Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni
tässä nyt sitten on viides luku, minusta tuntuu että juoni
ehkä vähän jurraa páikoillaan, mutta oli niin paljon tapahtumia.
5.luku
Hän oli raivonnut, anellut, huutanut ja kiistellyt rehtorin kanssa siirrostaan koko päivän.
Kyyneleet virtasivat pitkin tytön kasvoja, kun hänen pahin painajaisensa oli juuri käynyt toteen. Raivo oli väistynyt, tilalle oli tullut vain väsymys ja suru. Tyttö katseli märkien ripsiensä lomasta rehtoria, ja hänen silmiinsä oli tullut turta ja toivoton katse, vaikka yleensä hänen katseensa oli niin tarmokas. Miehet katsoivat huolestuneena tyttöä, joka oli valahtanut istumaan lähimpään tuoliin, heistä Jessin raivoaminen oli ollut paljon odotettavampaa kuin tuollainen käytös. Dumledore asteli Jessin tuolin viereen, ja laskeutui tytön tasolle.
– Tämä on vain sinun parhaaksesi, tiedäthän, etten minä yritä erottaa sinua pojista, Dumledore sanoi otsa ryppyisenä huolesta.
– En minä kestä vuotta siellä, en sitten millään, Jessica sopersi, hänestä tuntui yhä kuin häneen olisi törmännyt jokin painava esine.
– Kyllä sinä kestät, jos oikein yrität, Daniel sanoi hiljaa huoneen kulmasta, hänen kasvoilleen oli noussut vain turhautunut katse.
Jessica kohotti päätään hieman, hänen silmänsä kohtasivat jäätävästi miehen katseen. Hetken tyttö tuijotti miestä niin, että katse olisi voinut sulattaa jäävuorenkin. Mies hätkähti tytön avointa kapinaa, mutta ei ehtinyt sanoa mitään.
- Entä jos en halua yrittää?, Jessica sanoi kylmästi hymyillen, nyt hän pystyi jo piilottamaan suurimman tuskansa.
-_________________________________________________________________________________________
Remus ja Sirius istuivat rehtorin kansilian sisäänkäynnin edessä, he odottivat Jessicaa. Tavallisesti niin huvittunutta Siriusta vaivasi lievä masennus, hän ei ollut pystynyt puolustamaan tyttöä. Pojan ollessa masentunut hän pystyi näkemään asioita hieman eri kannalta.
– Taidan olla rakastunut, Sirius pamautti aivan yhtäkkiä.
– Niinpä, tietenkin, Remus hymähti, poika oli aina johonkin ”rakastunut”.
– Jessicaan, Sirius tarkensi, hänen huulillaan ei kuitenkaan loistanut rakastuneen hymy vaan puhdas kauhu, kun hän tajusi mitä oli lipsauttanut.
Remus käänsi hitaasti päänsä kohti toista poikaa, hän aukaisi suunsa mutta sieltä ei kuulunut pihaustakaan. Olihan hän tämän aavistanut, mutta hän oli ehtinyt toivoa, että Sirius ei tajuaisi ketä oikeasti rakastaa, Remus ajatteli apeasti.
– Se ei taas käy, Remus sanoi hiljaa.
– Miksi, ei?, Sirius tivasi lievästi loukkaantuneena pojan asenteeseen.
– Koska lopulta särkisit hänen sydämensä, ja sitten kaikki olisi pilalla, ja Jamesin olisi lyötävä sinua puolustaakseen ”siskonsa” mainetta, Remus totesi niin automaattisesti, että se kuulosti melkein paperista luetulta.
Sirius katseli hetken maahan yrittäen hillitä verta vuotavaa sydäntään, hän ei todellakaan halunnut alkaa itkemään, ei mistään hinnasta.
– Kai olet oikeassa, parempi olla edes yrittämättä, Sirius huokaisi kohdaten Remuksen tiukan katseen.
– Niin, olen, Remus sanoi ankarasti, mutta tämän silmissä välähti pari sekuntia myötätuntoa Siriusta kohtaa.
Rehtorin sisäänkäynnin liikahtaessa pojat nousivat vaistomaisesti ylös lattialta. Pojat katsoivat hämmentyneenä kun itkuinen Jessica astui ulos rehtorin kansiliasta. Tyttö oli muuten kuin ennen paitsi, että hänen hartiansa olivat lysähtäneet alas ja silmistä puuttui taistelutahto. Kahdella suurella harppauksella Sirius loikkasi tytön luokse, hän painoi tytön syliinsä huolestuneena.
Silloin Jessican pato aukesi lopullisesti, vaikka poika yritti vain lohduttaa häntä. Jessican suusta kuului itkun ja naurun sekoitusta, aivan kuin hän olisi pimahtanut. Sirius kuunteli kauhuissaan tytön epätoivoista nyyhkytystä, mikä kuului vaimeana hänen rintaansa vasten. Poika ja Remus vaihtoivat hätääntyneitä katseita, kun tytön nauru väheni ja tilalle tuli pelkkä itku.
– Mikä sinulla on?, kultaseni, Sirius kysyi järkyttyneenä.
Remus heitti Siriukseen varoittavan katseen, poika puhui tuolla äänensävyllä sen hetkisille hoidoilleen. Jessica jäykistyi pojan sylissä tunnistaessaan tämän äänensävyn, luuliko poika, että hän oli yhtä heikko kuin pojan ” ystävättäret”.
– Joudun muuttamaan takaisin tyttöjenmakuusaliin, Jessica sanoi rauhallisemmin, ja irrottautui vastentahtoisesti pojan syleilystä. Siinä samassa hän tunsi joutuvansa tuuliajoille, ihan kuin hän olisi päästänyt pojasta irti lopullisesti.
Hän tarttui poikaa kädestä kiinni, vaikka olisi halunnut vieläkin olla hänen sylissään turvassa.
Sirius hätkähti niin rajusti, että irrotti salamana kätensä tytön kädestä. Hän näytti hetken kuin puusta pudonneelta.
– Jotakin tuollaista minä odotinkin, Remus totesi tyynesti mutta katsellen tyttöä samalla levottomasti.
– Miten Dumledore voi tehdä niin?, Sirius sanoi kylmästi, kuin murhaten ihmisiä mielessään.
– Daniel oli tosi vakuuttava, Jessica sanoi olkiaan kohauttelen.
– Sille opettajalle pitää tehdä lähiaikoina jonkinlainen jekku, Sirius mutisi tuskin kuuluvasti.
-________________________________________________________________________________________
Jalat väristen tyttö astui tyttöjen makuusaliin, jossa tulisi ilmeisesti asumaan seuraavan vuoden. Hän katseli inhoten huonetta, kaikki oli aivan liian tyttömäistä. Huoneessa ei tuoksunut Siriuksen turvallinen partavesi, missään ei lojunut eksyneitä kirjoja tai vaatteita. Huokaisten Jessica katsoi sänkynsä uutta paikkaa, hän joutuisi nukkumaan Lilyn vieressä. Mikäs siinä, tyttö mietti pirullisesti hymyillen. Kaikki huoneen tytöt olisivat alle viikossa hulluja, Jessican tarvitsi vain yöllä huokailla Jamesin ja Siriuksen nimiä. Jessica katseli huoneen punaista seinäkelloa, kello näytti puoli 5. Synkästi mielessään tyttö ihmetteli, että rehtorille itkemiseen ja pikaiseen päivälliseen voi mennä niin paljon aikaan.
Alle puolessa tunnissa Jessica oli laittanut tavaransa paikoilleen, juuri silloin huoneeseen ilmestyi Lily ja Rebekka. Heidän silmänsä nauliutuivat Jessicaan ja ylimääräisen sänkyyn, siinä samassa heidän kasvoilleen nousi ilkeä hymy.
– Katsos, kadonnut lammas on palannut kotiin, Rebekka sanoi sanojaan venytellen niin, että Jessicalle tuli tytöstä mieleen Lucius Malfoy.
– Niin, Lily mutisi hiljaa, mutta ei todellakaan kuulostanut siltä, että tarkoittasi sitä.
Jessica vilkaisi kummissaan Lilyä, tämä näytti siltä ihan kuin oikeasti välittäisi Jessican tunteista. Rebekka oli taas yhtä ilkeä kuin aina, Jessica päätti pitävänsä kerrankin suunsa viisaasti kiinni. Hän otti kasvoilleen säteilevimmän hymynsä, ja päätti ettei suuttuisi.
– Hei, minä olen Jessica Dayton, muutin tänne poikien makuusalista.
Mukavaa tavata teidätkin, mutta valitettavasti minulla on nyt hyvin kiire, joten nähdään myöhemmin, Jessica sanoi, ja yritti jopa kuulostaa ystävälliseltä.
Rebekka suu revähti auki, mutta Lily vain kohautti olkiaan välinpitämättömänä, tätä he olivat Jessicalta viimeisenä odottaneet. Rebekka vilkaisi kerran Lilyä, tyttö näytti sillä hetkellä hyvin surulliselta. Jessica asteli ulos tyttöjen makuusalista, eikä hän saanut niskaansa ainoatakaan vinoilua.
________________________________________________________________________________________
Remus käveli hermostuneena tyttöjen makuusaliin vievien portaiden edessä, mikä tytöllä oikein kesti. Hän oli pyytänyt Rebekkaa kertomaan Jessicalle, että tytön koe-esiintyminen olisi vajaan vartin päästä. Siinä samassa Jessica pyyhälsi suoraan Remuksen syliin, pojan kasvoille nousi helpottunut hymynpoikanen.
– Oliko sinun pakko juuri nyt alkaa ehostamaan itseäsi?, Remus kiusoitteli tyttöä astuen
samalla hieman kauemmaksi tytöstä.
– Mitä? En edes tiennyt, että odotat minua, susipoika, sanoi hämmentynyt Jessica.
– Eikö Rebekka kertonut sinulle?, Remus kysyi ärtyneenä, unohtaen kieltää tyttöä käyttämästä kyseistä lempinimeä itsestään.
– Mitä?, Jessica kysäisi luoden murhaavan katseen kohti tyttöjen makuusalia, olisi sittenkin pitänyt lyödä lättyyn Rebekkaa.
– Sinulla on 10 minuutin kuluttua koe-esiintymine/ haastattelu suuressa salissa, Remus sanoi nopeasti peläten tytön raivokohtausta.
– No, mennään sitten, susipoika, onko jossakin lista niistä koe-esiintymisistä?, Jessica sanoi ovela ilme kasvoillaan, mikä tiesi yleensä jollekin hankaluuksia.
– Voisitko olla sanomatta minua…, Remus aloitti hitaasti astellen samalla Jessican rinnalla kohti suurta salia.
– En, ja missä se lista on?, Jessica kysyi katsellen hieman levottomana kaveriaan.
– Se ilmestyi aulan ilmoitus taululle tänään, Remus kohautteli olkiaan välinpitämättömästi.
He laskeutuivat kolmet portaat alaspäin, ennekuin siirtyivät erääseen salakäytävään.
He kävelivät ripeästi käytävältä toiselle, kunnes vihdoin saapuivat suuren salin oville. He pysähtyivät siihen jännittyneinä, Jessica tunsi miten pienet salamat värähtelivät hänen sisällään.
– Odotathan sitten minua?, Jessica kysyi Remukselta huolissaan.
– Totta kai, Remus sanoi ystävällisesti, hän oli melkein yhtä jännittynyt kuin tyttö.
Jessica kietaisi itsensä hetkeksi pojan kaulaan kiinni, kuin ei koskaan haluaisi astua sisään saliin. Poika oli hämmentynyt, tämä elokuva juttu taisi oikeasti olla kova juttu tytölle. Hellästi poika työnsi tyttö kohti ovea, jotta tyttö ei myöhästyisi.
– Toivota onnea susipoika, Jessica letkautti ennen kuin astui salin ovista sisään.
Tytön mentyä Remus meni istumaan eräälle sohvalle, joka oli jostakin syystä kannettu lähelle suuren salin ovia.
– Onnea, hän kuiskasi tarkkaillen hermostuneena ovea kohti.
___________________________________________________________________________________________
James istui oleskeluhuoneessa takan ääressä, hän kirjoitti taikajuomiensa ainetta valmiiksi. Hän oli jo kirjoittanut Jessicalle aineen valmiiksi, jotta tytön ei tarvinnut koe-esiintymisensä jälkeen murehtia läksyistä. Pari kolmasluokkalaista istui toisella puolella huonetta, mutta muuten huoneessa oli aivan autiota. James sutaisi aineensa pari lausetta lisään, mutta se oli silti liian lyhyt. Ähkäisten turhautumisesta poika venytteli itseään tuolissaan, miettien samalla lisää kutitusjuoman vaikutuksia.
– Saako tähän istua, kuului hento kuiskaus Jamesin kanssa.
James kääntyi hämmentyneenä katsomaan Lilyä, tyttö näytti tällä hetkellä kaikkea muuta kuin ilkeältä. Tytön silmät punersivat hieman, mikä kieli itkusta. Lilyn kauniit tulenpunaiset hiukset olivat sillä hetkellä hieman takussa. Lämmin tunne kiersi pojan vatsassa, tyttö näytti niin kauniilta ja haavoittuvaiselta.
– Kai, jos haluat, poika sanoi viitaten vieressään olevaan nojatuoliin.
Lily istuutui nojatuoliin, hän vetäisi jalkansa koukkuun ja kiersi käsivartensa niitten päälle.
Tyttö tuijotti Jamesia haavoittuvaisena, mutta poika jatkoi esitelmänsä kirjoitusta. James joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa, että ei aloittaisi keskustelua ensimmäisenä.
– Olen oikeasti pahoillani kaikesta, Lily kuiskasi murtuneena äänellä, ja lupaan myös, että en enään kiusaa Jessicaa.
James käänsi katseensa tytön silmiin, niissä näkyi kerrankin vilpittömyys ja jonkinlainen kiinnostus poikaa kohtaan.
– Kiitos, James aloitti epämääräisen kuuloisena.
Poika teki päätöksen nopeasti, vaikka samalla hän tiesi, että se satuttaisi Jessicaa luultavasti. James ei vain pystynyt katsomaan Lilyä noin surullisena, hänen oli pakko antaa tytölle anteeksi.
– Haluatko lähteä kahden viikon päästä tylyahoon?, James ehdotti varovaisesti, hän oli ollut tässä tilanteessa niin usein, ja aina tyttö oli vastannut kieltävästi.
– Totta kai, Lily kuiskasi pienen hymyn kohotessa tytön kasvoille.
No, siinä se nyt sitten oli, kommentti tervetullutta. ::)
Kiitos taas tylsän maanantain valaisemisesta!
Kiva luku;)
Sori, oon niin pahoillani, mut joudun taas huomauttaa parista asiasta;O Vaikka huomasin että olit (kiitos!) noudattanu mun 'neuvoja', mutta mä taidan välillä olla vähän vaikeaselkoinen;D
Eli kun sulla tulee aika paljon siihen väliin tälläsiä viivoja:
________________________________________________________________
Ymmärrän niitten tarkotuksen hyvin, mutta olisi ehkä vähän 'selvempää', jos vaan laittaisit mahd. isomman välin...
Ja sitten kanssa nämä tälläiset:
-Entä jos en halua yrittää?, Jessica sanoi kylmästi hymyillen, nyt hän pystyisi jne.
Kysymys- tai huutomerkin jälkeen ei tarvitse laittaa enää pilkkua, vaikka, esim. tälläisessa lauseessa se on tarpeen:
-Hän tuli meille, Pertti sanoi.
Ja sitten vastakohtana, tähänkään ei tarvitse pilkkua:
-Mutta, me vain... Liisa selitteli.
No niin, nyt lopetan ennenkuin suututte mulle, tosi paljon kiitosta lumisuli tästä ihanasta luvusta<3
Cindy
A/N: Tässä ois nyt 7 luku!
Yhyy, mulla jäi tänä katsomatta tunteita ja tuoksuja (olen ollu koko kesäloman
ihan riippuvainen siitä), kun kirjoitin 7 luvun loppuun.
En tiedä miten Colleenin kävi!! (mun lempihahmo)
Kiitos kaikille lukijoilleni!
Cindy:
Olen todellakin lukenut neuvojasi,ja
ne todellakin on vaikkuttanut kirjoitukseeni!
Lisää vaan neuvoja, ne tulee tarpeeseen.
NeitiMusta:
Tiedän mistä puhut!
Mullakin oli kokeita ja olin kuolla, kun piti vaan lukea ja lukea.
Lopulta sitten kyllästyin ja matikan koe meni päin persettä!
Kiitos kommentista!
7.luku
RAKKAUS
(sitä on, tai sitä ei ole)
[/size] [/size] [/b]
Seuraava viikko tylypahkassa sujui yllättävän rauhallisesti, mikä oli hyvin yllättävää. Opettajat paasasivat jo S.U.P.E.R.E: jen tärkeydestä. Professori Masses komenteli kaiken aikaa oppilaita ja paasasi hyvistä tavoista, mikä sai kelmit suunnittelemaan suurta pilaa. Tiistaiyönä James ja Sirius jäivät kiinni verekseltään, kun he yrittivät tuhota Professori Massenin luokkahuonetta. Tuli lauantai, ja koitti kauan odotettu tylyaho viikonloppu.
Auringon myöhäiset säteet herättivät Jessin, joka oli nukkunut poikkeuksellisen huonosti. Hän yritti ottaa rauhallisesti Siriuksen oudon käytöksen, hänestä tuntui, että poika lipui koko ajan kauemmaksi hänestä. Sirius ei enään jäänyt nukkumaan hänen viereensä, poika vain odotti kunnes Jessica nukahti ja hiipi sitten pois.
Jess ei ollut tottunut nukkumaan tyttöjen keskellä, täällä oli niin paljon rauhallisempaa. Kukaan ei herättänyt keskellä yötä, kaikki lainasivat koko ajan hänen tavaroitaan. Toden totta, Jessicaa ärsytti, kun kaikki huoneessa nukkuvat olettivat, että toisen tavaroita sai lainata ilman lupaa.
Jessica katsahti kelloa kulmiaan kohotellen, oliko hän nukkunut oikeasti yhdeksään? Jessica siristi keskittyneesti silmiään, kellon viisarit näyttivät vartin yli yhdeksää. Huokaisten tyttö kaatui sängylle selälleen, puoli kymmeneltä hänen pitäisi olla valmis, jos haluaisi lähteä poikien kanssa Tylyahoon. James ja Lily menisivät kahdestaan, mutta tyttö voisi mennä muitten kanssa.
Huoneen joka nurkasta kuului kaappien ovien kolahduksia, lattialautojen narinoita ja kiihkeitä kuiskutuksia. Tyttö nousi sängystä kyllästynyt ilme kasvoillaan, hän ihmetteli mielessään miten oli pystynyt nukkumaan tässä metelissä. Jessica tassutteli kevyesti tömistellen kylpyhuoneeseen, hän yritti nykiä ovea auki. Se oli lukossa, siinä vaiheessa Jessican pinna katkesi.
– Ulos sieltä vessasta tämän vuosisadan aikana, Jessica ärjäisi ja takoi nyrkillään ovea.
– Tulen ensi vuoden aikana, kuului Rebekkan häijy ääni vessasta.
Silmiään pyöritellen tyttö jäi odottamaan vessan raskaan puisen oven eteen, että neiti Jääprinsessa suvaitsisi tulla ulos.
– Kuule, Jess, Mistä väristä Sirius tykkää? Rosa-Mary kysyi hennosti, harjaten vaaleita hiuksiaan hellästi. Tyttö hädin tuskin tunsi Rosaa, Jessicaa ei koskaan ollut kiinnostunut tutustua tähän.
– Miten niin? Jessica kysyi kohotellen kulmiaan hämmentyneenä, hän ei muistanut yhtään kunnollista tilannetta jossa olisi jutellut tytön kanssa.
– Ai, hän ei kertonut sinulle, me mennään yhdessä tylyahoon, Rosa-Mary hehkutti. Tytön silmissä välähti pienoinen ylpeys, hän oli sentään menossa ulos koko tylypahkan komeimman pojan kanssa.
Tuntui kuin sangollinen vettä olisi kaatunut Jessican päälle, ja se vesi oli jäätävän kylmää.
Näköjään Sirius oli unohtanut mainita hänelle, että he eivät menisi tänään yhdessä tylyahoon.
Jessica olisi halunnut oikeasti puhua Siriuksen kanssa, poika tuntui välttelevän häntä. No, siinä meni se pieni syy lähteä Tylyahoon masentumaan.
– Sinivihreä, Jessican valehteli julmasti katsoen tyttöä suoraan silmiin, eikä mikään hänen kasvoillaan paljastanut, että hän valehteli.
– Kiitos, Rosa-Mary sanoi hymyillen kiitollisesti tuolle kummalliselle poikatytölle.
– Eipä mitään, Jessica kuiskasi melkein äänettömästi, kun katumus valtasi tytön mielen. Eihän tyttö aivan tunteeton ollut vaikka olikin kuinka ihastunut, hänestä oli sitä paitsi hivenen kiusallista valehdella jollekin jonkun pojan takia, vaikka ei edes tuntisi kyseistä huijattavaa.
Yhtäkkiä vessan puinen ovi rävähti, Rebekka purjehti vessasta ulos itserakas hymy kasvoillaan. Hän pysähtyi Jessican kohdalle, hänen katseensa sai Rosan häipymään paikalta saman tien. Jessica kohtasi Rebekkan tuijotuksen silmääkään räpäyttämättä, saaden tytön huulet kaartumaan hetkeksi alapäin.
– Tänään illalla selviää ketkä saavat osan siinä leffassa, Rebekka totesi sanojaan yököttävästi venytellen.
Se oli totta, tänään illalla, ruokailun yhteydessä, selviäisi, ketkä saavat osan. Jessica oli ollut koe-esiintymisensä jälkeen varma, että saisi sen osan, mutta nyt hän ei ollut enään mistään varma.
– Niin, Jessica mutisi kun ei muutakaan keksinyt. Mitäpä tuollaiseen muka voisi sanoa.
– Onnea vaan…häviölle, Rebekka sanoi häijysti hymyillen.
– Unissasi, Jessica sanoi tyynesti, hän ei todellakaan jaksanut tapella juuri nyt Rebekkan kanssa. Hänen oli kai pakko sopeutua ajatukseen, että hän ja Sirius olisivat vain ystäviä, ja se ei todellekaan tulisi olemaan helppoa. Jessica päätti jäädä tänään pois tylyahon reissulta, hän ei kestäisi nähdä Siriusta ja iki-ihanaa Rosa-Marya yhdessä tylyahossa.
***** ***** *****
Sirius ei ymmärtänyt miksi hän oli edes pyytänyt Rosaa ulos, mistä hän voisi tämän kanssa edes puhua. Sirius oli vienyt Rosan kahville erääseen tylyahossa sijaitsevaan kauniiseen kahvilaan, minkä olemassa olosta Rosa ei edes tiennyt. Tarkalleen ottaen he taisivat rikkoa erästä sääntöä, koska kahvila Eeden ei sijainnut Tylyahon kylän alueella, mutta sitähän Sirius ei Rosalle kertonut.
He istuutuivat pienen puisen pöydän äären kahvilan eräässä nurkassa. Kahvila oli koko kylän vähiten tunnettu paikka. Seinät oli maalattu sinisellä, ja pöytien välissä kasvoi ruukuissa puita. Keskellä kahvilaa oli vanhanaikainen suuri suihkulähde, josta pulppusi hopeista ainetta. Kahvilan katto oli tehty kokonaan lasisista. Paikka oli hieno, ja sen olisi odottanut ensisilmäyksellä olevan täynnä ihmisiä. Valitettavasti paikan syrjäinen sijainti takasi kuitenkin, että asiakkaita ei ollut koskaan liikaa.
Kun Remus oli sanonut, että hän jossain välissä satuttaisi Jessicaa, jos siis yrittäisi olla tälle jotain muuta kuin ystävä, Sirius oli viilentänyt välinsä tyttöön hyvin nopeasti. Hän ei nimittäin kestäisi edes ajatusta siitä, että Jess itkisi hänen takiaan. Se oli totta, että jossain vaiheessa Jess pettyisi häneen, kaikki tytöt pettyvät jossakin vaiheessa häneen. Siksi hänen oli pysyttävä erossa tytöstä, jottei satuttaisi.
Ainoa ongelma oli, että Siriusta sattui fyysisesti kun hän oli erossa Jessicasta. Se ettei hän saanut koskettaa tytön hiuksia tai painaa huuliaan tämän otsalle tuntui kuin puukkoa iskettäisiin hänen vatsaansa. Poika ei ollut koskaan tuntenut tälläistä tunnetta, kuin jokin olisi mennyt rikki hänen sisällään.
– Sirius, kuunteletko sinä? Rosa-Mary kysyi, kun poika ei vastannut mitään. Tyttö kosketti hellästi pojan olkapäätä pöydän ylitse, jolloin poika säpsähti säikähtäneenä.
– Anteeksi, mitä sinä sanoitkaan? Sirius mutisi hivenen kiusaantuneena.
– Niin, että Jessica oli tänä aamuna jotenkin vaisu, Rosa-Mary sanoi tyytyväisenä kun sai pojan huomion takaisin itseensä
– Vai, niin, Sirius sanoi nielaistuaan ensin palan kurkustaan. Hän oli tehnyt päätöksensä.
Hän ei halunnut olla Jessin ystävä, ei todellakaan, hän halusi olla tälle paljon enemmän. Häntä pelotti se, miten paljon hän tarvitsi ja halusi Jessicaa, siksi hän oli päättänyt pysyä pelkästään ystävällisissä väleissä tyttöön.
* ** ** ** ** ** ** **
Remuksen ajatukset kiisivät taas kielletyille alueille, niihin kuului myös nykyisin eräs vaaleahiuksinen tyttö. Hänelle oli selvinnyt, että tämän vaaleahiuksisen tytön nimi oli Silvia. Remus ei voinut vieläkään, että kuudesluokkalaiseksi osoittautunut Silvia, olikin Luihuinen. Remus oli kantanut lähes tajuttoman tytön sairaalasiipeen, ja jäänyt odottamaa, että tämä heräisi. Silvian herättyä he olivatkin jutelleet, ja Remuksesta tuntui, että hän oli juuri löytänyt elämänsä naisen. Tytön jolle hän voisi kertoa suurimman salaisuutensa, mutta kun Remus oli kysynyt mihin tupaan tyttö kuului, tytöllä ei nimittäin ollut kaapua päällä, kun remus oli pelastanut tämän.
Tyttö oli katsonut häntä suloisesti silmiin, ja sanonut kuuluvansa Luihuiseen. Remus inhosi ihmisten ennakonluuloisuutta, oli aina inhonnutkin, mutta silti poika ei pystynyt sulattamaan tytön asiaa. Remus loukkasi tyttöä haukkumalla tämän tupaa, koska häntä itseään pelotti rakastua Luihuiseen. Tytön silmistä oli näkynyt, ettei Remus saisi sitä helposti anteeksi.
Remus huokaisi raskaasti, hän oli taas kerran tyrinyt kaiken. Tällä kertaa ei anteeksi pyynnöt auttanut, ja hitto vie, ei hän halunnutkaan pyytää Silvialta anteeksi. Pirullinen kuiskaus Remuksen pään sisällä kiusasi häntä kysymyksellä, miksi hän sitten kaipasi tyttöä?
Remuksen niin ihastuttavista ajatuksista herätti pojan vieressä kävelevä Peter, he olivat menossa hunajaherttuaan. Heidän oli ostettava jotakin piristävää Jessille, joka oli vedonnut päänsärkyyn, heidän lähtiessä tylyahoon.
**** **** ***** ***** *****
Jessica istui tylypahkan pihalla, aivan järven rannassa. Tuuli puhalsi tuulta tytön hiusten läpi, ja sekoitti niiden tarkkaa järjestystä. Tyttö oli ottanut kengät pois jalastaan, hän heilutteli varpaitaan järvessä. Vesi oli kylmää, mutta se ei ollut jääkylmää. Jessica katseli taivasta, oliko tämä syksyn viimeinen lämmin päivä?
Kyyneleet valuivat pitkin tytön poskia, tyttö ei edes tiennyt miksi. Hän tunsi olonsa hivenen hyljätyksi, James oli koko ajan Lilyn kanssa, Sirius oli unohtanut hänet ja Remus oli ollut koko viikon hyvin hajamielinen. Ja Peter oli aika outona, Jessicasta tuntui, että poika vältteli häntä. Olisi sittenkin pitänyt syntyä pojaksi, Jessica naurahti synkästi. Tyttö vapisi tuulessa, hänellä oli kylmä, mutta hän ei pystynyt menemään sisälle. Tuuli ulvoi puitten lehdistöissä.
Severus Kalkkaros seisoi muutaman puun päässä Jessicasta, poika nojasi puuhun huolettomasti. Severus oli kallistanut päätän hieman vinoon, hänen musta hiuksen valoivat pitkin kasvoja. Poika katseli Jessicaa kylmillä mustilla silmillään tutkivasti, hänen huulensa olivat vetäytyneet hivenen pilkalliseen hymyyn. Hän seisoi tytön takana, joten tämä ei ollut vielä nähnyt poikaa.
Vaikka Severus vihasi Kelmejä koko sydämestään, edes hänellä ei ollut sydäntä jättää tuon näköistä Jessicaa yksin ylös kylmään viimaan. Itse asiassa Severus ei muistanut yhtään tilannetta, jossa Jessica olisi alkanut pilkkamaan häntä, se oli aina Musta tai Potter.
Epävarmasti hymähtäen Severus astui askeleen lähemmäksi tyttöä, pojan kädet hikoilivat. Hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi sanoa, hei, onko kaikki hyvin? Ei se kuulostaa liian oudolta, siis mehän vihataan toisiamme.
– Hei, Severus sanoi hiljaa, poika oli laittanut hikoilevat kätensä taskuihinsa. Hän pysähtyi muutaman metrin päähän tytöstä, jota hänen olisi kuulunut vihata ja halveksia.
Tyttö kääntyi salamana ympäri katsomaan takanaan seisovaa poikaa. Ensin tyttö rypisti hämmästyneenä kulmiaan, sitten hän ponkaisi säikähtäneenä pystyyn. Severusta ei huolettanut tytön reaktio, se oli oikeastaan aika odotettavissa. Tytöllä ei ollut kenkiä jalassa, joten tämä ei pääsisi kovin kauas. Tyttö kohtasi Severuksen katseen, eikä hän tiennyt mitä sanoa.
– Hei, Kalkkaros, Jessica sanoi pyyhkien hihansuullaan kömpelösti silmiään.
Ainakin tytöllä oli vielä hivenen käytöstapoja, Kalkkaros totesi mielessään ivallisesti.
– Sinä itkit äsken, Severus töksäytti hyvin tökerösti.
– Ehkä, Jessica mutisi sellaisella äänensävyllä, että aihe oli loppuun käsitelty.
– Mietin vain, että jos olisit tar…Severus ei todellakaan aikonut sanoa lausettaan loppuun.
– Mitä, olkapäätäkö? Jessica kivahti hivenen ärtyneenä.
– Mhm, Severus hymähti niin ivallisesti, että Jessica säpsähti.
– Aha, Jessica totesi tyhmästi, mikä sai lopulta Severuksen suupieleen jonkin hymyn tapaisen.
Jessica istahti maahan takaisin, hän alkoi tunkea märkiä ja kylmiä jalkojaan mustiin kenkiinsä. Tyttö ei luonut katsettakaan Severukseen, joka jäi seisomaan paikoilleen. Tyttö oli ensimmäistä kertaa kunnolla hämillään, eihän poikaa voinut olla kiinnostunut hänen elämästään. Jess laittoi hyvin nopeasti kengät jalkaansa, ja nousi sitten seisomaan.
Tyttö nappasi vielä sukkelasti olkalaukkunsa maasta mukaansa, ja lähti vauhdikkaasti kävelemään kohti linnaa. Puolessa välissä matkaa Jessica vilkaisi olkansa yli Severusta, mitä hitsiä Kalkkaros hänestä halusi. Oliko Severus vain hyvä näyttelijä, vai oliko hän oikeasti kiinnostunut hänen elämästään? Silloin Jessican mielessä välähti, hän tiesi täsmälleen miten saisi Siriuksen tunnustamaan mitä oikeasti hänestä ajatteli. Kieroutunut hymy nousi tytön kasvoille, tästä hän tulisi nauttimaan.
***** ****** ****** *******
James katseli lumoutuneena Lilyä, miten hänellä oli näin hyvä tuuri. Mikään ei ollut mennyt pieleen koko treffien aikana, ja he olivat jo kävelemässä takaisin linnaan. Molemmat olivat yrittäneet kaikkensa ollakseen suututtamatta toista, ja se olikin onnistunut hyvin helposti.
He kävelivät kylmässä viimassa, kohti koulua. Mutainen tie heidän edessään kaartui, he olisivat kohta perillä. Jamesilla oli kaksi kassia, hän kanteli ylpeänä Lilyn ostoksia. Poika halusi näyttää tytölle, että hän kyllä jaksaisi. Lily oli onnellisempi kuin koskaan ennen, tätä ei voisi pilata kukaan. Lily muisti vieläkin hivenen ärtyneenä Rebekkan reaktion kun hän oli kertonut tälle treffeistään, tyttö oli suuttunut. Mikäpä ihme se oli, Rebekkalla ei mennyt kovin hyvin Sirius rintamalla.
James pujotti kätensä Lilyn käteen, saaden tytön katsomaan itseään hämmästyneenä. James soi tytölle suloisen virnistyksen. Lily ei ottanut kättään pois pojan kädestä, hän vastasi pojan hymyyn.
Hitaasti toisilleen hymyilleen he lähestyivät Tylypahkaa, matka tuntui loppumaan liian nopeasti.
Miten tästä pitäisi edetä? Pilkallinen ääni kysyi Jamesin pään sisällä.
James puristi Lilyä kädestä, kun tämä yritti mennä Lihavan Leidin muotokuvan luokse. Lily kääntyi hämmästyneenä ympäri, ja katseli mykistyneen Jamesin äkkiä tummentuneita silmiä. Poika veti Lilyn kapealla sivukäytävälle, käytävä oli niin kapea, että Jamesin nenä kosketti Lilyn otsaa.
Lilyn hengitys oli yhtäkkiä raskaampaa ja katkonaisempaa, hän ei pystynyt keskittymään. Lily oli aivan liian tietoinen Jamesin vartalosta, joka painautui kovana häntä vasten. Jameskaan ei tuntunut olevan yhtä itsevarma kuin ennen, ja silloin poikaa oli helpompi lähestyä.
Jamesin hyväilevä hengitys salpasi Lilyn hengityksen, ja sai hänet haukkomaan hetken päästä avuttomasti henkeä. James painoi kämmenensä kylmää kiviseinää vasten, juuri ja juuri Lilyn pään yläpuolelle. Lily oli jumissa pojan vartalon ja seinän välissä. Hämmentyneenäkin Lily huomasi, että se ei tuntunut pahalta. Ei, se tuntui aivan liian hyvältä. Pojan pää kumartui alemmaksi, ja tämän huulet koskettivat varovasti tytön huulia.
James ei ahminut tai omistanut, poika vain maisteli. Lily ei tiennyt mitään muuta kuin, että yhtäkkiä hänen sisällään roihahti polte. Se repi tytön sielua kahteen suuntaan, ja kaikkein suurin tunne voitti. Lily nosti kätensä pojan hiuksiin, ja silitteli hiuksia hellästi. Poika äännähti yllättyneenä, syventäen samalla suudelmaa.
– Ei, jumaliste Lily, kuului synkkä parahdus käytävän päästä.
Säikähtäneenä Lily päästi irti Jamesin hiuksista, yhtäkkiä hänellä oli hyvin nolo olo. Hetki oli ohi, ja tyttö pystyi taas ajattelemaan. Hänen huulensa tuntuivat kuivilta, tyttö kääntyi nolostuneena katsomaan Severuksen syyttäviin kasvoihin. Kerrankin James oli viisaasti hiljaa, ja antoi Lilyn yrittää selittää rauhassa. James inhosi Severusta oli aina inhonnutkin, mutta juuri nyt hän halusi antaa Lilylle syyn olla itsestään ylpeä.
– Ei, Severus… Lily astui varovaisesti lähemmäksi synkkää poikaa.
– Mitä? Mitä sinä voit sanoa? Severus ärähti niin rumasti, että James joutui puremaan hammasta yhteen, että olisi hiljaa.
– Mutta kun…Lily yritti jatkaa selitystään, vaikka tiesi sen mahdottomaksi.
– Turha selittää, kantasi kävi jo selväksi, Severus keskeytti Lilyn jäisesti. Pojan äänessä kuuluva kylmyys oli tytöstä paljon pahempaa kuin raivoaminen tai huutaminen.
Severus kääntyi kannoillaan, hetken Lily oli näkevinään pojan poskella kyyneleen, mutta tuskin se olisi mahdollista. Ja sitten poika oli poissa, kyynel tipahti Lilyn poskelle. Tyttö pyyhkäisi sen surullisena, rakkaus teki näköjään kipeää, se todella sattui
**** **** **** *****
Sirius makasi sängyllään turhautuneena, häneltä oli kokonaan kadonnut ajantaju. Jessica oli aina ollut ainoa tyttö, jonka vuoksi Sirius oli valmis tekemään kaikkensa. Hän oli tiennyt sen jo pitempää, mutta oli pistänyt sen vain ystävyyden piikkiin. Hän istui makuuhuoneessa, jossa hän oli kokenut elämänsä ihanimmat hetket Jessican kanssa. Sirius huokaisi rauhattomasti, miksi rakkaus sattui näin paljon.
Oven narahdus havahdutti Siriuksen, joka oli jo täysin uponnut omiin ajatuksiinsa. Vaistomaisesti poika vilkaisi ovelle, jonka edessä seiso Jessica. Hän luuli tytön oman mielikuvituksensa tuotteeksi, kunnes tämä liikahti. Tyttö seisoi ovella, kuin ei olisi varma saisiko tulla sisään. Pelkkä tytön epävarma käytös sai Siriuksen sydämen sulamaan.
– Tuota saanko tulla sisään, Jessica kysäisi niin epävarmasti, että Siriuksen kurkkuun tuntui juuttuvan pala.
– Totta kai, Sirius totesi vaikka tytön näkeminen oli vaikeaa, koska hän yrittikin vielä pitää tiukasti kiinni päätöksestään olematta tytölle mitään muuta kuin ystävä.
– Tulin juttelemaan sinulle, koska en voinut jutella kenellekään muullekaan tästä asiasta, Jessica totesi samaan aikaan iloisena kuin surullisenakin. Tyttö istuutui Siriuksen sängyn laidalle.
Sirius kohotti toista kulmaansa, hänellä ei ollut aavistustakaan mikä asia tytön mieltä painoi. Jollakin kieroutuneella tavalla hän toivoi, että se liittyi jotenkin häneen. Asian tajuaminen kauhistutti poikaa, noinko paljon hän halusi Jessicalta huomiota.
– Olen rakastunut. Jessica totesi, samalla hänen huulensa kaartuivat suloiseen hymyyn.
– Jaaha, Sirius totesi melkein kuivasti, poika toivoi koko sydämestään, että tyttö ei kertoisi nyt rakastavansa häntä. Poika tiesi nimittäin omat rajansa, jos tyttö kertoisi hänelle sen, hänellä ei olisi mitään aikomusta pysyä hiljaa omista tunteistaan.
– Tämä sinulle varmasti järkytys, mutta olen rakastunut Severukseen, tytön ääni muuttui hyvin haaveelliseksi kun hän mainitsi Severuksen nimi.
Tunne mikä tipahti Siriuksen sisälle ei ollut viha, suru, pettymys tai raivo, se oli nuo kaikki tunteet yhtä aikaa. Tuntui kun koko pojan mailma olisi hiljennyt, samalla tavalla kun kaupunki hiljenee aikaisin aamulla aivan täysin. Raivoissaan poika käyttäytyi harkitsemattomasti, ja viskasi pöytään loput korttinsa, tunteensa.
– Et sinä voisi, hänhän on…Sirius aloitti raivoissaan.
– Mikä hän on? Minä olen ainakin aivan totaalisen rakastunut häneen! Jessica keskeytti päättäväisesti Siriuksen epätoivoisen puhetulvan.
– Hän on luihuinen, mikä siinä on jäänyt sinulle epäselväksi! Sirius karjaisi kovempaa kuin oli koskaan ennen huutanut Jessicalle. Missä vaiheessa he olivat nousseet seisomaan, Sirius ei tiennyt sitä. Hän huomasi vain yhtäkkiä, että he molemmat seisoivat ja katselivat toisiaan vihamielisenä.
– Ei mikään, mutta hän on hyvä, ei hän ole ilkeä, Jessica totesi äänellä, joka kertoi, että tyttö nieleskeli kyyneliään.
– Se limanuljaska ei ole hyvää nähnytkään, odotas kun saan hänet kiinni. Minähän en jaa naistani sen epämiellyttävän olion kanssa, Sirius huusi menettäen viimein kaiken rauhallisuutensa.
– Sinun naisesiko minä muka olen? Olen ystäväsi, mutta se ei kyllä anna sinulle mitään lupaa puuttua elämääni, Jessica karjaisi selvästi loukkaantuneena.
Sirius tiesi, että hänen pitäisi perääntyä, jopa raivon vallassa hän tiesi, että se olisi järkevää. Valitettavasti poika ei ollut koskaan tehnyt niin kuin oli järkevämpää, se oli hänen siunauksensa ja kirouksensa.
– Piru vie, Jessica. Sinä olet koko elämäni, millään ei ole väliä ilman sinua. Minä rakastan sinua, Sirius huusi ennen kuin ehti hillitä itseään.
Nöyryytettynä Sirius sulki silmänsä, Jessican vastausta ei kuulunut. Oliko hän todella olettanut, että hyppäisi hänen kaulaansa ja kertoisi kuinka paljon hän poikaa rakasti. Nyt hän seisoi silmät kiinni tytön edessä nöyryytettynä, eikä hän uskaltanut avata silmiään. Ensimmäistä kertaa elämässään hän pelkäsi.
Yhtäkkiä jonkin törmäsi Siriukseen ja tämä kaatui lattialle selälleen. Jessica oli todella hypännyt hänen kaulaansa! Jessican pehmeä vartalo oli hänen päällään, tyttö istui hajareisin pojan vatsan päällä. Tyttö kumartui lähemmäksi, niin, että tämän huulet koskettivat Siriuksen korvalehteä.
– Minähän sanoin osaavani näytellä, kuului ilkikurinen kuiskaus Siriuksen korvaan.
A/N:
Kommentteja?? ::)
Tässä 8 luvun loppu, pöytään katettuna tietysti. ::)
Tässä taas kesti, ideaa kyllä löytyy, mutta
ei taitoa sen kirjoittamiseen. :P
Kiitos ihanista kommenteista.
kaikille ja kiitos myös lukijoilleni.
8 B
Varjoja unelmasuhteessa
Lyydia istuu pihalla, puitten varjossa.
- Hei.
- Hei kulta
Tummahiuksinen poika suukottaa tytön poskea…
Kovaääninen napsautus nosti Jessican katseen paperipinostaan. Sirius luki omaa nippuaan, sormiaan samalla napsautellen.
He istuivat kirjastossa - kahdestaan kerrankin…
Jessica kuitenkin mulkaisi poikaystäväänsä rumasti, oliko sen pakko napsutella sormiaan.
Sirius ei huomannut mitään muuta kuin tekstin - ja sormensa.
Sirius nosti katsettaan papereistaan, kohdatakseen tyttöystävänsä vihaisen katseen.
- Häiritsenkö? Sirius kysyi viattomasti hymyillen.
- Eikö sinulla ole mitään tekemistä? Jessica kysäisi huolettomasti, toivoen pojan ottavan vinkistä vaarin.
- Itse asiassa on, jos sinulle siis sopii? Sirius hihkaisi nousten tuolilta seisomaan. Tähän poika
olikin koko ajan tähdännyt, se oli Jessica ja hänen ihan oma peli.
- Mene vain, tyttö virnisti kauniisti ja kurottui suukottomaan pojan huulia.
- Selvä, Sirius sanoi kulmiaan kohotellen tavalla, joka sai perhoset lennähtelemään tytön vatsassa.
Jessica yritti vetäytyä pois suudelmasta, hänen oli kerta kaikkia pakko saada luettua käsikirjoitus. Sirius murahti
vaativasti, ja painoi kätensä tytön takaraivolle. Tyttö puraisi Siriuksen alahuulta, saaden pojan käden kietoutumaan
vieläkin tiukemmin tytön hiuksiin.
Sirius irrotti huulensa Jessican huulista, saaden tytön huokaisemaan haikeasti. Jessican hiukset olivat valahtaneet kasvoille,
ja Sirius kohteliaana herrasmiehenä sukaisi ne pois.
Severusta oksetti, hänestä oli kamalaa katsella kuinka Mustan huulet painautuivat Jessican viattomille huulille.
Ei sillä että hän olisi ihastunut Jessicaan tai olisi kateellinen Mustalle, mutta tuo heidän imuttelunsa oli karsean imelää.
Severuksen mustat silmät seurasivat vaivihkaa erään kirjahyllyn takaa kuinka se Mustien penikka kosketteli Jessican kasvoja.
Hänellä oli sisällään kummallinen olo, hän ei ollut pystynyt unohtamaan Jessican ja hänen käymää keskustelua. - Tai hän oli puhunut,
ja Jessica tuijottanut ällistyneenä.
Vaikka se ei ollut edes ollut hyvä keskustelu - tai mitenkään hehkeä, hän oli kumminkin tuntenut Jessicaan hassua
hengenheimolaisuutta. Severuksen suusta purkautui huokaus, hänellä olikin aivan sairaasti
kokemusta hengenheimolaisuudesta ja ystävyydestä.
Poika vilkaisi uudestaan Jessican pöytään, Musta oli näköjään häipynyt. Varovasti poika astui
pois varjoista kuin peläten, että se satuttaisi häntä - valo nimittäin. Hän katseli Jessicaa, tyttö puraisi
alahuultaan mietteliäästi samalla kun luki paperipinkkaansa. Alistunut huokaus purkautui taas pojan
huulilta, kun hän tajusi mitä oli tekemässä.
- Voinko istua tähän, Jessica? Severus sanoi varovaisesti kuin peläten äänensä murtuvan matkalla.
********
Remus katseli tyttöä, tämä käveli pää painuksissa kohti tyrmiä. Poika tiesi, että yksi sana ja yksi askel muuttaisi kaiken. Hän todella halusi sanoa jotakin, hän todella halusi korjata heidän välinsä, mutta ei pystynyt. Hänestä ei ollut siihen, hän ei vain pystynyt siihen. Ärsyttävintä tässä kaikessa oli se, että poika tiesi olevansa kohtuuton.
Tyttö katosi kulman taakse, saaden Remuksen mielen mustemmaksi kuin Siriuksen pikkuleivät. Entä jos… Yrittäen kadottaa tämän epämiellyttävän epäilyksen pois mielestään, Remus yritti ajatella jotakin muuta.
Hänestä oli todella huvittavaa, että hänestä tulisi Jessican isoveli - siis siinä elokuva projektissa. Se oli jotenkin todella koomista, eihän heidän tarvinnut edes näytellä.
Hänestä Jessica ei kuitenkaan todellakaan sopinut miehestä toiseen sekoilevan tytön roolin, vaikka Jessica kuinka selittelisi sen olevan vain näytelmää. Vuosien ajelehtiessa pois Remuksen suojeluhalu Jessicaan oli vain voimistunut. Itse asiassa se oli kasvanut tähän juuri siitä hetkestä kun tyttö oli pelastunut hänet itsetuholta. Kukaan ei tiennyt siitä - ei edes Sirius, miten läheistä hänen ja Jessican ystävyys oikeasti oli.
Syy miksi hän olisi tytölle ikuisesti kiitollisuuden velassa…
“MIKSI SINÄ VÄLTTELET MINUA!!!”
Remus huokaisi kääntyessään katsomaan sinne minne kaikki muutkin
katsoivat hänen ympärillään, kohti pohjoiskäytävää. Ääni kuului selvästi yhdelle hänen hyvin tuntemalle ihmiselle…
Mitäköhän James nyt sekoili?
******
James katseli Lilyä hermostuneena, oliko hän oikeasti huutanut tytölle keskellä käytävää - tai mikä pahempaa oliko hän huutanut tytölle keskellä käytävää, että miksi tyttö vältteli häntä. Hänen oli ollut tarkoituksena vain sanoa, että hän halusi puhua tytön kanssa. Että tällä kertaa, James Potter, Tylypahkasta, erikoistaitonaan ääliömäinen käytös.
Lily oli kääntynyt katsomaan Jamesia hämillään, olikohan hän koskaan joutunut nolompaan ja samalla ihanampaan tilanteeseen.
James yritti sanoa jotakin järkevää, mutta ei pystynyt. Pojan silmät harhailivat tytön hiuksiin jotka olivat rennosti ponihännällä, ja astuessaan askeleen lähemmäksi poika haistoi Lilyn hennon kukkaisen tuoksun. James meni transsiin tuosta täydellisen viettelevästä tuoksusta, ja astui vielä askeleen lähemmäksi.
- James, Mitä sinä? Miksi sinä? Lily kysäisi odottavasti kun pojasta ei näyttänyt saavan vastausta odottamalla. Tytön silmissä välkkyi pienet valotäplät, eikä itsekään tiennyt olevansa hivenen huvittunut pojan röyhkeästä ja lapsellisesta käytöksestä.
James yritti ryhdistäytyä, - Voisimmeko puhua jossakin kahdestaan?
Yhtäkkiä Lilykin tunsi kaikkien tuijotuksen selässään, ja huokaisi hivenen dramaattisesti. Mitä muutakaan vaihtoehtoa hänellä olisi?
- Miksipä ei? Lily sanoi pojan suureksi iloksi, sillä tällä kertaa kuulosti todella siltä, että tyttökin haluaisi puhua.
kommenttia???? ::)