Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: hevu - 16.03.2008 23:52:12
-
Nimi: Perinnöllisesti kiellettyä
Kirjoittaja: Hevu
Rating: S
Pairing: Rose Weasley/Scorpius Malfoy
Summary: Vuosi 7 on menossa. Rose ja Scorpius ovat tapailleet jo jonkin aikaa, mutta pelkäävät kertoa vanhemmilleen suhteestaan.
A/N: Tästä tulee ehkä kahden osan mittainen, tarvittaessa enemmänkin. Mutta lyhyt kuitenkin.
Perinnöllisesti kiellettyä?
Leuto tuulenvire pörrötti kevyesti vaaleatukkaisen pojan hiuksia.
Poika istui yksin suuren tammen alla, joka oli vain vähän matkan päässä Tylypahkan linnasta, ja katsoi tähtiin, sillä se oli melkein ainut asia jonka hän pystyi näkemään.
Oli nimittäin pimeää, joten hän tyytyi istumaan hiljaa ja kuuntelemaan. Hetken päästä hän kuulikin jotain: kevyttä laahaamisen ääntä.
Pojan kasvoille levisi virnistys kun hän nousi ylös ja putsasi housujaan.
’’Scorpius?’’ Kuului kuiskaus pimeydestä.
Scorpius erotti tumman hahmon vähän matkan päässä edessään ja ojensi kätensä.
’’Täällä, Rose’’, hän sanoi.
Rose hapuili hetken pimeässä, tunsi pojan ojennetun käden ja tarttui siihen. Scorpius veti tytön lähelleen ja hymyili. Jopa pimeässä Rose saattoi tunnistaa luihuispojan kiusoittelevan virnistyksen tämän komeilla kasvoilla.
’’Mitä?’’ Rose kysyi ja katsoi syvälle pojan harmaisiin silmiin.
Scorpius pudisti vaaleaa päätään ja nauroi.
’’Ei mitään, Rose.’’
’’Ei, kerro minulle’’, tyttö vaati ja tuuppasi tätä hellästi.
’’Mietin vain sinun uravalintaasi’’, Scorpius vastasi.
’’Minun uravalintaani?’’ Rose ihmetteli. ’’Mitä siitä?’’
’’Sinähän aiot auroriksi, vai mitä?’’
’’Niin aion, entä sitten?’’
Poika nauroi taas.
’’Sitten sinun olisi varmaan parempi opetella jokin äänettömämpi lähestymistapa.’’
Rose kohotti kulmiaan.
’’Tarkoitan nyt tuota sinun jalkojen laahaamistasi. Se kuuluu metrien päähän.’’
Rose virnisti. ’’Olet varmaan oikeassa.’’
Scorpius kumartui suutelemaan tätä.
Suudelman jälkeen Rose hymyili niin, että hänen pähkinänruskeat silmänsä, jotka olivat perintöä hänen äidiltään, kaventuivat hieman.
Scorpius hymyili takaisin ja hänen vatsassaan muljahti mukavasti. Tyttö oli niin kaunis.
Scorpius rakasti kaikkea hänessä. Hänen silmiään, hänen hymyään, pisamia hänen nenänvarressaan, hänen luonnettaan, joka oli joskus hieman äkkipikainen, mutta muuten hauska, maanläheinen, hyväsydäminen, herkkä… Rose näki, miten rakastavasti poika häntä katsoi, ja huokaisi onnellisuudesta.
’’Miten Hugo?’’ Scorpius kysyi istuutuessaan takaisin ruohikolle, vetäen Rosen syliinsä.
Rosen mieliala tipahti monta astetta.
’’Hän ei vieläkään puhu minulle’’, hän sanoi surullisena.
’’En ymmärrä häntä, vain siksi että olen Malfoy…’’
’’Se riittää hänelle.’’
’’Mutta en ole koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa.’’
’’Minä tiedän sen, Scorpius. Luulen sen johtuvan siitä, millaiset välit meidän vanhemmillamme oli meidän ikäisenä. Isä on kertonut juttuja sinun isästäsi, ja Hugo on niellyt kaiken. Ehkä hän vain suojelee minua.’’
’’Vanhempasi eivät siis hyväksyisi seurusteluamme…’’
’’Äidistä en ole varma. Isä sen sijaan saisi sätkyn. Hän osaa joskus olla todella lapsellinen..’’
Scorpius pudisti päätään.
’’En kyllä usko, että minunkaan vanhempani ilahtuisivat.’’
Rose poimi maasta valkoisen kukan ja alkoi nyppiä irti sen terälehtiä.
’’Tiedän. Se puhdasverisyysjuttu’’, hän sanoi hiljaa.
’’Minulle se ei ole tärkeää, tiedäthän sinä sen, Rosie?’’ Scorpius sanoi nopeasti kuullessaan Rosen alakuloisen äänensävyn.
Rosen onnistui hymyillä.
’’Etköhän sinä ole todistanut sen jo minulle.’’
’’Vaikka helppoa se ei ollut’’, Scorpius nauroi.
’’Niin, silloin minäkin uskoin vielä vanhempieni puheita.’’
’’Mutta et enää?’’
’’En enää…’’
Scorpius huokaisi.
’’Luulen tosin, että isovanhempani olisivat tätä vastaan enemmän. Isoisäni…’’
Scorpius vaikeni ja antoi suukon tytön päälaelle, ja pörrötti sitten tämän punaisenruskeita, hieman kiharaisia hiuksiaan. Rose kääntyi Scorpiuksen sylissä niin, että hän saattoi katsoa suoraan pojan silmiin.
’’Tiedätkö, tämä salailu tympii minua!’’
’’Niin minuakin, mutta emme kai voi muutakaan. En ole ollenkaan varma, etteivät serkkusi noituisi minua saman tien jos saisivat tietää. Oletko muuten varma, ettei Hugo kerro heille? Tai vanhemmillesi?’’
Rose mietti hetken. ’’En’’, hän sanoi sitten. ’’Mutta ehkei hänen tarvitsekaan.’’
’’Mitä tarkoitat?’’
Rose katsoi hetken pojan harmaisiin silmiin, ennen kuin vastasi.
’’Mitä jos me kertoisimme heille?’’
’’Rose, me ollaan puhuttu tästä jo ainakin sata kertaa. Ja tulleet aina siihen tulokseen että on parasta jättää kertomatta.’’
’’Taivaan tähden, Scorpius, me ollaan seurusteltu kaksi vuotta! Eikä kukaan tiedä meistä, enkä minä jaksa enää tätä ainaista hiippailua, salailua ja tekosyiden keksimistä ystävilleni!’’
’’En minäkään tästä pidä, mutta muistathan sinä, miten Hugo reagoi kun sai tietää!’’
Rose huokaisi. ’’Ikävä kyllä.’’
Rose oli juuri astunut muotokuva-aukosta sisään Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, säteillen onnesta tultuaan juuri Scopriuksen luota, kunnes häntä tönäistiin selkään niin rajusti että hän oli kaatua.
Rose kääntyi ja näki Hugon seisovan takanaan kädet puristettuina nyrkkiin, raivoisan näköisenä.
’’Mitä sinä luulet tekeväsi?’’ Rose huusi raivoissaan hänkin, ja tökkäisi veljeään rintaan.
’’Mitä ITSE luulet tekeväsi?!’’ Hugo karjui takaisin. ’’Äläkä teeskentele, ettet muka tiedä mistä minä puhun!’’
’’Minun ei tarvitse teeskennellä, kun minulla ei ole hajuakaan siitä mistä sinä raivoat!’’
’’Ei vai?’’ Hugo sanoi ja astui lähemmän siskoaan. ’’EI vai?’’
’’No ei ole! Mikä sinua oikein riivaa?’’ Rose sanoi ja astui hänkin lähemmäs, jolloin hän joutui katsomaan veljeään vähän ylöspäin. Vaikka Hugo olikin kaksi vuotta nuorempi kuin Rose, oli tämä häntä päätä pidempi.
’’Minä puhun nyt sinusta ja – ’’ Hugo katsoi ympärilleen ja huomasi uteliaiden rohkelikkojen seuraavan tilannetta. Hugo tarttui siskoaan käsivarresta ja veti hänet syrjempään.
’’Auh, Hugo, päästä irti! IRTI!’’ Rose tiuskaisi ja repäisi itsensä vapaaksi tämän otteesta.
Hugo hengitti hetken raskaasti ja mulkoili Rosea, kunnes jatkoi.
’’Mitä sinä oikein kuvittelet tekeväsi Malfoyn kanssa?’’ hän sihahti hiljaa, etteivät muut rohkelikot kuulisi.
Rosen silmät kaventuivat. ’’En tiedä mistä sinä puhut.’’
’’Tiedän tasan tarkkaan, mistä minä puhun Rose! Malfoysta! Scorpius Malfoysta! Mitä hiiskattia sinä teit hänen kanssaan tähtitornissa?’’
’’Vakoiletko sinä minua?’’ Rose sanoi korottaen ääntään.
’’En vakoillut, vaan satuin näkemään kun menitte sinne yhdessä! Kerro minulle, mitä sinä puuhaat hänen kanssaan?’’
’’Se ei kuulu sinulle!’’ Rose tiuskaisi.
’’Kyllä kuuluu. Ja kuuluu äidille ja isällekin, kunhan kerron heille.’’
Rose kalpeni hetkessä.
’’Et sinä tekisi sitä…’’, hän sanoi hiljaa.
’’Niinkö tosiaan luulet?’’ Hugo sanoi virne suunpielessään.
’’Hugo, sinä et saa kertoa heille, minä pyydän!’’
Hugo katsoi siskonsa anovia kasvoja ja mietti.
’’Kuinka kauan tätä on jatkunut?’’ hän kysyi sitten.
’’Vain hetken’’, Rose sanoi nopeasti, mutta hänen ilmeensä kertoi muuta.
’’Valehtelet’’, Hugo sanoi tuntien vastenmielisyyttä.
’’En edes ymmärrä, miksi sinä välität! Se ei tarkoita, vaikka vanhemmillamme on ollut lapsuudessaan kinaa hänen vanhempiensa kanssa, etten minä saisi edes puhua Scorpiukselle – ’’
’’Scorpius. Kutsut häntä etunimellä.’’
’’Totta kai kutsun häntä etunimellä, älä ole typerä!’’
’’Kerro minulle Rose… Kuinka kauan?’’
Rose käänsi katseensa ja oli vaiti. Hän tiesi, miten Hugo suhtautuisi jos hän kertoisi heidän seurustelleen jo kaksi kokonaista vuotta…
’’Tiedätkö, en edes halua tietää. Et ole siskoni siihen asti kunnes jätät hänet’’, Hugo sanoi ja kääntyi lähteäkseen.
’’Siitä vain! Sen kun menet! On vain hyvä, että jätät minut rauhaan!’’ Rose karjui Hugon loittonevalle selälle.
Rose tunsi, miten hänen kurkkuaan alkoi poltella inhottavasti, ja yritti pidätellä itkuaan.
’’En tarvitse sinua’’, hän kuiskasi itselleen, vaikka tunsi aivan päinvastoin.
Tosiasiassa Rose oli järkyttynyt heidän riidastaan. He eivät riidelleet koskaan, he olivat aina olleet kuin parhaita kavereita, vaikka olivatkin sisaruksia.
Rose niiskaisi, pyyhkäisi poskeltaan kyyneleen ja suuntasi kohti tyttöjen makuusalia.
***
Oli kulunut jo puolisentoista viikkoa Rosen ja Hugon riidasta, ja Rose ikävöi jo veljeään kovasti. Hän oli Rohkelikkotuvan oleskeluhuoneessa yhdillä nurkkapöydistä yrittäen tehdä muodonmuutosläksyjä, vaikka hänen ajatukset olivatkin ihan muualla. Rosen katse karkaili koko ajan sohvalla istuvaan veljeensä, ja koko ajan hän pui mielessään, uskaltaisiko yrittää mennä juttelemaan tälle.
Lopulta hän päätti jättää sen tekemättä, kohdatessaan Hugon jäisen katseen.
’’Ei ole reilua’’, Rose ajatteli vihoissaan, ’’että me joudumme maksamaan siitä, että vanhempamme eivät tulleet toimeen nuoruudessaan. Minä vihaan tätä, vihaan isää…’’
Tämmöinen pätkä. Kannattaisko tätä jatkaa?
Kommentit olis kivoja. ;)
-
Oih, ihana. Tai ei ihana, Hugo oli kamalan törkeä omalle sisarelleen, mutta ennakkoluulot istuvat vahvassa. Aika hyvin saatu tunnetta ja särmää pieneen tilaan. EHDOTTOMASTI se jatko tähän, minä haluan ehdottomasti tietää palautuuko Rosen ja Hugon välit vai joutuuko Rose kenties luopumaan rakkaastaan. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mitä todella tapahtuyisio jos kummankin nuorukaisen perhe saisi tietää... muta jatkoa ehdottomasti, ihan missämuodossa tahansa.
-
Nemethys: kiitos! tässä jatkoa :)
jossujb: joo, Ron on kertonut juttuja jotka pikku Hugo on heti pienestä pitäen kuullut, ja näin ne ennakkoluulot syntyvät. Olin alussa kirjoittamassa tähän, että tässä toisen vanhemmat saavat tietää suhteesta, mutta tulikin sitten tarpeeksi pitkä ilman sitä, joten se jäänee seuraavaan osaan.(lisäksi kirjoittelin tätä myöhään yöllä, joten pidemmälle en olisi jaksanut kirjoittaakaan) Kiitokset kommentistasi! :)
Jemmi: :D kiitoksia.
Luku 2.
Scorpius istui koulun kirjaston sohvalla, yrittäen takoa päähänsä monimutkaisia loitsuja, joista hänellä olisi koe ensi viikolla. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että joku tarkkaili häntä kirjaston hämärästä nurkasta. Juuri kun tuo hahmo oli nousemassa tuoliltaan, kirjaston ovi kävi ja hän näki Rosen astuvan sisään. Tyttö näytti tarkistavan, ettei kirjastossa ollut muita tuon vaaleatukkaisen pojan ja itsensä lisäksi, ja suunnisti Scorpiuksen luo sohvalle. Ilmeisesti Rosekaan ei ollut huomannut, että joku lymyili kirjaston pimeämmässä osassa. Scorpius nosti katseensa lähestyvään tyttöön, pälyili hänkin ympärilleen, ja hymyili sitten Roselle, kun ketään ei ollut näkemässä – tai niin hän luuli.
Rose istui Scorpiuksen viereen ja antoi tälle nopean suudelman.
’’Iltaa, kaunokainen’’, Scorpius kuiskasi tytön korvaan ja virnisti.
’’Iltaa, komistus’’, Rose sanoi ja kikatti hieman tuntiessaan Scorpiuksen hengityksen kaulallaan.
’’Mitä luet?’’
Scorpius kohotti loitsujen kirjan kantta Rosen nähtäväksi.
’’Aivan, se koe!’’, Rose sanoi ja läimäytti käden otsalleen. ’’Olin aivan unohtanut sen kaikessa tässä sotkussa…’’
’’Onko tämä totta? Sinäkö olet unohtanut kokeen?’’ poika vitsaili ja naurahti epäuskoisena.
’’Tämä ei ole hauskaa! Mitä minä nyt teen, en millään ehdi kerrata kaikkea! Tämä kaikki on vain ollut niin turhauttavaa… Riita Hugon kanssa ja ahdistus siitä, mitä vanhempamme sanovat kun kerromme heille…’’
’’Ymmärrän kyllä’’, Scorpius sanoi ja laski kätensä rauhoittavasti Rosen käden päälle.
’’Kunpa kaikki olisi samalla lailla kuin kaksi vuotta sitten. Silloin salailu oli vain hauskaa, jännittävä lisä suhteeseemme, mutta nyt…’’
Hahmo kirjaston nurkassa liikahti ärtyneenä.
’’Sitä minäkin toivoisin, mutta asiat ovat niin kuin ovat. Yritetään vain selviytyä tästä, jooko?’’
’’Olet oikeassa, Scorp… Ajatellaan asiaa myöhemmin, haluan lukea siihen kokeeseen vielä tänä iltana.’’
’’Älä rehki liikaa’’, Scorpius sanoi.
He toivottivat toisilleen hyvät yöt ja Rose lähti kirjastosta. Scorpius venytteli jäseniään, päästi ilmoille pienen haukahduksen ja jatkoi sitten kirjansa parissa.
Scorpius ei kerennyt reagoida mitenkään, kun jostain iski loitsu suoraan tämän rintaan, joka poltti nyrkinkokoisen reiän tämän kaapuun.
’’Mitä hittoa – ’’ Scorpius mylväisi, pongahti seisaalleen ja taputteli kytevää rintamustaan.
Sillä aikaa Scorpiukseen suuntautui toinen loitsu, jonka hän ehti juuri ja juuri väistää. Hän veti sauvansa vaistomaisesti kaapunsa taskusta ja osoitti sillä kirjaston nurkkaan.
’’Kuka siellä?’’ hän huusi.
Kirjaston varjoisasta nurkasta astui esiin –
’’Hugo?’’ Scorpius sanoi ällistyneenä.
’’Älä siinä Hugottele minua!’’ Hugo karjaisi ja lähetti uuden kirouksen, jonka Scorpius torjui taitavasti omallaan, jonka seurauksena taika singahti yhteen kirjahyllyistä ja sytytti sen palamaan.
’’Aquatulio!’’ Scorpius huudahti ja sammutti palon. Hugo käytti tätä hyväkseen, langetti taian, jota Scorpius ei ehtinyt kumota ja iskeytyi taian voimasta täysillä päin kirjaston tiiliseinää.
Scorpius voihkaisi ja piteli kädellään päätään. Hugo käveli Scorpiuksen eteen ja osoitti tätä sauvallaan.
’’Mitä sinä oikein meinaat?’’ Scorpius ärähti silmät kivusta vetisinä.
’’Tahdon että pysyt erossa siskostani’’, Hugo sanoi uhkaavasti.
’’Mitä?’’
’’Kuulit kyllä.’’
’’Mitä minä koskaan olen tehnyt sinulle?’’ Scorpius sanoi ja nousi hitaasti seisomaan.
’’Se riittää, että olet Malfoy. Koko Malfoyn suku on täynnä pimeyden velhoja, enkä halua siskoani sellaiseen porukkaan. Mahtailette puhdasverisyydellänne, ja toimitte hänen-jota-ei-pidä-nimetä- nimeen ja – ’’
’’Mitä sinäkin siitä tiedät?’’ Scorpius huusi. ’’En ole koskaan satuttanut siskoasi, enkä tule koskaan satuttamaankaan! Minä rakastan häntä!’’
”Rakastan” sanan kohdalla Hugo oli singonnut uuden kirouksen kohti Scorpiusta, joka kuitenkin osasi odottaa sitä, kumosi sen ja heitti vastataian, jota Hugo ei kerennyt torjua.
Hugon vartalon ympärille kietoutui kaulasta varpaisiin paksu köysi kuin python, joka kietoutuu saaliinsa ympärille.
Hugo kaatui selälleen lattialle ja yritti rimpuilla itseään vapaaksi.
’’Kuuntele minua!’’ Scorpius huusi. ’’Kuuntele!’’
Hugo lopetti riuhtomisen.
’’Tiedät-kai-kuka on kuollut, minkä eteen taistelisimme? Enkä muista koskaan mahtailleeni puhdasverisyydelläni, olenko muka? Sinä et tiedä, miten paljon minua pelottaa kertoa vanhemmilleni Rosesta! Sinulla ei ole aavistustakaan! Et voi ymmärtää, mitä he voisivat tehdä, varsinkin isoisäni…’’
Scorpius perääntyi muutaman askeleen ja istahti takaisin sohvalle. Hän hieroi takaraivoaan, jota jyskytti ilkeästi seinään osuneen iskun jäljeltä. Lattialla yhä köysissä makaava Hugo ei sanonut sanaakaan, mulkoili vain Scorpiusta koko sen ajan kun tämä puhui.
’’Joten ymmärrätkö nyt tilanteeni? Juuri sinä osoitit, miten he voisivat reagoida, ja vielä pahemminkin. Ja toivoisin, että voisit puhua Roselle, hän otti riitanne todella raskaasti.’’
Scorpius heilautti sauvaansa, jolloin köydet vapauttivat Hugon otteestaan. Hugo nousi verkalleen seisomaan. Hän ei tiennyt, mitä pitäisi ajatella tai sanoa. Jostain syystä hän tunsi olonsa noloksi ja typeräksi…
’’Kaksi vuotta, vai?’’ Hugo sanoi vaisusti.
’’Niin. Itse asiassa sinä iltana oli vuosipäivämme, kun näit Rosen ja minut tähtitornissa ja raivosit hänelle. Olin järjestänyt hänelle sinne illallisen…’’
Hugo istahti Scorpiuksen viereen sohvalle.
’’Tunnen olevani täysi aasi…’’
Scorpius kohotti tähän katseensa. ’’Lievästi sanottuna, kyllä.’’
Hugo naurahti.
’’Niin… En koskaan uskonut sanovani tätä sinulle, mutta… Olen pahoillani Malfoy.’’
’’Kiitos. Ja sano Scorpius vaan. Mutta minusta tuntuu, että olet velkaa sen anteeksipyynnön jollekin toiselle.’’
Hugo kohtasi Scorpiuksen harmaiden silmien katseen.
’’Taidat olla oikeassa. Lähinnä pyysin anteeksi sitä, että olen antanut isäni tarinoiden ja ennakkoluulojen vaikuttaa minuun… Sen takia Rose ei ole uskaltanut kertoa…’’
’’Se on mennyttä nyt. Joten mitä jos tehtäisiin sovinto, Weasley?’’ Scorpius ehdotti ja tarjosi tälle kättään sovinnon merkiksi.
Hugo tarttui siihen ja hymyili luihuispojalle ensi kertaa.
’’Sano Hugo vain.’’
***
’’Rose?’’ Hugo huhuili astuessaan Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Hän äkkäsikin sisarensa istumassa sohvalla serkkujensa, Lilyn ja Albuksen kanssa.
’’Rose!’’ Hugo huudahti ja hölkkäsi lähemmäs.
’’Hugo?’’ Rose sanoi ihmeissään ja samalla ilahtuneena siitä, että tämä oli vihdoin päättänyt puhua hänelle.
Hugo oli miettinyt mielessään pitkän litanian siitä, mitä aikoisi sanoa Roselle, mutta nyt kun hän seisoi siinä hänen edessään, hän ei muistanutkaan mitään puheestaan, niinpä hän vain sanoa töksäytti: ’’Olen todella, ihan oikeasti todella syvästi pahoillani, Rose!’’
Ennen kuin Hugo ehti muuta sanoakaan, Rose hyppäsi veljensä kaulaan ja rutisti tätä lujasti.
’’Et tiedäkään miten kauheaa minulla on ollut kun en ole voinut puhua kanssasi!’’ Rose sanoi kyyneleet silmissään, samalla kun hellitti otettaan.
’’Kyllä minä tiedän’’, Hugo sanoi ja hymyili siskolleen anteeksipyytävästi ja nöyränä.
Rose ei mahtanut itselleen mitään vaan pillahti itkuun.
’’Anteeksi, tämä on ihan tyhmää… Minulla vain oikeasti oli sinua ikävä’’, hän sopersi ja kuivasi kyyneleitään puseronsa hihaan.
Tämä sai Hugon olon vieläkin nolommaksi.
’’Tuota, voisinko puhua kanssasi hetken? Kahden kesken’’, hän pyysi samalla kun katsoi serkkujensa uteliaita katseita.
’’Mitä me häiritään?’’ Lily kysyi viattomana. ’’Eihän meillä pitäisi olla salaisuuksia.’’
’’Ala tulla’’, Albus sanoi ja kiskoi siskoaan ylös sohvalta. ’’Annetaan niiden puhua..’’
’’Kiitos’’, Hugo sanoi kun Albus sai kammettua Lilyn sohvalta ja heidän mentyä kauemmaksi.
’’No?’’ Rose tiedusteli. ’’Mikä sai sinut muuttamaan mielesi ja puhumaan minulle?’’
Hugo kertoi välikohtauksestaan kirjastossa Scorpiuksen kanssa. Rose oli järkyttynyt heidän kaksintaistelustaan, mutta oli kuitenkin antanut Hugon puhua loppuun.
’’ – niin, joten hän sai sitten lopulta puhuttua minulle järkeä. Voit uskoa, miten typeräksi itseni tunsin…’’
Rosen ilme lämpeni.
’’Sellainen hän on: aina niin järkevä. Usko minua, hän ei ole ollenkaan sellainen, mitä isä on meille syöttänyt Malfoyn perheestä.’’
’’Uskon kyllä. Hän vaikutti… no, mukavalta.’’
Rose sädehti.
’’Ihanaa että olet tuota mieltä! Mitä luulet, voisinko kertoa asiasta Albukselle ja Lilylle? En enää kestä tätä salailua!’’
’’Minun puolestani voit. Enkä usko, että Harry-setä on puhunut heille pahaa Malfoysta, jos ollenkaan.’’
’’Toivottavasti olet oikeassa..’’
Rose vinkkasi serkkujaan tulemaan heidän luokseen. Hän veti syvään henkeä, ennen kuin aloitti kertomuksensa. Hän kertoi kaikesta siitä, mitä oli tehnyt Scorpiuksen kanssa kahden vuoden aikana, millainen hän oli ihmisenä, ja miten he ovat pelänneet kertoa kenellekään. Siihen Hugo lisäsi vielä oman tarinansa asiasta. Riidan oikean syyn Rosen kanssa ja taistelun Scorpiuksen kanssa kirjastossa.
Rose oli odottanut heiltä samaa reaktiota kuin Hugolta, mutta ehkä Hugo oli oikeassa sanoessaan, ettei Harry-setä ollut juurruttanut heihin inhoa Malfoyta kohtaan. Albus ottikin asian hyvin, Lily sen sijaan näytti katkeralta, vihaiseltakin.
’’Minusta on mahtavaa, että olet löytänyt jonkun sellaisen kuin Scorpius’’, Albus sanoi. ’’En vain ymmärrä miksi olet pelännyt kertoa meille.’’
’’Juuri sen takia, mitä isä on sanonut meille pienestä pitäen’’, Hugo sanoi.
’’Aivan.. Minä en ole tosin kuullut sen kummemmin pahaa Malfoysta, mitä nyt olen tiennyt että te inhoatte heitä, mutta luulin sen johtuvan siitä, että hän on luihuinen.’’
Rose hymyili.
’’Kiitos että teitte tästä näin helppoa. Tuntuu kuin raskas taakka olisi pudonnut sydämeltäni! Tosin vanhempani vielä arveluttavat…’’
’’Hyvin se menee, Rosie’’, Hugo sanoi kannustavasti. ’’Minä olen puolellasi, ja uskon, että vanhempammekin ovat.’’
’’Kiitos, Hugo.’’
’’Joo, todella hienoa’’, Lily sanoi jostain syystä vihaisena.
’’Anteeksi?’’ Rose kysyi kurtistaen kulmiaan Lilyn äänensävylle.
’’Unohda. Onnea vain teille’’, Lily sanoi selvästi tekohymyn säestämänä. ’’Minä painun nyt pehkuihin. Hyvää yötä.’’
Serkukset jäivät katsomaan tytön menoa ihmeissään tämän käytöksestä. Albus kohautti vain olkiaan ja ilmoitti hänkin menevänsä nukkumaan.
’’No, miten olet ajatellut kertoa heille tästä?’’ Hugo kysyi sisareltaan tarkoittaen heidän vanhempiaan.
’’En todellakaan tiedä’’, Rose sanoi ja hautasi kasvonsa käsiinsä. ’’Ehkä minä vain möläytän sen heille…’’
’’Tai jospa kirjoitat heille kirjeen? He saisivat aikaa sulatella asiaa, kunnes tulemme joululomalle.’’
’’Houkutteleva ajatus. Mutta toisaalta haluan kertoa heille asiasta henkilökohtaisesti.’’
’’Se voisi olla viisasta. Ajattele jos he lähettäisivätkin räyhääjän aamiaispöytään!’’
Rose kohotti katseensa ja katsoi veljeään. Sitten he kummatkin purskahtivat nauramaan.
’’Tämä ei ole naurun asia!’’ Rose sanoi naurunsa seasta.
’’Joo, ei’’, Hugo sanoi nauraen yhä hänkin.
Aikansa naurettuaan he saivat lopulta vakavoitua, monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen, vaikkakin he edelleen hymyilivät väsyneinä.
’’Ehkä olisi tosiaan hyvä kertoa heille joululomalla’’, Rose sanoi. ’’Scorpius voisi tulla mukaan, ja me voisimme kertoa heille yhdessä.’’
’’Onnea vain’’, Hugo sanoi. ’’Olen nimittäin varma että isä saa raivarin kun kuulee asiasta.’’
A/N: Ensin ajattelin tähän pelkkää dialogia, sitten one shotia, mutta tämä näyttääkin venyvän vähän… Mutta sillä välin kun seuraavaa osaa rustailen, irtoisko kommentteja? :)
-
Ihana paritus, sukujen välinen kuilu täytetään ja hiukan oikein ylitäytetään:) anteeksi kamala sekoiluni... ihanaa, että hugo teki sovinnon rosen ja scorpiuksen kanssa, mutta toisaalta olisi ollut mielenkiintoista lukea sellaistakin, missä scorp ja hugo ovat kamalia vihamiehiä, ja rose yrittää selvitellä heidän välejään. vähän niinkuin hermione harryn ja ronin ollessa riidoissa...:) mutta paritus oli todella todella hieno. odotan innolla, mitä nuorten vanhemmat sanovat! Noniin, se siitä rakentavasta palautteesta. Virheitä ei pahemmin ollut:D:D ja olisiko ikäraja parempi K11? Kun eikös se pitäisi olla jos on suutelukohtauksia... (?) én tiedä...
// ja ronhan muuten sanoi DH:n lopussa, ettei grandad weasley anna koskaan anteeksi, jos nait puhdasverisen:)
-
Jatkoa jesh!
Scorpius on kerassaan ihastuttava poikanen, hyvätapainen, komea ja mukava... onneksi Hugokin huomasi lopulta sen huomasi. Vaan millainen reaktio on odotettavissa kotiväeltä? Hermione varmaan ottaa paljon rauhallisemmin kuin Ron, Ron on niin kuumaverinen näissä suhteisa. Silti ehkä meitiä jännittää enemmän Malfoyn perheen suhtautuminen, jos päätät kirjoittaa heidän reaktionsa myös. Luciuksen tahi Dracon mahdollisesti kamala suhtautumien kuulostaa jopa oikeasti pelottavalta.
Ja miksi Lily on niin katkeran kuuloinen? (mahtaakohan oma arvaus osau oikeaan?? Hmmm) Jään odottelemaan jatkoa, mielenkiinnolla.
Terkuin: jjb
-
Oi hienoa tämmöisiä uuden sukupolven ficcejä on saatu lisää tänne... Varsinkin kun olen suuri suuri Draco/Herm fani, joten mikä sen hienompaa kun että heidän lapsensa rakastuvat!!! <3
Jatkoa odotan todella innoissani, en malta odottaa saada tietää kuinka Ron ja Draco käyttäytyvät.. Ronin temperamentin tuntien niin tämä räjäyttää puolet talostaan ilmaan ja sitten tappelee Dracon kanssa..
Mutta Hermionen uskon ja toivon ymmärtävän :D
Ne sopivat niiiiiin hyvin toisilleen! <3
Mutta tästä nyt tuli tämmöinen epämääräinen kommentti, itsepähän pyysit :D
Eli jatkoa vaan kehiin!
~Amy
-
Vau tämä vaikuttaa kivalta! :D Hieman hämää jonkinlainen nopeatempoisuus, ehkä olisin kaivannut hieman enemmän paineita suhteen paljastamiseen ja hitaampaa etenemistä. Toisaalta, kun käy ilmi, että salailua on jatkunut jo kaksi vuotta, niin ei se nopeatempoisuus pahastaole... Scorpius vaikuttaa ihanan fiksulta ilmesykseltä, hihi. (^_^)
Nyt vain ootetaan miten Rosen vanhemmat suhtautuvat tyttärensä ja nuoren Malfoyn suhteeseen.... ;D Kiva lukea näitä ficcejä näistä toisen sukupolven edustajista ~
-
rakentava on nyt nukkumassa mutta siis. ihanaa. olen jo odotellutkin tänsorttista romantiikkaa 8))
ihanaa. ihanaa. ihanaa.
jatkajatkajatka.
-
Aaaw...tosi ihana tarina...<33
tykkään itekki tosta parituksesta tosi paljon.
kirjota jatkoa ja vähän äkkiä!! ;D :D
-
Ensin meinasin mennä talla tiskissä ohi mutta sitten päätinkin lukasta tämän ;D. Ja täytyy tunnustaa etten pettynyt, tämä on hauska ja jotenkin tämä on vain niin huvittava että voi kiesit sentään.
Taisi Lilynkin silmät olla tuohon erääseen luihuiseen kiinnittyneet ja tästä tulee aivan 99% varmuudella ongelmia 8) Eli jatkoa vain peliit että saadaan öhh... nähdä vanhempien ilmeet kun tämä pariskunta tulee julkiseksi ;) Kirjoitus on sujuvaa ja ei silmiin mitään suurempia virheitä sattunut. Tulee ihan vähän Draco/Hermione mieleen :D
Ps. Onneksi nuoret ovat sen verran vanhempia niin voi tapahtua aina vaan hauskempia juonen käänteitä ::)
-
Aivan ihana, odotan ihan innolla jo jatkoa ! :> <3
Toivon, että Rosen vanhemmat tai no vanhempi ehkä paremmin, ni ottais asian rauhallisesti,
eikä äkkipikaisesti rupea laukomaan kaikkea kauhuuksia Malfoyista.
Mutta se on van mun toivomus, Tietysti onhan se mielenkiinnostavampaa lukea jos tulee
mutkia matkaan, eikä kaikki sujukkaan täydellisesti. : )
Ihana oli kyllä parinvalinta. Tulee vähän mieleen niin kuin Kalkaros ja Lily, silloin kuin he olivat nuoria.
Vaikka he olivatkin vai parhaitakavereita, eivätkä salailleet sitä (ainakaan niin hyvin kuin nämä kaksi).
Terv. Ota :D
-
Onko tämä ihan unohtunut vai onko vain innostuksen puute :-\
Sais meinaan tulla taas jatkoa ;D
-
Gaploon: ei ole unohtunut, yritän kyllä väsätä jatkoa tähän lähiaikoina..
Kiitos hoputuksesta, yritän tehdä jatkoa tämän viikonlopun aikana! :)
-
ihanaa...
Kuvittelin Scorpiuksen hieman Malfoyn kaltasemmaks nuorena. Kiva, et Rose ja Scorpius tykkää toisistaan Ronin kielloista huolimatta. Olis kiva lukee viel enemmänki, vaikka siitä miten Ron ja Malfoy ottaa lastensa suhteen (SOTAAAA >:( >:().
Toivoisin ettei tää ficci jää tähän...
-
Tämä on tosi hyvä!
Kirjoitathan pian jatkoa, sillä haluan tietää kuinka käy Rosen ja Scorpiuksen, kun he kertovat vanhemmilleen! :o
-night eagle-
-
Vihdoin sain rustattua sitä jatkoa(ja netti toimii taas), mitä jotkut ovat jo kyselleetkin. Toivottavasti mielenkiinto on jaksanut pysyä yllä. Mutta ihanan paljon kommentteja olen saanut!!!<3<3<3 :) :) Kiitän tässä nyt kaikkia tasapuolisesti, että saan laitettua jatko osan tänne. ;D
Luku 3.
Päivät, viikot, kuukaudet vierivät, kesän vihreä vaihtui syksyn oranssiin, ja lopulta tämä kaikki sai ylleen valkoisen lumivaipan. Joulukuu läheni tuskallisen nopeasti, jonka aikana Rose ja Scorpius olivat miettineet läpi satoja eri vaihtoehtoja, kuinka kertoa vanhemmille seurustelustaan.
’’Se on sama miten me heille kerromme, tulos on kuitenkin aina sama’’, Scorpius sanoi lannistuneena kävellessään Tylyahon lumisia katuja pitkin.
’’Minusta taas oikeanlainen taktiikka voisi pehmentää töyssyä’’, Rose sanoi vastaan jo ties kuinka monennetta kertaa.
’’Ja mihin taktiikkaan me – tai tarkemmin sanottuna sinä -, olet päätynyt?’’ Scorpius kysyi.
’’No, voisimme kertoa heille silloin kun he ovat iloisimmillaan. Silloin, kun kaikki ovat kylläisiä ja availevat lahjojaan’’, Rose ehdotti.
’’Hyvä suunnitelma’’, Scorpius sanoi. ’’Unohdit vain yhden pikku jutun.’’
’’Minkä?’’
’’Minut.’’
Rose katsoi poikaa kulmat kurtussa. ’’Nyt en ymmärrä.’’
’’Luuletko, että minä voin vain marssia sisään ja odottaa, etteivät he sanoisi siitä mitään? Heti kun he näkevät minut, se on menoa’’, Scorpius selitti.
Rose hautasi kädet hiuksiinsa.
’’Miten minä tuon olen voinut unohtaa!’’ Hän moitti itseään. ’’Ei tästä tule yhtään mitään!’’
Scorpius huokaisi. ’’Tiedän.’’
Rose läimäytti tätä lapasellaan. ’’Sinun kuuluisi lohduttaa minua!’’
’’Hyvä on, hyvä on’’, Scorpius sanoi ohjatessaan tytön Madame Puddifootin kahvilan ovesta sisään.
’’Itse asiassa minulla onkin jo suunnitelma.’’
Rosen ilme kirkastui. ’’Niinkö?’’
’’Toki’’, Scorpius sanoi naama virneessä ja hiljaa kuin salaliittolainen. ’’Tässä se tulee. Oletko valmis? Karataan!’’
Rose oli pudota penkiltään.
’’Mitä?’’
’’Karataan naimisiin! He eivät koskaan tule tukemaan meitä ja tekevät kaikkensa erottaakseen meidät.’’
’’Mitä, Scorpius… Hetkinen, oliko tuo kosinta?’’
Scorpiuskin näytti menevän hämilleen. ’’Ei. Tai siis oli… kai. En minä tiedä.’’
He tuijottivat toisiaan tovin, aivan sanattomina. Ero tosin oli, että Scorpiuksen kasvoilta paistoi into, kun taas Rose näytti kauhistuneelta. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, kunnes äänekäs rykäisy rikkoi tämän taianomaisen hetken.
Rose ja Scorpius kääntyivät kummatkin katsomaan, ja huomasivat tarjoilijattaren vaaleanpunaisessa työessussaan seisovan heidän edessään, kynä ja lehtiö kädessään valmiina ottamaan tilauksen.
’’Oletteko valmiita tilaamaan?’’ Tyttö kysyi hymyillen.
’’Tuota, kyllä…’’ Rose sanoi nopeasti. ’’Minulle yrttitee, kiitos.’’
’’Otan saman’’, Scorpius sanoi.
’’Tulee tuota pikaa’’, tyttö sanoi ja käveli tiehensä.
Rose ja Scorpius vilkuilivat toisiaan pöydän yli. Scorpiuksen ilme oli edelleen iloisen kannustava, joten Rose puhkesi nauruun.
’’Ai, se oli vitsi!’’ Rose kikatti. ’’Tuo oli hyvä, melkein jo uskoin sinua!’’
Scorpius hymyili edelleen.
’’Kuka vitsailee?’’
Rose nauroi edelleen, odottaen että Scorpiuskin yhtyisi siihen. Mutta ei hän yhtynyt.
Rosen hymy hiipui hiljalleen, ja tilalle tuli katkonaista tyrskintää.
”Okei”, hän sanoi. ’’Nyt minua alkaa pelottaa, koska luulen, ettet sinä ehkä vitsailekaan.’’
Scorpius tarttui tytön käteen.
’’Minä en vitsaillut. Me kuitenkin menisimme varmaan jossain vaiheessa naimisiin, joten miksei nyt?’’
’’Koska minä en ole valmis jättämään perhettäni. Etkä ole sinäkään’’, Rose sanoi vakavasti.
Scorpius huokaisi, mutta hymyili saman tien.
’’Tiedän. Mutta se olisi ollut jännittävää, vai mitä.’’
Rose hymyili.
’’Tehdäänkö näin: katsotaan ensin, mitä vanhempamme sanovat, ja suunnitellaan pakomatkaa vasta sitten. Voihan käydä ilmi, ettei meidän tarvitse tehdä niin.’’
’’Totta puhut’’, Scorpius sanoi ja suuteli tyttöä kevyesti.
Tarjoilijatar toi heidän tilaamansa yrttiteet. He kiittivät ja maksoivat juomat saman tien.
Rose siemaili teetään ja mietti.
’’Olitko sinä tosissasi sen naimisiinmeno jutun kanssa?’’ hän kysyi sitten.
Scorpius kohautti olkiaan. ’’Ehkä minä hetken olin. Olen miettinyt sitä silloin tällöin.’’
’’Niinkö?’’ Rose hämmästyi. ’’En tiennyt että sinä mietit tuollaisia.’’
’’No, en varsinaisesti. Olen vain joskus miettinyt, miten kosisin. Sitten joskus, kun kosin.’’
’’Voi ei’’, Rose parahti. ’’Ei kai tuo äskeinen ollut esimakua siitä, mitä on odotettavissa?’’
Scorpius naurahti.
’’Elä pelkää, Rosie. Olen keksinyt vain parasta sinulle.’’
’’Niinkö? Mitä olet sitten ajatellut?’’ Rose kysyi uteliaana.
’’Jos paljastaisin sen nyt, se ei tulisi enää yllätyksenä.’’
Rose kohautti olkiaan.
’’Mitä muuta olet miettinyt? Meidän tulevaisuudestamme siis’’, hän kysyi.
’’No, olisi kiva saada iso perhe. Puhun nyt noin kahdeksasta lapsesta. Ja koirasta.’’
Rose oli purskauttaa teet päällensä.
’’Kahdeksan lasta? Oletko hullu?! Kenen luulet ne synnyttävän?’’
’’Hei, auttaisinhan vain jos voisin’’, Scorpius virnisti.
’’Niinpä niin’’, Rose sanoi ja pyöräytti silmiään. ’’Parhaiten autat, kun pysyt kaukana minusta’’, hän lisäsi virnistäen.
****
Hetki oli käsillä. Rose istui Tylypahkan pikajunassa seuranaan kaikki serkkunsa, jotka kävivät vielä Tylypahkaa samaan aikaan kuin hän. Rose oli kertonut heille etukäteen , koska ei halunnut että Kotikolossa kaikki räjähtäisivät yhtä aikaa.
Mutta itse asiassa kaikki näyttivät ottaneen asian hyvin, kuten Albuskin. Kaikki olivat tunkeneet Rosen kanssa samaan vaunuosastoon, ja vaikka paikka ahtaaksi kävikin, kaikki olivat innokkaita kuulemaan Scorpiuksesta enemmän. Lisäksi he lupasivat tukea Rosea kun tämä kertoisi asiasta vanhemmilleen – sekä isovanhemmilleen, minkä Rose oli tyystin unohtanut. Se merkitsi hänelle todella paljon, ja hän tunsi syvää kiintymystä kaikkia kohtaan. Kaikki kahdeksan Roxanne, Victoire, Dominique, Louis, Molly, Lucy, Albus, sekä jossain määrin myös Lily, jännittivät kaikki Rosen ja Scorpiuksen puolesta.
Rose arveli, ettei Potterien vanhimmalla pojalla, Jamesillakaan ollut mitään heitä vastaan, eikä myöskään Georgen ja Angelinan vanhimmalla pojalla Fredillä, jotka eivät enää käyneet Tylypahkaa.
Vaunuosaston ovelta kuului hiljainen koputus, ja Rose kurkotti avaamaan sen.
Heti kun Scorpiuksen vaalea pää vilahti oven takaa, Weasleyt ja Potterit toivottivat hänet tervetulleeksi. Scorpius katsoi hämmentyneenä Rosieta, joka oli likistynyt serkkujensa väliin.
Rose hymyili säteilevästi ja nosti peukkunsa pystyyn voiton merkiksi.
-
Aaaaah.... ;)
Ihanaa, jatkoa, sairaan upeeta!
Mahtavaa, kun Al ja muut ovat Rosen ja Scorpiuksen tukena.
Nyt täytyy siis vielä jännittää, mitä muut sanovat.
Odotan todella paljon jatkoa!!!
-night eagle-
-
Vau, mä en ookkaa enne lukenu kolmannesta sukupolvesta, mut kerta se on ensimmäinenkin! Tää kuulosti jotenkin sellaselta tää-on-pakko-lukea ficciltä jo ihan senkin takia, että se oli ensmäsenä tos Hunajaherttuan.. no tossanoin. Mutta en kadu lukemista ollenkaan! Taisin päätellä sen jo ihan ensimmäisestä lauseesta ;D. Ihana lukea tällästä - kun ei ole ennen lukenut - tällästä, öö, sujuvaa tekstiä ja tollasta näpsäkkää. Paritus on ihana, vähänku Draco/Hermione, niinku joku mainitsi. Tää on myös tälläne sopivan siirappinen - paitsi ehkä siinä vaiheessa jos noi vanhemmat sulattaa sen iha tattadaa, jotain ns. actionia siihenki! xD Sit toi Hugo vs. Scorpius kaksintaistelu oli jännä.. kiva, että Hugo tajusi asian oikean puolen ;). Mulla kyllä kestää kans aina tajuta ketä noista kolmannen sukupuolen kakaroista on kenenkin, ilmeisesti noiden, Rosen ja muiden isä on Ron, vai mitä? xD Joo, on, ja epäilen että Ronilla kestää jonkun aikaa sulatella. Ja nytkun muistan, en ole moniinkaan virheisiin törmännyt ja taisinkin jo muutamaan otteeseen mainita, että teksti on sujuvaa.
Ja tässä kommentissa ei ollut muuten mitään rakentavaa - pelkkää jaarittelua samasta asiasta, mutta... no, jonkun täytyy! Jatkoa! Heti!
-
Kelmikiti: Haahkat ;D Hienoa että jaksat yhä pysyä kärryillä ! Kiitos! :)
night eagle: tottakai, serkkuja tuetaan! ;) Kiitos paljon kommentistasi! :)
Lansu: aww, kiitos todella paljon positiivisesta kommentistasi! :)
Ähh. tästä piti tulla parin osan mittainen, mutta en minä niitä nyt taidakkaan osata tehdä. Olen keksinyt jo jatkoa jonkin verran, juonenkäänteitä jne, joten tästä taitaakin tulla hieman pitempi ficci. Pyrin kirjoittamaan jatkoa mahd. pian, enkä jättää näin isoa päivitystä tähän väliin tällä kertaa. :)
-
Oi jippii!!!
