Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

House: Friday, I'm In Love || S, Hilson

(1/2) > >>

Westy:
Kirjoittaja: NAAPURIN ERKKI Westy
Ikäraja: S
Fandom: House -jjb lisäsi fandomin ja ikärajan otsikkoon
Genre: Fluffy, humor, romance, slash
Paritus: Hilson (House/Wilson), tykkään kyllä enemmän nimityksestä Wilsouse... (hihi wilsonsoossi)
Vastuuvapaus: Henkilöt ei oo minun, en omista mitään muuta kuin juonen, en saa palkkaa ja blaa blaa blaa... XD
Varoitukset: Jos et tykkää slashista niin tuskin olisit avannut tätä?
Arvokas betaustiimini joka ei tällä kertaa ole tiimi: Ametrine
Tiivistelmä: Mies katsahti ympärilleen. ”En voi sanoa sitä täällä.”
”Eli olin oikeassa”, Gregory julisti nousten seisomaan kävelykeppinsä kanssa, ”James Wilson omistaa laittoman lemmikkikanan. Olisi pitänyt arvata heti ensitapaamisellamme, että olet rikollinen...”
A/N: HÄVETKÄÄ, tää paritus on miltei kadonnut koko Finfanfunista! D: (Ja just kun tutustuin siihen, pahus...) Tällanen, voisko sanoa ficlet, jonka lisäämisestä olen erittäin epävarma koska pelkään että hahmot on OOC :''D Ametrine pakotti lisäämään.

Ps: Musiikki ja video jotka yllytti tekemään tän ficin: http://www.youtube.com/watch?v=0CLYK2_HgdU

___________

Ilta laskeutui kaupungin päälle. Pieni kahvila sulkisi ovensa kahden tunnin kuluttua; silti melkein kukaan ei istunut sen kodikkailla penkeillä tai juonut sieltä ostettua take away -kahvia matkalla kotiin. Kaduilla oli yhä valoisaa ja muutamat lenkkeilijät lipuivat suurikokoisen ikkunan ohi kuin ylikuntoiset aaveet. Kukaan ei vilkaisutkaan sisälle päin.

Eräs henkilö istui kahvilan sisäpuolella, aivan ikkunan vieressä. Hän nojasi oikeaan käteensä tarttuen toisella kahvikuppiin, joka oli täytetty piripintaan saakka. Mies kuuli kellon kilisevän ja siirsi katseensa automaattisesti ovelle päin. Siellä seisonut henkilö heilautti kättään laimeasti ja istui samaan pöytään kahvikuppiin takertuneen ystävänsä kanssa.
”Terve, Greg.”
”Iltaa, Jimmy.”
”Mitäs sinä kahvilassa?”
”Enkö saa viettää iltaani kuten haluan?” pitempi mies kohotti kulmakarvojaan. Lyhyempi tyytyi kohauttamaan olkiaan ja meni tilaamaan itselleen cappuccinon.

Kun James palasi paikalleen, oli Greg jo juonut kahvinsa loppuun.
”Täällä ei ikinä ole ketään”, Wilson sanoi laskien kuppinsa pöydälle.
”Täällä oli paljonkin porukkaa, ennen kuin sinä saavuit paikalle”, Greg sanoi tarttuen keppiinsä ja nostaen sen syliinsä. James otti kulauksen cappuccinoaan ja näytti siltä, kuin olisi ollut sanomassa jotain, mutta nielaistaessaan kahvinsa mies vain pudisteli päätään. Hiljaisuuden vallitessa jo toista minuuttia hän kuitenkin avasi suunsa:
”Minulla on jotain, jota sanoa sinulle.”
”Anna kun arvaan”, toinen miehistä sanoi, ”olet päättänyt karata Kanadaan kera laittomaksi todetun lemmikkikanasi.”

Nuorempi kohotti vasenta kulmaansa ravistaen päätään. ”Ei, ei minulla edes ole kanaa, ellet ole tunkenut sellaista toimistooni?”
”Luuletko minulla olevan yhteyksiä laittomiin kanankasvattajiin?”
”Kuulehan, kuuntele nyt kerrankin vakavasti”, Wilson sanoi nojaten eteenpäin. Hän nojasi päänsä molempiin käsiinsä.
”Selvä on, Jimmy”, House vastasi katsoen Jamesia odottavasti.

Mies katsahti ympärilleen. ”En voi sanoa sitä täällä.”
”Eli olin oikeassa”, Gregory julisti nousten seisomaan kävelykeppinsä kanssa, ”James Wilson omistaa laittoman lemmikkikanan. Olisi pitänyt arvata heti ensitapaamisellamme, että olet rikollinen...”
Tiskin takana työskentelevä nainen seurasi huvittuneena, kun James työnsi tuoliaan taaksepäin nousten seisomaan. Hän kallisti päätään oikealle ja tuijotti Housea miltei murhaavasti. ”Jos et nyt kuuntele, lupaan, että joudut vankilaan sen pirun kanan takia.”

”Hui, minua ihan pelottaa”, House sanoi kävellen ulko-ovelle ja avaten sen. Hän käveli ulos kahvilasta Wilson perässään. ”Okei, kerro minulle se asiasi.”
”Sehän on nyt niin...” James aloitti, mutta hänen kurkkunsa tuntui kuivuvan. Mies mietti, kuinka oikein muotoilisi sanansa. ”Minulla on tylsää. Miten olisi joku elokuva, meillähän on huomenna vapaata?”
”Tuonko takia uhkailit minua murhaajakanalla?” Greg kysyi painottaen tuonko-sanaa erittäin voimakkaasti.
”Ei se kana sinua tapa”, Wilson virnisti. ”No, miten on?”
”Jos elokuva ei kerro siitä, kuinka kukonkasvattajat nousevat kuolleista, voin tulla”, vanhempi mies vastasi ja lähti kohti Jamesin asuntoa.
Lyhyempi lääkäri kiirehti pitemmän perään. ”Ajattelin jotain outoa komediaa.”
”Sopii”, House sanoi muka-dramaattisen miettimistauon jälkeen.


***


Miehet saapuivat Gregoryn asunnolle. Nuorempi napsautti television päälle sillä aikaa, kun Greg hääräili keittiössä.
”Otatko oluen?”
”Joo. Hei, missä kaikki DVD:t ovat?”
”Siinä ruskeassa kaapissa.”
”Okei.”

DVD-soitin heitti Wilsonille sinisen tekstinsä: ”Hello again!”
”Terve terve”, onkologi mutisi laittaen levyn pyörimään.
”Oletko menettämässä järkesi? Puhut palalle elektroniikkaa”, kuului tietäväinen ääni hänen takaansa. James ei tajunnut, kuinka ei ollut huomioinut kepin ja jalan muodostamaa meteliä. House oli onnistunut hiipimään hänen taakseen kuin kissa.
”Sain melkein sydänkohtauksen”, James sanoi hymyillen hiukan ja nousi seisomaan.
”Sittenhän on hyvä, että olen lääkäri! Yllättävät kohtaukset hoidetaan suusta-suuhun -tekniikalla.”

”Mit-”, nuorempi aloitti hämmentyneenä, ennen kuin huomasi suutelevansa kollegaansa. Kun vanhempi irroittautui, House kohotti toista kulmaansa. Wilson tuijotti pitempää miestä suu hieman auki. Greg kosketti nuoremman vasenta poskea sillä kädellä, joka ei ollut kiinni kävelykepissä.
”Myönnä, että pidit siitä. Miksi tuo ilme, Jimmy? Luuletko minua homoksi?”

”Minä rakastan sinua”, James sanoi yllättäen. Gregory kallisti päätään vasemmalle, kuin arvioiden ystäväänsä uudelleen.
”Vau. Ilmeisesti minulla on enemmän aihetta huoleen.”
”Miksi suutelit minua?” onkologi kysyi yrittäen hillitä itsensä. ”Taasko niitä sinun sairaita vitsejäsi?”
”Ei, ei, ei”, mies vastasi istuen vaalealle sohvalle, ”ei todellakaan, Jimmyseni. Sattuupa olemaan niin, että joskus ystävyys kasvaa joksikin hieman suuremmaksi. Et ole enää peruskoulun biologiantunneilla, Jimmy.”

Lyhyempi käveli sohvan eteen ja rojahti pitemmän viereen.
”Voimme siis molemmat huolestua yhdessä.”
”Niinhän se näyttää olevan”, Wilson vastasi iloisena, loi ympärilleen etsivän katseen ja löi kämmenen otsalleen. ”Sinä haet kaukosäätimen tällä kertaa, superlääkäri.”

jossujb:
Kuolin pienesti sisällä <3 OTP! Ja tosian Wilsousessa on tiettyä hikisyyttä joka Wilsonille ja Houselle sopii niin hyvin. Hilson on ehkä vähän neutraali nimi.

Lieneekö koskaan Finissä ollut erityisen paljon ihanaa House/Wilsonia? Omasta osuudestani olen kuitenkin kantanut huolta, tervetuloa klubiin. Jokatapauksessa tämä on aivan ihana, iahan ihana, olet suorastaan velho dialogin kanssa. Nii Wilsonin ja Houskin ääni jotenkin osui aivan nappiin.


--- Lainaus ---”Luuletko minulla olevan yhteyksiä laittomiin kanankasvattajiin?”
--- Lainaus päättyy ---
Minkä takia tämä repsahdutti minut niin totaalisesti? Varmaan siksi että näen ihanan Hugh Laurien sieluni silmin sanomassa tämän tekopyyteettömästi sinisiä silmiään räpsytellen xD


--- Lainaus ---”Ei, ei, ei”, mies vastasi istuen vaalealle sohvalle, ”ei todellakaan, Jimmyseni. Sattuupa olemaan niin, että joskus ystävyys kasvaa joksikin hieman suuremmaksi. Et ole enää peruskoulun biologiantunneilla, Jimmy.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä taas on jotenkin niin simppeli ja fakta. Ei mitenkään selittelevä, mutta tiivistää Housen ja Wilsonin loistavasti. Emme ole biologian tunneilla ystävä hyvä, ei ole helppoja vastauksia.

En keksi mitään järkevää sanottavaa, mutta kuin että ihana. Kiitän.
Terkuin: jjb

Ametrine:
Kummittelen ficcisi alkutiedoissa... (saavutusko..?)

Muttamutta, tykkäsin tästä  paljon. Hallitset dialogit loistavasti (<- ei tuo edes riitä ilmaisemaan niiden parhautta) ja osaat kuvaillakin juuri sopivasti. Lemmikkikanat oli jotenkin niin random lisä tähän ficciin, mutta se toimii. House/Wilson on hyvä paritus ja niin ilmeinenkin, joten olisi kivaa lukea sulta lisää tekstejä tällä parituksella. Joohanjoohan?

P.S. Parituksen nimestä vielä. Tää on vaikea koska mun mielestä Hilson muistuttaa liikaa hilsettä (tai Hiltonia O_o), Wilsouse jotain soosia, ja Houson/Houlson/Holson taas Houstonia. =D Mutta en ala luennoiman mielipiteistäni, vaan House/Wilson-ficcailijat saavat tapella aiheesta keskenään. ^^

Westy:
jossujb: Kiitos ja kumarrus! Olin ihan kauhuissani että olenko tehnyt hahmoista ihan vääränlaiset, sama juttu dialogin kanssa. Onneksi en munannut ihan totaalisesti. XD (Ja OTP. Todellakin.)

Ametrine: Väsyneet aivot + slash + kaikki luetut wilsonsoossit = lemmikkikanojen vallankumous! : DD Kirjoitan lisää. Yritän ainakin >8D Ja se nimi O_o Se on vaikea...

Ginger:
Kommenttiringistä jälleen jälkijunassa, päivää ja iltaa ^^

Tykkään haastaa itseni näillä kommenttiringin jutuilla ja valkkailen sieltä fikkejä, jotka ovat jollain tavalla ristiriidassa mun makutottumuksien kanssa. Tällä kertaa puhutaan luonnollisesti siitä, että kolmesta suuresta (House/Wilson, House/Cameron, House/Cuddy) olen ehdottomasti Team Huddy ;D

Musta House ja Wilson ovat aina olleet mielenkiintoisia yhdessä ja niiden koko ystävyyssuhde on kiero kuin eläkeläisrouvan patinoitunut permanentti. Jokin niissä saa ne aina palaamaan yhteen riitojen jälkeen, vaikka niillä ei pitäisi olla mitään muuta yhteistä kuin valkoinen takki, jota Greggie ei suostu edes käyttämään. Silti ne kavereina vain toimivat ja ovat aina valmiita pieneen sanailuun, mikä mielestäni tuli tässäkin tarinassa erinomaisesti esiin. :)

Teksti oli teknisesti todella hyvää, virheitä ei ollut ja pilkut olivat omilla paikoillaan.
Lauriemaisen tavan suoltaa suusta sarkasmia kuului tässä myös hyvin!

Mitä mä jäin tässä miettimään oli tuo nimien hyppyyttäminen puolelta toiselle. Aluksi hahmot ovat James/Jimmy ja Greg ja jonkin aikaa jatkettua ne hyppäävät Houseen ja Wilsoniin, jonka jälkeen ne vaihtelevat koko ajan. Mä itse olen kokenut, että kerronnassa erisnimiä käytettäessä on oltava jotain johdonmukaisuutta - tietysti aina voi viljellä synonyymejä ja ammattinimikkeitä ja pronomineja, mutta kun vaihdellaan etu- ja sukunimen välillä, siitä tulee melkeimpä tunne, että hahmoja on mukana tarinassa enemmän kuin vain se kaksi.
Toisekseen musta nuo etunimet olivat jännät. En ole katsonut aktiivisesti Housea hyvään aikaan, mutta ainakin mä totuin siihen että miehet puhuttelivat toisiaan melkein aina sukunimillä, ja siksi kontrasti tämän etunilmepinimiasetelmaan näkyi mun silmiin niin vahvasti.

Mutta, kiitän tästä fikistä ja toivotan kirjoittamisen iloa (House-fikkejä sua aina olla lisää ^^)!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu