Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Ikkunasta heijastuu kaipaus (S, Charlie/OC)

<< < (3/3)

hiddenben:
Violetu, kiva, kun nappasit tämän listauksestani! Hienoa, jos tästä välittyy syksyinen tunnelma, ehkä jopa kotoisakin – muumimainen tunnelma on suuri kohteliaisuus, Janssonin kirjoissa on mielestäni aina ihana tunnelma :D Mielessäni olen ajatellut kesämökin jästien omistamaksi, mutta miksipä se ei voisi olla Weasleyn suvun jokin perintömökki!

Oli ilo lukea analyysiasi vertauksesta vuodenaikoihin, sehän pitää aivan paikkaansa :) Kiitos hurjasti kommentista ja kiva, että tykkäsit!

Waulish:
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja vielä kerran onnittelut voitosta! :-* Valitsin tämän tekstin listauksestasi, koska Charlie on minusta mielenkiintoinen hahmo ja tekstin yhteenvetokin herätti mielenkiintoni. Charlie sodan keskellä yksinäisessä mökissä odottamassa merkkiä? Oi kyllä kiitos! Lisäksi minua kiinnosti OC parituksen osapuolena ja se, millainen asetelma hahmojen välillä oikein olisi.

12+ virkettä -haasteen sanalista todella oli tuolla kierroksella varsin synkkä. Minunkin tekstistäni muotoutui melankolinen kuin itsestään. Siinä ei kuitenkaan ole mitään vikaa, vaan minusta on hienoa lukea tällaisesta yksinäisestä odottamisesta ja pelkäämisestä sodan keskellä. Millaista onkaan, kun päivän ainoana ohjelmana on kuunnella Pottervahtia radiosta ja odottaa uutisia ja ehkä silloin tällöin pöllöpostia, jonka mukana kuitenkaan ei kulje mitään tärkeää tietoa, jottei se joutuisi vihollisten käsiin. Hyrrr. Miten eristyksissä Charlie onkaan tuolla yksinäisessä mökissä, kaukana kaikesta ja kaikista. Huoli ja pelko perheenjäsenistä ja ystävistä on varmasti kova, mutta toisaalta Charlie vaikuttaa onneksi juuri sellaiselta vakaalta jalat maassa -tyypiltä, jonka varaan voi laskea sen, ettei hän panikoi tai sekoa vaan odottaa rauhallisesti. Onneksi hänellä on sentään Koukkujalka seuranaan. Charlie on jotenkin niin samalla sivulla eläinten kanssa, että eläinystävästä on varmaan iloa ja lohtua synkimpinäkin hetkinä.

Pidän Lenan läsnäolosta ja siitä, miten hienovaraiseksi heidän suhteensa tulkitseminen jätetään. Taakse jääneet Lena ja antipodinen opaalikatse (hienosti suomennettu muuten! :-*) jotenkin korostavat sitä, mistä kaikesta Charlie on joutunut luopumaan. Charliesta saattaa tuntua hyödyttömältä yksinäisessä mökkerössä, mutta todellisuudessa hän on uhrannut paljon niin kuin muukin perheensä. Sodassa kuin sodassa tarvitaan myös niitä, jotka odottavat ja rientävät apuun tarvittaessa. Täytyy vain toivoa, että tulevaisuudella on Charlielle (ja Lenallekin) vielä paljon annettavanaan. Tämä kohta ja sen kuvailema nykyhetken lohduttomuus on sydäntä särkevä:

--- Lainaus käyttäjältä: hiddenben - 06.06.2019 16:04:05 ---Charlien omat kalpeat kasvot ikkunalasin heijastuksessa kertovat kuitenkin toisenlaisen tarinan tuleville kuukausille, ellei jopa vuosille, jos oikein huonosti käy.
--- Lainaus päättyy ---

Nautin kovasti siitä, miten elävän kuvan teksti maalailee syyssateen runnomasta mökistä, pimeydestä ja kylmyydestä ja yksinäisyydestä. 12+ virkettä -haasteenkin näkökulmasta toteutus on minusta täydellisen onnistunut! Mikään pakollisista sanoista ei tökkää silmään ikävästi, ja rajatusta virkemäärästä huolimatta teksti kertoo kokonaisen tarinan. Tykkään!

Ainoa asia, joka minua kerronnassa hieman häiritsee, on aikamuotojen pomppiminen mielestäni epäloogisesti. Tekstin nykyhetkihän on kuvattu preesensissä, ja silloin menneisyydestä kertomiseen sopisi minusta paremmin imperfekti kuin pluskvamperfekti. Nyt takaumissa hypätään kuitenkin heti pluskvamperfektiin, aivan kuin nykyhetki kuvattaisiin imperfektissä. Esimerkiksi tämä kohta:

--- Lainaus käyttäjältä: hiddenben - 06.06.2019 16:04:05 ---Onneksi hänellä sentään on Hermionen kissa seuranaan tässä kurjassa mökissä. Puoliksi gäätä ja siksi erittäin itsepäinen ja hankala, Koukkujalka oli annettu Charlien hoidettavaksi heti, kun mies oli saapunut Kotikoloon.
--- Lainaus päättyy ---
Mielestäni kerronta toimisi loogisemmin niin, että "Koukkujalka annettiin Charlien hoidettavaksi heti, kun mies saapui Kotikoloon". Pluskvamperfekti tuntuu tarpeettomalta ja töksähtää omaan kielikorvaani. Minä tosin olenkin hassun fiksoitunut aikamuotoihin, haha! ;D

Kiitos paljon tästä, aivan ihana teksti ihanasta Charliesta! :-* -Walle

Parris:
Kommenttiarpajaisista täältäkin tervehdys! Virkehaaste on yksi suosikkihaasteistani Finissä, joten sen inspiroimana päätin pysähtyä tämän äärelle. Komppaan Wallea yllä siinä, että tämä kyseinen kierros oli yllättävänkin angstinen, joten ei ihmekään, kuinka tämäkin oli aika haikea teksti <3 Weasleyn perheen jäsenistä Charlie - vähän vähemmälle huomiolle jääneenä hahmona - on yksi suosikeistani Pottereissa, joten on suuri ilo kommentoida tämä teksti.

Kuten muut yllä, pidin itsekin tämän rauhallisesta mutta silti jotenkin odottavasta tunnelmasta. Lukija saa nopeasti kiinni Charlien tilanteesta, jossa kaikki tuntuu olevan niin pysähtynyttä: sota ei etene suuntaan tai toiseen, antipodisen opaalikatseen muna odottaa kuoriutumistaan ja Charlien ajatukset ja jopa sanat pyörivät vain hänen mielessään, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tykkään siitä, kuinka vahvasti tässä nousee esiin miehen moraalinen mitta - selvästi hän olisi voinut saada kaiken haluamansa Lenan ja lohikäärmeen kanssa kaukana Englannin velhosodasta, mutta sydämen vaakakupissa painaa enemmän vastuu ja ennen kaikkea tieto rakkaista. Luonnollisesti Lenasta(kin) välittäminen jää Charlien mieleen, jonka huomaa tuosta kauniista otsikostakin. Vaikka hän lopussa yrittääkin heittää tulevaisuudennäkymänsä mahdottomina pois, antaisin Charlielle silti tukea varovaiseen toivoon Lenan kanssa - velhomaailmassa kun mahdotonkin on usein mahdollista.

Kiitokset tästä, aivan ihana virkehaasteen teksti! <3

hiddenben:
Kiitos aivan ihanasta kommentistasi tähän tekstiin, Waulish! Oli kovin antoisaa lukea ajatuksistasi tämän tekstin suhteen, millaisissa asioissa olin onnistunut ja millaisen kuvan tämä lukijan mielessä maalaa. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Charlie on ainakin Weasleyn perheestä ehkä ainoa, joka kestäisi tuollaisen hetkellisen odottavan yksinäisyyden. Muut tekisivät ehkä jotain hölmöä odottaessaan, liian äkkinäisiä ratkaisuja. Pidin myös ajatuksistasi Lenan, lohikäärmeenpoikasen ja Charlien suhteen. Mukava kuulla, että tässä tekstissä lukija saa itse tulkita heidän suhteensa melko vapaasti – se on kuitenkin mielestäni tärkeää, että lukija saa pohtia itse :)

Kiitos myös huomiosta aikamuodon suhteen, se pitää aivan paikkaansa ainakin tuon Koukkujalka-kohdan suhteen. Tämä oli myös hyvin ajankohtainen huomio, koska mietin tätä samaa asiaa aivan muutama päivä sitten :D Joten korjaan tuon, mutta mietin tuota kohtaa, jossa viitataan Lenan ja Charlien sanoihin antipodisesta opaalikatseesta: tuntuu siltä, että imperfekti ei tuo tuota ns. takauman efektiä yhtä hyvin esille kuin pluskvamperfektin käyttö? Ymmärtääkö sen edelleen olevan takauma, jos kirjoittaisinkin näin:

--- Lainaus ---”Meistä tulee vielä maailman tunnetuimpia dragonologeja, kunhan tämä opaalikatse kuoriutuu”, Lena sanoi ylpeänä vain muutama päivä ennen Charlien lähtöä.
--- Lainaus päättyy ---
   
Jään vielä miettimään tätä, voisin vielä googlettaakin asian, kun tykkään jossain määrin kieliopista varsinkin tällaisissa asioissa :D Kiitos vielä kommentistasi!

Kiitos myös Ronen, että tulit kommentoimaan tätä tekstiä! Pidin siitä, kuinka kokosit nuo kaikki odottamisen elementit yhteen, koska ne kaikki symboloivat jotenkin sitä elämän pysähtyneisyyttä, joka tässä tekstissä on niin vahvasti läsnä ja jonka halusin tuoda esiin. Myös ajatuksesi moraalisesta mitasta olivat kiinnostavia. Minä antaisin Charlielle tuon saman toivonkipinän! Kiitos ihanasta kommentistasi :)

Waulish:
Huomasin kommenttivastauksesi ja ajattelin tulla vielä ihan mielenkiinnosta vastaamaan tuohon aikamuotopohdintaasi! :)


--- Lainaus käyttäjältä: hiddenben - 22.03.2020 09:39:14 ---Kiitos myös huomiosta aikamuodon suhteen, se pitää aivan paikkaansa ainakin tuon Koukkujalka-kohdan suhteen. Tämä oli myös hyvin ajankohtainen huomio, koska mietin tätä samaa asiaa aivan muutama päivä sitten :D Joten korjaan tuon, mutta mietin tuota kohtaa, jossa viitataan Lenan ja Charlien sanoihin antipodisesta opaalikatseesta: tuntuu siltä, että imperfekti ei tuo tuota ns. takauman efektiä yhtä hyvin esille kuin pluskvamperfektin käyttö? Ymmärtääkö sen edelleen olevan takauma, jos kirjoittaisinkin näin:

--- Lainaus ---”Meistä tulee vielä maailman tunnetuimpia dragonologeja, kunhan tämä opaalikatse kuoriutuu”, Lena sanoi ylpeänä vain muutama päivä ennen Charlien lähtöä.
--- Lainaus päättyy ---

--- Lainaus päättyy ---
Mielestäni imperfekti riittäisi tässäkin kohtaa mainiosti välittämään tiedon siitä, että Lenan sanat sijoittuvat menneisyyteen, varsinkin kun siinä on tuo "vain muutama päivä ennen Charlien lähtöä" -tarkennuskin. :) Mielestäni pluskvamperfekti vähän rikkoo preesensissä kirjoitettua tekstiä ja kiskoo lukijan ikään kuin kokonaan toiselle aikajanalle, vaikkei se olisi tarpeen, kun imperfekti riittäisi välittämään tiedon menneisyydestä.

Aikamuodoista löytynee kyllä paljon materiaalia netistäkin! Kääntämisen opinnoistani muistan, että pluskvamperfektiä pidetään imperfektin kaverina, mutta en tiedä, onko sitä varsinaisesti kiveen hakattu. Luovassa kirjoittamisessahan mikä tahansa on mahdollista, enkä usko, että kaikki edes kiinnittävät huomiota pluskvamperfektiin preesensin seassa. Minä olen vain hassun fiksoitunut aikamuotoihin ja selkeisiin viittaussuhteisiin. :D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu