Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: lanoliini - 19.02.2010 19:47:26
-
Kirjoittaja: lanoliini
Ikäraja: S
Tyylilaji: Drama
Hahmot: Neville, Peter, George
Vastuuvapaus: Potter-hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain leikittelen niillä, enkä saa tästä minkäänlaista korvausta.
Tiivistelmä: Neville halaa äitiä, ja äiti halaa takaisin.
A/N: Jep! Pitkästä aikaa aivoni suostuivat purkamaan jotakin paperille ( tai no, näytölle ;D ), ja tällä kertaa näköjään jotakin melkoisesti omasta kirjoitustyylistäni poikkeavaa. Tekstin tyyli on minusta outoa (kyllä, sen kuuluu olla töksähtelevää), en yleensä kirjoita mitään tämän tyylistä, joten olisi kiva kuulla mielipiteitänne :) Tämä osallistuu Poista hahmo -haasteeseen ja minäpä päätin poistaa (joo tiedän, tämä kuulostaa pahalta) Voldemortin.
Kuolema ei noussutkaan siivilleen
Peter seisoo takan vieressä ja katsoo Siriusta, joka paketoi ostamaansa leluluudanvartta yönsiniseen lahjapaperiin. Paperi on revennyt yhdestä kulmasta, ja kun Sirius huomaa sen, hän kiroaa hiljaa. Peter naurahtaa ja rauhoittelee Siriusta, vielä ei ole kiire. Remus astelee huoneeseen. Hän haroo ruskeita hiuksiaan ja huomattuaan rikkinäisen paperin, hän korjaa sen loitsulla. Sirius kiittää. Miehet hymyilevät toisilleen, ja Sirius kumartuu kirjoittamaan korttiin. Sulkakynän musteesta kostea terä raapii vaaleansiniseksi värjättyä pergamenttia.
Hyvää 3-vuotissyntymäpäivää kummipojalle!
Peter vilkaisee ranteessaan olevaa hopeakelloa. Kaavun hiha on peittänyt sen osittain, ja hän joutuu vetämään hihaa ylemmäs nähdäkseen viisarit, puoli kolme jo. Lattialla Peterin jalan vieressä on kirjavaan paperiin kääritty paketti, sen hän veisi Harrylle. Remus tökkää Siriusta kylkeen, tämä kirjoittaa liian hitaasti. Sirius nauraa ja sanoo olevansa valmis, Remus nyökkää hyväksyvästi.
Peter seisoo edelleen takan vieressä, paketti jalkojensa juuressa. Sirius ja Remus ovat jo eteisessä. ”Tule jo, Peter!” Remus huudahtaa, ja Sirius avaa ulko-oven. Peter vilkaisee kädessään pitelemäänsä vaaleanpunaista pakettia, se ei ole Harrylle, vaan tämän pikkusiskolle. Hänen kummitytölleen.
Remus huutaa uudelleen, ja Peter puristaa pakettia tiukemmin kädessään.
Kädessä on viisi sormea.
Neville halaa äitiä, ja äiti halaa takaisin. Isä pörröttää poikansa hiuksia ja sanoo olevansa ylpeä. Neville hymyilee isän sanoille. Tylypahkan pikajuna lähtee kahden minuutin kuluttua, sen pilli huutaa kimeästi. Oppilaita nousee junaan, pian Nevillenkin on mentävä. Joku vilkuttaa junan ikkunasta vanhemmilleen ja jossain itkee lapsi.
”Nähdään jouluna”, äiti sanoo. Hänen äänensä on pehmeä ja kaunis.
”Hyvää ensimmäistä kouluvuotta”, isä toivottaa, ja Neville huomaa isän silmien kiiltävän kosteina.
Karhea käsi koskettaa Nevillen poskea ja laskeutuu sitten hänen olalleen. Isä yskäisee karkottaakseen ääneensä hiipineen karheuden ja suoristaa ryhtinsä. Neville nyökkää, hänen kurkkuaan kuristaa, eikä hän saa sanaakaan suustaan. Äidin silmissä näkyy rakkaus, kun hän tarttuu isää kädestä ja katsoo Nevilleä lempeästi. Nevillen silmiä kirvelee, hänen tulee ikävä.
”Kirjoita meille heti, kun olet perillä”, äiti pyytää. Neville lupaa tehdä sen. Sitten hän kääntyy ja kävelee kohti junaa.
Nevillen taskussa ei ole yhtäkään makeispaperia.
George kiipeää portaat yläkertaan. Kolmatta porrasta hän varoo, sen narahdus saattaa herättää äidin. Ginnyn huoneen ovi on raollaan ja hetkeksi George pysähtyy kuuntelemaan siskon rauhallista hengitystä. Jostakin kuuluu rasahdus, ehkä hiiri juoksi lattian poikki. George ei näe, sillä rappusissa on hämärää.
Hän on varomaton ja rappusen narahdus saa äidin kääntämään kylkeään. Pojan sydän takoo rinnassa, kuin villipedon ahdistamalla kaniinilla, mutta pian se rauhoittuu. Äiti ei herännyt. George henkäisee helpottuneena. Hän painaa huoneen oven messinkikahvan alas, se naksahtaa hiljaa. Huoneessa on pimeää ja poika kiirehtii vetämään verhoja auki, valoja hän ei tohdi sytyttää. Kuunvaloa tulvii huoneeseen, vaikka vielä hetki sitten satoi. George istuu sängylle ja riisuu mutaisen kengän jalastaan. Toivottavasti lattiaan ei olisi jäänyt jälkiä, niistä äiti ei ilahtuisi. Hänen katseensa osuu vastapäiselle seinälle.
Fredin sänky ei ole tyhjä.
***
-
Oi, aaawwww... Tämä oli todella suloinen, omalla erikoisella tavallaan. Täytyy myöntää, että kun huomasin sinun päättäneen poistaa Voldemortin siinä haasteessa, olin ensin, että ei tule onnistumaan, onhan ihka ihana pimeyden laardimme yksi tärkeimmistä hahmoista Potterversumissa. Mutta onneksi olin väärässä, onnistuit hyvin jättämään hänet pois. :)
Kädessä on viisi sormea.
Vaikka en voi sanoakaan pitäväni Peterista, tässä hän oli oikein hyvä hahmoksi, sillä ilman laardi Voldea ei hän koskaan varmastikaan olisi vaihtanut puoltaan. Ehkäpä hän oli sittenkin vain niin pelkuri ja kaikkea, ettei uskaltanut väittää vastaankaan Voldemortille (toisin sanoen olen tyytyväinen, että hän kuoli kirjoissa).
Nevillen taskussa ei ole yhtäkään makeispaperia.
Neville jos kuka ansaitsisi saada vanhempansa takaisin. Row teki mielestäni väärin kun kirjoitti hänen vanhemmistaan hulluja, vaikka eivät he kyllä hulluja mielestäni ole, heidän mielensä vain ovat hieman järkkyneet. Kaunis ajatus, että Neville olisikin saanut kasvaa vanhempiensa kanssa eikä isoäitinsä kanssa. Ties vaikka hänestä olisikin tullut aivan toisenlainen kuin se hieman höperö ja huonomuistinen poika joka hän kirjoissa on.
Fredin sänky ei ole tyhjä[./i]
Ehdottomasti oma lempikohtani. Vaikken niin kauheasti tykkääkään Weasleyista yleensä, niin Fredin olisi pitänyt jäädä henkiin.. Olen edelleenkin katkera, että hän otti ja kuoli juuri kun oli saanut veljensä takaisin.
Kaunis ja samalla kuitenkin surumielinen ficci. Tykkäsin kovasti.
*Sirina kiittää ja kumartaa*
-
Oi, tämäpä oli ihanan koskettava ja onnellisen surullinen! Herkistyin ihan vallan, ihanan aiheen kyllä olet valinnut kirjoitettavaksi!
Oli ihanaa lukea, kuinka Peter iloitsi omasta kummitytöstään. Voin myös hyvin kuvitella, kuinka Harry on onnellinen pikkusiskosta, tulee aina mieleen, kuinka hän on aina ollut hieman kateellinen Weasleyiden lapsikatraalle. Ilman Voldemortia kyseinen skenaario ei olisi välttämättä ollenkaan mahdoton, todella suloinen!
Olen samaa mieltä Sirinan kanssa, Neville todellakin ansaitsee vanhempansa. Ihanin kohta oli tuossa, missä hänen isänsä sanoo olevansa Nevillestä ylpeä - sitä poika ei saa usein kuulla. Hänestä olisi varmasti tullut paljon itsevarmempi henkilö, jos hän olisi saanut kasvaa vanhempiensa kanssa.
Fredin menetys kirjoissa oli kauhea, joten oli ihanaa lukea tällainen positiivinen pätkä kaksosista! He ansaitsevat toisensa, Rowlingilta julmaa erottaa heidät.
Nyyh, herkistelen vieläkin! Kiitos! <3
-
Oi miten ihanaa palautetta! ;___; ♥
Zug: Kiitos paljon! Pelkäsin, ettei kukaan tajua tuota otsikkoa, mutta hyvä että niin ei ollut :D Hyvä jos tuo töksähtelevyys (voiko sen oikeasti ilmaista tuolla sanalla xD) ei haitannut, minua vähän jännitti, että mitä mieltä siitä oikein ollaan! Neville on yksi suosikkihahmoistani ja minusta hän on joutunut kokemaan aivan liian kovia, joten luonnollisesti halusin kirjoittaa hänestä pienen pätkän, jossa hän olisi onnellisesti vanhempiensa kanssa. Hienoa jos sait tästä kivan lukukokemuksen!
Sirina Black: Kiitokset Sirina! :) En todella tiedä mistä tämä hullu Voldemortin pois jättämis -idea oikein ilmaantui, mutta en kertakaikkiaan voinut estää itseäni, kun inspiraatio hyökkäsi valloilleen. Kiva kuulla, että mielestäsi onnistuin tässä hullussa tavoitteessani. Peter on ollut minullekkin aika kaukainen hahmo, ehkä juuri siitä syystä nappasin hänet mukaan tekstiin. Itse olen melkoisen varma, että ilman Voldemortia kelmien ystävyys olisi säilynyt. Nevillen kohtalo koskettaa minuakin, joten olihan minun pakko kirjoittaa hänelle pätkä hieman erilaista tarinaa ;) Fredin kuolema taas oli yksi pahimmista Rowlingin keksimistä jutuista ja se onkin yksi ainoita asioita, joka minua jäi kiukuttamaan seiskakirjan luettuani. Kiitokset vielä, ihanaa palautetta sinulta jälleen! ♥
Arte: Hirmuisen suuret ja valtavat kiitokset sinulle! :) Palautteestasi tuli todella hyvä mieli, ja hienoa kuulla, että sinä sait tästä tekstistä jotakin irti. Olen ehdottomasti samaa mieltä sinun ja Sirinan kanssa, Nevillen olisi kuulunut kasvaa vanhempiensa kanssa, hänestä olisi varmasti kasvanut itsevarmempi jne. Ja niin kuin jo Sirinallekkin sanoin, niin tuo Fredin kuolema, arghhh... ihan pistää vihaksi. Mutta siis, kiitos vielä! ;D
-
Oi, tämä oli kaunis.
Minäkin vähän ensin katsoin, että mitäs hittoa, miten se muka Pimeyden Lordin sieltä poistaa, mutta hyvin olit onnistunut :) Tämä oli todella mukavaa lukemista, kun on tullut viime aikoina luettua lähinnä angstia. Hyvää spekulointia myös, esimerkiksi Harryn pikkusisko.
Teksti ei mielestäni ollut ollenkaan töksähtelevää, ainakaan huonolla tavalla. Nuo välihuomautukset toivat mukaan sen muistutuksen siitä, että kaikki voisi olla toisin. Selkokielellä ne siis sopivat hyvin tarinaan :D
Sitten pikkiriikkinen moitteen sija: Ei saa poistaa Tiedät-Kai-Ketä, se on koko sarjan paras hahmo! Haastavan hahmon kyllä valitsit. Hyvähän minun on puhua, poistan Harry Potterin ::) Mutta eihän koko haasteessa olisi mitään ideaa, jos poistaisi vaikka Zacharias Smithin :P
Tykkäsin.
~Nala~
-
Hahah, kiitos nalinea! :D
Kiva kuulla, että tykkäsit. Itseasiassa, kun törmäsin tuohon poista hahmo -haasteeseen, niin keksin heti ekana poistaa Harry Potterin, mutta sinä olitkin ehtinyt ensin. Seuraava mieleen pulpahtava oli sitten tuo Voldemort ja ajatus oli minusta niin hullu, että pakkohan minun oli se kokeilla toteuttaa (varsinkin, kun aivot akoivat syytää tätä tekstiä hirmuisella vauhdilla). Hyvä jos onnistuin ;) Ja pakkohan minun oli Harrylle pulpauttaa pikkusisko, koska olen melkoisen varma, että jos Lily ja James eivät olisi kuolleet, niin Harry ei olisi jäänyt heidän ainoaksi lapsekseen.
-lanoliini
-
Huh, viimeinkin otin itseäni niskasta kiinni ja luin tämän.
Pakko sanoa että tämä oli hieno ja täysin odottamaton juttu. Tai siis, kyllähän sitä vähän jotain tällaista odottelikin kun päätit poistaa Voldemortin, mutta silti tämä tuli täytenä yllätyksenä. Hieno homma.
Erityisesti tämä kohta oli todella koskettava, ja melkein pääsi itku, sillä Neville on ollut mielestäni aina kirjojen symppis.
Nevillen taskussa ei ole yhtäkään makeispaperia.
Samaten tämä, koska Fred nyt vaan on Fred. :D
Fredin sänky ei ole tyhjä.
Eli siis kiitos tästä, tykkäsin paljon. :-*
-
Oivoi, suuret kiitokset Salla!
Kiva kuulla, että onnistuin jopa yllättämään, vaikka jotain tämän suuntaisia odotuksia sinulla olikin. Se olikin tarkoitukseni :D Nevillen ja Fredin otin tähän mukaan ehkä juuri siksi, että heidän kohtalonsa ovat jääneet itselläkin kaivertamaan. Fredin kuolema oli epäreilu ja samoin se, mitä Nevillen vanhemmille kävi. Siksi tuntuikin yllättävän hyvältä kirjoittaa jotakin tällaista!
Hienoa jos tykkäsit!
- lanoliini
-
Oh, kerrassaan upea ficci! En saa suustani yhtään sanaa, luettuakin sain kaksi kertaa ja sanavarastoni on todella sekasorrossa, en tiedä mitä ja miten pitäisi kirjoittaa, joten pahoittelen kovasti jos tästä tulee nyt kovin epämukavaa ja epäsiistiä kommenttia. Piti kuitenkin ottaa itsestäni niskasta kiini ja kirjoittaa tähän kommentti, vaikka maailmanloppu tulisi näillä sekunneilla.
Pidin todella kovasti siitä, että päätit poistaa Voldermortin, monet henget olisivat taatusti säilynneet, kun noin paha julmuus olisi poistunut maailmasta. Lily ja James Potter olisivat hengessä, Harrylla olisi onnellinen perhe eikä hänen olisi tarvinnut kärsiä Dursleyiden luona. Fred olisi elossa, Peter olisi ehkä ystäviensä luona, Neville olisi itsevarma nuorukainen, jolla on perhe, Sirius, Tonks, Remus... kaikki olisivat elossa.
Vaikuttavin noista kolmesta (vaikka kaikki tekikin oikein kunnon vaikutuksen) oli ehdottomasti Nevillen pätkä. Minua säälittää ja surettaa sitä, että hänellä ei ole vanhempia rohkaisemassa, halamassa ja sanomassa olevansa ylpeä pojastaan sellaisena kuin hän on. Hänellä olisi ehkä ollut itsevarmuus, ei olisi niin kömpelö, hän olisi todella onnellinen ja iloinen niinkuin muut. Hänellä olisi kaipaamansa vanhemmat luonaan, Neville parka. Tuo todella herkistytti minua.<3 :) Onnistuit siis todella hyvin. Harrylle sisko, aww. Minäkin olen sitä mieltä, että hän ei olisi jäänyt ainoaksi lapseksi, jos Potterit olisivat jääneet eloon. Tuo oli todella suloinen pätkä, Peterkin on mukana ystäviensä kanssa, hymyilytti kyllä kovasti. Fredin sänky ei olisi todellakaan tyhjä jos hän olisi jäänyt eloon. Suloinen lyhyt pätkä tämäkin, et arvaakkaan miten pitkälle hymyni ulottuu nyt. Luultavasti taivaisiin asti, haha.
Äh, häiritsevä tämä lyhyt ja turhankin tönkkö ja sekava kommentti, anteeksi, anteeksi, anteeksi! Mutta halusin vain hartaasti ilmoittaa siitä, että pidin kovasti!~ Otsikkokin onnistui, kaunis ja sopii sataprosenttisesti tähän aiheeseen.
-
Nyt mun naamalle nousi kauhea ääliövirne ::)
Upsila: Kiitos kiitos! ♥ Usko tai älä, minä menin itse aivan totaalisen sanattomaksi, kun luin tuon sun kommenttisi! ;D Eilen lupasin, että kirjoitan sinulle tänään järkevämmän vastauksen, mutta luettuani uudelleen tuon sinun kommenttisi menin taas aivan kertakaikkisen sanattomaksi. Äääh, apuaa. Mitä minä nyt siis voisin sanoa? Ainakin sen, että olen hyvin paljon samaa mieltä kanssasi noista jutuista, mitä esille nostit (Nevillen olisi pitänyt saada varttua vanhempiensa kanssa, Harry ei olisi jäänyt ainoaksi lapseksi, henkiä olisi säästynyt, jne.). Kiva jso tuo otsikko mielestäsi sopi, ja ilmeisesti se on auennut ihmisille paremmin kuin odotin. Tai aukeneehan se, jos vain tietää mitä Voldemortin nimi tarkoittaa :D Voi ei, tästä vastauksesta tulee taas ihan kauhea, kun mä olen ihan sekaisin tuosta sun huippuihanasta palautteestasi. Täytynee vaan nyt kiittää ja kumartaa, muuten nolaan itseni täysin mutisemalla jotakin hämärää. Kiitos siispä vielä (miljoonannen kerran) ja lämmin halaus sinne!
ReginaRiddle: Minulle kelpaa aina ihkutus! :D Olen itsekin vähän sellainen, että aivot pätkii pahemman kerran, kun pitäis jotakin järkevää saada kirjoitettua (enkä nyt siis tarkoita tällä, etteikö tuo sun palaute olis järkevä, mut u know). Huippuisot kiitokset sinulle!
-
Aivan ihana! Tosi raflaavaa ottaa samantien se pahin dude veke fikistä, vautsi. Ja samoin tykkäsin myös siitä että tää on tosiaan vaan tällai lyhyt ja silti samalla valaiseva, saa ite miettiä asiaa lisää (: Toisaalta jäis vähän kaipaamaan lisää tällasia että mitenkäs ois käynyt mutta joskus vähän on paljon d:
Ylipäätään tykkäsin! Kiitos c:
-
Ihana, Neville kohta varsinkin oli ihana. Nevillellä taas vanhemmat, hienoa. Tietty ny Voldemort piti poistaa! (älä anna tuon vaikuttaa) Ihanasti kirjoitettu ja valaiseva vaikka olikin lyhyt. Kiitos!
-
Oijoijoi, heti kun summaryssa varoittelit hahmovalintaasi, tiesin että olit valinnut juuri Voldemortin. Mutta pyhä peruna miten ihana fic! Rakastin erityisesti tuota kelmeistä kertovaa kohtaa, jossa Harrylla oli pikkusiskokin. Ai ihana.
Rupesi hirveänä surettamaan kun ajattelin, miten hyvin kaikki Potterversumissa olisi, jos Voldemortia ei olisi ollenkaan. Tietenkin se veisi pohjan koko tarinalta, mutta saa sitä unelmoida ;D Osasit pujottaa tunnelman jokaiseen sanaan taitavasti, ja tätä oli ihanaa lukea. On ilo löytää jotain tällaista. Kiitos :-*
-
Vau, olipa tämä yllätyksellinen ja ihana! Ei ihan jokapäiväinen perusficci. Kursiivilauseet kunkin kappaleen lopussa toivat ihan oman tunnelmansa mukaan, kunnon silmänkostumisfiilikset erityisesti Neville- ja George-osuuksissa :') Äläkä ihmeessä pyytele "töksähtelevyyttä" anteeksi; ei se ole outoa enkä minä ainakaan huomannut mitään häiritsevää. Hyvää, sujuvaa tarinankerrontaa vain. :) Tietysti jos tällainen tyyli ei tunnu omalta (en itse asiassa tunne ficcejäsi niin hyvin, että osaisin sanoa mikä sinun tyylisi on) niin ehkä sitten kirjoittajaa häiritsee - lukijaa ei ainakaan.
Ainut mistä huomautan on kelmipätkän pari lyöntivirhettä:
Hyvää 3-vuotis syntymäpäivää kummipojalle!
"3-vuotissyntymäpäivä" siis yhteen - siitä tulee aika himopitkä sana, mutta "syntymä"-sanan voi vaikka jättää pois jos siltä tuntuu. :D
”Tule jo Peter!” Remus huudahtaa
-> "Tule jo, Peter!"
Ei siis mitään isoja juttuja, hienosäätöjä vain.
-
Ihana, mutta myös surullinen...
-
Hyvä minä, vastasin vain kahteen palautteeseen, vaikka niitä oli tullut enemmänkin! Anteeksi kauheasti, korjaan heti tämän kauhean kömmähdykseni!
damned: Kiitos paljon damned! :) Onhan se totta, että tällä aiheella ficistä olisi saanut vaikka kuinka pitkän, mutta tällä kertaa päätin tyytyä tällaiseen yksinkertaiseen tyyliin. Tosi kiva kuulla, että että tykkäsit, vaikka jäitkin janoamaan vielä hieman lisää! ;)
HarryPotterFan4Ever: Minunkin mielestäni Neville ansaitsisi saada vanhempansa takaisin, joten pakkohan minun oli sellainen kohta kirjoittaa. Ja olihan se varsin jännä kokemus poistaa itse päpahis ;) Kiitokset palautteesta! :)
Neriah: Pyhä peruna, huhhuh et tiedä kuinka sait minut nauramaan (nukuinkohan viimeyönä liian vähän?). Hei aivan superkiva kuulla, että tykkäsit ja että en onnistunut munaamaan tätä ficciä! Kiitos huippuisosti kun annoit palautetta! :-* Pyhä peruna *hekottaa*
amorito: Kiitokset sinulle! Minä tosiaan olin aika epävarma tämäm ficin suhteen, kun tyyli ei tosiaan ollut omaani, mutta hyvä jos se ei välittynyt lukijalle ja tästä sai hyvän lukukokemuksen. Kiitos myös kun huomautit noista virheistä, niitä tahtoo vieläkin hyppiä tekstin sekaan välillä - mokomat!
Hermione Granger: Kiitos! :)
-
Tää oli nätisti kirjotettu, kaikki oli hyvin IC, mutta ei "liikaa." Noissa oli sellanen ihana varovainen ja hiukan kokeileva pohjavire, joka teki näistä koskettavia. Ja ne kursivoidut lauseet ja pari virkettä ennen joka kohdan loppua oli aivan mahtavia. ihanaa, että Lordi Voldemort on poistettu, se kun on inhottava hahmo, vaikka kyllä mielenkiintoinen.
<3 sukka
-
Aww, onpas mulla ihania lukijoita!
sukkula: Kiitos paljon sinulle :) Lordi Voldemortin poistaminen oli minusta aika riskialtis veto, mutta kiva kuulla että onnistuin siinä hyvin, ja että pidit ficistä :)
Beatrice: Kyllä tämä itseasiassa on minun mielestäni surullinen, joten kai se jollain tapaa on tarkoitus sitten :) Lähinnä halusin saada lukijan ajattelemaan hieman haikeana, että kuinka asiat voisivat olla ilman Voldemortia. Kiitoksia paljon palautteestasi ja ihanaa kun tykkäsit!
-
Oi, tykkäsin tästä kovin!
Olen muuten aikalailla samaa mieltä mitä Beatricekin.
Tykkäsin kovasti tuosta pätkästä, missä kerrottiin Georgesta. Myö tuo kelmien kohta oli ihana ja Nevillestä kertova.
Äh, mitä minä tässä oikein selitän? Tykkäsin nuista kaikista!
Tuo otsikko oli todella mielenkiintoinen. Teksti oli koko ajan hieman koskettava ja surullinen (en tiedä onko tuossa nyt oikeat sanat). Tykkäsin tästä tekstin ideasta, siis, että kaikki saavat olla iloisia, kuten Neville<3 sai olla vanhempiensa kanssa ja George<3 sai olla veljensä kanssa. Myös tykkäsin siitä, että Harryllä oli pikkusisko :) Se oli jotenkin suloinen idea :)
Fredin sänky ei ole tyhjä.
Rakastui tähän kohtaan, kuten niihin muihinkin kursivointi kohtiin noiden pätkien lopussa.
Sellaista sain tällä kertaa aikaiseksi, mutta tykkäsin tästä todella kovasti.
Kiittäena ja kumartaen,
Natural
-
Tuli kauheen haikee olo lukiessa, semmonen "voiku oiski noin" -tunne :/
Tykkäsin kauheesti noista kursivoiduista lauseista, ja siitä miten aika meni jokaisessa kohtajutussa semmosen pienen hypyn eteenpäin. Ja tosiaan, ensin aatteli että eihän Voldemortia voi poistaa, ei toimi potterit näin. Mutta toimipa silti, ja hyvin onnistuit.
Kauheen kiva oli lukea, kiitosta iltasadusta :D
-
Ihana, siis aivan ihana. Todella kaunis ja silti hieman haikea ficci. Ja pakko sanoa, että Voldemortin poistaminen oli rohkea veto, mutta onnistunut! Kiva lukea ihmisten erilaisista, paremmista elämistä. Ja pidän valtavasti myös tekstiin valitsemistasi henkilöistä. Henkilöt eivät ole päähenkilöitä (onneksi et kirjoittanut tähän Harrysta :D), mutta Voldemortin olemassaolo silti vaikuttaa heihin. Hyvä saada enemmän "normaalin" perheen näkökulmaa ja kuvaa siitä, miten Voldemortin olemassaolo vaikuttaa perheisiin ja läheisiin, eikä vain Harryyn ja kumppaneihin.
Kursiivit olivat mielestäni kiva lisä, sellainen huomion kiinnittäjä, että hei, huomaatteko! Kursivoidut kohdat myös koskettivat minua eniten. Otsikosta myös sen verran, että se luonnollisesti sai minut tarttuman tähän ficciin ja se on yhtälailla nerokas! Sopii loistavasti ficin teemaan, muttei siltikään kerro juuri mitään. Loistava otsikko, siitä mie tykkään!
Tykkäsin kovasti niin ideasta kuin toteutuksestakin :)
-
Mitäs tässä nyt voisi sanoa? Täydessä yksinkertaisuudessaan: Voldemortin poistaminen herätti mielenkiintoni, luin ja tykkäsin.
Musta nää oli aivan ihania pieniä pätkiä ihan tavallisesta elämästä. Ne eivät ole mitenkään ihmeellisiä ja erikoisia, mutta kun tietää asioiden todellisen laidan, se muuttaa kaiken ja tekstien koko tunnelman. Näistä tulee haikea ja tavallaan surullinen olo, samalla mulla taisi nousta hymy huulille, kun Sirius sai paketoida kummipoikansa lahjan ja Peterkin sai oman kummityttönsä.
Oikeastaan Peterin esille tulo hämmensi jotenkin aluksi kunnes tajusin, että tosiaan, ei Voldemorttia, ei kannattajia eikä ystäviensä pettänyttä säälittävää miestä. Silti mulla on edelleen vähän ristiriitaiset tunteet tätä hahmoa kohtaan, kun kuitenkin tiedetään Peterin olevan valmis sellaisiin tekoihin, mitä on kirjoissa tehnyt. Vaikkei Voldemortia olekaan ei se muuta Peterin luonnetta.
Kuten ilmeisesti kaikki muutkin, mä tykkäsin valtavasti noista kursivoiduista toteamuksista pätkien lopuissa. Muutama kappale tekstiä, mutta sitten se ehkä kaikista tärkein tulee yhdessä lyhyessä, muuten niin merkityksettömässä tai tavallisessa lauseessa. Kerrassaan ihana idea.
Vasta muutama tunti sitten viimeisen Potter-leffan nähneenä ja siitä suunnilleen viimeisen puolikaan ajan kaikkien kuolemaa itkeneenä melkein toivoisi, että noi pienet kursivoidut lauseet olis totta. Erityisesti viimeinen, sillä Fredin kuolema oli yksi järkyttävimmistä. Kaksoisveljien suhde on niin erityinen, että veljen vieminen Georgelta tuntui kamalan julmalta.
Mitään rakentavaa en osaa yllättäen tästäkään sanoa, sun kannaltasi ehkä valitettavasti jäi vähän tälläseksi tyhjäksi hehkuttamiseksi. Kiitos kuitenkin.
-
Aaaaaaw, tää on tosi kaunis teksti. Eikä se mainitsemasi töksähteleväisyys haitannu yhtään. Noi kursivoidut lauseet kosketti ja aloin melkeen itkemään. Muuta en voi sanoa, ku että IHANA ficci <3
-
Olipas kaunis. Ehkä parhaiten tämän tunnelman minulle toi viimeinen kappale, koska Fred ja George merkitsevät minulle enemmän kuin muut hahmot.
Tunnelma oli mukavan herkkä ja hento koko tekstin ajan. Pidin myös valtavasti nimestä, jota oli miellyttävä ajatella eri näkökulmilta. Olit onnistunut mielestäni hyvin raottamaan tätä verhoa näiden ihmisten kannalta, mutta ainoa tarina joka minuun tosiaan iski oli Fredin ja Georgen.
Ehkä yleiskatsaus yhteen hahmoon tai velhomaailman tilanteeseen olisi tavalla tai toisella toiminut paremmin, mutta en moiti sinua, vaan kuten jo sanoin oli tämä hienosti kirjoitettu.
Kiitoksia.
-
Tämä oli varsin tunteikas pätkä, jos rehellisiä ollaan minä meinasin alkaa vollottamaan jo tuossa summaryssa :D
Kelmit ovat olleet minulle aina vähän etäisiä joten ne pätkät eivät pahemmin minua puhutelleet, vaikka niissäkin löytyi ihastuttavia yksityiskohtia, eritoten Peterin viisi sormea. Ihanan simppeliä ja samalla nerokasta. Kivasti noin lyhkäiseen pätkään olit saanut hahmoillekin ulottuvuuksia, mm. Siriuksen hidas kirjoittaminen.
Tuo Neville Tylypahkaan lähtö oli minusta ehkä se kaikkein koskettavin tässä, koska sillä oli tässä oikeasti vanhemmat eikä niitä onttoja kuoria, joita se Rowlingin maailmassa kutsuu äidiksi ja isäksi. Plussaa vielä siitäkin, että kouluun lähtö ei ollut pelkkää innokasta tasajalkaahyppimistä vaan myös sitä ikävää, kun joutuu vanhemmista eroon. Ja nuo karkkipaperit, ihastuin!
Viimeinen noista pätkistä (ei ole oikein puhua pätkistä, mutta sallinet minun nyt käyttää sitä paremman sanan puutteessa) oli jotenkin sellainen arkinen, George yrittää hiipi äidin huomaamaatta yöjouksesta takaisin sänkyynsä, joskin siitä huokui kodikasfiilis noista narisevita portaista.
Fredin sänky ei ole tyhjä.
Okei, tämä veti kyllä vertoja Nevillen karkkipaperittomuudelle <3
Kiitos tästä!
-
Otsikko herätti mielenkiinnon ja sitten tuo Volden poistaminen -> luin, enkä kadu! Tää oli vaan niin ihana, iski muhun hyvin.
Fredin sänky ei ole tyhjä.
Mun lempparikohta <3
-
Tämä oli kaunista.
Jotenkin toki surullista samalla, kun tietää, että tämä kaikki on vain haaveunta ja todellisuus niin toinen...
Ja koska Peter on mielestäni jotenkin vastenmielinen hahmo, pidin hänen osuudestaan vähiten. Mutta onko väärin lukea tästä S/R-paritus vai tarkoititko sen niin? *toiveikas koiranpentuilme*
Rakastin niin paljon tuota tapaa ilmaista, mikä on eri tavalla, siis nuo viimeiset lauseet, jos lukisin tämän väsyneenä tai PMS-päissäni niin varmastikin itkisin aivan valtoimenaan Nevillelle ja Fredille.
Loistavaa työtä kaiken kaikkiaan.
-
Ei tähän voi kommentoida! Oikeasti, en saa sanakaan suustaani! Olen niin onnellinen ja kyyneleet silmissä täällä, rakastin tätä ficciä kovin. ♥
Pidin tuosta töksähtelevästä kirjoitustyylistä ja noista kursiivilla kirjoitetuista loppulauseista. n_n Voi, Fred... on ihana.
Antelope :-*
-
Nyt on Antelope sinun vikasi että minä itken täällä. Kun kommentoit tähän ficciin johon itse kommentoin viime viikolla niin tämä nousi tuonne minulle "näytä uudet vastaukset viesteihisi" -kohtaan ja sitten luin tämän uudelleen ja sitten itkin.
Ja sitten linkitin ystävälle ja sekin ehkä itki.
Eli tosiaan taitaa olla osuva ficci.
Ei mulla muuta.
-
WOW, tai siis, olen sanaton.
Tämä oli niin herkkä ja kaunis ja koskettava ja kaikkea ihanaa.
Ihan kuin joillakin muillakin, kieltämättä munkin silmät on hieman vetiset nyt.
Nevillen olisi pitänyt saada elää vanhempiensa kanssa. Kiitos, että nyt mullakin on myös onnellisia mielikuvia Nevillen lapsuudesta vanhempineen.
Ja tässähän myös Harry sai elää perheensä kanssa.
Rakastin tätä suuresti !
Fredin sänky ei ole tyhjä.
aivan ehdoton lempikohtani ! ♥
-
Ihanaa! Fred elää! Peter ei olekaan m****u ja Nevillellä on vanhempansa! Ja Sirius <3 (oliko tässä muuten lievää Sirius/Remusta, haiskahti hiukan siltä :D) Todella kaunis teksti, en lukenut summarya tai mitään tästä ja silti arvasin samantien että oot poistanut Voldemortin... Maailma olisi ollut parempi ilman Voldua, mutta sitten meillä ei olisi niin eeppistä seitsemän kirjan sarjaa :) Sekalainen tunne nyt... Noh, onnellinen tarina ei ole aina se oikea :/
Hienon tekstin siis teit, tykkäsin <3
-
Oon lukenu tän jotai tuhat kertaa, mutta viimein sain itseni aikaiseksi kommentoimaan tätä.
Se on jännä miten yhden hahmon poistaminen voi vaikuttaa niinkin paljon. Tästä olisi varmasti saanut myös lisääkin hahmoja, joiden elämään kyseinen herra vaikutti. Myös jotain Remus-Tonks-Teddy-juttuja. Mutta mielestäni valitsi juuri oikeat hahmot tähän. Peter, jonka ei koskaan tarvinnut kavaltaa ystäviään. Neville, joka sai tuntea millaista on pitää molemmat vanhempansa (hyvä, mutten että otit mielummin Nevillen kuin Harryn, joka olis ollu klisee valinta!). Ja sitten vielä George, jonka ei tarvinnut menettää kaksostaan.
Kompaan aikaisempia jotka tätä ovat surulliseksi sanoneet, sillä sitä tämä on. Varsinkin tuo Neville-tapaus, jota vitos kirjassa muutenkin aina pillitän. Nuo jokaisen hahmon lopussa olleet kursivoidut kohdat olivat hienoja :---). Jotenkin jokaisella jutulle tuli sellainen loppusilaus. Piste iin päälle.
Pena kiittää haikeasta tekstistä ;3.
-
Nämä olivat niin arkisia ja normaaleja kohtauksia elämästä, että apua. Tämän luettua tulin taas ajatelleeksi kuinka kiitollinen pitäisi olla siitä, mitä on, ja nauttia arjen suomista onnellisuuksista koska tämä maailma on täynnä kauniita persoonia. Kun tietää asian oikean laidan, niin nämä kohtaukset tuntuivat kovin riipaisevilta ja haikeilta.
Tällaisia jos Voldemortia ei olisikaan-ficcejä voisi olla mielenkiintoista lukea lisääkin. Herätti sellaista surumielisyyttä ja onnellisuutta yhtä aikaa, että vain tällainen mitä jos-ajattelu sai voimakkaita ajatuksia mieleen. Vaikka kirjoissa Fredin kuolema kosketti paljon, tässä tekstissä se ei tuntunut ihan niin merkittävältä kuin Nevillen ja kelmien kohtalo. Ensimmäinen kohtaus Peteristä oli mielestäni liikuttava, vaikka Peter ei kuulukaan hahmoihin, joista tykkään. Mutta kun siinä kerrottiin samalla Jamesin, Harryn, Siriuksen ja Remuksenkin kohtaloa, niin se kosketti. Nevillen arkinen onnellisuus oli myös ihanaa.
Ja aivan, kursivoidut kohdat olivat ihania. Vaikka tekstin tyyli oli hyvin yksinkertainen ja suorasukainen, sen sisältämä viesti oli hyvä. Otsikko on kaunis! Kiitos ajatusten herättelystä :).
-
Myötäilen aiempia kommentteja, todella ihana ficci.
Voldemortin poistaminen ei välttämättä olisi toiminut, se on niin keskeinen hahmo, mutta hienosti olet onnistunut näin hankalassa ideassa. Fredin ei olisi missään nimessä pitänyt kuolla kirjoissa,(ei niin hauskaa tyyppiä saa tappaa!) joten ihanaa kun Fred saatiin takaisin. ;D Nuo kursivoidut lauseet sai jotenkin ajattelemaan tapahtumia tarkemmin ja miettimään, että niin, mitä jos...?
Siis, olen koko ajan yrittänyt saada sanotuksi, että kiitos hyvästä ficistä! :)
-
Minä en ymmärrä mistä syystä en ole huomannut muutamaan ficciini tulleita uudempia kommentteja, mukaanlukien tänne, vaikka niitä on kertynyt jo hirmuisen paljon. Haluan pahoitella jokaiselle palautetta antaneelle, kun ette ole saaneet mitään vastausta.
Alunperin minun piti vastata teille jokaiselle erikseen, mutta luettuani kommenttinne tajusin, että siitä tulisi hyvin paljon itseään toistavaa. Siksi haluankin kiittää teitä kaikkia näin yhteisesti aivan uskomattoman paljon. Täytyy sanoa (olen varmaan herkkistuulella... köh), että meinasi itku päästä, kun lueskelin kommenttejanne. Itketti ihan hyvällä tavalla siis :P Näköjään tämmöisen paatuneemmankin kirjoittajan sydäntä saa ihanat lukijat muljautettua oikein kunnolla.
Ai niin, Sirius/Remus ei ollut mitenkään tarkoituksellista, mutta jokainen saa tulkita tämän ihan oman mielensä mukaan ;)
Äääh... Ihan jättisuurimegamuhevat kiitokset vielä kaikille, minä siirryn niiskuttamaan taka-alalle!
- lanoliini