Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Ikkunasta heijastuu kaipaus (S, Charlie/OC)

<< < (2/3) > >>

Fiorella:
Kiinnostuin tästä ja siksi poimin sen kommenttikampanjasta. :)

Tässä oli hiljaista iltatunnelmaa, joka miellytti minua. Yksinäisyyttä ja olemista omien ajatustensa kanssa, vain kissa ja pieni liekki seuranaan. Minua puhutteli erityisesti se, kuinka Charlie oivalsi olleensa koko päivän vaiti vasta avattuaan radion.

Olit kääntänyt opaalikatseen viehättävästi hieman suoraa käännöstä luovemmin ja se kuulosti minusta kauniilta. Tässä ficissä tuli kauniisti esille myös Charlien rakkaus eläimiin ja viehätys taikaolentojen kauneuteen. Olisikin mielenkiintoista tietää, mahtoiko opaalikatse olla niin lumoava ja erityinen muidenkin, kuin vain näiden kahden erikoistuneen tutkijan silmissä. ;)

Charlie on yleensä se Weasleyn perheen erakko ja yksinäinen susi. Oli mukava, että tässä hänellä oli joku, jota muistella. :) Jäin vain pohtimaan, mikä teki Lenasta ja tulevaisuudensuunnitelmista niin mahdottomia? Sekö, että piti palata kotiin sodan tultua? Ja mitähän mahtoi käydä pikku lohikäärmeenpoikaselle, jäikö se Lenalle vai täytyikö se luovuttaa eteenpäin? Onhan elämää sodan jälkeenkin - täytyyhän siihen ainakin yrittää uskoa selvitäkseen - ja vaikka Charlie nyt asettikin perheensä etusijalle, ehkä tulevaisuus on kuitenkin mahdottoman sijasta vielä avoin? :) Minä toivon niin tämän luettuani. :)

Täytyy vielä mainita, että en olisi yhdistänyt tätä ficciä virkehaasteeseen ilman eri mainintaa. Ja sen tietäenkin lukiessani tummansininen oli ainoa, joka jollakin tapaa toi etäisesti mieleen, että ehkäpä tämä oli ehdotettu sana. (Eikä edes ollut suoraan sekään!) Oikein onnistunut siis. Pidän kirjoitustyylistäsi. :)

hiddenben:
Fiorella, kiitos ajatuksistasi! Olipa mukavaa lukea, mitä tekstistä mietit. Heh, vai virkehaasteen tummansininen paljastu tekstin osallistuvan haasteeseen :D En tosiaan sitä ehkä olisi itse laittanut mukaan, jos olisin tekstin muuten vain kirjoittanut. Hauska huomio!

Minun ajatukseni tässä ficissä oli se, että Charlie valmistautuu pahimpaan lähtölupaansa odottaen: sitä, ettei enää palaa sodan jälkeen. Sen takia hän yrittää pitää mielensä poissa asioista, joiden luo kaipaa, jotta voi keskittyä siihen, mikä on edessä. Toki, canonin tietäessä voi ajatella, että Charlie todella palaa Lenan ja opaalikatseen luo :)

Kiitos kommentistasi!

Vendela:
Tämän nimi kiinnitti huomion tuossa "edellisen käyntisi jälkeisissä viesteissä" plus sinä vielä kirjoittajana, niin päätin tulla kurkkaamaan. Luin myös (kerrankin) muiden kommentit ja täytyy sanoa, että voisin kopioida ne tähän, sillä niin hienosti flaw ja Fio olivat onnistuneet tiivistämään minunkin ajatuksiani :D Yritän kuitenkin sanoa jotain ja pahoittelen jos/kun toistan heidän sanomisiaan.

Tykkään lukea 12+ haasteen tekstejä sillä minusta on kiva katsoa miten kirjoittaja onnistuu käyttämään annettuja sanoja. Tässä sanalista oli minusta ehkä jopa hieman kesy mutta toisaalta kyllä tuollakin haastetta löytyi, eikä tuon haasteen tarkoitus ole toki vetää kaikista älyttömimmät sanat mukaan kuten joskus on tainnut käydä. Ihailen myös kovasti teitä, jotka tuohon haasteeseen osallistutte, pitäisi varmaan lukea vähän aktiivisemminkin haasteen tuotoksia mutta toisaalta on kiva kun tulevat vastaan näin yllättäen :)

Tunnelmaltaan tämä teksti oli toisaalta haikea, toisaalta pakotetun rauhallinen ja odottava. Pidän kovasti Charliesta hahmona ja minusta hän oli juuri oikea ihminen odottamaan yksin mökissä seuranaan vain Koukkujalka. Lena oli mukava yllätys, mutta toisaalta tämä olisi toiminut myös ilman varsinaista paritustakin, ihan vain tunnelmapalana joka täydentäisi varsinaista canonia. Toisaalta Lena tuo tekstiin kivan ristiriidan kun Charlie joutuu pohtimaan mitä hän oikein elämältään haluaa.

Tasapainoinen kokonaisuus. Kiitos tästä, nautin!

Vendela

hiddenben:
Vendela, kiitos kommentista! Kiva kuulla ajatuksiasi tekstistä :) Olet ihan oikeassa, ei Lenaa välttämättä olisi tähän tarvittu! Olisi Charlie mökissä yksinkin pärjännyt. Mutta Etydihaasteen kuvassa oli pariskunta/mies ja nainen, josta tarina sitten lähti rakentumaan 12+ virkehaasteen avulla. Näin ollen, jos jompaa kumpaa haastetta ei olisi ollut (tai kumpaakaan), tekstistä olisi varmasti tullut aivan erilainen. Ja se tässä taitaakin olla haasteiden hauska puoli – kuinka ne suorasti tai epäsuorasti vaikuttavat kirjoitusprosessiin!

Tällä 12+ kierroksella sanalista tosiaan oli kevyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta! Esimerkiksi raato oli mielestäni yksi hankalimmista tekstiin ujutettavista sanoista :D Hymyilyttää kuulla, että olen onnistunut asettamaan Charlien "oikeanlaiseen" tilanteeseen! Kiitos, kun kommentoit :)

Violetu:
Kommenttikampanjasta iltaa o/

Olit saanut tunnelmaan ihanasti syksyn, niin pimeyden, hiljaisuuden, kuin loppumisen ja luopumisenkin tasolla.
 Charlie oli tässä kovin symppis.

Tulee nykyään luettua Potterficcejä sen verran harvoin, että aina jotenkin hämmästyn siitä, miten se tuntuu samalta kuin tulisi pitkästä aikaa kotiin. Tai ehkä sinulla on kyky luoda ficciesi miljöistä tai tunnelmista kotoisia? (Weasleyn mökki ei taida olla canon-ympäristö, mutta voisi ihan hyvin olla joku perintötönö) ???
Tuli myös jotenkin muumimainen fiilis pimeästä mökistä, hiljaisuudesta ja kissasta, mukista siemailusta ja muistoista.

Tykästyn tätä lukiessa ajatukseen/vertaukseen vuodenajoista, jolloin loppukaan ei tunnu niin toivottomalta kuin Charliesta tuntuu, koska vaikka kesä (=Lena ja loharinmuna) on ohi, ja edessä ankara talvi(=sota), josta kaikki eivät todennäköisesti selviä, seuraa talvea aina kuitenkin kevät (=sodan loppu ja uusi alku).

Tykkäsin, ja viihdyin tämän parissa, kuten ehkä voi analyysistäkin päätellä :')

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu