Title: Minne tuuli kuljettaa
Author: sennamiila
Beta: eipä ole
Rating: K11
Genre: drama, angst, romance, femme
Pairing: OFC(Ina)/Bellatrix, muita mainintoja mahdollisesti
Disclaimer: Potter -maailma ja -hahmot ovat Rowlingin, minä omistan Inan. Kappale Minne tuuli kuljettaa on Katri-Helenan
Quote: ”Sinä puhut kuin tämä kaikki olisi ollut pelkkää satua tai unta. Ja ehkä se olikin. Ehkä mitään tällaista ei koskaan tapahtunutkaan, ja aamulla minä herään sängystäni ja itken pettyneenä, kun kaikki olikin vain unta ja sinä pelkkää mielikuvitukseni tuotetta.”
Warnings: kiroilua nyt ainakin ja muutenkin mahdollisesti häiritsevää materiaalia
A/N: Nyt saa hihkua ja taputtaa käsiään yhteen, sillä senna on innostunut kirjoittamaan femmeä, jeejee :) Ja pääsette nyt nauttimaan siitä oikein kunnolla tämän ficin myötä. Tosin jotenkin vain tuntuu, että jää se romanttinen puoli taas vähän taustalle, koska olen parantumaton angstaaja. Saapa nähdä, mitä tästä oikein tuleekaan. Osallistuu haasteisiin FandomWrimo – kesä 2011 sekä FF50 sanalla 007. Kuukaudet. Omistan tämän sinulle, Beatrice, koska olet niin ihana :)
Kun 17-vuotias suomalaistyttö...
”Onko se todella niin henkeäsalpaavan kaunis paikka kuin mitä sanotaan?”
”Jos meinaat, onko siellä aina lunta, vastaus on ei.”
… päättää pakata tavaransa ja lähteä vaihto-oppilaaksi...
”Rauhoitu, apina.”
… voiko siitä seurata mitään hyvää?
”Musta, kaksi viikkoa jälki-istuntoa minun huoneessani.”
”Mitä?! Miksei Ina -”
”Suu poikki tai se on kaksi kuukautta.”
Punainen höyryjuna vie hänet uuteen kouluun...
”Jos tuo kissa koskeekaan minuun, kiroan sen helvetin suohon.”
… keskelle uusia ihmisiä...
”Koska... minä lupasin juuri äsken mennä sinne Inan kanssa. Eikö niin?”
”Niin. Niinhän sinä lupasit.”
… keskelle aivan tuntematonta maata.
”Tänä vuonna voisit alkuun vaikka opetella lukujärjestyksesi ulkoa, jotta muistaisit olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, etkä tulisi liemitunneille vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat jo päättymässä.”
”Toki.”
”Tämä ei ole naurun asia, neiti Musta.”
Uusia tuttavuuksia solmitaan jo matkalla kouluun...
”Tässä on isosiskomme Bellatrix.”
”Älä käytä minusta tuota typerää nimeä.”
”Hyvä on, Trixie.”
”Koettelet tahallasi hermojani.”
… mutta vasta perillä alkavat suhteet vahvistua.
”Bella, minä pyydän.”
”Joku toinen kerta. Minua väsyttää nyt.”
Ennen kuin huomataankaan, ollaan jo keskellä suhteiden sekamelskaa...
”Ei siis ihmekään, että tätä nykyä lähes puolet luihuisen pojista ovat masentuneita.”
”Todellako?”
… josta ei kukaan enää ota selkoa.
”Katso nyt. Hänellä on ilmiselvästi jotain minua vastaan.”
Kiellettyjä, piilotettuja tunteita...
”Et sinä kuitenkaan ymmärtäisi.”
”Yritä sitten saada minut ymmärtämään.”
… riitoja...
”Mikä teihin kahteen on mennyt? Ratkotte erimielisyyksiänne nyrkkien avulla, ette puhumalla sivistyneesti, kuten pitäisi. Tämä on koulu, eikä mikään eläintarha.”
… lohduttamista...
”Ei sinun tarvitse kestää tällaista.”
”Ei sillä väliä.”
”Kyllä on.”
… salaisuuksia...
”Sano vain.”
”Jos lupaat olla kertomatta Bellalle.”
… tanssiaisia...
”Meillä on joulujuhla, nauti siitä, äläkä yhtään siinä äksyile. Menisit vaikka tanssimaan.”
”Siitä tulikin muuten mieleeni, että missä teidän parinne ovat?”
”Tuossa.”
… valheita...
”Et voi uskoakaan, kuinka paljon todella kadun sitä.”
”Et sinä sitä kadu. Sanot vaan.”
… tunteilla leikkimistä...
”Et sinä ole koskaan mitään muuta tehnytkään kuin leikitellyt toisten tunteilla! Sinä särjet kaikkien sydämet!”
”Lopeta!”
… niitä kaikkia tarvitaan, jotta kouluvuosi meneekin täysin päälaelleen.
”Viime vuonnakin hän määräsi minut etupenkkiin voidakseen vahtia minua, koska en kuulemma osaa pitää sekuntiakaan suutani kiinni.”
sennamiila pictures ylpeänä esittää:
”On kaunis päivä. Aurinko paistaa, linnut laulavat, kukat kukkivat ja -”
”Eivät kukat voi kukkia talvella.”
(https://i.imgur.com/fBraooY.jpg)
”Neidit Musta ja Lovett, mitä tämä tarkoittaa?”
