Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Ikäraja: S
Paritus: Giselle/Joëlle
Genre: Fluffy-söpöstelyä
A/N: Tällainen tuplaraapale syntyi tämmöisen KUVAN (http://i46.tinypic.com/208w6k3.jpg) seurauksena. Kunniaa Cerwelille Joëllesta, jonka itsekkäästi ryöväsin omiin tarkoituksiini.
Yhteenveto: Sano kyllä.
Vaaleanvihreät korkokengät
Mitä jos Giselle ei pitäisikään kengistä? Tai ei ymmärtäisi… Giselle ei aina ymmärtänyt Joëllea, vaikka eihän kukaan ei ymmärtänyt, yleensä.
Silti hän puristi laatikkoa tiukasti käsissään ja odotti. Summeri oli soinut jo kymmenen sekuntia sitten, mutta mitään ei tapahtunut. Odotus sai Joëllen hermostuneeksi. Sydän yritti hyppiä kurkkuun asti, mutta sinnikkäästi Joëlle nielaisi sen alas.
Ovi avautui.
Ensin Joëlle näki vain tiukalle nutturalle kiskotut tummat kiharat. Ne näyttivät söpöiltä kyllä nutturallakin, mutta Joëlle rakasti sitä, kun suortuvat heilahtelivat valtoimenaan ja kutittelivat Joëllen poskipäitä.
”Mulla on sulle… lahja.”
”Miksi?”
Gisellen vihreissä silmissä lymysi epäusko. Hän otti kuitenkin paketin. Joëlle kuunteli, kuinka punaiset kynnet avasivat papereita. Kengät. Vaaleanvihreät korkokengät.
Sekunnit hidastuivat. Joëlle toivoi, että Giselle sanoisi jotain. Ihan mitä tahansa. Vaikka sitten, että inhosi niitä kenkiä, kunhan vain huomaisi. Huomaisi ja ymmärtäisi.
”Delphy? Onko tämä…”
”On.”
Sano kyllä.
Joëlle tuijotti Giselleä. Hän tarkasteli kauniita kasvoja, joita halusi koskettaa lempeästi sormenpäillään ilman, että raapaisisi vahingossa päivettynyttä ihoa naarmuille.
Olisit niin kiltti.
Giselle katsoi hiljaa takaisin. Sekunnit pitenivät minuuteiksi. Joëllen hengitys muuttui epätoivoiseksi räpistelyksi hunajassa.
”Tahdon.”
Kesti muutaman sekunnin, ennen kuin hymy kirkasti Joëllen kasvot. Joëlle liu’utti nopeasti timanttisormuksen korosta ja pujotti sen Gisellen nimettömään, jottei toinen ehtisi perua sanojaan.
Giselle oli sanonut, tahdon.