Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Ruskapoika - 22.03.2010 22:11:16
-
A/N: Spurttiraapale -haasteen toisen kierroksen raapaleet tulee tähän topiciin. Ei mikään raapalesarja, helpompaa vaan laittaa kaikki samaan topiciin, kuin alottaa joka kerta uutta :) No okei, saattaa ne vähän liittyy toisiinsa, mutten oo varma.
//edit. Nyt tänne tulee lisää Regulus ja Sirre raapaleita, Vaarallinen Komentoija sai minut innostumaan kirjoittaman lisää.
Nimi: Veljekset
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, PoV
Henkilöt: Regulus
Yhteenveto: Reg pohtii hieman hänen ja Siriuksen välejä
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Maanantain raapale, sanana oli kohtalokas
Minun ja Siriuksen välit olivat aina sitä sun tätä. Välillä olimme kuin parhaimmat ystävät, kun taas toisinaan olimme kuin pahimmat viholliset. Kaikki ne onnelliset hetket nousevat mieleeni kun jään miettimään välejämme, tai vaihtoehtoisesti ne pahimmat. Se oli hänessä kaikkein parasta. Hän oli ailahteleva, hän antoi minun huutaa hänelle päin naamaa jos siltä tuntui ja vastasi aina samalla mitalla takaisin. Se hänessä oli kaikkein parasta.
Oli meillä niitä kohtalokkaitakin hetkiä, jolloin tuntui, ettei mikään sujunut. Että olimme liian erilaisia ymmärtämään toisiamme. Silti me olemme veljeksiä ja olemme toisillemme tärkeitä, vaikkei Sirius sitä ääneen suostu sanomaan. Hän on minun veljeni. Sellaisena myös pysyy.
// sprig muokkasi pelkän korkemman ikärajan otsikkoon.
-
Nimi: Sisarus julmuutta
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Yhteenveto: Miksi sinun täytyy aina olla niin julma?
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Tiistain raapale, sanana julma
- Sirius! Anna se takaisin! Regulus huusi kurtistaen kulmiaan ärsyyntyneenä.
- Miksi? Sirius kysyi viaton hymy huulillaan ja nosti kätensä korkealle ilmaan, niin ettei kaksi vuotta nuorempi Regulus yltänyt saamaan vanhaa kirjaa häneltä.
- Koska se on minun! Se on minun! Regulus sanoi painottaen minun-sanaa.
Hän oli saanut kirjan kahdeksan vuotis lahjaksi Bellatrix-serkulta. Sirius pyöräytti silmiään ja pudisti päätään.
- Miksi sinun täytyy aina olla niin julma? Regulus kysyi alahuuli vaarallisesti väristen.
Siriuksen omatunto alkoi soimata ja tämä ojensi kirjan takaisin pikkuveljelleen. Reguluksen silmät kirkastuivat ja tämän huulet venyivät iloiseen virnistykseen.
- Miksi olen aina niin julma? Sirius sanoi miettien. - Koska olet niin hellyyttävä suuttuessasi.
-
Nimi: Kirje
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Tuplaraapale
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Yhteenveto: Sirius, mitä tässä lukee?
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Keskiviikon raapale
- Sirius, kuka sinulle lähetti kirjeen? Regulus uteli heiluen veljensä petaamattomalla sängyllä.
- Ei kuulu sinulle ipana.
- Kuuluupas! Minä olen sinun pikkuveljesi ja haluan tietää kuka sinulle lähetti kirjeen. Niin kuin lähetti viime viikollakin!
Sirius huokaisi alistuneesti ja kääntyi tuolillaan katsomaan Regulusta. Nuorempi veljeksista oli siristänyt silmiään tuimasti ja naulinnut ne Siriukseen. Siriuksen oli pakko purra huultaan, ettei olisi maininnut Regulukselle tämän hellyyttävästä ilmeestä.
- Nyt. Kerro keneltä se kirje tuli?
- Ja jos en kerro, tapahtuu mitä?
- Tapahtuu kauheita, joita edes sinä et halua kokea, Regulus kertoi salaperäisellä äänellä.
- Hah ja sinä luulet pelottelevasi minua tuolla tavalla?
- Sinä et oikeasti halua tietää mitä silloin tapahtuu.
- Haluanpas. Näytä minulle.
Regulus nousi seisomaan ja käveli seisomaan veljensä viereen. Hän antoi nopean suukon tälle ja siristi taas silmiään.
- No niin. Ala laulaa. Keneltä se kirje on?!
Sirius katsoi järkyttyneenä pikkuveljeään. Oliko tämä oikeasti pussannut häntä. Sirius ei osannut edes reakoida siihen, että kirje vietiin hänen kädestään ja avattiin. Hän havahtui vasta siihen, että Regulus nyki häntä hihasta.
- Sirius, mitä tässä lukee?
- Niin, sinähän et osaa lukea, Sirius naurahti ilkkuvasti ja nappasi kirjeen takaisin itselleen.
- Siri kiltti! Kerro nyt keneltä se on? Regulus anoi ja veti kasvoilleen mahdollisimman suloisen koiranpentu-ilmeen.
Sirius huokaisi raskaasti. Jos hän kertoisi, että kirje oli hänen ystävältään Remukselta; Regulus vetäisi herneet nenäänsä ettei ollut veljensä suosikki.
- Hyvä on! Se on Remukselta, mutta olet silti paras ystäväni.
Regulus hymyili onnellisena. Hän oli se paras. Siriuksen ystävä numero ykkönen.
-
Ihania. En lue paljoa Regulus ja Sirius ficcejä, koska omasta mielestäni ne ovat ihan turhia. Mutta nämä raapaleet eivät suinkaan olleet turhia ja hymyilin typerästi ihan ensimmäisestä viimeiseen saakka, jolloin jo melkein itkin, vaikka ne eivät olleet edes agstia. Silti, ihania ja kiitos sinulle näistä.
-
Iso kiitos sinulle kommentistasi Vaarallinen Komentoija! Sirre ja Reg kuuluvat omiin suosikki hahmoihini ja siksi tykkään kirjoittaa heistä. Mukava kuulla, että sain edes hetkellisesti muutettua mielipidettäsi näistä kahdesta ficcimaailmassa ja vielä mukavampi oli kuulla, että pidit näistä! :-*
Nimi: Erilaisuutta
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Raapale
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Torstain raapale, sanana erilainen
- Sirius, miksi ihmiset ovat erilaisia? Regulus kysyi maaten lattialla tuojotellen kattoa.
- En minä tiedä. Kysy Orionilta, Sirius murahti.
- Miksi sinä kutsut isää Orioniksi?
- Luulisi sinun tietävän sen...
- Tiedän minä. Tai! En ole varma. Haluan kuulla sinun näkökulmasi, Regulus sanoi nousten istumaan ja nauliten katseensa automaattisesti Siriukseen.
Sirius huokaisi raskaasti ja nousi kyynerpäittensä varaan: - Tiesitkö, että olet ärsyttävä?
- Tiesin.
- Tiesitkö, että tämä on minun huoneeni?
- Tiedän senkin.
- Voisitko siis olla hetken hiljaa?
- En. Haluan kuulla, miksi kutsut isää Orioniksi!
- Koska en pidä hänestä.
- Sekö on ainoa syysi?
- Kyllä, nyt laittaisitko sen ison suusi suppuun?
Regulus katsoi arvioivasti Siriusta kuin punniten tämän ehdotusta, tai pikemminkin käskyä.
- Kyllä voin olla hiljaa. Jos sinä lupaat pelata kanssani velhoshakkia.
- Sovittu, Sirius sanoi ja syventyi takaisin katon tuojottamiseen hymyillen itsekseen.
-
Voi, ihania. keskiviikon raapale oli ehdoton suosikkini, mutta muissakaan ei ollut vailttamista. Mukavaa piristystä tylsään iltaan.
Hän havahtui vasta siihen, että Regulus nyki häntä hihasta.
- Sirius, mitä tässä lukee?
Lempikohtani, sai hymyn kasvoille :) Söpöä.
-
Pidän itsekkin näistä kaikista eniten keskiviikon raapaleesta :D Sitä oli niin hauska kirjoittaa. Kiitos todella paljon kommentistasi shayl :-* Ihana kuulla, että onnistuin piristämään iltaasi.
