Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: iittaliia - 24.10.2008 16:29:24
-
3 kertaa kun Lily huomasi katselevansa Siriusta
Nimi: 3 kertaa kun Lily huomasi katselevansa Siriusta
Kirjoittaja: iittaliia
Pairing: Lily/James Lily/Sirius ja ehk pikkasen Lily/Remus 8DD
Rating: K-11
Kuuluu 3 kertaa haasteeseen.
Ensimmäinen kerta
Lily istuskeli kelmien kanssa rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Paikalla ei ollut muita, koska oli keskiyö.
James ja Sirius riitelivät jostain turhanpäiväisestä asiasta, Remus teki loitsu lätksyjä, ja Peter istui nurkassa, ja yritti kirjoittaa muodonmuutoksen esseetä.
Lily puolestaan oli kietonut kätensä jalkojensa ympärille, ja hän kuunteli puolella korvalla poikien riitaa.
’’James herranjestas!’’
’’Sirius, kuuntele nyt!’’
’’En kuuntele! Sinä et minua määrää!’’
Lily pyöräytti silmiään turhautuneena.
Riita oli nyt kestänyt kymmenen minuuttia, eikä tainnut olla lähelläkään loppua.
Lily tutkiskeli Jamesia. Poika ei ollut mikään ruudinkeksijä, mutta ei kaikkea voinut saada samassa paketissa.
Lily siirsi katseensa poikaystävänsä parhaaseen kaveriin.
Siriuksen ruumiinrakenne oli tukevampi kuin Jamesin, mutta ei paljoa.
Mustat pitkät hiukset laskeutuivat ihanasti olkapäille, ja tummat silmät katselivat viettelevästi ympärilleen, silloin kun ympärillä oli tyttöjä.
Koko Siriuksen olemus huokui seksikkyyttä, ja komeutta.
Hetkinen, koska olen ruvennut pitämään Siriusta seksikkäänä, tai komeana? Ihanampana kuin James?
Lily käänsi kiireesti katseensa Siriuksesta pois, ja hän yritti ajatella Jamesia.
Toinen kerta
Lily seisoskeli tylsistyneenä huispauskentän laidalla olevassa katsomossa.
Lily kyllä piti huispauksesta, mutta hän ei ollut ikinä ollut kovin kiinnostunut koulussa pidetyistä otteluista.
Tyttö yritti kohteliaisuuden vuoksi pitää katseensa Jamesissa, vaikka ei edes tiennyt mitä paikkaa poika pelasi.
Lopulta tyttö kuitenkin käänsi päänsä, ja yritti etsiä katseellaan ketä tahansa, joka näyttäisi vähintäänkin yhtä tylsistyneeltä kuin hänkin.
Kaikki kuitenkin tapittivat kentälle silmä kovana.
Lilyn oikealla puolella Remus tuijotti hiukan huolestuneena ilmassa lentävää Jamesia.
Remuksen rohkelikko huivi hyppi hänen silmilleen, ja pilasi tuijotuksen mutta poika paransi sen asentoa, irrottamatta katsettaan Jamesista.
Remuksen vieressä Peter vikisi avuttoman. Poika ei ollut koskaan pitänyt suuresta väenpaljoudesta.
Lily käänsi katseensa vasemmalla puolellaan olevaan Siriukseen.
Pojan huulet olivat hiukan raollaan, aivan kuin kutsuen suutelemaan.
Siriuksen silmät katselivat kentälle, mutta eivät niin tiiviisti kuin muiden.
Silmissä oli ilkikurinen pilke.
Taas minä tuijotan Siriusta! Lily, ryhdistäydy!
Lily tajusi liian myöhään tuijottavansa poikaa, eikä hän ehtinyt kääntää katsettaan.
Sirius oli luultavasti tuntenut että joku tuijotti häntä, ja poika käänsi uteliaana katseensa Lilyyn.
Iloisesti yllättyneenä Sirius hymyili Lilylle ihanaa hymyään.
Sillä hetkellä olisi voinut tapahtua mitä tahansa. Ihan mitä tahansa.
Yhtäkkiä koko väkijoukko kohahti.
Sirius virnisti Lilylle, ja hän käänsi sitten päänsä kentälle kiinnostuneena.
Lily yritti peittää pettymyksensä. Hän ei halunnut että muut näkevät hänen katalat toiveensa hänen ilmeistään ja teoistaan.
Tyttö käänsi päänsä kentälle nähdäkseen etäältä Jamesin tekemässä voltteja kentällä.
Anna anteeksi James…
Lilyn poskelle vierähti kimalteleva kyynel.
Kolmas kerta
Lily nojasi rohkelikon oleskeluhuoneen takkaan. Hän oli odottanut Jamesia jo tunnin.
Pojalla kesti yleensä käydä suihkussa ja valmistautua, mutta ei vielä kertaakaan näin kauaa. Lily suoristi punaisen mekkonsa, ja ryhdistäytyi. Hän pyyhki nokea päältään.
Kun hän oli omasta mielestään tarpeeksi puhdas, hän lähti rivakasti poikien makuusalia kohti.
Nyt kyllä saat kuulla kunniasi James Potter! Minua EI unohdeta!
Lily avasi makuusalin oven, ja astui sisään. Siellä haisi, mutta tyttä oli jo tottunut siihen. Olihan hän viettänyt siellä öitäkin.
Lily kuuli lorinaa suihkuhuoneesta. Tyttö virnisti omahyväisesti. Nyt James jäisi kiinni.
Tottahan Lily oli hänen alastoman vartalonsa ennenkin nähnyt, mutta kuitenkin se olisi aimo näpäys pojan itsetunnolle. Lily myhäili itsekseen, ja hän avasi suihkuhuoneen oven.
Huone oli höyryinen, ja Lily näki tumman vaatemytyn pienen tuolin päällä.
Lily vilkaisi peiliin. Hänen huolella laittamansa hiukset eivät pitäneet höyrystä, ja ne olivat jo läsähtäneet kosteina hänen olkapäilleen.
Lily käveli suihkuverhon luo. Sieltä se lorina oli lähtöisin.
Tyttö valmistautui avaamaan verhon ja huutamaan jotain. mikä saisi Jamesin häpeämään.
Nyt James saa kunnolla nenilleen! Yksi… Kaksi… KOLME!
Lily kiskaisi suihku verhon auki, ja oli juuri huutamaisillaan Jamesille.
Niin hän olisi varmasti tehnytkin jos suihkussa olisi ollut James.
Värähdys kulki Lilyn vartalon läpi. Suihkussa, selkä Lilyyn päin, oli Sirius.
Pojan hiukset roikkuivat märkinä olkapäillä, ja Lily tajusi yhtäkkiä ihastelevansa Siriuksen vartaloa. Se oli lihaksikas, eikä yhtään niin luiseva kuin Jamesilla.
Liian myöhään Lily huomasi, että Sirius oli kääntymässä. Lily heilautti suihkuverhon eteensä äänekkäästi.
Sovitaanko Sirius, että sä et sit kuullut mitään... Voi Merlin, nyt se kuitenkin huomaa mut!
Lilystä tuntui, kuin hän olisi seissyt siinä jo vaikka kuinka kauan. Viimein kun hän uskalsi kurkistaa verhojen raosta, hän huomasi helpotuksekseen, että Sirius puristi silmiään tiukasti kiinni.
Raukka, pelkää että saippuaa menee silmiin…
Lily hymyili pöljän lempeästi Siriukselle. Etupuolelta Pojan vartalo näytti vielä paremmalta. Yhtäkkiä Lily huomasi katseensa harhailevan aina vain alemmas Siriuksen rintakehästä. Lilyn suu loksahti auki. Tytön silmät olivat jumittuneet Siriuksen ruumin keskivaiheille.
Lily ryntäsi ulos suihkuhuoneesta, ja suoraan poikien makuusaliin.
’’Lily, mitä sinä siellä teet? Minä odotin sinua vaikka kuinka kauan!’’ Jamesin ääni kuului jostain kaukaa Lilyn takaa. Tyttö ryntäsi tyttöjen makuusaliin välittämästä mistään muusta.
Lily hyppäsi sängylleen, ja mumisi itselleen.
’’Olen pahoillani James. Et tiedäkkään kuinka pahoillani olen…’’
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Kommentit ois kivoi :D
Jatkoa tulee..
-
Tää oli hyvä! Tosi mielenkiintoinen, rakastan itse näistä henkilöistä kirjoitettuja ficcejä, joten tämä oli minun makuuni.
Virheitä en bongannut.
Kolmas kerta oli kyllä paras, hienosti kuvattu ja jotenkin... njähää, ihana ;D
Toivoisin kovasti sitä jatkoa...
Ja muuten ikäraja otsikkoon :)
-
Tää oli mielenkiintonen. En hirveesti tykkää fikeist, missä Lily ihastuu Sirreen, mut on silti ihana lukee myös niitä. ;D
Mäkin rakastan Kelmeist kirjotettuja fikkei kaikkein eniten, en oikeen hirveesti muuta oo lukenukkaa ;D
Tää oli kuitenkin ihana.
’’James herranjestas!’’
’’Sirius, kuuntele nyt!’’
’’En kuuntele! Sinä et minua määrää!’’
Ihana Sirre. Oli Jameski sulonen. ;D
Lilystä tuntui, kuin hän olisi seissyt siinä jo vaikka kuinka kauan. Viimein kun hän uskalsi kurkistaa verhojen raosta, hän huomasi helpotuksekseen, että Sirius puristi silmiään tiukasti kiinni.
Raukka, pelkää että saippuaa menee silmiin…
Lily hymyili pöljän lempeästi Siriukselle. Etupuolelta Pojan vartalo näytti vielä paremmalta. Yhtäkkiä Lily huomasi katseensa harhailevan aina vain alemmas Siriuksen rintakehästä. Lilyn suu loksahti auki. Tytön silmät olivat jumittuneet Siriuksen ruumin keskivaiheille.
Lily ryntäsi ulos suihkuhuoneesta, ja suoraan poikien makuusaliin.
’’Lily, mitä sinä siellä teet? Minä odotin sinua vaikka kuinka kauan!’’ Jamesin ääni kuului jostain kaukaa Lilyn takaa. Tyttö ryntäsi tyttöjen makuusaliin välittämästä mistään muusta.
Lily hyppäsi sängylleen, ja mumisi itselleen.
’’Olen pahoillani James. Et tiedäkkään kuinka pahoillani olen…’’
Ihana Sirre! Tai olla Lilyllekki pieni shokki ku se ei ollukkaa James ;D ;D ;D
Onko tulos jatkoo?
<3
-
Ikäraja pitäisi merkata otsikkoonkin. ^^
-
Juu, huomasin itekkin että otsikko puuttuu. Vaihan sen ihan heti tän viestin jälkeen.
Ihanaa että ihmiset tykkää! Vänkäsin tätä oikeesti puol vuotta. Sitten kaveri huomas tän tiedostoissani, ja käski tekeen loppuun. Ja tadaa, tässä se nyt on! ;D Jatkoa tulee ihan piakkoin... ;)
~iitta
-
Uiuiuiui, miten mä vasta nyt tajusin, kuinka ihana paritus Sirius/Lily olisikaan, olenpa mä ollut tyhmä! *hakkaa päätään seinään*
No joo, joka tapauksessa tämä oli tosi ihuna, jatkoa kinuan vaikka polvillani, tähän on pakko saada jatkoa! <3 :-*
Muutamia virheitä löysin, mutta en enää löytänyt niitä näin jälkeenpäin, huoh... ::)
Anna anteeksi James…
Lilyn poskelle vierähti kimalteleva kyynel.
Voi... :'( Tämä oli surumielinen kohta, ihana! <3
Joo, lähden tästä, mutta jatkoa tosiaankin tahtoisin pian nähdä, etten sekoa! ;D Tämä oli TOSI ihana!
-story^
-
Luku 2.
Lily heräsi silmät punaisina. Hän ei millään olisi halunnut nousta, mutta oli pakko, koska ensimmäisellä tunnila oli Loitsuja. Kaikki muut tytöt olivat jo lähteneet. Lily puki vastahakoisesti päälleen ja laahusti Suureen Saliin. Hän pysähtyi oville ja etsi katseellaan Veronicaa, tai muita ystäviään.
Minun on ehkä kuitenkin parempi mennä vain istumaan Jamesin viereen, kuin mitään ei olisi tapahtunut…
Lily heilautti hiuksiaan taakse, ja käveli Jamesin, Siriuksen, Peterin, ja Remuksen luo.
‘’Hei pojat!’’ Lily sanoi hiukan yli-innokkaasti.
‘’Hei Lily. Näytät mahtavalta tänään!’’ James sanoi ja kaappasi Lilyn syliinsä.
‘’Ollaanko Loitsuissa pari, James?’’ Lily kysyi pirteästi.
‘’Öö, sinähän tahdot aina olla Veronican tai jonkun muun hikarin pari.’’ James sanoi hiukan epäilevästi.
‘’Njääh… Mutta tänään haluan olla SINUN pari, enkä kenenkään muun.’’
En saa kuulostaa liian innokkaalta. James rupeaa pian epäilemään jotain…
Lily nousi, ja osti laukkunsa olalleen.
‘’Moikka James, nähdään tunnilla!’’ Tyttö antoi Jamesille suukon, nappasi omenan, ja ryntäsi Loitsu luokkaa kohti.
Lily nojasi pulpettiinsa tylsistyneenä. Hän ei jaksanut keskittyä Lipetin jorinoihin, vaan tutkiskeli Jamesin piirteitä, kun poika nukkui.
Voi, hän on niin suloinen nukkuessaan…
Lily kohotti kätensä ravistellakseen Jamesin hereille, mutta laski sen sitten. Mitä se hänelle kuului, vaikka James saisi hylätyn loitsuista, pelkän nukkumisen takia? Se olisi Jamesin oma ongelma.
Enkä minä varmasti pidä Jamesille enään tukiopetusta kaikista aineista!
Yhtäkkiä Lily tunsi tönäisyn selässään. Hän kääntyi närkästyneenä, ja näki edessään Siriuksen virnistävät kasvot.
‘’Mitä?’’ Lily sihahti suu pielestään ärsyyntyneenä.
‘’Mitä mietit noin vihaisen näköisenä?’’ Sirius ihmetteli. Poika ei edes vaivautunut kuiskaamaan, joten Lipetit loi heihin saman tien tarkkailevia katseita. Sirius ei siitä piitannut, vaan jatkoi.
‘’Tarkoitan siis, että yleensä sinä edes yrität näyttää kuuntelevasi.’’
Lily tuhahti ja kääntyi takaisin oppikirjansa ylle.
Kuinka Sirius ehtaa sanoa, että yleensä näytän kuuntelevani? Minä KUUNTELEN tunneilla! Toisin kuin eräät…
Lily käänsi jälleen katseensa Jamesiin, Nyt pojan suusta valui kuolaa.
Ällöttävää!
Yhtäkkiä Lily tunsi jonkun terävän esineen tökkivän niskaansa.
Kun hän kääntyi ympäri, hän huomasi pienen paperi linnun silmiensä tasalla. Lily nappasi linnun, ja luki viestin, joka oli kirjoitettu Siriuksen käsialalla.
Tiedätkö kuka eilen kävi kurkkimassa minua, kun olin suihkussa?
Lilyn sydän heitti voltin. Sirius ei siis tiennyt, että se oli hän!
Totta kai minä voisin väittää, että se oli joku muu, mutta miten selittäisin Jamesille sen, että kuitenkin olin siellä? Rehellisyys on kuitenkin paras vaihtoehto. Valehtelusta saattaisi koitua ongelmia Jamesin kanssa…
Lily pyyhki paperi lapun sauvan heilautuksella. Sitten hän kirjoitti.
Parahin Sirius. Se olin minä joka siellä suihkuhuoneessa oli. En tiennyt että sinä olit suihkussa. Itse asiassa, minä kävin vain ja ainoastaan pukuhuoneessa. Tarkoitukseni oli käydä katsomassa, oliko James suihkussa. Mutta kun tajusin, että ne vaatteet, kotka siinä olivat epämääräisessä mytyssä, eivät olleen Jamesin, niin minä lähdin. Ei siinä mitään sen kummempaa syytä ollut.
Lily luki lappunsa läpi, ja oli tyytyväinen. Ehkä hän oli hiukan muuttanut totuutta mutta ei sentään valehdellut.
Lily napautti lappua taikasauvallaan, ja se liiteli sirosti Siriuksen eteen.
‘’Lily, miten tehdään sinistä tulta?’’ Lipetit teki yhtäkkiä Lilylle yllätyskysymyksen.
‘’Sinistä tulta. Se on ihan helppoa, kas näin!’’ Lily heilautti sauvaansa, ja sytytti paperinpalan palamaan.
‘’Ohhoh, Lily osasi sen ensi yrittämällä! Ottakaa hänestä mallia!’’ Lipetit huudahti ylpeänä. Mutta heti kun professorin silmä vältti, Lilyn eteen pulpetille lensi paperipallo. Hän avasi pallon ja luki viestin.
Tahdon puhua kanssasi, kahden kesken.
Tule pöllölään tänä iltana yhdeksältä. Katso ettei sinua seurata.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Näin lyhyt luku tällä kertaa. Jatkoa tulee heti kun ehdin.
-
Ihiii, lisäälisäälisäälisäälisää! :-*
Tämä on ihuna, oioioioioi, mitä tapahtuukaan pöllölässä?? *sekoaa ihastuksesta*
Hän ei millään olisi halunnut nousta, mutta oli pakko, koska ensimmäisellä tunnila oli Loitsuja.
Henkilökohtaisesti kirjoittaisin loitsut pienellä alkukirjaimella, kun eihän esim. matikkaa tai muita oppiaineita kirjoiteta isolla alkukirjaimella. ;)
Lily heilautti hiuksiaan taakse, ja käveli Jamesin, Siriukse, Peterin, ja Remuksen luo.
‘’Hei pojat!’’ Lily sanoi hiukan yli innokkaasti.
Siriuksen ja yli-innokas on yhdyssana yhdyssanaviivalla.
Tiedätkö kuka eilen kävi kurkkimassa minua, kun olin suihkussa?
Auts, aikas paha. ;) Tuo olisi kyllä tosi noloa, onneksi ei (ainakaan vielä) omalle kohdalle ole sattunut tuollaista vahinkoa.
Juups, eipä muuta kuin että: Jatkoa? :)
-story^
-
Jes jes jes! Äkkiii vaan jatkoo ;D
[/quote] Voi, hän on niin suloinen nukkuessaan… [/quote]
Varmasti on, vaikka kuolaiski ;D
Tiedätkö kuka eilen kävi kurkkimassa minua, kun olin suihkussa?
Heheheh nauroin niin paljon ;D reps*
Elikkä jatkoo ;D
<3
-
Vähän lyhkäseks jäi, mutta oli tää luku söpö ;)
Bongailin hieman kirjoitusvirheitä:
tai jonkun muun hikarin pari.’’ James sanoi hiukan epäilevästi.
Toi ois kyl mun mielestä, että "tai jonkun muun hikarin pari", James sanoi hiukan epäilevästi.
Lily nousi, ja osti laukkunsa olalleen.
Meinasit varmaan nosti tai otti?
Hän ei jaksanut keskittyä Lipetin jorinoihin, vaan
Varmaankin Lipetitin?
Kuinka Sirius ehtaa sanoa, että
Epäilisin, että kehtaa...
Kun hän kääntyi ympäri, hän huomasi pienen paperi linnun silmiensä tasalla.
paperilintu yhteen
Lily pyyhki paperi lapun sauvan heilautuksella. Sitten hän kirjoitti.
paperilappu yhteen
Mutta kun tajusin, että ne vaatteet, kotka siinä olivat epämääräisessä mytyssä, eivät olleen Jamesin, niin
jotka ja olleet?
Joitain pilkkuvirheitäkin oli, mutta ne eivät haitanneet niin paljoa :) En väitä, että olisin itse jokin kieliopin mestari...
Mutta siis tämä oli söpö osa, ja pidin varsinkin tuosta kohdasta, jonka NeitiMustakin oli lainannut! Se oli niin Siriusmainen:)
Ja nyt, jatkoa! Mitäs siellä pöllölässä... ;D
-
ANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSIANTEEKSI!
Tämän luvun tulo kesti ainakin jotain puolisen vuotta.
Ensin minulta katkesi netti kuukaudeksi, ja sitten netti ei päästänyt minua finiin. Ja kaiken lisäksi, koko tämä helkkkarin ficci katosi kaikista mun tallentamista tiedostoista..
Niin, ja sitten minä unohdin koko ficin!
Mutta, tässä se jatko nyt on !
Luku 3.
Lily katsoi kelloaan hermostuneena.
Hän oli odottanut Siriusta nyt jo kymmenen minuuttia.
Tyttö vilkaisi jälleen kelloaan, vain huomatakseen kuinka viisari liikahti yhdeksän kohdalle.
Lily Evans, olet harvinaisen tyhmä! Luulitko todella, että Sirius Musta, kirottu, jumalaisen seksikäs Sirius Musta tulisi tänne?
Lily käännähti ympäri, huomatakseen Siriuksen virnistävän naaman edessään.
‘’Mitä sinä siinä teet!’’ Lily kysyi ällistyneenä.
Sirius pyöritti silmiään.
‘’Jos et satu muistamaan, minä kutsuin sinut tänne’’
‘’Kauanko sinä oikein seisoit siinä?’’
‘’Jotain viitisen minuuttia’’
‘’Miksi helkkarissa, et näyttäytynyt aikaisemmin! Ja miten en huomannut sinua?’’
‘’No jos et muista, Jamesilla on näkymättömyys viitta. Minä vain lainasin sitä. Ja halusin katsoa, kuinka kauan jaksat odottaa minua. Et nähtävästi kovinkaan kauaa, koska olit jo lähdössä.’’
‘’No kuka nyt tuollaista epärehellistä lieroa jaksaisi odottaa!’’
‘’Lily kultaseni.. Kukas tässä epärehellinen on? Sinä väitit minulle, että kävit vain pukuhuoneessa.’’
‘’No niin kävinkin!’’
‘’Lily, älä pilkkaa älykkyyttäni.’’
Lilyn oli vaikea estää tirskahdusta.
Mitä älykkyyttä?
‘’…sillä en minäkään ihan tyhmä ole. Siellä suihkuhuoneessa nimittäin näkyi kengänjälkiä.’’
EIKÄ!
‘’…Ja kun sinä kerran tunnustit, että kävit pukuhuoneessa, niin siitä oli pikku harppaus siihen, että kävit suihkuhuoneessa.’’
‘’En käynyt. Sen on täytynyt olla joku muu!’’
‘’Tiedätkös Lilyseni, on harvinaisen helppoa vilkaista sinun kengänpohjiasi.’’
‘’Mikä helkkarin salapoliisi sinusta on tullut!’’
Nyt Lily huusi jo vihaisena. Hän ei todellakaan aikonut ruveta väittelemään Siriuksen kanssa, oliko hän käynyt suihkuhuoneessa vai ei. Nyt oli ainoana vaihtoehtona taktinen perääntyminen.
‘’Tai aivan sama minulle! Tee mitä haluat, Sirius Musta, mutta mitä ikinä teetkään, et saa minua lankeamaan upean kroppasi eteen.’’
Yhtäkkiä Lily tajusi mitä oli sanonut.
Kautta Merlinin, mitä tuli sanottua? Nyt hän tietää mitä mieltä olen hänen vartalostaan! Ei, ei tämän näin pitänyt mennä!
‘’Sanoitko sinä minun vartaloani upeaksi?’’
Sirius ei saanut hämmästynyttä äänen sävyä katoamaan.
‘’En sanonut.’’
‘’Kyllä sanoit.’’
‘’En varmasti!’’
‘’Et viitsisi puhua sontaa?’’
‘’Mutta kun en sanonut!’’
‘’Hommaa helkkari vaikka ajankääntäjä, niin ihan varmasti sanoit!’’
‘’Sirius, sinulla on kuulossa vikaa!’’
‘’Tuskinpa vaan.’’
Hemmetti, hän oikeasti kuuli sen!
‘’Sirius, nyt minä kyllä häivyn täältä.’’
Lily katsoi poikaa uhmakkaasti.
‘’Lily…’’
Siriuksen ääni käski tytön odottaa.
‘’No mitä?’’
Sirius otti askeleen eteenpäin, irrottamatta kuitenkaan katsettaan Lilystä.
Poika otti tytön kämmenen omaansa, ja liu’utti sitten kättään hellästi tämän kättä pitkin.
Siriuksen vaeltava käsi oli jo Lilyn olkapäällä, ja nyt se liukui tytön kaulalle, ja siitä poskelle. Siihen se pysähtyi.
Sirius tuijotti Lilyä totisesti. Poika astui vielä askeleen eteenpäin, pää hiukan kallellaan, ja huulet avonaisina.
Lily tiesi mitä oli tulossa, heti kun näki Siriuksen sulkevan silmänsä odottavasti.
Lily puraisi huultaan, eikä oikein tiennyt mitä tehdä. Mutta Sirius tiesi.
Poika kumartui nyt hiukan, ja painoi hellän suudelman Lilyn huulille.
En voi! Nyt on tultava stoppi!
Yhtäkkiä Lily astui halaamaan Siriusta koko sydämestään.
Hän puristi pojan itseään vasten, eikä olisi halunnut päästää irti.
Sitten Lily irrottautui, ja hän tuuppasi Siriuksen sivuun.
Ennen kuin poika ehti tajuta mitään, Lily katosi Jamesin näkymättömyys viitan alle.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
ARGHHH!! Anteeksi nyt vielä kerran kun tää tuli näin myöhässä. *etsii hirttosilmukkaa*
Mutta, kommentteja otetaan vastaan ;)
Ja tääkin on ihan helkkarin lyhyt luku ;<<
-
Kivaa, kun tännekin on ilmestynyt jatkoa. Sirius/Lily! <333 :-*
Virheitä en näin nopeasti lukaistessani löytänyt, mutta tämä oli kyllä aivan paras:
‘’Tai aivan sama minulle! Tee mitä haluat, Sirius Musta, mutta mitä ikinä teetkään, et saa minua lankeamaan upean kroppasi eteen.’’
Joo, mä en kyllä ihan kutsuisi tätä taktiseksi perääntymiseksi! :D Hauska lipsahdus, vaikka omalla kohdalla olisi kyllä aikas noloa. No, mutta minkäs sille voi, että Sirius on hot?! <3 ;D
Jatkoa odotellen,
-story^
-
Luku 4.
Lily hieroi silmiään. Hän ei ollut saanut unta koko yönä, vaan oli käynyt läpi edellisen illan tapahtumia.
Sirius kuuli sen. Sirius oikeasti, helkkari soikoon, kuuli sen.
Sirius kuuli kuinka sanoin hänen vartaloaan upeaksi.
Sitten me riitelimme siitä.
Ja… Ja sitten hän suuteli minua.
Lilyn silmät sumenivat, kun hän eli sen tilanteen uudestaan. Hän saattoi jopa tuntea Siriuksen käden jälleen omassaan, sen harhailun, ja viimein suudelman huulillaan.
Ei käy! Olen Jamesin kanssa. En Siriuksen. Enkä tule ikinä olemaankaan Siriuksen kanssa!
Tyttö nousi ylös sängyltään, ja hän käveli matka-arkulleen. Hän kaivoi sitä hetken, ja löysi sen sitten.
Rypistyneen ja läikikkään paperilapun.
Lily heilautti taikasauvaansa, ja läikät pyyhkiytyivät pois.
Dear, I fear we're facing a problem
You love me no longer, I know
And maybe there is nothing
That I can do to make you do
Mama tells me I shouldn't bother
That I ought to stick to another man
A man that surely deserves me
But I think you do
So I cry, I pray and I beg
Love me love me
Say that you love me
Fool me fool me
Go on and fool me
Love me love me
Pretend that you love me
Leave me leave me
Just say that you need me
Love me love me
Say that you love me
Leave me leave me
Just say that you need me
I can't care 'bout anything but you
Lately I have desperately pondered,
Spent my nights awake and I wonder
What I could have done in another way
To make you stay
Reason will not lead to solution
I will end up lost in confusion
I don't care if you really care
As long as you don't go
Koska minä olen tämän kirjoittanut?
Lily lauloi kappaletta hiljaa mielessään, ja yritti ajatella Jamesia.
Mutta Jamesin sijasta, Lily ajatteli vain Siriusta.
Siriuksen komeita piirteitä, Siriuksen upeaa vartaloa, Siriuksen huulten tuntua…
Ääh!
Lily paiskasi paperin sängylleen, ja alkoi pyöriä ympyrää, kädet selän takana.
Hän kohotti katseensa, ja vilkaisi ystävänsä Veronican sänkyä. Hän tiesi Siriuksen maanneen siinä.
Mitäköhän muuta tuossa sängyssä on tehty?
Kävelee sängylle. Tutkii sitä katseellaan.
Se oli likaisempi kuin Lilyn oma sänky, muttei kuitenkaan niin likainen kuin Jamesin sänky.
Lily vilkaisi ympärilleen.
Kun tyttö ei nähnyt ketään, hän istui vuoteelle. Se oli joustava ja mukavan tuntuinen. Hän asettui kyljelleen siihen.
Pelkkä ajatus siitä että Sirius oli maannut siinä sängyssä, sai Lilyn ajatukset harhailemaan siihen hetkeen, kun hän oli suihkuhuoneessa.
Tytön katse harhaili unisesti, ja osui seinällä olevaan julisteeseen.
Siinä taisi olla jonkun velhobändin laulaja, koska kuva liikkui.
Velholla oli parta ja tuuheat viikset.
Silmät muistuttivat erehdyttävästi Siriuksen silmiä.
Lily tutki velhoa tarkemmin, ja huomasi että se oli erehdyttävän samannäköinen Siriuksen kanssa.
Tytön silmissä välähti kuva komeasta ja nuoresta Siriuksesta, jolla oli parta, ja samanlaiset viikset.
Lily ei saanut estettyä tirskahdusta
Yhtäkkiä tyttö ryntäsi matka-arkulleen.
Sen on oltava jossain täällä…
Ei, ei se täällä ole… Mihin minä sen laitoin?
Lily nousi seisomaan huultaan purren.
Hän nappasi taikasauvansa ja kohotti sen ilmaan.
‘’Tulejo, kelmien kuva!’’
Lilyn tyyny nousi ilmaan, ja tyttö näki sen mitä oli etsinyt.
Vanha kulahtanut pergamentin pala olikin ollut piilossa Lilyn tyynyn alla.
Mitäköhän se tuolla tekee?
Tyttö nappasi kuvan sängyltään, ja tutkii sitä varovaisesti, aivan kuin peläten että kuva tekisi jotain.
Hän pyyhki hihallaan kuvaa, ja se selkeni heti.
Kuvassa olivat James, Sirius, Remus, ja Peterin jalka.
Jamesin huulet olivat ruusunpunaiset, ja kulmakarvat sähkönsiniset. Pojalla oli yllään vanha kaapu, jossa oli vihreitä ruusuja, ja punaisia tähtiä.
Jamesin ilme oli näkemisen arvoinen. Tämä irvisti silmät ristissä ja näytti kieltä, ja irvisteli vääntyillen naurusta.
Sirius puolestaan oli oma komea itsensä, paitsi että tälläkin oli päällään ikivanha ja kulahtanut kaapu, ja vaaleanpunainen kravatti.
Pojan hiukset sojottivat pystyssä, ja niissä oli hiekkaa.
Ja ne silmät. Ahh, Lily oli sulaa vahaa.
Remuksen ilme taas oli sama kuin aina. Yhtä surumielinen ja jotenkin poissaoleva. Poika ei ollut viitsinyt tehdä itselleen mitään niin typerää kuin muut.
Hän oli vain laittanut jalkaansa kammottavat ruskeat kengät, ja mustan nahkatakin.
Ja Peter… Poika parka oli ollut vielä ‘’valmistelemassa’’ asuaan, kun kuva otettiin, eikä raukkaa ollut ehtinyt mukaan.
Mutta Peterin karvainen sääri kyllä näkyi.
Lily tirskui.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Toi kappale on sitten oikeesti Lovefool.
Minä vain käytin sitä tässä, koska kappale on hyvä ;)
Itse en oikein tykännyt tästä luvusta… En oikein osaa sanoa miksi, mutta kuitenkin. Itse asiassa, inhoan tätä lukua. Mutta laitoinpa nyt kuitenkin ;(
-
Hmm hmm. Kolmas luku oli kiva, mutta tämä neljäs jäi minulle vähän mitäänsanomattomaksi. Mutta lisää kaipaan kuitenkin ;) En nyt jaksa bongata kirjoitusvirheitä, sillä se olisi ehkä hieman turhaakin, mutta tämä häiritsi:
Lily tutki velhoa tarkemmin, ja huomasi että se oli erehdyttävän samannäköinen Siriuksen näköinen.
Varmaankin esimerkiksi näin: ja huomasi, että se oli erehdyttävän samannäköinen kuin Sirius, tai erehdyttävästi Siriuksen näköinen.
Juoni kulkee kivasti, ja vaikka tämä paritus ei kuulukaan erityisesti lukemiini parituksiin, enkä voi kuvitella Lilyä pettämässä, tässä on kivaa vaihtelua angstisista iltasaduista. Hihittelen vieläkin sille Lilyn kolmannen luvun lipsautukselle, se oli hyvä!
Välillä minua mietityttivät nämä kohdat:
Nappaa kuvan sängyltään, ja tutkii sitä varovaisesti, aivan kuin peläten että kuva tekisi jotain.
Pyyhkäisee hihallaan kuvaa, ja se selkeni heti.
Nappaa, pyyhkäisee? Nuo verbit muuttivat muotoaan täysin muodoista nappasi ja pyyhkäisi. Voi olla, että se oli täysin suunniteltua, mutta minua se hieman häiritsi^^
-
Hän hihallaan kuvaa, ja se selkeni heti.
Tuosta puuttuu verbi. ;)
Jatkoa tuli nopeasti, vaikka eipä tässä luvussa nyt tapahtunut mitään maailmaa mullistavaa. ;) Vain Siriuksesta unelmointia ja jne.
-story^
(Sori lyhyt kommentti, oli kiire ;))
-
Olin ensimmäisen luvun lukenut jo aiemmin, mutta nyt luin vasta nämä myöhemmät osat.
Tarinana ihan mukava (L/S <3), mutta jotenkin välillä tuli olo, että jäisin kaipaamaan jotain hieman enemmän.
Lilystä minulla on juuri tuollainen kuva, että hän salaa ihailee Siriusta. Yleensä tytöt ovat heikkoina niihin ns. naistenmiehiin kuin sellaiseen, joka on jahdannut tyttöä lähes koko ikänsä (jos näin kliseisesti ajatellaan Lily/James paritusta), joten eikö Sirius ole nyt ilmiselvä vaihtoehto Lilyn päiväunissa. Se on siis periaatteessa oikein hyvä juttu.
Aivan ensimmäinen osa, joka perustui "3 kertaa kun..." - haasteeseen, oli mielestäni ehdottomasti paras, vaikka toki nämä jälkimmäisetkin olivat oikein mukavia. Kuten Roshwua jo taisi sanoa, niin minullekin tämä neljäs luku jäi jotenkin mitäänsanomattomaksi. Ehkä siinä ei sitten vain ollut mielestäni tarpeeksi sisältöä aiempiin lukuihin verrattuna.
Mutta tarinana siis ihan kiva.
-
Luku 5.
Lily istui yksin oleskeluhuoneessa, ja katseli ikkunasta ulos.
Hänen olisi itse asiassa pitänyt olla pihalla, kannustamassa Jamesia.
Olihan nyt sentään huispausottelu Luihuisia vastaan, totta kai hänen olisi pitänyt olla paikalla.
Mutta Lilyn ei juuri sillä hetkellä tehnyt mieli mennä räntäsateeseen vilustuttamaan itseään.
Minulla on parempaakin tekemistä, kuin hankkia flunssa…
Hän kuuli etäistä meteliä. Ottelu oli varmaankin päättynyt.
Pian ihmisiä alkaisi valua oleskeluhuoneeseen.
Lily kuunteli tarkkaan, ja kuuli pian käytävältä tutun metelin.
Sirius…
Lily pyöräytti silmiään, ja pyyhki silmäkulmaansa. Hän ei halunnut että muut näkivät että hän on itkenyt.
“Lily! Mikset ollut katsomassa ottelua?” Sirius huusi heti astuttuaan muotokuva-aukosta sisään.
“Ei huvittanut…” Lily aloitti, mutta Sirius jatkoi kiihtyneenä.
“James putosi luudalta! Sinun olisi pitänyt nähdä se! Nyt se makaa sairaalasiivessä.”
“Voi ei! Ei kai käynyt pahasti?”
Jos James loukkaantui vakavasti, en anna ikinä itselleni anteeksi!
Sirius vain tuijotti Lilyä häkeltyneenä.
“Lily, me puhumme nyt Jamesista. Se pelaisi huispausta, vaikka sen selkälanka olisi katkennut!” Sirius nauroi.
“Selkäranka korjaan.” Nyt Remuskin puuttui puheeseen.
Lily katseli kelmejä hiukan kummissaan.
Sirius naureskeli itsekseen. Hän kuvitteli varmaan Jamesin onnettomuuden.
Remus näytti tyynen rauhalliselta, mutta ehkä kuitenkin hiukan huolestuneelta.
Ja Peter.. Peter piilotteli Remuksen selän takana. Mutta Lily näki kuitenkin, että poika myös piilotteli oman selkänsä takana jotain.
“Peter, mitä sinulla on selkäsi takana?” Lily kysyi tuimasti.
Peter puri huultaan nolona.
“Ei mitään…”
“Peter.” Lily sanoi painostavasti.
Nyt Remus ja Siriuskin tuijottivat Peteriä.
“Äh..” Peter katsoi muita hetken, ja paljasti sitten mitä piilotteli.
Se oli avaamaton ja täysi tuliviski pullo.
“Peter! Mitä me teemme täydellä tuliviski pullolla?” Lily parahti häkeltyneenä.
Ja jos joku ehdottaa juomista niin minä…
“Lily, sinä et ehkä tiedä mitä sillä voi tehdä, mutta minä tiedän!” Sirius nappasi pullon Peterin kädestä ja tutki sitä tarkasti.
“Sirius, me emme ole juomassa sitä!”
“No mitä sillä sitten voi tehdä?” Sirius tiuskaisi ja mulkaisi Lilyä.
“No, ääh…”
Sirius katsoi Lilyä painostavasti ja odottavasti.
“Pelata vaikka pullonpyöritystä!” Lily parahti.
Ei, ei minun tuota pitänyt ehdottaa!
Siriuksen suu vääntyi mielipuoliseen virneeseen
“Lily, luet ajatukseni!” Sirius katseli ympäri oleskeluhuonetta, selkeästi etsien paikkaa jossa he voisivat pelata.
“Täysi tuliviski pullo ei tule ikinä pyörimään.” Remus puuttui puheeseen.
“Ei niin.” Siriuksen silmät välkähtivät ilkikurisesti.
“Pullo pitää ensin juoda, jotta voimme pelata…” Tämä jatkoi, ja yritti avata korkkia käsin. Ähistyään hetken, Sirius mulkaisi Peteriä, ja yritti sitten avata korkkia hampaillaan.
“Tuo ei tule ikinä onnistumaan…” Remus sanoi pudistellen päätään.
Sirius mulkaisi ystäväänsä murhaavasti, ja jatkoi ähinäänsä korkin parissa.
“Olisi minulla kyllä korkinavaajakin.” Peter sanoi hiukan nolona kaivellen taskuaan.
“Olisit heti sanonut!” Sirius ärähti vihaisesti ja nappasi korkinavaajan Peterin käsistä, ja avasi pullon.
Hetkinen, mitä minä teen? Minun pitäisi nyt mennä katsomaan Jamesia!
Lily nousi ylös ja hivuttautui lähemmäs muotokuva-aukkoa.
“Turhaa… Ei sinua kuitenkaan päästetä sinne enään.” Remus mumisi hiljaa Lilylle.
Tyttö puuskahti turhautuneena ja istui takaisin tuolille.
“Noniin, pelataan!” Sirius sanoi innokkaasti.
“Se pullo ei edelleenkään pyöri kunnolla, kun se täynnä tuliviskiä.” Remus sanoi masentavasti.
“Kuutamo, sinulta ei kysytä!” Sirius sanoi tuimasti, ja otti ison huikan pullosta. Tämän jälkeen hän laittoi hän osoitti taikasauvallaan ilmaa Lilyn edestä, ja mumisi jotain. Sitten hän laittoi voitonriemuisesti pullon korkin kiinni, ja laittoi sen Lilyn eteen.
Kaikkien hämmennykseksi se pysyi ilmassa, Siriuksen tekemän taian avulla.
“Vakuuttavaa, mutta ei se pyöri kuitenkaan.” Lily sanoi ironisesti.
Sirius kohotti hänelle toista kulmaansa, ja pyöritti pulloa. Se pysähtyi Peterin kohdalle.
“Totuus vai tehtävä?” Sirius kysyi ilkikurisesti.
“Totuus.” Peter kuiskasi hiljaa.
“Oletko nähnyt märkiä unia Veronicasta?”
“Sirius!” Lily tuijotti poikaa vihaisesti.
“Ei Peter voi tuollaiseen vastata kun oleskeluhuone on täynnä ihmisiä!”
“Kultaseni, sano heti jos näet yhdenkin ihmisen täällä.”
Lily vilkaisi ympärilleen. Sirius oli oikeassa. Oleskeluhuone oli tyhjä. Ihmiset olivat menneet jo makuusaleihin, eikä hän ollut huomannut mitään.
Lily laittoi kätensä puuskaan.
“Öh…” Peter puri huultaan vaivautuneena.
“Joo.” Poika vastasi sitten vaivautuneesti.
“Niin minä ajattelinkin.” Sirius sanoi omahyväisesti, välittämättä Lilyn järkyttyneestä ilmeestä.
Peter punastui ja pyöritti pulloa.
Se pysähtyi Remuksen kohdalle.
“Tehtävä.” Poika tuhahti ennen kuin Peter ehti edes kysyä mitään.
“Ota paita pois.” Peter sanoi punastuen uudestaan.
Voi kuinka söpöä. Pikku-Peterissä taitaa olla hiukan hintin vikaa…
Ilmeenkään värähtämättä Remus napitti paitansa auki, ja otti sen pois.
Lily luuli näkevänsä laihan vartalon, jossa olisi arpia, ja yllättyi ehkä hiukan iloisesti näkemästään.
Remus oli lihaksikas, ja no, oli hänellä arpia, mutta ei kuitenkaan kovin näkyviä.
Sirius yski kuuluvasti, ja näytti möreältä, nähdessään Lilyn ilmeen.
“Remus, ole hyvä ja jatka.” Sirius tiuskaisi pojalle vihaisesti.
Remus vilkaisi Siriusta ja pyöritti. Nyt pullon kaula osoitti Siriusta itseään.
“Totuus vai tehtävä?”
“Tehtävä.”
Hmm, ehkä Remus käskee hänenkin riisua paitansa…
Ei, tuhma mielikuvitus!
“Tuon äskeisen vihaisen jatkokehotuksesi takia, saat istua Peterin syliin hajareisin. Siis niin päin että olet Peteriä kohti.”
Jos katse olisi voinut tappaa, Remus makaisi varmasti kuolleena maassa.
Sirius vilkaisi huomaamattomasti Lilyn suuntaan, ja istui sitten Peterin syliin hajareisin.
“Noniin, kauanko joudun olemaan tässä?” Hän tiuskaisi Remukselle vihaisesti.
“Voit tulla jo pois.” Poika vastasi. Hän ei halunnut että Sirius vihoittelisi hänelle.
Sirius mulkaisi vielä kerran Remusta, nousten ylös Peterin päältä.
Lily huomasi Peterin hiukan pettyneen ilmeen, eikä tyttö voinut estää tirskahdusta.
Sirius katsoi Lilyä kummastuneena, ja pyöritti sitten pulloa. Odotetusti se pysähtyi Lilyn kohdalle.
“Totuus vai tehtävä?” Siriuksen ilkikurinen ääni ei tarkoittanut mitään hyvää.
Jos vastaan totuus, hän kysyy jotain Jamesista. Tai vielä pahempaa, hän kysyy kävinkö siellä suihkuhuoneessa silloin…
Tehtävä on luultavasti turvallisempi vaihtoehto.
“Tehtävä” Lily vastasi. Hän yritti näyttää itsevarmalta, vaikka se tuskin onnistui kovinkaan hyvin.
Sirius näytti miettivältä, mutta kun hän viimein sanoi tehtävän, Lily tiesi että ei poika oikeasti ollut miettinyt.
“Suutele minua.” Poika sanoi ja virnisti.
Jotenkin osasin odottaa jotain tälläistä…
Lily nousi ilmeenkään värähtämättä, ja käveli Siriuksen luo.
Hän ei välittänyt Remuksen järkyttyneestä ilmeestä, eikä Siriuksen itsevarmasta katseesta.
Hän vain kumartui, ja painoi suudelman Siriuksen huulille.
Ja sitten, monta asiaa tapahtui yhtä aikaa.
Sirius kaappasi Lilyn sylinsä ja suuteli tätä. Tämän äkkinäisen liikken seurauksena Lilyn topin toinen olkain katkesi.
Samassa muotokuva-aukosta kuului järkyttynyt huuto.
“Mitä helvettiä te teette!?” Jamesin kasvot olivat vääristyneet vihasta.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Noniin, jatkoa tähänkin ;) Kommentit ois kivoja, ja no, virheitä luultavasti löytyy. ;D
-
Ihana<33 :-* Tykkään tosta juonesta ja muutenki ihan kiva ;) 5. luku oli paras mun mielestä :P Toi Peterin pikku homous oli varsinki hauska ;D
Kirjotus virheitä en huomannu näin nopeesti luettua, paitsi:
“Lily, me puhumme nyt Jamesista. Se pelaisi huippausta, vaikka sen selkälanka olisi katkennut!” Sirius nauroi.
Huippausta?
JA SUN ON PAKKO JATKAA TAI HIRTÄN SUT SUN OMII SUOLIIS >8|
-
Sori etten oo huomannu aikasemmin et tähän on tullu kolme lukuu lisää. :(
Mut nyt kuitenki luin.!!! Aivan loistavii.. :D :D
Ja sitten, monta asiaa tapahtui yhtä aikaa.
Sirius kaappasi Lilyn sylinsä ja suuteli tätä. Tämän äkkinäisen liikken seurauksena Lilyn topin toinen olkain katkesi.
Samassa muotokuva-aukosta kuului järkyttynyt huuto.
“Mitä helvettiä te teette!?” Jamesin kasvot olivat vääristyneet vihasta.
VOi ei!!! :( Onneks sille ei käny pahemmin ku se pelas huipausta. :D
NeitiMusta.
-
Sirius kaappasi Lilyn sylinsä ja suuteli tätä. Tämän äkkinäisen liikken seurauksena Lilyn topin toinen olkain katkesi.
Samassa muotokuva-aukosta kuului järkyttynyt huuto.
“Mitä helvettiä te teette!?” Jamesin kasvot olivat vääristyneet vihasta.
Aiaiai, nyt ei kyllä mene hyvin. Tämä tietää kunnon tappelua, saa nähdä miten (ystävyys)suhteet kestää.
Mut joo, hyvä luku, jatkoa odottelen, kuten aina, ja tässä olisi yksi virhe, jonka löysin:
Olihan nyt sentään huispaus ottelu Luihuisia vastaan, totta kai hänen olisi pitänyt olla paikalla.
Huispausottelu yhteen, kiitos, muita virheitä en nyt bongaillut. ;)
Tack tästäkin luvusta, jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. :)
-story^
-
Minä ilmoittaudun lukijaksi!
Voi kuinka söpöä. Pikku-Peterissä taitaa olla hiukan hintin vikaa…
Todellakin. :D
Voii. Minä vihaan Lily/James -paritusta, koska ajattelin ennen, että Lily kuuluu Severukselle. Väärässä olin. Minä vihaan vain Jamesia. Lily/Sirius on oikeastaan aika sopiva paritus ja hirvittävän söpöä.
Ja jätit kyllä niiin jännään kohtaan, että jatkoa nyt hetikohta jooko? :)
-
Pidän tästä ficistä.
Kirjoitusvirheitä olen kuitenkin löytänyt jonkin verran, ja luvut saisivat olla mielestävi pidempiä.
Jännään kohtaan jätit, joten jatkoa äkkiä ;)
-
tämähän vaikutta mielenkiintoiselta :D en oikein tiedä haluaisinko lilyn van tekevän harryn jamesin kanssa ja sitten ottavan siriuksen :D:D mutta hyvää tekstiä ettenkö sanoisi..luin ruottin tunnilla tämän joten oli pakko niellä nauru..ja kuollahan siinä meinas...vai on matohännässä hinti cikaa :D:D OIKEIN!!! :D
-
Hehee ;D Vitsi mä repeilin tossa lopussa:D
Voi James parkaa. Mitäs se Sirius nyt oikein tollasta meni tekemään? :D
Jatkoa odottelen pian:D
-
Eahhahhah! James raukka, tämä ei taida päättyä hyvin... ;D
- Chamba
-
Jee,huomasin nyt vasta että oli tullut jatkoa!!
Great Job!
Tämähän alkaa käydä kutkuttavaksi, vaikka on kyllä ollut sitä koko ajan.. Saapa nähdä miten käy. Äkkiä jatkoooo!!!!!!!
-Hp-Fani4EveR, joka ei tahdo pysä housuissaan-
-
Äkkiäää laita jatkoa!! (Mielellään tän vuoden puolella... ;D)
-
Oi, tykästyin tähän ficciin ihan mielettömästi! Haluan hetitietää mitä tapahtuu. Arrgh, jätit tämän todella jännittävään kohtaan! :D
-
/// Kiitos kaikille kamalasti kommenteista, ihana akun ihmiset tykkää tästä <3
Luku 6.
“Tämä ei ole sitä miltä näyttää!” Lily parahti ja yritti nousta pois Siriuksen sylistä, mutta poika ei päästänyt, vaan puristi tyttöä edelleen itseään vasten.
“No mitä se sitten on?! Sinä istut Siriuksen sylissä niin, että sinun rintaliivisi näkyvät oikein kunnolla, koska toppisi olkain on katkennut! Sinä suutelit Siriusta juuri äsken!”
Jamesin huusi Lilylle astuen samalla askeleen lähemmäs.
Tyttö vilkaisi olkaintaan, mutta ei välittänyt. Nyt hän riuhtaisi itsensä kunnolla irti Siriuksen otteesta, ja nousi.
“No, me pelasimme pullonpyöritystä. Minun piti suudella Siriusta, se siitä! Älä raivoa minulle täysin turhasta!” Lily huusi Jamesille, ja astui lähemmäs tätä.
“No et olisi suudellut!” James karjaisi, ja astui hänkin vielä lähemmäs.
Sirius nousi kuitenkin nopeasti, ja astui Jamesin ja Lilyn väliin.
“James, rauhoitu!”
“Ja sinä! Sinä… Luuletko että en ole huomannut ilmettäsi, kun katsot Lilyä? Luuletko etten ole huomannut äänensävyäsi silloin kun puhut hänelle? Luuletko että olen niin tyhmä etten ole huomannut? Se olit sinä vai mitä? Sinä päätit sen tehtävän Lilylle, vai mitä?” James astui vielä eteenpäin, ja seisoi nyt melkein kiinni Siriuksessa.
James puristi kätensä nyrkkiin, ja ennen kuin kukaan ehti sanoa edes pollomuhku, pojan nyrkki tärähti Siriuksen naamaan.
Sirius seisoi hetken tyrmistyneenä paikallaan, yrittäen kannatella itseään jaloillaan, mutta viimein, kun totuus siitä että hänen paras ystävänsä oli juuri lyönyt häntä, ja saanut hänet kiinni jostain, mitä ei varmasti tulisi ikinä antamaan anteeksi, Sirius valahti lattialle.
Poika löi päänsä voimalla pöydän kulmaan, mutta tämä ei välittänyt.
Ainoa asia, mistä hän jaksoi välittää, oli se, että hän oli juuri menettänyt parhaimman ystävänsä.
Tykyttävä tunne pojan takaraivossa yltyi, ja viimein tämä pyörtyi.
“James! Kuinka sinä saatoit?”
Lily parahti järkyttyneenä.
Tyttö olisi halunnut valahtaa polvilleen, ja auttaa Siriusta jotenkin, mutta hän tiesi että jos tekisi niin, James ei enää koskaan edes katsoisi häntä.
“Helposti”
James vastasi, ja hänen äänestään kuulsi syvä halveksunta.
Poika sylkäisi Siriuksen paidalle, kääntyi, ja lähti makuusaliin, katsomatta taakseen.
“Peter, sinun on paras mennä hänen peräänsä.”
Remus sanoi hyvin hiljaa. Peter vilkaisi häntä kummastuneena, mutta lähti kuitenkin nopeasti pois, huomaten ystävänsä katseen.
Oleskeluhuone oli täysin hiljainen.
Lily tuijotti Siriusta järkyttyneenä, Remus tuijotti Lilyä, ja Sirius vain makasi.
Yhtäkkiä Lily romahti.
Hän ei jaksanut enään kannatella itseään pystyssä, ja esittää urheaa.
Tytön jalat pettivät, ja hän vaipui polvilleen Siriuksen viereen.
Remus kyykistyi tytön viereen, ja kietoi kätensä tämän ympärille.
“Remus, miksi minä aina pilaan kaiken?”
Lily kysyi kyyneltensä lomasta, ja nyyhki.
“Shh, rauhoitu nyt. Sinä et ole pilannut vielä mitään, etkä tule pilaamaankaan. James leppyy kyllä.”
Remus sanoi lempeästi, ehkä turhankin lempeästi.
Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä alun perinkään… Saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni tästä kaikesta.
“Kiitos Remus… Kaikesta.”
Remus hymyili seesteisesti, ja painoi kevyen suudelman Lilyn ohimolle.
Poika nousi, ja auttoi Lilyn ylös.
“Minä vien Siriuksen sairaalasiipeen, älä huolehdi. Mene vain nukkumaan.”
Lily nyökkäsi vaisusti, ja vilkaisi Siriusta vielä kerran.
Hän puristi pojan kättä, ja nousi sitten.
Hetkeä myöhemmin Lily upotti päänsä pehmeään tyynyynsä, ja antoi kyynelten virrata taas.
Hän kyllä tiesi mitä hänen kuuluisi tehdä, mutta se vaihtoehto ei kuulostanut oikealta...
Nyt on turha enään päästää irti…
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Iittaliia rakastaa teitä kaikkia tosi syvällisesti ja silleen, kun kommentoitte. ♥ Tais tulla joo hiukka lyhyt </3
-
Taas jatkoa tänne, mukavaa. :)
Nyt on kyllä jännä paikka, saa nähdä antaako James ikinä anteeksi ja ketkä nyt päätyvät yhteen jne. Tässähän alkaa ihan jännittämään! :D Kaksi virhettä löysin:
1. Luuletko etten ole huomannut äänensävyäsi silloin kun puhut hänelle.
2. Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä alun perinkään… Saan syyttä vain ja ainoastaan itseäni tästä kaikesta.
1. Kysymysmerkki pisteen paikalle.
2. Syyttää
Kiitos luvusta, jään odottamaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Remus oli muuten ihana Lilylle, tosi remusmaisen kiltti! <3
-story^
-
Ihanaa! Jatkoo on tullu!! :D
Tää oli ihana :D Tää menee jännäks, joten jään ootteleen mitä käy.
NeitiMusta.
P.S Sorge, ettei oo rakentavaa.
-
Hei, minua on rakastettu!
Eli siis on kommentoitu ;)
Story Kiitos ja kumarrus korjauksistasi. Betanani toimii siis Wordin oikoluku, joka siis on *kakisteleekurkkua* todella hyvä.
NeitiMusta Kiitos teillekkin arvon neiti, kun vaivauduitte kommentoimaan. Rakentava lähtee minullakin usein lomalle, joten eipä se mittään :)
Jatkoa tulee sitten kun tulee, olen nyt viikon lempäälässä, joten en pääse kirjoittelemään jatkoa.
~iitta
-
Luin äsken kaikki luvut putkeen. Tykkäsin kyllä paljon :) Ensimmäiset luvut olivat parhaita. Mutta haluan toki myös lukea jatkoa! Olet onnistunut tosi hyvin hahmoissa, kaikki on omija itsejään (vai miten se kirjoitetaan :D). Mitenköhän Jamesin ja Siriuksen ystävyyden käy? :(
-
Luin äsken putkeen. Oi oi oi Lily.. jumissa mitä jumissa. Minä ehkä käsitin jotain väärin mutta että kolmea kelmiä.. no joo tää on ihanaihanaihanaihana!!!!! Jatkoa, kiitos.
~Myrsis~,*Kiittää, kumartaa ja lähtee juoksemaan sirren ja rempan perään, kun näki ne ikkunasta..*
-
Luku 7.
Lily avasi varovasti silmänsä.
Aamuaurinko kutitti hänen kasvojaan, ja tyttö käänsi kylkeään väsyneesti.
Lily kuvitteli hetken olevansa aurinko. Kaikkialla missä hän olisi, olisi aina valoisaa, ja hän voisi seurata ihmisten elämää, eri puolella maailmaa.
Yhtäkkiä kaikki seesteiset ajatukset katosivat hänen päästään, ja tilalle hyppäsi karu totuus eilisestä.
Hän oli luultavasti nyt eronnut poikaystävästään kamalalla tavalla, hän oli suudellut Jamesin entistä parasta ystävää, hän oli halaillut Remuksen kanssa, ja antanut Remuksen suukottaa itseään.
Nyt Lily tosiaan toivoi olevansa aurinko.
Hän olisi halunnut vain lipua taivaanrannan taakse, kauas horisonttiin, pois muiden näköpiiristä.
Hän olisi halunnut paeta koko kamalaa tilannetta, hän olisi halunnut liikkua taivaalla takaperin, edelliseen päivään.
Mutta hän tiesi että se ei olisi mahdollista.
Ei nyt eikä koskaan.
“Lily! Sinä heräsit vihdoinkin. Missä sinä oikein kukuit puolet yöstä?
Onko se totta? Siis se Sirius juttu? Siis se että hän hiplaili sinua, sinä löit häntä aivan älyttömän lujaa, ja se pyörtyi, ja makaa nyt sairaalasiivessä? Lily, olet sinä aika peto!”
Lily nousi istumaan, ja huomasi Veronican istuvan sänkynsä päädyssä.
“Veronica, mitä olet tehnyt hiuksillesi?”
Se oli ainoa järkevä asia mitä hän sai suustaan ulos.
Veronica hipelöi mustia kiehkuroitaan, ja irvisti.
“Minä vain hiukan tasoitin, ja värjäsin niitä, ei sen kummempaa. Mukava kun huomasit! Kaikki ovat kehuneet niitä! Owen jopa sanoi että ne ovat ihanan korpinmustat, ja että ne kiiltävät kuin minun kauniit silmäni, ja että ne sointuvat suloisesti huuliini! Kuvittele! Owen sanoi että ne ovat ihanan korpinmustat, ja kiiltelevät kuin minun kauniit silmäni, ja että ne sointuvat suloisesti huuliini! Se siis tarkoittaa, että hiukseni ovat hänen mielestään ihanat, silmäni ovat kauniit, ja huuleni suloiset! Hän on siis katsellut huuliani! Pian hän varmastikin haluaa myös koskettaa niitä…”
Minä lähinnä ihmettelin, miksi hän leikkasi ne niin kamaliksi.
Oikeanpuoleiset hiukset ovat ainakin kolme kertaa pidemmät kuin vasemmanpuoleiset. Ja vasemmalla väri on lähinnä harmaa, ei musta.
“Okei… Veronica, mene vain aamiaiselle, ei sinun tarvitse odottaa minua.”
“Kuinka niin ei tarvitse? Tarvitseehan! Minä odotan aina sinua, enkä aio tehdä poikkeusta!”
“Mutta kun… Kuulin kun Owen puhui eilen sinusta. Hänellä oli sinulle jotain tärkeää asiaa, ja hänen piti sanoa se nyt aamiaisella. Joten kannattaisi kiirehtiä sinne pian. Älä odota minua.”
Nähdessään Veronican epäilevän ilmeen, Lily kiiruhti lisäämään.
“Olen tosissani!”
“No siinä tapauksessa! Jos sinua ei siis haittaa vaikka menen edeltä?”
“Ei haittaa ei, mene jo!”
Veronica taputti käsiään hilpeästi, halasi Lilyä pikaisesti, ja ryntäsi alakertaan.
Hetken kuluttua tyttö kuitenkin ryntäsi takaisin ylös, ja nappasi pienen pussin matka-arkustaan.
Huomatessaan Lilyn kummastuneen ilmeen, Veronica heitti pussin Lilylle.
“Sano mitä laitan nyt”
Lily avasi pussin, ja pudisti päätään epäuskoisena.
Hänen paras ystävänsä, yksi koulun parhaimmista oppilaista, ihminen joka oli aina ollut sitä mieltä, että hiusten laittaminen, ja meikkaaminen on turhaa, oli nyt valmis meikkaamaan jonkun pojan takia.
“Veronica, tiedätkö että jos meikkaat nyt, tuet eläinkokeita!”
“Lily, kyllä sinäkin meikkaat!”
Niin, juhliin!
“No niin, mutta se on eriasia! Käytän meikkejä joita ei ole tehty eläinkokeilla!”
Veronica pyöräytti silmiään turhautuneena.
“No, valitsen sitten itse!”
Hän kiskaisi pussin Lilyn otteesta, mulkaisi ystäväänsä, ja ryntäsi alas.
Vai niin, taitaa tulla rankka päivä…
Lily pudisti päätään epäuskoisena.
Tyttö nousi ylös, ja haroi hiuksistaan pahimmat takut, puki päälleen valkoisen kauluspaidan, ja punaisen kravatin, ja kouluhameen.
Vilkaistuaan peiliin, Lily tuli siihen tulokseen, että olisi ehkä parempi harjata hiukset kunnon harjalla, koska hän oli lievästi sanottuna räjähtäneen näköinen.
Siinä harjatessaan, Lilylle tuli kummallinen olo siitä, että hän joutuisi olemaan sen päivän yksin.
Eihän hän voinut noin vain mennä istumaan Jamesin, Siriuksen, Peterin ja Remuksen luo.
Paitsi että tuskinpa James istuu Siriuksen kanssa enään…
Jompikumpi heistä istuu sitten yksin. Jos se on Sirius, on hyvin epätodennäköistä että hän joutuu istumaan yksin. Hänen ympärilleen kiiruhtaa heti ainakin seitsemän tyttöä.
Ajatus siitä, että Siriuksen ympärillä parveilisi muita tyttöjä, sai Lilyn mahan muljahtamaan ikävästi.
Mutta toisaalta, jos se taas on James, niin no, ei hänen ympärilleen tule ainakaan tyttöjä, koska kaikki tietävät että me olemme yhdessä.
Lily jäykistyi paikalleen.
Siis, olimme yhdessä…
Kyyneleet kihosivat tytön silmiin, mutta hän pyyhki ne kiireesti kämmenselällään.
Lily, sinä olet idiootti!
Tyttö vilkaisi peiliin, pörröttäen hieman hiuksiaan.
Hetkeä myöhemmin Lily ryntäsi ulos suuresta salista.
Hän juoksi lähimpään vessaan, ja lyyhistyi lavuaaria vasten.
Lily oli mennyt normaalisti aamiaiselle, hieman apeana vain.
Hän oli varma että juoru hänen ja Jamesin erosta oli kiirinyt jo kaikkien korvaan, mutta ei osannut odottaa sitä, mikä aamiaisella odotti.
Heti astuessaan suureen saliin, koko sali hiljeni.
Lähimpänä istuvat taittoivat niskansa kääntäessään päätään sitä mukaan kun Lily käveli.
Lilyn posket loistivat kuin jouluvalot, niin noloissaan ja häpeissään tyttö oli.
Ei mitään hätää Lily Evans. Menet vain kiltisti, ja istahdat Veronican viereen.
Lily yritti etsiä katseellaan Veronicaa, mutta ei jostain kumman syystä löytänyt tätä, mutta tyttö huomasi ainoat hymyilevät kasvot, ja ne kuuluivat Remus Lupinille.
Lily punastui vielä lisää, hymyillessään vinosti Remukselle, ja kävellessään tämän luo.
Lily oli juuri istumassa Remuksen viereen, hänet valtasi epämiellyttävä tunne.
Kun hän kääntyi, hän näki Jamesin halveksivat kasvot.
“Lutka”
Sanat olivat kuin piiskan sivallus Lilylle.
Rynnätessään ulos aamiaiselta, Lily ei voinut olla panematta merkille, että Jamesilla oli jo uusi tyttö kainalossa.
Lily vain ei ehtinyt huomata sen tarkemmin kuka se oli, koska hänen näkökenttänsä oli sumentunut kyynelistä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Voin joo nyt jo sanoo, et en sit tiiä pitäiskö suuri sali kirjottaa Suuri Sali. en niinko o varma, saa kyl kertoo jos tietää :D Ja sit siis pahoitteluni tästä hippiydestä, tuosta eläinkoe jutusta, mutta olen ainakin itse aina ajatellut että on Potter maailmassakin eläimiä, niin on sielä siis myös eläinkokeita, koska sielä on myös meikkiä ;ss Kommentti? ;)
-
Ihan kiva luku. Sirius ja Lily on oikeastaan aika kiva paritus, täytyy varmaan etsiä enemmänkin ficcejä kyseisellä parituksella. Mutta niin. Odottelen taas jatkoa tähän innolla, virheitä en tästä luvusta löytänyt ja hyvä että tämä oli pidempi kuin edellinen luku :D
-
Voi voi voi, nyt ei kyllä mene Lilyllä hyvin. Ero Jamesin kanssa ja vielä se, että koko koulu tuntuu tietävän - ei ollenkaan kiva tilanne, ei alkuunkaan. Mutta ficciin se tuo lisää jännitystä ja dramaa, joten hyvä juttu juonen kannalta. :)
Virheitä en huomannut, mutta tuossa melko alussa kertoja muuttuu hetkeksi yksikön 1. persoonaksi, mikä hiukan hämäsi. Myös joitain Lilyn ajatuksia (ainakin minä käsitin niiden olevan ajatuksia) olisi kiva kursivoida, että ne erottuisivat muusta tekstistä selkeämmin.
Eipä muuta, Remus oli lutunen tässäkin luvussa, vaikkei häntä "näkynyt" kuin pienen hetken. <33 :-*
Tack, odotan jatkoa. :)
-story^
-
Hehee, jatkooo!!!
Oon samaa mieltä, et Lilyllä ei mee hommat nyt ihan putkeen. :( No.. :D
Mut jään odottaan jatkoo!!!!
NeitiMusta. :D
-
jee, tää on hyvä ! JATKOO äkkii ! ::)
-
Ei oo vielkää jatkoa :( Kirjoita nopeemmin!
Anteeksi nyt, että puutun, mutta hieman kärsivällisyyttä... Juuri viestiäsi edeltävänä päivänä tullut jatkoa...
Ficci vaikuttaa mukavalta, mutta Lily hieman OC:ltä. Jamesin nopea toiminta eron jälkeen ja lutkaksi nimittely vaikutti oudolta, en olisi uskonut Jamesista. Vaikka toisaalta ymmärränkin vähän, kamala nähdä, että tyttöystävä pettää - ja vieläpä parhaan kaverin kanssa.
Olikos sulla muuten betaa? Jos ei, niin kannattaa ihmeessä hankkia. Virheitä olin bongailevani joissain kohdin, en nyt vain muista missä. Beta myös auttaa parantamaan tekstin sujuvuutta... :)
Mutta jatkoa odotellen...
-
Tämäpäs oli yllättävä luku.
En olisi uskonut, että James käyttäytyy noin töykeästi Lilyä, ensimmäistä rakkauttaan, kohtaan.
Toisaalta ymmärrän, koska Lily ja Sirius olivat(ovat) hänelle elämässä kaksi kenties tärkeintä ihmistä ja kun he pettävät yhdessä niin...
No muuten tämä oli hyvä. Lisää.
Muuten montako lukua vielä?
-
iiihana taas. Ei en osaa sanoa mitään rakentavaa, keskittyminen herppaa. Saako jatkoa--??
Kiltti saako jatkoo viikon sisään? ::)
-
Kiitos paljon kommenteistanne!
Sen verran, että betaa etsiskelen parhaillaan, ja luku määrä ei ole vielä ihan selvä. Jotain kaksi-tai kolmetoista olisi ihan mukava määrä 8)
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Luku 8.
“Lily? Lily? Lily, oletko hereillä?”
Missä hiivatissa minä olen? Kuka minulle puhuu? Mitä on tapahtunut?
“Lily kiltti, vastaa minulle jos olet hereillä!”
“Ymh…”
Lily raotti silmiään hiukan.
Ensimmäinen asia minkähän erotti sumeasta näkymästä, oli vesilasi, jota joku tyrkytti hänelle.
Lily sulki silmänsä uudestaan, ja kohotti itseään hiukan, jotta se joku, saisi kaadettua veden hänen suuhunsa.
Tyttö ei voinut olla panematta merkille, kaataja kosketti useampaan otteeseen hänen huuliaan lempeästi.
Juotuaan kylliksi, Lily raotti jälleen silmiään, ja tajusi olevansa sairaalasiivessä.
“Remus! Mitä sinä täällä teet?”
Remus näytti loukkaantuneelta.
“No tulin tapaamaan sinua! Voinhan minä toki lähteäkin…”
“Ei, en minä sitä tarkoittanut. Ajattelin vain että…”
Tuli vaivaantunut hiljaisuus.
Ajattelin vain että ehkäpä James olisi tullut. Ei, ei James olisi tullut. Tai että Sirius olisi tullut… Hetkinen, Siriuksenhan itse asiassa kuuluisi olla täällä!
Lily kohotti päätään toiveikkaasti, ja katseli ympärilleen innostuneesti.
Remus taisi tajuta ketä Lily etsi.
“Ei hän ole täällä. Hän lähti heti kun näki että sinut kannettiin sisälle.”
Lily ei edes yrittänyt peittää pettynyttä ilmettään.
“Aijaa, okei.”
Kumpikaan ei oikein keksinyt enää mitään sanottavaa.
Viimein Remus rykäisi.
“Etkö sinä halua tietää miksi jouduit tänne?”
Lily oli hetken hiljaa.
Hän ei välttämättä halunnut tietää, mutta pakko se kuitenkin oli joskus selvittää.
“No miten?”
Remus vaivaantui. Hän oli vain halunnut kysyä sitä, jotta tunnelma kevenisi, mutta se ei ollut toiminut.
“No siis… Sen verran tiedän, että makasit pökertyneenä vessan lattialla. Vasen jalkasi, molemmat kätesi, ja niskasi murtuivat. Se oli sama vessa jonne… Ne kaksi… Päästivät sitä kaasua “testatakseen” mitä se tekee.
No kuten voit arvata, se kaasu oli myrkyllistä, ja se heikensi sinut niin huonoon kuntoon niitten muutamien minuuttien aikana kun olit siellä, että lopulta pyörryit lattialle. Niin, ja sinulla on tosiaan valtava haava takaraivossasi, koska löit sen lavuaarin kulmaan. Ja sätkit kuulemma lattialla sen kaasun takia, aivan kuin olisit saanut jonkun kohtauksen…”
Aivan kuin hän olisi jättänyt jotain kertomatta…
“Remus?”
“Niin?”
“Kerroitko varmasti kaiken, mitä tiesit asiasta?”
“Juu…”
“Remus…”
Remus punastui korviaan myöten.
Lily katsoi syvälle hänen silmiinsä, ja antoi Remukselle aikaa miettiä mitä sanoisi.
“No siis… Samalla kun sätkit lattialla, sinä itkit hokien vuoroin Jamesin, ja vuoroin Siriuksen nimeä”
Remus vaikeni, ja näytti vaivaantuneelta.
“Eikä…”
Lily sulki silmänsä, ja nosti peittoaan ylemmäs, peittäen sillä kasvonsa.
“Näin voi tapahtua vain minulle!”
“Älä suotta masennu, ei kukaan sitä enää huomenna muista!”
“En olisi sinuna niin varma…”
Lily tuhahti, ja käänsi selkänsä Remukselle.
Poika seisoi vielä hetken vaivaantuneena paikoillaan, ja ryki viimein kurkkuaan.
“No minä tästä sitten lähdenkin…”
Odottaen vielä hetken Lilyn vastausta, jota ei kuitenkaan saanut, Remus kääntyi ympäri pettyneenä, ja lähti.
“Jaa etteivät muka muistaisi? En ole ikinä kuullut mitään noin typerää!”
Lily sulki silmänsä, ja nukahti.
Tytön silmät revähtivät auki. Vilkaistessaan kelloa hän näki sen olevan yli yksi. Hän oli hiestä märkä, ja sotkeutunut lakanoihinsa. Lily yritti riuhtaista itseään irti lakanoista, mutta sen johdosta rämähti vain lattialle.
“Voi Merlin!”
Tyttö nappasi taikasauvan yöpöydältään sillä kädellä, joka oli jäänyt lakanan ulkopuolelle.
Hetkessä hän oli vapaa, ja istuutui sängylle takaisin, painaen kasvot käsiinsä.
Ei tästä mitään tule. Pakko päästä purkamaan itseäni jotenkin!
Hetkinen… Minullahan on päiväkirja…
Lily nousi istumaan, ja etsi katseellaan jotain johon voisi kirjoittaa.
Hänen silmiinsä osui pieni pergamentin palanen.
Noustessaan hakemaan sitä, hän huomasi liikettä silmäkulmassaan. Kääntyessään katsomaan, jokin törmäsi häneen voimalla, tönäisten hänet päin vuodetta.
Tämä jokin painoi huulensa tytön huulille suudellen niitä hellästi mutta varmasti.
“Et uskokaan kuinka kauan olen halunnut tehdä näin…”
“Sirius!”
“Älä pilaa tätä, nyt ei puhuta.”
“Sirius minä…”
“Niin, minäkin sinua”
“Tuota, en minä sitä tarkoittanut”
“Tiedän. Halusin vain sanoa sen. Ja nyt suudellaan, joten kita kiinni.”
Jos Lilyn kädet olisivat olleet vapaana, hän olisi lyönyt Siriusta.
Miten se kehtasi noin vain tulla tänne suutelemaan häntä kiihkeästi ilman minkäänlaista selitystä, tai anteeksi pyyntöä, tai mitään?
Siriuksen huomatessa että Lily ei vastannut suudelmaan, hän lopetti.
“Perhana Lily sinä sitten osaat pilata tunnelman!”
Sirius oli suudelman aikana kietonut kätensä Lilyn ympärille, ja astui nyt hieman taaksepäin, irrottamatta kuitenkaan otettaan kokonaan.
Sanoo hän joka osaa helposti pilata toisten elämän ollessaan niin perhanan vastustamaton!
“Lily hei haloo. Täällä ei ole ketään paikalla. Yritä edes hymyillä vähän!”
Lily katsoi häntä vihaisesti.
“Ettäs kehtaatkin!”
Sirius otti tytön kämmenen omaansa rauhoitellakseen.
“Näpit irti!”
Lily riuhtaisi itsensä irti pojan otteesta.
“Sinä tulet tänne noin vain! Ryntäät suutelemaan ja lääppimään minua! Et selitä mitään, tai pyydä anteeksi! Sinä… Sinä…”
“Anteeksi…”
Siriuksen kasvot näyttivät niin katuvilta että Lily hiljeni odottaen että poika jatkaisi.
“Hemmetti Lily…”
Sirius astui askeleen taaksepäin.
“Tiedätkö, minun elämäni oli hemmetin vaikeaa yhdessä vaiheessa.
Siinä vaiheessa kun James ei muusta puhunutkaan kuin sinusta.
Koko ajan. Lily sitä ja Lily tätä. En voi häntä siitä syyttää, kuka nyt ei olisi iskenyt silmiään sinuun. Ja eihän hän tiennyt mitään minun tunteistani sinua kohtaan. Joten olin hiljaa ja kestin. Ja odotin.
Odotin että viimein teet ratkaisevan siirron. Kuvittelin itsekkäästi että käskisit Jamesin lopullisesti painua hiiteen, ja valitsisit minut. Mutta ei. Sinä valitsit hänet kaikesta huolimatta. Yritin unohtaa sinut ja iloita Jamesin puolesta, vaikka se olikin vaikeaa. Jos kiinnitit huomiota, yritin tehdä sinut jollain sairaalla tavalla mustasukkaiseksi. Melkein joka viikko eri tyttö. Mutta et kiinnittänyt mitään huomiota. Ja hämmästytin itse itseni sillä, että olin hiljaa näinkin kauan. En mennyt teidän kahden väliin. Näytit niin onnelliselta. Ja kun sinä olit onnellinen, niin olin minäkin. Vaikka en niin onnellinen kuin silloin jos olisit minun kanssani, tiedäthän?”
Sirius hymyili väkinäisesti.
“James oli minulle kuitenkin jollain tavalla tärkeämpi. Ja tarkoitan tosiaankin oli eikä on. Tunsin velvollisuutta pitää hänet tyytyväisenä ja onnellisena, vaikka se mursikin minun sydämeni. Ehkä se johtui siitä että hän on useammin kuin kerran ottanut syyt niskoilleen minun kolttosistani, vaikka itse ei olisi ollut niissä ollenkaan mukana. En oikein osaa selittää sitä. Mutta myönnän nyt käyttäytyneeni naurettavasti. Pullonpyörityksen aikana päässäni pyöri vain sanat; se mitä ei tiedä ei voi satuttaa. Ajattelin kait että ei siitä olisi mitään haittaa jos suutelisit minua. Kuvittelin omaa tyhmyyttäni että James tämän yhden ainoan kerran viettäisi tosiaan yönsä sairaalasiivessä. Olisihan minun monen vuoden kokemuksen perusteella pitänyt tietää että ei niin tulisi ikinä tapahtumaan. Eihän hän ikinä siellä ole ollut yötä, karannut aina. Ja no, en tiedä minkä takia kiskoin sinut syliini kun James sitten pelmahti paikalle. Suojellakseni kenties? James näytti niin pirun vihaiselta…”
Sirius lysähti Lilyn sairasvuoteelle, mutta tyttö itse jäi vielä seisomaan häkeltyneenä.
Olisit avannut suusi hiukan aikaisemmin! Kertonut tuon kaiken minulle!
Huoneeseen laskeutui kiusallinen, ja jotenkin surumielinen hiljaisuus.
Sitä ei tosin kestänyt kauan, sillä Sirius nousi takaisin ylös.
“Lily hitto vie minä rakastan sinua!”
Lilyn henki salpautui. Tuo oli ensimmäinen kerta kun Sirius oli sanonut noin. Ensimmäinen kerta kuin kukaan oli sanonut sitä noin. Tunteella, tarkoituksella, intohimoisesti. Totta kai Sirius oli aikaisemminkin sanonut niin, mutta kaverina. Tai niin Lily ainakin oli luullut. Nyt kaikki oli toisin.
Lily astui askeleen eteenpäin.
Askeleen lähemmäs Siriusta.
Askeleen lähemmäs miestä jota rakasti.
“Sirius…”
Lily kuiskasi sanat hiljaa, eikä enää yrittänytkään hillitä tunteitaan, vaan painautui Siriusta vasten.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kauankohan tän luvun tulo kesti? Kuukauden? Kaksi? Kolme? :-X En osaa sanoa, _kauan_ kuitenkin. Mutta joo, toivottavasti tykkäätte. Loppuosa luotiin the baseballsin mahtavan musiikin säestämänä : D kommentteja saa tietenkin laittaa <3
-
Jeee, jatkoa! VIHDOIN!
No niin.. nythän tää alkaa mennä jännäks.. Kummankohan Lily valitsee.. Siis jos James antaa anteeksi.
Remus oli ihana, tosi huomaavainen. Pitkät puuhenvuorot olisi ehkä voinut pätkiä jotenkin? :/
Osa oli ehkä vähän lyhyt, mutta silti hyvä.
Toivottavasti seuraava luku tulee ehkä vähemmän odotuksen jälkeen? =))
Kiitos taas<3
-
Siis aivan ihana! Tosi sulonen!
No, olihan tää melko lyhyt ja oisin toivonu pidempää, mutta nyt jos uus luku tulee melko pian nii ei haittaa.. tää menee melko jännäks. :D
Sirius oli älyttömän sulonen..
tykkäsin.. tää oli ihana ja SIRIUS NIIN SULOINEN!!!!!
Neiti Musta kiittää ja kumartaa :D
-
Voi tämä oli ihana<33 Ensin näin otsikon ajattelin heti (minä ja epäluuloni) että tämä olisi jonkun sortin nyyhkytarina, no kuitenkin päätin lukea koska mukana oli Sirre<3. Ja tietenkin tämän oli tarkoitus olla hieman surumielinen yms, mutta silti yksi parhaimmista ficeistä joita olen lukenut! Jatkoa, kiitoss ;D
-Epeli kiittää ja kumartaa-
-
Enpäs ole huomannut että tähän on tullut muutama lukunen lisää ja nyt luin ne mielenkiinnola läpi. Ihana toi viimesin luku :D se oli sulonen ja kaikkee mahollista. Tää menee tosiaankin koko ajan jännemäks ja jännemäks et kummankos se Lily sitten ottaakin. Aikamoista draamaa tää on mut tykkään ;)
Jatkoa odotan....