Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Ria - 17.06.2009 18:04:09
-
Name: Lasikyynel
Author: Ria
Beta: Suurkiitokset kuuluu Enemylle!
Rating: k-11, saattaa muuttua, mutta ainakin vielä toi…
Pairing: James/Lily, Sirius/OC, Remus/OC, Peter/OC
Genre: Drama pääasiassa, myös Fluff, Romance…
Summary: Ficci kertoo Kelmeistä ja heidän viimeisestä kouluvuodestaan. Vuoteen mahtuu paljon iloa, surua, rakkautta, lähimmäisen menettämistä…
Disclamer: Potter –maailma kuuluu Rowlingille, kaikki mitä ette tunnista hänen käsialakseen on mun omaa.
A/N: Osallistuu OTP10 pääparituksella Lily/James. 9 to go \o/
Ja tässä olis nyt traileri, eka osa on tulossa pian, heti kun saan sen koneelle ja betalle. (on jo kirjoitettuna valmiiksi vihkossa)
Kesäloma on lopuillaan…
”Miksi sinä et voi hyväksyä sitä, että olen noita?”
”Lily, sinä et ole noita, sinä olet friikki!”
…kohtalo pistää sormensa peliin…
”Lily mikä sinut lennätti tänne tällaisena päivänä?”
”Se on Evans sinulle Potter. Ja tulin käymään Alicen luona, mutta hän ei ollut kotona.”
”Sitten sinä päätit murtaa jalkasi, jotta saisit tekosyyn tulla tervehtimään minua.”
...Lily ei ole enää entisellään.
”Miksi minä en voi enää haukkua Jamesia hyvällä omallatunnolla?”
”Ehkä siksi, että olet ihastunut häneen.”
He saavat lisää velvollisuuksia…
”Lily, mennäänkö suunnittelemaan joulutanssiaisia?”
”Joo mennään vaan”, punapää vastaa ja tarttuu pojan käteen.
… hauskuutta…
”Tuletteko te pelaamaan pullonpyöritystä?”
”Minä ainakin tulen.”
…surua…
”Voi ei, voi ei, voi ei!”
”Mitä nyt?”
Tyttö ei vastaa mitään vaan ojentaa pojalle mustan kirjekuoren, joka on tullut taikaministeriöstä.
…kelmeilyä…
”Sarvihaara, pistetäänkö luihuiset Suuren salin kattoon roikkumaan?”
”Ja viisitoista pistettä Rohkelikolta.”
…outouksia…
”Mitä Matohäntä tekee tuolla Bellatrixin seurassa?”
…rakkautta…
”Sirius Black seurustelee?”
”Ihan vakavissaanko?”
…ja lisää rakkautta.
”Lily Jessica Evans, tuletko vaimokseni?”
”Kyllä Lilyn on pakko vastata myöntävästi”,
sanoi Remus, joka vuorostaan näytteli Lilyä.
NennaNanna ylpeänä (vähemmän ylpeänä) esittää:
Lasikyynel
A/N: Kommentteja otan enemmän kuin mielelläni vastaan ;)
-
Kuulostaa mukavalta..:D
aion todellakin seurata tätä ficciä:)
-
minustakin tämä kuulostaa kivalta vaikken paljon kelmi- ficcejä luekkaan.
Ja seurailen (kai se on pakko kun on beta :D mutta seurailisin luultavasti muutenkin :))
Jatkoa odotellen Enemy
-
Kuulostaa kivalta luettavalta! :)
Luen myös aika paljon kelmi-ficcejä joten toivotaan että ehdin tätäkin lukea, kun ensimmäinen luku ilmestyy.:)
themarauders
-
Luen tosi paljon kelmi-ficejä ja tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta....
Eka luku vain tulemaan ;)
Ei pahalla,
mut tahallaan
-
Vaikuttaa todella hyvältä. Kelmificcejä on aina yhtä hauska lukea. Toivottavasti tulee pian ensimmäinen luku. Minä ainakin jään odottamaan sitä. ;)
- Amanecer
-
Kuulostaa ihanan hömpältä, varmasti luen jos vaan muistan :D
-
Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, jatkoa lupaan kyllä lukea jos vain muistan.
Trailerista on aika vaikea sanoa mitään, mutta kyllä ihan luettavalta vaikuttaa.
Ja anteeksi lyhyt kommentti, yritän ensimmäisestä luvusta keksiä jotain kunhan ilmestyy.
Toivottavasti tästä ei kuitenkaan tule liian kliseistä tekstiä.
Kelmificcejä on kuitenkin aina mukava seurata, varsinkin sellaista missä luvut tulevan mukaan tahtiin.
Jatkoa siis odottelen :)
-
Kivaltahan tuo kuulostaa! Lisäilehän vaan sitä ekaa lukua niin minäkin yritän parhaani mukaan seurata tätä. En tosin vanno mitään, koska yleensä kun alan seurata ficciä, se unohtuu aina pikkuhiljaa ja sitten on ilmestynyt jo niin monta lukua, etten jaksa vaivautua lukemaan kaikkia :D
Vaikka tästä luultavimmin tulee aikamoinen kliseepallero, ei se haittaa. Kelmi ficcejä on nykyisin kirjaimellisesti mahdotonta tehdä ilman kliseitä. Mutta mutta, ekaa lukua vaan kehiin, lupaan kommentoida :p
Ev
-
Tessu: Kiitos
Enemy: Kiitos
themarauders: Kiitos
justnu: Kiitos
Amanecer: Kiitos ja tässä nyt tämä eka luku on
Lansu: Kiitos, toivottavasti muistat lukea :D
Kuurankukka: Kiitos
Evora:Kiitos, mullakin on välillä sama ongelmä ton kanssa, että ficci unohtuu ja sitten ei enää jaksa lukea :D Ja oot oikeessa Kelmificciä on mahdoton tehä ilman kliseitä :D
A/N:Tässä olis nyt tää eka luku. Toivottavasti pidätte ja laitatte kommenttia :D
Luku 1. Godrickin notkoon
”Minä en enää kestä sinua Petunia!” Lily Evans huusi siskolleen.
”Miksi sinä et voi hyväksyä sitä, että olen noita?” Lily kysyi kiukusta kihisten.
”Lily sinä et ole noita, sinä olet friikki!” Lilyn sisko, Petunia, huusi takaisin.
”Minä en jaksa tätä enää! Yritä jo hyväksyä se tosiasia, että olen noita”, Lily pyysi turhautuneena. Tätä oli jatkunut jo vuosia. Kaikki alkoi siitä, kun Lily oli saanut kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin, että hän oli noita ja pääsisi opiskelemaan taikuutta Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa.
”Lily, sinä et”, Petunia aloitti, mutta Lily keskeytti hänet.
”Sano äidille ja isälle, että olen Alicen luona. En jaksa tätä enää”, Lily sanoi, otti takkinsa naulasta ja lähti ulos Evansien talosta pamauttaen oven kiinni.
Vihaisesti Lily lähti harppomaan kohti naapuritaloa, kunnes muisti Prewettien muuttaneen Godrickin notkoon. Hitsi. Lily ajatteli. Hänen oli pakko puhua Alicen kanssa. Hän ja Alice olivat olleet ystäviä jo pienestä pitäen, ennen kuin menivät Tylypahkaan. Tylypahkassa he olivat tavanneet toiset parhaat ystävänsä Brianna Kensingtonin ja Emma Deanin.
Mutta tästä asiasta hän ei halunnut puhua Brien tai Emman kanssa, hänen täytyi saada puhua juuri Alicen kanssa. He olivat aina yhdessä kesäisin kestäneet Petunian loukkauksia. Niinpä hän ojensi sauvakätensä.
Hetken kuluttua Lilyn eteen ilmestyi kaksikerroksinen, punainen velhobussi.
”Mihis nuori noita on menossa?” kysyi hieman rähjääntyneen näköinen rahastaja.
”Godrickin notkoon”, Lily vastasi kiivetessään Poimittaislinjan kyytiin.
”Kuulit kyllä Ernie, nasta lautaan!” rahastaja sanoi kuljettajalle.
”Se tekisi sitten kolme kaljuunaa”, rahastaja sanoi, kun he olivat päässeet Godrickin notkoon. Lily maksoi matkansa ja nousi bussin kyydistä vatsaansa pidätellen.
Kyyti oli ollut Lilylle hieman liian nopeaa ja pomppuista. Poimittaislinjalla Lily oli tullut notkoon viidessä minuutissa, mutta tavallisella jästiautolla matkaan menisi ainakin kaksi tuntia.
”Hei rouva Prewett. Onko Alice kotona?” Lily kysyi, kun oli päässyt Prewettien oven taakse.
”Ei ole valitettavasti. Hän on jossain ulkona Frankin kanssa”, rouva Prewett vastasi. Frank Longbottom oli heitä vuoden vanhempi Rohkelikko ja Alicen pitkäaikainen poikaystävä.
”Ai, no minä sitten menen. Hei hei”, Lily sanoi ja lähti kävelemään ympäri Godrickin notkoa. Hän ei ollut vielä valmis toiseen pomppuisaan ja liian nopeaan matkaan Poimittaislinjalla.
Onpa täällä kaunista. Lily ajatteli ja ihaili vanhoja mäntyjä, jotka oli istutettu kävelytien molemmille puolille.
”Iik!” Lily kiljaisi yhtäkkiä ja kaatui kosteaan nurmikkoon. Hän katsoi taakseen ja huomasi puunjuuren olleen syynä hänen kaatumiselleen. Tyttö yritti nousta ylös, mutta jalan vihlova kipu esti häntä.
”Ja tämäkin vielä”, Lily huokaisi, kun huomasi taivaalta alkavan tippua vettä.
Lily katsoi ympärilleen etsien ihmistä, joka voisi auttaa häntä.
”Anteeksi”, Lily sanoi huomattuaan naisen, joka kantoi kauppakassia kädessään.
”Voisitteko te auttaa minua? Kompastui tuohon puunjuureen ja taisin murtaa jalkani”, Lily sanoi ja osoitti puunjuurta. ”Totta kai”, nainen vastasi ja leijutti kauppakassinsa läheisen talon ikkunasta sisään. Hieman pyylevä nainen tuli Lilyn luokse, auttoi tämän ylös ja lähti taluttamaan punapäätä kohti taloa, minne oli juuri leijuttanut kauppakassinsa.
Saavuttuaan turvallisesti sisälle rouva vei hänet istumaan sohvalle ja otti Lilyltä märän takin pois.
”Noniin, katsotaanpas”, rouva sanoi ja alkoi tutkia Lilyn jalkaa.
”Kyllä, se on murtunut. Jos odotat hetken, niin korjaan sen luunkorjausliemellä”, rouva sanoi ja nousi seisomaan.
”James, tuo minulle kylpyhuoneesta luunkorjauslientä”, rouva huusi rappuihin päin, jotka veivät yläkertaan.
Hetken odotettuaan Lily huomasi tutun tummatukkaisen ja silmälasipäisen pojan tulevan alas liemi mukanaan. ”Lily, mikä sinut tänne lennätti?” poika kysyi.
”Se on Evans sinulle Potter. Ja tulin käymää Alicen luona”, Lily vastasi purevasti.
”Ja sitten päätit murtaa jalkasi, jotta sinulle olisi tekosyy tulla katsomaan minua”, poika lopetti omahyväisesti Lilyn puolesta. Lily päästi suustaan pitkän huokauksen.
”Ei, vaan minä kaaduin ja sinun äitisi auttoi minua”, Lily selitti Jamesille yhden sanan kerrallaan, jotta poika varmasti sisäistäisi asian.
”Noin, juo nyt tämä liemi, niin saat jalkasi kuntoon”, rouva Potter sanoi ja ojensi liemen tytölle. Liemi maistui hirveältä, mutta Lily päätti juoda sen silti loppuun, jotta voisi antaa jalallaan Jamesille opetuksen.
”Missä sinä asut?” rouva Potter kysyi häneltä, kun Lily oli saanut liemen kurkustaan alas.
”Pikku Whiningissä, Surreyssä”, Lily vastasi.
”Selvä. Sinä jäät sitten tänne yöksi. Vanhempasi eivät pääse tänne tuossa säässä, etkä voi mennä Poimittaislinjalla tai hormiverkon kautta tuolla jalalla”, rouva Potter ilmoitti ja alkoi etsiä pergamenttia, jotta voisi kirjoittaa Lilyn vanhemmille.
”Mutta kohta alkaa koulu, ja”, Lily aloitti, mutta rouva Potter keskeytti hänet.
”Ei mitään muttia. Sinä jäät nyt tänne. Voit mennä vierashuoneeseen nukkumaan”, rouva Potter sanoi.
”Selvä rouva Potter”, Lily vastasi alistuneena. Hän joutuisi viettämään yhden yön Jamesin läheisyydessä. Koulussa oli jo tarpeeksi rankkaa ja nyt hänen piti jäädä Pottereille yöksi.
”Nyt sinä menet lämpimään kylpyyn, minä tuon sinulle kuivat ja puhtaat vaatteet”, rouva Potter ilmoitti ja lähti näyttämään Lilylle missä kylpyhuone sijaitsi.
”Tässä sinulle, Lily, nämä vaatteet”, rouva Potter sanoi hänelle kylpyhuoneen ovenraosta.
”Kiitos!” Lily huusi ja kietaisi pyyhkeen ympärilleen.
Rouva Potter oli tuonut hänelle Jamesin mustan T-paidan, jossa oli kultainen sieppi, ja mustat college-housut.
Hmm. Jameshan tuoksuu ihan hyvältä. Eikun siis Potter. Miksi minä edes ajattelen miltä Potter tuoksuu?
Puettuaan nopeasti vaatteet ylleen Lily käveli olohuoneeseen ja istui rouva Potterin viereen lämpimälle sohvalle.
”Lily-kukkanen, miksi sinä istut täällä Jamesin vaatteet päälläsi?” kysyi juuri alakertaan tullut Sirius Black.
”Se on myös sinullekin Evans. Mursin jalkani ja rouva Potter auttoi minua”, Lily tiuskaisi väsyneenä.
”Jaa jaa”, Sirius sanoi ja meni keittiön puolelle.
”Sirius, kohta on päivällinen. Älä edes kuvittele koskevasi niihin kekseihin”, rouva Potter huusi Siriukselle.
Lily naurahti. Tämä oli niin Siriuksen tapaista, syödä jotain ennen päivällistä ja silti ahtaa mahaansa kolme lautasellista lihakeittoa.
Rouva Potter meni keittiöön tarkistamaan, ettei hänen ottopoikansa söisi kaikkea ruokaa.
”Sirius Orion Black, älä syö niitä keksejä. Mene hakemaan James, Lily ja Joseph päivälliselle”, rouva Potter sanoi Siriukselle.
”Evans syömään”, Sirius sanoi kävellessään olohuoneen poikki yläkertaan hakemaan herra Potteria ja Jamesia päivälliselle.
Ruokasali oli iso ja lämpimän punaisella maalilla maalattu. Keskelle huonetta oli katettu pitkä puinen pöytä. Lily siirsi yhtä tuoleista taaksepäin, jotta pääsisi istumaan siihen.
Seuraavaksi huoneeseen tuli rouva Potter, joka kantoi kädessään leipäkoria.
”Ja te kaksi ette sitten syö kaikkea”, rouva Potter sanoi huvittuneesti, kun James ja Sirius tulivat ruokasaliin. Pojat olivat tunnettuja pohjattomasta vatsastaan. Aamiaisellakin pojat söivät kilpaa paahtoleipiä ja yleensä molempien mahaan mahtui ainakin kymmenen leipää.
”Söisin kaiken ja Lily kuolisi nälkään? Ei onnistu!” James sanoi muka kauhuissaan ja väläytti tytölle kuuluisan kelmivirnistyksensä.
Lily tyytyi vain mulkaisemaan poikaa. Normaalisti hän olisi ruvennut huutamaan Jamesille, muttei kehdannut, kun pojan vanhemmatkin olivat paikalla.
Loppuruokailu sujui hiljaisemmin. James ja Sirius eivät pystyneet puhumaan suu täynnä, joten he tyytyivät vain olemaan hiljaa. Herra Potter taas kyseli Lilyltä kaikenlaista jästeistä ja jästitavaroista.
Juuri, kun Lily oli kertomassa herra Potterille miten televisio toimii, kuului ikkunasta koputus.
Kaikkien päät kääntyivät ikkunaan päin ja huomasivat lumenvalkean pöllön nököttävän ikkunalaudalla. Rouva Potter meni ottamaan pöllön jalkaan sidotun kirjeen.
”Kirje on vanhemmiltasi”, rouva Potter sanoi luettuaan pergamentinpalan läpi, ”He tulevat hakemaan sinut huomenna kahden aikaan.”
”Selvä”, Lily vastasi ja jatkoi syömistään.
***
”Minä taidan mennä nyt nukkumaan”, Lily sanoi haukotellen.
”Hyvää yötä”, rouva Potter toivotti.
Lily käveli portaat ylös suoraan vierashuoneeseen. Avattuaan huoneen oven Lilyn suusta pääsi ihastunut henkäys. Huone oli todella siisti, seinät olivat valkoiset ja huoneessa oli paljon valokuvia.
Lily päätti mennä tutkiman valokuvia hieman lähempää. Suurin osa kuvista esitti Jamesia nuorempana. Punapää naurahti kuvalle, missä Jamesia syötettiin, mutta poika pudisti päätään sen merkiksi, että ei aio ottaa ruokaa suuhunsa.
”Onneksi tulin järkiini ja tajusin ruoan merkityksen”, kuului ääni Lilyn takaa. Tyttö pyörähti ympäri ja huomasi Jamesin seisovan takanaan jokin vaatemytty kädessään.
”Älä tule noin hiljaa, olisin voinut saada sydänkohtauksen”, Lily sanoi ja piti kättään sydämensä kohdalla.
”Anteeksi”, James sanoi ja näytti tosiaan tarkoittavan sanomaansa. Yleensä Jamesin anteeksipyynnöt eivät olleet uskottavia.
”Saat anteeksi, kunhan et enää ikinä tee noin”, Lily sanoi ja pieni hymynkare nousi hänen huulilleen.
”Mitä sinä muuten täällä teet?” Lily kysyi Jamesilta ja istuutui alas sängylle. James seurasi hänen esimerkkiään.
”Ajattelin tuoda nämä kuivat vaatteesi”, poika sanoi ja ojensi vaatemytyn tytölle.
”Kiitos”, Lily sanoi ja hymyili.
”No mitä pidät minun perheestäni?” James kysyi.
”No, sinun äitisi on todella mukava ja huolehtivainen ja sinun isäsi on myös todella mukava. Sirius nyt on mitä on”, Lily naurahti. Jamesin kanssa oli helppo jutella, kun he olivat kaksin. Silloin James oli paljon vakavampi, eikä heittänyt tyhmiä kaksimielisiä vitsejä joka paikkaan.
”Kiva, että pidät vanhemmistani”, James sanoi ja hymyili Lilylle nyt aitoa hymyään, ei sitä hymyä mitä kaikki Kelmit käyttivät tyttöjen hurmaamiseen.
”Onneksi sinun äitisi tuli paikalle. Olisin varmaan jäätynyt tuonne ulos. Ja sitten vielä kun alkoi sataa”, Lily jatkoi vielä.
”Niinpä, olisi ollut aika kurja tapa kuolla. Paitsi, että et olisi kuollut sinne. Koska olisit voinut huutaa ja minä jos kuka tiedän, että sinä osaat huutaa ja kovaa”, James sanoi virnistäen. Lily tökkäsi häntä kylkeen.
”No et tietäisi, ellet olisi ahdistellut minua jo neljä vuotta”, Lily naurahti. James naurahti myös.
Hetken he juttelivat vielä koulusta ja muusta turhanpäiväisistä asioista.
”Minä taidan jättää sinut nyt nukkumaan”, James sanoi ja nousi sängyltä.
”Hyvää yötä Lily”, poika toivotti vielä ovensuusta.
”Hyvää yötä”, Lily vastasi hymyillen.
Hymy ei hyytynyt tytön huulilta hetkeen. Vetäessään peittoa korviin hän ajatteli äskeistä keskustelua.
Kyllä poika osasi olla vakava jos sille päälle sattui. Oli James loppujen lopuksi ihan mukava ja hyvän näköinen.
Mitä minä oikein ajattelen? Minunhan piti vihata sitä poikaa. Lily ajatteli. Häntä alkoi jo pelottaa, että oli ihastumassa tuohon poikaan.
Nämä ajatukset päässään Lily nukahti levottomaan uneen, jossa hän oli Tylypahkan tiluksilla suutelemassa tuota tummatukkaista ja silmälasipäistä poikaa.
-
Olitpas nopea pistämään ekan luvun tulemaan. :)
Pidin luvusta paljon, lyhyt mutta ensimmäiseksi luvuksi ihan sopivan mittainen. =)
Taitaapi Lily kohta ihastua Jamppaan ^^
themarauders
-
Tosi nopeasti laitoit luvun tulemaan ja teksti oli sujuvaa.
En ainakaan ensi silmäyksellä löytänyt virheitä. :)
Taitaa Lily olla jo hieman pihkassa Jamesiin. ;D
Jatkoa
Ei pahalla,
mut tahallaan
-
Laitoit nopeasti ekan luvun tulemaan:D
virheitä ei näkynyt:)
mukava toi Lilyn uni:D
-
Suloista! Lily taitaa pitää jostakin. :> Kelmivirnistys, hahaa!
En huomannut virheitä.
Traileri on todella lupaavan kuuloinen, odotan innolla jatkoa. (Vinkkivinkki, jatkoa...)
-
Ai katsos vaan, olet saanut tämän ensimmäisen luvun tänne jo. Mahtavaa. :)
Mutta sitten asiaan. Idea oli hyvin keksitty, enkä menisi moittimaan toteutustakaan. Suhteellisen kirjoitusvirheetön (suhteellisen siksi, että jossain taisi olla yksi virhe, mutta kadotin sen jo :D), sujuvaa tekstiä. Toista lukua vaan kehiin.
- Amanecer
-
Tässäpä kommentti, jonka lupasin :)
Elikäs alotetaan ihan tuosta tekstin rakenteesta ja ulkoasusta yms. Eli ulkoasusta sen verran, että tuolla oli vähän hassussa paikoissa kappalejakoja. Uskon, että tiedät mihin kappalejako tulee (eli siis kun asia/kohtaus vaihtuu), joten en sen tarkemmin sääntöjä ala selittää. Olit laittanut myös niitä sisennyksiä ihan turhaan tuonne. Veikkaan että olet jossain määrin yrittänyt ''kopioida'' Potter kirjoissa esiintyvää sisennystä ja niitä välejä. Sitä ei kannata tehdä, jos ei osaa ihan täysin oikein niitä sääntöjä. Eli ihan hyvin (kuten varmaan kaikki ficcaajat) voit jättää ne sisennykset pois, ne vain sotkevat rivijärjestystä ja saavat tekstin näyttämään vähän sotkuiselta. Otan tähän esimerkki kohdan.
Tylypahkassa he olivat tavanneet toiset parhaat ystävänsä Brianna Kensingtonin ja Emma Deanin.
Mutta tästä asiasta hän ei halunnut puhua Brien tai Emman kanssa, hänen täytyi saada puhua juuri Alicen kanssa. He olivat aina yhdessä kesäisin kestäneet Petunian loukkauksia. Niinpä hän ojensi sauvakätensä.
Eli tuossa kun on tuo mutta sana, niin ota tuo sisennys pois ja laita tuo lause edellisen lauseen perään tähän malliin:
Tylypahkassa he olivat tavanneet toiset parhaat ystävänsä Brianna Kensingtonin ja Emma Deanin. Mutta tästä asiasta hän ei halunnut puhua Brien tai Emman kanssa, hänen täytyi saada puhua juuri Alicen kanssa. He olivat aina yhdessä kesäisin kestäneet Petunian loukkauksia. Niinpä hän ojensi sauvakätensä.
Tuolla oli muutama samanlainen kohta, missä tulee kappalejako ja sisennys ihan täysin keskelle kappaletta.
Se siitä ulkonäöllisestä seikasta ja sitten tekstin rakenteeseen. Eli teksti on sujuvaa, mutta toistelet joitain sanoja vähän turhan usein. Kannattaa yrittää miettiä synonyymejä ja muita ilmaisuja niin tekstistä saa eläväisemmän ja rikkaamman.
Koskaan ei voi korostaa liikaa sitä, kuinka tärkeää kuvailu on. Eli tuolla oli kyllä kuvailua, mutta sitä voisi olla vähän enemmän ja tarkemmin, niin lukijan on helpompi muodostaa tilanteesta elävä kuva päähänsä.
Sitten tuosta sisällöstä sananen. Luku oli hyvä ensimmäiseksi luvuksi. Mutta tulevaisuudessa tahtia kannattaa ehkä hidastaa vähän, jotta lukija pysyy perässä ja voi käsitellä uusia tietoja hetken ennen kuin taas uutta heitetään kehiin.
Minua vähän ihmetytti se, miten rauhallisesti Lily suhtautui siihen, että oli saapunut Jamesin taloon edes tietämättä siitä. Jäi myös vähän epäselväksi se, tunnistiko Lily Jamesin äidin heti silloin kun hän tuli auttamaan Lilyä, vai selvisikö se hänelle vasta sitten kun James oli saapunut Luuran Koko pullo kädessään olohuoneeseen. Kun itse kirjoitan, niin mietin kuinka itse suhtautuisin kyseessä olevaan asiaan ja sitten sovellan sen hahmon luonteeseen sopivaksi. Eli kannattaa käyttää apukeinona itseään. Samoin muuten tuossa kuvailun kanssa. Esim. jos haluaa kuvailla ilmeitä, äänensävyä tai tunteita, kannattaa itse koettaa saada aikaiseksi suunnilleen sama ilme/ääni/tunnetila. Jos joskus kuvaisin itseäni videokameralle samalla kun kirjoitan, voisi olla ratkiriemukasta katsoa video jälkeen päin uudestaan. Vääntelen nimittäin kasvojani ihan jatkuvasti kun kirjoitan saadakseni jonkinlaisen käsityksen siitä, millainen ilme esim. Siriuksella on. Kannattaa joskus kokeilla, itse koen kyseisen taktiikan aika tehokkaaksi!
Mutta joo, ennen kuin tämä kommentti venyy ihan hirmu pitkäksi, taidan tehdä tiivistelmän eli: hidasta vähän tahtia, mieti henkilöiden reaktioita ja lisää tarkempaa kuvailua. Muuten teksti oli sujuvaa, ei tökkinyt missään kohdassa eikä tuolla ollut muutamaa pilkkuvirhettä lukuun ottamatta muita virheitä. Tai ainakaan en löytänyt yhtään.
Lisää vain!
Ev
ai nii joo, piti kirjoittaa tuonne jonnekin väliin, että pidin tuosta Lilyn ja Petunian välisestä keskustelusta ja siitä miten Lily lähti ovet paukkuen pois. Se oli aito kohtaus ja on ihan hyvin saattanut tapahtuakin joskus :)
ps. toivottavasti ei ollut hirmu nipottava kommentti, rakentavaa yritin antaa ^^
(niin joo ja kiitos paljon kommentistasi minun ficciini :p)
MUOKS 23.6. Niin, luin nuo kaksi uusinta kommenttia (en muista keiden kirjoittamat) ja on ihan pakko puuttuu tohon Black juttuun. Ensinnäkään lukija ei voi vaatia kirjoittajaa tekemään sillä tavalla kun itse on tottunut lukemaan. Voi antaa ehdotuksen, mutta ei voi vaatia kirjoittajaa vaihtamaan jotain, minkä itse on valinnut. (harvinaisen epäselvä selostus..) Ja sit jos oon oikeessa nii tän ficin kirjottaja käyttää Blackia siks, koska Musta on nii suomalainen ja epäpottermainen nimi. Joo mutta ihan miten tykkäätte :D Oli pakko tunkee lusikkani tähän soppaan.
-
No eipä tässä mitään uutta, mutta kivan nopeasti laitoit tuon luvun.
Yksi juttu kyllä vähän rupesi häiritsemään: Ainakin kirjoissa tuo Siriuksen sukunimi on suomennettu Mustaksi. Tässähä se oli Black. Toisaalta eipä tuo ole välttämättä edes mikään virhe, vaan pikemminkin eri tapa kirjoittaa. Ja kyllä noin tehdään muissakin ficeissä, mutta teki vain mieli huomauttaa, ettei tästä kommentista ihan nysää tulisi. ;)
Mutta jatkoa pian, jään kyllä seuraamaan! :D
-
Tulinpas tän nyt sitten lukeen ;)
Traileri oli tosi hyvä, sellanen koukuttava :)
Eka lukukin oli kiva, vaikkakin asiat tapahtu jokseenkin liian nopeesti.
Pari virhettä löysin:
"Minä en kestä sinua Petunia
sinua - jälkeen pilkku
"Se on Evans sinulle Potter
sinulle - jälkeen pilkku
Mä kyllä vierastin täysin tota Blackiä, se vaan kuulostaa todella oudolta kun on suomenkielisessä tottunu sen olevan Musta. Joten voitko seuraavissa luvuissa käyttää sitä?
Ja toinen juttu joka jäi häiritseen oli kuvat vierashuoneessa; miks ihmeessä siellä oli kuvia Jamesistä, tuskin vieraat haluaa sitä hirveemmin kattella (Mä voisin, mutta se olikin sellanen Btw). Ymmärrän kyllä et halusit jotain kirjotettavaa siitäkin, mutta olishan Lily voinu vaikka "eksyä" Jamesin vanhempien huoneeseen tjn...
Ajatuksiakin oisit voinu laittaa enemmän, kun Lilynhän vinkkelistä tää sinänsä on, niin ois kiva tietää mitä se ajattelee, kun se on majottuneena siihen ihastuneen ihmisen talossa, tai silleen.
”Söisin kaiken ja Lily kuolisi nälkään? Ei onnistu!” James sanoi muka kauhuissaan ja väläytti tytölle kuuluisan kelmivirnistyksensä.
*Vilunväristys* Mullekin tollanen hymy, James! :) On se kyllä ihana...
Tää oli kyllä ihana, ja juonikin on tosi erilainen, kun muissa (ainakin mun lukemissa) kelmificeissä.
Ja luku oli just sopivan pitkä :)
-
Heips! Tulin nyt sitten tänne vastailemaan noihin teidän kommentteihin. Jatkoa on tulossa kohta. Pitää siirtää melkein valmis teksti koneelle, laittaa betalle ja sitten tänne teidän luettavaks. Mutta nyt niihin kommenteihin :D
themarauders: kiva kun pidit, mulla oli toi luku jo valmiina samaan aikaan trailerin kanssa, mutta en halunnut laittaa sitä heti tänne :)
justnu: kiva kun pidit :)
Tessuu: Kiva kun pidit myös :)
viisisataakaksi: samaa kun Tessuulle ja justnuulle, kiva kun pidit, jaktoa on siis kohta luvassa :)
Amanecer: Kiva kanssa että pidit. Katoin ite tarkemmin pari päivää sitten missä virhettä oli ja löysin sen, mutta niinkuin sinä mäkin kadotin sen :D
Evora: Ihanaa pitkä ja rakentava kommentti :D Mutta siis... Korjaan noi kappalejaot seuraavaan lukuun. (Olen liian laiska muokataskseni ekaa lukua enää :D) Yrtän parhaani mukaan hidastaa tahtia ja toi sun vinkki että käyttää apukeinona itseään toimi aikas hyvin. Taisin ja taidan edelleen olla hieno näky kun kirjoitan :D Ja just toi on yks syy miks käytän Blackia enkä Mustaa Siriuksen sukunimenä
Neiti Pimeyden Lordi: Joo olen kirjoittanut Siriuksen tarkoituksella Blackiksi. Laitan tohon teinirinsessan kommenttiin syitä miks kirjoitan niin joten voit siitä katsoa :)
teinirinsessa: En pysty kirjoittamaan Siriusta Mustana. Yksi syy on juuri toi minkä Evora kirjoitti, eli koska se on epäpottermainen ja suomalainen. Ja olen lukenut toooodella paljon kelmificcejä ja juuri sellasia missä Sirius on Blackinä eikä Mustana, joten en pysty kirjoittamaan Siriusta Mustana, koska olen tottunut siihen että se on Black. Ja sitten toi kvua juttu. Ite voisin laittaa kylä vireashuoneeseen lapseni kuvia :) Ajattelin aluksi että Lily olisi voinut mennä just esim. vanhempien huoneeseen, mutta se tekis Lilystä ei-Lilymaisen. Koska se ei kuitenkaan oo semmonen utelias niinkun James :)
Elikkäs, kiitos kaikille kommenteista :) Jatkoa ilmestyy kohta ja joo... Enpäs nyt keksi mitän hyvää lopetusta, mutta Hyvää Kesää!!
~NennaNanna~
-
Hii, tää oli oikein mukavalta vaikuttava tarinanalku. Jamesin vanhemmat olit kuivaillut mukavasti. Pian jatkoa :--D
-
Oli tosi sulonen ja ihana. Jatko pian, kiitos. :))
-
Ihanaa, kerrankin mä löysin sellaisen Kelmificin, jota mä oikeasti tahdon jäädä seuraamaan. Oikeastaan nimikin kuulosti houkuttelevalta ;)
Mutt joo, en bongaillut sen suurempia kirjoitusvirheitä. Tahtia voisit vähän hidastaa, kaikki menee aika nopeasti. Tosin toi loppukohtaus oli söpö <3
-
Hee, tää on kiva! Miten kummassa se Lily sattuikaan sinne Pottereille... XDXD Jatkoa pian?
-
Sullloinen <3 En yleensä lue kelmi ficcejä mutta tuo suloinen otsikko pisti silmään ja oli pakko tulla lukemaan. Odotan jatkoa (:
~ Shute
-
Layara: Kiitos!
Potter fani: Kiva että pidit ja kiitos kommentistasi :)
Mustalupiini: Kiitos kommentista, toivottavasti koukuttaa jatkossakin niin on ainakin yks lukija :D
L.E: Hidastan tahtia, Ja kiva että jäät seuraamaan jatkoa! :D
Salla: Kiitos kommentistasi!
Shute: Kiva, että pidit ficistäni :D
Tässä olis nyt uutta lukua, toivottavasti pidätte ja laitatte taas paaaaaaljon kommenttia :)
-Nenna
Luku 2.
Lily nukkui koko yön todella levollisesti. Yleensä, kun hän oli kylässä, hän nukkui huonosti ja heräsi aikaisin, mutta nyt hän heräsi vasta yhdeksän aikaan.
Hetken venyteltyään hän lähti alakertaan katsomaan oliko muu talo herännyt.
”Huomenta”, Lily toivotti astuessaan keittiöön. Keittiön pöydän ääressä istui hieman väsyneen näköinen James ja pirteä rouva Potter.
”Huomenta Lily”, James vastasi ja haukkasi suuren palan paahtoleivästään.
”Huomenta, ota siitä vain aamupalaa”, rouva Potter sanoi ja osoitti aamiaispöytää.
”Kiitos”, Lily sanoi ja otti pöydästä ruskean, valmiiksi paahdetun leivän ja levitti siihen voita.
”Missä Sirius on?” Lily kysyi ja ihmetteli itsekin miksi kutsui Siriusta etunimellä.
”En tiedä, ei ollut ainakaan nukkumassa kun minä heräsin, ja se jos mikä on ihme, koska minä heräsin jo kahdeksalta”, James naurahti. Sirius ei todellakaan ollut mikään aamuvirkku, hyvä kun pojan sai edes koulutunneille ajoissa.
”Kai Anturajalka, tai siis Sirius on mennyt katsomaan Remusta, kun”, James aloitti, mutta lopetti lauseensa kuin seinään. Hän melkein oli paljastanut Lilylle, mikä Remus oli, ja sitä hän ei todellakaan halunnut. Hän ei ikinä voisi kertoa kenellekään Kuutamon salaisuudesta, hän ei voisi pettää Remusta.
”Minä tiedän, että Remus on ihmissusi”, Lily sanoi, mutta katui sanojaan heti, kun näki Jamesin ilmeen. Pojan ilme oli sekoitus surua ja pettymystä.
”Remus kertoi siitä minulle viime keväänä valvojaoppilaiden kokouksen jälkeen”, Lily jatkoi, ”Hei, ei hän teitä ole pettänyt. Remus halusi vain toisenlaista juttuseuraa. Tiedän, että se tuntuu, kuin hän olisi pettänyt teitä, mutta me juttelimme asiasta vain pari kertaa”, Lily lohdutti Jamesia.
Silti Jamesista tuntui, kuin Remus olisi pettänyt muut Kelmit. Heidänhän piti auttaa toinen toistaan.
”Joo, kyllä minä ymmärrän”, James sanoi äänellä, mikä tarkoitti jotain aivan muuta.
”Hmm. Minä menen nyt pukeutumaan”, hän sanoi vielä ja nousi pöydästä.
Lily katsoi pojan perään. Nyt hän oli sekoittanut asiat pahan kerran. Remus oli pyytänyt häneltä, ettei hän ikinä kertoisi kenellekään, siitä mitä Remus oli. Vaikka James tiesikin salaisuuden, Lilystä tuntui, kuin olisi kuitenkin pettänyt Remuksen.
”James, saanko tulla?” Lily kysyi Jamesin oven takaa. Hän oli päättänyt mennä puhumaan pojalle.
”Joo, totta kai voit tulla”, James vastasi ja kohotti katseensa sänkynsä päiväpeitteestä Lilyyn. Taas kerran hän huomasi kuinka kaunis tuo tyttö oli. Kunpa hän vain saisi hänet itselleen...
”James hei, ei Remus teidän luottamustanne ole pettänyt”, Lily sanoi rauhoittelevasti ja käveli sisälle huoneeseen.
Hän kiinnitti heti huomiota huoneen sisustukseen. Huoneessa oli muuten aivan tavallisen näköistä, mutta kaikki seinät oli peitetty erilaisilla julisteilla ja kuvilla.
”Mutta se tuntuu siltä”, James sanoi ihmetellen miksi edes puhui asiasta Lilyn kanssa, tai miksi tuo tyttö edes puhui hänelle.
”Me lupasimme auttaa häntä”, poika vielä lisäsi.
”Mutta, ettehän te voi auttaa häntä, muuten kuin kuuntelemalla”, Lily sanoi ja ihmetteli mitä poika tarkoitti auttamisella.
”Kyllä me voimme”, James sanoi takaisin pistävämmin, kuin oli tarkoitus.
”Miten te voitte häntä auttaa. Ihmissusihan puree ihmisiä”, Lily sanoi kauhistuneena. Häntä kauhistutti ajatuskin, että joku olisi ihmissuden armoilla vaikka se henkilö olisi James Potter.
”Lily, voinko minä luottaa sinuun?” James kysyi häneltä vakavana.
”Kyllä voit”, Lily vastasi hieman uteliaana.
”Aivan sataprosenttisen varmasti?” poika vielä varmisti.
Saatuaan Lilyltä nyökkäyksen hän alkoi kertoa:
”Kun me, siis minä, Sirius ja Peter, saimme kolmannella luokalla tietää Kuutamon olevan ihmissusi, niin me halusimme auttaa. Tiesimme kuitenkin, että ihmissusi vahingoittaa ihmistä, mutta ei eläintä. Joten siitä Anturajalka sai päähänsä ruveta animaagiksi. No siinä me sitten opiskelimme, vaikka Remus kielsi koko ajatuksen, mutta ei me hänen mielipiteestään välitetty. Ystävät auttavat aina toisiaan, se on Kelmien sääntö numero yksi.”
Lily aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta hän ei saanut sanaakaan suustaan. Hän oli tavallaan vihainen pojille. He olivat rikkoneet koulun kymmeniä ja taas kymmeniä sääntöjä opiskellakseen animaageiksi. Toisaalta Lily oli heistä jotenkin ylpeä. Se on kuitenkin äärimmäisen vaikeata ja kun sen tekee vielä ystävänsä eteen, se on todella hienoa.
”Mutta eikö se ole vaarallista?” Lily kysyi, kun sai vihdoin sanaa suustaan.
”Me tiedämme mitä teemme”, James sanoi edelleenkin vakavana. Poika sentään pystyi puhumaan jostain vakavasti. Aina kun Lily oli puhunut pojan kanssa, tämä oli laittanut kaiken leikiksi.
Lily olisi halunnut saarnata Jamesille tämän asian vaarallisuuksista, mutta ei kuitenkaan pystynyt. Hän ei yksinkertaisesti voinut kieltää poikaa tekemästä tämmöistä, kun hän teki sen ystävänsä tähden.
”Teidän lempinimet”, Lily sanoi saatuaan ajatuksen.
”Nehän ovat teidän animaagimuotonne”, Lily jatkoi, ja alkoi innostua ajatuksesta. James nyökkäsi hänelle, kahdesta syystä. Hän vastasi Lilyn kysymykseen myöntävästi ja pyysi Lilyä jatkamaan, hän halusi, että Lily arvaisi heidän muotonsa.
”Matohäntä. Onko Peter hiiri?” Lily kysyi.
”Itse asiassa, hän on rotta”, James vastasi ja hymyili hieman.
”Ja oletko sinä sitten hirvi ja Sirius jokin koira?” Lily kysyi ja sai vastaukseksi hymyilevän pään nyökytyksen.
”Vau, te teette tosiaan toistenne eteen kaiken”, Lily sanoi vielä ihaillen. Kyllä hänkin tekisi ystäviensä eteen kaiken, mutta tämä oli jo jotain.
Ennen kuin James kerkesi vastaamaan mitään, Siriuksen pää työntyi oven välistä.
”Lily hei, sinun vanhempasi tulivat hakemaan sinua”, poika sanoi virnistellen, kun huomasi keskeyttäneen kaksikon.
”Sanotko, että tulen kohta, minulla on vielä Jamesille asiaa”, Lily pyysi pojalta.
”Selvä”, Sirius sanoi ja lähti hymyillen.
”Minä lupaan, etten kerro tästä kenellekään, mutta voitko sinä joskus näyttää minulle animaagimuotosi?” Lily pyysi
”Joo, voin minä näyttää, mutta meidän pitäisi varmaan mennä alas, ennen kuin Sirius alkaa kertoa valheita, siitä mitä me olemme tehneet.
Lily katsoi kauhistuneena Jamesia ja nousi nopeasti sängyltä ylös ja lähti alakertaan James perässään.
”Hei äiti ja isä”, Lily sanoi nähtyään vanhempansa. He halasivat Lilyä, kiittivät rouva Potteria huolenpidosta ja avasivat ulko-oven lähteäkseen.
”Heippa! Nähdään Tylypahkassa James”, Lily toivotti vielä pojalle. Sirius katsoi heitä kummissaan. Mitä kaksikon välillä oli tapahtunut tuon yön aikana, jonka Lily oli viettänyt heillä? Hänen täytyy saada tietää.
”Voitaisiinko käydä Alicella? Minun pitäisi puhua hänen kanssaan”, Lily pyysi, kun muisti miksi oikeastaan oli tullut Godrickin notkoon.
”Kyllä se käy. Minulla onkin Amalialle asiaa”, rouva Evans sanoi, ja he ajoivat korttelin matkan Prewettien talolle.
***
”Alice, Lily tuli!” rouva Prewett ilmoitti tyttärelleen, kun Evansit olivat päässeet heidän oven taakse.
”Hei Lily. Äiti sanoikin, että sinä kävit täällä eilen”, Alice sanoi ja tarttui ystäväänsä kädestä ja talutti tämän huoneeseensa.
Alicen huone oli sisustettu pehmeän ruskean ja punaisen sävyillä. Kirjahyllyssä komeili paljon kirjoja ja kuvia. Suurin osa kuvista esitti Alicea, Lilyä, Emmaa ja Briannaa yhdessä. Joissakin kuvissa Alice oli yksin ja joissakin hän poseerasi poikaystävänsä Frank Longbottomin kanssa. Alice ja Frank olivat seurustelleet jo Alicen viidennen Tylypahkavuoden alusta asti. Mutta nyt tilanne muuttuisi, sillä Frank oli Alicea vuoden vanhempi, joten he eivät näkisi enää yhtä usein kuin ennen.
”Mitä ihmettä sinä teit Pottereilla?” Alice kysyi suoraan Lilyltä ja tämän oli pakko lopettaa huoneen ihailu.
”Mistä sinä sen tiesit?” Lily kysyi hämmentyneenä. Eihän hän ollut vielä missään vaiheessa sanonut ystävälleen, että oli ollut Pottereilla yötä.
”Pikkulintu nimeltä Sirius Black lensi tänne ja kertoi. Mutta hän ei varsinaisesti kertonut mitään syytä miksi olit siellä. Että alapa selittämään”, Alice sanoi ja odotti, että Lily kertoisi edellisen päivän seikkailuistaan.
”No, minä olin tulossa eilen tapaamaan sinua…” Lily kertoi vierailustaan Jamesin luona, jättäen kuitenkin pois kohdan, missä poika kertoi heidän olevan animaageja.
Puituaan koko James-asian läpi, tytöt alkoivat suunnitella reissua Viistokujalle. Heidän pitäisi mennä ostamaan uudet koulukirjat ja kaavut, sillä edelliset olivat jääneet pieniksi.
”Jos Dumbledoreen on luottaminen, niin kirjeiden pitäisi saapua tämän viikon aikana, joten käykö tiistai?” Alice kysyi.
”Miksei maanantai?” Lily puolestaan ihmetteli.
”No, jos Em ja Brienkin tulevat mukaan, niin meidän täytyy mennä tiistaina, koska Brianna tulee maanantaina Itävallasta”, Alice muistutti. Brianna, toinen heidän parhaista ystävistään, kävi aina kesäisin Itävallassa, sillä hänen isänsä asui siellä. Brien vanhemmat erosivat kun tyttö oli kaksivuotias, joten hän oli joutunut jo monen kesän aikana käymään Itävallassa, jotta pystyi tapaamaan isäänsä.
”Tosiaan, olin unohtanut jo”, Lily sanoi ja löi kätensä otsalleen. Yleensä hän muisti kaikki vähemmäntärkeät tapauksetkin, mutta tämä oli päässyt unohtumaan. Ja se taas johtui luultavasti James Potterista.
Tytöt päättivät lähettää Emmalle ja Briannalle kirjeet. He sopivat näkevänsä tiistaina jäätelöbaarin edessä kello yhdeltä.
Hetken vielä tytöt juttelivat kaikesta turhanpäiväisistä asioista, kunnes rouva Evans tuli sanomaan Lilylle, että heidän oli aika lähteä kotiin laittamaan ruokaa.
Autossa istuessaan Lily sai hyvin aikaa miettimiseen. Hän kävi koko Godrickin notkossa viettämänsä ajan päässään läpi. Jokin outo, uusi tunne sai Lilyn sydämen sykähtämään eri tavalla, kun hän ajatteli Jamesia. Oliko hän ihastunut tuohon poikaan, joka aikaisemmin oli ollut niin ärsyttävä? Voisiko se johtua mitenkään siitä, että James oli uskoutunut hänelle heidän animaagi-asiasta?
Nämä ajatukset päässään Lily nukahti auton takapenkille.
***
A/M: kommenttia siis haluan, ja tiedän että luku oli lyhyenpuoleinen, mutta toivottavastu silti piditte :)
-
Muutaman pilkkuvirheen bongasin (mutta joita en tietenkään laiskuuttani jaksa enää ettiä :D), mutta muita kirjotusvirheitä en.
Hieman häiritsi se kuinka iso juttu tosta salaisuudesta tuli, voi tosin olla et mä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä :D
Mutta sitä mä en ymmärrä, et miks ihmeessä sä laitoit Lilyn jo tässä vaiheessa ihastuun Jamesiin, jo tokassa luvussa? Voi olla että mä oon vaan liian tottunu siihen että tää tapahtuu jossain 15. luvussa, mutta kuitenkin.
Oikein kiva luku kuitenkin :)
-
Tää on tosi söpö! Oikeestaan on kiva, että Lily huomaa jo nyt pitävänsä Jamesista, koska yleensä siinä kestää... n_n
Jatkoa odotellessa...
(Tuli tosi rakentavaa joo)
-
Ihanaa saada hyvään ficciin jatkoa. Ja se jatko oli hyvä. Muuta en oikeestaan osaa sanoa, silmiini ei juurikaan virheitä osonut. :)
Jatkoa odotellen..
-
uu... jatkoa odotan innolla!!
-
Ihana <3 Nopeesti lsää lukuja! *kuolausta*
~Ziri
-
Hih, täytyy myöntää että kelmit on parhaita. Tämä alkaa mielenkiintoisesti ja kutkuttavasti, ei malttaisi odottaa mitä tulee tapahtumaan. Ei näistä parista luvusta oikein muuta pysty sanomaan kuin että jatkoa vaan, erittäin lupaava alku. :>
-
Sait uuden lukijan. :D Kiitos ihanasta ficistä, tätä on ihana lukea!
Huomasinkin, että sinulle oli tullut kommenttia tuosta Sirius Black/Musta asiasta. Oma mielipiteeni on, että Black kuulostaa mun korvaan vähän vieraalta, mutta ei se varsinaisesti haittaa, koitan tottua. ;)
En mitään erityisiä kirjoitusvirheitä löytänyt, paitsi ekan kappaleen sisennykset ärsytti pikkasen, mutta olen lukenut palautteen, jota olet saanut, joten en jaksa valittaa kun tiedän, ettet enää tee niitä. :)
Olipa taas erittäin rakentavaa... :D
Mutta jatkoa odotan, toivottavasti tulee pian!
Kiitos vielä kerran ihanasta ja koukuttavasta ficistä! ♥
-
hehaa.. :D
jatkoa!!
en oo sit rakentavan komman typpi..
-Inkheart
-
Ooh! Ihana on! Jatkoa pian!!!!!!
-
Aaww, ihana. Tämä poikkeaa jonkin verran tavallisista kelmificeistä, ja siksi juuri pidän tästä. Tässä on kuitenkin mukana kaikki olennainen, kuten Lilyn vihaaminen Jamesia jne. Mukavaa, että Lily jo tässä vaiheessa rupeaa pitämään tuosta pojasta.
Minusta tämä vaikutti kirjoitusvirheettömältäkin kaiken lisäksi, ja pidän tuosta nimestä. Se tuo jotenkin haikean fiiliksen, en tiedä miksi. Laitapa joka tapauksessa äkkiä sitä jatkoa, sillä olen toivottoman koukuttunut tähän.
-
Mahtava!
Koska jatkoa? <33 :)
-
OOOH, onko Lilystä tullut yhdessä yössä Jamesin ystävä???? ;D ;D ;D
No joo, siis. Ihanaa oli taas lukea tätä, tuleehan taas pian jatkoa?
-
teinirinsessa: Salaisuus oli tarkoituksella iso juttu, koska jos muut saisivat tietää että he ovat animaageja, voivat James, Peter ja Sirius joutua Azkabaniin. Kukaan muu siis ei vielä tiedä salaisuudesta muutakuin Lily. Ja halusin tehdä tästä ficistä vähän erilaisen kuin muista Kelmi-ficeistä, eli ajattelin kyllä laittaa Lilyn heti ihastumaan Jamesiin. En halunnut tehdä tästä samanlaista kuin muissa, eli Lily ihastuu vasta ficin puolessa välissä Jamesiin jne...
Cherina: Kiitos :)
Kamsu: Kiitos :)
Mustalupiini: Kiitos :)
black rose: :)
Ziri: Tässä nyt jatkoa on, toivottavasti pidät!
katale: Kiitos, tässä nyt jatkoa on, toivottavasti pidät :)
mmariaä: Kiva, että tulee uusia lukijoita! Kiva että pidät, ja minunkin korvaani kyllä Black kuulosti todella oudolta kun ekan kerran luin, mutta nyt en enää edes varmaan osaa kirjoittaa Sirista Mustana :)
Inkheart: :), tässä jatkoa nyt on.
ElkQ: :) Kiitos
Amanecer: :), halusin tämän ihan tarkoituksella poikkeavan muista kelmificeistä vaikka kyllä pidän kaikesta kliseestä mitä niissä on :) Tuosta nimestä vielä. Se tulee jossain vaiheessa olemaan yhden luvun nimi, ja sen on periaatteessa "tarkoituskin" tuoda jotenkin haikea fiilis. Tai siis silleen, en oikein osaa selittää asiaa. Itselleni ainakin tuli hieman haikea fiilis tai semmonen kun päätin nimen, mutta sillä tulee olemaan merkitys tässä ficissä Ja tässä nyt jatkoa on :)
Allu: Kiitos :)
Salla: Kiitos, tässä nyt olis jatkoa:)
Eli kiitos kaikille kommenteistanne. Älkää välittäkö seuraavan luvun nimestä, sillä mielikuvituksen puute iski. Toivottavasti pidätte luvusta, ja kommenteista pid'n edelleenkin TODELLA paljon! :)
-Nenna
Luku 3. Tuttuja Viistokujalla
”Huomenta!” Lily toivotti vanhemmilleen seuraavan päivän aamuna, kun astui Evansien raikkaan vihreään keittiöön.
Juuri, kun hän oli istuutumassa tuoliinsa hänen lumenvalkea pöllö, Delia, koputteli ikkunaan. Lily meni ikkunan luo ja päästi pöllönsä sisään.
Heti sisään päästyään pöllö lensi paahtoleipäkorin päälle ja nappasi sieltä yhden leivän. Lily naurahti. Aivan kun hän ei ikinä ruokkisi pöllöänsä.
Hetken tyttö antoi Delian nokkia leipäänsä, ennen kuin otti ruskean kirjekuoren pöllön jalasta. Katsottuaan kirjekuorta, hän huomasi siinä Tylypahkan leiman.
Hän repäisi nopeasti kuoren auki ja alkoi lukea sieltä paljastunutta pergamenttia.
Neiti Evans,
Teidät toivotetaan tervetulleeksi Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun seitsemännelle lukuvuodellenne.
Ohessa on myös kirjalista.
Teidät on myös valittu johtajatytöksi. Junassa, matkalla Tylypahkaan, teidän ja johtajapojan tulee partioida käytävällä sekä selittää tuleville valvojaoppilaille heidän tehtävänsä.
Ystävällisin terveisin
Minerva McGarmiwa
Tylypahkan vararehtori ja muodonmuutosten opettaja.
Lilyn täytyi lukea vielä kirjeen loppuosa uudestaan, varmistaakseen ettei ollut lukenut väärin. Hänet oli valittu johtajatytöksi kaikkien seitsemäsluokkalaisten tyttöjen joukosta. Mutta kuka olisi johtajapoika? Varmaankin Remus, olihan poika sentään rohkelikon valvojaoppilas, tai sitten Puuskupuhin valvojaoppilas Amos Diggory.
Lily oli niin innoissaan koko johtajatyttö touhustaan, että unohti kirjoittaa ystävillensä asiasta.
Illalla, kun aurinko oli laskenut puiden taakse, Lily otti käteensä mustan sulkakynänsä ja kolme pergamentin palasta, laittoi lukulamppunsa päälle ja alkoi kirjoittaa.
***
Loppuviikko kului nopeasti ja pian olikin tiistai, jolloin hän lähti ystäviensä kanssa Viistokujalla ostoksille.
Lily söi nopeasti aamiaisensa ja meni suihkuun.
Suihkussa hän viivytteli hyvin ei-lilymaisesti, sillä yleensä hän suoriutui sieltä kymmenessä minuutissa ulos.
Suihkun jälkeen hän valitsi vaatteensa. Viiden minuutin etsintöjen jälkeen hän löysi itselleen kauniin vihreän topin, jossa oli mustaa koristelua ja mustat farkut.
Sitten hän matkusti poimittaislinjalla Godrickin notkoon ja sieltä he lähtisivät Alicen kanssa hormiverkon kautta tapaamaan Emmaa ja Brieta Viistokujalle
”Hei Lily ja Alice!” vaaleahiuksinen ja hyvin pitkä tyttö tervehti heitä. Brianna oli aina ollut koulussa yksi pidempiä tyttöjä ja mallin mitoissa. Kaikki pojat olivat ainakin jossain vaiheessa ihastuneita tuohon tyttöön.
”Hei Brie”, Lily sanoi takaisin ja halasi tiukasti ystäväänsä, jota ei ollut nähnyt koko kesänä.
Hetken halattuaan, hän irrotti otteensa tytöstä, jotta tämä voisi vuorostaan halata Alicea.
Tytöt jakoivat kuulumisiaan odotellessaan Emmaa.
”Mitäs johtajatytölle kuuluu?”, kuului ääni Lilyn takaa. Punapää kääntyi ympäri ja huomasi James Potterin katsovan häntä suklaan ruskeilla silmillään.
”Mitä te täällä teette?” Lily kysyi vastaamatta pojan esittämään kysymykseen.
”Luultavasti samaa kuin te. Tultiin ostamaan koulutarvikkeita”, James vastasi ja heilautti kättänsä ystäviensä suuntaan, jotka istuskelivat Matami Malkinin vaatekaupan edessä.
”Ja mistä sinä tiedät, että olen johtajatyttö”, Lily kysyi ihmetellen. Brie ja Alice vaihtoivat samaan aikaan ihmettyneet katseet. Ei Lily ole koskaan puhunut noin ystävällisesti James Potterin kanssa. Tämänhän piti vihata poikaa.
”Alice kertoi”, James vastasi ja virnisti tytölle kuuluisen kelmivirnistyksensä.
”Mitäs teille tytöille kuuluu?” Sirius kysyi, kun muutkin kelmit tulivat tyttöjen luo.
”Mitä se sinulle kuuluu?” Brie sanoi pistävästi.
”Anteeksi, yritin vain olla kohtelias”, Sirius pahoitteli ja väläytti Briannalle kuuluisan virnistyksensä, joka sai jokaisen tytön sydämen sulamaan. Myös Brien, vaikka tyttö ei tätä myöntänytkään.
”Älä edes yritä Black, sinusta ei saisi kohteliasta vaikka kirveellä uhkaisi”, Brie sanoi vielä pistävämmin kuin aikaisemmin. Vaikka hän olikin ihastunut tuohon koulun komeimpaan poikaan, hän vannoi kaikille vihaavansa Sirius Blackia.
”Hei, anteeksi kun olen myöhässä”, Emma sanoi, kun saapui paikalle.
”Ei se mitään”, Lily sanoi ja rutisti ystäväänsä. Emma oli melko lyhyt, joten joutui hieman kurottamaan, että sai halattua Lilyä. Pienikokoisuudestaan huolimatta Emma oli todella kaunis. Hän ei juuri käytä meikkiä, sipaisee vain hieman puuteria ja ripsiväriä.
”Mentäisiinkö kaikki yhdessä jäätelölle”, Remus ehdotti.
”Joo mennään vaan”, Emma sanoi ujosti pojalle. Hän oli ihastunut tähän poikaan jo viime vuodesta asti, mutta ei ollut uskaltanut kertoa kenellekään tunteistaan, ei edes parhaille ystävillensä.
He valitsivat jäätelöbaarista kaikkein isoimman loosin ja tilasivat jäätelöannokset.
James, Peter, Lily ja Alice alkoivat jutella keskenään koulusta, Sirius ja Brianna riitelivät tapansa mukaisesti. Emma ja Remus juttelivat kahdestaan myös tulevasta lukuvuodesta. Olisivat he voineet jutella muidenkin kanssa, mutta Remus huomasi viihtyvänsä hyvin Emman seurassa.
”Toivottavasti James ja Lily tulevat toimeen jatkossakin, jotta joulutanssiaisista ei tule katastrofia”, Emma sanoi naureskellen Remukselle.
Kaikki aikaisemmat vuodet Lily oli vihannut Jamesia, ja jos nyt heidän ”ystävyytensä” menisi pilalle, he eivät varmasti saisi kunnon joulutanssiaisia tai mitään muitakaan juhlia.
”Toivottavasti, minä ainakin haluan tanssiaisiin”, Remus sanoi.
”Meidän pitää saada heidät yhteen”, Emma sanoi innoissaan.
”En oikein tiedä. Ei olisi reilua sekaantua toisten elämään”, Remus sanoi mietteliäänä. Hän todellakin haluaisi kaksikon yhteen, mutta se olisi moraalisesti väärin.
”Kyllä sinäkin tiedät, että he kuuluvat selkeästi yhteen”, Emma suostutteli. Toisaalta, jos hän suostuisi, hän saisi myös viettää enemmän aikaa Emman kanssa.
Remus tuijotti miettivänä tyhjää lasikippoa, missä hänen suuri jäätelöannos oli vielä hetki sitten ollut.
”Hyvä on, mutta me teemme sen kaksin, koska Sirius ei osaisi pitää suutaan kiinni”, Remus kuiskasi Emman korvaan, ettei muut kuulleet heitä.
Emma näytti innostuneelta ja hymyili Remukselle. He auttaisivat Jamesin ja Lilyn yhteen ja saisi vielä olla kaksin Remuksen kanssa. Siinä oli jo paljon syytä hymyyn.
”Miksi Kuutamo ja Emma kuiskailevat keskenään?” Sirius kysyi Jamesilta ihmeissään. Hän oli seurannut jo tovin ystävänsä juttua, mutta ei ollut kuitenkaan kuullut mitä he kuiskailivat.
”En minä tiedä”, James sanoi ja katsoi Remuksen suuntaan ja huomasi ystävänsä kuiskailevan ja naureskelevan tytön kanssa.
”Hei Kuutamo, mitä te siellä oikein kuiskailette?” James kysyi kovemmalla äänellä.
Remus irrotti katseensa Emman taivaansinisistä silmistä ja katsoi Jamesia.
”Ei mitään”, hän vastasi ja huomasi pienen punan kohoavan poskilleen. James katsoi Siriusta tietäväisenä ja sai myös Emman posketkin punaisiksi.
”Ja nyt te molemmat punastuitte”, James huudahti riemukkaaksi.
”James, ei mitään sellaista”, Remus sanoi takaisin, sillä tiesi kyllä mitä hänen paras ystävänsä ajatteli.
Emman posket punehtuivat vielä asteen lisää ja hän alkoi katsella parin pöydän päässä istuvaa Tylypahkan oppilasta. Oppilas, jota Emma katseli, oli seitsemännen luokan oppilas Puuskupuhista, Amos Diggory. Hän oli edellisenä vuotena seurustellut tuon pojan kanssa, mutta jättänyt tämän, kun oli huomannut Amoksen vain yrittävän päästä lähemmäksi Lilyä. Amos oli paljon röyhkeämpi kuin James. Hän teki kaikkensa jotta olisi saanut Lilyn itselleen. James ei sentäs alentuisi sille tasolle, että alkaisi seurustella Lilyn kavereiden kanssa, jotta saisi tämän kiinnostumaan itseensä.
”Eikö meidän pitäisi mennä ostamaan ne kirjat?” Lily ehdotti huomatessaan Emman tomaattiakin punaisemmat kasvot.
”Joo mennään vaan”, Emma vastasi ja nousi pöydästä.
”Nähdään Tylypahkassa”, Alice toivotti ja tytöt lähtivät ulos jäätelöbaarista kohti Säilä & Imupaperia ostamaan koulukirjoja.
***
Illalla Emma, Brianna ja Alice menivät Lilyn luokse yöksi.
He tekivät heti alkajaisiksi kolme petiä Lilyn vaaleankeltaisen huoneen lattialle, istuivat niiden päälle ja alkoivat jutella kesästä.
”Hei, ennen kuin aloitamme, haluaako kukaan jästisuklaata?” Lily kysyi. Hän tiesi, että hänen ystävänsä olivat aivan hulluna jästisuklaaseen. Vaikka velhojen suklaa maistui melkein samalta, niin kyllä jästisuklaa vei silti voiton.
”Joo, totta kai me halutaan!”, Brianna vastasi kahden muun tytön puolesta. Lily ei vastannut mitään, vaan meni laatikolleen ja poimi sieltä suklaalevyn, joka oli kääritty siniseen käärepaperiin.
”Okei, Emma aloita sinä kertomaan”, Alice päätti, kun Lily oli jakanut heille palat suklaata.
Emma alkoi kertoa värikkäästi kesästään, eikä jättänyt yhtään yksityiskohtaa pois. Hän oli ollut kesällä Espanjassa ja päässyt uimaan delfiinien kanssa ja syönyt maukkaan espanjalaisen aamiaisen. Hän oli tuonut myös mukanaan kolme valokuvaa, kuinka hän oli uinut kahden pienen delfiinin kanssa.
Ensimmäisessä kuvassa hän poseerasi toisen delfiinin, Maryn, kanssa märkäpuvussa.
Toisessa kuvassa hän ui siskonsa, Bonnien, kanssa delfiinien seassa ja kolmannessa kuvassa hän naureskeli espanjalaisen pojan kanssa.
Brianna kertoi vuorollaan, kuinka oli viettänyt taas kesänsä Amerikassa, niin kuin joka vuosi. Hänen isänsä asui siellä ja oli ammattijalkapalloilija, joten Brianna vietti siellä aina suurimman osan kesälomastaan. Hän kertoi, kuinka he olivat käyneet Vapaudenpatsaan luona New Yorkissa ja Disney Landissa Orlandossa.
Alicella ei ollut hirveästi kerrottavaa, sillä melkein koko kesäloma oli mennyt muutossa ja tavaroiden järjestelyissä.
Lily puolestaan joutui selittämään Brielle ja Emmalle koko tarinan Godrickin Notkon vierailustaan.
Seuraavana aamuna Emma, Brianna ja Alice joutuivat lähtemään jo aikaisin kotiin pakkaamaan, sillä seuraavana päivänä lähtisi juna Tylypahkaan.
***
A/N: tässä nyt olis tää luku, ja vielä kerran pyydän paljon kommentteja :)
~NennaNanna~
-
Ooh, ihana luku! :) Emman ja Remuksen pitää onnistua saamaan Lily ja James yhteen. ;) Ja Brien pitää näyttää Siriukselle, että se tykkää siitä. :D
Jatkoa odotan... ;)
-
Oli tosi kiva huomata että tähän oli tullu uus luku. Näin aluks listaan muutaman löytämäni virheen:
Aivan kun hän ei ikinä ruokkisi pöllöänsä.
Olis parempi jos ois 'pöllöään'
Ystävällisin terveisin
Minerva McGarmiwa
Tylypahkan vararehtori ja muodonmuutosten opettaja.
pilkku tulee ainakin tohon terveisin- sanan jälkeen, enkä oo varma, mutta tuleeko myös McGarmiwan jälkeen?
jolloin hän lähti ystäviensä kanssa Viistokujalla ostoksille.
viistokujalle
Punapää kääntyi ympäri ja huomasi James Potterin katsovan häntä suklaan ruskeilla silmillään.
suklaanruskeilla yhteen
Remus tuijotti miettivänä tyhjää lasikippoa, missä hänen suuri jäätelöannos oli vielä hetki sitten ollut.
jäätelöannoksensa
James ei sentäs alentuisi sille tasolle, että alkaisi seurustella Lilyn kavereiden kanssa, jotta saisi tämän kiinnostumaan itseensä.
itsestään
Tää luku oli kyllä kiva, tosi kiinnostavaa saada tietää miten kaikkien osapuolien suhteen edistyy..
Outoo kuvitella Remus punastuneena jonkun tytön takia, tai ylipäänsä kuvitella sitä ees tykkään jostain tytöstä. Siks mä toivoisin että jos sä aiot saattaa noikin yhteen, niin teet sen aika hitaasti, ja pohdit kunnolla Remuksen luonnetta. Muuten menee äkkiä OoC:ks.
Toivottavasti saat pian tehtyä lisää (:
-
Jei! Jatkoa!
Tää on tosi sulonen ficci. On kiva kun kelmit ja tytöt ei koko ajan riitele keskenään XP
Tosiaan, toivottavasti Remus ja Emma saavat Lilyn ja Jamesin yhteen, ja eihän siitäkään haittaa olis, jos Remus ja Emmakin päätyis yhteen... (toiveajattelua)
Toive: Laittasitko lisä Siriusta tai jotain... Sirius *kuolaa poissaolevana* Sähän se kirjottaja oot, että päätä ite
Kiitti ja lisää jatkoa, s'il te plaît
-
Luin tämän ficin jo aikaisemmin, en vaan muistanut kommentoida! :'D Elikkäs aivan mahtava oli <3(; Lily & James yhteen 88DD !!!
-
Namnam, hyvältä vaikuttaa kyllä juu'u 8) Jään kyllä tätäseurailemaan suurella mielenkiinnolla, sillä kaikki kelmificit on kivoja ja hetti parituksesta James/Lily on yksi suosikkini 8)
Rakentava lähti lomailemaan Alabamaan ja lisää jatkoa toivoisin 8)
-
olihan tätä lukua jo odotettukin, ja mukava yllätys, että olit lisänny sen tänne nyt. juu tuota, en oikein osaa kommentoida tätä millään lailla.
minä taasen voin aivan hyvin kuvitella punastuvan ja johonkuhun ihastuvan teini-ikäisen remuksen. jossain vaiheessa on kyllä pakko tulla semmonen ”en mä saa siihen ihastua, mitä jos vaikka satuttaisin sitä, miten se ottais mun ihmissusiongelman” -juttu, mut muuten mun puolesta saat edetä sitä vauhtia ku haluut, rajansa toki kaikella. ;D
tykkään siitä, et lily ja james on jo tässä vaiheessa jonkinlaisissa väleissä, ja toivoisin, ettei james taas pilais kaikkea lapsellisuuksilla. olis kiva, jos james olis joskus hieman aikuismaisempiki (tosin sev -kiusaamiset on kyl välttämättömii, mut)...
-
Jatko jatkoa jatkoa jatkoa jatkoa jatkoa jaaaaaaaaaaaaaaaatkoaaaaaaa!!!Hehhee..siis JATKOA!!
-
Valitettavasti nyt on koulussa vähän kiireitä. Parin viikonpäästä on koeviikot, ens viikolle on ihan hirveesti töitä miä pitää tehdä ja muuta semmosta, joten Lasikyynel on nyt vähän aikaa tässä tauolla. Jatkoa kuitenkin tulee, eli en ole lopettamassa tätä. Viimeistään jatkoa tulee syyslomaviikolla (siis silloin kun täällä Hämeessä on syyslomat :D) tai nopeasti sen jälkeen, riippuu ihan siitä, joudunko uusintakuulusteluun jostain kurssista ja siitä miten kiireinen betani on syyslomalla. Toivottavasti kuitenkin jatkatte silti tämän lukemista :)
~nennananna~
-
sait uuden lukijan!! Jään innolla oottaan tähän jatkoo. :D
En pysty nyt vastaamaan pitkästi, koska täytyy vähän mennä lukeen koulu juttui ja silleen. Mutta jatkoa siis jään odotteleen. :D
NeitiMusta.
-
Aivan ihana <3
Oon aina ollut suuri Remus-fani ja oli kiva, että tässä Remuskin sai olla valokeilassa, koska monesti se jää Jamesin ja Siriuksen varjoon. Ihanaa, kun se ei angstannut sen 'susiongelmasta'.
Jatkoa, rukoilen (:
-
Heips! Tulen nyt tässä vastailemaan teidän kysymyksiinne ja pääsen vihdoin jatkamaan seuraavan luvun kirjoittamista :) Toivottavasti ette ole odottanut liian kauaa ja jaksatte lukea vielä tätä jatkossakin :)
mmariaä: Toivon kanssa itse samaa, saa nähdä miten käy :D
teinirinsessa: oho kirjoitin sun nimes äsken vahingossa kolmessä ässällä :D Mutta siis... Saa nähdä miten Remuksen kanssa käy, mutta yritän tehdä siitä mahdollisimman oikeanlaisen, (eli yritän olla tekemättä siitä OC:tä)
Cherina: Juu, Siriusta on tulossa vielä jatkossa lisää ja kiitos muuten kommentistasi :)
Mustalupiini: Kiva että pidät :)
telluooo: Ei se mitään vaikka kommenttia tuli vasta nyt, pääasia että kommentoit :) Ja kiva että pidät!
Siiseli: Kiva että pidät, ja toivottavasti rakentavalla on mukavaa Alabamassa :D
Amanecer: Katsoo nyt miten Jamesin ja Lilyn suhde kehittyy... :)
penni-: Syyslomalla tulossa jatkoa :D
NeitiMusta: Kiva saada uusia lukijoita (käytän muuten näköjään tosi useasti tota 'kiva' sanaa...) Ja kohta on tulossa jatkoa :)
L.E: Mäkin tunnustaudun kyllä suureksi Remus-faniksi :) Yritän saada Remusta vähän esille ja samalla Peteriä jotenkin myös, vaikka en kyllä hirveästi kyseisestä henkilöstä pidä...
Tässä siis nyt nämä vastaukset. Ja nyt on pakko kysyä, että haluaisitteko jotain esittelyjä tulevaisuudessa noista omista hahmoistani?? Ja jos haluatte niin kenestä?
~Nenna~
-
Luin nämä kaikki 3. lukua + trailerin yhteen putkeen ja tässäpä olisi minun kommentini. ;)
Voisin aloittaa ensiksi trailerista: Todella koukuttava oli, lupasin siinä jo mielessäni lukea sinun Kelmi ficciä.
Sitten 1. luku: Ihan hyvä, mutta kuten muutkin ovat kommentoineet tarina eteni liian nopeasti. Minuakin jäi mietittymään miksi Siriuksen sukunimenä on Black. Muttajoo.. En viitsi huomautella asiasta enempää, muut ovat varmasti tehneet sen minunkin puolestani. ^^ ( Ainiin.. Samalla häiriti vähän ne sisäistykset. // Tästäkin kommentoitu jo, joten minäkin päätin kun muutakaan kommentoitavaa en keksinyt// :D)
2.luku: Todella hyvä sekin. I like.
3. luku: Mukavaa, kun tytöt ihastuvat nopeasti Kelmeihin.<3 Olen huomannut, että olet kehittynyt todella näitä lukuja tehdessäsi. Johtuisiko kommenteista? :) Mutta tarina ei tosiaankaan enää etene niin nopeasti kuin alussa.
Yhteenvetona voisin sanoa, että tarina on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Kiitos siitä.
(Ja syvimmät pahoitteluni kun en saanut aikaiseksi mtn rakentavampaa kommentia.)
Pyydän nopeasti jatkoa!!! Olet muuten tainut saada uuden lukijan. *vinkvink*
Vielä kerran kiitos ja kummarrus.
Chewy.
Ainiin.. MUOKS! Huomasin juuri, että tämä ficci onkin tauolla. :D Joten anteeksi sokeuteni....
-
Beta syyslomailee tämän viikon, joten nyt ehtisin betailla. Jatkoa odotellen. :)
Ainiin voisihan tässä kommentoidakin :)
Mun mielestä kolmosluku oli sisällykseltään ja muutenkin kirjoitustyyliltään paras näistä luvuista. Jatka siihen malliin niin muakaan ei kohta tarvita :) Rakentavakin taitaa tällä hetkellä syyslomailla...
- Betasi Enemy :)
-
Ihanaa Lily/James paritus! (se herätti mielenkiintoni tähän.) <3
Luin nämä kaikki putkeen ja tykkäsin. Tämä on vähän erilainen kuin muut kelmi ficit mihin olen törmännyt.
Eli juuri erilaista on esim se, että Lily ihastuu Jamesiin alku vaiheessa tarinaa jne.jne..
Se on todella positiivinen jutska. Toivottavasti ymmärät mitä yritän höpöttää täällä. :D
Remus oli jotenkin ihana tässä viimeisimmässä luvussa. En osaa sanoa mikä asiaan vaikutti, mutta mikäs siinä. ;)
Sitten Sirius ja James... Hienoja miehiä, ei voi muuta sanoa. ;D Lily ja James vaan yhteen, ni hyvin menee.
Jatkoa vaan. Minä ainakin seurailen tätä.
Karkkiunelma
-
Hei kaikki! Olen pahoillani, etten ole saanutkaan lisää lukuja tänne. On ollut taas kiireitä koulussa ja koeviiko on taas kohta tulossa. Lisäksi olen ollut kamalassa kuumeessa nyt neljä pv, joten en ole voinut mitenkään kirjoittaa jatkoa, mutta yritän saada sitä tehtyä. Toivottavasi jaksatte kuitenkin odottaa kärsivällisesti jatkoa ja vielä lukea sitä!
~Nenna~
-
Tässä olis nyt tää neljäs luku, jota on jo odotettu kauan. Haluan tässä aluksi kiittää ystävääni teinirinsessaa joka betasi tämän luvun, koska betallani oli kiireitä. Toivottavasti jaksatte lukea tätä vielä vaikka viime luvusta onkin pitkä aika.
Ewelyn: Kiva että pidät fickistäni ja tosiaan kyllä noiden lukujen tapahtumien eteneminen on hidastunut :) Toivottavasti jaksat jatkaa lukemista :)
Enemy: Kiitos :)
Karkkiunelma: Kiitos kommentistasi, ja muakavaa että pidät tästä. Toivottavasti myös uudesta luvusta :)
Noniin, tässä nyt sitten tämä luku.
4. Tanssiaisia
”No niin, onhan sinulla nyt kaikki mukana?” Lilyn äiti kysyi vielä tyttäreltään King’s Crossin asemalla, juuri, kun he olivat parkkeeraamassa punaista Volvoansa Juna-aseman parkkipaikalle. Parkkipaikka oli täynnä autoja, joiden omistajat olivat lähteneet junalla matkalle. Mutta vain tämän ja muutaman muun auton käyttäjät eivät olleetkaan lähdössä minne tahansa matkalle. He olivat lähdössä Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun. Lily oli innoissaan lähtemässä. Hänen melkein ainoat ystävänsä olivat Tylypahkasta, siitä lähtien kun hän meni velhokouluun, hän oli erkaantunut jästiystävistään, koska ei nähnyt heitä enää niin usein. Tänä vuonna Lilyllä oli monta syytä olla innoissaan Tylypahkaan menemisestä. Ensiksi hän näkisi ystäviään, joita oli nähnyt vain muutaman kerran loman aikana. Toiseksi hän oli saanut paljon vastuuta, kun hänet oli nimetty johtajatytöksi. Kolmanneksi hänellä ja muilla seitsemännen luokan oppilailla oli keväällä edessään S.U.P.E.R.I:t, jotka olivat velhomaailman luultavasti tärkeimmät tutkinnot. Niiden avulla katsottiin, kuka pääsisi minnekin Tylypahkan jälkeen.
”On, on. Ja jos minulta puuttuu jotain, niin ainahan te voitte sen lähettää minulle”, Lily vastasi äidilleen ja nousi autosta. Hän avasi auton takaluukun ja otti sieltä esille suuren matka-arkun, jossa olisi kaikki tavarat mitä hän tulisi tarvitsemaan viimeisenä vuotenaan Tylypahkassa, sekä lumenvalkean pöllönsä Delian.
Pöllö kiinnitti paljon huomiota itseensä, kun Lily käveli vanhempiensa kanssa aseman halki ja juoksi kahden portin välistä josta päästiin Tylypahkan juna-asemalle.
”Muistathan sitten kirjoittaa meille?” Lilyn äiti kysyi huolestuneena. Hän ei halunnut tyttärensä unohtavan heitä, vaikka he eivät näkisikään kuin vasta jouluna, jolloin Lily oli tulossa kotiin.
”Totta kai muistan. En voisi edes unohtaa kirjoittaa teille”, Lily sanoi. Kuullessaan junan pillin huutavan, hän tiesi, että hänellä olisi enää viisi minuuttia aikaa hyvästellä vanhempansa ja etsiä ystävänsä, ennen kuin juna lähtisi.
”Hei sitten ja nähdään jouluna”, Lily toivotti ja halasi ensin äitiänsä, jonka silmäkulmassa kiilui jo kyynel. Hän halasi vielä isäänsä ja nousi junaan.
”Hei hei Lily”, tytön vanhemmat vielä toivottivat. Lily vilkutti heille, käänsi selkänsä ja lähti etsimään täydestä junasta ystäviänsä.
Etsiminen ei onneksi kestänyt kauaa. Hän löysi Briannan ja Alicen istuvan kahdestaan aivan oven lähettyvillä.
Lily meni ystäviensä viereen istumaan ja tervehti heitä. Pian paikalle saapui vielä ystävänelikosta viimeinen. Hetkeä myöhemmin juna nytkähti liikkeelle ja he pääsivät vihdoinkin matkustamaan kohti Tylypahkaa.
”Minun pitää mennä nyt valvojaoppilaiden vaunuosastoon. Nähdään myöhemmin!” Lily toivotti ystävilleen ja lähti etsimään vaunuosastoa missä hän ja James aloittaisivat johtajaoppilaiden työt. Viiden minuutin ja parin lentävän kirouksen myötä, mitä viidesluokkalaiset luihuset heittelivät rohkelikkoja päin, Lily saapui vaunuosastoon.
Heti avattuaan oven Lily sai hämmästyä, sillä James oli jo paikalla ja kertoi parhaillaan ohjeita valvojaoppilaille. Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että James Potter, joka on aina myöhässä, oli nyt häntä ennen paikalla, kysyi ääni Lilyn päässä. Ja mistä James tietää tuon kaiken? Lily ihmetteli itsekseen. Eihän James ole ikinä ollut valvojaoppilas ja muutenkin, hän oli aina rikkomassa sääntöjä.
”Hei, anteeksi, olen vähän myöhässä. Olen toinen johtajaoppilas Lily Evans Rohkelikosta”, Lily esittäytyi ja astui vaunuosastoon kunnolla sisään.
”Hei Lily!” James toivotti ja kertoi Lilylle nopeasti mitä hän oli jo ehtinyt kertoa valvojaoppilaille ja pyysi, että tyttö jatkaisi tästä.
”Selvä”, Lily sanoi, ”Eli te saatte ottaa oppilailta pisteistä pois jos he rikkovat koulun sääntöjä. Niitä ei saa kuitenkaan ottaa turhaan pois”
”Te ette myöskään voi antaa jälki-istuntoja. Se oikeus on ainoastaan meillä johtajaoppilailla ja opettajilla, sekä vahtimestarilla”, Lily sanoi ja jatkoi saman tien.
”Te partioitte illalla kuudesta yhdeksään pareittain. Eli yksi pari partioi yhden tunnin ja koska tupia on neljä ja vahtivuoroja päivässä kolme, on yhdellä parilla vapaata”, Lily kertoi ja jakoi valvojaoppilaille paperit, mihin oli laadittu heidän vahtivuoronsa.
”Me partioimme sitten yhdeksästä yhteentoista. Viikonloppuisin ei ole partiointeja, vaan opettajat partioivat silloin. Onko kysyttävää?” Lily kysyi. Yksi käsi nousi. Käsi kuului sirolle ja pienikokoiselle Rohkelikkotytölle.
”Niin?”, Lily kysyi tytöltä, joka näytti hieman ujolta.
”Onko meillä mitään kokouksia?”
”Kyllä meillä on. Joka viikon perjantaina meidän täytyy kokoontua jossain luokassa ja käydä kaikki läpi mitä viikolla on tapahtunut. Laitan siitä vielä sitten tietoa joka tuvan ilmoitustaululle” Lily sanoi.
”Eiköhän siinä nyt sitten ollut kaikki. Jos ei ole enää kysyttävää niin te menette nyt partioimaan käytäville”, James lopetti.
Kukaan ei enää nostanut kättä kysyäkseen mitään. Lily nousi ensimmäisenä seisomaan ja esimerkkiä katsoen muutkin nousivat ja lähtivät junan käytäville partioimaan.
”Miten sinä tiesit sen kaiken?” Lily kysyi hämmentyneenä Jamesilta, kun kaikki valvojaoppilaat olivat lähteneet.
”Pyysin Remukselta vähän taustatietoa. En halunnut tulla tänne ihan tyhmänä ja olettaa, että sinä selität kaiken”, James myönsi.
”Vau”, Lily sanoi. Hän oli oikeasti hämmentynyt. Jamesilla oli hieman järkeä päässään. Lily oli nimittäin valmistautunut pitämään koko puheen yksin.
”Onko siinä nyt jotain ihmeellistä, että olen valmistautunut?” James kysyi ja esitti loukkaantunutta.
”No on siinä kyllä. Monestiko oikeasti viime vuoden aikana teit läksyt?” Lily kysyi ja tökkäsi poikaa. Hän arveli, ettei poika ollut tehnyt kertaakaan läksyjä, ja palauttanut kaikki esseet jäljessä.
”Itse asiassa tein viime vuonna kerran muodonmuutosten läksyt ajallaan. Mutta vain sen takia, että huispausharjoitukset oli peruttu”, James vastasi mietittyään hetken. Se taisi tosiaan olla ainut kerta kun Potterin poika oli tehnyt läksyt. Tai no, kyllähän hän oli vielä ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa ollut tunnollinen oppilas ja tehnyt kaikki läksyt ajallaan, mutta kun hän tutustui Siriukseen ja muihin kelmeihin, hän ei enää hirveästi viitsinyt vaivata päätänsä yhtä turhalla asialla kuin läksyt.
”Mutta meidän pitäisi nyt kyllä mennä partioimaan ja ottamaan pisteitä luihusilta pois”, James sanoi innoissaan kun tajusi, että saisi antaa vihdoinkin luihuisille jälki-istuntoja ja ottaa heiltä pisteitä.
”Joo, mutta et sinä voi ottaa heiltä silti turhaan pisteitä pois”, Lily muistutti ja avasi vaunuosaston puisen oven ja astui toiselle puolelle.
He partioivat melkein kaksi tuntia käytävillä ja juttelivat koulusta. Jamesin maha oli jo kurninut vähän aikaa, kunnes he päättivät mennä syömään eväänsä. He sopivat vielä partioivansa ainakin tunnin eväiden syömisen jälkeen. Sitten oltaisiinkin jo melkein Tylypahkassa.
***
”Tulisivat ne ruoat jo”, Sirius sanoi Jamesille nälkäisenä, kun he pääsivät vihdoin Tylypahkaan ja ruokia notkuvan pöydän ääreen.
”Etkö voisi olla yhtään kärsivällinen?” vastasi puolestaan Alice. Tytöt olivat päättäneet istua kelmien vieressä juhla-aterian ajan.
”En voisi. En ole saanut mahaani mitään täytettä ainakaan kahteen tuntiin”, Sirius jatkoi valitteluaan. Ja tosiaan, tyttöjen hämmästykseksi pojan maha kurnaisi kovaa. Se oli jo aika ihme, koska he olivat syöneet eväänsä suurin piirtein kaksi tuntia sitten ja Sirius oli syönyt kolme suurta, rouva Potterin tekemää, kinkkuvoileipää.
”Ei voi olla totta”, Lily sanoi kuultuaan Siriuksen mahan murisevan. Onneksi suuressa salissa ei sentään ollut hiljaista. Muuten murina olisi varmasti kaikunut koko salissa.
”No niin, uudet ja vanhat oppilaat. On aika lajitella uudet ensiluokkalaiset tupiinsa. Tupia on kolme, Rohkelikko, Puuskupuh, Korpinkynsi ja Luihunen. Professori McGarmiwa, ole hyvä”, Tylypahkan vanha ja parrakas rehtori, professori Dumbledore, toivotti.
Hieman tiukan näköinen noita nosti pieneltä penkiltä hatun joka liikkui. Hän otti listan käteensä ja alkoi lukea nimiä.
”Howard Abbot”, Professori McGarmiwa luki paperistaan. Pieni, mutta hieman pullea poika meni istumaan jakkaralle ja professori laittoi lajitteluhatun hänen päähänsä.
”Hmm. Sinussa on ystävällisyyttä, kuin muille jakaa. Kuulut siis Puuskupuhiin!” hattu kailotti ilmoille ja keltamustilla väreillä varustetut kravatilliset oppilaat alkoivat taputtamaan ja vislaamaan.
”Jeanine Carter”, professori huusi seuraavaksi.
Tällä kertaa pienten ensiluokkalaisten joukosta tuli esiin nätti, mutta hyvin pienikokoinen tyttö, joka hymyili itsevarmasti ja meni istumaan pienelle jakkaralle koko tylypahkan eteen.
”Sinussa on selvää rohkeutta ja älyä. Olkoon tupasi Rohkelikko!” Hattu huudahti ja nyt Lily ja hänen kaverinsa sekä muut rohkelikon oppilaat hurrasivat. Tupiin lajittelu kesti vielä viisitoista minuuttia. Rohkelikko sai kaksitoista uutta ensiluokkalaista tupaansa.
”Säästän puheeni ruokailun jälkeen. Nyt, käykää kiinni”, Rehtori toivotti ja kaikkien eteen ilmestyi, kuin tyhjästä monta vadillista ruokaa. Oli monta sorttia kinkkua, perunaa, lasagnea ja kaikkea, mitä toivoisi kunnon juhla-aterialla olevan.
Siriuksen suu vääntyi iloiseen hymyyn, kuin lapsella jouluaattona, kun ruoat ilmestyivät pöytään. Kelmit kahmivat ruokaa lautasilleen molemmilla käsillä, kun taas tytöt ottivat vähän kerrallaan ja maistelivat hieman jokaista ruokaa.
”Mihin teidän ruokailutapanne ovat hukkuneet?” Brianna kysyi, kun pojat lappasivat suunsa täyteen ruokaa.
”Taisivat jäädä kotiin”, Sirius veikkasi. Vaikka tosiasiassa pojat olivat aina syöneet kuin siat, Remusta lukuun ottamatta. Ihmiset ihmettelivät aina, miksi Remus, koulun melkeinpä kiltein ja ahkerin poika, kuului kelmeihin. Onhan siitä huhuja kiertänyt. Poika olisi muka sarjamurhaaja ja esittää ahkeraa vain peittääkseen menneen. Onneksi vain harva uskoi noita valheita. Välillä poika itsekin mietti miksi oli Tylypahkan kahden suosituimman ihmisen ystävä.
”Ottaisitte Remuksesta mallia. Hän sentään syö kuin oikea ihminen”, Lily sanoi.
”Mutta mitä tapahtuu maineellemme, jos alamme käyttäytymään siististi ja niin edespäin?” Sirius kysyi muka kauhistuneena.
”Voi, se vain lisäisi teidän mainettanne. ’Kelmit ovat siistiytyneet’ voisi olla seuraavan Päivän Profeetan pääotsikko”, Emma nauroi.
”Vau, ollaanko me nyt noin kuuluisia?” James kysyi ihmetellen. Vaikka hän tiesi, ettei ollut kuuluisa kuin omassa koulussaan ja se riitti hänelle.
”No, ette sentään. Miettikää nyt kuinka monta juttua Päivän Profeetassa olisi siitä, että James on saanut taas kerran rukkaset Lilyltä?”, Brianna lohkaisi. Kaikki, paitsi James, alkoivat nauraa hysteerisesti. Kukaan ei tiennyt kuinka rakastunut hän oikeasti oli Lily Evansiin. Vaikka hän oli osan treffipyynnöistään tehnyt vitsillä, niin silti suurin osa niistä oli tehty sydämestä.
Lily katsoi nopeasti Jamesia ja huomasi, että poika ei nauranutkaan vitsille.
”Paitsi profeetta ei kyllä varmaan julkaisisi niitä juttuja. Lehti on muutenkin liian tarkassa valvonnassa. Koska olette esimerkiksi viimeksi nähneet siellä sarjakuvaa?” Lily yritti vaihtaa aihetta ja oli kyllä oikeassakin. Profeetassa julkaistiin nyt vain enää hyvin ”tosikkoja” juttuja. Sillä nimellä Lily niitä itse kutsuisi. Enää ei kirjoitettu mistään hauskasta, ei mistään urheilusta, ei ollut edes sarjakuvia, niin kuin ennen.
”Olet kyllä oikeassa. Profeetasta on tullut kyllä tosi omituinen. Koko kesänä ei ollut siinä lehdessä enää mitään uutista huispauksesta tai muustakaan urheilusta”, James sanoi. Ja Lily oli hieman hämmentynyt. Hän ei pystynyt kuvittelemaan tuota poikaa lukemaan velhomaailman uutisia aamukahvin ääressä. Tai no, kyllä urheilu-uutisia, mutta ei muita.
”Niin on. Miksiköhän ne on poistettu lehdestä kokonaan? Enää on vain juttuja jostain Ministeriön poliittisista kannoista ja semmoisista”, Emma sanoi vakavana. Vaikka häntä kiinnostikin velhomaailman asiat, ei hän silti jaksanut lukea siitä, mitä mieltä ministeriön velhot ovat uusista noidankattiloista.
”Minulle isä on vain sanonut, että Profeetan toimituksesta on irtisanottu paljon porukkaa jonkun pienen sekaannuksen takia ja toimitukseen jäivät kaikkein kuivimmat velhot hoitamaan asioita”, Peter sanoi väliin. Hänen isänsä työskenteli Ministeriössä taikaeläinosastolla.
”Samaa minunkin vanhempani ovat sanoneet” James sanoi. Loppuaterian ajan he miettivät mahdollisia syitä Profeetan omituiselle ”käyttäytymiselle”.
”No niin. Nyt, kun kaikki ovat saaneet mahansa mukavasti täytettyä, minulla olisi pari ilmoitusluontoista asiaa”, Professori Dumbledore sanoi, kun jälkiruoka hävisi pöydästä. Koko Sali vaikeni kuuntelemaan rehtorin sanoja
”Liemiä opettava professori Mutaka on jäänyt eläkkeelle ja hänen paikallensa tulee professori Kuhnusarvio, joka toimii myös Luihuisten tuvan johtajana. Vahtimestari Voro pyysi muistuttamaan, että kielletty metsä on oppilailta kielletty. Tupien ulkopuolelle ei mennä enää yhdeksän jälkeen, poikkeuksena tietenkin valvojaoppilaat ja johtajaoppilaat. Tänä vuonna järjestetään joulun alla tanssiaiset. Joulutanssiaisten järjestelystä vastaa johtajaoppilaat James Potter ja Lily Evans, valvojaoppilaat ja mahdollisesti vapaaehtoiset oppilaat, jotka käyvät ilmoittautumassa huomenna professori McGarmiwalle. Siinä taisivatkin olla kaikki ilmoitusasiat. Nyt voitte mennä nukkumaan, hyvää yötä”. rehtori toivotti ja laskeutui alas puhekorokkeelta.
”Vau, meille järjestetään tanssiaiset!” Emma ilakoi. Hän oli aina toivonut tanssiaisia, sillä hän rakasti niiden suunnittelua, toteuttamista ja ennen kaikkea niissä olemista.
”Tuletteko te auttamaan meitä järjestelyissä?” Lily kysyi muilta.
”Joo, totta kai tullaan”, Emma vastasi ja Sirius, Remus, Brianna ja Alice nyökkäilivät innokkaasti.
”Tuletko sinä, Matohäntä?” James kysyi, kun hänen ystävänsä ei näyttänyt niin innokkaalta, kuin muut.
”Tanssiaiset eivät oikein ole minun juttuni”, Peter vastasi ujosti. Hän ei oikein perustanut isoista ihmisjoukoista, hän viihtyi mieluiten ystäväjoukossaan.
Ympäri salia alkoi kuulua tuolien raapimista lattiaan ja ihmisten nousemista ylös.
”Meidänkin pitäisi varmaan mennä tupaan. Minua ainakin väsyttää”, Alice sanoi ja sanojensa vahvistamiseksi hän päästi syvän ja väsyneen haukotuksen.
”Joo, olen samaa mieltä”, James sanoi ja nousi ylös penkistä.
”Muuten hyvä, James, mutta meidän pitää mennä vielä McGarmiwan luokse, hänellä on kuulemma meille jotain asiaa”, Lily sanoi Jamesille, jonka ilme vääntyi pieneen irvistykseen.
”Ääh, onko pakko? Minä haluan nukkumaan!” James valitti, mutta lähti kuitenkin tytön perässä kävelemään kohti professorin huonetta.
He kävelivät vieretysten hiljaa aina professori McGarmiwan huoneen ovelle asti. Lily koputti oveen ja hetken kuluttua professori, tiukan näköisenä, niin kuin aina, tuli avaamaan heille oven.
”Iltaa, neiti Evans ja herra Potter. Tulkaa sisälle”, professori pyysi ja johdatti kaksikon luokan etuosaan istumaan kahteen tuoliin.
”No niin. Minulla ei ole hirveästi aikaa, joten kerron teidän johtajaoppilastehtävistänne tiivistetysti”, professori aloitti, ”Te partioitte jokaisena arkipäivänä yhdeksästä kymmeneen ja opettajat ja muu henkilökunta partioi viikonloppuna, ellei ole poikkeuksia. Kuten jo suuressa salissa kuulittekin, tulette johtamaan joulutanssiaisten järjestelyjä. Te otatte oppilailta pisteitä pois jos he rikkovat koulun sääntöjä ja te saatte antaa jälki-istuntoja”, tässä vaiheessa Jamesin kasvot kirkastuivat, hän oli unohtanut kokonaan tämän puolen johtajaoppilaan tehtävistä.
”Te myös pidätte joka perjantaina kokouksen valvojaoppilaiden kanssa.” McGarmiwa lopetti.
”Selvä”, Lily ja James vastasivat yhtä aikaa.
”Te voitte nyt lähteä”, professori sanoi heille ja nousi tuolilta. James ja Lily lähtivät nopeasti professorin huoneesta, sillä professori oli näyttänyt jotenkin erikoisen äkäiseltä. Ainahan professori McGarmiwa oli äkäinen, mutta nyt Lilyn mielestä heidän tuvanjohtaja oli ennemminkin huolestuneen äkäinen kuin äkäisesti äkäinen.
”Mikä Minervalla oikein oli?” James kysyi Lilyltä heti, kun he pääsivät muodonmuutosten luokkahuoneen ulkopuolelle.
”En tiedä. Hän vaikutti jotenkin kireältä, mutta vähän eri lailla kireältä, kuin normaalisti”, Lily sanoi ja hänen otsalleen muodostui pari pientä ryppyä. Molemman vaipuivat ajatuksiinsa, ja he kävelivät hiljaisina koko matkan takaisin rohkelikkojen torniin asti. Lukuun ottamatta sitä, että James kirosi Riesulle, kun tämä yritti heitellä heitä mädillä viiriäisenmunilla.
”Hyvää yötä sitten, Lily”, James toivotti tyttöjen makuusalin ovella.
”Hyvää yötä”, Lily vastasi ja hetken mielijohteesta hän halasi Jamesia. Halaus oli nopea ja heti sen päätyttyä Lily meni nopeasti seitsemäsluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Hän ei halunnut todellakaan antaa pojalle sitä kuvaa, että olisi jollakin tapaa kiinnostunut hänestä.
”Kyllä ystävät saavat halata toisia”, Lily mutisi itsekseen, mutta ajatteli heti perään: vai saavatko?
”Mitä sinä Lily siellä yksin puhut? Tule tänne, meillä on suklaata ja viinipullo”, Brianna sanoi ja viittoi ystävälleen.
”Joo”, Lily sanoi ja hyppäsi Briannan sänkyyn, Alicen ja Emman väliin istumaan.
Koko loppuillan Lily oli hieman ajatuksissaan. Kerran hän kaatoi lasinsa nurin ja sotki heidän punaisen mattonsa viiniin. Tälle kaikelle oli järkevä selitys. Ainakin Lilyn omasta mielestä. Hän ajatteli Jamesia, vaikka sen myöntäminen olikin hänelle vaikeaa. Kaikki kuusi vuotta hän oli vannonut syvästi vihaavansa James Potteria, mutta nyt hänen tunteensa olivat muuttuneet. Voisikohan hän olla ihastunut poikaan?
Illalla, juuri ennen nukahtamistaan, hän päätti olla vaivaamatta tällä asialla enää päätään. Aamulla hän puhuisi Alicen kanssa
****
Lopuksi vielä semmoinen ilmoitus; tämän pitkän kirjoitustauon aikana on vähän päässyt unohtumaan mitä on pitänyt kirjoittaa joten pyydän nyt teiltä, jos olisitte ystävällisiä että laittaisitte minulle yksärillä toiveita tämän ficin jatkon suhteen. Haluatteko esim. että Lily ja James eivät päätyisi vielä yhteen jne. Otan mieluusti kaikkia ehdotuksia vastaan :)
-
Vihdoinkin tähän tuli jatkoa (siirryin näyttävästi lukemaan tätä tänne; mahtaakohan tämä uusin luku olla vielä kotisivullasi?)! Oikein hyvä. :D
Luku oli oikein mukava. On kivaa lukea vaihteeksi kelmificciä, jossa kelmit ja Lily (ystävineen) tulee melko hyvin toimeen jo alkupuolella ja Lily huomaa jo ihastuvansa Jamesiin.
Muutama asia pisti silmään: keskellä lausetta olit kirjoittanut isolla "Juna-aseman", se tulee pienellä. ' ”Selvä”, Lily sanoi, ”Eli te saatte ottaa oppilailta pisteistä pois jos he rikkovat koulun sääntöjä. Niitä ei saa kuitenkaan ottaa turhaan pois” ' Tuosta puuttuu vain piste lopusta. Ja sitten vielä yksi: "Tupia on kolme," jos niitä kuitenkin olisi neljä. =)
Miksi muuten melkein jokaisessa kelmificissä on aina tanssiaset, jotka Lily ja James järjestävät? Ei se sinänsä häiritse, ihan kivahan se on, ihmettelin vain.
"Poika olisi muka sarjamurhaaja ja esittää ahkeraa vain peittääkseen menneen.", hiukanko repesin tuossa kohtaa. :D
' "Mitä sinä Lily siellä yksin puhut? Tule tänne, meillä on suklaata ja viinipullo”, Brianna sanoi ja viittoi ystävälleen.'. Hyi, hyi, ensimmäisenä kouluiltana jo juomassa viiniä (ja olivatko kaikki jo täysi-ikäisiä?). :D Heh.
Jahas, jospa lopetan kommentoimisen tähän, kun en keksi mitään järkevää. Ai niin, olin unohtaa. Lilyn spontaani halaus Jamesille oli aivan ihana. ^_^
Jatkoa odotellen.
-tirsu
-
Ihana!!! :)
Mä rakastan tätä ficciä!
Toivon, et Lily ja James päätyy yhteen! (mä oon tämmönen, joka rakastaa onnellisia loppuja henkeen ja vereen ;))
Jatkoa äkkiä!
Anaid
-
Ihana <3
Oli kiva huomata, että Lily suhtautui "nyt jo" vähän ystävällisemmin Jamekseen, ettei tarvinnut kestää sitä huutoa ja niskojen nakkelemista niin kauan.
Toivottavasti Lily ja James päätyy pian yhteen ;)
-
Oioioi!
Luin joskus kauan sitten alun ja kun jatkoa ei tullut niiiiiin harmistuin syvästi (en kyllä tainnut aiemmin kommentoida) ;) Mutta nyt tuli lisää ja rakastuin uudellen kelmificceihin<33
Mutta, jaa pahoittelen eipä tässä kyllä mitään rakentavaa keksi, oikeastaan pelkkää plussa esim. Lilyn ja Jamesin hali<3
JATKOA, kiitos!!
ainnq
-
tirsu: En ole tainnut laittaa uusia lukuja kotisivuilleni, kun en ole sitä piiiiitkään aikaan päivittänyt :D Ja kiva että tykkäsit luvusta :)
Anaid: Kiva että tykkäät :) Ja olen toooodella pahoillani että uudella luvulla kesti näin kauan...
L.E: Kiitos kommentistasi :)
ainnq: Kiitos kommentistasi ja kiva että pidit :) tässä nyt olisi jatkoa :)
Eli olen toooooodella pahoillani että tällä luvulla kesti näin kauan. Mutta iloksenne voin sanoa että seuraava luku on valmis käsinkirjoitettuna eli tätyy saada se vielä koneelle :)
Toivottavasti tykkäätte:
Luku 5.
Seuraavana aamuna Lily oli väsynyt, mutta huomasi ettei ollut ainoa. Monet rohkelikot haukottelivat,koska nyt täytyi taas tottua uuteen unirytmiin. Kesällä oli saanut nukkua puoleen päivään, mutta nyt koulun alettua täytyi herätä seitsemältä.
Lily täytti lautasensa puurolla ja avasi Päivän profeetan, jonka Delia, Lilyn pöllö, oli juuri tuonut tytölle. Lily istui vielä seuraavat kymmenen minuuttia yksin syömässä, olihan hän ystävistään ainut aamuvirkku.
"Huomenta Lily", Remus toivotti saavuttuaan aamiaiselle, "Eivätkö muut ole vielä tulleet?"
"Ei ole, siellä ne vielä nukkuivat, kun lähdin viisitoista minuuttia sitten", Lily vastasi ja viittasi Remusta istumaan seuraansa. Remus oli Kelmeistä tunnollisin ja aamuvirkku, aivan kuin Lilykin.
Remus otti leipäkorista sämpylän ja halkaisi sen.
"Huomenta", Alice ja Emma toivottivat yhteen ääneen hetken kuluttua.
"Huomenta", Lily toivotti jo huomattavasti pirteämpänä, "Missä Brie on?"
"Hän on etsimässä puuteriaan, vaikka en kyllä voi ymmärtää miten hän on voinut hukata sen jo. Me tulimme kuitenkin vasta eilen tänne", Emma ihmetteli istuessaan Remuksen oikealle puolelle. Tyttönelikosta ainoastaan Brianna meikkasi kunnolla. Alice, Lily ja Emma tyytyivät vain sipaisemaan hieman puuteria ja ripsiväriä kasvoilleen.
"Kyllä hän sieltä tulee", Emma tiesi ja ojentui ottamaan sämpylän korista.
"Tuolta tulevat ainakin muut Kelmit", Alice tokaisi ja osoitti Suuren salin oven suuhun. Sieltä käveli kolme seitsemäsluokkalaista rohkelikkopoikaa, jotka saivat suurimman osan tytöistä pään käännettyä. Tai keskimmäinen, lyhyt ja pulska Peter Piskuilan ei kääntänyt tyttöjen päitä, mutta James ja Sirius senkin edestä.
"Miksi ihmeessä oppituntien pitää alkaa aina näin aikaisin?" James ihmetteli saapuessaan tyttöjen ja Remuksen luokse.
"Ehkä siksi, ettei meidän tarvitse olla siellä vielä kuuden aikaan illalla", Lily sanoi hieman ilkeästi.
"Tai sitten siksi, että meillä on koko loppuilta aikaa tehdä läksyjä", Sirius järkeili suu paahtoleipää täynnä.
Ennen, kuin kukaan ehti vastata Siriukselle, Brianna saapui.
"Miksi ihmeessä minun puuterini oli vessassa?" Brianna ihmetteli suureen ääneen istuessaan Siriuksen viereen istumaan.
Emma katsoi ystäväänsä huvittuneesti: "Sinä kävelit taas unissasi. Olit menossa puuterisi kanssa suihkuun."
Pojat katsoivat Briannaa hieman oudosti ja tytöt nauroivat asialle.
"Oho", Brianna sanoi ja tunsi poskiensa hieman kuumottavan. Tämä oli toistaiseksi oudointa mitä hän oli tehnyt yöllisillä retkillään. Yleensä hän vain käveli ympäri makuusalia ja herätteli muita tyttöjä. Kerran, kun Lily oli käynyt yöllä vessassa, Brianna oli vallannut hänen sänkynsä ja Lily joutui sitten nukkumaan loppuyön vaaleatukkaisen ystävänsä sängyssä.
"Hehee", Sirius alkoi nauraa tytölle. Tosin hän kyllä tiesi, ettei Brianna ollut heidän joukossaan ainut unissakävelijä. Välillä Sirius harrasti sitä itsekin.
"Tässä ovat teidän lukujärjestyksenne", professori McGarmiwa keskeytti.
"Kiitos", Lily vastasi heidän kaikkien puolesta.
"Ääh.. Liemien kaksoistunti heti ensimmäisenä", James sanoi nyrpistäen nenäänsä.
"Ainakaan meillä ei ole enää professori Mutakaa", Alice sanoi.
"Totta, ei ainakaan turhia pisteitä pois Rohkelikolta", Emma jatkoi.
"Ellei hän sitten ole samanlainen kuin Mutaka", Lily lopetti. Heidän edellinen professori Mutaka suosi vain ja ainoastaan Luihuisia ja otti Rohkelikoilta pois pisteitä aivan turhista asioista. Ja vaikka Lily olikin osannut suurimman osan liemistä täydellisesti, ei professori ollut
antanut Rohkelikolle yhtään pistettä koko kuuden vuoden opettajanaolo aikanaan.
"Uusi professori näyttää pehmolta", James naurahti. Toden totta, professori Kuhnusarvio oli hieman pyöreä ja nuori opettaja. Hän näytti hyvin ystävälliseltä vaikka olikin Luihuisten tuvanjohtaja.
Keskustelu jatkui vielä hetken uuden professorin ympärillä.
"Minä menen hakemaan tornista kirjani. Tuleeko joku mukaani?" Lily sanoi viimein kun huomasi tuntiin olevan enää viisitoista minuuttia jäljellä.
"Minä tulen", Remus ilmoitti ja katsoi sitten muita Kelmejä kysyvästi, "Tuonko teidänkin kirjat?"
"Joo, tuo vain", James vastasi muiden Kelmien puolesta.
"Lily, voisitko tuoda meillekin kirjat?" Brianna kysyi.
"Minäkin tulen käymään makuusalissa. Me tuomme teidän kirjanne Brie", Emma vastasi ystävälleen ja nousi seisomaan.
Lily, Emma ja Remus lähtivät rinnakkain kävelemään kohti Rohkelikkotornia.
"Mikä ihme teillä kesti näin kauan?" James kysyi, kun kolmikko saapui kymmenen minuutin kuluttua liemiluokan eteen.
"Emme meinanneet löytää Brien kirjaa. Matka-arkkusi oli aivan sekaisin", Emma selitti muille. He olivat toden teolla etsineet Briannan liemikirjaa ainakin viisi minuuttia, ellei enemmän.
Muut naurahtivat ja Brianna tunsi taas hieman punastuvansa.
"Siinä suhteessa Brianna ja Sirius ovat samanlaisia. Siriuksenkin tavarat olivat aivan sekaisin", Remus naurahti. Nyt oli Siriuksen vuoro hieman punehtua, mutta kukaan ei kerinnyt huomaamaan sitä, kun professori Kuhnusarvio saapui luokan eteen.
"Päivää, tai itse asiassa huomenta", professori naurahti itselleen. Hän kuulosti melkein röhkivältä porsaalta. Luokassa naurahdettiin yhdessä tuumin uuden opettajan naurutavalle.
"Minä olen professori Kuhnusarvio. Opetan teitä tämän vuoden liemissä", nuori professori aloitti, "ja koska en tunne teitä ja teidän taitojamme, aloittakaamme lähtötasotestillä."
Heti professorin sanojen jälkeen luokassa alkoi kiivas kuiskutus lähtötasotestistä. Ei kukaan opettaja ollut heille ikinä sitä määrännyt.
"Tämä on vain minua varten eikä se vaikuta arvosanaanne", professori rauhoitteli oppilaita, "Eli jokainen ottaa noidankattilansa esille ja alkaa valmistaa mitä tahansa lientä. Saatte käyttää kaikkia varastossa olevia tarvikkeita. Ei juttelua, aloittakaa."
Lily tiesi jo mitä lientä valmistaisi, lemmenjuomaa. He olivat tehneet sitä edellisenä vuotena ja hän oli onnistunut siinä täydellisesti. Punapää lähti heti ensimmäisenä kirjavarastolle etsimään edellisenä vuotena käytettyä taikajuomakirjaa. Löydettyään kirjan Lily etsi vielä ainekset liemeen ja oli valmis aloittamaan. Pienen hetken hän antoi katseensa kiertää luokkaa. Suurin osa vielä pähkäili mitä lientä aikoisi valmistaa. Remus oli jo kuitenkin hakemassa tarvikkeita ja Kalkaros oli jo valmistamassa omaa lientään.
"Ja aika", professori huudahti puolentoista tunnin kuluttua. Luokka lopetti työt ja professori lähti vaappumaan ympäri luokkaa.
"Neiti?", professori kysyi tullessaan ensimmäisenä Emman kohdalle.
"Dean, Emma Dean", tyttö vastasi kärsivällisesti.
"Neiti Dean, olet tehnyt onnistuneesti nukkujuomaa", professori ilmoitti hymyillen, "kymmenen pistettä Rohkelikolle."
Emma hymyili tyytyväisenä itseensä ja Sirius taputti häntä selkään, "Hyvä Em!"
"Seuraavaksi", professori sanoi ja katsoi kysyvästi Jamesia.
"James Potter", poika vastasi professorin äänettömälle kysymykselle.
James ei ollut onnistunut kutistusliemessään ollenkaan, ei myöskään Sirius eikä Peter. Remus sen sijaan ansaitsi toiset kymmenen pistettä onnistuneesta liemestä. Brianna oli myös Siriuksen lailla epäonnistunut ja Alicen taikajuoma oli jäänyt kesken.
"Lily Evans", punapää sanoi opettajalle, ennen kuin tämä kerkesi edes esittää kysymystä.
"Neiti Evans, kymmenen pistettä Rohkelikolle. Olet onnistunut lemmenjuomassasi", professori hymyili taas, "Voisitko kertoa muille mitä haistat liemessäsi?"
"Haistan vastaleivotun pullan, pergamentin ja Jam.. siis mansikan", Lily sanoi punastuen. Hän todella toivoi, ettei kukaan kuullut hänen lipsautustaan. Mansikkaa hän ei todellakaan haistanut liemestä vaan Jamesin. Ei Lilyn kuulunut haistaa lemmenjuomassaan Jamesia, hänhän vihasi poikaa. Tai ainakin vihasi ennen, mutta silti.
"Hienoa, hienoa!" professori hihkaisi ja jatkoi luokan kiertämistä.
Lounaalla Kelmit ja tytöt jatkoivat keskustelua uudesta professoristaan.
"Hän ainakin vaikuttaa mukavalta", Emma sanoi ja muut nyökyttelivät.
"On hän nyt ainakin mukavampi kuin Mutaka", Brianna sanoi.
"Mitä teillä on seuraavaksi?" Lily kysyi vaihtaen keskustelun aihetta.
"Minulla, Siriuksella ja Alicella on ainakin jästitietoa", James vastasi.
"Minulla, Emmalla ja Remuksella on numerologiaa ja Brianna eikö sinulla olekin hyppytunti?" Lily kysyi ystävältään ja sai vastaukseksi nyökkäyksen.
"Minulla on myös hyppytunti", Peter piipitti Remuksen vasemmalta puolelta. Lily hymyili ystävällisesti ujolle ja hiirimäiselle pojalle ja jatkoi sitten lukujärjestyksensä tutkiskelua joka oli täysi lukuun ottamatta kolmea hyppytuntia.
"Ihanaa, meillä on paljon hyppytunteja!" Sirius iloitsi kun oli saanut tutkittua omaa lukujärjestystään tarkemmin, "Nyt Sarvihaara, meillä on paljon aikaa iskeä tyttöjä ja kiusata Luihuisia!"
"Sirius, ne on tarkoitettu opiskeluun, S.U.P.E.R.I:t jos muistat", Emma sanoi pojalle viisaasti.
"Ja kuka tosissaan luulee, että minä opiskelen?" Sirius kysyi muilta.
Lily huokaisi, hän ei enää jaksanut keskustella aiheesta.
"Hei, illalla me pelaamme pullonpyöritystä koulun alun kunniaksi, meidän makuusalissamme", James ilmoitti hetken kuluttua muille.
Siriuksen silmät kiiluivat pahaenteisesti ja Remus huokaisi.
"Miksi teidän makuusalissanne?" Emma kysyi ihmeissään. Häntä ei todellakaan kiinnostanut käydä poikien makuusalissa.
Remus hymyili tytölle, "Koska me emme ole vielä keksineet keinoa, miten pääsemme tyttöjen makuusaliin."
"Paino sanalla vielä. Me kyllä keksimme siihen keinon tämän vuoden aikana", Sirius sanoi omahyväisesti.
"Selvä, me tulemme", Brianna vastasi ja toisilta tytöiltä tuimat katseet.
"Anteeksi vain, mutta minulta ei kysytty mitään."
"Lily hei, älä ole noin tiukkapipo", Brianna maanitteli ystäväänsä.
"Sitä paitsi minulla ja Jamesilla on partiointi kymmeneltä", Lily vastusti. Häntä ei kiinnostanut pullonpyöritys, eikä varsinkaan nyt, kun Kelmitkin olivat mukana.
"Sen jälkeen. Lils, ei se ole yhtä hauskaa ilman sinua!"
"No okei, mutta vain tämän kerran", Lily myöntyi viimein vastahakoisesti.
"Noniin, meidän pitää nyt mennä suunnittelemaan Halloweenia", Sirius sanoi ja ponkaisi seisomaan.
"Ette kai te ole jo aiheuttamassa hankaluuksia", Lily kysyi kyllästyneesti Jamesilta. Tyttö kyllä tiesi, ettei Kelmejä saisi pois hankaluuksien aiheuttamisesta, mutta voisivat he edes sitä hiukan vähentää.
"Emme", Remus virnisti Lilylle vastaukseksi, sitten hän kääntyi Siriuksen puoleen, "Menkää te, minun täytyy käydä kirjastossa." Sanojensa jälkeen Remus katsoi merkitsevästi Emmaa, heillä oli vielä suunnittelu kesken, kuinka saisivat Lilyn ja Jamesin yhteen.
"Selvä. Sarvihaara, Matohäntä", Sirius sanoi ja katsoi ensin Jamesia ja sitten Peteriä. Kumpikin nousi hiljaisena seisomaan ja kolmikko lähti ulos Suuresta salista aiheuttamaan hankaluuksia.
"Minä menen nyt sinne kirjastoon", Remus sanoi ystäviensä lähdettyä lähinnä itselleen.
"Odota, tulen samaa matkaa", Emma sanoi heti kun Remus oli noussut pöydästä.
"Jaahas, me jäimme sitten tänne kolmisin", Alice totesi.
"Itse asiassa te jäätte kaksin. Minulla on asiaa Chris Murraylle", Brianna sanoi virnistäen ja lähti kävelemään kohti Korpinkynnen pöytää.
"Kaikki hylkäävät meidät. James ei välitä minusta enää", Lily sanoi teeskennellyn murheellisesti.
"Voi sinua", Alice taputti ystävänsä selkää ja naurahti.
Tytöt istuivat lounaalla vielä hetken, kunnes päättivät että oli aika lähteä seuraavalle tunnille.
"Meidän täytyy saada Lily ja James viettämään aikaa keskenään", Remus järkeili, kun hän ja Emma kävelivät kohti numerologian luokkaa.
"Onneksi Lily suostui pullonpyöritykseen", Emma iloitsi. Oli hyvä idea Siriukselta keksiä pullonpyöritys juuri täksi illaksi. Se edesauttoi paljon heidän suunnitelmiaan.
"Hei!" Lily virnisti kaksikolle numerologian luokan edessä, "Miten meni kirjastossa?"
"Sitä tavallista. Matami Prilli valitti liiasta juttelusta", Emma kiersi Lilyn kysymystä.
"Joo, joo. Mutta mitä..." Lily aloitti kunnes professori Nuomera keskeytti heidät.
"Tervetuloa viimeisen vuoden numerologian kurssillenne", professori toivotti ja päästi heidän sisään luokkaan.
Tunti mateli hitaasti eteenpäin. Välillä Lily mietti miksi edes oli valinnut numerologian. Vaihtoehtoina hänellä olivat olleet jästitieto ja ennustus. Jästitietoa punapään oli turha ottaa, olihan hän jästisyntyinen, ja ennustus oli liian epätarkkaa tiedettä Lilyn mieleen.
Loppu päivä kului liiankin nopeasti Lilyn mielestä. Hän ei todellakaan odottanut iltaa järin innokkaasti. Pullonpyöritystä Kelmien kanssa, siitä ei seuraisi mitään hyvää, Lily tiesi sen jo. Brianna taas oli innoissaan pullonpyörityksestä, viimeinkin hänellä oli mahdollisuus piinata Kelmejä. Emma oli myös innoissaan tulevasta illasta ja tätä Lily ihmetteli. Tyttö, josta oli moraalisesti väärin pelata sellaisia pelejä kuin pokeri tai pullonpyöritys. Toisaalta tämä innostus saattoi, ja luultavasti johtuikin Remuksesta. Lily oli aivan varma, että näillä kahdella oli jotain meneillään. Sen verran salaperäisesti he olivat kuiskailleet kesäloman lopussa Viistokujalla ja tänäänkin he olivat menneet yhdessä kirjastoon.
"Noniin, Lily, Alice, Emma ja Brianna tulkaa, muut Kelmit odottavan jo", James kailotti heille, kun he istuivat oleskeluhuoneessa tekemässä läksyjään.
Lähellä istuvat kuudesluokkalaiset katsoivat heitä kiinnostuneina.
"Mennään", Brianna hihkaisi ja nousi seisomaan. Lily, Alice ja Emma nousivat myös punaiselta sohvalta, tosin paljon vastahakoisemmin kuin Brianna. He suuntasivat kulkunsa kohti seitsemäsluokkalaisten poikien makuusalia.
"Eli säännöt ovat selvät", Remus aloitti kun he kaikki olivat istuneet rinkiin makuusalin lattialle. Lily tutki hetken makuusalia. Se oli melkein samannäköinen kuin heidän, paitsi seinät ja koko muu sisustus oli sinistä, kun taas heillä se oli punaista. Tosin poikien makuusali oli paljon siivottomampi kuin heidän omansa. Ainoastaan yksi sänky oli pedattu ja se oli arvatenkin Remuksen.
"Jos ei halua suorittaa tehtävää, täytyy ottaa jokin vaatekappale pois", Remus selosti tytöille. Ennen kuin Remus jatkoi, hän katsoi tyttöjä ja heidän reaktioitaan. Emma ja Brianna nyökkäilivät innokkaasti, Alice vain nyökkäili ja Lily näytti kauhistuneelta.
"Ja tässä", Remus aloitti ja mutisi hiljaisella äänellä jonkin loitsun, jonka seurauksena heidän keskelle ilmestyi pieni pallo, "on valheenpaljastin."
"Ja minähän saan kunnian aloittaa", Sirius ilmoitti ja laski lattialle juuri tyhjentämänsä kermakaljapullon. Hän pyöräytti pulloa joka pysähtyi Remuksen kohdalle.
"Totuus vai tehtävä?"
"Totuus", Remus vastasi empimättä, hän ei todellakaan halunnut tehdä mitään Siriuksen antamaa tehtävää.
"Jos minä nyt käskisin sinun suutelemaan Emmaa, tekisitkö sen?" Sirius kysyi ystävältään vaikkakin tiesi jo vastauksen.
"Kyllä", Remus sanoi punehtuen hieman ja pyöräytti pulloa.
"Takaisinmaksun aika, Anturajalka. Totuus vai tehtävä?" Remus kysyi häijysti kun pullo pysähtyi Siriuksen kohdalle.
"Tosimies valitsee aina tehtävän", Sirius sanoi omahyväisesti.
"Koska en voi laittaa sinua suutelemaan Lilyä ja Alice on varattu, niin saat suudella Brietä."
"Miksi en Emmaa?" Sirius kysyi sarkastisesti.
"Siksi", Remus vastasi ja puna hänen poskillaan syveni. Poika vilkaisi nopeasti Emmaa, joka oli myös punainen, mutta hymyili leveästi.
"Selvä", Sirius sanoi ja virnisti blondille tytölle edessään ja nojautui eteenpäin voidakseen suudella Briannaa.
Suudelma oli lyhyt, mutta ihana, ainakin Briannan mielestä. Hän olisi voinut jatkaa tätä koko loppuillan, mutta ei voinut myöntää sitä muille.
Sirius pyöräytti pulloa, jonka osoittamaksi joutui seuraavaksi Emma.
"Totuus", Emma vastasi hieman hätääntyneesti ennen kuin edes Sirius kerkesi kysymään häneltä.
"Kenen meistä Kelmeistä kanssa alkaisit seurustella?"
Emman ei tarvinnut edes miettiä kysymystä: "Remuksen."
Seuraavaksi pullo osoitti Jamesia, joka valitsi totuuden.
"Mistä teidän lempinimenne tulevat?" Emma kysyi kiinnostuneena. James ei vastannut mitään, vaan veti paidan pois päältään. Hänellä ei ollut aikomustakaan paljastaa Kelmien syvintä salaisuutta.
"Seuraavaksi pallo pysähtyi Alicen kohdalle ja tyttö joutui suutelemaan Siriusta. Peli jatkui vielä hetken ja Lilystä tuntui, ettei pullo halunnut pysähtyä hänen kohdalleen.
"Lils, totuus vai tehtävä?" Emma kysyi ystävältään. Lily empi. Jos hän valitsisi totuuden, hän voisi joutua paljastamaan jotain ikävää.
"Tehtävä", Lily vastasi hetken kuluttua. Eihän Emma laittaisi häntä tekemään mitään noloa, korkeintaan ehkä laulamaan.
"Suutele Jamesia", Emma käski ja virnisti vieressään istuvalle Remukselle.
Lily oli jo valmis ottamaan mustan vekkihameensa pois yltään. Toisaalta miksi en suutelisi häntä. Hän on kuitenkin vain James?
Hitaasti Lily kurkotti Jamesin puoleen ja suuteli tätä hellästi. Poika vastasi tytön suudelmaan ja Lily kiersi kätensä tummatukkaisen pojan kaulan ympärille ihmetellen, miksi edes teki niin. Eihän hän edes pitänyt Jamesista. Lilyyn levisi pienoinen pakokauhu, joka lievittyi kun James kiersi omat kätensä hänen kaulaan.
"Noniin, voitte irrottautua", Sirius sanoi äidillisesti kaksikolle. Lily kömpi punaisena takaisin paikalleen Emman ja Alicen väliin. Hänen piti suudella Jamesia nopeasti, mutta poika oli suudellut tätä takaisin, eikä Lily olut halunnut luopua tunteesta, jonka pojan suuteleminen toi.
"Pyörittäisitkö jo Lily, vai oliko se suudelma niin upea, ettet pysty ajattelemaan mitään muuta?" Lily punastui vielä syvemmin ja Brianna huomasi kiusoittelunsa osuvan oikeaan.
Peli jatkui niin kauan, kunnes Emman silmät alkoivat painua kiinni ja hän nojasi Remuksen olkapäätä vasten.
"Me taidamme lopettaa nyt", Lily sanoi, kun Emma alkoi vaarallisesti kuulostaa siltä, että alkaisi kuorsata.
"Lily hei, Em voi ihan hyvin nukkua Kuutamon olkapäätä vasten. Eihän Kuutamo edes pistä sitä pahakseen", James tokaisi ja katsoi merkitsevästi ystäväänsä. Remus punastui Jamesin sanoista ja Lily ponnahti nopeasti seisomaan ja nappasi hameensa lattialta mukaan.
"No niin unikeko, aika mennä omaan sänkyyn nukkumaan", Lily sanoi tökkäisten Emmaa olkapäähän. Emma avasi silmänsä ja nosti päänsä Remuksen olkapäältä.
"Oho, taisin nukahtaa", Emma sanoi ja katsoi pahoittelevasti poikaa. Remus vain hymyili tytölle. Hän ei todellakaan pannut pahakseen, että Emma oli nukahtanut siihen.
"Jos te nyt olette hymyilleet toisillenne tarpeeksi", Brianna sanoi kuuluvasti ja katsoi Remusta ja Emmaa, "niin me voisimme mennä oman makuusalimme puolelle."
Mitään sanomatta punasteleva Emma ja muut tytöt jättivät poikien siivottoman makuusalin ja menivät omaansa, joka oli huomattavasti siistimpi.
"Em, mitä sinulla ja Remuksella on menossa?" Alice kysyi ystävältään tietävästi, kun Lily ja Brianna olivat pesemässä hampaitaan.
"Ei mitään! Me olemme vain ystäviä!" Emma tiuskaisi kovemmin kuin oli tarkoitus.
"Mutta sinä haluaisit olla enemmän", Alice totesi ja hymyili lämpimästi ystävälleen.
"No", Emma aloitti, mutta hiljeni kun Lily ja Brianna tulivat vessasta.
"Minä ymmärrän", Alice kuiskasi vielä ystävälleen niin hiljaa, etteivät muut kuulleet sitä.
"Parasta mennä nukkumaan. Huomenna on heti aamulla taikuuden historian tunti", Lily tokaisi vetäessään vaaleanpunaisin sydämin koristellun yöpukunsa matka-arkustaan.
"Ääh.." Emma voihkaisi, "Miksi sitä pitää olla heti aamusta, siellä nukahtaa muutenkin."
"Niin kuin kesken pullonpyörityksen", Brianna sanoi vihjailevasti ystävälleen. Emma tyytyi tuijottamaan ystäväänsä murhaavasti.
"Hyvää yötä", Lily toivotti muille ja veti peiton korviinsa asti.
"Hyvää yötä", kolme muuta tyttöä toivottivat kuorossa ja katosivat sänkyjensä uumeniin.
Lily tiesi, ettei saisi heti unta. Uusi ja vieras oivallus oli iskenyt häntä. Hän oli ihastunut James Potteriin, ylimieliseen Kelmiin, joka kuitenkin omisti ihanan ruskeat silmät. Lily oli pakko myöntää tämä itselleen. Mitä muutakaan se lämmin tunne olisi ollut kun hän oli suudellut Jamesia? Tätä hän ei ollut kuitenkaan valmis myöntämään ystävilleen. Ei todellakaan ollut. Vielä.
-
uu, eka luku rupes jo kiinnostamaan. muita en kyllä vielä kerennyt lukemaan ku kiire on taas muualle. kommaan lisää kun kaikki lukenu!
nui, nyt on luettu muutki...
Perus Kelmificci, mutta silti hiukan erilaisia piirteitä. Ihan hyvin kirjotat ja kirjoitus tai sana virheitä ei löytyny ku muutamasta kohtaa. enempää rakentavaa en keksi...
kiitos!
-
Oi, tää on edelleen ihana!
Tää juoni on mun mielst tosi kiva!
Toi tapa, jolla Lilyn ja Jamesin suhde kehittyy on tosi kiva!
En saa rakentavaa väsättyä...
Jatkoa odotan!!!
Anaid
-
oii luin putkeen ja tykkäsin tosi paljon. Toi Jamesin ja Lilyn touhu on kyl nii söpöö :D äkkiä vaa jatkoo :-*
-
Welmasein: Kiitos kommentistasi :)
Anaid: Kiva, että pidät tästä edelleenkin :)
miss i: Kiva että kanssa pidät tästä :) Ite kanssa tykköön tosta Jamesin ja Lilsin touhusta :D
Kaikille Lasikyyneleen lukijoille tiedoksi! Koska marraskuussa on NaNoWriMo, en kerkeä millään kirjoittamana tätä koska tapan itseäni nanoni kanssa ja yritän saada sen valmiiksi tai ainakin 30 000 sanaa kirjoitettua marraskuun aikana :D Eli tämä on tauolla joulukuuhun asti. Yritän saada mahdollisimman nopeasti joulukuussa tähän jatkoa, mutta mitään en lupaile kun toiseenkin jatkoficciin pitäisi jatkoa kirjoittaa ja nanoa mahdollisesti jatkaa jos se jää pahasti kesken.. Olen todella pahoillani tästä tauosta, jos joku toivoi nopeasti jatkoa, mutta en voi nyt asialle oikein mitään. Mulla ei todellakaan aika riitä nanolle ja kahdelle jatkoficille, pelkästään sille nanolle. Saa nähdä mitä siitäkin tulee...
-
Päätin sittenkin kirjoittaa nanoa Lasikyyneleen muodossa, joten tässä teille siis uusi luku ja ilmoitus, että Lasikyynel palaa tauolta :) Toivottavasti siellä on vielä lukija tai muutama jotka seuraavat ficciäni :)
Mutta pidemmittä puheitta, tässä teille kuudes luku :)
Luku 6. Velvollisuuksia & tunnustuksia
Seuraavan aamun Taikuuden historian tunnilla sekä Kelmit, että tytöt saivat vaivoin pidettyä itsensä hereillä. Tai kaikki muut paitsi Sirius, joka oli nukahtanut jo tunnin alkupuolella. Heidän opettajansa professorin Binns ei edes huomannut seitsemäsluokkalaisten rohkelikkojen nuokkumista, vaan kertoi heille yksitoikkoisella äänellä 1700-luvun noitavainoista. Professorin tarinoinnin keskeytti kuitenkin napakka koputus luokan oveen.
"Anteeksi häiriö, mutta saisinko lainata neiti Evansia ja herra Potteria hetkeksi?" kuului McGarmiwan ääni luokan perältä oven suusta. Koko luokka käännähti Rohkelikkojen tuvanjohtavan äänen suuntaan.
Vastausta odottamatta Lily ja James nousivat tuoleiltaan ja menivät professorin luokse.
"Tässä teille lista kaikista koulun valvojaoppilaista", professori aloitti ja ojensi pergamenttikäärön Lilylle, "Ja koska vain muutama ihminen ilmoittautui suunnittelemaan tanssiaisia, otin täydet valtuudet päättää, että te kaksi järjestätte ja suunnittelette syystanssiaiset kaksin. Toki saatte käyttää valvojaoppilaita apuna."
"Ja James, tässä on lista huispauskarsintoihin osallistujista", opettaja sanoi vielä ja ojensi toisen pitelemänsä pergamenttikäärön pojalle. Kellot soivat juuri sopivasti, kun kaksikko pääsi takaisin luokkaan, missä Peter yritti epätoivoisesti saada Siriusta hereille.
"Mitä McGarmiwalla oli teille asiaa?" Alice kysyi kiinnostuneena.
"Hän vain antoi meille listan valvojaoppilaista ja kertoi, että me Jamesin kanssa järjestämme syystanssiaiset kaksin, koska vain muutama ihminen oli ilmoittautunut järjestelyihin", Lily selitti ystävälleen.
"Hitsi, me unohdimme ilmoittautua McGarmiwalle", Brianna sanoi, vaikkei näyttänytkään välittävän asiasta. Häntä ei todellakaan haitannut, ettei päässyt järjestämään tanssiaisia.
***
"Meidän suunnitelmamme etenee ihan itsestään", Remus naurahti iltapäivällä kirjastossa vastapäätä istuvalle Emmalle.
"Jep", Emma naurahti, "Lily ja James joutuvat viettämään enemmän aikaa keskenään." Ja hän sai kaiken lisäksi viettää enemmän aikaa Remuksen kanssa ilman, että muut Kelmit tai hänen ystävänsä olisivat tiellä.
"Kirjasto suljetaan", matami Prilli tuli hetken kuluttua sanomaan heille.
"Oho, kello onkin jo kahdeksan", Remus ihmetteli, "Menipä aika nopeasti."
"Hyvässä seurassa", Emma vielä täydensi hymyillen pojalle. He pakkasivat koululaukkunsa matami Prillin valvovan silmän alla ja lähtivät yhtä matkaa kohti Rohkelikkotornia.
"Saavuittehan te", oli ensimmäinen asia, mitä Sirius päästi suustaan, kun näki kaksikon kiipeävän muotokuva-aukosta vieretysten.
"Saimmepahan läksymme tehtyä", Remus vastasi haastavasti takaisin ja katsoi Siriuksen avaamatonta koululaukkua merkitseväsi.
"Ja sinäkö kuvittelet, että tekisin läksyt?"
"Ei, vaan toivoin sitä", Remus huokaisi. Tuo poika ei ikinä tulisi läpäisemään S.U.P.E.R:eitaan, ellei hän alkaisi ottaa koulunkäyntiään vakavasti.
"Minä menen makuusaliin", Emma keskeytti hymyillen ystävysten kinailun. Tyttö hipaisi vielä huomaamattomasti Remuksen kättä ja lähti sitten hyppelemään kohti portaita, jotka veivät seitsemäsluokkalaisten tyttöjen makuusaliin
"Hei", Emma toivotti ystävilleen saapuessaan tummanpunaisella ja vähäisellä kullan värillä koristeltuun makuusaliin.
Lily istui pedatulla sängyllään lukemassa jästikirjaa. Alice puolestaan makasi mahallaan peittojen sisässä kirjoittamassa päiväkirjaansa.
"Missä Brie on?" Emma kysyi tajutessaan ystävänsä sotkuisen ja petaamattoman sängyn olevan tyhjä.
"En tiedä, mutta toivottavasti emme Jamesin kanssa yllätä häntä luutakomerosta", Lily naurahti.
"Oletko sinä menossa Jamesin kanssa luutakomeroon?" Emma kysyi ystävältään ihmetellen. Mistä kaikesta hän olikaan jäänyt paitsi, kun oli viettänyt muutaman tunnin Remuksen kanssa kirjastossa.
"Meillä on partiointi, hölmö. Minä en todellakaan ole menossa Potterin kanssa luutakomeroon", Lily tiuskaisi ystävällisesti. Häntä ärsytti suunnattomasti jos joku epäili, että hänellä ja Jamesilla oli jotain menossa vaikka asia oli juuri toiste päin.
"Älä vielä sano", Emma mutisi itsekseen, Lily kuitenkin kuuli ystävänsä sanat.
"Silloin, kun minä alan seurustella Potterin kanssa lupaan laulaa koko koulun edessä!" hän uhkasi, mutta katui heti sanojaa. Lily rakasti laulamista, mutta kammoksui ihmisten edessä esiintymistä.
"Se on sitten sovittu", Emma virnisti omahyväisenä ja todella epä-emmamaisena. Jos he onnistuisivat Remuksen kanssa suunnitelmassaan, Lily todellakin joutuisi laulamaan koko koulun edessä.
"Ei sitä joka tapauksessa tule tapahtumaan, turhaan unelmoit", Lily sanoi välinpitämättömästi heilauttaen kättään. Emma vain hymähti jotakin epämääräistä ja alkoi etsiä pyyhettään, jotta pääsisi suihkuun.
Kello kiiruhti nopeasti kohti yhdeksää, jolloin Lilyn ja Jamesin partiointi alkaisi. Kun oli enää viisi minuuttia jäljellä, Lily päätti mennä oleskeluhuoneeseen odottamaan poikaa.
Tytön yllätykseksi James olikin jo odottamassa häntä. Lily oli ollut jo melkein varma, että tuo sekavatukkainen poika olisi ollut myöhässä.
"Hei", James hymyili tytölle ystävällisesti ja tönäisi muotokuvan sivuun, jotta he pääsivät aloittamaan partioinnin.
"Hei", Lily vastasi pojalle.
Päästyään kylmälle käytävälle James kysyi: "Missä kaikkialla meidän pitäisi partioida?"
"Suuri sali, tähtitorni, salakäytävät, luokkahuoneet, luutakomerot, kaikki tavalliset kaulailupaikat", Lily luetteli ulkomuistista.
"Selvä. Lähdetäänkö vaikka liikkeelle tähtitornista ja edetään sieltä alaspäin?" James ehdotti asiallisesti. Punapää nyökkäsi vastaukseksi ja he lähtivät yhdessä kiipeämään rappusia ylös.
"No niin, irti toisistanne ja lähtekääpäs makuusaleihinne. Erillisiin sellaisiin", Lily sanoi napakasti, kun he olivat löytäneet Amos Diggoryn ja Marie Clearwaterin yhdessä tähtitornista. Pariskunta nousi kylmältä lattialta ja he lähtivät punaisina hipsimään kohti Puuskupuhin oleskeluhuonetta.
Viimeisenä Lily ja James tarkistivat vielä suuren salin. He eivät onnistuneet yllättämään ketään muita, kuin Amoksen ja Marien. Tosin he kyllä neuvoivat tietä eksyneelle korpinkynnelle.
"Kukaan ei jaksa kaulailla vielä tähän aikaan kouluvuodesta", James sanoi pettyneenä.
"Hei, sinulla on kokonainen vuosi aikaa yllättää toisia kaulailemasta liian myöhään luutakomerosta", Lily naurahti pojalle. Heillä oli ollut todella mukavaa partioidessa. James oli vitsaillut ja Lily oli saanut nauraa vatsansa kipeäksi. Ja mikä parasta, James ei ollut esittänyt yhtäkään treffipyyntöä, joten Lilyn ei tarvinnut huutaa ja raivota pojalle.
"Hyvää yötä", Lily toivotti tyttöjen makuusaliin johtavien portaiden alapäässä.
"Yötä", James toivotti leveästi hymyillen toiselle. Tällä kertaa hymy ei ollut se ainainen kelmivirnistys millä Kelmit kaatoivat naisia, vaan aito ja lämmin hymy. James lähti iloisena pomppimaan kohti omaa makuusaliaan.
"Hei, Sarvihaara! Miten sitä nyt noin iloisia ollaan?" Sirius kysyi parhaalta ystävältään, kun tämä saapui makuusaliin typerästi virnistellen.
"Sarvihaara oli Lilyn kanssa partioimassa. Mitä muuta odotit?" Remus ehdotti järkevästi ja naurahti perään. James oli hauskaa katseltavaa aina, kun Lily oli onnistunut lumoamaan tämän.
"Kuinka monta kertaa pyysit Lilya ulos?" Peter kysyi sängyltään.
"En kertaakaan..."
"Vau, olet edistynyt", Remus onnitteli ystäväänsä. He olivat Emman kanssa sopineet, että hän puhuisi Jamesin kanssa ja auttaisi tätä iskemään Lilyn paremmin. Ainakin se näytti toimineen.
James virnisti omahyväisesti, hän oli päättänyt noudattaa Remuksen ohjeita, vaikka ei tajunnutkaan, miten Lily huomaisi hänet jos hän ei pyytäisi tätä ulos.
***
"Hei James!" Lily huudahti pojalle saapuessaan aamiaiselle.
"Meidän täytyy pitää tänään kokous valvojaoppilaiden kanssa", punapää muistutti, "Kävin McGarmiwan luona kysymässä kokouspaikkaa ja hän antoi meille muodonmuutosluokan käyttöön joka perjantaiksi."
”Selvä. Minä voin käydä laittamassa ilmoituksen tupien ilmoitustauluille", James sanoi asiallisesti saaden Siriukselta oudoksuvan katseen. Hän ei ollut tottunut näkemään parasta ystäväänsä niin asiallisena.
"Jos vain viitsit", Lily sanoi pojalle ystävällisesti ja voiteli paahtoleipäänsä.
"Minä taidan mennä käymään kirjastossa", Emma sanoi lopulta, kun oli saanut aamiaisensa loppuun.
"Minäkin tulen samaa matkaa", Remus sanoi ja ponnahti ylös penkistään. Yhdessä he lähtivät kirjastoon, jo toisen kerran parin päivän sisällä.
"Koulua ei ole käyty kuin muutama päivä ja he menevät taas yhdessä kirjastoon", Alice ihmetteli ääneen kun kaksikon hahmot olivat kadonneet suuresta salista.
"Heillä on varmasi jotain meneillään", Lily jatkoi.
"Miten te olette siitä noin varmoja?" Peter kysyi ihmeissään.
"Jos olisit nähnyt eilen Emman ilmeen, kun hän tuli Remuksen kanssa eilen kirjastosta, niin tietäisit mitä tarkoitamme", Brianna selitti avuliaasti. Tosin hän ei itse ollut nähnyt ilmettä, mutta Alice oli sen hänelle ystävällisesti kuvaillut.
"Sitä paitsi me olemme tyttöjä, osaamme automaattisesti tulkita nämä asiat paremmin kuin te", Lily virnisti lopuille Kelmeille.
"Ihan miten vain", Sirius sanoi mukamas loukkaantuneena, "mutta meillä alkaa tunti tasan viiden minuutin kuluttua."
"Mennään vain, en halua McGarmiwan vihoja niskoilleni heti kouluvuoden alussa", Alice tokaisi noustessaan seisomaan. Muut seurasivat tytön esimerkkiä ja nousivat pöydästä, nappasivat koululaukkunsa lattialta ja lähtivät muodonmuutostunnille.
Lily ja James odottivat kuuden aikaan muodonmuutosluokassa valvojaoppilaita. Hitaasti jokaisen tuvan valvojaoppilaat alkoivat saapua luokkaan.
"Nyt, kun kaikki ovat täällä, kerron teille uusille valvojaoppilaille kokouksista", Lily sanoi nousten seisomaan, "Eli, ensin käymme läpi kuluneen viikon partioinnit ja keskustelemme seuraavan viikon partioinneista. Sitten on aikaa muille ilmoitusasioille ja kysymyksille. Kertaan nyt vielä tähän alkuun kuitenkin kaikkien tehtävät."
"Eli te uudet viidesluokkalaiset valvojaoppilaat partioitte kuudesta yhdeksän ja me Jamesin kanssa yhdeksästä kymmeneen joka päivä. Kuudesluokkalaiset neljästä kuuteen ja seitsemännen luokan oppilaiden ei tarvitse partioida kuin satunnaisesti viikonloppuisin", Lily selitti.
"Nyt, kun Lily sai tuon kerrottua, aloittaisiko vaikkapa Puuskupuh kertomalla tämän viikon partioinnista", James pyysi asiallisesti ja sai Lilyltä ihailevan katseen. Poika oli tosiaan aikuistunut kesän aikana.
Kokous eteni verkkaisesti jokaisen tuvan kertoessa partioinnista.
"Ja nyt ilmoitusasiat", Lily ilmoitti, "Järjestämme siis tänäkin vuonna perinteiset joulutanssiaiset. Koska ei ollut kuin muutama ilmoittautunut auttamaan järjestelyissä, päätimme Jamesin kanssa suunnitella itse tanssiaiset ja te autatte meitä salin koristelussa."
Valvojaoppilaat nyökkäilivät tyytyväisesti.
"Jos kenelläkään ei ole enää mitään kysyttävää, niin kokous on päättynyt", James ilmoitti lyöden kätensä yhteen. Koska kukaan ei avannut suutaan, James päätti nousta tuoliltansa ja huomasi muiden seuraavan hänen esimerkkiään.
"Eli ensiviikolla kokous samassa paikassa samaan aikaan. Nyt voitte mennä partioimaan." Kaikki nousivat ja lähtivät omille teilleen.
Päästyään oleskeluhuoneeseen Jamesin kanssa Lily lysähti lähimpään tummanpunaiseen ja upottavaan nojatuoliin.
"Pitäisi varmaankin tehdä läksyt", Lily tuumi istuttuaan hetken.
"Ehkäpä", James mietti, "mutta minä en aio tehdä tänä vuonna läksyjä."
"Ja läpäistä S.U.P.E.R:it?" Lily ihmetteli.
James nyökkäsi omahyväisenä.
"Ihan miten vain", Lily sanoi heilauttaen kättään, "Minä ainakin menen tekemään läksyt."
"Hei Lily", Alice tervehti parasta ystäväänsä.
"Hei", punapää vastasi takaisin etsien samalla muodonmuutosten kirjaansa, jotta saisi tehtyä esseensä animaageista valmiiksi.
"Mikä sinulla kesti näin kauan?", Alice ihmetteli, kun Emma saapui huoneeseen.
"Olin kirjastossa", Emma vastasi välinpitämättömästi.
"Remuksen kanssa", Lily lisäsi kiusoittelevaan sävyyn oppikirjansa takaa. Emma ei vastannut mitään, mutta hänen kasvojensa puna paljasti tytön.
"Eli olit", Alice ynnäsi, "Pidätkö Remuksesta?"
"EN! Ehkä, kyllä, joo. En minä tiedä", Emma vastasi sekavasti. Hän ei todellakaan ollut varma tunteistaan.
"Eli pidät", Briannan ääni sanoi ovensuusta. Emma ei enää sanonut sanaakaan, vaan punastui lisää.
"Hei, sehän on hyvä juttu", Lily hymyili onnellisena ystävälleen.
"Sitä paitsi uskon, että Remus pitää myös sinusta", Alice sanoi tietäväisenä.
"Mistä sinä sen tiedät?"
"Ei hän muuten olisi lähtenyt kanssasi kirjastoon."
"Entä jos hän teki sen kohteliaisuudesta", Emma epäili.
"Kuka teki mitä kohteliaisuudesta?" kuului Siriuksen ääni ovensuusta.
"Miten ihmeessä te pääsitte tänne?" Lily kysyi kauhistuneena. Eihän poikien pitänyt päästä tyttöjen makuusaliin.
"Lennätimme toisemme tänne", James virkkoi, kuin asia olisi ollut päivän selvä.
"Voi ei", Alice kauhisteli. Nyt heidän yksityisyytensä olisi täysin mennyttä. Hän oli aivan varma, että tämä ei jäisi poikien ainoaksi vierailuksi. Kuinka hän uskaltaisi pukeutua, kun sai koko ajan pelätä Kelmien ilmestymistä oviaukkoon.
"Niin, kuka teki jotain kohteliaisuudesta?", Sirius kysyi uteliaana. Emma lehahti uudestaan punaiseksi ja sai Kelmien katseet itseensä.
"Emma?" James kysyi kiinnostuneena.
"Ei se teille kuulu!" Lily tiuskaisi ärtyneenä.
"Lily-kulta, me miehet olemme vain uteliaita", James sanoi virnistäen kuuluisaa kelmivirnistystään.
"Minä en ole mikään kulta, Potter!"
Jamesin ilme venähti. Hän tajusi menneensä liian pitkälle ja suututtaneensa Lilyn. Juuri, kun heistä oli tullut ystäviä, hänen piti mennä sotkemaan kaikki.
"Minä menen makuusaliin...", James sano ja vältteli muiden katseita. Pojan surullinen ilme sai Lilyn heti katumapäälle. Miksi ihmeessä hän oli mennyt karjumaan Jamesille entiseen tapaan?
"James..." Lily yritti, mutta James oli jo kerinnyt katoamaan tyttöjen makuusalin ovelta.
"Älä välitä Lily, kyllä James toipuu", Brianna sanoi tietäväisenä. Lily oli kuitenkin eri mieltä. He olivat juuri ystävystyneet pojan kanssa ja hän alkoi taas huutaa Jamesille.
"Miksi ihmeessä en voi huutaa Jamesille enää hyvällä omalla tunnolla?" Lily sanoi surkeasti.
"Ehkä siksi, että olet ihastunut häneen?" Alice kysyi tietävästi.
"En todellakaan ole!", Lily vastasi päättäväisesti, "Olen vihannut Jamesia kuusi vuotta, en voi olla ihastunut häneen!"
"Kyllä voit", Emma ja Remus sanoivat yhteen ääneen. Lily katsoi heitä surkeana. Oliko hän tosissaan ihastunut James Potteriin, kuuluisaan Kelmiin ja naistennaurattajaan? Ei voinut olla.
"Me taidamme tästä lähteä", Sirius sanoi nopeasti, kun huomasi mihin keskustelu oli menossa. Häntä ei todellakaan haluttanut jäädä kuuntelemaan tyttöjen valittamista.
Loput Kelmit lähtivät ulos makuusalista ja tytöt saivat kaivatun rauhansa.
"Lily, ihan miten vain", Brianna sanoi tietäväisesti. Kaikki kolme tyttöä tiesivät, että Lily oli ihastunut Jamesiin, vaikka punapää ei sitä suostunut myöntämään. He olivat tunteneet toisensa tarpeeksi kauan huomatakseen, jos joku valehteli tai salaili jotain.
Sen illan partiointi sujui vaivautuneesti. Lily ei onnistunut pyytämään pojalta anteeksi, vaikka olisi toisaalta halunnut. Toisaalta, Lily ajatteli, James kutsui minua kullaksi. On ihan hänen oma vikansa ettemme puhu toisillemme.
Matkalla takaisin Rohkelikkotorniin hiljaisuus alkoi todella vaivata Lilyä.
"James", punapää aloitti. Hän oli päättänyt edes yrittää selvittää välinsä takaisin Jamesin kanssa.
"Olen pahoillani, että huusin sinulle. Oikeasti."
"Minä olen jo tottunut siihen", James sanoi väsyneesti, mutta Lily alkoi väittää vastaan: "Mutta sinun ei olisi pitänyt tottua siihen! En minä saa huutaa sinulle kuin olisit jokin arvoton myyrä."
"Hirvi", James oikaisi virnistäen.
"Sanoinkin myyrä sen takia, että se on arvottomampi kuin hirvi", Lily sanoi silmät hiukan sädehtien.
"No, jos tulet kanssani Tylyahoon, niin unohdan koko asian", James ehdotti naurahtaen, mutta huomattuaan Lilyn varoittavan katseen, "Ystävinä."
"En oikein tiedä", Lily epäröi.
"Ei se sinua tapa."
"En ole niinkään varma. Sitä paitsi Alice ja muut eivät usko, jos sanon että lähden kanssasi sinne vain ystävinä."
"No, sitten menemme treffeille", James sanoi päättäväisesti tarkoittaen joka ikistä sanaa.
"Hyvä on, mutta tämä asia pysyy salassa ainakin toistaiseksi", Lily varoitti ankarasti vaikka pieni hymynkare nousi hänen suupieleensä. Hän oli menossa ulos James Potterin kanssa.
"Kiitos Lily", James riemuitsi ja halasi Lilyä tiukasti. Lily naurahti ja irrottautui kuristavasta halauksesta.
"Rauhoitu nyt, muuten sinulla ei ole ketään kenen kanssa mennä treffeille", Lily sanoi kiusoitellen ja tökkäsi poikaa kylkeen.
"Tosiaan", James sanoi ja päästi irti, "On mukavampaa mennä kanssasi ulos, kun sinussa on vielä eloa."
Lily naurahti iloisena. Oli mukava nähdä James noin iloisena ja aitona. Tämä oli aidoin James, mitä Lily oli pojassa koskaan nähnyt. Hän ei kertonut tyhmiä kaksimielisiä vitsejä tai ollut muulla tavalla idiootti.
Saavuttuaan rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen he toivottivat toisilleen hyvät yöt ja suunnistivat kumpikin omiin makuusaleihinsa. Kumpikin hymyili leveästi nukahtaessaan ja uneksi toisesta rauhallisissa unissaan. Päivä oli ollut kaikin puolin täydellinen, ainakin melkein. Ilman riitaa Lilyn kanssa James ei olisi saanut mahdollisuutta oikeasti pyytää Lilyä ulos vielä niin, että tyttö suostui siihen.
-
Mä oon vielä täällä!
En oikein muista tästä muusta fikistä mitään, mut luen tän kokonaan koeviikon jälkeen, jos tää kerran nyt jatkuu :D
Tykänsin ku Lily oli kiltti Jampalle.. :D
NeitiMusta. :D
-
Multa meinas jäädä tää uusi luku huomaamatta. :D
Tosi hyvä luku. Loistavaa, että James sai vihdoin Lilyn suostumaan treffeille kanssaan. Nyt kun Lily suostuisi vielä myöntämään itselleen tykkäävänsä Jamesista. Kun eihän se sitä periaatteessa ole vielä itselleen myöntänyt.
No joo, kommentti jää nyt lyhyeksi, mutta pitää mennä kattoo miten Rasila pärjää Tanssii tähtien kanssa... Uutta lukua jään odottelemaan mielenkiinnolla. :)
-tirsu
-
Ihana ficci, jatkoa. Tykkään <3
-
NeitiMusta: Hyvä että olet vielä siellä :) Ja olen pahoillani, kun näitä lukuja tulee niin harvoin :)
tirsu: Kiva, että pidit, ja uutta lukua kohta tulossa ;)
SiJaILali: Kiva kuulla, että pidät :)
Ja tosiaan, jatkoa tulossa heti kun saan luvun betalta takaisin :) Toivottavasti siellä on vielä edes muutama ihminen joka tätä jaksaa lukea :)
-
Piti ihan kerrata, että mikäs tämä lasikyynel juttu nyt olikaan ja minä todellakin odotan jatkoa : )
-
Dodih, toivottavasti siellä on vielä lukijoita jäljellä, sillä tässä tulee uusi luku :)
Luku 7.
“No niin, tänään meidän pitäisi päättää päivämäärä, koska vuoden ensimmäinen Tylyahon reissu järjestetään”, Lily avasi kokouksen seuraavalla viikolla. Kouluviikko oli sujunut rauhallisissa tunnelmissa, eikä kukaan vielä ollut saanut selville Lilyn ja Jamesin tulevista treffeistä.
“Ensinnäkin, muistin virkistykseksi kolmosluokkalaiset ja sitä vanhemmat oppilaat saavat mennä Tylyahoon jos heillä on vanhemmilta lupalappu, joka palautetaan professori McGarmiwalle ensimmäisen retken yhteydessä. Ja vaikka te olettekin valvojaoppilaita, myös teiltä tarvitaan lupalappu, emme ole mitenkään erityisessä asemassa sen suhteen.”
“Normaalisti ensimmäinen Tylyahoretki on järjestetty vasta lokakuussa, mutta me Lilyn kanssa mietimme, josko järjestäisimme tänä vuonna retkiä hieman useammin ja ensimmäisen retken jo tässä kuussa. Mitä mieltä olette?” James kysyi asiallisesti ja katsoi Lilyä. He olivat kuluneen viikon partioinneissa miettineet, että Tylyahon retkiä voitaisiin pitää useammin kuin kerran kuukaudessa. Kyllä oppilaiden pitää jotakin palkintoa saada hyvin tehdystä työstä. Vaikka kumpikaan heistä ei sitä myöntänyt tai sanonut ääneen, he halusivat mahdollisimman nopeasti Tylyahoon. Sitä paitsi jos heidän ensimmäiset treffinsä tulisivat sujumaan hyvin, miksei niitä voisi olla sen jälkeen ja useammin.
“Minusta se on ainakin hyvä idea. On välillä turhauttavaa odottaa kuukausi, että pääsee linnan muurien ulkopuolelle”, viidesluokkalainen korpinkynnen valvojaoppilas sanoi.
“Totta, tätähän me olemme ajaneet takaa. Miten olisi kaksi tai mahdollisesti kolmekin retkeä kuukaudessa?” Lily ehdotti, “Mutta tämä täytyy vielä hyväksyä rehtorilta.”
“Minusta kolme kuulostaisi hyvältä”, James sanoi silmät sädehtien, kuinka monta kertaa hän pystyisikään viemään Lilyä ulos.
“Mutta entä jos osa oppilaista ei osaa käyttäytyä kunnolla?” Remus huolehti, “Silloin retket perutaan ja niitä tulee luultavasti vieläkin vähemmän.”
“Totta, Remus. Minusta tuo kaksi kertaa kuukaudessa olisi sopiva ja voimmehan me muutamina kuukausina järjestää kolmekin retkeä Tylyahoon”, Lily järkeili ja katsoi hieman pettynyttä Jamesia.
“Luulen, että tämä on päätetty vai onko kenelläkään kamalasti asiaa vastaan?” Lily kysyi, ja kun vastalauseita ei kuulunut, hän kirjoitti kaiken päätetyn ylös pergamentille.
James vilkaisi pergamenttia mihin he olivat edellisenä iltapäivänä listanneet Lilyn kanssa asioita mitä pitäisi kokouksessa käsitellä ja jatkoi: “Seuraavaksi, muutama nimeltä mainitsematon valvojaoppilas”, tässä vaiheessa James vilkaisi merkitsevästi luihuisten joukkoa kohti, “on ottanut ilman pätevämpää syytä toisten tupien oppilailta pisteitä pois ja samaten antanut ilman syytä omalle tuvalle pisteitä. Jos tämä toiminta jatkuu, te tulette menettämään valvojaoppiluutenne eikä teidän tilalle oteta ketään muuta. Tämä siitä syystä, että vain kerran vuodessa valitaan valvojaoppilaat, ja jos he eivät osaa käyttäytyä emme Lilyn kanssa näe syytä miksi kyseinen tupa sitten tarvitsisi saman verran valvojaoppilaita kuin muut tuvat.”
Kaikki katsoivat toisiaan hämmästyneinä, kuka olisi niin typerä, että käyttäisi omaa asemaansa väärin. Hyvin pian he kuitenkin tajusivat, että kyse on luultavasti luihuisten kahdesta uusimmasta valvojaoppilaasta, jotka naureskelivat hieman ilkeästi. Muodonmuutosten hieman hämärä luokka täyttyi hiljaisella supinalla, jonka katkaisi Lilyn terävä ääni, “No niin, jutelkaa kokouksen jälkeen. Nyt voisimme lopuksi vielä käydä läpi viikon partioinnit ja kertoa miten ne ovat sujuneet, puuskupuhit aloittavat.”
Loppukokous sujui jouheasti jokaisen tuvan antaessa lyhyen raportin partioinneistaan. Viimeinenkin rohkelikko sai kerrottua partioinnistaan kaiken oleellisen, ja Lily päätti lopettaa kokouksen muistuttamalla tasan viikon kuluttua olevasta kokouksesta, joka pidettäisiin samassa paikassa samaan aikaan.
“Onko liian ilkeätä toivoa, että ne kaksi luihuista saisivat potkut valvojaoppilaan hommista?” James kysyi pienesti nauraen Lilyltä.
“Hmm... Enpä usko. Itsekin haluaisin, että heidät erotettaisiin. Ei ole reilua muita tupia kohtaan ottaa pisteitä pois ja antaa omalle tuvalleen pisteitä ilman mitään pätevää syytä”, Lily vastasi hetken mietittyään.
“Ei olekaan. En minäkään ole ottanut yhtäkään turhaa tai ylimääräistä pistettä luihuisilta pois, vaikka mieli onkin tehnyt”, James virnisti ja nauroi. Kyllä, hänen oli monta kertaa tehnyt mieli ottaa Kalkarokselta pisteitä pois ihan vain olemassaolonsa takia, mutta hän oli aina juuri ajoissa tajunnut, että näyttäisi typerältä ja lapselliselta Lilyn silmissä.
Lily tökkäsi Jamesia kylkeen ja nauroi vapaasti. Jamesin treffipyynnön jälkeen Lily oli kuvitellut, että heidän välilleen laskisi useasti kammottava ja kiusaantunut hiljaisuus, mutta niin ei ollut vielä onneksi käynyt. Hän pystyi muutenkin entistä helpommin rentoutumaan Jamesin läsnä ollessa, eikä hänen tarvinnut enää suuttua Jamesin jokaisesta vihjaavasta sanasta. Toisaalta kun katsoo, niin Jamesin lähentely-yritykset olivat huomattavasti vähentyneet ja hän jopa keskusteli järkevästi eikä heittänyt turhan kaksimielisiä kommentteja keskusteluun niin kuin ennen. Tämä iso muutos oli tapahtunut vain viikossa, ehkä James oli vihdoin tajunnut, miten Lilyn sydän on mahdollista valloittaa.
“Minä menen vielä hetkeksi kirjastoon, Emma odottaa minua”, Remus sanoi toisiaan tökkivälle kaksikolle, kun he olivat kirjaston kohdalla.
“Tähän aikaan Remus? Nyt on perjantai ja viikonloppu tulossa, ei nyt tarvitse ajatella läksyjä”, James sanoi hämmästyneenä. Remuksen ja Emman kirjastokäynnit olivat tihentyneet entisestään ja nyt he viettivät siellä jo melkoisesti aikaa.
“Jotkut eivät halua jättää koulutöitänsä viime tippaan”, Remus virnisti hieman salaperäisesti ja sujahti kirjaston isoista ovista sisään.
“Hei Emma”, Remus tervehti ystäväänsä ja istahti tämän viereen.
“Hei”, Emma tervehti takaisin ja hänen kasvoilleen levisi lämmin hymy, “Miten kokouksenne sujui?”
“Normaalilla tavalla. Tosin muutama luihuinen oli jäänyt kiinni ylimääräisten pisteiden ottamisesta ja antamisesta sekä päätimme pitää kahdesti kuukaudessa Tylyahon retkiä”, Remus tiivisti kokouksen sisällön tytölle.
“Kaksi kertaa kuukaudessa?” Emma varmisti innoissaan, “Hienoa!”
“Kyllä, ja joinakin kuukausina saattaa olla kolme retkeä Tylyahoon”, Remus virnisti leveästi.
“Koska ensimmäinen retki on?” Emma kysyi innoissaan ja hieman vihjailevasti.
“Ensiviikonloppuna. Tuota Em?” Remus kysyi ujosti ja varovasti.
“Niin?”
“Tulisitko kanssani Tylyahoon?” Remus sai viimein pienen hiljaisuuden jälkeen sanottua. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän pyysi jotakuta tyttöä ulos kanssaan. Hermostuksissaan Remus alkoi raapia kynnellään muodonmuutosten oppikirjansa kantta. Emma huomasi tämän heti ja nosti pojan käden kirjan päältä ja katsoi tätä silmiin.
“Totta kai tulen kanssasi Tylyahoon”, Emma sanoi hiljaa ja leveästi hymyillen.
“Hienoa”, Remus vastasi tuntien itsensä hieman typeräksi. Emma jatkoi hänelle hymyilemistä, mutta irrotti kätensä pojan kädestä ja tarttui kirjaansa mitä oli ollut lukemassa ennen kuin Remus oli saapunut. Kirja oli paksu ja painava ja sen kanteen oli painettu pieni, hieman keijukaisen näköinen, otus. Emma oli aina ollut kiinnostunut taikaeläimistä ja niiden hoidosta ja luki mielellään niitä käsitteleviä kirjoja.
Remus hymyili lempeästi tytölle, kun tämä luki innoissaan. Hän tiesi itse millaista oli, kun sai kaikessa rauhassa avata mielenkiintoisen kirjan ja päästä sen syövereihin. Remus ei kuitenkaan voinut avata itselleen mitään kovinkaan mielenkiintoista kirjaa, sillä muodonmuutoksen läksyt oli tehtävä.
***
Seuraavalla aamiaisella jokaisessa tupapöydässä käytiin keskustelua samasta aiheesta, Tylyahon retkestä. Lily oli varhain aamulla käynyt pyytämässä rehtorilta luvan retkeen ja kiinnittänyt heti ilmoituksia jokaisen tuvan ilmoitustaululle sekä koulun ilmoitustaululle.
“Lily, tuletko minun ja Brien kanssa Tylyahoon?” Alice kysyi aamiaisella Lilyltä, kun tämä saapui vielä melkein autioon suureen saliin. He olivat rohkelikoista vielä ainoat, jotka nauttivat aamiaistaan. Oli lauantai ja tietenkin kaikki nukkuivat niin pitkään kuin mahdollista.
“Hmm... Olen jo luvannut mennä jonkun toisen kanssa”, Lily sanoi ystävälleen välttelevästi. Hän ei halunnut puhua koko aiheesta, varsinkaan, kun Alice ei tiennyt, että hän oli menossa Tylyahoon Jamesin kanssa.
“Kenen kanssa olet menossa?” Alice kysyi ihmetellen. Näiden Tylypahka-vuosien aikana Lily ei ollut koskaan mennyt kenenkään pojan kanssa kaksin Tylyahoon.
“Yhden vain...” Lily sanoi edelleenkin vältellen. Hän ei ollut vielä valmis paljastamaan kenen kanssa oli menossa.
“Lily kerro nyt, en minä kerro kenellekään, sinä tiedät sen.”
“Hyvä on”, Lily sanoi hitaasti ja veti syvään henkeä, “Olen menossa Jamesin kanssa.”
“Oi, ihanaa”, Alice sanoi leveästi hymyillen, “Emma on menossa Remuksen kanssa, kysyin häneltä aamulla ennen kuin tulin tänne. Hän on taas vaihteeksi kirjastossa lukemassa.”
“Ohhoh”, Lily sanoi ja hymyili, jos mahdollista, Aliceakin leveämmin.
“Ja koska Brie kuitenkin menee Tylyahoon jonkun pojan kanssa, niin minä taidan pyytää, että Frank tulee käymään siellä. Tuntuu kuin en olisi nähnyt häntä ikuisuuksiin”, Alice sanoi haaveillen.
“Pyydä vain, kerrankin meillä kaikilla on seuralainen Tylyahoon”, Lily naurahti. Yleensä he menivät Tylyahoon aina nelistään, tai kolmistaan jos Briellä oli seuralainen.
“Totta”, Alice sanoi myöskin naurahtaen.
“Mitä täällä nauretaan”, James kysyi haukotellen ja pörrötti tukkaansa istuessaan Lilyn viereen aamiaiselle.
“Ei mitään ihmeellistä”, Alice sanoi ja katsoi Jamesia tietäväisenä.
“Miksi sinä katsot minua noin?” James kysyi ihmetellen samalla kun lappasi puuroa lautaselleen.
“En miksikään”, Alice naurahti ja huomasi Lilyn varoittavan katseen.
James katsoi ensiksi kysyvästi Alicea ja sitten Lilyä arvaten, että tyttö tiesi asiasta jotakin.
“Kerroin vain Alicelle Tylyahosta”, Lily sanoi hiljaa, että muut eivät kuulisi. Suuri sali oli hiljalleen alkanut täyttyä oppilaista.
“Siitähän lukee tupien ilmoitustauluilla”, James sanoi tyhmästi. Ehkä se johtui aamuväsymyksestä, mutta hän oli nyt totaalisesti pihalla keskustelusta.
“Ei typerys”, Lily sanoi ja muksautti hiljaa poikaa olkapäähän, “Siitä, että minä suostuin tulemaan kanssasi sinne.”
“Onko Lily menossa Jamesin kanssa Tylyahoon?!” kysyi Briannan ääni kovaa heidän takaansa.
“Voi ei”, Lily manasi käyttämättä kirosanoja ja katsoi ystäväänsä anteeksipyytävästi.
“Minun oli tarkoitus kertoa teille tämän päivän aikana.”
“Ei se mitään. Enemmän järkytyin siitä, että olet oikeasti menossa tuon kanssa Tylyahoon”, Brianna naurahti äänekkäästi samalla kun istahti Alicen viereen ja alkoi voidella paahtoleipäänsä.
“Hei! Mitä vikaa minussa on?” James kysyi loukkaantuneena.
“Ei yhtikäs mitään, ei yhtikäs mitään”, Lily sanoi ja katsoi pahoittelevasti poikaa. Brianna osasi olla tahditon halutessaan.
Keskustelu kuihtui nopeasti, sillä Brianna ei kauaa jaksanut ihmetellä sitä tosiasiaa, että James oli todellakin viemässä Lilyn Tylyahoon. Hiljaisuus levisi heidän keskuuteensa, ja kaikki söivät rauhallisina aamiaistaan nauttien siitä, ettei ollut minnekään kiire.
Hiljaisuuden aikana Lily kerkesi miettimään monia asioita, mutta päällimmäisenä hänellä oli kuitenkin mielessään tuleva Tylyahon retki. Punapäällä ei ollut aavistustakaan mitä voisi pukea päälleen tai mitkä kengät laittaisi jalkaan saatikka, että tietäisi mistä voisi puhua Jamesin kanssa. James piti huispauksesta, mutta tyttö ei tiennyt siitä mitään, joten se olisi poissa keskustelulistalta. Hetken mietittyään Lily alkoi ihmetellä miksi edes mietti tämmöisiä asioita. Eihän hänen kuulunut edelleenkään pitää Jamesista! Hänen kuului vihata tätä poikaa!
“Voi, mitä minä teen”, Lily sanoi vahingossa ääneen ja kaikki pöydässä katsoivat häntä kysyvästi.
“Ei mitään”, Lily sanoi ja lehahti punaiseksi, mikä ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan.
Alice katsoi hetken vielä Lilyä kummastuneena, mutta päätti kysyä tältä asiasta, kun he olisivat kahden kesken. Hän tiesi, ettei saisi tuosta tytöstä mitään irti, jos muita olisi paikalla.
“Hei”, Remus ja Emma toivottivat hetken kuluttua, kun saapuivat yhtä matkaa aamiaiselle.
“Huomenta rakastavaiset”, James sanoi leikitellen ja huomasi kuinka Remuksen ja Emman poskille kohosi pieni puna.
“Emme me mitään rakastavaisia ole, saahan sitä ihmiset käydä kirjastossa”, Emma sanoi ja katsoi Jamesia varoittavasti. Hän ei pitänyt kiusoittelemisesta, varsinkaan jos se koski hänen ihastustaan.
“Mutta kuka käy tähän aikaan kirjastossa ja vieläpä lauantaina?” James ihmetteli ääneen.
“Me”, Remus vastasi ystävälleen lyhyesti ja ytimekkäästi ja otti korista itselleen hieman liian tummaksi palaneen paahtoleivän ryhtyen voitelemaan sitä.
James ja Sirius katsoivat toisiaan tietäväisinä ja sopivat katseellaan, että kuulustelisivat Remusta vielä myöhemmin.
Viimeisenä aamiaiselle saapui väsynyt Peter ja siinä vaiheessa Lily, James ja Alice olivat kerinneet lähteä järven rantaan istumaan ja juttelemaan.
“Huomenta”, Peter toivotti ja hieroi vielä unihiekkaa silmistään.
“Huomenta. Miten sinä näin kauan nukuit?” Remus kysyi hieman ihmetellen. Peter oli heistä se, jos Remusta itseään ei otettu lukuun, joka heräsi aikaisin.
“En tiedä, väsytti. Taisin valvoa liikaa eilen illalla”, Peter sanoi mietiskellen, vaikka tosiasiassa asia ei ollut niin. Ei todellakaan ollut.
-
Ihanaa! Sait minusta uuden lukijan!:)
Ootan tota Tylyahon vierailua kovasti! Toivottavasti retki sinne sujuu hyvin, eikä mitään kauheaa tapahdu :)
terkuin,
Fulnum
-
Vihdoin ja viimein sain luettua tän uusimman luvun. Oikein hyvä luku oli. :)
Remus sai sitten pyydettyä Emmaa ulos kanssaan - hyvä, hyvä. Ja Lily se sitten jaksaa edelleen kieltää tunteensa Jamesia kohtaan vaikka on menossa sen kanssa ulos. Tosi ärsyttävää, voisi jo myöntää sen. (Kelmificeissä Lilyllä tuntuu aina kestävän ikuisuus myöntää asia...)
Toivottavasti ensiluvussa päästäisiin lukemaan Jamesin ja Lilyn treffeistä. Niin, ja Remuksen ja Emmankin treffeistä olisi kiva lukea ainakin vähän. :)
Ja mitä Peterkin oikein puuhaa? Joko se kuolonsyöjä-homma tulee kuvioihin mukaan? Mielenkiintoista.
No joo, nyt pitää jättää kommentti tähän, kun kummityttö odottaa leikkimään. Jatko odotellen. :D
-tirsu
-
Aww..! Vihdoin uus luku!! :)
Remus ja Emma on niinn.. ahh.. ♥ Ihana! ;) Remppa on jotenkin vaan niiin äärettömän suloinen ihminen, etten voi millään ymmärtää. :)
Lily ja James taas on myös sanomattoman suloinen pari, vaikka Lily nyt vieläkin yrittää väittää, ettei se tykkää Jamesista (kyllä se vielä jossain vaiheessa ymmärtää, että se rakastaa Jamesia).. :) Ja aivan ihanaa, että niiden suhde etenee, että ne on vihdoin päässy treffeille asti.
Tykkään tästä paljon! :) ♥
NeitiMusta. :) ♥
-
Hei, vihdoin ja viimein jatkoa <3
Ensinnäkin, Remus ja Em on ihan ylisöpö pari, tahdon tietää mitä Tylyahossa tapahtuu ja PIAN.
Toiseksi, hyvä jos teet Peteristä pahiksen ;D En voi sietää kyseisitä ihmistä ja on hämmentävää, kun joissan ficeissä siitä tehdään melkein normaali.
Kolmanneksi, muistahan jatkaa taas pian. Mä lähden nyt seuraamaan Euroviisuja ja toivon, että kun seuraavan kerran raahaudun paikalle, täällä olis jatkoa ;)
-
Ihanaa sait juuri uuden lukijan ;D
Jatkoa kehiin vain :)
Jatkoa
-
Aww... Minä pidän tästä TOSI paljon ^^. Tämä on yksi niistä hyvistä, mitä olen lukenut :). Mää rakastan tota nimeä, lasikyynel ♥. Se on tosi kaunis :D. Sää et voi jättää tätä kesken! (vai lopetatko tämän tuohon? ??? ) *sniif* jos lopetat :'(.
Jatkoa toivon
MiNi
-
Ilmeisesti reilun vuoden myöhässä täällä kommentoimassa, minkäs teet kun on tottumusta jatkuvaan myöhästelyyn :DD
Mutta siis, päätin lueskella näitä vanhempiakin fikkejä, vannoutunut kelmifani kun olen, ja törmäsin tähän yksilöön. Suoraan sanottuna aivan ihana juoni, jotenkin Jamesin ja Lilynkin lähentyminen tapahtuu luontevammin kuin monissa muissa fikeissä. Kirjoitusvirheitä ei juurikaan ollut ja dialogi ja kuvailu oli aidon tuntuista.
Olin jo jättämässä tämän kommentitta kun huomasin että edellinen kommentti on yli vuoden takaa, mutta en sitten kehdannut, näin hyvä fikki ansaitsee kommentin! Jäikö tämä tähän, vai voiko vielä uneksia jatkosta? (saati sitten odottaa sitä (; ?) Näitä vastaavanlaisia keskenjääneitä kun on valitettavan paljon ):
*kiittää, kumartaa ja painuu takavasemmalle liiallisine hymiön käyttöineen*