Nimi: Anteeksi pyynnön merkitys riidan jälkeen
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Raapale
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Perjantain raapale, sanana puutarha
Kalmanaukiolla ei ollut puutarhaa, josta Regulus oli hivenen surullinen. Hän nimittäin rakasti istua hyvin hoidetun puutarhassa tai muuten vain olla luonnon keskellä. Tylypahkassa tämä onnistui hyvin, mutta Kalmanaukiolla se oli vaikeampaa. Toisinaan hän ja Sirius karkasivat naapuriin vanhan jästinaisen luokse, jolla oli iso puutarha takapihalla. Siriuksesta näki ettei tämä välittänyt niin paljoa luonnossa tai puutarhassa istumisesta kuin hän, mutta Sirius lähti kuitenkin aina mukaan. Se, jos mikä, mikä merkitsi Regulukselle paljon ja lämmitti heidän välejä omalla tavalla. Se, että Sirius lähti mukaan, toi Regulukselle mieleen sen, että Sirius välitti oikeasti. Eikä vihannut häntä, vaikka usein riitojen yhteydessä sanoikin niin. Niitä sanoja ei koskaan tarkoitettu, mutta riitojen jälkeiset sanat olivat niitä joita tarkoitettiin. Ne sanat olivat niitä jotka heräsivät eloon. Niiden kautta he kertoivat välittävänsä, vaikka välillä huusivatkin toisilleen kauheita asioita. Sanalla anteeksi oli noina kertoina enemmän merkitystä, kuin milloinkaan muulloin.
-
Nimi: Salaliittoa sateisina öinä
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Lauantain, sanana sade. Tässä taisi olla 290 sanaa, mutta toivottavasti hyväksytään triplaraapaleetkin haasteeseen mukaan
- Sirius. Sirius herää, Regulus kuiskasi tönien isoveljeään hereille. Sirius raotti varovasti silmiään ja havaitsi, että huoneessa oli edelleen pimeään, elikkä kellon oli pakko käydä vielä yötä.
- Miksi sinä herätät minut nyt? Paljonko kello edes on? Sirius mutisi unen pöppörössä ja yritti hautautua takaisin peittonsa alle, mutta Regulus oli nopeampi ja heitti lämpimän peiton tummalle lattialle. Sirius parahti tyytymättömänä ääneen, mutta Regulus läimäisi kätensä kauhistuneen näköisenä Siriuksen suun eteen.
- Herätäkin Walburga ja Orion nyt, niin kadut päivää jona synnyit, Regulus uhkasi kulmat kurtussa. - ja kello on noin kolme yöllä. Mutta katso, ulkona sataa! Nouse nyt. Haluan ulos.
Sirius ponnahti nopeasti seisomaan suoristaen nukkuessa kieroon menneet housut jalassaan. Hän etsi mahdollisimman hiljaa luutansa vaatekaapin kätköistä ja kääntyi innosta puhkuvaan Regulukseen päin. Jos ulkona ei olisi satanut Sirius olisi kironnut veljensä sinne missä pippuri kasvaa, mutta Regulus rakasti sadetta ja vielä enemmän sateessa lentämistä.
- No, mitä sinä vielä siinä istut auta avaamaan ikkuna, Sirius sihahti leikkisästi saaden veljeensä eloa.
Kun ikkuna oli saatu auki ja kukaan ei ilmeisesti ollut herännyt; Sirius kiepautti itsensä luudan selkään ja odotti, että Regulus oli saanut itsensä hänen taakseen tukevasti istumaan. Nuorempi veljeksistä kätensä tiukasti Siriuksen ympärille, kun tämä lähti nopeasti ikkunalaudalta lentoon. Heidän onnekseen oli yö, joten heitä tuskin nähtäisiin. Ja Walburga ja Orion eivät edes huomaisi heidän olleen poissa.
Sirius hiljensi vauhdin heidän päästyään tarpeeksi kauas Kalmanaukiosta. Sade oli jo kastellut veljekset läpi märiksi, mutta kumpikaan ei välittänyt. Suoraan maahan putoava sade tuntui rauhoittavalta päähän ja hartioille osuessa. Sirius lensi läheisen järvelle ja molemmat heittivät istumaan sen rannalle. Kummankin mielestä kesäisin satoi liian harvoin, jolloin heillä ei ollut kunnollista mahdollisuutta lähteä yhdessä lentämään. Heidän katseiden kohdatessa molemmat virnistivät salaliittolaisten elkein ja hetkeksi molemmat saivat laskea suojamuurinsa. Takaraivossa kuitenkin jyskytti koko ajan muistutus, että kohta jouduttaisi palaamaan.
-
Nimi: Viimeinen kirje jää aina avaamatta
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama
Henkilöt: Regulus ja Sirius
Varoitukset: Mainitaan hahmon kuolema *niisk*
Vastuuvapaus: Row omistaa Regin ja Sirren ja Potter maailman muutenkin, mie vaan leikin. En ansaitse rahaa näillä ficeillä
A/N: Sunnuntain raapale, tällä kertaa tuplana :)
PoV Sirius
Azkabanista karkaamiseni jälkeen piilouduin Remuksen luokse, kunnes Dumbledore ilmoitti, että voisin palata Kalmanaukiolle. Palasin, enkä kestänyt olla edes kahta päivää yksin! Annoin muiden astua sinne, annoin sen killan käyttöön. En kestänyt olla yksin. Reguluksen huoneeseen en kuitenkaan laskenut ketään. Se ei tuntunut oikealta, että joku olisi päässyt tahraamaan hänen aina niin kovasti varjeleman järjestyksen; jonka avulla minä näin hänen sisälleen. En halunnut koskaan päästää ketään tahraamaan hänen muistoaan. Vaikka Molly olisikin halunnut päästä sinne siivoamaan, en päästänyt häntä. Jos jotain Regulukselle olin velkaa, oli se hänen yksityisyytensä suojeleminen.
Ne harvat julisteet kuuluivat pysyä paikallaan. Reguluksen vuoteen kuului näyttää siltä, kuin hän oli sen viimeisenä iltanaan jättänyt. Kirjat jotka olivat levitetty kirjoituspöydälle, kuuluivat siihen. Valehtelin, valehtelin niin usein meidän väleistämme muille. Enää en tee sitä virhettä. Regulus oli minun, minä hänen. Kaikki ne vuodet kidutimme itseämme henkisesti, koska emme voineet kertoa kenellekään. Walburga ei olisi hyväksynyt silmäteränsä kääntyvän häntä vastaan suvun mustan lampaan kanssa.
Se kirje, joka oli osoitettu minulle, jonka lopulta löysin hänen huoneesta; oli minulle järkytys. Jo se silloin, että hän suostui alkamaan valon puolen vakoojaksi Voldemortin puolelle, oli järkytys. Miksi hän edes jätti sen kirjeen sinne? Miksi hän asetti itsensä kuolemalle alttiiksi? Kirjettä en ole avannut, en pysty. Avaan sen sitten kun koen sen tarpeelliseksi. Kun en enää näe hänen lävitseen hänen huoneensa kautta.
-
Vau ! Ihana riipaisevaa. :'(.
-
nyyh...ihaniaihaniaihaniaihania! Anteeksi etten ole kommentoinut mutta nyt kommentoin. Kaikki olivat IHANIA! Kiitos sinulle. Loppuuko nämä tähän vai tuleeko jatkoa vielä??
-
lolita-chi Kiitoksia paljon kommentistasi :-*
Vaarallinen Komentoija Kiitos paljon ihanista sanoistasi ja tässä on nyt sitä jatkoa sinulle :D
Nimi: Aamuauringon herättämä
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N1: Omistan tämän siulle Vaarallinen Komentoija, koska sait minut miettimään ja tajuamaan, että haluan tosiaan kirjoittaa näistä ihanaisista vielä lisää. Menee raapalehtiseen. Minun pitäis kirjoittaa tällä hetkelläkin nanoani, mutta tässä vain kirjoitan kaikkea muuta ;D Hyvä minä
Auringonsäteet pilkistivät ikkunasta sisään paistaen suoraan Reguluksen kasvoille. Poika nosti käden silmiensä eteen, mutta ei heräämiseltään saanut enää unta. Hän raotti silmiään aavistuksen ja laski kätensä. Hän tuijotti murhaavasti ikkunaa, jonka verhot olivat jääneet auki.
Jonkin tökkäsi häntä ikävästi kylkeen, jonka Regulus arvasi viisi sekuntia myöhemmin Siriuksen nyrkiksi. Milloin tämä oli edes tullut hänen viereensä nukkumaan?
Nuorempi veljeksistä nousi varovasti pois peiton alta ja käveli ikkunan luo. Aurinko ei ollut kerennyt nousta vielä paljoa, mutta tarpeeksi paistaakseen hänen huoneen ikkunasta sisään. Se värjäsi taivaanrannan aavistuksen punaiseksi, saaden puunlatvat näyttämään tummemmilta sitä vasten.
Sängyllä Sirius mumisi jotain hyvin epämääräistä, jolle Regulus vain pudisti päätään. Joskus hänestä tuntui, että hän itse oli heistä se järkevämpi; vaikka olikin nuorempi. Hän veti verhot ikkunan eteen ja meni takaisin sänkyyn. Ehkä olisi hyvä yrittää nukkua vielä pari tuntia.
-
Kiva ettei nää loppuneet noihin seitsemään, mä niin tykkään näistä sun raapaleista. Yhtään virhettäkään ei löytynyt. Siriuksen nyrkki, voin niin taas kuvitella sen hakkaamaan Regulusta kun ei ite jaksa nousta laittamaan verhoja kiinni :D
Se värjäsi taivaanrannan aavistuksen punaiseksi, saaden puunlatvat näyttämään tummemmilta sitä vasten.
Lempikohdan taas quotetan, kauniisti kuvailtu :)
Milloin tämä oli edes tullut hänen viereensä nukkumaan.
Hih, tästäkin toteamuksesta pidän. jotenkin suloista että Sirius tulee Reguluksen viereen nukkumaan. Tosin ehkä tuohon loppuun sopisi pisteen sijasta paremmin kysymysmerkki?
-
Mukava kuulla, että pidät näistä edelleen shayl. Ja hei, tää taitaa olla saavutus: ei yhtään yhdyssana virhettä ;D Ja itsekkin voin kuvitella laiskan Siriuksen patistamassa Regulusta laittamaan verhot kiinni. Tuosta quetetamasi lauseesta pidän itsekkin ihan hirmuisesti, vaikka itse sanonkin :D
Nimi: Syntymäpäivälahja
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Omistuksen saat sinä tällä kertaa shayl, koska olet jaksanut kommentoida ahkeraan ficcejäni ja saanut hymyn leimautumaan pitkäksikin aikaa huulilleni, niiden lukemisen jälkeen. :)
“Sirius! Minä tiedän mitä annamme äidille syntymäpäivälahjaksi!” neljävuotias Regulus hihkui. Sirius suuntasi epäilevän katseen kaksi vuotta nuorempaan veljeensä.
“No?”
“Leivotaan hänelle kakku!”
“Kakku?”
“Kakku.”
Se oli jotain mitä Sirius ei ollut odottanut. Reguluksen kasvot kuitenkin näyttivät vilpittömiltä, joten poika ei voinut pilailla. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Sirius purskahti nauruun.
“Mitä sinä naurat?”
“Sinulle, toope! Walburga kiroaisi meidät, jos astuisimme omin päin keittiöön.”
“En ole toope ja ei kiroaisi”, Regulus väitti vastaan.
“Kyllä kiroaisi ja sinä tiedät sen varsin hyvin.”
“Mutta toope en ole?” Regulus kysyi vääntäen kasvoilleen mahdollisimman suloisen ilmeen. Hän ei halunnut olla toope!
“Et… Tai ehkä ihan vähän.”
-
Nimi: Äidin hermojen rajojen koettelua
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama
A/N: Tämä on tavallaan jatkoa tuolle toiselle raapaleelle tässä ketjussa :) Lueskelin sen neljä viimeistä lausetta ja ajatustus iski, ja inspistähän ei kuulu tukahduttaa. Vaan käyttää hyödykseen ::)
”Miksi sinun täytyy aina olla niin julma?” Regulus kysyi alahuuli vaarallisesti väristen. Sirius ojensi pikkuveljeltään viemänsä kirjan takaisin ja mietti ääneen:
”Miksi olen aina niin julma? Koska olet niin hellyttävä suuttuessasi.”
Reguluksen iloinen ilme muuttui ensin hämmentyneeksi ja siitä vihaiseksi mulkoiluksi. Sirius virnisti tietäen jo mitä Regulus aikoisi sanoa seuraavaksi.
“Minä en ole hellyttävä.”
“Kyllä olet.”
“Enpäs!”
“Oletpas!” Sirius huusi kun lähti huoneesta juosten pakoon peräänsä rynnännyttä Regulusta.
“Peru puheesi!!”
“En ikinä!! Tai ehkä jos saat kiinni!” Sirius huusi nauraen ja suunnisti suoraan olohuoneeseen.
Walburga katsoi ärsyyntyneenä jälkikasvunsa mellastamista. Alkavaa pääkipua ei auttanut yhtään kaksi täyttä kurkkua huutavaa kakaraa, jotka ilmiselvästi olivat perineet hänen äänilahjansa.
“Nyt te kaksi lopetatte tuon huutamisen tai olette kaksi viikkoa ilman ruokaa!!” Walburga jylisi ja katsoi tiukalla ilmeellä eteensä seisahtuneita poikia. Veljekset vilkaisivat toisiaan ennen kuin virnistivät ja katosivat yläkertaan aloittaen huutamisen uudestaan siellä. Walburga huokaisi raskaasti, joskus hän toivoi ettei olisi saanut lapsia.
“OLJO!”
“Mitä arvoisalla Rouvalla oli asiaa?” Oljo kysyi nöyristellen.
“Hae päänsärkyä lievittävää lientä, nyt!”
“Äiti, äiti!” Sirius ja Regulus juoksivat alas huutaen.
Walburga mulkaisi poikia muttei sanonut mitään. Miksei hän saanut ilmiintyä jonnekin rauhalliseen paikkaan? Ottaisikohan Druella pojat hetkeksi hoiviinsa? Walburga mietti poikien alkaessa selittämään yhteen ääneen jotain yläkerrassa olleesta Orionin äidiltä peritystä posliinisesta perintövaasista.
“TE TEITTE MITÄ?!!”
Kummatkin pojista valahtivat kalpeiksi ja kietoutuivat tiiviisti toisiinsa; soperrellen “se oli vahinko” -lausetta epäselvästi. Walburga joutui taistelemaan itseään vastaan, ettei olisi kironnut poikiin kokovartalolukkoa, käärinyt näitä säkkiin ja heittänyt hetkeksi jonnekin kaapin pohjalle.
“Nyt te menette huoneeseenne ja pysytte siellä. Jos minä kuulen yhdenkin riidan poikasen alkavan, ette istu kumpikaan moneen viikkoon”, noita sähisi ja pojat ampaisivat huoneeseensa turvaan.
Walburga joi nopeasti Oljon tuoman liemen ja lähti yläkertaa selvittämään poikien aiheuttamia vahinkoja; kiittäen että suurimman osan niistä voisi -toivottavasti- korjata taioin.
-
Oi, kiitos omistuksesta <3
Nauroin noiden kahden aikana jopa ihan ääneen(harvinaista, yleensä vain hymähtelen itsekseni), kuulostaa niin ihan multa ja mun veljeltä pienenä :D Ne tappelut ei tosin ollut ihan noin tasaisia... Oon sanonut tän jo varmaan miljoona kertaa, mut mä vaan rakastan sitä miten osaat luoda tunnelmaa ficeissäsi. Näistä tämänkertaisista pidin erityisesti, koska ne oli niin aitoja, tuollaistahan lapsiperheissä on, lapset tappaa toisiaan ja äiti on koukussa päänsärkylääkkeisiin. (Harmi vaan ettei meidän taloudessa vahinkoja saatu korjattua sauvan heilautuksella. Oli muuten rangaistuksetkin sen mukaiset.)
Pitkän hiljaisuuden jälkeen Sirius purkasta nauruun.
kuuluisiko purkasta tilalla olla purskahtaa? tai sitten tajuan taas vaan asioita/lauseita väärin(ei harvinaista sekään).
Ekasta raapaleesta en vaan pysty lainaamaan lempikohtaa, ilman että lainaisin koko homman, joten laitan lempikohdan vain toisesta :)
Walburga joutui taistelemaan itseään vastaan, ettei olisi kironnut poikiin kokovartalolukkoa, käärinyt näitä säkkiin ja heittänyt hetkeksi jonnekin kaapin pohjalle.
hajosin niin totaalisesti tämän kohdalla :D Sirre ja Regge vaan kaappiin hetkeksi niin kyllä se päänsärkykin siitä!
Joo, taidan lopettaa tän kommentin tähän ennen kun vuodatan tähän kaikki lapsuusmuistoni kakuista ja tappeluista(...mitä löytyisi muuten paljon, koska isä on ammatiltaan kokki ja veli tosi urheilullinen. Mä en ollut ja se koitui kohtaloksi lapsena. :P)
-
Mie ajattelin omia kinoja pikkuveljen kanssa tota edellistä tehdessä, ja juu, ei ne ihan noin tasasia ollu ::) Siinä ekassa lainauksessa tosiaan oli virhe ^^'' Hyvä kun huomasit. Tullu taas aika taidokas virhe siihenkin 8DD (Se tosiaan on harmi, ettei vahinkoja voinu korjata sauvan heilautuksella. Niiden rangaistuksien kärsiminen oli hirviää :S Mutta onneks sitä on kasvanu ees vähän aikuiseks, huom vähän ;))
Nimi: "Vai mitä, Reg?"
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, lievä Angst
A/N: Menee raapalehtiseen
“Sirius”, Regulus kuiskasi varovasti oven raosta.
“Mene pois”, Sirius sihahti ja käänsi selkänsä ovelle.
“En mene”, Regulus vastasi päättäväisesti, mutta hellästi ja käveli veljensä luokse. “Sattuuko vielä pahasti?”
“Ei sen enempää kuin ennenkään.”
Nuorempi huokaisi raskaasti ja vei kipua lievittävän voidepurkin Siriuksen käsistä. Hän kastoi sormensa siinä ja alkoi varovasti levittää sitä Siriuksen kasvoihin, mihin oli hyvää vauhtia tummumassa iso mustelma. Orion oli taas menettänyt hermonsa ja lyönyt Siriusta. Nimenomaan taas, näin oli käynyt ennenkin. Koko viime kesän Sirius oli saanut kokea pelkkää väkivaltaa ja halveksintaa Orionin ja Walburgan puolelta.
“Anteeksi. Minun ei olisi pitänyt alkaa kysellä lajittelusta yhtään mitään.”
“Pyh. Sinulla oli siihen täysi oikeus. Onneksi pääset täältä pöpipäiden joukosta Tylypahkaan syksyllä.”
“Sirius…”
“No?”
“Mitä jos minusta tulee luihuinen?” Regulus kysyi hieman peläten veljensä reaktiota. Hän ei halunnut, että Sirius vihaisi häntä, niin kuin vihasi koko muuta sukua.
“Sitten sinusta tulee. Mutta se on epätodennäköistä, et sinä tuolla reiluudella ja hyvyydellä voi olla mikään niljakas luihuinen. Ja mikä tahansa muu tupa on parempi kuin luihuinen, jopa puuskupuh.”
Regulus virnisti hiukan, mutta vakavoitui taas. “Tuo näyttää pahalta”, hän kuiskasi osoittaen Siriuksen poskea.
“Se häviää parissa päivässä pois siitä. Eikä se minua haittaa, muistanpahan miksi vihaan heitä.”
Pokien välille syntyi hiljaisuus, sen kuitenkaan olematta painostava.
“Syksyllä menemme Tylypahkaan ja molemmille tulee ikimuistoinen vuosi. Vai mitä, Reg?”
“Joo.”
-
Pakko aluksi sanoa että noi sun vastaukset saa mut aina kauheen hyvälle tuulelle :-*. Niitä on melkein yhtä kiva lukea kun itse noita raapaleita.
Sitten itse raapaleeseen. Käy sääliksi noita kahta, kun tietää jo etukäteen että Reg joutui luihuiseen :(. Enkä mä tykkää lukea kamalasti kun Sirreä hakataan, mutta onneksi sillä on Reg laittamassa mömmöjä mustelmiin ;D. Joo. En oikein näin heti lenkin jälkeen ja nälkäsenä kun karhu saa oikein mitään fiksua kommenttia aikaan, anteeksi.
“Sattuuko vielä pahasti.”
Mun käsitykseni mukaan tuo on kyllä kysymys, joten perään kysymysmerkki eikä piste.
Mutta se on epätoden näköistä...
epätodennäköistä yhteen
“Se parissa päivässä pois siitä. Eikä se minua haittaa, muistanpahan miksi vihaan heitä.”
Hih, just niin Siriusmainen lause <3
-
Uuh...anteeksi anteeksi anteeksi etten ole kommannut taaskaan piitkään aikaan on vain ollut kiirettä, kiitos ommauksesta ja ihania olivat nuo :-*
-
shayl ~ Hyvä etteivät ole ainkaan ärsyttäneet :) Miekään en tykkää kirjottaa Siriuksen hakkauksesta :( Silti sitä jotenkin tulee aina kirjotettua :D Mutta tosiaan, onneks sillä on Reg, joka hoivaa Sirren kuntoon :)
Vaarallinen Komentoija ~ Ihanaa kuulla että edelleen pidät raapaleistani :)
Nimi: Leikkiseuraa
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen
"..ius."
Raotan silmiäni hiukan, mutta suljen ne taas uudestaan. Huone on täysin pimeä, joten ei voi olla vielä aamu.
"...rius!"
Mumisen häiritsejälleni jotain epämääräistä ja yritän kaivautua mahdollisimman syvälle peittooni. Ei vielä voinut olla aamu!
"Sirius Orion Musta! Nyt ylös!"
Joku huutaa korvani juuressa ja vie peiton päältäni. Aukaisen silmäni hitaasti ja katson mahdollisimman murhaavasti Regulusta. Hän seisoo sänkyni vieressä kädet puuskassa ja silmät kaventuneina. Milloin tuo kuusivuotias oli alkanut minua komentamaan?
”Mitä sinä siinä huudat?”
”Nyt ylös. Haluan ulos!”
”Mikset mene yksin?”
”Koska en halua mennä yksin. Haluan leikkiseuraa.”
”Mitä kello edes on?”
”Kohta yhdeksän.”
”Ja sinä herätit minut jo nyt?!”
”Itse olen ollut hereillä jo monta tuntia, nyt ylös sieltä. Puet päälle, syöt leivän ja tulet minun kanssani ulos.”
Reguluksen jalka naputtaa lattiaan uhkaavasti mikä kertoo ärtymyksestä. Olikohan hän yrittänyt herättää minua pitkäänkin? Nousen vaivanloisesti sängystä ylös ja hieron unisia silmiäni.
”Hyvä on, hyvä on. Minä herään.”
”Sinun on sitten paras olla viiden minuutin sisällä alakerrassa tai tulen uudestaan käymään.”
Uhkauksensa päätteeksi Regulus lähtee huoneesta ovet paukkuen. Uninen virne nousee huulilleni. Vai tulisi uudestaan käymään jos en heräisi? Nostan peiton lattialta sängylle takaisin ja kömmin takaisin sänkyyn. Tulkoon Regulus herättämään uudestaan jos oikeasti aikoo saada minusta leikkiseuraa.
-
Hehee! Ihana, ihanan ihanan ihana! Kiitokset. :-* Pidin, varsinkin viimeisestä lauseeesta.
-
Vaarallinen Komentoija: KiitosKiitosKiitosKiitos :-* Ja voin hyvällä omallatunnolla sano, itsekkin pidän tuon edellisen raapaleen viimeisestä lauseesta :D Oon ite tainnu tehä noin pari kertaa omalle pikkuveljelle.
Nimi: Tönimisiin
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen
Tönäisy. Toinen. Kolmas.
“Sirius. Lopeta”, Regulus sähähti.
Taas tönäisy.
“Minä törkkään kohta sinut tuonne lattialle nukkumaan ja kuten hyvin tiedät, se ei ole pehmeä.”
Sirius vain mutisi unissaan jotain epäselvää ja käänsi kylkeään; litistäen Reguluksen seinää vasten. Regulus päästi ilmat keuhkoistaan hitaasti, laskien hiljaa mielessään kymmeneen. Hän ei enää ikinä huolisi Siriusta nukkumaan viereensä. Kun kyynerpää osui taas hänen selkäänsä, oli Sirius viidessä sekunnissa lattialla.
