Originaalit > Sanan säilä

Äikänluokan toisella puolen | S, angst, ficlet

(1/2) > >>

Vida:
Author: Vida
Pairing: ei oikeastaan, ellei lasketa minäkertojaa ja sinua
Rating: S
Genre: angst, ficlet
Disclaimer: Omistan kaiken, hahaa.
Warnings: eipä ole
Summary: Sinä teet kaikkesi ollaksesi huomaamatta minua.
A/N: Osallistuu Multifandom-haasteeseen fandomilla originaali ja Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen aiheella Peilikuva, heijastus, kuvajainen. Jospa joku jaksaisi kommentoida, vaikka onkin vähän turhahko pätkä. ^^



Äikänluokan toisella puolen


Niin, siellä sinä taas istut. Nojailet rennosti milloin seinään, milloin pulpettiisi, milloin takanasi istuvan tytön pulpettiin. Ethän sinä edes tunne häntä? Ethän sinä koskaan edes puhu hänelle? Annat vain hänen katsella itseäsi palavin silmin, palvoa jokaista tuumaa sinusta, olet kuin et huomaisikaan. Mikset antaisi minunkin tehdä niin, mikset tullut istumaan minun eteeni? Mikset antaisi minun katsella itseäsi lähempää…

Minä olen aina vain halunnut olla sinulle ystävällinen, tutustua sinuun, päästä näkemään tuon huolella vaalimasi ulkokuoren alle. Sinä taas, sinä tunnut halveksivan minua. Kuinka voit halveksia sellaista, joka ei ole koskaan tehnyt sinulle mitään pahaa? Ei ole koskaan lausunut sinusta poikkipuolista sanaa, nauranut sinulle ilkeästi, särkenyt sydäntäsi. Onko joku särkenyt sinun sydämesi? Onko joku antanut sinulle aihetta suhtautua loppuelämäsi epäluuloisesti muihin, antaa heidän kärsien maksaa velat, joita se entisaikojen joku ei sovittanut.

Opettaja sanoo jotain, hymähdät naurahtaen ja hetken aikaa jo kuvittelen sinun katsoneen suuntaani, edes ihan vain vahingossa. Mutta ei, sinähän katselet vain takanani istuvaa ystävääni. Toisinaan tuntuu siltä, että kaikki, kaikki muut paitsi minä saavat sinulta vähintään negatiivista, jolleivät nyt positiivista huomiota. Vain minut jätät ulkopuolelle. Tervehdit muita, puhut muille, katsot muita silmiin. Minut sivuutat kuin hengettömän seinän.

Minä näen sinussa itseni. Niin, luultavasti inhoaisit sitä ajatusta, mutta jokin minussa heijastuu sinun kasvoiltasi, sanoistasi ja tekemisistäsi. Tunnetko sinäkin, kaikista maailmanmiehen elkeistäsi huolimatta, olevasi jollain lailla ulkopuolella, jollain lailla muita huonompi? Jollain lailla heikompi, haavoittuvampi? Joskus sinä ohimennen katsot minua silmiin, kun heität minulle sanan, jonka tarkoitat jollekulle muulle ja unohdat saman tien. Kirotuissa, tunkeilevissa silmissäsi näen oman kuvani, oman kuvajaiseni, joka väpättää ja painaa nolona päänsä. Miksi minä olen aina se, joka kääntää katseensa? Miksi minä jään aina toiseksi?

Olet ehkä tietämätön siitä, millaista piinaa äidinkielentunnit ovat. Minä nauran, minä puhun, viittaan, vastaan ja höpötän. Ja silti, sinä äikänluokan toisella puolen ylimielisenä joka paikkaan nojaileva peilini, et tahdo myöntää olemassaoloani.


Vida

Cora:
Kommentoimpa kerrankin saman tien, kun kerran on aikaa :)
 
Tämä oli todella kiva pieni ficletti, ei todellakaan mikä turha pätkä ^^ Tämä oli hienosti kirjoitettu, tässä oli asioita, jotka ovat niin totta. Pidän myös siitä, millaiseksi oli rakentanut minäkertojan ja sinän "suhteen". Varmasti kaikki ovat jossain elämänsä vaiheessa kokenut tuon, mitä tuo minä-kertoja on kokenut, tai ainakin todella moni. 

Tuo sinä herätti kyllä paljon kysymyksiä, mitä tuossa tekstissäkin pohdittiin. Mietin sitä, että onko sinällä oikeasti joku syvempi syy jättää minä täysin huomiotta? Jos syy olisi siinä, että minä olisi vain niin hiljainen, ettei sinä huomaisi tätä, mutta minä tuntuu kuitenkin suhteellisen iloiselta persoonalta (ainakin päällisin puolin) niin syy ei voi olla siinä. Ehkä sinä tietää, että minä oikeasti näkee tämän kovan ulkokuoren läpi ja tavallaan pelkää minää? no syitä voi olla monia, mutta tuollainen ajatus minulle tuli tuosta.

Ja vielä tuosta, että minä tuntuu myös pitävän tiettyä julkisivua yllä, sillä tuossa viimeisessä kappaleesta saa sellaisen kuvan, että hän on positiivinen ja sosiaalinen, mutta hän tuntuu kantavan paljon sisällään eikä näyttävän sitä ulos päin. Hän kuitenkin vaikuttaa sisältä päin epävarmalta eikä uskalla päästää muita ihmisiä sisään.

Okei, vielä pari lainailua, etten kirjoita mitään analyysiä tästä .__.


--- Lainaus ---Minut sivuutat kuin hengettömän seinän.
--- Lainaus päättyy ---
Mielettömän upeasti sanottu. Ja silti se tuntuu niin osuvalta.


--- Lainaus ---Minä näen sinussa itseni. Niin, luultavasti inhoaisit sitä ajatusta, mutta jokin minussa heijastuu sinun kasvoiltasi, sanoistasi ja tekemisistäsi. Tunnetko sinäkin, kaikista maailmanmiehen elkeistäsi huolimatta, olevasi jollain lailla ulkopuolella, jollain lailla muita huonompi? Jollain lailla heikompi, haavoittuvampi?
--- Lainaus päättyy ---
En oikeasti tiedä mitä sanoa. Ehkä minun tekee mieli analysoida tätä tarinaa niin paljon, koska näen tuossa minässä niin paljon itseäni? Kenties. Mutta tuo jotenkin kuvaa täydellisesti miltä molemmista hahmoista tuntuu.


--- Lainaus ---Ja silti, sinä äikänluokan toisella puolen ylimielisenä joka paikkaan nojaileva peilini, et tahdo myöntää olemassaoloani.
--- Lainaus päättyy ---
Hieno lopetus, ei voi muuta sanoa. Kokoaa niin täydellisesti koko tarinan yhteen.

Todella ajatuksiaherättävä pätkä siis oli, pidin kovasti. Tuntuu, että pitäisi sanoa enemmän. Mutta ennen kuin alan analysoida liian syvällisesti, kiitän sinua tästä ^^ mukava lukea sinulta myös orginaalia.

Cora

Vida:
Cora: Ihanaa kun kävit tätäkin kommentoimassa, uskaltauduit lukemaan multa originaaliakin vaihteeksi. ^^  Arvostan kovasti sinän ja minän analysointiasi, todella kovasti. Enempää nyt en enää rupea tässä höpisemään, kun kiitinhän minä sinua jo aikaisemminkin, mutta silti vielä, kiitos. <3


Vida

Elfmaiden:
Pidin tästä. Tarina tuntui todella aidolta ja uskottavalta, ja kielellisesti tämä oli sujuvasti ja miellyttävän helppolukuiseksi kirjoitettu.

reflection:
Herranjestas, kun vedit minut sanattomaksi.
Miksen tiennyt, että osaat kirjottaa näin hyvin ? :---o
Aivan mahtava, etenkin viimeseen lauseeseen rakastuin ♥

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu