Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Silmarillion: Tulessa taottu, jäässä kylvetetty | K-11 | Melkor/Mairon (Morgoth/Sauron) | 3/3

<< < (2/2)

Pura:
Luin tämän tosiaan osittain eilen illalla, taisin nukahtaa juuri ennen kuin sain luettua loppuun kun olin jotenkin ihan kuolemanväsynyt, ja sitten näinkin koko yön k-18 tasoisia unia Melkorista. Että tuota. Kiitos paljon :'D <3<3
Herättyäni luin tämän sitten kokonaan uudestaan, ja voih, pidän tästä osa osalta enemmän <3<3 Ihana myös tietää, että vaikka tarina oli tämän ficin osalta tässä, niin lisää on kuitenkin tulossa. En malta odottaa! <3

Käy niin sääliksi Maironia, kun se on niin hämmentynyt ja Melkor vain katoilee, on pitkään poissa ja sitten ilmestyy takaisin juuri väärinä hetkinä. Tuo, miten hän hukuttautui töihinsä oli ihastuttavan ic, on juuri Maironin tapaista työntää kaikki turhautuminen kauniiden asioiden tekemiseen. Fyysinen tekeminen vie tehokkaasti energian kaikelta pohtimiselta ja murehtimiselta, ainakin hetkeksi.


--- Lainaus ---Mairon alkoi Laulaa, ja hänen sanansa ja kätensä herättivät metallin henkiin. Mairon Lauloi kauneudesta ja voimasta, kutoen ne yhteen, kunnes näky hänen edessään ei ollut enää miellyttävä maisema, jossa saattoi lepuuttaa silmiään, vaan yliluonnollista kauneutta, joka poltteli kirkkaana kuin aurinko. Kevyet nuotit saivat tummempia pohjasävyjä, kun kaikki haarniskan rakennukseen liittyneet tunteet hiipivät Maironin ääneen. Hän Lauloi kivusta ja katkeruudesta ja petturuudesta; häpeästä, valheista ja hämmennyksestä. Ja kaikki nuo riitasoinnut hän sitoi yhteen salaisuuksien nauhalla, pullottujen ja kätkettyjen tunteiden solmulla.

Hitaasti metalli alkoi väreillä, kuviot sen pinnalla muuttua. Aistikkaan symmetriset tuulenpyörteet vaihtuivat sekalaisiksi lumen ja sateen tuiskuiksi. Sileät metallisulat kasvattivat terävän reunan. Rintapanssarista tuli piikkien ja okaiden verkko, tumma sekasorron ristikko
--- Lainaus päättyy ---
Tää kohta on upeaa. Mahtavaa kuvailua, haluaisin todellakin nähdä Melkorin tässä haarniskassa!


--- Lainaus ---”Miksi itket?”

Mairon pyyhki kyyneleensä kämmensyrjäänsä. ”Koska kukaan ei tule koskaan näkemään sitä.”
--- Lainaus päättyy ---
Ja tämäkin! Maironille ei riitä, että osaa ja tekee kauniita asioita itselleen, niin että vain hän itse tietää, vaan hän tarvitsee ja kaipaa ihailua ja tunnustutsta myös muilta. Minkäs omalle luonnolleen ja nimelleen voi, kun kerran on Ihailtava niin pitäisihän sitä ihailua saada. Onneksi taas on Melkor <3


--- Lainaus ---Maironin valtasi tarve kumartaa tälle mahtavalle olennolle, vannoa uskollisuutta ja tuoda hänelle koko maailma
--- Lainaus päättyy ---
ääääääääääää <3


--- Lainaus ---”Minä tunnen. Minun ei pitäisi, mutta tunnen silti.” Mairon painoi päänsä häpeissään. ”Mikä minussa on vikana?”

”Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet täydellinen.
--- Lainaus päättyy ---
Jaaa nyt sitten itketään!  :'( <3<3 Melkor on ihan oikeassa, ja onneksi hän arvostaakin näitä Maironin inhimillisiä piirteitä sen ainaisen ainurin viisauden ja eteerisyyden ja etäisyyden sijaan.

Sydän hakkasi hurjaa vauhtia tuossa, kun Melkor kutsui Maironin Utumnoon, tunnelma oli niin raskas ja latautunut että huh! Maironin ratkaisu olla lähtemättä oli tässä vaiheessa vielä tavallaan odotettavissa, mutta petyin silti, varmaan lähes yhtä paljon kuin Melkor-parka :') Melkorin jäähyväissanat ja suukko otsalle taas olivat niin suloiset että sulin ihan täysin.


--- Lainaus ---Mutta Mairon ei ollut enää varma siitäkään, mikä oli oikein.
--- Lainaus päättyy ---
niin hyvää hämmennystä ja ristiriitaa <3

Tästä vikasta luvusta jäi rauhaton ja odottava olo, tulen olemaan hyvin hyvin onnellinen sitten, kun joskus jatkat tätä! Samalla kuitenkin tämä on tällaisenaankin varsin toimiva kokonaisuus jossa nämä kaksi tapaavat ja Maironin maailma keikahtaa akseliltaan aivan toisenlaiseen asentoon. Kerrot tunteista todella taitavasti, ja on ihanaa, miten Melkorinkin fiilikset näkyvät hänen käytöksessään, vaikkei hän sanoisikaan niitä ääneen eikä Maironkaan aina suostuisi tulkitsemaan signaaleja sellaisina, kuin ne ehkä oikeasti ovat.

Kiitos vielä kerran, tämä ficci on ollut aivan mahtava aikainen synttärilahja ja olen nauttinut joka sanasta. Olet aarre <3

Thelina:
Terveisiä kommenttikampanjasta! Olin salaa käynyt kurkkimassa tämän ficin ensimmäistä osaa, ja siinä oli mielestäni niin kaunista kieltä, että halusin ehdottomasti tulla lukemaan loputkin. Vaikka näitä Silmarillion-ficcejä lukiessa tuleekin sellainen olo, että voi hitsi kun ei muista kirjasta paljoakaan yksityiskohtia. Ehkä joku päivä vielä tartun siihen uudelleen, vaikka ihan vain näiden ficcien takia. Siihen asti selviän kyllä Kontuwikin suosiollisella avustuksella :D Jos siis selitän jotakin ihan puuta heinää, niin älä ihmettele. Laitan kuitenkin jotain ajatuksiani tähän ylös.

Itse en ole tämän aihepiirin ficcejä aiemmin lukenut, mutta täytyy sanoam että tämä sinun toteutuksesi on todella vaikuttava ja upeasti kirjoitettu. Alusta asti tässä on sellainen tunnelma, että Melkorin ja Maironin ensikohtaaminen sysää jotakin uudelle uralle, ja vaikka Mairon yrittääkin ajatella, että tämä on väärin, eikä tätä pitäisi tapahtua, tuntuu ettei hän olisi sitä voinut estääkään. Tuli tunne, että Melkor ikään kuin kaiken aikaa hienovaraisesti ohjaa Maironia haluamaansa suuntaan, silloinkin kun ei ole paikalla. Sellainen kohta oli mielestäni esimerkiksi tuon kolmannen osan alussa, kun Mairon päättää olla nukkumatta laisinkaan ja hänen suustaan pääsee valheita, vaikka ehkä aiemmin niin ei olisi käynyt. Hän ikään kuin ajautuu väistämättä juuri sellaiseen suuntaan, mikä Melkoria varmasti miellyttää.

Tykkäsin tosi paljon tämän nimestä ja myös siitä, että jokaisella osallakin oli oma nimi. Eikä tätä todellakaan olisi arvannut käännökseksi - todella upeaa työtä siis senkin suhteen! Yksi ainoa kohta pisti minulla hieman silmään ("olen aina imarrellut hyvää käsityötä" --> "imarrellut" kuulostaa korvaani oudolta, ehkä "ihaillut" voisi toimia myös?).Pitääpä katsoa, jos tulisi vertailun vuoksi kurkistettua myös englanninkielistä versiota :))


--- Lainaus ---”Katseesi on harjaantumaton.”

”Tai sitten minulla on kyky nähdä kauneutta siellä, missä sitä ei ensisilmäyksellä näe.” Muukalainen oli kääntänyt katseensa takaisin Maironiin, hymynkare huulillaan leikitellen.

”Oli ilo tavata, Mairon.”

Muukalainen käänsi selkänsä ja lähti. Vasta oven sulkeuduttua Mairon käsitti, ettei kysynyt hänen nimeään.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä jättää jälkeensä juuri sellaisen kutinan, joka Maironiakin vaivaa. Sekä tämä, että luvun lopetus loivat mielestäni sitä tunnelmaa, että näiden kohtaamisten jälkeen mikään ei oikein voi olla entisellään, vaikka kuinka yrittäisi.


--- Lainaus ---Melkorin nauru oli matalaa kuminaa, mannerlaattojen jyminää. ”Voi, Mairon. Ei sinun minua tarvitse pelätä.”

Sinua? Ei. Ei Mairon Melkoria pelännyt. Hän pelkäsi itseään. Valan imartelu oli herättänyt jotakin hänen sisällään. Sitä tunnetta Mairon pelkäsi. Että kaikki huomaisivat sen. Entä jos he näkisivät suoraan hänen lävitseen? Oliko Melkor jo turmellut hänet? Pilannut?
--- Lainaus päättyy ---
Niin. Ei kai Maironin tarvitsisi itseään pelätä, ellei Melkor aiheuttaisi hänessä jotakin... tunnetta? Sitä kutinaa. Melkorin vuorosanoissa on sekä tässä että monessa muussakin kohdassa uskomatonta voimaa, melkein kauheaa oikeastaan.


--- Lainaus ---Mairon putosi polvilleen ja antoi kyyneltensä sammuttaa kuolevat liekit.
--- Lainaus päättyy ---
Voih, jotenkin niin tavattoman surullinen kohta sen riehuvan tulen jälkeen ;(

Kolmannessa osassa tuo Purankin lainaama kohta Laulamisesta on upea! Samoin tuo koko Melkorin ja Maironin keskustelu: se miten "Mairon kompastui Melkorin kysymykseen" on mielestäni todella osuvasti sanottu, sillä kompastuessaan Mairon ikään kuin kaatuu Melkoria kohti. Eikä saa tätä sen jälkeen mielestään.


--- Lainaus ---Mairon henkäisi Melkorin käsien liukuessa hänen hiustensa lomaan, vapauttaessa sitä aisoissa pitelevät letit. Laineet lankesivat Maironin selkään tulisena putouksena, joka loisti kirkkaana ahjojen valossa.

--- Lainaus päättyy ---
Ah, tykkään tämän tyyppisistä hiusten kuvaamisesta tosi paljon ja tuossa kosketuksessa vain on jotain... Tiedät kyllä mitä.

Kiitos, tämä oli todella koukuttavan hienosti kirjoitettu ja olipa ihanaa lukea koko tarina alusta. Ja lisäksi tämä jäi vielä sellaiseen kohtaan, että nyt tekee mieli mennä vilkuilemaan seuraavaa osaa ;)

Rosmariini:
Hei Pura ja Thelina, onpa ihana, että luitte tämän ja kävitte jättämässä kommentit, ja vielä niin pitkät sellaiset! ♥ Yritän vastata siis näihin parhaani mukaan, vaikka noin hyviin kommentteihin onkin vähän vaikeampi sanoa mitään! :)

Ensin Pura: Ai hitto, kyllä tuollaiset yön yli kestävät kuumat Melkor-unet kelpais! XD Kiva myös kuulla, että tämä paranee osa osalta, se on iso kehu! Kommenttisi oli muutenkin täynnä kaikkia kivoja huomioita. Ajattelin tätä kirjoittaessa, että Melkor tiesi täsmälleen mitä Maironille tekee tässä, ja kuinka tuollainen satunnainen vierailu ja sen yhteydessä oleva vihjailu yhteydessä pidempiin väliaikoihin (etenkin Maironin kaltaisen yliajattelijan tapauksessa) on paljon tehokkaampaa kuin se, että tykittäisi kaikki ammukset kerralla - ajatukset ja tuntemukset ehtivät ikään kuin itää ja kypsyä mielessä noina väliaikoina, vaikka Mairon yrittääkin niitä kovasti työhönsä hukuttaa. ;D Rakastan, että olit taas nostellut noita lainauksia, eritoten tuon Laulukohdan, koska se oli myös oma lempparini. :) Ja kyllä, Mairon ehdottomasti omassa päässäni on ainakin sellainen hahmo, joka oikein kaipaa validaatiota tunteakseen itsensä arvokkaaksi, eikä osaa oikeastaan arvostaa sitä työtä itsessään, vaan pelkästään sitä lopputulosta ja siitä seuraavia asioita. Tämä sopii myös sellaiseen tietynlaiseen tarkoitus pyhittää keinot-ajatteluun, joka myöhemmin ajaa hänet tekemään entistä ja entistä kyseenalaisempia asioita, koska hän uskoo tekevänsä niitä oikean tarkoituksen - Melkorin vuoksi. Lopuksi vielä: on iso ilo kuulla, että hahmot toimivat ja tuntuvat sinusta IC:iltä, ja että heidän tunteensa on saatu tuotua lähelle lukijaa, koska tämä kaksikko ei tosiaan ole mitenkään kaikista pidettävin tai helposti lähestyttävin. Sinun Ihailtava, iljettävä, oli tähän kyllä iso inspis, koska siinä vakuutti juuri tuo helposti lähestyttävyys, ja olen hakenut tähän vähän sitä samaa vibaa. Kiitos siis kaikesta ♥

Thelina: voi vitsi, olen niin otettu, että valikoit tämän Kommiksesta! Ja että kieli vakuutti, vau! Vaikka et Silmaa olekaan hetkeen lukenut, et kyllä puhunut yhtään höpöjä täällä. Tässä parituksessa helpointa on ehkä se, että se ei ole canon, ja että Maironin ja Melkorin suhteesta oikeasti puhutaan kirjassa tosi vähän, niin tähän voi keksiä vähän mitä sattuu. :"D Ylipäätään kommenttisi oli oikeasti tosi järkevä ja täynnä hyviä huomioita, joita en välttämättä itse edes ollut tietoisesti ajatellut, mutta jotka oikeastaan ovat järkeviä, nyt kun mainitsit: esim. tuo Maironin valehtelu unenpuutteesta johtuen, ja että Melkor "ohjaa" Maironia jopa silloin, kun ei itse ole paikalla. Tuo on oikeasti tosi IC huomio hänestä, koska Silmarillionissa hänen mahdistaan todetaan, että hän on teoillaan jättänyt jälkensä kaikkeen maailmassa ja että nuo jäljet eivät katoa minnekään senkään jälkeen, kun hän on poissa. Ilo myös, että tykkäsit nimistä ja käännös toimi tuota yksittäistä kohtaa lukuun ottamatta! Ja ah, siis tämä kommenttisi loppu oli niin kultaa, koska nuo nostamasi huomiot olivat vaan täydellisiä. ♥ Tämän parituksen hienous oikeastaan tiivistyy moniin noihin mainitseviisi asioihin: tällaiseen fyysisyyteen, voimatasapainoihin, ja sekä keholliseen että sielulliseen yhteyteen. Kiitos siis ihanasta kommentista, ja toivottavasti päädyt lukemaan loputkin osat! :-*

jossujb:
Olen silmäillyt Silmarillion fikkejäsi jo tässä hetken. Olin aivan varma, että pitäisin tästä koska luotan kirjoitustaitoihisi, mutta säästelin lukemista. Ihan oikein säästelinkin, koska uppouidin likemiseen niin syvälle, että se loppui aivan liian lyhyeen! Tarina veti heti mukaansa, eikä jättänyt muuta kuin himon jatkosta. Siinä mielessä hyvä, että jatkoa on jo olemassa  ;D Nälkä kasvaa syödessä.

Symppaan jotenkin Maironia, joka kokee menneensä suurin piirtein rikki ensimmäisestä ylistyksestä. Kertoo aika paljon hänen sisäisestä arvontunnostaan, ettei hän ole koskaan kokenut varsinaisesti ansaitsevansa mitään. Minusta tuo oli erittäin samaistuttava kohta, että hän koki intohimonsa ja yötäpäivää valvomisen eräällä tavalla epäonnistumisen merkkinä - kyllähän kaikki muute tekevät täydellistä noin niin kuin virka-ajanpuitteissa xD Tulee mieleen ihan joku ylisuorittaja töistä.

Toisaalta Melkor osaa iskeä juuri oikeaan henkilöön. Sellaiseen, jolla on sydämessään kaipuu tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. Mietin täällä ihan sydän syrjällään, että mikäli Mairon olisi osannut Aulëlle puhua totta kun sen tilaisuus tuli, kaikki olisi toisin. Tavallaan hän ajatteli menneensä jo rikki - jälkikäteen ajatellessa sitä voisi nähdä, että ei, silloin oli viimein mahdollisuus perääntyä.

Fantastinen fikki, menen lukemaan lisää jee.

jjb

Rosmariini:
Hei jossujb, tosi kiva nähdä sinut täällä, ja että teksti vei mukanaan! Hyväksi onneksesi tälle tosiaan jatkoa riittää ja tänään on jopa lisää tulossa. Toivottavasti jatko vie samalla tapaa mennessään!

Tosi hyvin sanottu tuosta Maironin itsetunnosta - hän on siitä vähän raukka, että kaipaa oikeasti tosi vahvaa ylistystä ja kun sitä ei Aulëlta saa, sitä haetaan muualta. Mutta toisaalta juurikin tuo mitä sanoit: Melkor näkee sen olevan Maironin heikkous ja hän käyttää sitä hyväkseen. Ihan täysin epäitsekkäästi hän ei siis tässä toimi Maironia lohduttaessaan - mutta mitä muutakaan voisi tarinan pääpahikselta odottaa. ::) Tosi kutkuttava ajatus myös tuo, mitä olisi tapahtunut jos Mairon olisikin Aulëlle kertonut, mutta silloin olisi varmaan valtaosa Silmarillionista ja koko LOTR-trilogia jäänyt syntymättä. XD

Kiitos kun tykkäsit ja luit, kiva saada sinutkin mukaan kelkkaan!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu