”Remus, sinun ei ehkä kannattaisi”, Hermione sanoi ja tarttui pullon kaulaan, kun Remus oli kaatamassa juomaa lasiin. Pieni pisara viskiä läikkyi Hermionen kädelle.Voi Remus-parkaa :( Onneksi Hermionella on hyvät neuvot!
Remus katsoi Hermionea ärsyyntyneenä. ”Minä teen mitä haluan”, Remus tiuskaisi ja vetäisi pullon itselleen. Hermione huokaisi.
”Kuuntele nyt itseäsi. Et ole oma itsesi.”
”Kuka meistä muka on”, Remus ärähti ja kaatoi lasin puolilleen. Hän siemaisi juomaa turtana.
”Ymmärrän, että sinä kärsit, mutta juominen vain pahentaa pitemmän päälle”, Hermione yritti selittää ja laski kätensä Remuksen lasin ympärille kiertyneen käden päälle estääkseen tätä ottamasta toista huikkaa. Mies nosti katseensa Hermioneen ja näytti siltä kuin voisi kuunnella. Hermione päätti käyttää tilanteen hyödykseen. ”Milloin näit viimeksi poikasi?” Teddy oli ollut hautajaisista lähtien hoidossa Tonksin äidin luona.
Remus vilkaisi lasiaan ja laski sen sitten hitaasti kaappiin pullon viereen. ”Olet oikeassa”, tämä sanoi hiljaa. ”Tietysti olet oikeassa.” Remus huokaisi ja hieroi kasvojaan. ”Mutta en kestä nähdä häntä. Hänen hiuksensa vaihtavat väriä aina, kun hän näkee minut. Ihan niin kuin Tonksin.”
”Eikö se ole hyvä asia? Sinulla on mitä parhain muisto vaimostasi”, Hermione lohdutti. Remus käveli sohvan luokse ja rojahti sille. Hermione istui tämän viereen.
”Se on liian kivuliasta”, Remus kertoi. ”En voi unohtaa.”
”Ei sinun tarvitse unohtaa, mutta sinun täytyy siirtyä eteenpäin”, Hermione selitti. Sitä mantraa hän oli toistanut yhtenään viimeisten viikkojen aikana tapaamiensa kuolleiden omaisille.