Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: rmv - 28.07.2010 00:19:38
-
Nimi: Oikea
by: rmv
Ikäraja: S
Genre: Fluffy, Rom, oneshot
DC: en omista mitään
Summary: Liisa palaa ihmemaahan
Fandom: Liisa Ihmemaassa
Oikea
Liisa käveli hitain askelin kohti tuttua mökkiä. Aurinko oli noussut korkealle ja kukat hänen takanaan kuiskuttivat ja kikattivat hiljaisesti. Naisella oli hyvä olla, aivan kuin hän olisi pitkän matkan päätteeksi tullut kotiin. Pihaportti aukesi ja sanoi muutaman kohteliaisuuden nuorelle naiselle. Liisa niiasi kohteliaasti ja sulki sen varovasti. Aidalla nökötti rivi hattuja.
Liisa toivoi että siinä olisi yksi hattu hänellekin. Jännittyneenä neitokainen sipsutti pihatietä pitkin pienen talon ovelle. Oven lähelle, pihatien viereen oli katettu pyöreä pöytä. Posliininen teepannu seisoi keskellä pöytää ja hopealusikat välkehtivät iltapäivän auringon osuessa niihin. Liisa ei ollut varma millaista vastaanottoa odottaa. Käsi täristen hän koputti oveen, joka avautui saman tien.
Ensimmäinen asia jonka Liisa tajusi oli että hänet oli nostettu ilmaan. Hullu Hatuntekijä pyöritti naista niin että Liisa kopautti päänsä vahingossa räystääseen. Hatuntekijä laski tytön alas ja puhalsi kipeään paikkaan, sitten hän halasi lujasti vierastaan.
”Siinähän sinä olet Oikea Liisa! Minä odottelinkin sinua jo teelle! Melkein myöhästyit kello kuuden teeltä!”
Nuori nainen nyökkäsi, hymyillen pitkän huiskealle miehelle, joka virnisteli vihreät silmät loistaen. Sirosti nainen istuutui miehen tarjoamalle tuolille ja laski lautasliinan syliinsä. Hatuntekijä kaatoi teetä ja ojensi sokeria ja kermaa. Kysyvästi neito kohotti katseensa Hatuntekijään ja uteli:
”Eikö Jänis tule tänään?”
Hatuntekijä tirskahti hermostuneesti ja laski kätensä nuoren naisen pään päälle. Hitaasti hän liu’utti sormiaan vaalean hiuspilven läpi ja alkoi avata pientä takkua näppärillä sormillaan. Samalla hän kuitenkin puhui:
”Irvikissa vei heidät linnaan, minä lupasin tehdä kaikille kesähatut. Mallykunilla tosin on jo, joten hän saa syyshatun, sellaisen vihreän jossa on neljä sinistä raitaa. Pieniä hattuja on joskus vaikea tehdä. Sinusta on taas tullut oikean kokoinen.”
Liisa katseli pää kallellaan Hullun Hatuntekijän kasvoja, miehen silmät olivat muuttaneet väriään. Aivan kuin niihin olisi tullut pieni ripaus lisää hulluutta. Liisa rakasti Hatuntekijän silmiä, ne olivat kuin arvoitukset, joihin sai joka kerta kuvitella uuden vastauksen. Joskus vastauksia ei tarvittu ollenkaan, tämä oli yksi niitä kertoja. Naista värisytti tuntea miehen sormet hiuksissaan. Tuuli kuljetti kukkien tirskunat selvästi teepöytään. Liisa nielaisi kulauksen makeaa teetä, se maistui mansikoille ja kermalle.
”Milloin he tulevat? Mitä sinä tarkoitat sillä että olen oikean kokoinen? Jollekin hatullekko?”
Hullu Hatuntekijä laski kätensä syliinsä ja pyöritti päätään. Hän avasi suunsa ja sulki sen taas, sitten hän suoristi suurta vaaleansinistä rusettia kaulassaan.
”Kuulehan Oikea Liisa, sinähän puhut ihan hulluja. Minähän juuri sanoin että Irvikissa vei Jäniksen ja Hiiren linnaan. Eiväthän he voi tulla jos he menivät jo. Enkä minä voi antaa sinua hatullekaan, sillä vastahan sinä tulit hatuntekijälle. Hatuntekijä on aina ennen hattua.”
Puhuessaan Hatuntekijä oli kaatanut lisää teetä kummallekin ja vetänyt oman tuolinsa aivan kiinni Liisan tuoliin. Mies nosti naisen kädet omiinsa ja kumartui niin lähelle että heidän nenänsä koskettivat. Liisa henkäisi ja rypisti kulmiaan. Hatuntekijä kohotti omiaan ja mumisi:
”Sinä olet Oikea Liisa minulle, Oikean Liisan kokoinen ja aivan yhtä hullu kuin minäkin.”
Mies painoi pehmeästi huulensa naisen huulia vasten. Liisa sai kuiskattua miehen suuhun yhden sanan:
”Kiitos.”
He suutelivat ja suutelivat. Tuntikausia he vain istuivat teepöydän ääressä ja katselivat toisiaan silmiin. Lopulta Aika keskeytti heidät hienotunteisesti kertomalla että kello lähestyi puolta yötä ja pimeys oli laskeutumassa. Hatuntekijä huokaisi ja upotti taskukellonsa puoliksi syötyyn hyytelöön. Aika lähti loukkaantuneena pois. Se päätti jättää tuoreen pariskunnan pariksi viikkoa kello kahteentoista. Heillä on koko ajan nukkumaanmenoaika, se hymähteli ilkikurisesti, haukotteleville kukkasille.
Liisa ja Hatuntekijä eivät näyttäneet edes huomaavan ajan kulkemattomuutta. Kaikki oli niin ihanasti vinksallaan.
-
Ihana ihana ihana ihana!! ;D
Miksei tätä ole kukaan kommentoinut?? ???
Tämä teksti oli sujuvaa ihanalla parituksella, tykkäsin kovasti.
Olisiko sinulla innostusta kirjoittaa pidempää ficciä korkeammalla (hyvin paljon korkeammalla;o) tällä parituksella?
Itse haluaisin lukea tästä parituskesta enemmän. :D
-
Suosikkiparitukseni Ihmemaasta!
Miksi oi miksi en ole kommentoinut tätä aikaisemmin? No, korjaan sen virheen nyt.
Pidin tästä kovasti. Olen aina tiennyt, että noiden kahden välillä on muutakin kuin ystävyyttä, mutta sitä suhdetta on kuitenkin todella vaikea kuvailla, koska kumpikaan hahmoista ei sovi sellaiseen perinteiseen rakkaustarinaan. Ja siksi olikin hienoa, kuinka täydellisesti olit osannut kuvailla noiden kahden tunteita. Rakkaus oli varovaista, eikä Hatuntekijän rakkaudentunnustus ällösiirappimössöä, vaan jotenkin sellainen hatuntekijämäinen:
”Sinä olet Oikea Liisa minulle, Oikean Liisan kokoinen ja aivan yhtä hullu kuin minäkin.”
Tuo kuvaa niin uskomattamattoman hienosti Hatuntekijää, ja siinä sivussa tietysti myös Liisaa, jota Hatuntekijä rakastaa. Eikä tämä mennyt ollenkaan yli, etkä edes yrittänyt tehdä rakkaudesta kiinnostavaa ja kiellettyä. Siksi se kai pysyi kiinnostava ihan ilman yrittämistä : )
Ainiin! Pidin myös siitä, kuinka teksti eteni nopeasti, muttei kuitenkaan liian nopeasti, ja tapahtumat kulkivat niiden olen Ihmemaassa kuvitellut kulkevan. Okei, tuolla yritin sanoa, että tämä oli aivan kuin alkuperäisen käsikirjoitutiimin kirjoittama. Aivan samalla tavalla rakannettu ja siksi todella upea.
Mitään en jäänyt kaipaamaan, vaikka loppu jäikin auki, enkä kai saa koskaan tietää, kuinka noilla kahdelle kävikään.
-
Oi kun oli suloinen :)
Kuvailu oli kaunista ja onnistunutta, juuri oikeanlaista. Näiden kahden varovainen rakkaus tuli hienosti esille ja Hatuntekijän hulluus myös :)
Kaikki oli niin ihanasti vinksallaan.
Nätisti sanottu :)
-
Tosi ihana! Itsekin olisin kiinnostunut lukemaan pidempää ficciä Liisasta ja Hatuntekijästä :)
-
Ihanaa ihanaa! Joku muukin on nähnyt nämä parituksena! Teit tästä hellyyttävän, söpön ja Liisa/Hatuntekijämäisen omalla tavallasi :D Lukeminen oli helppoa, vaikka joissain hieman töksähtikin, mutta ei se minun lukukokemustani haitannut! Nyt sain hirveän innon kirjoittaa tällä parituksella ficin xD
"Kuulehan Oikea Liisa, sinähän puhut ihan hulluja. Minähän juuri sanoin että Irvikissa vei Jäniksen ja Hiiren linnaan. Eiväthän he voi tulla jos he menivät jo. Enkä minä voi antaa sinua hatullekaan, sillä vastahan sinä tulit hatuntekijälle. Hatuntekijä on aina ennen hattua.”
Söpö oma itsensä <3
-
Juuri niin hupsuksi kasvava kuin vain voi haaveilla! Parani loppua kohden ja aivan loppu oli suosikkikohtani.
Heillä on koko ajan nukkumaanmenoaika, se hymähteli ilkikurisesti, haukotteleville kukkasille.
Liisa ja Hatuntekijä eivät näyttäneet edes huomaavan ajan kulkemattomuutta. Kaikki oli niin ihanasti vinksallaan.
Ihanasti vinksallaan <3
-
Tämä oli todella ihana ja herttainen! <3
Mukava nähdä pari tulevaisuudessa, jonne Liisa taas tuli ja muisti Hatuntekijän! Jes ^^
Ihana pari.
Pakkoi myöntää että aluksi (siis ennen tätä ficciäkin) oli vaikea kuvitella nämä kaksi yhdessä, mutta mitä enemmän luin sitä enemmän lämpenin paritukselle. ^^'
-
Aww, ihanaa lukea teksti lempifandomista lempiparituksella! ^^
Tämä oli tosi suloinen ja herttainen aivan kuten muutkin ovat jo sanoneet. Pidin tästä erityisesti myös siksi, ettei tässä ollut mitään turhaa selittämistä, että miten ja miksi Liisa tuli takaisin Ihmemaahan. Ei Hatuntekijäkään ihmettele tai kysele, on vain niin riemuissaan, että nainen ylipäänsä tuli. Nuo kaksi ovat niin suloisia, hupsuja ja luonnollisia kaikessa vinksahtaneisuudessaan. Hatuntekijän hulluuskin tuli herttaisesti esille hänen tavassaan puhua ja ymmärtää asioita.
Ajan mainitseminen ja sen ilkikurisuus oli myös todella söpö yksityiskohta. Kosto jäi kyllä hieman laihaksi, kun ei nuo kaksi rakastunutta tuntuneet asiasta sen enempää piittaavan :3
Hirmu sympaattinen, suloinen ja teenmakuinen teksti. Pidin hurjan paljon!