”Ei tätä ole säännöissä kielletty.”
Kesäkuussa 2011...
”Oletko sinä rakastunut?”
”Rakastunutko? Minä?”
… alkaa uusi matka kohti tuntematonta...
”Ei minulla ole paikkaa, minne mennä.”
”Kyllä sinulla on pakko olla.”
”Ei. Minulla ei ole ketään. Minulla on vain sinut.”
… kohti seikkailua...
”Miten minä voisin tietää?”
”Koska te olette nykyään lähes erottamattomat, kuin kaksoset.”
… kohti ikuisia muistoja.
”Sinä olet paras ystävä, mitä minulla on koskaan ollut.”
~
A/N2: Vannon pyhästi, että ensimmäinen luku tulee näkemään päivänvalon lauantaina 4. kesäkuuta, koska se on suuri päivä ;)
eieieieieieieieieieieieieiei.....
senna - tää oli aivan ihana fikki. Mä en osaa antaa tälle hyvästejä yhtään paremmin kuin Palapelisotkuille. Tää vika luku, tää oli jotain, joka ylsi johonkin, mihin muut luvut eivät ole yltäneet. Mä itkin taas, joo tämä ei ole yllättävää, mä oon varmaa itkenyt puolissa tämän fikin luvuissa. Mä jouduin eka lopettaa aamiaise syönnin, sitten jouduin vetäytymään kahteen otteeseen pois tän fikin äärestä, kun en pystynyt lukemaan, kun itkin niin. Tää oli niin hemmetin surullinen luku, mutta loistava päätös tarinalle. Kaipaan silti epilogia.
Mutta senna, olet aivan mieletön kirjoittaja, kirjoitat oikeasti ihan helvetin hyvin. Tää oli hieno fikki, ja jään kaipaamaan tätä. Kiitos oikeasti tästä fikistä, äläkä lopeta kirjoittamista. En tarkoita, että tänne sinun pitäisi kirjoittaa jotakin, vaan jatka kirjoittamista ihan vapaa-ajallasi, ei tarvitse julkaista, tai ehkä julkaiset vielä joskus kirjan, törmään siihen sattumalta tai tarkoituksella, kohtalon vielämänä kenties? kirjakauppaan ja, ostan sen ja se saa kirjahyllyssä sen paikan, jonka moni hyvä kirja on saanut.
Mutta kiitos viekä kerran tästä fikistä. Itken täällä edelleen. En voi uskoa, että tämä on nyt loppu. Kun huomasin, että tää oli vika luku, olin ihan, että hetkinen, ei tää voi olla vika luku, mutta kai sitten tää on. Kiitos ihan hirveästi tästä fikistä!
Kiitos vielä kerran! Kiitos todella paljon!<3<3
Äääähhh!!! Ei mun ollu tarkotus vetää sua sanattomaks, mut ku kirjotat oikeesti nii hemmetin hyvin. (Miks tää tuntuu siltä, että jättäisin hyvästit kaverille, jota ei tule näkemään pikään aikaan? :oooo)
Mut tietty oon pysyny mukana ja kommannut. Kuten tänään aikaisemmin sanoin yhdelle fikin kirjoittajalle, ku jätti myös hyvästit omalle tarinalleen, johon tuli epilogi jo, sanon myös sulle:
Jos oikeasti kirjoittaa hyvin, niin paras palkka kirjoittajalle on se, että lukija kommentoi. Mä "maksan" sulle mun lukukokemukseni kommenteilla, sillä rahaa en voi oikein antaa tästä ihanasta fikistä.
Ja kiitos vielä kerran, senna!
PS. Mulle varmaan hyvästit oli vaikeet Palapelisotkuille ja tulee olemaan Kerranille, koska yksinkertaisesti niissä on Siriusta. Mä rakastan liikaa varmaan Siriuksen hahmoa, kun fikeille, jotka käsittelee Siriusta, on niin ihania ja rakastan niitä. Onhan mun vaikeeta ymmärtää, että tääkin fikki loppuu, mut extravaikeet antaa hyvästit Sirius (Kelmi) ja Draco aiheisille fikeille...
senna - sä teit sun ennätyksen... nimittäin en ehtinyt kunnolla edes aloittaa lukee tätä epilogia, kun kyyneleet tunkeutuivat mun silmistä pois... Siis, tää on aiiiiiiivaaaaaaaaaaaaaan iiiiiiiiiiiihana fikki!!!! Mä oon itkenyt ja nauranut tän ääressä kuin pienen ikuisuuden, kuten myös kahdessa muussa fikissä, tiedät varmasti, mitä kahta tarkoitan: Palapelisotkuja ja Kerran.... (joo, taas mä mainostan niitä täällä :P)
mut siis tuo oli aivan ihana! Toi lopetus - ihana. Mä en löydä tälle fikille muuta sanaa, mikä kuvastais tätä - ihana.
Mä en tiedä, mitä voisin oikeasti sanoa viimeisiksi sanoiksi. Hyvästi? Kiitos? Heippa? Ne on liian laimeita... mä en oikeasti tiedä, kuinka kiittää sua tästä, kuinka sanoa tälle hyvästit, tosin must tuntuu, et sun itse on vielä vaikeapi sanoa tälle hyvästit... hemmetti, toi on hyvästi-sana on julma!
Mutta kun kerran en osaa sanoa mitään muutakaan, niin:
♥♥ Kiitos kiitos, todella paljon! ♥♥