Originaalit > Sanan säilä

Dieselillä, bensalla ja Cheerioseilla (S • sananvaihtoa ja söpöilyä aamupalapöydässä, Samuel/Leevi • 3,5-raapale)

<< < (2/4) > >>

Thelina:
Ihanaa, että sait tämän valmiiksi ja julkaisit, vaikka myöhästyikin raapalejuoksusta! Nauraa kikatin tälle ääneen, kun tämä oli niin höpsö ja hauska! Alkoi melkein tehdä mieli Cheerios-muroja (ei tosin appelsiinimehulla) mutta voi hitsi, kun en enää saa syödä niitä, kun niitä ei ole gluteenittomana :'( Sitä suuremmalla syyllä pitää sitten nauttia muroista tällä tavalla tekstin muodossa :D tässä oli ihan parasta tuo kaksikon murre, sekä nämä kohdat:


--- Lainaus --- ”Ai? Täähän se vasta on heleposti sulavaa. Ei mittään vatsaa viäntäviä kuituja niin ko tuossa siun ruishässäkässä. Energijaaki on ko pienelle kylälle, mitä mie tarttenki het aamutuimaan, ko lähen altahille uusia ennätyksiä kauhommaa.”
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus --- ”Yks käy dieselillä, toine bensalla, kolomas Cheerioseilla”, Leevi tuumasi ja jatkoi murojensa kauhomista hymyssä suin.
--- Lainaus päättyy ---

Loppu oli myös oikein hymyilyttävä, kun rivien välistä tosiaan saattoi lukea toiveen yhteisestä tulevaisuudesta ♥ Villasukka paljasta säärtä vasten oli myös ihana yksityiskohta! Kiitos tästä illan piristyksestä :-*

hiddenben:
Eih, en kestä, mikä ihana hymyilyttävä sokerinpalanen minulla täällä välilehdessä odottikaan! Otsikko houkutteli avaamaan tämän jo silloin, kun julkaisit, mutta en ehtinyt lukea tätä kuin vasta nyt! Ah, olen ihan hymyä täällä, kun tämä on niin söpö :D Ihanaa, kun julkaisit tämän, vaikka et Raapalejuoksuun ehtinytkään (tai ehkä jopa niin, että kivaa, että julkaisit tämän tänne niin pääsin kommentoimaan!) ♥

En tiedä, mistä aloittaisin. Ehkä siitä, että murretekstisi jaksavat ihastuttaa ja samalla myös kovin maanläheinen tapasi kuvailla suhteita. En osaa kuvailla sitä tarkemmin, mutta tässä, Irtopäästökokeessa ja Yhden hulluus on toisen järki -tekstissä (joka odottaa vielä kommenttiani!) on kaikissa sellaista ihanaa keväistä maantiepölyä ja aurinkoa, toiveikkuutta ja samalla arkisuutta, mistä pidän todella paljon. Näitä lukiessa uppoan aina aivan omanlaiseen maailmaan, vähän kuin kulttuurimatkalle toiselle puolelle Suomea :D

Tässä Samuelin ja Leevin suhde on vielä kutkuttavan alkuvaiheessa, mutta pisteet Samuelille siitä, että uskalsi ottaa Leevin aamupalan puheeksi! Asiaahan hän puhuu. Minähän tulen itse perheestä, jossa ei syöty mitään muita muroja kuin ruskeita, kuivia Bran Flakeseja ja voi, kun olin kateellinen kaikille, jotka saivat syödä jotain jogurttikuorrutettuja tai muuten vain makeutettuja muroja. Kostoksi upotin muromaitoon aina useamman teelusikan edestä hilloa, että saisin jotain makeutta kokonaisuuteen :D En siis ole maistanut Cheerioseja, eli tämä kulinaristinen elämys (etenkin tuoremehussa) on jäänyt minulta kokematta! Leevin selitys on silti mielestäni täysin hyväksyttävä, joten olen iloinen, että Samuelikin ymmärsi luottaa kumppaniinsa (vaikka hän on aivan oikeassa siinä, että se heittää verensokerin Puijon torniin ja sieltä vauhdilla takaisin alas :D).

Tekstin loppu kruunaa kokonaisuuden. Rakastin villasukka-yksityiskohtaa, sillä tuollaiset pienet kosketukset ovat niin tärkeitä ja etenkin vielä aamupalalla, kun päivä on uusi ja vielä arka. Voi näitä poikia ♥ Tämä oli aivan ihanan hymyilyttävä teksti, tästä on hyvä aloittaa perjantaiaamu! Suuri kiitos tästä :)

// Äh, eikä tuota nimi-asiaa :D En ollenkaan tajunnut! Mutta nyt korjasin Samulin Samueliksi, siitähän puuttui vain yksi e :D

Waulish:
Thelina, ihan parasta, jos tämä hömppä sai sinut kikattamaan ääneen! :D Tuntuu hyvältä, että tämä teksti on välittänyt positiivisia ja huvittuneitakin fiiliksiä. Oli kivaa ja rentouttavaa kirjoittaa jotain, mikä ei pyri kummoisiin taiteellisiin ansioihin vaan ihan vaan matalan kynnyksen viihteeseen, ja onkin suurin mahdollinen palkinto, jos lopputulos hymyilyttää ja naurattaa myös lukijaa.

Voi ei, harmi ettet voi enää syödä Cheerioseja! Kiva kuitenkin, jos pääsit makumatkalle tämän tarinan kyydissä, vaikka Leevin makukombo onkin astetta erikoisempi. ;D

Ihanaa, että pidit murteesta ja miesten suhteesta. Lämpimät kiitokset ihanasta kommentista! :-*

hiddenben, en tiedä enää miten päin olisin, kun olet viime aikoina kirjoittanut teksteihini niin monia ihania kommentteja! Tuntuu ihan huikealta, että tekstini ovat jääneet mieleen positiivisissa merkeissä, vaikka niissä liikutaankin varsin arkisissa ympyröissä. Keväinen maantiepöly ja aurinko on niin ihana luonnehdinta, että sydämeni kipristyy onnesta! Voi miten kauniita sanoja, ja niiden lukemisella olikin ihanaa aloittaa tämä päivä, kun huomasin kommenttisi heti herättyäni kurkatessani Finiä puhelimella.

Hahaa, eikä, ihania muromuistoja sinulla! ;D Hillokin toimii kyllä mainiosti makeuttajana paremman puutteessa. Itse en ole koskaan oikein tykännyt muroista, paitsi lapsena minulla oli pari suosikkimurolajia, joita söin pelkiltään ilman mitään maitoa tai muuta. Muistan natustelleeni niitä sormin kulhosta lastenohjelmia TV:stä katsellessani. :D En muutenkaan lisännyt (enkä vieläkään lisää) maitoa mihinkään, mitä tyypillisesti syödään maidon kanssa. Vispipuurokin menee minusta pilalle, jos sitä syö maidolla, mämmistä puhumattakaan. Hassua, miten monenlaisia makumieltymyksiä sitä onkaan!

Hienoa, jos murre ja hahmot miellyttivät! Nautin murredialogin kirjoittamisesta, vaikka mietinkin joskus, onko se liian vaikeasti luettavaa ja lähestyttävää. Tässä tekstissä on muuten Samuel, ei Samuli! ;D On minulla kyllä myös Samuli-niminen hahmo, josta olen kirjoittanut paljon originaalisarjani puitteissa, ja tuntui itse asiassa hassulta kirjoittaa vaihteeksi Samuelista, kun sormet meinasivat automaattisesti naputella Samulia, heh.

Kiitos kovasti ihanasta kommentista! :-*

Larjus:
Söpöily aamupalapöydässä kuulosti just niin hyvältä mulle, että oli pakko tulla kurkkimaan, mitä otsikon takaa paljastuukaan :3 Ja ihanan söötti ja arkisen lempeä fici tämä olikin. Suloinen slice of life ei koskaan petä, ja oli taas hauska lukea murretta dialogissa (oon tainnu joskus sanoa, että mulle tulee siitä jotenkin kotoisa olo, vaikka stadilaisena tällainen murre on mulle melkeinpä eksoottista :D Ei ainakaan sitä mitä kuulen päivittäin).

Leevi aamupala kuulostaa kyllä aika järkyttävältä kokonaisuudelta. Cheerios-murot appelsiinimehulla ja hunajalla? Yh 🤢 Tulee mieleen, miten pikkuveljeni söi joskus skidinä suklaamuroja (useimmiten ne oli muistaakseni Weetos-muroja) Coca-Colan tai Jaffan kanssa, ja ne oli kans semmoset yhdistelmät, mitä en koskaan tajunnut (pelkkä ajatuskin niistä inhottaa yhä 🙈). Mut täytyy sanoo et ehk söisin mieluummin kyl muroja appelsiinimehun ja hunajan kaa kuin kokiksessa (en tykkää kokiksesta muutenkaan).


--- Lainaus ---”Enkä mie pahalla… Tahon vaan, että myö ollaan molemmat tässä vielä neljänkymmenen vuojen päästä aamupallaa mutustamassa.”
--- Lainaus päättyy ---
Voiiii mikä tunnustus ♥ Ihana.

Että olikin taas kerran ihana fici. Jätti hymyn huulille! 😊

Vendela:
Awws miten söpö ja suloinen teksti! Tällä oli hyvä aloittaa uusi viikko :D

Vaikka siis joo, ei ehkä aivan oma suosikkiaamiaiseni olisi tuollainen mättö ;D Mutta makunsa kullakin eikä niistä makuasioita voi oikein kiistelläkään. Hyvä kuitenkin, että tuota ravitsemustietämystä tuntui olevan molemmilla ja toki jostainhan se energia on saatava jos meinaa urheilla.

Tykkäsin tosi paljon kun olit käyttänyt murretta tässä aika voimakkaastikin. Välillä jouduin lukemaan ihan ääneen, että ymmärsin mitä nämä puhuivat ;D Mutta kyllä tuosta tolkun sai! Tämmöisessä lyhyessä raapalessa tämä toimi hyvin, mutta jos kyseessä olisi pidempi teksti, niin tiedän että tuo murre alkaisi jossain vaiheessa ärsyttää. Mutta tässä oli tosiaan hauska ja kiva ylläri!

Kiitos tästä, oli tosiaan ihana viikon aloitus!

Vendela

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu