi sillä ajaa, hänhän sen oli minulle ostanut. Typerä, oikukas vampyyri..
”Ovatko lopulliset päätökset avioerosta tulleet?” Edward kysyi ja napsahdin ulos ajatuksistani.
”Ai. En tiedä. Carlisle ei ole puhunut mitään.” Kuulin Edwardin huokaisevan, ja siihen keskustelumme sitten tyssäsikin.

”Kuule Bella, onko sinulta jäänyt jotain kertomatta?” Alice kysyi ja tuijotti minua vangitsevasti istuessamme ruokalassa. Rosalie oli täysin keskittynyt Emmettiinsä, Jasper silitteli hajamielisesti Alicen hiuksia ollessaan omissa maailmoissaan, James heilui jossain muualla ja Edward istui Alicen vieressä keskittyneenä kuuntelemaan keskusteluamme.
”Öö.. eipä kai.” En yhtään älynnyt mitä olin taas unohtanut kertoa, salaisuuksien pito tässä perheessä oli aika haastavaa Alicen ja Edwardin kykyjen takia.
”Muuten vain menet Jamesin kanssa ulos?” Alice sanoi ja nosti kulmiaan.
”Ai se. Se”, sanoin ja päässäni välähti lamppu. Tietenkin. Hän oli nähnyt sen ennalta. ”Kaipa minä nyt kaverin kanssa voin ulos mennä?”
Näin selvästi kuin Edward jäykistyi kokoajan enemmän ja enemmän, eikö hän ollut vieläkään päässyt yli?
”En minä sitä sanonutkaan! Nyt minulla ja Rosella ei ole kuin tämä iltapäivä aikaa laittaa sinut valmiiksi!” Alice valitti ja huitoi käsillään kuin hullu. Edward joutui todenteolla väistämään, ettei olisi saanut tuon yli-innokkaan keijukaisen kädestä.
”Alice, rauhoitu, teillä on ihan tarpeeksi aikaa. Lupaan sen.”

Ja se lupaus oli vaikea vetää enää takaisin; Alice, jos joku, piti huolta, että lupaukset pidettiin. Heti koulusta päästyämme Alice lukitsi minut Rosalien kanssa huoneeseensa, ja siellä olin istunut viimeiset kaksi tuntia laitettavana. En ikinä oppinut, että Alicelle ei kannattanut luvata mitään – varsinkaan, jos asiassa edes mainittaisi pukeutuminen.
”Alice, punainen vai sininen?” Rosalie huusi miljoonatta kertaa järjettömän kokoisen vaatekasan alta.
”Sininen. Se korostaa Bellan hiuksia. Edwardinkin on sanonut niin”, Alice vastasi ja penkoi jotain meikkilaukusta.
”Loppuisiko tämä kärsimys pian? Minun pitäisi lähteä”, huomautin Alicelle, joka touhusi täyttä häkää kasvojeni kanssa.
”Pian, Bella. Ole vain hieman kärsivällinen”, Alice vain vastasi ja lisäsi jotain niistä tuhansista luomiväreistä, joita hän omisti.
Alice oli oikeassa; hetken päästä olin jo valmis, ja odottelin olohuoneessa Jamesia. Hän oli luvannut viedä minut elokuviin, sillä turhaan olisimme menneet ravintolaan viettämään iltaa. Suunnitelma kuulosti hauskalta, oli ihanaa viettää iltaa ilman monta supernäkevää silmäparia.
Naureskelin Emmettille, joka tapansa mukaisesti pelaili jotain konsolipeliä. Carlisle oli käytännössä kieltänyt kaikki tuollaiset pelit muutama vuosi sitten Emmettin peliriippuvuuden takia, mutta jollain ihmeen konstilla hän oli saanut ne takaisin – kenties hän oli luvannut Carlislelle vaikka kuun taivaalta, kunhan hän saisi pelinsä takaisin. Ja se oli tepsinyt, joka oli erittäin outoa käytöstä Carlislelta. Pitäisiköhän minunkin yrittää lahjoa hänet, jotta saisin autoni takaisin? Onnistuisikohan se? Alice ja Rosalie tulisivat varmasti mukaan ajatukseen, sillä he halusivat yhtä palavasti autonsa takaisin Emmettiltä ja Jasperilta kuin minäkin.
Ajatukseni lakkasivat kuitenkin kuin seinään, kun Edward saapui huoneeseen. Hänellä oli selvästi paljon laitetumpi ulkokuori kuin yleensä; harmaansävyinen siisti neulepusero ja siistit farkut eivät yleensä kuuluneet Edwardin kuontaloon, tai ei ainakaan ennen.
”Minnes meidän hurmuripoika lähtee?” Emmett piruili tahallaan; sen näki hänen ilmeestään. Ilmeisesti Emmett oli myös laittanut merkille Edwardin siistit vaatteet.
”Keskity sinä vaan peliisi”, hän käänsi Emmettin pään takaisin televisioruutuun, mutta Emmett käänsi päänsä melkein välittömästi takaisin. Hän osasi joskus olla niin kiinnostunut muiden asioista – varsinkin sellaisista, jotka eivät hänelle kuulu. Edward huokaisi kuuluvasti, ennen kuin vastasi. ”Ulos iltaa viettämään. Tekisi sinullekin joskus terää, Emmett, ettet vain homehtuisi tuon pelikoneen edessä. Sekä Rosalie varmasti arvostaisi sitä, hän ei ole päässyt ostoksillekaan pitkään aikaan.” Se oli totta; viime shoppailureissusta oli jo muutama viikko. Ja se oli Rosalien näkövinkkelistä pitkä aika.
”Tiedätkö yhtään millaista on seistä tuntikaupalla pukukopeissa, ja katsella vierestä, kun hän valitsee vaatteita?” Emmettin komeat kasvonpiirteet vääntyivät pakostakin irvistykseen, mutta tiesin miltä se tuntui. ”Se on kidutusta, veli, suoraa kidutusta.”
Edward naurahti, ja hänestä huokui onnellisuus – tai pikemminkin hyväntuulisuus. Kenenkähän kanssa hän aikoi mennä viettämään iltaa? ”Emmett, parempi että suljet suusi, tai raportoin Rosalielle. Voi olla ankeat ajat edessä”, sanoin ja Emmett hiljentyi. ”En itsekään pidä siitä, mutta Alicelle ja Rosalielle se on arkielämää. Siis se kaikki pukukopeissa ja ostoskeskuksissa viettäminen.”
”Tiedän, mutta ei minua silti tarvitse ottaa mukaan”, Emmett sanoi ja sammutti television. ”Tiedättekö muuten missä Alice on? Porsche reistailee tai jotain. Se pitää ikävää ääntä.”
”Yläkerrassa”, sanoin ja Emmett nousi sohvalta. ”Sinuna en kuitenkaan mainitsisi autosta mitään, Alice on vähän yliherkkä sen suhteen”, varoitin Emmettiä ja hän kääntyi takaisin ja istahti sohvalle.
”Hei Ed, kenen kanssa sinä oikein menet sitten ulos?” Emmett kysyi lopulta. Onneksi minun ei tarvinnut kysyä, sillä eihän Edwardin ihmissuhdeasiat minulle kuuluneet.
Edwardilta vei hetken aikaa vastata, ennen kuin hän sai suustaan mitään ulos. Pieni hymy kaartui hänen huulilleen, kun hän vihdoin sanoi. ”Heidin.”

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 13.06.2009 20:33:22: jee jatkoo ♥ miteköhä Bella suhtautuu Edwardii ja heidii ?
Alicen lap... siis kengät, hirvee juttu tuli siitä kun joku rikko sen kengät: D just hauskaa ficci
Aina vaan paranee, jatkoo pian ♥
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Veronika - 13.06.2009 20:45:00: Hahaa, Edward pistää Bellalle samalla mitalla takaisin! ;D Aivan loistavaa!

Minulla meni muutamissa kohdissa ihan ohi, että kuka puhui, koska siihen kohtaan ei ollut silloin laitettu, että kuka puhui. Jos nyt ymmärsit sepustuksestani? Esim. tuossa kohdassa. >>
(ja muuten, tajusin että sen sanoi Rose, eikö niin?) ;D
Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 13.06.2009 19:45:58
”Sama. Alice, en tahtoisi tehdä sinusta miehetöntä, mutta mikäli autossani on yksikin naarmu, tapan Jasperin.”

Ja yhden virheen löysin.
Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 13.06.2009 19:45:58
Edwardinkin on sanonut niin”
Eli siis se olisi näin: Edwardkin

Jatkoa odottelen! ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: {samba} - 13.06.2009 21:01:29: Heidin?????????? Hyvä Luoja. Tyhmä Edward, Tyhmä Edward.... jne.
Mikä luku. Tykkäsin:D
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Amanecer - 13.06.2009 21:12:18: Muahaa. En pahemmin pidä Bellasta, joten on mahtavaa lukea, kun Edward antaa hänelle samalla mitalla takaisin ja lähtee ulos Heidin kanssa. Pariksi E & B sopivat toki loistavasti, mutta minulla on ollut aina jotain Bellaa vastaan. :D

Siis, aivan loistava ficci! Parempi kuin edellinen, vaikka sekin oli hyvä. Ehkä tämä siksi, että tämä on vampyyrielämää, eikä myötäile Meyerin kirjoja, vaan on ihan keksimällä keksitty.

Ei kirjoitusvirheitä, tai saattoi olla joku, mutta minä en huomannut. :)

Jatkoa sitten vain. Ja pian. Haluan nähdä, miten Bella suhtautuu Edwardin treffeihin Heidin kanssa. ;D

- Amanecer
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Liinalotta - 13.06.2009 22:50:23: Ihana.
Eddd, ei Heidin kanssa ulos. : (((((
: ((
Jatkoa pian, toivottavasti edin ja heidin treffit menee pilalle.
Sitten nauran. Hahah. :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Dunja - 14.06.2009 09:42:00: No nythän tää käy jännäks ;D Hyvä luku jälleen kerran, jotenkin ehkä kuitenkin kivempi lukea kuin aikaisempia. Tää oli vähän kevyempi, jos nyt niin voi sanoa :D Koittakaa kestää mun selitysten kanssa.
Jatkoa odotellen.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: nuutti - 14.06.2009 10:44:32: Ed senkin petturi >:( Ei saa mennä Heidin kanssa ulos! :-\

Jatkoa kiitos :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 14.06.2009 11:58:16: Hahahahaaa, siitäs sait, Bella! Mut Edi kyl kiusaa sitä ihan tahallaan... Aika törkimys.

Hauska osa taas, jatkoa odottelen :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Hihhulihei - 14.06.2009 12:36:50: Mä en tajua yhtä juttua. : D

Jos Bella menee Jamesin kanssa treffeil, sehän sopii hyvin.
Mutku Ed menee Heidin kans, heti tulee kauhee sanomine, ettei sais men. : D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: essss - 14.06.2009 12:52:48: Heidin ? yrittääköhä Edward tehä Bellan mustasukkaseks. : DD
joo, mut mahtava luku, taas kerran. en malta oottaa jatkoo, joten jatkoo pian. : D
kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Nuutti| - 14.06.2009 14:54:58: Voi ¤%&½%!! (täytyi sensuroida, sen verran rankkaa tekstiä. ((: )
Heidin?! O.O
Olisi luullut nyt Edwardilla vähän luovempi mielikuvitus olevan..
Täytyy myöntää, että olen pettynyt.
Sekä Bellaan että Edwardiin.
En valitettavasti nyt tykkää kummastakaan, siis Jamesista tai Heidistä.
Kauhun ja jännityksin sekaisin tuntein jään jatkoa odottamaan...

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Tessuu - 14.06.2009 18:02:41: Heidin!!onks Ed hullu?,,siltä vaikuttaa,tai sitse yrittää tehä Bellan mustasukkaseks..:D
nä luvut on niin hyvii etten sanaa keksi:D
Pojat oli julmii ne tappo Alicen "lapsen"
jatkoa odotellen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Öttimönkijäinen_ - 15.06.2009 12:17:01: EI EI SE SAA!!!!!!!
EIEIEIEIEIEIEIEIEI!!!!
EIEI!
Anteeksi.. Kiitti ihanasta luvusta, mut Bellalla tais mennä jo vähän liian pitkälle.. Niin Edilläki... VOI EIEIEIEI!!

Kaisu
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: masque - 15.06.2009 15:02:24: Viikon on poissa ja heti tänne on ilmestyny 11 uutta osaa! :o
Nopeaa tahtia...
Mutta siis hauskan lukutuokion tarjosit, ei voi muuta sanoa. ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Annabelle - 15.06.2009 17:53:19: Kiitoksia paljon kaikille kommenteista!

Ikävää odotuttaa teitä, mutta mulla on nyt niin writer's block, kun ikinä koskaan voi olla. Mikään ei vaan onnistu. Mä olen yrittänyt vääntää tätä viimeistä osaa about kolmekymmentä kertaa uudestaan ja uudestaan, mutta silti se tuntuu niin sekavalta, vaikka tiedän tismalleen mitä mä haluan ja mitä siinä tulee olemaan. Joskus tää vaan on niin perkuleen hankalaa..

Eli siis tää tulee olemaan viimeinen osa tähän, ja sitten se on loppu. En varmaan enää mitään uutta jatko-osaa tähän tee, tästä on niin vaikea alkaa vääntämään mitään, kun Bellan ja Edwardinkin suhde on niin lähtökuopassa taas. Katotaan jos saan kirjoitettua jollain muulla parituksella jotain vähän pidempää, en ole ikinä kokeillut. Jotenkin tuo B/E on vaan niin OTP, vaikka esimerkiksi Rosaliesta ja Emmettistä saisi ihan mainiosti jotain kirjoitettua, vähän pidempääkin. Eikä Alice/Jasperkaan olisi este. Jos teillä on ideoita, niin heittäkää tänne päin, vaikka yksityisellä, vink vink...

Yritän kuitenkin saada sen ulos ainakin tämän viikon aikana, mälsää pitää teitä tällä tavalla "jännityksessä".

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: RosalieHale - 18.06.2009 22:22:57: ääks! jo vika osa?? :o toivon et bella ja edward löytäs toisensa uudelleen! ♥ alan itkee jos ei :'(
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Annoy - 19.06.2009 12:25:06: Voisit alkaa tehdä jotain Emmettista ja Rosaliesta. Se olisi varmaan melko mielenkiintoista. Niistä ei taida olla melkein mitään ficciä täällä Finissä.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 12. osa 13.6
Kirjoitti: Annabelle - 22.06.2009 21:33:32: Tässäpä tämä siis.

Ensiksikin tahdon kiittää ihan älyttömästi kotitonttua, hän sai minut taas kirjoittamaan. Sitten tahdon myös kiittää hirmuisesti jainaa, joka ihanana betasi tämän osan!

Kolmastoista osa – Rakkauden uusi alku?

”Hei Ed, kenen kanssa sinä oikein menet sitten ulos?” Emmett kysyi lopulta. Onneksi minun ei tarvinnut kysyä, sillä eihän Edwardin ihmissuhdeasiat minulle kuuluneet.
  Edwardilta vei hetken aikaa vastata. Pieni hymy kaartui hänen huulilleen, kun hän vihdoin sanoi:
”Heidin.”

  Kuulin kuinka Emmett oli tukehtua omaan hengitykseensä.
”Heidin?” Emmett kysyi ja katsoi Edwardia epäuskovaisin silmin.
  ”Heidin. Onko siinä jokin ongelma?”
  ”Hei kuule.. saat tapailla ketä tahansa, enkä minä ole oikeutettu valvomaan sinua, mutta mieti nyt vähän. Heidi?” Emmett jatkoi.
  ”No hei kuule, minulla on nyt vähän kiire. Asioita hoidettavana”, Edward sanoi ja pyöritti minun autoni avaimia sormiensa välissä, ”joten voisimmeko jatkaa tätä keskustelua kenties myöhemmin?”
  ”Se nainen ei astu minun autooni jalallakaan!” kiljaisin ja riuhtaisin avaimet Edwardin kädestä. Oli vihdoin ihanaa edes koskettaa niitä.
  ”Ja mitä aiot tehdä estääksesi minua?” Edward kysyi ja nappasi avaimet takaisin käsiinsä. Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, sillä en tiennyt, mitä vastata.
  ”Sitä minäkin”, Edward vastasi hiljaisuuden päätyttyä. ”Jos teitä ei häiritse, minä lähden nyt. Hauskaa iltaa Jamesin kanssa, Bella”, Edward sanoi vielä ja sulki oven.
  ”Että sellaista”, Emmett sanoi ja katsoi seiniin vihaisen oloisena. Hän inhosi Heidiä yhtä paljon kuin minäkin. Emmettin mielestä Heidi oli vain yksi ärsyttävä henkilö, jonka hän olisi voinut liiskata hetkessä.

  Huokaisin syvään, ja James lipui huoneeseen.
”No, Bella – miltä näyttää? Alice ja Rosalie auttoivat hieman”, hän kysyi ja viittoi asuaan. Harmahtava pikkutakki, rento t-paita ja farkut sopivat hänelle kuin valettu, ne tekivät hänestä entistä komeamman. Edward oli kuitenkin osannut pilata iltani, ettei minua enää houkutellut lähteä ulos..
  ”Loistavilta, mutta kuule, James.. panetko pahaksesi, jos en jaksaisikaan lähteä ulos tänään?” kysyin ja tunsin olevani ensi kertaa hermostunut peruessani treffejä. Mike ja muut kumppanit oli helppo liiskata, mutta James – hän oli täysin erilainen, jotenkin erityinen.
  ”Ai. No, ei se mitään. Joku toinen kerta sitten”, hän sanoi ja käveli takaisin yläkertaan.
  ”Luuletko, että hän suuttui?” kysyin Emmettiltä. Emmett osasi lukea miehiä paremmin – tietenkin, hänellähän oli kokemusta omasta takaakin.
  ”No jaa, mistäpäin katsoo”, Emmett sanoi sarkastisesti. Läppäisin häntä päähän.
”No ei hän suuttunut, mutta hieman harmistui. Hei Bella, sinuna minä korjaisin tämän joskus. Olet hänelle melko paljon velkaa.” Emmett sanoi, nojasi sohvaan ja sulki silmänsä. Tämä oli Emmettin tapa rentoutua, vaikka hän ei voinutkaan nukkua.
  ”Niin, tiedän.”

  ”Argh! Minulla on niin paljon tekemistä!” Alice kiljui ja pyöri pitkin taloa kuin hurrikaani. Koko talo oli koristeltu valkoiseksi, Alicen mielestä valkoinen oli kaikesta kaunein väri – tietenkin vaaleanpunaisen lisäksi.
  ”Alice hei, rauhoitu vähän tai kutsun Jasperin”, Emmett sanoi ja nakkasi yhden oluen käsiinsä, mutta purskautti melkein heti sen ulos. ”Hyi! Mitä ihmettä tämä on? Ihmisenä tämä oli tärkein juoma mikä maanpäällä oli, mutta nyt tämä maistuu pikemminkin.. pissalta.”
  ”Emmett! Nyt pilasit koristelun! Katso nyt, koko järjestely meni pieleen! Pyydä Esmeltä uusi, hän on keittiössä”, Alice kiljui taas ja suoristi pöytäliinaa varmaan miljoonatta kertaa.
  ”Alice, onko tämä vähän.. kenties liikaa?” kysyi varovasti ja varauduin jo pyörremyrskyyn. Mikään ei ollut koskaan Alicen mielestä liikaa.
  ”Ei”, oli ainut mitä hän vastasi ja jatkoi pöytäliinan paijaamista. Jokin oli nyt oikeasti vinossa – Alice ei koskaan ollut vähäsanainen, varsinkaan, kun oli kyse juhlista.
  ”Bella, autatko vähän?” Jasper kysyi ja osoitti jotain suurta maljaa. ”Onko valkoinen ja sininen vaiko valkoinen ja vaaleanpunainen parempi? En viitsisi kysyä Alicelta, hänen tunteensa heittelehtivät kuin milläkin pahansuopaisella lapsella, enkä haluaisi nyt aiheuttaa mitään kohtausta.”
Joskus säälin Jasperia, eläminen Alicen kanssa ei varmasti ollut mitään helppoa. Mutta he olivat kuin luodut toisilleen, niin vankkumattoman uskolliset ja rehdit toisilleen, toisin kuin eräät. Alice ja Jasper olivat kummatkin erityisiä – muutenkin kuin kykynsä vuoksi.
  ”Minusta vaaleanpunainen, Alice tykkää siitä. Ja muutenkin sininen ei ehkä natsaa muun koristuksen kanssa.”
  ”Niinpä, kiitos”, Jasper sanoi ja syventyi taas kukka-asetelmaansa.

  Juhlaväkeä alkoi vihdoin lapata sisään, ja Alice onnistuneesti ehti jutella melkeinpä jokaisen kanssa muutaman sanasen ovella. Me muut seisoimme vain taustalla mietiskellen kukin omiaan.

  Alicen lista sisään tulijoista alkoi olla lopuillaan, kunnes näin maailman ärsyttävimmän auton ajavan autotielle.
  Olin nähnyt sen aivan liian monta kertaa ennenkin. Tummennetut, melkeinpä mustat ikkunalasit, punainen, ärhäkkä, kiiltelevä maalipinta ja omistaja, jolla ei ollut korvien välissä mitään.
  ”Kuinka mieluisaa tavata taas, Cullenit!” Jacob huudahti jokin tyttö käsipuolessaan. Tämä oli varmasti hänen tämän viikon huoransa – Jacobilla oli tapana pitää aina viikon yhtä tyttöä, ja sitten heittää hänet menemään.
  ”Mitä tuo rakki tekee meidän huushollissa?” Emmett kuiskasi olkani yli korvaani.
  ”Kuule, en tiedä. Ei kai Alice ole kutsunut häntä?” kuiskasin Emmettille takaisin. Susilla ei onneksi ollut sitä samaista superkuuloa mitä meillä, joten olisimme voineet puhua lujempaakin.
  ”Kuin myös”, Alice sanoi, vaikka hänen naamansa väänteli jossain irvistyksen ja pakokauhun välillä.
”Mutta en tietääkseni ole kutsunut sinua, vai olenko? Enkä varsinkaan tuota..”, Alice silmäili blondia, joka hipelöi Jacobia kaulusta. Nainen muistutti ulkonäöltään hippusen Rosalieta, minkä teki varmasti suurimmaksi osaksi vaaleat hiukset. Hän oli pukeutunut lyhyehköön hameeseen, joka hädin tuskin yltyi yli vesirajan, sekä tiukkaan toppiin, joka paljasti hieman liikaa. ”… ystävätärtäsi.”
  ”No, vanhojen aikojen kunniaksi päätin tulla tarkastamaan millaiset pirskeet olette saaneet kasaan. Ja hei, Bellakin on täällä!” Jacob oli ilmeisesti huomannut minut hieman jälkijunassa, ja syöksyi minua halaamaan. En liiemmin tuntenut lämpimiä tunteita Jacobia kohtaan viime kohtaamisemme tiimoilta, ja Emmett syöksähti eteeni herramiesmäisesti.
  ”Eiköhän anneta kaikille ihan henkilökohtaista tilaa, vai mitä, Black?” Emmett sanoi ja tönäisi Jacobin kauemmas.
  ”Aijai, iso mies taitaa olla hieman hermona”, Jacob naurahti, mutta perääntyi silti takaisin paikalleen. ”Olen muuten pahoillani avioerostanne, Bella. Kuulin siitä luotettavalta lähteeltä, ja olin pakahtua surusta. Te olitte täydellinen pari”, Jacob näytteli melkein täydellisesti, ja katsahti Edwardiin.
  ”Turpa kiinni, koira”, Jasper sihahti. En ollut koskaan nähnyt Jasperin käyttäytyvän väkivaltaisesti, hän oli aina siistikäytöksinen.
  ”No, no. Eipä pilata hyvin alkanutta iltaa. Anteeksi vain, mutta pistäydyn nyt hakemaan hieman juomista”, Jacob sanoi ja hymyili pirullisesti kävellessään blondinsa kanssa kohti juoma-asetelmia.
  ”Miten helvetissä tuo pääsi tänne?” Edward sihahti Alicelle, aivan kuin tämä olisi hänen syynsä.
  ”En tiedä! En voi nähdä ihmissusien liikkeitä, kuten varmasti ihan hyvin tiedät. Mikset itse lukenut hänen ajatuksiaan?” Alice huudahti ja heitti vieraslistan Edwardin syliin.
  ”Hei, nyt lopetetaan. Olen tuntenut Jacobin tarpeeksi kauan tietääkseni, että hän haluaa meidät vain raivoamaan toisillemme. Joten, minusta meidän kannattaisi seurata häntä hetken ja heittää sitten pihalle, mikäli hän käyttäytyy oudosti tai jotenkin häiritsevästi”, sanoin ja astuin Edwardin ja Alicen väliin. He vaihtoivat vihaisia mulkaisuja, mutta hiljentyivät kumpikin. Jotkut meistä osasivat sitten olla niin lapsellisia, varsinkin nämä kaksi.

  ”Melko mahtavat juhlat, eikö?” James sanoi nojautuen kaiteeseen parvekkeella. Aurinko oli jo aikoja sitten laskeutunut, ja taivas puski nyt pieniä vesipisaroita vähitellen maahan.
  ”Niin, Alice on tehnyt hirveästi hommia näiden eteen. Joskus epäilen, onko hänen mielenterveytensä aina tallella, mutta hän on vain niin omistautunut tälle”, huokaisin syvään ja hengitin raikasta sadeilmaa keuhkoihini.

  James naurahti, ja hänen hyväntuulisuutensa ja helisevä naurunsa alkoi tarttua minuunkin. Kaikki se viha, mitä olin tänään Jacobia kohtaan kantanut, oli häipynyt melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
  ”Kuule Bella, otettaisiinko se tämänpäiväinen, mikä jäi väliin, pian uudestaan?” James sanoi nojautuen lähemmäs minua. Hänen suloinen hengityksensä lehahti kasvoilleni houkuttelevana, kuin huumeena. Kuin huumeena, jota en ikinä saisi.
  ”Totta kai, heti vain kun on aikaa. Ja anteeksi, etten ikinä saanut tilaisuutta selittää sinulle, miksi vain suin päin -”
Jamesin sormet painautuivat huulilleni.
  ”Ymmärrän kyllä, näin itse kuinka Edward tuli takaisin autollasi. Ja hän tuoksahti vahvasti hajuvedelle”, hän sanoi pudistellen päätään, nauraen. James alkoi nojautua lähemmäs ja lähemmäs, sentti sentiltä, ja pystyin tuntemaan Jamesin kasvoilta hohkaavan viileyden omillani.

  Viimein hänen huulensa kohtasivat omani, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Jokin kuitenkin tuntui väärältä. Tämä koko juttu tuntui väärältä. Irrottauduin Jamesista, ja katsoin häntä.
”Voi luoja… luoja. James. Ei tämä toimi.”
  ”Olet siis vieläkin kiinni Edwardissa”, James totesi, enemmän itselleen, kuin minulle.
  ”Argh! En. Miksi kaikki sanovat, että olen kiinni hänessä? En vain ole valmis vielä sitoutumaan johonkin samantyyppisen suhteeseen. James, me olimme naimisissa lähes 50 vuotta! Se on aivan älyttömän pitkä aikaa viettää jonkun kanssa, ja väistämättäkin on vaikea päästää irti, vaikka suhde olisi kuinka kuralla! Et voi ymmärtää sitä, sillä et ole itse koskaan ollut samanlaisessa suhteessa.”

  James katseli hiljaa kasvojani. Sadepisarat valuivat hänen hiuksistaan paidalle, siitä vierähtäen maahan ja hajoten.
”Itse asiassa olen”, hän sanoi ja huokaisi. Jamesin rintakehä kohosi ja laski jälleen hänen ottaessa kolme kertaa syvään henkeä. ”Siitä on jo kauan aikaa. Todella monta pitkää, pimeää vuotta, joiden aikana en liiemmin elänyt. Olin kuin elävä kuollut.”
  ”Mitä tapahtui?” Jos koskaan olin jotain sanomisiani katunut, niin nyt. Olin osunut Jamesille todella arkaan paikkaan.
  ”Vuotta en tarkalleen muista, alkuaikojeni muistot ovat niin hämäriä, ettei niistä ota selkoa. Aurinko paistoi taivaanrannan takaa ja yö oli laskeutumassa. Olin kävelyllä rannalla, vaikka tiesin sen olevan melko riskialtista kävellä auringonpaisteen alla, mutta rannalla ei ollut juurikaan ketään. Se melkein huokui autiouttaan. Aallot löivät rantaan synnyttäen pieniä vaahtopäitä. Ilta oli täydellinen, vaikka olin nähnyt tuollaisia iltoja satoja.
  ”Istuin laiturilla hiljaa, kuunnellen laineiden liplatusta, kunnes kuulin pieniä, kevyitä askelia takaani. Ne olivat hennoimmat askeleet mitä olin ikinä kuullut. Pian viereeni istahti vaaleahiuksinen nainen, joka omisti kauneimmat siniset silmät, mitkä olin koskaan nähnyt. Hän oli pieni ja hento; samaa kokoluokkaa Alicen kanssa. Olisin voinut murskata hänet hetkessä, vaikka aikomukseni olisi ollutkin vain hyvä. Hän muistutti muutenkin paljon Alicea luonteensakin puolesta, hän oli yhtä energinen ja rohkea. Aivan kuin vaalea versio Alicesta. Siksi hieman hämmennyin Alicen näkemisestä.
  ”Istuimme siinä hetken aikaa, sanomatta toisillemme sanaakaan. Tuuli leikki noilla hennoilla, vaaleilla hiuksilla, ja välillä minun oli tukalaa olla hänen kanssaan, sillä se tuoksu oli niin huumaava. Mutta jonkun ihmeen vuoksi pystyin hallitsemaan janoni. Sisälläni pyöri jokin ihmeellinen tunne, jota en ollut koskaan tuntenut. En ikinä”, James sanoi ja katsahti taivaanrannan taa.
  ”Se oli rakkautta. Rakkautta, Bella. Sophia, hän esittäytyi vielä samaisena iltana Sophiaksi, oli kuin se puoli sydämestäni, joka oli ollut minulla hukassa kaikki ne vuodet. Olin kokonainen, viimein. Pystyin katselemaan maailmaa aivan uudesta näkökulmasta, ja kaikki ihmismuistoni, mitkä muistan, palautuivat tuona aikana. Hän oli minun aurinkoni ja syy jatkaa päivästä päivään. Jaoimme kaikki salaisuudet keskenämme, ja minun ei tarvinnut esittää mitään Sophian kanssa. Pystyin olemaan oma itseni, hirviö”, James irvisti, mutta samalla hänen silmänsä tihkuivat lämpöä ja rakkautta.
  ”Sophia oli valmis jakamaan tämän tuskan kanssani, tuosta noin vain. Hän oli tuosta noin vain valmis luovuttamaan sielunsa ikuisuudelle. Vain, jotta saisi olla kanssani koko loppuelämänsä.”

Ymmärsin Sophiata täysin; olin itse ollut valmis tekemään saman, jotta saisin olla Edwardin kanssa aina.

  ”Nyt varmasti mietit omaa kohtaloasi”, James sanoi ja lisäsi nähtyään hämmästyneen ilmeeni, ”juttelin Edwardin kanssa. Hän kertoi kaiken teistä ja koko perheestänne. Mistä luulet minun muka tietävän näin paljon?” hän sanoi ja virnisti.
  ”Ai.”
  ”Mutta siis, hän oli valmis antamaan elämänsä minun käsiini, kunhan voisi viettää ikuisuuden kanssani. En voinut sen antaa tapahtua ja oli ennenkuulumatonta, että olisin tehnyt sen. Sophia oli luonteeltaan muutenkin jääräpäinen, että oli valmis vaikka kävelemään Denalien eteen ja pyytää heitä muuttamaan hänet. Hän ei tietenkään tiennyt, missä mittakaavassa Denalit ovat vampyyrimaailmassa, mutta niin oli varmasti parempikin. Totuus on kaunis, mutta samalla myös hirvittävä asia.
  ”Sitten, eräänä aivan normaalina päivänä, jolloin niin sanottu turha elämäni alkoi, Sophia jäi auton alle. Keskellä kirkasta päivää. En voinut tehdä mitään, sillä mikäli olisin mennyt liian lähelle häntä, olisin näyttänyt todellisen luontoni kaikkien edessä”, James sanoi väsyneellä äänellä, ja nojautui käsiinsä.
  ”Se oli koko elämäni suurin virhe, kun en suostunut muuttaa Sophiaa minunlaisekseni. Nyt kaikki voisi olla toisin. Olisimme onnellisia ja meillä olisi toisemme. Mutta aina ei voi saada haluamaansa, vai? Bella, sinuna pitäisin Edwardista kiinni. Olette kumpikin ainutlaatuisia ja vain luotuja toisillenne. Menetät paljon enemmän kuin elämäsi, jos annat hänen vain lähteä.”
  ”Mutta onko sinulla yhtään tietoa, miksi tähän päädyttiin?”

Jamesin katse ei värähtänytkään.
  ”Tiedän kaiken, ja minusta sinun on aika katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Teet elämäsi virheen, jos nyt jatkat tätä menoa. Voin sanoa, että en ole muuta eläessäni niin katunut kuin Sophiasta päästämistä. Sinulla ja Edwardilla on loistava menneisyys – ja varmasti vielä tulevaisuuskin”, James sanoi ja nousi ylös. Hän oli osittain oikeassa – tekisin elämäni virheen, ja en tekisi hallaa vain itselleni, vaan myös Edwardille.

  ”Kaunis ilma, vaikka vähän sateinen”, Edward sanoi ja hätkähdin pois ajatuksistani. Ehkä olin taas vajonnut niihin liian pitkäksi aikaa.
  ”Niin on”, sanoin ja suuntasin katseeni taivaalle. Sadepisarat olivat loppuneet, ja nyt pilvenraosta pilkahteli vähän väliä muutama auringonsäde.
  ”Kuule, olen miettinyt, tahtoisitko”, Edward sanoi ja kaiveli jotain takintaskustaan, ”tämän takaisin? Minusta tämä on ihan älytöntä, Bella. Tiedät, etten voi elää ilman sinua”, hän sanoi ja ojensi sormuksen minulle.
  Naurahdin ja otin sormukseni käteeni. Sen timantit kimaltelivat vieläkin yhtä kirkkaina kuin ennenkin. ”Olet oikeassa. Mitäpä jos aloitettaisiin ihan vain alusta?” sanoin ja katsahdin Edwardin kullanvärisiin silmiin.
  ”Selvä. Olen Edward Cullen, sinä olet Isabella?” Edward hymyili ja ojensi kättään.
  ”Pelkästään Bella”, sanoin ja naurahdin.

A/N: Ja koska kuitenkin ihmettelette tuota loppua, niin kuin jainakin hieman, selitän sitä nyt.
Eli siis. Bella on vieläkin siellä parvekkeella, ja Edward tupsahtaa sinne, kun hän on istunut siellä jo jonkun aikaa. Sitten lopun varmasti tajusittekin lukemalla. Kiitoksia hirveästi teille kaikille kommentoijille, ja edes niille, jotka jaksoi lukea! En ole siis suunnitellut tekeväni tähän mitään jatko-osaa, mutta mikäli kirjoitukseni (tai siis käännökseni, tässä tapauksessa) kiinnostaa, kurvatkaa katsastamaan käännökseni Camp Cullen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=10594.0). Meitsi kiittää ja kumartaa tän asian tiimoilta, aamen.

Ja hei hoi, laittakaa niitä ideoita ihmeessä vieläkin tänne päin, millä parituksella tahansa (paitsi tietenkin ei mielellään B/E:tä pääparina, olen kirjoittanut siitä jo muutaman ficin, että vaihtelua virkistäisi. Kaikki kuitenkin kelpaa). Otan iloisesti vastaan ;)

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: RosalieHale - 22.06.2009 22:43:59: voi jes!! ne pääty lopulta yhteen! JES! ♥ kiitos kiitos kiitos! ihana ficci! :D melkein itkin tos lopus. :')
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Sini(tiainen) - 22.06.2009 23:02:47: JESSS!!! ;D Ne pääty takas yhteen! JESSS!
*tanssii ympäri huonetta*
Ihanaa! Mutta mitä Jamesille käy ???
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: jaina - 22.06.2009 23:43:49: No niin, minä luin tämän nyt läpi kokonaan.

Olen kertakaikkiaan yllättynyt. Kun lähetit luvun kolmetoista minulle, ajattelin, että herranjumala, mitähän helvett*ä on tapahtunut Edwardin ja Bellan välillä.

Nyt olen helpottunut. Hyvin helpottunut. Edward ei välittänytkään Heidistä yhtään, vaan halusi tehdä Bellan mustasukkaiseksi. Ymmärsin sen nyt, kun luin kaikki luvut läpi. Ja Bella ei oikeastaan pitänyt Jamesista niin, miten Edwardista. Olen hyvin huojentunut. Kiitoksia, kun laitot kaksikon takaisin yhteen. Se sitäpaitsi tuntui kaikista loogisimmilta. Jos E & B eivät olisi palanneet yhteen (ja kaiketi menivät naimisiinkin uudelleen), ficin kokonaisuus oli mielestäni kärsinyt. Tuo loppu oli aivan ihana nyt kun sen tajusi hieman paremmin. Ah, rakkaus loimahti uudelleen liekkeihin! (vaikkei se ikinä edes loppunutkaan, rakkaus nimittäin. Edward oli niin surullinen ja Bella niin vihainen mutta myös surullinen.)

Tuo autoepisodi oli hauska lisä tähän. :D

Kiitos ficistä. Se oli mukava lukea. Olin niin huojentunut lopusta. :)

Ai niin. en edes maininnut, että pidin tästä hyvin paljon! No, nyt tuli mainittua sekin. :--)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Tessuu - 23.06.2009 00:16:54: ihana!
Jes Bella ja Edward palas takasin yhteen sittenkin:)
kokonaisuudessaan tää ficci oli todella yli-ihana:Dpidin siitä todella paljon:)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Veronika - 23.06.2009 11:00:54: Oi, aivan upeaa!

Nyt ei ole oikein mitään sanottavaa, mutta upea loppu! ;D Jotenkin mietin aluksi, että kai tästä pitäisi tulla kaksi lukua vielä, jos kerran Bella menee Jamesin kanssa treffeille ja Edward Heidin. Mutta nyt ymmärrän.

Mietin tuossa vain, että olivatko Edward ja Heidi harrastaneet seksiä, koska se Edward oli haissut hajuvedelle ymsyms.

Pienen virheen löysin.
Lainaus käyttäjältä: Annabelle - 22.06.2009 21:33:32
”Se oli koko elämäni suurin virhe, kun en suostunut muuttaa Sophiaa minunlaisekseni.
Eli siis se olisi muuttamaan

Tätä ficciä kyllä jää ikävä.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Amanecer - 23.06.2009 12:52:47: Varotan heti etukäteen, että tästä viestistä voi tulla kirjoitusvirheellinen ja sekava, sillä tuo hakkaaminen viereisestä huoneesta haittaa ajatustenjuoksua, ja pikkuveljeni ovat onnistuneet hajottamaan o -ja l -näppäimet melkein kokonaan. :)

Ensinnä pitää sanoa, että tämän ficin loppu tuli kyllä aika yllättäen. Kuvittelin, että tämä olisi jatkunut vielä pidemmälle. Mutta toisaalta, ihan hyvä näinkin. Ensinnä pelkäsin, että lopetat tämän kesken, kun jatkoa ei kuulunut ja sinulla on suomennoksia sun muita kesken. Kiitos siitä, että kuitenkin sait tähän järkevän lopun näin pian. ;)

Olen onnellinen, kun ficci loppui Edwardin ja Bellan osalta hyvin. En kestä juuri nyt surullisia loppuja. :D James ei ole ollut minusta kovinkaan miellyttävä henkilö. Vaikka hän ei ole samanlainen kuin Twilightissa, niin silti. Tulee jotenkin TwilightJacob mieleen, ja eniten ärsyttää se, etten tiedä miksi. ;D

En tainnut havaita viimeisessä osassa kirjoitusvirheitä ja teksti oli jälleen kerran sujuvaa. Tätä oli mielenkiintoista lukea. Harmi, että nyt on taas yksi ficci vähemmän, jota seurata. Näh, kai niitä joskus tulee joltakulta uusia. :P

Kiitän. Oli todella mukava ja hauska kokemus lukea tätä.

- Amanecer
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Öttimönkijäinen_ - 23.06.2009 13:02:15: OI! I-HA-NAA!!! <33
Aww.. KIITOS!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Dunja - 23.06.2009 14:44:52: Jee, Bella ja Edward palas sittenki yhteen! Tää oli kerrassaan loistava ficci, kiitoos! Oon jo tuota Camp Culleniakin lukenut, ja sekin on tosi hyvä ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Kotitonttu - 23.06.2009 14:47:09: hah! toi loppu oli hyvä! =)
tee Emmett/Bella paritus !!
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Nuutti| - 23.06.2009 17:16:42: Huokaisin tosiaankin helpotuksesta lopussa.
Syy siihen on onnellinen loppu, ei suinkaan se että luojan kiitos, tämä ficci on loppu. : DD
Ehei.
Rakastin tätä ficciä, kirjoitusvirheetön, mahtava juoni, ja tietenkin aivan täydelliset henkilöt parituksineen päivineen. (;
Kiitos, nyt siis Camp Cullenin pariin. ((;
Kiit♥s.

Suklaamurunen
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Vaivaiskoivu - 23.06.2009 20:38:48: IHANAAA IHANAA IHANAA IHANAA! Täydellinen lopetus! Tollanen alusta aloitus oli just mitä mä toivoinkin, en vaan tajunnu ajatella...

Mutta kiitos kahdesta ehdottomasti parhaasta jatko-sarjasta, joita olen ikinä-koskaan lukenut! Mä en kyl pystyis tommoseen... Oot mun idoli ;) ;)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: @lice - 24.06.2009 16:19:18: awwws, tää oli ihana koko ficci =) vähä harmitti bellan ja edwardin ero mut palas yhtee kumminki ;D
pari virhettä löysin mut en nyt muista niitä:D<3
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: {samba} - 27.06.2009 16:35:06: JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!1 Edward ja Bella takaisin yhdessä!!!!<3<3<3<3 Ihanaa!!!!
Okei, sekosin. Bella tuli järkiinsä. Hyvä niin. Ihanaa. Eihän tä oo loppu??? Niin ihana... Tuntuu aina haikeelta, kun jatkoficit loppuu... No, Camp Culleniin kun laitat jatkoa, niin olen iloinen.
Kiitos.
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: kakku. - 27.06.2009 16:44:38: Oot ihan kauheen hyvä kirjoittaja! Tykkäsin kamalasti, ku tää oli pitkä ja sillee 'kaksosanen'.
Ja Camp Cullen on myös uskomaton XDD
Mutta siis mielellään luen sun tekstejä (:
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Liinalotta - 27.06.2009 21:45:48: Ihana. Tykkään.
Jotenkin outoa ( siis hyvällä tavalla outoa ) että yhtäkkiä Edward tupsahtaa sinne parvekkeelle ja kysyy haluaako Bella sormuksensa takaisin. Joo-o.
Kiitos, tää oli ihana. :D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: SabSab - 28.06.2009 19:35:56: Oi, tää oli ihanan : )) Ihanaa et Bella ja Edward palas yhtee<3 Kiitos tästä : )
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Annabelle - 07.07.2009 18:36:45: Kiitoksia hirmuisesti kommenteista, niitä on ollut (ja on vieläkin) ihana lukea! Ja tämä oli valitettavasti tässä, mutta hauska että jaksatte Camp Cullenia lukea.

Noista muista parituksista olen napannut yhden idean, joka ainakin omasta mielestäni olisi mielenkiintoista kirjoittaa, mutta sen sitten näette kun Camp Cullen on lopuillaan. Montaa vaativaa projektia en jaksa kerrallaan ottaa, vaikka into suomentamiseen katkoileekin.

- Annabelle
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Neavaan - 30.07.2009 14:17:33: ihana<3
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: LaayR`` - 05.09.2009 19:51:04: Tykkäsin tästä tosi paljo, ja rupesin itkeenki parissa kohassa,-siinä ku ne eross :(- ja se o jo saavutus ;) Jacob vaa tuli vähä järkytyksenä, en oo ikinä ajatellu ett se ois joku... Naistenmies :D Mutt muute oli tosi hyvä, ja kivan pitkä nii riitti lukemist pidemmäkski aikaa :)
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: culliina - 14.09.2009 15:21:00: Miten tää jatkuu?? Jatkathan??????
Tää oli ihan yli hyvä. Pelkäsin jo et erotat Bellan ja Edwardin lopullisesti. Mut niin ku Pikku vampyyrissa sanottiin: Mitkään jäähyväiset eivät ole ikuisia. ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: ElkQ - 08.10.2009 12:45:45: Tää on aivan I-H-A-N-A!!!!!!
Ehdin jo pelästyä että Edward ja Bella ei enää päätyis yhteen.
JATKOA!!!!!! ;D
Otsikko: Vs: Endless Love, K-13, 13. osa 22.6
Kirjoitti: Emirato - 15.10.2009 19:57:47: uusi lukija ilmoittautuu!
3 asti oli hyviä mielestäni...