-
Nimi: Poikaystäväobsessio
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Ikäraja: K-11
Genre: fluffy, draama, huumori
Päähenkilöt: Valdemar(/randomit jätkät) & Sanni
Haasteet: Fluffy10 #2 sanalla 'makoilla', Spurttiraapale IV (kierros 9), One True Something 20 #2 (slash), Otsikoinnin iloja (ideaotsikko), Ficlet300
Yhteenveto: ”Mulla on noita kavereita tuolla Kielopellossa, niin mä voisin yrittää järkätä niiden välityksellä sulle jotain treffejä. Sokkodeittailua, tiiäks?”
poikaystäväobsessio
osa I: 1 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.0#post_yksi) - 2 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.0#post_kaksi) - 3 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.0#post_kolme) - 4 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.0#post_nelja) - 5 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.0#post_viisi) - 6 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.0#post_kuusi) - 7 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.0#post_seitseman) - 8 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.20#post_kahdeksan)
osa II: 9 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.20#post_yhdeksan) - 10 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.20#post_kymmenen) - 11 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.20#post_yksitoista) - 12 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.20#post_kaksitoista) - 13 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.20#post_kolmetoista) - 14 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.20#post_neljatoista) - 15 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.40#post_viisitoista) - 16 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=44701.40#post_kuusitoista)
Se kun kaikki lähti käyntiin
61. Upea
Valdemar makoilee Sannin huoneen lattialla, nyppii villalankamattoa ja katselee toisella silmällä jotain hömppäkomediasarjaa, jonka Sanni on laittanut pyörimään Netflixistä. Yksi sen päähahmoista on stereotyyppinen jalkapalloileva hymypoika Johnny, toinen taas peruskaunis, vähän hiljainen naapurin tyttö Allie. Joka kerta, kun kaksikko halailee ja pussailee jossain käytävän nurkassa, Valdemar haluaa hypätä ikkunasta ulos. Ei Valdemarilla ole oikeastaan mitään hahmoja tai heidän pussailuaan vastaan, mutta Valdemarin mielestä se on ihan väärin.
Mikä se? Tietenkin se, että kaikista Valdemarin ympärillä tulee onnellisia ja kiireisiä, kun he löytävät poika- ja tyttöystäviä eivätkä enää ehdi pelata korttia iltaisin tai lähteä Valdemarin kanssa baariin viikonloppuna. Valdemar haluaisi myös jonkun kivan kaverin itselleen; asiassa vain sattuu olemaan pieni mutta. Valdemar on pesunkestävä homo, eikä hänellä rehellisesti sanottuna ole aavistustakaan, miten ihmeessä löytää samanhenkistä seuraa. Ei sellaisia asioita opeteta koulunpenkillä, eikä Valdemar voi ihan keneltä vaan söpöltä pojalta kadulla mennä kysymään: ”Hei, sattuisitko sinä tykkäämään pojista?”
Lopulta liika on liikaa. Valdemarilla menee hermot sarjaan ja hän lyö läppärin kannen kiinni.
”Hei, mikä ihme nyt, Valsu?”
Sanni katsoo ärsyyntyneenä Valdemaria.
”Mä en jaksa tota sarjaa! Noi hahmot on niin tyhmiä…”
”Miten niin muka! Mun mielestä Johnny ainakin on tosi kiva! Ja se sopii niiiin –” (Sanni oikein venyttää sanaansa ja rutistaa naamansa söpöön virnistykseen.) ” – hyvin yhteen Allien kanssa.”
”No juujuu… mä en vaan jaksa, kun kaikki mun kaverit seukkaa nykyään ja mä oon vaan yksin.”
”Voi nyt sua, Valsu.”
Sanni nappaa Valdemarin kainaloonsa ja rutistaa tämän halaukseen oikein lujaa. Sitten hän päästää irti ja tiirailee Valdemarin pörrössä olevaa tummaa tukkaa, paksuja kulmakarvoja ja pari päivää kasvanutta parransänkeä.
”Ei mutta nyt mä sain ihan huikean idiksen.”
Valdemaria vähän pelottaa. Sannin ideat eivät aina ole kovin järjellisiä.
”Mulla on noita kavereita tuolla Kielopellossa, niin mä voisin yrittää järkätä niiden välityksellä sulle jotain treffejä. Sokkodeittailua, tiiäks?”
Valdemar nyökkää, ja hänen kasvoilleen hiipii järkytys.
-
Mä tykkäsin hirveästi tästä aloituksesta! :)
Tosin mulla oli sama ongelma kuin kuuskidillä nimen kanssa. :D Aluksi myös luin Voldemortina. :D
Sokkotreffit onkin aina mielenkiintoisia, kun vastaan voi tulla mitä vain! :D Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa! :)
-
Kliksautin tämän auki sillä mentaliteetilla, että luen vain pikaisesti, kun olen keskellä hirviätä tenttisumaa ja nytkin pitäisi ahkerasti opiskella eikä kommentoida tarinoita, mutta en voi vastustaa pikaista kommentoimista, koska tämä raapalesarja on paljon houkuttelevampi ja mielenkiintoisempi kuin emergency radiography! Joten tässä sitä ollaan. :D
Ensinnäkin komppaan heti alkuun skidiä siinä, että sarjan nimi on ihan huikea. Pitkät yhdyssanat on kivoja, ja nimen sisältökin on hauska, kun se selvenee ensimmäisestä raapaleesta ja Valdemarin poikaystävänlöytöhaluista. Tuollainen vähän leikkisä nimi natsaa mielestäni myös jotenkin tosi hyvin ensimmäisen raapaleen kerronnan kanssa, sekin kun on aavistuksen humoristista ja kevyttä eikä mitään vakavaa angstia. Genrejen perusteella humoristista otetta on luvassa jatkossakin, ja se saa minut jo valmiiksi hymyilemään, koska vaikka en hirveästi lue puhdasta huumoria, pidän kovasti teksteistä joiden kerrontaan sitä on integroitu. Se on mukava mauste ja saa hyvälle tuulelle. Ja minusta on ihanaa, että poikaystäväepätoivosta voi kirjoittaa humoristiseen sävyyn eikä tartte välttämättä velloa koko aikaa missään pohjattomassa angstissa. Olen siis ihan innoissani tästä sarjasta, jee!
Veikkasin lukemaan lähtiessäni, että minulla varmaan kestää jonkin aikaa tottua Valdemarin nimeen, mutta minä taisinkin jo onnistua tottumaan siihen. Se on oikeastaan ihan söpö nimi, ja vielä söpömpi on tosiaan tuo lempinimi, Valsu! Tykästyin Valdemariin muutenkin hirmusti tämän ensimmäisen osan perusteella, ehkä juurikin osaksi tuon viihdyttävän kerronnan takia ja myös siksi, että Valdemariin on helppo samaistua. Kun kaikilla muilla menee niin ihanasti, jopa TV-sarjan henkilöillä! On helppo turhautua, jos iteltä puuttuu se oma kulta. Ja vieläpä jos sattuu olemaan homo, koska eihän se varmaan varsinaisesti helpota kumppaninetsintää. On tuskallisen totta, ettei sellaista opeteta koulussa eikä välttämättä oikein missään muuallakaan. Tosin olen sitä mieltä, että tämä olisi varsin hauska lähestymistapa:
”Hei, sattuisitko sinä tykkäämään pojista?”
;D No, ehkä Valdemar ei ole ihan noin epätoivoinen...
Onneksi Valdemarilla on Sanni, jolla on ei aina niin järjellisiä mutta kieltämättä loistavia ideoita. Sokkodeittailua, apua! Mahtaakohan Sannilla olla jo mielessä joku tietty, johon se voisi Valdemarin tutustuttaa... Jään jännityksellä oottamaan, miten tarina etenee.
Kiitos kivasta luettavasta, tulin tästä tosi hyvälle tuulelle! -Walle
-
kuuskidi: Hieno kommentti noin tapatalkillakin tuli! :D Voihan Voldemort, en ees ajatellut asiaa niin :''''D Hönttiä pömppää kaipasin itsekin, niin tämä tarjoilee siihen koloon sopivaa juttua nyt. :p Kiva että tykkäät otsikosta, itekin olen siihen tosi tyytyväinen. Kiitokset kommentista! <3
Dokumentti: Niinpä, ei taida Valsukaan tietää, mihin Sanni hänet järjestää. Kiitokset kommentista! <3
Waulish: Toivottavasti ehdit tämän ääreltä takaisin hätäradiografian pariin, kun noin pitkän kommentinkin raapustit, huijui! Tuosta poikaystäväobsessiosta - siihen sisältyy Valsun oman innostuksen lisäksi ehkä myös Sanni-kullan hienoinen käynnistynyt "quest" löytää Valsulle sopiva kaveri :D Ja juu, humoristista sävyä lähdin tavoittelemaan juuri sen takia, että mulla tuppaavat parisuhdetekstit kaatumaan angstaavaan suuntaan, niin täytyy olla vähän tasapainotusta sille. :p Kiva piristää päivää; kiitokset kommentistasi, joka taas teki saman illalleni! <3
A/N: Tämä ilta meni kauhealla kiireellä Tampereella (joka muuten toimii vähän Kielopellon, tämän mysteerisen naapurikaupungin esikuvana), joten napsaisen tämän nyt vielä ennen nukkumaanmenoa julkaisuun - eihän torstai kuitenkaan ala ennen kuin herää aamulla, right? ;p Tässä luvassa ekat treffit ja Sami, jonka pariin ehkä palaamme vielä... sen verran tämä raapaleformaatti rajoittaa kirjoittamista! (P.S. arvostakaa please noita WhatsApp-viestejä, niiden koodaus oli syvimmästä helvetistä :D)
Se kun sankarin äiti kuoli
47. Pitkä
”Mä puhuin Roosalle, se on se meidän entinen kaveri yläasteelta, tais olla B-luokalla, ja se sanoi, että sen kaveripiiriin kuuluu tosi söpö – ja sinkku, tietysti – Sami. Me järkättiin teille treffit Kinomolle lauantaina kolmelta.”
”Jassoo.”
Valdemar seisoo elokuvateatteri Kinomon edessä, loikkii viileässä kevättuulessa jalalta toiselle välttääkseen kylmettymistä ja kaivaa sitten kännykän taskustaan. Kello on viittä vaille kolme ja Valdemar päättää hermostuksissaan viestiä Sannille WhatsAppissa.
Sanniii, mihin oon taas
antanu suostutella
itteni?! :'( 14.55 |
Mä en tykkää tälläsesta
epätietoisuudesta
ja sä tiedät sen 14.55 |
Ota rauhas ny, Valsu,
kivaa siitä tulee! ;D 14.56 |
wäääää ;____; 14.56 |
| Oot ihan höpsö :D :D 14.56 |
Sano ny jotain
tsemppaavaa ku mä oikeesti
sekoon täällä 14.57 |
Valsu, sä oot hauska,
älykäs, mitä kaikkee muuta
:) ja Sami on tosi tosi
mukava kans. Te ootte ihan
match made in heaven,
usko pois! 14.58 |
Valdemar ei ehdi vastata Sannin viimeiseen viestiin, kun hän kuulee jonkun yskäisevän takanaan. Valdemar käännähtää ympäri ja näkee pitkänhuiskean pojan, jonka vaaleanruskea tukka on suittu geelillä taakse. Pojan pistävänsiniset silmät loikkaavat Samin lempeiltä kasvoilta Valdemarin vartalolle, katsovat häntä päälaelta varpaisiin asti.
”Moro, mä oon Sami. Sä oot Valsu?”
”Moi. Joo. Kiva tavata. Meidän kai pitäis mennä leffaan, vai?”
”Niin.”
Kaksikko jutustelee kaikenlaista tulevista pääsykokeista ja elokuvista – mitä yhteistä lukionsa päättäville teinipojille saattaisi päähän pälkähtääkään elokuvateatterissa. Sami ja Valdemar ostavat liput johonkin geneeriseen supersankarirainaan ja siirtyvät ostamaan paukkumaissia ja muita herkkuja ennen elokuvan alkua. Viimein kello vierähtää puoli neljään ja pojat pääsevät sisään saliin. Valdemar ei käy kovin usein suurkaupungin elokuvateattereissa, joten salin skaala salpaa hänen henkensä ensin hetkeksi.
Leffan aikana tulee yksi kohtaus, jossa pääsankarin äiti kuolee traagisesti vihulaisten hyökätessä sankarin synnyinkotiin. Kun hitaan pianomusiikin säestämässä kohtauksessa kyyneleet kihoavat niin sankarin kuin Valdemarinkin silmiin sankarin äidin kuollessa tämän syliin, Sami nauraa täysin palkein, oikein hohottaa.
Jassoo, Valdemar ajattelee taas. Sinne taisi mennä ne treffit.
-
kuuskidi: Hienoa, että arvostusta löytyi viesteille! Ne olivat kyllä vaivan väärti. :> Sanni on ihana! Ja vaikka Samiin ei nyt palailtu, niin kyllä hänkin vielä pölähtää takaisin joskus... Kiitokset kommentista sinne! <3
A/N: Ja tänään vuorossa oikein hurmaava Janne. Nauttikaahan ~
Se kun rakennettiin asuinalue
111. Keskiviikko
”No voihan harmi nyt kun teillä ei Samin kaa oikein mätsännyt.”
”Sori, Sanni.”
”Höpsistä nyt, älä siinä anteeksi pyytele –” (Sanni haliruttaa taas Valdemaria.) ” – vaan valmistaudu seuraaville treffeille!”
”Mitä?!”
”Niin! Juttelin tuossa Facessa aiemmin tänään Janinalle –”
”Kenelle?”
” – et sä sitä tunne, ja sillä olis sulle aivan mainio poikkisehdokas! Sen nimi on Janne, ja me sovittiin teille jo kivat kahvilatreffit keskiviikolle.”
”…”
Niinpä Valdemar räplää asfaltinharmaan neuleensa hihanreunusta ja katselee kahvilan seinälle ripustettua auringonlaskumaalausta. Se ja Valdemarin edessä höyryävän rooiboskupillisen tuoksu rauhoittavat hermoja sentään vähän. Valdemar tarkkailee sisään tulevia asiakkaita, mutta kaikki tulevat joko ryhmissä tai eivät lainkaan muistuta mahdollista treffikumppania. (Tuskinpa Janne nyt sentään on sporttinen nainen tai parrakas, mahakas kalastajapappa, Valdemar ajattelee.)
Ja viimein sisään astuu mustaan, kaksinappiriviseen villakangastakkiin pukeutunut nuori mies, jolla on lyhyet vaaleat hiukset ja suuret silmälasit. Valdemar katsoo, kun mies ostaa itselleen tuplaespresson ja lähestyy sitten hänen pöytäänsä.
”Valdemar, eikö vaan?”
”Joo, voit sanoo Valsu.”
”Janne.”
Janne ojentaa kätensä kovin virallisen oloisena ja Valdemar tarttuu siihen. Jannen kädenpuristus on napakka, Valdemarin huomio kiinnittyy kalliiseen rannekelloon. Kaksikko juo juomiaan ja rooibos polttaa aluksi suuta, mutta onneksi sekin jäähtyy pian. Valdemar puhuu taas kerran kouluasioista – Janne korjaa silmälasiensa asentoa ja kertoo sitten innolla hakevansa opiskelemaan valtiotieteitä Kielopellon yliopistoon. Luonnollisesti sitä kautta puheenaiheeksi tulee pari viikkoa aiemmin olleet kunnallisvaalit.
”Mitä puoluetta äänestit?”
”Minä noita vihreitä… entä sä, Janne?”
”Kokoomusta – samaa ku isi ja äiti, tietysti.” (Valdemar tajuaa heti, että Jannen ylisiisti olemus on vanhempien rahoilla ostettu.) ”Harmi kyl mun ehdokas ei päässyt läpi. Äänestin sitä Korholan Tapiota, tiiätkö sen? Ihan mahtava tyyppi.”
Valdemar tietää. Tapio Korholasta oli ollut juttua paikallislehdissä liiaksikin asti. Korholan suurin uudistusidea oli ollut vähävaraisille rakennettava asuinalue Köyhälä, jonne passitettaisiin kaikki toimeentulotuella elävät.
Kun Valdemar vihdoin istuu junassa kotia kohti, hän hengittää syvempään kuin koskaan aiemmin. Janne oli suoraan sanottuna hirveää seuraa.
-
Nämähän olivat hauskoja! Tykkäsin ideasta jo heti kun sanoit mutta nyt vasta pääsin kommentoimaan. Lähinnä siksi, koska nauroin ÄÄNEEN ja sitä tapahtuu oikeasti tosi, tosi TOSI harvoin, että nyt oli pakko tulla rustaamaan heti jotain.
Sillä tämä kohta:
”Höpsistä nyt, älä siinä anteeksi pyytele –” (Sanni haliruttaa taas Valdemaria.) ” – vaan valmistaudu seuraaville treffeille!”
”Mitä?!”
”Niin! Juttelin tuossa Facessa aiemmin tänään Janinalle –”
”Kenelle?”
Oi voi. Ensiksi Valsu on ihan "joo oli ihan kiva yritys mutta eteenpäin mennään" ja Sanni "joo toinen ehdokas on jo!".
Samaistun niin paljon muutenkin Sanniin. Tai siis voisin kuvitella itseni aivan samanlaisena höpönä, niin on aika jotenkin. Erikoista? Lukea tavallaan omasta puolestaan ja olla että "eeii" ja kun tietäisi, että käyttäytyisi samalla tavalla. Kolmannen rapsun alku oli myös pahaenteinen, kun korostit hurmaavaa Jannea. Oi voi tätä Jannea. En voi kuin nauraa tavallaan. "Ihan mahtava tyyppi!" oli jotenkin niin.. :D En tiedä. Niin sydämellä sanottua. Tai kun muutenkin kuuntelee poliittista keskustelua ja tekisi mieli aina välillä kysyä, että oletko ihan tosissasi, että sellainen voisi toteutua. Mutta en ota kantaa enempää politiikkaan, kunhan olen vain että voihan Valdemar ja voihan Sanni! <3
Mutta! Valsu kyllä liian nopeasti hylkäsi Samin. ;__; Pöh! Noh, odotan miten nämä tästä jatkuvat. <3 (ja näköjään pitää harjoitella tätä kommentoimista uudestaan, kun on ruostuneet taidot!)
- Syksy
-
Todellakin arvostan kakkosraapaleen WhatsApp-viestejä, ooh! Tykkään visuaalisista tehokeinoista teksteissä, koska ne parhaimmillaan elävöittävät ja värittävät kerrontaa, ja tässä nuo viestit on kyllä ihan mainiosti toteutettu. Pääsee jotenkin heti mukaan kerronnan tilanteeseen, kun on melkein kuin ite tiirailisi Valdemarin puhelimen näyttöä. Noiden koodaaminen on varmasti vaatinut aikaa ja vaivaa, huhhui. :D
Valdemarin panikointi on tosi samaistuttavaa. Kukapa meistä ei joskus olisi ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, kun odottaa jotain tapaamista perhoset vatsassa. Valdemarin tilanteessa jännitystä ehkä entisestään lisää tapaamisen omalaatuisuus, kun kyse on jonkun toisen järjestämistä treffeistä eikä toista osapuolta tunne ollenkaan etukäteen. Varmaan tavallistakin kuumottelevampi tilanne, iiks.
Tämähän vaikuttaa ihan lupaavalta, kunnes tulee tuo traaginen syliinkuolemiskohtaus, jolle Sami nauraa hohottaa vaikka Valdemarilla on kyyneleet silmissä. En yhtään ihmettele, että Valdemar aattelee treffien menneen harakoille, koska jos tunnereaktiot on noin erilaisia, niin saattaa olla ajatusmaailmatkin. Toisaalta hyvä, että perustavanlaatuiset eroavaisuudet ja kynnyskysymykset tulee jo varhaisessa vaiheessa esiin, niin ei ole ehtinyt kehitellä vielä mitään syvempiä tunteita. ;D
Sanni on niin ihana, kun se ottaa asiat omiin käsiinsä ja varmistaa, että poikkiksenetsintäoperaatio etenee. ;D Valdemar saa tosin varmaan välillä pyöritellä vähän kauhuissaan päätään vieressä, kun Sanni järkkäilee treffejä. Näiden kahden ensimmäisen poikaystäväehdokkaan jäljiltä herää myös kysymys, millaisista miehistä Sanni oikein luulee ystävänsä syttyvän, mutta ehdokkaiden sopimattomuus selittyykin ehkä sillä, että Sanni ja hänen kaverinsa tietysti markkinoivat omien ystäviensä parhaita puolia. ;D Sanni tarkoittaa varmasti vain hyvää, vaikkei aina ihan natsaisikaan.
Ehdin aatella Jannestakin jo ihan positiivisesti, kunnes sain tietää, että se äänesti Kokoomusta tai pikemminkin ehdokasta, joka kannattaa toimeentulotuella eläville omaa asuinaluetta, jonka nimeksi tulisi Köyhälä -- aivan järkyttävää! Hyi hirviätä, voiko tällaista ollakaan. En nyt tietenkään halua dissata Kokoomusta äänestäviä yleisesti, koska varmasti heissäkin on vaikka miten fiksua porukkaa, mutta Jannen tapauksessa tuo nimenomainen ehdokas kyllä kertoo jos jonkinlaista. ;D Huhhui. Voin vain kuvitella, miten helpottunut Valdemar on päästessään vihdoin eroon Jannesta.
Minusta on muuten kivaa, että olet luonut tähän ihan oman kaupungin. Kielopelto-nimessä on jotain samanlaista sympaattisuutta kuin Jyväskylässä, kun Jykylä ei ole enää nykyään mikään ihan kylän kokoinen pitäjä ja Kielopellosta taas tulee mieleen pelto, josta taas tulee mieleen jokin maalaispitäjä, vaikka oikeasti kyseessä on ihan iso kaupunki, jossa on yliopistokin. Mutta niin, fiktiiviset ympäristöt on jänniä ja niihin on mielenkiintoista tutustua näin lukijana!
Ylipäätään olen edelleen ihan innoissani tämän sarjan ideasta. On niin hauskaa päästä tutustumaan kaikenkarvaisiin poikaystäväehdokkaisiin... Täytyy muuten nostaa hattua sinulle, kun onnistut näin hyvin pitäytymään raapaleformaatissa! Raapaleet on haastavia, kun niihin ei ihan hirveästi pysty tekstiä mahduttamaan, mutta nämä sinun raapaleesi toimivat tosi hyvin, vaikka näissä tapahtuukin vaikka ja mitä. Olet hyvin saanut mahdutettua mukaan kaiken olennaisen niin, ettei kuitenkaan tule liian kiirehdittyä fiilistä ja Valdemarin ajatukset ja tunteet käyvät hyvin ilmi. Kivaa luettavaa. Jatkoa ootellessa! :-* (Onpa muuten vaikeaa kommentoida, kun hellyydenkipeä kissa kiehnää jatkuvasti sylissä, haha.) -Walle
-
Syksy, kiitokset ekaksi kommentista! <3 Joo, vähän tuon politiikan kanssa olin silleen hmm, kannattaakohan tätä laittaa nyt tähän, mutta tein Jannen kannasta vain niin äärettömyyksiin viedyn, että melkein taittui satiirin puolelle. :p Kiva että tykkäsit ja jäät seurailemaan!
Walle, huh olkoon, mikä megakommentti, kiitokset siitä! <3 Minen kauheasti osaa nyt oikein vastata sulle, kunhan olen hyvin ymmyrkäisenä ja iloisena täällä noin ihanasta kommentista. :D Toivottavasti jatkokin vastaa odotuksia! :>
A/N: Okei, spurttiraapale meni ihan plörinäksi irl-kiireiden vuoksi, ja tämä seuraava pätkä on sitä paitsi 400 sanaa pitkä, mutta eteenpäin mennään! Tavoitteenani olisi nyt saada tämä suht nopealla aikataululla valmiiksi (hahaha, ikään kuin minä saisin mitään koskaan valmiiksi ajoissa), ja noin kymmenkunta osaa tähän ehkä tulee? Katsotaan mihin päädytään! Mutta nyt, enter Anton. :>
Se kun oli oikeasti kiva ilta
39. Miehekäs
”Se oli joku öky-kokkari! Se kannatti sitä köyhien asuinaluetta!”
”Eh. Jaa. Anteeksi, Valsu, en mä sitä tahallani tehnyt. Tiedäthän sä sen?”
”No juu… Sanni rakas, koska tiedän varsin hyvin, ettei tääkään pysäytä intoasi, niin voisitko seuraavaks pliis etsiä mulle jonkun sellaisen, jolla olisi vaikkapa jotain yhteistä kanssani? Olisko yhtään liikaa pyydetty?”
”Ei olisi. Sori. Hali?”
”Okei.”
Sanni haliruttaa Valdemarin jälleen kunnolla, koska sillä Sanni osoittaa välittävänsä.
Tällä kertaa Valdemar on sentään saanut nähdä seuraavan treffikumppaninsa ennalta ja kuullut vähän hänestä. Antonilla on siilitukka ja leveät olkapäät, sopivan kulmikas leuka ja korkeat poskipäät. Anton pitää konemusiikista, valokuvauksesta ja amerikkalaisista komediasarjoista (kaiken tämän Valdemar tutki Facebookin kautta, kun illalla oli tylsää). Kaiken kaikkiaan Anton kuulostaa siis aika mainiolta tyypiltä, mutta Valdemar ei missään nimessä uskalla asettaa odotuksiaan liian korkealle.
Treffit on sovittu kapeaan baariin Kielopellon pääkadulle – Valdemar muistaa yhä, kuinka hän edelliskesänä juhli siellä myöhäisiä synttäreitään Sannin ja muutaman muun kaverin kanssa. Se on siis tuttu ja turvallinen paikka, ja Valdemarilla on yllättävän hyvä tunne illan kulusta. Osuisiko tänään kohdalleen? Anton astelee baarin ovesta sisään tummanvihreä bombertakki yllään ja nostaa pilottilasit silmiltään. Hän istuu tiskin ääreen Valdemarin viereen ja tilaa itselleen tuopin olutta.
”Moro. Sä olit Valsu, eikö?”
”Joop. Anton, joo? Kiva tavata.”
”Kiva keli tänään. Ei sentään sada lunta niinku viikonloppuna.”
”Ha, se oli ihan kauheeta.”
Valdemar naurahtaa sanojensa perään epävarmasti. Kun ilta valuu hitaasti sellaiseen aikaan, että katulamput syttyvät ulkona ja nuorisoa alkaa valua keskustan tanssipaikkoihin, Valdemar ja Antonkin uskaltautuvat baarista muualle. Valdemarilla on erikoisen lämmin olo eikä hän tiedä, johtuuko se alkoholista vai Antonista. Yökerhoissa soitetaan jumputtavaa musiikkia, ja jossain vaiheessa iltaa Anton riisuu takkia pois päältään paljastaen hikisen hihattoman paidan. Antonin käsivarret ovat lihaksikkaat ja Valdemar on toisen Jägermeister-shotin jälkeen jo sen verran uskalias, että hän kurkottaa sähköisen hipaisun Antonin iholle. Anton hymyilee leveästi ja Valdemar hymyilee takaisin.
Pikkutunneilla Valdemar tietää, että Anton on hyvä valinta. Muutaman korttelin kävelymatkan jälkeen Valdemar pysäyttää Antonin viereensä ja astuu tämän eteen. Antonin leveiltä huulilta huokuu kevätyön viileyteen turvallista kuumuutta. Valdemar on juuri painamassa itsensä Antonin suulle, kun tämä ottaa hänen olkapäistään kiinni ja työntää kauemmas.
”Niin kiva kuin sä ootkin, Valsu, niin mä en harmi kyllä halua suudella sua.”
Anton näyttää huvittuneelta, Valdemar hämmentyneeltä.
”Häh?”
”Mä oon hetero! Tajusin jossain vaiheessa iltaa, että sulle nää taidettiin brändätä treffeinä – eikä siinä mulle mitään pahaa, haha, otan kiinnostuksesi syvällisenä kunnioituksena – mutta jossain kohtaa tais tulla pieni informaatiokatkos.”
Valdemar kiroaa mielessään Sannin alimpaan helvettiin.
-
Minusta näiden raapaleiden aloitukset on hauskoja, kun Sannin kanssa käydyt keskustelut ja seuraaviin treffeihin johtavat tapahtumat on kursivoitu. Toimii aina kivana johdantona ite treffitilanteeseen.
No niin, Antonhan vaikuttaa ihan hyvältä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Kivaa että Valdemar voi tällä kertaa vähän stalkkailla treffikumppaniaan etukäteen ja selvitellä sen kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Herää toive, että Sanni on ehkä vihdoin Valsun pyynnön mukaisesti löytänyt poikaystäväehdokkaan jolla saattaisi olla Valsun kanssa jotain yhteistäkin. Ja nuo treffitkin vaikuttaa oikeasti ihan lupaavilta, kun Valdemarilla on lämmin olo, ja sitten tuo hipaisu ja hymyjenvaihto ja suudelmaan virittäytyminen... Mutta ei! Ensimmäinen oikeasti hyvältä vaikuttava ehdokas osoittautuukin heteroksi. Mikä kirous tämä on. ;D Syyttävä sormi osoittaa nyt kyllä automaattisesti Sannin suuntaan, koska jokuhan on vastuussa tästä informaatiokatkoksesta. Vai aattelikohan Sanni, että Anton kääntyisi homoksi Valsun vaikutuksesta tai että Valsu olisi vähintäänkin poikkeus. x)
Kivaa kuitenkin, että Anton ottaa väärinkäsityksen ja suuteluyrityksen noin hyvin ja on jopa otettu kiinnostuksesta. Joku toinen saattaisi säikähtää pahanpäiväisesti tai loukkaantua tai ties mitä. Olisi Anton nyt toki voinut pikkuisen aiemmin ottaa asian esille, niin Valsu ei olisi turhaan elätellyt toiveita...
Kiitos jälleen kivasta luettavasta, jännityksellä ootan jatkoa! (Mikähän siinä muuten on, että aina tätä raapalesarjaa kommentoidessani tämä hoitokatti kärsii hellyydenkipeydestä ja tunkee syliin hakemaan paijauksia. Sekin taitaa tykätä tästä sarjasta. ;D) -Walle
-
Tulin katsomaan mikä tämä on, koska tämän nimi vaikutti niin hyvältä etten voinut jättää välistä :33 En myöskään ole pitkään aikaan taas lukenut sinulta mitään joten aika korjata tämä vääryys! (Ei sillä, että olisin lukenut pitkään aikaan keneltäkään mitään, ehh)
Eka osa on tosi suloinen! Voin niin samaistua Valdemariin, sillä muistan, kun itsekin teininä tuli aina harmiteltua kun muka kaikki muutkin seurusteli, mutta sitten itsellä ei välttämättä ollut ketään. Ja varsinkin kun Valdemar kerta vielä on homo, voi se olla vähän hankalampaa, etenkin vielä nuorena, kun kaikki nuoret itsekään eivät välttämättä ole valmiita myöntämään tykkäävänsä saman sukupuolen edustajasta. Odotan jo tässä vaiheessa innolla, että mitä tästä oikein tuleekaan, kun Sannilla selvästi on Suunnitelmia!
Kauhean ristiriitaiset tunteet tästä toisesta osasta! Toisaalta kiva, että Valdemar pääsi jo niinkin nopeasti kaipaamilleen treffeille ja näyttipä löytäneen jotain yhteistä jutusteltavaakin treffiseuransa kanssa. Mutta toisaalta taas sitten tämän osan loppu antaa vähän ymmärtää, että treffit eivät päättyneetkään ihan niin hyvin kuin olisivat voineet... Mutta ehkä tämä vielä tästä kun luen eteenpäin!
Sanni on tosi suloinen, kun se vain haluaa järjestää Valdemarille treffejä :D Harmi kyllä, että Jannekin oli vähän huono vaihtoehto, mutta ehkäpä se oikea vielä löytyy. Nää on oikeasti tosi hauskaa luettavaa ja melkein sattuu sydämeen kun nauran näille, vaikka Valdemarilla ei varmaan ole kauhean kivaa :D
Jotenkin suloista, ettei Valdemar vielä ainakaan kahden vastoinkäymisen jälkeen ole valmis luovuttamaan - tai ainakaan käske Sannia jo lopettaa etsintää, antaa vain vähän neuvoja seuraavan treffikumppanin etsimiseen :D Ehdin jo tässä oikeasti hetkeksi innostua, että jes, nyt tulee semmoinen joka vois oikeasti ollakin hyvä vaihtoehto! Ja sitten Anton onkin hetero... Kiroan kyllä Valdemarin kanssa Sannin sinne alimpaan helvettiin. Ottaisi edes selvää kenelle on parittamassa ystäväänsä :<
Heheh, nää oli ihan superhauskoja! Tykkäsin hirveästi ja kiitän kovasti, toivottavasti pian tulee lisää! <3
-
Walle, kiitokset ihanasta kommentista taas ♥ Anton on kyllä cool jäbä, ja kovin kypsäkin! :>
Lau, tervetuloa tämän pariin! Tämän lähtökohtiin on juu ammennettu vähän omiakin fiiliksiä viimeisen vuoden ajalta, joten ei ihme, jos on samastumispintaa. ;p Sanni on ihana väkertäessään noita treffejä, muttei aina oikein osu niiden kanssa nappiin. Mutta jatkoa seuraa... kiitokset kommentista! ♥
Se kun Liigassa oli täysi kierros
202. Katkeruus
”Miten meni Antonin kanssa?”
”Noh… meillä oli ihan kiva ilta.”
”Ja…?”
”Ehehe, se onkin tosi hauska tarina…”
Pieni huti Antonin kohdalla ei tietenkään pysäytä Sannin intoa, vaikka Valdemar onkin vähän varpaillaan. Pari päivää pilvilinnojensortumistreffien jälkeen Sanni ilmoittaa iloisena itsenään löytäneensä Valdemarille uuden vaihtoehdon, biseksuaalin (Sanni oikein tarkisti asian) Joelin. Instagramin perusteella Joel on pyöreäkasvoinen, kohtalaisen komeakin jätkä, jonka suuriin intohimoihin kuuluvat jääkiekko ja juhliminen. Valdemar ei ehkä löydä henkilökohtaista yhteyttä Joeliin, mutta ajattelee silti antaa tälle reilun mahdollisuuden.
Niinpä Valdemar tapaa Joelin sporttibaarin edessä torstai-iltana, kun Liigassa on käynnissä täysi kierros.
”Moro, mä oon Joel. Mitä jätkä?”
”Valsu… ihan hyvinhän mulla menee. Ja sulla?”
”Noh, oli viime viikolla vähän sotkunen ero tyttöystävästä – niin, sähän siis tiiät, että mä oon bi, right?”
”Mmhm.”
”Joo, siis, aattelin, että ehkä auttais tulla näille treffeille sun kanssa. Sä vaikutit Ellenin kuvauksen perusteella tosi mukavalta tyypiltä, ja mä todellakin kaipaisin taukoo muijista.”
”Tjaa. Mennäänkö sisään?”
”Joo, mennään vaan!”
Valdemar ei seurannut jääkiekkoa kovin innokkaasti, mutta tiesi kuitenkin joukkueet nimeltä ja suosituimmat pelaajat, mutta siitäkään ei ollut Joelin kanssa kovin paljon hyötyä. Ongelman siemenet oli kylvetty jo heidän ensimmäisissä jutusteluissaan…
”Siis tää ämmä – en pyydä ees anteeks, koska se oli real bitch – Pinja, se kiehnäs mussa koko ajan kiinni, siis varmaan sen koko viis kuukautta, mitä me oltiin yhdessä, ja sit kun ilmotan, etten yksiin bileisiin pääse, niin totta vitussa saan viestii kavereilta, et siellä Pinja roikkuu yhen Leevin kaulassa ja pussailee sitä ja voi jumalauta… mä tarvin toisen oluen.”
Joel pyyhältää pöydän äärestä tiskille, ja Valdemar pystyy viimein hengähtämään. Hänestä tuntuu siltä, että Joel olisi jauhanut päättynyttä parisuhdettaan koko illan, eikä hänellä ole todellakaan kiinnostusta sellaiseen kaveriin tässä tilanteessa. Kuitenkin Valdemarin turhautuminen omaan sinkkuna olemiseen oli lähtenyt juuri siitä, että kaikki muut olivat suhteissa!
Kun kaksikko siis illan lopuksi eroaa, Valdemar ei pyydä Joelin numeroa.
-
Yksi hauskimmista jutuista tämän sarjan seuraamisessa on sen odottaminen, millaisia erilaisia epäsopivia poikkisehdokkaita voikin olla ja miten monella eri tavalla treffit voivat mennä pieleen. Aina sitä aattelee, että josko nyt natsaisi, mutta sitten vastaan tuleekin taas jotain yllättävää. Erittäin viihdyttävää!
Tässä tapauksessa treffien epäonnistuminen ei tosin ehkä ole niin yllättävää, koska Valdemar ei ainakaan Instagramin perusteella löydä henkilökohtaista yhteyttä Joeliin. Tai no, voihan olla että kemiat pelaavat hyvin yksiin vaikkei yhteisiä kiinnostuksenkohteita juuri ole. Mutta eivät varmaan ainakaan silloin, jos toinen ei osaa puhua mistään muusta kuin eksästään, josta on juuri eronnut. Hirveätä! Treffien sopiminen noin pian eron jälkeen herättää jo epäilykset laastarisuhteen etsimisestä ja sellaisesta, eikä vaikutelmaa kieltämättä oikein paranna jos ainoa puheenaihe on eksä. Terapiaistunnossako Joel luulee olevansa. ;D Ei hyvä, huhhuh. Tuollaista on varmasti tosi turhauttavaa ja vaivaannuttavaakin kuunnella. Joelin puhetyylikään ei oikein tee minuun vaikutusta. Etenkin tuo "real bitch" on jotenkin ihan kauhea. Haha, en yhtään ihmettele ettei Valdemar pyydä Joelin numeroa!
Minua nyt kyllä nolottaa, koska en aluksi tajunnut tuota täysi kierros -juttua, vaikka seuraan jääkiekkoa jonkin verran ja olen kiinnostunut siitä. Mietin että onko Liiga nyt sen sporttibaarin nimi vai viitataanko sillä SM-liigaan ja mikä ihmeen kierros. No, pikainen googlaus auttoi selvittämään asian laidan. Taidan käydä vähän hitaalla tänä yönä... ;D
Kiitos kivasta luettavasta, onpa ihanaa että tämä jatkui! ♥ -Walle
-
Tämä on aivan mahtava kaikessa koomisuudessaan! :--D (Vaikka tietenkin surettaa Valdemarin puolesta vähäsen, kun treffit toisensa jälkeen menevät ihan pieleen.) Sisaruksiin ei taida olla kaikkein fiksuinta luottaa sokkotreffien järjestäjinä, mutta Sannin yritteliäisyyttä on pakko kyllä arvostaa. Neljät treffit on jo järkännyt, eikä taida lannistua, vaikka mikään ei tunnu menevän suunnitelmien mukaan. Ai kauhea, Valsu-parka. </3 Ehkä Se Oikea vielä joskus osuu kohdalle?
Parasta antia näissä on noiden treffikumppaneiden kuvailu, olen naurahdellut niille jokaisessa osassa. Joistain hahmoista tunnistaa melko nopeasti sen ihmistyypin, josta on kyse (ajattelin Jannesta aluksi että se on jotenkin liian hyvä ollakseen totta, ja hui apua, asuinalue nimeltä Köyhälä, kertoo oikeasti aika paljon ihmisestä, jos tuollaisen puolesta äänestää), kun taas esimerkiksi Antonista ei osannut yhtään odottaa, mitä hän oli miehiään. Eksistä puhuminen on sitten taas todella vaarallista, ja vaikka Valsu ei tuntunutkaan ensivaikutelmalta löytävän Joeliin yhteyttä, olisi noilla treffeillä sentään ollut potentiaalia onnistua, jos Joel ei olisi alkanut valitella elämäänsä. Ja Sami nyt vaan oli jotenkin pelottava tunnereaktioissaan, ei jatkoon.
Valdemar on ihan uskomattoman tyyni näissä. Esimerkiksi tuon kakkososan lopetus ja Valsun jassoo oli jotain aivan uskomatonta. Niin vaikea ymmärtää, että hän ei ole vielä kyllästynyt ja laittanut stoppia koko touhulle (toisaalta, jos on oikeasti epätoivoinen, niin kai sitä täytyy ihan kaikkea kokeilla, right?) Mitähän kaikkia käänteitä sä tähän vielä keksit :--D Odottelen myös vähän salaa, palaisiko joku noista edellisistä deiteistä vielä kuvioihin, tai jos Valsulla vielä joskus tärppää!
Hih, kiitos piristävästä luettavasta. Tsemppiä, Valsu <3
-
Tulin taas tänne koska olin kovin iloinen että olit jo näin nopeasti edellisen kommenttini jälkeen saanut lisää aikaiseksi! Kauheasti näin yhdestä osasta ei ehkä sanottavaa ole, mutta jos nyt jotain :P
Tykkäsin tässä osassa ihan erityisesti siitä, kuinka Sanni on oikein tarkistanut, että seuraava deitti on oikeasti biseksuaali :D Voin niin kuvitella kuinka Sanni on kysynyt että "ethän ole hetero?" ja Joel on saattanut olla hieman hämmentynyt :D
Hitsin vitsi että tämäkin meni piloille! Inhoan tuollaisia ihmisiä jotka vain kertovat edellisestä suhteestaan eivätkä keksi koko treffien aikana mitään muuta sanottavaa kuin valitusta siitä, millainen edellinen suhde oli. Tai siis.. saahan niistä mainita ja onhan kumppanin hyvä tietää edellisistä suhteista mutta ehkäpä en jäisi ihan ensimmäisillä treffeillä jauhamaan sellaisesta... Harmittaa kyllä oikein Valdemarin puolesta, että taas tämäkin meni pieleen! Ehkäpä kuitenkin pikkuhiljaa ollaan pääsemässä lähemmäs sitä oikeaa...
Kiitos taas tästä osasta! Oli kovin viihdyttävää ja jään taas odottamaan lisää :3
-
kommenttikampanjasta moi (vähän kyllä kesti, sori)
mutta siis joo, oon lukenut tätä ennenkin ennen kun poimin tän tuolta kommenttikampanjasta, mut en oo jotenkin saanu aikaseks minkäännäköstä kommenttia. tässä tekstissä on kyllä oikeesti ihan huippuhauska idea, aina uuden osan päätteeks jää arvailemaan että kukahan sieltä seuraavaks tulee ja millä tavalla ne treffit voi mennä pieleen. tosi koukuttava juoni, täydet pisteet siitä!
Valsun poikaystäväobsession täytyy kyllä olla aika paha kun se ei oo jo pistäny stoppia noille Sannin hommille :D sokkotreffailu on varmasti joo ihan jännää, mutta mä ainakin oisin jo luovuttanu jos neljät treffit putkeen olis menny ihan penkin alle. toki mulle tuli sellanen fiilis et Valsu on muutenkin aika kärsivällinen tyyppi, joten kai se vaan sit luottaa siihen et Sanni joku päivä löytää sille sen ideaalin poikaystäväehdokkaan. ja toivon kyllä et sellanen löytyy :>
tää on tosi viihdyttävä ja koukuttava, sitä vaan odottaa että mitä vielä voi tulla näiden pappa betalar -kokoomuslaisten, heteroiden sun muiden jälkeen. kiitos tästä ~
-
Pus teille kaikille ihanille; Waulish, Wisteria, Lauchuo, ombré ♥ En nyt jaksa mitään sen tarkempia yksittäisvastauksia teille, paitsi Wisterian kohdalla haluan korjata, että Sanni on ihan vaan Valsun bestis, ei siskokulta :> Kiitokset ihanista kommenteista! ♥
Ja uuden osan aluksi haluan mainita, että saa tulla lynkkaamaan, jos jossain suhdekuvioissa on jotain epäkorrektia :D
Se kun kahvilakäynnissä oli jotain pielessä
13. Charmikas
”Se jauhoi eksästään koko illan.”
”Voi ei… mutta mehän ei luovuteta vielä, eihän?!”
”Ehh… tiiätkö, Sanni, kyllä mulla alkaa vähän usko mennä tähän hommaan. Ehkä on tarkoituskin, että mä en vaan löydä ketään.”
”Höpö höpö! Anna mulle vielä yksi mahdollisuus?”
”Okei.”
Valdemarin seuraavat treffit osuvat tiistai-iltapäivään ja toukokuun puolivälin helteisiin. Kielopellon jokiranta on kaunista seutua – on kovin harvinaista, että niin ison kaupungin läpi virtaava joki on niin kirkasvetinen – eikä Valdemar pistä pahakseen seuraansakaan, komeaa ja hauskaa Benjaminia, jonka Sanni on onnistunut löytämään kaverinsa serkun siskopuolen kautta. (Tarina löydöstä huvittaa ja kummastuttaa Valdemaria samanaikaisesti.) Jo ensimmäisestä hetkestä lähtien Valdemarilla on ollut hämmentävän kodikas olo Benjaminin seurassa, samalla tavalla kuin Antoninkin, ja tällä kertaa on jopa tarkistettu, että Benjamin on oikeasti kiinnostunut miehistä.
Valdemar saa nauraa Benjaminin kanssa enemmän kuin pitkään aikaan. Benjaminin huumorissa on sarkastista terää ja älykästä viekkautta, ja kaikessa Benjamin tuntuu ottavan Valdemarin kauniisti huomion. Silti jokin pieni ääni Valdemarin pään sisällä toteaa: ”Hän on liian hyvä sinulle, hänessä on pakko olla jotain vikaa…” Benjamin siirtyy Valdemarin viereen näyttämään söpöjä lomakuvia Keski-Euroopasta ja päätyy hieromaan toisella kädellään Valdemarin reittä pitkään ja hartaasti. Eleen virittyneisyys nostaa sumuverhoa Valdemarin ajatusprosessien eteen.
Benjamin sanoo poistuvansa hetkeksi vessaan. Valdemar hengähtää syvään eikä saa leveää virnettä pois naamaltaan – aiheuttaen sen, että hän kaataa lasillisen vettä ajatuksissaan päälleen. Valdemar suuntaa sisälle vessatiloihin hakemaan paperia ja astelee miesten käymälään hakemaan paperia kuivatakseen itsensä. Benjaminia ei näy eikä kuulu, mutta Valdemar ei tajua ajatella asiaa sen tarkemmin. Kun Valdemar palaa vessasta kahvilan puolelle, hän näkee Benjaminin ja jonkun toisen jätkän keskellä kiihkeää suudelmaa kahvilan seinää vasten.
”Mitä vittua.”
Benjamin säpsähtää suudelmasta erilleen kuultuaan Valdemarin äänen. Valdemarin suu on raollaan järkytyksestä.
”Mä… mä voin selittää tän… tää ei… tää ei oo…”
”Haista paska, Benjamin. Haista oikein pitkä paska.”
”Valsu, ei, älä mee…”
Benjamin yrittää napata kiinni Valdemarin kädestä, mutta tämä riuhtaisee itsensä kauemmas.
”Mä en halua tietää, miksi helvetissä sä pussailet jonkun muun kanssa, kun meillä on treffit.”
Kun Valdemar juoksee ulos terassille itkuaan pidätellen, Benjamin tuhahtaa turhautuneesti.
”Vitut. Olis varmaan pitäny aikasemmin kertoa, että oon avoimessa suhteessa… En tarkottanut kohdata himokohtauksen keskellä olevaa poikaystävääni sattumalta samassa kahvilassa…”
-
Jee, mukavaa että tämä jatkui taas!
Liian hyvää ollakseen totta, ehkäpä sanonnassa on jotain perää niin Antonin kuin tämän Benjamininkin kohdalla... On muuten jännää, miten vaistot tuntuu usein osuvan oikeaan tällaisissa asioissa. Jos jossain mielen perukoilla häälyy epämääräinen fiilis, että tässä on kyllä varmaan jotain pielessä, niin saattaa hyvin olla että onkin. Tietysti taas toivoin, ettei Benjaminista paljastuisi mitään perustavanlaatuista vikaa, se kun vaikuttaa esimerkiksi huumorintajunsa perusteella lupaavalta ehdokkaalta -- mutta hyh, tuollainen perseily ei varmaan kyllä kuulu oikein kenenkään unelmakumppanin ominaisuuksiin. :( Kyllä kai tuollaisista asioista pitäisi kertoa aika alkuun, ettei toiselle ehtisi muodostua vääriä käsityksiä. Nyt vain mietin, missäköhän vaiheessa Benjaminin avoin suhde oikein tulisi ilmi, jos tuota pussailuepisodia ei tapahtuisi. Ehkä taas parempi Valsun kannalta, että asia tulee päivänvaloon miltei saman tien. Vaikka on kyllä paha mieli Valsun puolesta, kun se saa osakseen tuollaista kohtelua. Sen treffit ei nyt oikein tunnu menevän putkeen, höh... Huomaan jo melkein muistelevani kaiholla sarjan toisen osan Samia, jossa sentään ei ole muuta vikaa kuin ehkä vähän omituinen huumorintaju! Se on sentään helpommin siedettävissä kuin tällainen törkeä suhdeperseily.
Toivon kovasti, että onni pian kääntyisi, koska Valsu ansaitsee jotain niin paljon parempaa kuin tällaisen höhlän Benjaminin. ♥ Kiitokset luettavasta, toivottavasti saamme pian jatkoa! -Walle
-
Walle, kiitokset kommentista ♥ hmhmhm, Samia voi tulla joo ikävä... tässä heti sitä pyytämääsi jatkoa!
A/N: Eikös olekin nätit nettichatit alla? :3 Osallistuu Spurttiraapale IV:n kierrokselle 11, maanantai 12.6.
Se kun suunnattiin nettiin
209. Pettymys
”Se on avoimessa suhteessa, Valsu.”
”Mä en välitä. Sanni, kato mua. Näytänkö mä siltä että mä välitän?”
”No et, mutta…”
”Ei mitään muttia, hei, oikeesti! Sen olis pitänyt kertoo se heti alkuun.”
”Juu…”
”Tää loppui tähän. Mä en jaksa enää. Mä oon… sulle kiitollinen näistä kaikista treffeistä, mutta ehkä tää vaan merkkaa, että mun on mahdotonta löytää ketään.”
Valdemar pistää poikki Sannin poikaystävänlöytämispakkomielteen. Benjamin oli pahin piiskaniskureaktio, eikä Valdemar jaksa enää pettyä. Onneksi Valdemarilla on laaja kaveripiiri valokuvausfoorumilla ja hän voi purkaa sydäntään foorumin yhteisellä Discord-serverillä. Siellä joonass, Laurent ja Amiana yrittävät parhaansa mukaan auttaa Valdemaria.
23:24 Amiana miust tuntuu tosi pahalt siun puolest val
Amiana kuulostaa silt et siul on vaan sattunu tosi pahoi tilanteit yks toisensa jälkeen
23:25 joonass komppaan amia
joonass huvittaa vaan et miten voi olla noin paha tuuri
Vallesmanni No en kyllä itekään enää tiiä. Vituttaa vaan kun kerta toisensa jälkeen tulee tälläsii pettymyksii
23:26 Laurent Et sinä kyllä, Vallesmanni ystäväiseni, ole suinkaan sieltä huonoimmasta päästä. Älä ainakaan itseäsi piiskaa.
23:27 Amiana komps! larppakultsi on siun kohdal hyvin oikees
joonass joo siis ei sun todellakaan kannata tän takia heittää kaikkee toivoo hukkaan :)
23:28 Vallesmanni Yritän parhaani mukaan :p
23:29 Laurent Ehkä sinun täytyy käydä läpi kaikki tämä, että pääset paistattelemaan auringossakin joskus.
23:30 joonass larppa jaksaa aina kyl olla niin kauhean positiivinen et melkein sattuu päähän :’’’D
Laurent Joonas, onko sinulla asian kanssa jokin ongelma?
joonass siis ei tod, tykkään vaan ku sulla ei koskaan oo huonoa päivää tai ainaki vaikuttaa siltä :D
23:32 Laurent Minä osaan vain peittää asian hyvin, Joonas.
Amiana liittyy siun jatkuvaan kirjakieliseen ilmaisuun
Amiana mut tota miun piti viel siulle val sanoo et yritä kestää
Amiana kyl siul jotai hyvääki tulee eteen
Valdemarin huomio kiinnittyy sivun vasemman laidan kuvakerivistöön, josta pomppaa Laurentin kuvake uuden yksityisviestin merkin kanssa. Valdemar naksauttaa yksityiskeskustelun auki.
23:32 Laurent Hei.
23:33 Vallesmanni What’s up doc
Laurent Eipä minulla mitään sen enempää, kunhan halusin vain sinulle sanoa yhden asian näin kahden kesken.
Vallesmanni Noh?
23:34 Laurent Minusta sinussa on täydellistä poikaystävämateriaalia. Älä luovuta.
Valdemar lukee Laurentin sanat useampaan kertaan. Ehkä eteen voisikin vielä tulla sopiva ehdokas.
-
Hei olen täällä sittenkin nyt! En voinut vastustaa kiusausta, koska. :D
Heheh en kestä miten Valdemar oikeen jaksaa vieläkin treffejä ja mennä Sannin ideoiden mukaan :D Mutta olenkin siksi toiveikas, että Se Oikea vielä löytyy!
Ei hitto tämä Benjamin ahahahahahaaha :D En kestä! Oikeasti ei kukaan oo noin tyhmä! Harmittaa kauheasti Valdemarin puolesta ja tekisi mieli lyödä Benjaminia koska siis???? Miksi???? Tyhmä. Olisi nyt edes sanonut sille poikaystävälleen, että on treffeillä ja nyt ei oo oikein sopiva hetki!
Eikä discord-kanava on ihana! Ihanaa, että Valdemarilla on noin paljon kivoja nettituttuja jotka haluaa lohduttaa ja olla mukavia! <3 Vähän hirnuin Laurentin kirjakieliselle ilmaisulla ja tuolle pienelle tappelunpoikaselle, joka meinasi tuosta syntyä :D Tulee niin elävästi mieleen Facebookin erilaiset ryhmät... Ja kiva että Laurent saa vielä Valdemarin tuolleen ilostumaan ja miettimään, että ehkei kaikki toivo olekaan menetetty! Kenties seuraavassa osassa saamme Valdemar/Laurentia ;)
Kiitos taas näistä, odotan taas innolla lisää <3
-
Apua, ihana tällainen erilainen osa tähän väliin! On virkistävää, kun treffit per osa -kaava rikkoutuu välillä. Pidän siitä kaavasta kyllä kovin, mutta välillä on mukavaa saada pieni breikki kaikista epäsopivista poikkisehdokkaista, ikään kuin hetken hengähdys. Ja saapa nähdä, tuleeko Sannin järkkäämiä treffejä enää ees enempää, Valdemar kun on vihdoin tainnut saada niistä tarpeekseen... Ymmärrän Valsua kyllä hyvin, koska rajansa kaikella. Ja niin hyviä kuin Sannin tarkoitusperät onkin, on myönnettävä, että niistä on tainnut lopulta aiheutua Valsulle aika paljon murhettakin.
Oi että, ihanaa katseltavaa tämä nettikeskustelu. Jos silmäni osaisivat kehrätä, ne takuulla kehräisivät nyt. Mahtavaa kun jaksat väkertää tekstin ulkoasun ja asettelun kanssa. Se elävöittää lukemista kummasti!
On hyvä tietää, että Valdemarilla on sentään netissä tukiverkostoa, jolle voi avautua kaikista epäonnisista sattumuksista. Minusta on kivaa, miten nämä keskustelijat erottuvat jotenkin heti omiksi persoonikseen kirjoitustyylien kautta. Amiana on sympaattinen murtaessaan tuolla tavalla ja kannustaessaan Valsua, joonass on ehkä vähän velmu huvittuessaan Valsun huonosta tuurista ja laskiessaan leikkiä Laurentista, ja Laurent taas on jotenkin suloinen kaikessa asiallisuudessaan ja kirjakielisyydessään! Apua, nyt tekisi ihan hirveästi mieli päästä tutustumaan näihin uusiin hahmoihin lisää! Aattelin heti samaa kuin Lau, että mites olis Valsu/Laurent... ;) Ei mutta Laurent vaikuttaa oikeasti mielenkiintoiselta tyypiltä, ja selvästi se välittää Valsusta, kun haluaa ihan kahden kesken kertoa sille asiansa. Iiks, en malta oottaa mitä tuleman pitää!
Kiitoksia taas illan piristysruiskeesta! -Walle
-
Lau, kiitokset kommasta ♥ Voi olla, että tämä valokuvausfoorumin Discord-serveri on ottanut inspiraatiota jostain muusta ;p Nyt jo jatkoa, hui!
Walle, kiitokset ihanasta kommasta myös sinne ♥ Kaavan murtuminen on täysin riippuvaa siitä, että yksinkertaisesti on helpompi juonittaa tarinaa eteenpäin muilla kuin treffeillä! Amiana, joonass ja Laurent ovat mahdollisesti tulossa esiintymään yhdessä spinoff-jutskassa, jonka ehkä kirjoitan pian (???). Katotaan mitä käy! Ja Laurentin ja Valsun keskustelulle olis jatkoa tässä seuraavaksi. ;) Kiitos vielä kerran!
Se kun yllätyksiä tuli joka nurkalta
253. Yhtäkkiä
23:38 Vallesmanni Haluisitko sä spesifioida tätä lausahdusta? Et mistä näin yllättäin
23:39 Laurent Sillä oletuksella, että olet oikeassa elämässä samanlainen kuin täällä, olet mukava, älykäs, usein hauskakin.
Vallesmanni Hauska_kin_? No voi kiitos :’D
23:40 Laurent Eh, pahoittelut huonosta ilmauksesta.
Laurent Tiedät kyllä, mitä tarkoitan.
Vallesmanni No joo
Vallesmanni Siis kyl mä sen nyt tiiän et en oo mitenkään _paska_ jätkä
23:41 Laurent Et ole.
Vallesmanni Mut joskus vaan menee hermot siihen et kun se ei vaan riitä ihmisille
Laurent Totta.
23:42 Laurent Mutta olen todella sitä mieltä, että sinusta tulisi oikein mainio poikaystävä kenelle tahansa, joka vain katsoisi sinua
tarkemmin.
Vallesmanni Kuten sulle? :p
23:43 Laurent ...
Laurent En kommentoi.
23:44 Vallesmanni VITTU
Vallesmanni ONKS JÄTKÄ IHASTUNU MUHUN
23:45 Laurent Sanoin jo, etten kommentoi.
Vallesmanni Awwwwws
Vallesmanni Larpan kova kuori alkaa murtua :3
Laurent ...
23:46 Vallesmanni Sori sori, kuhan nyt vaan kettuilen vähän <3
Laurent Ehkä olen ansainnut sen. Ja ehkä sinä olet ansainnut oikeuden siihen.
Valdemar hykertelee itsekseen Laurentin kanssa käydylle keskustelulle. Sen hän kuitenkin tietää, ettei Laurent koskaan suostuisi näkemään livenä, sen verran jämerä ihminen ruudun toisella puolella tuntuu olevan.
Sitten Valdemarin puhelin soi. Sanni.
”Valsuvalsuvalsuvalsuvalsu.”
”Moro. Mitä asiaa?”
”Et ikinä arvaa kuka laittoi mulle just viestiä.”
-
NO KUKA SIELTÄ LAITTOI VIESTIÄ!!
Kauhea cliffhanger ja ääk, hyvä etten hypi tässä sohvallani. Oli pakko heti painaa kommentoimaan, kun äh!
Tämä Laurent oli kivan kuuloinen! Ja tämä Valdemarin nettikieli kuulostaa niin paljon sinulta etten kestä. Toisaalta nettikeskusteluihin olisin kaivannut ihmisten nimien perään kaksoispisteen, kun nyt tuntui välillä silmille vaikealta katsoa mutta ehkä kyseessä ovat vain minun herkät silmäni. u_u Rakastan tätä Sanni-persoonaa ja toivottavasti tulisi esille myöhemminkin! Jotenkin vain laitan käteni kasvoilleni ja olen "voi ei", aina kun Sanni ehdottaa jotakin ja sitten vain toivon, että kun minusta tuntuu niin paljon, että olisin luonteeltani sannimainen, että en oikeasti ole aivan. Olipa pitkä ja sekava selitys, hupsista.
Mutta! Kyllä Se Oikea sieltä vielä tepsuttaa vastaan, varmasti. Ja minä haluan heti jatkoa! Minä vaadin heti jatkoa. Muhaha. Koska en kestä ilman tätä. Apua. (ja lupaan aktivoitua tähänkin kommentoimaan)
- Syksy
//ainiin ja nyt vielä spekuloin. Nämä nettituttavukset eivät ole kai tavanneet siis entuudestaan (sellainen kuva jäi) mutta ihan varmasti Laurent on vaikka samasta lukiosta tai piireistä ja ihaillut Valtsua etäältä salaa ja Sannin hyvä ystävä (ja Sanni ajatellut, että Laurent on liian erilainen Valtsulle) ja BÄDÄM - Laurent soitti kuitenkin Sannille! Ehkä hänen nimensä on vaikka Akseli tai jotain muuta, mutta jota Valtsu ei yhdistä. Ja sitten kaikkea muuta ihanaa. Mutta pohdin, saako Valtsu missä välissä tietää Laurentin. Ehkä hän jatkaa puhumista normaalisti ja sitten kuitenkin alkaa pohtia, että olisi kiva tavata Laurentkin, että sopisiko kemiat ja siinä sitten paljastuu! Olipas tämä sekava spekulointi mutta minä uskon tähän kuin kallioon - koska olen kuitenkin aika fiksu. (ja koska minä aloin shippaamaan Laurent/Valtsua - duh)
-
Minä olen nyt ihan pähkinöinä tästä uusimmasta pätkästä, koska Valsu/Laurent!!! Fanitan Syksyn spekulointia ja hartaasti toivon, että jokin tuollainen skenaario kävisi toteen, koska olisihan se nyt aika huikeaa. ;D Ja ihanaa. Valsu ansaitsee todellakin jonkun, joka pysähtyy katsomaan sitä tarkemmin ja arvostaa ja kunnioittaa sitä sellaisena kuin se on, ja kaikesta päätellen Laurent on sellainen tyyppi. Olisi myös hauskaa, jos kaiken tämän treffienjärkkäilyn ja poikkistenmetsästyksen jälkeen se oikea löytyisikin jostain ihan läheltä, lähempää kuin ehkä osaa katsoakaan.
Mutta no, jos Valdemarin fiilikset pitävät paikkansa eikä Laurent ole halukas tapaamaan livenä, niin pystyn ehkä jotenkuten luopumaan tästä paritushaaveestani. Kipeää se kyllä tekee, mutta ehkä tässä on tuloillaan jokin vielä kivempi käänne. :D Hirvittävän kutkuttava cliffhanger tuossa lopussa tosiaankin, enkä malta oottaa tietoa siitä, kuka tuo soittaja viestittäjä (olen näköjään lukenut jotain ihan omiani) on ja mitä sen asia koskee ja miten se liittyy Valsuun! Miten minulla on sellainen kutina, että se voisi olla joku Valsun aiemmista treffikumppaneista...? Nähtäväksi jää.
Kiitos jälleen kutkuttavasta luettavasta, tätä sarjaa on ilo seurata. ♥ -Walle
-
Syksy, kiitokset kommentista ♥ kohtahan näet, kuka oli soittanut! Sanni on tosiaan kertakaikkisen ihana ihminen, joka ei tahdo mitään pahaa kenellekään - aina se vaan ei riitä. Laurentista kuulemme ehkä lisää myöhemmin, jossakin muualla ~ kiitokset vielä!
Walle, kiitos kommasta sinne myös ♥ sulla voi olla ihan hyvä kutina... ;3
A/N: Osallistuu Spurttirapsun 11. kierrokselle, tiistai 13.6.
Se kun varautui uudelleenkohtaamiseen
206. Outous
Koskaan aiemmin eivät pellot, järvet ja metsät matkalla Kielopeltoon olleet vilisseet junan ikkunasta katsottuna ohi niin hitaasti kuin nyt. Ne tuntuvat vääristyvän ajassa, olevan jotakin outoja anomalioita Valdemarin sydämen pamppaillessa ajatukselle edessä olevista tunneista. Valdemar istuu puhelin sylissään, nyppii hermostuneena kynsinauhojaan, vaikkei saisi tehdä niin, ja yrittää rauhoittaa hengitystään. Tämä kaikki tuli niin puskista. Hän ei todellakaan odottanut uusia treffejä tämän tyypin kanssa. Mutta niinpä Valdemar vain istuu siinä alakerrassa ikkunapaikalla ja odottaa, että kolmen vartin junamatka olisi jo ohi. Sanni on sopinut Valdemarille treffit rautatieaseman lähelle hampurilaisravintolaan; siihen, jossa Valdemarin on pitänyt jo kauan käydä mutta johon hän ei ole vielä eksynyt.
”Se on mukavan rustiikkinen paikka! Ne hampparit on varmasti aitoa tavaraa, grillissä paistetut pihvitkin, eikä mitään pakastemössöä!”
”No kiva. Ainakin ruoka on hyvää, jos kaikki menee perseelleen taas.”
”Valsuuu. Kaikki on ihan hyvin, usko pois.”
Valdemar istuu taas, tällä kertaa ravintolassa ikkunatiskin vieressä, ja katselee kadulla virtaavan ihmismassan jalkoja. Korkeakenkiä ja verkkosukkahousuja, pitkävartisia nahkasaapikkaita, kangastennareita keijuväreissä. Joskus Valdemar miettii, olisiko elämä heterona vain huomattavasti helpompaa. Sen sijaan, että tarvitsisi murehtia kuuluvansa johonkin prosenttivähemmistöön, voisi vain katsella tyttöjä ja olla onnellinen helposti. Mutta ei se tunnu luontevalta ajatukselta Valdemarista. Ei hän pysty kuvittelemaan itseään kuolaamaan tissien ja pyllyjen perään.
Sen takia Valdemarin sydän pomppaa kurkkuun, kun hän hukkuu ajatuksiinsa eikä huomaa, kuinka ruskeatukkainen pitkä poika laskeutuu katutasosta portaita ravintolan ovelle ja astuu sisään.
Samin kasvoilla on leveä hymy, ja Valdemar tietää, että se on kohdistettu hänelle. Valdemar ei kuitenkaan tiedä polttavimpaan kysymykseen vastausta: mitä sanottavaa Samilla on nyt?
-
Oi, Sami! Samihan ei ollut edes mistään pahasta päästä, Valtsu ei vaan ymmärtänyt hyvän päälle. :3 Olen jätteonnellinen, että hän on back in business. Ehkä. Tosin, olen varma että Laurent tulee jostain takavasemmalta sillein "hei muuten, TIPS". Tosin, kun sanoit, että häntä näkee toisessa yhteydessä ehkä... niin se viittaa valitettavasti siihen, että sinne meni kaikki haaveet. :(
Ja koska olit ilkeä, jätän kommenttini tähän. Pöh, minä teen kyllä muutakin kuin vain luen! MUTTA nyt taas voin ennustaa: Sami sanoo, että Valtsu teki liian hätiköityjä ratkaisuja luonteesta ja että leffassa ei voi edes tutustua. Joten, he syövät ja sitten menevät katsomaan vaikka joutsenia lammelle ja sitten muhinoivat. Koska!!! Paljastit itsesi, että haluat kirjoittaa Valtsulle vain onnea (tai siis haluat päästä kirjoittamaan Valtsulle onnea, tarkkaan "Bluji> haluun vaan päästä kirjoittamaan valsulle onnea :3"). Eli todennäköisesti Sami is the last one. Mikä on fine, kunhan saamme vähän söpöilyä!
Kiitos <3 Toivon toista osaa tälle yölle!
- Syksy
-
Syksy, kiitos kommasta (vaikka puskinkin sut kauhealla kiireellä sen viimeistelemään ;__;) ♥ Samista kuulemme tässä osassa lisää, ja kyllä, enköhän tässä vaiheessa voi paljastaa, että treffidraama lienee ohi ~ tarkkaa osien määrää en osaa vielä sanoa, katsotaan! kiitokset vielä ♥
A/N: Osallistuu Spurttiraapaleen 11. kierrokselle, keskiviikko 14.6.
Se kun söi kasvishampurilaista
153. Musta
Kun Valdemar pomppaa ylös jakkaraltaan, Sami haluaa halata. Valdemar ei ole tottunut halauksiin, mutta Samin vartalo hänen lähellään ja kädet kiedottuna tiukasti ympärille tuntuu perhanan hyvältä. Samin kaulalla tuoksuu jokin sitruksinen kevyesti, ja siitä Valdemar arvaa, että nyt on panostettu, huomattavasti enemmän kuin ensimmäisiin treffeihin.
”Valsu… kiva että suostuit näkemään uudestaan.”
”Samoin.”
”Mulla vaan… mä koin jotenkin, että meillä synkkas ihan kivasti aluks silloin, mutta sit joku tuntui häiritsevän sua sen leffan jälkeen ja…”
”Mä voin selittää kyl ongelmani, mut tilattaisko ruoka ensin?”
”Joo. Käviskö sulle sellainen, että otettais ne mukaan ja mentäis istuskelemaan jokirantaan? Mulla on vilttikin mukana”, Sami sanoo ja näyttää peukalollaan selässään olevaa litteää kangasreppua.
”Mikä ettei, on siellä ainakin kiva sää sellaiselle.”
”Muistat varmaan sen kohtauksen, jossa se äiti kuoli?”
”Joo.”
”Mulla suoraan sanottuna meni hermot siihen, että mä olin siinä ihan vedet silmissä ja sä vaan nauraa räkätit.”
”Voi ei… tiiäks… en mä tarkoita reaktioitani pahalla.”
”Miten sä sit selität sen?”
Sami haroo kampaustaan, vaikka tietää aivan varmasti sekoittavansa sen (niin tarkkaan se on Valdemarin mielestä geelattu paikoilleen). Valdemar puraisee suuren suullisen kasvishampurilaisestaan ja mutustaa sitä onnellisena antaessaan Samille aikaa pohtia oikeita sanoja.
”Mulla on… aika musta huumori. Mä en tykkää paljastaa sitä kovin helposti, koska se pelottaa tosi paljon ihmisiä pois. Ja se on spontaaneja reaktioita, enkä mä vaan voi niille mitään.”
”Mmh.”
”Mut… mä toivon, että sä pystyisit kattomaan sen ohi. Sä…”
Valdemar ottaa muovimukistaan pitkän imaisun ja huokaisee syvään.
”Enköhän mä siihen pysty. Ja eiköhän siihen kans opi.”
Sami hymyilee leveästi Valdemarille.
-
Se kun oli jäätelöä suupielessä
103. Kesäkuu
Kun alun jännittyneisyys, Valdemarin pelot Samin persoonallisuudesta ja Samin katumus huonoista ensitreffeistä on saatu pois alta, Valdemar alkaa todella nauttia olostaan. Hän makaa ruudullisen viltin reunalla Samin vieressä, katselee pojan sivuprofiilia ja nauraa vähän väliä Samin jutuille. Välillä Valdemar tuntee puhelimensa värisevän taskussa – varmaankin Sanni kyselemässä treffien kulusta – mutta oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään Valdemar ymmärtää nyt, millaista on olla läsnä jollekulle juuri tietyssä ajassa ja paikassa. Siksi hän ottaa kaiken irti tilanteesta.
Makoiltuaan liian lyhyeltä tuntuneen ajan auringon lempeässä paahteessa kaksikko päättää hakea vielä pehmikset keskustorin laidalla olevalta jäätelökioskilta. Vaniljapehmis on täydellisen viileää ja makeaa kesäkuun alun iltapäivään. Sami ottaa suklaata, ja pojat päätyvät takaisin jokirantaan kävelemään tötteröiden kanssa. Jos Valdemar saisi päättää, hän voisi hyvinkin lukita elämänsä pysyvästi tuohon kiteytyneeseen onnen hetkeen. Lopulta jäätelöt on kuitenkin syöty, järjettömän paljon sanoja sanottu ja hymyjä ja polttavia katseita vaihdettu.
”Hei, Valsu, sulla on tossa… saanko mä…”
Sami ojentuu pyyhkäisemään peukalollaan jotain Valdemarin suunpielestä ja nuolaisee sitten sormeaan.
”Mm. Vaniljaa.”
Valdemar virnistää leveästi, koska kaikki eleessä tuntui niin luonnolliselta. Samin kosketus iholla oli pehmeä, lämmin, sopivan odottamaton… Valdemar sulkee silmänsä ja pyörittelee päätään epäuskoisena siitä, kuinka kertakaikkiseen ihanaa hänellä yhtäkkiä on, monien täysin perseelleen menneiden treffien jälkeen.
”Noh, mitä nyt?”
”Ei mulla mitään… mulla on vaan ollut hitokseen vaikea tää kevät, ja tää… tää tuntuu…”
”Epäuskottavan hyvältä. Siltä, että edessä seisoo yks ihanimmista ihmisistä, jonka on koskaan tavannut, ja haluaisi vain kietoa kätensä sen olkapäiden yli ja suudella.”
Valdemar katsoo Samin kirkkaansinisiin silmiin ja näkee niissä epävarmuutta, pelkoa väärästä reaktiosta. Siihen ei silti ole syytä.
”Just niin.”
”Saanko mä? Suudella sua?”
Valdemar nyökkää rivakasti, hermostuu jopa hieman. Ei hän ole kuitenkaan koskaan ennen suudellut ketään – mitä jos siitä tuleekin täydellinen katastrofi? Kai nyt ensisuudelman sentään tarvitsisi olla hyvä… Sami astuu eteenpäin, tekee niin kuin sanoi hetkeä aiemmin ja painaa huulensa Valdemarin huulille.
-
Pitkästä aikaa kerkiän kommentoimaan lyhyesti! :D
Valsu onkin ehtinyt tässä välissä treffailla vaikka ketä!
Pikkuinen väärinkäsitys Antonin kohdalla nauratti, vaikka Valsua kävikin sääliksi! Anton, kun olisi ollut niin ihana. :D Eksistään jauhavat ihmiset on kamalia!! Valsu raukka joutui kuuntelemaan. :(
Benjaminista olin aluksi innoissani, et nyt natsasi ja joo tässä se on! Mut ei... Typerä Benjamin!
Mä shippailen myös Laurent/Valsua! Oli jotenkin niin omalaatuinen ja kiinnostava tyyppi tuo Laurent! :D
Mutta mikäs sieltä takavasemmalta yllätti! Sami! Nostelin vähän kulmiani aluksi, mutta ihanaa jos Valsu nyt löysi vihdoin jonkun! Aina ei pitäisi niiden ensivaikutelmienkaan antaa vaikuttaa liikaa. Hyvä, kun antoi Samille toisen mahdollisuuden.
Ihanaa, jos Valsulle on nyt tiedossa onnea!<3
-
Huiui, tämähän jatkuu siihen tahtiin ettei meikämatelija tahdo pysyä perässä! Kurotaas kiinni nyt kun vielä ehtii... ;D
Samaistun Valsuun niin paljon tuossa kohtaa, kun se istuu junassa hermostuksissaan ja jännittää tulevaa tapaamista. Minulla junamatkat jotenkin assosioituvat usein jännitykseen, kun olen niin monta kertaa istunut junassa matkalla kumppanin luokse. Tosin eihän se kymmenien kertojen jälkeen enää ihan samanlaista jännitystä tuota, mutta muistan sen silti ja olen tätä lukiessani ihan että ooh, juuri tällaista se on! Kynsinauhojen nyppiminen ja kaikki, voi että. Minä tosin harrastan hermostuksissani enemmän sormenpäiden ja huulen nyppimistä. ;D
Samaistun Valsuun kovin myös tuossa kohtaa, kun se pohtii, olisiko elämä sittenkin helpompaa ihan vain heterona. Olen itsekin seksuaalivähemmistöön kuuluvana miettinyt sitä niin, niin monet kerrat. Miksei sitä vain voisi olla ihan tavallinen! Vaan eipä se tietenkään käy päinsä, pakko on opetella elämään sellaisena kuin on ja tulla toimeen niillä korteilla jotka on jaettu. Voi Valsua ja sen mietteitä, tekisi mieli antaa sille tsemppihali! Uskon kyllä vakaasti, että Valsun onni kääntyy ja poikkiksenetsintäoperaatio tuottaa viimein tulosta...
Hii, arvelinkin että Sami tässä vielä nähtäisiin! Olen oottanut sen uusintaesiintymistä siitä saakka kun luin jostain sarjan alkupuolen A/N:stä että Samin pariin ehkä palataan vielä. Ja nytpä sitten palataan! Olen kyllä aika iloinen, Sami ei kuitenkaan vaikuta sellaiselta tyypiltä, että siinä olisi mitään kovin perustavanlaatuista vikaa. Huumorintaju ei välttämättä käy ihan yksiin Valsun huumorintajun kanssa, mutta ei se varmaan ole ylitsepääsemätön este, kunhan molemmat oppivat ymmärtämään toisiaan. Ja ehkä molemmat löytävätkin itsestään ja toisistaan ihan uusia ulottuvuuksia paremman tutustumisen myötä, mistä sitä tietää! Jep, olen kyllä iloinen tästä käänteestä. Onpa jotenkin hauskaa, jos kaikkien näiden treffien jälkeen ensimmäiset treffit onkin ne joista lopulta poikii jotain enemmän. Oi voi, Valsu olisi säästynyt paljolta murheelta jos Sami olisi ottanut yhteyttä aikaisemmin! Toisaalta ehkä Sami tarvitsi miettimisaikaa ja halusi antaa sitä myös Valsulle, varsinkin kun Sami aisti että Valsua jäi jokin vaivaamaan. Ja Valsu varmaan ehti kaikkien treffien myötä oppia paljon itsestään ja siitä, mitä oikeasti suhteelta haluaa.
Välillä Valdemar tuntee puhelimensa värisevän taskussa – varmaankin Sanni kyselemässä treffien kulusta – mutta oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään Valdemar ymmärtää nyt, millaista on olla läsnä jollekulle juuri tietyssä ajassa ja paikassa.
Tämä, tämä. ♥ Valdemar tuntuu nyt tietävän paremmin, mitä etsiä ja arvostaa, ja on hienoa että Samista löytyy tällä kertaa sitä jotain. Erityismaininta tästä lainauksesta vielä ihanalle Sannille, joka pommittelee viesteillä ja utelee treffien kulusta! ;D
Ihanan leppoisalta ja vaivattomalta vaikuttaa Valsun ja Samin oleilu, ja samalla kuitenkin kutkuttavalta, siltä että kipinää on ilmassa. Ja voi mikä suloinen suutelukohtaus! Jäätelön pyyhkäiseminen suupielestä on kovin kliseistä, mutta eihän siinä ole mitään pahaa, kun se kerran tuntuu luonnolliselta niin kuin Valsu miettii, koska no, silloinhan se on nimenomaan luonnollista eikä mitään leffoista opeteltua teatteria. Aww, ihanaa että tässä liikutaan taas vähän fluffyisemmissä tunnelmissa! Valsu on kaiken onnensa todellakin ansainnut.
Kiitos suloisesta luettavasta! -Walle
-
Oi, minulla on vain 11min aikaa tähän kommenttiin (kuulemma), joten koetan äkkiä raapustella jotain.
Valdemar. <3 Ja huolestunut Sanni! Joko tässä tulee sellainen kiva keskustelu Sannin kanssa, jossa Valtsu kertoo yksityiskohtia ja Sanni on ihan "oi aww mitä sitten, miltä tuntui, mitä sanoi, kerro ilmeitä"? Toki! Minua kiinnostaa kauheasti, miltä se pitkään hartaasti odotettu suudelma nyt tuntui. Oliko liian kuiva tai liian kieltä tai jotain muuta vastaavaa! Mutta näin muuten olen todella iloinen, kuinka Sami paljastui ihanaksi tyypiksi. :3 Kuten sanoin jo aiemmin, minusta Valtsu hylkäsi hänet muutenkin ehkä vähän liian heti mikä toisaalta on kyllä hyvä, koska kaikkia maailman sankareita tähän väliin sattuikin... Ja siinä kuitenkin luo omaa prosessia! Mistä tykkää, mistä ei tykkää ja mistä ei ainakaan tykkää.
Kiitoksia näistä, nyt haen ruokaa (miksi ilmoitin tämän näin, en tiedä). Ehkä sitä joskus tulee sitten vähän asiaakin sanottua, myöhemmin.
- Syksy
-
Dokkari, kiitos kommentista ♥ ja eikö, ensivaikutelmatkin voivat usein pettää :3 ja kyllä, Valsu ansaitsee onnea! ♥
Lupa, kiitokset sinne myös ♥ ihanaa kuulla, että tyylini toimii tähän "genreen" (itselleen tulee tavallaan sokeaksi), ja lisäksi tosi kiva kuulla myös, että nykyajan ujuttaminen mukaan on toiminut; ehkä Skamin katsominen on mulla vaikuttanut siihen. mutta hei, kiitokset vielä! ♥
Walle, kiitokset kommasta ♥ kyllä, tämän kanssa kannattaa nyt pysyä vauhdissa, koska spurttirapsu innosti raapustelemaan tätä oikein kunnolla ;p Samin palauttaminen kehiin tuli mieleen tuossa noin kuudennen osan jälkeen :3 kiva että oot tykännyt käänteistä! ♥
Syksy, kiitos sinnekin ♥ kyllä Sannikin varmaan vielä ilmestyy kyselemään treffeistä... ja suudelmasta kuullaan seuraavaksi! hyvää ruokailua ♥
A/N: Osallistuu Spurttirapsun 11. kierrokseen, torstai 15.6.
Se kun sai imukupin naamaan
18. Erikoinen
Helvetin outoa. Kuin märkä mustekalan lonkero, joka lipoo ympäri kasvoja. Tai imukuppi, joka ei oikein osu kohdilleen. Siltä se ainakin tuntuu Valdemarin mielestä, suuteleminen nimittäin. Kun on nähnyt liian paljon elokuvia tai TV-sarjoja, joissa pussaillaan, tai lukenut kirjoista (selvästikin!) romantisoituja suutelukohtauksia, ei odottaisi sen olevan tuollaista. Puoli naamaa on likomärkänä, eikä ensitunnelmasta oikein saa mitään positiivista irti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi suudella?
”Noh? Onko kaikki ookoo?”
Sami huomaa, että Valdemarin kasvoilla on hyvin hämmentynyt ilme.
”On… kai. En mä tiiä. Toi oli vaan... hiton outoa.”
”Mä tiedän. Se eka on aina outo. Kun ei vaan tiedä.”
Valdemar hymähtää, ja Sami vetää hänet halaukseen.
”Hei, kaikki on ihan ookoo. Eikö vaan?”
Valdemar hymisee Samin olkapäätä vasten ja hengittää sisään kirpeää ilmaa tämän kaulalta. Dopamiinit, endorfiinit, serotoniinit – Valdemar muistaa kyllä, mitä vaikutuksia halaamisella on ihmiskehoon. Pitkän halauksen jälkeen Valdemar huokaisee syvään, Sami vastaa leveällä hymyllä, eikä Valdemarilla ole muuta vastausta kuin samanlainen hymy takaisin. Mutta se riittää kyllä.
Kaksikko etsii vielä lähistöltä viehättävän pienen kahvilan päivän ja illan taitteeseen ja löytää sieltä mukavan nurkkasopen. Sami ottaa Valdemarin kainaloonsa, ja hetken lämmintä vartaloa vasten istuttuaan Valdemar ei voi pidätellä makeaa haukotusta.
”Väsyttääkö?”
”Vähän. Mut mä en haluaisi lähteä kotiin vielä.”
”Ei oo kiire.”
-
Iiks, olen ihan riemuissani kun luen tuosta ensisuudelmasta! ;D En siksi, että minusta olisi mitenkään erityisen mukavaa, että Valdemarista suudelma tuntuu märältä mustekalan lonkerolta, vaan siksi, että kuvaus tuntuu niin kovin realistiselta. Minä en ainakaan aluksi yhtään pitänyt suutelemisesta, se tuntui juurikin märältä ja limaiselta ja hyhhh. Ero elokuvista tuttuihin maagisiin, tajunnanräjäyttäviin ensisuudelmiin oli järkyttävän suuri! Tai no ehkä jotkut nauttivat suutelemisesta jo ensimmäisellä kerralla, mutta minusta tuntuu, että ison osan se pitää erikseen opetella. Ja osa ei ehkä koskaan ala siitä tykätä.
Sami taitaa olla vähän kokeneempi suutelija, kun tietää kertoa ensisuudelman outoudesta. Onneksi Sami kuitenkin suhtautuu Valdemarin hämmennykseen asiallisesti eikä rupea tyyliin lesoamaan kokeneisuudellaan tai angstaamaan Valdemarin fiiliksiä. Sami on niin symppis, kun se huolehtii Valsusta ja vetää halaukseen. Ehkä se vaistoaa, että halaus on Valsulle hieman tutumpaa ja turvallisempaa maaperää. Ihana Sami ja ihana Valsu ja ihana pari! Tämän osan tunnelmakin on ihana, kun Sami ja Valsu saavat kaikessa rauhassa tutustua toisiinsa ja totutella tilanteeseen. Välittyy sellainen mukavan rauhallinen ja kiireetön fiilis.
Innolla jään taas oottelemaan jatkoa! :) -Walle (Hei muuten, miten tämä osa voi osallistua torstain spurtiksi, ellet sitten ole kirjoittanut sitä neljässä minuutissa? ;D Spurttiraapaleen idea kun on kirjoittaa vuorokauden raapale aina kyseisen vuorokauden sisällä, varmistin tämän taannoin haasteen vetäjältä.)
-
Ei ole kiire lähteä minnekään Valtsu, ei ole ei. <3 Suudelmat ovat märkiä ja limaisia mutta silti söpöjä ja hyviä! :3
En osaa kyllä oikeastaan mitään järkevähköä kommentoida, koska odotan niin kovalla innolla tätä Sannia! Plus toivoisin, että Laurent palaisi cameona. Ehkä uusi chattikeskustelu ja sitten Laurent katkaisee välit ja Valdemar tajuaa, ketä oikeasti rakastaa! Vähän jotain pientä draamaa, jookoskookos. Minä haluaisin draamaa. :3 Fluffykin on söpöä mutta äh. Draamaa!!! (ehkä pitää jatkaa katsoa orange is the new blackia, kun siinä draamaa riittää minullekin tarpeeksi).
Tsemppiä muru, ollaan loppusuoralla! <3 (jollet sitten päätä noudattaa kehotustani draamanlisäämisestä, silloinhan tämä voisi venyä ja venyä ja venyä.... ;) )
- Syksy
-
Walle, kiitokset kommasta ♥ Sami on chilli häiskä. (Ja tässäpä uusi osa torstaille, kiitokset vinkistä :p)
Syksy, kiitos sinnekin ♥ vai että draaman toivetta... saa nähdä. Ja hei, tässä lisää Sannia! ♥
A/N: Jos nyt vaikka tämä sitten osallistuisi Spurttiraapaleen 11. kierrokselle, torstai 15.6.
Se kun pudotti puhelimensa
196. Ilo
Samin käsi Valdemarin kädessä tuntuu mukavan lämpimältä. Tai ehkä kaikki Samissa hehkuu nyt sellaista onnellisuutta, jota Valdemar on etsinytkin; niitä maagisia suudelmia ja muita kosketuksia, joita Johnny ja Alliekin antoivat toisilleen Netflix-sarjassa. Kun Valdemar koplaa puhelimensa auki kirjatakseen Samin numeron ylös, hän huomaa viisitoista Sannilta tullutta WhatsApp-viestiä ja ajattelee, että ehkä pitää soittaa junamatkalta.
Sami saattaa Valdemarin junalle ja antaa asemalaiturilla uuden suudelman. Vaikka huulten muussaaminen yhteen on toisellakin kerralla harvinaisen epämiellyttävä kokemus, Valdemar alkaa huomata, että ehkä siinä voisi vielä joskus olla jotain kivaa – treenaus helpottanee, ja Samin sanojen perusteella sitä on luvassa jatkossakin. Sami haluaa jotain yksinkertaista seuraavalle viikolle. Valdemarin mielestä yksinkertainen on hyvä. Siitä on hyvä lähteä.
”KERRO KAIKKI.”
”No moi vaan sullekin.”
”Kerrokerrokerroooo nyt.”
”Käytiin syömässä Samin kaa.”
”Ja?”
”Istuskeltiin jokirannassa ja syötiin jätskiä.”
”JA?!”
”Ja… saatoinpa saada tossa ensisuudelmani…”
Sanni kiljaisee niin kovaa, että Valdemar säikähtää ja pudottaa puhelimensa junan lattialle.
”Sori. Innostuin iiiihan vähän liikaa.”
”Huomasin.”
”Niin mitä? Te siis suutelitte? Oliko hyvä suudelma?”
”Juu, parikin kertaa kokeiltiin pussailua. Ja… en mä tiedä oliko se hyvä.”
”Et tiiä?”
”Niin. Kun se on vaan niin hiton outoa.”
”Ahaha, tiiän kyllä mitä tarkoitat.”
Linjan toisen päähän tulee hetken hiljaisuus.
”Oon niin onnellinen sun puolestas, Valsu. Oikeesti.”
-
Taisin ehkä alkaa nauramaan ääneen Sannille ja kiljahdukselle. Tunnistan niiiin itseni! Voi että, kuinka sitä voikaan samaistua johonkin näin paljon? Mutta hienoa, että Valsu nyt vihdoin puhui Sannin kanssa. Sannista pitää saada oma sarjansa!! Jossa Sanni kohtaa vain huonoja miehiä ja sitten Valsu ja Sami haluavat auttaa Sannia sen takia, koska Sanni toi heidät yhteen ja pädäm! Katsos kun minä olen suunnitellut jo kaiken valmiiksi... ;)
Muttamutta. Sami oli söpö ja en malta odottaa, mitä he sitten aikovat tehdä seuraavalla kerralla. :3 Jos nyt sitä draamaa ei tapahdu. Ja toivottavasti tapahtuisi mutta sitten taas -- ääh, kauhean monimutkaista päättää, haluaako fluffya ja onnellisuutta vai draamaa ja kyyneleitä. Byäh. Kuitenkin, tykkään tosi paljon näiden kohtausmaiduusesta , yritetään uudelleen eli: kohtausmaisuudesta. Ehkä se nyt meni oikein? Äh. Mitä minun pitikään sanoa... hirveän huono muisti minulla (ja koetan kirjoittaa niin nopeasti kuin sormista lähtee, että et huomaa tätä minun kommentointiani!!). Kiitos, kirjoita lisää ja draamaa ja muita henkilöitä ja oi ja voi, tykkään tästä tekstistä niin kovasti. <3 Valsu on aika söötti pallero. :3
- Syksy
-
Hellyyttävän realistista. Ei suuteleminen oikeasti ole niin itsestäänselvää ensimmäisillä kerroilla ja tässä oli hienosti tuotu esille, kuinka siihen oppiminen vie aikansa. Ja kuinka siitä voi puhua avoimesti, ettei nyt ihan vielä menty kielisuudelmilla taivaaseen. Mutta yhdessäolo, koskettaminen ja käsi kädessä käveleminen tuovat jo hurjasti säpinää vatsan pohjalle, vaikka huulet hakevatkin vielä yhteistä rytmiään.
-
Syksy, kiitokset kommasta ♥ toiveet Sanni-spinoffista on kuultu ja pistetty harkintaan ;>
Hilla, kiitokset sinnekin ♥ ja ehdottomasti juuri näin, hidas eteneminen riittää alussa!
A/N: Seuraava osa on vähän hassu, kun siinä on oikeastaan kaksi raapaletta (100+300) yhdessä. Tämä siksi, että se osallistuu Spurttirapsun 11. kierrokselle, perjantai 16.6., enkä halua huijata liian pitkällä rapsulla. (Lasken tämän kuitenkin Ficlet300-merkeissä silti yhdeksi ficletiksi.) Katkeaa siis tuosta tupla-enterin kohdalta. :>
Se kun sai säikyn herätyksen
105. Syyskuu
Samissa on jotain niin sydäntä riipivän todellista. Pehmeää tummaa karvaa käsivarsissa, vähän karkeampaa säärissä. Haalistunut arpi vasemmassa kämmensyrjässä. Valkoiseen paitaan verikukkia tekevä finni selässä, ihan siinä lapaluun vieressä olevan luomen kyljessä.
Valdemar tapaa Samin monta kertaa seuraavan kolmen viikon aikana, miltei joka päivä. Ylioppilasjuhlista saadut rahat kuluvat yllättävänkin nopeasti junalippuihin ja muuhun yhteistoimintaan, mutta Sami on kaikkiaan ehdottomasti sen arvoinen.
Valdemar ihastuu palavasti, ehkä rakastuukin. R-sana on kuitenkin niin iso ja pelottava, ettei Valdemar uskalla edes ajatella sitä tai omia tunteitaan. Nyt Valdemarille riittää se, että hän opettelee edes ymmärtämään Samin keskiyövitsejä rutosta ja sodista – siinä on jo tarpeeksi haastetta.
Valdemar herää Samin vierestä eikä tiedä, kumpi hänet herättää: kesäaamuinen auringonpaiste ja linnunlaulu vai Samin lempeät kädet silittämässä hänen paljasta vatsaansa peitonmutkassa. Samin kosketus tuntuu taivaallisen hyvältä iholla, kun pojat ovat vielä siinä vaiheessa suhteessaan, että kaikki on ikään kuin kokeilua, jään tökkimistä hangesta löydetyllä kepillä. Välillä Samin kädet yrittävät eksyä alemmaksikin, mutta Valdemar haluaa mieluummin olla varovainen.
”Huomenta, Valsu.”
Samin ääni on aamukäheä ja huulet lämpimät Valdemarin niskassa.
”Huomenta sinullekin.”
”Arvaatko mikä päivä tänään on?”
Valdemar pyörähtää ja katsoo Samia kymmenen sentin päästä silmiin. Samin huulilla on vino hymy, katseessa pisteliäisyyttä, aivan kuin hän tietäisi enemmän kuin Valdemar. Valdemar pohtii hetken, muttei saa mitään erityistä päähänsä.
”Perjantai? Kesäkuun vika päivä? Sun synttärit?”
”Höpsö. Kyllähän sä tiiät, että mun synttärit on syyskuussa. Ja oikeesti, et muista, mikä päivä tänään on?”
”Pöh. Ja oikeesti, ei mitään hajua.”
”Sanoisko ’yhteishaku’ sulle mitään?”
Valdemarilla menee kolme ja puoli sekuntia Samin sanoista siihen, että hän tajuaa, mikä päivä on.
”Apua. Ei helvetti. Mitä kello on?”
”Puoli kaksi.”
”Mikset sä herättänyt mua aiemmin?! Saatana!”
Valdemar yrittää karata sängystä, mutta Sami nappaa hänet kiinni vyötäröltä.
”Hei, älä nyt karkaa mihinkään.”
”Mä haluun nähdä ne tulokset.”
Sami heittää nopean pusun Valdemarin poskelle.
”Höpsö olet kyllä, vaikka kuinka väittäisit muuta. Ja kello ei ole puoli kaks, se on varttia vaille kymmenen, kunhan vaan pilailen sun kustannuksella.”
”Törppö!”
Sami katsoo kulmiensa alta Valdemaria, jonka kasvoilla on harmistunut ilme.
”Kamoon, tuu nyt tähän syliin. Ei oo mikään kiire vieläkään.”
”No okei.”
Samin jäntevästä vartalosta hohkaa lämpöä, kun Valdemar asettuu tiukkaan halaukseen. Sami pörröttää Valdemarin hiuksia, hiplaa kevyesti tämän niskaa ja kaulaa. Valdemar vastaa samanlaisilla kosketuksilla.
”Jännittääkö sua, Valsu?”
”No ehkä vähän. Mä haluisin oikeasti sinne yliopistoon sisään.”
”Mä tiiän.”
”Entä sua?”
”Ei oikeastaan. Eikä mun maailmani siihen pääty, jos ei tuu opiskelupaikkaa.”
”Niin, mut olishan se kiva aloittaa opinnot yhessä.”
-
A/N: Osallistuu Spurttirapsun 11. kierrokselle, lauantai 17.6. ja sunnuntai 18.6.
Näiden osien myötä haluan myös kiittää kaikkia Poikkisobsession tähänastisia lukijoita. Tämä luku Valdemarin tarinasta saa luvan sulkeutua tähän, mutta mahdollisesti jatkoa Sannin tai jonkun muun muodossa on tulossa... ;) Saa nähdä! ♥
Se kun tuli epävarmuuspuuska
22. Hauras
Valdemar seisoo suihkussa, haukottelee syvään ja antaa veden valua olkapäille, vartalolle, kaikkialle. Hän tietää, että Sami puuhaa myöhäistä aamupalaa (tai brunssiksikin sellaista voisi mahdollisesti kutsua) keittiössä ennen kuin yhteishaun tulokset tulevat.
Valdemar tietää kyllä, että hänellä on ihan mainiot mahdollisuudet päästä sisään Kielopellon yliopistoon lukemaan bioteknologiaa. Ylioppilastodistuksen arvosanat ja hyvin mennyt pääsykoe riittävät. Silti jossain syvällä Valdemarin sisällä kytee se pelko, että mitä jos, entä jos. Jos jos jos.
Tai jos Sami ei pääsekään opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä? Jos Valdemarin kaikki aika kuluu opintojen ja uusien fuksituttujen parissa? Jos kaikki tämä alkanut murtuukin?
Kun kerran jotakin saa, ei siitä haluaisi päästää irti.
Se kun sanoi totuuksia
227. Seurustelu
Valdemar istuu lettujen jälkeen Samin vieressä olohuoneen sohvalla ja odottaa, milloin kello tulee kaksitoista. Sami on ottanut Valdemarin kainaloonsa ja silittelee tämän olkavartta, siirtää välillä kätensä Valdemarin selkään ja ujuttautuu paidan alle. Samin sormenpäiden kepeät polut Valdemarin selkäpiissä ja lapaluiden välissä vihjailevat enemmän kuin Sami uskaltaa myöntää, mutta Valdemarin ajatukset pyörivät niin tiiviisti muutaman minuutin päässä odottavan tulevaisuudenkuvan ympärillä, ettei hän ymmärrä ottaa kiinni Samin sanattomasta ideasta.
Lopulta kello tulee kaksitoista. Valdemar ottaa puhelimen käteensä, katsoo lukitusnäyttöä hetken ja laskee sen jälkeen laitteen takaisin pöydälle. Sami katsoo kysyvin silmin Valdemaria, joka nuolaisee huuliaan ja huokaisee.
”Sami.”
”Valsu. Kerro.”
”Sä tiedät, kuinka paljon noi tulokset jännittää mua.”
”Joo. Oot kuin mikäkin peura ajovaloissa… tai elävältä haudattu viaton gangsterien uhri… tai –”
”Joojoo, eiköhän tää vertaus tullut jo selväksi. Niin, ne jännittää mua ja ne pelottaa mua ja…”
Valdemarin kurkkua kuivaa. Sami näkee, että Valdemar ei taida voida kovin hyvin, ja kietoo itsensä tiukemmin Valdemarin ympärille.
”Rauhassa vaan, Valsu.”
Valdemarin hengitys tärisee, kun hän yrittää löytää oikeat sanat.
”Mä oon ihan helvetin... rakastunut suhun. Ja mä pelkään, että jos noi tulokset ei oo sellaiset kuin me tarvittais – jos me ei päästä opiskelemaan yhtä aikaa –”
”Niin tää ei lopu siihen.”
”Eihän?”
Sami purskahtaa nauruun, sellaiseen joka kuplii rehellisenä ja kevyenä saksalaisena kuohuviininä lasin pohjalla.
”Tiedän, et meillä on edelleen ensihuuma menossa, mut en mä ole lähdössä tästä mihinkään. Valsu, sä oot fiksu, mukava, sun kanssa on ihana viettää aikaa ja herätä jokaiseen aamuun...”
Eikä Valdemarilla ole enää sanoja, vain onnen kyyneliä.
-
Mä oikeastaan pidin tästä tosi paljon, mukavasti rakennettu kokonaisuus. Sulla on sellanen kivanlainen kirjoitustyyli, aika erilainenkin kuin mulla, mutta ehkä jus siks pidänki siitä niin paljo.
Joo, Sannista ois mukavaa lukea! Huimaa. Kuka käyttää enää sanaa huimaa, hyvä mä! Tai sitten joidenki sieltä foorumin puolelta! Ois aika mahtavaa. Ok, joku tais innostuu liikaa?
-
jes, onneks Sami sai toisen mahiksen! samastun jotenkin Samin huumoriin ihan liikaa, mulla on nimittäin itelläni aika musta huumorintaju :D ja eihän ihminen omalle huumorintajulleen mitään voi, joten hyvä että Valsu yrittää totutella Samin huumorintajuun kerta se muuten vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja Valsu on onnellinen sen kanssa :>
tää lopetus on niin sulonen, onneks Valsu viimein löysi sen ideaalin pojun :> en olis arvannu että se sopiva kuitenkin löytyy niistä alkupuolen treffikumppaneista, vaan ajattelin että Sanni viimein bongaa jostain sen match made in heavenin, tai sitten Laurent ois ilmestyny kuvioihin (ajattelin yhdessä vaiheessa, että mitä jos Laurent onkin Sami ja Valsu ei vaan tiedä sitä :---D), mut hyvä näin, Sami ja Valsu on loppupeleissä tosi söpö pari :>
kiitos tästä, tää oli tosi sulonen ja tavallaan piristävä teksti. ja kannatan ihan ehdottomasti Sanniversiota :D
-
Sanni on niin paras, kun Valsu soittaa sille treffien jälkeen. Voin niin kuvitella, miten se kiljuu onnesta ja innostuksesta! ;D Sanni on jotenkin kivan välitön ja hyväntuulinen hahmo. Sen jutuista tulee itekin aina hyvälle tuulelle. On aina mukavaa, kun joku osaa olla aidosti iloinen toisten puolesta. En hetkeäkään epäile Sannin iloa, niin aidolta ja sydämelliseltä se vaikuttaa. ♥ Olisi tosiaankin hauskaa lukea Sannista vielä tulevaisuudessakin!
Pidän tosi paljon Se kun sai säikyn herätyksen -pätkän alusta. Minulla on tapana kiinnittää paljon huomiota yksityiskohtiin, joten niiden kuvaaminen teksteissä vetoaa minuun usein kovin. Pienet jutut voivat kertoa niin paljon! Erityisen paljon tässä tapauksessa kertoo minusta se, että Valsun huomio ylipäätään kiinnittyy pieniin juttuihin. Se viestii ehkä siitä, että Valsu todella on rakastunut ja suorastaan imee itseensä kaiken Samista. Pienimmätkin yksityiskohdat voi olla kovin kauniita ja rakkaita, kun kyseessä on rakas ihminen. Hii, ihanaa luettavaa!
Minusta on tosi kivaa, miten Samista rakentuu tässä loppupuolella jo jonkinlainen kuva, vaikka se esiintyy loppujen lopuksi vain muutamassa raapaleessa. Esimerkiksi Samin musta huumorintaju tulee kivasti ilmi sen raisuista vitseistä ja Valdemarin puijaamisesta. Siitä huokuu ehkä myös jonkinlaista itsevarmuutta ja uskallusta, kun sen kädet yrittävät välillä eksyä paikkoihin, joihin Valsu ei ole vielä ihan valmis. Sami on kuitenkin kaikkinensa jotenkin tosi turvallisen tuntuinen tyyppi, koska siitä jotenkin henkii myös se, että se välittää Valsusta eikä halua sille mitään pahaa. Vaikka kädet välillä vähän innostuisivat, ne asettuvat kuitenkin kun Valsu niin toivoo. Minusta on ihanaa, miten Sami tuntuu kunnioittavan Valsua muttei kuitenkaan yritä radikaalisti muuttaa itseään vaan pitää kiinni rujoista vitseistään. Valsussa ja Samissa tuntuu olevan vähän sellaisia toisiaan täydentäviä ominaisuuksia!
Pääsykoetulosten oottaminen ja jännääminen on hyvin samaistuttavaa. Hyvä ettei Valsun tai Samin tarvitse jännittää yksin vaan toinen on tukena ja vieläpä samassa tilanteessa itsekin. Toivottavasti molemmat saavat toivomansa paikan eikä käy niin, että toinen jääkin ilman! Samaistun tosi paljon myös Valsun pelkoihin suhteen tulevaisuudesta. Niin, niin samaistuttavaa. Minusta on ihan ymmärrettävää tuntea olonsa epävarmaksi tuollaisessa tilanteessa, varsinkin kun suhde on tuore. Onneksi Sami on kuitenkin varma ja vakaa eikä epäröi kertoa sitä Valsulle. Voi että, toivottavasti miesten suhde kestää ja on onnellinen! ♥
Kiitos paljon tästä mainiosta sarjasta, tätä on ollut ilo seurata! :-* -Walle
-
Mistähän ihmeestä minä eksyin tänne? No, ei sillä väliä, luultavasti tämän nimi herätti huomion jossain ja halusin kurkata hieman tarkemmin. Enkä muuten katunut! Hitsit että nämä oli hyviä, kiitos :)
Idea on mitä mainioin ja toimivin! Mahtavaa tarinointia treffeillä käymisestä. Hieman jo säälin Valsua kun sitä oikeaa ei meinannut löytyä. Hienosti olit kirjoittanut tuolla nuo tapaamiset, ja etenkin tuo Anton (?? [se hetero]) sai minut kiristelemään hampaitani, voihan väärinkäsitys sentään.
Tuo viestittely Laurentin kanssa oli hykerryttävää ja arvasin, että se on joku noista treffikavereista. Se, että se olikin Sami oli hienoa. Ja tämän loppupuoli olikin ihanaa söpöstelyä. Me like! Ensisuudelma ja kaikki jännitys ja rakkaudentunnustus ja ja ja... <3
Tätä olisin voinut lukea kyllä enemmänkin. Mutta kiitos tästä :)
Vendela
-
Palasin nyt viimeinkin tämän pariin, kun tuli sellainen halu viimeistellä päätökseen tämä osuus. Olen vähän odotellut jotain Sannia tai Laurentia tai draamankaarta, joten ehkä kommenttini saa aivonystyräsi käymään suuremmalla tahdilla kuin nyt. ;> Ainakin tämän tekstin/henkilöiden suhteen!
Sami oli ihana yllätys ja tykkään siitä, että Valdemar lopulta antoi hänelle mahdollisuuden. Varsinkin kun on uusi ihminen niin siihen menee hetki aina, että tavallaan pääsee samalle aaltonpituudelle. Välillä ei pääse niin ollenkaan, vaikka kuinka yrittäisi, joten olen hyvin onnellinen Valtsun puolesta. <3 Nämä loppuivat niin positiivisesti ja hyväntuulisesti, vaikka olen edelleen vakuuttunut, että Sami ei ole The One. Vaan Laurent. Ja olen edelleen sitä mieltä, että hän laukkaa jostain takavasemmalta ja sitten rakkaus on ilmassa. Olen kyllä sitten ihan hukassa, jos Laurent olisikin Sami, koska en tiedä miten reagoida hmm...
Kuitenkin! Olen hengaillut mukana loppuun ja nyt tulin vasta päättämään kommenttini ja laittamaan pakettiin. Kiitos <3
- Syksy
-
Siis awwws.
Ihania pätkiä. Alun epätoivoisutta ja mielen mustuutta ja sitten Sami oli kuitenkin kiva tyyppi, just oikee.
Hyvä pointti tuo, että ensivaikutelma voi toisinaan olla myös väärä tai antaa väärän kuvan. Hymyilen
täällä itsekseni näille kirjoittamillesi pätkille.
-
Vaihdokkaista hei!
Katoin jo silloin, kun julkaisit tätä, että tällä on todella puoleensa vetävä nimi! Jotenkin tosi ytimekäs ja sellainen... houkutteleva. Ja nyt kun on tarinankin lukenut niin nimi on tosi osuva. En kuitenkaan lukenut tätä, koska teinipoikaoriginaalislash ei inspaa minua sitten yhtään, enkä ole oikein fluffinkaan fani.
Niinpä olin tosi iloisesti yllättynyt siitä, että ensimmäiset seitsemisen osaa sujahtivat ohi ihan huomaamatta! Todella koukuttava idea! Sokkotreffit toisensa jälkeen. Tosi siistiä. Ja maailman parasta, että aina on jotain huonosti eikä mitkään treffit onnistu! Oisin toivonut, että sitä olisi jatkunut paljon pidempään, koska draama <3<3<3 ja fluffy </3</3</3. Mutta ylipäänsä, kirjoitustyyli oli tosi kiva, ihanan sellainen toteava ja vähän sellainen erilainen, vähän kuin kaikkitietävä kertoja olisi ollut mukana, mutta vähän erilaisena kuin yleensä. Tykkäsin.
Loppupuolella oli minun makuun ihan liikaa fluffailua ja muuta ällölöllöä söpöilyä, mutta oonkin allerginen sellaiselle. Osat olivat kivan napakoita, vaikka välillä vähän vierastin sitä, että joissain kohtaa samaa tilannetta kuvattiin monessa eri ficletissä, kun aluksi ficletit olivat olleet varsin itsenäisiä oman kohtauksensa kertovia kokonaisuuksia. Mutta tämä onkin omaa kovin tarkkaa mieltymystäni.
Yleisfiilis jäi hyväksi, ja fiilistelen edelleen noita alun sokkotreffejä ja sitä, kuinka yksi äänestää Kokoomusta, toinen pussailee kumppaninsa kanssa ja kolmas on hetero. Hauskaa oli! :D Kiitos.