A/N: Tämän osuuden (ylemmän rapsun siis) omistan FractaAnimalle, jonka rakkaus HG/SK:ta kohtaan pisti minut kokeilemaan uusia näkökulmia ja parituksia. Tästä syystä tätä raapalesarjaa oli yllättävän vaikea jatkaa. Ylpeästi voin kuitenkin todeta ylittäneeni itseni, koska enpä olisi uskonut näkeväni päivää, kun julkaisen jotain kyseisellä parituksella.
Hermione & Severus
200 sanaa
Hermionen nenänpäätä kutitti vietävästi. Pölykerrokset olivat kasaantuneet vuosien saatossa notkuville hyllyille. Vaikka professori Kalkaros oli järjestelmällinen, hän ei todellakaan tuntunut olevan siisteimmästä päästä.
Ei ihme, että Minerva McGarmiva oli laittanut tytön putsaamaan puisen liemiainesvaraston professori Kalkaroksen valvovien silmien alle. Hermione ei ollut varma kumpi oli pahempi rangaistus, jakaa tila Kalkaroksen kanssa vai luututa luutakomeroita lattiasta kattoon. Harry ja Ron suorittaisivat rangaistustaan vielä huomennakin.
Lattialankku narahti Hermionen takana. Pöly lennähti viitan helman saattelemana. Yskänpuuska yllätti tytön täysin. Silmistä valui kyyneleitä. Hermione taputti lujasti keuhkojensa kohdalle rintakehään. Kerran hän oli meinannut tukehtua. Se oli ollut konvehti, jonka hän oli salaa varastanut äitinsä työkaverin pöydältä. Hermione panikoi muistaessaan tapahtuneen. Hän nousi ylös lattianrajasta. Lattian putsaaminen oli ollut siivouksen viimeinen vaihe. Ei enää. Pää kolahti hyllylle, jonka päällä lepäsi tiiviisti korkitettuja liemipulloja.
Kalkaros syöksähti kädet ojossa. Sormet hipaisivat pienen pullon lasista pintaa. Turhaan. Pullon kyljestä saattoi lukea koukeroiset kirjaimet HUUMAHLA juuri ennen kuin se särkyi. Viettelevä makea tuoksu leijahti ilmoille. Kalkaros koitti pidättää hengitystään siinä onnistumatta.
Hermione tunsi humaltuvansa tuoksusta, jota hän oli juuri haukkonut keuhkonsa täyteen. Tarve suudella kasvoi, mitä kauemmin tuoksu tunkeutui nenäonteloihin. Kalkaroksen silmistä loisti samaan aikaan huuma ja pakokauhu. Hän otti askeleen kohti Hermionea ja painoi suoraviivaiset huulensa tytön huulille.
Severus & Narcissa
100 sanaa
”Ottaisitko teetä?” Narcissa kysyi.
Mies ei vastannut, mutta Narcissa laittoi silti veden kiehumaan. Taikasauva heilahti, ja kupit löysivät tiensä oikeille paikoilleen jykevälle tammipöydälle. Kannuun sujahti tummia makuja.
”Onko Draco kotona?”
”Ei.”
Ei ollut Luciuskaan. Oli harvoja hetkiä, kun Malfoyden kartano oli hiljainen. Siitä pitivät huolen niin talossa asuvat miehet tapellessaan kuin Narcissan sisko naristessaan velvollisuuksista pimeyden lordia kohtaan.
Kaksikon keskustelu oli lyhyt. Dumbledore oli kuollut. Draco oli säästynyt ensimmäiseltä uhriltaan.
Tyhjät teemukit lepäsivät pöydällä kaksikon palatessa ulko-ovelle. Narcissa painoi huulensa Kalkaroksen poskelle lähelle tämän huulia kohtaan, jossa kuuluisi olla hymykuopat.
”Kiitos”, Narcissa kuiskasi korvaan.
Severus nyökkäsi vastaukseksi ja katosi ulkoilmaan.