En ole kiireiltäni ehtinyt tätä vielä lukemaan, mutta mahtavaa, että tuli jatkoa!! :) (muhah!)
Tämä osa ... ääh en osaa sanoa mitään... sen siitä saa kun kesken tylsän työpäivän lukee jotain tällaista, mutta en malta odottaa Ronin reaktiota tähän *evil grin* koska miehen tempperamentti on kaikkien tiedossa :D ja ihanaa, että Rose ja Scorpius saavat viettää joulun kahdestaan ja se karkaamis-ehdotus oli loistava!!!!!!!!!
Mutta jatkoa odotellessa...
~Amy
-
Wau! Oli tosikiva lukee tästä uudesta sukupolvesta ;) Tosi huvä toi kosinta homma ;D voin kuvitella Rosen ilmeen ::)
Tykkäsin kovasti, ja toivoisin jatkoa :)
-
ihanaaaa!!! jatkoa ja hetii!!!!!!! :) tää on niin ihana<33 ihan piti rekisteröityä että saan kommentoitua tänne :D JATKOA!
-
Ihana! Paritus on niiiiiiiin suloinen, kiva lukea tästä sukupolvesta. En oo juurikaan lukenu Rose/Scorpius-parituksellisii, harmi sinänsä kosk se on yks mun lemppareista.
Hugon ja Scorpiuksen kaksintaistetun jälkeen Hugo leppyi ehkä vähän liian nopeasti, se tuntui vähän hassulta.. Tai siis kun ne oli heti sen jälkeen suunnilleen parhaita kavereita.. (no okei, ehk se johtuu siit et ite lepyn tosi hitaasti jos mut suututtaa kunnolla)
Kosinta-kohta oli ihuna! Niin fluffyinen..
Taitaa Lily olla ite iskeny silmänsä Scorpiukseen..
Se että kaikki serkukset oli lopulta junassa oli kiva juttu..
Rakentava on sitten karkuteillä.. Jatkoa!!
dream
-
’’Kahdeksan lasta? Oletko hullu?! Kenen luulet ne synnyttävän?’’
’’Hei, auttaisinhan vain jos voisin’’, Scorpius virnisti.
piti vielä sanoo että toi oli ihan paras kohta ;D
-
Tämä on paras ficci, jonka olen tällä parituksella lukenut. :) Luin kaikki tähän mennessä tulleet luvut putkeen, ja minä
vaadin haluan jatkoa, koska tää oli niin hyvä, ja haluan tietää, kuinka Ron reagoi Rosen ja Scorpiuksen kertomaan. ;D
Paha tytteli
-
tää on nii hyväficci et menin ihan sanattomaks *pyötrtyy ja herää vuorokauden päästä, ja jatkaa kirjoittamista:* "jatkoo"
-
JATKOA heti <3 (:
Rakastan tätä ficciä <3 nams!
~ Timanttityyppi
-
Vau
hieno. eikä kirjoitusvirheitäkään.(ainakaan mun lukemiselta, en oo varma)
Actionia ::)
jatka vaan...
-
Uusi luku tulee viikonlopun aikana! Taas on tullut kauheen pitkä aika viimesimmästä luvusta, joten ajattelin että on jo aika päivittää tätäkin.
Ihanan paljon on taas kommentteja, ne minua tätä kannustavatkin jatkamaan! ;)
Amy Malfoy: Jep, kuten arvata saattaa, Ron saattaa räjähtää ihan hieman ;D Kiitos kommentistasi!
Kiitos, Nagini! :)
miffy: voi, nyt olen ihan otettu! kiitos paljon! :) (edit) kiitos lainauksesta! ;D
dream: kiitoksia! hmm, ehkäpä scorpiuksella on hyvä selityksentaito? lisäksi tästä ei alun perin pitänyt tulla pitkä fic, mutta minkäs teet, kun ideat paisuu.. :)
Paha tytteli: taas olen otettu! Kiitoksia. :)
Kohta saat lukea vanhempien reaktioistakin ;)
_jj_ : :D Kiitos!
Timanttityyppi: JAtkoa pian tiedossa. :) Kiitti!
Cindy: kiitos kiitos :)
Jekaterina: hmm, mistäs tietää, tarinahan ei ole kovin pitkällä ;) ehkäpä Scorpiuksen vanhemmilla on vaikutusta asiaan? :D
Kiitos! :)
Kiiiitos! :D
-
Luku 4. (vihdoin täällä)
Tylypahkan pikajuna lähestyi lähestymistään kohti porttia yhdeksän ja kolme neljännestä. Rosen mahassa kutkutti. Nyt ei voinut enää perääntyä. Scorpius oli sanonut vanhemmilleen viettävänsä joululomansa Tylyphkassa. Sanonut, että hänellä oli paljon rästissä olevia tehtäviä, jotka täytyisi saada hoidettua pois alta ennen seuraavaa lukukautta. Rose katsoi kuvajaistaan junan hämyisestä ikkunasta ja sipaisi punertavan hiuskiehkuran kasvoiltaan. Voi luoja. Miten ikinä tulen selviytymään tästä illasta, Rose ajatteli. Saati sitten koko viikosta. Isä saa takuulla raivarin, ja silloin koko joulu on pilalla. Miksen minä vain kirjoittanut kirjettä…
’’Miten menee kamu?’’ Albus kysyi istahtaen serkkunsa viereen keskeyttäen tämän ajatukset.
’’Hei, Abe… Mietin tässä vain…’’
’’Vanhempiasi? Älä huoli, Rosie. Hyvin se menee’’, Albus lohdutti ja kietoi kätensä tytön harteille. ’’Me kaikki olemme tukenasi. Usko pois.’’
’’Kunpa voisinkin’’, Rose huokaisi. ’’Kunpa voisin kurkistaa tulevaisuuteen ja nähdä, että kaikki sujuu hyvin.’’ Hän kohautti olkiaan. ’’Ehkä olisi hyvä valmistella jokin puhe ensin, pakottaa heidät kuuntelemaan ja antaa heidän sitten tehdä päätöksensä.’’
’’Sinun on parasta keksiä puheesi nopeasti, sillä me juna hidastaa jo vauhtia.’’
’’Mitä?!’’ Rose huudahti ja katsoi ulos ikkunasta. Juna tosiaan hidasti vauhtiaan, ja asemalaiturit välähtelivät ohitse. Rosen sydän hypähti kurkkuun.
’’Oletko valmis?’’ kysyi Hugo joka ohitti siskonsa käytävällä.
’’En ole’’, Rose vastasi pahoinvoivasti. ’’Missä Scorpius on?’’
Hugo kohautti olkiaan ja katosi käytävällä olevaan ihmisvilinään. Rose otti laukkunsa junan tavarahyllyltä ja ahtautui sitten hänkin täpötäyteen käytävään. Rose toivoi, ettei hänen isänsä saisi sätkyä keskellä juna-asemaa. Jos Rose jotakin inhosi niin julkisia, nöyryyttäviä yhteenottoja isänsä kanssa. Mutta asemalla ei ollutkaan vastassa heidän vanhempansa, vaan James Potter ja Fred Weasley.
’’Fred!’’ Hugo huudahti ja riensi serkkuaan vastaan. He tekivät salaisen kättelynsä ja vaihtoivat pikaiset kuulumiset odotellessaan muuta seuruetta.
’’Hei! Mitä ipanat?’’ James tervehti joukkiota.
’’James, jos et lopeta tuota ’’ipanoittelua’’ vannon, että saat maistaa peikonjalkasieni-herjaani!’’ Lily kivahti. Muut nauroivat.
’’Ja hän on tosissaan, James, usko pois!’’ Albus hekotti.
’’Mitä te muuten täällä teette? Luulin että vanhempamme hakisivat meidät’’, Hugo sanoi.
’’Heillä on vielä jouluvalmistelut pahasti kesken’’, Fred vastasi.
Rose vilkuili ympärilleen ja huomasi Scorpiuksen heidän takanaan hieman erossa muista. Rose viittoi häntä lähemmäksi.
’’Fred, James, tässä on Scorpius. Hän tulee meille jouluksi.’’
‘’Miten menee?’’ Fred sanoi ja hän ja James kättelivät häntä kohteliaasti.
’’Scorpius…’’ James sanoi. ’’Olenko kuullut sen nimen joskus?’’
’’Hän on… Malfoy’’, Rose sanoi epäröiden.
’’Ahaa…’’
’’Ja seurustelee Rosen kanssa!’’ Lily sanoi.
’’Mikäs siinä sitten’’, Fred sanoi. ’’Tervetuloa joukkoon!’’
’’Kiitos’’, Scorpius mumisi.
Fred kääntyi Rosen puoleen ja sanoi tälle puoliääneen: ’’ etkö vain luule, että Ron-setä saa sätkyn?’’
’’Kyllä, minä tiedän sen, kiitos vain. Ei tarvitse muistuttaa siitä joka sekunti’’, Rose ärähti.
’’Selvä’’, Fred sanoi nostaen kätensä ilmaan. ’’Kunhan mainitsin.’’
’’No niin, eiköhän lähdetä sitten matkaan?’’ James sanoi. ’’ Victoire, Dominique, Louis, Albus ja Lily, te tulette minun kyydissäni. Roxanne, Rose, Hugo, Molly ja Lucy, te menette Fredin kyydissä. Teidän vanhempamme ovat jo kotikolossa. Me tulemme perästä myöhemmin. Niin, ja Scorpius menee tietenkin jälkimmäisellä. Eiköhän lähdetä!’’
Kaikki ahtautuivat taialla suurennettuihin autoihin, joihin kaikki mahtuivat laukkuineen nipin napin. Liian pian he saapuivat kotikolon pihalle, ja Rose puristi hermostuksissaan Scorpiuksen kättä. Ennen kuin he olivat edes kerjenneet nousta autosta, riensivät Geroge ja Angelina, Hermione ja Ron, Percy ja Audrey sekä isovanhemmat Arthur ja Molly Weasley nuoria vastaan ja syleilivät kaikkia. Scorpius nousi autosta viimeisenä ja jäi odottamaan sivummalle, että iloiset ensinäkemiset oli juhlittu.
Rose tarttui Scorpiusta kädestä ja vei hänet urheasti vanhempiensa eteen.
’’Äiti, isä… Tässä on Scorpius.’’
Syntyi hiljaisuus, kun kaikki olivat kuulleet tuon nimen. Kaikkien katseet kääntyilivät Roniin ja Hermioneen, ja siitä Scorpiukseen. Rose katsoi heitä silmiään räpäyttämättä. Scorpiuskin piti leukansa urheasti pystyssä, kuin näyttääkseen, ettei hänellä ole mitään salattavaa. Hiljaisuus kävi jo painostavaksi, ja Rose tunsi tarvetta selittää.
’’Hän on… me olemme olleet yhdessä –’’
’’Scorpius, niin kuin Malfoy, Scorpius?’’ Ron keskeytti. Hänen äänensä oli tyyni, mutta hänen kasvonsa kertoivat muuta.
Rose nyökkäsi. Hänestä tuntui, että jos hän yrittäisi puhua, häneltä ei pääsisi inahdustakaan isänsä raivoisan katseen alta. Ei hän varsinaisesti pelännyt isäänsä. Hän vain oli aina tehnyt kaikkensa ollakseen täydellinen tytär. Sellainen, josta vanhemmat olisivat ylpeitä. Rose näki, miten hänen isänsä kasvot alkoivat punoittaa. Se ei ollut koskaan hyvä merkki. Minä hetkenä hyvänsä… Rose ajatteli.
’’Minä…en..voi… uskoa tätä’’, Ron nieleksi kiukkuaan yrittääkseen pysyä tyynenä. ’’Kaikista ihmisistä juuri sinä, Rosie… Sinä… Minä kun olen aina yrittänyt varoittaa teitä, opettaa–’’
’’Sinä et tunne häntä!’’ Rose huudahti.
’’Älä keskeytä minua!’’ Ron ärähti takaisin.
’’Pitäisikö minun sitten odottaa, että saat änkytyksesi loppuun?!’’
’’Minulle ei puhuta tuohon sävyyn!’’ Ron sanoi naama jo aivan punaisena. ’’Kaikkien varoitteluiden ja tarinoideni jälkeen sinä alat veljeillä vihollisen kanssa! ’’
’’Sinäpä sen sanoit, isä! Tarinoiden! Kuka tietää, onko mikään niistä edes totta!’’ Rose kiljui. ’’Ja mitä ne puheet ’’vihollisesta’’ oikein ovat? Sinä et tunne häntä!’’
’’Minä tunnen kyllä Malfoyt oikein hyvin! Oi voi, tunnenpa hyvinkin! Kuinka monta kertaa me –’’
’’Ron, lopeta’’, Hermione sanoi tiukkaan sävyyn.
’’Anna minun puhua, Hermione’’, Ron tiuskaisi.
’’Ei. Tuo on juuri sinun ongelmasi, Ron! Sinun pitäisi luottaa tyttäreemme. Ja hän on oikeassa, me emme tunne häntä. Meillä ei ole mitään oikeutta tuomita häntä etukäteen. Etkö voi ymmärtää sitä, että hän ei ole meidän vihollisemme? Hän ei ole syyllistynyt mihinkään, hän on –’’
’’Onpas, hän on Malfoy, Hermione! Etkö muista mitä kaikkea he ovat tehneet?!’’
’’Et voi puolustella sitä noin! Eihän Malfoykaan loppujen lopuksi niin paha ollut…’’
’’Vai ei? Vai ei?! Oletko kenties unohtanut, kuinka hän yritti tappaa meidät lukuisia kertoja?’’ Ron karjui.
’’Ron!’’ Hermione huudahti ja katsoi nopeasti Scorpiukseen.
’’Mitä?’’ Scorpius älähti.
Ron näytti omahyväiseltä. ’’Vai ei isäsi ole kertonut, millainen niljake hän koulussa oli?’’
’’Ei…’’
Hermione tökkäsi Ronia sormellaan rintakehään.
’’Au!’’ Ron älähti. ’’Mitä?’’
’’Vai vielä mitä! Osaatkin sitten olla välillä niin tahditon, Ron! Hänen ei olisi tarvinnut kuulla tuota! Hän ei ole vastuussa mistään, mitä Malfoy on ikinä tehnyt!’’
’’Mutta -’’
’’Eikö sekin, miksei Malfoy ole kertonut pojalleen aiemmista tekemisistään, tarkoita sitä, että hän on kasvattanut poikansa paremmin kuin Lucius Malfoy ikinä?’’ Hermione pauhasi. ’’Hän ei ole usuttanut Scorpiusta lastemme kimppuun. Toisin kuin sinä! Se tekee sinusta pahemman kuin Malfoy!’’
Kiitos äiti, Rose ajatteli.
’’Mitä?’’ Ron ärähti. ’’Älä viitsi, Hermione…’’
’’Ei, älä itse viitsi! Eikö sinua yhtään hävetä, ettei tyttäremme ole uskaltanut aiemmin kertoa meille seurustelustaan? Oletpa todellakin näyttänyt hyvää esimerkkiä lapsillesi!’’
Ron näytti happamalta. ’’Tiesitkö sinä tästä?’’ hän ärähti äkkiä Hugolle.
Hugo nyökkäsi. ’’Sain äskettäin tietää.’’
’’Mikset kertonut meille?! Sinun olisi – ’’
’’Voi luojan tähden, Ron, nyt riittää! Anna jo olla’’, Hermione korotti ääntään. Ron mulkoili hetken Scorpiusta, joka katsoi rohkeasti takaisin. Sitten Ron kääntyi kannoillaan ja lähti laahustamaan kotikoloa päin.
Syntyi hiljaisuus, jonka aikana päät kääntyilivät vaivihkaa Roseen ja Scorpiukseen. Hetken kuluttua Hermione rykäisi ja kääntyi Scorpiuksen puoleen.
’’Olen pahoillani, Scorpius. Ron osaa olla hieman… Olen pahoillani.’’
Scorpius nyökkäsi. ’’Kiitos, kun puolustit minua.’’
Hermione hymyili. ’’Jääthän silti viettämään joulua kanssamme?’’ Vastausta odottamatta hän ohjasi nuoret kotikolon olohuoneeseen odottamaan päivällisen valmistumista. ’’Potterit ja muu Weasleyn porukka tulee hieman myöhemmin.’’
Arthur Weasley veti vaimonsa hieman syrjemmälle. ’’Mitä mieltä sinä olet tästä Molly? Hänhän on kuitenkin Malfoyn poika. Meillä on aina ollut huonot välit Malfoyden kanssa, tiedät kyllä miksi.’’
’’Minä tiedän, Arthur, mutta se ei ole heidän sukupolvensa ongelma, vaan meidän.’’
Rose ja Scorpius istuivat olohuoneessa hieman muista erillään.
’’Miltä sinusta tuntuu?’’ Rose kysyi ja silitti pojan kättä.
Miltäkö minusta tuntuu? Scorpius ajatteli. Minusta tuntuu siltä kuin olisi isketty jäänaskali sydämen läpi ja väännelty sitä. Hän kohautti olkiaan. ’’Ihan hyvältä.’’
Rose tapitti tätä syvänruskeilla silmillään, tiedän-että-sinua-vaivaa-jokin- ilmeellään. Oikeasti Scorpiuksesta tuntui oudolta, kamalalta kuulla Rosen vanhempien mainitsevan isänsä ja isoisänsä, ja syyttävän heitä heidän murhayrityksistään. Olisiko hänen isänsä todella yrittänyt tappaa heidät? Hän tiesi kyllä kaiken Pimeyden lordista, siitä hänen isoisänsä oli pitänyt huolen. Mutta hänen isänsä ei ollut koskaan puhunut siitä paljoa… Hän oli ymmällään... Hän puristi pakonomaisesti vasenta käsivarttaan…
’’Scorpius?’’ Rosen huolestunut ääni sanoi. Scorpius havahtui. ’’Oletko kunnossa?’’
’’Olen, olen. Minä vain mietin sitä, mitä isäsi sanoi… tiedäthän.’’
Rose nyökkäsi.
’’Oletko sinä tiennyt tästä?’’ Scorpius kysyi yhtäkkiä.
Rose empi, ja nyökkäsi sitten uudelleen.
Scorpius painoi päänsä. ’’En tiennyt, että se oli näin vakavaa’’, hän sanoi. ’’Tiesin, että heillä oli ollut erimielisyyksiä, mutta että…’’
’’Scorpius. Hei, katso minuun.’’
Scorpius kohotti katseensa.
’’Mikään, mitä vanhempamme ovat joskus tehneet, eivät vaikuta meihin, okei?’’
’’Okei…’’
Ruoka oli pian valmista ja Molly kutsui kaikki syömään. Pöytä notkui kaikenlaisista herkuista, jolloin kaikkien mieliala koheni ja pöydän täytti iloinen puheensorina.
’’Eikö muiden pitäisi jo olla täällä?’’ Molly sanoi katsoen seinäkelloaan.
Kuin vastauksena kysymykseen oveen koputettiin. Molly riensi avaamaan ja Potterit, Fleur, Bill ja heidän lapsensa astuivat sisään jouluntoivotuksien ja kovaäänisen puheensorinan saattelemina.
’’Onko totta, että Draco Malfoyn poika on täällä?’’ Ginny kysyi äidiltään madaltaen ääntään.
Molly nyökkäsi ja nosti sormensa huulilleen. ’’Peremmälle vain! Tulitte juuri ajallaan aterialle!’’
Lopulta kaikki olivat istuutuneet alas ja ottaneet ruokaa. Ron ei ottanut osaa keskusteluihin, hän vain ahmi ruokaansa hyvällä ruokahalulla ja mulkoili Scorpiusta tämän tästä, mikä sai Scorpiuksen olon erittäin epämukavaksi. Mutta hän ei ollut ainoa. Myös eräs toinen punatukkainen tyttö katseli Scorpiusta tiiviisti pöydän toiselta puolelta.
’’Kauanko tätä on jatkunut?’’ Ron möläytti yhtäkkiä saaden tunnelman taas oitis kiristymään, kääntämättä katsettaan hetkeäkään pois Scorpiuksesta. Hermionekin oli vaiti.
Rose selvitti hieman kurkkuaan ja sanoi: ’’noin kaksi vuotta.’’
Ron pärskäytti mehut pöydälle ja osan ruokien päälle. Tästä nousi välitön häly: ’’Hyi!’’ ’’Ällöttävää!’’ ’’Kiitos paljon, isä!’’
Mutta Ron ei välittänyt. ’’2 vuotta?’’
’’Ota rauhallisesti Ron’’, Molly puuttui puheeseen. ’’Ymmärrän hyvin miksi he kertoivat vasta nyt. Olet sinä melkoinen härkäpää!’’
Ron mulkaisi äitiään mutta ei uskaltanut väittää tälle vastaan.
’’Miten vain’’, Ron sanoi. ’’En luota häneen.’’
’’Ron’’, Hermione sanoi varoittavasti.
’’Kunhan sanoin!’’
’’Pidäkin mielipiteesi ominasi.’’
Ron pyöritteli hetken perunaa lautasellaan. ’’Hän näyttääkin samalta kuin Draco Malfoy’’, hän tuhahti enemmänkin itselleen kuin muille. Hermione pyöräytti silmiään.
’’Olen pahoillani tuosta’’, hän sanoi Scorpiukselle.
Scorpius nyökkäsi vaivaantuneena Rosen hymyillessä tälle rohkaisevasti. Muu osa päivällisestä sujui sen kummemmitta kommelluksitta. Rosesta oli helpotus, kun oli saanut asian pois sydämeltään, tietäen, että hänen äitinsä oli hänen tukenaan, kuten koko muukin suku. Scorpiusta taas alkoi ahdistaa tuleva keskustelu omien vanhempiensa kanssa…
Sainpas postattua tämän! Olkaapas hyväT'! :)
-
Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa ja huvittaisi lukea tämä loppuun asti. Mukavaa luettavaa ja kiva lukea tästä nuoremmasta sukupolvesta.
Beea
-
Yhden virheen sieltä bongasin:
Scorpius oli sanonut vanhemmilleen viettävänsä joululomansa Tylyphkassa.
Sen pitäisi olla varmaan Tylypahkassa. :D
Muuten aivan loistava ja jatkoa odotellaan =)
Koukutus jäi tähänkin :D
♥ Minnahh
-
Oi ihanaa!!! Vihdoinkin sait laitettua jatkoa ja kyllä se oli odottamisen arvoinen!!
Ron oli niin..no..Ron.. Olisin enemmänkin hämmästynyt jos herra EI olisi raivonnut, kuin pahainen raivotautinen..noh, jokin :D
Scorpius ja Rose ovat vaan niin suloiset keskenään!
’’Sinun on parasta keksiä puheesi nopeasti, sillä me juna hidastaa jo vauhtia.’’
Varmaan tarkoitit joko että juna hidastaa, tai että me hidastamme..
Kauheaa, kun pitää olla tällainen nipo.. Mutta tuo oli oikeastaan ainoa, joka pisti silmään :)
Ah, mutta toivottavasti saadaan seuraava osa hieman nopeammin *puppyeyes* :)
~Amy
-
A-I-V-A-N I-H-A-N-A-A-<3-<3
Ron, Ron, Ron, Ron!!! Ronin reaktio oli ihana : ) jatkoa milloin???
-
Aaaahhh
Kiitos jatkosta!
Hienoa tekstiä!!!
Tahtoo lisää...
(Taas kerran!!!)
-
Hienoa lukea tämän sukupolven ficcejä. :) On ensimmäinen minkä luen. Tämä vaikutti ihan kivalta, tämä on vaan niin erilainen mitä normaalisti luen. ;D Ihanaa, että Hermionen ja Dracon lapset löysivät toisensa. =)
-
Ihana! Odotan kyllä jatkoa tästä! :D <3
-
Tykkäsin paljon, vaikka en usein lue näin alhaisen ikärajan ficcejä ollenkaan. Teksti oli sujuvaa ja kuvailua oli aika paljon (onneksi). Jatkoa toivoisin pian^^
-
Aivan ihana! <3 Scorpius on niin ihana! Taas mä toistelen "ihana" sanaa, mut ei voi mitään :D Välillä meinas mennä sekasi noissa kaikkien lapsissa.. Ja sit Georgen lapsen nimi Fred todella sulosta :)
-
missä tämän ihanan ficin jatko on :D vaikka joka päivä käyn kurkkaa ni ei näy :p
varmaan kiireitä ^_^ odottelen viel!
-
Tykkäsin!!!tai rakastinLisää vaan tulemaan!
Toi Hermione oli mun mielestä ehkä hiukan luonnoton ja noi serkut sai mut ihan sekaisin :o
Mutta kuitenki hyvä Ficci! :P
-
Pidin toivoisin tähän jatkoo:D
-
KIITOS kaikille lukijoille/kommentoijille.
Kiírettä pitänyt enkä ole kerennyt kirjoittaa jatkoo piiiitkään aikaan. :-\
Kun kesäloma alkaa pitäisi kiire hellittää, jospa saisin kyhättyä tälle jatkoakin.. ??? :)
-
TÄÄ ON AIVAN IHANA!!!!!
Oon niin monta kertaa ollu aikeis lukee tätä, mut en oo koskaan silti lukenu. No, nyt luin ja mä RAKASTIN TÄTÄ!!!! :D Scorpius on niin sulonen.
Jatkoo vaan tuleen.
NeitiMusta.
-
Mä tykkäsin tästä kovasti. Kirjotat todella hyvin, kaikki on aika yksityiskohtasesti kuvailtua. Ja juoni etenee todella kivasti.
Jatkoo! :)
-
Tosi hyvin kerrottu. Jatkoa!!
-
KIITOS justnu, teiniprinsessa ja NeitiMusta!!!
On tullut niin paljon jatkopyyntöjä, että on kai pakko laittaa kiireet sivuun ja raapustaa tähän jatkoa!
Voin siis melkein luvata, että viikonlopuksi tulee uusi osa.
Kiitos kaikille!!! :)
-
Giyaah! Tähän jatkoa! Loistavaa! Upeaa! Ihanaa!
*Ihkuttaa* Jee!!!!
Kuuntelen justiinsa oikeaa kappaletta Lily Allenin 'Everybody's Changing' ja ne sanat..
En ole koskaan lukenut ficcejä kolmannesta sukupolvesta ja sanonpahan vaan, että harmi, että aloitin tällä, tätä parempia ei luultavasti hirveästi ole.. Olen pahoillani, te kaikki muut..
Kirjoitustyyli oli niin Rowlingmainen, että luulisi tuon olevan itsensä Rowin kirjoittama. Joku voi olla kanssani eri mieltä, mutta olen nyt tätä mieltä.
Ekojen lukujen nopeatempoisuus häiritsi hiukan minuakin, mutta asia korjaantui kolmannessa ja neljännessä luvussa.
Scorpius.. miksen minä muista? No jaa, siitä on niin miljoona vuotta, kun viimeksi luin Kuoleman Varjelukset..
Ronin reaktio oli kerrassaan ymmärrettävä. Harryn reaktio taas jäi minulta hiukan hämärän peittoon. Hermione.. oli tavanomaisen kiltti itsensä.
Ron tosiaan oli hirveän tahditon. Jos minulle poikaystävän isä töksäyttäisi, että mun isä-ukkoni (vaikkei olekaan vanha) olis yrittäny tappaa jonkun. Tuo Jääpuikko syrämmeen ja kampea, kampea, kyllä se syrän särkyy kohta-kuvailu oli osuva ja loistava.
Lissää tätä! Ja Malfoyiden (hankala kirjoittaa) reaktio pelottaa hiukan.......
-
Mahtavaa!
Ronin reaktio oli juuri niin ronmainen kuin olla ja voi ja se on hyvä, olet osannut kirjoittaa sen hyvin :D Jännittää tietää, mitähän Malfoyt sanoo asiaan. Jatkoa jatkoa!