Lehdon solisluu vilkkuu löysän paidan alta tämän nojatessa eteenpäin. Jos Riitaoja olisi hävyttömällä päällä, saattaisi hän nojata lähemmäs ja vetää paidan pois miehen päältä. Suudella rintaa, alas asti, aina Lehdon reidessä olevaan arpeen asti jonka tikit ommeltiin joskus niin vinoon että arpi parani rumaksi.Tämä oli minusta tosi kauniisti kirjoitettu osuus! Mun lempikohta tässä tekstissä.