“Mitäh?” Unentokkurainen Sirius älähti vaimeasti.
“Saat nukkua siellä kun hakkaat ja potkit minua koko ajan”, Regulus sähisi murhaavasti Siriukselle, joka makasi hyvin epämääräisessä asennossa hiukset täysin sekaisin.
“Mitä minä nyt tein?”
“Tönit minua jatkuvasti niin, etten minä saa unta.”
“Itse tönit minut lattialle.”
“Vain siitä syystä, että haluan nukkua rauhassa ilman, että joku jatkuvasti tönii ja tuuppii minua.”
Sirius tuhahti huvittuneesti ja sai tyynyn suoraan naamaansa. Regulus asettui makaamaan selkä Siriukseen päin. Sirius nousi vaivalloisesti seisomaan ja mönki takaisin sänkyyn.
“Et sitten töni minua enää.”
“En, en”, Sirius myhäili ja kiersi kätensä Reguluksen ympärille rutistaen tätä kuin unilelua.
“Minä en kaipaa hellyyttä”, Regulus tuhahti jurosti.
“Mutta minä omistan sitä liikaa ja haluan jakaa sitä sinulle.”
“Sirius.”
“On nimeni.”
“Sinä olet ääliö.”
“Kiitos samoin, pikkuveli pieni.”
Regulus sulki silmänsä haukotellen ja toivoi, ettei aamulla täytyisi herätä aikaisin.
-
Nimi: Perhepäivällisiä
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen
“Äiti, onko meidän pakko?”
“On, Sirius. Lopeta tuo nuriseminen.”
“Mutta kun minä en pidä Druella-tädistä.”
“Enkä minä Bellatrixistä.”
“Komppaan Regulusta. Bellakaan ei ole kiva.”
“Nyt lopetatte kummatkin tuon marisimisen. Luulisi teillä olevan edes tuon verran kunnioitusta sukulaisianne kohtaan!”
“Mutta kun Druella on aina niin -”
“Kehtaatkin sanoa sitä ääneen!”
“- tiukkapipo ja nipottaja.”
“Ja Bella on sekopää!”
“Nyt kummatkin sen lärvi kiinni tai taion ne pysymään kiinni!”
“Mutta -”
“Enkö juuri sanonut?”
“…”
“…”
“Noin on paljon parempi. Herra Musta, nyt tänne! Olemme lähdössä.”
“Kyllä, kyllä.”
“Isi, me ei haluta Siriuksen kanssa lähteä.”
“Kyllä te tulette.”
Sirius ja Regulus tarttuivat nuristen äitinsä kaavun helmasta ilmiintyäkseen tämän kanssa. He kostaisivat tämän vielä jotenkin. Jos uskaltaisivat.
-
Nimi: Rohkelikkoon, joohan?
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen
“Siiiiiiriiiiiiuuuuus”, Regulus marisi makoillessaan sängyllään. Sirius katsahti häneen laiskasti ja käänsi katseensa tylsistyneenä takaisin sylissään lepääviin käsiinsä. Regulus tuhahti ja lämäytti toista takaraivoon avokämmenellä.
“Nyt sinä koin syömä idiootti kuuntelet minua!”
Sirius kääntyi katsomaan häntä, jotain epäselvää samalla muristen. Pojan käsi hieroi juuri pahoinpideltyä takaraivoa ja silmät olivat siristyneet mahdollisimman ilkeään katseeseen. Reguluksen itsevarma ilme mureni hetki hetkeltä epävarmemmaksi ja lopulta hän hymyili mahdollisimman viattomasti isoveljelleen.
“Vahinko?”
“Elä luulekaan.”
Regulus nousi nopeiden refleksiensä ansiosta sängyltä juuri ajoissa ehtiäkseen pois Siriuksen alta ja ryntäsi huoneesta käytävälle pakoon. Muotokuvat tuhahtelivat toisiaan jahtaaville pojille halveksivasti, mutta Sirius ja Regulus eivät jaksaneet välittää. Kahdeksan- ja kuusivuotiaat pojat juoksivat käytävää pitkin naurun raikuessa keittiöön ja törmäsivät kotitonttu Oljoon.
Vanha ja äksy kotitonttu jäi huutamaan jotain Rouva Mustan kaatuneesta kahvista, mutta Sirius ja Regulus jatkoivat pakoaan takaoven kautta ulos pihalle. Siellä he lysähtivät maahan istumaan ja tasaamaan hengityksiään.
“Miksi me edes juoksimme siellä käytävällä?” Sirius kysyi, kun oli jo kaikessa hötäkässä unohtanut syyn miksi oli alun perin jahdannut Regulusta.
Nuorempi vain naurahti toiselle ja tömähti selälleen jääden katselemaan taivasta.
“Luuletko, Sirius, että meistäkin tulee luihuisia niin kuin kaikista Mustista?”
“En tiedä, mutta ainakin minulle kelpaa mikä tahansa muu tupa kuin luihuinen.”
“Yritetäänhän kummatkin rohkelikkoon? Joohan?”
“Yritetään.”
-
Nimi: Tuijotuskilpailua
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen
Regulus tuijotti silmiään räpäyttämättä Siriusta silmiin ja tämä vastasi samalla mitalla takaisin. Kummankaan ilme ei värähtänyt ensimmäisen kymmenen sekunnin aikana, mutta sitten alkoi silmiä kutittaa ja kyyneleet puskivat kosteuttamaan niiden pintaa. Pojat kuitenkin pitivät vain vaivoin kädet sylissään. Ne halusivat nousta hieromaan kutisevia silmiä, mutta kumpikaan ei halunnut hävitä. He olivat sitä paitsi kumpikin huonoja häviäjiä.
Kun Sirius räpäytti silmiään, Regulus hihkui riemuissaan: “Minä voitin!” Hän nousi seisomaan ja huitoi käsiään, samalla kun otti pari voitontanssi askelta.
-Vain koska minä luovutin tahallani! Et olisi kestänyt häviötä ja olisit vain juossut äidille valittamaan, kuinka epäreilu olen!
-Ei, velipoika rakas, sinä hävisit. Myönnä ja niele se kuin mies!
Regulus virnisteli ja Sirius murjotti. Nuorempi taputti isoveljensä päälakea pahoitellen, sisäisesti kuitenkin hihkuen riemusta. Hän oli kuitenkin tuijotuskilpailun tämänkertainen voittaja.
-
Nimi: Hermostuttaako?
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, raapale
A/N: Raapalehtiseen ja Spurttiin torstain raapaleella
“Mutta kun minä en halua laittaa tuota kaapua!”
“Äiti sanoi, että se on laitettava.”
“Mutta kun juhlakaapu on niin inhottava.”
“Minä tiedän. Arvaapas, Reg pieni, kiinnostaisiko minua pukea näitä päälleni?”
“Ei.”
“Aivan oikein. Nyt ne rytkyt niskaan ilman kapinointia.”
“Miksi?”
“Koska äiti on päättänyt pitää jotkut älyttömät pippalot.”
“Miksi?”
“Mistä minä tietäisin! Mikä ihmeen kyselykausi sinulla on menossa?”
“En minä tiedä.”
“Anna minun nyt kaikki kestää.”
“Sirius.”
“No mitä?”
“Laittaisitko tämän kravatin solmuun?”
“…Juu…”
“Pysy nyt paikallasi!”
“Minähän olen paikallani.”
“Ethän ole. Sinä hyörit ja pyörit koko ajan.”
“Enhän. Sinun kätesi tärisevät.”
“No eiväthän tärise. Älä, Reg, puhu palturia.”
“Hahahhaaaa, hermostuttaako velipoikaa?”
“Kuules, sinä pieni piru!”
“Äitiiiiiiiiiiiiii!”
-
Nimi: Viisi sekuntia aikaa häipyä
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, Tuplaraapale
A/N: Raapalehtiseen ja Spurttiin lauantain raapaleella
“Sano S.”
“Lopeta.”
“Sano I.”
“Reg.”
“Sano R, sano I.”
“Regulus.”
“Sano US.”
“Minä en lupaa olla suuttumatta.”
“Sano SIRIUS!”
Regulus virnisti, kun Sirius kavensi silmänsä viiruiksi ja puristi mustaa, puuvillalakanaa nyrkkeihinsä. Kun katse muuttui astetta murhaavammaksi hermostui nuorempi veljeksistä.
“Sinuna juoksisin ja kovaa.”
“…Suutuitko sinä?”
“Kyllä, Regulus rakas, kyllä suutuin.”
“Regulus nousi varovasti seisomaan kuin peläten Siriuksen hyökkäävän Orionin taikasauvan kanssa kimppuun. Harmaansiniset silmät seurasivat tarkasti Reguluksen nousemista ja Sirius laski hiljaa mielessään viiteen. Hän pääsi juuri nelosen kohdalle, kun Regulus avasi uudestaan suunsa.
“Minä luulin, että minun täytyi olla nopea, jos haluan karkuun.”
“Minä olen jo nelosessa, että suosittelen juoksemaan.”
“Ja sinä lasket?”
“Viiteen.”
“No tuota…”
“Neljä ja puoli.”
“Sinä suutut liian helposti!”
“Regulus, viimeinen mahdollisuus hävitä tuosta ovesta, niin, ettet saa pientä opetusta.”
“Miksi minun täytyisi saada opetus? Se juttu on hauska. Naapurin tytöt opettivat sen minulle. Sitä paitsi sinun nimesi sopii siihen. Sano S, sano I, sano R, sano I, sano US. SI-RI-US.”
“Viisi.”
“Isiiiiiiiiiiiiiiii!”
-
Nimi: Puhdistusainetta
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama, Tuplaraapale
A/N: Raapalehtiseen
Regulus mutristi huuliaan ja ähkäisi kivusta, kun Sirius paineli pumpulituppoa hänen silmäkulmaansa vasten.
“Onko aina pakko juosta kuin päätön kana?”
“On.”
“Tyhmä.”
Regulus tuhahti ja sysäsi Siriuksen käden pois kasvoiltaan. Vasen silmäkulma oli auennut ja jo viisitoista minuuttia kaatumisen jälkeen oli silmän alunen tummentunut punertavan violetiksi.
“En oo tyhmä.”
“Olethan. Ei portaissa juosta. Sen nyt tajuaa kotitonttukin.”
Sirius pyöräytti silmiään, kun Regulus näytti hänelle hyvinkin arvokkaasti kieltään ja käänsi mielenosoitukseksi vasemman puolen kasvoistaan häneltä piiloon. Hän laski hitaasti mielessään kymmeneen, ennen kuin tarttui Regulusta leuasta kiinni ja käänsi tämän katsomaan itseään.
“Se on pakko puhdistaa.”
“Miksi?”
“Siksi, ettei se ala märkiä.”
“Mikesi äiti voi tehdä sitä?”
“Koska hän ei ole täällä ja sitä paitsi, jos olisi hän huutaisi naama punaisena, kuinka me olemme yhtä tyhmiä kuin Oljo, emmekä osaa varoa mitään. Vaikka minulla ei ole edes tässä asiassa osaa eikä arpaa.”
“Mihin äiti ja isä ovat menneet?”
“Cygnus-enon ja Druella-tädin luokse käymään. Siellä on kuulemma jokin hätätapaus, jossa tarvitaan äidin neuvoja.”
“Mutta äiti on aina opettanut, että ongelmat pidetään visusti piilossa!”
Sirius huokaisi ja ajatteli tuskastuneena: “anna mun kaikki kestää.”
“Näytäs vielä sitä silmää”, Sirius sanoi ja paineli vielä puhdistusaineesta märkää pumpulituppoa Reguluksen silmäkulmaa vasten.
Toinen vain mutristeli suutaan puhdistusaineen kirvellessä, muttei inahtanut sanaakaan.
-
Oih! Ihania<33 Sirius ja Regulus sitten osaa ollla huvittavia, vuoroin hymyilin ja vuoroin nauroin nöitä lukiessani<33 Lisää?!
-
Kiitos hellyyttävästä kommentistasi Vaarallinen Komentoija :-* On mukava kuulla, että olen saanut jonkun hymyilemään ja nauramaan! Lisää tuleepi tässä, kun tuosta kommentistasi inspiroiduin kirjoittamaan :)
Nimi: Kai niitä vatsapurujakin saa olla
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, Raapalesarja
A/N: Raapalehtiseen
1. (200 sanaa)
Haarukka töni muusia ja makkaranpalasia ympäri lautasta, kuitenkaan viemättä mitään pitelijänsä suuhun. Tummatukkainen poika päästi välillä turhautuneen henkäisyn ja jatkoi taas ruuan tönimistä.
“Miksei maistu?”
Poika hätkähti yhtäkkistä kysymystä ja käänsi tummansiniset silmänsä äitiinsä. Naisen tummat ja paksut hiukset kehystivät tämän vaaleita kasvoja. Pitkät elegantit sormet pitivät hopeahaarukkaa kädessään ja lautasella oli enää puolet ateriasta jäljellä.
“Regulus. Minä kysyin sinulta, miksei maistu?”
“Koska Sirius on kipeänä sängynpohjalla”, kahdeksanvuotias vastasi mutristaen huuliaan tyytymättömänä.
Walburga Musta huokaisi ja vilkaisi miestään, Orion Mustaa.
“Miksi sinä nyt Siriusta ajattelet? Sinun pitäisi syödä.”
“Minä ajattelen Siriusta siksi, että hänelläkin on varmasti nälkä, mutta hän ei saa tulla alas, koska on kipeä. Äiti-kiltti, anna minun viedä Siriukselle jotain syötävää.”
“Pylly penkkiin.”
Regulus istahti takaisin tuolilleen, vaikka ei ollut päässyt vielä kunnolla edes seisomaan. Hän tiesi, ettei hänen kannattaisi alkaa vänkäämään vastaan äidilleen.
“Siriuksella on vatsatauti. Sinä vain tartuttaisit sen itseesi, jos menisit sinne nyt. Oljo vie Siriukselle syötävää ja vatsanpuruihin lääkettä. Sinun ei tarvitse huolehtia veljesi olotilasta.”
Regulus tökki vielä hetken ruokaansa, ennen kuin antoi nälän voittaa ja suoranaisesti ahmi lautasen tyhjäksi ruuasta pienisuureen vatsaansa. Perunamuusia mussuttaessaan posket pullollaan hän vilkuili kattoa ja ajatteli hieman surullisena Siriusta. Toinen ei saisi maittavaa perunamuusia ollenkaan tyhmän vatsataudin takia!
2. (150 sanaa)
Lattia narisi pienten askelten alla, mutta kulkija ei antanut sen häiritä itseään. Alakerrasta kuului selkeästi puheensorinaa, mutta sanoista ei voinut saada selvää. Tummat ja karut seinät vangitsivat pienen kulkijan usvaansa, joten kukaan ei voinut edes aavistaa, että erään pojan sänky oli tyhjä. Vaikka pojan äiti oli juuri käynyt katsomassa, että tummatukkainen lapsi oli hyvässä turvassa vällyjen alla.
Nyt sänky oli sekaisin ja Regulus kulki pitkin Kalmanhanaukion käytävää. Kotitonttujen päät seinillä, eivät ehkä olleet mitenkään yöaikaan kahdeksanvuotiaan silmille mitään järkevintä, mutta Regulus oli jo kaikkine yöhiippailuineen ehtinyt tottua niihin. Äänekäs ärähdys sai pojan niskakarvat pystyyn ja käännähtämään kannoillaan nopeasti ympäri. Hän huokaisi helpotuksesta, kun tajusi, että äänen aiheuttaja oli vain heidän vanhimpia taulujansa. Hän vihasi tuota taulua, jos totta puhuttiin. Se säikäytteli häntä vähän väliä ja hän joutui aina olemaan varpaillaan, kun juoksenteli yöllä talossa. Vain ja ainoastaan yhden typerän taulun takia!
Siriuksen oven taakse päästyään, hän pujahti sisään huokaisten helpotuksesta.
3. (100 sanaa)
Sirius käännähti tuskastuneena kyljelleen, kun ovi narahti, kavaltaen sisään kävijän. Hän ei erottanut pimeässä, kuka huoneeseen oli tullut, muttei jaksanut välittääkään. Hän halusi vain nukkua ja saada häiritsijän katoamaan. Sitä paitsi, hänen vatsaansa sattui edelleen ja hän ei ollut saanut syötyä paljoa mitään. Vaikka ruoka olikin näyttänyt herkulliselta.
Regulus hiipi narisevien lankkujen päällä mahdollisimman hiljaa Siriuksen sängyn luokse. Toinen siristeli silmiään ja näytti ärtyneeltä, mutta hän halusi välttämättä nähdä oliko Sirius kunnossa. Toisesta kun ei aina tiennyt varmaksi. Tämä vaikutti vahvalta ja väittikin sitä usein, mutta Regulus oli kuullut Siriuksenkin itkevän joskus. Hän istahti sängylle ja kävi makaamaan veljensä kainaloon.
4. (200 sanaa)
Regulus kuunteli kuinka Sirius tuhisi ja ajoittain vinkaisi matalasti vatsaa kouraistessa. Hän ei pimeässä nähnyt kunnolla Siriuksen kasvoja, mutteivät nekään täysin ilmeettömiksi kivusta jääneet. Regulus oli itse vain kerran aikaisemmin sairastanut vatsataudin ja ei missään nimessä halunnut saada sitä uudestaan, mutta jos hän ei saisi nukkua Siriuksen vieressä hän näkisi taas niitä painajaisia, jossa Oljo ei suostu keittämään hänelle teetä vaan keittää kahvia ja pakottaa hänet vielä juomaan sen! Siriuksen kainalossa nukkuminen poisti pahat unet ja muutenkin Kalmanhanaukion oli pelottava paikka nukkua yksin. Se oli ehkä upea ja kunnossa pidetty hienosto talo, mutta sen kolkontummat värit eivät miellyttäneet Regulusta.
Sirius paransi asentoaan ja kiersi kätensä tiukemmin Reguluksen ympärille. Hän oli jo parissa vuodessa ehtinyt tottua siihen, että Regulus nukkui vähän väliä hänen vieressään. Häntä nauratti ensimmäisellä kerralla, kun Regulus oli kertonut Oljo-painajaisestaan, mutta vaientunut heti, kun oli nähnyt pelon kyynelien tunkevan Reguluksen silmiin. Toisaalta se oli rauhoittavaa, että Regulus nukkui siinä hänen vieressään, hänen unileluna. Ei tarvinnut enää kaivaa kissapehmolelu Töpöä sängyn alta. Hän ei ikinä suostuisi myöntämään, että tarvitsi Töpöä siihen asti kun Regulus alkoi nukkua hänen vieressään. Ja tuhista hänen kaulaansa vasten. Mumista unissaan, kuinka hän halasi liian lujaa tai kertoa unenpöppörössä, kuinka tarvitsisi päästä vessaan.
Höpsö kakara.
A/N2: Ja kommenttihan saa laittaa ;) En mie pure (maistan ehkä vähäsen...)
-
Ihana :) Olen tänään hirveän vähäsanainen, joten en voi sanoa muuta, kuin ihana<33
-
ihaniaaa<3
Rakastan tuota tunnelmaa minkä onnistutu luomaan jokaiseen ficciin. Ja Nuo veljesjutut kolahtavat minuunkin varsinkin tappeluiden osalta... ::)
Kirjoitathan vielä vähän lisää? :-*
millann Kiittää, kuittaa ja kumartaa
-
Vaarallinen Komentoija: Kiitos taas kommentistasi :)
millann: Ihanaa kuulla, että pidät. Näiden kahden tappeluista on hauska kirjoittaa, vaikka sitä monesti kirjoittaa veljekset mielummin sopuun, kun tietää heidän välien menevän sitten kun Regulus tulee kouluun(tai niin se menisi kirjassa ainakin... Minun mielestäni se voisi sitten mennä toisin ::)). Kirjoitan todellakin vielä lisää! Ja tässä tulee taas yksi. Kiitos kommentisti.
Nimi: Kaksi pientä tuhisevaa yllätystä
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama, Tuplaraapale
A/N: Raapalehtiseen
Jostain kuului naisen naurua hieman humaltunutta naurua. Mustien sukukartano oltiin puunattu lattiasta kattoon putipuhtaaksi joidenkin hyödyttömien illanistujaisten takia. Niin, ja Sirius ja Regulus oltiin käsketty Siriuksen huoneeseen, ja nämä pysyivät siellä peläten Orionin uhkaamaa rangaistusta, jos poistuisivat. Tai ainakin siihen saakka pysyivät, kunnes Sirius päätti keksiä heille tekemistä.
“Minä en jaksa istua enää täällä! Mennään jonnekin muualle”
Regulus katsoi veljeään kuin idioottia.
“Isi käski meidän pysyä täällä. Sitten kun isi saisi meidät kiinni tuosta olisimme tuhon omia!”
“Vähän jännitystä elämään, Reg hyvä.”
Hetken suun mutristelun jälkeen Regulus myöntyi ja lähti seuraamaan Siriusta ovelle. Ovelta Sirius kurkkasi nopeasti käytävälle ja todettuaan sen olevan kulkuvapaa-alue he hiipivät rappusten ylätasanteelle. Aikuiset jatkoivat meluamistaan, eivätkä tajunneet ollenkaan, että heillä oli pieniä vakoojia.
“Eivät he puhu mitään hauskaa!” Sirius tuhahti turhautuneena ja veti kädet rinnalleen mököttävä eleenä. Regulus mulkaisi veljeään ja sai samassa idean. “Mennään isin ja äidin huoneeseen.”
Neljä pientä kevyesti tömisevää jalkaa juoksivat mahdollisimman hiljaa leveälle pariovelle, ja kaksi poikaa pujahtivat sisään.
Hyvästeltyään vieraat ja kivuttuaan yläkertaan, vanhempia odotti yllätys sängyllä. Päiväpeitosta ei ollut enää mitään tietoa - Walburga huomasi, että se lojui puoliksi sängyn alle potkittuna -, ja sängyn päällä tuhisi kaksi itsensä nukuksiin leikkinyttä poikaa.
“Ja minä kun käskin heidän pysyä Siriuksen huoneessa”, Orion sanoi hampaitaan kiristellen. Walburga tyytyi huitaisemaan kädellään ilmaa ja siirtämään pojat nukkumaan keskemmälle sänkyä, että hekin mahtuisivat sängylle nukkumaan. Aamulla pojat saisivat kuulla kunniansa, mutta Walburga oli yksinkertaisesti niin väsynyt, ettei jaksaisi kuunnella yhtään huutoa ja itkua.
-
Hymy palasi väkisinkin huulilleni kun luin tuon. Ihana. Pidin varsinkin lopusta. Sirius oli siriusmainen ja Reguluskin oli ihana, kiitokset taas tästä <3
-
Täähän tuli kun tilauksesta!
[epäoleellista höpinää]
Musta on tullu laiska lukija(ja vielä laiskempi kommentoija), koska jaksan lukea nykyään enää harvoin ficcejä muilta kuin lempikirjoittajiltani(tai niiltä, jotka olen muuten vain hyviksi todennut). No, just pari tuntia sitten olin vaan sillee että "nyt vois kyll lukee jotain". Sitten menin selaileen jotain aluetta, joka sattu nyt olemaan Laituri 9¾, ja sitten siinä oli kivasti se sun ficci etusivulla ja sit klikkasin siitä sun nimestä sillee "jhoo, vois kattoo onko Ruskapoika kirjottanu mitään uutta!" Et ollut, mutta nyt sitten. Luetsä jotain mun ajatuksia vai, häh? :D Varmaan, koska päätä ainakin särkee just nyt niin julmetusti ettei tuu kommentoinnista mitään...
[/epäoleellista höpinää]
Sitten itse asiaan. Mää tykkään kauheesti ku nää etenee sillee suunnilleen loogisesti nää raapaleet, ja siitä kuinka aiheet on tosi arkipäiväsiä ja tavallisia(finissä nykyään on kaikki ficit draamaa, munkin, en kiellä, joten vaihtelu virkistää). :) Ja sit kun Sirius ja Regulus on jsut sellasia kun oon kuvitellu! Sirius tollanen idiootti seikkailunhalunen höppänä, ja Reg sit vähän ujompi ja semmonen kiltimpi pikkujäbä. Mut Walburga tossa raapaleessa O.o En oo koskaan aatellu, et se vois olla noin lempee ja ihana. :D Mutta joo, ehkä mä oon ajatellukkin sitä sen ja aikuisen Siriuksen suhdetta, olihan niiillä ennen Tylistä varmaan aika normaalit välit.
“Isi käski meidän pysyä täällä Sitten kun isi saisi meidät kiinni tuosta olisimme tuhon omia!”
awwie Regsu <3 mutta jos tuossa kerran on kaksi eri lausetta niin sitten-sanaa ennen piste ;)
Päiväpeitosta ei ollut enää mitään tietoa - Walburga huomasi, että se lojui puoliksi sängyn alle potkittuna -, ja sängyn päällä tuhisi kaksi itsensä nukuksiin leikkinyttä poikaa.
haha, arvasin tän !
Miksei ne kakrut, joita mä joudun vahtiin, ole noin ihania kun Sirre ja Regsu? .________.
-
Melkein unohin vastata teille rakkaat pienoiset. No, pistetään se väsymyksen piikkiin :D
Vaarallinen Komentoija: Ihana kuulla, että sain hymyilemään. Regulus ja Sirius ovat vain sellaisia, että hymy nousee pienemmästäkin :D Kiitos kommentistasi <3
shayl pienoiseni, et sä ole jo arvanu, että mie oon ajatustenlukija? Äläkä huoli, miekin oon muuttunu ihan hirmu laiskaks, iha kaiken suhteen. Mutta mitenkään aktiivinen kommentoija mie en oo varmaan koskaan ollu, enkä koskaan tule olemaan :'P Mutta tiedäkkö, mie oon ihan hirmu ilonen (vaikka oonkin väsyny) kuullessani, että lukeudun ilmeisesti sin lempparikirjottajiin tai niihin jotka oot todennu hyviks. Nostatti omatuntoo ihan hirveesti.
Loogisesti? *skrollailee hetken epäuskoinen ilme kasvoillaan* En mie nää näissä mitään loogista järjestystä :D Äläkä kysy tosta Walburgasta. Mie en vaan jaksanu kirjottaa siitä semmosta ilkeetä ämmää tohon raapaleeseen. Sitä paitsi, ei sitä aina jaksa kattella IC-hahmoja *köhmitenniintekosyyköh* ::) Miksei kaikki lapset vois olla niinko Sirre ja Regsu? ;-; Sitten mie voisin jopa harkita lastenhoitoa. Mie kiitän hirmusesti kommentistasi <3
Nimi: Valehtelua ja piilottelua
Ikäraja: Sallittu // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen & Spurttiin [torstai 5.8 puolitoistaraapale - 150 sanaa]
“Sirius”, Regulus marisi.
“No?” Sirius ynähti nostamatta katsettaan tekemästään piirroksesta.
“Mitä piirrät?” Regulus kysyi ja yritti kurkkia Siriuksen olan ylitse.
“Ei kuulu sinulle, ipana”, Sirius vastasi mumisten ja kyyristyi enemmän piirroksensa ylle, vaikka oikeasti yritti piilotella enemmän sitä millä piirsi.
“Piirräthän! En minä nyt sokea ole!” Regulus tulistui ja hetken tappelun jälkeen Regulus oli nähnyt pergamentista vain pienen palan kulmaa. Huuliaan mutristaen nuorempi luovutti, mutta jäi silti Siriuksen seuraan, jos vaikka saisi kuin saisikin selville mitä toinen piirsi.
“Mistä sinä olet saanut tuon jästikynän?” Regulus kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän nuokkui pehmeällä matolla lattian rajassa, kun ei sänkyäkään uskaltanut vallata. Siriuksesta ei koskaan tiennyt, milloin hänen tavaroihinsa sai koskea, ja milloin ei. Reguluksen mielestä Sirius oli outo.
“Löysin”, Sirius vastasi piilotellen edelleen kynää.
“Mistä?”
“Ulkoa.”
“Emme me saa mennä ulos, ellei lähdetä jonnekin järkevään paikkaan!”
“Menin salaa.”
“Äiti olisi huomannut.”
“No, nyt hän ei huomannut.”
“Valehtelet.”
“En.”
“Tyhmä.”
“Sinä myös.”
-
Nimi: Kuuroutta
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen & Spurttiin [perjantain 6.8 raapale - 100 sanaa]
Sirius ei voinut ymmärtää miksi hänen vanhempansa vihasivat jästejä ja kuraverisiä, kuten he puoliverisiä nimittivät. Sirius ei itse nähnyt jästeissä mitään pahaa. Jästit olivat itse asiassa aika hassuja. he eivät tajunneet taikamaailman olemassa oloa, vaikka se näytettiin melkein suoralta kädeltä heille.
“Siriuuuuuuuuuuuuus.”
Ei hän sitä vanhemmilleen kertonut, ettei ajatellut jästeistä ja puoliverisistä samalla tavalla kuin he. Tie miten he suhtautuisivat asiaan. Bellatrix-serkku nyt ainakin repisi häneltä silmät päästä, jos hän sanoisi edes poikkipuolista sanaa ajatuksen suuntaan. Sirius ei käsittänyt Bellankaan kantaa asiaan.
“Sirius!”
Sirius hätkähti mietteistään ja kohtasi Reguluksen tuiman katseen.
“Mitä?”
“Syömään kuuro.”
“Kuuro?”
“Huusin ainakin sata kertaa.”
“Ai…”
-
Aah! Taas kaksi ihanaa raapaletta ilman minun huomaamattani! No piristi todella tylsäää päivääni kiitos taas näistä <33 Lisää vaan. <33
-
Kiitos taas piristävästä kommentistasi, Vaarallinen Komentoija!<3 Tässä tulee taas yksi lisää. Mukavaa, että saan edes jonkun päivää jotenkin parannettua :-*
Nimi: Ruokasotaa!
Ikäraja: Sallittu
Genre: Drama
A/N: Raapalehtiseen & Spurttiin [lauantain 7.8 tuplaraapale - 200 sanaa]
“Siri, jos sinä et lopeta tuota tuijottamista, niin minä heitän tätä perunamuusia sinun naamaasi”, Regulus uhkasi kurtistaen kulmiaan ilkeänä.
“Mitä tuijottamista?” kymmenenvuotias Sirius kysyi muka ihmeissään ja näytti kieltään pikkuveljelleen. Heidän vanhempansa olivat lähteneet viettämään iltaa muiden puhdasveristen kanssa, ja Sirius ja Regulus saivat olla täysin kahdestaan, jos Oljoa ei laskettu.
“Tuo jatkuva tuijottaminen mitä harrastat koko ajan!” nuorempi veljeksistä huudahti ja sieppasi ison kasan perunamuusia haarukkaansa uhaten eleillä heittävänsä sen seuraavaksi.
“Et uskalla kuitenkaan”, Sirius yllytti ja nojautui hieman pöydän päälle Regulusta kohden. Hän tiesi, että Regulus oli helppo yllyttää mukaan kaikkeen. Tai ainakin melkein kaikkeen. Regulus oli hieman ujohkompi kuin hän, mutta Sirius oli mahtava suostuttelija, ja jos suostuttelu ei auttanut, niin ainoa keino oli sitten yllyttäminen. Mikä taas toimi lähes aina.
“Uskallanhan!” Regulus tuhahti, muttei tehnyt mitään. Sirius tuhahti pilkkaavasti ja nojautui taas tuolin selkänojaa vasten mumisten Regulukselle jotain mikä kuulosti epäilyttävästi “nynnyltä”. Seuraavassa hetkessä kasa perunamuusia lensi pöydän ylitse suoraan Siriuksen poskelle pitäen pienen “plöst” ääneen osuessaan ihoon.
Regulus nauroi pilkkaavasti veljensä hölmistyneelle ilmeelle, eikä huomannut kuinka Siriuksen kapeille huulille eksyi ilkeän puoleinen virnistys. Vanhempi kahmaisi lautaseltaan perunamuusia käteensä ja lähti juoksemaan Reguluksen luokse pöydän toiselle puolelle. Nuorempi lähti kiljuen karkuun.
Keittiön täytti naurua ja sotku.
-
Ei kannata jättää Siriusta ja Regulusta kahdestaan kotiin siitä ei seuraa hyvää :D Pidin taas. Regulus oli ihana. Anteeksi lyhyt kommenmtti kirjoitan tätä kirjastossa eikä ole kauhesasti aikaa :)