Nimi - Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti
Kirjoittaja - Briste
Ikäraja - max. K-11
Fandom - Disney
Disclaimer - Esiintyvät hahmot eivät kuulu minulle. En saa rahallista korvausta.
Haasteet - Animaatioiden taikamaailma (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44532.0)
Varoitukset: Jotkin ficit sisältävät itsetuhoisuutta. Tälläisen ficin alussa mainitaan erikseen vielä varoitus siitä.
A/N - Tuntuupa hassulta kirjoittaa Disneystä jotain, kun aina oon vaan kirjotellut Potterista. Mutta vaihtelu virkistää, ja oon melko innoissani tämän väsäämisestä!
(https://i.imgur.com/RfcLYnE.png)
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ensimmäinen
Lumikki/Prinssi, Jörö
Sallittu
Kevyt tuulenvire kiertyi naisen mustaakin mustempiin suortuviin vangitsevasti vailla aikomustakaan päästää irti. Ilmavirta vapautti itsestään hehkuvan kirsikan tuoksun, joka tanssi vasten naisen kehoa hajoten lopulta olemattomaksi. Viiman keskellä kahdet kasvonpiirteet silmineen ottivat kontaktia toistensa kanssa, aivot tulkitsivat sen rakkaudeksi.
Vire ohjasi miehen käsiä, vei ne naisen vyötärölle ja veti vasten itseään. Hengitys tuntui kevyeltä pitkin kuulasta ihoa, kun he syleilivät toisiaan. Silloin tällöin punatut huulet kohtasivat toiset kaltaisensa jättäen jälkeensä hentoja merkkejä.
Maisema onnellisesta ja rakastuneesta nuoresta parista oli kaikin tavoin kaunis, mutta se musersi pienen kääpiön kivistä sydäntä, jonka nainen aikoinaan oli vienyt yhdellä pienellä suudelmalla. Hänenkin huuliinsa oli jäänyt verenpunainen sävy sinä iltana, ja hänkin tiesi, kuinka naisen vaalea iho sai entistäkin kalpeamman sävyn sysimustien hiuksien rinnalla.
Kääpiö myös muisti hyvin, miltä naisen ympärillä leijaileva kirsikkainen hajuvesi tuoksui.
A/N: Eihän tässä mennytkään kuin vuosi, että sain tähän jatkoa. Haasteestakin meni deadline jo, mutta aina ei voi onnistua.:D 1/3 valmis, jes!
Varoitus! Ficissä kevyt ohimennen maininta elävältä palamisesta sekä alkoholismista.
Neljäs
Prinsessa Ruusunen/Prinssi Philip
Sallittu
Kuningas Stefanuksen kuningaskunta kylpi keväisessä auringonvalossa, harmi vain, kukaan ei ollut tuota kaunista säätä näkemässä. Oli kulunut jo tuhat vuotta siitä kun Aurora, kuningas Stefanuksen ainoa tytär, oli pistänyt sormensa kirottuun värttinään ja vaivuttanut itsensä ikuiseen uneen. Tämän lisäksi hyvät haltijattaret olivat loihtineet koko kuningaskunnan ikiuneen luottaen siihen, että uljas prinssi Philip tulisi ja herättäisi Auroran sekä samalla koko nukkuvan kuningaskunnan tosirakkauden suudelmalla. Kuinkas kävikään?
Prinssi Philip, jonka oli määrä taistella tiensä orjantappura-aidan läpi ja voittaa taistelussa Pahatar-lohikäärme, olikin saanut tuntea nahoissaan, kirjaimellisesti, tulta syöksevän lohikäärmeen voiman. Toisin sanoen hän oli kärventynyt elävältä. Entä kuinka hyvien haltijoiden kävi? Omantunnon tuskissaan he yksi kerrallaan masentuivat, alkoholisoituivat ja lopulta ajautuivat välirikkoon toistensa kanssa. Entä mitä me tästä opimme? Älä koskaan luota koko kuningaskunnan pelastusta yhden miehen käsiin.